Talousmetsien luonnonhoito
Monimuotoisuuden turvaaminen metsätaloudessa
Metsätalouden toimijat havahtuivat 1980-luvulla tunnistamaan oman toiminnan ympäristövaikutuksia, kun yhteiskunnassa alettiin laajemmin kiinnittää huomiota ympäristön tilaan, esimerkiksi vesistöjen kuntoon ja metsälajiston köyhtymiseen. Ensimmäinen yksityismetsätalouteen tarkoitettu ympäristöohjeistus ”Metsäluonnon hoito ja suojelu yksityismetsissä” ilmestyi vuonna 1989. Ekologinen kestävyys ja monimuotoisuuden säilyttäminen otettiin osaksi metsälakia vuonna 1996.
Metsäluonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuus on ekosysteemipalveluiden perusta. Geenit ja niiden myötä lajit ja luontotyypit ovat kuin koodinpätkiä, jotka ylläpitävät luonnon toimintaa monimutkaisissa ja alati muuttuvissa ekosysteemeissä, joiden varaan myös yhteiskuntien hyvinvointi rakentuu.
Luonnon monimuotoisuutta voidaan kuvata
- saman lajin yksilöiden välisenä perinnöllisenä vaihteluna.
- valitulla tarkastelualueella elävien lajien lukumääränä
- elinympäristöjen määrän ja koostumuksen olevana vaihteluna.
Metsätalouden vaikutukset monimuotoisuuteen
Metsien intensiivisen käytön historia on Suomessa satoja vuosia pitkä. Ajan saatossa osa lajeista on taantunut merkittävällä tavalla. Ensisijaisesti kivennäismaa- ja lehtometsissä elävistä lajeista noin 833 on luokiteltu uhanalaisiksi ja noin sadan lajin arvioidaan hävinneen. Lisäksi metsien käyttö on vaikuttanut korpien ja muiden puustoisten soiden uhanalaisiin lajeihin.
Metsätaloudessa metsien puuntuotantopalvelua tehostetaan ja ohjaillaan erilaisilla toimenpiteillä kuten uudistamalla, viljelemällä, harventamalla metsiä sekä lannoittamalla ja kuivattamalla metsämaata. Samalla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen sekä metsien muiden ekosysteemipalveluiden tuotantoon. Puuntuotantopalvelun hyödyntämisellä on Suomessa pitkä historia. Sen jäljet näkyvät luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä ja ekosysteemipalvelutarjonnan muutoksina.
Syyt nyt uhanalaiseksi arvioitavan lajin taantumiseen voivat löytyä kaukaa menneisyydestä tai lähivuosikymmenten takaa. Merkittäviä syitä metsälajien uhanalaistumiselle ovat luontotyyppien, kuten lehtojen pinta-alan väheneminen pellonraivauksen myötä sekä monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, esimerkiksi lahopuun ja kookkaiden vanhojen elävien puuyksilöiden väheneminen. Vähäisemmässä määrin metsälajien taantumiseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi avoimien alueiden sulkeutuminen, metsäpaloympäristöjen harvinaistuminen ja rakentaminen.
Mitä tiedämme metsäluonnon monimuotoisuuden tilanteesta?
Talousmetsien luonnonhoidon hyötyjä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiselle voidaan seurata monilla indikaattoreilla. Ympäristöhallinnon ylläpitämässä luonnontila.fi -palvelussa voi seurata esimerkiksi lahopuun määrässä, metsälintukannoissa, riistarikkaudessa sekä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien määrässä tapahtuvia muutoksia.
Monimuotoisuuden kannalta myönteisestä muutoksesta kertoo esimerkiksi valtakunnan metsien inventoinneissa todettu Etelä-Suomen talousmetsien lahopuun määrän kasvaminen. Uhanalaisten lajien arvioinnissa tämän on todettu jo vaikuttaneen myönteisesti lahopuulla eläviin uhanalaisiin hyönteislajeihin. Metsissä myönteistä kehitystä on todettu 109 lajilla, joista 21 on kovakuoriaisia. Kielteinen kehitys on todettu 140 lajilla, joista 55 lajia on jäkäliä. [Lähdeviite1]
Eliölajien monimuotoisuuden rinnalla monimuotoisuuden tilannetta voidaan arvioida myös luontotyyppitarkastelun kautta. Viimeisimmän arvioinnin 2018 perusteella merkittävä osa kangasmetsien, lehtojen, puustoisten soiden sekä metsäisten vesi- ja kallioelinympäristöjen luontotyypeistä on uhanalaisia. Merkittävimpiä luontotyyppien uhanalaistumisen syitä ovat kuolleen puun väheneminen, vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden väheneminen sekä puulajisuhteiden muutokset.
Indikaattorit osoittavat, että metsätaloudessa tehdään luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi oikean suuntaisia toimenpiteitä. Talousmetsien luonnonhoidon ja muiden monimuotoisuuden turvaamiskeinojen vaikutus Suomen luontoon näkyy viiveellä. Luonnonhoidon rinnalla monimuotoisuuden kehitykseen vaikuttaa merkittävällä tavalla metsänhoidon käytäntöjen kehittyminen. Talousmetsien luonnonhoito, metsänhoito ja suojelualueverkoston kehittyminen ratkaisevat yhdessä luonnon monimuotoisuuden ja metsien ekosysteemipalvelutarjonnan kehityksen suunnan.
Tällä hetkellä tehtävät ratkaisut voivat näkyä konkreettisesti vuosisatojenkin päästä. Esimerkiksi säästöpuuksi jätetty puu voi säilyä maisemassa useamman metsänomistajasukupolven ajan.
Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä
Lajien uhanalaistumiskehityksen pysäyttämisen tavoite toi metsätalouteen 1990-luvulla joukon keinoja, jotka ovat olennainen osa talousmetsien luonnonhoidon kokonaisuutta. Yksinkertaisesti kuvattuna monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä toteutuu, kun
- tunnistetaan ja rajataan ulos toimenpiteistä ne alueet, joissa metsänkäsittely tuottaisi monimuotoisuusarvojen merkittävän heikentymisen tai häviämisen sekä
- toimitaan metsänkäsittelyalueella luonnon monimuotoisuutta turvaavilla ja lisäävillä tavoilla.
Puuntuotanto, laaja ekosysteemipalvelutarjonta ja monimuotoisuuden turvaaminen voidaan sovittaa yhteen metsän- ja luonnonhoidon keinoilla. Tämä vahvistaa metsätalouden hyväksyttävyyttä, auttaa toimijoita puuraaka-aineen hankinnassa tavoitteiltaan vaihtelevilta maanomistajilta sekä edistää lopputuotteiden kiinnostavuutta kansainvälisillä markkinoilla.
Ei-toivottujen ympäristövaikutusten lisäksi myös metsänomistajien tavoitteiden monipuolistuminen on asettanut paineita kehittää metsätalouteen menetelmiä, jotka palvelevat näitä metsänomistajien vaihtelevia tavoitteita. Metsänomistajat ovat tottuneet toteuttamaan monenlaisia luonnonhoidon toimenpiteitä osana vapaaehtoista metsäsertifiointia. Ensimmäiset PEFC-metsäsertifikaatit myönnettiin jo 1990-luvun loppupuolella ja tällä hetkellä valtaosa suomalaisista talousmetsistä on sertifioitu PEFC- ja/tai FSC-sertifioinnilla. Sertifiointi on tuonut luonnonhoidon menetelmät, esimerkiksi säästöpuiden jättämisen, osaksi normaalia käytäntöä laajoilla pinta-aloilla.
Talousmetsien luonnonhoito - Ilmastonmuutoksen hillintä
Talousmetsien luonnonhoidolla turvataan metsien ekosysteemin toimintaa. Kohdistamalla luonnonhoidon toimenpiteet oikein parannetaan niiden positiivisia vaikutuksia myös metsien hiilensidontaan ja varastointiin.
Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa
Talousmetsien luonnonhoidolla vaikutetaan metsikön monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin. Puuston elinvoimaisuus ylläpitää metsikön kykyä sitoa ja varastoida hiiltä sekä vastustaa erilaisia tuhoja. Ilman talousmetsien luonnonhoitoakin metsikkö sitoo kasvaessaan hiiltä, mutta pitkällä aikavälillä luonnonhoito tukee ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteita.
Metsissä hiiltä varastoituu maaperään, puustoon ja muuhun kasvillisuuteen[Lähdeviite2]. Luonnonhoidon menetelmistä erityisesti suojakaistojen ja luontokohteiden puuston säilyttämisellä sekä [Lähdeviite3] säästöpuiden ja kuolleiden puiden pysyvällä jättämisellä metsään on mahdollista lisätä puuston ja maaperän hiilivarastoa. Toimenpiteiden vaikutusten suuruutta säätelee ennen kaikkea jätettävän lahopuun määrä ja laatu.[Lähdeviite4][Lähdeviite5]Lahopuulla on olennainen merkitys luonnonhoidossa ja metsän hiilivaraston ylläpidossa[Lähdeviite5].
Hitaamman lahoamisen vuoksi hiili säilyy pidempään havupuiden ja pystypuiden säästöpuissa kuin lehtipuissa tai maalahopuissa[Lähdeviite6][Lähdeviite7]. Varsinkin vanhat keloutuneet männyt[Lähdeviite8] voivat säilyä vuosikymmeniä hiilivarastoina, pohjoisessa Suomessa pidempään kuin eteläisessä. Energiapuuna käytettäessä lahopuussa oleva hiili vapautuisi välittömästi.[Lähdeviite9]
Taimettuminen ja taimien kasvu säästöpuiden läheisyydessä on verrattain hidasta. Säästöpuiden voi toisaalta odottaa tuottavan uudistusalalle uusia taimia tavanomaisen siemenpuuston tapaan, joskin vaikutus on epätasaista[Lähdeviite10][Lähdeviite11][Lähdeviite12]. Säästöpuut voivat hetkellisesti heikentää kehittyvän taimikon kasvua, mutta vaikutus on pienin silloin kun säästöpuut on jätetty ryhmiin[Lähdeviite13][Lähdeviite4]. Toisaalta säästöpuilla on todettu olevan positiivinen vaikutus uudistusalueen sienijuurten monimuotoisuuteen ja taimien mykoritsoitumiseen[Lähdeviite14][Lähdeviite15][Lähdeviite16]. Tämä parantaa taimien kykyä ottaa maaperästä vettä ja ravinteita ja siten vahvistaa taimikon kasvua ja hiilensidontaa.
Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen
Talousmetsien luonnonhoidon menetelmät yleisesti lisäävät metsämaan hiilivarastoa. Kuolleen puun lahoamisen myötä sen sisältämästä hiilestä osa vapautuu ajan myötä ilmakehään[Lähdeviite3][Lähdeviite17] ja osa kartuttaa maaperän hiilivarastoa[Lähdeviite5][Lähdeviite18].