Siirry pääsisältöön
  • Suomeksi
  • På svenska
Aakkosellinen hakemistoMetsänhoidon suositusten sanastoMetsänhoidon toimenpiteetMetsätilan hoito
Selaa

Lannoitus kivennäismaalla

  • På svenska
Tallenna PDF

Suositusta päivitetty 20.11.2026 — Tutustu päivityksiin

Kuvaus
Päätöksenteko
Toteutus
Yleistietoa

Puuston kasvu riippuu ympäristöolosuhteista sekä maaperän ominaisuuksista. Metsän lannoituksen tavoitteena on parantaa puuston kasvua ja korjata puuston kasvuhäiriöitä lisäämällä niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden. 

Lannoitus käynnissä männikössä
Lannoitusta kivennäismailla voidaan tehdä maa- tai lentolevityksenä. Maasta tehtynä kohdevalinnassa on huomioitava kantavuus sekä varottava puiden vaurioitumista.
Takaisin alkuun

Lannoituksella tavoitellaan lisätuottoa

Metsänomistaja voi lannoittamalla lisätä puuston kasvua ja hiilensidontaa sekä parantaa metsätalouden kannattavuutta. Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran.

Kasvatuslannoitus soveltuu hoidetuille havupuuvaltaisille metsille. Sillä nopeutetaan puuston järeytymistä ja voidaan myös parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua. Kivennäismailla kasvua lisätään tyypillisesti typpilannoituksella.

Terveyslannoituksella korjataan maaperän ravinne-epätasapainoa, joka rajoittaa puiden kasvua tai aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Lannoituksella voidaan ehkäistä näitä tai palauttaa puuston kehitys vastaamaan maaperän tasapainoista ravinnetilaa.

Takaisin alkuun

Tyypilliset ravinnepuutokset kivennäismailla

Kivennäismailla puiden kasvua rajoittaa eniten niukkuus typestä (N), jolloin typpilannoituksella lisätään sekä puiden kasvua että arvokasvua. Typen jälkeen seuraavaksi useimmin on puutetta boorista.

Boorista (B) voi tulla pulaa niin kivennäis- kuin turvemailla. Boorinpuutosta esiintyy kaikilla puulajeillamme.

  • Boorinpuutos aiheuttaa puustossa häiriöitä aineenvaihdunnassa ja juurenkärjissä. Puutoksesta kärsivien puiden kärkisilmut voivat kehittyä puutteellisesti tai kuolla. Boorinpuutos ilmenee puissa esimerkiksi monilatvaisuutena tai pensasmaisena rakenteena. Viat runkopuussa heikentävät puun hyödyntämistä sahatukkina. 
  • Puutos ei välttämättä ilmene metsikössä kauttaaltaan, vaan esimerkiksi vain osassa puista. Vakavissa puutostapauksissa kasvuhäiriöt jatkuvat toistuvasti ja kasvuhäiriö voi kestää kymmeniä vuosia, jos ravinne-epätasapainoa ei korjata. 
  • Boorilannoituksella ei voida poistaa jo syntyneitä poikaoksia tai mutkia rungossa. Kasvuhäiriön yläpuolella oleva rungonosa voi kuitenkin kasvaa lannoituksen jälkeen normaalisti, jolloin sitä voidaan hyödyntää myös tukkina.
Boorinpuutos aiheuttaa pituuskasvun heikentymistä ja monilatvaisuutta sekä voimakkaassa puutoksessa latvuksen pensoittumista. Lannoituksen jälkeen puusto toipuu yleensä hyvään pituuskasvuun. Puihin syntyneitä vikoja ei saada enää kuitenkaan poistettua ja tukkiosuutta on menetetty. Kuva: © Markku Remes
Takaisin alkuun

Lannoitevaikutuksen kesto

  • Kasvatuslannoitus kivennäismailla toteutetaan typpilannoituksena, jonka vaikutusaika on männiköissä 6–8 vuotta ja kuusikoissa 8–10 vuotta. Hidasliukoisten typpilannoitteiden vaikutus voi kestää paljon tätäkin pidempään [Lähdeviite1].
  • Boorilannoitus lisää neulausten booripitoisuutta nopeasti, mutta kasvuvaikutuksen ilmenemiseen voi kulua 2–4 vuotta. Boorilannoituksen vaikutusaika voi olla jopa yli 20 vuotta. Kasvuhäiriöitä voi kuitenkin ilmetä uudelleen jopa viiden vuoden jälkeen lannoituksesta. Tämän ilmiön syitä ei ole tutkittu kattavasti.
  • Pellonmetsityskohteella, jossa boorinpuutos on vahva, uusi boorilannoitus voi olla tarpeen jo 15 vuoden kulutta edellisestä lannoituksesta

 

Takaisin alkuun

Lannoituksella tavoiteltava lisäkasvu kivennäismailla

Kasvatuslannoitus

Etelä- ja Väli-Suomen kivennäismailla saadaan varttuneissa metsissä yhdellä typpilannoituksella (150-250 kgN/ha) tuotettua lisäpuuta yleensä 12–20 kuutiota hehtaarilla. Lisäkasvu on Etelä-Suomen havupuilla noin 1,5 m³/ha/v kymmenen vuoden ajan. Suurimmat kasvunlisäykset saadaan männylle kuivahkoilla kasvupaikoilla ja kuuselle kuivahkoilla tai tuoreilla kankailla. 

Kivennäismailla lannoitusvaikutus on suurimmillaan 3–5 vuoden kuluttua lannoituksesta ja hiipuu noin 10 vuodessa. Pohjois-Suomessa lannoituksen kasvunlisäys on noin kolmanneksen pienempi kuin Etelä-Suomessa. Kasvunlisäys on suurimmillaan nuorissa metsiköissä ja heikkenee hitaasti metsikön ikääntyessä. Typpilannoitus lisää läpimitan kasvua enemmän kuin pituuskasvua. Peräkkäisissä typpilannoituksissa on saatu kerrasta toiseen melko samanlainen lisäkasvu.[Lähdeviite2]

Lannoitushyötyjen voidaan odottaa paranevan ilmaston lämpenemisen myötä etenkin Pohjois-Suomessa, jossa maaperän alhaisemmat lämpötilat rajoittavat myös puuston kasvua.

Terveyslannoitus

Boorinpuutoksen korjaaminen lannoituksella vähentää kasvuhäiriöiden määrää ja parantaa etenkin pituuskehitystä. Lannoitus myös ehkäisee laatuvikojen syntymistä, mikä vaikuttaa puuston tukkipuuosuuden määrään. Läpimitan kasvu taas ei yleensä muutu.[Lähdeviite3][Lähdeviite4][Lähdeviite5] 

Boorilannoituksen vaikutuksesta puuston tilavuuskasvuun ei ole selvää tutkimusnäyttöä, mutta viitteitä lisääntyneestä tilavuuskasvusta on. Boorilannoitus parantaa puuston pituuskasvua, joka lisää näin myös tilavuuskasvua. 

Takaisin alkuun

Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet. 

Lannoitus kivennäismaalla - Talous

Metsänlannoitus on taloudellisesti yksi kannattavimmista metsätalouden investoinneista. Lannoituksilla voidaan tuottaa enemmän käyttöpuuta ja nopeuttaa puiden järeytymistä. Nopeampi järeytyminen mahdollistaa lyhyemmän kiertoajan eli hakkuiden aikaistamisen. Investointi on muihin metsänhoitotöihin verrattuna suhteellisen lyhytaikainen, sillä lisätuotto realisoituu pääosin jo seuraavassa hakkuussa.

Takaisin alkuun

Lisätuottoa nopeasti kasvatuslannoituksella

Lannoituksilla lisätään puuston kasvua ja nopeutetaan puiden järeytymistä, jolloin hakkuiden aikaistaminen mahdollistuu. 

Lannoitukseen liittyy myös taloudellisia riskejä. Puuston kasvureaktion määrää ei voi varmuudella ennustaa kuten ei myöskään tulevaa raakapuun hintatasoa. Lannoitteen ja lannoituksen hinta vaikuttaa myös investoinnin kannattavuuteen. Lannoituksen aikaansaama lisääntynyt puuston neulasmassa voi joissakin tapauksissa lisätä puuston tuuli- ja lumituhoriskiä.

Takaisin alkuun

Esimerkki kivennäismaan kasvatuslannoituksesta

Kivennäismailla kasvatuslannoituksella voidaan kertainvestointina saavuttaa 10–20 prosentin sisäinen korko. Paras tuotto lannoitusinvestoinnista saadaan, kun tukkipuun osuutta lisäävä lannoitus tehdään noin 6–10 vuotta ennen uudistushakkuuta

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Kohde Tuoreen kankaan istutuskuusikko Keski-Suomessa, päätehakkuu puuston ollessa 70-vuotias
Puusto

60-vuotias kuusikko

Runkoluku: 530 kpl/ha

Pohjapinta-ala: 22,3 m²/ha

Keskiläpimitta: 23,7 cm

Valtapituus: 20,4 m

Tilavuus: 197 m³/ha

Käsittelyvaihtoehto 1Ei lannoitusta
Käsittelyvaihtoehto 2Typpilannoitus 10 vuotta ennen päätehakkuuta
Tulos käsittelyvaihtoehto 1Ainespuukertymä: tukkipuuta 235 m³/ha ja kuitupuuta 56 m³/ha
Tulos käsittelyvaihtoehto 2Ainespuukertymä: tukkipuuta 246 m³/ha ja kuitupuuta 57 m³/ha

Kun lannoitus tehdään kyseisessä kuusikossa 10 vuotta ennen päätehakkuuta, nettotulojen nykyarvo on lannoituksen ansiosta suurempi kaikilla esimerkin korkokannoilla. Jos lannoitus tehdään vasta viisi vuotta ennen päätehakkuuta, osa lannoitusvaikutuksena saatavasta kasvun lisäyksestä jää hyödyntämättä ja kannattavuus heikkenee.

Lannoituksen tuottama lisä nettotulojen nykyarvoon, €/ha, kun korkokanta on 0–6%. Vertailussa lannoitus heti tai 5 vuoden kuluttua.
Kertalannoituksen aikaansaama kasvunlisäys lannoituksen jälkeen. Lähde: Luke synteesiraportti 2023, Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa.

Boorilannoitus – Talous

Ravinne-epätasapainoa korjaava boorilannoitus kannattaa tehdä ennen pituuskasvun heikentymistä ja laatutappioiden syntymistä. Terveyslannoitukseen voi olla mahdollista saada Metka-tukea. Tukea on saatavissa vain todetun ravinnehäiriön korjaamiseen. Tukiehtoihin on syytä tutusta ennen lannoitusta. Boorilannoituksen tekeminen oikeilla kohteilla on taloudellista kannattavaa myös ilman tukea.

Takaisin alkuun

Riskikohteita kannattaa lannoittaa ennakoiden

Boorinpuutoksen todennäköisyyttä voidaan arvioida kasvupaikkatyypin, kohteen käyttöhistorian, viereisten metsiköiden booritilanteen ja maantieteellisen sijainnin avulla. Puutosriski on tavallista suurempi esimerkiksi entisillä maatalousmailla.

  • Uudistusaloilla boorilannoitus voidaan tehdä jo uudistamistöiden yhteydessä, mikäli boorinpuutosta pidetään todennäköisenä esimerkiksi hakatussa puustossa havaittujen puutosoireiden tai viereisten metsien perusteella perusteella.
  • Taimikot sekä nuoret kasvatusmetsät ovat perusteltuja boorilannoituskohteita, jos niissä tiedetään olevan boorinpuutosta tai sitä pidetään todennäköisenä. 
Takaisin alkuun

Lannoitus kohteilla, joilla havaittu boorinpuutosta

Boorilannoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pian oireiden ilmaannuttua. Varsinkin nuori puusto toipuu hyvään kasvuun. Jo syntyneitä laatuvikoja lannoittamalla ei voida poistaa, mutta laatuvian yläpuolinen rungonosa voi kasvaa normaalisti.

Varttuneiden metsien boorilannoitus voi olla perusteltua, jos puusto on laadultaan kasvatuskelpoista. Uudistuskypsissä metsissä boorilannoitus on perusteltua tehdä uudistushakkuun jälkeen seuraavan puusukupolven hyväksi.  

Boorinpuutoksen aiheuttama poikaoksa heikentää runkopuun laatua, jolloin rungonosasta ei saada tehtyä hakkuussa sahatukkia vaan se päätyy kuitu- tai energiapuuksi. Kuva: © Markku Remes

Lannoitus - Luonto

Lannoituksen ympäristöriskejä ovat ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoituminen. Näitä riskejä minimoidaan huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä tarkoittaa lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan sekä ajoituksen tarkoituksenmukaista valintaa.

Takaisin alkuun

Kivennäismailla huuhtoumariski heti lannoituksen jälkeen

Kivennäismailla typpilannoituksen aiheuttama huuhtoumariski on suurin kahtena ensimmäisenä vuotena lannoituksen jälkeen. Vesistöjen rehevyyttä säätelevistä ravinteista merkittävin on fosfori. Fosforilannoitteiden käyttö kivennäismailla ei merkittävästi lisää vesistöjen fosforikuormitusta, koska fosfaatti sitoutuu kemiallisesti maaperään.

Takaisin alkuun

Turvemailla huolehditaan vesistöistä suojavyöhykkeillä

Turvemailla lannoitusten kohdistaminen parhaan kasvunlisän tuottaville kohteille on erityisen tärkeää niin taloudellisista kuin ympäristönhoidollisista syistä. Runsastyppisille soille tehtävät lannoitukset fosforilla ja kaliumilla ovat selvästi kannattavimpia, eivätkä ne aiheuta merkittävää riskiä ravinteiden huuhtoutumisesta vesistöön tai pohjaveteen. Lannoitusalalta huuhtoutuvien ravinteiden pääsy ojitetuilta kohteilta vesistöihin estetään tehokkaimmin käyttämällä pintavalutukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä. 

Metsälannoituksessa käytettävällä tuhkalla on oltava lannoiteasetuksen edellyttämä tuoteseloste, jotta suositeltavia ja ympäristön kannalta turvallisiksi arvioituja raskasmetallipitoisuuksia ei ylitetä. Tuhkalannoitteen sisältämät ravinteet ja raskasmetallipitoisuudet on tiedettävä aina ennen levitystä myös oikean levitysmäärän arvioimiseksi.

Lannoitus kivennäismaalla - Ilmasto

Metsänlannoituksella saavutettava kasvun lisäys vahvistaa puuston hiilensidontaa ja auttaa siten ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lannoitus on nopein ja taloudellisesti kannattavin metsänhoidon toimenpide puuston kasvun lisäämiseksi.

Takaisin alkuun

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Lannoituksella lisätään puuston kasvua ja hiilensidontaa.[Lähdeviite6]Yhdellä lannoituskerralla varttuneissa kuusikoissa ja männiköissä voidaan lisätä puuston kasvua 1,5–3 m³  hehtaarilla vuodessa 6–8 vuoden ajan. 

Lannoitteiden tuotannon, kuljetuksen ja levityksen yhteenlaskettu hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin puustoon sitoutuvan hiilen määrä. Laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu maaperän hiilitasetta.

Lannoitteiden tuotannon ja levityksen elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ovat pieniä verrattuna niillä aikaansaatuun hiilensidonnan lisäykseen puustossa yhdellä lannoituskerralla turve- ja kivennäismaalla. Kuvaajassa esitetään lannoituksen hiilijalanjälki ja puuston lisääntynyt hiilensidonta, kun turvemailla lannoitus on tehty rakeistetulla (Rakeistettu) tai itsekovetetulla (Kovetus) tuhkalannoitteella, turvemaille aiemmin käytössä olleella Suometsän Y1 mineraalilannoitteella (Mineraalilannoitus, P-K) tai kivennäismailla käytetyllä typpilannoituksella (mineraalilannoitus, N). Rakeistetun ja kovetetun tuhkalannoitteen käyttömäärä tarkastelussa oli 3500 kg/ha ja mineraalilannoite, P-K:na käytetty Suometsän Y1 lannoitteen käyttömäärä 600 kg/ha turvemailla ja kivennäismailla käytetty mineraalilannoite, N, sisälsi typpeä 150 kg/ha. Turvemaiden lannoituksen vaikutusaika on laskennallisesti ollut 20 vuotta ja kivennäismaan typpilannoituksen vaikutusaika 8 vuotta. Kuvan perusteena olevassa laskennassa ei ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Lähde: VaMeLa-hanke

Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran. Puuston kasvureaktio lannoitukseen on paras kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla [Lähdeviite7]ja vastaavaa ravinteisuustasoa olevilla turvemailla. Luontaisesti hyvin kasvavilla ja typpeä sisältävillä lehtomaisilla kankailla lannoituksella saatava kasvunlisäys on alhaisempi.

Kun kivennäismaiden typpilannoitus tehdään oikea-aikaisesti lannoitukseen soveltuvilla kohteilla välttäen dityppioksidipäästöt, on puuston kasvunlisäyksestä johtuva hiilinielu suurempi kuin lannoitetuotannon ja käytön aiheuttamat päästöt.[Lähdeviite8]

Takaisin alkuun

Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kivennäismaiden typpilannoitus lisää hiilen sitoutumista ja varastoitumista metsämaahan[Lähdeviite9] [Lähdeviite10][Lähdeviite11][Lähdeviite6]. Maanpäällinen biomassan tuotos ja karikesato kasvavat, joten orgaanista ainetta tulee maahan enemmän. Typpilannoituksen on havaittu hidastavan pitkäkestoisesti karikkeen hiilen ja metsämaassa olevan hiilen hajoamista. Tällöin orgaanista ainesta ja hiiltä alkaa kertyä paksuuntuvaan humuskerrokseen.[Lähdeviite12]Lannoitus voi vähentää maanalaista mikrobibiomassaa. Tämä johtunee kasvun ja hiilen ohjautumisesta kasvien maanpäälliseen osaan.[Lähdeviite13]

Takaisin alkuun

Kasvihuonekaasut

Typpilannoitus voi muuttaa metsämaan typenkiertoa ja typen muotoa joillakin kasvupaikoilla. Tämä voi lisätä riskiä voimakkaan kasvihuonekaasun typpioksiduulin muodostumiselle kivennäismailla[Lähdeviite13][Lähdeviite14].

Takaisin alkuun

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma lannoituksissa

Oikein toteutettu lannoitus ei kasvun lisäämistä lukuun ottamatta juuri muuta metsän ja puuston muita ominaisuuksia, joten sillä ei ole muuta suurta vaikutusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Lannoituksen jälkeen puiden neulasmassa ja rungon yläosan läpimitta kasvaa, mikä voi lisätä tuuli- ja lumituhoriskiä[9](ulkoinen linkki). Lannoitus voi hyödyttää sieni-infektion, kuten juurikäävän, kasvua puustossa[20](ulkoinen linkki). Tutkimustietoa lannoituksen hyödyistä puuston vastustuskyvyn lisäämiseksi elollisia ja elottomia tuhonaiheuttajia vastaan on vasta vähän[2](ulkoinen linkki).

Kun lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä, juuristo ottaa tehokkaammin käyttöön ravinteita, varsinkin typpeä [21](ulkoinen linkki). Kuivuus rajoittaa fosforin saantia maaperästä enemmän kuin lämpötila ja maan jäätyminen ja sulaminen voi lisätä käyttökelpoisen fosforin määrää maassa. Ilmaston lämpeneminen, kuivuuden lisääntyminen ja typpilaskeuma voivat siis kaikki vaikuttaa siihen suuntaan, että typen saatavuus lisääntyy suhteessa fosforin saatavuuteen. Toisaalta kasvun lisääntyessä kaikkia ravinteita tarvitaan suurempia määriä pitämään yllä puiden ja muiden kasvien ja eliöiden välttämättömiä ravinnepitoisuuksia.[2](ulkoinen linkki)

Takaisin alkuun

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt. 

Lannoituskohteen valinta kivennäismailla

Kivennäismailla typpi on tärkein puuston kasvua rajoittava ravinne. Havupuuvaltaisessa puustossa parhaat kasvunlisäykset saadaan typpeä ja fosforia sisältävillä lannoitteilla. Typen jälkeen seuraavaksi useimmiten on puutetta boorista. Boorinpuute korjataan boorilannoituksella. Typpilannoitustarvetta ei ole metsitettäessä entisiä peltomaita.

Takaisin alkuun

Lannoituskohteiden kohdentaminen kivennäismailla (typpilannoitus + tarvittaessa fosfori + boori tai pelkkä boorilannoitus)

Kivennäismailla taloudellisesti parhaita lannoituskohteita ovat kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden hoidetut männiköt ja kuusikot, jotka ovat kehitysluokaltaan varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistushakkuuta lähestyviä metsiä. Lannoitus lisää kasvua eniten varttuneissa metsiköissä. Metsikön vesitalous tulee olla kunnossa ennen lannoitusta myös kivennäismailla.  

Koivikoissa lannoituksen vaikutus on lyhytaikainen ja kasvureaktio jää havupuustoa pienemmäksi.

 Parhaan tuoton antavat lannoituskohteet

⦁ Tuoreiden kankaiden männiköt
⦁ Tuoreiden kankaiden kuusikot
⦁ Kuivahkojen kankaiden männiköt
⦁ Boorinpuutoksesta kärsivät kuusentaimikot ja nuoret kuusikot
⦁ Pystykarsitut metsiköt

Muut soveltuvat kohteet

⦁ Kuivahkojen kankaiden tukkipuukokoa lähellä olevat kuusikot
⦁ Kuivan kankaan kasvuisimmat, päätehakkuuikää lähestyvät männiköt
⦁ Lehtomaisen kankaan kuusikot, jos kasvu on alle 12 m³/ha ja kuvio liittyy hankealueeseen
⦁ Boorinpuutoksesta kärsivät männiköt ja rauduskoivikot

Katso lisäksi kohteet, jotka eivät ympäristöriskien vuoksi sovellu lannoitukseen.

Takaisin alkuun

Lisäkasvua kertalannoituksena tai toistettuna

Puuston kasvu paranee lisäämällä typpeä kerta-annoksena 100–200 kg hehtaaria kohden. Jos annos on suurempi, puusto ei kykene hyödyntämään kaikkea typpilannoitetta. Käyttösuosituksia noudattaen kivennäismailla voidaan toistaa lannoituksia 6–10 vuoden välein ja lannoittaa 1–4 kertaa kiertoajan aikana

Takaisin alkuun

Puustotuhoriskien huomiointi kasvatuslannoitusten kohdevalinnassa

  • Harvennuksen ja lannoituksen välillä on suositeltavaa pitää muutama vuosi eroa, jotta tuuli- ja lumituhoriski ei kasva liiaksi.
  • Metsien lannoitusta on suositeltavaa välttää pahimmilla lumituhoalueilla, jotka sijaitsevat tyypillisesti korkeammalla kuin 200 metriä merenpinnan yläpuolella [6](ulkoinen linkki). 

Neulaset reagoivat harvennuksen antamaan kasvutilaan sekä lannoitukseen juuristoa ja runkoa nopeammin. Latvuksen tuuheentumisen seurauksena puusto on alttiimpi tuulelle ja kertyvälle lumelle ennen juuriston ja rungon vahvistumista

Pelkkä typpilannoitus voi pahentaa boorinpuutosta tai aiheuttaa boorinpuutoksesta johtuvien kasvuhäiriöiden ilmaantumista. Tämän vuoksi useat typpilannoitteet sisältävät myös booria. 

Boorinpuutoksen tunnistaminen

Boorinpuutos on yleisintä entisillä viljelymailla kaikkien puulajin osalta ja erityisesti entisten kaskialueiden kuusikoissa. Boorinpuutosta ja siitä aiheutuvia kasvuhäiriöitä voi esiintyä koko Suomessa.

Takaisin alkuun

Boorinpuutos on tyypillisintä viljavilla kasvupaikoilla

  • Kaikilla metsitysaloilla, jotka ovat entistä pelto – tai kaskimaata, boorilannoitus on välttämätöntä puuston kehityksen turvaamiseksi. Puutos aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja alentaa puuntuotosta. 
  • Boorinpuutosta esiintyy erityisesti viljavilla kasvupaikoilla kivennäis- ja turvemailla, joilla typpeä on riittävästi eikä se ole ensisijainen kasvua rajoittava tekijä.[18](ulkoinen linkki)[19](ulkoinen linkki)
  • Boorinpuutosta voi esiintyä myös vähäravinteisemmilla kasvupaikoilla, mutta sen vaikutukset eivät välttämättä tule esiin, jos typpi on ensisijainen kasvua rajoittava ravinne.Tällaisilla kohteilla voi olla perusteltua lisätä sekä typpeä että booria.
  • Boorinpuutoksesta kärsivä nuori- tai varttunut metsikkö voi viljavilla kasvupaikoilla olla suhteessa lyhyttä verrattuna puuston runkojen paksuuteen. Tällöin maaperässä on tarpeeksi typpeä hyvään läpimitan kasvuun, mutta niukkuus boorista rajoittaa pituuskasvua.
Takaisin alkuun

Boorinpuutoksen tunnusmerkkejä

• Puiden kasvupisteitä ja päätesilmuja kuolee, ne paksuuntuvat ja käyristyvät
• Puiden latvat haaroittuvat ja pensastuvat (oireet esiintyvät männyllä, kuusella ja rauduskoivulla)
• Puiden pituuskasvu tyrehtyy pensastumisen seurauksena
• Neulaset paksuuntuvat ja käyristyvät
• Poikaoksien ja oksatihentymien muodostuminen sekä oksien paksuuntuminen
• Ääritapauksessa koko puu voi kuolla

 

Boorinpuutoksen ensioireet nähtävissä nuoressa kuusentaimikossa poikaoksana. Lannoitus kannattaa tehdä heti ensioireista, jotta laatuvikoja ei pääse syntymään enemmän. Kuva: © Markku Remes
Monihaarainen latva kuusella boorinpuutoksen seurauksena. Kuvan kuusessa pisin latvakasvain on kuivunut, jolloin pensastuminen jatkuu ja pituuskasvu tyrehtyy. Ääritapauksessa yksittäiset puut voivat jopa kuolla. Lannoitus on välttämätön kasvun korjaamisen kannalta. Kuva: © Markku Remes
Boorinpuutoksen aiheuttama kuusen latvanvaihto varttuneessa taimikossa. Kuva: © Markku Remes
Boorinpuutoksesta johtuva poikaoksa heikentää puun laatua. Kuva: © Markku Remes
Boorinpuutoksesta kärsivä kuusi on pensasmainen eikä pituuskasvua juurikaan ole latvakasvaimen silmujen vaurioitumisen takia. Kuva: © Varpu Kuutti.
Myös mänty voi kärsiä boorinpuutoksesta. Kuvan männikössä latvat ovat pensastuneet. Lannoittamalla kasvu saadaan palautettua normaaliksi. Kuva: © Sami Karppinen
Boorin puutoksessa latvakasvaimen silmut vaurioituvat tai kuolevat kokonaan, mikä johtaa usein latvan haaroittumiseen ja puun pensastumiseen. Kuva: © Jorma Issakainen.
Männyn oksat voivat paksuuntua boorinpuutoksen seurauksena. Kuvan mänty on jo niin pahasti vaurioitunut, että lannoittaminen ei ole enää kannattavaa. Kuva: © Markku Remes
Rauduskoivulla boorinpuutos ilmenee pensasmaisena latvana ja oksat kääntyvät pystysuuntaan. Kuva: © Markku Remes
Myös lehtikuusi voi kärsiä boorinpuutoksesta. Tämä ilmenee esimerkiksi latvan pensastumisena. Kuva: © Markku Remes
Viljavien kivennäismaiden kuusikot etenkin entisillä pelto- ja kaskialueilla kärsivät yleisesti boorinpuutoksen aiheuttamista kasvuhäiriöistä. Boorin lisäys vaikuttaa jo yhden kasvukauden jälkeen, ja puuston kasvu palautuu normaaliksi. Runkoon syntyneitä vikoja lannoitus ei kuitenkaan korjaa. Kuva: © Pentti Väisänen.

Fosforinpuutoksen tunnistaminen

Fosforinpuutosta esiintyy yleensä turvemailla. Puutos on mahdollinen myös kivennäismailla

Takaisin alkuun

Fosforinpuutoksen tunnusmerkkejä

• Mäntyjen pituuskasvu on heikkoa
• Kasvaimet ovat ohuita, osin mutkaisia ja paljaan oloisia, oksien pinta muistuttaa kynityn kanan pintaa ennen aikojaan varisseiden neulasten vuoksi 
• Neulaset ovat lyhyitä ja neulaskertoja vähän, äärimmillään vain uusimmat jäljellä 
• Kylmänkestävyys alentuu, minkä seurauksena neulasten kärjet voivat ruskettua
• Ääritapauksissa ja yhdessä kaliumin puutoksen kanssa kärkisilmut kuolevat, mistä seuraa latvanvaihtoa 
Fosforin puutoksen vaivaamissa männyissä neulaset jäävät lyhyiksi ja puissa on vain 1–2 neulaskertaa. Kuva: © Jorma Issakainen.
Fosforin puutos näkyy kuvan männyissä harsuuntumisena, kun puissa on vain 1-2 neulaskertaa. Kuva: © Tatu Viitasaari.

Kaliuminpuutoksen tunnistaminen

Kaliuminpuutosta esiintyy yleensä lähinnä turvemailla. Kivennäismailla puutos on harvinaista

Takaisin alkuun

Kaliuminpuutoksen tunnusmerkkejä

• Loppukesällä alikasvoskuusten edellisvuoden kasvaimissa olevat neulaset muuttuvat kellertävän vihreiksi tai kokonaan keltaisiksi. Uusimmat ja yleensä myös vuotta vanhemmat neulaset säilyvät vihreinä 
• Kuusella kasvupisteitä voi tuhoutua, mikä aiheuttaa monilatvaisuutta, ääritapauksissa kuuset voivat muutamassa vuodessa jopa kuolla
• Syyskesällä mäntyjen edellisvuoden kasvaimissa neulasten kärjet muuttuvat kellertäviksi tai ruskettuvat tai syksyllä uusimpien kasvaimien neulaset kellastuvat kärkiosistaan 
• Männyissä kaliumin oireet näkyvät vasta ankaran kaliumin puutostilan seurauksena
Kaliumin näkyvät puutosoireet ovat selvimpiä alikasvoskuusissa. Kuva: © Jorma Issakainen.
Kaliumin puutosoireita männyllä. Kuva: © Jorma Issakainen.

Ravinnemäärät ja lannoitetyypit kivennäismailla

Oikea ravinnemäärä takaa onnistuneen tuloksen. Eri lannoitetyypeille voi olla useita eri tuotteita. Ennen käyttöä tulee tutustua tuotteen käyttö- ja levitysohjeisiin

Takaisin alkuun

Typpilannoitteet

Kivennäismaiden lannoitteet ovat pääsääntöisesti typpilannoitteita (N), joista osa sisältää myös muita ravinteita, kuten fosforia (P), kaliumia (K) ja booria (B). Niille yhteistä on se, että levitys tehdään lumettomaan maahan. Lannoitus tehdään lumettomaan ja sulaan maahan, jotta ravinteet liukenevat maaperään puuston hyödynnettäväksi eikä niitä kulkeudu lumen sulamisveden mukana ympäristöön. 

Takaisin alkuun

Boorilannoitteet

Boorilannoitteita on saatavilla niin nestemäisinä, kiteisinä kuin tuhkapohjaisina lannoitteina. Jos lannoituksessa hyödynnetään valtion tukea (Metka), tulee tutustua tukiehtoihin.

Tarkennuksia

  • Kivennäismaiden lannoitukseen soveltuvat erityisesti raeboorit ja nestemäiset boorilannoitteet. Turvemailla booria lisätään yleensä osana tuhkalannoitusta tai erillisenä boorilannoituksena.
  • Lehtomaisilla kankailla, joilla maaperässä on riittävästi typpeä, boorinpuutosta voidaan korjata pelkällä boorilannoituksella
Takaisin alkuun

Tavoiteltavat ravinnelisäykset kivennäismailla

Tavoiteltavat ravinnelisäykset kivennäismaiden lannoituksessa ja esimerkit lannoitetyypeistä

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

LannoituskohdeTavoiteltava ravinnelisäys kg/haLannoitetyypit (useita eri valmistajia)
Lehtomaisen kankaan kuusikot

N 1501

P 10–30

B 0,5–2

Typpifosforilannoite (sis. boori)

 

Tuoreen kankaan kuusikot

N 1501

P 10–30

B 0,5–2

Typpifosforilannoite (sis. boori)
Tuoreen tai kuivahkon kankaan männikötN 1501

Typpifosforilannoite (sis. boori)

Typpilannoite (sis. kalium ja boori)

Ureatyppilannoite2 (sis. boori)

Boorin puutteesta kärsivät varttuneet puustotB 2,0–3,03

Typpifosforilannoite (sis. boori)

Raeboori (boorilannoitesuola)

Boorin puutteesta kärsivät taimikot ja nuoret puustotB 2,0–3,03

Raeboori (boorilannoitesuola)

Nestemäinen boorilannoite

1Vaihteluväli 100–200 kg/ha. Käyttösuositusten ylärajaa lähempänä olevat lannoitemäärät sopivat Etelä-Suomeen ja lähempänä alarajaa olevat Pohjois-Suomeen. 

2Urea levitetään kosteaan maastoon alkusyksystä ensilumen tuloon asti. Urean sisältämällä typellä on haihtumariski, jos lannoitusta seuraa pitkä kuivuusjakso.

3Pelkkä boorin lisäys soveltuu parhaiten taimikoiden ravinnehäiriöihin. Boorilannoitteita on syytä käyttää tarkoin suositusten ja tuotteen oman ohjeen mukaisesti. Levitettävä boorin määrä saa olla korkeintaan 3 kg B/ha. Korkeintaan 4 kg/ha saa levittää, jos boorin puute on todettu maa-, neulas- tai lehtianalyysin perusteella.  Selvä yliannostus (jo runsas 10 kg B/ha) voi aiheuttaa vakavia puustovaurioita. 

Lannoituksen toteutustavat ja ajankohdat

Lannoitteita voidaan levittää lento- tai maalevityksenä. Lentolevityksessä käytetään helikopteria tai dronea ja maalevityksessä tavallisesti kuormatraktoria. Lannoitusta voidaan tehdä myös manuaalisesti metsurityönä. Menetelmän valintaan vaikuttavat lannoitettavan alueen ominaisuudet, käytettävä lannoite sekä saatavilla oleva kalusto.

Takaisin alkuun

Yleistä lannoituksen levitystavoista

Maasta levitys kuormatraktorilla edellyttää ajouria ja riittävää maapohjan kantavuutta. Lentolevitys onnistuu puuston kehitysluokasta tai vuodenajasta riippumatta. Käytettävä lannoite vaikuttaa siihen, mihin vuodenaikaan lannoitus on mahdollista tehdä.

Typpilannoituksessa voidaan käyttää eri levitysmenetelmiä. Boorilannoituksessa käytetään dronea tai maalevityksessä reppuruiskua. Turvemaiden tuhkalannoituksessa levitys tehdään yleensä kuormatraktorilla tai helikopterilla, sillä hehtaarikohtainen lannoitemäärä on suurempi kuin kivennäismaiden lannoituksessa. 

Takaisin alkuun

Laadunseuranta

Lannoituksen toteutumista toimenpidealueella on mahdollista arvioida levityslaitteen tuottaman GPS-jäljen perusteella. Leviämisen tasaisuutta ja tarkkuutta voidaan myös valvoa maastoon laitettujen näytesuppiloiden avulla. 

Takaisin alkuun

Lannoitusmenetelmien vertailu

Lannoituksen suunnittelussa huomioitavia tekijöitä

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Menetelmässä huomioitavia tekijöitä Maalevitys: kuormatraktoriMaalevitys: metsurityöLentolevitys: 
drone (typpi, boori)
Lentolevitys: helikopteri
Edellytys toteutukselleHarvennus on tehty ja kohteella on hyvä ajouraverkosto. Lannoitteet oltava kuljetettavissa kohteelle. Ei ole sidottu kohteen tilanteeseenEi ole sidottu kohteen tilanteeseen
Hankkeen kustannustehokas vähimmäiskoko Mieluiten 
vähintään 5 ha 
Omatoimisessa työssä ei alarajaa. Mieluiten 
vähintään 1 ha. Yksittäinen kuvio voi olla pienempikin.
Yleensä osa laaja-alaisempaa hanketta.  
Varastopaikka lannoitteilleVoidaan yleensä hyödyntää samoja kuin puunkorjuussa 

Huomioitava lentorajoitteet

Yleensä alla 0,5 km päässä kohteesta. 

Vaatii aukean paikan, jossa helikopteri mahtuu toimimaan. 

Yleensä korkeintaan 2 km päässä kohteesta.  

Levityksen tasaisuusTyydyttäväHyväHyvä

Hyvä

 

Lannoitteiden ja tuhkan helikopterilevityksessä lyhyt lentomatka sekä hyvin suunnitellut varasto-, laskeutumis- ja kuormausjärjestelyt säästävät lannoituskustannuksia. Kuva: © Pentti Väisänen.
Takaisin alkuun

Lannoituksen ajankohdat vuositasolla

Lannoitteiden levittämisen ajankohtaan vaikuttaa käytettävä lannoitevalmiste. 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

LannoitetyyppiLevittämisen ajankohta
Ammoniumnitraattityppi (typpi, ja typpifosfori)Toukokuu-syyskuu välisenä aikana
Urea (typpi)Syyskesä ja syksy (ensilumen tuloon asti)
BoorilannoitusSulan maan aikana
Tuhkalannoitus (sis. boori.)Ympäri vuoden

Lannoituksen ajankohdassa on lisäksi huomioitava seuraavat:

  • Kivennäismailla lannoituksia tehdään ainoastaan sulan maan aikana. Turvemaiden tuhkalannoituksia voidaan tehdä myös talvella.
  • Heti lannoituksen jälkeen tapahtuvat runsaat sateet voivat lisätä huuhtoumariskiä.
  • Syys-lokakuussa tehty boorilannoitus ei välttämättä vaikuta enää saman syksyn aikana, mutta boori säilyy maaperässä, jolloin puusto voi hyödyntää ravinteita seuraavana kasvukautena.
  • Ojien kunnostuskohteella turvemaan lannoitus on suositeltavinta ajoittaa puunkorjuun ja ojien kunnostuksen väliin.
  • Puhtaissa kuusikoissa ei suositella tehtäväksi maasta levitystä sulan maan aikana juuristovaurioriskin vuoksi. 

 

Tuhkalannoitus maalevityksenä kannattaa toteuttaa heti hakkuun jälkeen, jolloin ajourien kantavuus on yleensä hyvä. Kuva: © Tatu Viitasaari.

Ympäristöriskien hallinta ja vesien turvaaminen lannoituksessa

Lannoituksissa ympäristöriskit liittyvät ravinteiden huuhtoutumiseen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoitumiseen. Haitalliset ympäristövaikutukset voidaan minimoida huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä edellyttää lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan tarkoituksenmukaista valintaa.

Takaisin alkuun

Lannoituksen ulkopuolelle rajattavat kohteet

Lannoitteita ei levitetä vesistöihin tai pienvesiin. Lisäksi vältetään lannoitteiden joutumista ojiin.

Ympäristösyistä lannoitukseen eivät sovellu seuraavat kohteet: 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Kohde tai alueLisätieto
Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeetRiittävä leveys riippuu maaston kaltevuudesta ja maalajista. Kosteusindeksi- ja virtausverkkokarttoja hyödynnetään vältettävien kohteiden paikantamiseen.
Luokan 1, 1E, 2, 2E ja E pohjavesialueet

Mikäli ravinne-epätasapainon korjaamiseksi kuitenkin tarvitaan tuhkalannoitusta, sen pohjavesivaikutukset on arvioitava erikseen. Tarvittaessa tulee olla yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon lannoitusedellytysten selvittämiseksi.

Booria sisältävien lannoitteiden levittäminen pohjavesialueilla on kielletty lailla.  

Karut, typpeä vaativat suot, joiden turve sisältää vain vähän rautaa ja alumiiniaHeikosti maatunut rahkaturve sisältää niukasti rauta- ja alumiiniyhdisteitä, minkä vuoksi sen kyky pidättää itseensä fosforia on huono ja huuhtoutumisriski suuri.
Karut, lajittuneet ja helposti vettä läpäisevät kivennäismaat 
Soiden ja kankaiden väliset vaihettumisvyöhykkeet 
Arvokkaat elinympäristötLue lisää: luontokohteinen turvaaminen
Takaisin alkuun

Muistilista lannoituksen ympäristövaatimuksista

• Valitse lannoitettavat kohteet huolella. Lannoita vain puuston todennetun tarpeen mukaan. Tarvittaessa teetä ravinneanalyysi. 
• Älä lannoita soveltumattomia kohteita
• Leviä lannoitteita ainoastaan sulan maan aikana. Poikkeuksena ovat tuhkapohjaiset lannoitteet. Ammoniumnitraattityppeä sisältävät lannoitteet levitetään touko-syykuu välisenä aikana. Urealla oikea lannoitusajankohta on syyskesä ja syksy.
• Käytä turvemailla vain niiden lannoitukseen soveltuvia lannoite- ja maanparannusvalmisteita. Lannoitteen tulee täyttää lannoiteasetuksen mukaiset raja-arvot raskasmetallien osalta. Turvemailla ei käytetä vesiliukoista fosforia sisältäviä lannoitteita.
• Tee turvemaan lannoitus ennen mahdollista ojien kunnostusta.
• Lentolevityksessä levitys suoritetaan tyynellä säällä ojien suuntaisesti. Huomioi sivutuuli.

Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa pohjavesialueilla (FSC® ja PEFC™)

Metsäsertifioinnit (FSC® ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa pohjavesialueilla.

Takaisin alkuun

FSC®-sertifiointi

Organisaatio turvaa pohjavesien laadun säilymisen pidättäytymällä tärkeillä pohjavesialueilla (I ja II luokka) kunnostus- ja täydennysojituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä (ei koske juurikäävän torjuntaa urealla), kantojen korjuusta sekä kulotuksista. Pohjavesialueilla voidaan toteuttaa kulotuksia, mikäli tähän on olemassa ympäristöviranomaisen lupa. 

Organisaatio ei käytä typpipitoisia lannoitteita 1- tai 2 luokan pohjavesialueilla.

Polttoaineiden säilytys pohjavesialueilla on sallittu väliaikaisesti ainoastaan säiliöissä, joilla on tarvittava tyyppihyväksyntä ja jotka ovat lukittavissa polttoainevarkauksien ja ilkivallan estämiseksi sekä ovat varustettuja vuodon hallintaan tarkoitetulla valuma-altaalla, kaksoisvaipalla tai kaksoispohjalla. Nestemäisten voiteluaineiden väliaikainen säilytys on sallittua ilkivallalta suojattuna.

Takaisin alkuun

PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteeristön mukaan pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä. Vedenhankintaa varten tärkeillä (1-luokka, 1E-luokka) ja soveltuvilla (2-luokka, 2E-luokka) pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita eikä lannoitteita eikä korjata kantoja. Turvemaiden tuhkalannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna pohjaveden laatua. E-luokan pohjavesialueilla lannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna E-luokitukseen johtanutta pohjavedestä riippuvaista pinta- tai maaekosysteemiä. E-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineiden käytöllä ei tarkoiteta taimitarhoilla tukkimiehentäin torjunta-aineella käsiteltyjen taimien istutusta pohjavesialueella eikä kantokäsittelyaineiden käyttöä, kun käytössä noudatetaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kasvinsuojelurekisterissä antamia ohjeita ja rajoituksia. Tuhkalannoitteiden, joihin on lisätty booria, käyttö pohjavesialueilla on kielletty.

Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC® ja PEFC™)

Metsäsertifioinnit (FSC® ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa vesistöjen suojavyöhykkeille. PEFC sertifikaatissa niitä nimitetään suojakaistoiksi.

Takaisin alkuun

FSC®-sertifiointi

FSC-standardi edellyttää aina suojavyöhykkeiden käyttöä puunkorjuun ja metsänhoitotoimien yhteydessä. Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeen leveys arvioidaan tapauskohtaisesti maaston pinnanmuotojen ja maalajin perusteella. Suojavyöhyke koostuu metsätalouden ulkopuolelle jätettävästä ja/tai peitteisenä hoidettavasta suojavyöhykkeestä.

  • Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä.  
  • Suojavyöhykkeen leveys on joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä.
  • Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä. 
  • Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi niihin rajautuvan kuvion reunaosassa säästetään ainespuustoa pienempi puusto sekä mahdollisuuksien mukaan kookkaampaa lehtipuustoa.

Lannoituksen suojavyöhykkeiden vähimmäisleveydet riippuvat vesistö- tai pienivesikohteesta ja lannoitteiden levitystavasta.

Lisäksi FSC:n mukaan tietyt määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. Näihin kohteisiin kuuluu mm.:

  • Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen. Näillä kohteilla jätetään vähintään 20 metriä käsittelemätön ja noin 10 metriä peitteisenä hoidettava suojavyöhyke.
  • Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät. Ei koske kanavien eikä kaivettujen vesialtaiden reunametsiä. Näillä kohteilla jätetään vähintään 30 metriä käsittelemätön suojavyöhyke, joka sisältää itse kohteen.
  • Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen.
Takaisin alkuun

PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteerien mukaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Kriteeri edellyttää, että vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus ja pienpuusto. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. 

Suojavyöhykkeellä ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta eikä kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Latvusmassan jättämistä suojavyöhykkeelle vältetään. 

Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojavyöhyke on vähintään 5 m. Suojavyöhykkeiltä runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta.

Takaisin alkuun

Sanasto

  • Lannoitus

    Metsänlannoituksen tavoitteena on parantaa puuston kasvua ja elinvoimaisuutta lisäämällä niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden. Metsänlannoitusta voidaan tehdä kasvatus- ja terveyslannoituksena.

Takaisin alkuun

Kirjallisuus

  1. Smolander, A., Henttonen, H.M. & Martikainen, P. 2020. Hitaasti typpeä vapauttavan ureaformaldehydin vaikutuksista puuston kasvuun, maaperään ja ympäristöön. Metsätieteen aikakauskirja 2020: 10219.
    https://doi.org/10.14214/ma.10219(ulkoinen linkki)
  2. Lehto, T. & Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-714-3(ulkoinen linkki)
  3. Hynönen, T. 2004. Booripitoiset lannoitteet ja nuoren kuusikon toipuminen häiriöstä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 934: 58–61.
  4. Kilpeläinen, J., Räisänen, M., Mehtätalo, L., et al. 2013. The longevity of Norway spruce responses to boron fertilisation. Forest Ecology and Management 307: 90–100.
    https://doi.org/10.1016/j.foreco.2013.06.054(ulkoinen linkki)
  5. Rikala R, Vuorinen M. 2004. Boorilannoitteen syyslevitys kuusikossa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 934: 62–63.
  6. Saarsalmi, A. ja Mälkönen, E. 2001. Forest Fertilization Research in Finland: A Literature Review, Scandinavian Journal of Forest Research, 16:6, 514-535.
  7. Ilvesniemi, H. & Kukkola, M. 2017. Kivennäismailla lisäkasvua typpilisäyksellä. Julkaisussa: Hynynen, J., Huuskonen, S. & Kojola, S. (toim.). Metsä 150 – Metsänkasvatuksen keinot lisätä metsien puuntuotosta kestävästi ja kannattavasti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2017. Luonnonvarakeskus, Verkkojulkaisu ISBN 978-952-326-377-2. s. 39– 45.
  8. Routa ym. 2012. Routa, J., Kellomaki, S. & Peltola, H. 2012. Impacts of intensive management and landscape structure on timber and energy wood production and net CO2 emissions from energy wood use of Norway spruce. BioEnergy Research 5: 106–123.
  9. Prescott, C.E. 2010. Litter decomposition: what controls is and how can we alter it to sequester more carbon in forest soils? Biogeochemistry 101: 133–149.
  10. Hedwall, P.-O., Gong, P., Ingerslev, M. & Bergh, J. 2014. Fertilization in northern forests – biological, economic and environmental constraints and possibilities. Scandinavian Journal of Forest Research 29: 301–311.
  11. Mayer, M. ym., 2020. Tamm Review: Influence of forest management activities on soil organic carbon stocks: A knowledge synthesis. Forest Ecology and Management 466, 118127.
  12. Lehtonen, A. et al. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.
  13. Smolander 2018. Typpilannoitus metsämaan viljavuuden parantajana – kestävyysnäkökohtia maan ja ympäristön kannalta. Metsätieteen aikakauskirja 2018-10080. Tieteen tori. 8 s.
    https:// doi.org/10.14214/ma.10080(ulkoinen linkki)
  14. Rütting, T, et al. 2021. Low Nitrous Oxide Emissions in a Boreal Spruce Forest Soil, Despite Long-Term Fertilization. Front. For. Glob. Change, 710574.
Takaisin alkuun
  • Edellinen: Kuvaus
  • Seuraavaksi: Toteutus

Haku ja valikko

  • Suomeksi
  • På svenska

Aakkosellinen hakemisto

Metsänhoidon suositusten sanasto

  • Tietoa metsänhoidon suosituksista
  • Saavutettavuusseloste
  • Käyttöehdot
  • Evästeilmoitus
  • Tietosuojaseloste
  • Ota yhteyttä(ulkoinen linkki)
  • Rajapintaopas