Hakkuutähteen korjuu uudistushakkuualoilta
Uudistushakkuun yhteydessä metsään jää hakkuutähdettä ja kantoja. Hakkuutähdettä ovat ainespuuhakkuun sivutuotteet, joihin kuuluvat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Soveltuvilta kohteilta tämä puuaines on mahdollista korjata energiapuuksi.
Hyödyt ja riskit arvioitava
Uudistusalan energiapuun korjuun suosituksissa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, koska korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei kaikilta osin tunneta. Lisäksi suosituksissa otetaan huomioon jo olemassa oleva, haittavaikutuksia koskeva tieto. Metsänomistaja päättää energiapuun korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja riskejä. Mikäli kohde soveltuu siihen, suositellaan noudatettavaksi tässä esitettyjä menettelyjä.
Lähtökohtia hakkuutähteen korjuuseen
Maaperän ja puuston ravinnetilan kestävyyden kannalta hakkuutähteet on suositeltavaa korjata siten, että mahdollisimman suuri osa ravinteikkaista neulasista jää metsään. Oksat ja neulaset ovat puun ravinteikkaimpia osia, ja niiden jättämisellä turvataan uuden puusukupolven kasvua. Ravinteiden väheneminen voi aiheuttaa riskikohteilla, kuten boorin puutoksesta kärsivillä kasvupaikoilla, kasvuhäiriöitä. Hakkuualalle jätetty hakkuutähde ylläpitää myös maaperän hiilivarastoa ja hajotustoimintaa sekä elättää pieniläpimittaisella lahopuulla elävää lajistoa.
Hakkuutähteen kannattava korjuu edellyttää, että kuvion tai kuvioiden ainespuupoistuma on ollut vähintään 200 kiintokuutiometriä ja kohteen pinta-ala on vähintään kaksi hehtaaria. Lisäksi korjuun kustannuksiin vaikuttaa metsäkuljetusmatka.
Hakkuutähteen tiheys on ainespuuhun verrattuna alhainen, joten sitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tienvarsivarastolle. Irtonaisena hakkuutähdettä mahtuu yhteen metsäkuljetuskuormaan noin 8 kiintokuutiometriä ja paalattuna noin 11 kiintokuutiometriä. Mikäli hakkuutähde kuljetetaan irtonaisena, metsäkuljetusmatkan tulisi olla alle 300 metriä.
Hakkuutähteen korjuu helpottaa maanmuokkausta metsänuudistamisessa. Maanmuokkauksen laatu paranee ja työ nopeutuu. Viljelytyöt, erityisesti koneellinen istutus, helpottuvat. Hakkuutähteen korjuun on todettu myös edistävän taimien säilymistä elossa ja täystiheiden rauduskoivun- ja kuusentaimikoiden syntymistä.
Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Tämä ravinnepoistuma voi vaikuttaa tulevan puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa. Kasvutappiot voidaan välttää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti. Haketta käyttävät laitokset eivät yleensä ota vastaan tuoretta hakkuutähdettä, koska neulasten sisältämä kloori aiheuttaa korroosiota polttokattiloissa.
Kiintoainetta huuhtoutuu paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä. Hakkuutähteen korjuu lisää ajokertoja alalla. Kun suojaava kerros puuttuu, ajourapainumat saattavat syventyä ja maan tiivistyminen lisääntyy. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Kiintoainetta voi joutua virtaavan veden mukana ojiin ja vesistöihin. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja siten ravinteiden otto kasvavat.
Hakkuutähteen korjuu vähentää oksista hakkuualalle syntyvän lahopuun määrää, ja ajo voi vaurioittaa järeäitä lahopuita. Järeä lahopuu on paljon tärkeämpää lajiston monimuotoisuudelle kuin pieniläpimittainen latvus- ja oksapuu.
Tuore hakkuutähde houkuttelee ympäristöstä vastakuolleessa puussa eläviä lajeja. Jos hakkuutähde korjataan vasta hyönteisten iskeytymisen jälkeen, niiden lisääntymisaikana, poistetaan samalla paikallisesti huomattava osa näiden lajien yksilöistä. Hakkuualalta poistuu sekä haitallisia tuhohyönteisiä että muita hyönteisiä.
Avohakkuulla sinänsä on suuri vaikutus kasvilajistoon, mihin verrattuna hakkuutähteiden poiston lisävaikutus on vähäinen.[Lähdeviite1] Energiapuun korjuun vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, kuten uhanalaiseen kasvilajistoon, ei yleensä poikkea ainespuuhakkuista. Uhanalaisia kasvilajeja esiintyy yleisimmin metsälain 10 §:n määrittämissä, erityisen tärkeissä elinympäristöissä. Nämä elinympäristöt on rajattu kaiken korjuun ulkopuolelle, pois lukien varovaiset hoito- ja käyttötoimenpiteet, joissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan.
Hakkuutähteiden korjuun vaikutuksista turvemaiden ominaisuuksiin ja ravinnetaseisiin on niukasti tutkimustietoa, mutta vaikutuksia voidaan arvioida ravinnetasetarkastelujen perusteella. Ojitettujen turvemaiden puustojen kasvua rajoittaa yleensä fosforin, kaliumin ja boorin niukkuus.
Joillakin turvemaiden kasvupaikoilla voidaan jo ainespuun korjuussa poistaa merkittävä osa kaliumin ja boorin varastoista. Kaliumin niukkuus on yleistä erityisesti nevamaisten soiden ojitusalueilla. Hakkuutähteen ja kantojen korjuu lisäisi poistuvien ravinteiden määrää. Korjuu vähentäisi turvemaiden kalium- ja boorivarastojen lisäksi myös fosforivarastoja ja saattaisi vaikuttaa seuraavan puusukupolven kasvuun. Tämän vuoksi karujen turvemaiden uudistushakkuukohteet eivät ole suositeltavia energiapuun korjuukohteita, ellei kyse ole suon ennallistamisesta.
Hakkuutähteen korjuun hyötyjä
- lisätuloja metsänomistajalle
- parantaa maanmuokkauksen laatua
- helpottaa viljelytöitä, erityisesti koneellista istuttamista
- edistää täystiheiden taimikoiden syntymistä rauduskoivun ja kuusen viljelyssä
- vähentää ravinteiden huuhtoutumista uudistusalalta verrattuna siihen, että hakkuutähteet on jätetty alalle suuriksi kasoiksi
- helpottaa metsässä liikkumista hakkuun jälkeen
Hakkuutähteen korjuun riskejä
- vähentää etenkin kuusikoissa ravinteiden määrää erityisesti, jos hakkuutähde korjataan talteen tuoreena; tämä voi vähentää tulevan puusukupolven kasvua ja aiheuttaa riskikohteilla kasvuhäiriöitä
- lisää sulan maan aikana tapahtuvaa korjuutoimintaa metsissä, mistä saattaa seurata maastovaurioita
- ajokertojen lisääntyminen kasvattaa järeän maalahopuun tuhoutumisriskiä.
Energiapuun korjuu - Luonto
Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä, mutta energiapuun korjuu tuo luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä koskien. Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon käytännöt ovat kiinteä osa normaalin metsänkäsittelyn rutiineja ja metsäammattilaisten osaamista. Luonnon monimuotoisuutta painotettaessa on kiinnitettävä erityishuomiota myös vesiensuojeluun.
Luontokohteet ja suojeltavat lajit
Luontokohteet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta. Niitä ovat yksittäiset maastonkohdat tai alueet, jotka erottuvat luonnonarvojen ja rakennepiirteiden puolesta selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Kohteet erottuvat ympäristöstä puulajiston, puuston rakenteen, muun kasvillisuuden, maaperän viljavuuden ja vesitalouden tai maaperän rakenteen ja maastonmuotojen osalta.
Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä metsänkäytön rajoituksia. Myös metsäsertifiointi asettaa rajoituksia luontokohteiden käsittelylle. Suositeltavaa on, että kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Luontokohde voidaan rajata metsänkäsittelyn ulkopuolelle, käsitellä tavallista varovaisemmin tai edistää tai ennallistaa monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä luonnonhoitotoimilla.
Luontokohteiden lisäksi metsänkäsittelyssä otetaan huomioon metsätalouden lajisuojelua koskeva lainsäädäntö. Esimerkiksi Luonnonsuojelulaki (1096/1996) kieltää Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen sekä IV(b) kasvilajien esiintymien hävittämisen. Lisäksi metsänkäsittelyssä on otettava huomioon erityisesti suojeltavat lajit, joista on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997).
Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallissa esitetään ohjeet siitä, miten uhanalaisten lajien esiintymät turvataan. Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin vapaaehtoista.[Lähdeviite2]
Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet
Metsänomistaja voi merkittävästi edistää metsän monimuotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä kasvatettavaan puustoon liittyvät ominaisuudet, kuten lehtipuusekoitus ja alikasvos.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseen voi liittyä lakisääteinen velvoite silloin, kun ne sijoittuvat lain turvaamiin luontokohteisiin tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymispaikoille. Muilta osin rakennepiirteiden säilyttäminen on vapaaehtoista ja niiden lisäämisen taso perustuu metsänomistajan omiin tavoitteisiin.
Jättämällä säästö- ja lahopuita turvataan vanhoista elävistä puista ja lahopuista riippuvaisten lajien elinympäristöt. On tärkeää, että eri lajit löytävät elinalueeltaan jatkuvasti uusia sopivia elinympäristöjä edellisten säästöpuiden kuollessa ja lahotessa pois. Säästöpuilla on myös maiseman- ja riistanhoidollista merkitystä. Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen suositeltavia yleisiä keinoja metsänkäsittelyssä
- Jätä ja säilytä kaikissa hakkuissa säästöpuita sekä säilytä laho- ja kolopuut ehjinä.
- Keskitä säästöpuut ensisijaisesti ryhmiin ja jätä ryhmät raivaamatta sekä harventamatta.
- Jätä myös järeitä säästöpuita.
- Jos alueella ei ole lahopuuta, voit tuottaa sitä tekopökkelöillä.
- Varo rikkomasta järeitä lahopuita ja vältä niiden yliajamista.
- Säilytä aikaisemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut.
- Säilytä monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet arvokkaissa elinympäristöissä ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoilla.
- Säilytä havupuustossa lehtipuita ja suosi sekapuustoisuutta metsän kasvatuksessa.
- Säästä tiheikköjä sekä alikasvosta ravinnoksi ja suojaksi eläimille.
- Hyödynnä puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset ja vaikeakulkuiset maastonkohdat, kuten kosteat painanteet ja vaihettumisvyöhykkeet, rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen kohteina.
Luontokohteiden luokittelu
Luontokohteisiin kuuluvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja muut huomionarvoiset luontokohteet. Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä käytönrajoituksia, joiden voimassaolo riippuu säädöspohjasta. Esimerkiksi metsälaki rajoittaa 10 §:n mukaisten elinympäristöjen käsittelyä myös niissä tapauksissa, joissa kohteesta ei ole ennakkotietoa viranomaisella tai metsänomistajalla. Myös sertifiointistandardeissa on määritelty luontokohteita.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
| Pääluokka | Kohdelistaus, jossa luontokohde on kuvattu | Lakiperusteinen käytönrajoitus |
|---|---|---|
Arvokkaat elinympäristöt1 (luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia) | Luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi (29 §). | Kyllä, jos ympäristöviranomainen on tehnyt rajauspäätöksen (ls laki 30 §). |
| Metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö (metsälakikohteet). | Kyllä (metsälaki 10 §). | |
| METSO-ohjelman mukainen elinympäristö. | Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi. | |
| Uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi. | Ei. | |
| Muut huomionarvoiset kohteet2 | Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä olevien luokkien edellytyksiä. | Vain seuraavissa tilanteissa: Ympäristöviranomainen on tehnyt luonnonsuojelulain lajisuojelusäädöksiin perustuvan rajauspäätöksen. Luontodirektiivi vaatii turvaamaan lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan (esim. liito-orava). Natura-alueen säädökset rajoittavat metsänkäsittelyä kohteella. |
1Arvokkaat elinympäristöt
Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, joissa vaateliaiden, harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintyminen on todennäköisintä, kutsutaan arvokkaiksi elinympäristöiksi. Kohteet voidaan tunnistaa tiettyjen ominaisuuksiensa perusteella. Ominaisuudet muodostuvat poikkeavasta maaperästä, maastonmuodosta, vesitaloudesta, ravinteisuudesta, kasvillisuudesta tai puuston rakenteesta sekä näiden erilaisista yhdistelmistä. Arvokas elinympäristö on kasvupaikkana usein ravinteisuus- tai kosteusvaihtelun ääripäässä, kuten karu, rehevä, kostea tai kuiva. Puuston poikkeavuus liittyy kasvuolosuhteisiin tai vähäiseen metsätalouskäyttöön. Kohteen laajuus vaihtelee tapauskohtaisesti pienestä laikusta yhtenäiseen metsikköön.
2Muut huomionarvoiset luontokohteet
Arvokkaiden elinympäristöjen lisäksi talousmetsissä on joukko muita huomionarvoisia luontokohteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi pienialaiset kosteikkopainanteet, puustoiset perinneympäristöt sekä metsän ja suon tai metsän ja pellon väliset vaihettumisvyöhykkeet. Ne ovat aina luonnonhoidon tavoitteiden kannalta huomionarvoisia. Lisäksi luokkaan sisältyvät kohteet, joissa on todettavissa joitakin arvokkaalle elinympäristölle tyypillisiä ominaisuuksia, mutta joita ei aikaisemmista käsittelytoimenpiteistä johtuen voida pitää luonnontilaisina tai sen kaltaisina. Esimerkiksi luonnontilaisen purouoman lähiympäristö on huomionarvoinen luontokohde, vaikka sen puusto olisi viljelty, nuori kasvatusmetsä.
Uudistusalan energiapuun korjuu - Luonto
Hakkuutähteen ja kantojen korjuussa korostuvat biomassan säästämisen lisäksi erityiskohteiden rajaus ja vesiensuojelu. Uudistusalan biomassan säästämistä koskevat suositukset on esitetty korjuun toteutuksen kuvauksissa.
Luonnon- ja riistanhoidon edistäminen uudistusalan energiapuun korjuussa
- Kantojen korjuu rajataan siten, että säästö- ja lahopuiden ympärille jää vähintään 3 metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä.
- Korjuualan ja sitä reunustavan kasvatusmetsän väliin jätetään vähintään 3 metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä.
- Korjuualojen järeitä (yli 10 cm paksuja) maa- ja pystylahopuita*) tai yksittäisiä tuulenkaatoja ei korjata, ja niiden vahingoittamista vältetään.
- Mikäli kuollutta maapuuta on hakkuualalla niin paljon, että se haittaa tuntuvasti energiapuun korjuuta ja metsänuudistamistöitä, maalahopuita voidaan siirtää muodostelmiin sopiviin maastonkohtiin, esimerkiksi säästöpuuryhmän yhteyteen.
- Männyn ja koivun kookkaita latvuksia on suositeltavaa säästää korjuun yhteydessä. Haavan hakkuutähteitä ei ole suositeltavaa korjata lainkaan.
*) Tässä yhteydessä lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta, tuoretta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).
Energiapuun korjuu - Virkistys
Energiapuun korjuussa nuoressa kasvatusmetsässä jätetään korjaamatta mahdolliset uudistamishakkuussa ja raivauksessa jätetyt riistatiheiköt. Käsittelemättömät alueet ovat hyödyllisiä myös monien marjojen ja ruokasienten menestymiselle. Hakkuutähteen korjuu parantaa virkistykäyttämahdollisuuksia, mutta kantojen korjuu voi aiheuttaa haittoja.
Kasvatushakkuiden energiapuun korjuu
Metsikköön jätetään aina riistatiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa riistatiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle.
Ennakkoraivaus tehdään, mikäli se on välttämätöntä koneellisen korjuun kannalta. Se toteutetaan näkemäraivauksena, joka parantaa hakkuukoneenkuljettajan näkymää, mutta ei alenna merkittävästi energiapuukertymää.
Ajourat suunnitellaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman hyvin ehjänä. Myös riistatiheiköt jätetään suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan ajourien ulkopuolelle. Hoitamattomilla kohteilla esiintyy usein runsaasti energiapuuksi käyttökelpoista lehtipuustoa. Tarpeetonta siistimistä tulee harvennusten yhteydessä kuitenkin välttää sekä monimuotoisuuden että riistan kannalta. Monimuotoisuudelle tärkeistä lehtipuista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltava säilyttää. Riistaa painottavan metsänomistajan kannattaa lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheiköitä sopiviin kohtiin.
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu
Hakkuutähteen korjuu helpottaa maastossa liikkumista. Tämä parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia hakkuun jälkeen.
Uudistusalan kantojen korjuu rikkoo maanpintaa ja paljastaa kivennäismaata, mikä hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan palautumista. Kantojen korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei tunneta. Metsänomistaja päättää kantojen korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja haittoja. Kantojen korjuuseen liittyy riistaa suosivan metsänomistajan kannalta riskejä, joiden huomioon ottaminen on tärkeää riistametsänhoidon erityisalueilla sekä kohteissa, joissa kasvaa runsasta mustikanvarvustoa. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin.
Energiapuun korjuu uudistusaloilta - Ilmastonmuutoksen hillintä
Uudistushakkuualoilta voidaan korjata energiapuuksi hakkuutähteitä ja kantoja. Kantojen korjuu edellyttää käytännössä myös hakkuutähteen korjuuta. Hakkuutähteiden ja kantojen energiakäytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, ja hillitä siten ilmastonmuutosta. Poltettaessa puussa oleva hiili kuitenkin vapautuu välittömästi verrattuna lahoamiseen. Kantojen korjuu vähentää järeään puuhun, pitkäaikaisesti varastoituneen hiilen määrää.
Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa
Uudistusaloilla energiapuun korjuun vaikutukset puuston hiilivarastoon ovat sitä merkityksellisempiä mitä järeämpää puuta korjataan. Järeä puu lahoaa hitaammin ja varastoi siten hiiltä pienempiläpimittaista puuta pidempään[Lähdeviite3][Lähdeviite4]. Puuaineksen hajoaminen on Etelä-Suomeen verrattuna hieman hitaampaa Pohjois-Suomessa, joten siellä metsäbiomassoihin sitoutunut hiili varastoituu pidempään. Tutkimusten mukaan 50 vuoden jälkeen hakkuutähteiden hiilivarastosta oli jäljellä keskimäärin 5 prosenttia Etelä-Suomessa ja 10 prosenttia Pohjois-Suomessa. Kantojen hiilivarastosta oli jäljellä 50 vuoden jälkeen keskimäärin 40 prosenttia Etelä-Suomessa ja keskimäärin 50 prosenttia Pohjois-Suomessa.[Lähdeviite5]
Lahoamiseen vaikuttaa myös puulaji[Lähdeviite6]. Havupuuaines lahoaa hitaammin,[Lähdeviite7] jolloin hiili varastoituu siihen lehtipuuainesta pidempään.
Hakkuutähteen korjaaminen helpottaa uudistusalan maanmuokkausta ja viljelytöitä. Myös luontainen taimettuminen ja taimien elossa säilyminen paranee, mikä lisää lyhyellä aikavälillä puuston hiilensidontaa.
Korjuussa metsästä poistetaan orgaanista ainesta ja ravinteita. Taimien ravinteiden tarve on pientä, joten on arvioitu, että korjuun aiheuttaman ravinnehävikin vaikutus taimikon kasvuun on vähäinen. Tarvetta täyttää metsään jäävä hakkuutähde, jota suositellaan säästettäväksi noin 30 % kokonaismäärästä. Pitkällä aikavälillä hakkuutähteen korjuu voi heikentää puuston kasvua ja sitä kautta hiilensidontaa johtuen poistuvista ravinteista. Tutkimustulokset kasvun heikkenemisestä eivät ole yhteneväisiä. Kantojen korjuulla ei ole havaittu kasvua heikentävää vaikutusta[Lähdeviite8].
Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen
Uudistusalojen energiapuunkorjuun maaperävaikutuksen suuruudesta on vaihtelevia tutkimustuloksia ja tiedot etenkin pitkän ajan vaikutuksista ovat puutteellisia[Lähdeviite9][Lähdeviite10][Lähdeviite8][Lähdeviite11].
Hakkuutähteiden ja kantojen korjuu vähentää orgaanisen aineen määrää, jolloin hiilisyöte eli hiilen lisäys maaperään vähenee. Kantojen korjuu voi hieman lisätä metsämaan hiilen hajotusta ja hiilipäästöjä.[Lähdeviite12][Lähdeviite8][Lähdeviite13][Lähdeviite14]
Jos hakkuutähteet jätetään korjaamatta, metsämaassa tapahtuva hajotustoiminta vilkastuu metsänpohjalle jäävien hakkuutähdekasojen alla[Lähdeviite15]. Tämä voi lyhytaikaisesti lisätä metsämaan hiilidioksidipäästöjä.
Vaikutukset muihin kasvihuonekaasupäästöihin
Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset muiden kasvihuonekaasujen muodostumiseen ovat todennäköisesti pieniä. Typpioksiduulipäästöt voivat lyhytaikaisesti lisääntyä maastoon jäävien hakkuutähdekasojen alla. Siten hakkuutähteen korjaamisella voidaan saada positiivisia vaikutuksia, vaikka hiilivaraston kasvu pienenisikin. [Lähdeviite16][Lähdeviite17]
Uudistusalan energiapuun korjuukohteen valinta
Energiapuun korjuukohteen valintaan vaikuttavat sekä taloudelliset että ekologiset tekijät. Hakkuutähdettä korjataan pääasiassa reheviltä kuusivaltaisilta aloilta. Mäntyvaltaisilta uudistushakkuualoilta hakkuutähteen kertymä on tavallisesti niin vähäinen, ettei korjuu ole yleensä taloudellisesti järkevää. Myös kantojen korjuu kohdistuu pääasiassa kuusivaltaisiin aloihin. Kantojen nosto on toteutettavissa, kun hakkuutähteet on korjattu.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
| Hakkuutähteen korjuu | Kantojen korjuu |
|---|---|---|
| Kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavien turvemaiden muuttumat1 | Kyllä | Kyllä |
| Puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat | Kyllä | Ei |
| Kuivat kankaat ja karukkokankaat sekä jäkälä- ja varputurvekankaat | Ei | Ei |
| Kallioiset, lohkareiset, runsaskiviset sekä jyrkän rinteen kasvupaikat | Ei | Ei |
| Pohjavesialueet, luokat 1-2 | Kyllä | Ei |
Kyllä: soveltuu korjuukohteeksi
Ei: ei suositella korjuukohteeksi
1Varauksin, huuhtoumariski otettava huomioon.
Poikkeukset:
-Jos uudistusalalla on männyn juurikääpää, kantoja voidaan korjata kaikilla kivennäismaan kasvupaikoilla karukkokankaita ja pohjavesialueita lukuun ottamatta.
-Boorin puutoksesta kärsivistä kuusikoista hakkuutähteet ja kannot voidaan korjata, jos puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.
Kohteiden soveltuvuuden punnitseminen
Kohteiden soveltuvuutta hakkuutähteiden ja kantojen korjuuseen voidaan arvioida seuraavan puusukupolven kasvun todennäköisen taantuman ja sen suuruuden, ravinnehäiriöiden todennäköisyyden sekä kohteen turvattavien ominaispiirteiden perusteella. Kohteen pääpuulaji ei vaikuta soveltuvuuteen, kun tarkastellaan ainoastaan ekologisia tekijöitä.
Hakkuutähdettä ja kantoja ei suositella korjattavaksi kuivahkoja kankaita karummilta kasvupaikoilta, jotta vältetään ravinne-epätasapainon ja kasvutappioiden syntyminen. Mikäli kohde kärsii jo entuudestaan ravinnepuutoksista, hakkuutähteiden korjuuta ei suositella ilman korvaavaa lannoitusta.
Energiapuukauppa
Metsänomistaja sopii puunostajan kanssa energiapuun korjuusta puukaupan yhteydessä. Energiapuuta ostetaan karsimattomana ja karsittuna rankana kasvatushakkuilta sekä hakkuutähteinä ja kantoina uudistushakkuualoilta. Energiapuuta saadaan myös erityiskohteilta, kuten teiden ja peltojen pientareilta, metsäteiden varsilta sekä sähkölinjojen vierimetsistä. Järeää energiapuuta voi kertyä myös laajoilta metsätuhokohteilta, joissa tuoretta, vahingoittunutta havupuuta on runsaasti.
Energiapuun hinnan määräytyminen
Metsänomistajan näkökulmasta energiapuukauppa voi poiketa perinteisestä ainespuukaupasta, jossa puun myynnistä maksetaan kiintokuutioiden mukaan. Karsitun ja karsimattoman rangan korjuussa maksuperusteena metsänomistajalle käytetään tavallisesti kiintokuutiometrejä. Uudistusalalta korjattavien hakkuutähteen ja kantojen hinnoittelussa yleinen käytäntö on korvauksen sitominen korjattuun ainespuumäärään. Energiapuun hinta voi perustua myös energiasisältöön (MWh). Eri toimijat voivat käyttää erilaisia mittaustapoja ja -menetelmiä sekä maksukäytäntöjä energiapuun ostossa, mikä on syytä ottaa huomioon puukaupan teossa.
Sovittavat asiat ja toteutustapa
Puukaupan yhteydessä on tärkeää sopia, miten ja milloin energiapuu korjataan ja mitataan. Lisäksi on sovittava tarvittavista energiapuun varastopaikoista ja mahdollisesti myös varastointiajoista. Puukaupassa on myös tärkeää sopia, milloin puuerä vaihtaa omistajaa. Omistaja vastaa esimerkiksi puutavaran varastointiin liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista, kuten hyönteistuhojen välttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä.
Kasvatushakkuissa pienpuu voidaan korjata erillis- tai integroituna korjuuna, jolloin korjataan sekä aines- että energiapuuta samalta käsittelyalueelta. Kasvatushakkuiden toteutuksen suhteen on mahdollista sopia, että korjuussa kaikki puu kerätään energiapuuksi, jolloin eri puutavaralajeja ei välttämättä ole tarpeen eritellä puukauppasopimuksessa.
Hakkuu ja metsäkuljetus ovat kalleimmat työvaiheet pienpuun hankintaketjussa. Työn tuottavuuteen ja siten korjuun kustannuksiin vaikuttavat poistettavien puiden järeys, hehtaarikohtainen hakkuukertymä, hakkuutapa, lähikuljetusmatkan pituus sekä kohteen korjuukelpoisuus eli maasto-olosuhteet ja pinta-ala. Korjuukustannukset vaikuttavat metsänomistajan saamiin tuloihin.
Metsikön hoitohistoria ja saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi hakkuun kannattavuuteen ja korjuun laatuun. Metsiään aktiivisesti hoitava metsänomistaja voi vaikuttaa näihin huolehtimalla taimikonhoidosta ja pitämällä metsätiet kunnossa. Hakkuukohteen korjuukelpoisuutta voidaan parantaa ennakkoraivauksella.
Uudistushakkuissa korjattavan energiapuun määrä riippuu havupuiden ainespuukertymästä. Hakkuutähteen määrä on yleensä 20–30 % ja kantojen noin neljännes ainespuukertymään verrattuna. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että hakkuutähteen ja kantojen korjuu on kannattavaa, mikäli ainespuukertymä on yli 200 kiintokuutiometriä hehtaarilta ja kohde on vähintään hehtaarin laajuinen.
Lähikuljetusmatkan pituus sekä kohteen korjuukelpoisuus ja pinta-ala vaikuttavat korjuun kustannuksiin, jotka heijastuvat metsänomistajan hakkuutähteestä ja kannoista saamiin puukauppatuloihin.
Energiapuun mittaus
Energiapuun mittaaminen on keskeinen osa energiapuukauppaa ja metsähakkeen tuotantoa. Sama energiapuuerä voidaan toimitusketjun aikana mitata useammassa eri vaiheessa ja eri menetelmillä. Mittaus voi tapahtua hakkuun, lähikuljetuksen, haketuksen tai murskauksen yhteydessä. Se voidaan myös tehdä tienvarsi- tai terminaalivarastossa, kaukokuljetuksen yhteydessä sekä käyttöpaikalla.
Mittaamisen perusteet
Energiapuun mittauksesta säädetään laissa puutavaran mittauksesta (414/2013, muutokset: 566/2014 ja 725/2016), maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa (1323/14/2013 ja 1014/2017) ) ja muuntolukujen osalta Luonnonvarakeskuksen määräyksissä).
Ennen energiapuun mittausta on lain mukaan (21§) sovittava seuraavat asiat:
mittausosapuolet, joita ovat
- luovutusmittauksessa myyjä ja ostaja
- työmittauksessa työnsuorittaja ja työnantaja
- urakointimittauksessa urakoitsija ja urakanantaja
- mittauksen kohteen yksilöivät tiedot
- mittausmenetelmä ja mittaaja
- mittauskustannuksen maksaja
- mittayksikkö.
Mittausosapuolten on suositeltavaa sopia, mihin ajankohtaan mennessä lopullinen mittaus tehdään. Osapuolet voivat sopia mittauserän osittamisesta, jolloin ositteiden mittaus voidaan toteuttaa eri ajankohtina. Puukauppasopimuksessa on syytä olla maininta korjattavan energiapuun mittaustavasta.
Mittaustoimitukseen sisältyy energiapuuerän mittaaminen ja tulosten laskenta sekä mittausasiakirjan (mittaustodistus) laadinta ja toimittaminen mittausosapuolille. Mittausasiakirja on säilytettävä viisi vuotta mittaustoimituksen päättymisestä.
Yleisin käytössä oleva mittausmenetelmä energiapuunkorjuussa on energiapuun painon mittaus ja tarvittaessa muunto tilavuusyksiköksi. Kiintotilavuuden määrittämiseen käytetään yleisesti EPPU – energiapuun mittauslaskuria. Energiapuun mittaus voi myös tapahtua metsähakkeen ja murskeen mittauksena. Karsitun tai karsimattoman rangan määrä kiintokuutiometreinä voidaan määrittää myös pinomittauksella.
Tarkemmat ohjeet energiapuun mittaukseen ovat Luonnonvarakeskuksen verkkosivulla:
EPPU(ulkoinen linkki) – energiapuun mittauslaskuri
Energiapuun mittauksen erityispiirteitä
Energiapuun tarkka mittaus on vaikeaa. Eri vaiheissa hankintaketjua energiapuuta mitataan eri menetelmillä. Energiapuuerään tulee käsittelyn myötä määrähävikkiä ja varastoinnin kuluessa kuiva-ainehävikkiä. Lisäksi sääolosuhteet ja mittausmenetelmien tarkkuuserot aiheuttavat vaihtelua. Käytännössä energiapuun mitattu määrä vähenee hankintaketjun aikana.
Energiasisällön ja lämpöarvon mittaus eivät kuulu puutavaran mittauslain soveltamisalaan. Niiden määritystä käsitellään Puupolttoaineiden laatuohjeessa [Lähdeviite18].
Puutavaran mittauksen omavalvonta
Laki puutavaran mittauksesta (414/2013) koskee myös energiapuuta ja velvoittaa mittauksen omavalvontaan. Hakkuukoneen kuljettajan tekemään omavalvontaan sisältyy mittauslaitteen käytönaikainen seuranta, kalibrointi, mittauslaitteen viritys, mittaustulosten tarkastukset ja niiden dokumentointi.
Omavalvontaan kuuluvia mittaustuloksen tarkastusten tuloksia on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan tarkastuksen tekemisestä.
Puutavaran mittaukseen liittyvät säännökset on koottu Luonnonvarakeskuksen verkkosivulle(ulkoinen linkki).
Energiapuun hankintaketju
Energiapuun hankinnassa yleisin hankintaketju koostuu korjuusta, tienvarsihaketuksesta ja kaukokuljetuksesta käyttöpaikalle. Metsäenergiajakeet voidaan myös kuljettaa terminaaliin tai käyttöpaikalle haketettaviksi tai murskattaviksi. Terminaalit toimivat polttoaineiden varmuusvarastoina, tasoittavat kausivaihteluita ja parantavat puupolttoaineen laadunhallintaa.
Maksetaan energiamäärästä
Lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta sen sisältämän energiamäärän mukaan (MWh). Kuivattamisella on erittäin suuri merkitys koko metsäenergian hankintaketjun kannattavuudelle, joten energiapuu tulisi saada mahdollisimman kuivaksi ennen laitokselle toimittamista. Laadukas energiapuu ei sisällä myöskään vierasaineita, kuten kiviä.
Uudistusalan energiapuun korjuun suunnittelu
Hakkuutähteen ja kantojen korjuun peruslähtökohtana on, että korjuu vastaa metsänomistajan tavoitteita kohteella. Suunnittelu voidaan aloittaa, kun todetaan, että myös taloudelliset ja ekologiset edellytykset korjuulle ovat olemassa.
Huomioitavaa suunnittelussa
Tiheän alikasvoksen peittämälle uudistushakkuualalle on syytä harkita ennakkoraivausta. Se helpottaa korjuun toteutusta ja vähentää maa-aineksen kulkeutumista alikasvoksen mukana varastoon metsäkuljetuksessa.
Uudistusalojen hakkuutähteen tai kantojen korjuun suunnittelussa korostuu metsän uudistamistavoitteet. Hakkuutähteen korjuu esimerkiksi helpottaa metsän uudistamista, kun latvukset eivät ole maanmuokkauksen tiellä. Kantojen korjuu lisää luontaisesti syntyvien havu- ja lehtipuiden määrää. Toisaalta energiapuun korjuu voi viivästyttää uudistamistöiden toteutusta.
Korjuun aikataulutus
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu kasvattaa metsäkuljetuskuormien määrää verrattuna pelkkään ainespuunkorjuuseen. Etenkin kokoojauran käyttö kasvaa. Maastovaurioiden ehkäisemiseksi energiapuun metsäkuljetus ajoitetaan maanpinnan kantavuuden mukaan joko kuivana ajanjaksona, sulan maan tai roudan aikana tehtäväksi. Hakkuutähteitä ei ole perusteltua korjata leimikon huonosti kantavista maastonkohdista.
Energiapuun varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon se, että hakkuutähdekasat ja etenkin kantokasat voivat olla tienvarsivarastossa jopa kaksi vuotta. Laki rajoittaa varastointiaikaa.
Varastopaikan suunnittelussa tulee myös ottaa huomioon hakkuutähteiden ja kantojen tilantarve sekä soveltuvuus varastointiin ja haketukseen. Varastoinnin vaatimukset on esitelty tarkemmin luvussa.
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu vaikuttaa uudistamistoimenpiteiden ajankohtaan. Maanmuokkaus ja viljelytoimet tehdään vasta sen jälkeen, kun uudistusalalla ei ole enää varastoituna hakkuutähteitä tai kantoja.
Korjuun aikataulutus
Hakkuutähteet korjataan ensin palstakasoihin kuivumaan.
Kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 2–4 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen takaamiseksi.
Kuivattamisen jälkeen hakkuutähteet siirretään kuivumisen kannalta otolliseen paikkaan sijoitettuun tienvarsivarastoon suojaan sateilta. Palstakasat kostuvat helpommin kuin suuret, peitetyt tienvarsikasat.
Kannot nostetaan sen jälkeen, kun hakkuutähteet on siirretty tienvarsivarastoon.
Syys–toukokuussa hakatun kohteen kannot nostetaan yleensä aikaisintaan heinäkuussa. Tällöin kantojen pienjuuret ovat ehtineet kuolla, jolloin nostettaessa mukaan tulee vähemmän maa-ainesta.
Myös kannot suositellaan kuivatettavaksi palstakasoilla ennen tienvarteen kuljetusta. Kuivumisen lisäksi palstakuivatus edistää kantojen puhtautta hiekasta ja kivistä.
Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista
Tässä esitetyt esimerkkitilanteet sisältävät lähtöoletuksen, että toimenpideketjun työt toteutuvat tavoitteen mukaisesti. Käytännössä ketjutuksessa on usein viivettä, jolloin esimerkiksi uudistamistyöt voivat siirtyä seuraavaan kevääseen.
Hakkuutähteiden kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 2–4 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen takaamiseksi.
Hakkeen toimituksiin liittyvistä käytännön syistä hakkuutähteiden tienvarsihaketus siirtyy usein talviaikana tehtäväksi. Kesäkuussa tienvarsivarastoon kuljetettu hakkuutähde voidaan kuitenkin hakettaa jo elokuusta lähtien. Talvivarastoinnin aikana hakkuutähde ei Suomen olosuhteissa kuivu, vaan kosteus nousee. Samalla kuiva-ainetappiot kasvavat.
Esimerkit kuvaavat eri aikaan hakattavia, kuusivaltaisia hakkuualoja.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
| Esimerkki 1 – keväthakkuu, hakkuutähteet korjataan | Esimerkki 2 – syyshakkuu, hakkuutähteet korjataan | |
|---|---|---|
| Uudistushakkuu | 1.4.2015 | 1.9.2015 |
| Hakkuutähteiden kuivatus palstalla | toukokuu 2015 | toukokuu 2016 |
| Hakkuutähteiden metsäkuljetus | kesäkuu 2015 | kesäkuu 2016 |
| Maanmuokkaus | kesäkuu 2015 | kesä-heinäkuu 2016 |
| Istutus | heinä-lokakuu 20151 | heinä-elokuu 20161 |
| Hakkuutähteiden tienvarsihaketus | elo-maaliskuu 2016 | elo-maaliskuu 2017 |
1Hienojakoisilla mailla kuusen istutus suositellaan tekemään keväällä toukokuun puolesta välistä kesäkuun puoleenväliin.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
| Esimerkki 3 – keväthakkuu, hakkuutähteet ja kannot korjataan | Esimerkki 4 – syyshakkuu, hakkuutähteet ja kannot korjataan | |
|---|---|---|
| Uudistushakkuu | 1.4.2015 | 1.9.2015 |
| Hakkuutähteiden kuivatus palstalla | toukokuu 2015 | toukokuu 2016 |
| Hakkuutähteiden metsäkuljetus | kesäkuu 2015 | kesäkuu 2016 |
| Kantojen nosto | kesä-heinäkuu 2015 | heinäkuu 2016 |
| Kantojen kuivatus palstalla | heinä-elokuu 2015 | heinä-elokuu 2016 |
| Kantojen metsäkuljetus | elokuu 2015 | elokuu 2016 |
| Maanmuokkaus | elo-syyskuu 2015 | elo-syyskuu 2016 |
| Istutus | syys-lokakuu 20151 | syys-lokakuu 20161 |
| Hakkuutähteiden tienvarsihaketus | elo-maaliskuu 2016 | elo-maaliskuu 2017 |
| Kantojen murskaus tai kaukokuljetus | 2016–2017 | 2017–2018 |
1Hienojakoisilla mailla kuusen istutus suositellaan tekemään keväällä toukokuun puolesta välistä kesäkuun puoleenväliin.
Hakkuutähteen korjuun toteutus
Hakkuutähteen korjuu koostuu palstakasojen tekemisestä hakkuun yhteydessä, palstakasojen kuormauksesta ja metsäkuljetuksesta sekä tienvarsivaraston tekemisestä.
Hakkuutähteen kuivattaminen suositeltavaa
Hakkuutähteen kuivattamista palstalla suositellaan kuusivaltaisilla korjuualoilla aina. Hakkuutähteen on suositeltavaa antaa kuivua ja neulasten varista touko-kesäkuussa vähintään kaksi viikkoa ja loppukesällä vähintään neljä viikkoa ennen niiden kuljettamista tienvarsivarastoon tai paalausta.
Korjuussa hakkuutähdettä tulisi käsitellä siten, että mahdollisimman suuri osa ravinnepitoisista neulasista ja lehdistä varisee korjuukohteelle.
Hakkuutähteen korjaaminen tuoreena
- Kokonaismäärästä suositellaan jätettäväksi korjaamatta noin 30 %[Lähdeviite1], siten että määrä jakautuu mahdollisimman tasaisesti koko korjuualalle.
- Jäävän hakkuutähteen määrä varmistetaan pakkaskauden ulkopuolella karsimalla noin joka viidennen havupuun hakkuutähteet kasojen ulkopuolelle. Hakkuualalle jää lisäksi aina raivauspuustoa, hakkuutähdekasojen pohjia ja puunkorjuussa katkenneita oksia ja latvuksia.
- Kun puusto on kaadettu kovalla pakkasella, jäävän hakkuutähteen määrä on yleensä riittävä.
Palstakasojen teko
Hakkuutähteen palstakasojen teko vaatii erilaisen tekniikan kuin perinteinen ainespuuhakkuu. Hakkuutähteen korjuussa hakkuukone karsii rungon koneen sivulle, kun taas perinteisessä ainespuuhakkuussa rungot karsitaan koneen eteen ajouralle. Kun hakkuutähteet korjataan koneen sivulle, saadaan palstakasat riittävän suuriksi eikä niiden yli ajeta hakkuukoneella eikä metsätraktorilla.
- Sijoita latvat palstakasaan samansuuntaisesti.
- Älä kasaa alikasvospuiden/risukon, ojan tai kivikon päälle.
- Kasaa mieluiten korkeamman maastonkohdan tai kannon päälle.
- Pyri kasaamaan palstakasat mahdollisimman korkeiksi kuivumisen tehostamiseksi.
- Älä korjaa maan vahvistamiseen käytettyä hakkuutähdettä energiapuun joukkoon.
Metsätraktorin varustus
Hakkuutähteen massan määrittämistä varten metsätraktorissa tarvitaan kuormainvaaka ja erityisesti energiapuun kuormaukseen tarkoitettu piikkikoura. Metsätraktorin kuormatila voidaan varustaa jatkopankoilla, jotta metsäkuljetuskuorma saadaan mahdollisimman suureksi. Jatkopankot suositellaan maalattavaksi huomioväreillä, koska niitä voi kuorman purun yhteydessä päätyä vahingossa hakkuutähdekasoihin. Tällaiset vierasesineet aiheuttavat suuren työtapaturmariskin ja kalliita vaurioita haketuskalustolle. Huomiovärein varustetut jatkopankot on helpompi paikallistaa ja poistaa hakkuutähdekasoista.
Palstakasojen kuormaus
- Purista kourataakkaa ensin kevyesti, vältä maa-aineksen joutumista taakkaan.
- Ota kourataakasta epäkeskosti kiinni, jotta voit havaita kourataakan pohjassa olevat mahdolliset epäpuhtaudet. Käännä taakkaa tarvittaessa.
- Kuormaa ensiksi latvoja kuorman pohjalle pitkittäin ja sen jälkeen kourataakkoja vuoronperään eteen ja taakse.
- Kuormaa tyvet ohjaamoon päin kuormatilan suuntaisesti, jos joudut ajamaan pystymetsän kautta varastolle.
- Kuormaa taakat kuormatilaan poikittain, jos varastolle ajettaessa ei tarvitse varoa pystypuustoa.
- Maastoon jääneet ainespuupölkyt ja ojienylityspuut voi tuoda tienvarteen ja käyttää varaston aluspuina.
- Älä jätä kokonaisia palstakasoja kuljettamatta.
Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu
Oikein tehdyllä tienvarsivarastoinnilla ja kuivattamisella pystytään parantamaan hakkeen laatua ja energiasisältöä. Olennaista on, että raaka-aine ei ole märkää. Näin voidaan vähentää myös kuljetuskustannuksia, sillä vettä ei kannata kuljettaa lämpö- tai voimalaitokseen.
Haketus ja kaukokuljetus huomioitava
Tienvarsivarastoa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kaukokuljetuksen ja haketuksen asettamat vaatimukset, kuten kääntöpaikat, kantavuus sekä kuormauksen ja haketuksen vaatima tila. Energiapuun tienvarsihaketukseen ja kuljetukseen käytettävä kalusto vaatii enemmän tilaa kuin ainespuun kuljetuskalusto.
Rangan ja hakkuutähteiden tienvarsivarastot kannattaa yleensä peittää. Peittäminen vähentää tienvarsivaraston kostumista sekä estää lumen ja jään joutumisen hakkeeseen haketuksen yhteydessä. Peittämisen merkitys korostuu hakkuutähteiden varastoinnissa. Karsittu tai karsimaton ranka eivät kostu talvella yhtä herkästi kuin hakkuutähteet.
Kuiva-ainetappiot voivat olla huomattavia hakkuutähteiden tienvarsivarastoinnissa. [Lähdeviite19] Hakkuutähteitä ei kannata varastoida tienvarressa muutamaa kuukautta pidempään, mutta toimituksiin liittyvistä käytännön syistä varastointiajat ovat yleensä pidemmät. Rankapuuvarastoissa kuiva-ainetappiot eivät muodostu suuriksi noin vuoden mittaisessa tienvarsivarastoinnissa [Lähdeviite20]. Kannot säilyttävät ominaisuutensa tienvarsivarastossa pisimpään.
Tiealueiden käyttö
Yleisillä teillä, valtateillä (tie nro: 1–39) ja kantateillä (tie nro: 40–99) kaikenlainen puutavaran käsittely, puutavaran varastointi tiealueelle sekä peruutusvarastojen tekeminen on kiellettyä. Valta- ja kantateiltä tehtävillä pistoilla on aina oltava puutavara-autolle kääntöpaikka. Poikkeaminen tästä ohjeesta edellyttää ely-keskuksen (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) lupaa.
Myös alemman tieverkon osalta kannattaa olla yhteydessä alueen tiemestariin. Edellä mainittujen teiden lisäksi puutavaran kuormaus on kiellettyä tienkohdissa, joissa pysäyttäminen on kielletty, ja teillä, joilla suurin sallittu ajonopeus on enemmän kuin 80 km/h.
Yleisille teille uusien, tilapäistenkin liittymien teko on aina luvanvaraista. Luvan myöntää ely-keskus, jonka ohjeen mukaan uusi liittymä rakennetaan tai olemassa oleva parannetaan. Varastopaikalla ja liittymässä on oltava riittävä näkymäalue ottaen huomioon liikennetiheys sekä liikenteen nopeus. Tämä koskee sekä yleisiä että yksityisteitä. Energiapuun haketus on kielletty yleisellä tiellä.
Energiapuun varastopaikan valinta
Varaston sijainnilla on merkittävä vaikutus energiapuun kosteuteen. Avoimella, tuulisella paikalla sijaitsevan varastopinon kosteus voi olla useita prosentteja alhaisempi kuin varjoisessa paikassa sijaitsevan pinon.
Hyvän energiapuun varastopaikan ominaisuudet:
- riittävä tila varastoinnille (taulukko alla)
- tasainen ja kantava maasto
- avoin, tuulinen ja mieluiten ympäröivää maastoa korkeampi kohta, joka on kuivumisen kannalta hyvä
- riittävän etäällä sähkö- ja puhelinlinjoista (taulukko alla)
- ei sijaitse kääntölenkin varressa, jossa kuormaaminen olisi vaikeaa
- ei sijaitse jyrkässä mäessä tai mutkassa
- kiviä, kantoja tai puita ei ole koneiden esteenä, eikä niitä jää varastopinon alle
- ei ole toimivien ojien päällä (ravinteiden huuhtoutumisriski vesistöihin vähenee).
- paloturvallisuuden varmistamiseksi ja haketuksen meluhaittojen vähentämiseksi ei sijaitse rakennusten lähietäisyydellä.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
| Energiapuu | Pinon tarvitsema tila |
|---|---|
| Hakkuutähteet | n. 20 m/ha |
| Karsimaton ranka | n. 12 m/ha |
| Karsittu ranka | n. 10 m/ha |
| Kannot | n. 15 m/ha |
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
| Nimellisjännite, kV | Avojohto, alla (m) | Avojohto, sivulla (m) | Riippujohto (m) |
|---|---|---|---|
| 1 | 2 | 2 | 0,5 |
| 20 | 2 | 3 | 1,5 |
| 110 | 3 | 5 | |
| 220 | 4 | 5 | |
| 400 | 5 | 5 |
Haketus- ja kuljetuskaluston varastopaikalle asettamat vaatimukset
- Kääntöpaikan ja tien kantavuuden on oltava riittävät.
- Väistö- ja ohituspaikkoja on oltava muulle liikenteelle.
- Varasto on kuormaimen ulottuvilla, eli kasan kouraisukohta on enintään 7 metrin päässä ajotien reunasta.
- Jos varasto on sijoitettu pistotien varteen, varastokasan takapäähän on jätettävä vähintään 15 metriä tilaa hakkurille ja kasan etupään on oltava vähintään 6 metrin etäisyydellä päätiestä. Kasan tekeminen aloitetaan päätien suunnasta .
Hakkuutähteen varastointi
Hakkuutähteen tienvarsivarastoinnissa on keskeistä kunnollisen varastopinon teko.
Hakkuutähteen varastoinnin toteutus
- Laita pinon pohjalle aluspuut.
- Käytä aluspuina maastoon jääneitä ainespuupölkkyjä, ojasiltana käytettyjä puita ja mahdollisesti varastoalueen läheltä hakattuja, vähäarvoisia lehtipuita.
- Jos aluspuumateriaalia on huonosti saatavilla, tee varaston aluspuut latvuksista.
- Tee pinosta mahdollisimman korkea (enintään 5 metriä) ja varmista sen sortumattomuus.
- Tee päältä tasainen pino, joka ei ole notkollaan eikä terävästi koholla.
- Vältä vierasesineiden joutumista varastopinoon.
- Peitä varastopino aina. Lukitse peite paikalleen riittävällä määrällä hakkuutähteiden kourataakkoja.
- Varmista varastoalueelle johtavan tien siisteys metsäkuljetuksen päätyttyä.
- Tarkasta kuorman purkamisen jälkeen, että kuormatraktori on kunnossa ja erityisesti, että kaikki pankkojen jatkeet ovat paikoillaan.
- Laita pinoon asianmukaiset pinolaput: varoitukset ja omistustiedot.
Laadun hallinta uudistusalojen energiapuun korjuussa
Korjuukohteen oikea valinta ja korjuun ajoitus ovat peruslähtökohtana hyvälaatuiselle uudistusalojen energiapuunkorjuulle. Ravinnetalouden kannalta karuimmat kasvupaikat suositellaan jätettäväksi energiapuun korjuun ulkopuolelle.
Huomioita korjuun suunnitteluun
Uudistusalojen energiapuun korjuussa voidaan vaikuttaa korjuun laatuun huolellisella suunnittelulla, jossa määritellään:
- metsänomistajan tavoitteet ja erityistoiveet
- kohdevalinnan rajoitteet
- kantokäsittelyn tarve
- korjuuajankohta hakkuutähteelle ja kannoille erikseen
- hakkuutähteen ja kantojen kuivumisaika palstalla
- varastopaikkojen sijainti ja tilantarve
- maanmuokkauksen ja viljelyn ajankohta.
Hyvän korjuujäljen kriteerit uudistusalojen energiapuun korjuussa
- Hakkuutähde on kuivunut palstalla niin, että pääosa neulasista ja lehdistä on varissut. Jos hakkuutähdettä on korjattu vihreänä, siitä on jätetty palstalle noin 30 %, niin että määrä jakautuu mahdollisimman tasaisesti.
- Kannoista on jätetty korjaamatta:
- halkaisijaltaan yli 15 senttimetriä paksuja kantoja vähintään 25 kpl/ha korjuualalle jakautuneena; savi- ja silttimailla (hieno hieta ja hiesu) vähintään 50 kpl/ha
- halkaisijaltaan alle 20 senttimetriä paksut kannot sekä vanhat, lahot kannot.
- Tuoreita, lahovikaisia kantoja ei ole jätetty.
- Kantoja ei ole korjattu vesistöjen ja pienvesien suojakaistoilta eikä ojien pientareilta.
- Kantoja ei ole korjattu elävien puiden läheltä.
- Nostamatta jätetyt havupuiden kannot on käsitelty torjunta-aineella kesähakkuissa.
- Maanpintaa ei ole rikottu tarpeettomasti.
- Säästöpuuryhmät, lahopuusto, muinaisjäännökset, riistatiheiköt ja vesiensuojelu on huomioitu korjuussa.
Talousmetsien luonnonhoito on osa laadukasta korjuuta. Metsänomistajan päätettäväksi jää, millaisella painotuksella ja millä tavoin luonnonhoitoa hänen metsissään tehdään. Myös metsäsertifiointi asettaa vaatimuksia korjuujäljelle.
Laadukkaaseen korjuuseen kuuluu, että kannot on kuljetettu pois tienvarsivarastosta kahden vuoden kuluessa hakkuusta.
Energiapuun korjuun korjuujälki uudistushakkuissa
- Osa tuoreista kannoista ja hakkuutähteestä jätetään.
- Lahopuu säilytetään, eikä kuolleita yksittäisiä puita korjata.
- Hakkuutähdettä tarvittaessa maanpinnan vahvistamiseen.
- Vältetään korjuuta huonosti kantavissa kohdissa.
- Kantoja ei korjata hankalista kohdista, kuten jyrkiltä rinteiltä, kivikoista, kalliometsistä eikä kosteikkonotkelmista.
- Kannonnostossa suojavyöhykkeet elävien puiden sekä muun muassa lahopuiden, muinaisjäännösten, luontokohteiden, riistatiheikköjen ja muurahaiskekojen ympärille.
- Vesistöjen varteen suojakaista. Toimivien ojien pientareet säilytetään ehjinä.
- Maanpintaa ei rikota tarpeettomasti ja korjuussa syntyneet kuopat tasoitetaan.
- Kaikki juurikäävän lahottamat kannot korjataan lukuun ottamatta vesistöjen suojakaistoja, luontokohteita tai säästöpuiden lähistöjä.
Metsähakkeen laadun turvaaminen
Metsähakkeen laatuvaatimukset määrittelee viime kädessä käyttäjä eli yleensä voimalaitos. Eri laitoksilla voi olla toisistaan poikkeavia vaatimuksia polttoaineen koostumuksesta, palakokojakaumasta, kosteudesta ja epäpuhtauksista.
Maksu energiasisällön mukaan
Metsähakkeen laatuvaatimukset sekä laaduntarkkailussa käytetyt näytteenotto- ja mittausmenetelmät on kuvattu Puupolttoaineiden laatuohjeessa (VTT-M-07608-13)[Lähdeviite18].
Suuret laitokset pystyvät käsittelemään melko kosteaakin polttoainetta, mutta pienemmissä laitoksissa kosteuden tulisi olla alle 40 %. Lämpö- ja voimalaitokset maksavat metsähakkeesta ja metsäraaka-aineesta energiasisällön mukaan. Tuoreessa puussa on keskimäärin 50–60 % vettä.
Metsähakkeen laatu
Metsähakkeen laatu määritellään hakkeen ominaisuuksien mukaan, joita ovat esimerkiksi
- kosteus
- tehollinen lämpöarvo saapumistilassa ts. käyttöpaikalla
- energiatiheys saapumistilassa ts. käyttöpaikalla
- toimitettu energiamäärä
- irtotiheys
- palakokojakauma
- neulasten määrä.
Kosteudella on suurin suora vaikutus metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen. Hakkeen käyttäjä ostaa yleensä energiasisältöä eli MW-tunteja. Mitä kosteampaa raaka-aine on, sitä alhaisempi on energiasisältö ja sitä vähemmän tuloja toimituksesta saadaan. Kostea metsähake aiheuttaa myös talvella käsittelyongelmia jäätyessään, mikä lisää kuljetuskustannuksia huomattavasti. Lisäksi kostea metsähake palaa epätäydellisesti, jolloin hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt lisääntyvät. Metsähakkeen kosteuteen ja siten koko ketjun kannattavuuteen voidaan vaikuttaa oikein tehdyllä korjuulla, palstakuivatuksella, tienvarsivarastoinnilla, haketuksella ja kuljetuksella.
Metsähakkeen laatuun vaikuttaa merkittävästi erilaisten epäpuhtauksien, kuten maa-aineen, jään, lumen ja vierasesineiden, määrä. Nämä epäpuhtaudet aiheuttavat ongelmia niin haketuksessa kuin poltossakin. Niistä voi syntyä suuria kustannuksia esimerkiksi niiden rikkoessa hakkureita.
Epäpuhtauksia voi joutua hakkeen joukkoon muun muassa palstalta kourataakkojen mukana. Lisäksi tienvarsikasoihin voi talvella kulkeutua aurauksen mukana kiviä, hiekkaa ja roskaa. Maa-aineksen ja muiden epäpuhtauksien vähentäminen korostuu erityisesti kantomurskeen tuotannossa, koska ylimääräinen aines kulkeutuu helposti kantojen mukana.
Metsähakkeen laatuun vaikuttaa myös lähtömateriaali. Karsitusta rangasta valmistettu hake on yleensä tasalaatuista. Sen sijaan karsimattomasta rangasta ja hakkuutähteistä valmistetussa hakkeessa palakoko voi vaihdella ja hakkeen sekaan voi jäädä pitkiä tikkuja. Hakepalan keskimääräinen tavoitepituus on tavallisesti 30–40 mm. Mikäli hakkeen joukkoon jää pitkiä tikkuja, ne voivat aiheuttaa ongelmia voimalaitosten kuljettimissa ja muissa käsittelylaitteissa. Liian pieni palakoko ja hienoaines taas voivat tukkia arinakattiloiden ilma-aukkoja.
Metsähakkeen laatuun vaikuttavat myös kemialliset ominaisuudet, kuten klooripitoisuus. Kloori aiheuttaa lämpölaitosten tulistimissa likaantumista ja korroosiota. Korroosiota voidaan ehkäistä käyttämällä rikkiä sisältäviä polttoaineina, kuten turvetta, yhdessä metsähakkeen kanssa.
Klooria sisältävät eniten puiden neulaset. Siksi on suositeltavaa, että hakkuutähteet kuivataan ensin palstalla, jolloin neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Tämä on hyväksi myös metsikön ravinteisuuden hoidossa. Kuivissa olosuhteissa kesällä kuusen neulaset varisevat palstakuivatuksen aikana yleensä alle kuukaudessa. Männyn neulaset taas karisevat palstakuivatuksen aikana huonosti, joten puut pitää karsia, mikäli neulasista halutaan eroon.
Keinoja hakkeen laadun turvaamiseen
Jotta korjatusta energiapuusta tehty hake on hyvälaatuista polttoainetta käyttövaiheessa, huolehdi korjuussa ja tienvarsivarastoinnissa, että
- rankojen karsinta on tehty tavoiteltavan hakkeen laadun mukaan
- vihreitä neulasia ja lehtiä ei päädy energiapuun joukkoon
- energiapuun seassa ei ole epäpuhtauksia, kuten maa-ainesta, mikä korostuu erityisesti nostettaessa kantoja
- energiapuu kuivuu mahdollisimman hyvin ja säilyy kuivana myös tienvarressa
- kuivaa energiapuuta ei varastoida tarpeettoman kauan
- varastomuodostelmat ovat riittävän isot, jolloin kostuvaa pintaa on puumäärään nähden mahdollisimman vähän
- lunta ei aurata tai lingota energiapuuvarastojen päälle.
Hakkeen laadun turvaamiseksi myös hakkurin ja erityisesti sen terien tulee olla huollettuja.
Metsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussa
Mikäli energiapuun korjuukohde sijaitsee sertifioidulla alueella, on noudatettava sertifioinnin sisältämiä vaatimuksia. Sertifioinnissa on käytössä kaksi järjetelmää: PEFC™ ja FSC®.
PEFC™-sertifiointi
Vaatimukset perustuvat standardiin PEFC™ FI 1002:2014. [Lähdeviite21]
Kriteeri 7: Energiapuuta korjataan kestävästi
Korjattaessa latvusmassaa ja kantoja hakkuualoilta toimitaan tavoilla, jotka ottavat huomioon hakkuualan puuntuotoskyvyn ja monimuotoisuuden sekä vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat.
Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa säästetään mahdollisuuksien mukaan riistatiheikköjä. Energiapuuviljelmiä varten ei oteta käyttöön luonnontilaisia soita.
Uudistushakkuualoille jätetään korjaamatta biomassaa:
- latvusmassaa noin 30 % mahdollisimman tasaisesti
- säästökantoja vähintään 25 kpl/ha, savi- ja silttimailla vähintään 50 kpl/ha
- lisäksi aiemmissa hakkuissa jääneet kannot sekä alle 15 cm paksut kannot.
Juurikäävän saastuttamilta alueilta voidaan korjata kaikki havupuun kannot.
Energiapuun korjuussa ei korjata kriteerin 14 tarkoittamia eläviä säästöpuita eikä vaurioiteta järeitä lahopuita.
Energiapuun korjuussa noudatetaan seuraavia kohdevalintaperusteita.
a) Uudistusalojen latvusmassan korjuuseen sopivat kohteet:
- kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat.
b) Uudistusalojen kantojen korjuuseen sopivat kohteet:
- kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat
- jos uudistusalalla on männynjuurikääpää, kaikki kangasmaiden kasvupaikat karukkokankaita lukuun ottamatta.
c) Kasvatushakkuiden kokopuun korjuuseen sopivat kohteet:
- kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat. Kuitenkin jos kuusen osuus runkoluvusta on ennen harvennusta yli 75 %, kokopuun korjuuta ei tule tehdä.
d) Boorinpuutoksesta kärsivissä kuusikoissa latvusmassaa voidaan korjata tai tehdä kokopuun korjuuta, jos metsikön puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.
Biomassan säästämistä koskevat vaatimukset eivät koske yleis- ja asemakaava-alueilla niitä alueita, joilla metsälakia ei sovelleta.
Indikaattorit
Energiapuun korjuu on tapahtunut alueella kriteerin edellyttämällä tavalla, kun:
a) edellä mainittujen arviointitunnusten (korjuukohteiden valinta, uudistushakkuualoille jätettävän biomassan vähimmäismäärä, säästö- ja lahopuiden turvaaminen ja vesiensuojelutoimenpiteet) suhteen erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen kohteiden osuus korjuualasta on seurannan tulosten perusteella vähintään 90 %
b) luonnontilaisia soita ei ole ojitettu energiapuuviljelyksiä varten.
Määritelmät
Latvusmassaa ovat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Työn tilaajalla on ohjeet latvusmassan jättämistä koskevan vaatimuksen toteuttamiseen.
Säästökannoiksi lasketaan viimeisimmässä hakkuussa syntyneet, halkaisijaltaan yli 15 cm paksut kannot.
Seuranta voi olla sertifikaatin haltijan tai toimijan oma seurantajärjestelmä tai esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen toteuttama luonnonhoidon laadunseuranta.
Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta
Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Suojakaistalla ei tehdä:
- maanmuokkausta
- lannoitusta
- kantojen korjuuta
- pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta
- kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla.
Suojakaistalta voidaan poimia muuta puustoa kuin kriteerissä 14 mainittuja säästö- ja lahopuita siten, että kaistalla olevaa pensaskerrosta ja pienikokoista puustoa säilytetään.
Indikaattorit
Käsittelyalueella suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella suojakaistan pituudesta yli 90 %:lla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta. Suojakaistan leveys on rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen vähintään 5–10 metriä.
Määritelmät
Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot.
Maisemallisista tai luonnonhoidollisista syistä voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla.
Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta.
Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella.
FSC®-sertifiointi
Vaatimukset perustuvat 12.5.2011 päivättyyn standardiin. [Lähdeviite22]
Periaate 6: Ympäristövaikutukset
Metsätaloudessa ylläpidetään metsän ekologista toimintaa ja eheyttä suojelemalla luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä arvoja, vesivaroja, maaperää sekä ainoalaatuisia ja herkkiä ekosysteemejä ja alueita.
…
6.3. Ekologiset prosessit ja arvot, mukaan lukien seuraavat, säilytetään, niitä edistetään tai niitä ennallistetaan:
a) Metsien uudistuminen ja kehitys
b) Geneettinen sekä lajien ja ekosysteemien monimuotoisuus
c) Metsäekosysteemin tuottavuuteen vaikuttavat luonnon kiertokulut
…
6.3.3 S Metsänomistaja saa korjata energiapuuta kuivahkoilta kankailta ja sitä viljavammilta kasvupaikoilta sekä vastaavilta turvekankailta.
6.3.3.1 S Energiapuun korjuussa jätetään tasaisesti korjuualalle jakautuneena vähintään 30 % hakkuutähteistä. Kaikki yli 10 cm paksut pysty- ja maalahopuut jätetään korjaamatta ja rikkomatta.
6.3.3.2 S Vähintään 25 kpl/ha halkaisijaltaan yli 15 cm paksuja kantoja (savi- ja silttimailla vähintään 50 kantoa/ha) jätetään korjaamatta tasaisesti korjuualalle jakautuneena. Mahdollisuuksien mukaan jätetään eri puulajien kantoja. Halkaisijaltaan alle 15 cm:n kannot ja vanhat, lahot kannot jätetään korjaamatta.
6.3.3.3 S Kantojenkorjuussa jätetään vähintään 3 metriä leveä suojakaista kasvatettavien puiden ja ojien ympärille.
6.3.3.4 S Kantoja ei korjata pohjavesialueilta.
Huom. Energiapuun korjuun työlajeissa noudatetaan kaikkia sovellettavissa olevia standardin velvoitteita (luontokohteet, suojavyöhykkeet vesistöihin jne.).
Huom. Tämä indikaattori ei estä puunkorjuuta merkittävien sieni- ja hyönteistuhojen uhatessa (Laki hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991)) eikä laajoilta tuhoalueilta, joissa on kuollut suuri osa puustosta.
Todentaminen: Metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset.
6.5. Kirjalliset ohjeet laaditaan ja niitä noudatetaan eroosion estämiseksi sekä hakkuiden ja tienrakennuksen aiheuttamien ja muiden mekaanisten metsävaurioiden minimoimiseksi ja vesistöjen suojelemiseksi.
6.5.1 S Metsänomistaja jättää vesistöjen (mukaan lukien merenrannat) ja pienvesien ympärille maastomuotojen ja maalajin perusteella määräytyvän suojavyöhykkeen. Suojavyöhykkeen leveys tulee olla
a) kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä
b) puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä
c) fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.
6.5.1.1 S Metsän hakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja kantojen korjuu ei ole suojavyöhykkeellä sallittua. Suojavyöhykkeellä ei ajeta metsäkoneilla, lukuun ottamatta välttämättömiä ylityksiä. Huom: suojavyöhykkeellä on mahdollista tehdä selkeästi ennallistavia tai luonnonhoidollisia hakkuita.
Todentaminen: metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset, haastattelut.
Vesien laadun turvaaminen uudistusalojen energiapuun korjuussa
Energiapuun korjuussa vesiensuojelusta huolehtiminen on tärkeää erityisesti kantojen korjuussa. Vesiensuojelun tarve korostuu suojelun kannalta ongelmallisilla, viljavilla ja hienojakoisilla kasvupaikoilla sekä turvemailla. Korjuutyöt pyritään rajaamaan ja ajoittamaan siten, että ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutuminen vesistöihin vältetään.
Suojakaistat
Suojakaistat ovat keskeisiä vesiensuojelussa. Niillä tarkoitetaan vesistöjen ja pienvesien sekä ojien varteen jätettävää kaistaletta, jolla ei rikota pintamaata. Vesistöjen ja pienvesien reunoille jätettävillä suojakaistoilla on vesiensuojelun lisäksi myös tärkeä rooli monimuotoisuuden, riistan ja maiseman kannalta. [Lähdeviite23]
Maanpinnan rikkomattomuus, puuston ja pensaskerroksen säästäminen ja kasvinsuojeluaineiden käytön välttäminen suojakaistalla vähentävät eroosiota ja vesistökuormitusta. Puut tehostavat suojakaistan ravinteiden pidätystä, ja niiden juuristo vähentää virtavesien aiheuttamaa eroosiota. Suojakaistat myös suojaavat alueiden alkuperäistä kasvillisuutta, ja rantapuustolla on monia ekologisia vaikutuksia vesielinympäristöön. Näistä syistä suojakaista kannattaa säilyttää raivaamatta ja ainakin osa suuremmistakin puista tulisi jättää pystyyn hakkuissa.
Vesiensuojeluun erityishuomiota
Vesiensuojelusta huolehditaan erityisesti, kun
- toimitaan vesistöjen tai pienvesien välittömässä läheisyydessä
- toimitaan pohjavesialueella
- toimenpidealueelta johtaa vanhoja toimivia ojia suoraan vesistöihin tai pienvesiin
- hakkuualan läpi virtaa suuri määrä vettä, eli hakkuualan yläpuolinen valuma-alue on laaja.
Vesiensuojelu korostuu kohteissa, joissa
- maapohja on viljavaa (tuore kangas tai sitä viljavampi kasvupaikka)
- maalaji on lajittunutta, hienoja lajitteita (savi, hiesu, hieno hieta) sisältävää kangasmaata tai pitkälle maatunutta turvetta
- maa viettää jyrkästi vesistöä kohti
- alueella tehdään ojitusmätästystä tai kaivetaan yksittäisiä ojia
- alueelta korjataan kantoja
- toimitaan kelirikkoaikaan tai muutoin märkään aikaan, jolloin riski ajourapainumille on suuri
- toimitaan turvemaalla
- alapuolisessa vesistössä on Natura- tai muu luonnonsuojelualue.
Vesiensuojelun edistäminen uudistusalan energiapuun korjuussa
Suojakaistat
Vesistöjen ja pienvesien varsille jätetään yhtenäinen suojakaista, jolla maanpinta säilytetään rikkoutumattomana puunkorjuussa. Suojakaista rajataan vaihtelevan levyiseksi hyödyntäen maaston, puuston ja kasvillisuuden luonnollisia vaihettumiskohtia. [Lähdeviite24]
- Suojakaistan leveys riippuu vesistön tai pienveden tyypistä ja luonnontilaisuudesta, pintaveden liikkumisesta ja määrästä sekä maanpinnan kaltevuudesta ja maalajista.
- Kannonnostossa on huomioitava, että nostovaiheessa maanpinta yleensä rikkoutuu useamman metrin säteellä kannon ympäriltä.
- Mikäli hakkuualue sijaitsee sertifioidulla alueella, on noudatettava sertifioinnin sisältämiä vaatimuksia. Suojakaistan leveys:
PEFC™-sertifiointi
vähintään 5–10 metriä rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen.
FSC®-sertifiointi
- kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä
- puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä
- fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.
- Ojien reunaan jätetään vähintään metrin levyinen ehjä piennar.
- Leveämmät suojakaistat ovat tarpeen hienojakoisilla ja viettävillä mailla, joilla maaperän syöpymisvaara on suuri, ja silloin, kun korjuualaan liittyvä valuma-alue on laaja.
- Tulva-aluetta ei lasketa mukaan suojakaistan leveyteen, joten vesistöjen tavanomainen tulviminen on huomioitava suojakaistan sijaintia määriteltäessä.
- Vesiensuojelua painottava metsänomistaja voi rajata suojakaistat edellä mainittua leveämmäksi ja jättää ne puustoisemmiksi tehostaakseen niiden kykyä pidättää kiintoainesta ja ravinteita.
Muuta huomioitavaa
- Jos kantoja korjataan, suositaan kivennäismaalla sijaitsevia, kantojen korjuuseen soveltuvia kohteita. Vesiensuojelun huomioiminen on erityisen tärkeää turvemailla [Lähdeviite25]), koska niiden valumavedet vaikuttavat kivennäismaita enemmän vesistöihin.
- Eroosioherkillä, jyrkillä rinteillä jätetään kannot kokonaan korjaamatta tai tehdään rinteeseen nostokatkoja, jotka ovat poikittain pääkaltevuussuuntaan nähden. Eroosioherkkiä maalajeja ovat hiesu, hieta ja hieno hiekka sekä niiden moreenit.
- Ojien ja pienvesien ylityspaikat valitaan harkiten ja suojataan tarvittaessa havutuksella tai kevytsillalla. Ojat jätetään korjuun jälkeen toimintakuntoon.
- Vesistöjen, pienvesien ja ojien varsille vältetään jättämästä hakkuutähteitä.
- Hakkuutähteiden ja kantojen varastointia vältetään tekemästä ojien päälle.
Kulttuurikohteiden huomioiminen energiapuun korjuussa
Metsissä on runsaasti kulttuuriperintökohteita. Ne ovat jäänteitä aiemmin eläneiden ihmisten toiminnasta. Osa kohteista on helposti nähtävissä, mutta useimmiten ne ovat näkymättömissä sammaleen ja muun kasvillisuuden alla tai maan sisässä.
Kulttuuriperintökohteet ja lainsäädäntö
Merkittävät kulttuuriperintökohteet on suojeltu muinaismuistolain (295/1963) perusteella, ja tällöin niitä kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä.
Tiedot muinaisjäännösrekisteristä
Kohteilla, joilla on muinaisjäännösrekisterin kohde, on jo leimikon suunnitteluvaiheessa syytä ottaa yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon muinaisjäännöksen rajauksen selvittämiseksi. ELY-keskus vahvistaa hakemuksesta muinaisjäännöksen rajat. Ellei rajoja ole vahvistettu, muinaisjäännöksen ympärille rajataan suoja-alue, jonka leveys on kaksi metriä jäännöksen näkyvistä ulkoreunoista ulospäin. Laajoille muinaisjäännösalueille suunnitellaan ratkaisut erikseen.
Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä voidaan tarkistaa, onko työmaa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tiedossa olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös sellaiset kiinteät muinaisjäännökset, joita ei ole rekisterissä, ovat muinaismuistolain mukaisesti rauhoitettuja. Lisätietoa löytyy Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista(ulkoinen linkki).
Toimintaohje työmaille, joilla on kiinteä muinaisjäännös
Kun työmaallasi on tiedossa oleva ja työmaakarttaan merkitty kiinteä pienialainen muinaisjäännös (muinaismuistolain mukainen kohde) tai epäilet löytäneesi sellaisen, toimi alla esitettyjen ohjeiden mukaan. Sama ohjeistus soveltuu myös sellaisten kulttuuriperintökohteiden säilyttämiseen, joiden turvaaminen perustuu maanomistajan omaan päätökseen.
- Jos kohde tulee vastaan yllättäen, ota yhteys työmaan suunnittelijaan.
- Varmista, että kaikki muutkin työmaalla työskentelevät ja maanomistaja tietävät kohteesta.
- Varmista, että muinaisjäännös on merkitty näkyvästi esimerkiksi kuitunauhalla ennen töiden aloittamista. Muuta rajausta tarvittaessa työn edetessä.
- Älä koskaan aja metsäkoneella muinaisjäännöksen yli.
- Älä kasaa hakkuutähteitä tai puutavaraa muinaisjäännöksen päälle.
- Jos työmaahasi liittyy epäselvyyksiä muinaisjäännösten suhteen, ota yhteys Museovirastoon.
Huomioi lisäksi kasvatushakkuissa
- Poista hakkuissa varovasti kaikki elävät puut ja pensaat muinaisjäännöksen päältä. Puiden juuret vahingoittavat muinaisjäännöstä.
- Älä kaada puita muinaisjäännöksen päälle.
- Älä jätä säästöpuita muinaisjäännösalueelle. Kasvaessaan ja kaatuessaan säästöpuiden juuret rikkovat muinaisjäännöstä.
- Jos mahdollista, jätä hakkuissa muinaisjäännöksen ympärille tekopökkelöitä. Pökkelöt toimivat vuosikymmenten ajan muinaisjäännöksen ”merkkeinä”.
Huomioi lisäksi uudistusaloilla
- Rajaa muinaisjäännös ja suoja-alue kannonnoston ja maanmuokkauksen ulkopuolelle.
- Älä istuta tai kylvä uutta puustoa muinaisjäännösalueen päälle.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma uudistusalojen energiapuun korjuussa
Uudistusalojen energiapuunkorjuulla voidaan vaikuttaa tiettyihin metsätuhoriskeihin. Energiapuun korjuussa poistetaan hakkuutähdettä, joten korjuu vähentää metsäpaloriskiä [Lähdeviite26]. Energiapuun korjuulla ei ole merkittävää vaikutusta nisäkäs-, myrsky- tai kuivuustuhoriskeihin.
Kantojen korjuu voi jonkin verran vähentää juurikäävän leviämistä metsikössä, mutta toimenpiteellä ei saada poistettua kaikkea juurikäävän saastuttamaa puuainesta maaperästä. Korjuu ei siten ole riittävä keino torjua juurikääpää. Metsään pitkäaikaisesti varastoidut tai varastopaikalle unohtuneet juurikääpäiset kannot aiheuttavat riskin taudin leviämiselle. Kantojen korjuun on havaittu vähentävän hyönteistuhoriskiä, mutta tutkimustieto on puutteellista [Lähdeviite27][Lähdeviite28].
Kirjallisuus
- Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. & Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm(ulkoinen linkki) - Saaristo, L., Mannerkoski, I. & Kaipiainen-Väre, H. 2010. Metsätalous ja uhanalaiset lajit. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.
- Campbell ym. 2019. Estimating uncertainty in the volume and carbon storage of downed coarse woody debris. Ecol. Applications 29, e01844.
- Holeksa, J., Zielonka, T., & Żywiec, M. 2008. Modeling the decay of coarse woody debris in a subalpine Norway spruce forest of the West Carpathians, Poland. Canadian Journal of Forest Research, 38(3), 415-428.
- Rautiainen, A., Lintunen, J., & Uusivuori, J. 2018. How harmful is burning logging residues? Adding economics to the emission factors for Nordic tree species. Biomass and Bioenergy, 108, 167-177.
- Palviainen ym. 2004. Decomposition and nutrient release from logging residues after clear-cutting of mixed boreal forest. Plant and Soil 263, 53–67.
- Mäkinen, H., Hynynen, J., Siitonen, J., Sievänen, R. 2006. Predicting the decomposition of scots pine, Norway spruce, and birch stems in Finland. Ecological Applications 16(5): 1865–1879.
- Ranius, T. ym. 2018. The effects of logging residue extraction for energy on ecosystem services and biodiversity: A synthesis. Journal of Environmental Management 209:409–425.
https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2017.12.048(ulkoinen linkki) - Smolander, A., Saarsalmi, A. and Tamminen, P. 2015. Response of soil nutrient content, organic matter characteristics and growth of pine and spruce seedlings to logging residues. For. Ecol. Manage. 357, 117-125.
- Achat, D.L.L., Deleuze, C., Landmann, G., Pousse, N., Ranger, J. & Augusto, L. 2015. Quantifying consequences of removing harvesting residues on forest soils and tree growth – A meta-analysis. Forest Ecology and Management 348: 124–141.
- Thiffault, E., Hannam, K.D., Paré, D., Titus, B.D., Hazlett, P.W., Maynard, D.G. & Brais, S. 2011. Effects of forest biomass harvesting on soil productivity in boreal and temperate forests – A review. Environ. Rev. 19: 278–309.
- Mayer, M. ym., 2020. Tamm Review: Influence of forest management activities on soil organic carbon stocks: A knowledge synthesis. Forest Ecology and Management 466, 118127.
- Strömgren ym. 2013. Carbon stocks in four forest stands in Sweden 25 years after harvesting of slash and stumps. For. Ecol. Manage. 290, 59-66.
- Kaarakka ym. 2016. Carbon and nitrogen pools and mineralization rates in boreal forest soil after stump harvesting. For. Ecol. Manage. 377, 61-70.
- Smolander, A. ym. 2010. Removal of logging residue in Norway spruce thinning stands: Long-term changes in organic layer properties. Soil. Biol. Biochem. 42, 1222-1228.
- Smolander, A. ym. 2019. Dynamics of soil nitrogen cycling and losses under Norway spruce logging residues on a clear-cut. For. Ecol. Manage. 449, 117444
- Törmänen,T. ym. 2018. How do logging residues of different tree species affect soil N cycling after final felling? For. Ecol. Manage. 427, 182-189.
- Puupolttoaineiden laatuohje VTT-M-07608-13
https://www.vttresearch.com/sites/default/files/julkaisut/muut/2014/VTT-M-07608-13_2014_%20update.pdf(ulkoinen linkki) - Routa, J., Kolström, M., Ruotsalainen, J., and Sikanen, L. 2015. Precision Measurement of Forest Harvesting Residue Moisture Change and Dry Matter Losses by Constant Weight Monitoring. International Journal of Forest Engineering, 26:71–83.
- Erber, G., Routa, J., Wilhelmsson, L., Raitila, J., Toiviainen, M., Riekkinen, J. & Sikanen, L. 2014. A prediction model prototype for estimating optimal storage duration and sorting. Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 297.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2014/mwp297.htm(ulkoinen linkki) - PEFC standardit
https://pefc.fi/palvelut/standardit/(ulkoinen linkki) - Suomen FSC standardi
https://fi.fsc.org/fi-fi/sertifiointi/metssertifiointi/suomen-fsc-standardi(ulkoinen linkki) - Saaristo, L. & Vanhatalo, K. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas. Tapion julkaisuja.
- Vrt. Keto-Tokoi, P. 2004. Pienvedet ja rantametsät. Teoksessa Kuuluvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M., Salpakivi-Salomaa, P. (toim.) Metsän kätköissä – Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Edita Publishing Oy. p. 292–305.
- Kubin, E., Murto, T., Kokko, A., Seppänen, R. & Kremsa, J. 2014. Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun valuma-aluetasoiset vaikutukset – koekenttien perustaminen ja alustavia tuloksia. Teoksessa Asikainen, A., Ilvesniemi, H. & Muhonen, T. (toim.). Bioenergiaa metsistä. Tutkimus- ja kehittämisohjelman keskeiset tulokset. Metlan työraportteja 289: 85–96.
- Lindberg,H., Heikkilä, T.V. & Vanha-Majamaa, I. 2011. Suomen metsien paloainekset – kohti parempaa tulen hallintaa. Vantaa. 104 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2294-4(ulkoinen linkki) - Piri, T. ym. 2020. Does stump removal reduce pine weevil and other damage in Norway spruce regenerations? – Results of a 12-year monitoring period. For. Ecol. Manage. 465, 118098.
- Rahman, Abul. Viiri, Heli. Tikkanen, Olli-Pekka. (2018). Is stump removal for bioenergy production effective in reducing pine weevil (Hylobius abietis) and Hylastes spp. breeding and feeding activities at regeneration sites?. For. Ecol. Manage. 424, 184-190. 10.1016/j.foreco.2018.05.003.