Suometsien hoidossa korostuvat erityisesti vesi- ja ravinnetalouden hoito sekä kasvihuonekaasupäästöjen hallinta. Kuva: © Markku Saarinen. Metsänhoidon suosituksissa suometsien hoidolla tarkoitetaan ojitettujen turvemaiden metsätaloutta. Ojittamattomien soiden käyttöä metsätalouteen käsitellään omassa alaluvussaan. Suometsien luokittelusta ja kasvupaikoista on koottu tietoa metsänhoidon perusteisiin: Soiden luokitteluOjitettujen soiden kasvupaikat Suometsänhoidon talous Metsänomistaja voi lisätä metsänhoidolla puuntuotosta ja puuston arvokasvua, mutta hoitotöistä aiheutuu myös kustannuksia, jotka vähentävät kannattavuutta. Paras tuotto investoinneille saadaan viljavimmilta kasvupaikoilta, kun taas heikoimmilla kasvupaikoilla moni metsänhoitotyö voi käydä kannattamattomaksi. Panostukset ojien kunnostukseen ja lannoitukseen suometsien puuston kasvun ja puuntuotannon kannattavuuden kohentamiseksi ovat usein perusteltuja. Kannattavuutta arvioitaessa on huomioitava myös ympäristöhaittojen ehkäisyn mahdolliset kustannukset. Osassa suometsiä puuntuotannon jatkaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat tuottovaatimukseen. Sen määrittämisessä punnitaan vaihtoehtoisten sijoitusten tuottoja ja riskejä. Jatkoinvestointikelpoinen suometsä tarkoittaa aluetta, jossa investoinnit uuden puusukupolven kasvattamiseksi ovat taloudellisesti kannattavia. Kannattavuuden selvittämiseksi tarvitaan tapauskohtaista tuottojen ja kustannusten nettonykyarvon laskentaa. Lisätietoa kannattavuuden arvioinnista:&nbsp;Metsätalouden kannattavuus Suot voidaan ryhmitellä niiden puuntuotannollisen kannattavuuden perusteella kolmeen eri luokkaan. Puuntuotannollisesti kannattavat kohteet A) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuntuotanto on metsänomistajalle kannattavaa puusukupolvesta toiseen ja metsänkasvatukseen kannattaa jatkoinvestoida. Investointien kannattavuus on sitä heikompi, mitä suurempi metsänomistajan tuottovaatimus on ja mitä karumpi kasvupaikka on. B) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa metsänomistajan ei kannata investoida puuntuotantoon, mutta puuston kasvu riittää tuottamaan kannattavasti korjuukelpoista puuta puusukupolvesta toiseen. Näissä kohteissa on uudistamisessa perusteltua käyttää vain luontaista uudistamista tai käsitellä metsää ainoastaan jatkuvan kasvatuksen menetelmillä. C) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuston kasvu on niin vähäinen, että ainoastaan ensimmäinen ojituksen jälkeen kehittynyt puusukupolvi on kannattavaa korjata talteen. Päätehakkuun jälkeen puuntuotantoa ei ole kannattavaa jatkaa maapohjan heikon tuottokyvyn takia. Puuntuotannollisesti kannattamattomat kohteet Puuntuotannollisesti kannattamattomiksi määrittyvät sellaiset kohteet, jotka tuottavat metsänomistajan hyväksymää tuottovaatimusta vähemmän. Kasvupaikan tuotoskyky ja metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat siihen, paljonko uudistamiseen on kannattavaa investoida. Kuva: © Markku Saarinen. Monipuolinen metsänkasvatus vähentää riskejä ja lisää valinnan mahdollisuuksia Metsänomistaja päättää metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta omien lähtökohtiensa mukaisesti. Tulevaan metsänkäyttöön, puutavaran kysyntään ja hintoihin sekä ilmastoon liittyy epävarmuustekijöitä. Sen vuoksi on perusteltua käsitellä metsää monipuolisesti niin, että erilaisten valintojen mahdollisuus säilyy. Esimerkiksi suometsän kasvatus eri-ikäisrakenteisena tuo lisää vaihtoehtoja tasaikäisrakenteisen kasvatuksen rinnalle metsätilan hoidossa. Hieskoivu suometsien erityispiirteenä Ravinteikkaille suometsille tyypillistä on hieskoivun suuri osuus sekapuuna. Hieskoivun arvokasvu on ensiharvennusiän jälkeen vähäistä, koska sen laatu ei yleensä riitä vaneripuuksi. Tästä syystä hieskoivun vähentäminen harvennuksissa on taloudellisesti perusteltua, jolloin kasvu voidaan keskittää arvokasvultaan parhaisiin havupuihin. Havupuuvaltaisissa metsissä on kuitenkin suositeltavaa säilyttää lehtipuusekoitus puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Suometsän kehittämisen vaihtoehdot Metsänomistajalla on suometsäalueen tai sen osan hoitoon käytännössä kaksi päävaihtoehtoa: metsätalouden jatkaminen tai siitä luopuminen ja suon kehittäminen kohti luonnontilaa. Metsätalouden jatkaminen ojitetulla suolla edellyttää kuivatuksen ylläpitämistä. Kuivatuksen ylläpidosta voidaan myös luopua ja antaa suon kehittyä hitaasti kohti luonnontilaa. Tätä voidaan vauhdittaa suon ennallistamisella. Suometsän omistajan vaihtoehtoisia toimintamalleja, joissa korostuvat erilaiset hyödyt. Kun turvekerroksen paksuus kasvaa, metsätalouden edellytykset yleensä heikkenevät ja samalla turpeen merkitys hiilivarastona korostuu. Suoksi ennallistaminen on hyödyksi suoluonnon monimuotoisuudelle ja vesiensuojelulle, mutta lopettaa metsätalouden tulot puunkasvatuksesta. Vesiensuojelua on mahdollista edistää myös metsätaloudessa tai jättämällä suo ennallistumaan. Metsätalouden jatkaminen suometsässä ja kuivatuksen ylläpito Suometsän kasvatus edellyttää suon vesi- ja ravinnetalouden tilan seuraamista ja niistä huolehtimista. Pitkällä aikavälillä tähän sisältyy mahdollinen ojien kunnostus, jonka tarve riippuu puustoisuudesta ja ojien toimivuudesta. Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen Jos kuivatuksen ylläpidosta luovutaan, ojitusalue voi vettyä takaisin suoksi. Se voi viedä aikaa vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia. Puuston kasvu voi jatkua pitkään, vaikka ojia ei kunnostettaisi. Koska ojitusalueen märkyyden lisääntymistä on yleensä vaikea ennustaa, mahdollinen menettely voi olla jatkaa metsänkasvatusta, kunnes puuston kasvu taantuu metsänomistajan tavoitetta pienemmäksi. Tällöin metsänkasvatukseen ei investoida, ja kasvatushakkuita jatketaan niin pitkään kuin metsän uudistuminen ja kuivatustila tuottavat hakkuukelpoista puustoa. Varsinkin vähätuottoiset ojitetut turvemaat on perusteltua jättää mahdollisen puunkorjuun jälkeen ennallistumaan. Nämä kohteet ovat tyypillisimmillään jäkälä- ja varputurvekankaita ja niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jos vähätuottoista kohdetta koskee uudistamisvelvoite, taloudellisin vaihtoehto on jättää alue taimettumaan luontaisesti. Uudistamisvelvoitetta ei ole huonoimmilla kasvupaikoilla Metsälain (5 a §) mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi (keskikasvu alle 1 m³/ha/v). Hakkuussa niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset kohteet voi jättää ennallistumaan suoksi ilman toimenpiteitä. Kun suo ennallistetaan viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella, uudistamisvelvoite ei aseta rajoituksia puuston käsittelylle. Puusto voidaan poistaa tai harventaa hyvin harvaksi ilman uudistamisvelvoitetta, kun tavoitteena on ennallistaa alun perin puuton tai harvapuustoinen suo. Tällaisia ovat esimerkiksi letot ja nevat. Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen Suon ennallistaminen on tehokkain keino edistää suoluonnon monimuotoisuutta. Ennallistaminen onkin ensisijaisesti luonnonsuojelua. Lisätietoa toteutuksesta: Soiden ennallistaminen Keskeisiä soiden ennallistamiskohteita ovat: suoluonnon suojelun kannalta tärkeiden suotyyppien, kuten rehevien korpien ojitusalueet sekä luonnontilaisten soiden yhteydessä ja läheisyydessä olevat ojitusalueet vesiensuojelun kannalta sellaiset suot, jotka ennallistettuina muodostavat pintavalutuskentän vesistön ja ojitusalueen väliin. Suometsän vesi- ja ravinnetalouden hoito Ravinteet ja vesitalous ratkaisevat puuston kasvun Soilla puuston kasvuun vaikuttavat veden pinnan korkeus ja puille käyttökelpoisten ravinteiden saatavuus. Ojat vähentävät märkyyttä, jolloin puuston juuriston riittävä hapen saanti tulee turvatuksi ja kasvu paranee. Elinvoimainen puusto huolehtii osaltaan kuivatuksesta haihduttamalla kasvukauden aikana vettä maasta ja pidättämällä sateena tulevaa vettä latvuksiin. Jos ojien kunto heikkenee niin paljon, etteivät ojat ja puusto yhdessä pysty huolehtimaan kuivatuksesta, kuivatusta voidaan parantaa ojia kunnostamalla. Kuivatus edistää ravinteiden vapautumista turpeesta, koska se kiihdyttää turpeen hajoamista. Näin kuivatus osaltaan parantaa puiden tarvitsemien ravinteiden saatavuutta ja puiden kasvua. Puuston kasvun kannalta tarpeetonta kuivatuksen tehostamista on kuitenkin vältettävä, koska siitä aiheutuu vesistö- ja ilmastohaittoja. Tuhkalannoituksella parempaa kasvua Monilla II-tyypin turvekankailla, eli avosoiden sekä sekatyypin rämeiden ja korpien ojitusalueilla, turpeessa on hyvin vähän kivennäisravinteita ja runsaasti typpeä. Tällaisilla ravinnepuutoskohteilla kuivatus ei yksistään riitä, vaan ravinteiden saatavuudesta on huolehdittava lannoituksilla. Pitkävaikutteisen keinon tähän tarjoaa lannoitus puuntuhkasta valmistetuilla lannoitteilla. Lannoituksen avulla puusto kasvaa paremmin ja latvukset tuuheutuvat, jolloin myös puuston kuivatusteho kasvaa. Heikon kasvun syyt selvitettävä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä Metsänkasvatus soilla edellyttää, että kuivatus ja ravinteiden saatavuus ovat molemmat kunnossa. Ojien kunnostus ei poista mahdollista ravinnepuutosta. Sen sijaan tuhkalannoitus voi lisätä puuston kuivattavaa vaikutusta niin paljon, ettei ojien kunnostus ole tarpeen. Niinpä lannoituksen tarve on selvitettävä aina, kun harkitaan ojien kunnostusta. Lisätietoa: Ojien kunnostus Turvemaiden tuhkalannoitus Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta Suometsien hoidon vaikutuksia vesistöihin ja vesiensuojelu Metsäojitusalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainesta ja ravinteita. Ojien kunnostus aiheuttaa yleensä useita vuosia kestävän kiintoaineskuormituksen kasvun alapuoliseen vesistöön ja ylläpitää luonnontilaista suota suurempaa ravinnekuormitusta. Keskeisiä huomioitavia tekijöitä: Haittavaikutuksia voidaan hillitä parhaiten tekemällä vain välttämättömät ojien kunnostukset. Ojien kunnostuksen yhteydessä parhaiksi todettuja vesiensuojelumenetelmiä ovat pintavalutuskentät ja vesienpalautus, jotka voivat pidättää sekä kiintoainesta että ravinteita. Virtaamansäätöpadot ja kaivukatkot sekä soveltuvilla kohteilla laskeutusaltaat vähentävät kiintoaineskuormitusta. Puuston peitteisyyden säilyttäviä menetelmiä hyödyntämällä voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta ja vähentää siten vesistöhaittoja. Soiden ennallistaminen vähentää vesistöhaittoja, vaikka ennallistaminen aiheuttaakin alkuvuosina ylimääräistä ravinnekuormitusta. Ennallistamiseen voi liittää myös vesiluonnon monimuotoisuutta edistävää pienvesien kunnostusta. Happamuuden kannalta ongelmallisia ovat rannikkovesistöjen valuma-alueilla sijaitsevat happamat sulfaattimaat eli alunamaat. Sisämaassa esiintyy lisäksi mustaliuskealueita. Ojien kunnostusta suunniteltaessa on tärkeää selvittää, esiintyykö alueella happamia sulfaattimaita tai mustaliusketta. Suometsien hoidon vaikutuksia suoluonnon monimuotoisuuteen ja luonnonhoidon merkitys Ojitetuilla soilla metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää vastaavilla luonnonhoitotoimilla kuin kivennäismailla. Ojituksen suurimmat vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen ovat aiheutuneet ensimmäisestä ojituksesta, joka on käynnistänyt suon kuivumis- ja metsittymiskehityksen.Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Autio, O., Eurola, S., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Lindholm, T., Nousiainen H., Rehell S., Ruuhijärvi, R., Sallantaus, T., Salminen, P., Tahvanainen, T., Tuominen, S., Turunen, J., Vasander, H., Virtanen, K. 2018. Suot. Teoksessa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1– tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 5/2018: 117–170.Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. &amp;amp; Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö &amp;amp; Suomen ympäristökeskus. Keskeisiä huomioitavia tekijöitä: Ravinteikkaat suot ovat suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita. Suomen etelä- ja keskiosissa on ojittamattomia tai luonnontilaisen kaltaisia ravinteikkaita soita vain vähän jäljellä. Suot kehittyvät ojituksen seurauksena vähitellen metsälajiston vallitsemiksi. Lähes kaikki ojitusalueet kaikkein niukkaravinteisimpia lukuun ottamatta kehittynevät muutamassa vuosikymmenessä turvekankaiksi, jos kuivatusta ylläpidetäänOjanen, P., Aapala, K., Hotanen, J-P. &amp;amp; ym. (2020). Ojituksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin – yhteenveto. Suo, 71(2), 93-114. . Entisen suoelinympäristön ennallistaminen luonnontilaisen kaltaiseksi on yksi vaihtoehto lisätä monimuotoisuutta. Siitä on hyötyä myös riistalle, sillä esimerkiksi riekko ja teeri hyötyvät avosoiden ennallistamisesta, kun taas metso ja pyy saavat etuja puustoisten soiden ennallistamisesta. Yhtenäinen metsäkortekorpi, jossa vallitsee metsäkortekasvillisuus ja puusto on erirakenteinen, on metsälain 10 § mukainen erityisen arvokas elinympäristö. Tällaiset kohteet suositellaan pääsääntöisesti rajattavaksi käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti. Kuva: © Lauri Saaristo. Suometsien hoidon vaikutuksia ilmastoon Sekä puusto että maaperä vaikuttavat suometsän kasvihuonekaasupäästöihin. Maaperän toimintaa ja puuston kasvua puolestaan säätelevät suon vesi- ja ravinnetalous. Suon kuivatuksen myötä puuston kasvu kiihtyy ja puustoon sitoutuu enemmän hiiltä. Samanaikaisesti maaperän metaanipäästöt pienentyvät. Ojitus ja metsänkasvatus turvemailla on ilmaston kannalta ristiriitaista. Ojitus ja lannoitus, jotka ovat keskeisiä puuston kasvun parantajia soilla, edistävät myös turpeen hajoamista. Vaikutusta voimistaa se, että lisääntyvä puuston määrä tehostaa kuivatusta, mikä edelleen lisää turpeen hajoamista. Koska ojitus ja lannoitus yleensä lisäävät enemmän puuston hiilensidontaa kuin turpeen hajoamisen päästöjä, niillä voidaan hillitä ilmastonmuutosta lyhyellä aikajänteellä. Samat toimenpiteet kuitenkin kiihdyttävät ilmastonmuutosta pitkällä aikajänteellä, koska puuston hiilivarasto ei jää metsään pysyvästi, mutta turpeen hajoamisesta johtuva maaperän hiilivaraston pieneneminen on kuivatuksen jatkuessa pysyvä. Lyhyen ja pitkän aikavälin ristiriitaa lisää osaltaan myös se, että ilmastonmuutoksen eteneminen kiihdyttää turpeen hajoamista ojitusalueiden kuivuessa edelleen. Lisäksi kuivien kausien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät paloriskiä ojitusalueilla. Keskeisiä huomioitavia tekijöitä: Suon kuivatuksen tehostaminen lisää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä, sillä vedenpinnan syvyys säätelee turpeen hajoamista: mitä syvemmällä vedenpinta on, sitä nopeammin turve hajoaa ja sitä suuremmat ovat turpeen hajoamisesta aiheutuvat maaperän hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöt. Kuivatus parantaa puuston kasvuoloja aina 30–40 cm vedenpinnan syvyyteen asti. Turpeen hajoaminen on nopeampaa rehevillä (ruoho- ja mustikkaturvekankaat) kuin karuilla (puolukka- ja varputurvekankaat) kasvupaikoilla. Karuilla kasvupaikoilla voidaan parhaimmillaan päästä pitkän aikavälin ilmastoneutraaliuteen ja rehevilläkin kasvupaikoilla merkittävästi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Karuilla kasvupaikoilla turpeen häviäminen voidaan pitkälti estää, jos vedenpinta ei ole 30–40 cm syvemmällä maanpinnasta kasvukaudella. Rehevillä kasvupaikoilla turpeen häviäminen estyy vasta, jos vedenpinta pysyttelee hyvin lähellä pintaa. Tällöin on kuitenkin jo selvästi liian märkää puuston kasvulle. Ojituksen kunnostuksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä kunnostamalla vain välttämättömiä ojia ja pitämällä ojat mahdollisimman matalina. Tällöin kuivatusta ei tehosteta tarpeettomasti, ja puuston parantunut kasvu hyvittää turpeen hajoamisen aiheuttamia päästöjä ainakin lyhyellä aikajänteellä. Metsätalous ojittamattomilla soilla Ojittamattomat suot soveltuvat harvoin metsätalouteen. Ojittamattomat suot ovat tärkeitä suoluonnon monimuotoisuudelle, vesiensuojelulle ja hiilen varastoinnille, ja tästä syystä ne suositellaan jättämään metsätalouden ulkopuolelle. Uudisojituksia ojittamattomilla soilla ei suositella. Metsälaki ja PEFC-metsäsertifiointi mahdollistavat hakkuut ojittamattomissa suometsissä, kun otetaan huomioon metsälain ja PEFC-standardin erityisen tärkeille suoelinympäristöille asettamat rajoitukset. FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomat suot jätetään metsätalouden ulkopuolelle. PEFC- ja FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomien soiden uudisojitukset eivät ole sallittuja. Metsätalouteen voivat soveltua vain kaikkein runsaspuustoisimmat korvet ja rämeet. Ojittamattomiin suometsiin soveltuvat lähinnä kasvatushakkuut. Näin metsä säilyy peitteisenä ja riittävä puusto säilyttää suon vesitalouden metsän kasvulle suotuisana ilman suon ojitusta. Lisätietoa: Turvemaiden metsänkasvatus Suometsien puunkorjuun erityispiirteet Turvemaiden puunkorjuun erityispiirteitä ja toteutusta on kuvattu erillisessä artikkelissa. Lisätietoa: Turvemaiden puunkorjuu Suometsien metsänkasvatuksen kasvatusketjut Suometsien jaksollisen kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu erillisessä artikkelissa. Lisätietoa: Turvemaiden metsänkasvatus Suometsien jatkuvan kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu useissa artikkeleissa. Lisätietoa: Jatkuvan kasvatuksen hakkuut Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsäsuunnittelu Suometsien, eli turvemaiden hoito poikkeaa kivennäismaiden metsänhoidosta monella tapaa. Turvemailla tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja ravinnetalouden hoitoon sekä ympäristökysymyksiin: vesien puhtauteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Puunkorjuussa maaperän kantavuudesta huolehtiminen on keskeistä. Näistä syistä puuntuotanto suometsissä edellyttää enemmän suunnittelua ja investointeja kuin kivennäismailla.

