Lannoitus kivennäismaalla
Suositusta päivitetty 20.11.2026 — Tutustu päivityksiin
Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet.
Lannoitus kivennäismaalla - Talous
Metsänlannoitus on taloudellisesti yksi kannattavimmista metsätalouden investoinneista. Lannoituksilla voidaan tuottaa enemmän käyttöpuuta ja nopeuttaa puiden järeytymistä. Nopeampi järeytyminen mahdollistaa lyhyemmän kiertoajan eli hakkuiden aikaistamisen. Investointi on muihin metsänhoitotöihin verrattuna suhteellisen lyhytaikainen, sillä lisätuotto realisoituu pääosin jo seuraavassa hakkuussa.
Lisätuottoa nopeasti kasvatuslannoituksella
Lannoituksilla lisätään puuston kasvua ja nopeutetaan puiden järeytymistä, jolloin hakkuiden aikaistaminen mahdollistuu.
Lannoitukseen liittyy myös taloudellisia riskejä. Puuston kasvureaktion määrää ei voi varmuudella ennustaa kuten ei myöskään tulevaa raakapuun hintatasoa. Lannoitteen ja lannoituksen hinta vaikuttaa myös investoinnin kannattavuuteen. Lannoituksen aikaansaama lisääntynyt puuston neulasmassa voi joissakin tapauksissa lisätä puuston tuuli- ja lumituhoriskiä.
Esimerkki kivennäismaan kasvatuslannoituksesta
Kivennäismailla kasvatuslannoituksella voidaan kertainvestointina saavuttaa 10–20 prosentin sisäinen korko. Paras tuotto lannoitusinvestoinnista saadaan, kun tukkipuun osuutta lisäävä lannoitus tehdään noin 6–10 vuotta ennen uudistushakkuuta
| Kohde | Tuoreen kankaan istutuskuusikko Keski-Suomessa, päätehakkuu puuston ollessa 70-vuotias |
| Puusto | 60-vuotias kuusikko Runkoluku: 530 kpl/ha Pohjapinta-ala: 22,3 m²/ha Keskiläpimitta: 23,7 cm Valtapituus: 20,4 m Tilavuus: 197 m³/ha |
| Käsittelyvaihtoehto 1 | Ei lannoitusta |
| Käsittelyvaihtoehto 2 | Typpilannoitus 10 vuotta ennen päätehakkuuta |
| Tulos käsittelyvaihtoehto 1 | Ainespuukertymä: tukkipuuta 235 m³/ha ja kuitupuuta 56 m³/ha |
| Tulos käsittelyvaihtoehto 2 | Ainespuukertymä: tukkipuuta 246 m³/ha ja kuitupuuta 57 m³/ha |
Kun lannoitus tehdään kyseisessä kuusikossa 10 vuotta ennen päätehakkuuta, nettotulojen nykyarvo on lannoituksen ansiosta suurempi kaikilla esimerkin korkokannoilla. Jos lannoitus tehdään vasta viisi vuotta ennen päätehakkuuta, osa lannoitusvaikutuksena saatavasta kasvun lisäyksestä jää hyödyntämättä ja kannattavuus heikkenee.
Boorilannoitus – Talous
Ravinne-epätasapainoa korjaava boorilannoitus kannattaa tehdä ennen pituuskasvun heikentymistä ja laatutappioiden syntymistä. Terveyslannoitukseen voi olla mahdollista saada Metka-tukea. Tukea on saatavissa vain todetun ravinnehäiriön korjaamiseen. Tukiehtoihin on syytä tutusta ennen lannoitusta. Boorilannoituksen tekeminen oikeilla kohteilla on taloudellista kannattavaa myös ilman tukea.
Riskikohteita kannattaa lannoittaa ennakoiden
Boorinpuutoksen todennäköisyyttä voidaan arvioida kasvupaikkatyypin, kohteen käyttöhistorian, viereisten metsiköiden booritilanteen ja maantieteellisen sijainnin avulla. Puutosriski on tavallista suurempi esimerkiksi entisillä maatalousmailla.
- Uudistusaloilla boorilannoitus voidaan tehdä jo uudistamistöiden yhteydessä, mikäli boorinpuutosta pidetään todennäköisenä esimerkiksi hakatussa puustossa havaittujen puutosoireiden tai viereisten metsien perusteella perusteella.
- Taimikot sekä nuoret kasvatusmetsät ovat perusteltuja boorilannoituskohteita, jos niissä tiedetään olevan boorinpuutosta tai sitä pidetään todennäköisenä.
Lannoitus kohteilla, joilla havaittu boorinpuutosta
Boorilannoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pian oireiden ilmaannuttua. Varsinkin nuori puusto toipuu hyvään kasvuun. Jo syntyneitä laatuvikoja lannoittamalla ei voida poistaa, mutta laatuvian yläpuolinen rungonosa voi kasvaa normaalisti.
Varttuneiden metsien boorilannoitus voi olla perusteltua, jos puusto on laadultaan kasvatuskelpoista. Uudistuskypsissä metsissä boorilannoitus on perusteltua tehdä uudistushakkuun jälkeen seuraavan puusukupolven hyväksi.
Lannoitus - Luonto
Lannoituksen ympäristöriskejä ovat ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoituminen. Näitä riskejä minimoidaan huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä tarkoittaa lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan sekä ajoituksen tarkoituksenmukaista valintaa.
Kivennäismailla huuhtoumariski heti lannoituksen jälkeen
Kivennäismailla typpilannoituksen aiheuttama huuhtoumariski on suurin kahtena ensimmäisenä vuotena lannoituksen jälkeen. Vesistöjen rehevyyttä säätelevistä ravinteista merkittävin on fosfori. Fosforilannoitteiden käyttö kivennäismailla ei merkittävästi lisää vesistöjen fosforikuormitusta, koska fosfaatti sitoutuu kemiallisesti maaperään.
Turvemailla huolehditaan vesistöistä suojavyöhykkeillä
Turvemailla lannoitusten kohdistaminen parhaan kasvunlisän tuottaville kohteille on erityisen tärkeää niin taloudellisista kuin ympäristönhoidollisista syistä. Runsastyppisille soille tehtävät lannoitukset fosforilla ja kaliumilla ovat selvästi kannattavimpia, eivätkä ne aiheuta merkittävää riskiä ravinteiden huuhtoutumisesta vesistöön tai pohjaveteen. Lannoitusalalta huuhtoutuvien ravinteiden pääsy ojitetuilta kohteilta vesistöihin estetään tehokkaimmin käyttämällä pintavalutukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä.
Metsälannoituksessa käytettävällä tuhkalla on oltava lannoiteasetuksen edellyttämä tuoteseloste, jotta suositeltavia ja ympäristön kannalta turvallisiksi arvioituja raskasmetallipitoisuuksia ei ylitetä. Tuhkalannoitteen sisältämät ravinteet ja raskasmetallipitoisuudet on tiedettävä aina ennen levitystä myös oikean levitysmäärän arvioimiseksi.
Lannoitus kivennäismaalla - Ilmasto
Metsänlannoituksella saavutettava kasvun lisäys vahvistaa puuston hiilensidontaa ja auttaa siten ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lannoitus on nopein ja taloudellisesti kannattavin metsänhoidon toimenpide puuston kasvun lisäämiseksi.
Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa
Lannoituksella lisätään puuston kasvua ja hiilensidontaa.[Lähdeviite6]Yhdellä lannoituskerralla varttuneissa kuusikoissa ja männiköissä voidaan lisätä puuston kasvua 1,5–3 m³ hehtaarilla vuodessa 6–8 vuoden ajan.
Lannoitteiden tuotannon, kuljetuksen ja levityksen yhteenlaskettu hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin puustoon sitoutuvan hiilen määrä. Laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu maaperän hiilitasetta.
Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran. Puuston kasvureaktio lannoitukseen on paras kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla [Lähdeviite7]ja vastaavaa ravinteisuustasoa olevilla turvemailla. Luontaisesti hyvin kasvavilla ja typpeä sisältävillä lehtomaisilla kankailla lannoituksella saatava kasvunlisäys on alhaisempi.
Kun kivennäismaiden typpilannoitus tehdään oikea-aikaisesti lannoitukseen soveltuvilla kohteilla välttäen dityppioksidipäästöt, on puuston kasvunlisäyksestä johtuva hiilinielu suurempi kuin lannoitetuotannon ja käytön aiheuttamat päästöt.[Lähdeviite8]
Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen
Kivennäismaiden typpilannoitus lisää hiilen sitoutumista ja varastoitumista metsämaahan[Lähdeviite9] [Lähdeviite10][Lähdeviite11][Lähdeviite6]. Maanpäällinen biomassan tuotos ja karikesato kasvavat, joten orgaanista ainetta tulee maahan enemmän. Typpilannoituksen on havaittu hidastavan pitkäkestoisesti karikkeen hiilen ja metsämaassa olevan hiilen hajoamista. Tällöin orgaanista ainesta ja hiiltä alkaa kertyä paksuuntuvaan humuskerrokseen.[Lähdeviite12]Lannoitus voi vähentää maanalaista mikrobibiomassaa. Tämä johtunee kasvun ja hiilen ohjautumisesta kasvien maanpäälliseen osaan.[Lähdeviite13]
Kasvihuonekaasut
Typpilannoitus voi muuttaa metsämaan typenkiertoa ja typen muotoa joillakin kasvupaikoilla. Tämä voi lisätä riskiä voimakkaan kasvihuonekaasun typpioksiduulin muodostumiselle kivennäismailla[Lähdeviite13][Lähdeviite14].
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma lannoituksissa
Oikein toteutettu lannoitus ei kasvun lisäämistä lukuun ottamatta juuri muuta metsän ja puuston muita ominaisuuksia, joten sillä ei ole muuta suurta vaikutusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Lannoituksen jälkeen puiden neulasmassa ja rungon yläosan läpimitta kasvaa, mikä voi lisätä tuuli- ja lumituhoriskiä[9](ulkoinen linkki). Lannoitus voi hyödyttää sieni-infektion, kuten juurikäävän, kasvua puustossa[20](ulkoinen linkki). Tutkimustietoa lannoituksen hyödyistä puuston vastustuskyvyn lisäämiseksi elollisia ja elottomia tuhonaiheuttajia vastaan on vasta vähän[2](ulkoinen linkki).
Kun lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä, juuristo ottaa tehokkaammin käyttöön ravinteita, varsinkin typpeä [21](ulkoinen linkki). Kuivuus rajoittaa fosforin saantia maaperästä enemmän kuin lämpötila ja maan jäätyminen ja sulaminen voi lisätä käyttökelpoisen fosforin määrää maassa. Ilmaston lämpeneminen, kuivuuden lisääntyminen ja typpilaskeuma voivat siis kaikki vaikuttaa siihen suuntaan, että typen saatavuus lisääntyy suhteessa fosforin saatavuuteen. Toisaalta kasvun lisääntyessä kaikkia ravinteita tarvitaan suurempia määriä pitämään yllä puiden ja muiden kasvien ja eliöiden välttämättömiä ravinnepitoisuuksia.[2](ulkoinen linkki)