Siirry pääsisältöön
  • Suomeksi
  • På svenska
Aakkosellinen hakemistoMetsänhoidon toimenpiteetMetsätilan hoito
Selaa

Kasvupaikkatyypin tunnistaminen

  • På svenska
Kuvaus
Toteutus
Yleistietoa

Metsämaan ominaisuuksien kuvaamiseen on kehitetty kasvupaikkaluokitus. Kasvupaikalla tarkoitetaan kaikkia niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat puuston ja kasvillisuuden kehitykseen. Tärkeimmät kasvupaikan ympäristötekijät ovat maaperä ja ilmasto.

Yleistä kasvupaikkatyypeistä

Kasvupaikan puuntuotoskykyyn vaikuttavat maaperän ravinne-, vesi- ja lämpöolot sekä ilmavuus. Maaperän ominaisuudet, erityisesti viljavuus, vaikuttavat muun muassa puulajivalintaan. 

Suomen ilmasto on kylmä ja kostea. Valtaosa maamme metsistä kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Vain lounaisin rannikkoseutu on tammivyöhykettä. Puuntuotannollisesti olosuhteet ovat maan eri osissa hyvin erilaiset. Alueen lämpimyyttä kuvataan kasvukauden tehoisalla lämpösummalla. 

Kasvupaikkojen luokituksessa käytetään pintakasvillisuuteen perustuvaa metsä- ja suotyyppiluokitusta , joka kuvaa välillisesti maaperän puuntuotoskykyä. Pintakasvillisuuteen perustuva luokitus on osoittautunut havainnolliseksi keinoksi määrittää kasvupaikan puuntuotoskyky. 

Kivennäismaiden kasvupaikkatyyppejä ovat lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat, kuivahkot kankaat, kuivat kankaat ja karukkokankaat. Lehdot luokitellaan omaksi luokakseen. 

Ojitettujen turvemaiden kasvupaikkaluokittelu perustuu kivennäismaiden metsätyyppeihin rinnastettaviin turvekangastyyppeihin. Lehtomaista kangasta vastaa ruohoturvekangas, tuoretta kangasta mustikkaturvekangas, kuivahkoa kangasta puolukkaturvekangas, kuivaa kangasta varputurvekangas ja karukkokangasta jäkäläturvekangas. Ojitettujen turvemaiden puuntuotoskykyä arvioitaessa tulee ottaa huomioon erityispiirteinä, että niiden vesi- ja ravinnetalouden tila voi muuttua.

Metsätalousmaan maaperän luokittelu

Metsätalousmaa voidaan luokitella kasvupaikan maaperän perusteella seuraaviin luokkiin:

    Kivennäismaa (eli kangas tai kangasmaa) on maata, jossa on podsolimaannos ja pinnalla kerros kangashumusta. Metsälain mukaan kivennäismaita ovat kohteet, joissa kivennäismaa on lähempänä kuin 30 cm syvyydellä maanpinnasta. 

    Tarkennukset: 

    • Soistunut kivennäismaa on kivennäismaata, jossa märkyydestä johtuen yli 25 prosenttia pintakasvillisuudesta on suokasvillisuutta. 

    Lehdot ovat runsasravinteisia, usein kalkkipitoisia, multapohjaisia maita (multakerros 10–30 cm). Maannos on ruskomaannosta. Siitä ylin osa on mururakenteista multaa, jossa kivennäisaines on sekoittunut orgaaniseen ainekseen. 

    Suo (eli turvemaa) on kasvupaikka, joilla on suokasvien vallitsema turvetta kerryttävä kasviyhdyskunta. Metsälain tarkoittamaksi turvemaaksi katsotaan suot, joissa kivennäismaa on vähintään 30 cm syvyydellä. 

    Tarkennukset: 

    • Turvekangas on ojitettu suo. 
    • Ohutturpeiseksi turvekankaaksi katsotaan ojitetut suot, joissa turvekerroksen paksuus on turvekerroksen painumisen myötä alle 30 cm. Metsälain mukaisesti nämä kohteet luetaan kivennäismaihin, vaikka ne ovat alkuaan soita. 

    Kivennäismaa- ja lehtotyypin tunnistaminen

    Kivennäismaiden kasvupaikkatyyppejä ovat lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat, kuivahkot kankaat, kuivat kankaat ja karukkokankaat. Lehdot luokitellaan kasvupaikkoina omaksi luokakseen. 

    Kasvupaikan huomioiminen

    Kasvupaikka on tarpeen ottaa huomioon lähes kaikissa metsätalouden toimenpiteissä. Keskeisiä ovat esimerkiksi uudistamistoimenpiteet, kasvatettavat puulajit sekä hakkuiden ajoitus.

    Tarkemmat kasvupaikan tunnistusohjeet saa Luonnonvarakeskuksen oppaasta.(ulkoinen linkki)

    Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

    Kivennäismaiden kasvupaikkatyypit ja niihin luokitellut metsätyypit kasvillisuusvyöhykeittäin.
    KasvupaikkatyyppiEtelä-SuomiPohjanmaa-KainuuPerä-PohjolaMetsä-Lappi

    Lehtomainen kangas

    OMT käenkaali-mustikkatyyppi

    PyT talvikkityyppi

    GOMT metsäkurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi

    DMT metsäimarre-mustikkatyyppi

    GMT metsäkurjenpolvi-mustikkatyyppi

    CoDMT ruohokanukka-metsäimarre-mustikkatyyppi

    GMT metsäkurjenpolvi-mustikkatyyppi

    CoDMT ruohokanukka-metsäimarre-mustikkatyyppi

    MaRht matalaruohotyyppi

    Tuore kangas

    MT mustikkatyyppi

    PIT seinäsammaltyyppi

    VMT puolukka-mustikkatyyppi

    DeMT metsälauha-mustikkatyyppi

    BaDeMT vaarapykälä-sammal-metsälauha-mustikkatyyppi

    p.MT pohjoinen mustikkatyyppi

    HMT kerrossammal-mustikkatyyppi

    LUT suopursu-juolukkatyyppi

    p.MT pohjoinen mustikkatyyppi

    LMT suopursu-mustikkatyyppi

    Kuivahko kangas

    VT puolukkatyyppi

    HyVT häränsilmä-puolukkatyyppi1

    EVT variksenmarja-puolukkatyyppiEMT variksenmarja-mustikkatyyppiUEMT juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppi
    Kuiva kangas

    CT kanervatyyppi

    HyCT häränsilmä-kanervatyyppi2

    ECT variksenmarja-kanervatyyppiMCCIT mustikka-kanerva-jäkälätyyppiUVET juolukka-puolukka-variksenmarjatyyppi
    KarukkokangasCIT jäkälätyyppiCIT jäkälätyyppiCIT jäkälätyyppiCIT jäkälätyyppi

    1VT:n alatyyppi

    2CT:n alatyyppi

    Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

    Lehtotyyppiryhmät ja niihin kuuluvat lehtotyypit alueittain.
     Etelä-SuomiPohjanmaa-KainuuPeräpohjola ja Metsä-Lappi
    TammivyöhykeVuokkovyöhykeMuut alueet
    Kosteat lehdotRunsasravinteiset

    MattT kotkansiipityyppi

    OFiT käenkaali-mesiangervotyyppi

    MattT kotkansiipityyppi

    OFiT käenkaali-mesiangervotyyppi

    MattT kotkansiipityyppi

    DpIT myyränporrastyyppi

    OFiT käenkaali-mesiangervotyyppi

    AT ukonhattutyyppi

    MattT kotkansiipityyppi

    DpIT myyränporrastyyppi

    GOFiT metsäkurjenpolvi-käenkaali-mesiangervotyyppi

    MattT kotkansiipityyppi

    DpIT myyränporrastyyppi

    GFiT metsäkurjenpolvi-mesiangervotyyppi

    Keskiravinteiset

    AthOT hiirenporras-käenkaalityyppi

    AthOT hiirenporras-käenkaalityyppi

    AthOT hiirenporras-käenkaalityyppi

    AthExpT hiirenporras-isoalvejuurityyppi

    AthExpT hiirenporras-isoalvejuurityyppi

    CiT pohjansini-valvattityyppi

    AthExpT hiirenporras-isoalvejuurityyppi

    CiT pohjansini-valvattityyppi

    Tuoreet lehdotRunsasravinteiset

    HeOT sinivuokko-käenkaalityyppi

    PuVIT imikkä-lehto-orvokkityyppi

    AegT vuohenputkityyppi

    CorAegT kiurunkannus-vuohenputkityyppi

    DentLaT Hammasjuuri-linnunhernetyyppi

    HeOT sinivuokko-käenkaalityyppi

    PuVIT imikkä-lehto-orvokkityyppi

    AegT vuohenputkityyppi

    HeOT sinivuokko-käenkaalityyppi

    PuVIT imikkä-lehto-orvokkityyppi

    AegT vuohenputkityyppi

    GORT metsäkurjenpolvi-käenkaali-lillukkatyyppi

    GT metsäkurjenpolvityyppi

    Keskiravinteiset

    OMaT käenkaali-oravanmarjatyyppi

    SiT puna-ailakkityyppi

    OMaT käenkaali-oravanmarjatyyppi

    SiT puna-ailakkityyppi

    OMaT käenkaali-oravanmarjatyyppi

    SiT puna-ailakkityyppi

    GOMaT metsäkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyyppi

    SiT puna-ailakkityyppi

    GDT metsäkurjenpolvi-metsäimarretyyppi

    Kuivat lehdotRunsasravinteiset

    MeLaT nuokkuhelmikkä-linnunhernetyyppi

    LasTrifT karvasputki-metsäapilatyyppi

    AgrOrigT maarianverijuuri-mäkimeiramityyppi

    MeLaT nuokkuhelmikkä-linnunhernetyyppi

    MeLaT nuokkuhelmikkä-linnunhernetyyppi

    GVT1 metsäkurjenpolvi-puolukkatyyppi

    VRT1 puolukka-lillukkatyyppi

     

    GVT1 metsäkurjenpolvi-puolukkatyyppi

     

    Keskiravinteiset

    VRT puolukka-lillukkatyyppi

    VRT puolukka-lillukkatyyppi

    VRT puolukka-lillukkatyyppi

    1Pohjanmaan-Kainuun alueella, Peräpohjolassa ja Metsä-Lapissa kuivien lehtojen tyyppejä ei ole kuvattu riittävän tarkasti ravinteisuustason määrittämistä varten.

    Turvekangastyypin tunnistaminen

    Ojitettujen soiden kasvupaikkaluokittelu perustuu kivennäismaiden metsätyyppiluokitukseen rinnastettaviin turvekangastyyppeihin. Kasvupaikkaluokittelussa käytetään termiä turvekangas suon kuivatusvaiheesta riippumatta. 

    Turvekangastyyppien luokittelu

    Ojitusalueiden turvekankaat luokitellaan eri turvekangastyypeiksi, jotka voidaan rinnastaa ravinteisuustasoltaan vastaaviin kivennäismaiden metsätyyppeihin. Ojitettu suo luokitellaan tavallisesti jo ennen turvekangasvaihetta siihen turvekangastyyppiin, joksi se todennäköisesti kehittyy.  

    Turvekangastyypit jaetaan kahteen alaryhmään sen perusteella, millaisesta suotyypistä ne ovat kehittyneet. I-tyypin kohteet ovat syntyneet aidoista puustoisista soista ja II-tyypin kohteet avo- ja sekatyypin soista.    

    Alkuperäisen suon piirteet selittävät turvekankaan ominaisuuksia, etenkin ojituksen jälkeisen ensimmäisen puusukupolven rakennetta ja maan ravinnetilaa. Ne vaikuttavat muun muassa metsän kasvatustavan valintoihin ja lannoituksen kannattavuuteen. Siksi suometsien hoidossa on tärkeää tunnistaa esimerkiksi I- ja II-tyypin turvekankaat, jotta niillä voidaan tehdä puuntuotannollisesti oikeita ja taloudellisia ratkaisuja.  

    Tarkemmat kuvaukset soiden kasvupaikkatyypeistä on esitetty seuraavassa taulukossa.

    Ruohoturvekangas I (Rhtkg I). Puustossa valtapuuna yleensä hyväkasvuinen kuusi, sekapuuna yleisesti hieskoivuja ja muita lehtipuita. Etelä-Suomen ravinteikkaammilla kasvupaikoilla jopa jaloja lehtipuita. Pintakasvillisuudessa useita saniaislajeja ja Etelä-Suomessa käenkaalia. Kuva: © Hannu Nousiainen.
    Ruohoturvekangas II (Rhtkg II). Puustossa yleensä valtapuuna mättäillä kasvava hieskoivu tai kuusi, sekapuina mäntyjä ja eri lehtipuita. Puusto yleensä harvassa kasvavaa tai aukkoista sekä ryhmittäistä. Pintakasvillisuus kuten Rhtkg I:llä, mutta kasvupaikan valoisuudesta johtuen ruoho- ja heinäkasvillisuus on voimakkaampaa. Kuva: © Hannu Nousiainen.
    Mustikkaturvekangas I (Mtkg I). Puusto kuusivaltainen, hieskoivu sekapuuna, kuusi vallitsevassa latvuskerroksessa, yksittäisiä mäntyjä. Pintakasvillisuudessa mustikan ja puolukan lisäksi metsätähti, metsäalvejuuri ja usein nuokkutalvikki ja vanamo. Tunnusomaisia ruohot, joita ei esiinny laajasti puolukkaturvekankailla. Kuva: © Markku Saarinen.
    Mustikkaturvekangas II (Mtkg II). Puusto mänty-hieskoivu-kuusisekametsää, kuusi tyypillisesti alikasvoslähtöinen, hieskoivu voi olla myös valtapuuna. Pintakasvillisuudessa samat tunnuslajit kuin Mtkg I:llä, pohjakerros aukkoinen. Kuva: © Markku Saarinen.
    Puolukkaturvekangas I (Ptkg I). Puusto useimmiten mäntyvaltainen, kuusi merkittävä sekapuu ja yltää vallitsevaan latvuskerrokseen. Pintakasvillisuus puolukan ja mustikan vallitsema, rämevarpuja laikuittain etenkin aukkopaikoissa, ei Mtkg-ruohoja. Kuva: © Hannu Nousiainen.
    Puolukkaturvekangas II (Ptkg II). Puustossa männyn ohessa runsaastikin hieskoivua, joka voi olla myös valtapuuna. Nuoremmilla ojituksilla rämevarvut (vaivaiskoivu, suopursu) vallitsevat, vanhemmiten mustikka ja puolukka, ei Mtkg-ruohoja. Kuva: © Markku Saarinen.
    Varputurvekangas I (Vatkg I). Puusto on lähes yksinomaan mäntyä, hieskoivua heikkokasvuista, kuusi kasvaa yksittäisinä kitukasvuisina riukuina. Pintakasvillisuus rämevarpujen (suopursu, juolukka) vallitsemaa, ”nevamaisista” soista kehittyneillä kohteilla voi olla runsaastikin tupasvillaa. Kuva: © Markku Saarinen.
    Varputurvekangas II (Vatkg II). Puusto mäntyvaltaista, huonosti kasvavia hieskoivuja enemmän kuin Vatkg I:llä. Pintakasvillisuus kuten Vatkg I:llä, mutta tyypillistä mosaiikkimaisuus, missä rämevarpujen, tupasvillan, sammalien ja jäkälien osakasvustot vuorottelevat. Kuva: © Markku Saarinen.
    Jäkäläturvekangas I ja II (Jätkg I ja II). Puusto harvaa kituvaa mäntyä. Sammalkerroksessa ruskorahkasammal ja poronjäkälät muodostavat valtalajiston, tupasvillaa ja pienikokoisia rämevarpuja (kanerva, variksenmarja) kenttäkerroksessa. Kuva: © Markku Saarinen.

    Turvekangastyyppien alaryhmät

    • I-tyypin turvekankaat ovat muodostuneet aidoista puustoisista soista ja II-tyypin turvekankaat avosoista ja sekatyypin soista. Sekatyypillä tarkoitetaan avosoiden ja puustoisten soiden yhdistelmiä.
    • II-tyypin kohteilla on usein näkyvissä vielä alkuperäiselle suotyypille tunnusomainen pintatopografia: puut ovat syntyneet mätäspinnoille ja välissä erottuu mättäitä matalampana entinen tasainen nevapinta. Hieskoivun osuus on yleensä II-tyypin kohteilla selvästi suurempi kuin I-tyypin kohteilla.

    Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

    Ojitettujen soiden kasvupaikkatyypit.
    Kasvupaikkatyyppi2Turvekangas1Alkuperäinen suotyyppiTurvekankaan tyypilliset piirteet
    Lehtomainen kangas

    Rhtkg I


    ruohoturvekangas I

    LhK lehtokorpi


    RhK ruohokorpi


    RhSK ruohoinen sarakorpi

    Puusto: Valtapuuna yleensä hyväkasvuinen kuusi, sekapuuna yleisesti hieskoivuja ja muita lehtipuita. Etelä-Suomen ravinteikkaammilla kasvupaikoilla jopa jaloja lehtipuita.

    Pintakasvillisuus: pensaita (vadelma, paatsama), suursaniaisia (hiirenporras, isoalvejuuri, kotkansiipi, metsäalvejuuri, korpi-imarre), lehtomaisen kankaan ruohoja (mesiangervo, talvikkeja, E-Suomessa käenkaali), pohjakerros aukkoinen (lehväsammalet).

    Rhtkg II


    ruohoturvekangas II (esiintyminen painottuu aapasuoalueelle)

    VLK varsinainen lettokorpi


    KoLK koivulettokorpi


    RhSK ruohoinen sarakorpi

    Puusto: valtapuuna mättäillä kasvava hieskoivu tai kuusi, sekapuina mäntyjä ja eri lehtipuita. Puusto yleensä harvassa kasvavaa tai aukkoista sekä ryhmittäistä.

    Pintakasvillisuus: Kuten Rhtkg I:llä, mutta kasvupaikan valoisuudesta johtuen ruoho- ja heinäkasvillisuus on voimakkaampaa.

    Tuore kangas

    Mtkg I


    mustikkaturvekangas I

    MK mustikkakorpi


    MkK metsäkortekorpi


    KgK kangaskorpi

    Puusto: kuusivaltainen, hieskoivu sekapuuna, kuusi vallitsevassa latvuskerroksessa, yksittäisiä mäntyjä. 

    Pintakasvillisuus: mustikka- ja puolukkavarvustoa lähes kattavasti, tuoreen kankaan ruohot (metsätähti, oravanmarja, nuokkutalvikki, vanamo sekä metsäkorte ja metsäalvejuuri), lähes yhtenäinen pohjakerros vaihettuu rahkasammalista (mm. korpirahkasammal) metsäsammaliin (kerrossammal).

    Mtkg II 


    mustikkaturvekangas II

    RhSr ruohoinen sararäme


    VSK varsinainen sarakorpi


    RhSN ruohoinen saraneva


    VLR varsinainen lettoräme


    VL varsinainen letto

    Puusto: mänty-hieskoivu-kuusi-sekametsä, kuusi tyypillisesti alikasvoslähtöinen, hieskoivu voi olla myös valtapuuna.

    Pintakasvillisuus: Nuorilla ojitusalueilla rämevarpuja (vaivaiskoivu, suopursu, juolukka), myöhemmin mustikan ja puolukan osuus lisääntyy, samat tunnuslajit kuin Mtkg I:llä (metsätähti, oravanmarja, nuokkutalvikki, vanamo sekä metsäkorte ja metsäalvejuuri) pohjakerros aukkoinen (mm. korpikarhunsammal, kerrossammal). 

    Kuivahko kangas

    Ptkg I


    puolukkaturvekangas I

    PK puolukkakorpi


    KR korpiräme


    KgR kangasräme


    PsR pallosararäme


    PsK pallosarakorpi

    Puusto: mäntyvaltainen, kuusi merkittävä sekapuu ja yltää vallitsevaan latvuskerrokseen, hieskoivu sekapuuna.

    Pintakasvillisuus: puolukan ja mustikan vallitsema, rämevarpuja (suopursu, juolukka) etenkin aukkopaikoissa, ei Mtkg-ruohoja, pohjakerros lähes aukoton (seinäsammal ja kynsisammal).

    Ptkg II


    puolukkaturvekangas II

    VSR varsinainen sararäme


    TSR tupasvillaräme


    VSN varsinainen saraneva

    Puusto: mänty-hieskoivu sekametsä, hieskoivu voi olla myös valtapuuna. 

    Pintakasvillisuus: nuorilla ojitusalueilla rämevarvut (vaivaiskoivu, suopursu, juolukka) vallitsevat, myöhemmin vaivaiskoivu häviää, mustikka ja puolukkavarvustossa laikuittain muita rämevarpuja, ei Mtkg-ruohoja.

    Kuiva kangas

    Vatkg I


    varputurvekangas I

    IR isovarpuräme


    ITR isovarputupasvillaräme

    Puusto: lähes puhdas männikkö, hieskoivu heikkokasvuista, kuusi kasvaa yksittäisinä kitukasvuisina riukuina. 

    Pintakasvillisuus: rämevarpujen vallitsemaa (suopursu, juolukka), nevamaisista soista kehittyneillä kohteilla varvusto aukkoinen, usein runsaasti tupasvillaa, pohjakerroksessa seinä- ja kynsisammal.

    Vatkg II 


    varputurvekangas II

    TR tupasvillaräme


    LkR lyhytkorsiräme


    LkKaN lyhytkorsikalvakkaneva

    Puusto: mäntyvaltaista, huonosti kasvavia hieskoivuja enemmän kuin Vatkg:llä.

    Pintakasvillisuus: kuten Vatkg:llä, mutta tyypillistä mosaiikkimaisuus, missä rämevarpujen, tupasvillan, sammalien ja jäkälien osakasvustot vuorottelevat.

    Karukkokangas

    Jätkg I ja II


    Jäkäläturvekangas

    RaR rahkaräme


    RaN rahkaneva


    LkN lyhytkorsineva


    KeR keidasräme

    Puusto: kituvaa männikköä.

    Pintakasvillisuus: pienikasvuisia rämevarpuja (kanerva, variksenmarja), tupasvilla, pohjakerroksen valtalajeina ruskorahkasammal ja poronjäkälät. 

    1 I-tyypin turvekankaat: lähtökohtana aidot, puustoiset suotyypit, II-tyypin turvekankaat: lähtökohtana avo- ja sekatyypin suot.

    2Kivennäismaiden viljavuudeltaan vastaavat kasvupaikkatyypit.

    Maalajin tunnistaminen

    Kasvupaikan ominaisuudet riippuvat paljolti maalajista, joten sen tunnistaminen on tärkeää metsätalouden toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Maalajit jaotellaan kivennäis- ja turvemaihin. Kivennäismaat jaetaan ryhmiin koostumuksen karkeuden perusteella ja turvemaat turpeen maatuneisuuden mukaan.

    Kivennäismaan karkeutta voidaan arvioida tekemällä rullauskoe. Kuva: © Timo Makkonen.

    Kivennäismaat 

    Kivennäismaat jaetaan kolmeen maalajiryhmään keskimääräisen raekoon perusteella: karkeat, keskikarkeat ja hienot maalajit. Raekoostumus vaikuttaa maan ilmavuuteen, routimiseen, vedenjohtavuuteen ja ravinteiden pidätyskykyyn sekä kantavuuteen. Hienolajitteiset maat pidättävät tehokkaasti vettä ja ravinteita. Toisaalta ne johtavat vettä sitä huonommin mitä enemmän niissä on savea.  

    Maalajien karkeutta voidaan arvioida aistinvaraisesti tekemällä kämmenellä rullauskoe. Hienoimmista maalajeista saa tehtyä ohuimman langan rullaamalla maa-ainesta kädessä. Karkeat maalajit katkeavat helposti, kun niistä yrittää pyörittää kämmenessä lankaa. Jaotuksella on merkitystä valittaessa metsänuudistamisessa maanmuokkaus- ja vesiensuojelumenetelmää. 

    Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

    Kivennäismaalajien ominaisuuksien tunnistaminen raekoon ja ominaisuuksien perusteella.
    MaalajiryhmäMaalajitTunnistaminenOminaisuuksia
    KarkeaSora, hiekka, soramoreeniRaekoko helppo arvioida silmävaraisesti.Läpäisevät helposti vettä. Karuja maita.
    KeskikarkeaKarkea hieta ja hiekkamoreeniYksittäiset rakeet nähtävissä paljain silmin, rakeet irrallisia.Vesitalous yleensä kunnossa. Metsänkasvatuksen kannalta parhaita maita.
    HienoHieno hieta, hiesu, hienoainesmoreeniYksittäisiä rakeita ei erota paljain silmin. Kosteana pyöritettävissä 2–6 mm paksu pötkö. Kuivana hajoaa pöliseväksi jauhoksi.Läpäisee heikosti vettä, märkänä juoksevaa, erittäin routivaa, kovettuu kuivuessaan.
    SaviKosteana pyöritettävissä alle 2 mm paksu pötkö. Ei hajoa täydellisesti kuivana.Vesi liikkuu hyvin hitaasti, märkänä sitkeää, tiivistä ja kovettuu ja halkeilee kuivuessaan.

    Turvemaat 

    Turvemailla turpeen maatuneisuus vaikuttaa maanmuokkausmenetelmän valintaan. Turpeet luokitellaan kolmeen luokkaan maatuneisuusasteen perusteella: maatumattomiin, kohtalaisesti maatuneisiin tai pitkälle maatuneisiin. Turpeen maatuneisuusaste arvioidaan puristamalla juuristokerroksesta otettua turvenäytettä. Arvio tehdään näytteen ulkonäön, puristejäännöksen kimmoisuuden ja sormien välistä pursuavan veden ja turveaineksen ulkonäön perusteella. 

    Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

    Turpeen maatuneisuuden arviointi.
    Luokka1MaatuneisuusasteTurpeen ominaisuusUlkonäköRavinnetilanne
    1-3MaatumattomatVesi väritöntä ja kirkasta, näyte kimmoisa, ei puuromainen.Kasvinosat tunnistettavissaRahkaturpeessa kaikkia ravinteita niukasti
    4-5Kohtalaisesti maatunutPuristettaessa lähtee sameaa vettä. Puristejäännös puuromaista ja puristettaessa alle puolet turveaineesta pursuaa sormien välistä.Kasvirakenne jonkin verran tunnistettavissaTyppitilanne hyvä tai tyydyttävä, paksuturpeisissa oloissa ravinne-epätasapaino yleinen
    6-10Pitkälle maatunutPuristettaessa kaikki turveaines pursuaa sormien lävitse. Jos vettä erottuu, se on vellimäistä ja hyvin tummaa.Kasvirakennetta ei enää tunnistettavissaTyppitilanne hyvä, paksuturpeisissa oloissa ravinne-epätasapaino yleinen

    1von Postin maatuneisuusasteikon mukaan

    Turpeen maatuneisuutta arvioidaan puristamalla sitä kämmentä vasten. Kuva: © Timo Makkonen.

    Haku ja valikko

    • Suomeksi
    • På svenska

    Aakkosellinen hakemisto

    Metsänhoidon toimenpiteet

    Metsätilan hoito

    • Tietoa metsänhoidon suosituksista
    • Saavutettavuusseloste
    • Käyttöehdot
    • Evästeilmoitus
    • Tietosuojaseloste
    • Kehittäjille