Suometsien, eli turvemaiden hoito poikkeaa kivennäismaiden metsänhoidosta monella tapaa. Turvemailla tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja ravinnetalouden hoitoon sekä ympäristökysymyksiin: vesien puhtauteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Puunkorjuussa maaperän kantavuudesta huolehtiminen on keskeistä. Näistä syistä puuntuotanto suometsissä edellyttää enemmän suunnittelua ja investointeja kuin kivennäismailla.

Metsänhoidon suosituksissa suometsien hoidolla tarkoitetaan ojitettujen turvemaiden metsätaloutta. Ojittamattomien soiden käyttöä metsätalouteen käsitellään omassa alaluvussaan.
Suometsien luokittelusta ja kasvupaikoista on koottu tietoa metsänhoidon perusteisiin:
- [Soiden luokittelu](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p2701)
- [Ojitettujen soiden kasvupaikat ](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p1928)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

Metsänomistaja voi lisätä metsänhoidolla puuntuotosta ja puuston arvokasvua, mutta hoitotöistä aiheutuu myös kustannuksia, jotka vähentävät kannattavuutta. Paras tuotto investoinneille saadaan viljavimmilta kasvupaikoilta, kun taas heikoimmilla kasvupaikoilla moni metsänhoitotyö voi käydä kannattamattomaksi.
Panostukset ojien kunnostukseen ja lannoitukseen suometsien puuston kasvun ja puuntuotannon kannattavuuden kohentamiseksi ovat usein perusteltuja. Kannattavuutta arvioitaessa on huomioitava myös ympäristöhaittojen ehkäisyn mahdolliset kustannukset. Osassa suometsiä puuntuotannon jatkaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat tuottovaatimukseen. Sen määrittämisessä punnitaan vaihtoehtoisten sijoitusten tuottoja ja riskejä.

**Jatkoinvestointikelpoinen** **suometsä** tarkoittaa aluetta, jossa investoinnit uuden puusukupolven kasvattamiseksi ovat taloudellisesti kannattavia. Kannattavuuden selvittämiseksi tarvitaan tapauskohtaista tuottojen ja kustannusten nettonykyarvon laskentaa.
Lisätietoa kannattavuuden arvioinnista: [Metsätalouden kannattavuus](/fi/metsatalouden-kannattavuus)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

**Puuntuotannollisesti kannattavat kohteet**

A) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuntuotanto on metsänomistajalle kannattavaa puusukupolvesta toiseen ja metsänkasvatukseen kannattaa jatkoinvestoida. Investointien kannattavuus on sitä heikompi, mitä suurempi metsänomistajan tuottovaatimus on ja mitä karumpi kasvupaikka on.
B) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa metsänomistajan ei kannata investoida puuntuotantoon, mutta puuston kasvu riittää tuottamaan kannattavasti korjuukelpoista puuta puusukupolvesta toiseen. Näissä kohteissa on uudistamisessa perusteltua käyttää vain luontaista uudistamista tai käsitellä metsää ainoastaan jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.
C) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuston kasvu on niin vähäinen, että ainoastaan ensimmäinen ojituksen jälkeen kehittynyt puusukupolvi on kannattavaa korjata talteen. Päätehakkuun jälkeen puuntuotantoa ei ole kannattavaa jatkaa maapohjan heikon tuottokyvyn takia.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

**Puuntuotannollisesti kannattamattomat kohteet**

Puuntuotannollisesti kannattamattomiksi määrittyvät sellaiset kohteet, jotka tuottavat metsänomistajan hyväksymää tuottovaatimusta vähemmän.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

**Hieskoivu suometsien erityispiirteenä**

Metsänomistaja päättää metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta omien lähtökohtiensa mukaisesti.
Tulevaan metsänkäyttöön, puutavaran kysyntään ja hintoihin sekä ilmastoon liittyy epävarmuustekijöitä. Sen vuoksi on perusteltua käsitellä metsää monipuolisesti niin, että erilaisten valintojen mahdollisuus säilyy. Esimerkiksi suometsän kasvatus eri-ikäisrakenteisena tuo lisää vaihtoehtoja tasaikäisrakenteisen kasvatuksen rinnalle metsätilan hoidossa.

