Ennakkoraivauksen ajoitus ja toteutus Ennakkoraivaus on tehtävä hyvissä ajoin, mieluiten 1–3 vuotta ennen puunkorjuuta, jotta raivattu alikasvospuusto ehtii painua maata vasten.Ensiharvennuskohteiden ennakkoraivaus voidaan usein välttää kokonaan tekemällä taimikonharvennus ajallaan ja riittävän voimakkaana.Turvemailla raivausta ei ole syytä tehdä liian aikaisin koivualikasvoksen vesomisen takia. Lisäksi raivattu alikasvos parantaa tuoreena maapohjan kantavuutta. Ennakkoraivauksen toteuttaminen:⦁ Raivaa alikasvos noin metrin säteeltä ainespuurunkojen tyvien&nbsp;ympäriltä.⦁ Lisäksi raivaa korjuussa näkyvyyttä haittaava yli kahden metrin pituinen kuusialikasvos koko&nbsp;alalta.⦁ Kaada&nbsp;ainespuurunkojen&nbsp;lähellä&nbsp;olevat&nbsp;alikasvospuut&nbsp;lyhyeen&nbsp;kantoon.⦁ Mikäli&nbsp;kuusialikasvos&nbsp;on&nbsp;elinvoimaista&nbsp;ja&nbsp;sitä&nbsp;on&nbsp;tarkoitus&nbsp;kasvattaa, raivaa hakkuussa&nbsp;poistettavien runkojen&nbsp;lähiympäristö. Jos alikasvos on tiheää, on ennakkoraivaus lähes välttämätöntä hyvän korjuujäljen saavuttamiseksi. Kuva: © Mikko Riikilä

# Ennakkoraivaus harvennushakkuuta varten 

## Ennakkoraivauksen ajoitus ja toteutus

Ennakkoraivaus on tehtävä hyvissä ajoin, mieluiten 1–3 vuotta ennen puunkorjuuta, jotta raivattu alikasvospuusto ehtii painua maata vasten.Ensiharvennuskohteiden ennakkoraivaus voidaan usein välttää kokonaan tekemällä taimikonharvennus ajallaan ja riittävän voimakkaana.Turvemailla raivausta ei ole syytä tehdä liian aikaisin koivualikasvoksen vesomisen takia. Lisäksi raivattu alikasvos parantaa tuoreena maapohjan kantavuutta.
**Ennakkoraivauksen toteuttaminen:**⦁ Raivaa alikasvos noin metrin säteeltä ainespuurunkojen tyvien ympäriltä.⦁ Lisäksi raivaa korjuussa näkyvyyttä haittaava yli kahden metrin pituinen kuusialikasvos koko alalta.⦁ Kaada ainespuurunkojen lähellä olevat alikasvospuut lyhyeen kantoon.⦁ Mikäli kuusialikasvos on elinvoimaista ja sitä on tarkoitus kasvattaa, raivaa hakkuussa poistettavien runkojen lähiympäristö.

Ennakkoraivauksessa kaadetaan aines- tai energiapuuksi kelpaamattomia puita ja erityisesti näkyvyyttä haittaavaa kuusialikasvosta. Kohteilta, joilta korjataan energiapuuta, raivaus voidaan toteuttaa normaalia kevyempänä näkemäraivauksena.

Ennakkoraivaus 

Ennakkoraivauksessa kaadetaan aines- tai energiapuuksi kelpaamattomia puita ja erityisesti näkyvyyttä haittaavaa kuusialikasvosta. Kohteilta, joilta korjataan energiapuuta, raivaus voidaan toteuttaa normaalia kevyempänä näkemäraivauksena.  

Ennakkoraivaus harvennushakkuuta varten 

Harvennushakkuissa on jätettävä kasvamaan vähintään lain edellyttämä määrä kasvatuskelpoista ja tasaisesti jakautunutta puustoa. Uudistushakkuusta seuraa uudistamisvelvoite, eli velvollisuus aikaansaada määräajassa lain asettamien kriteerien mukainen taimikko. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan omiin tavoitteisiin sopivan tavan harventaa ja uudistaa metsää. Kuva: © Maria Lindén. Tiivistelmä Metsänomistajalla on lainsäädännön puitteissa oikeus käyttää tai suojella metsää tavoitteidensa mukaisesti.Metsien käyttöä ohjaavista säädöksistä keskeisimmät ovat metsälaki ja sitä tarkentava asetus, luonnonsuojelulaki, vesilaki, laki metsätuhojen torjunnasta, muinaismuistolaki ja rakentamislain maisematyölupa.Jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien virkistyskäytön ilman metsänomistajan suostumusta. Metsänomistaja voi myöntää oikeuksia mm. metsästykseen ja muuhun jokaisenoikeudet ylittävään virkistyskäyttöön.Metsänomistajalle muodostuu oikeuksia ja velvollisuuksia 1) metsäomaisuuden hoidosta, 2) puustotuhojen seurauksena ja 3) aktiivisesta metsän hoidosta ja käytöstä.Metsän hakkuista ja ojituksesta on yleensä tehtävä ilmoitus viranomaiselle. Osa toimista vaatii luvan.Metsänomistajalla on oikeus liittää metsänsä metsäsertifiointiin, josta seuraa myös velvollisuuksia.Metsänomistajalla on oikeus hakea valtion tukea metsänhoitotöihin, luonnonhoitoon ja suojeluun. Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä Metsän vastuulliseen omistamiseen kuuluu tietoisten valintojen tekeminen ja huolehtiminen metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Metsänomistaja huolehtii metsien kasvukyvystä ja hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuudesta, maaperän ja vesistöjen hyvästä tilasta sekä metsän käytön sosiaalisesta kestävyydestä. Metsänomistajan vähimmäisvastuut ja toiminnan reunaehdot perustuvat lainsäädäntöön. Metsänomistaja voi valita oman tapansa hyödyntää metsää lainsäädännön asettamissa rajoissa. Metsän suojelu on yksi metsän käyttömuodoista. Lainsäädäntö ei velvoita metsänomistajaa tekemään metsänhoitotöitä tai hakkuita. Poikkeuksena ovat metsätuholain mukaiset velvoitteet sellaisissa tapauksissa, joissa vahingoittuneen havupuuston määrä ylittää laissa määritellyt raja-arvot. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen hyönteistuhojen takia. Metsien käyttöä ohjaavia lakejaTärkeimmät metsänomistajan toimintaa ohjaavat säädökset ovat:Metsälaki – käsittelyn vähimmäisvaatimukset ja reunaehdot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminenValtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä&nbsp;– metsälakia tarkentavat säännöksetLuonnonsuojelulaki – suojelualueiden huomioiminen, eliölajien ja luontotyyppien suojeluVesilaki – vesiluontotyyppien suojelu, ojitus, vesien ja pohjaveden hyvän tilan säilyttäminenLaki metsätuhojen torjunnasta – metsätuhojen syntymisen ja leviämisen ehkäiseminenMuinaismuistolaki – kiinteiden muinaisjäännösten säilyttäminen.&nbsp;Muita säädöksiä: riistavahinkolaki, yksityistielaki, maastoliikennelaki, laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (Metka), rakentamislaki ja alueidenkäyttölaki (maisematyölupa,&nbsp;kaavoituksen vaikutukset), maa-aineslaki, lunastuslaki, ulkoilulaki, poronhoitolaki, kiinteistönmuodostamislaki (mm. rasitteet), laki eräistä naapuruussuhteista (rajojen avaaminen), ympäristönsuojelulaki (maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto&nbsp;sekä säädökset vesistöjen pilaantumisen estämiseksi ja korjaamiseksi) sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit. Metsien virkistyskäyttö ja metsästysoikeudet Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien laajan virkistyskäytön ilman erillistä metsänomistajan suostumusta. Jokaisenoikeuksiin kuuluvat muun muassa: oikeus vahinkoa aiheuttamatta liikkua jalan, hiihtäen tai pyörälläoikeus poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.Oikeuksiin liittyy velvollisuus olla vahingoittamatta toisten omaisuutta. Ilman metsänomistajan lupaa ei saa tehdä avotulta tai ajaa maastossa moottoriajoneuvolla. Myös linnunpöntön ripustaminen edellyttää metsänomistajan lupaa. Metsänomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen metsästysoikeudesta sekä sen vuokraamisesta tai luovuttamisesta esimerkiksi paikalliselle metsästysseuralle. Metsästysoikeuksien vuokraamisesta on suositeltavaa laatia aina kirjallinen sopimus. Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet laajenevat metsän käytön aktiivisuuden myötä. Valtaosa metsänomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista liittyy metsien aktiiviseen hoitoon ja käyttöön. Metsän omistaminen tuo mukanaan muutamia perusvelvollisuuksia. Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajaa toimimaan, jos luonnonhäiriö vaurioittaa merkittävästi havupuustoa. Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa? Metsänomistajan on tärkeää tuntea, milloin toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus ja milloin tarvitaan lupa. Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla. Ennen toimenpiteitä voi aluekohtaisia rajoitteita ja suojelupäätöksiä selvittää muun muassa Metsään.fi-palvelusta tai kunnan ympäristöviranomaiselta. Ilmoitusvelvollisuudet Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä ennen hakkuiden aloittamista.&nbsp;Metsänkäyttöilmoitus tehdään Suomen metsäkeskukselle, ja se toimii tiedoksiantona viranomaiselle. Katso lisätietoa metsänkäyttöilmoituksesta Suomen metsäkeskuksen sivuilta.Ilmoitus ojituksesta on tehtävä vesilain mukaisesti 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä lupaviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitus voi olla tarpeen tehdä myös muun muassa ojitusmätästyksestä ja piennarteiden rakentamisesta. Ojitusilmoitus on hyvä tehdä aina; viranomainen voi arvioida, onko ojituksen vaikutus vähäinen.Luvanvaraisia toimenpiteitä Toimenpiteet erityiskohteissa.&nbsp;Esimerkiksi suojelualueelle tai uhanalaisen lajin esiintymispaikalle tai niiden läheisyyteen suunnitellut toimet voivat edellyttää poikkeuslupaa tai viranomaisen hyväksyntää.Metsälain 10 §:n&nbsp;erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä koskeva poikkeuslupa. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä on mahdollista poikkeusluvalla toteuttaa metsälain kieltämiä käsittelyjä, mikäli metsänomistajalle muutoin aiheutuisi vähäistä suurempaa menetystä tai haittaa.Vesilain 2. luvun 11§:n suojeltujen vesiluontotyyppien (mm. lähteet ja norot) luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen.Kaava-alueilla toimittaessa hakkuu voi edellyttää rakentamislain mukaisen maisematyöluvan hakemista. Jos metsä sijaitsee taajaman läheisyydessä, on syytä selvittää, rajoittaako kaavoitus alueella metsänkäyttöä.Maa-ainesten&nbsp;ottaminen voi edellyttää maa-aineslupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen.Ojitukselle on haettava tietyissä tilanteissa lupa. Ojitus on luvanvaraista esimerkiksi silloin, jos se aiheuttaa vesistön tilan huononemista. Valtiontuet metsänhoitoon ja suojeluun Metsänomistaja voi hakea tukea valtiolta tiettyihin metsänhoitotöihin. Yksityisille metsänomistajille tarkoitettua Metka-tukeaMetsakeskus.fi, Metka-tuet (viitattu 3.11.2025)&nbsp;voi hakea tiettyihin metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun. Metka-tukia eri toimenpiteille: Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukiTerveyslannoituksen tukiMetsätietuki (ml. sillat)Suometsän hoidon tukiKulotustukiYmpäristötukiLuonnonhoidon tuki.Valtiolta voi myös saada korvauksen metsän suojelusta, jos tilalla on vapaaehtoisen suojelun kriteerit täyttäviä kohteita. Yksityinen metsänomistaja voi tarjota aluettaan vapaaehtoiseen suojeluun joko pysyvästi tai määräaikaisesti METSO-ohjelman&nbsp;kautta. Määräaikainen 10 vuoden ympäristötukipäätös tehdään yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta sovitaan alueellisen elinvoimakeskuksen kanssa. Lisätietoa Tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta on&nbsp;Suomen metsäkeskuksen sivuilla. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteet Metsänomistamiseen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Metsien käyttöön vaikuttaa myös metsänomistajan tekemät sitoumukset, kuten metsäsertifiointi tai maanvuokrasopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Metsänomistamiseen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Metsien käyttöön vaikuttaa myös metsänomistajan tekemät sitoumukset, kuten metsäsertifiointi tai maanvuokrasopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Tiivistelmä

- Metsänomistajalla on lainsäädännön puitteissa oikeus käyttää tai suojella metsää tavoitteidensa mukaisesti.
- Metsien käyttöä ohjaavista säädöksistä keskeisimmät ovat metsälaki ja sitä tarkentava asetus, luonnonsuojelulaki, vesilaki, laki metsätuhojen torjunnasta, muinaismuistolaki ja rakentamislain maisematyölupa.
- Jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien virkistyskäytön ilman metsänomistajan suostumusta. Metsänomistaja voi myöntää oikeuksia mm. metsästykseen ja muuhun jokaisenoikeudet ylittävään virkistyskäyttöön.
- Metsänomistajalle muodostuu oikeuksia ja velvollisuuksia 1) metsäomaisuuden hoidosta, 2) puustotuhojen seurauksena ja 3) aktiivisesta metsän hoidosta ja käytöstä.
- Metsän hakkuista ja ojituksesta on yleensä tehtävä ilmoitus viranomaiselle. Osa toimista vaatii luvan.
- Metsänomistajalla on oikeus liittää metsänsä metsäsertifiointiin, josta seuraa myös velvollisuuksia.
- Metsänomistajalla on oikeus hakea valtion tukea metsänhoitotöihin, luonnonhoitoon ja suojeluun.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä

Metsän vastuulliseen omistamiseen kuuluu tietoisten valintojen tekeminen ja huolehtiminen metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Metsänomistaja huolehtii metsien kasvukyvystä ja hiilensidonnasta, luonnon monimuotoisuudesta, maaperän ja vesistöjen hyvästä tilasta sekä metsän käytön sosiaalisesta kestävyydestä.
Metsänomistajan vähimmäisvastuut ja toiminnan reunaehdot perustuvat lainsäädäntöön. Metsänomistaja voi valita oman tapansa hyödyntää metsää lainsäädännön asettamissa rajoissa. Metsän suojelu on yksi metsän käyttömuodoista.
Lainsäädäntö ei velvoita metsänomistajaa tekemään metsänhoitotöitä tai hakkuita. Poikkeuksena ovat metsätuholain mukaiset velvoitteet sellaisissa tapauksissa, joissa vahingoittuneen havupuuston määrä ylittää laissa määritellyt raja-arvot. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen hyönteistuhojen takia.

