Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa
Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen
Metsänomistaja määrittää, mitä tavoitteita hän asettaa metsiensä käytölle. Metsäammattilaisten tehtävänä on tarjota metsänomistajalle hänen tavoitteitaan edistäviä vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Tällöin on tärkeää arvioida tasapuolisesti menetelmien oletetut hyödyt ja haitat sekä mahdollisuudet ja riskit.
Metsänomistajan tavoitteiden tunnistaminen on edellytys sille, että metsän käytön vaihtoehtoja voidaan järjestää niiden sopivuuden mukaan kyseiseen tilanteeseen. Tehtävät päätökset voivat koskea koko metsäomaisuutta, metsätilaa, metsikköä tai yksittäistä metsän kohtaa. Metsänomistajan painottamat tavoitteet talouteen, luontoon, virkistykseen ja ilmastonmuutoksen hillintään voivat myös vaihdella näissä merkittävästi[Lähdeviite1].
Metsänomistajan tavoitteita avaavia kysymyksiä
Metsänomistaja voi arvioida seuraavien kysymysten avulla metsänomistuksen ja eri tavoitteiden merkitystä.
Miksi haluan olla metsänomistaja?
Mitä tämä metsä minulle merkitsee?
Millaisia hyötyjä odotan metsäni minulle tuottavan?
Minkälaisen metsän haluan jättää seuraavalle omistajalle?
Millaiseksi toivon metsäni kehittyvän?
Näenkö ristiriitoja omien tavoitteideni asettelussa?
Taloudelliset arvot
Miten tärkeitä metsätulot ovat minulle nyt ja tulevaisuudessa?
Mitä odotuksia minulla on metsätilan arvonnousulle?
Mitä metsänomistukseen ja metsänhoitoon liittyviä töitä haluan tehdä itse ja mitä ostaa palveluna?
Luontoarvot
Miten tärkeää minulle on vaalia luonnon monimuotoisuutta talouskäytössä olevissa metsissäni luonnonhoidon keinoin, esimerkiksi järeitä lahopuita säästämällä?
Millaisen osuuden metsistäni haluan suojella?
Miten tärkeää minulle on vaalia vesien ja ympäristön hyvää tilaa metsänkäsittelyn yhteydessä?
Virkistysarvot
Kuinka tärkeää minulle on, että metsäni sopivat hyvin virkistyskäyttöön?
Millaista metsämaisemaa arvostan? Entä millaista en arvosta?
Ilmastonmuutoksen hillintä
Kuinka tärkeää minulle on hillitä ilmastonmuutosta omien metsieni avulla?
Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa
Metsänhoidon suositukset tarjoavat metsätilan hoitoon vaihtoehtoisia toimintamalleja. Näitä malleja voidaan soveltaa sellaisenaan tai yhdistelemällä niitä metsänomistajan toivomalla tavalla. Tasapainon tavoittelua kuvaavassa toimintamallissa on esitetty metsänhoidon malli, jossa eri tavoitteet ovat mahdollisimman hyvin tasapainossa keskenään.
Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon lainsäädännön velvoitteet ja vapaaehtoisen metsäsertifioinnin (PEFC™ ja FSC®) vaatimukset.
Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa
Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsät toimivat uusiutuvan raaka-aineen ja energian lähteenä, mutta myös tärkeänä hiilen nieluna ja varastona. Merkittävä osa metsien hiilestä on varastoituneena maaperään ja erityisesti tämä korostuu turvemailla[Lähdeviite2]. Metsän käytön ilmastovaikutusten arvioinnissa voidaan mittarina käyttää metsän hiilitasetta, jossa on huomioitu myös hakkuissa poistettavan puun sisältämä hiili.
1) Voidaan pyrkiä sitomaan mahdollisimman paljon hiiltä puustoon ja tuottamaan mahdollisimman paljon puupohjaisiin tuotteisiin käytettävää raaka-ainetta. Samalla huomioidaan maaperän hiilivarastojen ylläpito.
2) Voidaan pyrkiä varastoimaan puustoon ja maaperään mahdollisimman paljon hiiltä ja pitämään metsän kasvihuonekaasutase mahdollisimman hyvänä.
Ensimmäisen toimintatavan ajatuksena on, että puupohjaiset tuotteet muodostavat hiilivaraston ja niillä voidaan korvata ilmastolle haitallisempia tuotteita. Toisen toimintatavan ajatuksena on varastoida mahdollisimman paljon hiiltä ja sitoa kasvihuonekaasuja metsään.