Ravinteikkaille suometsille tyypillistä on hieskoivun suuri osuus sekapuuna. Hieskoivun arvokasvu on ensiharvennusiän jälkeen vähäistä, koska sen laatu ei yleensä riitä vaneripuuksi. Tästä syystä hieskoivun vähentäminen harvennuksissa on taloudellisesti perusteltua, jolloin kasvu voidaan keskittää arvokasvultaan parhaisiin havupuihin. Havupuuvaltaisissa metsissä on kuitenkin suositeltavaa säilyttää lehtipuusekoitus puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

Metsänomistajalla on suometsäalueen tai sen osan hoitoon käytännössä kaksi päävaihtoehtoa: metsätalouden jatkaminen tai siitä luopuminen ja suon kehittäminen kohti luonnontilaa.
Metsätalouden jatkaminen ojitetulla suolla edellyttää kuivatuksen ylläpitämistä. Kuivatuksen ylläpidosta voidaan myös luopua ja antaa suon kehittyä hitaasti kohti luonnontilaa. Tätä voidaan vauhdittaa suon ennallistamisella.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

**Metsätalouden jatkaminen suometsässä ja kuivatuksen ylläpito**

Suometsän kasvatus edellyttää suon vesi- ja ravinnetalouden tilan seuraamista ja niistä huolehtimista. Pitkällä aikavälillä tähän sisältyy mahdollinen ojien kunnostus, jonka tarve riippuu puustoisuudesta ja ojien toimivuudesta.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta](/fi/node/1435)

Table
| Talous | • Kuivatuksen ylläpito on perusteltua sellaisissa metsiköissä, joissa se onnistuu taloudellisesti kannattavasti niin, että vesiensuojelu pystytään toteuttamaan riittävän hyvin.Lisätietoa: Ojien kunnostus• Ylläpitämällä puuston peitteisyyttä on mahdollista vähentää ojien kunnostuksen tarvetta sekä pienentää suometsiin tehtäviä investointeja. Puuston peitteisyyttä voidaan ylläpitää monin keinoin, joihin kuuluvat poiminta-, pienaukko- ja kaistalehakkuut sekä uudistaminen alikasvoksella väljennys-, suojuspuu- ja ylispuuhakkuiden avulla. |
| Luonto | • Luonnonhoitoa tarvitaan ojitetuissa suometsissä samaan tapaan kuin kivennäismailla. Kuivatuksen ylläpito toisaalta estää suoluonnon monimuotoisuuden palauttamisen, sillä keskeinen edellytys palautumiselle on märkyys ja osalla suolajistoa myös elinympäristön avoimuus.• Suometsän kuivatuksen ylläpito aiheuttaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta vesistöihin. Vesiensuojelulliset haasteet ovat tyypillisesti suurempia ohutturpeisilla soilla ja ojitetuilla kankailla kuin paksuturpeisilla soilla. Puuston peitteisyydellä voidaan myös hallita vesitaloutta ja vähentää siten vesistökuormitusta.   |
| Ilmasto | Lyhyt aikajänne• Lyhyellä aikajänteellä suometsien hoito on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta hyvä vaihtoehto, koska puuston kasvun aikaansaama hiilinielu on yleensä suurempi kuin turpeen hävikin aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.• Turpeen hävikkiä voidaan hillitä välttämällä liiallista kuivatusta, josta ei ole hyötyä puuston kasvulle.Pitkä aikajänne• Ohutturpeisilla ojitusalueilla ja ojitetuilla kankailla metsätalouden jatkaminen on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta myös pitkällä aikajänteellä hyvä vaihtoehto, koska puuston hiilivarasto voi korvata turpeen hiilivaraston.• Myös karuilla (puolukkaturvekankaat ja sitä karummat kasvupaikat) paksuturpeisilla kohteilla turpeen hiilivarasto voi säilyä, jos kuivatus pysyy maltillisena.• Paksuturpeisilla rehevillä kohteilla kuivatuksen ylläpidon vaikutus on pitkällä aikajänteellä ilmastoa lämmittävä. |

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta](/fi/node/1435)

**Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen**

Jos kuivatuksen ylläpidosta luovutaan, ojitusalue voi vettyä takaisin suoksi. Se voi viedä aikaa vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia. Puuston kasvu voi jatkua pitkään, vaikka ojia ei kunnostettaisi.
Koska ojitusalueen märkyyden lisääntymistä on yleensä vaikea ennustaa, mahdollinen menettely voi olla jatkaa metsänkasvatusta, kunnes puuston kasvu taantuu metsänomistajan tavoitetta pienemmäksi. Tällöin metsänkasvatukseen ei investoida, ja kasvatushakkuita jatketaan niin pitkään kuin metsän uudistuminen ja kuivatustila tuottavat hakkuukelpoista puustoa.
Varsinkin vähätuottoiset ojitetut turvemaat on perusteltua jättää mahdollisen puunkorjuun jälkeen ennallistumaan. Nämä kohteet ovat tyypillisimmillään jäkälä- ja varputurvekankaita ja niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jos vähätuottoista kohdetta koskee uudistamisvelvoite, taloudellisin vaihtoehto on jättää alue taimettumaan luontaisesti.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta](/fi/node/1435)

**Uudistamisvelvoitetta ei ole huonoimmilla kasvupaikoilla**

Metsälain (5 a §) mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi (keskikasvu alle 1 m³/ha/v). Hakkuussa niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset kohteet voi jättää ennallistumaan suoksi ilman toimenpiteitä.
Kun suo ennallistetaan viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella, uudistamisvelvoite ei aseta rajoituksia puuston käsittelylle. Puusto voidaan poistaa tai harventaa hyvin harvaksi ilman uudistamisvelvoitetta, kun tavoitteena on ennallistaa alun perin puuton tai harvapuustoinen suo. Tällaisia ovat esimerkiksi letot ja nevat.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta](/fi/node/1437)

Table
| Talous | • Kuivatuksen ylläpidosta ja metsätaloudesta luopuminen on ensisijainen vaihtoehto silloin, kun kuivatuksen ylläpito ei ole taloudellisesti kannattavaa.• Vaihtoehto voi tulla myös kyseeseen, jos metsänomistaja pitää kohteelle investoimisen pitkän ajan riskejä liian suurina. |
| Luonto | • Suoluonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta pelkkä ennallistumaan jättäminen ei ole yleensä tehokas vaihtoehto, koska suon vettyminen kestää pitkään. Toisaalta esimerkiksi rehevällä turvemaalla runsaslahopuustoisen sekametsän jättäminen metsätalouden ulkopuolelle voi olla metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta hyvin suotuisaa.• Metsätaloudesta luovuttaessa ja kohteen viimeistä hakkuuta tehdessä on vesiensuojelun ja vesiluonnon monimuotoisuuden kannalta hyvä ratkaisu jättää suolle kasvamaan vähempiarvoista puustoa. |
| Ilmasto | • Vaihtoehto soveltuu ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta erityisesti paksuturpeisille reheville kohteille, koska niillä puuston kasvu voi jatkua vielä pitkään, mutta toisaalta syvempien turvekerrosten hiilivarasto säilyy.• Karuilla paksuturpeisilla kasvupaikoilla kuivatuksen ylläpidosta luopuminen on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta usein parempi vaihtoehto kuin aktiivinen ennallistaminen. |

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta](/fi/node/1437)

**Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen**

Suon ennallistaminen on tehokkain keino edistää suoluonnon monimuotoisuutta. Ennallistaminen onkin ensisijaisesti luonnonsuojelua.
Lisätietoa toteutuksesta: [Soiden ennallistaminen](/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen)
Keskeisiä soiden ennallistamiskohteita ovat:

- suoluonnon suojelun kannalta tärkeiden suotyyppien, kuten rehevien korpien ojitusalueet sekä luonnontilaisten soiden yhteydessä ja läheisyydessä olevat ojitusalueet
- vesiensuojelun kannalta sellaiset suot, jotka ennallistettuina muodostavat pintavalutuskentän vesistön ja ojitusalueen väliin.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta](/fi/node/1438)

Table
| Talous | • Ennallistaminen merkitsee metsätalouden lopettamista, koska puuston kasvuolot ja korjuuolosuhteet ovat ennallistetulla suolla heikot.• Ennallistamiseen voi tietyin edellytyksin saada hakkuutuloja, jos suolta poistetaan puustoa ennen ojien tukkimista. Ennallistamiseen on mahdollista saada METSO- ja HELMI-rahoitusta. Ennallistetulla suolla voi olla taloudellista merkitystä myös virkistyskäyttö- ja metsästysalueena tai suoluonnon monimuotoisuuden suojelun ja hiilen varastoinnin ansiosta. |
| Luonto | • Ennallistaminen on tehokkain keino edistää suoluonnon monimuotoisuutta.• Ennallistaminen on hyvä vaihtoehto vesiensuojelun kannalta, vaikka lyhyellä aikavälillä ennallistaminen usein aiheuttaa ravinnekuormituksen kasvua.• Ennallistamisen vesiensuojelunäkökulma korostuu, kun ojitusalueen veden laskevat esimerkiksi luonnon tai virkistyskäytön kannalta tärkeään vesistöön tai kun vedet vastaanottava vesistö on herkkä lisäkuormitukselle.• Suoluonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua voi edistää myös ohjaamalla ojitusalueen vesiä aikaisemman ojituksen takia kuivahtaneelle ojittamattomalle suolle tai suonosalle. |
| Ilmasto | • Pitkällä aikavälillä vaikutukset ilmastoon ovat suotuisat erityisesti paksuturpeisilla kohteilla, vaikka lyhyellä aikavälillä ennallistaminen yleensä lisää kasvihuonekaasupäästöjä ja lämmittää siten ilmastoa. |

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän vesi- ja ravinnetalouden hoito

**Tuhkalannoituksella parempaa kasvua**

Soilla puuston kasvuun vaikuttavat veden pinnan korkeus ja puille käyttökelpoisten ravinteiden saatavuus. Ojat vähentävät märkyyttä, jolloin puuston juuriston riittävä hapen saanti tulee turvatuksi ja kasvu paranee. Elinvoimainen puusto huolehtii osaltaan kuivatuksesta haihduttamalla kasvukauden aikana vettä maasta ja pidättämällä sateena tulevaa vettä latvuksiin. Jos ojien kunto heikkenee niin paljon, etteivät ojat ja puusto yhdessä pysty huolehtimaan kuivatuksesta, kuivatusta voidaan parantaa ojia kunnostamalla.
Kuivatus edistää ravinteiden vapautumista turpeesta, koska se kiihdyttää turpeen hajoamista. Näin kuivatus osaltaan parantaa puiden tarvitsemien ravinteiden saatavuutta ja puiden kasvua. Puuston kasvun kannalta tarpeetonta kuivatuksen tehostamista on kuitenkin vältettävä, koska siitä aiheutuu vesistö- ja ilmastohaittoja.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän vesi- ja ravinnetalouden hoito

**Heikon kasvun syyt selvitettävä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä**

Monilla II-tyypin turvekankailla, eli avosoiden sekä sekatyypin rämeiden ja korpien ojitusalueilla, turpeessa on hyvin vähän kivennäisravinteita ja runsaasti typpeä. Tällaisilla ravinnepuutoskohteilla kuivatus ei yksistään riitä, vaan ravinteiden saatavuudesta on huolehdittava lannoituksilla.
Pitkävaikutteisen keinon tähän tarjoaa lannoitus puuntuhkasta valmistetuilla lannoitteilla. Lannoituksen avulla puusto kasvaa paremmin ja latvukset tuuheutuvat, jolloin myös puuston kuivatusteho kasvaa.