**Metsien käyttöä ohjaavia lakeja**Tärkeimmät metsänomistajan toimintaa ohjaavat säädökset ovat:**Metsälaki** – käsittelyn vähimmäisvaatimukset ja reunaehdot sekä erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminen**Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä** – metsälakia tarkentavat säännökset**Luonnonsuojelulaki** – suojelualueiden huomioiminen, eliölajien ja luontotyyppien suojelu**Vesilaki** – vesiluontotyyppien suojelu, ojitus, vesien ja pohjaveden hyvän tilan säilyttäminen**Laki metsätuhojen torjunnasta** – metsätuhojen syntymisen ja leviämisen ehkäiseminen**Muinaismuistolaki** – kiinteiden muinaisjäännösten säilyttäminen. Muita säädöksiä: riistavahinkolaki, yksityistielaki, maastoliikennelaki, laki metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä (Metka), rakentamislaki ja alueidenkäyttölaki (maisematyölupa, kaavoituksen vaikutukset), maa-aineslaki, lunastuslaki, ulkoilulaki, poronhoitolaki, kiinteistönmuodostamislaki (mm. rasitteet), laki eräistä naapuruussuhteista (rajojen avaaminen), ympäristönsuojelulaki (maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto sekä säädökset vesistöjen pilaantumisen estämiseksi ja korjaamiseksi) sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivit.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsien virkistyskäyttö ja metsästysoikeudet

Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat metsien laajan virkistyskäytön ilman erillistä metsänomistajan suostumusta. Jokaisenoikeuksiin kuuluvat muun muassa:
- oikeus vahinkoa aiheuttamatta liikkua jalan, hiihtäen tai pyörällä
- oikeus poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.
Oikeuksiin liittyy velvollisuus olla vahingoittamatta toisten omaisuutta. Ilman metsänomistajan lupaa ei saa tehdä avotulta tai ajaa maastossa moottoriajoneuvolla. Myös linnunpöntön ripustaminen edellyttää metsänomistajan lupaa.

Metsänomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen metsästysoikeudesta sekä sen vuokraamisesta tai luovuttamisesta esimerkiksi paikalliselle metsästysseuralle. Metsästysoikeuksien vuokraamisesta on suositeltavaa laatia aina kirjallinen sopimus.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet laajenevat metsän käytön aktiivisuuden myötä.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Metsäomaisuuden hoitoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia](/fi/node/3752)

Table
**Metsäomaisuuden hoitoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| Vapaus valita omat tavat hyödyntää tai suojella metsää. | Lainhuudatuksen hakeminen kiinteistölle omistajanvaihdoksen jälkeen. |
| Oikeus pitää kiinteistöraja avoinna (1,5 metrin leveys). Tukkeutuneen rajan aukaisusta on ilmoitettava naapurikiinteistön omistajalle. | Kiinteistöveron maksaminen mahdollisista rakennuksista ja rakennuspaikoista. |

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Luonnonhäiriön aiheuttamaan puustotuhoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet](/fi/node/3753)

Table
**Luonnonhäiriön aiheuttamaan puustotuhoon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| On oikeus myydä puut ja suositeltavaa jättää osa kuolleesta puusta elinympäristöksi lahopuulajistolle.  | Velvoite poistaa vahingoittunut havupuusto tai toteuttaa muita metsätuholain mukaisia käsittelyvaihtoehtoja, jos vahingoittuneen puuston määrä ylittää lain asettamat raja-arvot (laki metsätuhojen torjunnasta). |
| Metsävakuutuksesta voi hakea korvauksia, mikäli sellainen on. | Ilmoitus hakkuusta metsänkäyttöilmoituksella. Ilmoituksella voidaan tarkentaa kyseessä olevan metsätuhon takia tehtävä hakkuu. |
Puustoon kohdistuneesta tuhosta voi tehdä vapaaehtoisen ilmoituksen Luonnonvarakeskukselle [lomakkeella](https://app.maptionnaire.com/q/99mmo7t4lf68).

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia kootusti

##  [Metsän aktiiviseen hoitoon ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia](/fi/node/3754)

Table
**Metsän aktiiviseen hoitoon ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia**| Oikeuksia | Velvollisuuksia |
| --- | --- |
| Oikeus hyödyntää metsää monipuolisesti ja saada siitä tuottoa omia tavoitteita painottaen:- puun myynti- kotitarvehakkuu- maan vuokraus tai myyminen- suojelu tai ennallistaminen- virkistyskäyttö- metsästysoikeuksien vuokraaminen- lupien myöntäminen metsän käyttöön- muu metsän taloudellinen hyödyntäminen.Metsän kehittäminen haluttuun suuntaan metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteiden avulla. | Velvoite noudattaa lainsäädäntöä toimenpiteissä. - Metsänkäyttöilmoitus ennen hakkuita ja ilmoitus ojituksesta (tarvittaessa myös ojitusmätästys) ennen ojitukseen ryhtymistä. Osa toimista on luvanvaraisia.- Velvollisuus turvata lakisääteiset luontokohteet.- Metsälain uudistamisvelvoitteen mukaisesti metsän kasvu on varmistettava niin, että uudistushakkuita tehdessä tulee huolehtia uuden puuston syntymisestä. Kasvatushakkuissa – kuten harvennushakkuissa – on jätettävä kasvamaan vähintään lain edellyttämä määrä tasaisesti jakautunutta kasvatuskelpoista puustoa.  |
| Oikeus tehdä metsää koskevia vapaaehtoisia sopimuksia, kuten liittää metsä metsäsertifiointiin.  | Velvoite noudattaa sen metsäsertifiointijärjestelmän vaatimuksia, johon on vapaaehtoisesti liittynyt.  |
| Yksityisellä metsänomistajalla on mahdollisuus hakea metsätalouden tukia metsän- ja luonnonhoitoon, metsäteihin ja metsän määräaikaiseen suojeluun. | Veroilmoituksen laadinta vuosittain. Velvollisuus maksaa veroja metsätalouden tuloista, metsätalouteen kohdistuvat verovähennykset huomioiden. |

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa?

Metsänomistajan on tärkeää tuntea, milloin toimenpiteistä on tehtävä ilmoitus ja milloin tarvitaan lupa.
Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla.
Ennen toimenpiteitä voi aluekohtaisia rajoitteita ja suojelupäätöksiä selvittää muun muassa Metsään.fi-palvelusta tai kunnan ympäristöviranomaiselta.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Mistä metsänomistajan tulee lain mukaan ilmoittaa ja mihin tarvitaan lupa?

**Luvanvaraisia toimenpiteitä**

- **Metsänkäyttöilmoitus** on tehtävä ennen hakkuiden aloittamista. Metsänkäyttöilmoitus tehdään Suomen metsäkeskukselle, ja se toimii tiedoksiantona viranomaiselle. Katso [lisätietoa metsänkäyttöilmoituksesta Suomen metsäkeskuksen sivuilta](https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/metsankayttoilmoitus).
- **Ilmoitus ojituksesta** on tehtävä vesilain mukaisesti 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä lupaviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta. Ilmoitus voi olla tarpeen tehdä myös muun muassa ojitusmätästyksestä ja piennarteiden rakentamisesta. Ojitusilmoitus on hyvä tehdä aina; viranomainen voi arvioida, onko ojituksen vaikutus vähäinen.
- Toimenpiteet **erityiskohteissa.** Esimerkiksi **suojelualueelle** tai uhanalaisen lajin esiintymispaikalle tai niiden läheisyyteen suunnitellut toimet voivat edellyttää poikkeuslupaa tai viranomaisen hyväksyntää.
- Metsälain 10 §:n **erityisen tärkeiden elinympäristöjen** käsittelyä ja hoitotoimenpiteitä koskeva poikkeuslupa. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä on mahdollista poikkeusluvalla toteuttaa metsälain kieltämiä käsittelyjä, mikäli metsänomistajalle muutoin aiheutuisi vähäistä suurempaa menetystä tai haittaa.
- Vesilain 2. luvun 11§:n **suojeltujen vesiluontotyyppien** (mm. lähteet ja norot) luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen.
- **Kaava-alueilla** toimittaessa hakkuu voi edellyttää **rakentamislain** mukaisen **maisematyöluvan** hakemista. Jos metsä sijaitsee taajaman läheisyydessä, on syytä selvittää, rajoittaako kaavoitus alueella metsänkäyttöä.
- **Maa-ainesten** ottaminen voi edellyttää maa-aineslupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen.
- **Ojitukselle** on haettava tietyissä tilanteissa lupa. Ojitus on luvanvaraista esimerkiksi silloin, jos se aiheuttaa vesistön tilan huononemista.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Valtiontuet metsänhoitoon ja suojeluun

Metsänomistaja voi hakea tukea valtiolta tiettyihin metsänhoitotöihin. Yksityisille metsänomistajille tarkoitettua **Metka-tukea** voi hakea tiettyihin metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun.
Metka-tukia eri toimenpiteille:
- Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki
- Terveyslannoituksen tuki
- Metsätietuki (ml. sillat)
- Suometsän hoidon tuki
- Kulotustuki
- Ympäristötuki
- Luonnonhoidon tuki.

Valtiolta voi myös saada korvauksen metsän suojelusta, jos tilalla on vapaaehtoisen suojelun kriteerit täyttäviä kohteita. Yksityinen metsänomistaja voi tarjota aluettaan vapaaehtoiseen suojeluun joko pysyvästi tai määräaikaisesti **METSO-ohjelman** kautta. Määräaikainen 10 vuoden ympäristötukipäätös tehdään yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Vapaaehtoisesta pysyvästä suojelusta sovitaan alueellisen elinvoimakeskuksen kanssa.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

## Lisätietoa

Tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta on [Suomen metsäkeskuksen](https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus) sivuilla.
**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsänomistamisen tavoitteet**](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Taimikonhoito•&nbsp;Taimikon varhaisperkauksessa vesasyntyinen lehtipuusto poistetaan kokonaan, mutta siemensyntyisistä lehtipuista poistetaan vain selvästi etukasvuiset yksilöt. Kasvatettavien taimien ympäriltä poistetaan kilpaileva kasvusto metrin säteeltä.&nbsp;•&nbsp;Taimikonharvennuksessa lehtipuusekoitukselle on suositeltavaa tavoitella kasvupaikasta riippuen vähintään 10 prosentin osuutta.•&nbsp;Harvapuustoisiin kohtiin on suositeltavaa jättää koivujen lisäksi myös muita lehtipuun taimia, kuten haapaa, raitaa, leppää ja pihlajaa sekä katajia.•&nbsp;Sekapuustoiseen metsään tähtäävässä taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa säästetään lisäksi kuusentaimikoissa mäntyä ja männyntaimikoissa kuusta.&nbsp;•&nbsp;Yhtään puulajia ei raivata metsikön alueelta kokonaan pois. Tavoitteena on, että säilytetään myös niitä puulajeja, joita ei aiota hyödyntää taloudellisesti. Toteutuksessa on suositeltavaa pyrkiä siihen, että metsikön puulajimäärän säilyttäminen onnistuu säästöpuuryhmissä ja suojatiheiköissä.&nbsp;•&nbsp;Vältetään turhaa perkaamista. Kasvatettavaa puustoa haittaamattomien puiden perkaus on turhaa työtä ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia.&nbsp;•&nbsp;Hirvivahingoille alttiilla alueilla männiköissä taimikoihin jätetään tavanomaista enemmän mäntyjä. Pusikoituneet lehtipuuryhmät ja etukasvuiset lehtipuut männyntaimien vierestä poistetaan. Etenkin pihlajan ja pajun määrä pidetään alhaisena.

# Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen taimikonhoidossa

**Taimikonhoito**• Taimikon varhaisperkauksessa vesasyntyinen lehtipuusto poistetaan kokonaan, mutta siemensyntyisistä lehtipuista poistetaan vain selvästi etukasvuiset yksilöt. Kasvatettavien taimien ympäriltä poistetaan kilpaileva kasvusto metrin säteeltä. • Taimikonharvennuksessa lehtipuusekoitukselle on suositeltavaa tavoitella kasvupaikasta riippuen vähintään 10 prosentin osuutta.• Harvapuustoisiin kohtiin on suositeltavaa jättää koivujen lisäksi myös muita lehtipuun taimia, kuten haapaa, raitaa, leppää ja pihlajaa sekä katajia.• Sekapuustoiseen metsään tähtäävässä taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa säästetään lisäksi kuusentaimikoissa mäntyä ja männyntaimikoissa kuusta. • Yhtään puulajia ei raivata metsikön alueelta kokonaan pois. Tavoitteena on, että säilytetään myös niitä puulajeja, joita ei aiota hyödyntää taloudellisesti. Toteutuksessa on suositeltavaa pyrkiä siihen, että metsikön puulajimäärän säilyttäminen onnistuu säästöpuuryhmissä ja suojatiheiköissä. • Vältetään turhaa perkaamista. Kasvatettavaa puustoa haittaamattomien puiden perkaus on turhaa työtä ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia. • Hirvivahingoille alttiilla alueilla männiköissä taimikoihin jätetään tavanomaista enemmän mäntyjä. Pusikoituneet lehtipuuryhmät ja etukasvuiset lehtipuut männyntaimien vierestä poistetaan. Etenkin pihlajan ja pajun määrä pidetään alhaisena.

Lehtipuusekoituksen ylläpito

Taimikon varhaisperkaus

Taimikonharvennus

Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen taimikonhoidossa

Ennakkoraivaus helpottaa harvennusten puunkorjuuta Ennakkoraivausta tehdään ennen harvennus- tai päätehakkuuta, jos kohteella on koneellista korjuuta haittavaa pientä puustoa. Hakkuukoneen työskentely helpottuu merkittävästi, kun alikasvos on poistettu. Ennakkoraivaustarve vaihtelee metsiköittäin hyvin paljon. Ennakkoraivaus nopeuttaa puunkorjuuta, vähentää puustovaurioita ja tehdä kohteen houkuttelevammaksi puunostajalle. Raivauksessa tavoitteena on poistaa alikasvos, joka haittaa näkyvyyttä sekä hakkuulaitteen vientiä poistettavien puiden tyville. Korjuuta haittaamatonta alikasvosta ei suositella raivattavaksi, koska se lisää kustannuksia ja heikentää monimuotoisuutta sekä riistan elinolosuhteita. Ennen ennakkoraivauksen toteuttamista tulee selvittää, onko metsänomistajan tavoitteiden mukaista säästää alikasvosta jatkokasvatukseen tai maiseman-, luonnon- tai riistanhoidollisista syistä. Ennakkoraivattavia kohteita voivat olla myös nuoret kasvatusmetsiä, joissa taimikonhoito on tehty puutteellisesti. Ennakkoraivauksella poistetaan raivaussahalla poistettavissa oleva puusto, jotta koneellinen puunkorjuu on järkevää. Ennakkoraivauksen hyötyjä:⦁ Parantaa hakkuutyön laatua⦁ Vähentää korjuuvaurioita⦁ Nopeuttaa hakkuutyötä⦁ Helpottaa hakkuutyön toteuttajan työtäEnnakkoraivauksen riskejä:⦁ Alikasvosta ei voida käyttää jatkossa uudistamisessa⦁ Kaiken alikasvoksen poistaminen heikentää riistan elinolosuhteita Jos alikasvos on tiheää, on ennakkoraivaus lähes välttämätön hyvän korjuujäljen saavuttamiseksi. Kuva: © Mikko Riikilä.

Alikasvos on nuorempaa ja matalampaa puustoa, joka kasvaa vallitsevan latvuskerroksen alla.

Alikasvos koostuu yleensä taimista ja on usein syntynyt luontaisesti. Alikasvosta voidaan hyödyntää esimerkiksi jaksollisen kasvatuksen kaksijakoisessa metsässä tai jatkuvassa kasvatuksessa. Hakkuita haittaavaa alikasvosta voidaan joutua poistamaan ennakkoraivauksella.

Ennakkoraivauksessa poistetaan puunkorjuuta haittaavaa alikasvosta, joka on kasvatettavan puuston alle luontaisesti syntynyttä nuorta puustoa. Raivauksen tavoitteena on parantaa korjuuoloja ja vähentää puustovaurioiden riskiä.

Ennakkoraivaus voi merkittävästi helpottaa koneellista korjuuta, vähentää puustovaurioita ja tehdä kohteen houkuttelevammaksi puunostajalle. Raivauksessa tavoitteena on poistaa alikasvos, joka haittaa näkyvyyttä sekä hakkuulaitteen vientiä poistettavien puiden tyville. Korjuuta haittaamatonta alikasvosta ei suositella raivattavaksi, koska se lisää kustannuksia ja heikentää monimuotoisuutta sekä riistan elinolosuhteita.

Harvennushakkuilla ohjataan puuston kehittymistä haluttuun suuntaan poistamalla osa puustosta ja tekemällä tilaa kasvatettaville puille. Harvennuksia voidaan tehdä joustavasti monin eri tavoin metsänomistajan tavoitteista ja metsän ominaisuuksista riippuen.
Harvennuksella edistetään kasvatettavan puuston järeytymistä ja elinvoimaisuutta. Harvennusten avulla metsänomistaja voi myös saada puunmyyntituloja.

# Ennakkoraivaus 

## Ennakkoraivaus helpottaa harvennusten puunkorjuuta

Ennakkoraivausta tehdään ennen harvennus- tai päätehakkuuta, jos kohteella on koneellista korjuuta haittavaa pientä puustoa. Hakkuukoneen työskentely helpottuu merkittävästi, kun alikasvos on poistettu. Ennakkoraivaustarve vaihtelee metsiköittäin hyvin paljon.
Ennakkoraivaus nopeuttaa puunkorjuuta, vähentää puustovaurioita ja tehdä kohteen houkuttelevammaksi puunostajalle. Raivauksessa tavoitteena on poistaa alikasvos, joka haittaa näkyvyyttä sekä hakkuulaitteen vientiä poistettavien puiden tyville. Korjuuta haittaamatonta alikasvosta ei suositella raivattavaksi, koska se lisää kustannuksia ja heikentää monimuotoisuutta sekä riistan elinolosuhteita.
Ennen ennakkoraivauksen toteuttamista tulee selvittää, onko metsänomistajan tavoitteiden mukaista säästää alikasvosta jatkokasvatukseen tai maiseman-, luonnon- tai riistanhoidollisista syistä.

Ennakkoraivattavia kohteita voivat olla myös nuoret kasvatusmetsiä, joissa taimikonhoito on tehty puutteellisesti. Ennakkoraivauksella poistetaan raivaussahalla poistettavissa oleva puusto, jotta koneellinen puunkorjuu on järkevää.

**Ennakkoraivauksen hyötyjä:**⦁ Parantaa hakkuutyön laatua⦁ Vähentää korjuuvaurioita⦁ Nopeuttaa hakkuutyötä⦁ Helpottaa hakkuutyön toteuttajan työtä**Ennakkoraivauksen riskejä:**⦁ Alikasvosta ei voida käyttää jatkossa uudistamisessa**⦁** Kaiken alikasvoksen poistaminen heikentää riistan elinolosuhteita

# Ennakkoraivaus 

## Alikasvoksella voi olla arvoa

Hyvä näkyvyys auttaa hakkuukoneen kuljettajaa tekemään oikeita ratkaisuja poistettavien puiden valinnassa sekä parantaa korjuujälkeä. Toisaalta hyvälaatuisella kasvatuskelpoisella alikasvoksella on taloudellista arvoa kasvatettavana puustona kaksijakoisen metsän kasvatuksessa.
Ennakkoraivaus on suositeltavaa jättää tekemättä taloudellisesti vähätuottoisissa kohteissa kuten kosteissa painanteissa, vaihettumisvyöhykkeillä, kallioisilla alueilla ja heikkokasvuisissa paikoissa.

Ennakkoon raivattu leimikko on puun ostajan ja korjaajan kannalta kiinnostavampi kuin raivaamaton. Metsänomistajalle se näkyy tavallisesti korkeampana kantohintana.

Metsäriistan ja erityisesti metsäkanalintujen kannalta oleellista on riittävän suojaa antavan alikasvoksen säästäminen. Metsänomistaja voi edistää riistan elinolosuhteita jättämällä harvennusleimikolle suojapaikoiksi tiheikköjä. Riistatiheikköjen koko voi vaihdella muutaman alikasvoskuusen ryhmästä muutaman aarin kokoisiin laikkuihin.
Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan ennakkoraivauksessa jättää käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta.

Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan ennakkoraivauksessa jättää käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta.

Lehtipensaat, pihlajat, katajat ja pajut ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle ja riistalle. Haavat, raita, tervaleppä ja jalot lehtipuut, pähkinäpensas ja muut lehtopensaat ovat lukuisille eliöille välttämättömiä ja niitä suositellaan säästettävän raivauksessa.

# Ennakkoraivaus 

## Ennakkoraivauksen ajoitus ja toteutus

# Ennakkoraivaus 

## Hoitamattomuus lisää ennakkoraivaustarvetta

Ensiharvennuskohteiden ennakkoraivaus voidaan usein välttää kokonaan tekemällä taimikonharvennus ajallaan ja riittävän voimakkaana. Suurin tarve ennakkoraivaukselle onkin nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt puutteelliseksi.

# Ennakkoraivaus 

## Ennakkoraivauksen toteutus

Ennakkoraivauksen tarve arvioidaan kohteen ja korjuumenetelmän mukaan. Karsittua rankaa korjattaessa ennakkoraivaus on tarpeellinen. Kokopuun korjuun kohteita taas ei yleensä ennakkoraivata. Ennakkoraivauksen tarpeellisuudesta sekä toteutuksesta on hyvä sopia toteuttavan tahon kanssa etukäteen.
Näkemäraivauksena toteutettu ennakkoraivaus helpottaa merkittävästi koneellista korjuuta, vähentää puustovaurioita sekä lisää kohteen houkuttelevuutta puunostajan silmissä. Ennakkoraivaus voi olla onnistuneen korjuun ja jopa puukaupan edellytys. Ennen ennakkoraivauksen toteuttamista tulee selvittää, onko metsänomistajan tavoitteiden mukaista säästää alikasvosta jatkokasvatukseen tai maiseman-, luonnon- tai riistanhoidollisista syistä.
Ennakkoraivaus tulee tehdä hyvissä ajoin, mieluiten vuotta ennen puunkorjuuta, jotta raivattu alikasvospuusto ehtii painua maata vasten. Raivausta ei kuitenkaan kannata tehdä liian aikaisin koivualikasvoksen vesomisen takia. Raivattu alikasvos saattaa parantaa maapohjan kantavuutta erityisesti turvemailla ja muilla heikosti kantavilla mailla varsinkin kokopuunkorjuussa, sillä siinä hakkukone ei jätä oksia ja latvoja ajouralle.

Hyvä näkyvyys hakkuukoneesta (nyrkkisääntönä keskimäärin 30 metriä) auttaa koneenkuljettajaa tekemään oikeita ratkaisuja poistettavien puiden valinnassa sekä parantaa korjuujälkeä ja työturvallisuutta. Toisaalta hyvälaatuisella, kasvatuskelpoisella alikasvoksella on taloudellista arvoa kasvatettavana puustona kaksijakoisen metsän kasvatuksessa.
**Viitteellinen ohje raivaustarpeen arviointiin:**Raivaus tehdään, jos 2 metriä ylittävää⦁ kuusialikasvosta on yli 2 000 runkoa/ha⦁ sekapuualikasvosta on yli 3 000 runkoa/ha⦁ lehtipuualikasvosta on yli 4 000 runkoa/ha. Raivaus tehdään vain niissä leimikon osissa, joissa sille on tarvetta.

Näkemäraivauksessa kaadetaan aines- tai energiapuuksi kelpaamattomia puita ja erityisesti alikasvos, joka haittaa näkyvyyttä sekä hakkuulaitteen vientiä poistettavien puiden tyville. Korjuuta haittaamatonta alikasvosta ei suositella raivattavaksi, koska se lisää raivauksen kustannuksia sekä heikentää monimuotoisuutta ja riistan elinolosuhteita. Lisäksi eläimille ja muulle eliöstölle suojaa tarjoavia tiheiköitä suositellaan jätettäväksi 4–5 kpl hehtaarille.
**Näkemäraivauksen toteuttaminen:**⦁ Raivaa aines- ja energiapuurunkojen lähiympäristöstä. ⦁ Raivaa myös korjuussa näkyvyyttä haittaava, yli kahden metrin pituinen kuusialikasvos. ⦁ Kaada ainespuurunkojen lähellä olevat alikasvospuut lyhyeen kantoon. ⦁ Mikäli kuusialikasvos on elinvoimaista ja sitä on tarkoitus kasvattaa jatkossa, raivaa ainoastaan poistettavien puiden lähiympäristö.⦁ Alikasvosta jätetään tiheiköiksi.
Raivaus on suositeltavaa jättää tekemättä taloudellisesti vähätuottoisissa kohteissa, kuten kosteissa painanteissa, vaihettumisvyöhykkeillä, kallioisilla alueilla ja heikkokasvuisissa paikoissa.

Ennakkoraivauksella tarkoitetaan hakkuuta edeltävää puunkorjuuta haittaavan alikasvoksen raivaamista. Sen tarkoituksena on parantaa hakkuun tuottavuutta ja korjuun laatua sekä vähentää puustovaurioiden määrää.

# Ennakkoraivaus 

## Harvennusta edeltävä ennakkoraivaus

Lehtipuupensaat, pihlajat, katajat ja pajut ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle ja riistalle. Haavat, raita, tervaleppä ja jalot lehtipuut, pähkinäpensas ja muut lehtopensaat ovat lukuisille eliöille välttämättömiä ja niitä suositellaan säästettävän raivauksessa.
Riistan suosimiseksi pienvesien ja vesistöjen suojakaistat voidaan jättää ennakkoraivauksessa käsittelemättä, mutta maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Ennakkoraivaus voidaan jättää tekemättä myös taloudellisesti vähätuottoisissa kohteissa, kuten kosteissa painanteissa, vaihettumisvyöhykkeillä, kallioisilla alueilla ja heikkokasvuisissa paikoissa. Avosuon ja metsän vaihettumisvyöhyke jätetään raivaamatta.

Ensiharvennusta edeltävän ennakkoraivauksen yhteydessä on tärkeää säilyttää mahdollisuus sille, että riista löytää tulevien vuosikymmenten ajan varttuvasta metsästä riittävän suojan. Siksi metsäkanalintujen kannalta on oleellista säästää riittävästi suojaa antavaa alikasvosta. Riistan elinolosuhteita edistetään jättämällä harvennusleimikolle suojapaikoiksi riistatiheikköjä.

Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet.

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt.

Ennakkoraivauksessa poistetaan puunkorjuuta haittaavaa alikasvosta, joka on kasvatettavan puuston alle luontaisesti syntynyttä nuorta puustoa. Raivauksen tavoitteena on parantaa korjuuoloja ja vähentää puustovaurioiden riskiä. 

Energiapuun korjuun kohteet kasvatusmetsissä Lähtökohtana energiapuun korjuukohteen valitsemiselle voidaan pitää kohteen konekorjuukelpoisuutta. Tällöin: runkoluku on yli 2 500 kpl/hapuuston pituus on 10 m ja ylipuuston keskiläpimitta on 10–16 cmpuuston keskijäreys on yli 40 litraa per runkokorjuualueen pinta-ala on 2 hakohteelta saatava poistuma on vähintään 40–50 m³/ha. Karsittu ranka Karsitun rangan korjuu ei juuri poikkea ainespuun korjuusta. Se myös soveltuu ravinnetalouden ja muiden korjuun kestävyysnäkökohtien puolesta kaikille talousmetsien harvennuskohteille. Karsittujen rankojen rungon keskikoko on yli 40 litraa, ja niiden rinnankorkeusläpimitta on 9–10 cm. Karsinta parantaa merkittävästi rungosta saatavan hakkeen laatua. Korjuuta voidaan tehdä myös niin sanottuna joukkokäsittelynä, jossa hakkuulaitteeseen kerätään useampia runkoja ennen runkojen karsintaa, katkontaa ja kasaamista. Joukkokäsittely ei sovellu ainespuunkorjuuseen hakkuukonemitalla, sillä useamman rungon mittaus ja katkonta ei onnistu tarpeeksi tarkasti. Lisäksi useamman puun karsinta samanaikaisesti ei yleensä tuota tarpeeksi laadukasta kuitupuuta. Kokopuun korjuu Kokopuun korjuussa puut korjataan karsimatta oksineen ja neulasineen. Se on sopiva menetelmä nuoren metsän kunnostuskohteilla, joissa on paljon pieniläpimittaista, riukuuntunutta puustoa. Noin kaksi kolmasosaa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Jos kokopuun korjuussa poistetaan kaikki oksat tuoreina, jäävän puuston kasvu voi vähentyä n. 5–13 % seuraavan 10–20 vuoden aikana&nbsp;Mälkönen, E. ym. 2001. Energiapuunkorjuu ja metsämaan ravinnetase. Julkaisussa: Nurmi, J. &amp;amp; Kokko, A. (toim.). Biomassan tehostetun talteenoton seurannaisvaikutukset metsässä. Metsäntutkimuslaitos.Helmisaari, H. ym. 2011. Logging residue removal after thinning in Nordic boreal forests: Long-term impact on tree growth. Forest Ecology and Management 261(11): 1919–1927.Egnell, G. 2017. A review of Nordic trials studying effects of biomass harvest intensity on subsequent forest production. Forest ecology and management 383.. Suositusten mukaisella kokopuun korjuulla, jossa osa latvusmassasta ja oksista jätetään metsään, ei ole merkittävää vaikutusta puuston kasvuun rehevillä kasvupaikoilla. Kokopuun korjuuta ei suositella karuimmille kasvupaikoille tai ravinne-epätasapainosta kärsiville kohteille. Poikkeukset • Boorinpuutoksesta kärsiviin kuusikoihin kokopuun korjuu soveltuu vain, mikäli puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.• Mustikka- ja puolukkaturvekangas II -tyypin korjuukohteilla suositellaan ravinne-epätasapainon ehkäisemiseksi PK- tai tuhkalannoitusta. Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaiden ravinteisuuden hoitoon. Kuva: Timo Makkonen. Integroitu korjuu Integroidussa korjuussa työmaalta korjataan sekä aines- että energiapuuta. Puutavaralajit kerätään omiin kasoihinsa. Integroitu puunkorjuu voi parantaa korjuun kannattavuutta, mikäli puutavaralajikertymät ovat riittäviä. Kun yhdistetty korjuu toteutetaan niin, että sekä energia- että ainespuuositteet karsitaan, eli korjataan rankapuuta, korjuukohteiksi soveltuvat kaikki talousmetsien harvennuskohteet. Mikäli energiapuu korjataan osin tai kokonaan karsimattomana, eli kokopuuna, kohdevalinnassa sovelletaan kokopuun korjuun suosituksia. Integroidussa korjuussa on hyvä huomioida, että taloudellinen kannattavuus vaatii riittävää puutavaralajin kertymää. Tällöin pieniä määriä kuitupuuta ei välttämättä kannata lajitella erikseen, vaan sen voi yhdistää energiapuuhun. Viitteellinen periaatekuva hakattavien puiden koon vaikutuksesta hakkuumenetelmän valintaan energiapuun korjuussa. Alkuperäinen lähde, josta graafi on muokattu: TTS 2014.

# Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

## Energiapuun korjuun kohteet kasvatusmetsissä

Lähtökohtana energiapuun korjuukohteen valitsemiselle voidaan pitää kohteen konekorjuukelpoisuutta. Tällöin:
- runkoluku on yli 2 500 kpl/ha
- puuston pituus on 10 m ja yli
- puuston keskiläpimitta on 10–16 cm
- puuston keskijäreys on yli 40 litraa per runko
- korjuualueen pinta-ala on 2 ha
- kohteelta saatava poistuma on vähintään 40–50 m³/ha.

# Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

## Karsittu ranka

Karsitun rangan korjuu ei juuri poikkea ainespuun korjuusta. Se myös soveltuu ravinnetalouden ja muiden korjuun kestävyysnäkökohtien puolesta kaikille talousmetsien harvennuskohteille.
Karsittujen rankojen rungon keskikoko on yli 40 litraa, ja niiden rinnankorkeusläpimitta on 9–10 cm. Karsinta parantaa merkittävästi rungosta saatavan hakkeen laatua.
Korjuuta voidaan tehdä myös niin sanottuna joukkokäsittelynä, jossa hakkuulaitteeseen kerätään useampia runkoja ennen runkojen karsintaa, katkontaa ja kasaamista. Joukkokäsittely ei sovellu ainespuunkorjuuseen hakkuukonemitalla, sillä useamman rungon mittaus ja katkonta ei onnistu tarpeeksi tarkasti. Lisäksi useamman puun karsinta samanaikaisesti ei yleensä tuota tarpeeksi laadukasta kuitupuuta.

# Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

## Kokopuun korjuu

Kokopuun korjuussa puut korjataan karsimatta oksineen ja neulasineen. Se on sopiva menetelmä nuoren metsän kunnostuskohteilla, joissa on paljon pieniläpimittaista, riukuuntunutta puustoa. Noin kaksi kolmasosaa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Jos kokopuun korjuussa poistetaan kaikki oksat tuoreina, jäävän puuston kasvu voi vähentyä n. 5–13 % seuraavan 10–20 vuoden aikana . Suositusten mukaisella kokopuun korjuulla, jossa osa latvusmassasta ja oksista jätetään metsään, ei ole merkittävää vaikutusta puuston kasvuun rehevillä kasvupaikoilla. Kokopuun korjuuta ei suositella karuimmille kasvupaikoille tai ravinne-epätasapainosta kärsiville kohteille.

# Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

## Kokopuun korjuu

### Kokopuun korjuuseen soveltuvat parhaiten mänty- ja lehtipuuvaltaiset metsät.

##  [Kokopuun korjuukohteen valinta](/fi/node/882)

Table
| Kokopuun korjuukohteen valinta | Kokopuun korjuukohteen valinta |
| --- | --- |
| Kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavat turvemaat | Kyllä |
| Kuivat kankaat ja karukkokankaat sekä vastaavat turvemaat | Ei |
| Kivennäismaiden kuusivaltaiset metsät, joissa kuusen osuus runkoluvusta on ennen harvennusta yli 75 % | Ei |
Kokopuun korjuuseen soveltuvat parhaiten mänty- ja lehtipuuvaltaiset metsät.
Kyllä: soveltuu korjuukohteeksi

Ei: ei suositella korjuukohteeksi
Yläotsikko sama molemmille sarakkeille.

# Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

## Poikkeukset

• Boorinpuutoksesta kärsiviin kuusikoihin kokopuun korjuu soveltuu vain, mikäli puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.• Mustikka- ja puolukkaturvekangas II -tyypin korjuukohteilla suositellaan ravinne-epätasapainon ehkäisemiseksi PK- tai tuhkalannoitusta.

# Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

## Integroitu korjuu

Integroidussa korjuussa työmaalta korjataan sekä aines- että energiapuuta. Puutavaralajit kerätään omiin kasoihinsa. Integroitu puunkorjuu voi parantaa korjuun kannattavuutta, mikäli puutavaralajikertymät ovat riittäviä. Kun yhdistetty korjuu toteutetaan niin, että sekä energia- että ainespuuositteet karsitaan, eli korjataan rankapuuta, korjuukohteiksi soveltuvat kaikki talousmetsien harvennuskohteet. Mikäli energiapuu korjataan osin tai kokonaan karsimattomana, eli kokopuuna, kohdevalinnassa sovelletaan kokopuun korjuun suosituksia. Integroidussa korjuussa on hyvä huomioida, että taloudellinen kannattavuus vaatii riittävää puutavaralajin kertymää. Tällöin pieniä määriä kuitupuuta ei välttämättä kannata lajitella erikseen, vaan sen voi yhdistää energiapuuhun.

Korjuun suunnittelussa on otettava huomioon korjuukohteen ominaisuuksien lisäksi varastoinnin ja kaukokuljetuksen vaatimukset, kuten hakkurin ja hakeauton vaatima tila sekä maan kantavuus.

Energiapuuharvennus

Korjuun suunnittelussa on otettava huomioon korjuukohteen ominaisuuksien lisäksi varastoinnin ja kaukokuljetuksen vaatimukset, kuten hakkurin ja hakeauton vaatima tila sekä maan kantavuus.

Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

Soidinalueen paikantaminen Soidinmetsän ei tarvitse olla vanhaa metsää. Soitimia kannattaa etsiä jo 30 vuoden ikäisistä ensiharventamattomista männiköistä. Sopiva ajankohta alueiden kartoitukseen on maaliskuun lopulta huhtikuulle. Maastosta etsitään metsokukkojen liikkeistä kertovia jälkiä, kuten siivenvetojälkiä lumessa tai hakomis- ja yöpymispuiden alla olevia ulosteita. Soidinkeskuksen paikantaminen onnistuu parhaiten vapun tienoilla, jolloin metson soidin huipentuu eteläisessä Suomessa. VIITE 16 Soidinpaikat eivät ole nuorissa talousmetsissä välttämättä kovinkaan pysyviä sijainniltaan. Vanha soidinpaikkakin voi siirtyä eri syistä jopa kilometrin, ja soidinkeskus pienempiä matkoja huippukukon&nbsp;vaihtuessa. Soidinpaikan sijainti on hyvä&nbsp;tarkistaa muutaman vuoden välein mahdollisten siirtymien havaitsemiseksi. Laajojen hakkuiden seurauksena soidin voi siirtyä&nbsp;hakkuualan reunoille tai korvautua uudella&nbsp;kauempana. Nuorten metsien uudet soidinpaikat voivat siirtyä satoja metrejä ilman&nbsp;elinympäristössävtapahtuneita muutoksia.&nbsp;Tällaisissa tapauksissa metsänkäsittelyn&nbsp;erityisohjeita on vaikea kohdentaa soidin-
keskukseen, vaan aluetta on tarkasteltava&nbsp;laajemmin koko soidinalueena (1 km:n säde&nbsp;= 300 ha). Soidinkuolemalta näyttävässä tilanteessa voi olla kyse soidinpaikan siirtymästä; tällöin uutta soidinpaikkaa on etsittävä noin puolen kilometrin säteellä. VIITE 19 Soidinalueen tavoitekuva Soidinalueella metsolle sopivan metsän peitteisyys on yli kolmannes, mieluiten yli puolet, soidinalueen kokonaispinta-alasta, mukaan lukien vesistöt, pellot ja muut avoimet alueet. Tähän pääsemistä helpottaa, jos soidinalueella on eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöön soveltuvia metsiä. Soidinalueesta yhtäaikaiseksi uudistusalaksi suositellaan enintään 8 hehtaaria. Soidinalueella sijaitsevien uudistusalojen suurin suositeltu leveys on 300 metriä. Lähellä soidinpaikkaa olevat uudistusalat ovat pienialaisia. Uudistus- alojen koko voi kasvaa kohti soidinalueen reunoja. Alle puolen kilometrin päässä soidinpaikasta yhtenäisen uudistusalan koko ei suositella olevan yli 4 hehtaaria. Näin soidinpaikan ja päiväreviirien väliset yhteydet säilyvät. Soidinalueen metsänkäsittely Kun soidinalueella eli metsokukkojen elinalueilla tehdään uudistushakkuita, soidinpaikalta säilytetään puustoinen yhteys varttuneeseen metsään. Yhteyksiä tulee olla eri puolille soidinpaikasta, jotta mahdollisimman monen kukon päiväreviirille on puustoinen yhteys. Soidinpaikka ei saa jäädä uudistusalojen tai muiden metsolle soveltumattomien avoimien alueiden ympäröimäksi saarekkeeksi. Uudistusalojen väliin jätetään vähintään 100 metriä leveä puustoinen alue käytäväksi. Välialueita voidaan uudistaa, kun aiemmin uudistetun alan puusto on keskipituudeltaan yli 6 metriä. Osalla kuviosta voidaan ensiharvennus tehdä normaalia aikaisemmin, ja rehevillä kasvupaikoilla osa taimikoista voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Mikäli alalla on luontaista kuusialikasvosta, voidaan alaa hoitaa eri-ikäisen metsänkasvatuksen keinoin. Metson elinympäristöissä suositellaan säästettäväksi mäntysekoitusta kuusikoissa, kuusiryhmiä ja kuusiali- kasvosta männiköissä ja haaparyhmiä männiköissä ja mänty-kuusi-sekametsissä. Harvennuksissa harvennusvoimakkuutta tulisi vaihdella ja säilyttää sopiviin paikkoihin tiheikköjä. Rehevillä kasvupaikoilla taimikkoa voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Puulajivalinnassa suositaan mäntyä ja alikasvoksena kuusta. Pieni määrä haapaa on eduksi metsolle, ja lehtipuusto on kaikelle riistalle tärkeää ja lisää metsän monimuotoisuutta. Soidinpaikan tavoitekuva Soidinpaikan tavoitekuva on tiheydeltään vaihteleva peitteinen männikkö tai mänty- tai kuusivaltainen seka- metsä. Soidinpaikalla on usein rämettä tai kallioita, ja maasto on tyypillisesti kumpareinen ja kenttäkerros peitteinen. Soidinpaikalla on puustoltaan väljiä osia ja pieniä aukkoja sekä suojana alikasvoskuusia, tiheikköjä tai muuta näkösuojaa kenttätasossa. Yli puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta tulee aina olla metsää, jonka keskipituus on vähintään kuusi metriä ja runkoluku yli 400 runkoa hehtaaria kohti. Metson soidinpaikan rajaus metsä suunnitelmassa. Kuva: © Forest KIT -sovellus. Soidinpaikan metsänkäsittely Metson soidinpaikoilla suositellaan puuston kasvatusajan pidentämistä, mutta sillä on vaikutusta taloudelliseen tulokseen. Jos varsinaisen soidinpaikan käsittelyä tarvitaan, se tehdään varovasti muuttamalla hyvin vähän puuston kuvaa. Valtaosa soitimista sijaitsee nykyään nuorissa kasvatusmetsissä, jotka suuremmassa tarkastelumittakaavassa täyttävät metson tilan ja metsäpeitteisyyden tarpeet. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä tavallista aikaisemmin. Hakkuajankohdaksi voi valita kesä-, syksy- tai talvihakkuun, kohteen ominaisuuksien ja hakkuukelpoisuuden mukaan. Soidinpaikalle ei suositella hakkuita soidinten aikaan Etelä-Suomessa 15.3.–20.5. ja Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5. välisinä aikoina. Kaikissa metsänkäsittelyvaiheissa soidinpaikalla säilytetään runsaasti mäntyä, myös vahvaoksaisia puu- yksilöitä. Tavoitenäkyvyys soidinpaikalla kenttätasossa (metson silmänkorkeudella eli 40–60 cm:n korkeudella) on 20–70 m. Rehevillä, pintakivisillä ja kumpareisilla kasvupaikoilla tehdään tarvittaessa vaihteleva alikasvoksen raivaus. Uudistaminen tulisi toteuttaa pieninä aukkoina tai kapeina juotteina, joiden väliin jätetään soidinpaikaksi kelvollisia kuvioita. Seuraava kaista hakataan vasta edellisen ehdittyä ensiharvennusikään. Myös eri-ikäis- rakenteinen metsänkasvatus voi auttaa turvaamaan metsolle tärkeän riittävän peitteisyyden ja sopivan suojaisan, mutta ei liian tiheän puustorakenteen. Uudistushakkuuvaiheessa soidinpaikan metsää käsitellään varovaisesti. Nuoressa metsässä sijaitsevan soidinpaikan kasvatushakkuu, ja jopa sen aikaistaminen, parantaa useimmiten paikan soidinkelpoisuutta. Soidinpaikalla metsän rakenteen tulee olla vaihteleva. Raivauksesta ja taimikonhoidosta lähtien soidinpaikalle luodaan tiheitä ja väljiä alueita sekaisin. Nuoren ja varttuneen metsän soidinpaikalla puustoa harvennetaan tavalliseen tapaan. Mikäli soidinpaikan ensiharvennuskohde on korjuuteknisistä syistä tarpeen raivata ennakolta, raivataan poistettavien aines- puurunkojen tyvet metrin säteellä ja muualta poistetaan hakkuuta selvästi haittaava alikasvos. Erityisen tärkeää on säästää osa kuusialikasvoksesta. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä normaalia aikaisemmin. Tavoite- runkoluku viimeisen harvennushakkuun jälkeen on 400–800 runkoa/ha. Päätehakkuuvaiheen metsässä tunnettu soidinkeskus jätetään pääsääntöisesti hakkaamatta, mutta suurella, yli kymmenen kukon soidinpaikalla voidaan tehdä varovaisia pienaukko-, väljennys- tai erirakenteisuutta lisääviä hakkuita myös soidinkeskuksen alueella. Soidinpaikka uudistetaan pienialaisin hakkuin, joissa uudistusalan maksimikoko on 1 hehtaari ja keski- leveys enintään 50 m. Suositeltavinta on toteuttaa uudistaminen siten, että uudistusalojen väliin jää vähintään 100 m leveä metsolle sovelias alue. Tätä välialuetta ryhdytään uudistamaan vasta, kun viereinen uudistusala on saavuttanut ensiharvennusvaiheen.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinalueen paikantaminen

Soidinmetsän ei tarvitse olla vanhaa metsää. Soitimia kannattaa etsiä jo 30 vuoden ikäisistä ensiharventamattomista männiköistä. Sopiva ajankohta alueiden kartoitukseen on maaliskuun lopulta huhtikuulle. Maastosta etsitään metsokukkojen liikkeistä kertovia jälkiä, kuten siivenvetojälkiä lumessa tai hakomis- ja yöpymispuiden alla olevia ulosteita. Soidinkeskuksen paikantaminen onnistuu parhaiten vapun tienoilla, jolloin metson soidin huipentuu eteläisessä Suomessa. **VIITE 16**
Soidinpaikat eivät ole nuorissa talousmetsissä välttämättä kovinkaan pysyviä sijainniltaan. Vanha soidinpaikkakin voi siirtyä eri syistä jopa kilometrin, ja soidinkeskus pienempiä matkoja huippukukon vaihtuessa. Soidinpaikan sijainti on hyvä tarkistaa muutaman vuoden välein mahdollisten siirtymien havaitsemiseksi. Laajojen hakkuiden seurauksena soidin voi siirtyä hakkuualan reunoille tai korvautua uudella kauempana. Nuorten metsien uudet soidinpaikat voivat siirtyä satoja metrejä ilman elinympäristössävtapahtuneita muutoksia. Tällaisissa tapauksissa metsänkäsittelyn erityisohjeita on vaikea kohdentaa soidin- keskukseen, vaan aluetta on tarkasteltava laajemmin koko soidinalueena (1 km:n säde = 300 ha). Soidinkuolemalta näyttävässä tilanteessa voi olla kyse soidinpaikan siirtymästä; tällöin uutta soidinpaikkaa on etsittävä noin puolen kilometrin säteellä. **VIITE 19**

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinalueen tavoitekuva

Soidinalueella metsolle sopivan metsän peitteisyys on yli kolmannes, mieluiten yli puolet, soidinalueen kokonaispinta-alasta, mukaan lukien vesistöt, pellot ja muut avoimet alueet. Tähän pääsemistä helpottaa, jos soidinalueella on eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöön soveltuvia metsiä. Soidinalueesta yhtäaikaiseksi uudistusalaksi suositellaan enintään 8 hehtaaria. Soidinalueella sijaitsevien uudistusalojen suurin suositeltu leveys on 300 metriä. Lähellä soidinpaikkaa olevat uudistusalat ovat pienialaisia. Uudistus- alojen koko voi kasvaa kohti soidinalueen reunoja. Alle puolen kilometrin päässä soidinpaikasta yhtenäisen uudistusalan koko ei suositella olevan yli 4 hehtaaria. Näin soidinpaikan ja päiväreviirien väliset yhteydet säilyvät.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinalueen metsänkäsittely

Kun soidinalueella eli metsokukkojen elinalueilla tehdään uudistushakkuita, soidinpaikalta säilytetään puustoinen yhteys varttuneeseen metsään. Yhteyksiä tulee olla eri puolille soidinpaikasta, jotta mahdollisimman monen kukon päiväreviirille on puustoinen yhteys. Soidinpaikka ei saa jäädä uudistusalojen tai muiden metsolle soveltumattomien avoimien alueiden ympäröimäksi saarekkeeksi. Uudistusalojen väliin jätetään vähintään 100 metriä leveä puustoinen alue käytäväksi. Välialueita voidaan uudistaa, kun aiemmin uudistetun alan puusto on keskipituudeltaan yli 6 metriä. Osalla kuviosta voidaan ensiharvennus tehdä normaalia aikaisemmin, ja rehevillä kasvupaikoilla osa taimikoista voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Mikäli alalla on luontaista kuusialikasvosta, voidaan alaa hoitaa eri-ikäisen metsänkasvatuksen keinoin.
Metson elinympäristöissä suositellaan säästettäväksi mäntysekoitusta kuusikoissa, kuusiryhmiä ja kuusiali- kasvosta männiköissä ja haaparyhmiä männiköissä ja mänty-kuusi-sekametsissä. Harvennuksissa harvennusvoimakkuutta tulisi vaihdella ja säilyttää sopiviin paikkoihin tiheikköjä.
Rehevillä kasvupaikoilla taimikkoa voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Puulajivalinnassa suositaan mäntyä ja alikasvoksena kuusta. Pieni määrä haapaa on eduksi metsolle, ja lehtipuusto on kaikelle riistalle tärkeää ja lisää metsän monimuotoisuutta.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinpaikan tavoitekuva

Soidinpaikan tavoitekuva on tiheydeltään vaihteleva peitteinen männikkö tai mänty- tai kuusivaltainen seka- metsä. Soidinpaikalla on usein rämettä tai kallioita, ja maasto on tyypillisesti kumpareinen ja kenttäkerros peitteinen. Soidinpaikalla on puustoltaan väljiä osia ja pieniä aukkoja sekä suojana alikasvoskuusia, tiheikköjä tai muuta näkösuojaa kenttätasossa.
Yli puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta tulee aina olla metsää, jonka keskipituus on vähintään kuusi metriä ja runkoluku yli 400 runkoa hehtaaria kohti.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinpaikan metsänkäsittely

Metson soidinpaikoilla suositellaan puuston kasvatusajan pidentämistä, mutta sillä on vaikutusta taloudelliseen tulokseen. Jos varsinaisen soidinpaikan käsittelyä tarvitaan, se tehdään varovasti muuttamalla hyvin vähän puuston kuvaa.
Valtaosa soitimista sijaitsee nykyään nuorissa kasvatusmetsissä, jotka suuremmassa tarkastelumittakaavassa täyttävät metson tilan ja metsäpeitteisyyden tarpeet. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä tavallista aikaisemmin. Hakkuajankohdaksi voi valita kesä-, syksy- tai talvihakkuun, kohteen ominaisuuksien ja hakkuukelpoisuuden mukaan. Soidinpaikalle ei suositella hakkuita soidinten aikaan Etelä-Suomessa 15.3.–20.5. ja Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5. välisinä aikoina.
Kaikissa metsänkäsittelyvaiheissa soidinpaikalla säilytetään runsaasti mäntyä, myös vahvaoksaisia puu- yksilöitä. Tavoitenäkyvyys soidinpaikalla kenttätasossa (metson silmänkorkeudella eli 40–60 cm:n korkeudella) on 20–70 m. Rehevillä, pintakivisillä ja kumpareisilla kasvupaikoilla tehdään tarvittaessa vaihteleva alikasvoksen raivaus.

Uudistaminen tulisi toteuttaa pieninä aukkoina tai kapeina juotteina, joiden väliin jätetään soidinpaikaksi kelvollisia kuvioita. Seuraava kaista hakataan vasta edellisen ehdittyä ensiharvennusikään. Myös eri-ikäis- rakenteinen metsänkasvatus voi auttaa turvaamaan metsolle tärkeän riittävän peitteisyyden ja sopivan suojaisan, mutta ei liian tiheän puustorakenteen.
Uudistushakkuuvaiheessa soidinpaikan metsää käsitellään varovaisesti. Nuoressa metsässä sijaitsevan soidinpaikan kasvatushakkuu, ja jopa sen aikaistaminen, parantaa useimmiten paikan soidinkelpoisuutta. Soidinpaikalla metsän rakenteen tulee olla vaihteleva. Raivauksesta ja taimikonhoidosta lähtien soidinpaikalle luodaan tiheitä ja väljiä alueita sekaisin.
Nuoren ja varttuneen metsän soidinpaikalla puustoa harvennetaan tavalliseen tapaan. Mikäli soidinpaikan ensiharvennuskohde on korjuuteknisistä syistä tarpeen raivata ennakolta, raivataan poistettavien aines- puurunkojen tyvet metrin säteellä ja muualta poistetaan hakkuuta selvästi haittaava alikasvos. Erityisen tärkeää on säästää osa kuusialikasvoksesta. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä normaalia aikaisemmin. Tavoite- runkoluku viimeisen harvennushakkuun jälkeen on 400–800 runkoa/ha.

Päätehakkuuvaiheen metsässä tunnettu soidinkeskus jätetään pääsääntöisesti hakkaamatta, mutta suurella, yli kymmenen kukon soidinpaikalla voidaan tehdä varovaisia pienaukko-, väljennys- tai erirakenteisuutta lisääviä hakkuita myös soidinkeskuksen alueella.
Soidinpaikka uudistetaan pienialaisin hakkuin, joissa uudistusalan maksimikoko on 1 hehtaari ja keski- leveys enintään 50 m. Suositeltavinta on toteuttaa uudistaminen siten, että uudistusalojen väliin jää vähintään 100 m leveä metsolle sovelias alue. Tätä välialuetta ryhdytään uudistamaan vasta, kun viereinen uudistusala on saavuttanut ensiharvennusvaiheen.

Metson soidinta ja sen ympäristöä tarkastellaan kahdessa eli soidinpaikan ja soidinalueen vyöhykkeessä, joille on omat metsänkäsittelyohjeensa. Soidinpaikka (noin 20 ha) koostuu kukkojen soidinreviireistä. Soidinalue (noin 300 ha) muodostuu kukkojen päiväreviireistä, jotka ulottuvat noin kilometrin päähän soidinpaikasta. Metson vaatimukset soidinpaikan suhteen ovat suhteellisen väljät, ja soidinpaikan ja -keskuksen sijaintiin vaikuttaakin ennen muuta päiväreviirien sijainti ja laatu. **VIITE 17**

Riistametsänhoidon erityisalueet

Metson soidinta ja sen ympäristöä tarkastellaan kahdessa eli soidinpaikan ja soidinalueen vyöhykkeessä, joille on omat metsänkäsittelyohjeensa. Soidinpaikka (noin 20 ha) koostuu kukkojen soidinreviireistä. Soidinalue (noin 300 ha) muodostuu kukkojen päiväreviireistä, jotka ulottuvat noin kilometrin päähän soidinpaikasta. Metson vaatimukset soidinpaikan suhteen ovat suhteellisen väljät, ja soidinpaikan ja -keskuksen sijaintiin vaikuttaakin ennen muuta päiväreviirien sijainti ja laatu. VIITE 17

Metson soidinalueen käsittely

Keskeiset uudistukset Artikkeli päivitettiin perusteellisesti. Uutena sisältönä on sekametsän kasvatuksen suunnittelu, havupuusekametsän perustaminen ja havu-lehtipuusekametsän perustaminen. Sekametsän kasvatuksen suunnittelussa kuvataan sekametsän perustaminen yhden puulajin ja luontaisen taimiaineksen, sekaviljelyn ja luontaisen uudistamisen keinoin. Havupuusekametsän perustamisessa kuvataan mänty-kuusisekametsän kasvupaikkavaatimukset sekä männyn ja kuusen sekaviljelyn keinot ja toteutus. Havu-lehtipuusekametsän perustamisessa kuvataan kuusen ja rauduskoivun sekä mänty-kuusi-koivusekametsän ja mänty-hieskoivusekametsän kasvupaikkavaatimukset ja viljelyn toteutus. Näiden kokonaisuuksien lisäksi varhaisperkausta, taimikonharvennusta, ensiharvennusta ja myöhäisempiä harvennuksia käsittelevät sisällöt on päivitetty. Miksi uudistus tarvittiin ja miten muuttaa metsänhoidon käytäntöjä Sekametsät lisäävät metsäluonnon monimuotoisuutta, parantavat ilmastonmuutokseen sopeutumista, vähentävät joidenkin metsätuhojen riskiä, lisäävät virkistysarvoja sekä hajauttavat taloudellista riskiä. Niiden kasvatus on yksi keino toteuttaa metsänomistajan eri tavoitteita. Sekametsien kasvatuksessa suurimmat muutokset metsänhoidon käytäntöihin ovat metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa. Metsänviljelyssä voidaan toteuttaa sekaviljelyä ja/tai hyödyntää luontaista taimiainesta. Luontaisen taimiaineksen hyödyntäminen laskee aikaisemmin suositeltuja viljelytiheyksiä. Taimikonhoidossa suurin ero aikaisempaan suositukseen on korkeintaan havupuuston mittaisen lehtipuun jättäminen taimikkoon varhaisperkauksessa. Työtä tukeneet tutkijat  Aakkosjärjestyksessä: Annala Mari, Huuskonen Saija, Ilvesniemi Hannu, Keto-Tokoi Petri, Miina Jari, Männistö Lauri, Uotila Karri. Lisätietoa Tapion projektipäällikkö: Laura Nikinmaa Tapion tiedote uudistuksesta: Sekametsän kasvatukseen julkaistiin uudet metsänhoidon suositukset Webinaari, jossa uudistusta esiteltiin: Sekametsien perustaminen ja kasvatus osana ilmastokestävää metsätaloutta 27.8.2024 Videoluentosarja: Sekametsien kasvatus Suomessa, sekametsän perustaminen, taimikonhoito ja harvennus. YouTube-soittolista, Tapio.

# Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

Päivitetty artikkeli: [Sekametsän kasvatus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus)
Artikkelikokonaisuudessa: Metsänhoidon toimenpiteet
Viimeisimmän muutoksen julkaisupäivä: 27.08.2024

# Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

## Keskeiset uudistukset

Artikkeli päivitettiin perusteellisesti. Uutena sisältönä on sekametsän kasvatuksen suunnittelu, havupuusekametsän perustaminen ja havu-lehtipuusekametsän perustaminen.
- Sekametsän kasvatuksen suunnittelussa kuvataan sekametsän perustaminen yhden puulajin ja luontaisen taimiaineksen, sekaviljelyn ja luontaisen uudistamisen keinoin.
- Havupuusekametsän perustamisessa kuvataan mänty-kuusisekametsän kasvupaikkavaatimukset sekä männyn ja kuusen sekaviljelyn keinot ja toteutus.
- Havu-lehtipuusekametsän perustamisessa kuvataan kuusen ja rauduskoivun sekä mänty-kuusi-koivusekametsän ja mänty-hieskoivusekametsän kasvupaikkavaatimukset ja viljelyn toteutus.
Näiden kokonaisuuksien lisäksi varhaisperkausta, taimikonharvennusta, ensiharvennusta ja myöhäisempiä harvennuksia käsittelevät sisällöt on päivitetty.

# Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

## Miksi uudistus tarvittiin ja miten muuttaa metsänhoidon käytäntöjä

Sekametsät lisäävät metsäluonnon monimuotoisuutta, parantavat ilmastonmuutokseen sopeutumista, vähentävät joidenkin metsätuhojen riskiä, lisäävät virkistysarvoja sekä hajauttavat taloudellista riskiä. Niiden kasvatus on yksi keino toteuttaa metsänomistajan eri tavoitteita.
Sekametsien kasvatuksessa suurimmat muutokset metsänhoidon käytäntöihin ovat metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa.
- Metsänviljelyssä voidaan toteuttaa sekaviljelyä ja/tai hyödyntää luontaista taimiainesta. Luontaisen taimiaineksen hyödyntäminen laskee aikaisemmin suositeltuja viljelytiheyksiä.
- Taimikonhoidossa suurin ero aikaisempaan suositukseen on korkeintaan havupuuston mittaisen lehtipuun jättäminen taimikkoon varhaisperkauksessa.

# Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

## Työtä tukeneet tutkijat

Aakkosjärjestyksessä: Annala Mari, Huuskonen Saija, Ilvesniemi Hannu, Keto-Tokoi Petri, Miina Jari, Männistö Lauri, Uotila Karri.

# Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

## Lisätietoa

Tapion projektipäällikkö: Laura Nikinmaa
Tapion tiedote uudistuksesta: [Sekametsän kasvatukseen julkaistiin uudet metsänhoidon suositukset](https://tapio.fi/tiedotteet/sekametsan-kasvatukseen-julkaistiin-uudet-metsanhoidon-suositukset/)
Webinaari, jossa uudistusta esiteltiin: [Sekametsien perustaminen ja kasvatus osana ilmastokestävää metsätaloutta 27.8.2024](https://tapio.fi/tapahtumat/webinaari-sekametsien-perustaminen-ja-kasvatus-osana-ilmastokestavaa-metsataloutta-27-8/ )

Videoluentosarja: Sekametsien kasvatus Suomessa, sekametsän perustaminen, taimikonhoito ja harvennus. [YouTube-soittolista](https://youtu.be/drYUlKZS6Pk?si=lXEfmaTxR1VaVqsW), Tapio.

Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

Päivitetty artikkeli: Sekametsän kasvatusArtikkelikokonaisuudessa: Metsänhoidon toimenpiteetViimeisimmän muutoksen julkaisupäivä: 27.08.2024 

Huomiota kasvatettavan puuston laatuun Ensiharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti huonolaatuisia puita, jotka eivät myöhemmin tuota hyvälaatuista tukkia. Sen lisäksi puuston tiheyttä säädellään niin, että seuraavassa harvennuksessa poistettavat puut voivat järeytyä tukkipuun mittaisiksi. Ensiharvennuksessa puunkorjuun yksikkökustannukset riippuvat vahvasti poistettavien puiden runkotilavuudesta. Ajallaan ja riittävän voimakkaana tehty taimikonharvennus varmistaa, että jäljelle jäävät puut järeytyvät ja muodostavat vahvoja runkoja sekä tasapainoisia latvuksia. Hoidetusta metsästä enemmän tuloja Ensiharvennuksen puunmyyntituloihin vaikuttaa merkittävästi se, miten puustoa on hoidettu uudistamis- ja taimikkovaiheessa. Hoidetussa metsikössä puut järeytyvät ennen harvennusta. Näin saadaan puista parempi yksikköhinta ja suurempi hakkuukertymä. Molemmat seikat kasvattavat puunmyyntituloja. Hoitamattomissa metsiköissä hakkuu on kallista ja edellytykset hyvään korjuujälkeen ovat huonommat kuin hoidetuissa metsissä. Ensiharvennuksen taloudellista kannattavuutta voidaan hoidetuissa metsissä parantaa viivästämällä harvennusta 12 metrin valtapituudesta jopa 15 metriin, mutta tällöin puiden laatuvalinta on rajoitetumpaa. Huuskonen, S. 2008. Nuorten männiköiden kehitys – taimikonhoito ja ensiharvennus. Helsingin yliopisto, Metsäekologian laitos. Dissertationes Forestales 62.Harvennusta ei kuitenkin saa lykätä niin pitkään, että latvukset alkavat supistua, koska tällöin puiden kyky harvennuksen jälkeiseen kasvun lisäykseen heikkenee ja lumituhojen riski erityisesti männiköissä ja koivikoissa lisääntyy. Ensiharvennus muiden hakkuiden yhteyteen Ensiharvennuksen teettäminen saattaa edellyttää, että se yhdistetään paremman hakkuukertymän tuottavaan hakkuukohteeseen. Näin ensiharvennus saadaan tehdyksi ajallaan ja vältetään ne lisäkustannukset sekä mahdolliset menetykset puuntuotannossa, jotka syntyvät harvennuksen laiminlyönnistä. Huomiota pääoman tuottoon Nuorissa kasvatusmetsissä pääoman tuottoaste pidetään korkeana ohjaamalla kasvu hyvälaatuisiin puihin eli parantamalla puuston arvokasvua. Kun metsikkö varttuu, siihen sitoutuu yhä enemmän pääomaa, mutta arvokasvu vakioituu ja lopulta laskee, kun kasvu taantuu puiden vanhetessa. Tämän takia pääoman tuottoprosentti on varttuneessa metsikössä laskeva. Varttuneen kasvatusmetsikön sitoman pääoman tuottoprosenttia voidaan nostaa harventamalla puustoa eli vähentämällä puustoon sitoutuneen pääoman määrää. Harvennuksen ajankohdan, harvennustavan ja voimakkuuden valinta vaikuttavat sekä välittömästi saataviin hakkuutuloihin että jäävän puuston kehitykseen. Päätöksenteon tueksi on harvennusmetsien käsittelyyn kehitetty puulaji- ja kasvupaikkakohtaisia harvennusmalleja. Harvennusmallien laadinnassa on otettu huomioon sekä ennustettujen kassavirtojen nykyarvo (laskentakorko 2–3 %) että eri riskitekijöitä. Mallit eivät kaikissa tilanteissa takaa taloudellisen optimin saavuttamista, mutta malleja voi turvallisesti soveltaa erilaisiin metsiköihin. Mallit ovat yleistyksiä metsiköiden kehityksestä ja samoja malleja käytetään sekä luontaisesti syntyneille että viljellyille metsille. Viljeltyjen metsiköiden kehitys on usein voimakasta ja niitä voi kasvattaa luontaisesti syntyneitä metsiköitä tiheämpinä. Kun tuottovaatimus on alhainen, voidaan enemmän pääomaa pitää puustoon sitoutettuna, mikä johtaa tiheämpiin metsikköihin. Tuottovaatimuksen noustessa pääoma kallistuu ja silloin on taloudellisempaa kasvattaa puusto harvempana sitoutuneen pääoman alentamiseksi. Optimaalinen pohjapinta-ala on suurimmillaan kiertoajan keskivaiheilla ja loppua kohti puustopääomaa kannattaa yleensä pienentää, ettei liiallinen puuston tiheys vähentäisi metsikköön sitoutuneen pääoman tuottoprosenttia&nbsp;Kuuluvainen, J. &amp; Valsta, L. 2009. Metsäekonomian perusteet. Gaudeamus Helsinki University Press.&nbsp;. Puunmyyntitulot  Harvennuksen taloudellinen kannattavuus riippuu välittömistä kantoraha- tai hankintatuloista ja harvennuksen vaikutuksesta tulevaisuuden puunmyyntituloihin. Käsittelyalan koko, kertymän määrä, tukkirunkojen keskikoko ja kohteen korjuukelpoisuus vaikuttavat oleellisesti puusta maksettavaan hintaan. Hakkuukertymältään pienten harvennusten kannattavuuden arvioinnin merkitys korostuu erityisesti metsätiloilla, joilla hakkuiden välinen aika on pitkä tai jotka ovat vaikeasti saavutettavissa. Esimerkiksi karuilla turvemailla ja heikkotuottoisilla mailla Pohjois-Suomessa yksittäiset harvennus- ja muut käsittelykohteet kannattaa hoitaa kerralla kuntoon osana suurempaa kokonaisuutta. Voimakas käsittely kasvattaa tuhoriskejä Harvennuksen jälkeen riski luonnontuhoille yleensä kasvaa. Nuorissa kasvatusmetsiköissä etenkin lumituhojen riski kasvaa ja varttuneissa metsiköissä tuulituhojen riski. Tuhoriski kasvaa mitä tiheämmäksi metsikkö on kasvanut ennen harvennusta ja mitä voimakkaampana harvennus tehdään. Lykkäämällä harvennusta voidaan tavoitella suurempia välittömiä puunmyyntituloja, mutta samalla kasvaa tuhoriski. Harvennusten voimakkuuden suhteen nuoret ja varttuneet kuusivaltaiset kasvatusmetsät ovat varsin joustavia. Tavallisesti kuusivaltaisissa metsissä tehdään kiertoajassa kaksi harvennusta. Kolmas harvennus kasvattaa tuhoriskiä eikä juuri lisää kasvatusohjelman tuottamaa nettotulojen nykyarvoa. Kuusta voi myös kasvattaa yhden harvennuksen kasvatusohjelmalla. Tällöin nettotulojen nykyarvo jää hieman alhaisemmaksi, mutta korjuuvauriot vähenevät ja juurikäävän leviämisen riski minimoidaan. Yhden harvennuksen kasvatus on huomioitava jo taimikonharvennuksessa, jolloin puusto jätetään normaalia harvemmaksi (1 200–1 400 puuta/ha). Männiköissä voimakkaat harvennukset aiheuttavat merkittäviä kasvutappioita, jolloin nettotulojen nykyarvo pienenee selvästi. Tämän vuoksi yhden harvennuksen kasvatusohjelma soveltuu huonosti männylle. Hyvälaatuisissa männiköissä kolmas harvennus on perusteltua, kun sillä turvataan puuston korkea arvokasvu verrattuna puuston sitoutuneeseen pääomaan. Terve, elinvoimainen ja riittävän suuri latvusto takaa, että männyt järeytyvät sekä kestävät lumen painoa ja tuulta. Kuva: © Sami Karppinen.

# Ensiharvennus - Talous 

## Huomiota kasvatettavan puuston laatuun

Ensiharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti huonolaatuisia puita, jotka eivät myöhemmin tuota hyvälaatuista tukkia. Sen lisäksi puuston tiheyttä säädellään niin, että seuraavassa harvennuksessa poistettavat puut voivat järeytyä tukkipuun mittaisiksi.
Ensiharvennuksessa puunkorjuun yksikkökustannukset riippuvat vahvasti poistettavien puiden runkotilavuudesta. Ajallaan ja riittävän voimakkaana tehty taimikonharvennus varmistaa, että jäljelle jäävät puut järeytyvät ja muodostavat vahvoja runkoja sekä tasapainoisia latvuksia.

# Ensiharvennus - Talous 

## Hoidetusta metsästä enemmän tuloja

Ensiharvennuksen puunmyyntituloihin vaikuttaa merkittävästi se, miten puustoa on hoidettu uudistamis- ja taimikkovaiheessa. Hoidetussa metsikössä puut järeytyvät ennen harvennusta. Näin saadaan puista parempi yksikköhinta ja suurempi hakkuukertymä. Molemmat seikat kasvattavat puunmyyntituloja.
Hoitamattomissa metsiköissä hakkuu on kallista ja edellytykset hyvään korjuujälkeen ovat huonommat kuin hoidetuissa metsissä.
Ensiharvennuksen taloudellista kannattavuutta voidaan hoidetuissa metsissä parantaa viivästämällä harvennusta 12 metrin valtapituudesta jopa 15 metriin, mutta tällöin puiden laatuvalinta on rajoitetumpaa. Harvennusta ei kuitenkin saa lykätä niin pitkään, että latvukset alkavat supistua, koska tällöin puiden kyky harvennuksen jälkeiseen kasvun lisäykseen heikkenee ja lumituhojen riski erityisesti männiköissä ja koivikoissa lisääntyy.

# Ensiharvennus - Talous 

## Ensiharvennus muiden hakkuiden yhteyteen

Ensiharvennuksen teettäminen saattaa edellyttää, että se yhdistetään paremman hakkuukertymän tuottavaan hakkuukohteeseen. Näin ensiharvennus saadaan tehdyksi ajallaan ja vältetään ne lisäkustannukset sekä mahdolliset menetykset puuntuotannossa, jotka syntyvät harvennuksen laiminlyönnistä.

# Ensiharvennus - Talous 

## Huomiota pääoman tuottoon

Nuorissa kasvatusmetsissä pääoman tuottoaste pidetään korkeana ohjaamalla kasvu hyvälaatuisiin puihin eli parantamalla puuston arvokasvua. Kun metsikkö varttuu, siihen sitoutuu yhä enemmän pääomaa, mutta arvokasvu vakioituu ja lopulta laskee, kun kasvu taantuu puiden vanhetessa. Tämän takia pääoman tuottoprosentti on varttuneessa metsikössä laskeva. Varttuneen kasvatusmetsikön sitoman pääoman tuottoprosenttia voidaan nostaa harventamalla puustoa eli vähentämällä puustoon sitoutuneen pääoman määrää.
Harvennuksen ajankohdan, harvennustavan ja voimakkuuden valinta vaikuttavat sekä välittömästi saataviin hakkuutuloihin että jäävän puuston kehitykseen. Päätöksenteon tueksi on harvennusmetsien käsittelyyn kehitetty puulaji- ja kasvupaikkakohtaisia harvennusmalleja.
Harvennusmallien laadinnassa on otettu huomioon sekä ennustettujen kassavirtojen nykyarvo (laskentakorko 2–3 %) että eri riskitekijöitä. Mallit eivät kaikissa tilanteissa takaa taloudellisen optimin saavuttamista, mutta malleja voi turvallisesti soveltaa erilaisiin metsiköihin. Mallit ovat yleistyksiä metsiköiden kehityksestä ja samoja malleja käytetään sekä luontaisesti syntyneille että viljellyille metsille. Viljeltyjen metsiköiden kehitys on usein voimakasta ja niitä voi kasvattaa luontaisesti syntyneitä metsiköitä tiheämpinä.

Kun tuottovaatimus on alhainen, voidaan enemmän pääomaa pitää puustoon sitoutettuna, mikä johtaa tiheämpiin metsikköihin. Tuottovaatimuksen noustessa pääoma kallistuu ja silloin on taloudellisempaa kasvattaa puusto harvempana sitoutuneen pääoman alentamiseksi. Optimaalinen pohjapinta-ala on suurimmillaan kiertoajan keskivaiheilla ja loppua kohti puustopääomaa kannattaa yleensä pienentää, ettei liiallinen puuston tiheys vähentäisi metsikköön sitoutuneen pääoman tuottoprosenttia .

# Ensiharvennus - Talous 

## Puunmyyntitulot

Harvennuksen taloudellinen kannattavuus riippuu välittömistä kantoraha- tai hankintatuloista ja harvennuksen vaikutuksesta tulevaisuuden puunmyyntituloihin. Käsittelyalan koko, kertymän määrä, tukkirunkojen keskikoko ja kohteen korjuukelpoisuus vaikuttavat oleellisesti puusta maksettavaan hintaan.
Hakkuukertymältään pienten harvennusten kannattavuuden arvioinnin merkitys korostuu erityisesti metsätiloilla, joilla hakkuiden välinen aika on pitkä tai jotka ovat vaikeasti saavutettavissa. Esimerkiksi karuilla turvemailla ja heikkotuottoisilla mailla Pohjois-Suomessa yksittäiset harvennus- ja muut käsittelykohteet kannattaa hoitaa kerralla kuntoon osana suurempaa kokonaisuutta.

# Ensiharvennus - Talous 

## Voimakas käsittely kasvattaa tuhoriskejä

Harvennuksen jälkeen riski luonnontuhoille yleensä kasvaa. Nuorissa kasvatusmetsiköissä etenkin lumituhojen riski kasvaa ja varttuneissa metsiköissä tuulituhojen riski. Tuhoriski kasvaa mitä tiheämmäksi metsikkö on kasvanut ennen harvennusta ja mitä voimakkaampana harvennus tehdään. Lykkäämällä harvennusta voidaan tavoitella suurempia välittömiä puunmyyntituloja, mutta samalla kasvaa tuhoriski.
Harvennusten voimakkuuden suhteen nuoret ja varttuneet kuusivaltaiset kasvatusmetsät ovat varsin joustavia. Tavallisesti kuusivaltaisissa metsissä tehdään kiertoajassa kaksi harvennusta. Kolmas harvennus kasvattaa tuhoriskiä eikä juuri lisää kasvatusohjelman tuottamaa nettotulojen nykyarvoa.
Kuusta voi myös kasvattaa yhden harvennuksen kasvatusohjelmalla. Tällöin nettotulojen nykyarvo jää hieman alhaisemmaksi, mutta korjuuvauriot vähenevät ja juurikäävän leviämisen riski minimoidaan. Yhden harvennuksen kasvatus on huomioitava jo taimikonharvennuksessa, jolloin puusto jätetään normaalia harvemmaksi (1 200–1 400 puuta/ha).

Männiköissä voimakkaat harvennukset aiheuttavat merkittäviä kasvutappioita, jolloin nettotulojen nykyarvo pienenee selvästi. Tämän vuoksi yhden harvennuksen kasvatusohjelma soveltuu huonosti männylle. Hyvälaatuisissa männiköissä kolmas harvennus on perusteltua, kun sillä turvataan puuston korkea arvokasvu verrattuna puuston sitoutuneeseen pääomaan.

Nuoren kasvatusmetsän puuston arvo on vielä alhainen. Ensiharvennuksesta saatavat puunmyyntitulot jäävät pieniksi kertymän koostuessa pääosin kuitu- ja energiapuusta. Harvennuksen päätavoite on metsikön arvokasvun parantaminen.
Harvennuksella tuloutetaan osa puuston jo tuottamasta arvosta, parannetaan jäävän puuston arvotuottoa ja säädetään puustoon sitoutuneen pääoman määrää. Tavoitteena on ohjata metsiköiden kehitystä niin, että puuntuotannon nettonykyarvo on mahdollisimman suuri. Harvennuksen jälkeen riski luonnontuhoille yleensä kasvaa.

Ensiharvennus

Nuoren kasvatusmetsän puuston arvo on vielä alhainen. Ensiharvennuksesta saatavat puunmyyntitulot jäävät pieniksi kertymän koostuessa pääosin kuitu- ja energiapuusta. Harvennuksen päätavoite on metsikön arvokasvun parantaminen.Harvennuksella tuloutetaan osa puuston jo tuottamasta arvosta, parannetaan jäävän puuston arvotuottoa ja säädetään puustoon sitoutuneen pääoman määrää. Tavoitteena on ohjata metsiköiden kehitystä niin, että puuntuotannon nettonykyarvo on mahdollisimman suuri. Harvennuksen jälkeen riski luonnontuhoille yleensä kasvaa.

Ensiharvennus - Talous 

Metsä on osa metsänomistajan kokonaisvarallisuutta ja taloutta. Kannattavuutta voidaan oleellisesti kohentaa toiminnan huolellisella suunnittelulla ja perustelluilla investoinneilla.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

Metsä on osa metsänomistajan kokonaisvarallisuutta ja taloutta. Metsään sitoutunutta pääomaa voi vapauttaa myymällä puuta ja näin saadun rahan voi sijoittaa uudelleen esimerkiksi metsänhoitoon, arvopapereihin tai uusiin metsäkiinteistöihin. Metsä on melko varma sijoituskohde moneen muuhun kohteeseen verrattuna

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

**Panostusta metsään vai sen myynti?**

Suuria hankintoja rahoitetaan usein ottamalla lainaa. Oman talouden kokonaisuuden kannalta on tällöin hyvä verrata metsän tuottoa luoton kokonaishintaan. Ei ole järkevää kasvattaa varttunutta puustoa, jonka tuotto on alhainen, ja samanaikaisesti rahoittaa hankintoja kalliilla luotoilla.
Kiinteistön myynti voi myös olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista, jos sen markkina-arvo on korkeampi kuin sen puuntuotannollinen arvo eikä metsänomistaja arvosta metsän muita tuottamia hyötyjä kuin puuntuotantoa. Ennen myyntiä on syytä arvioida, nouseeko metsäkiinteistön kauppahinta mahdollisesti tulevaisuudessa.

Investoi metsään, jos
- olet valmis sitoutumaan pitkäaikaisesti metsänomistukseen ja perehtymään metsätalouteen.
- haluat suhteellisen turvallisen sijoituskohteen vakaalla tuotolla.
- arvostat metsän tarjoamia virkistys-, luonto- ja/tai muita käyttöarvoja.
Myy metsä, jos

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

**Metsä ollut vakaa sijoitus**

- sinulla ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä metsätalouteen
- et ole tyytyväinen metsän tuottoon (nettonykyarvo on tuottovaatimuksellasi laskettuna negatiivinen).
- sijoituksesi on jo hajautettu tarpeeksi tai tarvitset pääoman muuhun käyttöön.
- tila on pieni tai hajanainen, etkä halua panostaa tilan rakenteen kehittämiseen.
- metsän tunne- tai käyttöarvo on vähäinen.
Metsätaloutta pidetään yleensä pieniriskisenä sijoituksena. Sekä puun että metsämaan hinta vaihtelee, mutta vaihtelu on huomattavasti hillitympi kuin esimerkiksi osakkeiden. Puuntuotannon reaalituotto on ollut lähelle valtion obligaatioiden tuottoa 15 viime vuotta. Metsä- ja energiateollisuuden suunnittelemat investoinnit puuta käyttäviin laitoksiin Suomessa näyttävät ylläpitävän puun kysyntää.

Erilaiset tuhot voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä metsänomistajalle. Metsien tuhoalttiutta voi jossain määrin pienentää metsänhoidollisin keinoin, mutta tuhoriskiä on mahdotonta poistaa kokonaan. Esimerkiksi voimakkaan myrskyn tai metsäpalon aiheuttama tuho voi osua kaikenlaisiin metsiin. Taloudellista turvaa on mahdollista ostaa hankkimalla metsävakuutus. Metsänomistajan on syytä punnita vakuutuksen hintaa suhteessa sen tuomaan turvaan ja omaan riskinsietokykyyn.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

### Metsäsijoitus verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin.

##  [Skogen som placeringsobjekt](/sv/node/826)

Table
|   | Skogsbruk | Aktier | Bostadsplacering |
| --- | --- | --- | --- |
| Risk | Riskfriare än medeltalet, bevarar sitt värde väl. Riskerna kan hanteras genom försäkring och mångsidiga skogsvårdsmetoder. | Större risk pga volatiliteten, dvs variationen i värde. Kan hanteras genom att diversifiera investeringarna på olika marknader och sektorer. | En egendomsform som håller sitt värde väl, men värdet fluktuerar något mer än för skogsegendom. Kan försäkras mot skador. |
| Beskattning | Kostnaderna är avdragsgilla, andra skatteförmåner, t.ex. skogsavdrag för en ägare som införskaffat en lägenhet mot vederlag. Lägre kapitalskatt än samfälld skog (28%). Överlåtelseskatt 3 %. | Samma kapitalskattesats som vid skogsbruk. Också dividenderna är skattebelagd inkomst. Ingen överlåtelseskatt. | Omfattas av kapitalbeskattningen. Överlåtelseskatten för bostadaktier är 1,5 %. |
| Statens stöd och ersättningar | Kemera-stöd för investeringar och ersättning för skador av hjortdur, men betydelsen är inte stor sett ur helhetssynpunkt. | - | Det har länge funnits olika slags stöd för renovering, i allmänhet tidsbunda, t.ex. investeringar för energiinbesparing och statens konjunkturstöd. |
Metsäsijoitus verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden tulonlähteitä

Metsätalouden tulonlähteitä:
- aines- ja energiapuun myyntitulot tavanomaisesta talousmetsästä — yleensä valtaosa tuloista
- metsien monimuotoisuuden ylläpitäminen korvausta vastaan esimerkiksi METSO-rahoituksella
- puunmyyntitulot erikoispuusta kuten visakoivusta, jaloista lehtipuista tai joulupuista
- lisäarvo esimerkiksi luonto- ja maatilamatkailulle
- marjojen, sienten ja riistan tuottama taloudellinen hyöty – myös metsästysoikeuden vuokra
- maa-ainesten eli hiekan ja soran hyödyntäminen, mikä kuitenkin vähentää puuntuotannon pinta-alaa — luvanvaraista
- kuntan, jäkälän tai esimerkiksi rahkasammalen korjuu myyntiin
- kiinteistön arvonnousu, joka realisoituu myytäessä.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Strategia vaikuttaa metsätöiden toteutukseen**

Metsätalousyrityksillä on eri strategioita, jotka ohjaavat päätöksentekoa ja toimintaa. Metsäsuunnitelmaa laadittaessa on tärkeää, että suunnittelija tuntee yrityksen strategian. Suunnitelman tehtävänä on viedä valittu strategia käytäntöön. Suunnittelija esittää tällöin toimenpiteitä, jotka tukevat mahdollisimman hyvin valitun strategian toteutumista metsätalousyrityksessä.
Investoimalla metsänhoitoon nostetaan metsän tuottaman puun arvoa. Kasvatushakkuilla säädetään sekä puustoon sitoutuneen pääoman määrää että puuston kasvun arvoa. Päätehakkuilla voidaan vapauttaa koko puustoon sitoutunut pääoma ja tehdä alkuinvestointi uuteen puustoon. Toimenpiteiden ajoitus ja intensiivisyys riippuvat valitusta strategiasta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Nettonykyarvon maksimointi strategiana**

Nettonykyarvon maksimointi on luonnollinen strategia kaikelle taloudelliselle toiminnalle. Metsätaloudessa tämä strategia tarkoittaa, että pyritään löytämään niitä toimenpideketjuja ja investointeja, joiden synnyttämät tulevaisuuden kassavirrat tuottavat metsänomistajan tuottovaatimuksella mahdollisimman korkean nettonykyarvon.
Nettonykyarvo kuvaa toiminnan tulevaisuudessa synnyttämien tulojen ja menojen arvon erotuksen, kun arvot on diskonttaamalla korjattu nykyhetken arvoiksi. Strategiaa noudattamalla metsänomistajan varallisuus ja kulutusmahdollisuudet ovat suurimmat.
Eri käsittelyjen synnyttämien kassavirtojen arvioinnissa on otettava huomioon metsälön muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi useiden metsiköiden samanaikainen käsittely parantaa usein kustannustehokkuutta. Tulevaisuuden tulojen ja menojen arviointiin liittyy aina epävarmuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Pääoman tuottoasteen maksimointi strategiana**

On tärkeä muistaa, että tarkastelussa on aina päätöshetken jälkeinen kassavirta. Aikaisemmin tehty investointi ei ole peruste projektin jatkoinvestoinneille. Investoinnin peruste on aina sen arvioitu tuoma lisäarvo. Investointi on kannattava, jos sen nettonykyarvo on positiivinen, ja kannattamaton, jos sen nettonykyarvo on negatiivinen.
Metsätalous on erittäin pääomavaltaista, joten on perusteltua pitää huolta pääoman korkeasta tuottoasteesta. Pääoman tuottoasteen maksimoinnin seurauksena jokaista metsikkökuviota tulee käsitellä tavoitellen sidotun pääoman maksimaalista tuottoa.

Perusajatuksena tässä strategiassa on, että metsänomistaja ei aseta metsää muihin varallisuusmuotoihin nähden etusijalle, vaan pyrkii aina siirtämään pääomansa hyvin tuottaviin kohteisiin. Oman kokonaistalouden kannalta ei liene väliä, tulouttaako rahaa itselle tekemällä puukauppaa, myymällä arvopapereita vai nostamalla rahaa säästötililtä.
Pääoman siirtoon liittyy aina kustannuksia, mikä on otettava huomioon kannattavuuslaskelmissa. Puukauppatuloista on vähennettävä kauppaan liittyvät kustannukset ja pääomavero, ennen kuin pääoma on mahdollista sijoittaa uudelleen.
Metsätalouden tuottoprosentin suoraviivainen maksimointi ei kuitenkaan johda edullisimpaan tulokseen. Tuottoprosenttia saadaan suurennettua pienentämällä metsätalouden pääomaa (lähinnä puustopääomaa), koska puusto biologisena tuotantoprosessina tuottaa suuremman suhteellisen tuoton alhaisella pääomalla. Pieni pääoma ei silti johda siihen, että metsänomistajan varallisuus kasvaisi eniten.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Tasainen kassavirta strategiana**

Metsätaloudessa mahdollisimman tasaista kassavirtaa on perinteisesti pidetty tärkeänä tavoitteena. Tämä on näkynyt muun muassa metsäsuunnitelmissa, joissa on verrattu metsälön nykyistä kehitysluokkajakaumaa niin sanottuun normaalimetsän kehitysluokkajakaumaan. Tällainen kehitysluokkajakauma mahdollistaa tasaiset hakkuut.
Mikäli metsälön kehitysluokkajakauma poikkeaa normaalimetsän jakaumasta, tasaisuuteen pääsee vain lykkäämällä tai aikaistamalla eri metsiköiden käsittelyä. Silloin joudutaan poikkeamaan metsiköiden muodostaman kokonaisuuden taloudellisesti optimaalisesta käsittelystä, minkä vuoksi metsätalousyrityksen kannattavuus laskee.
Tasaisuuden tavoittelu on ollut luonnollista varsinkin suurille metsänomistajille kuten Metsähallitukselle ja suurimmille yhteismetsille. Tasaisuus helpottaa sekä työvoiman resursointia että puunmyynnin ja eri hankintojen suunnittelua. Maatiloilla omat metsät ovat antaneet mahdollisuuden työllistyä, kun työvoimaa ei ole tarvittu peltotöissä.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Pääoman kartuttaminen strategiana**

Yksi perinteinen strategia on metsään sitoutuneen pääoman kartuttaminen. Perusteluna on silloin, että varallisuus säilyy hyvin puustoon sitoutuneena, tai että halutaan luoda puustoreservejä, joita metsätalousyrityksen jatkaja voi aikanaan muuttaa rahaksi. Strategian seurauksena metsään sitoutuu yhä enemmän pääomaa, jolloin pääoman suhteellinen tuotto laskee. Tämän vuoksi strategia ei ole suositeltava, jos ensisijainen tavoite on maksimoida taloudellista tulosta.
Lisäksi strategiaan liittyy riski lisääntyneistä metsätuhoista ja puuston arvon alenemisesta erityisesti, jos kasvatusmetsiköt alkavat riukuuntua myöhennettyjen harvennusten takia tai jos varttuneissa puustoissa on juurikääpää.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Yksityisomistus omistusmuotona**

Metsänomistusmuodon valinnalla voi selkeyttää ja helpottaa metsän käyttöä tai esimerkiksi jakaa vastuuta useammalle omistajalle tai suvun kesken. Omistusmuoto vaikuttaa metsätalousyrityksen hallinnointiin ja päätöksentekoon. Myös taloudellisilta vaikutuksiltaan omistusmuodot poikkeavat toisistaan.
Yleisimmin metsätilan omistaa yksi henkilö tai puolisot yhdessä. Puolisoilla voi olla myös omia metsäkiinteistöjä. Vaikka puolisoilla olisi omat tilat, voidaan heidät kuitenkin verotuksessa katsoa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja tällöin he antavat vain yhden metsäveroilmoituksen. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos metsätilat ovat samassa kunnassa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Kuolinpesä omistusmuotona**

Yhtymä on omistusmuoto, jossa kaksi tai useampi henkilö, jotka eivät ole puolisoita, omistavat tilan yhdessä. Yhtymäosuudet eli määräosat ilmaistaan murtolukuina. Samojen murtolukujen perusteella jaetaan metsätalouden tulos. Tyypillisiä esimerkkejä yhtymistä ovat vanhempien ja lasten yhteinen tai sisarusten yhteinen metsätila.
Tilan hallintaa koskevat päätökset edellyttävät osakkaiden yksimielisyyttä. Päätöksentekoa voi helpottaa hallintasopimuksella, jolla yksi yhtymän jäsenistä valtuutetaan hoitamaan yhtymän asioita. Yhtymäosuuden osto on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennysoikeus.