Seuraavat toimintamallit on tarkoitettu metsäsuunnittelun tueksi, kun metsätilan hoidossa halutaan painottaa ilmastonmuutoksen hillintää.
Toimintamallissa tavoitteena on panostaa puuston kasvun ja hiilensidonnan lisäämiseen sekä jalostuskelpoisen puuraaka-aineen tehokkaaseen tuottamiseen. Samalla huomioidaan maaperän hiilivarastot lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Metsänomistaja ei voi ohjata myymänsä puun käyttöä, mutta hän voi vaikuttaa siihen, millaista puuta metsät tuottavat. Mallin oletuksena on, että hakkuilla korjatusta puusta tehdään tuotteita, joissa hiili varastoituu ja/tai korvaa fossiilisia raaka-aineita. Hiilen varastointiaika puutuotteissa vaihtelee voimakkaasti puutuotteiden käyttötavan ja elinkaaren mukaan. Pitkäikäisimpiä puutuotteita ovat rakennusmateriaalit[Lähdeviite3].
Toimintamallin mukaisessa metsänhoidossa maksimoidaan metsätilan metsien puuntuotosta (m3/ha/a) ja hiilensidontaa kiinnittäen samalla huomiota puuston taloudellista arvoa lisäävään laatu- ja järeyskehitykseen sekä tuhoriskien hallintaan. Metsänhoidon investoinneilla ja hakkuilla:
1) huolehditaan puuston elinvoimaisuudesta ja järeytymisestä
2) ohjataan puuston kasvu ja hiilensidonta jalostuskelpoista raaka-ainetta tuottaviin puihin
3) huolehditaan uudistumisesta, kun puuston kuutio- ja arvokasvu alittavat metsänomistajan hyväksymän rajan.
Mallissa tehtävien kasvua lisäävien investointien myötä hakattava puumäärä ja hakkuista odotettavissa oleva kassavirta kasvavat. Jos panostukset puuston lisäkasvun, hiilensidonnan ja järeytymisen edistämiseen eivät kuitenkaan lisää vastaavassa määrin tuloja, metsään sitoutuneen pääoman tuotto laskee ja metsätalouden kannattavuus kärsii.
Apukysymykset toimintamallin toteuttamiseen
Nämä auttavat arvioimaan, vastaako metsätilan hoidon suunnitelma toimintamallin tavoitteita.
1) Panostetaanko puuston kasvua edistäviin toimiin mahdollisimman tehokkaasti puuston tila ja kasvupaikan ominaisuudet huomioiden? Toimia ovat esimerkiksi lannoitus, jalostetun viljelymateriaalin käyttö ja metsän nopea uudistaminen uudistushakkuun jälkeen keinollisesti tai luontaisesti.
2) Maksimoiko metsiköiden kasvatus puuntuotosta ja hiilensidontaa huomioiden samalla puuston hyvän arvokasvun?
3) Ovatko puustoon sitoutuneen hiilen kasvu ja poistuma (hiilitase) tasapainossa pitkällä aikavälillä (yli 50 vuotta)?
4) Uudistetaanko tai metsitetäänkö puuntuotannollisesti vajaatuottoiset alueet kuten vähäpuustoiset tai tuhojen vaivaamat kohteet?
Tavoitteena on panostaa puuston ja maaperän hiilivarastojen lisäämiseen etenkin lyhyellä aikavälillä (alle 25 vuotta). Tällöin tingitään hakkuutuloista metsän hiilivaraston kasvattamiseksi. Pitkällä aikavälillä metsiä hoidetaan ja puuta korjataan ensisijaisesti puuston ja maaperän hiilivaraston ylläpitämiseksi.
Toimintamalli edellyttää, että metsien vanhetessa lisääntyvä puuston tuhoriski pysyy hallinnassa. Mallin käyttö johtaa lopulta hyvin pitkällä aikavälillä, eli satojen vuosien kuluessa, tilanteeseen, jossa metsän hiilivarasto täyttyy eikä kasva enää merkittävästi. Tällaisen tilanteen saavuttaminen vaihtelee kohteittain merkittävästi.