Metsänkasvatus soilla edellyttää, että kuivatus ja ravinteiden saatavuus ovat molemmat kunnossa. Ojien kunnostus ei poista mahdollista ravinnepuutosta. Sen sijaan tuhkalannoitus voi lisätä puuston kuivattavaa vaikutusta niin paljon, ettei ojien kunnostus ole tarpeen. Niinpä lannoituksen tarve on selvitettävä aina, kun harkitaan ojien kunnostusta.
Lisätietoa:
- [Ojien kunnostus](/fi/toimenpiteet/ojien-kunnostus)
- [Turvemaiden tuhkalannoitus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lannoitus/toteutus#section-515)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta

**Suometsien hoidon vaikutuksia vesistöihin ja vesiensuojelu**

Metsäojitusalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainesta ja ravinteita. Ojien kunnostus aiheuttaa yleensä useita vuosia kestävän kiintoaineskuormituksen kasvun alapuoliseen vesistöön ja ylläpitää luonnontilaista suota suurempaa ravinnekuormitusta.
Keskeisiä huomioitavia tekijöitä:
- Haittavaikutuksia voidaan hillitä parhaiten tekemällä vain välttämättömät ojien kunnostukset.
- Ojien kunnostuksen yhteydessä parhaiksi todettuja vesiensuojelumenetelmiä ovat pintavalutuskentät ja vesienpalautus, jotka voivat pidättää sekä kiintoainesta että ravinteita. Virtaamansäätöpadot ja kaivukatkot sekä soveltuvilla kohteilla laskeutusaltaat vähentävät kiintoaineskuormitusta.
- Puuston peitteisyyden säilyttäviä menetelmiä hyödyntämällä voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta ja vähentää siten vesistöhaittoja.
- Soiden ennallistaminen vähentää vesistöhaittoja, vaikka ennallistaminen aiheuttaakin alkuvuosina ylimääräistä ravinnekuormitusta. Ennallistamiseen voi liittää myös vesiluonnon monimuotoisuutta edistävää pienvesien kunnostusta.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta

**Suometsien hoidon vaikutuksia suoluonnon monimuotoisuuteen ja luonnonhoidon merkitys**

- Happamuuden kannalta ongelmallisia ovat rannikkovesistöjen valuma-alueilla sijaitsevat happamat sulfaattimaat eli alunamaat. Sisämaassa esiintyy lisäksi mustaliuskealueita. Ojien kunnostusta suunniteltaessa on tärkeää selvittää, esiintyykö alueella happamia sulfaattimaita tai mustaliusketta.
Ojitetuilla soilla metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää vastaavilla luonnonhoitotoimilla kuin kivennäismailla. Ojituksen suurimmat vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen ovat aiheutuneet ensimmäisestä ojituksesta, joka on käynnistänyt suon kuivumis- ja metsittymiskehityksen.

Keskeisiä huomioitavia tekijöitä:
- Ravinteikkaat suot ovat suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita. Suomen etelä- ja keskiosissa on ojittamattomia tai luonnontilaisen kaltaisia ravinteikkaita soita vain vähän jäljellä.
- Suot kehittyvät ojituksen seurauksena vähitellen metsälajiston vallitsemiksi. Lähes kaikki ojitusalueet kaikkein niukkaravinteisimpia lukuun ottamatta kehittynevät muutamassa vuosikymmenessä turvekankaiksi, jos kuivatusta ylläpidetään *.*
- Entisen suoelinympäristön ennallistaminen luonnontilaisen kaltaiseksi on yksi vaihtoehto lisätä monimuotoisuutta. Siitä on hyötyä myös riistalle, sillä esimerkiksi riekko ja teeri hyötyvät avosoiden ennallistamisesta, kun taas metso ja pyy saavat etuja puustoisten soiden ennallistamisesta.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta

**Suometsien hoidon vaikutuksia ilmastoon**

Sekä puusto että maaperä vaikuttavat suometsän kasvihuonekaasupäästöihin. Maaperän toimintaa ja puuston kasvua puolestaan säätelevät suon vesi- ja ravinnetalous. Suon kuivatuksen myötä puuston kasvu kiihtyy ja puustoon sitoutuu enemmän hiiltä. Samanaikaisesti maaperän metaanipäästöt pienentyvät.
Ojitus ja metsänkasvatus turvemailla on ilmaston kannalta ristiriitaista. Ojitus ja lannoitus, jotka ovat keskeisiä puuston kasvun parantajia soilla, edistävät myös turpeen hajoamista. Vaikutusta voimistaa se, että lisääntyvä puuston määrä tehostaa kuivatusta, mikä edelleen lisää turpeen hajoamista.
Koska ojitus ja lannoitus yleensä lisäävät enemmän puuston hiilensidontaa kuin turpeen hajoamisen päästöjä, niillä voidaan hillitä ilmastonmuutosta lyhyellä aikajänteellä. Samat toimenpiteet kuitenkin kiihdyttävät ilmastonmuutosta pitkällä aikajänteellä, koska puuston hiilivarasto ei jää metsään pysyvästi, mutta turpeen hajoamisesta johtuva maaperän hiilivaraston pieneneminen on kuivatuksen jatkuessa pysyvä.

Lyhyen ja pitkän aikavälin ristiriitaa lisää osaltaan myös se, että ilmastonmuutoksen eteneminen kiihdyttää turpeen hajoamista ojitusalueiden kuivuessa edelleen. Lisäksi kuivien kausien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät paloriskiä ojitusalueilla.
Keskeisiä huomioitavia tekijöitä:
- Suon kuivatuksen tehostaminen lisää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä, sillä vedenpinnan syvyys säätelee turpeen hajoamista: mitä syvemmällä vedenpinta on, sitä nopeammin turve hajoaa ja sitä suuremmat ovat turpeen hajoamisesta aiheutuvat maaperän hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöt. Kuivatus parantaa puuston kasvuoloja aina 30–40 cm vedenpinnan syvyyteen asti.
- Turpeen hajoaminen on nopeampaa rehevillä (ruoho- ja mustikkaturvekankaat) kuin karuilla (puolukka- ja varputurvekankaat) kasvupaikoilla. Karuilla kasvupaikoilla voidaan parhaimmillaan päästä pitkän aikavälin ilmastoneutraaliuteen ja rehevilläkin kasvupaikoilla merkittävästi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.
- Karuilla kasvupaikoilla turpeen häviäminen voidaan pitkälti estää, jos vedenpinta ei ole 30–40 cm syvemmällä maanpinnasta kasvukaudella.
- Rehevillä kasvupaikoilla turpeen häviäminen estyy vasta, jos vedenpinta pysyttelee hyvin lähellä pintaa. Tällöin on kuitenkin jo selvästi liian märkää puuston kasvulle.
- Ojituksen kunnostuksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä kunnostamalla vain välttämättömiä ojia ja pitämällä ojat mahdollisimman matalina. Tällöin kuivatusta ei tehosteta tarpeettomasti, ja puuston parantunut kasvu hyvittää turpeen hajoamisen aiheuttamia päästöjä ainakin lyhyellä aikajänteellä.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Metsätalous ojittamattomilla soilla

Ojittamattomat suot soveltuvat harvoin metsätalouteen. Ojittamattomat suot ovat tärkeitä suoluonnon monimuotoisuudelle, vesiensuojelulle ja hiilen varastoinnille, ja tästä syystä ne suositellaan jättämään metsätalouden ulkopuolelle. Uudisojituksia ojittamattomilla soilla ei suositella.
Metsälaki ja PEFC-metsäsertifiointi mahdollistavat hakkuut ojittamattomissa suometsissä, kun otetaan huomioon metsälain ja PEFC-standardin erityisen tärkeille suoelinympäristöille asettamat rajoitukset. FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomat suot jätetään metsätalouden ulkopuolelle. PEFC- ja FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomien soiden uudisojitukset eivät ole sallittuja.
Metsätalouteen voivat soveltua vain kaikkein runsaspuustoisimmat korvet ja rämeet. Ojittamattomiin suometsiin soveltuvat lähinnä kasvatushakkuut. Näin metsä säilyy peitteisenä ja riittävä puusto säilyttää suon vesitalouden metsän kasvulle suotuisana ilman suon ojitusta.

Lisätietoa: [Turvemaiden metsänkasvatus](/fi/toimenpiteet/turvemaiden-metsankasvatus/toteutus)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsien puunkorjuun erityispiirteet

Turvemaiden puunkorjuun erityispiirteitä ja toteutusta on kuvattu erillisessä artikkelissa.
- Lisätietoa: [Turvemaiden puunkorjuu](/fi/toimenpiteet/turvemaiden-puunkorjuu/toteutus)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsien metsänkasvatuksen kasvatusketjut

Suometsien jaksollisen kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu erillisessä artikkelissa.
- Lisätietoa: [Turvemaiden metsänkasvatus](/fi/toimenpiteet/turvemaiden-metsankasvatus)
Suometsien jatkuvan kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu useissa artikkeleissa.

- Lisätietoa: [Jatkuvan kasvatuksen hakkuut](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/jatkuvan-kasvatuksen-hakkuut)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsäsuunnittelu**](/fi/kategoriat/metsasuunnittelu)

Suometsien hoidon erityispiirteet

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita metsissä. Lisäksi kohteilla voi olla arvoa riistalle, maisemalle ja virkistyskäytölle. Luontokohteet erottautuvat yleensä ominaisuuksiltaan muusta metsäluonnosta ja ne voivat olla pienipiirteisiä tai hyvinkin laaja-alaisia. Luontokohteilla otetaan huomioon metsänomistajan omien tavoitteiden lisäksi lainsäädännön ja metsäsertifioinnin rajoitteet.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Mikä on luontokohde?

**Tavoiteltavaa on, että kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Osa luontokohteista on lain tai metsäsertifioinnin turvaamia**

Luontokohde on yksittäinen maastonkohta tai laajempi alue, joka erottuu selvästi ympäröivästä metsäluonnosta erityisten luonnonarvojensa tai ominaispiirteidensä perusteella. Ympäristöstä erottuminen voi perustua esimerkiksi erilaiseen puustoon tai kasvillisuuteen, maaperän ominaisuuksiin tai maastonmuotoihin.
Luontokohteet ovat usein ominaisuuksiltaan poikkeavia, esimerkiksi erityisen karuja, reheviä, kosteita tai kuivia kasvupaikkoja. Kohde voi poiketa ympäristöstään myös puuston ja muun kasvillisuuden ominaisuuksien perusteella. Luontokohteiden turvaamisella ylläpidetään uhanalaisia luontotyyppejä sekä sellaisten lajien elinmahdollisuuksia, joiden elinvaatimukset eivät täyty muualla talousmetsissä.

Osa luontokohteista on niiden monimuotoisuuden kannalta niin merkittäviä, että ne on turvattu metsä- tai luonnonsuojelulailla. Metsänomistajan tulee huomioida sellaiset kohteet lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lisäksi vapaaehtoisen metsäsertifioinnin perusteella turvattavat kohteet tulee huomioida sertifioinnin vaatimuksien mukaisesti.
Metsäluonnossa on lainsäädännön ja metsäsertifiointien perusteella säästettävien kohteiden lisäksi myös muita luonnon kannalta arvokkaita kohteita, jotka kannattaa ottaa huomioon. Metsänomistaja päättää, millä tavoin hän ottaa ne huomioon metsänomistuksessa. Suositeltavia tapoja kohteen turvaamiseksi ovat:
- luontokohteen rajaaminen pysyvästi metsänkäsittelyn ulkopuolelle tai ohjaaminen suojeluun,
- tavallista varovaisempi käsittely tai
- monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden vahvistaminen tai ennallistaminen luonnonhoitotoimilla.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Mikä on luontokohde?

