Sääolosuhteiden vaikutus metsätien kuntoon
Metsäteiden kunnossapidossa korostuvat oikeat kunnossapitotyöt ja niiden oikea-aikaisuus. Heikkolaatuinen tai laiminlyöty tien kunnossapito heikentää merkittävästi tien kokonaiskuntoa. Pienilläkin ja oikeaan aikaan tehdyillä kunnossapitotöillä voidaan estää tien kunnon heikkeneminen ja tien vaurioituminen.
Metsätien kunto saattaa muuttua nopeasti. Muutokset syntyvät yleisimmin veden ja raskaiden puutavarakuljetusten tai muiden raskaiden kuljetusten yhteisvaikutuksena. Pahin tilanne on keväällä, syksyllä tai alkutalven lämpimissä jaksoissa, kun vesi ei pääse riittävän nopeasti poistumaan tien pinnalta eikä sen rakenteista.
Keväällä lumen sulaessa ja syksyn tai lauhan alkutalven sateiden aikaan tien pinta pehmenee ja pahimmassa tapauksessa syntyy pintakelirikkoa. Roudan sulaessa syvemmältä voi pintakelirikon jälkeen tulla vielä runkokelirikkoa.
Pintakelirikossa tien pinta liejuuntuu
Keväällä roudan sulaminen tapahtuu yhtä aikaa molemmista suunnista, tien pinnasta ja routaantuneen maan alapinnasta. Jos tien kerrokset ovat routivia, roudassa oleva maa-aines estää sulamisvesien ja sadevesien imeytymisen rakenteiden läpi pohjamaahan ja päällysrakenteeseen kertynyt vesi aiheuttaa pintakelirikkoa.
Pintakelirikossa tien pinta (5–10 cm) muuttuu veden vaikutuksesta lähes liejuiseksi ja heikosti kantavaksi. Pahimmillaan tien liikennöinti vaikeutuu tai estyy kokonaan. Pintakelirikon syntyyn ja kestoon vaikuttavat suuresti myös sulamisajan säätila ja kelirikkoa estävät kunnossapitotyöt. Aurinkoiset ja tuuliset säät sekä yöpakkaset nopeuttavat tien pinnan kuivumista, vähentävät pintakelirikon syntyä, ja lyhentävät sen keston muutamaan päivään.
Pintakelirikkoa voi syntyä myös syksyn ja lauhan alkutalven runsaiden sateiden aikaan, jolloin haihdunta on vähäistä. Tällöin sadevesi imeytyy tien pintaan ja pehmentää sen. Pintakelirikko pahenee, jos tiessä ei ole riittävästi sivukaltevuutta, jolloin vedet eivät pääse virtaamaan sivuojiin. Veden virtausta sivuojiin estävät myös tien reunapalteet tai lumivallit. Alkutalven lauhat sääjaksot runsaine sateineen ovat yleistyneet ja ne aiheuttavat pintakelirikkoa myös talvella.
Tien rakenteisiin syntyy jäälinssejä
Jäälinssejä syntyy tierakenteisiin ja pohjamaahan, kun routa etenee maassa alaspäin. Jäätyvä maa imee kapillaarisesti vettä alla olevasta sulasta pohjamaasta tai pohjavedestä. Vesi muodostaa jäätyessään jäälinssejä, joiden paksuus vaihtelee millimetreistä kymmeniin sentteihin. Jäälinssit nostavat epätasaisesti tien pintaa. Jos tien rungon jäätyminen tapahtuu hitaasti, kapillaarista vettä ehtii nousta pidempään ja jäälinssejä syntyy jäätymistasoon. Jos talvi alkaa pitkäaikaisilla kovilla pakkasilla, routa etenee niin nopeasti, että vesi ei ehdi imeytyä ja jäätyä muodostamaan jäälinssejä.
Runkokelirikko aiheutuu sulavista jäälinsseistä
Runkokelirikkoa syntyy, kun keväällä tien rakenteisiin ja pohjamaahan syntyneet jäälinssit sulavat ja niistä vapautuu ylimääräistä vettä. Jos ylimääräinen sulanut vesi ei pääse poistumaan sivuojiin tai imeytymään pohjamaahan, veden kyllästämät tien alemmat kerrokset menettävät kantavuutensa eikä tie kestä vaurioitumatta raskasta liikennettä.
Runkokelirikossa raskas liikenne lisäksi ”pumppaa” jäälinsseistä vapautuvia sulamisvesiä ja niiden mukana pohjamaan hienoaineksia ylöspäin tien pintaan. Tämä lisää tien pinnalla olevan veden ja hienoaineksen määrää ja osaltaan jatkaa myös pintakelirikkoaikaa.
Routa rikkoo rakenteita
Tien betonisissa poikkirummuissa routa voi liikuttaa rumpurenkaita epätasaisesti ja avata renkaiden saumakohdan niin, että soraa tai hiekkaa valuu rummun sisään. Tällöin rumpu saattaa tukkeutua ja tien pintaan voi syntyä reikä tai kuoppa. Poikkirummun kohdalle syntyy myös liikennettä haittaava routaheitto, jos rumpukaivanto on täytetty routimattomalla hiekalla. Silloin rummun kohdalla tien pinta ei nouse roudan vaikutuksesta yhtä paljon kuin ympäröivä tieosuus.
Routa nostaa maakiviä tien pintaan. Kun kivien alla olevat jäälinssit sulavat, kiven ympärillä oleva, sulanut hienoaines valuu syntyneeseen tyhjään tilaan eikä kivi pääsekään enää putoamaan entiselle paikalleen, vaan vähitellen nousee kohti tien pintaa. Pintaan nousseet yksittäiset maakivet haittaavat liikennettä ja ne tulee poistaa kunnossapitotöiden yhteydessä.