Henkilön kuollessa hänen sijaansa tulee kuolinpesä, eli henkilöt, joilla on oikeus osallistua kuolleen henkilön omaisuuden yhteishallintoon. Tyypillisesti kuolinpesän osakkaita ovat leski ja perilliset (lapset). Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana toistaiseksi, kunnes tehdään perinnönjako. Kuten yhtymässä hallintaa koskevat päätökset edellyttävät yksimielisyyttä.
Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi. Kuolinpesä on syytä purkaa, kun sen varallisuus on selvitetty ja perilliset ovat sopineet kuolinpesän jaosta. Metsätilan pirstomista on vältettävä. Tilan voi säilyttää yhtenäisenä joko siirtämällä sen yhdelle perilliselle tai muodostamalla siitä metsäyhtymä. Metsätilan liittäminen yhteismetsään tai uuden yhteismetsän perustaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja.
Kuolinpesässä metsätalouden verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos voitollisia tuloksia ei synny seuraavan kymmenen vuoden aikana, ei tappioita voi enää lainkaan vähentää. Sen sijaan metsäyhtymän mahdolliset tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen, jolloin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Metsää sisältävän kuolinpesän purkamistapoja**

Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, joten siitä ei synny metsävähennysoikeutta. Samasta syystä kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jos luovutusvoittoa syntyy, vaikka lähisukulaisten välisen metsätilakaupan luovutusvoiton verovapaus muilta osin toteutuisi. Siksi kuolinpesät ovat tässä suhteessa verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto.
- Muodostetaan yhtymä ja
- a) metsätalouden harjoittamista jatketaan yhtymänä
- b) joku yhtymän osakkaista ostaa yhtymäosuudet muilta ja jatkaa itsenäisesti tilan metsätaloutta
- c) perustetaan yhtymän pohjalta yhteismetsä tai liitytään olemassa olevaan yhteismetsään
- d) myydään metsäomaisuus ulkopuoliselle, jos yhtymässä ei ole metsätaloudesta kiinnostunutta jatkajaa.
- Jaetaan kuolinpesän omaisuus siten, että yksi saa metsän ja muut muuta omaisuutta.
- Jaetaan kuolinpesän metsät eri kiinteistöiksi.
- Ongelmana on tilarakenteen pirstoutuminen pienemmäksi.
- Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa alle vuoden kuluessa omistajan kuolemasta, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsäalueen myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Yhteismetsä omistusmuotona**

Yhteismetsä on osakaskiinteistöille kuuluva yhteinen metsäalue. Osakaskiinteistöjen määrä ja niihin sisältyvä yhteismetsäosuuksien määrä voi vaihdella. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on hallinnoida yhteismetsän toimintaa.
Yhteismetsien osakkaat päättävät osakaskunnan kokouksessa yhteisesti ohjesäännöistä, jotka kuvaavat toimintaperiaatteet, ja hyväksyvät metsien käyttöä ohjaavan metsäsuunnitelman. Käytännön toiminnasta vastaa joko toimitsija tai osakkaiden nimeämä hoitokunta.
Pakollisen kirjanpidon ansiosta yhteismetsän talouden ja kannattavuuden seuranta on yksinkertaista. Yhteismetsät ovat kirjanpitovelvollisia. Yli 200 000 euron vuosittaiseen liikevaihtoon yltävät yhteismetsät myös tilintarkastusvelvollisia.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Osakeyhtiö omistusmuotona**

Yhteismetsien pääomatuloverokanta on alhaisempi kuin muissa omistusmuodoissa. Kun yhteismetsä on suuri, syntyy toiminnan mittakaavasta etuja ja voidaan saada säännöllisiä tuloja. Yhteismetsäosuudet ovat helppoja perinnönjaon kannalta.
Osakeyhtiö on perinteinen yritystoiminnan järjestäytymismalli. Siinä omistajat vastaavat osakeyhtiön toiminnasta sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiötä verotetaan yhteisönä ja osakeyhtiön maksamat osingot ovat yleensä veronalaista pääomatuloa osakkeenomistajille. Listaamattomien yhtiöiden (ei pörssiyhtiö) jakamien osinkojen verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta. Vakavaraisesta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan kevyemmin, kun taas velkaisen osakeyhtiön osinkoja verotetaan raskaammin ja osittain omistajan ansiotuloina.

Kun perustetaan osakeyhtiö, yhtiöön apporttina (apportti = muu kuin rahasijoituksena yritykseen laitettu omaisuus) tuoduista metsistä joudutaan suorittamaan varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiöllä ei ole myöskään oikeutta meno- ja tuhovaraukseen tai metsävähennykseen, mikä heikentää yhtiöiden edullisuutta muihin omistusmuotoihin nähden.
Osakeyhtiö on oikeutettu valtion metsätalouden tukiin edellyttäen, että omistajat ovat luonnollisia henkilöitä ja yhtiön päätoimialana on maa- ja metsätalous.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

Metsänomistaja voi omilla päätöksillään ja toimillaan parantaa metsätaloutensa kannattavuutta. Toiminnan huolellisella suunnittelulla ja perustelluilla investoinneilla voidaan oleellisesti kohentaa kannattavuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

**Tarpeelliset työt oikeaan aikaan**

Investoimalla metsätalouteen voidaan kasvattaa metsätalousyrityksen kassavirtaa. Kassavirran kasvua on kuitenkin verrattava investoinnin kustannuksiin. Vain investoinnit, jotka tuottavat positiivisen nettonykyarvon, ovat kannattavia.
Kannattavuuden perusta kaikissa metsätalouden toimenpiteissä on niiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen ja oikea-aikaisuus. Näin voidaan välttää tarpeettomia kustannuksia ja lisätä metsästä saatavia tuloja.
Esimerkiksi kallis, intensiivinen metsänhoito ei ole kannattavaa heikkotuottoisilla maapohjilla, joissa puuntuotannon odotettavissa olevat tuotot ovat pienet. Sen sijaan viljavilla kohteilla tällainen hoito on perusteltua, kun hoitotyön ansiosta saadaan paremmat puunmyyntitulot jatkossa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

**Metsänomistajana voit parantaa metsätaloutesi kannattavuutta**

Myöhästynyt taimikonharvennus viljavalla kasvupaikalla on taas huomattavasti kalliimpaa kuin suositusten mukaan tehty. Jos taimikon hoitaminen laiminlyödään, menetetään tulevaisuuden puunmyyntituloja.
Pääte- tai poimintahakkuun viivästymisen seurauksena metsikköön sitoutuneen pääoman tuotto laskee. Toisaalta varhaisessa hakkuussa ei hyödynnetä täysimääräisesti puuston varttumista arvokkaaksi tukkipuuksi.

- lisäämällä pääoman tuottavuutta
- kasvattamalla tuloja
- vähentämällä kustannuksia ja parantamalla kustannustehokkuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

Kustannustehokkaassa toiminnassa halutun tasoinen toimenpide tai tuote saadaan aikaan mahdollisimman pienin panoksin. Metsätaloudessa kustannustehokkuus ei kuitenkaan merkitse pelkästään kustannusten karsimista vaan myös investointien oikeaa kohdentamista ja eri töiden tehokasta organisointia ja toteutusta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Panokset tarpeellisiin töihin**

Kustannustehokkuutta tavoiteltaessa on kiinnitettävä huomiota koko puuntuotantoketjuun — niin uudistamiseen, hoitotöihin kuin hakkuisiinkin. Yksittäisen toimenpiteen vaikutukset ketjun seuraaviin vaiheisiin ratkaisevat, miten kannattava toimenpide lopulta on. Kustannustehokkuus yksittäisen toimenpiteen toteutuksessa ei siten yksinään takaa kannattavuutta.
Vaikka kustannustehokkuus ei ole sama asia kuin työn tuottavuus, ne kytkeytyvät yleensä yhteen. Työn tuottavuuden nousu pienentää yksikkökustannuksia — esimerkiksi ’€/hoidettu ha’ tai ’€/korjattu m³’. Koneellistuminen ja koneiden kehitys lisää työn tuottavuutta. Yksikkökustannukset eivät kuitenkaan laske samassa suhteessa, sillä koneen aiheuttamat kustannukset pienentävät tuottavuuden kasvun tuomaa etua. Tämä on jarruttanut esimerkiksi taimikonhoidon koneellistamista.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Keinoja kustannustehokkuuden parantamiseen**

Tarpeettomia kustannuksia on syytä välttää ja metsätalouden kannalta välttämättömät työt on tehtävä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kokonaiskannattavuuden edistämiseksi säästöt on kohdennettava oikein. Säästäminen väärässä kohdassa merkitsee lisäkustannuksia myöhemmin tai vähentyneitä tuloja.
On myös kiinnitettävä huomiota kustannusten ja työn laadun suhteeseen. Laadun pitää olla tarkoituksenmukaisella tasolla. Sen pitää täyttää asetetut kriteerit, mutta toisaalta liiallinen tarkkuus ja pienipiirteisyys lisäävät kustannuksia ilman sanottavaa hyötyä. Esimerkiksi taimikon tarpeetonta siistimistä hoitotöissä pitää välttää turhien kustannusten takia sekä luonnon monimuotoisuuden ja riistan elinolojen turvaamiseksi.

- työmaiden yhdistäminen
- kerralla kuntoon periaate, esimerkiksi suometsien hoitohankkeissa harvennukset, kunnostusojitukset ja lannoitukset
- kokonaiskustannuksiltaan edullisimpien toimenpideketjujen valitseminen
- ostopalveluiden käyttö, kun niillä saavutetaan säästöä omaan työhön verrattuna
- metsänhoitotyöt
- kirjanpito
- metsäsuunnittelu
- kilpailutuksen ulkoistaminen sekä puun myynnissä että palveluiden ostossa
- töiden valvonta ja metsien tilan seuranta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Kustannusten vähentäminen metsätaloudessa**

Kustannusten minimointi on keskeistä myös metsätaloudessa. Oikea-aikaisuus etenkin metsänhoitotöissä ja ensiharvennuksessa tekee työn toteutuksesta edullisempaa ja vähentää koko puun kasvatusketjun kustannuksia. Ojituksen kunnostukset ja metsätiehankkeet ovat taloudellisimpia yhteishankkeina.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Uudistaminen ja hoito ajallaan**

Kustannuksien vähentämiseksi päätehakkuualue on syytä uudistaa pian hakkuun jälkeen. Viivyttelemättä toimiminen parantaa uudistamistulosta ja vähentää varhaishoidon ja taimikonharvennuksen kustannuksia.
Uudistettavalle kohteelle on valittava sille sopiva maanmuokkausmenetelmä. Esimerkiksi mätästys sopii yleensä parhaiten viljaville kohteille, joissa se edistää taimien kasvua ja vähentää hoitotarvetta. Karummille kohteille sopivat halvemmat menetelmät.
Luontaista uudistumista kannattaa hyödyntää, kun kasvupaikalla on sille otolliset olosuhteet. Uutta puustoa voi kasvattaa hyvälaatuisesta alikasvoksesta esimerkiksi kaksijaksoisessa metsässä. Luontainen uudistaminen onnistuu parhaiten karuissa männiköissä ja eräissä suometsien kuusikoissa. Muilla kohteilla sen onnistumisedellytykset ovat usein huonot. Kun uudistusalalle jätetään siemenpuita, osa pääomasta ei realisoidu uudistushakkuun yhteydessä. Siemenpuut on lisäksi korjattava myöhemmin erillisenä korjuuna, mikä lisää helposti korjuukustannuksia ja alentaa siten kantohintaa.

Taimikonhoito on tehtävä ajallaan. Taimikonhoidon kustannukset nousevat, kun työ myöhästyy. Vesoja on silloin enemmän ja ne ovat paksumpia. Myös harvennushakkuiden tekemisestä on huolehdittava. Erityisesti ensiharvennus on tärkeä. Kasvutilaa saanut puusto saavuttaa nopeammin seuraavan harvennuksen tai päätehakkuun ajankohdan ja puunmyyntitulot aikaistuvat. Ajoissa tehty harvennus vähentää myös metsätuhojen riskiä.
Harvennuksessa on tärkeämpää tehdä se oikeaan aikaan kuin jäädä odottamaan kantohintojen nousua. Kuitupuun hinnanvaihtelut ovat olleet melko vähäisiä ja lisäksi harvennushakkuussa kertymät ovat pienempiä kuin päätehakkuussa. Näin kantohinnan merkitys on kokonaisuudessaan vähäisempi.
Puustoa ei pidä hakata suosituksia harvemmaksi, koska silloin osa maapohjan tuottokyvystä jää hyödyntämättä. Liian voimakas harvennus vähentää puuntuotosta ja tulevia puunmyyntituloja. Männikön kasvu kärsii voimakkaasta harvennuksesta kuusikkoa enemmän, koska kuuset pystyvät käyttämään vapautuneen kasvutilan paremmin hyväkseen. Harvaksi hakattu puusto on erityisen altis tuuli- ja lumituhoille.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Hyvä metsätieverkko hyödyttää hakkuissa**

Hakkuisiin liittyy aina kiinteitä kuluja, jotka ovat leimikon koosta riippumattomia. Mitä suurempi kerralla hakattava puumäärä on, sitä pienempi kiinteiden kustannusten vaikutus on puuston pystyhintaan tai hankintakaupan nettotuloihin. Leimikon kokoa voi kasvattaa käsittelemällä useita metsikkökuvioita samanaikaisesti. Tärkeää on myös huolehtia perustettavien metsiköiden riittävästä koosta tulevia harvennushakkuita ajatellen.
Metsäteiden kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Hyväkuntoiset metsätiet vähentävät metsänhoidon ja puunkorjuun kustannuksia, parantavat leimikoiden kiinnostavuutta ja mahdollistavat hakkuut myös sulan maan aikana. Hyvä hoito vähentää metsätien kalliin perusparannuksen tarvetta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Metsänkasvatuksen vaihtoehtoja punnittava**

Metsätieverkko on varsin kattava etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta joissakin tapauksissa sen täydentäminen on taloudellisesti perusteltua. Kannattavuuden kannalta on tärkeää, että tien vaikutuspiirissä on suunnitteilla hakkuita. Hakkuiden ansiosta tie voi nopeastikin maksaa itsensä takaisin parempana puun hintana ja kohonneina kantorahatuloina. Optimaalisen tietiheyden on laskettu olevan runsas 10 metriä tietä metsähehtaaria kohden.
Metsän jatkuva kasvatus on yksi keino pyrkiä vähentämään kustannuksia. Se on hyvä vaihtoehto erityisesti kohteilla, joiden puuntuotoskyky on heikko eikä lain vaatima investointi uuden metsän perustamiseen päätehakkuun jälkeen ole kannattava. Näin puustoa voidaan hyödyntää ilman uudistamiskustannuksia. Muilla kohteilla jatkuvan kasvatuksen edellytykset ja hyödyt on selvitettävä hyvin tarkasti, jotta lopputulos vastaa metsänomistajan tavoitteita.

# Metsätalouden kannattavuus

## Kustannustehokkuuden parantaminen metsätaloudessa

**Muista verovähennykset**

Heikoimmin tuottavia sekä hoitokuluiltaan kalliiksi käyviä metsikkökuvioita tai kuvion kohtia voi jättää kokonaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Käsittelemättömyys parantaa usein kohteen luontoarvoja. Tällaisia kohteita on esimerkiksi niukkaravinteisissa suometsissä, soistuneissa notkelmissa, purojen varsilla sekä kivisillä ja kallioisilla paikoilla.
Metsänhoito-, ojituksen kunnostus- ja tienrakennustöitä on monissa tapauksissa edullisinta toteuttaa yhteishankkeina muiden metsänomistajien kanssa. Ojitettujen turvemaiden hakkuut ja ojituksen kunnostus on syytä organisoida samanaikaisiksi yhteishankkeiksi. Ojituksen kunnostustarvetta voi vähentää pitämällä haihduttavan puuston määrä riittävällä tasolla suometsissä (karkeana arviona Etelä-Suomessa noin 125 m³/ha ja Pohjois-Suomessa 150 m³/ha).

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Ennakkoraivaus harvennushakkuuta varten

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet

Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen taimikonhoidossa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ennakkoraivaus

Kasvatusmetsien energiapuunkorjuun kohdevalinta ja suunnittelu

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metson soidinalueen käsittely

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Sekametsän kasvatus -artikkelin päivitys

Ensiharvennus - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsätalouden kannattavuus

Tuulituhojen ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko