Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

• Onnistunut metsätilan omistusjärjestely ja verovaikutusten hallinta edellyttää hyvää juridista tietämystä. Toteutukseen on hyvä hankkia asiantuntija-apua.
• Luopujan vaihtoehdot ovat: kauppa, lahjanluonteinen kauppa, lahja, testamentti ja perintö ilman testamenttia lakimääräisen perimyksen mukaisesti. Luovutuksessa on mahdollista hyödyntää myös osakeyhtiö- tai yhteismetsämuotoa.
• Luovutuksessa voidaan sopia erikseen metsätilan omistusoikeuden ja hallintaoikeuden siirtymisestä.
• Jos metsäkiinteistö siirtyy perintönä, saaja ei voi hyödyntää muiden vaihtoehtojen veroetuja. Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi.
• Metsätilan sukupolvenvaihdoksen vaiheisiin kuuluvat muun muassa keskustelu perheen tai suvun kanssa, asiantuntija-avun hankkiminen, metsän arvonmääritys ja nykytilan selvittäminen, osapuolten tarkempien tavoitteiden määrittäminen, vaihtoehtojen vertailu ja omistajanvaihdoksen toteuttaminen.
• Metsän omistusmuotoja ovat muun muassa yksin tai yhdessä puolison kanssa, metsäyhtymä, kuolinpesä, yhteismetsä ja osakeyhtiö. 

Metsätilat ovat kiinteää omaisuutta, joita voidaan kaupata, vaihtaa, testamentata tai lahjoittaa kuten muitakin kiinteistöjä. Metsätilan omistajanvaihdos tulee ajankohtaiseksi, kun omistaja haluaa luopua metsistään, harkitsee metsätilan siirtoa seuraavalle sukupolvelle tai jos tilan omistaja menehtyy.

Metsäomaisuus voi koostua yhdestä tai useammasta kiinteistöstä. Omistajanvaihdos voi koskea koko metsäomaisuutta eli metsälöä, osaa kiinteistöistä tai määräalaa yksittäisestä kiinteistöstä. Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa osittaisena myös siten, että metsät jäävät luopujan ja jatkajan yhteisomistukseen tai luopuja pidättää itsellään metsiä koskevan hallintaoikeuden.

Vaihtoehtoja toteuttaa omistajanvaihdos on useita. Tyypillisimpiä tapoja saada metsää ovat metsän osto tai periminen. Vaihdostapa vaikuttaa luopujan ja jatkajan verotukseen, joten vaihtoehtoja on syytä arvioida. 

Metsätilan sukupolvenvaihdos

Mikäli metsänomistajalla on toive siirtää metsää seuraavalle sukupolvelle tai suoraan lapsenlapselle, on keskustelu omistajanvaihdoksesta hyvä aloittaa mahdollisen jatkajan tai jatkajien kanssa ajoissa. Tällöin puhutaan niin sanotusta metsätilan sukupolvenvaihdoksesta. 

Sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa otetaan selvää vaihtoehdoista ja keskustellaan avoimesti luopujan ja jatkajan toiveista ja tilanteesta. Näin varmistetaan, että metsätilan omistajanvaihdos sujuu hallitusti ja metsätilalla vaalitut arvot ja tavoitteet välittyvät jatkajan tietoon. 

Metsätilan onnistunut sukupolvenvaihdos edellyttää hyvää juridista tietämystä omistusjärjestelyistä ja verotuksesta. Näkemys metsänomistuksen mahdollisuuksista on tärkeä osa kokonaisuutta. Toteutukseen on siksi hyvä hankkia asiantuntija-apua.

Omistajanvaihdoksessa tarkasteltavat tekijät

Sopivin vaihtoehto omistajanvaihdokseen riippuu siitä, kenen näkökulmasta vaihdosta katsotaan: luopujan, jatkajan vai molempien. Tarkasteltavia tekijöitä ovat muun muassa:

• talous: luopujan/jatkajan henkilökohtainen taloudellinen tilanne ja tarpeet
• verotus: omistajanvaihdoksen veroseuraamukset, kuten perintövero, lahjavero, luovutusvoittovero, varainsiirtovero sekä metsätalouden veroedut: metsävähennys ja metsälahjavähennys
• metsän mahdollisuudet ja taloudellinen arvo: metsän tilanne, kuten hakkuumahdollisuudet ja investointitarpeet sekä mahdolliset käyttörajoitteet.

Metsätila voi vaihtaa omistajaa lahjoituksen, kaupan, lahjanluonteisen kaupan tai perinnön myötä. Omistajanvaihdoksen yhteydessä metsän omistus voidaan myös tarvittaessa muuttaa yksityishenkilön suorasta omistuksesta yhteismetsä- tai osakeyhtiömuotoon. 

Luovuttaja voi myös pidättää itselleen tai yhdelle tai useammalle henkilölle määräaikaisen tai elinikäisen hallintaoikeuden omaisuuteen luovutuksen yhteydessä.

Suomen metsäkeskus(ulkoinen linkki) tarjoaa koulutuksia ja tarkempaa tietoa omistajanvaihdokseen liittyvistä seikoista, joita metsästä luopuvan sekä uuden metsänomistajan on syytä ottaa huomioon. 

Myös seuraavilta tahoilta saa neuvoja omistajanvaihdokseen:

• Verohallinto: verotus ja huojennusehdot
• Metsäalan palveluntarjoajat: metsänhoidon ja omistajanvaihdoksen suunnittelu, asiantuntija-apu ja malliasiakirjat. Palveluntarjoajia löytyy esimerkiksi Metsään.fi-palvelusta.
• Juristit tai tilitoimistot: oikeudellinen ja taloudellinen neuvonta. Osa toimijoista on erikoistunut metsänomistuksen juridisiin ja verotuksellisiin erityiskysymyksiin.

Lisätietoa aiheesta: Uuden metsänomistajan opas, Verohallinto(ulkoinen linkki).

Metsän omistusmuoto vaikuttaa metsäomaisuuden hallinnointiin, talouteen sekä käytännön päätöksentekoon.

Yleisimmin metsätilan omistaa yksi henkilö tai puolisot yhdessä. Puolisoilla voi olla myös omia metsäkiinteistöjä. Vaikka puolisoilla olisi omat tilat, voidaan heidät kuitenkin verotuksessa katsoa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja tällöin he antavat vain yhden metsäveroilmoituksen. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos metsätilat ovat samassa kunnassa. 

Yhtymä on omistusmuoto, jossa vähintäänkin kaksi osapuolta, jotka eivät ole puolisoita, omistavat metsäkiinteistön yhdessä. Yhtymäosuudet eli määräosat ilmaistaan murtolukuina. Samojen murtolukujen perusteella metsätalouden tulos tai tappio jaetaan yhtymän osakkaiden omassa verotuksessa huomioitavaksi. Tyypillisiä esimerkkejä yhtymistä ovat vanhempien ja lasten tai sisarusten yhteisesti omistama metsätila. 

Tilaa koskeva päätöksenteko edellyttää lähtökohtaisesti osakkaiden yksimielisyyttä. Päätöksentekoa voi helpottaa yhteishallintasopimuksella, jolla esimerkiksi yksi yhtymän jäsenistä valtuutetaan hoitamaan yhtymän asioita yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.  Myös enemmistöpäätöksenteosta voidaan sopia. Yhtymäosuuden osto on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennyspohjaa. 

Metsäyhtymä muodostuu esimerkiksi silloin, jos henkilöt ostavat yhdessä metsätilan. Tyypillinen metsäyhtymän muodostumistapa on myös henkilön kuolema, jolloin perinnönjättäjän ja lesken yhteisesti omistamasta metsätilasta muodostetaan yhtymä. Myös kuolinpesässä tehdyn ositus- ja perinnönjakosopimuksen myötä muodostuu usein metsäyhtymä, mikäli metsät osoitetaan jaossa vähintään kahden osakkaan yhteisomistukseen.

Henkilön kuollessa muodostuu kuolinpesä, jonka osakkaita ovat yleensä leski ja rintaperilliset, eli lapset. Osakkailla on oikeus osallistua kuolinpesän yhteishallintoon. Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana siihen saakka, kunnes kuolinpesässä tehdään perinnönjako. Kuolinpesää ja sen omaisuutta koskevat päätökset edellyttävät pääsääntöisesti yksimielisyyttä, kuten metsäyhtymässäkin. 

Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi. Kuolinpesä on syytä purkaa, kun se on selvitetty. Metsätilan pirstomista on vältettävä, sillä se vaikeuttaa tilan käyttöä sekä taloudellisessa että hallinnollisessa mielessä. Tilan voi säilyttää yhtenäisenä joko jakamalla sen yhdelle perilliselle tai muodostamalla siitä metsäyhtymä. Metsätilan liittäminen yhteismetsään tai uuden yhteismetsän perustaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja. 

