Lannoituksen mahdollisuudet metsissä Lannoitus on nopea ja kustannustehokas keino nopeuttaa nuoren tai varttuneen hoidetun havupuuvaltaisen kasvatusmetsän järeytymistä. Lannoituksella voidaan parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua, jolloin puhutaan kasvatuslannoituksesta, tai poistaa puiden kasvun heikkenemistä aiheuttava ravinne-epätasapaino, jolloin kyseessä on terveyslannoitus. Metsänomistaja voi lannoittamalla lisätä hiilensidontaa ja puuntuotosta sekä metsätalouden kannattavuutta. Lannoituksia&nbsp;voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran. Ojitetuilla turvemailla voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta tuhkalannoituksella, sillä se lisää puuston kasvua ja haihduntaaSmolander, A., Väänänen, P., Laiho, R. ym. 2023. Vaikutukset maaperään ja vesistökuormitukseen Julkaisussa: Lehto, T. &amp;amp; Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s.. Vaikutus puuston kasvuun Kivennäismailla puiden kasvua rajoittaa eniten niukkuus typestä (N), jolloin typpilannoituksella lisätään sekä puiden kasvua että arvokasvua.&nbsp;Turvemailla ravinteisuus vaihtelee suuresti. Paksuturpeisilla ja alkuaan nevaisilla soilla, jotka ojituksen vaikutuksesta ovat kehittyneet puolukka-, mustikka- tai ruohoturvekankaiden II-tyypeiksi, puiden kasvua rajoittaa yleensä fosforin (P) heikko saatavuus ja kaliumin (K) niukkuus.&nbsp;Boorista (B) voi tulla pulaa niin kivennäis- kuin turvemailla. Ravinne-epätasapainon korjaamisella saadaan parannettua puuston pituuskasvua. Lannoitevaikutuksen kesto Kasvatuslannoitus kivennäismailla toteutetaan typpilannoituksena, jonka vaikutusaika on männiköissä 6–8 vuotta ja kuusikoissa 8–10 vuotta. Hidasliukoisten typpilannoitteiden vaikutus voi kestää paljon tätäkin pidempään&nbsp;Smolander, A., Henttonen, H.M. &amp;amp; Martikainen, P. 2020. Hitaasti typpeä vapauttavan ureaformaldehydin vaikutuksista puuston kasvuun, maaperään ja ympäristöön. Metsätieteen aikakauskirja 2020: 10219.. Kertalannoituksen aikaansaama kasvunlisäys lannoituksen jälkeen. Lähde: Luke synteesiraportti 2023, Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa. Terveyslannoituksen lannoitusvaikutus ojitetuilla turvemailla tuhkalannoituksena on kivennäismaiden lannoituksia pidempi, lannoitteesta riippuen 15–30 vuotta tai jopa pidempi. Hyvälaatuisella puutuhkalla 3–5 tonnin hehtaariannoksena kasvureaktio kestää yli 30 vuotta&nbsp;Moilanen ym 2015. Fertilization increased growth of Scots pine and financial performance of forest management in a drained peatland in Finland. Silva Fennica 49(3): id 1301. 18 p.. PK- ja tuhkalannoituksen vaikutus ilmenee aluksi hitaasti, ja lisäkasvun maksimi ajoittuu 10–20 vuoden päähän lannoituksesta. Pohjois-Suomessa tämä tapahtuu hitaammin&nbsp;Rautio, P. &amp;amp; Hökkä, H. 2016. Teollisuuden ja yhteiskunnan sivuvirrat metsälannoitteina – mahdollisuudet ja haasteet. Acta Lapponica Fenniae 27: 17-27.. Terveyslannoituksia ovat myös boorin puutteen korjaamiseksi tehtävät boorilannoitukset. Neulasten booripitoisuudet nousevat lannoituksen jälkeen nopeasti ja kasvuvaikutuksia saadaan jo 2–4 vuoden kuluttua. Boorilannoituksen vaikutusaika on pidempi kuin typpilannoituksen, mutta eri kasvupaikkojen vasteita ei tunneta kovin tarkasti, eikä siten boorilannoituksen toistoväliä&nbsp;Lehto, T. &amp;amp; Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s.. Lannoituksella tavoiteltava lisäkasvu kivennäis- ja turvemailla Kivennäismaat Etelä- ja Väli-Suomen kivennäismailla saadaan varttuneissa metsissä yhdellä typpilannoituksella (150-250 kgN/ha) tuotettua lisäpuuta yleensä 12–20 kuutiota hehtaarilla. Kasvuennusteissa käytetty lisäkasvu on Etelä-Suomen havupuilla noin 1,5 m³/ha/v kymmenenvuoden ajan. Suurimmat kasvunlisäykset saadaan männylle kuivahkoilla kasvupaikoilla ja kuuselle kuivahkoilla tai tuoreilla kankailla. Kivennäismailla lannoitusvaikutus on suurimmillaan 3–5 vuoden kuluttua lannoituksesta ja hiipui noin 10 vuodessa. Pohjois-Suomessa lannoituksen kasvunlisäys on noin kolmanneksen pienempi kuin Etelä-Suomessa. Kasvunlisäys on suurimmillaan nuorissa metsiköissä ja heikkenee hitaasti metsikön ikääntyessä. Typpilannoitus lisää läpimitan kasvua enemmän kuin pituuskasvua. Peräkkäisissä typpilannoituksissa on saatu kerrasta toiseen melko samanlainen lisäkasvu.Lehto, T. &amp;amp; Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s. Turvemaat Turvemailla keskimääräinen PK- tai tuhkalannoituksen tuottaman pitkän ajan kasvunlisäys on 1–3 m3/ha/v kasvupaikasta (PtkgI – MtkgII) riippuen&nbsp;Hökkä ym. 2012. Modelling volume growth response of young Scots pine (Pinus sylvetris) stands to N, P, and K fertilization in drained peatland sites in Finland. Canadian Journal of Forest Research 42(7): 1359–1370.. Tuhkalannoitus tuottaa runsastyppisiin MtkgII ja PtkgII-männiköihin voimakkaan lisäkasvun eli 1,4–4,0 m³/ha/v, joka kestää 30–40 vuotta. Tällöin kasvupaikan ravinnetila paranee yhdellä tai kahdella kasvupaikkaluokalla. PK-lannoitteella on saatu hieman pienempiä, mutta pitkäaikaisia kasvunlisäyksiä 1,3–2,0 m³/ha/v. Tuhka näyttää pitkällä ajalla lisäävän selvästi kasvua myös niukkatyppisillä varputurvekankaan kasvupaikoilla 1,4–2,4 m³/ha/v.Lehto, T. &amp;amp; Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s. Yleisesti ottaen, mitä runsastyppisempi suo on ja mitä epätasapainoisempi puuston ravinnetila on typen ja muiden ravinteiden suhteen, sitä suurempi on lannoituksen tuottama absoluuttinen ja suhteellinen lisäkasvu&nbsp;Moilanen, M. &amp;amp; Hökkä, H. 2009. PK-lannoituksella aikaansaadun kasvureaktion suuruus riippuu ojitusaluemännikön ravinnetilasta. Suo 60 (3–4).. Boorin puutoksen korjaaminen lannoituksella vähentää kasvuhäiriöiden määrää, josta pituuskasvun lisäys on selvin kasvuvaikutus. Läpimitan kasvu taas ei yleensä muutu.Hynönen, T. 2004. Booripitoiset lannoitteet ja nuoren kuusikon toipuminen häiriöstä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 934: 58–61.Kilpeläinen, J., Räisänen, M., Mehtätalo, L., et al. 2013. The longevity of Norway spruce responses to boron fertilisation. Forest Ecology and Management 307: 90–100.Rikala R, Vuorinen M. 2004. Boorilannoitteen syyslevitys kuusikossa. Metsäntutkimuslaitoksen
tiedonantoja 934: 62–63. Lannoitushyötyjen voidaan odottaa paranevan ilmaston lämpenemisen myötä etenkin Pohjois-Suomessa, jossa maaperän alhaisemmat lämpötilat rajoittavat myös puuston kasvua. Metsien lannoitusta tulisi välttää pahimmilla lumituhoalueilla, jotka sijaitsevat tyypillisesti korkeammalla kuin 200 m merenpinnan yläpuolella&nbsp;Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.. Lannoitus ei ole kannattavaa alueilla, joilla lämpösumma on alle 850 d.d. -yksikköä. Runsastyppisten kaliumin ja fosforin puutoksesta kärsivien turvemaiden tuhkalannoitus on erityisen kannattavaa. Taloudellisin levitys on maastalevitys, mikä onnistuu varmimmin maan ollessa roudassa. Kuva: © Pentti Väisänen.

Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.

Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

Kasvatuslannoituksella voidaan parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua. Kivennäismailla typpi on tärkein puuston kasvua rajoittava ravinne. Havupuuvaltaisessa puustossa parhaat kasvunlisäykset saadaan typpeä ja fosforia sisältävillä lannoitteilla. Ojitettujen turvemaiden ravinnetalous poikkeaa kivennäismaista, ja niillä puuston kasvua rajoittavaa ravinne-epätasapainoa esiintyy yleisimmin. Turvemailla puuston kasvua rajoittavat ensisijaisesti fosforin, kaliumin ja hivenaineista boorin puute.

Merkittävimmät ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), otsoni (O3) sekä freonit. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla maan pinnalta lähtevän lämpösäteilyn siirtymistä avaruuteen.

Metsänlannoituksen tavoitteena on parantaa puuston kasvua ja elinvoimaisuutta lisäämällä niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden. Metsänlannoitusta voidaan tehdä kasvatus- ja terveyslannoituksena.

Lannoitus on nopea ja kustannustehokas keino nopeuttaa nuoren tai varttuneen hoidetun havupuuvaltaisen kasvatusmetsän järeytymistä. Metsänlannoituksella voidaan parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua tai poistaa puiden kasvun heikkenemistä aiheuttava ravinne-epätasapaino. Metsänomistaja voi lannoittamalla lisätä puuntuotosta ja metsätalouden kannattavuutta.

Puuston ravinnehäiriöllä tarkoitetaan ravinteiden epätasapainoa, jolloin maaperässä on ravinteita epätasaisesti suhteessa puuston tarpeeseen. Tämä voi aiheuttaa näkyviä oireita puun lehdissä, neulasissa tai kasvutavassa. Oireita voivat olla värimuutokset neulasissa ja lehdissä, tai erilaiset kasvuhäiriöoireet (latvuksen oireet). Ravinnetalouden epätasapainoja voidaan korjata lannoituksella.

Terveyslannoituksella tarkoitetaan sellaisten metsien lannoitusta, joiden kehitys metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta on taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi ja jotka voidaan saada elpymään lannoittamalla.
Metsän terveyslannoitus tarkoittaa suometsien tuhkalannoitusta sekä lannoitusta kohteella, jonka maaperässä esiintyy boorinpuutosta. Metsän terveyslannoitukseen on yksityisten metsänomistajien mahdollista saada tukea.

Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaiden ravinteisuuden hoitoon, jossa sillä saadaan pitkäkestoinen maanparannusvaikutus. Tuhkapohjaisten kierrätyslannoitteiden valmistuksessa käytetään bioenergian tuotannossa syntyviä tuhkia. Tuhkan lannoitekäyttökelpoisuutta valvotaan lannoiteasetuksen edellyttämillä analyyseillä.

Metsän lannoituksella voidaan parantaa puuston kasvua ja hiilensidontaa sekä nopeuttaa puiden järeytymistä. Lannoituksia voidaan tehdä sekä kivennäis- että turvemailla, mutta toteutukset eroavat toisistaan.
Lannoituksella lisätään metsään niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden. Lannoituksella voidaan parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua tai poistaa puiden kasvun heikkenemistä aiheuttava ravinne-epätasapaino.

# Lannoitus

## Lannoituksen mahdollisuudet metsissä

Lannoitus on nopea ja kustannustehokas keino nopeuttaa nuoren tai varttuneen hoidetun havupuuvaltaisen kasvatusmetsän järeytymistä. Lannoituksella voidaan parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua, jolloin puhutaan **kasvatuslannoituksesta**, tai poistaa puiden kasvun heikkenemistä aiheuttava ravinne-epätasapaino, jolloin kyseessä on **terveyslannoitus**.
Metsänomistaja voi lannoittamalla lisätä hiilensidontaa ja puuntuotosta sekä metsätalouden kannattavuutta*.* Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran.
Ojitetuilla turvemailla voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta tuhkalannoituksella, sillä se lisää puuston kasvua ja haihduntaa.

- Kivennäismailla puiden kasvua rajoittaa eniten niukkuus typestä (N), jolloin typpilannoituksella lisätään sekä puiden kasvua että arvokasvua.
- Turvemailla ravinteisuus vaihtelee suuresti. Paksuturpeisilla ja alkuaan nevaisilla soilla, jotka ojituksen vaikutuksesta ovat kehittyneet puolukka-, mustikka- tai ruohoturvekankaiden II-tyypeiksi, puiden kasvua rajoittaa yleensä fosforin (P) heikko saatavuus ja kaliumin (K) niukkuus.
- Boorista (B) voi tulla pulaa niin kivennäis- kuin turvemailla. Ravinne-epätasapainon korjaamisella saadaan parannettua puuston pituuskasvua.

# Lannoitus

## Lannoitevaikutuksen kesto

**Kasvatuslannoitus** kivennäismailla toteutetaan typpilannoituksena, jonka vaikutusaika on männiköissä 6–8 vuotta ja kuusikoissa 8–10 vuotta. Hidasliukoisten typpilannoitteiden vaikutus voi kestää paljon tätäkin pidempään .

**Terveyslannoituksen** lannoitusvaikutus ojitetuilla turvemailla tuhkalannoituksena on kivennäismaiden lannoituksia pidempi, lannoitteesta riippuen 15–30 vuotta tai jopa pidempi*.* Hyvälaatuisella puutuhkalla 3–5 tonnin hehtaariannoksena kasvureaktio kestää yli 30 vuotta . PK- ja tuhkalannoituksen vaikutus ilmenee aluksi hitaasti, ja lisäkasvun maksimi ajoittuu 10–20 vuoden päähän lannoituksesta. Pohjois-Suomessa tämä tapahtuu hitaammin .
**Terveyslannoituksia** ovat myös boorin puutteen korjaamiseksi tehtävät boorilannoitukset. Neulasten booripitoisuudet nousevat lannoituksen jälkeen nopeasti ja kasvuvaikutuksia saadaan jo 2–4 vuoden kuluttua. Boorilannoituksen vaikutusaika on pidempi kuin typpilannoituksen, mutta eri kasvupaikkojen vasteita ei tunneta kovin tarkasti, eikä siten boorilannoituksen toistoväliä .

# Lannoitus

## Lannoituksella tavoiteltava lisäkasvu kivennäis- ja turvemailla

**Turvemaat**

Etelä- ja Väli-Suomen kivennäismailla saadaan varttuneissa metsissä yhdellä typpilannoituksella (150-250 kgN/ha) tuotettua lisäpuuta yleensä 12–20 kuutiota hehtaarilla. Kasvuennusteissa käytetty lisäkasvu on Etelä-Suomen havupuilla noin 1,5 m³/ha/v kymmenenvuoden ajan. Suurimmat kasvunlisäykset saadaan männylle kuivahkoilla kasvupaikoilla ja kuuselle kuivahkoilla tai tuoreilla kankailla.
Kivennäismailla lannoitusvaikutus on suurimmillaan 3–5 vuoden kuluttua lannoituksesta ja hiipui noin 10 vuodessa. Pohjois-Suomessa lannoituksen kasvunlisäys on noin kolmanneksen pienempi kuin Etelä-Suomessa. Kasvunlisäys on suurimmillaan nuorissa metsiköissä ja heikkenee hitaasti metsikön ikääntyessä. Typpilannoitus lisää läpimitan kasvua enemmän kuin pituuskasvua. Peräkkäisissä typpilannoituksissa on saatu kerrasta toiseen melko samanlainen lisäkasvu.

Turvemailla keskimääräinen PK- tai tuhkalannoituksen tuottaman pitkän ajan kasvunlisäys on 1–3 m3/ha/v kasvupaikasta (PtkgI – MtkgII) riippuen . Tuhkalannoitus tuottaa runsastyppisiin MtkgII ja PtkgII-männiköihin voimakkaan lisäkasvun eli 1,4–4,0 m³/ha/v, joka kestää 30–40 vuotta. Tällöin kasvupaikan ravinnetila paranee yhdellä tai kahdella kasvupaikkaluokalla. PK-lannoitteella on saatu hieman pienempiä, mutta pitkäaikaisia kasvunlisäyksiä 1,3–2,0 m³/ha/v. Tuhka näyttää pitkällä ajalla lisäävän selvästi kasvua myös niukkatyppisillä varputurvekankaan kasvupaikoilla 1,4–2,4 m³/ha/v.
Yleisesti ottaen, mitä runsastyppisempi suo on ja mitä epätasapainoisempi puuston ravinnetila on typen ja muiden ravinteiden suhteen, sitä suurempi on lannoituksen tuottama absoluuttinen ja suhteellinen lisäkasvu .
Boorin puutoksen korjaaminen lannoituksella vähentää kasvuhäiriöiden määrää, josta pituuskasvun lisäys on selvin kasvuvaikutus. Läpimitan kasvu taas ei yleensä muutu.

Lannoitushyötyjen voidaan odottaa paranevan ilmaston lämpenemisen myötä etenkin Pohjois-Suomessa, jossa maaperän alhaisemmat lämpötilat rajoittavat myös puuston kasvua.
Metsien lannoitusta tulisi välttää pahimmilla lumituhoalueilla, jotka sijaitsevat tyypillisesti korkeammalla kuin 200 m merenpinnan yläpuolella . Lannoitus ei ole kannattavaa alueilla, joilla lämpösumma on alle 850 d.d. -yksikköä.

Lannoituksilla lisätään puuston kasvua, nopeutetaan puiden järeytymistä, jolloin hakkuiden aikaistaminen mahdollistuu. Lannoituksella aikaansaadusta hiilensidonnan lisäyksestä on mahdollista saada myös korvausta.
Lannoitukseen liittyy myös taloudellisia riskejä. Puuston kasvureaktion määrää ei voi ennustaa kuten ei myöskään tulevaa raakapuun hintatasoa. Lannoitteen ja lannoituksen hinta vaikuttaa myös kannattavuuteen. Lannoituksen aikaansaama, lisääntynyt puuston neulasmassa voi joissakin tapauksissa lisätä puuston tuuli- ja lumituhoriskiä.

# Lannoitus

## Taimikoiden lannoitus harvoin kannattavaa

Hyvin kasvavien taimikoiden lannoittaminen ei ole kannattavaa, koska lannoitus ei merkittävästi paranna taimien alkukehitystä ja lannoitukseen sijoitettu pääoma ei ole nopeasti realisoitavissa. Pienten puiden ravinnetarve on suhteellisen matala.
Poikkeuksena ovat ravinne-epätasapainosta kärsivät taimikot, joissa lannoituksella voidaan ehkäistä kasvun taantumista sekä puuaineksen vikaisuutta. Näitä ovat esimerkiksi boorinpuutoksesta kärsivät kuusen taimikot.
Toisaalta jos taloudellisena tavoitteena on maan hiilinielun kasvattaminen, nuorten metsien lannoittaminen typellä voi muodostua kannattavaksi.

# Lannoitus

## Yhteishankkeet parantavat kannattavuutta

Lannoitukset on kannattavinta toteuttaa yhteishankkeina tai suurialaisina erillishankkeina, jolloin lannoitteiden hehtaarikohtaiset hankkimis- ja levityskustannukset pysyvät kohtuullisina. Omatoiminen metsänomistaja voi toteuttaa lannoituksia myös pienemmillä aloilla itse.

Metsänlannoitus on taloudellisesti yksi kannattavimmista metsätalouden investoinneista. Lannoituksilla voidaan tuottaa enemmän käyttöpuuta, nopeuttaa puiden järeytymistä. Nopeampi järeytyminen mahdollistaa lyhyemmän kiertoajan eli hakkuiden aikaistamisen. Investointi on muihin metsänhoitotöihin verrattuna suhteellisen lyhytaikainen, sillä lisätuotto realisoituu pääosin jo seuraavassa hakkuussa.

# Lannoitus

## Yhteishankkeet parantavat kannattavuutta

##  [Esimerkki lannoituksen kannattavuudesta kivennäismaalla](/fi/node/2264)

Kun lannoitus tehdään kyseisessä kuusikossa 10 vuotta ennen päätehakkuuta, nettotulojen nykyarvo on lannoituksen ansiosta suurempi kaikilla esimerkin korkokannoilla. Jos lannoitus tehdään vasta viisi vuotta ennen päätehakkuuta, osa lannoitusvaikutuksena saatavasta kasvun lisäyksestä jää hyödyntämättä ja kannattavuus heikkenee.

Kivennäismailla lannoituksella voidaan kertainvestointina saavuttaa 10–20 prosentin sisäinen korko. Paras tuotto lannoitusinvestoinnista saadaan, kun tukkipuun osuutta lisäävä lannoitus tehdään noin 6–10 vuotta ennen uudistushakkuuta.

Turvemailla lannoituksen taloudellinen tuotto on kivennäismaita pienempi, kun ravinne-epätasapainon takia lannoitus on tarpeen jo metsikön nuorella iällä. Varttuneen suometsän PK-lannoitus (fosfori ja kalium) tai tuhkalannoitus tuottaa 15–20 vuodessa parhaimmillaan yli 10 prosentin sisäisen koron.

# Lannoitus

## Nuorten puustojen lannoitus turvemaalla voi olla kannattavaa

Lannoitus on hyvä tehdä jo metsikön nuorella iällä runsastyppisillä II-tyypin turvekankailla, jotta puiden kasvupotentiaali hyödynnetään paremmin. Myös joillakin turvemailla kaliumin puutos on mahdollinen jo varhaisessa vaiheessa, mikä voi jopa pysäyttää varsinkin kuusen taimikon varttumisen. Turvemaan taimikon tuhkalannoitus voikin olla taloudellisesti järkevä toimenpide, sillä se lisää kasvua voimakkaasti ja vaikutus kestää vuosikymmeniä.

# Lannoitus

## Nuorten puustojen lannoitus turvemaalla voi olla kannattavaa

##  [Esimerkki lannoituksen kannattavuudesta turvemailla](/fi/node/2266)

Table
| Kohde | Runsastyppinen, fosforin ja kaliumin puutoksesta kärsivä ojitettu puolukkaturvekangas Keski-Pohjanmaalla |
| Puusto | Mäntyvaltainen, 55-vuotias kasvatusmetsäValtapituus: 14,5 metriäPohjapinta-ala: 27,5 m³/ha |
| Käsittelyvaihtoehto 1 | Harvennus ja PK-lannoitus 55 v. + harvennus 70 v. + päätehakkuu 90 v. Päätehakkuukeskiläpimitta 23 cm |
| Käsittelyvaihtoehto 2 | Harvennus 55 v. + harvennus 75 v. + päätehakkuu 105 v.   Päätehakkuukeskiläpimitta 23 cm |
| Tulos käsittelyvaihtoehto 1 | Ainespuukertymä: 400 m³/ha, josta tukkipuuta 175 m³/ha |
| Tulos käsittelyvaihtoehto 2 | Ainespuukertymä: 390 m³/ha, josta tukkipuuta 165 m³/ha |

Esimerkin taloustulokset - nettotulojen nykyarvot (NPV) - on laskettu kahdella korkokannalla (3 % ja 5 %) käyttäen tilastoituja toteutuneita kantohintoja ja lannoituskustannusta 400 €/ha. Lannoitus paransi merkittävästi nettotulojen nykyarvoa eli oli molemmilla korkokannoilla tarkasteltuna hyvin kannattavaa. Oikein valituilla kohteilla käytettynä suometsän lannoitus on siis erittäin kilpailukykyinen investointivaihtoehto.
Päätelmiä:
- Oikea kohdevalinta on lannoituksen kannattavuuden ja sen aikaansaaman lisäkasvun kannalta kaiken a ja o.
- Suometsien kannattavimpia lannoituskohteita ovat ravinne-epätasapainosta kärsivät, runsastyppisillä ojitetuilla turvekankailla kasvavat havupuuvaltaiset metsät.
- Suometsän lannoituksella voi lyhentää metsikön kiertoaikaa ja saada samalla runsaammat ja enemmän tukkipuuta sisältävät hakkuukertymät.
- Hyvillä kohteilla suometsien lannoituksen kannattavuus kestää varsin paljon puun hinnan ja lannoituskustannusten vaihtelua. Toisin sanoen investointiin sisältyvä riski on kohtuullisen vähäinen.

# Lannoitus

## Typpilannoitus harvoin kannattavaa turvemailla

Typpilannoituksella saadut kasvureaktiot ovat turvemailla melko vaatimattomia, vaikka puiden ravinnetila typen osalta olisi välttävä tai heikohko. Typpilannoituksen vaikutus jää myös varsin lyhytaikaiseksi, 6–10 vuoteen. Sen vuoksi typpilannoituksen kannattavuus suometsien puunkasvatuksessa on yleensä huono. Typpilannoitus voi olla taloudellisesti perusteltua vain karuhkoilla ohutturpeisilla puolukka- ja varputurvekankailla noin kymmenen vuotta ennen päätehakkuuta.

Ravinnepuutokset ovat turvemailla kivennäismaita yleisempiä. Niiden korjaaminen on keskeinen keino taata ojitettujen turvemaiden puustojen suotuisa kehitys ja lisätä tuottoa. Suometsien terveyslannoituksella sisäinen korko on noin 6-10 prosenttia. Fosforin, kaliumin ja boorin puutteen korjaava lannoitus on tällöin hyvin kannattavaa.

# Lannoitus

## Huuhtoumariski heti lannoituksen jälkeen

Typpilannoituksen aiheuttama huuhtoumariski on suurin kahtena ensimmäisenä vuotena lannoituksen jälkeen. Vesistöjen rehevyyttä säätelevistä ravinteista merkittävin on fosfori. Fosforilannoitteiden käyttö kivennäismailla ei merkittävästi lisää vesistöjen fosforikuormitusta, koska fosfaatti sitoutuu kemiallisesti maaperään.
Turvemailla lannoitusten kohdistaminen parhaan kasvunlisän tuottaville kohteille on erityisen tärkeää niin taloudellisista kuin ympäristönhoidollisista syistä. Runsastyppisille soille tehtävät lannoitukset fosforilla ja kaliumilla ovat selvästi kannattavimpia, eivätkä ne aiheuta merkittävää riskiä ravinteiden huuhtoutumisesta vesistöön tai pohjaveteen. Lannoitusalalta huuhtoutuvien ravinteiden pääsy ojitetuilta kohteilta vesistöihin estetään tehokkaimmin käyttämällä pintavalutukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä.
Metsälannoituksessa käytettävällä tuhkalla on oltava lannoiteasetuksen edellyttämä tuoteseloste, jotta suositeltavia ja ympäristön kannalta turvallisiksi arvioituja raskasmetallipitoisuuksia ei ylitetä. Tuhkalannoitteen sisältämät ravinteet ja raskasmetallipitoisuudet on tiedettävä aina ennen levitystä myös oikean levitysmäärän arvioimiseksi.

# Lannoitus

## Ei lannoitusta kaikkialle

Ympäristösyistä lannoitukset eivät sovellu näille kohteille:
- Vesistöjen ja pienvesien varsille jätettävät suojavyöhykkeet, joiden riittävä leveys riippuu maaston kaltevuudesta ja maalajista. Kosteusindeksi- ja virtausverkkokarttoja hyödynnetään vältettävien kohteiden paikantamiseen.
- Luokan 1, 1E, 2, 2E ja E pohjavesialueet. Mikäli ravinne-epätasapainon korjaamiseksi kuitenkin tarvitaan lannoitusta, sen pohjavesivaikutukset on arvioitava erikseen. Tarvittaessa tulee olla yhteydessä ELY-keskukseen lannoitusedellytysten selvittämiseksi.
- Karut, typpeä vaativat suot, joiden turve sisältää vain vähän rautaa ja alumiinia. Heikosti maatunut rahkaturve sisältää niukasti rauta- ja alumiiniyhdisteitä, minkä vuoksi sen kyky pidättää itseensä fosforia on huono ja huuhtoutumisriski suuri.
- Karut, lajittuneet ja helposti vettä läpäisevät kivennäismaat.
- Soiden ja kankaiden väliset vaihettumisvyöhykkeet.
Muut lannoituksen ympäristövaatimukset:

- Lannoitetaan puuston todetun tarpeen mukaan, tarvittaessa teetetään ravinneanalyysi.
- Lannoitteita ei levitetä vesistöihin, pienvesiin tai arvokkaisiin elinympäristöihin.
- Levitystyössä vältetään lannoitteiden joutumista ojiin.
- Levitystä tehdään ainoastaan lumettomaan aikaan. Tuhkapohjaisia lannoitteita ja puutuhkaa voidaan levittää myös talvella. Urealla oikea lannoitusajankohta on syyskesä ja syksy.
- Turvemailla ei käytetä vesiliukoista fosforia sisältäviä lannoitteita.
- Käytetään vain sellaisia tuhkalannoitteita, jotka täyttävät lannoiteasetuksen mukaiset raja-arvot raskasmetallien osalta.
- Turvemaiden hoidon yhteydessä on hyvä tehdä samassa hankkeessa ensin hakkuut, sitten lannoitus ja viimeisenä mahdollinen kunnostusojitus.
- Levitystyön laatua valvotaan mittaamalla levityksen tasaisuutta.

# Lannoitus

## Muistilista lannoituksen ympäristövaatimuksista

- Lannoita vain puuston todennetun tarpeen mukaan. Valitse lannoitettavat kohteet huolella.
- Käytä turvemailla vain niiden lannoitukseen suositeltavia lannoite- ja maanparannusvalmisteita.
- Levitä lannoitteita ainoastaan sulan maan aikana tuhkaa lukuun ottamatta. Nitraattityppeä sisältävät lannoitteet levitetään kevätkesällä.
- Valvo lannoitteiden leviämisen tasaisuutta ja tarkkuutta. Valvonta on suositeltavaa tehdä näytesuppiloiden avulla punnitusmenetelmää käyttäen.
- Tee lannoitus ennen ojien kunnostusta.
Lisäksi lentolevityksessä:
- Tee levitys ojien suuntaisesti sivutuuli huomioon ottaen.
- Tee levitys tyynellä säällä. Sivutuuli on huomioitava erityisesti ojien suuntaisissa levityksissä.

Lannoituksen ympäristöriskejä ovat ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoituminen. Näitä riskejä minimoidaan huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä tarkoittaa lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan sekä ajoituksen tarkoituksenmukaista valintaa.

# Lannoitus

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Lannoituksella lisätään puuston kasvua ja hiilensidontaa.Yhdellä lannoituskerralla varttuneissa kuusikoissa ja männiköissä voidaan lisätä puuston kasvua 1,5–3 m3 hehtaarilla vuodessa 6–8 vuoden ajan. Turvemaiden tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua pitkäkestoisesti 1–3 m3 hehtaarilla vuodessa 20–30 vuoden ajan.Lannoituskokeissa tuhkan käytöllä on voitu nostaa puuston kasvun tasoa 1,3–9-kertaiseksi 25–50 vuoden ajaksi.
Lannoitteiden tuotannon, kuljetuksen ja levityksen yhteenlaskettu hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin puustoon sitoutuvan hiilen määrä. Laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Varsinkin turvemaalla lannoitus voi vähentää maaperän hiilinielua.

Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran. Puuston kasvureaktio lannoitukseen on paras kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla ja vastaavaa ravinteisuustasoa olevilla turvemailla. Luontaisesti hyvin kasvavilla ja typpeä sisältävillä lehtomaisilla kankailla lannoituksella saatava kasvunlisäys on alhaisempi.
Kun kivennäismaiden typpilannoitus tehdään oikea-aikaisesti lannoitukseen soveltuvilla kohteilla välttäen dityppioksidipäästöt, on puuston kasvunlisäyksestä johtuva hiilinielu suurempi kuin lannoitetuotannon ja käytön aiheuttamat päästöt.
Turvemailla puuston kasvunlisäyksestä johtuva hiilinielu on etenkin lyhyellä aikajänteellä suurempi kuin turpeen hajoamisen kiihtymisestä aiheutuva maaperän hiilivaraston pieneneminen (lannoitus puutuhkalla tai PK-lannoitteella). Pitkällä aikajänteellä maaperän hiilivaraston pieneneminen voi kuitenkin olla suurempi, koska se jää ojitetulla suolla pysyväksi. Jos turvetta hajoaa paksu kerros, hiiltä vapautuu moninkertaisesti enemmän kuin puustossa voi olla varastoituneena.

# Lannoitus

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kivennäismaiden typpilannoitus lisää hiilen sitoutumista ja varastoitumista metsämaahan . Maanpäällinen biomassan tuotos ja karikesato kasvavat, joten orgaanista ainetta tulee maahan enemmän. Typpilannoituksen on havaittu hidastavan pitkäkestoisesti karikkeen hiilen ja metsämaassa olevan hiilen hajoamista. Tällöin orgaanista ainesta ja hiiltä alkaa kertymään paksuuntuvaan humuskerrokseen.Lannoitus voi vähentää maanalaista mikrobibiomassaa. Tämä johtunee kasvun ja hiilen ohjautumisesta kasvien maanpäälliseen osaan.
Turvemailla lannoitus ei yleensä lisää hiilen varastoitumista maaperään vaan aiheuttaa usein maaperän hiilivaraston pienenemistä. Biomassan tuotos ja karikesato kasvavat kuten kivennäismaillakin, mutta turvemaiden hiilivarastoa säätelee ensisijaisesti turpeen hajoaminen. Lannoitus voi kiihdyttää turpeen hajoamista kahdesta syystä: voimistunut puusto haihduttaa aiempaa enemmän vettä, mikä kuivattaa turvekerroksen aiempaa syvemmälle. Lannoituksen aiheuttama kivennäisravinteiden saatavuuden parantuminen ja pH:n nousu voivat myös suoraan kiihdyttää turpeen hajoamista.

Typpilannoitus voi muuttaa metsämaan typenkiertoa ja typen muotoa jollain kasvupaikoilla. Tämä voi lisätä riskiä voimakkaan kasvihuonekaasun typpioksiduulin muodostumiselle kivennäismailla.
Turvemailla käytetään typettömiä lannoitteita, eikä lannoituksen ole havaittu aiheuttavan typpioksiduulipäästöjä. Myöskään metaanipäästöt eivät lisäänny. Sen sijaan turpeen hajoamisesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen on havaittu yleensä lisääntyvän.

Metsänlannoituksella saavutettava kasvun lisäys vahvistaa puuston hiilensidontaa ja auttaa siten ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lannoitus on nopein ja taloudellisesti kannattavin metsänhoidon toimenpide puuston kasvun lisäämiseksi. Turvemailla lannoituksen vaikutukset eivät ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yksiselitteiset, koska turpeen hajoamisessa vapautuu hiiltä.

# Lannoitus

## Kasvihuonekaasut

### Lannoituskohteiden kohdentaminen kivennäismailla (typpilannoitus + tarvittaessa fosfori + boori).

##  [Lannoituskohteet kivennäismailla](/fi/node/847)

Table
| Parhaan tuoton antavat lannoituskohteet | Muut lannoitukseen soveltuvat kohteet |
| --- | --- |
| tuoreiden kankaiden kuusikot  ---kuivahkojen kankaiden männiköt  ---tuoreiden kankaiden männiköt  ---boorinpuutoksesta kärsivät kuusikot  ---pystykarsitut metsiköt | kuivahkojen kankaiden tukkipuukokoa lähellä olevat kuusikot  ---kuivan kankaan kasvuisimmat, päätehakkuuikää lähestyvät männiköt  ---lehtomaisen kankaan kuusikot, jos kasvu on alle 12 m³/ha ja kuvio liittyy hankealueeseen |
Lannoituskohteiden kohdentaminen kivennäismailla (typpilannoitus + tarvittaessa fosfori + boori).

# Lannoitus

## Kasvua varttuneista metsistä

Kivennäismailla taloudellisesti parhaita lannoituskohteita ovat kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden hoidetut männiköt ja kuusikot, jotka ovat kehitysluokaltaan varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistushakkuuta lähestyviä metsiä. Lannoitus lisää kasvua eniten varttuneissa metsiköissä. Metsikön vesitalous tulee olla kunnossa ennen lannoitusta myös kivennäismailla.
Koivikoissa lannoituksen vaikutus on lyhytaikainen ja kasvureaktio jää havupuustoa pienemmäksi.

Puuston kasvu paranee lisäämällä typpeä kerta-annoksena 100–200 kg hehtaaria kohden. Jos annos on suurempi, puusto ei kykene hyödyntämään kaikkea typpilannoitetta. Käyttösuosituksia noudattaen kivennäismailla voidaan toistaa lannoituksia 6–10 vuoden välein ja lannoittaa 1–4 kertaa kiertoajan aikana. Harvennuksen ja lannoituksen välillä kannattaa pitää muutama vuosi eroa, jotta tuuli- ja lumituhoriski ei kasva liiaksi.

# Lannoitus

## Boorista on puutetta metsitysaloilla ja entisillä kaskialueilla

Kaikilla metsitysaloilla, jotka ovat entistä peltomaata, boorilannoitus on välttämätöntä puuston kehityksen turvaamiseksi. Puutos aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja alentaa puuntuotosta.
Boorinpuutos on tyypillistä entisillä kaskialueilla ja viljavimmilla kivennäismailla erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Näillä alueilla typpi ei ole kasvua rajoittava tekijä.

Kivennäismailla typpi on tärkein puuston kasvua rajoittava ravinne. Havupuuvaltaisessa puustossa parhaat kasvunlisäykset saadaan typpeä ja fosforia sisältävillä lannoitteilla. Keski-, Itä-, ja Pohjois-Suomessa voidaan tarpeen mukaan lisätä myös booria. Typpilannoitustarvetta ei ole metsitettäessä entisiä peltomaita.

# Lannoitus

## Ojitettujen soiden ravinnetalous

Turvekangastyyppi, kuivatus, turpeen tiivistyminen ja maatuneisuusaste sekä kasvukauden sääolot vaikuttavat suuresti turpeen sisältämiin ravinnemääriin ja ravinteiden käyttökelpoisuuteen.
Typpeä turpeessa on yleensä runsaasti ja sitä vapautuu Etelä- ja Väli-Suomessa puiden käyttöön useimmiten riittävästi. Etenkin Pohjois-Suomessa myös typen niukkuus rajoittaa puiden kasvua karuimmilla soilla ja typpeä vapautuu puiden käyttöön heikosti varsinkin kylminä kasvukausina.
Fosforia ja kaliumia turvemailla on kivennäismaihin verrattuna yleensä niukasti. Vaikka fosforin kokonaismäärä olisi puiden kannalta riittävä, se on suurelta osin orgaanisessa muodossa ja sitä vapautuu puiden käyttöön hitaasti. Kaliumin kokonaisvarat ovat vähäiset ja maaveteen liuenneena se pidättyy turvemaahan melko huonosti. Kalium sitoutuu kuitenkin hyvin kasvillisuuden ylläpitämään biologiseen kiertoon.

Ojitus muuttaa pintaturpeen ravinteisuutta. Puustolle käyttökelpoisen typen ja fosforin määrä pintaturpeessa kasvaa suonpinnan painuessa ja turpeen tiivistyessä. Muiden ravinteiden määrät pysyvät kutakuinkin ennallaan tai vähenevät. Kaliumin ja boorin huuhtoutumisriski kasvaa kunnostusojituksen ja hakkuiden yhteydessä. Fosforia huuhtoutuu herkästi uudistushakkuun yhteydessä, jos pohjaveden pinta pääsee nousemaan puuston haihduntavaikutuksen tyrehtyessä.

# Lannoitus

## Lannoituskohteen valinta turvemailla

Lannoituskohteeksi on suositeltavaa valita kohteita, joilla ojasto toimii eikä liika vesi rajoita puiden kasvua. Lannoitettava alue kunnostusojitetaan tarvittaessa lannoituksen yhteydessä, mieluiten mahdollisimman pian lannoituksen jälkeen. On kuitenkin syytä muistaa, että runsastyppisillä turvemailla kovasta kaliumin tai fosforin puutteesta riutuva puuston latvus voimistuu viidessä vuodessa niin, että sen kyky haihduttaa on huomattavasti parempi kuin ennen lannoitusta.
Puusto pystyy hyödyntämään lannoitusta tehokkaimmin, jos sillä on riittävästi kasvutilaa. Sen vuoksi on tärkeää, että ylitiheä metsikkö harvennetaan ennen lannoitusta. Puuston on oltava laadultaan riittävän hyvää, kasvupaikalle sopivaa ja muutoinkin kasvatuskelpoista. Myös turvemailla lannoitus voi hieman lisätä myrsky- ja lumituhojen riskiä. Se ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että olisi syytä välttää esimerkiksi maasta tehtävää lannoitteiden levitystä tuoreita ajouria hyödyntäen.
Runsastyppisillä turvemailla fosforilla ja kaliumilla tehtävän lannoituksen vaikutus on kangasmaiden typpilannoitukseen verrattuna hyvin pitkäaikainen. Vaikutusaika vaihtelee ravinnelajin ja käytetyn lannoitetyypin mukaan. Se kestää kemiallisella kalium-lannoitteella vähintään parikymmentä vuotta ja tuhkalannoitteen fosforilla parhaimmillaan jopa yli 50 vuotta. Sen vuoksi lannoitettavan puuston ikä tai kehitysluokka eivät ole tärkeitä kriteereitä, ja lannoitusalue voi sisältää hyvin erikokoisia ja -ikäisiä puustoja riukuvaiheen taimikoista varttuneisiin kasvatusmetsiin. Lannoituskohteiksi sopivimpia ovat hyvälaatuiset, riittävästi kasvatettavia puita sisältävät havupuuvaltaiset metsiköt.

Parhaan tuoton antavat lannoituskohteet
- Havupuuvaltaiset, paksuturpeisista soista ojituksen jälkeen kehittyneet turvekankaat, joissa pintakerroksen turve on jo 10–20 cm syvyydessä tummaa, pitkälle maatunutta ja sisältää runsaasti typpeä. Fosfori-kalium-boorilannoitus.
- Aiemmin PK-peruslannoitetut, paksuturpeisista soista ojituksen jälkeen kehittyneet turvekankaat, joissa pintakerroksen vyöhykkeellä 5–15 cm turve on tummaa ja pitkälle maatunutta. Jatkolannoitus 20–25 vuoden kuluttua kaliumilla ja boorilla varmistaa metsikön tuotoksen hyvänä kasvatusajan loppuun.
Muut lannoitukseen soveltuvat kohteet:

- Metsitettävät ja aiemmin metsitetyt pellot
- paksuturpeiset. Kalium-boori-lannoitus, tarvittaessa myös fosforia.
- ohutturpeiset. Tarvittaessa boorilannoitus.
- Ohutturpeisten soiden hyvälaatuiset männiköt noin 10 vuotta ennen uudistushakkuuta. Typpilannoitus.
- Paksuturpeiset, avosoista syntyneet varputurvekankaat, jos pintakerroksen alla on kohtalaisesti maatunutta, typpipitoisuudeltaan riittävän hyvää turvetta. Tuhkalannoituksella tyydyttävä kasvunlisä.

# Lannoitus

## Lannoitus turvemaan metsityksen yhteydessä

Metsityksessä on huomioitava, että viljeltyjä suopeltoja on lannoitettu toistuvasti, jolloin maan ravinnevarat ovat kasvaneet verrattuna vastaaviin metsämaihin. Ravinnesuhteet saattavat kuitenkin olla epäedulliset puiden kasvulle. Ravinteiden epätasapaino on yleistä etenkin turvemailla. Suopelloilla booria on yleensä niukasti puuston tarpeeseen nähden, joten boorilannoitus on tarpeen kasvuhäiriöiden välttämiseksi.
Turvetuotannosta vapautuneet suonpohjat vaativat lannoitusta ravinnetilan tasapainon korjaamiseksi. Poikkeuksena ovat ohutturpeiset, hienojakoisten pohjamaiden suonpohjat, joilla kivennäismaahan ulottuva maanmuokkaus voi ainakin osin korvata lannoitusta. Suonpohjien lannoitukseen sopii puuntuhka. Paksuturpeisilla kohteilla lannoitus on aina välttämätöntä ja myös jatkolannoitukset voivat olla tarpeen.

# Lannoitus

## Ravinne-epätasapaino yleistä

Ravinne-epätasapainon esiintyminen suometsissä tarkoittaa käytännössä fosforin heikkoa saatavuutta sekä puutetta kaliumista ja boorista, joka on merkittävin kasvua säätelevä hivenravinne. Näiden ravinteiden niukkuus on yleisintä paksuturpeisilla turvekankailla, jotka ovat ojituksen jälkeen kehittyneet märistä avosoista tai vähäpuustoisista sekatyypin soista. Todennäköisimmin puutosoireita ilmenee paksuturpeisilla ns. kakkostyypin puolukka- ja mustikkaturvekankailla, myös paksuturpeisilla ruohoturvekankailla ilmiö on varsin tavallinen.
Jos lannoituksella varmistetaan puiden riittävä fosforin, kaliumin ja boorin saatavuus, kyseisen tyyppiset turvekankaat pystyvät runsaiden typpivarojensa ansiosta tuottamaan puuta parhaiden kangasmaiden tavoin. Jos suo on ollut jo ennen ojitusta puustoinen, ravinne-epätasapaino on harvinaisempaa kuin alkujaan vähäpuustoisilla soilla tai avosoilla. Näillä kohteilla myös lannoituksen tuoma hyöty jää todennäköisesti vaatimattomaksi.
Maan ravinnetilaa turvemailla voi arvioida silmämääräisesti turvekerroksen paksuuden ja maatuneisuuden perusteella. Tärkeää on osata erottaa ohutturpeiset turvekankaat paksuturpeisista, koska niissä ravinteiden saatavuus puiden kannalta poikkeaa merkittävästi toisistaan. Myös ojitusalueen alkuperäinen suotyyppi, aikaisemmat mahdollisesti tehdyt hakkuut ja peruslannoitus vaikuttavat ravinnetilaan. Puuston näkyvistä puutosoireistakin on kohtalaisen helppoa päätellä mahdollisen ravinne-epätasapainon aiheuttajaa.

# Lannoitus

## Turpeen typpipitoisuus määritettävä

Typpeä puut saavat käyttöönsä turvemailla runsaasti, etenkin, jos turve on hyvin maatunutta (tumman väristä) parinkymmenen sentin pintakerroksessa. Ojitetuilla alueilla pintaturpeen hajoaminen vapauttaa lisää typpeä puille käyttökelpoiseen muotoon, samoin vähäisemmässä määrin myös fosforia. Pitemmällä aikavälillä ojituksesta puuston juuristokerros pääsee turpeen tiivistymisen vuoksi syvemmällä olevaan runsastyppisempään turvekerrokseen, mikä edelleen parantaa puiden typensaantia.
Pääravinteista kalium on osin turpeessa olevaan veteen liuenneena ja osin puiden ja muiden kasvien ravinnekierrossa. Lähes kaikki turpeessa oleva kalium on jo valmiiksi puille käyttökelpoisessa muodossa turpeessa olevaan maaveteen liuenneena eikä sitä juurikaan vapaudu puiden käyttöön turpeen hajoamisen seurauksena. Vesiliukoisena se myös huuhtoutuu herkästi. Puut tarvitsevat kaliumia selvästi enemmän kuin fosforia. Tämän vuoksi sen puute voi iskeä yllättävän ankarana puuston parhaassa kasvuaiheessa, jopa hyvin lyhyessä ajassa.
Lannoitustarpeen arvioinnissa on ensimmäiseksi tarpeen määrittää turpeen typpipitoisuus turpeen maatuneisuuden ja turvelajin perusteella. Mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän siinä on typpeä. Maatuneisuuden lisäksi tulee todentaa turvekerroksen paksuus. Jos kohde on ohutturpeinen eli turvekerros on alle 30 cm, puut saavat fosforin ja kaliumin pohjamaasta ja kasvua rajoittaa typen niukkuus. Ravinnepuutosten todennäköisyys kasvaa selvästi vasta, kun turpeen paksuus ylittää 40 cm.

Ojitetuilla turvemailla hyviä lannoituskohteita ovat runsastyppisten kasvupaikkojen männiköt ja kuusikot, joissa on todennettavissa ravinne-epätasapaino. Ensisijaisia lannoituskohteita ovat kunnostusojituskelpoisuuden edellytykset täyttävät puustoltaan hyväkuntoiset II-tyypin mustikka- ja puolukkaturvekankaat. Vajaapuustoisia metsiköitä ja hieskoivuvaltaisia metsiköitä ei kannata lannoittaa.

# Lannoitus

## Tuhkalannoitus sopii turvemaille

Tuhkalannoituksella saadaan turvemailla pitkäkestoinen maanparannusvaikutus. Fosforilannoituksen jälkeen neulasten fosforipitoisuus säilyy lähes muuttumattomina 30 vuoden ajan levityksen jälkeen ja uusintalannoitus on ajankohtainen aikaisintaan noin 50 vuoden kuluttua. Kaliumin ja boorin pitoisuudet alenevat nopeammin ja uusintalannoitus voi olla tarpeen jo 15–20 vuoden kuluttua.
Lannoitettavalla alueella vesitalouden tulee olla kunnossa ja puuston harvennettua tai muutoin kasvatuskelpoista. Lannoitus heti hakkuun jälkeen lisää myrsky- ja lumituhoriskiä, mutta kunnostusojituskohteilla lannoitus on käytännöllisintä toteuttaa harvennushakkuun jälkeen ennen ojien perkausta. Tällöin levityksessä voidaan hyödyntää myös maakalustoa.

Ojitettujen turvemaiden ravinnetalous poikkeaa kivennäismaista, ja niillä puuston kasvua rajoittavaa ravinne-epätasapainoa esiintyy yleisimmin. Turvemailla puuston kasvua rajoittavat ensisijaisesti fosforin, kaliumin ja hivenaineista boorin puute. Typen määrä vaihtelee turvemaissa paljon jopa samalla alueella. Ravinne-epätasapaino on yleistä erityisesti paksuturpeisilla II-tyypin puolukka- ja mustikkaturvekankailla sekä joskus myös paksuturpeisilla ruohoturvekankailla.

# Lannoitus

## Ravinnepuutos tunnistettava

Lievä ravinnepuutos ei aina näy oireina puustossa. Erityisesti fosforin ja boorin puutosoireet näkyvät selvästi vasta, kun puutos on vähentänyt kasvua tai ehtinyt jo aiheuttamaan pahoja kasvuhäiriöitä. Ravinnetilan tarkempi selvitys voidaan tehdä maa- tai neulasanalyysillä, joista neulasanalyysi on tarkempi ja suositeltavampi vaihtoehto. Turvemailla maa-analyysi on käyttökelpoinen, koska näytteenotto voidaan tehdä myös kasvukauden aikana maastosuunnittelun yhteydessä.
Ravinneanalyysiä on syytä tehdä aina ennen hakkuisiin tai kunnostaviin toimenpiteisiin ryhtymistä ravinne-epätasapainosta kärsivillä kohteilla ja kunnostusojitushankkeissa. Lannoitteiden, lannoitemäärien ja työn toteutuksen tulee perustua puuston todennettuun tarpeeseen. Analyysi tarvitaan erityisesti epäselvissä kasvuhäiriökohteissa, peltojen metsityksessä sekä paksuturpeisilla turvemailla oikean lannoitustavan valitsemiseksi.

# Lannoitus

## Yleisimpien ravinnepuutosoireiden tunnistaminen turvemaalla puiden ulkoasun perusteella

Fosforin puutos:
- mäntyjen pituuskasvu on heikkoa
- kasvaimet ovat ohuita, osin mutkaisia ja paljaan oloisia, oksien pinta muistuttaa kynityn kanan pintaa ennen aikojaan varisseiden neulasten vuoksi
- neulaset ovat lyhyitä ja neulaskertoja vähän, äärimmillään vain uusimmat jäljellä
- kylmänkestävyys alentuu, minkä seurauksena neulasten kärjet voivat ruskettua
- ääritapauksissa ja yhdessä kaliumin puutoksen kanssa kärkisilmut kuolevat, mistä seuraa latvanvaihtoa.
Kaliumin puutos:

- loppukesällä alikasvoskuusten edellisvuoden kasvaimissa olevat neulaset muuttuvat kellertävän vihreiksi tai kokonaan keltaisiksi. Uusimmat ja yleensä myös vuotta vanhemmat neulaset säilyvät vihreinä
- kuusella kasvupisteitä voi tuhoutua, mikä aiheuttaa monilatvaisuutta, ääritapauksissa kuuset voivat muutamassa vuodessa jopa kuolla
- syyskesällä mäntyjen edellisvuoden kasvaimissa neulasten kärjet muuttuvat kellertäviksi tai ruskettuvat tai syksyllä uusimpien kasvaimien neulaset kellastuvat kärkiosistaan
- männyissä kaliumin oireet näkyvät vasta ankaran kaliumin puutostilan seurauksena.
Boorin puutos:
- puiden kasvupisteitä ja päätesilmuja kuolee, ne paksuuntuvat ja käyristyvät
- puiden latvat haaroittuvat ja pensastuvat (oireet esiintyvät männyllä, kuusella ja koivulla)
- puiden pituuskasvu tyrehtyy pensastumisen seurauksena.

Maaperän ravinnetila ja mahdolliset ravinnepuutokset voidaan selvittää analysoimalla lehtien ja nuorimman neulasvuosikerran ravinnepitoisuudet.
Näytteiden otto, yleistä:
- Näytteet otetaan kultakin kuviolta 5–10 vallitsevaan latvuskerrokseen kuuluvasta puusta
- suometsissä näytteitä ei oteta ojanvarsipuista
- sekametsissä näytteet otetaan siitä puulajista, jonka ravinnepuutos kiinnostaa ensisijaisesti
- yhteen näytepussiin vain yhden puulajin näytteet
- vuosikasvaimia kerätään noin kaksi litraa paperipussiin
- vuosikasvaimet kuivataan avoimessa paperipussissa huoneenlämmössä, koska homeinen näyte ei anna luotettavaa tulosta
- näytepusseihin merkitään näytteenottoaika ja -paikka kuvion tarkkuudella
- lisäksi laboratoriolähetykseen liitetään taustatiedot metsiköstä, puustosta, ojitustilanteesta sekä pyyntö tehtävästä analyysistä.

Havupuilla:
- puiden ollessa talvilevossa lokakuun lopun ja huhtikuun alun välisenä aikana
- latvuksen ylimmästä kolmanneksesta etelän puolelta ja mahdollisimman korkealta
- viimeisimmästä vuosikasvaimesta.
Lehtipuilla:

- täysikasvuisista lehdistä elokuun alkupuoliskolla
- latvuksen yläosasta, kuluneen kesän aikana syntyneen oksan keskivaiheilta
- vanhimmat ja nuorimmat lehden poistetaan näytteestä.

# Lannoitus

## Turpeen maatuneisuusasteen arviointi

Turpeen maatuneisuusaste vaikuttaa ravinnetilanteeseen. Maatuneisuusaste voidaan arvioida mailla, joihin on syntynyt kasvien osittaisen hajoamisen tuloksena turvetta. Turpeen ominaisuudet määräytyvät erilaisten kasvien jäännösten ja niiden maatuneisuuden mukaan.
Turpeen maatuneisuusaste arvioidaan puristamalla juuristokerroksesta (raakahumuksen alapuolelta noin 5–10 cm:n syvyydeltä) otettua turvenäytettä. Arvio tehdään turvenäytteen ulkonäön, puristejäännöksen kimmoisuuden ja sormien välistä pursuavan veden perusteella.

# Lannoitus

## Turpeen maatuneisuusasteen arviointi

##  [Turpeen maatuneisuusaste](/fi/node/832)

Table
| Luokka1 | Maatuneisuusaste | Turpeen ominaisuus | Ulkonäkö | Ravinnetilanne |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| 1-3 | Maatumattomat | Vesi väritöntä ja kirkasta, näyte kimmoisa, ei puuromainen. | Kasvinosat tunnistettavissa | Rahkaturpeessa kaikkia ravinteita niukasti |
| 4-5 | Kohtalaisesti maatunut | Puristettaessa lähtee sameaa vettä. Puristejäännös puuromaista ja puristettaessa alle puolet turveaineesta pursuaa sormien välistä. | Kasvirakenne jonkin verran tunnistettavissa | Typpitilanne hyvä tai tyydyttävä, paksuturpeisissa oloissa ravinne-epätasapaino yleinen |
| 6-10 | Pitkälle maatunut | Puristettaessa kaikki turveaines pursuaa sormien lävitse. Jos vettä erottuu, se on vellimäistä ja hyvin tummaa. | Kasvirakennetta ei enää tunnistettavissa | Typpitilanne hyvä, paksuturpeisissa oloissa ravinne-epätasapaino yleinen |
Turpeen maatuneisuuden arviointi.
1 von Postin maatuneisuusasteikon mukaan

# Lannoitus

## Sopivat ravinnesuhteet varmistavat häiriöttömän kasvun

Tasapainoinen ravinnetila on puiden hyvän kasvun edellytys. Neulasten ravinnepitoisuuksien suhde kuvaa ravinnetilan tasapainoa ja osoittaa, mikä on puiden kasvua eniten rajoittava ravinne. Tasapainoista ravinnetilaa osoittavat typen ja kaliumin suhde (N/K) noin 2,5–3,5 sekä typen ja fosforin suhde (N/P) noin 8–11. Jos N/K-suhde on yli 3,5, niin kalium on typpeen nähden kasvun minimitekijä. Jos N/P-suhde on yli 11, niin fosfori on typpeen nähden minimitekijä. Mänty on ravinteiden käyttäjänä taloudellinen ja kasvaa tukkikokoon kuusta vähäisemmillä ravinteilla.

# Lannoitus

## Sopivat ravinnesuhteet varmistavat häiriöttömän kasvun

##  [Neulasanalyysin tulkinta turvemailla](/fi/node/834)

Table
|   | Mänty | Mänty | Mänty | Kuusi | Kuusi | Kuusi |
| Ravinnepitoisuus neulasten kuiva-aineesta | Merkittävä ravinnepuutos | Tyydyttävä ravinnetaso | Optimaalinen ravinnetaso | Merkittävä ravinnepuutos | Tyydyttävä ravinnetaso | Optimaalinen ravinnetaso |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Typpi, N g/kg | <12 | 12–15 | 15–18 | <12 | 12–15 | 15–19 |
| Fosfori, P g/kg | <1,3 | 1,3–1,7 | 1,7–2,3 | <1,7 | 1,7–2,3 | 2,3–3,5 |
| Kalium, K g/kg | <4,0 | 4,0–5,0 | 5,0–6,0 | <5,0 | 5,0–6,0 | 6,0–7,0 |
| Boori, B mg/kg | <7,0 | 7,0–10,0 | 10–25 | <8,0 | 8,0–12,0 | 12,0–30 |
Neulasanalyysin tulosten tulkinta ojitettujen soiden männiköissä ja kuusikoissa.
Yläotsikot: kolme ensimmäistä mänty, kolme viimeistä kuusi.

# Lannoitus

## Ravinnetila erilaisilla turvemailla

Seuraavassa taulukossa on kuvattu ravinnepuutosten yleisyyttä erilaisilla turvemaiden kasvupaikoilla. Oleellista on tunnistaa kohteet, joilla kaliumin ja boorin puutos on todennäköinen. Ravinne-epätasapaino on yleisempää paksu- kuin ohutturpeisilla turvemailla. Mikäli suo oli jo ennen ojitusta puustoinen, niin ravinne-epätasapaino on harvinaisempaa kuin alkujaan vähäpuustoisilla soilla tai avosoilla.

# Lannoitus

## Ravinnetila erilaisilla turvemailla

### Ravinnepuutosten yleisyys (neulasanalyysin perusteella % havainnoista, n=494) mäntyvaltaisilla ei peruslannoitetuilla turvekankailla 30–40 vuotta ojituksen jälkeen. Aikanaan PK-peruslannoitetuilla soilla ei pääsääntöisesti ole tarvetta fosforin lisäämiseen kiertoajan aikana, mutta kaliumista voi olla ankara pula.

##  [Ravinnepuutteiden yleisyys turvemailla](/fi/node/845)

Table
| Alkuperäinen suotyyppi | Turvekangastyyppi | Kohteet, joilla puutosta, % | Kohteet, joilla puutosta, % | Kohteet, joilla puutosta, % |
| Alkuperäinen suotyyppi | Turvekangastyyppi | Fosfori | Kalium | Boori |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Aito räme | Ptkg I, Vtkg | 36 | 7 | 2 |
| Sekatyypin räme | Mtkg II, Ptkg II | 55 | 38 | 10 |
| Sekatyypin räme | (Vtkg) | 50 | 18 | 4 |
| Entinen avosuo | Mtkg II | 76 | 54 | 5 |
| Entinen avosuo | Ptkg II, (Vtkg) | 68 | 34 | 3 |
Ravinnepuutosten yleisyys (neulasanalyysin perusteella % havainnoista, n=494) mäntyvaltaisilla ei peruslannoitetuilla turvekankailla 30–40 vuotta ojituksen jälkeen. Aikanaan PK-peruslannoitetuilla soilla ei pääsääntöisesti ole tarvetta fosforin lisäämiseen kiertoajan aikana, mutta kaliumista voi olla ankara pula.

# Lannoitus

## Tasapainottava lannoitus ajoissa

Jos neulasanalyysi osoittaa boorin tai kaliumin lievähköäkin epätasapainoa muihin ravinteisiin nähden, on tasapainottava lannoitus suositeltavaa tehdä ajoissa, mieluiten hieman ennakoiden. Kun suometsää uudistetaan, on erityisen tärkeää varmistaa ajoissa uuden puuston ravinteiden saanti. Se tehdään tarvittaessa sopivalla ravinteiden lisäyksellä. Jos uudistettavassa puustossa on merkkejä ravinne-epätasapainosta, ravinnetäydennys uudelle puusukupolvelle voidaan antaa jo taimikkovaiheessa, metsänuudistamisen yhteydessä tai jopa uudistettavan puuston vielä kasvaessa.
Tämä ennalta varmistus soveltuu erityisen hyvin tehtäväksi hidasliukoisilla ja hyvin pitkävaikutteisilla tuhkavalmisteilla. Uudistamisen yhteydessä lannoitteen levitys voidaan tehdä myös maasta ja se sopii hyvin osaksi suometsäalueen hoitohanketta. Näin voi välttyä puuston tulevilta kasvu- ja laatutappioilta. Ravinteiden lisäys uudistamisen yhteydessä voimistaa uudistusalan pintakasvillisuutta ja koivuvesakon kasvua, mikä on syytä ottaa huomioon päätettäessä uudistusmenetelmästä ja mahdollisesta lannoituksesta.

Maan ravinnetilaa voidaan arvioida silmämääräisesti kasvupaikan viljavuuden, puuston ulkoisten tunnusmerkkien ja käyttöhistorian perusteella. Soilla myös turpeen paksuus ja maatuneisuus vaikuttavat ravinnetilaan. Puuston näkyvien puutosoireiden tunnistaminen ja soilla maaperän tutkiminen on kohtalaisen helppoa. Tärkeää on osata erottaa ohutturpeiset turvekankaat paksuturpeisista, koska niissä ravinnetarpeet poikkeavat toisistaan.

# Lannoitus

## Kangasmaiden metsälannoitteet

Suluissa pääravinteiden suhteet, typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K).
- **Metsäsalpietari** (27-0-1) Metsäsalpietari sopii kangasmaille männiköiden ja kuusikoiden lannoitukseen. Käyttösuositus on 400–700 kg/ha 6–8 vuoden välein. Levitys keväästä loppukesään.
- **Metsän NP** (25-2-0) Metsän NP sopii kangasmaille kuusikoiden ja männiköiden lannoituksiin. Käyttömäärä on 450–800 kg/ha 6–8 vuoden välein. Lannoite sisältää hivenravinteista mm. booria, joka ehkäisee puissa latvavaurioita. Levitys lumettomaan maahan.
- **Urea** (46,3-0-0) Urea on puhdas typpilannoite, joka sopii parhaiten kangasmaiden männiköihin, mutta sitä voidaan käyttää myös kuusivaltaisissa metsissä. Urea sopii myös karuhkoille soille yhdessä Rauta PK:n kanssa. Käyttösuositus kangasmailla on 250–430 kg/ha 6–8 vuoden välein ja soilla 150–200 kg/ha 10–15 vuoden välein. Levitys alkusyksystä pysyvän lumen tuloon saakka.

# Lannoitus

## Boorilannoitteet kangasmaille ja metsitetyille pelloille

- **Borea boorilannoite.** Tuhkapohjainen boorilannoite kivennäis- ja turvemaiden puustojen boorinpuutteen ehkäisyyn ja korjaamiseen. Soveltuu hidasliukoisena erityisesti taimikoiden ja nuorten harventamattomien puustojen terveyslannoitukseen. Käyttösuositus 250–350 kg/ha. Levitys kaikkina vuodenaikoina.
- **Raeboori** on boorilannoite, jossa boori on hitaasti liukenevassa muodossa. Soveltuu kivennäis- ja turvemaiden boorinpuutoksen korjaamiseen. Käyttösuositus 250–300 kg/ha.
- **Boorilannoite (useita),** jossa boorin määrä on 15% lannoitteesta. Käyttösuositus ilman ravinneanalyysiä 16,7 kg/ha.
- **Nestemäiset boorilannoitteet**, joita on saatavilla montaa eri merkkiä. Kaikille yhteistä, että ravinnetiiviste sisältää 150 g/l booria. Sekoitetaan veteen ruiskukäyttöä varten. Käyttösuositus 15–20 l/ha.

# Lannoitus

## Boorilannoitteet kangasmaille ja metsitetyille pelloille

### Tavoiteltavat ravinnelisäykset kivennäismaiden lannoituksessa sekä esimerkit lannoitetyypeistä ja lannoitteiden suositeltavista käyttömääristä.

##  [Kivennäismaiden lannoitemäärät](/fi/node/810)

Table
| Lannoituskohde | Tavoiteltava ravinnelisäys kg/ha | Lannoitetyypit, suluissa typen, fosforin ja kaliumin sekä boorin % -osuudet (NPKB) | Käyttösuositus kg/ha |
| --- | --- | --- | --- |
| Lehtomaisen kankaat kuusikot | N 1501P 10–30B 0,5–2 | Metsän NP (25-2-0-0,3)  | 500–800  |
| Tuoreen kankaan kuusikot | N 1501P 10–30B 0,5–2 | Metsän NP (25-2-0-0,3)Metsäsalpietari (27-0-1-0,15)Urea2 (46-0-0)  | 500–800500–800270–430  |
| Tuoreen tai kuivahkon kankaan männiköt | N 1501 | Metsän NP (25-2-0-0,3)Metsäsalpietari (27-0-1-0,15)Urea** (46-0-0-0)  | 500–800500–800270–430  |
| Boorinpuutteesta kärsivät puustot (neulasanalyysi suositeltavaa) | B 2,0–3,03 | Metsän NP (25-2-0-0,3)Boorilannoite, useita tuotemerkkejä | 450–550Tuotemerkki kohtainen levitysmäärä |
| Boorinpuutteesta kärsivät puustot (neulasanalyysi suositeltavaa) | B 2,0–3,03 | Nestemäiset boorilannoitteet4 (B 150 g/l). Levitetään ruiskulla 15–20 litraa/ha veteen sekoitettuna. | Nestemäiset boorilannoitteet4 (B 150 g/l). Levitetään ruiskulla 15–20 litraa/ha veteen sekoitettuna. |
rivi:lannoituskohde
sarake: Lannoitetyypit ja käyttösuositukset valmistajien ilmoittamina
1 Vaihteluväli 100*–*200 kg/ha. Käyttösuositusten ylärajaa lähempänä olevat lannoitemäärät sopivat Etelä-Suomeen ja lähempänä alarajaa olevat Pohjois-Suomeen.
2 Urea levitetään kosteaan maastoon alkusyksystä ensilumen tuloon asti.
3 Pelkkä boorin lisäys soveltuu parhaiten taimikoiden ravinnehäiriöihin. Boorilannoitteita on syytä käyttää tarkoin suositusten ja tuotteen oman ohjeen mukaisesti. Selvä yliannostus (jo runsas 10 kg B/ha) voi aiheuttaa vakavia puustovaurioita.
4 Nestemäisiä boorilannoitteita on useita markkinoilla. Niiden käytössä on huomioita tuotteiden omat ohjeet.

Oikea lannoitemäärä takaa onnistuneen tuloksen. Käyttösuositusten ylärajalla olevat lannoitemäärät sopivat Etelä-Suomeen ja alarajalla olevat Pohjois-Suomeen. Suosituksissa esitetyt lannoitteiden tuotemerkit ovat esimerkkejä Suomessa yleisimmin käytetyistä metsälannoitteista.

Suluissa pääravinteiden suhteet, typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K).
- **Salpietari** (27-0-1), **Metsän NP 1** (25-2-0) tai **Urea** (46,3-0-0) Typen käyttö suometsissä on taloudellisesti perusteltua vain ohutturpeisilla turvemailla sekä karuhkoilla kohteilla, joissa puiden kasvua rajoittaa ennen kaikkea typen saatavuus. Neulasanalyyseillä tulee varmistaa, riittääkö pelkkä typen lisäys (Urea) vai tarvitaanko myös fosforia ja kaliumia. Metsän NP1 sisältää typen lisäksi hieman niukkaliukoista fosforia ja booria. Ohutturpeisilla kohteilla, joissa puut saavat pohjamaasta fosforin ja kaliumin, ainoastaan typen lisäys on tarpeen. Lannoitus on paras ajoittaa metsikön arvokasvuvaiheeseen kasvatusajan loppupuolelle noin 10 vuotta ennen päätehakkuuta. Käyttömäärät ovat Urealla n. 200 kg/ha, Salpietarilla n. 400 kg/ha ja Metsän NP1:llä 500 kg/ha 10–15 vuoden välein tai ravinneanalyysin perusteella. Levitys lumettomaan maahan.

Puutuhka soveltuu lannoitteeksi paksuturpeisille, avo- tai vähäpuustoisista soista syntyneille puolukka- ja mustikkaturvekankaille. Se korjaa fosforin, kaliumin ja hivenravinteiden puutoksia sekä kalkitsee maaperän. Puhdas turpeen tuhka sisältää lähinnä fosforia ja siksi sen käyttökohteet ovat hyvin rajalliset. Turpeen tuhkaa voidaan käyttää puutuhkaan sekoitettuna samoilla käyttökohteilla kuin puhdasta puutuhkaa. Turvetuhkan ja kalisuolan sekoitus lisää puuston kasvua kuten puutuhka. Tuhkan sisältämien ravinteiden ja haitta-aineiden pitoisuudet tulee selvittää ennen lannoitekäyttöä ravinneanalyysilla.
Tuhkalannoituksen sopiva annosmäärä lasketaan tuhkan ja lannoitettavan kohteen ravinteikkuuden mukaan, sekä tuhkan sisältämät kadmiummäärät huomioiden. Tavoitteena on 40–50 kg fosforia ja 80–120 kg kaliumia hehtaarille. Suositeltava tuhkan määrä on yleensä 3 000–5 000 kg hehtaarille, mutta käyttömäärät voivat vaihdella kohteesta ja lannoitteen ravinnesisällöstä riippuen 3 000–8 000 kg hehtaarilla. Neulasanalyysillä voidaan varmistua levitysalueen todellisesta ravinnetilasta.
Tuhkan esikäsittelyllä (mm. rakeistus) voidaan helpottaa tuhkan käsittelyä ja kuljetusta sekä parantaa merkittävästi levitystasaisuutta.

Tuhkalannoitus lisää puuston kasvua metsikön kasvatusajan loppuun saakka, mutta kaliumin puutos alkaa rajoittaa puiden kasvua 20–30 vuoden kuluttua lannoituksesta etenkin nevaisista suotyypeistä kehittyneillä turvekankailla. Tällaisilla kohteilla jatkolannoitus kalisuolalla tai Metsän Kalium-hivenravinteella lisää merkittävästi puiden kasvua ja voi olla taloudellisesti perusteltua.
- **Horus** (0-1,6-3,5) -metsätuhka ovat rakeisia turvemaiden tuhkalannoitteita. Horus on boorinpuutoksesta kärsivien suometsien ja turvemaan metsitysalueiden lannoitukseen soveltuva tuhkalannoite.
- **Voimalaitosten tuhkajakeet,** joissa fosforin ja kaliumin yhteispitoisuus on vähintään 2%. Käyttömäärät niin, että ravinteista 40 kg fosforia ja 80 kg kaliumia saadaan hehtaarille, yleensä 3000-5000 kg/ha. Tuhkaa yleensä esikäsitellään ennen lannoitekäyttöä, myös eri tuotemerkeiksi.

Mikäli lannoitteita käytetään luomusertifioiduilla alueilla, asiasta tulee ilmoittaa luomuvalvontaan, ja lannoitettu alue poistuu luomukeruualueesta kolmeksi vuodeksi. Puhdasta puutuhkaa voidaan käyttää luomukeruualueella, jolloin alue säilyy luomusertifioinnin piirissä.

# Lannoitus

## Tuhkalannoitus

### Tavoiteltavat ravinnelisäykset suometsien lannoituksessa sekä esimerkit lannoitetyypeistä ja lannoitteiden suositeltavista käyttömääristä.

##  [Turvemaiden lannoitemäärät](/fi/node/811)

Table
| Lannoituskohde | Tavoiteltava ravinnelisäys kg/ha | Lannoitetyypit, suluissa typen, fosforin ja kaliumin sekä boorin %'osuudet (NPKB) | Käyttösuositus kg/ha |
| --- | --- | --- | --- |
| Paksuturpeiset ja runsastyppiset ruoho-, mustikka- ja puolukkaturvekankaat | P 40–501K 80–120B 1,5–2,0 | Horus metsätuhka (0-1,6-3,5-0,06)Puutuhka (sisällöstä ravinneanalyysi) | 3 000–4 0003 000–8 000  |
| Niukkatyppiset puolukka- ja varputurvekankaat | N 1003, P 30–401,K 60–90, B 1,0–1,5 |   |   |
| Metsitetyt turvemaapellot | P 30–401K 60–90B 1,5–2,5 | Horus metsätuhka (0-1,6-3,5-0,06) | 3 000–4 000 |
| Ohutturpeiset (< 30 cm) kohteet, jotka eivät tarvitse PK-lisäystä | N 1003 | Metsäsalpietari (27-0-1-0,15)Urea (46-0-0)2Metsän NP (25-2-0-0,3) | 500–800200–250500–800 |
rivit: lannoituskohde
sarakkeet: Lannoitetyypit ja käyttösuositukset valmistajien ilmoittamina
1 Aiemmin peruslannoitetuissa kohteissa fosforilisäys ei aina ole tarpeen. Ravinnetila on suositeltavaa varmistaa ravinneanalyysillä.
2 Urea levitetään kosteaan maastoon alkusyksystä ensilumen tuloon asti.
3 Myös turvemailla typpilannoituksen vaikutusaika jää lyhyehköksi, alle kymmeneen vuoteen.

Suometsien lannoitus on suositeltavinta ajoittaa puunkorjuun ja kunnostusojituksen väliin. Helikopterilla lannoitettaessa ajankohtaa ei työteknisistä syistä ole välttämätöntä kytkeä hakkuisiin, vaan lannoitteita voidaan levittää tarvittaessa väljällä aikataululla vuosia harvennushakkuiden jälkeen tai ilmeisen ravinnevajeen vallitessa riukuvaiheen nuoriin metsiin jopa ennen ensiharvennusta.
Maasta tehtynä lannoitteiden levitys on ilmalevitystä edullisempaa. Ero korostuu tuhkavalmisteilla, joiden hehtaariannostus (kg/ha) voi olla 5–10-kertainen kemiallisiin lannoitteisiin verrattuna. Paras ajankohta maasta levitykseen on mahdollisimman pian puunkorjuun jälkeen. Silloin ajourat ovat hyvin näkyvillä.
Tuhkalannoitteiden levitys onnistuu maalevityksenä varmimmin talvikaudella välittömästi puunajon jälkeen, kun ajourat ovat jäätyneet kantaviksi. Maalevitys voi hyvin onnistua myös kesäkaudella hyväpuustoisissa kohteissa. Parhaimmillaankin turvemaiden lannoituksista alle puolet on mahdollista tehdä kuormatraktoreilla maalevityksenä.

# Lannoitus

## Lannoitteiden levitys ilmasta tai maasta, etuja ja haittoja

**Levitys ilmasta** (helikopteri tai lentokone)
\+ lannoitus onnistuu eri vuodenaikoina, maaston kantavuus ei rajoita levitystä
\+ lannoituksen ajankohta ei ole sidottu hakkuisiin tai ajouraverkostoon

\+ yksittäiset kauempana tiestä sijaitsevat kuviot helpompi ottaa mukaan
\+ lannoitteiden levitystasaisuus hyvä ja lannoitetta saadaan koko alueelle
\- hankekokonaisuus oltava isohko, vaatii yleensä yhteishankkeen

**Levitys maasta** (levittimellä varustettu alustakone, kuten kuormatraktori tai vastaava)
\+ pienempien kokonaisuuksien lannoitus onnistuu helpommin
\+ levityskaluston saatavuus

\- levitysalueella oltava valmis ajouraverkosto
\- levitysajankohtana maaston oltava riittävän kantavaa, työkausi jää lyhyeksi
\- lannoitteiden levitystasaisuus ajourilta tehdyssä levityksessä tyydyttävä, urien välialueille voi jäädä kaistoja ilman lannoitetta

Lannoitteita voidaan levittää ilmasta, yleisimmin helikopterilla, tai maasta levityksenä, tavallisimmin kuormatraktorilla.

Organisaatio turvaa pohjavesien laadun säilymisen pidättäytymällä tärkeillä pohjavesialueilla (I ja II luokka) kunnostus- ja täydennysojituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä (ei koske juurikäävän torjuntaa urealla), kantojen korjuusta sekä kulotuksista. Pohjavesialueilla voidaan toteuttaa kulotuksia, mikäli tähän on olemassa ympäristöviranomaisen lupa.
Organisaatio ei käytä typpipitoisia lannoitteita 1- tai 2 luokan pohjavesialueilla.
Polttoaineiden säilytys pohjavesialueilla on sallittu väliaikaisesti ainoastaan säiliöissä, joilla on tarvittava tyyppihyväksyntä ja jotka ovat lukittavissa polttoainevarkauksien ja ilkivallan estämiseksi sekä ovat varustettuja vuodon hallintaan tarkoitetulla valuma-altaalla, kaksoisvaipalla tai kaksoispohjalla. Nestemäisten voiteluaineiden väliaikainen säilytys on sallittua ilkivallalta suojattuna.

PEFC-kriteeristön mukaan pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä. Vedenhankintaa varten tärkeillä (1-luokka, 1E-luokka) ja soveltuvilla (2-luokka, 2E-luokka) pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita eikä lannoitteita eikä korjata kantoja. Turvemaiden tuhkalannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna pohjaveden laatua. E-luokan pohjavesialueilla lannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna E-luokitukseen johtanutta pohjavedestä riippuvaista pinta- tai maaekosysteemiä. E-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineiden käytöllä ei tarkoiteta taimitarhoilla tukkimiehentäin torjunta-aineella käsiteltyjen taimien istutusta pohjavesialueella eikä kantokäsittelyaineiden käyttöä, kun käytössä noudatetaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kasvinsuojelurekisterissä antamia ohjeita ja rajoituksia. Tuhkalannoitteiden, joihin on lisätty booria, käyttö pohjavesialueilla on kielletty.

Metsäsertifioinnit (FSC**®** ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa pohjavesialueilla.

FSC-standardi edellyttää aina suojavyöhykkeiden käyttöä puunkorjuun ja metsänhoitotoimien yhteydessä. Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeen leveys arvioidaan tapauskohtaisesti maaston pinnanmuotojen ja maalajin perusteella. Suojavyöhyke koostuu metsätalouden ulkopuolelle jätettävästä ja/tai peitteisenä hoidettavasta suojavyöhykkeestä.
- Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä.
- Suojavyöhykkeen leveys on joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä.
- Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.
- Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi niihin rajautuvan kuvion reunaosassa säästetään ainespuustoa pienempi puusto sekä mahdollisuuksien mukaan kookkaampaa lehtipuustoa.
Lannoituksen suojavyöhykkeiden vähimmäisleveydet riippuvat vesistö- tai pienivesikohteesta ja lannoitteiden levitystavasta.

Lisäksi FSC:n mukaan tietyt määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. Näihin kohteisiin kuuluu mm.:
- Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen. Näillä kohteilla jätetään vähintään 20 metriä käsittelemätön ja noin 10 metriä peitteisenä hoidettava suojavyöhyke.
- Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät. Ei koske kanavien eikä kaivettujen vesialtaiden reunametsiä. Näillä kohteilla jätetään vähintään 30 metriä käsittelemätön suojavyöhyke, joka sisältää itse kohteen.
- Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen.

PEFC-kriteerien mukaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Kriteeri edellyttää, että vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus ja pienpuusto. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien.
Suojavyöhykkeellä ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta eikä kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Latvusmassan jättämistä suojavyöhykkeelle vältetään.
Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojavyöhyke on vähintään 5 m. Suojavyöhykkeiltä runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta.

Metsäsertifioinnit (FSC**®** ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa vesistöjen suojavyöhykkeille. PEFC sertifikaatissa niitä nimitetään suojakaistoiksi.

Lannoituksissa ympäristöriskit liittyvät ravinteiden huuhtoutumiseen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoitumiseen. Haitalliset ympäristövaikutukset voidaan minimoida huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä edellyttää lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan tarkoituksenmukaista valintaa.

Oikein toteutettu lannoitus ei kasvun lisäämistä lukuun ottamatta juuri muuta metsän ja puuston muita ominaisuuksia, joten sillä ei ole muuta suurta vaikutusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Lannoituksen jälkeen puiden neulasmassa ja rungon yläosan läpimitta kasvaa, mikä voi lisätä tuuli- ja lumituhoriskiä. Lannoitus voi hyödyttää sieni-infektion, kuten juurikäävän, kasvua puustossa. Tutkimustietoa lannoituksen hyödyistä puuston vastustuskyvyn lisäämiseksi elollisia ja elottomia tuhonaiheuttajia vastaan on vasta vähän.
Kun lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä, juuristo ottaa tehokkaammin käyttöön ravinteita, varsinkin typpeä . Kuivuus rajoittaa fosforin saantia maaperästä enemmän kuin lämpötila ja maan jäätyminen ja sulaminen voi lisätä käyttökelpoisen fosforin määrää maassa. Ilmaston lämpeneminen, kuivuuden lisääntyminen ja typpilaskeuma voivat siis kaikki vaikuttaa siihen suuntaan, että typen saatavuus lisääntyy suhteessa fosforin saatavuuteen. Toisaalta kasvun lisääntyessä kaikkia ravinteita tarvitaan suurempia määriä pitämään yllä puiden ja muiden kasvien ja eliöiden välttämättömiä ravinnepitoisuuksia.

Lannoitus

Puuston kasvu riippuu ympäristöolosuhteista sekä maaperän ominaisuuksista. Metsän lannoituksen tavoitteena on parantaa puuston kasvua ja korjata puuston kasvuhäiriöitä lisäämällä niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden. 

Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta Lehtonen, I., Venäläinen, A., Kämäräinen, M., Asikainen, A., Laitila, J., Anttila, P., Peltola, H. 2018. Projected decrease in wintertime bearing capacity on different forest and soil types in Finland under a warming climate. Hydrology and Earth System Sciences Discuss.. Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin Ikonen, V.-P., Kilpeläinen, A., Zubizarreta-Gerendiain, A., Strandman, H., Asikainen, A., Venäläinen, A., Kaurola, J., Kangas, J., Pelto-la, H. 2017. Regional risks of wind damage in boreal forests under changing management and climate projections. Canadian Journal of Forest Research 47(12): 1632-1645. . Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella Peltola, H., Kellomäki, S. &amp; Väisänen, H. 1999. Model computations of the impact of climatic change on the windthrow risk of trees. Climatic change 41: 17–36.. Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä&nbsp;koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita. Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa. Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen Valinger, E., Lundqvist, L. &amp; Brandel, G. 1994. Wind and snow damage in a thinning and fertilisation experiment in Pinus sylvestris. Scandinavian Journal of Forest Research 9: 129–134.. Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden. Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla. Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille. Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko. Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

# Tuulituhojen ehkäisy 

## Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito

- Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta . Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin .
- Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella . Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita.
- Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa.
- Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen .
- Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita.
- Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden.
- Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla.
- Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille.
- Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko.

# Tuulituhojen ehkäisy 

## Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta

Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta.
Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

Voimakkaimpien tuulten aiheuttamia laajoja tuhoja ei pystytä estämään metsätalouden keinoin. Tuulituhoja voidaan kuitenkin jossain määrin ehkäistä tuulituhoille alttiilla alueella hyvällä metsänhoidolla ja metsäsuunnittelulla. Tuulituhoriskiin vaikuttaa puulajin ohella puuston sijainti suhteessa tuulelle alttiiseen metsän reunaan .

Tuulituhojen torjunta

Tuulituhojen ehkäisy 

2024 Joulukuu Päivitetty artikkeli Puuston kiertoajan pidentäminen. Lisätietoa muutoksesta. Päivitetty artikkelia Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa. Lisätty sisältöä luontopainotuksen näkökulmiin: Luontopainotus metsätilan hoidossaLuontoa painottava -toimintamalli metsätilan hoidossaLuonnonhoidon suunnittelu tilatasollaTilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnuksetLuonnonhoidon mitoituksen vertailutasotLuontoaiheisia päivityksiä myös: Päivitetty Kulotus-artikkeli.Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinotTäsmennetty Metsän suojelu -artikkelin listausta Metsän suojelun suunnittelu metsätilan hoidossaMetsien kestävä hoito ja käyttö -artikkelissa päivitetty kappaleet Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä ja Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissäMarraskuu Päivitetty artikkelit lajien turvaamisesta. Metsätilan hoito, Luontokohteet ja lajien turvaaminen, otsikot Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä, Lainsäädäntö suojelee lajistoa ja Metsäsertifioinnin vaatimukset uhanalaisten lajien turvaamiseksiMetsänhoidon toimenpiteet, Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssäLisätietoa uudistuksestaLisätty kooste keskeisistä metsänhoidon suositusten taulukoista. Harvennusmalleihin on lisätty uudet rauduskoivikon harvennusmallit. Harvennusmallien ohjeistukseen on lisätty linkki erillisiin koulutusaineistoihin, joista on tehty omat versiot metsänomistajille, metsäammattilaisille ja tietojärjestelmien kehittäjille: Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi). Aineistot auttavat mm. valitsemaan metsänomistajan tavoitteisiin sopivan harvennustavan ja käyttämään mallien hakutoimintoa. Lokakuu Metsänhoidon toimenpiteet: Ensiharvennus. Artikkeliin on päivitetty harvennusvoimakkuuksia ohjaavat suositustaulukot. Taulukoissa kuvataan hoidetun nuoren tasaikäisen kasvatusmetsän ensiharvennuksen ajankohta ja runkoluku hakkuun jälkeen eteläisessä, keskisessä ja pohjoisessa Suomessa. Taulukoihin lisättiin tarkennukset runkolukujen tulkintaan metsälain asetuksen mukaisesti. Lisätietoa uudistuksestaNeuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle. Uusi taustatietoartikkeli, joka auttaa hyödyntämään metsänhoidon suosituksia ja neuvoo metsänomistajaa metsänhoitoon perehtymisen alkuvaiheissa. Palvelussa on julkaistu tekoälyavusteinen hakutoiminto, beta-versio. Palvelua voi käyttää suomeksi ja ruotsiksi. Elokuu Metsänhoidon toimenpiteet: Uudistettu suositus sekametsän perustamiseen ja kasvatukseen. Lisätietoa uudistuksestaMetsätilan hoito: Uudistettu suositus Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa Lisätietoa uudistuksestaToukokuu Rajapintaoppaassa esitellään uusia esimerkkejä, kuinka metsänhoidon suositukset on liitetty osaksi muita palveluita: Metsä Groupin Metsäverkko ja Metsälehden Metsätietäjä. Tammikuu Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit ovat täydentyneet uusilla vaihtoehdoilla. Beta-vaihe on päättynyt. Katso myös 11/24 julkaistu koulutusaineisto: Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi) 2023 Joulukuu Lannoitus-artikkeli on päivitetty. Päivityksiä on odotettavissa myös 2024 (turvemaiden lannoitus ja tarkennuksia kohdevalintaan). Metsänhoidon toimenpiteet, Luonnonhoito ja monimuotoisuus -kategorian esittelyteksti päivitetty. Kategoriassa julkaistu uudet ja uudistetut artikkelit: Säästöpuiden jättäminenLahopuun turvaaminenTekopökkelöiden tekeminenSuojatiheikköjen jättäminen ja&nbsp;Lehtipuusekoituksen ylläpito.&nbsp;Uusittu Metsätilan hoito -artikkeli Luontokohteet ja lajien turvaaminen Uusi kategoria, Metsänhoidon toimenpiteet, Luontokohteiden turvaaminen ja kategoriassa uudet artikkelit: Pienvesien ja vesistöjen elinympäristötKallioelinympäristötLehdotSuoelinympäristötPaahdeympäristötMonimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsätPuustoiset perinneympäristötPäivitettyä FSC-metsäsertifiointikriteeristöä koskevat tiedot on päivitetty kauttaaltaan metsänhoidon suositusten artikkeleihin. Pienpäivitykset artikkeleihin Metsitys ja Metsänviljely kylvämällä. Marraskuu Päivitetty energiapuuta koskevat suositukset, ks. kategoria: Energiapuun korjuu Syyskuu Päivitetty artikkeli Hirvieläintuhojen torjunta Kesäkuu Päivitetty PEFC-metsäsertifioinnin kriteereistä kertovat tekstit päivitetyn standardin mukaisiksi. Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa pohjavesialueilla (FSC ja PEFC)Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC ja PEFC)Ojien kunnostukseen soveltumattomat kohteetMetsäsertifioinnin vaatimukset ojituksen kunnostuksessaMonikäytön vaatimukset metsäsertifioinnissaMetsäsertifioinnin vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisessaMetsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussaVesien laadun turvaaminen uudistusalojen energiapuun korjuussaMetsäsertifioinnin vaatimukset säästö- ja lahopuilleLuontokohteet ja lajien turvaaminenSuometsien hoidon erityispiirteetPölyttäjien suosiminen metsänhoidossa. Uusi artikkeli esittelee kuinka metsänomistaja voi edistää pölyttäjien elinolosuhteita erilaisissa kohteissa ja työlajeissa. Metsänhoidon suositusten sanasto on lisätty palveluun. Yksittäisen artikkelin tärkeät sanat ja niiden lyhyet selitteet löytyvät Yleistietoa välilehdeltä. Rajapintaopas - entinen Kehittäjille-sivu on nyt laajempi Rajapintaopas, josta metsäalan palveluiden kehittäjät saavat tietoa, esimerkkejä ja käytännön ohjeita siitä, kuinka metsänhoidon suosituksilla voi rikastaa omia tietopalveluita ja tietojärjestelmiä. Palvelun etusivun uudistus. Toukokuu Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit, beta-versio Harvennusmallien esittely ja käyttöohjeHarvennusmallit, hakutoiminnon beta-versio Vesiensuojelu Vesiensuojelun suositukset on uudistettu laajasti: Metsätilan hoito - Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen (uusi artikkeli) Metsänhoidon toimenpiteet - kategoriasta Vesiensuojelu&nbsp;löytyy artikkelit: Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä (päivitetty laajasti)Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, ajantasaisuus tarkistettu, osin päivitetty)Suojavyöhykkeet ja rantametsät (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, pääosin uutta sisältöä, aiempien suositusten ajantasaisuus tarkistettu)Vedenpalautus suolle (uusi artikkeli)Rakennetun kosteikon perustaminen (päivitetty)Helmikuu Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta Artikkelissa on uudet taulukot Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi. Taulukoissa on tiedot kivennäis- ja turvemaille Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa. Tammikuu KehittäjilleRajapintapalvelussa 20.1.2023 käytössä olevat&nbsp;OperationTypeCode -koodit on listattu sivulle Kehittäjille. 2022 Joulukuu Metsän hakkuu- ja kasvatustavatKuva ja määrittelyt: Hakkuiden ja uudistamisen soveltaminen sekä metsän rakenteet jaksollisessa ja jatkuvassa kasvatuksessa Ilmastokestävä metsänhoito Koostesivu: Ilmastokestävä metsänhoito Uutta joulukuussa: Siemenalkuperän merkitys metsänkasvatuksessaSuometsien hoidon erityispiirteitäPuulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossaPohjois-Suomen erityispiirteetSuometsien hoito&nbsp;-kategoria, artikkelit&nbsp;päivitetty, kokonaan uusi: Soiden ennallistaminenPuuston kiertoajan pidentäminenMetsän suojeluMetsänviljely istuttamalla, istutustiheysLisäksi päivitetty eri metsänhoidon toimenpiteisiin: ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma välilehdelle Päätöksenteko ja sopeutumisen näkökulma välilehdelle Toteutus.Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat Taulukot uusittu: Metsänviljely istuttamalla, Toteutus, Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat Taulukoiden esitystapa Metsänhoidon suositusten taulukot, joita on aiemmin esitetty kuvina, ovat nyt aitoja taulukkoja. Katso esim. taulukko Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Marraskuu Metsänhoidon suositukset -&nbsp;Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet Metsänhoidon suositusten laadintaa ohjaaviin periaatteisiin on lisätty liite 8 Ekologinen kestävyys metsätilan hoidossa, samalla päivitettiin talousmetsien luonnonhoidon määritelmä: Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Dokumentin voi ladata sivulta Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet. Maanmuokkaus Metsänhoidon toimenpiteet -osan artikkelissa Maanmuokkaus/Toteutus on esitelty työlaji Jatkuvatoiminen laikkumätästys. Metsätuhojen torjunta Metsänhoidon toimenpiteet -osan Metsätuhot ja metsien terveys&nbsp;-kokonaisuudessa&nbsp;on julkaistu uudet artikkelit: Juurikääpätuhojen torjuntaKirjanpainajatuhojen torjuntaKuivuustuhojen torjuntaLumituhojen torjuntaMetsäpalojen torjuntaSienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjuntaTuulituhojen torjunta.Metsätilan hoito -osassa on täydennetty artikkelia&nbsp;Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa. Uudet väliotsikot: Puuston kasvusta ja terveydestä huolehtiminenIlmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiäMetsätuhoriskin hallinta perustuu ennakointiin ja reagointiinTerminologiaaLokakuu Visuaalinen uudistus: Metsänhoidon toimenpiteiden päätöksenteko-osiossa on kuvattu toimenpiteiden vaikutuksia talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään. Ko. otsikoissa on nyt selkeyttä lisäävät kuvakkeet. Myös lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vaatimuksille on omat kuvakkeensa. Ks. esim. Metsitys, Päätöksenteko Heinäkuu Uutta kuvitusta metsityksen suunnitteluun, metsitysketjut.&nbsp;Kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Lähdeviittaus muodossa Kuva: Juha Varhi, metsänhoidon suositukset, 2022 Kesäkuu Kehittäjille-sivulle lisätty tietoa metsätietostandardin koodistosta, integroinnin käyttötapauksista ja uutiskirjeen tilauksesta. Toukokuu Käännös englanniksi sivusta Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista:&nbsp;Q &amp; A, Best Practices for Sustainable Forest Management in Finland Helmikuu Uusi artikkeli Metsätilan hoito -kokonaisuuteen:&nbsp;Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa Tammikuu Uusi suosituskokonaisuus metsätilan hoitoon. Osa artikkeleista on uusia, osa siirretty palvelun sisällä, osa tuotu aiemmin julkaistuista pdf-muotoisista verkkojulkaisuista. Metsien kestävä hoito ja käyttö Kokonaiskestävä metsänhoito (uusi)&nbsp;Metsänomistajan päätöksenteon erilaiset tasot ja tavoitteet (uusi)&nbsp;Ilmastokestävyys osana metsänhoidon kokonaiskestävyyttä (uusi)&nbsp;Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä (siirretty)&nbsp;Monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla on pitkä aikajänne (siirretty)&nbsp;Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä (siirretty)&nbsp;Suomen metsät muuttuvassa ilmastossa (uusi)&nbsp;Ilmastonmuutoksen hillintä metsänkäsittelyssä (uusi)&nbsp;Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätilan hoidossa (uusi)&nbsp;Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen (uusi)&nbsp;Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa (uusi)&nbsp;Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa (uusi)&nbsp;Metsänhoidon perusteita Hiilenkierto metsäekosysteemissä ja puutuotteissa (uusi)&nbsp;Hiilenkiertoon liittyviä käsitteitä metsänhoidon suosituksissa (uusi)&nbsp;Metsien kasvupaikkatyypit ja aluejaot (siirretty)&nbsp;Lämpösummakartat ja aluejaot metsänhoidon suosituksissa (uudet kartat, siirretty)&nbsp;Metsien kehitysluokat (uusi verkkopalvelussa)&nbsp;Metsän käsittely-yksiköt (uusi verkkopalvelussa). 2021 Syyskuu Rekommendationer för skogsvård&nbsp;- metsänhoidon suositukset ruotsiksi Kehittäjille-sivu - tietoa rajapintapalvelun käytöstä Kesäkuu Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista&nbsp;- 11 kysymystä ja vastausta Huhtikuu Uusi suositus:&nbsp;Metsitys 2020 Joulukuu Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet&nbsp;- metsänhoidon suositusten johtoryhmän 25.11.2020 hyväksymät uudet periaatteet suositusten laadintaan.

# Viimeisimmät päivitykset

**Päivitysten kooste aikajärjestyksessä**

Aikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset metsänhoidon suosituksiin ja muihin sivuston merkittäviin tietokokonaisuuksiin.
Valikossa lisätietoartikkelit ovat aakkosjärjestyksessä.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Joulukuu**

Päivitetty artikkeli [**Puuston kiertoajan pidentäminen**](/fi/toimenpiteet/puuston-kiertoajan-pidentaminen). [Lisätietoa muutoksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/puuston-kiertoajan-pidentaminen-artikkelin-paivitys).
Päivitetty artikkelia Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa. Lisätty sisältöä [**luontopainotuksen näkökulmiin**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3814):
- [Luontopainotus metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3814)
- [Luontoa painottava -toimintamalli metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3832)
- [Luonnonhoidon suunnittelu tilatasolla](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3833)
- [Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3835)
- [Luonnonhoidon mitoituksen vertailutasot](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3837)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Marraskuu**

Luontoaiheisia päivityksiä myös:
- Päivitetty [Kulotus](/fi/toimenpiteet/kulotus)-artikkeli.
- [Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot](/fi/toimenpiteet/talousmetsien-luonnonhoidon-ohjauskeinot)
- Täsmennetty Metsän suojelu -artikkelin listausta [Metsän suojelun suunnittelu metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu/toteutus#section-1364)
- Metsien kestävä hoito ja käyttö -artikkelissa päivitetty kappaleet [Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä ](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto#section-p1787)ja [Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto#section-p1790)

Päivitetty artikkelit **lajien turvaamisesta**.
- Metsätilan hoito, Luontokohteet ja lajien turvaaminen, otsikot [Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1918), [Lainsäädäntö suojelee lajistoa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1919) ja [Metsäsertifioinnin vaatimukset uhanalaisten lajien turvaamiseksi](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p3742)
- Metsänhoidon toimenpiteet, [Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä](/fi/toimenpiteet/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa)
- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa-artikkelin-paivitys)
Lisätty **kooste keskeisistä metsänhoidon suositusten** [**taulukoista**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/taulukot)**.**

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Lokakuu**

Harvennusmalleihin on lisätty uudet [**rauduskoivikon harvennusmalli**t](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku?mainTreeSpecies=Rauduskoivu).
**Harvennusmallien** ohjeistukseen on lisätty linkki erillisiin **koulutusaineistoihin**, joista on tehty omat versiot metsänomistajille, metsäammattilaisille ja tietojärjestelmien kehittäjille: [Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi)](https://tapio.fi/aineistopankki/oppaat-ja-tyovalineet/metsan-harventaminen-ja-harvennusmallien-kaytto-koulutusaineisto/). Aineistot auttavat mm. valitsemaan metsänomistajan tavoitteisiin sopivan harvennustavan ja käyttämään mallien hakutoimintoa.

Metsänhoidon toimenpiteet: [**Ensiharvennus**](/fi/toimenpiteet/ensiharvennus). Artikkeliin on päivitetty harvennusvoimakkuuksia ohjaavat suositustaulukot. Taulukoissa kuvataan hoidetun nuoren tasaikäisen kasvatusmetsän ensiharvennuksen ajankohta ja runkoluku hakkuun jälkeen eteläisessä, keskisessä ja pohjoisessa Suomessa. Taulukoihin lisättiin tarkennukset runkolukujen tulkintaan metsälain asetuksen mukaisesti.
- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/ensiharvennus-suosituksen-uudistus)
[**Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle**](/fi/neuvoja-metsanhoitoon-tutustuvalle-metsanomistajalle). Uusi taustatietoartikkeli, joka auttaa hyödyntämään metsänhoidon suosituksia ja neuvoo metsänomistajaa metsänhoitoon perehtymisen alkuvaiheissa.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Elokuu**

Palvelussa on julkaistu **tekoälyavusteinen hakutoiminto**, beta-versio. Palvelua voi käyttää [suomeksi ](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/ai-vastaus)ja [ruotsiksi](https://metsanhoidonsuositukset.fi/sv/ai-svar).
Metsänhoidon toimenpiteet: Uudistettu suositus [**sekametsän perustamiseen ja kasvatukseen**](/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus)**.**

- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/sekametsan-kasvatus-artikkelin-paivitys)
Metsätilan hoito: Uudistettu suositus [**Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa**](/fi/metsatilan-hoito/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa)
- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa-artikkelin-paivitys)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Tammikuu**

**Rajapintaoppaassa** esitellään uusia [esimerkkejä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/rajapintaopas/kayttotapauksia), kuinka metsänhoidon suositukset on liitetty osaksi muita palveluita: Metsä Groupin Metsäverkko ja Metsälehden Metsätietäjä.
[**Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit**](/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit) ovat täydentyneet uusilla vaihtoehdoilla. Beta-vaihe on päättynyt. Katso myös 11/24 julkaistu koulutusaineisto: [Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi)](https://tapio.fi/aineistopankki/oppaat-ja-tyovalineet/metsan-harventaminen-ja-harvennusmallien-kaytto-koulutusaineisto/)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Joulukuu**

[Lannoitus](/fi/toimenpiteet/lannoitus)-artikkeli on päivitetty. Päivityksiä on odotettavissa myös 2024 (turvemaiden lannoitus ja tarkennuksia kohdevalintaan).
Metsänhoidon toimenpiteet, [Luonnonhoito ja monimuotoisuus](/fi/kategoriat/luonnonhoito-ja-monimuotoisuus) -kategorian esittelyteksti päivitetty. Kategoriassa julkaistu uudet ja uudistetut artikkelit:
- [Säästöpuiden jättäminen](/fi/toimenpiteet/saastopuiden-jattaminen)
- [Lahopuun turvaaminen](/fi/toimenpiteet/lahopuun-turvaaminen)
- [Tekopökkelöiden tekeminen](/fi/toimenpiteet/tekopokkeloiden-tekeminen)
- [Suojatiheikköjen jättäminen](/fi/toimenpiteet/suojatiheikkojen-jattaminen) ja
- [Lehtipuusekoituksen ylläpito](/fi/toimenpiteet/lehtipuusekoituksen-yllapito).

Uusittu Metsätilan hoito -artikkeli [Luontokohteet ja lajien turvaaminen](/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen)
Uusi kategoria, Metsänhoidon toimenpiteet, [Luontokohteiden turvaaminen](/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen)[ ](/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen)ja kategoriassa uudet artikkelit:
- [Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt](/fi/toimenpiteet/pienvesien-ja-vesistojen-elinymparistot)
- [Kallioelinympäristöt](/fi/toimenpiteet/kallioelinymparistot)
- [Lehdot](/fi/toimenpiteet/lehdot)
- [Suoelinympäristöt](/fi/toimenpiteet/suoelinymparistot)
- [Paahdeympäristöt](/fi/toimenpiteet/paahdeymparistot)
- [Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät](/fi/toimenpiteet/monimuotoisuudelle-merkittavat-kangasmetsat)
- [Puustoiset perinneympäristöt](/fi/toimenpiteet/puustoiset-perinneymparistot)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Marraskuu**

Päivitettyä **FSC**-metsäsertifiointikriteeristöä koskevat tiedot on päivitetty kauttaaltaan metsänhoidon suositusten artikkeleihin.
Pienpäivitykset artikkeleihin [Metsitys](/fi/toimenpiteet/metsitys) ja [Metsänviljely kylvämällä](/fi/toimenpiteet/metsanviljely-kylvamalla).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Syyskuu**

Päivitetty energiapuuta koskevat suositukset, ks. kategoria: [Energiapuun korjuu](/fi/kategoriat/energiapuun-korjuu)
Päivitetty artikkeli [Hirvieläintuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/hirvielaintuhojen-torjunta)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Kesäkuu**

Päivitetty PEFC-metsäsertifioinnin kriteereistä kertovat tekstit päivitetyn standardin mukaisiksi.
- Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa pohjavesialueilla (FSC ja PEFC)
- Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC ja PEFC)
- Ojien kunnostukseen soveltumattomat kohteet
- Metsäsertifioinnin vaatimukset ojituksen kunnostuksessa
- Monikäytön vaatimukset metsäsertifioinnissa
- Metsäsertifioinnin vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisessa
- Metsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussa
- Vesien laadun turvaaminen uudistusalojen energiapuun korjuussa
- Metsäsertifioinnin vaatimukset säästö- ja lahopuille
- Luontokohteet ja lajien turvaaminen
- Suometsien hoidon erityispiirteet
[Pölyttäjien suosiminen metsänhoidossa](/fi/toimenpiteet/polyttajien-suosiminen-metsanhoidossa). Uusi artikkeli esittelee kuinka metsänomistaja voi edistää pölyttäjien elinolosuhteita erilaisissa kohteissa ja työlajeissa.

[Metsänhoidon suositusten sanasto](/fi/sanasto) on lisätty palveluun. Yksittäisen artikkelin tärkeät sanat ja niiden lyhyet selitteet löytyvät Yleistietoa välilehdeltä.
[Rajapintaopas](/fi/rajapintaopas) - entinen Kehittäjille-sivu on nyt laajempi Rajapintaopas, josta metsäalan palveluiden kehittäjät saavat tietoa, esimerkkejä ja käytännön ohjeita siitä, kuinka metsänhoidon suosituksilla voi rikastaa omia tietopalveluita ja tietojärjestelmiä.
Palvelun etusivun uudistus.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

***Vesiensuojelu***

[Harvennusmallien esittely ja käyttöohje](/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit)[Harvennusmallit, hakutoiminnon beta-versio](/fi/harvennusmallihaku)
Vesiensuojelun suositukset on uudistettu laajasti:

[Metsätilan hoito - Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen](/fi/vesien-ja-vesielinymparistojen-turvaaminen) (uusi artikkeli)
[Metsänhoidon toimenpiteet - kategoriasta Vesiensuojelu](/fi/kategoriat/vesiensuojelu) löytyy artikkelit:
- [Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä](/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa) (päivitetty laajasti)
- [Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut](/fi/toimenpiteet/vesiensuojelurakenteet-ja-ratkaisut) (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, ajantasaisuus tarkistettu, osin päivitetty)
- [Suojavyöhykkeet ja rantametsät](/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat) (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, pääosin uutta sisältöä, aiempien suositusten ajantasaisuus tarkistettu)
- [Vedenpalautus suolle](/fi/toimenpiteet/vedenpalautus-suolle) (uusi artikkeli)
- [Rakennetun kosteikon perustaminen](/fi/toimenpiteet/rakennetun-kosteikon-perustaminen) (päivitetty)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Tammikuu**

Artikkelissa on uudet taulukot [Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi](/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta/toteutus#section-1464). Taulukoissa on tiedot kivennäis- ja turvemaille Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa.
***Kehittäjille***Rajapintapalvelussa 20.1.2023 käytössä olevat OperationTypeCode -koodit on listattu sivulle [Kehittäjille](/fi/kehittajille).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Ilmastokestävä metsänhoito***

***Metsän hakkuu- ja kasvatustavat***Kuva ja määrittelyt: [Hakkuiden ja uudistamisen soveltaminen sekä metsän rakenteet jaksollisessa ja jatkuvassa kasvatuksessa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p2594)
Koostesivu: [Ilmastokestävä metsänhoito](/fi/ilmastokestava-metsanhoito)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat***

Uutta joulukuussa:
- [Siemenalkuperän merkitys metsänkasvatuksessa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p2607)
- [Suometsien hoidon erityispiirteitä](/fi/suometsien-hoidon-erityispiirteet)
- [Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa](/fi/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa)
- [Pohjois-Suomen erityispiirteet](/fi/pohjois-suomen-erityispiirteet)
- [Suometsien hoito](/fi/kategoriat/suometsien-hoito) -kategoria, artikkelit päivitetty, kokonaan uusi: [Soiden ennallistaminen](/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen)
- [Puuston kiertoajan pidentäminen](/fi/toimenpiteet/puuston-kiertoajan-pidentaminen)
- [Metsän suojelu](/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu)
- [Metsänviljely istuttamalla, istutustiheys](/fi/toimenpiteet/metsanviljely-istuttamalla/toteutus#section-283)
- Lisäksi päivitetty eri metsänhoidon toimenpiteisiin: ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma välilehdelle Päätöksenteko ja sopeutumisen näkökulma välilehdelle Toteutus.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Taulukoiden esitystapa***

Taulukot uusittu: [Metsänviljely istuttamalla, Toteutus, Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat](/fi/toimenpiteet/metsanviljely-istuttamalla/toteutus#section-281)
Metsänhoidon suositusten taulukot, joita on aiemmin esitetty kuvina, ovat nyt aitoja taulukkoja. Katso esim. taulukko [Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen eteläisessä ja keskisessä Suomessa](/fi/toimenpiteet/taimikonharvennus/toteutus#section-294).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Maanmuokkaus***

Metsänhoidon suositusten laadintaa ohjaaviin periaatteisiin on lisätty liite 8 Ekologinen kestävyys metsätilan hoidossa, samalla päivitettiin talousmetsien luonnonhoidon määritelmä: Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Dokumentin voi ladata sivulta [Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet).
Metsänhoidon toimenpiteet -osan artikkelissa Maanmuokkaus/Toteutus on esitelty työlaji [Jatkuvatoiminen laikkumätästys](/fi/toimenpiteet/maanmuokkaus/toteutus#section-1249).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Metsätuhojen torjunta***

Metsänhoidon toimenpiteet -osan [Metsätuhot ja metsien terveys](/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys) -kokonaisuudessa on julkaistu uudet artikkelit:
- [Juurikääpätuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/juurikaapatuhojen-torjunta)
- [Kirjanpainajatuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/kirjanpainajatuhojen-torjunta)
- [Kuivuustuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/kuivuustuhojen-torjunta)
- [Lumituhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/lumituhojen-torjunta)
- [Metsäpalojen torjunta](/fi/toimenpiteet/metsapalojen-torjunta)
- [Sienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjunta](/fi/toimenpiteet/sienitautien-hyonteisten-ja-muiden-elollisten-metsatuhon-aiheuttajien-torjunta)
- [Tuulituhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/tuulituhojen-torjunta).
Metsätilan hoito -osassa on täydennetty artikkelia [Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa). Uudet väliotsikot:

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Lokakuu**

- [Puuston kasvusta ja terveydestä huolehtiminen](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2395)
- [Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2397)
- [Metsätuhoriskin hallinta perustuu ennakointiin ja reagointiin](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2399)
- [Terminologiaa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2402)
Visuaalinen uudistus: Metsänhoidon toimenpiteiden päätöksenteko-osiossa on kuvattu toimenpiteiden vaikutuksia talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään. Ko. otsikoissa on nyt selkeyttä lisäävät kuvakkeet. Myös lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vaatimuksille on omat kuvakkeensa. Ks. esim. [Metsitys, Päätöksenteko](/fi/toimenpiteet/metsitys/paatoksenteko#section-784)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Kesäkuu**

Uutta kuvitusta [metsityksen suunnitteluun, metsitysketjut](/fi/toimenpiteet/metsitys/toteutus#section-796). Kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Lähdeviittaus muodossa Kuva: Juha Varhi, metsänhoidon suositukset, 2022
[Kehittäjille-sivulle](/fi/kehittajille) lisätty tietoa metsätietostandardin koodistosta, integroinnin käyttötapauksista ja uutiskirjeen tilauksesta.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Helmikuu**

Käännös englanniksi sivusta Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista: [Q & A, Best Practices for Sustainable Forest Management in Finland](/en/QA-best-practices-sustainable-forest-management-finland)
Uusi artikkeli Metsätilan hoito -kokonaisuuteen: [Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Tammikuu**

Uusi suosituskokonaisuus metsätilan hoitoon. Osa artikkeleista on uusia, osa siirretty palvelun sisällä, osa tuotu aiemmin julkaistuista pdf-muotoisista verkkojulkaisuista.
[Metsien kestävä hoito ja käyttö](/fi/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)
1 . Kokonaiskestävä metsänhoito (uusi)
2 . Metsänomistajan päätöksenteon erilaiset tasot ja tavoitteet (uusi)
3 . Ilmastokestävyys osana metsänhoidon kokonaiskestävyyttä (uusi)
4 . Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä (siirretty)
5 . Monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla on pitkä aikajänne (siirretty)
6 . Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä (siirretty)
7 . Suomen metsät muuttuvassa ilmastossa (uusi)
8 . Ilmastonmuutoksen hillintä metsänkäsittelyssä (uusi)
9 . Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätilan hoidossa (uusi)
[Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa](/fi/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa)
1 . Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen (uusi)
2 . Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa (uusi)
3 . Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa (uusi)

[Metsänhoidon perusteita](/fi/metsanhoidon-perusteita)
1 . Hiilenkierto metsäekosysteemissä ja puutuotteissa (uusi)
2 . Hiilenkiertoon liittyviä käsitteitä metsänhoidon suosituksissa (uusi)
3 . Metsien kasvupaikkatyypit ja aluejaot (siirretty)
4 . Lämpösummakartat ja aluejaot metsänhoidon suosituksissa (uudet kartat, siirretty)
5 . Metsien kehitysluokat (uusi verkkopalvelussa)
6 . Metsän käsittely-yksiköt (uusi verkkopalvelussa).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2021

**Kesäkuu**

[Rekommendationer för skogsvård](/sv) - metsänhoidon suositukset ruotsiksi
[Kehittäjille-sivu](/fi/kehittajille) - tietoa rajapintapalvelun käytöstä

# Viimeisimmät päivitykset

## 2021

**Huhtikuu**

[Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista](/fi/usein-kysytyt-kysymykset-metsanhoidon-suosituksista) - 11 kysymystä ja vastausta
Uusi suositus: [Metsitys](/fi/toimenpiteet/metsitys)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2020

**Joulukuu**

[Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet) - metsänhoidon suositusten johtoryhmän 25.11.2020 hyväksymät uudet periaatteet suositusten laadintaan.

Viimeisimmät päivitykset

Päivitysten kooste aikajärjestyksessäAikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset metsänhoidon suosituksiin ja muihin sivuston merkittäviin tietokokonaisuuksiin. Valikossa lisätietoartikkelit ovat aakkosjärjestyksessä.

Kunnostus- ja hoitotarve selvitettävä Hankealueen jaksottaminen pienempiin osiin ja toteutus osa kerrallaan ovat tärkeitä varsinkin suurissa hankkeissa. Tavoiteltavaa on, että pienet hankkeet ja osahankealueet hyvin suurissa hankkeissa voidaan tehdä valmiiksi 1–3 vuoden kuluessa töiden aloituksesta. Hankesuunnittelussa selvitetään, millä alueilla on hakkuu- ja hoitotarvetta sekä tarvittaessa mahdollisuuksia muihin maankäyttömuotoihin kuten suojeluun. Hoitotarpeen arvioinnissa korostuu, mitkä ojitusalueen ojista on taloudellisesti kannattavaa ja vesiensuojelullisesti mahdollista kunnostaa. Varttuneen kasvatusmetsän harvennuksia voidaan ottaa myös mukaan, vaikka ojia ei kunnosteta. Samoin hankkeeseen voidaan sisällyttää ennallistettavia kohteita. Puunkorjuun kannattavuuden nyrkkisääntönä voidaan pitää, että hakkuukertymä hankealueelta ylittää 500 m³, poistuma on vähintään 40 m³/ha ja poistettavien runkojen keskikoko on vähintään 60 dm3/runko. Ennakkotietoa puustosta saadaan esimerkiksi ilmakuvista ja julkisesta metsävaratiedosta. Ennallistettavilta alueilta puutavaran hehtaarikertymä (m3/ha) voi olla pienempi. Hankealueeksi pyritään rajaamaan sellainen alue, että vesien johtaminen alapuolisen alueen läpi on mahdollista ja&nbsp;alueelle saadaan tehokkaat vesiensuojelumenetelmät. Ojien perkaustarvetta, eroosioalttiutta ja vesiensuojelurakenteiden sijoittelua voidaan selvittää maastokäynnein ja laserkeilausaineistoon perustuvalla uoma-analyysillä. Vanhoista ojitusasiakirjoista voidaan tarvittaessa selvittää ennen suon ojitusta vallinneita olosuhteita ja edellisen hankkeen toteutusta. Suometsän hoitotarpeesta kertovia tekijöitä Pääosalla alueen metsiköistä on selvä taimikonhoito- tai harvennustarve. Metsikkö on syytä harventaa, kun sen pohjapinta-ala on yli harvennusmallien esittämän leimausrajan. Harvennustarve voi syntyä myös siitä, että vähäarvoisempi koivu runsaana tai etukasvuisena haittaa havupuuston kehitystä. Alueen vesitalous on niin huonossa kunnossa, että korkea pohjaveden pinnan taso selvästi haittaa puuston kasvua. Ongelmat voivat aiheutua umpeen kasvaneista ojista, alkujaankin ojituksessa tapahtuneesta virheestä, metsätuhoista, ojien yliajossa tapahtuneista sortumista tai turpeen painumisesta. Kasvupaikan ravinne-epätasapaino alueella on niin ilmeinen, että se selvästi haittaa puuston kasvua. Suometsän hoitohankkeen suunnittelu edellyttää myös maastotyötä. Hyvät välineet ja kartta-aineistot nopeuttavat suunnittelua merkittävästi. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

Hankealueeksi rajataan maastoltaan ja puustoltaan teknisesti yhdenmukainen ja selkeä kokonaisuus. Tällöin hakkuissa, ojien kunnostuksessa ja lannoituksessa saavutetaan mittakaavaetuja sekä vesitalouden säätely ja vesiensuojelu voidaan järjestää tehokkaasti. Rajauksessa otetaan huomioon mahdolliset luonnonhoidolliset reunaehdot, kuten arvokkaat luontokohteet sekä muut turvattavat alueet.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Lannoitus

Tuulituhojen ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Viimeisimmät päivitykset

Suometsän hoitohankkeen alueen rajaus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Turvemaiden metsänkasvatus

Lehtipuusekoituksen ylläpito

Riistan huomioiminen avohakkuussa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ensiharvennus hoidetussa kuusivaltaisessa metsässä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laadunhallinta kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsän suojelu

Haku ja valikko