Ajoura on tukkinut metsätien laskuojan. Tie pehmenee nopeasti, ellei tukosta avata. Kuva: Ilppo Greis. Sivuojat avataan kerran kymmenessä vuodessa. Kuva: Ilppo Greis.

Metsätien rakenteet menettävät nopeasti kantavuutensa, jos vesi jää seisomaan sivuojaan. Ojien kuntoa on siksi tarkkailtava vuosittain ja samalla poistettava yksittäiset veden virtausta haittaavat esteet. Sivuojat tukkeutuvat helposti tieltä kulkeutuvista maa- ja kiviaineksista, roudan nostamista kivistä sekä vesakosta ja kasvillisuudesta. Puutavaran ja energiapuun varastoinnin tai ojan ylityksen jäljiltä ojissa voi olla maata, hakkuutähteitä tai puutavaraa. Ojan luiskat tulee raivata yleensä joka toinen vuosi kasvupaikasta riippuen. Sivuojien lisäksi tulee etenkin hakkuun jälkeen tarkkailla laskuojan kuntoa ja poistaa niihin kaatuneet puu ja muut esteet. Moottorikelkkailu ojien päällä tekee kovaa polannetta ojiin, mikä haittaa ojavesin virtaamista keväällä.
Sivuojien ja laskuojan perkaus on tarpeen tehdä 10–15 vuoden välein riippuen maaperästä, ojan syvyydestä ja luiskien kaltevuudesta. Ojan perkauksessa käytetään yleensä luiskakauhalla varustettua kaivinkonetta. Laskuojan perkauksessa on vähemmän tilaa. Siksi tähän työhön sopii kevyempi, metsäojien kaivuun tarkoitettu kaivuri ja muotokauha. Metsätiellä kaivumaat nostetaan ja levitetään metsän puolelle. Tähän samoin kuin laskuojan perkaamiseen on saatava lupa maanomistajilta. Pellon ja asumusten kohdalla kaivumaat voi olla tarpeen viedä pois, jos maanomistaja ei anna lupaa niiden levittämiselle ojan taakse.

Metsätien kunnossapidon toimenpiteet ja käytettävä kalusto

Metsätien rakenteet menettävät nopeasti kantavuutensa, jos vesi jää seisomaan sivuojaan. Ojien kuntoa on siksi tarkkailtava vuosittain ja samalla poistettava yksittäiset veden virtausta haittaavat esteet. Sivuojat tukkeutuvat helposti tieltä kulkeutuvista maa- ja kiviaineksista, roudan nostamista kivistä sekä vesakosta ja kasvillisuudesta.  Puutavaran ja energiapuun varastoinnin tai ojan ylityksen jäljiltä ojissa voi olla maata, hakkuutähteitä tai puutavaraa.  Ojan luiskat tulee raivata yleensä joka toinen vuosi kasvupaikasta riippuen. Sivuojien lisäksi tulee etenkin hakkuun jälkeen tarkkailla laskuojan kuntoa ja poistaa niihin kaatuneet puu ja muut esteet. Moottorikelkkailu ojien päällä tekee kovaa polannetta ojiin, mikä haittaa ojavesin virtaamista keväällä. 

Sivuojien ja laskuojan perkaus on tarpeen tehdä 10–15  vuoden välein riippuen maaperästä, ojan syvyydestä ja luiskien kaltevuudesta. Ojan perkauksessa käytetään yleensä luiskakauhalla varustettua kaivinkonetta. Laskuojan perkauksessa on vähemmän tilaa. Siksi tähän työhön sopii kevyempi, metsäojien kaivuun tarkoitettu kaivuri ja muotokauha.  Metsätiellä kaivumaat nostetaan ja levitetään metsän puolelle. Tähän samoin kuin laskuojan perkaamiseen on saatava lupa maanomistajilta. Pellon ja asumusten kohdalla kaivumaat voi olla tarpeen viedä pois, jos maanomistaja ei anna lupaa niiden levittämiselle ojan taakse.  

Metsätien sivuojien hoito

Text Vahinkojen vakavuus kohdemetsikölle voi vaihdella huomattavasti johtuen vallitsevien sääolosuhteiden suotuisuudesta, maantieteellisestä sijainnista, metsikön rakenteesta, puulajijakaumasta, maaperästä, käsittelyhistoriasta ja tuhonaiheuttajien esiintymisistä. Bioottiset (elolliset) ja abioottiset (elottomat) tuhonaiheuttajat voivat toimia joko yksin tai kytkeytyneinä toisiinsa. Vaikutus puustolle voi olla lyhytaikainen tai kestää kiertoajan loppuun saakka. Metsätuho voi kohdistua ensisijaisesti terveeseen puustoon tai tuho voi kohdistua toissijaisesti jo heikentyneeseen puustoon tai puuainekseen. Metsätuho on terminä vakiintunut metsänhoitoon, lisäksi käytetään puustotuho termiä. Kirjanpainaja on iskeytynyt uudistushakkuualueen reunapuihin. Kuva: ©Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa.

Metsätuho on lähinnä kasvavaan puustoon aiheutunut puuston arvoa alentava, kasvua heikentävä tai puustoa hävittävä tapahtumasarja, joka aiheuttaa vahinkoa metsien hyödyntämiselle.
Vahingon taloudellinen merkittävyys metsänomistajalle riippuu hänen kokonaistilanteestaan, tuhon ja taloudellisen riskin kantokyvystä. Mikä tulkitaan metsätuhoksi, riippuu siitä mikä merkitys sillä on metsänomistajan taloudelle. Yksittäisten puiden tuhot ovat normaalia luonnon monimuotoisuutta.

Vahinkojen vakavuus kohdemetsikölle voi vaihdella huomattavasti johtuen vallitsevien sääolosuhteiden suotuisuudesta, maantieteellisestä sijainnista, metsikön rakenteesta, puulajijakaumasta, maaperästä, käsittelyhistoriasta ja tuhonaiheuttajien esiintymisistä.
Bioottiset (elolliset) ja abioottiset (elottomat) tuhonaiheuttajat voivat toimia joko yksin tai kytkeytyneinä toisiinsa. Vaikutus puustolle voi olla lyhytaikainen tai kestää kiertoajan loppuun saakka. Metsätuho voi kohdistua ensisijaisesti terveeseen puustoon tai tuho voi kohdistua toissijaisesti jo heikentyneeseen puustoon tai puuainekseen.
Metsätuho on terminä vakiintunut metsänhoitoon, lisäksi käytetään puustotuho termiä.

Metsätuho

Metsätuho on lähinnä kasvavaan puustoon aiheutunut puuston arvoa alentava, kasvua heikentävä tai puustoa hävittävä tapahtumasarja, joka aiheuttaa vahinkoa metsien hyödyntämiselle. Vahingon taloudellinen merkittävyys metsänomistajalle riippuu hänen kokonaistilanteestaan, tuhon ja taloudellisen riskin kantokyvystä. Mikä tulkitaan metsätuhoksi, riippuu siitä mikä merkitys sillä on metsänomistajan taloudelle. Yksittäisten puiden tuhot ovat normaalia luonnon monimuotoisuutta.

Laatu määrittää, kuinka hyvin tuote tai palvelu vastaa sille asetettuja odotuksia eli laatukriteereitä. Laadunhallinnalla tarkoitetaan toimenpidekohtaisia ohjeita ja toimintatapoja, joilla varmistetaan haluttu lopputulos. Metsänhoidon laadunhallinta tarkoittaa metsien hoidon suunnitelmallista toteuttamista valittujen tavoitteiden ja rajoitteiden mukaisesti. Laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia laadukkaalle toteutukselle.

