Vedenpalautus suolle

Ennen maastosuunnittelua potentiaaliset kohteet etsitään paikkatietoaineistojen avulla. Ojitusalueen alapuolelta etsitään soveltuvat suokuviot karttatarkastelun ja Suomen metsäkeskuksen suometsänhoidon(ulkoinen linkki) sekä muiden paikkatietoaineistojen avulla. Löydettyjen suoalueiden yläpuolelta etsitään virtausverkon avulla uomat, joissa suurin osa alueen vesistä virtaa ja joilta kohdin veden palauttaminen suolle voisi onnistua. Valuma-alueen kokoa tarkastelemalle hahmotetaan vastaanottavalle suolle ohjattavan veden määrää.

Toimenpiteen onnistuminen vaatii riittävän korkeuseron metsätalousmaalta suolle, jotta puuston kasvulle riittävä kuivatussyvyys metsätalousmaalla toteutuu. Puuston juuristolle riittävä hapellinen turvekerros on loppukesällä saralla vähintään 30–40 cm. Tätä suurempi kuivatussyvyys ei merkittävästi lisää puuston kasvua. Jotta toimenpide ei aiheuta vettymishaittoja, johdeojan pituus on suunniteltava maanmittauslaitoksen tarjoaman 2 metrin korkeusmallin tai sitä hyödyntävien erillisten työkalujen avulla. Alustavat johdeojien sijainnit sekä pituudet varmistetaan maastokäynnillä.

Maastokäynnillä varmistetaan paikkatietotarkasteluun perustuvan suunnitelman toimivuus. Maastokäynnin yhteydessä on syytä mitata maanpinnan korkeudet tarkasti, sillä korkeusmallin keskivirhe on noin 30 cm, mikä voi aiheuttaa virhettä paikkatietoperusteisiin kuivavaralaskelmiin. Tarkkaan mittaamiseen soveltuvat esimerkiksi tasolaser tai niin sanottu tarkkuus-GPS eli RTK-mittaukseen kykenevä GNSS-paikannuslaite.

Mittauspisteitä otetaan johdeojan lähtöpisteestä talousmetsästä, johon nähden etsitään riittävä korkeusero vettä vastaanottavan suon suuntaan. Johdeoja suunnitellaan yleensä siten, että maanpinnankorkeus suoalueen yläpuolisessa talousmetsässä on 40 cm korkeammalla kuin johdeojan päätepisteessä. Maastokäynnillä varmistetaan myös veden virtausreitit, sillä paikkatietopohjainen virtausverkko ja sen mukaan mallinnettu valuma-alue voivat sisältää virheitä. Suunnitellut johdeojat on hyvä merkitä sekä paikkatietoon että maastoon toteutuksen onnistumiseksi suunnitellun mukaisesti.

Toteutusvaiheessa on tärkeää välttää suoalueen maanpinnan tarpeetonta painumista tai rikkomista. Johdeojan ojamaat voi nostaa ojan vierelle pintapuoli ylöspäin, jotta kasvillisuus jatkaa kasvuaan ja toimenpiteestä aiheutuu vähiten maisemallista haittaa. Johdeojan lähtöpisteeseen on usein tarpeen rakentaa pato alapuoliseen ojaverkostoon johtavaan ojaan, jotta vedet ohjautuvat suolle myös kuivaan aikaan.

Lisätietoa: Veden palauttamisesta kitu- ja joutomaille, Metsäkeskus(ulkoinen linkki).

Vedenpalautukseen soveltuvia kuivuneita suojelusoita ja tietoa vedenpalautuksen suunnittelemiseksi on koostettu Suometsänhoidon paikkatietoaineistoihin.(ulkoinen linkki) Osassa veden palautukseen soveltuvista kohteista on maastossa mitattua korkeustietoa suon pinnan kaltevuudesta. Tieto on avuksi johdeojien sijoittamisen ja pituuden määrittämisessä. Mikäli korkeustietoa ei ole, se selvitetään maastokäynnillä.

Vedenpalautuksen suunnittelussa toimenpidealuetta tarkastellaan paikkatietoaineistojen avulla. Niistä selviää muun muassa maanpinnan kaltevuus, valuma-alueen koko, ojien sijainti ja veden virtausreitit. Historiallisia ilmakuvia on myös suositeltavaa hyödyntää luonnollisten veden virtausreittien tunnistamisessa.  Suoalueen yläpuolelta etsitään virtausverkon avulla uomat, joissa suurin osa alueen vesistä virtaa ja joilta kohdin veden johtaminen suolle voisi onnistua. Valuma-alueen kokoa tarkastelemalle hahmotetaan vastaanottavalle suolle ohjattavan veden määrää.

Vedenpalautuksen onnistuminen vaatii riittävän korkeuseron metsätalousmaalta suolle, jotta puuston kasvulle riittävä kuivatussyvyys metsätalousmaalla toteutuu. Maanpinnan tulee laskea metsätalousmaalta suojelusuolle, jotta vedet voidaan palauttaa. Suohon rajautuvalle metsätalousmaalle tulee toteutua maanomistajan palstalleen tavoittelema kuivatussyvyys. Puuston juuristolle riittävä hapellinen turvekerros on loppukesällä saralla vähintään 30–40 cm. Jotta toimenpide ei aiheuta vettymishaittoja johdeojan pituus on suunniteltava maanmittauslaitoksen tarjoaman 2 m korkeusmallin tai sitä hyödyntävien erillisten työkalujen avulla. Alustavat johdeojien sijainnit sekä pituudet varmistetaan maastokäynnillä.

Maastokäynnillä varmistetaan paikkatietotarkasteluun perustuvan suunnitelman toimivuus. Maastokäynnin yhteydessä on syytä mitata maanpinnan korkeudet tarkasti, sillä korkeusmallin keskivirhe on noin 30 cm, mikä voi aiheuttaa virhettä paikkatietoperusteisiin kuivavaralaskelmiin. Tarkkaan mittaamiseen soveltuvat esimerkiksi tasolaser tai niin sanottu tarkkuus-GPS eli RTK-mittaukseen kykenevä GNSS-paikannuslaite. Mittauspisteitä otetaan johdeojan lähtöpisteestä talousmetsästä, johon nähden etsitään riittävä korkeusero pintavalutuskentän suuntaan. Johdeoja suunnitellaan yleensä siten, että maanpinnankorkeus suoalueen yläpuolisessa talousmetsässä on 40 cm korkeammalla kuin johdeojan päätepisteessä. Maastokäynnillä varmistetaan myös veden virtausreitit, sillä paikkatietopohjainen virtausverkko ja sen mukaan mallinnettu valuma-alue voivat sisältää virheitä. Myös luontaiset vedenvirtausreitit saattavat olla maastossa havaittavissa.

Tietojen avulla suunnitellaan mistä vesi palautetaan suolle ja mihin johdeoja tai -ojat sijoitetaan. Paikkatietoaineiston ja maastosuunnittelun pohjalta tehdään suunnitelma vedenpalautuksen toteuttamisesta.

Vedenpalautus voidaan tehdä ojien kunnostushankkeen yhteydessä. Tällöin suunnitelma laaditaan yhteistyössä Metsähallitus Luontopalveluiden kanssa. Metsähallituksen asiantuntija arvioi vedenpalautuksen vaikutuksen luontoarvoille, jotka ovat alueen suojelun perustana. Luontoarvoille ei saa aiheutua merkittävää heikennystä.

Ojien kunnostushankkeesta tehtävässä ojitusilmoituksessa kuvataan vesienpalautus, jolloin tieto toimenpiteestä menee myös paikalliselle ELY-keskukselle. Ojasuunnittelija kilpailuttaa hankkeen toteutuksen ja varmistaa, että urakoitsijalla on erikoisolosuhteisiin soveltuva kalusto ja hankkeen toteutuksessa on riittävä työnjohto. Toteutuksen aikana ja sen jälkeen tulee varmistaa, että johdeojat toimivat suunnitelman mukaisesti.

Seurantakäynti vedenpalauttamisen onnistumisen varmistamiseksi tulee tehdä hankkeen toteutusta seuraavana vuonna kasvukauden aikana. Käynnin tarkoituksena on varmistaa tehtyjen toimenpiteiden ja ratkaisujen toimivuus. Seurantakäynnille osallistuu ojasuunnittelija, Metsähallituksen Luontopalveluiden asiantuntija ja metsänomistaja. 

Lisätietoa: Vedenpalautus ojien kunnostushankkeen yhteydessä, Metsäkeskus.(ulkoinen linkki)

Metsähallitus Luontopalvelut toteuttaa vedenpalautuksia suojelusuon muun ennallistamisen yhteydessä. Vedenpalautus sisällytetään suon ennallistamissuunnitelmaan.

Vedenpalautus voidaan toteuttaa yksityiselle luonnonsuojelualueelle (YSA-alueelle), jolloin Metsähallitus tekee maanomistajan kanssa sopimuksen YSA-alueen luonnonhoidon järjestämisestä.

Kun vedenpalautus toteutetaan Metsähallitus Metsätalouden hallinnassa olevilta valtion mailta suojelualueelle, suunnittelu tehdään Metsätalouden ja Luontopalveluiden yhteistyönä. 

Vedenpalautus voidaan myös toteuttaa yksityismaalta suojelualueelle, jolloin Metsähallitus Luontopalvelut ottaa yhteyttä maanomistajaan.

Vedenpalautuksen toteutuksesta seuraavana vuonna tehdään seurantakäynti, jossa todetaan, ovatko toimenpiteet onnistuneet vai tarvitaanko täydentäviä toimenpiteitä. Suon muun ennallistamisen yhteydessä toteutettavat vedenpalautukset eivät todennäköisesti aiheuta vettymishaittaa suojelualueen ulkopuolella.

Aloitteen luonnonhoitohankkeesta voi tehdä metsänomistaja tai joku muu taho ottamalla yhteyttä Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon neuvojaan tai asiantuntijaan. Metsäkeskus suunnittelee alueellisia Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaisia luonnonhoitohankkeita, joita se tarjoaa toimijoille toteutettavaksi. Vedenpalautus voidaan sisällyttää kahdella eri tavalla luonnonhoitohankkeisiin:

1. Metsäkeskus suunnittelee vedenpalautuksen liittämisen muuhun alueelliseen luonnonhoitohankkeeseen.
2. Metsäkeskus suunnittelee vedenpalautuksen useammalle vedenpalautuskohteelle, joiden valuma-alueelle tehdään alueellinen suunnittelu. Vedenpalautukset toteutetaan luonnonhoitohankkeina.

Metsäkeskus suunnittelee vedenpalautuksen yhteistyössä Metsähallitus Luontopalveluiden kanssa. Vedenpalautuksen toteuttaa luonnonhoitohankkeessa valittu toimija. Hankkeen toteutuksesta seuraavana vuonna tehdään seurantakäynti Metsäkeskuksen, Metsähallitus Luontopalveluiden, toteuttajan ja maanomistajan kanssa. Maastokäynnillä varmistetaan toteutettujen toimenpiteiden onnistuminen. Mikäli täydentäviä toimenpiteitä tarvitaan, tehdään ne toteutuksesta seuraavana vuonna.

Lisätietoa: Luonnonhoitohankkeet, Metsäkeskus.(ulkoinen linkki)