Kuolinpesässä metsätalouden verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos voitollisia tuloksia ei synny seuraavan kymmenen vuoden aikana, ei tappioita voi enää lainkaan vähentää. Sen sijaan metsäyhtymän mahdolliset tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaisessa verotuksessa huomioitaviksi, jolloin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa.

Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, joten siitä ei synny metsävähennysoikeutta. Samasta syystä kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jos luovutusvoittoa syntyy, vaikka lähisukulaisten välisen metsätilakaupan luovutusvoiton verovapaus muilta osin toteutuisi. Siksi kuolinpesät ovat tässä suhteessa verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto. Yleensä ennen osakkaiden välisiä metsäomaisuuden luovutuksia kuolinpesä kannattaa purkaa perinnönjakosopimuksella.

Metsää sisältävän kuolinpesän purkamistapoja

• Muodostetaan yhtymä ja
  1. metsätalouden harjoittamista jatketaan yhtymänä
  2. joku yhtymän osakkaista ostaa yhtymäosuudet muilta ja jatkaa itsenäisesti tilan metsätaloutta
  3. perustetaan yhtymän pohjalta yhteismetsä tai liitytään olemassa olevaan yhteismetsään.
• Jaetaan kuolinpesän omaisuus siten, että yksi saa metsän ja muut muuta omaisuutta.
• Jaetaan kuolinpesän metsät määräaloina osakkaille.
  • Ongelmana on tilarakenteen pirstoutuminen pienemmäksi.
• Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsän myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule. Verovuosi tarkoittaa perintöverotuksessa sitä vuotta, jolloin perinnönjättäjä on kuollut. Myyntihinnan käyttäminen hankintamenona edellyttää kuitenkin sitä, että perintöverotukseen haetaan oikaisua toteutuneen myyntihinnan perusteella.
• Myydään metsäomaisuus ulkopuoliselle, jos yhtymässä ei ole metsätaloudesta kiinnostunutta jatkajaa. Myynnin veroseuraamuksiin voi vaikuttaa se, myydäänkö metsät ennen vai jälkeen kuolinpesän purkamista.

Yhteismetsä on osakaskiinteistöille kuuluvaa yhteistä aluetta. Osakaskiinteistöjen määrä ja niihin sisältyvä yhteismetsäosuuksien määrä voi vaihdella. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on huolehtia yhteismetsää koskevien asioiden hoidon järjestämisestä.

Käytännön toiminnasta vastaa joko toimitsija tai osakaskunnan valitsema hoitokunta. 

Yhteismetsät ovat kirjanpitovelvollisia. Pakollisen kirjanpidon ansiosta yhteismetsän talouden ja kannattavuuden seuranta on selkeää.

Yhteismetsien verokanta on alhaisempi kuin muissa omistusmuodoissa, eli 26,5 % (2026). Yhteismetsä vastaa veron maksusta ja yhteismetsän osakkailleen jakama ylijäämä on osakkaille verovapaata tuloa. Kun yhteismetsä on suuri, toiminnasta syntyy mittakaavaetuja ja voidaan saada säännöllisiä, jopa vuosittaisia tuloja. 

Osakeyhtiö on perinteinen yritystoiminnan järjestäytymismalli. Siinä omistajat vastaavat osakeyhtiön velvoitteista vain sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiötä verotetaan yhteisönä ja osakeyhtiön maksamat osingot ovat yleensä veronalaista pääomatuloa osakkeenomistajille. Listaamattomien yhtiöiden (ei pörssiyhtiö) jakamien osinkojen verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta. Vakavaraisesta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan kevyemmin, kun taas velkaisen osakeyhtiön osinkoja verotetaan raskaammin ja osittain omistajan ansiotuloina. 

Kun perustetaan osakeyhtiö, yhtiöön apporttina (apportti = muu kuin rahasijoituksena yritykseen laitettu omaisuus) tuoduista metsistä joudutaan suorittamaan varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiöllä ei ole myöskään metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta oikeutta menovaraukseen, tuhovaraukseen tai metsävähennykseen, mikä tyypillisesti heikentää yhtiöiden edullisuutta muihin omistusmuotoihin nähden. Järkevin metsän omistusmuoto on kuitenkin aina tapauskohtainen seikka ja riippuu muun muassa metsänomistajan tavoitteista, metsätilan pitoajasta ja metsätaloustoiminnan laajuudesta.

Osakeyhtiö on oikeutettu valtion metsätalouden tukiin edellyttäen, että osakkaina on vain luonnollisia henkilöitä ja yhtiön pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen.

Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsänomistuksen tilanteita