Metsätievaurioiden ehkäiseminen

Metsätien sivukaltevuuden tulee olla 3–5 prosenttia, jotta sulamisvedet ja sadevedet voisivat virrata pois tien pinnalta. Neljä metriä leveällä soratiellä tämä merkitsee sitä, että tien keskikohdan tulee olla vajaa kymmenen senttimetriä tien reunoja ylempänä.  

Liian pieni sivukaltevuus estää veden virtaamista ojiin ja aiheuttaa tiehen kuoppia ja raiteita sekä pintakelirikkoa syyssateiden ja lumen sulamisen aikana. Toisaalta liian suuri sivukaltevuus voi heikentää liukkailla keleillä liikenneturvallisuutta. Alla olevassa kuvassa on ohjeelliset tien sivuojien mitat ja niiden sisä- sekä ulkoluiskien kaltevuudet. [Lähdeviite1]

Ylimääräisen veden ja liikenteen yhteisvaikutuksena syntyvät pahimmat metsätien vauriot. Tämä korostaa tien kuivatuksen sekä riittävien ja kunnossa olevien sivuojien ja laskuojien merkitystä.  

Lumi- ja jääpolanne pidetään ohuena ja höylätään tien ulkopuolelle, jotta siitä ei jää tielle keväällä sulamisvesiä.  

Sulamisvesien valuminen aurausvalleista tien pinnalle estetään avaamalla lumivalleihin reikiä lätäköiden kohdille ja työntämällä valleja ulommalle ja matalammalle. Kuvassa alla sulamisvesien poisjohtamista ei ole tehty ja tien vaurioituminen on alkanut. 

Tien reunapalteet syntyvät tien reunan heinittymisestä, väärin tehdystä lanauksesta ja tien pintasorasta, jonka liikenne siirtää tien reunaan. Myös tien reunaan kasvava vesakko osaltaan edesauttaa reunapalteen syntymistä. Reunapalteet tulisi poistaa 2–3 vuoden väliajoin joko lanaamalla tai höyläämällä. 

Kelirikkokautena painorajoitukset ovat tehokas keino estää vauriota. Kelirikon aikaan jo yksikin raskas ajoneuvo voi saada aikaan pahoja vaurioita, joiden korjaaminen on työlästä ja kallista. Lisäksi raskas liikenne voi sekoittaa tien päällysrakennekerrokset pohjamaahan, jolloin näistäkin tulee pysyvästi routivia. Painorajoitus voi olla tarpeen myös tien pinnan pehmentyessä syyssateiden aikana.

Raskas puutavaraliikenne voi aiheuttaa heikkorakenteisilla metsäteillä vaurioita muulloinkin kuin kelirikkokautena, vaikka tien pinnassa oleva kerros olisi riittävän paksu ja kulutusta kestävä. 

Tien hoitokunta tai toimitsijamies päättää rajoituksesta ja sen ajankohdasta. Päätös voidaan tehdä myös tiekunnan vuosikokouksessa.  Oikean ajankohdan valinnassa otetaan huomioon talven ja kevään olosuhteet, aikaisempien vuosien havainnot ja tarvittaessa roudan sulamisennusteet. Liikenteen rajoittamisesta ilmoitetaan tien alkuun asetettavalla Ajokielto -liikennemerkillä tai painorajoituskilvellä. Liikennemerkki asetetaan roudan sulamisen jälkeiseksi muutamaksi viikoksi ja se tulee poistaa viipymättä, kun kelirikko on ohi ja tien kantavuus palautunut.  

Jotta puutavaran kuljetukset voitaisiin hoitaa jo ennen kelirikkokautta, hoitokunnan tai toimitsijamiehen tulee ilmoittaa riittävän ajoissa tulossa olevasta liikenteen rajoittamisesta. Asiasta voi ilmoittaa joko suoraan puutavarayhtiöille tai tien alkuun laitettavalla ilmoituksella.