Vaikutukset lyhyellä aikavälillä (<25 v)
Tehokkain keino kerryttää metsien hiilivarastoa lyhyellä aikavälillä on muista kuin metsien terveyttä edistävistä hakkuista pidättäytyminen. Hakkuista pidättäytyminen lisää myös hiilensidontaa lyhyellä aikavälillä.
Vaikutukset pitkällä aikavälillä (>50 v)
Hakkuista pidättäytyminen alentaa metsien hiilensidonnan ja puuntuotoksen potentiaalia pitkällä aikavälillä. Tämä johtuu vuotuisen kasvun taantumisesta metsän vanhetessa. Samalla myös hiilivaraston kertyminen hidastuu. Toisaalta vanhenevan puuston ja maaperän merkitys pitkäaikaisena hiilivarastona säilyy. Metsätuhoriski kasvaa metsän ikääntyessä, mutta riskin suuruus ja taloudellinen merkittävyys vaihtelee kohdekohtaisesti.[Lähdeviite4]
Jos puuston ja maaperän hiilivaraston kasvattamisesta ei synny tuloja ajan myötä, metsään sitoutuneen pääoman tuotto laskee ja metsätalouden kannattavuus kärsii.
Apukysymykset toimintamallin toteuttamiseen
1) Ovatko metsän puusto ja maaperä hiilen nielu, eli sitovat enemmän hiiltä kuin vapauttavat?
2) Vältetäänkö muita hakkuita kuin sellaisia, jotka ehkäisevät puuston riukuuntumista tai metsätuhoja?
3) Lisätäänkö puuston kasvua lannoituksella?
4) Metsitetäänkö puunkasvatukseen soveltuvat vajaatuottoiset alueet?
5) Kasvatetaanko maaperän hiilivarastoa jättämällä lahopuuta?
6) Rajoitetaanko voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista turvemaiden maaperästä?
7) Jos metsää joudutaan uudistamaan, jätetäänkö kannot korjaamatta?
8) Suojellaanko kohteita, joissa on helposti yhteensovitettavissa monimuotoisuuden turvaaminen ja hiilen varastointi?
Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa
Tasapainoa tavoittelevassa metsänhoidon mallissa otetaan huomioon samanaikaisesti taloudellinen kannattavuus, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, virkistyskäytön mahdollistaminen ja ilmastonmuutoksen hillintä.
Apukysymykset auttavat arvioimaan, vastaako metsätilan hoidon suunnitelma toimintamallin tavoitteita.
Talous
Yleiskuvaus: Metsä tuottaa taloudellista tulosta ja metsänomistus on siten kannattavaa. Taloudellista toimintaa harjoitetaan pitkäjänteisesti yli omistusajan. Tuloa voi saada erilaisista metsän tarjoamista ekosysteemipalveluista.
Apukysymykset
1) Tuottavatko metsät rahaa enemmän kuin kuluttavat?
2) Onko varauduttu ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin?
Luonto
Yleiskuvaus: Metsäekosysteemin monimuotoisuus on turvattu. Vesistöjen tila ei heikkene metsien käytön seurauksena.
Apukysymykset
1) Onko lain turvaamat luontokohteet rajattu metsänkäsittelyn ulkopuolelle?
2) Onko säästöpuiden ja järeän lahopuun jättämisestä huolehdittu?
3) Onko vesistöjen ja pienvesien suojakaistat sekä maanmuokkausten ja kunnostusojitusten vesiensuojelu huomioitu metsänkäsittelyssä?
4) Tukeeko metsien ikä- ja puulajirakenne monimuotoisuuden säilymistä?
Virkistys
Yleiskuvaus: Metsä tuottaa erilaisia virkistysmahdollisuuksia.
Apukysymykset
1) Onko metsistä saatavilla erilaisia keruutuotteita?
2) Onko maisema- ja retkeilyarvoja punnittu metsänkäsittelyssä?
3) Onko metsien käytöstä metsästykseen sovittu?
Ilmastonmuutoksen hillintä
Yleiskuvaus: Puusto on tervettä ja elinvoimaista, kasvaa ja sitoo hiiltä hyvin. Metsien hiilitase on (pitkällä aikavälillä) positiivinen, kun otetaan huomioon puusto, maaperä ja tuotteet.
Apukysymykset
1) Kasvaako hiilen kokonaisvarasto metsien puustossa, maaperässä ja puuperäisissä tuotteissa?
2) Korjataanko metsistä puuraaka-ainetta, joka korvaa uusiutumattomia?
3) Rajoitetaanko voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista turvemaiden maaperästä?
Esimerkki tasapainon hakemisesta metsänkasvatuksen talouden ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä
Tarkastelu perustuu hoidetulle eteläsuomalaiselle 58 ha kokoiselle metsätilalle, jolla
- puuston kehitysluokkajakauma: taimikoita 15 %, nuoria kasvatusmetsiä 16 %, varttuneita kasvatusmetsiä 47 % ja uudistuskypsiä 22 %.
- puuston keskitilavuus on metsämaalla 177 m3/ha ja keskikasvu 6,8 m3/ha/vuosi.
- puustoon ja maaperään sitoutunut hiilivarasto on noin 64 000 tC, eli keskimäärin 1 100 tC/ha. Puuston hiilivarasto on 13 700 tC, ja maaperän hiilivarasto kasvupaikkaluokkien perusteella arvioituna 50 300 tC.
Metsätilalle on laskettu kolme erilaista metsänkasvatuksen skenaariota 20 vuoden aikajaksolle.
- Metsänkasvatuksen talouden painottaminen
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa ilman rajoitteita.
- Metsän hiilivaraston säilyttäminen
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa siten, että puuston tilavuus ei saa pienentyä simulointijakson aikana.
- Metsän hiilivaraston kasvattaminen
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa siten, että vuosittainen hakkuukertymä saa olla enintään puolet metsätilan nykyisestä kasvusta.
- Lähes kaikki suometsät (17 ha) on rajattu käytönrajoitteella metsänhoidon ulkopuolelle.
| Skenaario | Keskimääräiset hakkuutulot seuraavien 20 v. aikana | Keskimääräiset kustannukset seuraavien 20 v. aikana | Nettotulojen nykyarvo 3 % diskonttokorolla | Puuston keskitilavuus 20 v. kuluttua | Metsän1 hiilivarasto 20 v. kuluttua yhteensä | Puuston arvo 20 v. kuluttua |
|---|---|---|---|---|---|---|
| A. | 23 400 €/vuosi | - 2 800 €/vuosi | 530 000 € | 101 m3 | 59 500 tC | 187 000 € |
| B. | 16 600 €/vuosi | - 1 700 €/vuosi | 460 000 € | 177 m3 | 65 700 tC | 400 000 € |
| C. | 8 600 €/vuosi | - 900 €/vuosi | 270 000 € | 231 m3 | 70 100 tC | 590 000 € |
1 Metsän hiilivarasto sisältää sekä puustoon että maaperään sitoutuneen hiilen. Muutokset metsän hiilivarastossa johtuvat valtaosin puuston määrän muutoksesta. Muutokset maaperän hiilivarastossa ovat maltillisia.
Laskennan oletukset: Puuston vuotuinen kasvu on mallinnettu IPTIM Assets -ohjelmistolla, joka hyödyntää puuston kasvun ennustamisessa Luonnonvarakeskuksen Motti-simulointiydintä/kasvumalleja. Kuviotason toimenpidevaihtoehdot perustuvat metsänhoidon suosituksiin. Eri puutavaralajien kantohintoina on käytetty vuosien 2017–2021 alueittain tilastoituja hintoja, jotka on muunnettu reaalihinnoiksi kuluttajahintaindeksin avulla. Metsänhoitotöiden yksikköhintoina on käytetty vuoden 2020 alueittain tilastoituja hintoja. Hiilinielulaskennassa ennustetaan vuosittainen karikesadanta, luonnonpoistuma ja hakkuutähteet, jotka toimivat syötteenä maaperän hiilen kiertoa ennustavalle Yasso-mallille. Hakattavat puutavaralajit luokitellaan tilastojen perusteella neljään puutuoteluokkaan: (i) rakennusmateriaali, (ii) huonekalut ja vaihdettava rakennusmateriaali, (iii) kirjat ja toimistotuotteet, (iv) pakkausmateriaali, lehdet ja kertakäyttöinen rakennusmateriaali. Jokaisen puutuoteluokan hiilivarastolla on erilainen puoliintumisaika välillä 1–50 vuotta.
