Monipuolinen puusto avainasemassa Aiemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut, ylispuut sekä kolopuut ja lahopuut säästetään harvennushakkuussa. Kuolevia havupuita ja tuulenkaatoja voidaan jättää metsään siinä määrin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäröivän metsän terveydelle. Kuolleiden pystypuiden kaatamista ja maapuiden yli ajamista tulee välttää. Harvennuksessa säilytetään mahdollisuuksien mukaan riittävä puulajivaihtelu. Lisäksi on suositeltavaa tehdä lisää kasvutilaa luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puuyksilöille kuten jalopuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille.&nbsp;Vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat lehtipuuston säästämiseen oivallisia paikkoja. Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko–kesäkuussa on suositeltavaa välttää harvennuksia lehtipuuvaltaisilla tuoreilla ja sitä viljavimmilla kankailla, korvissa ja rantametsissä. Purojen ja norojen ylitykset on suositeltavaa minimoida ja tehdä mahdollisimman kantavista kohdista. Pienvesien ja vesistöjen suojakaistojen sekä vaihettumisvyöhykkeiden puustoa on suositeltavaa käsitellä normaalia kevyemmin. Ensiharvennus Riistan elinympäristöjen hoitoa painottava metsänomistaja voi tinkiä puuntuotannosta ja toteuttaa ensiharvennuksen monipuolista metsänrakennetta ja monimuotoisuutta edistävällä tavalla. Tällöin harvennus tehdään vaihtelevaan tiheyteen ja sekapuustoisuutta suositaan. Siinä edistetään puuston rakenteellista vaihtelua sekä parannetaan pinta- ja pensaskasvillisuuden kasvuoloja valoisuutta lisäämällä. Tasaisen harvennuksen sijaan tehdään tiheydeltään vaihtelevaa harvennusta, jossa jätetään muutamia harventamattomia ja raivaamattomia kohtia sekä poistetaan puuryhmiä. Puuryhmien korjuulla voidaan vapauttaa alikasvoksena tai välipuina kasvavia riistan kannalta arvokkaita puita. Harvennushakkuut Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai kehittämiseen. Riistan kannalta tärkeän vähemmistöpuulajin osuus tulisi olla 20–30 prosenttia. Myös havupuut ovat riistalle tärkeitä, joten kuusi on tärkeä männikössä ja mänty kuusikossa. Harvennuksessa lisätään kasvutilaa erityisesti riistan ja luonnonhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille ja muille pajuille, koivuille, leppäryhmille, metson hakomismännyille ja alikasvoskuusille. Erityisesti vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat oivallisia paikkoja lehtipuuston säästämiseen. Harvennushakkuissa säästetään myös aiemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut, ylispuut sekä kolopuut ja lahopuut. Kuolevia havupuita ja tuoreita tuulenkaatoja voidaan jättää metsään siinä määrin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäröivän metsän terveydelle. Kuolleiden pystypuiden kaatamista ja maapuiden yli ajamista tulee välttää. Jos käsittelyalueella on niukasti lahopuustoa, sitä voidaan luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi lisätä tekemällä tekopökkelöitä. Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko-kesäkuussa on suositeltavaa välttää harvennuksia lehtipuuvaltaisilla tuoreilla ja sitä viljavimmilla kankailla, korvissa ja rantametsissä. Vesiensuojelun kannalta purojen ja norojen ylitykset on suositeltavaa minimoida ja tehdä ne mahdollisimman kantavista kohdista. Tarvittaessa käytetään tilapäissiltoja. Pienvesien ja vesistöjen suojakaistojen sekä vaihettumisvyöhykkeiden puustoa on suositeltavaa käsitellä normaalia kevyemmin. Seuraavat harvennukset voidaan toteuttaa samoilla periaatteilla ja tehdä uudistushakkuu normaalisti puuston saavutettua uudistamiskypsyyden. Menettely voi myös toimia siirtymävaiheena kohti eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta.

# Kasvatushakkuut - Luonto

## Monipuolinen puusto avainasemassa

Aiemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut, ylispuut sekä kolopuut ja lahopuut säästetään harvennushakkuussa. Kuolevia havupuita ja tuulenkaatoja voidaan jättää metsään siinä määrin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäröivän metsän terveydelle. Kuolleiden pystypuiden kaatamista ja maapuiden yli ajamista tulee välttää.
Harvennuksessa säilytetään mahdollisuuksien mukaan riittävä puulajivaihtelu. Lisäksi on suositeltavaa tehdä lisää kasvutilaa luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puuyksilöille kuten jalopuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille. Vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat lehtipuuston säästämiseen oivallisia paikkoja.
Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko–kesäkuussa on suositeltavaa välttää harvennuksia lehtipuuvaltaisilla tuoreilla ja sitä viljavimmilla kankailla, korvissa ja rantametsissä.

Purojen ja norojen ylitykset on suositeltavaa minimoida ja tehdä mahdollisimman kantavista kohdista. Pienvesien ja vesistöjen suojakaistojen sekä vaihettumisvyöhykkeiden puustoa on suositeltavaa käsitellä normaalia kevyemmin.

# Kasvatushakkuut - Luonto

## Ensiharvennus

Riistan elinympäristöjen hoitoa painottava metsänomistaja voi tinkiä puuntuotannosta ja toteuttaa ensiharvennuksen monipuolista metsänrakennetta ja monimuotoisuutta edistävällä tavalla. Tällöin harvennus tehdään vaihtelevaan tiheyteen ja sekapuustoisuutta suositaan. Siinä edistetään puuston rakenteellista vaihtelua sekä parannetaan pinta- ja pensaskasvillisuuden kasvuoloja valoisuutta lisäämällä.
Tasaisen harvennuksen sijaan tehdään tiheydeltään vaihtelevaa harvennusta, jossa jätetään muutamia harventamattomia ja raivaamattomia kohtia sekä poistetaan puuryhmiä. Puuryhmien korjuulla voidaan vapauttaa alikasvoksena tai välipuina kasvavia riistan kannalta arvokkaita puita.

# Kasvatushakkuut - Luonto

## Harvennushakkuut

Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai kehittämiseen. Riistan kannalta tärkeän vähemmistöpuulajin osuus tulisi olla 20–30 prosenttia. Myös havupuut ovat riistalle tärkeitä, joten kuusi on tärkeä männikössä ja mänty kuusikossa. Harvennuksessa lisätään kasvutilaa erityisesti riistan ja luonnonhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille ja muille pajuille, koivuille, leppäryhmille, metson hakomismännyille ja alikasvoskuusille. Erityisesti vaihettumisvyöhykkeet erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmat ovat oivallisia paikkoja lehtipuuston säästämiseen.
Harvennushakkuissa säästetään myös aiemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut, ylispuut sekä kolopuut ja lahopuut. Kuolevia havupuita ja tuoreita tuulenkaatoja voidaan jättää metsään siinä määrin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäröivän metsän terveydelle. Kuolleiden pystypuiden kaatamista ja maapuiden yli ajamista tulee välttää. Jos käsittelyalueella on niukasti lahopuustoa, sitä voidaan luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi lisätä tekemällä tekopökkelöitä.
Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko-kesäkuussa on suositeltavaa välttää harvennuksia lehtipuuvaltaisilla tuoreilla ja sitä viljavimmilla kankailla, korvissa ja rantametsissä.

Vesiensuojelun kannalta purojen ja norojen ylitykset on suositeltavaa minimoida ja tehdä ne mahdollisimman kantavista kohdista. Tarvittaessa käytetään tilapäissiltoja. Pienvesien ja vesistöjen suojakaistojen sekä vaihettumisvyöhykkeiden puustoa on suositeltavaa käsitellä normaalia kevyemmin.
Seuraavat harvennukset voidaan toteuttaa samoilla periaatteilla ja tehdä uudistushakkuu normaalisti puuston saavutettua uudistamiskypsyyden. Menettely voi myös toimia siirtymävaiheena kohti eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta.

Luonnon- ja riistanhoitoa voi edistää harvennuksissa jättämällä säästöpuiden lisäksi riistatiheikköjä, tuottamalla lahopuuta tekopökkelöillä, huolehtimalla varvustosta sekä ylläpitämällä normaalia suurempaa lehtipuuosuutta.
Nuoret kasvatusmetsät ovat riistan kannalta tärkeitä ympäristöjä. Aikuiset teeret ja poikueet suosivat kesäaikaan varttuneiden taimikoiden ohella nuoria kasvatusmetsiä. Myös pyy suosii nuoria kasvatusmetsiä. Harvennushakkuut edistävät kanalintujen viihtyvyyttä ja menestymistä, kun hakkuiden seurauksena puiden latvukset ja varvusto elpyvät, muu aluskasvillisuus runsastuu ja marjasadot paranevat. Ajallaan tehdyt kasvatushakkuut luovat metsään metson vaatimaa puuston väljyyttä ja metsäkanalinnuille avoimia lentolinjoja.

Ensiharvennus

Myöhempi harvennus

Luonnon- ja riistanhoitoa voi edistää harvennuksissa jättämällä säästöpuiden lisäksi riistatiheikköjä, tuottamalla lahopuuta tekopökkelöillä, huolehtimalla varvustosta sekä ylläpitämällä normaalia suurempaa lehtipuuosuutta.Nuoret kasvatusmetsät ovat riistan kannalta tärkeitä ympäristöjä. Aikuiset teeret ja poikueet suosivat kesäaikaan varttuneiden taimikoiden ohella nuoria kasvatusmetsiä. Myös pyy suosii nuoria kasvatusmetsiä. Harvennushakkuut edistävät kanalintujen viihtyvyyttä ja menestymistä, kun hakkuiden seurauksena puiden latvukset ja varvusto elpyvät, muu aluskasvillisuus runsastuu ja marjasadot paranevat. Ajallaan tehdyt kasvatushakkuut luovat metsään metson vaatimaa puuston väljyyttä ja metsäkanalinnuille avoimia lentolinjoja. 

Kasvatushakkuut - Luonto

Metsänomistaja päättää energiapuun korjuusta Metsänomistaja päättää omien tavoitteidensa mukaisesti energiapuun korjuusta ja siitä, mitä energiapuulajiketta korjataan. Metsikön tila ohjaa päätöksentekoa. Energiapuun korjuulla voidaan esimerkiksi parantaa hoitamattoman nuoren metsän laatua kattaen samalla nuoren metsän kunnostuksesta aiheutuvia kuluja sekä parantaen metsikön arvokehitystä. Metsikön lähtötila vaikuttaa energiapuun korjuun toteutukseen Energiapuun korjuu tehdään kasvatusmetsissä usein harvennuksen yhteydessä. Harvennuksella parannetaan kasvatettavan puuston laatua, nopeutetaan järeytymistä ja tuotetaan puunmyyntituloja. Maaston ominaisuudet ja puuston järeys vaikuttavat korjuun toteutukseen ja kannattavuuteen. Kasvamaan jätetään mahdollisimman laadukas ja tuottava puusto. Huonolaatuiset puut poistetaan, mikäli niitä ei jätetä säästöpuiksi. Pienpuuta korjataan energiakäyttöön tyypillisesti nuoren metsän kunnostuksen ja ensiharvennuksen yhteydessä. Hoidettujen metsien ensiharvennuksissa voidaan kasvattaa hakkuukertymää ja -tuloja energiapuuta korjaamalla. Hoitamattomissa metsissä, eli nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoitoa ei ole tehty tai kohde on jätetty suosituksia tiheämmäksi, ensiharvennus on tarpeellista tehdä varhaisemmassa vaiheessa kuin hoidetuissa metsissä. Näissä metsissä pieniläpimittaisen ja usein ylitiheän puuston ainespuuhakkuu on kallista, ja energiapuun korjuu voi vähentää metsänhoitotyön nettokustannuksia. Energiapuun korjuu on hoitamattomissa nuorissa metsissä useimmiten taloudellisin keino saada metsästä tuottavampi. Kuitenkin pieniläpimittaisissa, eli läpimitaltaan alle 7 cm:n tiheissä taimikoissa energiapuun korjuu ei yleensä ole metsänomistajalle taloudellisesti kannattavaa, vaan hoitotyö on suositeltavampaa toteuttaa taimikon harvennuksena. Korjuu voi olla taloudellisesti järkevä, jos puuston keskijäreys on yli 40 litraa per runko ja energiapuun hehtaarikohtainen poistuma on vähintään 40–50 m³/ha. Kokopuun korjuuna toteutettu energiapuun korjuu vähentää jonkin verran ravinteiden määrää. Siksi se ei sovellu karuille kohteille tai aloille, joilla on ravinteiden epätasapainon riski. Ravinteiden väheneminen johtuu siitä, että merkittävä osa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä. Energiapuun korjuu harvennushakkuussa Korjuukustannukset vaikuttavat metsänomistajan harvennuksista saamiin puunmyyntituloihin. Hakkuu, sitä edeltävä ennakkoraivaus ja metsäkuljetus ovat pienpuun hankintaketjun kalleimmat työvaiheet. Työn tuottavuuteen ja siten korjuukustannuksiin vaikuttavat poistettavien puiden järeys, hehtaarikohtainen hakkuukertymä, hakkuutapa, lähikuljetusmatka sekä kohteen korjuukelpoisuus, eli maasto-olosuhteet ja pinta-ala. Energiapuun korjuu harvennushakkuussa voi parantaa puunkorjuun kannattavuutta esimerkiksi silloin, kun puu korjataan joukkokäsittelyllä yhdeksi tavaralajiksi. Metsikön hoitohistoria ja hyvä saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi hakkuun kannattavuuteen ja korjuun laatuun. Metsänomistaja voi vaikuttaa näihin huolehtimalla taimikonhoidosta sekä pitämällä metsätiet hyvässä, ympärivuotisesti liikennöitävässä kunnossa. Hakkuukohteen korjuukelpoisuutta ja työn laatua voidaan parantaa myös ennakkoraivauksella. Energiapuun korjuu jatkuvassa kasvatuksessa Jos metsänomistajan tavoitteena on kasvattaa metsää jatkuvan kasvatuksen menetelmin, kohde ei yleensä sovellu edellä kuvattuun kasvatusmetsän energiapuun korjuuseen. Jatkuvan kasvatuksen metsässä pienpuusto on kasvatettavaa puustoa, jonka säilymisestä on huolehdittava. Energiapuuta voidaan korjata esimerkiksi ensiharvennuskohteilla. Kuvassa kokopuuta korjataan nuoressa, hoitamattomassa metsässä. Kuva: © Pentti Väisänen.

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Talous

## Metsänomistaja päättää energiapuun korjuusta

Metsänomistaja päättää omien tavoitteidensa mukaisesti energiapuun korjuusta ja siitä, mitä energiapuulajiketta korjataan. Metsikön tila ohjaa päätöksentekoa. Energiapuun korjuulla voidaan esimerkiksi parantaa hoitamattoman nuoren metsän laatua kattaen samalla nuoren metsän kunnostuksesta aiheutuvia kuluja sekä parantaen metsikön arvokehitystä.

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Talous

## Metsikön lähtötila vaikuttaa energiapuun korjuun toteutukseen

Energiapuun korjuu tehdään kasvatusmetsissä usein harvennuksen yhteydessä. Harvennuksella parannetaan kasvatettavan puuston laatua, nopeutetaan järeytymistä ja tuotetaan puunmyyntituloja. Maaston ominaisuudet ja puuston järeys vaikuttavat korjuun toteutukseen ja kannattavuuteen. Kasvamaan jätetään mahdollisimman laadukas ja tuottava puusto. Huonolaatuiset puut poistetaan, mikäli niitä ei jätetä säästöpuiksi.
Pienpuuta korjataan energiakäyttöön tyypillisesti nuoren metsän kunnostuksen ja ensiharvennuksen yhteydessä. Hoidettujen metsien ensiharvennuksissa voidaan kasvattaa hakkuukertymää ja -tuloja energiapuuta korjaamalla. Hoitamattomissa metsissä, eli nuorissa kasvatusmetsissä, joissa taimikonhoitoa ei ole tehty tai kohde on jätetty suosituksia tiheämmäksi, ensiharvennus on tarpeellista tehdä varhaisemmassa vaiheessa kuin hoidetuissa metsissä. Näissä metsissä pieniläpimittaisen ja usein ylitiheän puuston ainespuuhakkuu on kallista, ja energiapuun korjuu voi vähentää metsänhoitotyön nettokustannuksia.
Energiapuun korjuu on hoitamattomissa nuorissa metsissä useimmiten taloudellisin keino saada metsästä tuottavampi. Kuitenkin pieniläpimittaisissa, eli läpimitaltaan alle 7 cm:n tiheissä taimikoissa energiapuun korjuu ei yleensä ole metsänomistajalle taloudellisesti kannattavaa, vaan hoitotyö on suositeltavampaa toteuttaa taimikon harvennuksena. Korjuu voi olla taloudellisesti järkevä, jos puuston keskijäreys on yli 40 litraa per runko ja energiapuun hehtaarikohtainen poistuma on vähintään 40–50 m³/ha.

Kokopuun korjuuna toteutettu energiapuun korjuu vähentää jonkin verran ravinteiden määrää. Siksi se ei sovellu karuille kohteille tai aloille, joilla on ravinteiden epätasapainon riski. Ravinteiden väheneminen johtuu siitä, että merkittävä osa puun ravinteista on neulasissa ja lehdissä.

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Talous

## Energiapuun korjuu harvennushakkuussa

Korjuukustannukset vaikuttavat metsänomistajan harvennuksista saamiin puunmyyntituloihin. Hakkuu, sitä edeltävä ennakkoraivaus ja metsäkuljetus ovat pienpuun hankintaketjun kalleimmat työvaiheet. Työn tuottavuuteen ja siten korjuukustannuksiin vaikuttavat poistettavien puiden järeys, hehtaarikohtainen hakkuukertymä, hakkuutapa, lähikuljetusmatka sekä kohteen korjuukelpoisuus, eli maasto-olosuhteet ja pinta-ala. Energiapuun korjuu harvennushakkuussa voi parantaa puunkorjuun kannattavuutta esimerkiksi silloin, kun puu korjataan joukkokäsittelyllä yhdeksi tavaralajiksi.
Metsikön hoitohistoria ja hyvä saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi hakkuun kannattavuuteen ja korjuun laatuun. Metsänomistaja voi vaikuttaa näihin huolehtimalla taimikonhoidosta sekä pitämällä metsätiet hyvässä, ympärivuotisesti liikennöitävässä kunnossa. Hakkuukohteen korjuukelpoisuutta ja työn laatua voidaan parantaa myös ennakkoraivauksella.

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Talous

## Energiapuun korjuu jatkuvassa kasvatuksessa

Jos metsänomistajan tavoitteena on kasvattaa metsää jatkuvan kasvatuksen menetelmin, kohde ei yleensä sovellu edellä kuvattuun kasvatusmetsän energiapuun korjuuseen. Jatkuvan kasvatuksen metsässä pienpuusto on kasvatettavaa puustoa, jonka säilymisestä on huolehdittava.

Pelkän energiapuun kasvatus ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa. Energiapuun korjuu kasvatusmetsistä osana harvennuksia tuottaa metsänomistajalle useimmiten tuloja, joilla voidaan kattaa korjuusta koituvia kustannuksia. Kuitenkin erityisesti kokopuun korjuussa kasvupaikalta poistuu ravinteita ja biomassaa. Oikea kohdevalinta ja toimenpiteiden huolellinen toteutus vähentävät mahdollisia haittavaikutuksia puuston kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

Pelkän energiapuun kasvatus ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa. Energiapuun korjuu kasvatusmetsistä osana harvennuksia tuottaa metsänomistajalle useimmiten tuloja, joilla voidaan kattaa korjuusta koituvia kustannuksia. Kuitenkin erityisesti kokopuun korjuussa kasvupaikalta poistuu ravinteita ja biomassaa. Oikea kohdevalinta ja toimenpiteiden huolellinen toteutus vähentävät mahdollisia haittavaikutuksia puuston kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Talous

Taimet kilpailevat pintakasvillisuuden kanssa Kilpailu vedestä ja ravinteista sekä pintakasvillisuuden varjostus voivat hidastaa taimien kehitystä usean vuoden ajan ja jopa tuhota suuren osan taimista. Riittävä ja oikein tehty maanmuokkaus sekä uudistusalan raivaus muutama vuosi ennen uudistushakkuuta vähentävät merkittävästi mahdollisen varhaishoidon tarvetta. Taimikon varhaishoitotarvetta on seurattava aktiivisesti muutaman ensimmäisen kasvukauden ajan. Laiminlyönnistä aiheutuu vaara, että erityisesti vesasyntyinen lehtipuusto tukahduttaa havupuiden taimet. Pahimmassa tapauksessa metsänuudistamiseen tehty investointi valuu kokonaan hukkaan. Vesakon kasvua hillitään varhaisperkauksella. Oikein valittui maanmuokkaus vähentää työtä ja kustannuksia Heinittymistä ja vesoittumista voi ehkäistä jo ennalta käyttämällä kohteelle parhaiten sopivia maanmuokkausmenetelmiä. Esimerkiksi rehevissä kohteissa äestys lisää heinittymistä ja vesoittumista paljon enemmän kuin mätästys. Mätästys on äestystä kalliimpaa, mutta se vähentää varhaishoidon tarvetta ja antaa varmemmin onnistuneen uudistumistuloksen. Karummilla kohteilla äestyksen avulla saadaan yleensä toivottu tulos. Tarpeetonta maanpinnan rikkomista on aina syytä välttää myös vesiensuojelun vuoksi. Hieskoivua vain tiettyihin kohteisiin Hieskoivu voi alkukehitykseltään nopeana vallata kasvupaikan arvokkaammilta puulajeilta. Hieskoivu sopii pääpuulajiksi vain paikoille, joilla mänty, kuusi ja rauduskoivu eivät menesty. Näitä ovat mm. eräät turvemaiden kohteet sekä kosteuden vaivaamat savikot. Muilla kasvupaikoilla mänty, kuusi ja rauduskoivu tuottavat kasvuisamman ja laadukkaamman puuston. Puulajin vaihtuminen vähäarvoisemmaksi metsän hoitamattomuuden vuoksi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä. Koko kiertoajan tulot voivat pudota alle puoleen. Kannattavuudessa keskeistä Varhaishoito on osa uudistamisketjua. Väärin valittu uudistamismenetelmä voi moninkertaistaa hoidon kustannukset. Suurimmat taloudelliset menetykset syntyvät, kun kalliisti uudistetun alan hoito laiminlyödään. Varhaishoidossa ei saa viivytellä. Jo yksi kasvukausi voi riittää, että heinikko ja/tai vesakko kehittyy taimikolle haitalliseksi. Myös tarpeetonta hoitoa on vältettävä. Usein taimikon varhaishoidossa riittää taimia haittaavan vesakon kaataminen koko alueen käsittelyn sijasta. Varhaisperkauksen tuoma kasvutila lisää jo parin vuoden kuluttua toimenpiteestä kasvatettavien havupuiden paksuuskasvua 20–30 % ja hieman myöhemmin myös pituuskasvua merkittävästi.Huuskonen, S., Hynynen, J, &amp; Valkonen, S. (toim.) 2014, Metsänkasvatus – menetelmät ja kannattavuus. Metsäkustannus Oy ja Metsäntutkimuslaitos. Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa Esimerkkinä eteläsuomalainen kuusikko (seuraava taulukko). Hoidettu-vaihtoehdossa varhaisperkaus tehdään suositellussa 5 vuoden iässä ja taimikon harvennus kahdeksan vuotta myöhemmin. Hoitamaton-vaihtoehdossa varhaisperkaus jätetään tekemättä eli taimikko on hoitamaton. Lisäksi taimikonharvennus myöhästyy viisi vuotta. Harvennukset tehdään harvennusmallien mukaisesti. Kiertoaika on molemmissa tapauksissa 63 vuotta. Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa (esimerkki jatkuu) Jos varhaisperkaus jää tekemättä ja taimikonharvennus lykkääntyy: hieskoivun osuus kasvaa huomattavasti ja puusto järeytyy hitaasti erityisesti ensiharvennus tuottaa vähemmän puunmyyntituloja hakkuiden tulot jäävät kokonaisuudessaan vähäisemmiksi kiertoaikaa on pidennettävä, jos halutaan saavuttaa sama rahamääräinen tulo päätehakkuussa kuin hoidetussa metsässä. Hoidetun taimikon nettonykyarvo on kaikilla esimerkin laskentakoroilla korkeampi kuin
hoitamattoman (seuraava taulukko). Arvo on laskettu ajankohtaan, jolloin on päätetty varhaishoidon tekemisestä (puuston ikä 5 vuotta). Taimikon nettonykyarvo viiden vuoden iällä eri korkokannoilla. Jos varhaisperkaus jää tekemättä, taimikonharvennus joudutaan tekemään suositeltua aikaisemmin. Varhaisperkauksen laiminlyönnin vuoksi männyntaimien  päälle kasvava koivuvesakko vaurioittaa latvuksia ja haittaa merkittävästi männikön kehitystä. Väärään aikaan tehtynä työ on myös kallista ja hidasta. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Taimet kilpailevat pintakasvillisuuden kanssa

Kilpailu vedestä ja ravinteista sekä pintakasvillisuuden varjostus voivat hidastaa taimien kehitystä usean vuoden ajan ja jopa tuhota suuren osan taimista. Riittävä ja oikein tehty maanmuokkaus sekä uudistusalan raivaus muutama vuosi ennen uudistushakkuuta vähentävät merkittävästi mahdollisen varhaishoidon tarvetta.
Taimikon varhaishoitotarvetta on seurattava aktiivisesti muutaman ensimmäisen kasvukauden ajan. Laiminlyönnistä aiheutuu vaara, että erityisesti vesasyntyinen lehtipuusto tukahduttaa havupuiden taimet. Pahimmassa tapauksessa metsänuudistamiseen tehty investointi valuu kokonaan hukkaan. Vesakon kasvua hillitään varhaisperkauksella.

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Oikein valittui maanmuokkaus vähentää työtä ja kustannuksia

Heinittymistä ja vesoittumista voi ehkäistä jo ennalta käyttämällä kohteelle parhaiten sopivia maanmuokkausmenetelmiä.
Esimerkiksi rehevissä kohteissa äestys lisää heinittymistä ja vesoittumista paljon enemmän kuin mätästys. Mätästys on äestystä kalliimpaa, mutta se vähentää varhaishoidon tarvetta ja antaa varmemmin onnistuneen uudistumistuloksen. Karummilla kohteilla äestyksen avulla saadaan yleensä toivottu tulos. Tarpeetonta maanpinnan rikkomista on aina syytä välttää myös vesiensuojelun vuoksi.

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Hieskoivua vain tiettyihin kohteisiin

Hieskoivu voi alkukehitykseltään nopeana vallata kasvupaikan arvokkaammilta puulajeilta. Hieskoivu sopii pääpuulajiksi vain paikoille, joilla mänty, kuusi ja rauduskoivu eivät menesty. Näitä ovat mm. eräät turvemaiden kohteet sekä kosteuden vaivaamat savikot. Muilla kasvupaikoilla mänty, kuusi ja rauduskoivu tuottavat kasvuisamman ja laadukkaamman puuston.
Puulajin vaihtuminen vähäarvoisemmaksi metsän hoitamattomuuden vuoksi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä. Koko kiertoajan tulot voivat pudota alle puoleen.

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Kannattavuudessa keskeistä

- Varhaishoito on osa uudistamisketjua. Väärin valittu uudistamismenetelmä voi moninkertaistaa hoidon kustannukset.
- Suurimmat taloudelliset menetykset syntyvät, kun kalliisti uudistetun alan hoito laiminlyödään.
- Varhaishoidossa ei saa viivytellä. Jo yksi kasvukausi voi riittää, että heinikko ja/tai vesakko kehittyy taimikolle haitalliseksi.
- Myös tarpeetonta hoitoa on vältettävä. Usein taimikon varhaishoidossa riittää taimia haittaavan vesakon kaataminen koko alueen käsittelyn sijasta.
- Varhaisperkauksen tuoma kasvutila lisää jo parin vuoden kuluttua toimenpiteestä kasvatettavien havupuiden paksuuskasvua 20–30 % ja hieman myöhemmin myös pituuskasvua merkittävästi.

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa

Esimerkkinä eteläsuomalainen kuusikko (seuraava taulukko).
- Hoidettu-vaihtoehdossa varhaisperkaus tehdään suositellussa 5 vuoden iässä ja taimikon harvennus kahdeksan vuotta myöhemmin.
- Hoitamaton-vaihtoehdossa varhaisperkaus jätetään tekemättä eli taimikko on hoitamaton. Lisäksi taimikonharvennus myöhästyy viisi vuotta.
- Harvennukset tehdään harvennusmallien mukaisesti. Kiertoaika on molemmissa tapauksissa 63 vuotta.

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa

##  [Plantskogsvårdens inverkan på lönsamheten](/sv/node/868)

Table
| Ålder | Skött | €/ha | Ålder | Oskött | €/ha   |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| 5 | Slyröjning | - 304 | 5 | Ingen slyröjning |  |
| 13 | Röjning, gran 1 700 pl/ha, vårtbjörk 200 pl/ha | - 460 |   |   |   |
|   |   |   | 18 | Röjning, 700 st planterade plantor kvar per hektar, dessutom rikligt med glasbjörk och naturplantor av gran, vårtbjörk och något tall | - 675 |
|   |   |   | 28 | Första gallring | 690 |
| 30 | Första gallring till 1 000 st/ha | 1 187 |   |   |   |
|   |   |   | 40 | Andra gallring | 1 085 |
| 45 | Andra gallring till 1 000 st/ha | 4 242 |   |   |   |
|   |   |   | 52 | Tredje gallring | 2 449 |
| 63 | Slutavverkning | 18 338 | 63 | Slutavverkning | 12 309 |

# Taimikon varhaishoito - Talous

## Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa (esimerkki jatkuu)

Jos varhaisperkaus jää tekemättä ja taimikonharvennus lykkääntyy:
- hieskoivun osuus kasvaa huomattavasti ja puusto järeytyy hitaasti
- erityisesti ensiharvennus tuottaa vähemmän puunmyyntituloja
- hakkuiden tulot jäävät kokonaisuudessaan vähäisemmiksi
- kiertoaikaa on pidennettävä, jos halutaan saavuttaa sama rahamääräinen tulo päätehakkuussa kuin hoidetussa metsässä.
Hoidetun taimikon nettonykyarvo on kaikilla esimerkin laskentakoroilla korkeampi kuin hoitamattoman (seuraava taulukko). Arvo on laskettu ajankohtaan, jolloin on päätetty varhaishoidon tekemisestä (puuston ikä 5 vuotta).

Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat pintakasvillisuuden torjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus. Taimikon varhaishoito vähentää kasvatettaviin taimiin kohdistuvaa pintakasvillisuuden kilpailua, pienentää tuhoriskiä, nopeuttaa taimien alkukehitystä ja turvaa niiden hyvän kasvuun lähdön. Varhaishoidon tarkoituksena on varmistaa, että uudistaminen onnistuu.

Heinäntorjunta

Täydennysistutus

Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat pintakasvillisuuden torjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus. Taimikon varhaishoito vähentää kasvatettaviin taimiin kohdistuvaa pintakasvillisuuden kilpailua, pienentää tuhoriskiä, nopeuttaa taimien alkukehitystä ja turvaa niiden hyvän kasvuun lähdön. Varhaishoidon tarkoituksena on varmistaa, että uudistaminen onnistuu. 

Taimikon varhaishoito - Talous

Text Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa ainespuuta pieniläpimittaisemman puun hyödyntämisen. Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Energiapuuta voidaan korjata nuoren kasvatusmetsän ensiharvennuskohteilla. Kuvassa kokopuuta korjataan nuoressa, hoitamattomassa metsässä. Kuva: © Pentti Väisänen.

Energiapuuharvennus on nuoren kasvatusmetsän ensiharvennus, joka tehdään kokopuu- tai rankapuukorjuuna ja josta kerätty puuaines päätyy energiakäyttöön.

Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa ainespuuta pieniläpimittaisemman puun hyödyntämisen. Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät.

Energiapuuharvennus

Soidinalueen paikantaminen Soidinmetsän ei tarvitse olla vanhaa metsää. Soitimia kannattaa etsiä jo 30 vuoden ikäisistä ensiharventamattomista männiköistä. Sopiva ajankohta alueiden kartoitukseen on maaliskuun lopulta huhtikuulle. Maastosta etsitään metsokukkojen liikkeistä kertovia jälkiä, kuten siivenvetojälkiä lumessa tai hakomis- ja yöpymispuiden alla olevia ulosteita. Soidinkeskuksen paikantaminen onnistuu parhaiten vapun tienoilla, jolloin metson soidin huipentuu eteläisessä Suomessa. VIITE 16 Soidinpaikat eivät ole nuorissa talousmetsissä välttämättä kovinkaan pysyviä sijainniltaan. Vanha soidinpaikkakin voi siirtyä eri syistä jopa kilometrin, ja soidinkeskus pienempiä matkoja huippukukon&nbsp;vaihtuessa. Soidinpaikan sijainti on hyvä&nbsp;tarkistaa muutaman vuoden välein mahdollisten siirtymien havaitsemiseksi. Laajojen hakkuiden seurauksena soidin voi siirtyä&nbsp;hakkuualan reunoille tai korvautua uudella&nbsp;kauempana. Nuorten metsien uudet soidinpaikat voivat siirtyä satoja metrejä ilman&nbsp;elinympäristössävtapahtuneita muutoksia.&nbsp;Tällaisissa tapauksissa metsänkäsittelyn&nbsp;erityisohjeita on vaikea kohdentaa soidin-
keskukseen, vaan aluetta on tarkasteltava&nbsp;laajemmin koko soidinalueena (1 km:n säde&nbsp;= 300 ha). Soidinkuolemalta näyttävässä tilanteessa voi olla kyse soidinpaikan siirtymästä; tällöin uutta soidinpaikkaa on etsittävä noin puolen kilometrin säteellä. VIITE 19 Soidinalueen tavoitekuva Soidinalueella metsolle sopivan metsän peitteisyys on yli kolmannes, mieluiten yli puolet, soidinalueen kokonaispinta-alasta, mukaan lukien vesistöt, pellot ja muut avoimet alueet. Tähän pääsemistä helpottaa, jos soidinalueella on eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöön soveltuvia metsiä. Soidinalueesta yhtäaikaiseksi uudistusalaksi suositellaan enintään 8 hehtaaria. Soidinalueella sijaitsevien uudistusalojen suurin suositeltu leveys on 300 metriä. Lähellä soidinpaikkaa olevat uudistusalat ovat pienialaisia. Uudistus- alojen koko voi kasvaa kohti soidinalueen reunoja. Alle puolen kilometrin päässä soidinpaikasta yhtenäisen uudistusalan koko ei suositella olevan yli 4 hehtaaria. Näin soidinpaikan ja päiväreviirien väliset yhteydet säilyvät. Soidinalueen metsänkäsittely Kun soidinalueella eli metsokukkojen elinalueilla tehdään uudistushakkuita, soidinpaikalta säilytetään puustoinen yhteys varttuneeseen metsään. Yhteyksiä tulee olla eri puolille soidinpaikasta, jotta mahdollisimman monen kukon päiväreviirille on puustoinen yhteys. Soidinpaikka ei saa jäädä uudistusalojen tai muiden metsolle soveltumattomien avoimien alueiden ympäröimäksi saarekkeeksi. Uudistusalojen väliin jätetään vähintään 100 metriä leveä puustoinen alue käytäväksi. Välialueita voidaan uudistaa, kun aiemmin uudistetun alan puusto on keskipituudeltaan yli 6 metriä. Osalla kuviosta voidaan ensiharvennus tehdä normaalia aikaisemmin, ja rehevillä kasvupaikoilla osa taimikoista voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Mikäli alalla on luontaista kuusialikasvosta, voidaan alaa hoitaa eri-ikäisen metsänkasvatuksen keinoin. Metson elinympäristöissä suositellaan säästettäväksi mäntysekoitusta kuusikoissa, kuusiryhmiä ja kuusiali- kasvosta männiköissä ja haaparyhmiä männiköissä ja mänty-kuusi-sekametsissä. Harvennuksissa harvennusvoimakkuutta tulisi vaihdella ja säilyttää sopiviin paikkoihin tiheikköjä. Rehevillä kasvupaikoilla taimikkoa voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Puulajivalinnassa suositaan mäntyä ja alikasvoksena kuusta. Pieni määrä haapaa on eduksi metsolle, ja lehtipuusto on kaikelle riistalle tärkeää ja lisää metsän monimuotoisuutta. Soidinpaikan tavoitekuva Soidinpaikan tavoitekuva on tiheydeltään vaihteleva peitteinen männikkö tai mänty- tai kuusivaltainen seka- metsä. Soidinpaikalla on usein rämettä tai kallioita, ja maasto on tyypillisesti kumpareinen ja kenttäkerros peitteinen. Soidinpaikalla on puustoltaan väljiä osia ja pieniä aukkoja sekä suojana alikasvoskuusia, tiheikköjä tai muuta näkösuojaa kenttätasossa. Yli puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta tulee aina olla metsää, jonka keskipituus on vähintään kuusi metriä ja runkoluku yli 400 runkoa hehtaaria kohti. Metson soidinpaikan rajaus metsä suunnitelmassa. Kuva: © Forest KIT -sovellus. Soidinpaikan metsänkäsittely Metson soidinpaikoilla suositellaan puuston kasvatusajan pidentämistä, mutta sillä on vaikutusta taloudelliseen tulokseen. Jos varsinaisen soidinpaikan käsittelyä tarvitaan, se tehdään varovasti muuttamalla hyvin vähän puuston kuvaa. Valtaosa soitimista sijaitsee nykyään nuorissa kasvatusmetsissä, jotka suuremmassa tarkastelumittakaavassa täyttävät metson tilan ja metsäpeitteisyyden tarpeet. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä tavallista aikaisemmin. Hakkuajankohdaksi voi valita kesä-, syksy- tai talvihakkuun, kohteen ominaisuuksien ja hakkuukelpoisuuden mukaan. Soidinpaikalle ei suositella hakkuita soidinten aikaan Etelä-Suomessa 15.3.–20.5. ja Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5. välisinä aikoina. Kaikissa metsänkäsittelyvaiheissa soidinpaikalla säilytetään runsaasti mäntyä, myös vahvaoksaisia puu- yksilöitä. Tavoitenäkyvyys soidinpaikalla kenttätasossa (metson silmänkorkeudella eli 40–60 cm:n korkeudella) on 20–70 m. Rehevillä, pintakivisillä ja kumpareisilla kasvupaikoilla tehdään tarvittaessa vaihteleva alikasvoksen raivaus. Uudistaminen tulisi toteuttaa pieninä aukkoina tai kapeina juotteina, joiden väliin jätetään soidinpaikaksi kelvollisia kuvioita. Seuraava kaista hakataan vasta edellisen ehdittyä ensiharvennusikään. Myös eri-ikäis- rakenteinen metsänkasvatus voi auttaa turvaamaan metsolle tärkeän riittävän peitteisyyden ja sopivan suojaisan, mutta ei liian tiheän puustorakenteen. Uudistushakkuuvaiheessa soidinpaikan metsää käsitellään varovaisesti. Nuoressa metsässä sijaitsevan soidinpaikan kasvatushakkuu, ja jopa sen aikaistaminen, parantaa useimmiten paikan soidinkelpoisuutta. Soidinpaikalla metsän rakenteen tulee olla vaihteleva. Raivauksesta ja taimikonhoidosta lähtien soidinpaikalle luodaan tiheitä ja väljiä alueita sekaisin. Nuoren ja varttuneen metsän soidinpaikalla puustoa harvennetaan tavalliseen tapaan. Mikäli soidinpaikan ensiharvennuskohde on korjuuteknisistä syistä tarpeen raivata ennakolta, raivataan poistettavien aines- puurunkojen tyvet metrin säteellä ja muualta poistetaan hakkuuta selvästi haittaava alikasvos. Erityisen tärkeää on säästää osa kuusialikasvoksesta. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä normaalia aikaisemmin. Tavoite- runkoluku viimeisen harvennushakkuun jälkeen on 400–800 runkoa/ha. Päätehakkuuvaiheen metsässä tunnettu soidinkeskus jätetään pääsääntöisesti hakkaamatta, mutta suurella, yli kymmenen kukon soidinpaikalla voidaan tehdä varovaisia pienaukko-, väljennys- tai erirakenteisuutta lisääviä hakkuita myös soidinkeskuksen alueella. Soidinpaikka uudistetaan pienialaisin hakkuin, joissa uudistusalan maksimikoko on 1 hehtaari ja keski- leveys enintään 50 m. Suositeltavinta on toteuttaa uudistaminen siten, että uudistusalojen väliin jää vähintään 100 m leveä metsolle sovelias alue. Tätä välialuetta ryhdytään uudistamaan vasta, kun viereinen uudistusala on saavuttanut ensiharvennusvaiheen.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinalueen paikantaminen

Soidinmetsän ei tarvitse olla vanhaa metsää. Soitimia kannattaa etsiä jo 30 vuoden ikäisistä ensiharventamattomista männiköistä. Sopiva ajankohta alueiden kartoitukseen on maaliskuun lopulta huhtikuulle. Maastosta etsitään metsokukkojen liikkeistä kertovia jälkiä, kuten siivenvetojälkiä lumessa tai hakomis- ja yöpymispuiden alla olevia ulosteita. Soidinkeskuksen paikantaminen onnistuu parhaiten vapun tienoilla, jolloin metson soidin huipentuu eteläisessä Suomessa. **VIITE 16**
Soidinpaikat eivät ole nuorissa talousmetsissä välttämättä kovinkaan pysyviä sijainniltaan. Vanha soidinpaikkakin voi siirtyä eri syistä jopa kilometrin, ja soidinkeskus pienempiä matkoja huippukukon vaihtuessa. Soidinpaikan sijainti on hyvä tarkistaa muutaman vuoden välein mahdollisten siirtymien havaitsemiseksi. Laajojen hakkuiden seurauksena soidin voi siirtyä hakkuualan reunoille tai korvautua uudella kauempana. Nuorten metsien uudet soidinpaikat voivat siirtyä satoja metrejä ilman elinympäristössävtapahtuneita muutoksia. Tällaisissa tapauksissa metsänkäsittelyn erityisohjeita on vaikea kohdentaa soidin- keskukseen, vaan aluetta on tarkasteltava laajemmin koko soidinalueena (1 km:n säde = 300 ha). Soidinkuolemalta näyttävässä tilanteessa voi olla kyse soidinpaikan siirtymästä; tällöin uutta soidinpaikkaa on etsittävä noin puolen kilometrin säteellä. **VIITE 19**

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinalueen tavoitekuva

Soidinalueella metsolle sopivan metsän peitteisyys on yli kolmannes, mieluiten yli puolet, soidinalueen kokonaispinta-alasta, mukaan lukien vesistöt, pellot ja muut avoimet alueet. Tähän pääsemistä helpottaa, jos soidinalueella on eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöön soveltuvia metsiä. Soidinalueesta yhtäaikaiseksi uudistusalaksi suositellaan enintään 8 hehtaaria. Soidinalueella sijaitsevien uudistusalojen suurin suositeltu leveys on 300 metriä. Lähellä soidinpaikkaa olevat uudistusalat ovat pienialaisia. Uudistus- alojen koko voi kasvaa kohti soidinalueen reunoja. Alle puolen kilometrin päässä soidinpaikasta yhtenäisen uudistusalan koko ei suositella olevan yli 4 hehtaaria. Näin soidinpaikan ja päiväreviirien väliset yhteydet säilyvät.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinalueen metsänkäsittely

Kun soidinalueella eli metsokukkojen elinalueilla tehdään uudistushakkuita, soidinpaikalta säilytetään puustoinen yhteys varttuneeseen metsään. Yhteyksiä tulee olla eri puolille soidinpaikasta, jotta mahdollisimman monen kukon päiväreviirille on puustoinen yhteys. Soidinpaikka ei saa jäädä uudistusalojen tai muiden metsolle soveltumattomien avoimien alueiden ympäröimäksi saarekkeeksi. Uudistusalojen väliin jätetään vähintään 100 metriä leveä puustoinen alue käytäväksi. Välialueita voidaan uudistaa, kun aiemmin uudistetun alan puusto on keskipituudeltaan yli 6 metriä. Osalla kuviosta voidaan ensiharvennus tehdä normaalia aikaisemmin, ja rehevillä kasvupaikoilla osa taimikoista voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Mikäli alalla on luontaista kuusialikasvosta, voidaan alaa hoitaa eri-ikäisen metsänkasvatuksen keinoin.
Metson elinympäristöissä suositellaan säästettäväksi mäntysekoitusta kuusikoissa, kuusiryhmiä ja kuusiali- kasvosta männiköissä ja haaparyhmiä männiköissä ja mänty-kuusi-sekametsissä. Harvennuksissa harvennusvoimakkuutta tulisi vaihdella ja säilyttää sopiviin paikkoihin tiheikköjä.
Rehevillä kasvupaikoilla taimikkoa voidaan harventaa normaalia harvemmaksi metsälain sallimissa puitteissa. Puulajivalinnassa suositaan mäntyä ja alikasvoksena kuusta. Pieni määrä haapaa on eduksi metsolle, ja lehtipuusto on kaikelle riistalle tärkeää ja lisää metsän monimuotoisuutta.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinpaikan tavoitekuva

Soidinpaikan tavoitekuva on tiheydeltään vaihteleva peitteinen männikkö tai mänty- tai kuusivaltainen seka- metsä. Soidinpaikalla on usein rämettä tai kallioita, ja maasto on tyypillisesti kumpareinen ja kenttäkerros peitteinen. Soidinpaikalla on puustoltaan väljiä osia ja pieniä aukkoja sekä suojana alikasvoskuusia, tiheikköjä tai muuta näkösuojaa kenttätasossa.
Yli puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta tulee aina olla metsää, jonka keskipituus on vähintään kuusi metriä ja runkoluku yli 400 runkoa hehtaaria kohti.

# Metson soidinalueen käsittely

## Soidinpaikan metsänkäsittely

Metson soidinpaikoilla suositellaan puuston kasvatusajan pidentämistä, mutta sillä on vaikutusta taloudelliseen tulokseen. Jos varsinaisen soidinpaikan käsittelyä tarvitaan, se tehdään varovasti muuttamalla hyvin vähän puuston kuvaa.
Valtaosa soitimista sijaitsee nykyään nuorissa kasvatusmetsissä, jotka suuremmassa tarkastelumittakaavassa täyttävät metson tilan ja metsäpeitteisyyden tarpeet. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä tavallista aikaisemmin. Hakkuajankohdaksi voi valita kesä-, syksy- tai talvihakkuun, kohteen ominaisuuksien ja hakkuukelpoisuuden mukaan. Soidinpaikalle ei suositella hakkuita soidinten aikaan Etelä-Suomessa 15.3.–20.5. ja Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5. välisinä aikoina.
Kaikissa metsänkäsittelyvaiheissa soidinpaikalla säilytetään runsaasti mäntyä, myös vahvaoksaisia puu- yksilöitä. Tavoitenäkyvyys soidinpaikalla kenttätasossa (metson silmänkorkeudella eli 40–60 cm:n korkeudella) on 20–70 m. Rehevillä, pintakivisillä ja kumpareisilla kasvupaikoilla tehdään tarvittaessa vaihteleva alikasvoksen raivaus.

Uudistaminen tulisi toteuttaa pieninä aukkoina tai kapeina juotteina, joiden väliin jätetään soidinpaikaksi kelvollisia kuvioita. Seuraava kaista hakataan vasta edellisen ehdittyä ensiharvennusikään. Myös eri-ikäis- rakenteinen metsänkasvatus voi auttaa turvaamaan metsolle tärkeän riittävän peitteisyyden ja sopivan suojaisan, mutta ei liian tiheän puustorakenteen.
Uudistushakkuuvaiheessa soidinpaikan metsää käsitellään varovaisesti. Nuoressa metsässä sijaitsevan soidinpaikan kasvatushakkuu, ja jopa sen aikaistaminen, parantaa useimmiten paikan soidinkelpoisuutta. Soidinpaikalla metsän rakenteen tulee olla vaihteleva. Raivauksesta ja taimikonhoidosta lähtien soidinpaikalle luodaan tiheitä ja väljiä alueita sekaisin.
Nuoren ja varttuneen metsän soidinpaikalla puustoa harvennetaan tavalliseen tapaan. Mikäli soidinpaikan ensiharvennuskohde on korjuuteknisistä syistä tarpeen raivata ennakolta, raivataan poistettavien aines- puurunkojen tyvet metrin säteellä ja muualta poistetaan hakkuuta selvästi haittaava alikasvos. Erityisen tärkeää on säästää osa kuusialikasvoksesta. Osa ensiharvennuksista voidaan tehdä normaalia aikaisemmin. Tavoite- runkoluku viimeisen harvennushakkuun jälkeen on 400–800 runkoa/ha.

Päätehakkuuvaiheen metsässä tunnettu soidinkeskus jätetään pääsääntöisesti hakkaamatta, mutta suurella, yli kymmenen kukon soidinpaikalla voidaan tehdä varovaisia pienaukko-, väljennys- tai erirakenteisuutta lisääviä hakkuita myös soidinkeskuksen alueella.
Soidinpaikka uudistetaan pienialaisin hakkuin, joissa uudistusalan maksimikoko on 1 hehtaari ja keski- leveys enintään 50 m. Suositeltavinta on toteuttaa uudistaminen siten, että uudistusalojen väliin jää vähintään 100 m leveä metsolle sovelias alue. Tätä välialuetta ryhdytään uudistamaan vasta, kun viereinen uudistusala on saavuttanut ensiharvennusvaiheen.

Metson soidinta ja sen ympäristöä tarkastellaan kahdessa eli soidinpaikan ja soidinalueen vyöhykkeessä, joille on omat metsänkäsittelyohjeensa. Soidinpaikka (noin 20 ha) koostuu kukkojen soidinreviireistä. Soidinalue (noin 300 ha) muodostuu kukkojen päiväreviireistä, jotka ulottuvat noin kilometrin päähän soidinpaikasta. Metson vaatimukset soidinpaikan suhteen ovat suhteellisen väljät, ja soidinpaikan ja -keskuksen sijaintiin vaikuttaakin ennen muuta päiväreviirien sijainti ja laatu. **VIITE 17**

Riistametsänhoidon erityisalueet

Riistan suosiminen metsänhoidossa ja hakkuissa 

Metson soidinta ja sen ympäristöä tarkastellaan kahdessa eli soidinpaikan ja soidinalueen vyöhykkeessä, joille on omat metsänkäsittelyohjeensa. Soidinpaikka (noin 20 ha) koostuu kukkojen soidinreviireistä. Soidinalue (noin 300 ha) muodostuu kukkojen päiväreviireistä, jotka ulottuvat noin kilometrin päähän soidinpaikasta. Metson vaatimukset soidinpaikan suhteen ovat suhteellisen väljät, ja soidinpaikan ja -keskuksen sijaintiin vaikuttaakin ennen muuta päiväreviirien sijainti ja laatu. VIITE 17

Metson soidinalueen käsittely

Lumituhojen esiintyminen, niiden vaikutukset metsätalouteen ja ennustetut muutokset ilmastonmuutoksessa Lumituhot ovat pinta-alaltaan merkittävin abioottinen metsätuhojen aiheuttaja Suomessa. Merkittäviä lumituhoja on esiintynyt Suomessa noin 3–17 vuoden välein Solantie R. 1994. Effect of weather and climatological background on snow damage of forests in Southern Finland in November 1991. Silva Fennica 28: 203–211.. Suurimmat tuhoriskit ovat ylitiheissä nuorissa puustoissa, joissa raskas märkä lumi ja alijäähtynyt vesi taivuttaa ja katkoo puiden runkoja ja latvuksia. Suurimmassa vaarassa ovat ylitiheinä kasvaneet ja latvuksiltaan supistuneet männiköt ja koivikot, jotka on hiljattain harvennettu. Kuusi on kestävämpi, mutta latva voi katketa painavan lumikuorman takia. Lumituhoriski kasvaa lannoituksen jälkeen Valinger, E., Lundqvist, L. &amp; Brandel, G. 1994. Wind and snow damage in a thinning and fertilisation experiment in Pinus sylvestris. Scandinavian Journal of Forest Research 9: 129–134..&nbsp;Lumituhot altistavat puustoa myös muille tuhonaiheuttajille kuten kirjanpainajalle, ytimennävertäjille ja juurikäävälle. Lumituhoja esiintyy koko maassa, mutta ne ovat tavallisimpia erityisesti korkeilla tykkylumen alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa, jotka ovat yli 180 metriä merenpinnasta. Lumituhojen on havaittu yleistyvän jo 100 m korkeudessa merenpinnasta Nykänen, M-L., ym. 1997. Factors affecting snow damage of trees with particular reference to European conditions. Silva Fennica 31, 193– 213.&nbsp;ja niitä voi esiintyä myös alemmilla maastonkohdilla. Maaston suhteellinen korkeus ympäröivään alueeseen vaikuttaa tuhoriskiin. Etenkin vedenjakaja-alueilla ja mäkisillä seuduilla lumituhot ovat tavallisia, kuten Etelä-Suomen Salpausselän ja Lohjanharjun ympäristöt sekä Nuuksion ylänköseutu. Etelärannikolla lumituhoja voi satunnaisesti esiintyä mereltä tulevan kosteuden vuoksi. