Metsän suojelu

Metsänomistaja voi seuraavaa listausta hyödyntäen arvioida metsänsä potentiaalisia suojelukohteita ja tavoitella onnistunutta metsien suojelun toteutusta.

1. Selvitetään, onko metsätilan kuvioilla suojelullisesti arvokkaita piirteitä ja kohdennetaan suojelutoimia niihin. Suojelullisesti arvokkaita piirteitä ovat esimerkiksi:
   • Luonnontilaisuus tai sen kaltaisuus
     • luontaisesti syntynyt puusto
     • vaihteleva puuston puulaji- ja kokorakenne sekä eri-ikäisyys
     • suuri pysty- ja maalahopuiden määrä
     • latvuston aukkoisuus
   • Yksittäiset puuston tai maaperän erityispiirteet
     • järeät haavat, raidat, lepät sekä jalot lehtipuut
     • vanhat puut, kolopuut
     • ojittamaton märkä ja rehevä metsänpohja
     • karu, kivikkoinen tai kallioinen metsänpohja
   • Vesielinympäristöt
     • purot ja norot
     • lähteet, lähteiköt ja tihkupinnat
     • jokien, järvien ja lampien rantametsät
   • Kohteen otollinen sijainti
     • olemassa olevan suojelualueen läheisyys ja kytkeytyneisyys
     • tärkeäksi tunnistettu virkistyskäyttöalue.
2. Määritetään metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle jätettävät maastonkohdat ja alueet, joissa metsätalous ei ole kannattavaa. Toteutetaan tarvittaessa luonnonhoitohankkeita kohteiden luontoarvojen parantamiseksi.
3. Harkitaan suojeltavaksi METSO-ohjelman kohteeksi soveltuvat elinympäristöt.[Lähdeviite13]

Erilaisten julkisten paikkatietoaineistojen perusteella on analysoitu mahdollisia METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita ja niitä on esitetty esimerkiksi Metsään.fi-palvelussa. Tällaisia on esimerkiksi Zonation-paikkatietotarkastelu. Analyysi ei kuitenkaan kerro kaikkia potentiaalisia kohteita.

METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat: 

• Lehdot 
• Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 
• Pienvesien lähimetsät 
• Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat 
• Metsäluhdat ja tulvametsät 
• Harjujen paahdeympäristöt 
• Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet 
• Puustoiset perinnebiotoopit 
• Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt 
• Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 

METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta. METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016. 

Pysyvä suojelu

Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme:  

1. Yksityisen suojelualueen perustaminen.  
2. Alueen myyminen valtiolle.  
3. Alueen vaihto valtion maahan.  

Määräaikainen suojelu ja ympäristötukisopimus

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi.  

Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti.  

Metsäluonnonhoito

Luonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja.  

Lisätietoa METSO-ohjelmasta(ulkoinen linkki).

Suojelun vaikutus hyönteistuhoriskiin on vaikeasti ennustettavissa. Suojelualueilla puusto koostuu yleensä useista puulajeista ja on rakenteeltaan vaihtelevaa. Nämä tekijät vähentävät hyönteistuhoriskiä, koska tuhohyönteiset ovat usein riski tietyille puulajeille tai tietynkokoiselle puulle. Suojeluun siirrettävät talousmetsät saattavat sitä vastoin olla puulajistoltaan ja rakenteeltaan yksipuolisempia, joka voi lisätä hyönteistuhoriskiä. Riskiä voi lisätä myös metsän muu historia, esimerkiksi jos kuusimetsä on perustettu aikoinaan liian kuivalle kasvupaikalle. Pidemmällä aikavälillä puusto uudistuu luontaisesti, jolloin puuston rakenne muuttuu ja hyönteistuhoriski pienenee.[Lähdeviite29][Lähdeviite30][Lähdeviite4][Lähdeviite9]