Metsänomistajan painotukset talouden ja hiilensidonnan välillä vaikuttavat merkittävästi siihen, millainen metsä tilalla kasvaa 20 vuoden päästä. Vaihtoehdossa A hakkuumahdollisuudet on tehokkaasti käytetty ja seuraavien vuosikymmenien tulot jäävät maltillisemmiksi. Toisaalta puuston kasvu pysyy korkealla tasolla, kun metsien ikärakennetta on nuorennettu. Vaihtoehdossa C metsissä on runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Jos niitä edelleen lykätään, metsä vanhenee ja kasvu alkaa hidastua. Myös luonnonpoistuman määrä kasvaa. Vaihtoehto B ylläpitää sekä hakkuumahdollisuudet että hiilivaraston säilyttäen metsätilan ikärakenteen ja puuston kasvun nykyisen kaltaisena.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätilan hoidossa
Metsänhoidolla ja hyvällä metsäsuunnittelulla voidaan vaikuttaa metsien kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen. Tämä on tärkeää, koska sopeutumisella voidaan varmistaa metsien kykyä tuottaa hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen edetessä metsät altistuvat yhä enemmän erilaisille metsätuhoille. Tästä syystä metsänhoidossa tulee ottaa huomioon odotettavissa olevat ja mahdolliset puuston terveyttä ja kasvua uhkaavat riskit.
Metsätuhoille altistuminen on aikaan ja paikkaan sidottua. Esimerkiksi kuivuusriski voi olla metsän nykytilanteessa olematon. Kuivuudelle altistuminen voimistuu tulevaisuudessa ja siihen vaikuttaa metsän haavoittuvuus. Huolehtimalla metsien terveydestä ja monimuotoisuudesta lisätään metsien kykyä vastustaa kasvavia tuhoriskejä.
Metsänomistajalle paras keino varautua omassa metsätaloudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on huolellinen harkinta metsien hoidosta ja käytöstä. Oikeilla valinnoilla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia ja samalla varautua muutokseen eri aikajänteillä.[Lähdeviite5][Lähdeviite6][Lähdeviite7]
Metsien rakenteen muutos on hidasta. Tästä syystä ilmastonmuutokseen sopeutumista on syytä tarkastella metsien käytön suunnittelussa eri aikaväleillä. Pohjois-Suomessa nämä aikavälit ovat vielä pidempiä kuin Etelä-Suomessa[Lähdeviite8][Lähdeviite9].
1. Lyhyen aikavälin (alle 25 vuotta) metsänhoidon toimenpiteillä voidaan lisätä nykyisten metsien vastustuskykyä (resistenssi), eli vähentää haavoittuvuutta esimerkiksi hyönteis-, tuuli- ja lumituhoja vastaan.
2. Keskipitkän aikavälin (25–50 vuotta) metsänhoidon tavoitteena on vahvistaa metsien elinvoimaisuutta muuttuvassa ilmastossa sekä vähentää haavoittuvuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten laajoja yhden puulajin metsiköitä.
3. Pitkän aikavälin (yli 50 vuotta) tavoitteena ovat muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuneet metsät (transition), mihin vaikutetaan esimerkiksi käyttämällä jalostettuja siemeniä ja taimia metsän uudistuksessa. Muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuneissa metsissä puulajikoostumus, puuston kiertoaika ja metsien käsittelymenetelmät voivat olla nykyisestä poikkeavia.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen keskeisiä keinoja metsänhoidossa
Metsien altistumista ilmastoriskeille voidaan pienentää lisäämällä nykyisten metsien vastustuskykyä tuhoja vastaan[Lähdeviite2]. Tämä tarkoittaa metsänomistajan kannalta erityisesti seuraavaa:
- Hyödynnetään tieto kasvupaikan ominaisuuksista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kun valitaan kasvatettavia puulajeja.
- Perustetaan sekametsiä, joissa on kuusi–koivu- tai mänty–kuusi -sekoitus. Luontainen taimiaines hyödynnetään sekapuustoisuuden aikaansaamiseksi.
- Istutetaan kuusta kasvupaikoille, joilla on pieni kuivuusriski ja vältetään laajojen kuusimetsien syntymistä etenkin Etelä-Suomessa.
- Huolehditaan uudistusaloilla entistä paremmin maanmuokkauksen, viljelytyön sekä -materiaalin hyvästä laadusta. Tämä parantaa taimikon alkuun lähtöä ja vähentää esimerkiksi pienten taimien kuivumis- ja roustevaurioriskiä, jota ilmastonmuutos lisää.
Metsien haavoittuvuuden vähentäminen erilaisille riskeille edellyttää keskipitkän ja pitkän tähtäimen toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa metsänhoidossa metsänomistajan kannalta erityisesti seuraavaa:
- Vältetään metsätilan tasolla yksipuolista puustorakennetta. Käytetään useita metsänkasvatuksen menetelmiä ja kasvatetaan monipuolisesti eri puulajeja.
- Käytetään metsänviljelyssä alueelle sopivinta jalostettua viljelymateriaalia aina, kun se on mahdollista.
- Noudatetaan ajantasaisia suosituksia viljelymateriaalin alkuperästä. Eteläisen alkuperän käyttö paljon pohjoisemmassa aiheuttaa riskin taimien sopeutumiselle, mikä korostuu ilmaston muuttuessa.
Pitkän aikavälin tavoite, muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuneet metsät, saavutetaan onnistuneilla lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteillä[Lähdeviite8][Lähdeviite9].
Tarkempia kuvauksia sopeutumisen toteutuksesta on esitetty metsänhoidon menetelmäkuvauksissa.
Vierasperäisten puulajien käytön mahdollisuudet ilmastonmuutokseen sopeutumisessa
Puulajivalikoiman laajentaminen vierasperäisillä lajeilla on keino yrittää sopeutua ilmastonmuutokseen. Potentiaalia nähdään eritoten sellaisissa puulajeissa, jotka ovat sopeutuneet lämpimämpään ilmastoon.
Kasvatettavien puulajien valintaa säätelee metsälaki, ja metsäsertifiointi asettaa rajoituksia puulajien käytölle. Vierasperäisten puulajien käyttämistä Suomessa on tutkittu vähän, joten niihin liittyvät riskit ja mahdollisuudet tunnetaan huonosti verrattuna kotimaisiin puulajeihin.
Metsänhoidon suositukset eivät tue laajamittaista vierasperäisten puulajien käyttöä tai kansainvälistä taimikauppaa niihin liittyvien lisääntyneiden riskien, kuten tautien leviämisen, vuoksi.
Kirjallisuus
- Vanhatalo, K et al. (toim.) 2020. Metsänhoidon suositukset – Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet. Tapion julkaisuja.
- Saksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-115-8(ulkoinen linkki) - Soimakallio, S, Häkkinen, T. & Seppälä, J. 2021. Puutuotteet hiilivarastona ja uusiutumattomien materiaalien korvaajina. Suomen ympäristökeskuksen raportteja XX / 2021. Julkaisematon.
- Roberge, JM.et al. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.
- Kellomäki, S., Peltola, H., Nuutinen, T., Korhonen, K. T., Strandman, H. 2008. Sensitivity of managed boreal forests in Finland to cli-mate change, with implications for adaptive management. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sci-ences 363(1501):2341-2351.
http://rstb.royalsocietypublishing.org/content/363/1501/2339(ulkoinen linkki) - Heinonen, T., Pukkala, T., Asikainen, A., Peltola, H. 2018. Scenario analyses on the effects of fertilization, improved regeneration material, and ditch network maintenance on timber production of Finnish forests. European Journal of Forest Research.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10342-017-1093-9(ulkoinen linkki) - Hynynen, J., Salminen, H., Ahtikoski, A., Huuskonen, S., Ojansuu, R., Siipilehto, J., Lehtonen, K. and Eerikainen, K., 2015. Long-term impacts of forest management on biomass supply and forest resource development: a scenario analysis for Finland. Eur. J. For. Res. 134, 415–431.
https://link.springer.com/article/10.1007/s10342-014-0860-0(ulkoinen linkki) - Nagel, L.M., Palik, B.J., Battaglia, M.A., D'Amato, A.W., Guldin, J.M., Swanston, C.W., Janowiak, M.K., Powers, M.P., Joyce, L.A., Millar, C.I., Peterson, D.L., Ganio, L.M., Kirschbaum, C., Roske, M.R. 2017. Adaptive Silviculture for Climate Change. A National Experiment in Manager-Scientist Partnerships to Apply an Adaptation Framework. Journal of Forestry 115, 167-178. Silviculture & Climate Adaptation
https://www.adaptivesilviculture.org/silviculture-climateadaptation(ulkoinen linkki) - Millar, C.I., Stephenson, N.L., Stephens, S.L. 2007. Climate change and forests of the future: managing in the face of uncertainty. Ecological Applications 17, 2145-2151