**Luonnontilainen, luonnontilaisen kaltainen tai heikentynyt luontokohde**

Luontokohde voi olla ominaisuuksiltaan luonnontilainen, luonnontilaisen kaltainen tai heikentynyt.
Kun metsässä on ympäristöstään erottuva luontokohde, on metsänkäsittelyn toteutuksen kannalta tärkeä ensin tunnistaa, onko kyseessä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen arvokas elinympäristö vai ominaisuuksiltaan heikentynyt kohde.
Myös heikentyneiden kohteiden huomiointi metsänkäsittelyssä on suositeltavaa, sillä ajan myötä kohteen luontoarvot paranevat ja kehittyvät kohti luonnontilaista. Luontoarvojen palautumista voi myös nopeuttaa ennallistavilla toimilla.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden turvaamisen merkitys monimuotoisuudelle

Luontokohteet edustavat harvinaisia elinympäristöjä, joiden säilyttäminen turvaa monien eri lajien, usein myös harvinaisten ja uhanalaisten lajien elinmahdollisuudet tai luontotyyppien säilymisen.
Luontokohteilla ympäristöolot tai puuston rakenne ja puulajisuhteet ovat usein tavanomaisesta talousmetsästä poikkeavia. Käsittelyn ulkopuolelle jätetyillä luontokohteilla kehittyy ajan myötä järeää ja vanhaa puustoa sekä myöhemmin järeää lahopuuta. Ne ovat tärkeitä niistä riippuvaiselle lajistolle. Luontokohteiden puustoon kehittyy pitkällä aikavälillä luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden luokittelu

**Luontokohteiden luokittelu metsänhoidon suosituksissa**

Luontokohteita voidaan jaotella usealla eri tavalla. Jaottelu voi perustua esimerkiksi elinympäristöjen ekologisiin luokituksiin tai hallinnolliseen luokitukseen, kuten lainsäädäntöön. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa tehty luontotyyppien luokittelu puolestaan muodostaa luonnontieteellisesti pätevimmän perustan arvokkaiden luontotyyppien määrittelylle.
- [Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/pienvesien-ja-vesistojen-elinymparistot)
- [Kallioelinympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/kallioelinymparistot)
- [Lehdot](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lehdot)
- [Suoelinympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/suoelinymparistot)
- [Paahdeympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/paahdeymparistot)
- [Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/monimuotoisuudelle-merkittavat-kangasmetsat)
- [Puustoiset perinneympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puustoiset-perinneymparistot)

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden luokittelu

**Luontokohteiden luokittelu hallinnollisin ja muilla perustein**

Luontokohteita voidaan luokitella hallinnollisin ja muilla perustein seuraavasti:
- [Metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1863)
- [Luonnonsuojelulain 64 §:n ja 65 §:n mukaisesti suojeltu luontotyyppi](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1907)
- Luonnonsuojelulain 73 §:n suurten petolintujen pesäpuut ja 70 §:n rauhoitettujen lajien toistuvasti käytetyt pesät
- [Luontodirektiivin liitteen 4 a -lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka ja liitteen 4 b -lajin esiintymä](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/luontodirektiivin-lajit#Luontodirektiivin%20liitteet)
- [Erityisesti suojeltavan uhanalaisen lajin turvaamiseksi tehty rajauspäätös](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/uhanalaiset-lajit-lainsaadannossa)
- [Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaiset vesiluontotyypit](https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587#L2P11)
- [Natura 2000 -alue](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/suojelu-ennallistaminen-ja-luonnonhoito/natura-2000-alueet)
- [Yksityinen luonnonsuojelualue](https://ym.fi/luonnonsuojelu-yksityismailla)
- [METSO-ohjelman elinympäristö](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p3393)
- [FSC- tai PEFC-sertifioinnin perusteella turvattava kohde](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1917)
- Metsänomistajan omalla päätöksellään suojelema kohde.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden luokittelu

### Luontokohteiden lakiperustaiset käytönrajoitukset.

##  [Luontokohteiden lakiperustaiset käytönrajoitukset](/fi/node/2164)

Table
| Luontokohteen pääluokka | Lakiperustainen käytönrajoitus |
| Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit | Kyllä (luonnonsuojelulaki 64 §, 65 §). |
| Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt | Kyllä (metsälaki 10 §). |
| Vesilain suojelemat vesiluontotyypit | Kyllä (vesilaki 2:11 §) |
| Pohjavesialueet (1, 2, 1E, 2E, E) | Kyllä pohjavesialueella, pohjaveden muuttaminen (vesilaki 3:2 §), pohjaveden pilaamiskielto (ympäristönsuojelulaki 17 §) |
| Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavan suojelualue | Kyllä (maankäyttö- ja rakennuslaki 30 § 3 mom, 41 § 3 mom, 57 § 3 mom) |
| METSO-ohjelman elinympäristöt | Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen pysyvästä tai määräaikaisesta suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi. |
| Helmi-ohjelman elinympäristöt | Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi. |
| Uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi | Ei, elleivät ne ole myös lainsäädännön turvaamia kohteita. |
| Metsäsertifiointijärjestelmien mukaiset luontokohteet | Ei, elleivät ne ole myös lainsäädännön turvaamia kohteita. |
| Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä olevien luokkien edellytyksiä | Vain seuraavissa tilanteissa:Ympäristöviranomainen on tehnyt luonnonsuojelulain 77 § perustuvan rajauspäätöksen.Kyseessä on luonnonsuojelulain 78 §:ssä tarkoitetun luontodirektiivilajin lisääntymis- ja levähdyspaikka (esim. liito-orava).Kyseessä on luonnonsuojelulain 73 §:ssä tarkoitetun suuren petolinnun pesä tai 70 §:ssä tarkoitetun rauhoitetun eläinlajin toistuvasti käytetty pesä. Natura-alueen (luonnonsuojelulaki 34 §) säädökset rajoittavat metsänkäsittelyä kohteella eli Naturan olevia luontotyyppejä ja lajiesiintymiä ei saa merkittävästi heikentää. |

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Kaikkia lain turvaamia kohteita ei ole vielä kartoitettu**

Viranomaisten sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden työstä kertyy jatkuvasti paikkatietoa luontokohteista, jota metsänomistajat ja metsätalouden toimijat voivat saada käyttöönsä. Aineiston saatavuus eri järjestelmistä vaihtelee esimerkiksi tiedon luonteen ja siihen liittyvän sääntelyn mukaan. Metsäorganisaatiot voivat hankkia julkisia aineistoja omiin paikkatietojärjestelmiinsä. Aineistoja löytyy myös yhteiskunnan ylläpitämistä verkkopalveluista.
Metsätalouden suunnittelun tueksi metsäammattilaisten saatavilla on erilaisia työkaluja paikkatietoaineistojen hyödyntämiseen. Niiden käyttäminen on suositeltavaa suunniteltavan alueen luontoarvojen selvittämiseksi. Työkalut tarjoavat myös asiasta kiinnostuneille metsänomistajille mahdollisuuden tutustua lähemmin luonnonhoidon suunnitteluun.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Metsään.fi**

Metsässä voi olla kohteita, joita koskee lakisääteinen käytönrajoitus, mutta joita ei ole vielä löydetty ja kirjattu paikkatietoon. Metsänomistajan ja metsässä toimijan on syytä ottaa huomioon, että ainoastaan viranomaisen rajaamat ja ilmoittamat luontokohteet löytyvät paikkatiedosta kattavasti. Lain turvaamia kohteita ovat metsälain 10 §:n elinympäristöt, luonnonsuojelulain 64 §:n ja 65 § suojellut luontotyypit, luonnonsuojelulain 70 §:n ja 74 §:n rauhoitetut eläin- ja kasvilajit, 73 §:n suurten petolintujen pesät, 70 §:n toistuvasti pesintään käytettävät rauhoitettujen eläinlajien pesät sekä luonnonsuojelulain 78 §:ssä tarkoitetut luontodirektiivilajien, esimerkiksi liito-oravan, lisääntymis- ja levähdyspaikat.
[Metsään.fi -palvelu](https://www.metsaan.fi/) tarjoaa metsänomistajalle maksuttoman metsävaratiedon omista metsistä. Metsäalan toimijat näkevät metsänomistajan suostumuksella samat tiedot kuin metsänomistajakin. Luontokohteiden osalta yksityismetsien metsävaratieto sisältää paikkatietoikkunassa näkyvien kohteiden lisäksi seuraavien luontokohteiden paikkatiedon:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Laji.fi**

- metsälain 10 §:n elinympäristöt, jotka ovat löytyneet 2000-luvun alkupuolella valmistuneessa valtakunnallisessa kartoituksessa tai sen jälkeen metsäsuunnittelussa
- muut huomionarvoiset luontokohteet, jotka ovat löytyneet 2000-luvun alkupuolella valmistuneessa valtakunnallisessa kartoituksessa, aineisto on siksi puutteellista
- METSO-ohjelmaan mahdollisesti sopivat kohteet.
Metsään.fi -palvelu ei ole täydellinen metsälain 10 §:n, muiden huomionarvoisten luontokohteiden tai METSO-ohjelmaan soveltuvien kohteiden osalta. Metsäkeskus täydentää palveluja jatkuvasti myös luontokohdetietojen osalta. Lisäksi Suomen Metsäkeskus julkaisee ja ylläpitää [avointa aineistoa tiedossa olevista metsälain 10 §:n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä](https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/luontotietoaineistot/erityisen-tarkeat-elinymparistot).

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Paikkatietoikkuna.fi**

[Laji.fi -palvelussa](https://laji.fi/) voi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista havainnoista. Lajitietoa on kaikki eliölajeihin liittyvä tieto, kuten esiintyminen, nimistö ja taksonomia, ekologia, kuvat ja äänitteet ja määritystieto.
[Paikkatietoikkuna.fi -palvelu](https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/) on avoin verkkopalvelu, joka sisältää hyvin monipuolista metsään, maaperään ja kiinteistöihin liittyvää paikkatietoa. Luontokohteiden osalta paikkatietoikkunasta voi tarkistaa sijaintitiedon esimerkiksi seuraavista luontokohteista:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Luonnonhoidon paikkatietoaineistot**

- yksityiset luonnonsuojelualueet
- luontotyyppipäätökset
- erityisesti suojeltavien lajien esiintymisalueiden rauhoituspäätökset
- Natura-alueet
- virtavesien lohikalakannat
- arvokkaat kallioalueet
- arvokkaat kivikot
- serpentiinikalliot
- arvokkaat moreenimuodostumat
- arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat
[Luonnonhoidon paikkatietoaineistot -palvelu](https://storymaps.arcgis.com/stories/017240466fba495892f15c6e0b339849) esittelee luonnonhoitoon liittyviä paikkatietoaineistoja, joista on hyötyä metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa. Niitä voi hyödyntää käytännön suunnittelussa paikkatietojärjestelmässä tai karttapalvelulla nettiselaimella sekä maastossa mobiilisovelluksella. Palvelussa on esitelty esimerkiksi seuraavia aineistoja:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**SYKE:n avoin data**

- monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet (ZONATION)
- soidensuojelun täydennysehdotuskohteet
- kosteusindeksi
- luonnonhoidon suunnittelussa huomioitavia alueita ja kohteita
[Suomen ympäristökeskuksen palvelusta](https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Paikkatietoaineistot/Ladattavat_paikkatietoaineistot#S) ladattavat paikkatietoaineistot kuuluvat avoimen tietoaineiston käyttöluvan piiriin.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

Metsälain (1093/1996) 10 § määrittelee metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Kohteet ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, ja niiden tulee erottua selvästi ympäröivästä metsäluonnosta.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

**Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt**

Metsälain 10 §:ssä luetellut kohteet ovat:
1 . lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto
2 . suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous: a) lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus; b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus; c) letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus; d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; sekä e) luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus;
3 . rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus
4 . kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana
5 . kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus
6 . pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
7 . karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.
Metsälaissa on todettu kaikkia elinympäristöjä yhteisesti määrittäviä tekijöitä. Lisäksi laki luettelee kohdekohtaisia ominaispiirteitä. Seuraavassa käydään läpi kaikkia kohteita koskevat yleiset säädökset.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

**Ominaispiirteet**

Ympäröivästä metsäluonnosta erottumisen vaatimus on tärkeä, sillä metsänomistajan tai metsätalouden toimijan tulee voida havaita kohde, johon liittyy lakisääteinen käytönrajoitus. Vaatimus tarkoittaa, että elinympäristö sinänsä on selvästi erotettavissa. Välittömän lähiympäristön rajat eivät välttämättä ole selvästi erottuvia.
Metsälain 10 §:n erityisen tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet (ks. seuraavat kappaleet) ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristön käsittelyssä on toimittu metsälain ja metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti.

Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden kuvausta tarvitaan, jotta kohteet voidaan tunnistaa maastossa. Ominaispiirteiden säilymisen perusteella myös arvioidaan kohteen luonnontilaisuutta, jonka perusteella ratkaistaan, onko kyseessä metsälain tarkoittama elinympäristö vai muu erityinen luontokohde, jolle ei metsälaissa säädetä käytönrajoituksia.
Eri elinympäristöjen ominaispiirteet etenkin puuston suhteen vaihtelevat kohteittain hyvin paljon. Metsälaissa on esitetty lähes kaikkiin elinympäristöihin tarkentavia kuvauksia, jotka helpottavat kohteiden tunnistamista ja tuovat esiin kohteiden erityiset luontoarvot.
Hakkuun suunnittelija tai toteuttaja arvioi, ovatko lain mainitsemat ominaispiirteet kyseisellä kohteella luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Arvioinnin perusteella tulee kohdekohtaisesti päättää, onko kohde ominaispiirteiden osalta vähintäänkin luonnontilaisen kaltainen ja siten metsälain 10 §:n mukainen kohde. Arviointiin saa apua [Metsäkeskuksen julkaisemasta metsälain 10 pykälän tulkintasuosituksesta](//efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https:/www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/metsalain-10-pykalan-kohteiden-tulkintasuositus.pdf).

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

**Pienialaisuus tai metsätaloudellinen vähämerkityksellisyys**

Mikäli kohteen määrittämiseen ja rajaamisen liittyy epävarmuutta, maanomistaja tai hänen valtuuttamansa metsänhakkuuoikeuden haltija voi hakea ennen hakkuuta Suomen metsäkeskukselta metsänkäyttöilmoitukseen liittyvän ennakkotiedon siitä, onko esitetty kohde 10 §:n elinympäristö ja onko ilmoitettu metsän käsittely metsälain mukainen.
Metsälaissa erityisen tärkeät elinympäristöt on määritelty pienialaisiksi tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Kohteiden pienialaisuutta ja metsätaloudellista vähämerkityksellisyyttä arvioidaan metsäkiinteistöittäin ja elinympäristötyypeittäin.

Metsätaloudellisesti vähämerkityksellisinä voidaan pitää kohteita, joiden markkinakelpoisen puuston arvo on alle 3000 euroa. Jos metsätaloudellisesti vähämerkityksellisen kohteen pinta-ala on yli 5 hehtaaria, sitä ei pääsääntöisesti voida pitää ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvana erityisen tärkeänä elinympäristönä, vaikka muut laissa säädetyt erityisen tärkeän elinympäristön edellytykset täyttyisivätkin.
Pienialaisina voidaan pääsääntöisesti pitää kohteita, joiden pinta-ala on enintään 2 hehtaaria. Pienialaisten kohteidenkin on oltava ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvia, että kohde ylipäätään on metsälain mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi tulkittava kohde.
Laajat aluekokonaisuudet, vaikka olisivatkin lain mukaisesti metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä, eivät voi olla laissa tarkoitetulla tavalla selvästi ympäröivästä metsäluonnosta erottuvia kohteita. Kuitenkin laaja-alainen kohde voi kahden hehtaarin osalta täyttää pienialaisen metsälakikohteen kriteerit. Tällaiset laajat alueet ovat kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita ja niitä voi turvata esimerkiksi vapaaehtoisella suojelulla.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

Metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joissa ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Sallittujen toimenpiteiden käyttö edellyttää säädösten tarkempaa tuntemusta. Käsittelymahdollisuudet ovat ylipäätään melko vähäisiä. Yksinkertaisin menettely on 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajaaminen hakkuiden ja metsänhoidon ulkopuolelle.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

**Metsälain 10 §:n elinympäristöissä sallitut toimenpiteet**

Metsälain 10 §:n elinympäristöissä hakkuita ja hoitotöitä on käytännössä vaikea toteuttaa ilman, että samalla heikennetään kohteen luonnonarvoja. Siksi kohteet pääsääntöisesti suositellaan jätettäväksi käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti. Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä kohteiden luonnonhoidollisia arvoja rajoittamalla metsänkäsittelyä myös niiden lähiympäristössä.
Jos elinympäristössä tehdään metsätalouden toimenpiteitä, niissä on säilytettävä elinympäristölle erityinen vesitalous, puuston rakenne, vanhat ylispuut, kuolleet ja lahot puut sekä otettava huomioon kasvillisuus, maaston vaihtelevaisuus ja maaperä. Suoelinympäristöissä ja lehtolaikuissa ominaispiirteet säilyttävät toimenpiteet voidaan toteuttaa vain maan ollessa jäässä. Jyrkänteissä ja niiden välittömissä alusmetsissä ei saa korjata puuta.
Ominaispiirteet säilyttäviä hoito- ja käyttötoimenpiteitä ovat varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut. Puuston rakenteen ja kerroksellisuuden säilyttämiseksi poimintaluonteisissa hakkuissa on säilytettävä lajistoltaan ja ikäsuhteiltaan vaihteleva puuston rakenne. Pensaskerroksen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi poimintaluonteisten hakkuiden yhteydessä ei saa toteuttaa käsittelyalueen raivausta.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

**Metsälain 10 §:n elinympäristöissä kielletyt toimenpiteet**

Yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen sekä Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puiden taimien istuttaminen ja niiden siementen kylväminen katsotaan ominaispiirteet säilyttäviksi toimenpiteiksi. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan erityistä varovaisuutta noudattaen kuljettaa puutavaraa ja ylittää puron uoma, mikäli se ei vaaranna ominaispiirteiden säilyttämistä.
Erityisen tärkeissä elinympäristöissä ei saa tehdä uudistushakkuuta, metsätietä, kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta vahingoittavaa maanpinnan käsittelyä, ojitusta, purojen ja norojen perkausta eikä käyttää kemiallisia torjunta-aineita.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

**Käsittely poikkeusluvalla**

Jos erityisen tärkeän elinympäristön turvaamisesta aiheutuu maanomistajalle metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä tai haittaa, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskuksen tulee maanomistajan tai oikeuden haltijan hakemuksesta myöntää poikkeuslupa toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva menetys jää vähäiseksi.
Menetys katsotaan vähäiseksi, kun 10 §:n mukaisten kohteiden käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen menetys on pienempi kuin neljä prosenttia poikkeusluvan hakijan sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 3 000 euroa.
Poikkeuslupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos maanomistajalle on myönnetty ympäristötukea tai muuten riittävä tuki valtion varoista. Jos taloudellinen menetys on vähäistä suurempi eikä ympäristötuella voida välttää poikkeusluvan tarvetta, erityisen tärkeää elinympäristöä on käsiteltävä siten, että sen arvokkain osa säilyy.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt**

Luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:ssä on lueteltu seitsemän metsäistä luontotyyppiä: jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppämetsät, lehdesniityt, rannikon metsäiset dyynit, sisämaan tulvametsät, harjumetsien valorinteet sekä kalkkikalliot. Muita maanpäällisiä luontotyyppejä ovat hiekkarannat, merenrantaniityt ja kedot. Luonnonsuojelulain mukaiset metsäiset luontotyypit edustavat metsäluonnossamme harvinaisia ja lajistollisesti rikkaita elinympäristöjä.
Luonnonsuojelulain 65 §:ssä mainitaan lisäksi tiukasti suojeltuina luontotyyppeinä serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, joiden hävittäminen ja heikentäminen on suoraan kielletty, ilman erillistä Lupa- ja valvontaviraston rajauspäätöstä.

Jalopuumetsiköt ovat luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jalojen lehtipuiden eli tammen, metsälehmuksen, vaahteran, saarnen tai jalavien muodostamia metsiköitä. Jaloja lehtipuita kasvaa luonnonvaraisina vain eteläisessä Suomessa. Kasvupaikat ovat usein reheviä lehtoalueita, mutta joskus esimerkiksi tammi- ja lehmusmetsiköitä voi kasvaa karummillakin mailla. Luontaisesti syntyneitä jalopuumetsiköitä on Suomessa noin 1 000 hehtaaria. Suurin osa kohteista kuuluu jo olemassa oleviin suojelualueisiin.
Luonnonsuojelulain mukaisessa suojellussa jalopuumetsikössä kasvaa runkomaisia jaloja lehtipuita yhtenäisellä, rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta hehtaarilla. Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka rinnankorkeusläpimitta on yli 7 senttimetriä. Runkomaisen tammen läpimitta on kuitenkin vähintään 20 senttimetriä. Puiden tulee kasvaa yhtenä tai useampana lähekkäin olevana ryhmänä. Lisäksi puiden taimet rajataan mukaan kohteeseen uudistumisen turvaamiseksi.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Pähkinäpensaikot**

Pähkinäpensas esiintyy luonnonvaraisena vain Etelä-Suomessa. Sen kasvupaikat ovat reheviä, kalkkipitoisia lehti- ja sekametsiä. Pähkinäpensaslehtojen eliöstö on monipuolista. Aluskasvillisuus on lehdoille tyypillistä, runsaslajista ja rehevää. Kohteilla viihtyy useita uhanalaisiakin eliöitä. Etenkin pähkinäpensaan lahot rungot ovat tärkeitä monille sienille ja hyönteisille.
Luonnonsuojelulain mukaisessa suojellussa pähkinäpensaikossa tulee yhtenäisellä, rajattavissa olevalla alueella kasvaa vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä.
Kuusi on monin paikoin vallannut pähkinäpensaiden kasvupaikat. Tuottaakseen pähkinöitä pähkinäpensas vaatii valoa ja elintilaa. Näin ollen varjostavia kuusia voidaan tarvittaessa poistaa Lupa- ja valvontaviraston laatiman suunnitelman mukaisesti.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Tervaleppämetsät**

Tervaleppämetsiin sisältyvät tervaleppävaltaiset metsät ja suot. Tervaleppäisiä soita ovat joko tervaleppäkorvet tai tervaleppäluhdat. Tervaleppämetsiin kuuluvat tervaleppälehdot. Luonnonsuojelulain mukaisiin suojeltaviin kohteisiin eivät kuulu rantojen kapeat, vain muutamien metrien levyiset tervaleppäesiintymät.
Tervaleppäkorvet ovat lehto- tai ruohokorpia, joiden kasvillisuutta luonnehtivat kostean kasvupaikan ruohot tai saniaiset. Tervaleppäluhdille on ominaista märkyys ja pysyvä pintavesien vaikutus. Vallitsevana aluskasvillisuutena voi olla esimerkiksi saniaisia, keltakurjenmiekkaa, korpikaislaa, järvikortetta, järviruokoa tai saroja. Tervaleppäkorvet, -luhdat ja -lehdot sijaitsevat tyypillisesti rannoilla tai soiden reunoilla. Tervaleppälehdot ovat kosteita tai tuoreita lehtoja, joiden kasvillisuus on saniais- tai suurruohovaltaista.
Luonnonsuojelulain luontotyypin mukaisia suojeltavia tervaleppämetsiä on jäljellä enää tuhat hehtaaria, joista kymmenesosa on jo suojeltu. Ojitukset ja hakkuut ovat heikentäneet tätä jo luonnostaan vähälukuista elinympäristötyyppiä. Tervaleppämetsien vesitalouden säilyminen luonnontilaisena on ehdoton edellytys kohteiden säilymiselle. Vesitalouden luonnontilaisuuden säilyttäminen on tärkeää myös niiden lähiympäristössä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Sisämaan tulvametsät**

Sisämaan tulvametsät ovat vesistöjen rantojen kivennäismaan metsiköitä, joiden kasvillisuudessa näkyvät toistuvien tulvien aiheuttamat rakennepiirteet ja lajistovaikutukset. Luontotyyppiin kuuluvat jokien, purojen, jokisuistojen sekä järvien ja lampien rantojen tulvametsät. Tulvametsien ominaispiirteisiin vaikuttavat tulvien toistuvuus, kesto, tulvimisajankohta, maa-aineksen kertyminen sekä maaston muodot.
Tulvan tuoma kiintoaines tuo kasvillisuudelle ravinteita ja muokkaa kasvillisuutta. Tulvaa huonosti sietävät lajit, kuten havupuut, varvut sekä metsä- ja suosammalet ovat tulvametsissä niukkoja. Puusto on useimmiten lehtipuuvaltaista ja pensaskerroksessa esiintyy esimerkiksi pajuja, korpipaatsamaa ja lehtotuomea.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Harjumetsien valorinteet**

Harjumetsien valorinteillä tarkoitetaan vähäpuustoisia harju- ja reunamuodostumien rinteitä, joiden kaltevuus on vähintään 5 %. Edustavalle valorinteelle on ominaista kasvillisuuden pohjakerroksen aukkoisuus, kivennäismaapaljastumat ja ohut humuskerros. Harjumetsien valorinteiden valtapuu on yleensä mänty, ja edustavimmat kohteet ovat yleensä melko vähäpuustoisia. Valtalajeina esiintyvien karujen ja kuivien mäntykankaiden kasvien lisäksi valorinteillä kasvaa harjuille tyypillisiä lajeja. Suojeltaviin harjumetsien valorinteisiin voidaan sisällyttää umpeenkasvaneita osia, joille kasvillisuuden avoimuus voidaan palauttaa hoitotoimin omaleimaisen kasvi- ja hyönteislajiston turvaamiseksi.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Luontotyyppien rajaus**

Luonnonsuojelulaki kieltää suojeltujen luontotyyppien muuttamisen niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Ominaispiirteisiin kuuluu kallio- ja maaperän piirteiden lisäksi kohteille tyypillinen vesi- ja ravinnetalous sekä niihin sopeutunut eliölajisto.
Luontotyyppien ominaispiirteiden vaarantamiseen liittyvä kielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kohteiden rajat ilmoitetaan kiinteistörekisteriin ja ne merkitään karttoihin. Tällaisten harvinaisten ja luontoarvoiltaan korkeiden luontotyyppien säästäminen on hyvin perusteltua ja suositeltavaa siinäkin tapauksessa, ettei rajauspäätöstä ole tehty.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Luontotyyppien käsittelyrajoitukset**

Vaikka luonnonsuojelulain mukaista rajauspäätöstä ei kohteella olisi, on syytä ottaa huomioon, että kohde voi olla myös metsälain 10 §:n kohde, jolloin sen ominaispiirteet on turvattava metsälain edellyttämällä tavalla.
Luontotyyppien suojelun tavoitteena ei aina ole alueen täydellinen koskemattomuus, sillä monien luontotyyppien säilyminen edellyttää jatkuvaa hoitoa ja käyttöä. Metsäisille kohteille suunniteltaville metsänhoidollisille toimenpiteille tulee kuitenkin olla Lupa- ja valvontaviraston hyväksyntä. Lupa- ja valvontavirasto on laatinut joillekin kohteille erillisiä hoito- ja käyttösuunnitelmia.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**FSC®-sertifiointi**

Metsäsertifiointijärjestelmät (FSC**®** ja PEFC™) asettavat vaatimuksia niiden kriteereissä määriteltyjen arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiselle.
FSC-vaatimuksien mukaisesti toimittaessa metsänomistaja jättää määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet metsätalouden ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita tukevat hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia.

Lakiperusteisissa kohteissa edellytetään säästämään myös sellaiset luonnonsuojelulaissa luetellut luontotyypit ja lajisuojelun kohteet, joista ympäristöviranomainen ei ole tehnyt rajauspäätöstä.
Muita aina säästettäviä kohteita ovat:
- Metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit täyttävät kohteet niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Jyrkänteiden ja rotkojen osalta ei vaadita 10 metrin vähimmäiskorkeutta vaan tarkastellaan kohteen luonnontilaisuutta.
- Erikseen standardin liitteessä määritellyt runsaslahopuustoiset metsät.
- Metsämaan louhikkometsät, joiden pohjalla seisoo tai virtaa säännöllisesti vettä ja joiden valtapuusto on yli 100- vuotiasta.
- Vanhat metsäpaloalueet, jotka metsäpalon jälkeen ovat saaneet kehittyä ilman käsittelyä vähintään 20 vuotta ja joilla esiintyy palokantoja ja/tai palon vahingoittamia puita.
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.
- Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita.
- Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.
- Tulvametsät
- Kuusivaltaiset supat
- Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen.
- Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät.
- Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen.
- Maankohoamisrannikon metsien luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kehityssarjat tai yksittäiset edustavat kehityssarjan osat.
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat
- Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kitu- ja joutomaat.
- Puustoltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset karukkokankaat.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**PEFC™-sertifiointi**

FSC:n määrittämiä korkean suojeluarvon alueita (ns. High Conservation Value -alueet) ovat Natura-alueet, tärkeät lintualueet (FINIBA, IBA), IFL-alueet (Intact Forest Landscapes, laajat koskemattomat metsäiset alueet), kaavojen suojelualueet ja suojeluohjelma-alueet, erämaa-alueet, pohjavesialueet sekä tietyn laajuiset ojittamattomat suoalueet sekä aina säästettävien kohteiden keskittymät.
PEFC-standardin mukaisesti toimittaessa metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan siten, että lakien vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämisestä toteutuvat. Lisäksi PEFC-sertifiointikriteerissä on lueteltu seuraavat luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet, joiden tärkeimmät monimuotoisuutta luonnehtivat ominaispiirteet tulee säilyttää:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**Ojittamattomat runsaslahopuustoiset korvet**

Kriteerissä tarkoitettujen suppien syvyys on vähintään 10 metriä ja niiden alaosassa on selvästi havaittava kellarimainen pienilmasto. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on pienilmaston synnyttämä, ympäristöstään erottuva kasvillisuus, joka säilytetään rajoittamalla hakkuut vain supan reunojen ylimpään osaan. Kriteerissä tarkoitetut puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet sijaitsevat harjujen kaakkois-, etelä-, lounais- ja länsisuuntaisilla rinteillä. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on paahdelajisto, joka säilytetään jättämällä kohde metsittämättä.
Kriteerin tarkoittamiin elinympäristöihin sisältyvät kuusivaltaiset ojittamattomat sekä sellaiset ojitetut korvet, joissa ojituksella ei enää ole kuivattavaa vaikutusta ja jotka eivät lukeudu metsälain 10 §:ssä mainittuihin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Kriteerin tarkoittamat korvet ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia, eri-ikäisrakenteisia tai joissa kuollutta puustoa on vähintään 20 m3/ha. Alle puolen hehtaarin kohteella kuollutta puustoa tulee olla vähintään 10 m3. Korpien tärkein säilytettävä ominaispiirre on vanha puusto, lahopuusto ja pohjaveden pinnan korkea taso, jota ylläpidetään jättämällä kohteet ojittamatta. Korpien puustoa voidaan käsitellä kasvatushakkuin sekä yksittäisiä puita poistamalla niin, että tärkeimmät ominaispiirteet säilytetään.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**Lehtipuuvaltaiset lehdot**

Ojittamattomien lettorämeiden ja ruohoisten sararämeiden säilytettävät ominaispiirteet ovat rimpi- ja mätäspintojen vaihtelu ja turpeen runsasravinteisuus. Näitä ylläpidetään jättämällä lettorämeet ja ruohoiset sararämeet ojittamatta ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle.
Kriteerissä tarkoitettujen, taimikkovaihetta vanhempien lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy ja monimuotoisuudelle arvokasta puustoa säästetään.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**Luonnontilaiset tulvametsät ja metsäluhdat**

Puustoltaan vanhalla metsällä tarkoitetaan metsää, jossa vallitsevan puuston ikä on Etelä-Suomessa yli 160 vuotta ja Pohjois-Suomessa yli 200 vuotta. Puusto on eri-ikäisrakenteinen tai koostuu useasta latvuskerroksesta ja puulajista taikka on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko. Puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- eikä väljennyshakkuin 60 vuoteen. Aiemmat harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuut eivät ole muuttaneet metsän luontaisia rakennepiirteitä eikä hakkuiden jäljiltä esiinny kantoja enempää kuin 20 kpl/ha. Puustossa on vanhoja lehtipuita sekä lisäksi lahopuita, keloja ja maapuuta Etelä-Suomessa vähintään 15 % ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 % puuston tilavuudesta. Kohteen ominaispiirteet säilytetään jättämällä metsikkö metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle.
Kriteerin tarkoittamia tulvametsiä ja metsäluhtia luonnehtii vuotuinen tulvarytmi. Meren, järvien, jokien ja purojen luontaisen tulvimisen ja pintaveden vaihtelujen aikaansaamien kangasmaiden tulvametsiköiden ja turvemaiden metsäluhtien tärkein ominaispiirre on pintaveden luonnollinen vaihtelu, jota säilytetään jättämällä alueet ojittamatta. Puustoa voidaan käsitellä kasvatus- ja suojuspuuhakkuin tai yksittäisiä puita poistamalla lahopuun säilyminen turvaten.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**METSO-ohjelman puustoiset elinympäristöt**

METSO-ohjelman kautta metsänomistaja voi vapaaehtoisesti ja valtion maksamaa korvausta vastaan suojella metsänsä monimuotoisuutta. Metsänomistaja voi tarjota kohdettaan METSO-ohjelmaan ottamalla yhteyttä Elinvoimakeskukseen tai Suomen metsäkeskukseen.
METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle**

- Lehdot
- Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
- Pienvesien lähimetsät
- Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat
- Metsäluhdat ja tulvametsät
- Harjujen paahdeympäristöt
- Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet
- Puustoiset perinnebiotoopit
- Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
- Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta. METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**Määräaikainen suojelu ja ympäristötukisopimus**

Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme:
1 . Yksityisen suojelualueen perustaminen.
2 . Alueen myyminen valtiolle.
3 . Alueen vaihto valtion maahan.
Pysyvästä suojelusta maksettava korvaus tai kiinteistön kauppahinta perustuu metsätalouden yleisiin hinnoitteluperusteisiin ja se on maanomistajalle verotonta tuloa.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**Metsäluonnonhoito**

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi.
Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**Lisätietoa METSO-ohjelmasta:**

Luonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja.
[Metsonpolku-sivusto](https://www.metsonpolku.fi/fi-FI) (ulkoinen linkki)

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Suomen metsissä elää noin 20 000 lajia, joihin kuuluu lajeja ja eliöryhmiä niin puista jäkäliin kuin nisäkkäistä maaperän mikrobeihin. Metsälajeista uhanalaisiksi on luokiteltu 833 lajia. Lisäksi metsien käyttö on aiheuttanut noin 150 muissa elinympäristöissä, kuten vesistöissä ja soilla, elävien lajien uhanalaistumista.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Luonnonhoidolla tuetaan lajien elinympäristöjen säilymistä**

Lajiesiintymien turvaaminen kuuluu oleellisesti ekologisesti kestävään metsätalouteen. Lajiesiintymien huomioon ottamisella voidaan turvata sekä tavanomaisten että uhanalaisten lajien säilymistä ja ehkäistä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Metsätilalla voi esiintyä monenlaisia lajeja ja sijaita monenlaisia elinympäristöjä. Lajien elinympäristövaatimuksista riippuu, millä keinoilla lajien säilyminen voidaan turvata. Keinot voivat vaihdella suuresti metsiköiden välillä ja sisällä. Tilatason toimilla on mahdollista turvata olemassa olevat uhanalaisten lajien esiintymät sekä lisätä eri lajeille soveltuvien elinympäristöjen määrää monipuolistamalla metsän rakennepiirteitä.
Lajiesiintymien turvaamisessa on kyse sopivien luonnonhoidon ratkaisujen soveltamisesta kuhunkin tilanteeseen. Lajien turvaamiseen sopivia luonnonhoidon toimenpiteitä ovat esimerkiksi kohteen säästäminen, hakkuualueelle jätettävät säästöpuuryhmät, tiettyjen puulajien säilyttäminen sekä lahopuun säästäminen ja lisääminen.
Tilatason suunnittelussa seuraavat tekijät ovat olennaisia:

**Hahmota kokonaisuus**• Lajiesiintymien ja luontokohteiden sijoittuminen metsätilalla. Onko alueella esimerkiksi arvokkaita luontokohteita tai uhanalaisen lajin esiintymä?• Suojelualueet ja lajiesiintymät metsätilan ulkopuolella. Arvokkaat, omaan metsätilaan rajautuvat kohteet voi ottaa huomioon niitä lähimpänä sijaitsevien metsäkuvioiden käytön suunnittelussa.**Tunnista metsiköistä parhaat kohteet**• Missä metsikössä olisi mahdollista saada isoimpia hyötyjä aikaan? • Missä on eniten turvattavia luontoarvoja?• Missä luontokohteiden turvaamisen taloudellinen kustannus olisi pienin? **Turvaa lajien liikkuminen metsästä toiseen ekologisella käytävällä**• Metsäsuunnittelulla ja oikein kohdennetuilla toimenpiteillä voidaan edistää lajien liikkumista ja elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä. • Keinona on esimerkiksi metsäisten alueiden säilyttäminen metsiköiden välillä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Lajiesiintymistä kerätään tietoa ja niiden turvaamiseksi on saatavilla ohjeita**

Lajiesiintymien huomioiminen metsätaloudessa on mahdollista silloin, kun esiintymä on tiedossa ja lajin elinympäristön turvaamiseksi on olemassa selkeät toimintaohjeet. Hakkuisiin liittyvät luonnonhoidon toimet, kuten säästöpuiden jättäminen, suositellaan kohdentamaan niin, että ne tukevat lajiesiintymän säilymistä. Samalla toimenpiteet hyödyttävät myös alueen muuta lajistoa, koska esimerkiksi lahopuun määrä ja sekapuustoisuus lisääntyvät.
[Metsään.fi-palvelussa](https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi) metsänomistajat voivat tarkastella aineistoja uhanalaisista lajeista. Tällä hetkellä (2024) tietoa on saatavilla ainoastaan liito-oravahavainnoista. Metsänomistaja voi tarkistaa palvelun kautta omalla metsätilallaan sijaitsevat, viranomaisen tarkastamat lajihavainnot. Metsään.fi:n lajitiedot tulevat nykyisin Lajitietokeskukselta, joka ylläpitää Laji.fi-palvelua.Kiinteistön lajiesiintymistä saa laajimmin tietoa [Laji.fi-sivustolta](https://laji.fi/), jonka tiedot ovat peräisin useasta lajitietokokoelmasta. Laji.fi-sivustolla on sekä ammattilaisten että harrastajien tekemiä havaintoja, eli sinne voi tallentaa myös omia lajihavaintojaan. Metsäkeskuksen, Lupa- ja valvontaviraston ja Elinvoimakeskuksen valvontatyössä käytetään ainoastaan ammattilaisten vahvistamia Laji.fi -sivuston havaintoja.Metsänkäyttöilmoituksen automaattitarkastus tutkii, onko metsänkäyttöilmoituksen alueella tai vieressä lakisääteisesti suojellun tai muun uhanalaisen lajin esiintymiä. Tieto lajiesiintymästä lähetetään maanomistajalle, ilmoituksen laatijalle, hakkuuoikeuden haltijalle ja Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontavirasto neuvoo lajiasioissa ja antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita tai päätöksiä lakisääteisesti turvattavien ja muiden uhanalaisten lajien huomioimisesta.Kaikissa lajiesiintymiin ja lajien suojeluun liittyvissä kysymyksissä voi kääntyä Elinvoimakeskuksen puoleen. Lupa- ja valvontavirasto valvoo luonnonsuojelulain toteutumista.

**Lajien huomioimiseen on olemassa ohjeistuksia**Viranomaiset ja muut toimijat ovat laatineet erilaisia ohjeistuksia uhanalaisten lajien ja muiden harvinaistuneiden lajien esiintymien säilyttämiseksi. Lainsäädännöllä suojeltujen lajien osalta (esimerkiksi liito-orava ja jokihelmisimpukka) on noudatettava viranomaisen antamia velvoittavia ohjeita. Lupa- ja valvontavirasto voi antaa myös vapaaehtoisesti huomioon otettavia suosituksia.Uhanalaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien suojelemiseen metsätaloudessa on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuvia ohjeita. Lintulajeja koskevia erityisohjeita on laadittu valkoselkätikalle, petolinnuille, kuukkelille ja metsäkanalinnuille. [Ympäristöhallinnon verkkopalveluun](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/lajien-huomioiminen-metsataloudessa) on koottu esittelyjä uhanalaisista lajeista, joiden esiintymiä suositellaan huomioitavaksi metsätalouden toimenpiteissä. Lajiesittelyissä käydään läpi keskeisiä tuntomerkkejä, elinympäristövaatimuksia, uhkatekijöitä ja yleispiirteisiä hoitosuosituksia.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lainsäädäntö suojelee lajistoa

Lajien elinolosuhteiden edistäminen ja niiden esiintymien turvaaminen on metsänomistajalle pääosin vapaaehtoista. Poikkeuksen muodostavat lajit, joiden suojeluun luonnonsuojelulaki velvoittaa. Osa kansallisesta lainsäädännöstä perustuu EU:n luonto- ja lintudirektiiveihin.Muiden kuin lakisääteisesti suojeltujen uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien turvaamisessa on suositeltavaa noudattaa [Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallia](https://tapio.fi/wp-content/uploads/2021/08/Lajiturva_opas_2021.pdf). [Metsäsertifiointijärjestelmät (FSC ja PEFC)](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p3742) voivat asettaa lainsäädäntöä laajempia vaatimuksia uhanalaisten lajien turvaamiselle sekä keinoja lajien huomioon ottamiseen metsätalouden toimenpiteissä.
**Uhanalaiset lajit**Jos eliölajin riski hävitä Suomen luonnosta on vähintään korkea, laji voidaan säätää uhanalaiseksi valtioneuvoston asetuksella. Uhanalaisten lajien osalta lainsäädännön velvoitteet koskevat viranomaisia, mutta eivät suoraan yksittäisiä metsänomistajia. **Erityisesti suojeltavat lajit**Jos uhanalaisen lajin riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea, se voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää (luonnonsuojelulain 77 §). Kielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on määritellyt päätöksessään esiintymispaikan rajat ja antanut tiedon päätöksestä alueen omistajille tai haltijoille. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymäpaikoilla toimitaan Lupa- ja valvontaviraston päätöksessään antamien velvoittavien ohjeiden mukaisesti. **Rauhoitetut lajit**Rauhoitetun eläimen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen on kiellettyä. Kiellettyä on myös pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen. Rauhoitettuja eläimiä ei saa tahallaan häiritä, etenkään niiden lisääntymisaikana eikä tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi pesän vahingoittaminen on kiellettyä lisääntymiskauden ulkopuolella, jos kyse on eläimen tekemästä pesästä, jota se käyttää toistuvasti.Rauhoitettua kasvia, sen osaa tai siemeniä ei saa poimia, kerätä, leikata irti, ottaa juurineen maasta eikä hävittää. Rauhoitetun eläin- tai kasvilajin esiintymisaluetta saa kuitenkin käyttää metsätalouteen. Tällöin on vältettävä rauhoitetun eläimen tai kasvin vahingoittamista tai häiritsemistä, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Poikkeus ei kuitenkaan koske lintulajeja eikä luontodirektiivin liitteessä IV a mainittuja eläinlajeja tai liitteessä IV b mainittuja kasvilajeja.**Luonto- ja lintudirektiivien lajitEuroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävien eläinlajien** (luontodirektiivin liitteessä IV a mainitut eläinlajit) lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaisen päätöstä. **Euroopan unionin tärkeinä pitämien eliölajien** (lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lajit, lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit ja luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliölajit) esiintymispaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on tehnyt asiasta päätöksen ja se on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. **Suurten petolintujen pesäpuut**Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja läpi vuoden. Luonnonsuojelulain 73 §:n mukaan sellainen suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on toistuvasti käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu. Suuriksi petolinnuiksi katsotaan maakotka, merikotka, kiljukotka, pikkukiljukotka ja kalasääski. Lue lisää suurten [petolintujen huomioimisesta metsänhoidon suosituksista](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa/toteutus#section-3605).

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifioinnin vaatimukset uhanalaisten lajien turvaamiseksi

Metsäsertifiointijärjestelmät asettavat vaatimuksia uhanalaisten lajien turvaamiseksi niihin kuuluville metsänomistajille ja toimijoille. Järjestelmien välisissä vaatimustasoissa on eroja.**PEFC** edellyttää uhanalaisten lajien tunnettujen elinpaikkojen turvaamista. Metsätalouden toimenpiteissä tämä tarkoittaa lakisääteisesti turvattujen ELY:n rajaamien erityisesti suojeltavien lajien elinpaikkojen sekä luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaamista. Muiden uhanalaisten lajien tiedossa olevat elinpaikat turvataan Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin mukaisesti.**FSC** edellyttää toimijoita tunnistamaan metsätaloustoimien mahdolliset vaikutukset tiedossa olevien valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten (luokat CR, EN, VU, RT) sekä standardin luettelemien silmälläpidettävien (luokka NT) metsälajien esiintymien elinolosuhteiden säilymiseen ja turvaamaan elinolosuhteiden säilymisen metsänkäsittelyn yhteydessä. Turvaamisvelvoite ei koske aktiivisten luonnonhoitotoimenpiteiden seurauksena syntyneitä lajiesiintymiä, silloin kun laji on luokitukseltaan vaarantunut (VU), toimenpide on dokumentoitu ja esiintymä on syntynyt toimenpiteen seurauksena. FSC Suomi on lisäksi kehittänyt [Korimallin ](https://fi.fsc.org/fi-fi/monimuotoisuus-ja-uhanalaiset-lajit-talousmetsissa/korimalli-uhanalaisille-metsalajeille)työkaluksi uhanalaisten lajien turvaamiseen. Mallia ei sovelleta osana FSC-sertifiointia, vaan se on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien uhanalaisuusarviointi ja uhanalaisuusluokat

Metsissä elää noin puolet koko Suomen tunnetusta lajistosta. Suurin osa uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Monet muutkin uhanalaiset lajit tarvitsevat metsiä jossain vaiheessa elämänsä aikana. Viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin tulosten mukaan metsät ovat 833 uhanalaisen ja 754 silmälläpidettävän lajin ensisijainen elinympäristö. Lisäksi metsissä elää 226 uhanalaista ja 146 silmälläpidettävää lajia, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on arvioitu jokin muu kuin metsä, esimerkiksi kallio tai suo. Suomesta on arvioitu hävinneen 88 metsissä elänyttä lajia.
Metsäisistä elinympäristöistä eniten uhanalaisia lajeja on lehtojen, vanhojen kangasmetsien, paloalueiden ja hakamaiden lajistossa. Huomattava osa uhanalaisista lajeista, kuten metsälajeista yleensäkin, on hyvin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia, esimerkiksi sammalia ja jäkäliä.Keskeisimpiä syitä metsälajien uhanalaisuuteen ovat metsätalous ja sen vaikutukset metsäluontoon. Vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuiden väheneminen sekä puulajisuhteiden muutokset ovat keskeisiä uhanalaistumisen syitä valtaosalla lajeista. Luonnontilaisen kaltaiset metsäiset elinympäristöt ovat pienentyneet ja pirstoutuneet yhä harvempaan.
**Lajien uhanalaisuuden arviointi**Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin viidettä kertaa vuonna 2019. Arviointi tehtiin asiantuntijatyöryhmissä noin 180 asiantuntijan voimin kansainvälisesti vertailukelpoisella Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksella ja kriteeristöllä. Arvioinnin tulokset on koottu Suomen lajien Punainen kirjaan, joka sisältää arvion lähes 22 500 lajin uhanalaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Suomen uhanalaisuusarvioinnissa on käytetty yhdeksää luokkaa. Näistä uhanalaisiksi luokitellaan luokat VU–CR, eli vaarantuneet, erittäin uhanalaiset ja äärimmäisen uhanalaiset.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien uhanalaisuusarviointi ja uhanalaisuusluokat

##  [Uhanalaisuusluokat ](/fi/node/3570)

Table
|   | Uhanalaisuusluokka | Lyhenne | Lisätietoja |
| --- | --- | --- | --- |
| Uhanalaiset lajit | Äärimmäisen uhanalaiset | CR | Lajiin kohdistuu erittäin korkea häviämisriski. |
| Uhanalaiset lajit | Erittäin uhanalaiset | EN | Lajiin kohdistuu hyvin korkea häviämisriski. |
| Uhanalaiset lajit | Vaarantuneet | VU | Lajiin kohdistuu korkea häviämisriski. |
|   | Silmälläpidettävät | NT | Ei kuulu vielä vaarantuneisiin lajeihin, mutta sen ehtojen täyttyminen on lähellä tai on todennäköistä, että ne täyttyvät lähitulevaisuudessa. |
|   | Elinvoimaiset | LC | Riski hävitä on pienempi kuin muissa luokissa, esim. laajalle levinneet ja runsaslukuiset lajit. |
| Muut luokat | Puutteellisesti tunnetut | DD | Lajista ei ole riittävästi tietoja arvion tekemiseen. |
| Muut luokat | Hävinneet | RE | Laji on hävinnyt tarkasteltavalta alueelta, mutta esiintyy vielä muualla maailmassa. |

Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämässä [Punaisen kirjan verkkopalvelussa](https://punainenkirja.laji.fi/) voi tehdä hakuja ja yhteenvetoja lajiluettelosta.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Luontokohteet ja lajien turvaaminen

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita metsissä. Lisäksi kohteilla voi olla arvoa riistalle, maisemalle ja virkistyskäytölle. Luontokohteet erottautuvat yleensä ominaisuuksiltaan muusta metsäluonnosta ja ne voivat olla pienipiirteisiä tai hyvinkin laaja-alaisia. Luontokohteilla otetaan huomioon metsänomistajan omien tavoitteiden lisäksi lainsäädännön ja metsäsertifioinnin rajoitteet. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “ best sites for cvv, 【 Visit Amsiga.com 】 ojM3t2s., cvv card ing, fullz and cc, ubl cvv code ARO0”

Suometsien hoidon erityispiirteet

Luontokohteet ja lajien turvaaminen

Haku ja valikko