Energiapuunkorjuu kasvatusmetsistä
Energiapuun korjuu sekä yhdistetty aines- ja energiapuun korjuu soveltuvat niin hoidetuille kuin hoitamattomille metsille, joita kasvatetaan tasaikäisrakenteisina. Tavallisesti energiapuuta korjataan ensiharvennuskohteilta, mutta korjuuta voidaan tehdä varttuneemmistakin metsistä. Ainespuun korjuuseen yhdistettynä energiapuun korjuulla voidaan hoidetuissa metsissä parantaa puunkorjuun kannattavuutta.
Harvennushakkuun tavoitteet
Harvennuksen lähtökohta ja metsänhoidollinen tarkoitus eivät riipu siitä, korjataanko hakkuussa energia- ja/tai ainespuuta. Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa kuitenkin ainespuuta pieniläpimittaisemman puun hyödyntämisen.
Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Lisätietoa tuista on saatavilla esimerkiksi Suomen metsäkeskuksesta(ulkoinen linkki).
Kasvatusmetsän energiapuun korjuun etuja ja haittoja
Etuja:
- tuottaa yleensä tuloja metsänomistajalle
- voi parantaa puunkorjuun kannattavuutta
- puutteellisesti hoidettujen nuorten puustojen hoito on sen ansiosta edullisempaa
- harvennushakkuu tuo kasvutilaa, jolloin jäljelle jäävät puut järeytyvät ja niiden tuhokestävyys paranee
- helpottaa metsässä liikkumista ja parantaa maisemaa.
Haittoja:
- hoitamattomissa nuorissa metsissä aiheutuu jäävälle puustolle korjuuvaurioriski, joka johtuu vaikeista korjuuolosuhteista, kuten lähtöpuuston suuresta runkotiheydestä sekä vesasyntyisestä lehtipuustosta
- vähentää jonkin verran ravinteiden määrää, jos korjuu toteutetaan kokopuun korjuuna
- vähentää pieniläpimittaisen lahopuun määrää
- puusto on altis tuuli- ja lumituhoille välittömästi harvennuksen jälkeen etenkin, jos se on ollut hyvin tiheää.
Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen energiapuun korjuussa, yleistä
Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä, mutta energiapuun korjuu tuo luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä koskien. Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon käytännöt ovat kiinteä osa normaalin metsänkäsittelyn rutiineja ja metsäammattilaisten osaamista.
Luontokohteet ja suojeltavat lajit
Luontokohteet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta. Niitä ovat yksittäiset maastonkohdat tai alueet, jotka erottuvat luonnonarvojen ja rakennepiirteiden puolesta selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Kohteet erottuvat ympäristöstä puulajiston, puuston rakenteen, muun kasvillisuuden, maaperän viljavuuden ja vesitalouden tai maaperän rakenteen ja maastonmuotojen osalta.
Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä metsänkäytön rajoituksia. Myös metsäsertifiointi asettaa rajoituksia luontokohteiden käsittelylle. Suositeltavaa on, että kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Luontokohde voidaan rajata metsänkäsittelyn ulkopuolelle, käsitellä tavallista varovaisemmin tai edistää tai ennallistaa monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä luonnonhoitotoimilla.
Luontokohteiden lisäksi metsänkäsittelyssä otetaan huomioon metsätalouden lajisuojelua koskeva lainsäädäntö. Esimerkiksi Luonnonsuojelulaki (1096/1996) kieltää Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen sekä IV(b) kasvilajien esiintymien hävittämisen. Lisäksi metsänkäsittelyssä on otettava huomioon erityisesti suojeltavat lajit, joista on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997).
Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallissa esitetään ohjeet siitä, miten uhanalaisten lajien esiintymät turvataan. Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin vapaaehtoista.[Lähdeviite1]
Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet
Metsänomistaja voi merkittävästi edistää metsän monimuotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä kasvatettavaan puustoon liittyvät ominaisuudet, kuten lehtipuusekoitus ja alikasvos.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseen voi liittyä lakisääteinen velvoite silloin, kun ne sijoittuvat lain turvaamiin luontokohteisiin tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymispaikoille. Muilta osin rakennepiirteiden säilyttäminen on vapaaehtoista ja niiden lisäämisen taso perustuu metsänomistajan omiin tavoitteisiin.
Jättämällä säästö- ja lahopuita turvataan vanhoista elävistä puista ja lahopuista riippuvaisten lajien elinympäristöt. On tärkeää, että eri lajit löytävät elinalueeltaan jatkuvasti uusia sopivia elinympäristöjä edellisten säästöpuiden kuollessa ja lahotessa pois. Säästöpuilla on myös maiseman- ja riistanhoidollista merkitystä. Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen suositeltavia yleisiä keinoja metsänkäsittelyssä
- Jätä ja säilytä kaikissa hakkuissa säästöpuita sekä säilytä laho- ja kolopuut ehjinä.
- Keskitä säästöpuut ensisijaisesti ryhmiin ja jätä ryhmät raivaamatta sekä harventamatta.
- Jätä myös järeitä säästöpuita.
- Jos alueella ei ole lahopuuta, voit tuottaa sitä tekopökkelöillä.
- Varo rikkomasta järeitä lahopuita ja vältä niiden yliajamista.
- Säilytä aikaisemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut.
- Säilytä monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet arvokkaissa elinympäristöissä ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoilla.
- Säilytä havupuustossa lehtipuita ja suosi sekapuustoisuutta metsän kasvatuksessa.
- Säästä tiheikköjä sekä alikasvosta ravinnoksi ja suojaksi eläimille.
- Hyödynnä puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset ja vaikeakulkuiset maastonkohdat, kuten kosteat painanteet ja vaihettumisvyöhykkeet, rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen kohteina.
Luontokohteiden luokittelu
Luontokohteisiin kuuluvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja muut huomionarvoiset luontokohteet. Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä käytönrajoituksia, joiden voimassaolo riippuu säädöspohjasta. Esimerkiksi metsälaki rajoittaa 10 §:n mukaisten elinympäristöjen käsittelyä myös niissä tapauksissa, joissa kohteesta ei ole ennakkotietoa viranomaisella tai metsänomistajalla. Myös sertifiointistandardeissa on määritelty luontokohteita.
Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa
Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa käytetäään tavanomaisia luonnonhoitoa edistäviä toimenpiteitä, joita suositellaan talousmetsien kasvatushakkuisiin.
Luonnon- ja riistanhoidon edistäminen kasvatushakkuissa
Säästö- ja lahopuut
- Jätä korjuun ulkopuolelle edellisessä päätehakkuussa jätetyt säästöpuut ja -puuryhmät.
- Jätä kaadettujen haapojen runkoja sekä oksia ja latvuksia mahdollisuuksien mukaan metsään.
- Jätä järeät (yli 10 cm paksut) lahopuut*) metsään ja varo rikkomasta erityisesti maalahopuita.
- Jos kohteella ei ole lahopuuta, tee lehtipuista muutama tekopökkelö. Sellaisiksi soveltuvat esimerkiksi lengot ja monihaaraiset puut, joita on teknisesti hankala korjata.
Sekapuustoisuus ja riistatiheiköt
- Vältä yksipuolista puuston käsittelyä. Raidat, lepät, haavat ja pihlajat ylläpitävät metsien monimuotoisuutta.
- Jätä havupuuvaltaisilla kohteilla mahdollisuuksien mukaan sekapuuksi lehtipuustoa, kangasmailla ensisijaisesti rauduskoivua. Jos mahdollista, jätä kuusikoihin myös mäntyjä ja männiköihin vastaavasti kuusia.
- Jätä muutamia alikasvoskuusten ja muun puuston muodostamia tiheikköjä suojapaikoiksi kanalinnuille ja muulle riistalle. Riistatiheikköjen koko vaihtelee muutaman alikasvoskuusen ryhmästä usean aarin kokoisiin laikkuihin.
- Säästä käsittelemättömiä tiheikköjä sopiviin kohtiin, joita ovat esimerkiksi pienialaiset kosteikot, kivikot, kalliokumpareet ja vaihettumisvyöhykkeet. Viimeksi mainittuja on esimerkiksi kankaan ja suon sekä metsän ja pellon välillä.
*) Tässä yhteydessä lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta tuoretta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).
Kulttuurikohteiden huomioiminen energiapuun korjuussa
Metsissä on runsaasti kulttuuriperintökohteita. Ne ovat jäänteitä aiemmin eläneiden ihmisten toiminnasta. Osa kohteista on helposti nähtävissä, mutta useimmiten ne ovat näkymättömissä sammaleen ja muun kasvillisuuden alla tai maan sisässä.
Kulttuuriperintökohteet ja lainsäädäntö
Merkittävät kulttuuriperintökohteet on suojeltu muinaismuistolain (295/1963) perusteella, ja tällöin niitä kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä.
Tiedot muinaisjäännösrekisteristä
Kohteilla, joilla on muinaisjäännösrekisterin kohde, on jo leimikon suunnitteluvaiheessa syytä ottaa yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon muinaisjäännöksen rajauksen selvittämiseksi. ELY-keskus vahvistaa hakemuksesta muinaisjäännöksen rajat. Ellei rajoja ole vahvistettu, muinaisjäännöksen ympärille rajataan suoja-alue, jonka leveys on kaksi metriä jäännöksen näkyvistä ulkoreunoista ulospäin. Laajoille muinaisjäännösalueille suunnitellaan ratkaisut erikseen.
Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä voidaan tarkistaa, onko työmaa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tiedossa olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös sellaiset kiinteät muinaisjäännökset, joita ei ole rekisterissä, ovat muinaismuistolain mukaisesti rauhoitettuja. Lisätietoa löytyy Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista(ulkoinen linkki).
Toimintaohje työmaille, joilla on kiinteä muinaisjäännös
Kun työmaallasi on tiedossa oleva ja työmaakarttaan merkitty kiinteä pienialainen muinaisjäännös (muinaismuistolain mukainen kohde) tai epäilet löytäneesi sellaisen, toimi alla esitettyjen ohjeiden mukaan. Sama ohjeistus soveltuu myös sellaisten kulttuuriperintökohteiden säilyttämiseen, joiden turvaaminen perustuu maanomistajan omaan päätökseen.
- Jos kohde tulee vastaan yllättäen, ota yhteys työmaan suunnittelijaan.
- Varmista, että kaikki muutkin työmaalla työskentelevät ja maanomistaja tietävät kohteesta.
- Varmista, että muinaisjäännös on merkitty näkyvästi esimerkiksi kuitunauhalla ennen töiden aloittamista. Muuta rajausta tarvittaessa työn edetessä.
- Älä koskaan aja metsäkoneella muinaisjäännöksen yli.
- Älä kasaa hakkuutähteitä tai puutavaraa muinaisjäännöksen päälle.
- Jos työmaahasi liittyy epäselvyyksiä muinaisjäännösten suhteen, ota yhteys Museovirastoon.
Huomioi lisäksi kasvatushakkuissa
- Poista hakkuissa varovasti kaikki elävät puut ja pensaat muinaisjäännöksen päältä. Puiden juuret vahingoittavat muinaisjäännöstä.
- Älä kaada puita muinaisjäännöksen päälle.
- Älä jätä säästöpuita muinaisjäännösalueelle. Kasvaessaan ja kaatuessaan säästöpuiden juuret rikkovat muinaisjäännöstä.
- Jos mahdollista, jätä hakkuissa muinaisjäännöksen ympärille tekopökkelöitä. Pökkelöt toimivat vuosikymmenten ajan muinaisjäännöksen ”merkkeinä”.
Huomioi lisäksi uudistusaloilla
- Rajaa muinaisjäännös ja suoja-alue kannonnoston ja maanmuokkauksen ulkopuolelle.
- Älä istuta tai kylvä uutta puustoa muinaisjäännösalueen päälle.
Työturvallisuus energiapuun korjuussa
Energiapuun korjuussa keskeisimmät työturvallisuutta koskevat säädökset ovat työturvallisuuslaki (738/2002) sekä valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta (749/2001).
Työmaat usein ns. yhteisiä työpaikkoja
Puunkorjuutyömaat ovat usein niin sanottuja yhteisiä työpaikkoja, eli niissä toimii useampia työnantajia. Tällöin on noudatettava yhteisiä työpaikkoja koskevia säädöksiä. Erityisesti on otettava huomioon vastuut sekä tiedon kulku ja sen varmistaminen. [Lähdeviite2]
Puunkorjuutyön turvallisuus
Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta sisältää muun muassa seuraavia vaatimuksia:
- Puunkorjuutyömaan haltijana olevan työnantajan on huolehdittava, että kaikki eli myös työmaalla toimivat aliurakoitsijat ja heidän työntekijänsä saavat tarpeelliset tiedot työturvallisuuteen liittyvistä seikoista.
- Työmaasta on tehtävä ennalta suunnitelma karttoineen, josta selviävät työturvallisuuteen vaikuttavat jyrkänteet, pehmeiköt, vesistöjen ylitykset, sähkölinjat, kulkuväylät sekä työntekijään kohdistuvat vaara- ja haittatekijät. Lisäksi karttaan on merkittävä työmaarajat, välivarastot ja pääkuljetussuunnat.
- Varastopaikkojen suunnittelussa ja merkinnässä on otettava huomioon käytettävän kaluston tilantarve ja liikenneturvallisuusvaatimukset. Yleiseen kulkureittiin rajoittuva työmaa on merkittävä näkyvästi alueella liikkuvien varoittamiseksi.
- Yhteydenpito työnjohdon ja työntekijöiden välillä sekä työntekijöiden kesken on järjestettävä. Työntekijän on ilmoitettava välittömästi työnantajalle ja työn vaikutuspiirissä oleville työntekijöille, jos hän joutuu tekemään yksin vaarallisia koneiden huolto- tai korjaustöitä.
- Työkoneeseen merkittyä turvaetäisyyttä on noudatettava. Työntekijöiden vähimmäisetäisyyden tulee kaatotyön aikana olla normaalisti vähintään kaksi kertaa kaadettavan puuston pituus. Kone on syytä pysäyttää, jos ihmisiä on vaara-alueella.
- Koneet, laitteet tai kuormattava taakka eivät saa joutua vähimmäisetäisyyttä lähemmäksi sähköjohtoja. Puutavaran varasto on sijoitettava siten, että vähimmäisetäisyys säilyy (ks. etäisyydet "Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu")
- Työnantajan on hankittava työntekijälle asetuksessa mainitut turvavarusteet.
- Puunkorjuutyömaalla on oltava asianmukainen ensiapuvalmius.
Tämän lisäksi korjuussa on huomioitava esimerkiksi seuraavat seikat:
- Koneiden, laitteiden ja turvavarusteiden tulee olla asianmukaisesti hyväksyttyjä kyseiseen käyttötarkoitukseen.
- Työskentely pimeässä edellyttää, että työkoneessa on riittävä valaistus.
- Mahdollisia torjunta-aineita käsiteltäessä on noudatettava valmistajan antamia turvaohjeita.
- Juurikääpäkäsittelyä tekevän ammattikuljettajan tulee olla kasvisuojelukoulutuksen suorittanut. Koulutus on uusittava viiden vuoden välein (ks. Tukesin verkkosivut(ulkoinen linkki))
- Myrskytuhopuiden korjuu vaatii erityistä varovaisuutta. Sitä koskeviin ohjeisiin voi tutustua esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen verkkosivulla(ulkoinen linkki).
Haketuksessa huomioitavaa
Haketuksessa on huomioitava lisäksi:
Työssä syntyy pölyä, jonka hengittäminen on terveydelle haitallista. Työkoneen ohjaamon ovet ja ikkunat on tämän vuoksi pidettävä suljettuina työn aikana. Ohjaamon sisäilman suodattimet on puhdistettava ja vaihdettava valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.
Työturvallisuusohjeita
Ole huolellinen noustessasi metsäkoneen ohjaamoon ja laskeutuessasi sieltä.
- Tutki ajoreitti etukäteen etenkin lumiseen aikaan ja hankalassa maastossa toimittaessa.
- Tarkkaile etenkin lähellä olevia esteitä ja varaudu ajolinjassa maastonmuotoihin ja reunapuihin.
- Pyri kuormaamaan ylärinteen puolelta. Kaukana tai rinteessä oleva kasa kannattaa vetää maata pitkin lähemmäksi ennen kuormausta.
- Älä varastoi puita sähkölinjojen alle.
- Noudata varoetäisyyksiä ja pysäytä kone, jos ihmisiä on vaara-alueella eli alle 20 metrin etäisyydellä metsätraktorista.
Lisätietoja metsäalan työturvallisuudesta:
- Työturvallisuuskeskus TTK(ulkoinen linkki)
Lisätietoja tienvarsihaketuksen työympäristöriskien hallinnasta:
Lain vaatimukset kasvatusmetsien energiapuun hakkuussa
Metsätuholain (1087/2013, muutos 228/2016) ja siihen liittyvän valtioneuvoston asetuksen (264/2016) mukaan juurikäävän torjunta on pakollista toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana juurikäävän leviämisen riskialueella. Tämä koskee sekä kasvatus- että uudistushakkuita.
Juurikäävän riskialueet ja hyväksyttävät torjuntamenetelmät
Juuurikäävän leviämisen riskialueet ovat eteläinen Suomi ja keskinen Suomi (kuva). Torjunta koskee kohteita, joissa
- kivennäismaalla on ennen hakkuuta mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta
- turvemaalla on ennen hakkuuta kuusta yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta.
- turvemaalla on ennen hakkuuta mäntyä yli 50% metsikön puuston tilavuudesta eteläisessä Suomessa.
- Hyväksyttävät torjuntamenetelmät ovat kantokäsittely hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella, puulajin vaihto lehtipuuksi uudistushakkuun jälkeen tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Kantojen nosto ja kulotus eivät ole hyväksyttäviä torjuntamenetelmiä.
- Kantokäsittely on tehtävä siten, että läpimitaltaan yli 10 cm olevat havupuiden kannot käsitellään. Kasvinsuojeluaineen tulee peittää vähintään 85 % kunkin käsiteltävän kannon pinnasta.
- Hakkuun yhteydessä ei tarvitse huolehtia torjunnasta, jos jokin seuraavista toteutuu:
- terminen kasvukausi ei ole alkanut
- hakkuuvuorokauden alin lämpötila hakkuukohteella on alle 0 C°
- maassa on yhtenäinen lumipeite
- hakkuun kohteena olevan metsän sijaintikunnan alin lämpötila on hakkuuta edeltävällä kolmen viikon jaksolla ollut alle -10 C°.
Juurikäävän torjunta-alue suosituksissa laajempi
Edellä olevassa kartassa on esitetty myös metsänhoidon suositusten mukainen juurikäävän torjunnan aluerajaus. Alue on laajempi kuin metsätuholain määrittämä riskialue. Kuusen juurikääpää suositellaan torjuttavaksi kuusen koko esiintymisalueella. Männyn juurikääpää suositellaan torjuttavaksi Lapin maakunnan eteläpuolella.
Metsätuhojen torjuntaan liittyvä omavalvontailmoitus
Energiapuun korjuussa on noudatettava lakia metsätuhojen torjunnasta 1087/2013. Lain mukaan ammattimaisen toiminnanharjoittajan tulee tietää laissa säädetyt puutavaran, vahingoittuneen puun, männyn ja kuusen rungonosien ja kantojen poistamiseen sekä puutavaran varastointiin liittyvät velvollisuudet.
Ammattimainen toiminnanharjoittaja on velvollinen tekemään Metsäkeskukselle omavalvontailmoituksen, jos lain noudattaminen on vaarassa estyä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi poikkeuksellisten luonnonolojen vuoksi, jolloin puuerää ei voida kuljettaa määräajassa pois metsästä.
Metsätuholain mukaisen omavalvontailmoituksen (ulkoinen linkki)voi täyttää Metsäkeskuksen verkkosivulla.
Lain vaatimukset kasvatusmetsien energiapuun varastoinnissa
Metsätuhojen torjumiseksi ja metsien hyvän terveydentilan ylläpitämiseksi puutavaran varastoinnista on säädetty laissa metsätuhojen torjunnasta (1087/2013). Lakia sovelletaan metsässä ilmeneviin metsätuhoihin, terminaali- ja tehdasvarastoihin sekä alueen sijainnista riippumatta puutavaran hakkuupaikkoihin ja välivarastoihin. Lain valvonnasta vastaa Suomen metsäkeskus.
Pienpuun varastointi
Lakia sovelletaan varastoituun energiapuuhun, mikäli puutavarapinon tilavuudesta yli puolet on mänty- tai kuusipuutavaraa, joka on läpimitaltaan yli 10 cm. Lakia ei sovelleta hakkuupaikalla tai välivarastolla sijaitsevaan yksittäiseen puutavara- tai energiapuupinoon, joka on mäntyä ja jonka tilavuus on enintään 50 kiintokuutiometriä. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista.
Suomi on jaettu kolmeen alueeseen — A, B ja C — metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten esiintymisen ja lämpösumman perusteella (kuva). Puutavaran omistajan on huolehdittava puutavaran poiskuljettamisesta oheisen taulukon mukaisesti.
Lain mukaiset torjuntakeinot
Puutavaran kuljettaminen pois on ensisijainen tapa huolehtia metsätuhojen torjunnasta. Mikäli puutavaran omistaja ei poista puutavaraa määräaikoihin mennessä, hänen on vaihtoehtoisesti
- peitettävä puutavara
- kasteltava puutavara
- kuljetettava puutavarapinon pintaosa pois
- kuorittava puutavara
- käsiteltävä puutavara tuhohyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla, hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella
- sijoitettava mäntypuutavara riittävän etäälle saman puulajin metsiköstä
- peitettävä mäntypuutavarapinon pintakerros lehtipuukerroksella
- peitettävä kuusipuutavarapinon pintakerros lehtipuukerroksella tai mäntypuulla, jonka tyviläpimitta on alle 10 cm ja joka ei ole kaarnoittunut
- muulla tavoin huolehdittava siitä, ettei puutavarasta pääse merkittävästi leviämään metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä.
Metsätuhojen torjuntaan liittyvä omavalvontailmoitus
Energiapuun korjuussa on noudatettava lakia metsätuhojen torjunnasta 1087/2013. Lain mukaan ammattimaisen toiminnanharjoittajan tulee tietää laissa säädetyt puutavaran, vahingoittuneen puun, männyn ja kuusen rungonosien ja kantojen poistamiseen sekä puutavaran varastointiin liittyvät velvollisuudet.
Ammattimainen toiminnanharjoittaja on velvollinen tekemään Metsäkeskukselle omavalvontailmoituksen, jos lain noudattaminen on vaarassa estyä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi poikkeuksellisten luonnonolojen vuoksi, jolloin puuerää ei voida kuljettaa määräajassa pois metsästä.
Metsätuholain mukaisen omavalvontailmoituksen (ulkoinen linkki)voi täyttää Metsäkeskuksen verkkosivulla
Metsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussa
Mikäli energiapuun korjuukohde sijaitsee sertifioidulla alueella, on noudatettava sertifioinnin sisältämiä vaatimuksia. Sertifioinnissa on käytössä kaksi järjetelmää: PEFC™ ja FSC®.
PEFC™-sertifiointi
Vaatimukset perustuvat standardiin PEFC™ FI 1002:2014. [Lähdeviite3]
Kriteeri 7: Energiapuuta korjataan kestävästi
Korjattaessa latvusmassaa ja kantoja hakkuualoilta toimitaan tavoilla, jotka ottavat huomioon hakkuualan puuntuotoskyvyn ja monimuotoisuuden sekä vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat.
Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa säästetään mahdollisuuksien mukaan riistatiheikköjä. Energiapuuviljelmiä varten ei oteta käyttöön luonnontilaisia soita.
Uudistushakkuualoille jätetään korjaamatta biomassaa:
- latvusmassaa noin 30 % mahdollisimman tasaisesti
- säästökantoja vähintään 25 kpl/ha, savi- ja silttimailla vähintään 50 kpl/ha
- lisäksi aiemmissa hakkuissa jääneet kannot sekä alle 15 cm paksut kannot.
Juurikäävän saastuttamilta alueilta voidaan korjata kaikki havupuun kannot.
Energiapuun korjuussa ei korjata kriteerin 14 tarkoittamia eläviä säästöpuita eikä vaurioiteta järeitä lahopuita.
Energiapuun korjuussa noudatetaan seuraavia kohdevalintaperusteita.
a) Uudistusalojen latvusmassan korjuuseen sopivat kohteet:
- kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat.
b) Uudistusalojen kantojen korjuuseen sopivat kohteet:
- kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat
- jos uudistusalalla on männynjuurikääpää, kaikki kangasmaiden kasvupaikat karukkokankaita lukuun ottamatta.
c) Kasvatushakkuiden kokopuun korjuuseen sopivat kohteet:
- kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat. Kuitenkin jos kuusen osuus runkoluvusta on ennen harvennusta yli 75 %, kokopuun korjuuta ei tule tehdä.
d) Boorinpuutoksesta kärsivissä kuusikoissa latvusmassaa voidaan korjata tai tehdä kokopuun korjuuta, jos metsikön puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.
Biomassan säästämistä koskevat vaatimukset eivät koske yleis- ja asemakaava-alueilla niitä alueita, joilla metsälakia ei sovelleta.
Indikaattorit
Energiapuun korjuu on tapahtunut alueella kriteerin edellyttämällä tavalla, kun:
a) edellä mainittujen arviointitunnusten (korjuukohteiden valinta, uudistushakkuualoille jätettävän biomassan vähimmäismäärä, säästö- ja lahopuiden turvaaminen ja vesiensuojelutoimenpiteet) suhteen erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen kohteiden osuus korjuualasta on seurannan tulosten perusteella vähintään 90 %
b) luonnontilaisia soita ei ole ojitettu energiapuuviljelyksiä varten.
Määritelmät
Latvusmassaa ovat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Työn tilaajalla on ohjeet latvusmassan jättämistä koskevan vaatimuksen toteuttamiseen.
Säästökannoiksi lasketaan viimeisimmässä hakkuussa syntyneet, halkaisijaltaan yli 15 cm paksut kannot.
Seuranta voi olla sertifikaatin haltijan tai toimijan oma seurantajärjestelmä tai esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen toteuttama luonnonhoidon laadunseuranta.
Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta
Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Suojakaistalla ei tehdä:
- maanmuokkausta
- lannoitusta
- kantojen korjuuta
- pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta
- kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla.
Suojakaistalta voidaan poimia muuta puustoa kuin kriteerissä 14 mainittuja säästö- ja lahopuita siten, että kaistalla olevaa pensaskerrosta ja pienikokoista puustoa säilytetään.
Indikaattorit
Käsittelyalueella suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella suojakaistan pituudesta yli 90 %:lla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta. Suojakaistan leveys on rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen vähintään 5–10 metriä.
Määritelmät
Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot.
Maisemallisista tai luonnonhoidollisista syistä voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla.
Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta.
Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella.
FSC®-sertifiointi
Vaatimukset perustuvat 12.5.2011 päivättyyn standardiin. [Lähdeviite4]
Periaate 6: Ympäristövaikutukset
Metsätaloudessa ylläpidetään metsän ekologista toimintaa ja eheyttä suojelemalla luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä arvoja, vesivaroja, maaperää sekä ainoalaatuisia ja herkkiä ekosysteemejä ja alueita.
…
6.3. Ekologiset prosessit ja arvot, mukaan lukien seuraavat, säilytetään, niitä edistetään tai niitä ennallistetaan:
a) Metsien uudistuminen ja kehitys
b) Geneettinen sekä lajien ja ekosysteemien monimuotoisuus
c) Metsäekosysteemin tuottavuuteen vaikuttavat luonnon kiertokulut
…
6.3.3 S Metsänomistaja saa korjata energiapuuta kuivahkoilta kankailta ja sitä viljavammilta kasvupaikoilta sekä vastaavilta turvekankailta.
6.3.3.1 S Energiapuun korjuussa jätetään tasaisesti korjuualalle jakautuneena vähintään 30 % hakkuutähteistä. Kaikki yli 10 cm paksut pysty- ja maalahopuut jätetään korjaamatta ja rikkomatta.
6.3.3.2 S Vähintään 25 kpl/ha halkaisijaltaan yli 15 cm paksuja kantoja (savi- ja silttimailla vähintään 50 kantoa/ha) jätetään korjaamatta tasaisesti korjuualalle jakautuneena. Mahdollisuuksien mukaan jätetään eri puulajien kantoja. Halkaisijaltaan alle 15 cm:n kannot ja vanhat, lahot kannot jätetään korjaamatta.
6.3.3.3 S Kantojenkorjuussa jätetään vähintään 3 metriä leveä suojakaista kasvatettavien puiden ja ojien ympärille.
6.3.3.4 S Kantoja ei korjata pohjavesialueilta.
Huom. Energiapuun korjuun työlajeissa noudatetaan kaikkia sovellettavissa olevia standardin velvoitteita (luontokohteet, suojavyöhykkeet vesistöihin jne.).
Huom. Tämä indikaattori ei estä puunkorjuuta merkittävien sieni- ja hyönteistuhojen uhatessa (Laki hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991)) eikä laajoilta tuhoalueilta, joissa on kuollut suuri osa puustosta.
Todentaminen: Metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset.
6.5. Kirjalliset ohjeet laaditaan ja niitä noudatetaan eroosion estämiseksi sekä hakkuiden ja tienrakennuksen aiheuttamien ja muiden mekaanisten metsävaurioiden minimoimiseksi ja vesistöjen suojelemiseksi.
6.5.1 S Metsänomistaja jättää vesistöjen (mukaan lukien merenrannat) ja pienvesien ympärille maastomuotojen ja maalajin perusteella määräytyvän suojavyöhykkeen. Suojavyöhykkeen leveys tulee olla
a) kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä
b) puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä
c) fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.
6.5.1.1 S Metsän hakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja kantojen korjuu ei ole suojavyöhykkeellä sallittua. Suojavyöhykkeellä ei ajeta metsäkoneilla, lukuun ottamatta välttämättömiä ylityksiä. Huom: suojavyöhykkeellä on mahdollista tehdä selkeästi ennallistavia tai luonnonhoidollisia hakkuita.
Todentaminen: metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset, haastattelut.
Talous ja riskien huomioiminen energiapuun korjuussa
Energiapuun korjuu tuottaa metsänomistajalle yleensä tuloja. Korjuussa kasvupaikalta poistuu kuitenkin ravinteita ja biomassaa. Oikea kohdevalinta ja toimenpiteiden huolellinen toteutus vähentävät mahdollisia haittavaikutuksia puuston kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle. Energiapuun korjuu nivoutuu metsätaloudessa kasvatus- ja uudistushakkuisiin.
Metsänomistajan tavoitteet
Metsänomistaja tekee päätöksen energiapuun korjuusta viimeistään puukaupan yhteydessä. Päätöksenteossa keskeistä ovat korjuun tuottamat hyödyt ja haitat sekä niiden yhteensopivuus metsänomistajan metsätaloudelle asettamiin tavoitteisiin.
Metsäammattilaisen tehtävänä on selvittää metsänomistajan asettamat tavoitteet metsiensä käsittelylle ja tarjota kyseisten tavoitteiden toteutumista edistäviä vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Tavoitteista keskusteltaessa on syytä pohtia metsänomistajan taloudellisia tarpeita sekä toimenpiteiden vaikutuksia metsätalouteen lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Samalla tulee ottaa huomioon myös ei-taloudellisten tavoitteiden, kuten luonnonhoidon, toteutuminen. Päätökset metsänkäsittelystä tekee aina metsänomistaja.
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu tuo kustannussäästöjä metsänuudistamiseen. Yhdessä ne parantavat äestyksen laatua sekä nopeuttavat laikutusta ja mätästystä. Lisäksi viljelytyöt helpottuvat ja erityisesti koneellinen istutus tehostuu.
Hakkuutähteen korjuu vähentää ravinteiden määrää etenkin kuusikoissa, jos hakkuutähteet korjataan talteen tuoreena. Tämä voi pienentää tulevan puusukupolven kasvua ja aiheuttaa kasvuhäiriöitä riskikohteilla.
Kantojen korjuu vähentää kuusen- ja männynjuurikäävän leviämisen riskiä. Tästä on hyötyä silloin, kun metsikön puulajia ei voida vaihtaa uudistettaessa. Juurikääpä lahottaa arvokkainta tyvitukkia, mikä aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Kantojen korjuu lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää, mutta toisaalta myös hoitotarve ja perkauskustannukset kasvavat. Kantojen korjuu voi viivästyttää metsänuudistamistöiden aloittamista.
Eneregiapuun korjuu harvennushakkuussa
Pienpuuta korjataan energiakäyttöön tyypillisesti ensiharvennuksen yhteydessä. Hoidettujen metsien ensiharvennuksissa voidaan kasvattaa hakkuukertymää ja tuloja energiapuuta korjaamalla. Nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoito on laiminlyöty, ensiharvennuksen tarve tulee vastaan varhaisemmassa vaiheessa kuin hoidetuissa metsissä. Koska puusto on pieniläpimittaista ja usein ylitiheää, sen harventaminen on kallista. Tällöin energiapuun korjuu voi olla vaihtoehto, joka vähentää hoitotyön nettokustannuksia.
Energiapuun korjuu harvennushakkuussa parantaa puunkorjuun kannattavuutta, koska hakkuun kokonaiskertymä kasvaa. Kokopuun korjuuna toteutettu energiapuun korjuu vähentää jonkin verran ravinteiden määrää. Väheneminen johtuu siitä, että merkittävä osa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Metsänhoitosuositusten mukaisella kokopuun korjuulla ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta puuston kasvuun. Energiapuun korjuu on hoitamattomissa nuorissa metsissä taloudellisin keino saada metsä tuottavaksi.
Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma energiapuun korjuussa
Energiapuun käytön ilmastonmuutosta ehkäisevä vaikutus perustuu siihen, että uusiutuvalla puuenergialla korvataan uusiutumattomien fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja vähennetään ilmakehään vapautuvan hiilidioksidin nettomäärää.
Puun hiili kiertää
Fossiilisten polttoaineiden poltossa ilmakehään vapautuu sellaista hiilidioksidia, joka on ollut miljoonia vuosia ilmakehän, merien, maaperän ja kasvillisuuden ylläpitämän, jatkuvan kierron ulkopuolella. Myös puuta poltettaessa vapautuu ilmakehään hiilidioksidia, mutta kyseessä on hiilidioksidi, joka on sitoutunut ilmakehästä puuksi melko hiljattain. Fossiilisista polttoaineista poiketen puun hiili on siis jatkuvassa kierrossa kasvillisuuden ja ilmakehän välillä.
Ehkäistään hiilen päätymistä ilmakehään
On tärkeä varmistaa, että energiapuun korjuu aiheuttaa mahdollisimman vähän maaperän hiilivaraston purkautumista ilmakehään. Tämä liittyy erityisesti kantojen korjuun käytäntöihin.
Metsään lahoamaan jätetyn puunrungon, oksan tai kannon sisältämä hiili vapautuu ilmakehään valtaosaltaan ensimmäisten 30–60 vuoden aikana. [Lähdeviite5] Sadan vuoden kuluttua ohuiden oksien sisältämästä hiilestä on maaperässä jäljellä vain muutamia prosentteja, mutta paksujen oksien ja kantojen hiilestä voi olla yhä jäljellä jopa 20–30 %. Vastaavasti energiakäyttöön korjatun puun sisältämä hiili päätyy ilmakehään nopeasti, viimeistään kahden vuoden kuluttua korjuusta.
Nopeamman hajoamisen ansiosta pieniläpimittainen energiapuu ja hakkuutähteet ovat lyhyellä aikavälillä hiilitaloudellisesti kantoja kilpailukykyisempi vaihtoehto.
Riistan huomioiminen energiapuun korjuussa
Energiapuun korjuu soveltuu niin hoidetuille kuin hoitamattomille kasvatusmetsille sekä uudistusaloille. Energiapuun korjuussa nuoressa kasvatusmetsässä jätetään korjaamatta mahdolliset uudistamishakkuussa ja raivauksessa jätetyt riistatiheiköt.
Kantojen korjuu
Uudistusalan kantojen korjuu rikkoo maanpintaa ja paljastaa kivennäismaata, mikä hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan palautumista. Kantojen korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei tunneta. Metsänomistaja päättää kantojen korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja haittoja. Kantojen korjuuseen liittyy riistaa suosivan metsänomistajan kannalta riskejä, joiden huomioon ottaminen on tärkeää riistametsänhoidon erityisalueilla sekä kohteissa, joissa kasvaa runsasta mustikanvarvustoa. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin.
Riistan huomioiminen käytännön toteutuksessa
Metsikköön jätetään aina riistatiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa riistatiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle.
Ennakkoraivaus tehdään, mikäli se on välttämätöntä koneellisen korjuun kannalta. Se toteutetaan näkemä- raivauksena, joka parantaa hakkuukoneenkuljettajan näkymää, mutta ei alenna merkittävästi energiapuukertymää.
Ajourat suunnitellaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman hyvin ehjänä. Myös riistatiheiköt jätetään suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan ajourien ulkopuolelle. Hoitamattomilla kohteilla esiintyy usein runsaasti energiapuuksi käyttökelpoista lehtipuustoa. Tarpeetonta siistimistä tulee harvennusten yhteydessä kuitenkin välttää sekä monimuotoisuuden että riistan kannalta. Monimuotoisuudelle tärkeistä lehtipuista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltava säilyttää. Riistaa painottavan metsänomistajan kannattaa lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheiköitä sopiviin kohtiin.
Energiapuukauppa
Metsänomistaja sopii puunostajan kanssa energiapuun korjuusta puukaupan yhteydessä. Energiapuuta ostetaan karsimattomana ja karsittuna rankana kasvatushakkuilta sekä hakkuutähteinä ja kantoina uudistushakkuualoilta. Energiapuuta saadaan myös erityiskohteilta, kuten teiden ja peltojen pientareilta, metsäteiden varsilta sekä sähkölinjojen vierimetsistä. Järeää energiapuuta voi kertyä myös laajoilta metsätuhokohteilta, joissa tuoretta, vahingoittunutta havupuuta on runsaasti.
Energiapuun hinnan määräytyminen
Metsänomistajan näkökulmasta energiapuukauppa voi poiketa perinteisestä ainespuukaupasta, jossa puun myynnistä maksetaan kiintokuutioiden mukaan. Karsitun ja karsimattoman rangan korjuussa maksuperusteena metsänomistajalle käytetään tavallisesti kiintokuutiometrejä. Uudistusalalta korjattavien hakkuutähteen ja kantojen hinnoittelussa yleinen käytäntö on korvauksen sitominen korjattuun ainespuumäärään. Energiapuun hinta voi perustua myös energiasisältöön (MWh). Eri toimijat voivat käyttää erilaisia mittaustapoja ja -menetelmiä sekä maksukäytäntöjä energiapuun ostossa, mikä on syytä ottaa huomioon puukaupan teossa.
Sovittavat asiat ja toteutustapa
Puukaupan yhteydessä on tärkeää sopia, miten ja milloin energiapuu korjataan ja mitataan. Lisäksi on sovittava tarvittavista energiapuun varastopaikoista ja mahdollisesti myös varastointiajoista. Puukaupassa on myös tärkeää sopia, milloin puuerä vaihtaa omistajaa. Omistaja vastaa esimerkiksi puutavaran varastointiin liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista, kuten hyönteistuhojen välttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä.
Kasvatushakkuissa pienpuu voidaan korjata erillis- tai integroituna korjuuna, jolloin korjataan sekä aines- että energiapuuta samalta käsittelyalueelta. Kasvatushakkuiden toteutuksen suhteen on mahdollista sopia, että korjuussa kaikki puu kerätään energiapuuksi, jolloin eri puutavaralajeja ei välttämättä ole tarpeen eritellä puukauppasopimuksessa.
Hakkuu ja metsäkuljetus ovat kalleimmat työvaiheet pienpuun hankintaketjussa. Työn tuottavuuteen ja siten korjuun kustannuksiin vaikuttavat poistettavien puiden järeys, hehtaarikohtainen hakkuukertymä, hakkuutapa, lähikuljetusmatkan pituus sekä kohteen korjuukelpoisuus eli maasto-olosuhteet ja pinta-ala. Korjuukustannukset vaikuttavat metsänomistajan saamiin tuloihin.
Metsikön hoitohistoria ja saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi hakkuun kannattavuuteen ja korjuun laatuun. Metsiään aktiivisesti hoitava metsänomistaja voi vaikuttaa näihin huolehtimalla taimikonhoidosta ja pitämällä metsätiet kunnossa. Hakkuukohteen korjuukelpoisuutta voidaan parantaa ennakkoraivauksella.
Uudistushakkuissa korjattavan energiapuun määrä riippuu havupuiden ainespuukertymästä. Hakkuutähteen määrä on yleensä 20–30 % ja kantojen noin neljännes ainespuukertymään verrattuna. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että hakkuutähteen ja kantojen korjuu on kannattavaa, mikäli ainespuukertymä on yli 200 kiintokuutiometriä hehtaarilta ja kohde on vähintään hehtaarin laajuinen.
Lähikuljetusmatkan pituus sekä kohteen korjuukelpoisuus ja pinta-ala vaikuttavat korjuun kustannuksiin, jotka heijastuvat metsänomistajan hakkuutähteestä ja kannoista saamiin puukauppatuloihin.
Energiapuun mittaus
Energiapuun mittaaminen on keskeinen osa energiapuukauppaa ja metsähakkeen tuotantoa. Sama energiapuuerä voidaan toimitusketjun aikana mitata useammassa eri vaiheessa ja eri menetelmillä. Mittaus voi tapahtua hakkuun, lähikuljetuksen, haketuksen tai murskauksen yhteydessä. Se voidaan myös tehdä tienvarsi- tai terminaalivarastossa, kaukokuljetuksen yhteydessä sekä käyttöpaikalla.
Mittaamisen perusteet
Energiapuun mittauksesta säädetään laissa puutavaran mittauksesta (414/2013, muutokset: 566/2014 ja 725/2016), maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa (1323/14/2013 ja 1014/2017) ) ja muuntolukujen osalta Luonnonvarakeskuksen määräyksissä).
Ennen energiapuun mittausta on lain mukaan (21§) sovittava seuraavat asiat:
mittausosapuolet, joita ovat
- luovutusmittauksessa myyjä ja ostaja
- työmittauksessa työnsuorittaja ja työnantaja
- urakointimittauksessa urakoitsija ja urakanantaja
- mittauksen kohteen yksilöivät tiedot
- mittausmenetelmä ja mittaaja
- mittauskustannuksen maksaja
- mittayksikkö.
Mittausosapuolten on suositeltavaa sopia, mihin ajankohtaan mennessä lopullinen mittaus tehdään. Osapuolet voivat sopia mittauserän osittamisesta, jolloin ositteiden mittaus voidaan toteuttaa eri ajankohtina. Puukauppasopimuksessa on syytä olla maininta korjattavan energiapuun mittaustavasta.
Mittaustoimitukseen sisältyy energiapuuerän mittaaminen ja tulosten laskenta sekä mittausasiakirjan (mittaustodistus) laadinta ja toimittaminen mittausosapuolille. Mittausasiakirja on säilytettävä viisi vuotta mittaustoimituksen päättymisestä.
Yleisin käytössä oleva mittausmenetelmä energiapuunkorjuussa on energiapuun painon mittaus ja tarvittaessa muunto tilavuusyksiköksi. Kiintotilavuuden määrittämiseen käytetään yleisesti EPPU – energiapuun mittauslaskuria. Energiapuun mittaus voi myös tapahtua metsähakkeen ja murskeen mittauksena. Karsitun tai karsimattoman rangan määrä kiintokuutiometreinä voidaan määrittää myös pinomittauksella.
Tarkemmat ohjeet energiapuun mittaukseen ovat Luonnonvarakeskuksen verkkosivulla:
EPPU(ulkoinen linkki) – energiapuun mittauslaskuri
Energiapuun mittauksen erityispiirteitä
Energiapuun tarkka mittaus on vaikeaa. Eri vaiheissa hankintaketjua energiapuuta mitataan eri menetelmillä. Energiapuuerään tulee käsittelyn myötä määrähävikkiä ja varastoinnin kuluessa kuiva-ainehävikkiä. Lisäksi sääolosuhteet ja mittausmenetelmien tarkkuuserot aiheuttavat vaihtelua. Käytännössä energiapuun mitattu määrä vähenee hankintaketjun aikana.
Energiasisällön ja lämpöarvon mittaus eivät kuulu puutavaran mittauslain soveltamisalaan. Niiden määritystä käsitellään Puupolttoaineiden laatuohjeessa [Lähdeviite6].
Puutavaran mittauksen omavalvonta
Laki puutavaran mittauksesta (414/2013) koskee myös energiapuuta ja velvoittaa mittauksen omavalvontaan. Hakkuukoneen kuljettajan tekemään omavalvontaan sisältyy mittauslaitteen käytönaikainen seuranta, kalibrointi, mittauslaitteen viritys, mittaustulosten tarkastukset ja niiden dokumentointi.
Omavalvontaan kuuluvia mittaustuloksen tarkastusten tuloksia on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan tarkastuksen tekemisestä.
Puutavaran mittaukseen liittyvät säännökset on koottu Luonnonvarakeskuksen verkkosivulle(ulkoinen linkki).
Energiapuun hankintaketju
Energiapuun hankinnassa yleisin hankintaketju koostuu korjuusta, tienvarsihaketuksesta ja kaukokuljetuksesta käyttöpaikalle. Metsäenergiajakeet voidaan myös kuljettaa terminaaliin tai käyttöpaikalle haketettaviksi tai murskattaviksi. Terminaalit toimivat polttoaineiden varmuusvarastoina, tasoittavat kausivaihteluita ja parantavat puupolttoaineen laadunhallintaa.
Maksetaan energiamäärästä
Lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta sen sisältämän energiamäärän mukaan (MWh). Kuivattamisella on erittäin suuri merkitys koko metsäenergian hankintaketjun kannattavuudelle, joten energiapuu tulisi saada mahdollisimman kuivaksi ennen laitokselle toimittamista. Laadukas energiapuu ei sisällä myöskään vierasaineita, kuten kiviä.
Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu
Kasvatusmetsän energiapuukorjuun kohdevalintaan vaikuttavat sekä taloudelliset että ekologiset tekijät, kuten korjuun kannattavuus ja kohteen luontoarvot. Kohdevalinnassa on keskeistä arvioida korjuun tuottamat edut ja haitat. Korjuun suunnittelussa on otettava huomioon myös varastoinnin ja jatkokuljetuksen vaatimukset, muun muassa hakeauton vaatima tila.
Tavoiterunkoluvut huomioitava
Hoidetuille ja hoitamattomille puustoille on omat puuston tavoiterunkoluvut hakkuun jälkeen. Lisäksi Pohjois-Suomen harvennusmallit poikkeavat jonkin verran etelämpänä käytettävistä malleista.
Energiapuunkorjuu jatkuvassa kasvatuksessa
Jos metsänomistajan tavoitteena on kasvattaa metsää jatkuvan kasvatuksen menetelmin, kohde ei yleensä sovellu tässä kuvattuun kasvatusmetsän energiapuun korjuuseen. Jatkuvan kasvatuksen metsässä pienpuusto on kasvatettavaa puustoa, jonka säilymisestä on huolehdittava.
Kokopuun korjuu
Kokopuun korjuussa puut korjataan karsimatta oksineen ja neulasineen. Noin kaksi kolmasosaa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Suositusten mukaisella kokopuun korjuulla ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta puuston kasvuun. Kokopuun korjuuta ei suositella karuimmille kasvupaikoille tai ravinne-epätasapainosta kärsiville kohteille.
Poikkeukset
• Boorinpuutoksesta kärsiviin kuusikoihin kokopuun korjuu soveltuu vain, mikäli puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.
• Mustikka- ja puolukkaturvekangas II -tyypin korjuukohteilla suositellaan ravinne-epätasapainon ehkäisemiseksi PK- tai tuhkalannoitusta.
Karsittu ranka
Karsittua rankaa korjattaessa toimenpide ei juuri missään suhteessa poikkea ainespuun korjuusta. Tällöin se myös soveltuu ravinnetalouden ja muiden korjuun kestävyysnäkökohtien puolesta kaikille talousmetsien harvennuskohteille. Karsinta myös parantaa saatavan hakkeen laatua. Korjuuta voidaan tehdä myös niin sanotun joukkokäsittelyn avulla, jolloin hakkuupäähän kerätään useampia runkoja ennen runkojen katkontaa ja kasaamista.
Integroitu korjuu
Integroidussa korjuussa aines- ja energiapuuta korjataan yhdessä. Kun yhdistetty korjuu toteutetaan niin, että sekä energia- että ainespuuositteet karsitaan yksin puin tai joukkokäsittelynä, korjuukohteiksi soveltuvat kaikki talousmetsien harvennuskohteet. Mikäli energiapuu korjataan osin tai kokonaan karsimattomana, kohdevalinnassa sovelletaan kokopuun korjuun rajoitteita.
Pieniläpimittaisissa tiheissä taimikoissa energiapuun korjuu ei yleensä ole kannattavaa, vaan hoitotyö on suositeltavampaa toteuttaa taimikon harvennuksena. Korjuu voi olla taloudellisesti järkevä puuston keskijäreyden ja energiapuun poistuman ollessa riittävä.
Alkuperäinen lähde, josta graafi on muokattu: TTS 2014.
Ennakkoraivaus kasvatusmetsien energiapuun korjuussa
Ennakkoraivauksella tarkoitetaan hakkuuta edeltävää puunkorjuuta haittaavan alikasvoksen raivaamista. Sen tarkoituksena on parantaa hakkuun tuottavuutta ja korjuun laatua sekä vähentää puustovaurioiden määrää.
Hoitamattomuus lisää ennakkoraivaustarvetta
Ensiharvennuskohteiden ennakkoraivaus voidaan usein välttää kokonaan tekemällä taimikonharvennus ajallaan ja riittävän voimakkaana. Suurin tarve ennakkoraivaukselle onkin nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt puutteelliseksi.
Ennakkoraivauksen toteutus
Näkemäraivauksena toteutettu ennakkoraivaus helpottaa merkittävästi koneellista korjuuta, vähentää puustovaurioita ja lisää kohteen houkuttelevuutta puunostajan silmissä. Ennakkoraivaus on silloin onnistuneen korjuun ja jopa puukaupan edellytys. Ennen ennakkoraivauksen toteuttamista tulee selvittää, onko metsänomistajan tavoitteiden mukaista säästää alikasvosta jatkokasvatukseen tai maiseman-, luonnon- tai riistanhoidollisista syistä.
Ennakkoraivaus on tehtävä hyvissä ajoin, mieluiten 1–3 vuotta ennen puunkorjuuta, jotta raivattu alikasvospuusto ehtii painua maata vasten. Turvemailla raivausta ei ole syytä tehdä liian aikaisin koivualikasvoksen vesomisen takia. Lisäksi raivattu alikasvos parantaa tuoreena maapohjan kantavuutta.
Ennakkoon raivattu leimikko on puun ostajan ja korjaajan kannalta kiinnostavampi kuin raivaamaton. Metsänomistajalle se näkyy tavallisesti korkeampana kantohintana. Hyvä näkyvyys hakkuukoneesta (nyrkkisääntönä keskimäärin 30 metriä) auttaa koneen kuljettajaa tekemään oikeita ratkaisuja poistettavien puiden valinnassa ja parantaa korjuujälkeä. Toisaalta hyvälaatuisella, kasvatuskelpoisella alikasvoksella on taloudellista arvoa kasvatettavana puustona kaksijakoisen metsän kasvatuksessa.
Viitteellisenä raivaustarpeen osoittajana voidaan käyttää seuraavaa sääntöä:
Raivaus tehdään, jos 2 metriä ylittävää
- kuusialikasvosta on yli 2 000 runkoa/ha,
- sekapuualikasvosta on yli 3 000 runkoa/ha tai
- lehtipuualikasvosta on yli 4 000 runkoa/ha.
Raivaus tehdään vain niissä leimikon osissa, joissa sille on tarvetta.
Näkemäraivaus
Näkemäraivauksessa kaadetaan aines- tai energiapuuksi kelpaamattomia puita ja erityisesti alikasvos, joka haittaa näkyvyyttä sekä hakkuulaitteen vientiä poistettavien puiden tyville. Korjuuta haittaamatonta alikasvosta ei suositella raivattavaksi, koska se lisää raivauksen kustannuksia sekä heikentää monimuotoisuutta ja riistan elinolosuhteita. Lisäksi riistalle suojaa tarjoavia tiheiköitä suositellaan jätettäväksi 4–5 kpl hehtaarille.
- Raivaa alikasvos noin metrin säteeltä ainespuurunkojen tyvien ympäriltä.
- Raivaa lisäksi korjuussa näkyvyyttä haittaava, yli kahden metrin pituinen kuusialikasvos.
- Kaada ainespuurunkojen lähellä olevat alikasvospuut lyhyeen kantoon ja poispäin ainespuurunkojen tyviltä.
- Mikäli kuusialikasvos on elinvoimaista ja sitä on tarkoitus jatkokasvattaa, raivaa ainoastaan poistettavien puiden lähiympäristö.
- Alikasvosta voidaan paikoin jättää myös riistatiheiköiksi.
Raivaus on suositeltavaa jättää tekemättä taloudellisesti vähätuottoisissa kohteissa, kuten kosteissa painanteissa, vaihettumisvyöhykkeillä, kallioisilla alueilla ja heikkokasvuisissa paikoissa.
Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus
Koneellisessa energiapuun korjuussa maaston ominaisuudet ja puuston järeys vaikuttavat korjuun toteutukseen ja kannattavuuteen. Mikäli hakkuu on mahdollista tehdä sulan maan aikaan, se parantaa leimikon kysyntää. Haittana on, että sulan maan aikana kivennäismailla tehdyt hakkuut altistavat havupuuston juurikäävän leviämiselle. Kokopuun korjuussa on lisäksi huolehdittava maaperän ravinteisuuden hoidosta.
Keinoja onnistuneeseen kasvatushakkuiden energiapuun korjuuseen
Ennen hakkuuta
- Huolehdi taimikonharvennuksesta metsikön taimikkovaiheessa.
- Tee tarvittaessa ennakkoraivaus.
- Tunnista kohteen kuljetuskelpoisuus ja maaston kantavuus.
Puunkorjuussa
- Ajoita puunkorjuu kohteen kantavuuden ja käytettävissä olevan kaluston mukaisesti. Puuston vaurioriski on suurimmillaan keväällä nila-aikana, jolloin koivun- ja männyn kuori irtoaa helposti puita kolhittaessa.
- Seuraa jäävän puuston määrää pohjapinta-alan (m²/ha) tai runkoluvun (kpl/ha) mukaan.
- Tee ajourista mahdollisimman suoria, vältä erityisesti s-mutkia.
- Vahvista ajouria havuttamalla ne huolellisesti.
- Katkaise ajouralle jäävät kannot mahdollisimman mataliksi. Se vähentää kuormatraktorin kallistelua.
- Kaada vesasyntyiset hieskoivuryhmät joko kokonaan tai jätä ryhmä koskematta. Yksittäisten puiden kaatamisesta syntyy helposti runkovaurioita jäljelle jääville puille.
- Älä jätä kokopuunkorjuussa kuormaan ylipitkiä latvoja piiskaamaan ajouran varressa olevia puita.
Maaperän ravinteisuuden hoito kokopuun korjuussa
Kokopuun korjuussa suositellaan jätettäväksi korjaamatta noin 30 % latvusmassan kokonaismäärästä [Lähdeviite7]. Korjuussa tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä siihen, että jätettävä latvusmassa (hakkuutähde) jakaantuu mahdollisimman tasaisesti koko korjuualalle.
Jäävän latvusmassan määrä voidaan varmistaa esimerkiksi seuraavin keinoin:
- Käytä runkojen karsintaa joukkokäsittelyssä niin, että osa vihreästä latvuksesta jää metsään.
- Katkaise latvuksen viimeisin osa, noin 1–2 metriä, ja jätä se metsään.
- Karsi joka viidennen puun latvus kourakasojen ulkopuolelle ja jätä ne metsään. Hakkuualalle jää lisäksi aina latvusmassaa, joka koostuu raivauspuustosta, kourakasoista pudonneista neulasista, lehdistä ja oksista sekä puunkorjuussa katkenneista oksista ja latvuksista.
- Metsissä, joissa poistuma on pääasiassa kuusta tai lehtipuuta, kokopuu voidaan kuivattaa palstalla kourakasoissa, jolloin neulaset ja lehdet kuivuvat ja varisevat. Kuivattaminen parantaa raaka-aineen energiasisältöä (MWh/m³) ja on siksi suositeltavaa myös niissä kohteissa, joissa poistumasta merkittävä osa on mäntyä. Männyn hakkuutähteen kuivattamisella ei kuitenkaan saavuteta yhtä suurta ravinnetaloudellista hyötyä kuin kuusen ja lehtipuiden.
Poistuvien ravinteiden määrä voidaan edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi korvata lannoituksella, esimerkiksi puutuhkalla. Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaille, ja joissakin tapauksissa siihen on saatavissa kestävän metsätalouden rahoitustukea.
Juurikäävän torjunta kasvatushakkuissa
Ympärivuotinen puunkorjuu on tarpeellista teollisuuden puuhuollolle sekä metsäkonealan työllisyyden kannalta.
Juurikäävät (kuusenjuurikääpä ja männynjuurikääpä) ovat hyvin yleisiä eläviä havupuita lahottavia sieniä. Ne aiheuttavat taloudellisia tappioita, koska ne lahottavat kuusen taloudellisesti arvokkainta tyviosaa ja tappavat mäntyjä.
Metsätuholain (1087/2013, muutos 228/2016) ja siihen liittyvän valtioneuvoston asetuksen (264/2016) mukaan juurikäävän torjunta on pakollista eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana tehtävissä hakkuissa. (ks. "Lain vaatimukset kasvatusmetsien energiapuun hakkuussa")
Juurikäävän leviämistä voidaan rajoittaa välttämällä hakkuita sulan maan aikana. Jos hakkuu tehdään pakkasjakson ulkopuolella toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana, juurikäävän leviämisen riskisalueella on tehtävä havupuun kantojen käsittely harmaaorvakka- tai urealiuoksella. Toimenpiteen teho on parhaimmillaan vasta silloin, kun torjunta-aine saadaan levitetyksi kantojen koko leikkauspinnalle. Käsittelyssä on siksi aina pyrittävä täydelliseen peittävyyteen. Vähimmäisvaatimuksena on 85 %:n peitto kannon leikkauspinnasta.
Vaikka juurikäävän leviämisriski raivauskannoista on pieni, suositellaan havupuuvaltaisten raivausten välttämistä kesällä, jolloin juurikäävän itiötuotanto on runsaimmillaan.
- Kesäharvennuskohteiksi valitaan ensisijaisesti lehtipuuvaltaisia leimikoita.
- Kesäharvennuksia ei tehdä havupuuvaltaisessa leimikossa ilman kantokäsittelyä. Käsittely on erityisen tärkeä terveissä metsiköissä.
- Minimoidaan puustovaurioiden määrä, jolloin:
- leimikossa tehdään tarvittaessa ennakkoraivaus
- vältetään korjuuta keväällä ajankohtana, jona puiden kuori irtoaa helposti ja puut vaurioituvat herkimmin
- ajourat tehdään riittävän leveiksi ja hakkuutähdettä käytetään ajourilla suojaamaan puiden juuristoja.
Energiapuun korjuu hoidetuissa nuorissa metsissä
Harvennuksen, jossa kerätään energiapuuta, yleistavoitteena on parantaa kasvatettavan puuston laatua, nopeuttaa järeytymistä ja tuottaa puunmyyntituloja. Kasvamaan jätetään mahdollisimman laadukas ja tuottava puusto. Huonolaatuiset puut, joita ei ole tarkoitus jättää säästöpuiksi, poistetaan.
Hakkuussa huomioitavaa
Pääpuulajista, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta riippuen ensiharvennus tehdään yleensä 12–15 metrin valtapituudessa. Männiköissä ja rauduskoivikoissa kasvatettavan puuston laadun turvaaminen edellyttää, että ensiharvennus tehdään ennen kuin oksaisiksi kehittyvät päävaltapuut ovat ennättäneet liikaa heikentää parempilaatuisten lisävaltapuiden latvuksia.
Sekapuustoisuuden edistämiseksi havupuuvaltaisissa kohteissa voidaan jättää lehtipuustoa sopiviin kohtiin. Samasta syystä on hyvä jättää kuusikkoon muutamia mäntyjä ja männikköön vastaavasti kuusia.
Ensiharvennus toteutetaan ala- ja laatuharvennuksena. Harvennuksen voimakkuus vaikuttaa siihen, milloin puusto tulisi harventaa seuraavan kerran. Jos harvennus tehdään voimakkaana, harvennusmallin alarajalle, puusto järeytyy nopeammin. Metsikkö harvennetaan silloin kiertoaikana yleensä kaksi kertaa. Jos harvennus tehdään lievempänä, harvennusmallin ylärajalle, harvennuskertoja tulee jopa kolme ja kiertoaika pitenee kahden harvennuksen malliin verrattuna 10–15 vuotta.
Poista alaharvennuksena toteutettavassa ensiharvennuksessa:
vialliset ja sairaat puut
valta- ja lisävaltapuita pienemmät puut
valtapuista mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja tukkiosaltaan haaroittuneet puut niin, että metsikköön jää mahdollisimman hyvälaatuista ja kasvuisaa puustoa harvennusmallien mukainen määrä. Täydennykseksi voi jättää pienikokoisia, huonolaatuisia tai taloudellisesti vähäarvoisia puita, jotka eivät haittaa kasvatettavaa puustoa tai jotka soveltuvat esimerkiksi säästöpuiksi.
Männikön ensiharvennus laatuharvennuksena
Laatuharvennus on harvennustapa, jota suositellaan laadultaan keskinkertaisten tai taimikkovaiheessa puutteellisesti hoidettujen männiköiden ensiharvennukseen. Kovin paksuoksaisissa ja huonolaatuisissa tai kauttaaltaan hyvälaatuisissa männiköissä siitä ei ole merkittävää lisähyötyä.
Laatuharvennus tehdään jo 10–12 metrin valtapituudessa. Tällöin oksikkaat tai muuten huonolaatuiset valtapuut eivät ole varjostuksellaan ehtineet vielä supistaa liikaa pienioksaisten lisävaltapuiden latvuksia ja heikentää niiden elinvoimaisuutta. Harvennuksessa poistetaan oksikkaita valtapuita ja tehdään tilaa ohutoksaisille lisävaltapuille. Harvennusvoimakkuudessa noudatetaan harvennusmallin mukaista, jäävän puuston tiheyssuositusta.
Laatuharvennus voi johtaa kahden harvennuksen sijasta kolmeen harvennuskertaan ja pidentää kiertoaikaa, mutta toisaalta sillä voidaan lisätä laadukkaan tukkipuun tuotosta. Tukkipuun tuotoksen lisääntyminen laatuharvennuksen ansiosta tekee harvennustavasta kilpailukykyisen vaihtoehdon. Ensiharvennuksen aikaistaminen laadun vuoksi pienentää harvennuskertymää, mutta puunkorjuun yksikkökustannukset pysyvät kohtuullisina, koska laatuharvennuksessa poistetaan kookkaita valtapuita.
Energiapuun korjuu hoitamattomissa nuorissa metsissä
Hoitamattomista nuorista metsistä ainespuuta kertyy hoidettuun metsään verrattuna niukasti tai ei ollenkaan. Sen sijaan kohteelta voi kertyä merkittävä määrä energiapuuta. Korjuun kustannus voi kuitenkin hankalimmissa kohteissa olla jopa suurempi kuin korjuusta saatava hakkuutulo.
Ensiharvennuksen aikaistaminen
Parhaiden puiden kasvun turvaamiseksi ensiharvennus on hoitamattomissa kohteissa syytä tehdä keskimääräistä aikaisemmin. Puunkorjuu voidaan yleensä tehdä koneellisesti, mutta ennakkoraivaus on kuitenkin lähes aina välttämätön. Jos puusto on pieniläpimittaista ja tiheää ja poistuma on vähäinen, vaihtoehtona voi olla metsurityönä tehtävä harvennus.
Hoitamattoman metsän kunnostus on metsänomistajalle useimmissa tapauksissa taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin puuston kasvattaminen ilman harvennusta. Tämä edellyttää kuitenkin, että metsikössä on hehtaaria kohti jokseenkin tasaisesti jakautuneena vähintään 400–500 sellaista elinvoimaista havupuuta tai koivua, joiden laatu riittää tukkipuuksi. Pohjois-Suomessa määrä voi olla hieman alhaisempi. Muussa tapauksessa on syytä harkita, että kasvatusta jatketaan ilman harvennusta ja uudistushakkuu tehdään puuston parhaan kasvun ollessa ohi, eli käytännössä puuston ollessa 40–50-vuotiasta.
Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu
Oikein tehdyllä tienvarsivarastoinnilla ja kuivattamisella pystytään parantamaan hakkeen laatua ja energiasisältöä. Olennaista on, että raaka-aine ei ole märkää. Näin voidaan vähentää myös kuljetuskustannuksia, sillä vettä ei kannata kuljettaa lämpö- tai voimalaitokseen.
Haketus ja kaukokuljetus huomioitava
Tienvarsivarastoa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kaukokuljetuksen ja haketuksen asettamat vaatimukset, kuten kääntöpaikat, kantavuus sekä kuormauksen ja haketuksen vaatima tila. Energiapuun tienvarsihaketukseen ja kuljetukseen käytettävä kalusto vaatii enemmän tilaa kuin ainespuun kuljetuskalusto.
Rangan ja hakkuutähteiden tienvarsivarastot kannattaa yleensä peittää. Peittäminen vähentää tienvarsivaraston kostumista sekä estää lumen ja jään joutumisen hakkeeseen haketuksen yhteydessä. Peittämisen merkitys korostuu hakkuutähteiden varastoinnissa. Karsittu tai karsimaton ranka eivät kostu talvella yhtä herkästi kuin hakkuutähteet.
Kuiva-ainetappiot voivat olla huomattavia hakkuutähteiden tienvarsivarastoinnissa. [Lähdeviite8] Hakkuutähteitä ei kannata varastoida tienvarressa muutamaa kuukautta pidempään, mutta toimituksiin liittyvistä käytännön syistä varastointiajat ovat yleensä pidemmät. Rankapuuvarastoissa kuiva-ainetappiot eivät muodostu suuriksi noin vuoden mittaisessa tienvarsivarastoinnissa [Lähdeviite9]. Kannot säilyttävät ominaisuutensa tienvarsivarastossa pisimpään.
Tiealueiden käyttö
Yleisillä teillä, valtateillä (tie nro: 1–39) ja kantateillä (tie nro: 40–99) kaikenlainen puutavaran käsittely, puutavaran varastointi tiealueelle sekä peruutusvarastojen tekeminen on kiellettyä. Valta- ja kantateiltä tehtävillä pistoilla on aina oltava puutavara-autolle kääntöpaikka. Poikkeaminen tästä ohjeesta edellyttää ely-keskuksen (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) lupaa.
Myös alemman tieverkon osalta kannattaa olla yhteydessä alueen tiemestariin. Edellä mainittujen teiden lisäksi puutavaran kuormaus on kiellettyä tienkohdissa, joissa pysäyttäminen on kielletty, ja teillä, joilla suurin sallittu ajonopeus on enemmän kuin 80 km/h.
Yleisille teille uusien, tilapäistenkin liittymien teko on aina luvanvaraista. Luvan myöntää ely-keskus, jonka ohjeen mukaan uusi liittymä rakennetaan tai olemassa oleva parannetaan. Varastopaikalla ja liittymässä on oltava riittävä näkymäalue ottaen huomioon liikennetiheys sekä liikenteen nopeus. Tämä koskee sekä yleisiä että yksityisteitä. Energiapuun haketus on kielletty yleisellä tiellä.
Energiapuun varastopaikan valinta
Varaston sijainnilla on merkittävä vaikutus energiapuun kosteuteen. Avoimella, tuulisella paikalla sijaitsevan varastopinon kosteus voi olla useita prosentteja alhaisempi kuin varjoisessa paikassa sijaitsevan pinon.
Hyvän energiapuun varastopaikan ominaisuudet:
- riittävä tila varastoinnille (taulukko alla)
- tasainen ja kantava maasto
- avoin, tuulinen ja mieluiten ympäröivää maastoa korkeampi kohta, joka on kuivumisen kannalta hyvä
- riittävän etäällä sähkö- ja puhelinlinjoista (taulukko alla)
- ei sijaitse kääntölenkin varressa, jossa kuormaaminen olisi vaikeaa
- ei sijaitse jyrkässä mäessä tai mutkassa
- kiviä, kantoja tai puita ei ole koneiden esteenä, eikä niitä jää varastopinon alle
- ei ole toimivien ojien päällä (ravinteiden huuhtoutumisriski vesistöihin vähenee).
- paloturvallisuuden varmistamiseksi ja haketuksen meluhaittojen vähentämiseksi ei sijaitse rakennusten lähietäisyydellä.
Haketus- ja kuljetuskaluston varastopaikalle asettamat vaatimukset
- Kääntöpaikan ja tien kantavuuden on oltava riittävät.
- Väistö- ja ohituspaikkoja on oltava muulle liikenteelle.
- Varasto on kuormaimen ulottuvilla, eli kasan kouraisukohta on enintään 7 metrin päässä ajotien reunasta.
- Jos varasto on sijoitettu pistotien varteen, varastokasan takapäähän on jätettävä vähintään 15 metriä tilaa hakkurille ja kasan etupään on oltava vähintään 6 metrin etäisyydellä päätiestä. Kasan tekeminen aloitetaan päätien suunnasta .
Karsitun tai karsimattoman rangan varastointi
Keskeistä sekä karsitun että karsimattoman rangan tienvarsivarastoinnissa on huolellisesti tehty varastopino.
Rankapuun varastoinnin toteutus
Karsitun tai karsimattoman rangan varastointi
- Laita pinon pohjalle isot aluspuut (ilman tulee päästä kiertämään pinon alla).
- Lisää välipuut vinosti pystyyn noin 5 metrin välein.
- Lisää puoliväliin välipuut pinon suuntaisesti.
- Tee pinosta mahdollisimman korkea (enintään 5 metriä), varmista sortumattomuus.
- Pinoa puut tyvet tielle päin, mieluiten niin, että ne osoittavat etelään.
- Vältä vierasesineiden joutumista varastopinoon.
- Tee pinon päälle tien suuntaan noin metrin pituinen lippa, joka suojaa varastoa kastumiselta.
- Peitä varastopino.
- Levitä peite siten, että varaston päällys peittyy kokonaan ja lisäksi 0,5 metrin leveydeltä pinon sivut ja päädyt.
- Lukitse peite paikalleen nostamalla sen päälle painoksi kourakasoja energiapuuta.
- Laita pinoon asianmukaiset pinolaput: varoitukset ja omistustiedot.
Varastopinon omistaja:
Ota huomioon metsätuholain varastointia koskevat rajoitukset, kun puutavarapinon tilavuudesta yli puolet on havupuutavaraa, joka on läpimitaltaan yli 10 cm.
Metsähakkeen laadun turvaaminen
Metsähakkeen laatuvaatimukset määrittelee viime kädessä käyttäjä eli yleensä voimalaitos. Eri laitoksilla voi olla toisistaan poikkeavia vaatimuksia polttoaineen koostumuksesta, palakokojakaumasta, kosteudesta ja epäpuhtauksista.
Maksu energiasisällön mukaan
Metsähakkeen laatuvaatimukset sekä laaduntarkkailussa käytetyt näytteenotto- ja mittausmenetelmät on kuvattu Puupolttoaineiden laatuohjeessa (VTT-M-07608-13)[Lähdeviite6].
Suuret laitokset pystyvät käsittelemään melko kosteaakin polttoainetta, mutta pienemmissä laitoksissa kosteuden tulisi olla alle 40 %. Lämpö- ja voimalaitokset maksavat metsähakkeesta ja metsäraaka-aineesta energiasisällön mukaan. Tuoreessa puussa on keskimäärin 50–60 % vettä.
Metsähakkeen laatu
Metsähakkeen laatu määritellään hakkeen ominaisuuksien mukaan, joita ovat esimerkiksi
- kosteus
- tehollinen lämpöarvo saapumistilassa ts. käyttöpaikalla
- energiatiheys saapumistilassa ts. käyttöpaikalla
- toimitettu energiamäärä
- irtotiheys
- palakokojakauma
- neulasten määrä.
Kosteudella on suurin suora vaikutus metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen. Hakkeen käyttäjä ostaa yleensä energiasisältöä eli MW-tunteja. Mitä kosteampaa raaka-aine on, sitä alhaisempi on energiasisältö ja sitä vähemmän tuloja toimituksesta saadaan. Kostea metsähake aiheuttaa myös talvella käsittelyongelmia jäätyessään, mikä lisää kuljetuskustannuksia huomattavasti. Lisäksi kostea metsähake palaa epätäydellisesti, jolloin hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt lisääntyvät. Metsähakkeen kosteuteen ja siten koko ketjun kannattavuuteen voidaan vaikuttaa oikein tehdyllä korjuulla, palstakuivatuksella, tienvarsivarastoinnilla, haketuksella ja kuljetuksella.
Metsähakkeen laatuun vaikuttaa merkittävästi erilaisten epäpuhtauksien, kuten maa-aineen, jään, lumen ja vierasesineiden, määrä. Nämä epäpuhtaudet aiheuttavat ongelmia niin haketuksessa kuin poltossakin. Niistä voi syntyä suuria kustannuksia esimerkiksi niiden rikkoessa hakkureita.
Epäpuhtauksia voi joutua hakkeen joukkoon muun muassa palstalta kourataakkojen mukana. Lisäksi tienvarsikasoihin voi talvella kulkeutua aurauksen mukana kiviä, hiekkaa ja roskaa. Maa-aineksen ja muiden epäpuhtauksien vähentäminen korostuu erityisesti kantomurskeen tuotannossa, koska ylimääräinen aines kulkeutuu helposti kantojen mukana.
Metsähakkeen laatuun vaikuttaa myös lähtömateriaali. Karsitusta rangasta valmistettu hake on yleensä tasalaatuista. Sen sijaan karsimattomasta rangasta ja hakkuutähteistä valmistetussa hakkeessa palakoko voi vaihdella ja hakkeen sekaan voi jäädä pitkiä tikkuja. Hakepalan keskimääräinen tavoitepituus on tavallisesti 30–40 mm. Mikäli hakkeen joukkoon jää pitkiä tikkuja, ne voivat aiheuttaa ongelmia voimalaitosten kuljettimissa ja muissa käsittelylaitteissa. Liian pieni palakoko ja hienoaines taas voivat tukkia arinakattiloiden ilma-aukkoja.
Metsähakkeen laatuun vaikuttavat myös kemialliset ominaisuudet, kuten klooripitoisuus. Kloori aiheuttaa lämpölaitosten tulistimissa likaantumista ja korroosiota. Korroosiota voidaan ehkäistä käyttämällä rikkiä sisältäviä polttoaineina, kuten turvetta, yhdessä metsähakkeen kanssa.
Klooria sisältävät eniten puiden neulaset. Siksi on suositeltavaa, että hakkuutähteet kuivataan ensin palstalla, jolloin neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Tämä on hyväksi myös metsikön ravinteisuuden hoidossa. Kuivissa olosuhteissa kesällä kuusen neulaset varisevat palstakuivatuksen aikana yleensä alle kuukaudessa. Männyn neulaset taas karisevat palstakuivatuksen aikana huonosti, joten puut pitää karsia, mikäli neulasista halutaan eroon.
Keinoja hakkeen laadun turvaamiseen
Jotta korjatusta energiapuusta tehty hake on hyvälaatuista polttoainetta käyttövaiheessa, huolehdi korjuussa ja tienvarsivarastoinnissa, että
- rankojen karsinta on tehty tavoiteltavan hakkeen laadun mukaan
- vihreitä neulasia ja lehtiä ei päädy energiapuun joukkoon
- energiapuun seassa ei ole epäpuhtauksia, kuten maa-ainesta, mikä korostuu erityisesti nostettaessa kantoja
- energiapuu kuivuu mahdollisimman hyvin ja säilyy kuivana myös tienvarressa
- kuivaa energiapuuta ei varastoida tarpeettoman kauan
- varastomuodostelmat ovat riittävän isot, jolloin kostuvaa pintaa on puumäärään nähden mahdollisimman vähän
- lunta ei aurata tai lingota energiapuuvarastojen päälle.
Hakkeen laadun turvaamiseksi myös hakkurin ja erityisesti sen terien tulee olla huollettuja.
Laadun hallinta kasvatusmetsien energiapuun korjuussa
Kasvatushakkuissa korjuun laadulla tarkoitetaan metsikön puuston, maaperän ja ympäristön tilaa korjuun jälkeen. Tavoitteena on, että metsään jää kasvamaan metsänomistajan tavoitteiden mukainen laadultaan hyvä ja tuottava puusto.
Jäävän puuston kehitykselle iso merkitys
Huono korjuujälki vähentää metsänomistajan tulevaisuuden hakkuutuloja. Harvennusmallia voimakkaampi hakkuu johtaa puuston kasvutappioihin ja lisää esimerkiksi tuulituhojen riskiä, kun taas ylitiheys hidastaa puuston järeytymistä. Kasvamaan jätetyn puuston valinta on tärkeä osa harvennusta, sillä vikaisten ja teknisesti huonolaatuisten puiden kasvattaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Tavoiteltava hyvä korjuujälki muodostuu useasta eri tekijästä
Ajourat vähentävät aina puuston potentiaalista kasvutilaa, mutta ovat välttämättömiä korjuun toteutuksen kannalta. Suositusten mukaisella ajourastolla puuntuotannollinen tappio pysyy kohtuullisena.
Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa voidaan korjuun laatuun vaikuttaa huolellisella suunnittelulla, jossa määritellään
- metsänomistajan tavoitteet ja erityistoiveet
- kohteen korjuu- ja kuljetuskelpoisuus sekä maaston kantavuudelta kriittiset kohdat
- ennakkoraivauksen tarve
- kantokäsittelyn tarve
- varastopaikkojen sijainti ja tilantarve sekä lähikuljetusurien paikat.
Leimikonsuunnittelussa on myös tärkeää tunnistaa kohteet, jotka on koneellisen hakkuun sijasta suositeltavampaa toteuttaa metsurityönä. Tällaisia ovat muun muassa
- hoitamattomat nuoret puustot, joissa taimikonharvennus on jäänyt tekemättä ja joita ei ole taloudellisesti perusteltua harventaa koneellisesti alhaisen poistuman takia
- maaston kaltevuuden tai kivisyyden vuoksi erityisen vaikeat kohteet
- pienialaiset erityiskohteet, joissa hakkuukonetta ei voida käyttää.
Hyvän korjuujäljen kriteerit kasvatushakkuissa
- Kasvatettava puuston tiheys on harvennusmallin mukainen, ellei metsänomistajan kanssa ole sovittu poikkeavasta harvennusvoimakkuudesta.
- Runko- ja juurivaurioita on enintään 5 % kasvatettavista puista. Lakiraja on 15 %[Lähdeviite10].
- Ajourapainumia kivennäismailla ja kuusivaltaisilla turvemailla on enintään 5 % sekä muilla turvemailla enintään 10 % ajourien pituudesta. Lakiraja on kivennäismailla 20 % ja turvemailla 25 %. Turvemaalla urapainumaksi katsotaan yli 1 metrin pituinen turpeeseen leikkautunut yli 20 senttimetrin syvyinen painauma.
- Ajouraväli on vähintään 20 metriä.
- Ajouraleveys on kivennäismailla 4,0–4,5 metriä ja turvemailla 4,0–5,0 metriä.
- Juurikäävän torjunnasta on huolehdittu riskikohteilla sulan maan aikaisissa hakkuissa. Kuusivaltaiset turvemaat sisältyvät riskikohteisiin. Kuusenjuurikääpää on todettu myös turvemailla, mutta sen leviämisestä ei ole vielä varmaa tutkimustietoa.
- Kasvatuskelpoinen alikasvos säilytetään mahdollisimman ehjänä kohteilla, joissa sitä on tarkoitus kasvattaa. Tämä koskee erityisesti jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita.
- Säästöpuuryhmät, lahopuusto, muinaisjäännökset, riistatiheiköt ja vesiensuojelu on huomioitu korjuussa.
Talousmetsien luonnonhoito kuuluu osana laadukkaaseen kasvatushakkuiden korjuujälkeen. Metsänomistajan päätettäväksi jää, millaisella painotuksella ja millä tavoin luonnonhoitoa hänen metsissään tehdään. Myös metsäsertifiointi asettaa vaatimuksia korjuujäljelle.
Huomioitavaa kuvassa
Luonnonhoito
- luontokohteet
- säästöpuut
- runkolahopuusto
- lehtipuusekoitus/sekapuustoisuus
- riistatiheiköt
Muuta
- ajouraväli vähintään 20 majouraleveys
- kivennäismaat 4,0–4,5 m
- turvemaat 4,0–5,0 m
- kantavuuden vahvistaminen ajourilla ja varastoalueella
- tavoitteen mukainen jäävän puuston tiheys
- juurikäävän torjunta riskikohteilla
- vesiensuojelun suojakaistat
- kuivumista edistävä varastointi ja peittäminen
Esimerkki puunkorjaajan omavalvonnan tarkistuslistasta
Onko korjuujälki tavoitteen mukainen?
- Tarkista kunkin korjuujälkikriteerin täyttyminen.
- Tarkista luonnonhoitovaatimusten täyttyminen (säästöpuut, lahopuu, vesiensuojelu, luontokohteet, riistatiheiköt, harvennuksessa myös lehtipuusekoitus).
- Tarkista polkujen ja kulkureittien kunto sekä työmaan siisteys.
- Tarkista juurikäävän riskikohteilla kantokäsittelyn peittävyys.
Onko korjatun energiapuun laatu tavoitteen mukainen?
Varmista korjatun aineksen puhtaus, kuten mahdollisimman vähäinen maa-aineksen määrä.
Onko katkonnan laatu tavoitteen mukainen?
Tarkista ainespuun osuus kertymästä.
Onko varastoalueen ja pinojen laatu tavoitteen mukainen?
- Varmista varaston saavutettavuus ja kääntöpaikat.
- Varmista pinojen sijoittelu, rakenne, peittely ja merkinnät.
Onko työmaan siisteydestä huolehdittu?
Varmista siisteys ja käsittele roskat asianmukaisesti.
Kirjallisuus
- Saaristo, L., Mannerkoski, I. & Kaipiainen-Väre, H. 2010. Metsätalous ja uhanalaiset lajit. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.
- Työterveyslaitos – yhteiset työpaikat
http://www.ttl.fi/fi/toimialat/pienyritykset/yhteiset_tyopaikat/sivut/default.aspx(ulkoinen linkki) - PEFC standardit
https://pefc.fi/palvelut/standardit/(ulkoinen linkki) - Suomen FSC standardi
https://fi.fsc.org/fi-fi/sertifiointi/metssertifiointi/suomen-fsc-standardi(ulkoinen linkki) - Tuomi, M., Laiho, R., Repo, A. & Liski, J. 2011. Wood decomposition model for boreal forests. Ecological Modelling 222: 709–718.
- Puupolttoaineiden laatuohje VTT-M-07608-13
https://www.vttresearch.com/sites/default/files/julkaisut/muut/2014/VTT-M-07608-13_2014_%20update.pdf(ulkoinen linkki) - Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. & Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm(ulkoinen linkki) - Routa, J., Kolström, M., Ruotsalainen, J., and Sikanen, L. 2015. Precision Measurement of Forest Harvesting Residue Moisture Change and Dry Matter Losses by Constant Weight Monitoring. International Journal of Forest Engineering, 26:71–83.
- Erber, G., Routa, J., Wilhelmsson, L., Raitila, J., Toiviainen, M., Riekkinen, J. & Sikanen, L. 2014. A prediction model prototype for estimating optimal storage duration and sorting. Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 297.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2014/mwp297.htm(ulkoinen linkki) - Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1308/2013.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131308(ulkoinen linkki)