Laadunhallinta

Laatu määrittää, kuinka hyvin tuote tai palvelu vastaa sille asetettuja odotuksia eli laatukriteereitä. Laadunhallinnalla tarkoitetaan toimenpidekohtaisia ohjeita ja toimintatapoja, joilla varmistetaan haluttu lopputulos. Metsänhoidon laadunhallinta tarkoittaa metsien hoidon suunnitelmallista toteuttamista valittujen tavoitteiden ja rajoitteiden mukaisesti. Laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia laadukkaalle toteutukselle. 

Lumituhopuiden korjuuseen talousmetsissä täytyy ryhtyä lain metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) nojalla, jos kuusivaltaista tuhopuuta on yli 10 m² hehtaarilla. Mäntypuuston kohdalla raja-arvo on 20 m² hehtaarilla. Lumituhopuut tulee korjata pois metsästä metsätuholain säätämien aikarajojen mukaan, sillä lumenmurrot altistavat kohteen puut hyönteis- ja sienituhoille. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi metsänomistajalta: 1.9.–31.5. kaadettu tai luonnontuhossa vahingoittunut kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (kuva alla): alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7. alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7. alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8. 1.6.–31.8. kaadettu tai vahingoittunut kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä. Lumituhoalueilla sovelletaan metsälakia normaalisti ja metsänkäyttöilmoitukset tulee tehdä sen mukaisesti. Katso lisäohjeita metsä- ja metsätuholain soveltaminen tykkytuhoalueiden puunkorjuussa.

# Laki metsätuhojen torjunnasta: lumituhojen torjunta

Lumituhopuiden korjuuseen talousmetsissä täytyy ryhtyä lain metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) nojalla, jos kuusivaltaista tuhopuuta on yli 10 m² hehtaarilla. Mäntypuuston kohdalla raja-arvo on 20 m² hehtaarilla. Lumituhopuut tulee korjata pois metsästä metsätuholain säätämien aikarajojen mukaan, sillä lumenmurrot altistavat kohteen puut hyönteis- ja sienituhoille. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi metsänomistajalta:
- 1.9.–31.5. kaadettu tai luonnontuhossa vahingoittunut kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (kuva alla):
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu tai vahingoittunut kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.
Lumituhoalueilla sovelletaan metsälakia normaalisti ja metsänkäyttöilmoitukset tulee tehdä sen mukaisesti. Katso lisäohjeita metsä- ja metsätuholain soveltaminen [tykkytuhoalueiden puunkorjuussa](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/tykkylumi-ohje-toimijoille_0.pdf).

Lumituhojen torjunta

Laki metsätuhojen torjunnasta: lumituhojen torjunta

Siemenpuuhakkuu Siemenpuuhakkuu on onnistuessaan edullinen tapa uudistaa metsä. Toisaalta puunkorjuun kustannukset ovat jonkin verran avohakkuuta suuremmat, koska puuta joudutaan korjaamaan siemenpuiden poiston vuoksi kahdessa vaiheessa. Puustoon on sitoutunut pääomaa pitemmäksi aikaa kuin avohakkuussa. Hidas ja epätasainen taimettuminen voi alentaa siemenpuuhakkuulla tuotetun uuden puuston tuottoa. Menetelmään liittyy myös tuulituhojen riski. Kaistalehakkuu Sopivissa oloissa luontainen uudistaminen kaistalehakkuun avulla on edullinen tapa uudistaa metsää. Menetelmän riskit ovat samat kuin muissa luontaisen uudistamisen menetelmissä. Esimerkiksi taimettuminen voi viivästyä, jolloin tuloksena on epätasainen taimikko. Myös tuulituhot reunametsässä voivat osaltaan heikentää menetelmän kannattavuutta. Suojuspuuhakkuu Sopivissa kohteissa ja oikein tehtynä luontainen uudistaminen suojuspuuhakkuun avulla on edullinen tapa uudistaa metsää. Metsään jo syntyneen taimiaineksen hyödyntäminen alentaa uudistamiskustannuksia. Menetelmän riskit ovat samat kuin muissa luontaisen uudistamisen menetelmissä. Esimerkiksi taimettuminen voi viivästyä, jolloin tuloksena on epätasainen taimikko. Suojuspuustoon liittyy myös merkittävä tuulituhoriski. Hakkuukertymä suojuspuuhakkuussa ja suojuspuiden poistossa on huomattavasti pienempi kuin avohakkuussa, mikä kasvattaa puunkorjuun yksikkökustannuksia. Jos suojuspuustoa poistetaan vaiheittain, puunkorjuun kustannukset nousevat. Suojuspuiden poistossa osa taimista todennäköisesti vaurioituu tai tuhoutuu.

# Siemenpuu-, kaistele- ja suojuspuuhakkuu - Talous 

## Siemenpuuhakkuu

Siemenpuuhakkuu on onnistuessaan edullinen tapa uudistaa metsä. Toisaalta puunkorjuun kustannukset ovat jonkin verran avohakkuuta suuremmat, koska puuta joudutaan korjaamaan siemenpuiden poiston vuoksi kahdessa vaiheessa. Puustoon on sitoutunut pääomaa pitemmäksi aikaa kuin avohakkuussa. Hidas ja epätasainen taimettuminen voi alentaa siemenpuuhakkuulla tuotetun uuden puuston tuottoa. Menetelmään liittyy myös tuulituhojen riski.

# Siemenpuu-, kaistele- ja suojuspuuhakkuu - Talous 

## Kaistalehakkuu

Sopivissa oloissa luontainen uudistaminen kaistalehakkuun avulla on edullinen tapa uudistaa metsää. Menetelmän riskit ovat samat kuin muissa luontaisen uudistamisen menetelmissä. Esimerkiksi taimettuminen voi viivästyä, jolloin tuloksena on epätasainen taimikko. Myös tuulituhot reunametsässä voivat osaltaan heikentää menetelmän kannattavuutta.

# Siemenpuu-, kaistele- ja suojuspuuhakkuu - Talous 

## Suojuspuuhakkuu

Sopivissa kohteissa ja oikein tehtynä luontainen uudistaminen suojuspuuhakkuun avulla on edullinen tapa uudistaa metsää. Metsään jo syntyneen taimiaineksen hyödyntäminen alentaa uudistamiskustannuksia. Menetelmän riskit ovat samat kuin muissa luontaisen uudistamisen menetelmissä. Esimerkiksi taimettuminen voi viivästyä, jolloin tuloksena on epätasainen taimikko. Suojuspuustoon liittyy myös merkittävä tuulituhoriski.
Hakkuukertymä suojuspuuhakkuussa ja suojuspuiden poistossa on huomattavasti pienempi kuin avohakkuussa, mikä kasvattaa puunkorjuun yksikkökustannuksia. Jos suojuspuustoa poistetaan vaiheittain, puunkorjuun kustannukset nousevat. Suojuspuiden poistossa osa taimista todennäköisesti vaurioituu tai tuhoutuu.

Siemenpuu-, kaistale- ja suojuspuuhakkuussa uudistuminen tapahtuu luontaisesti. Uudistamiskustannukset ovat tällöin varsin pienet. Toisaalta uudistumiseen kuluu aikaa ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä.

Luontaisen uudistamisen uudistushakkuut

Siemenpuu-, kaistale-  ja suojuspuuhakkuussa uudistuminen tapahtuu luontaisesti. Uudistamiskustannukset ovat tällöin varsin pienet. Toisaalta uudistumiseen kuluu aikaa ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä.

Siemenpuu-, kaistele- ja suojuspuuhakkuu - Talous 

Kohteisiin rajataan vanhat metsät, joissa on tavanomaista enemmän lahopuuta.Rajauksiin voidaan sisällyttää myös uudistuskypsiä metsiä, joilla on luontainen puustorakenne ja näkyvästi eri lahoasteen lahopuuta.

# Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien rajaaminen

- Kohteisiin rajataan vanhat metsät, joissa on tavanomaista enemmän lahopuuta.
- Rajauksiin voidaan sisällyttää myös uudistuskypsiä metsiä, joilla on luontainen puustorakenne ja näkyvästi eri lahoasteen lahopuuta.

Kohteiden rajaamisperusteissa painottuu puuston ikä ja lahopuun määrä. Kohteilla tulisi kuitenkin olla myös monimuotoisuudelle merkittäviä puuston rakennepiirteitä tai lajistoarvoja.

Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät

Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien rajaaminen

Virkistyskäytön painotus Virkistyskäyttöarvoja painottaessa voidaan lisäksi luontokohteiden läheisyydessä hoitaa metsiä peitteisen käsittelyn menetelmin säilyttämällä metsät jatkuvasti puustoisina ja rakenteeltaan monipuolisina. Jatkuva puustoisuus ylläpitää maiseman säilymistä, luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia sekä tarjoaa riistalle sopivaa elinympäristöä.

# Luontokohteet - Virkistys

## Virkistyskäytön painotus

Virkistyskäyttöarvoja painottaessa voidaan lisäksi luontokohteiden läheisyydessä hoitaa metsiä peitteisen käsittelyn menetelmin säilyttämällä metsät jatkuvasti puustoisina ja rakenteeltaan monipuolisina. Jatkuva puustoisuus ylläpitää maiseman säilymistä, luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia sekä tarjoaa riistalle sopivaa elinympäristöä.

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen lisäksi tärkeitä myös virkistyskäytölle, maisemalle ja riistalle. Monet luontokohteet ovatkin merkittäviä ja erityisiä paikkoja retkeilyyn ja luonnosta nauttimiseen.

Kallioelinympäristöt

Lehdot

Paahdeympäristöt

Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt

Puustoiset perinneympäristöt

Suoelinympäristöt

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen lisäksi tärkeitä myös virkistyskäytölle, maisemalle ja riistalle. Monet luontokohteet ovatkin merkittäviä ja erityisiä paikkoja retkeilyyn ja luonnosta nauttimiseen. 

Luontokohteet - Virkistys

Miksi artikkeli tuotettiin Artikkeli tuotettiin palvelun käyttäjien toiveesta avaamaan tiiviisti metsänomistajien oikeuksia ja velvollisuuksia metsänhoidossa. Artikkeli kertoo, kuinka metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Artikkeli kertoo tiiviisti myös aktiiviseen metsänhoitoon ja -käyttöön liittyvistä ilmoitus- ja lupamenettelyistä sekä tukimahdollisuuksista. Artikkeli laadittiin osaksi laajempaa Metsänomistamisen tavoitteet -kokonaisuutta, joka auttaa metsänomistajaa ja häntä neuvovaa ammattilaista tunnistamaan keinoja suunnitelmalliseen metsien hoitoon ja käyttöön. Se perustuu Kansallinen metsästrategia 2035:n tavoitteeseen vahvistaa hyvinvointia metsistä ja metsille. Lisätietoa Tapion projektipäällikkö: Kalle Vanhatalo

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: [Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet](/fi/metsatilan-hoito-metsanomistamisen-tavoitteet/metsanomistajan-oikeudet-ja-velvollisuudet)
Artikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteet
Julkaisupäivä: 28.01.2026

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

## Miksi artikkeli tuotettiin

Artikkeli tuotettiin palvelun käyttäjien toiveesta avaamaan tiiviisti metsänomistajien oikeuksia ja velvollisuuksia metsänhoidossa.
Artikkeli kertoo, kuinka metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Artikkeli kertoo tiiviisti myös aktiiviseen metsänhoitoon ja -käyttöön liittyvistä ilmoitus- ja lupamenettelyistä sekä tukimahdollisuuksista.
Artikkeli laadittiin osaksi laajempaa Metsänomistamisen tavoitteet -kokonaisuutta, joka auttaa metsänomistajaa ja häntä neuvovaa ammattilaista tunnistamaan keinoja suunnitelmalliseen metsien hoitoon ja käyttöön. Se perustuu Kansallinen metsästrategia 2035:n tavoitteeseen vahvistaa hyvinvointia metsistä ja metsille.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

## Lisätietoa

Tapion projektipäällikkö: Kalle Vanhatalo

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudetArtikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteetJulkaisupäivä: 28.01.2026

PEFC™-sertifiointi PEFC asettaa vaatimuksia lehtipuuvaltaisten lehtojen käsittelylle. PEFC-kriteerien mukaisella lehtipuuvaltaisella lehdolla tarkoitetaan taimikkovaihetta vanhempaa lehtoa, jossa lehtipuiden osuus puuston tilavuudesta on yli 50 %. Elinympäristöjen tulee olla tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia. Metsälain 10 §:n mukaisiin lehtolaikkuihin verrattuna kohteet voivat olla nuorempia, usein luontaisesti syntyneitä hoitamattomia kohteita. Toimenpiteissä säilytetään kohdetta luonnehtivat tärkeimmät ominaispiirteet valtaosalla kohteesta. Lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy. Lehtipuuvaltaisilla lehtokohteilla saa toteuttaa uudistushakkuita, mikäli huolehditaan lehtipuuvaltaisuuden säilyminen uudistamisen jälkeen. FSC®-sertifiointi FSC edellyttää kaikkien metsälain 10 §:n kriteerit täyttävien kohteiden rajaamista metsätaloustoimien ulkopuolelle niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisista puustoisista luontotyypeistä FSC-standardin mukainen säästämisvelvoite koskee myös niitä luontotyyppi- ja lajiesiintymiä, joista ympäristöviranomainen ei ole tehnyt rajausta. Lisäksi FSC-sertifioidussa metsässä rajataan metsätalouden ulkopuolelle: Erikseen määritellyt runsaslahopuustoiset metsät, joihin kuuluu valtapuustoltaan vähintään varttuneet lehtipuuvaltaiset (lehtipuuosuus yli 50 %) lehdot, joissa lehtipuiden lahopuuta on yli 5 m3/ha, kuusivaltaiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 15 m3/ha sekä sekapuustoiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 10 m3/ha.Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.&nbsp;Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita.&nbsp;Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.Hakkuut eivät ole sallittuja lintujen pesimäaikaan 1.5.–30.6. Etelä-Suomen ja 15.5. –15.7. Pohjois-Suomen lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus &gt; 50 %) rehevissä metsissä mm. lehdoissa.

# Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

## PEFC™-sertifiointi

PEFC asettaa vaatimuksia lehtipuuvaltaisten lehtojen käsittelylle. PEFC-kriteerien mukaisella lehtipuuvaltaisella lehdolla tarkoitetaan taimikkovaihetta vanhempaa lehtoa, jossa lehtipuiden osuus puuston tilavuudesta on yli 50 %. Elinympäristöjen tulee olla tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia. Metsälain 10 §:n mukaisiin lehtolaikkuihin verrattuna kohteet voivat olla nuorempia, usein luontaisesti syntyneitä hoitamattomia kohteita.
Toimenpiteissä säilytetään kohdetta luonnehtivat tärkeimmät ominaispiirteet valtaosalla kohteesta. Lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy. Lehtipuuvaltaisilla lehtokohteilla saa toteuttaa uudistushakkuita, mikäli huolehditaan lehtipuuvaltaisuuden säilyminen uudistamisen jälkeen.

# Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

## FSC®-sertifiointi

FSC edellyttää kaikkien metsälain 10 §:n kriteerit täyttävien kohteiden rajaamista metsätaloustoimien ulkopuolelle niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisista puustoisista luontotyypeistä FSC-standardin mukainen säästämisvelvoite koskee myös niitä luontotyyppi- ja lajiesiintymiä, joista ympäristöviranomainen ei ole tehnyt rajausta.
Lisäksi FSC-sertifioidussa metsässä rajataan metsätalouden ulkopuolelle:
- Erikseen määritellyt runsaslahopuustoiset metsät, joihin kuuluu valtapuustoltaan vähintään varttuneet lehtipuuvaltaiset (lehtipuuosuus yli 50 %) lehdot, joissa lehtipuiden lahopuuta on yli 5 m3/ha, kuusivaltaiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 15 m3/ha sekä sekapuustoiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 10 m3/ha.
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.
- Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita.
- Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.

Hakkuut eivät ole sallittuja lintujen pesimäaikaan 1.5.–30.6. Etelä-Suomen ja 15.5. –15.7. Pohjois-Suomen lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus > 50 %) rehevissä metsissä mm. lehdoissa.

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

1.9.–31.5. kaadettu kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (aluejako oheisessa kartassa): alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7. alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7. alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8. 1.6.–31.8. kaadettu kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä. 1.1.2022 alue A laajeni pohjoiseen osalle vanhaa B-aluetta (kartta muuttunut). Puutavaran kuljettaminen pois metsästä on aina ensisijainen toimenpide hyönteistuhojen välttämiseksi. Sallittuina vaihtoehtoina poiskuljettamiselle ovat muun muassa puutavaran peittäminen, kastelu, kuoriminen tai käsitteleminen hyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla kasvinsuojeluaineella. Lisäksi keinoina ovat mäntypuutavaran sijoittaminen riittävän etäälle männiköistä, mäntypuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella ja kuusipuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella tai kaarnoittumattomalla alle 10 cm kantoläpimittaisella mäntypuulla. Poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta aines- ja energiapuuvarastoa, jonka tilavuudesta vähintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Velvoitetta ei sovelleta yksittäisiin mäntypuupinoihin, joiden tilavuus on enintään 50 m³. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista. Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle. Aluejako (laki metsätuhojen torjunnasta). @Metsäkeskus.

# Laki metsätuhojen torjunnasta: kirjanpainajan torjunta

- 1.9.–31.5. kaadettu kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (aluejako oheisessa kartassa):
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.
- 1.1.2022 alue A laajeni pohjoiseen osalle vanhaa B-aluetta (kartta muuttunut).
Puutavaran kuljettaminen pois metsästä on aina ensisijainen toimenpide hyönteistuhojen välttämiseksi. Sallittuina vaihtoehtoina poiskuljettamiselle ovat muun muassa puutavaran peittäminen, kastelu, kuoriminen tai käsitteleminen hyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla kasvinsuojeluaineella. Lisäksi keinoina ovat mäntypuutavaran sijoittaminen riittävän etäälle männiköistä, mäntypuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella ja kuusipuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella tai kaarnoittumattomalla alle 10 cm kantoläpimittaisella mäntypuulla.
Poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta aines- ja energiapuuvarastoa, jonka tilavuudesta vähintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Velvoitetta ei sovelleta yksittäisiin mäntypuupinoihin, joiden tilavuus on enintään 50 m³. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista.

Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon.
Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

Metsätuholain noudattaminen on tärkeä osa hyönteistuhojen ennaltaehkäisyä. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi puutavaran omistajalta:

Kirjanpainajatuhojen torjunta

Metsätuholain noudattaminen on tärkeä osa hyönteistuhojen ennaltaehkäisyä. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi puutavaran omistajalta: 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Metsätien sivuojien hoito

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsätuho

Laadunhallinta

Laki metsätuhojen torjunnasta: lumituhojen torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Siemenpuu-, kaistele- ja suojuspuuhakkuu - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien rajaaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Luontokohteet - Virkistys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laki metsätuhojen torjunnasta: kirjanpainajan torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko