Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätaloudessa

Maapallon ilmasto on ollut alati muutoksessa, mutta nykyisin ihmisen toiminnalla on ratkaiseva vaikutus muutoksiin. Ilmaston lämpenemiseen vaikuttavien kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, päästöt ilmakehään ovat suuret. Kasvihuonekaasut lisäävät ilmaston lämpenemistä pitkään, vaikka päästöt saataisiin vähenemään nykyisestä.   

Ilmaston muuttuminen on globaali ilmiö, joka koskee merkittävästi myös Suomea. Muutoksia on jo havaittavissa, sillä esimerkiksi vuotuinen keskilämpötila ja lämpösumma ovat nousseet Suomessa selvästi viime vuosikymmenien aikana.  

Metsien eläinlajiston välinen kilpailu muuttuu, kun olosuhteet ravinnon saannissa, talvehtimisessa ja tautien määrässä muuttuvat. Yksittäisten lajien osalta se voi tarkoittaa kannan hiipumista, vahvistumista tai siirtymistä.   

Ilmastonmuutos edellyttää koko metsätaloudelta uusia toimintatapoja sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi talvien lauhtuminen ja kelirikkoaikojen muutokset haastavat metsäteollisuuden ympärivuotisen puuhuollon jo nyt.  

Metsänhoidolla voidaan parantaa metsien kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Erilaiset metsätuhot ovat keskeisin metsätalouden haavoittuvuus[Lähdeviite1]. Kun huolehditaan metsien monipuolisesta puu- ja eläinlajistosta sekä puuston terveydestä, lisätään metsien kykyä vastustaa lisääntyviä tuhoriskejä myös tulevaisuudessa. 

Metsänomistajalle paras keino varautua omassa metsätaloudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on suunnitelmallinen ja aktiivinen metsänhoito. Näin vähennetään ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia ja samalla varaudutaan muutokseen eri aikajänteillä. Puiden kasvusta huolehtimalla voidaan lisätä myös metsien hiilensidontakykyä[Lähdeviite2] [Lähdeviite3] [Lähdeviite4]. Ennalta arvaamattomien metsätuhojen varalle metsänomistaja voi hankkia lisäturvaa ostamalla riskinsietokyvyn mukaisen metsävakuutuksen. 

Ilmastonmuutoksen myötä kasvukausi pitenee ja puuston kasvuolosuhteet — esimerkiksi lämpöolosuhteet — muuttuvat puuston hiilensidonnalle ja kasvulle otollisemmiksi. Näin tapahtuu etenkin Pohjois-Suomessa, jossa metsien kasvua rajoittaa nykyään lyhyehkö kasvukausi ja melko alhaiset kesälämpötilat toisin kuin Etelä-Suomessa. Puuston kasvun oletetaankin lisääntyvän Pohjois-Suomessa suhteellisesti enemmän kuin Etelä-Suomessa[Lähdeviite5][Lähdeviite2].  

Etelä-Suomessa varsinkin kuusen kasvu voi kärsiä ilmaston lämmetessä ja sen myötä lisääntyvästä kuivuudesta hyvin vettä läpäisevillä kasvupaikoilla. Voimakas lämpeneminen voi vähentää puuston kasvua jopa männyllä [Lähdeviite2]. Metsien rakenteeseen ja puuston kasvuun sekä hiilenvarastoihin vaikuttaa ilmastonmuutoksen lisäksi myös metsien hoidon ja hakkuiden intensiteetti[Lähdeviite3][Lähdeviite4] sekä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät erilaiset tuhoriskit [Lähdeviite6] [Lähdeviite2][Lähdeviite7][Lähdeviite8].  

Ilmastonmuutoksen lisäämät tuhoriskit vaihtelevat puulajeittain ja kasvupaikoittain sekä maantieteellisesti. Riskit tulee ottaa huomioon metsien hoidossa ja hakkuissa [Lähdeviite6][Lähdeviite2][Lähdeviite7][Lähdeviite8]. Myös puuston elinvoimaisuuteen tulee kiinnittää entistä suurempi huomio. Ilmastonmuutoksen vaikutukset puuston kasvuun ja tuhoriskeihin on otettava huomioon myös metsäsuunnittelussa ja suunnittelun apuna käytettävissä kasvumalleissa metsänhoidon ohella.

Metsissä tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ulottuvat useiden vuosikymmenien päähän. Tämän vuoksi ilmastonmuutokseen liittyvät erilaiset metsien hoidon ja käytön riskit on syytä tunnistaa ja ottaa huomioon metsiä koskevassa päätöksenteossa. 

• Lämpötilan että sadannan odotetaan kasvavan selvästi enemmän talvella kuin kesällä.  
• Hellepäivien määrä voi lisääntyä, ja kuivuusjaksot yleistyvät sekä keväällä että kesällä[Lähdeviite9].  
• Runsassateisia päiviä esiintyy yhä useammin.  
• Kylmiä talvia esiintyy aikaisempaa harvemmin.  
• Ilmaston lämpenemisen edetessä routajaksot lyhenevät, ja Etelä-Suomessa maa voi yhä useammin jäädä talvella roudattomaksi[Lähdeviite6].  
• Tuulisuuden ei arvioida muuttuvan Suomessa merkittävästi[Lähdeviite10], mutta myrskytuulet saattavat voimistua etenkin rannikkoalueilla. 

Uusimpien ilmastonmuutosta koskevien malliennusteiden mukaan Suomen vuotuisen keskilämpötilan oletetaan nousevan 2–6 astetta ja vuotuisen sadannan lisääntyvän 6–18 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Ennusteen oletus on, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisääntyy nykyilmaston (tarkastelujakso 1981–2010) noin 350 ppm:stä 430–940 ppm:än. Ennen teollistumisen aikaa hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli noin 280 ppm.  

Vuosina 2040–2069 vuotuisen keskilämpötilan oletetaan olevan 2–3 astetta ja vuotuisen sadannan 6–11 prosenttia korkeampi kuin nykyään. Nämä ennusteet perustuvat Ilmatieteen laitoksen laskemiin 28 ilmastomallin keskiarvotuloksiin. [Lähdeviite11] 

RCP:t (Representative Concentration Pathway) ovat IPCC:ssä (Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli) vuonna 2014 hyväksyttyjä ilmaston mallinnukseen ja tutkimukseen käytettäviä skenaarioita eli tiettyihin olettamuksiin perustuvia ennusteita. RCP:t ovat sidoksissa tulevien vuosien kasvihuonekaasupäästöjen suuruuteen. RCP:n lukuarvo kuvaa, minkä suuruinen maapalloon kohdistuva säteilypakote on vuonna 2100 verrattuna esiteollisiin arvoihin (muutos: +2,6, +4,5, ja +8,5 W/m²). Säteilypakotteen arvo saadaan ilmastosysteemiin imeytyvän auringonsäteilyn ja Maasta avaruuteen poistuvan
pitkäaaltoisen säteilyn erotuksena. Nollaa suurempi säteilypakote merkitsee ilmaston lämpenemistä.
[Lähdeviite12]

Seuraavissa karttakuvissa (1–3) on esitetty ilmastonmuutoksen oletettuja vaikutuksia metsiin. Esitetyt arviot ovat suuntaa-antavia ja ne on tehty pääosin RCP4.5 ja RCP8.5 skenaarioita käyttävien vaikutustutkimusten perusteella. Arviot kuvaavat keskimääräistä tilannetta maan eri osissa (eteläinen, keskinen ja pohjoinen Suomi).

Viitteet: A[Lähdeviite13] B [Lähdeviite14]C[Lähdeviite6] D[Lähdeviite8] E[Lähdeviite15] F[Lähdeviite6] G[Lähdeviite16] H[Lähdeviite17] I[Lähdeviite11] J[Lähdeviite9] K [Lähdeviite18]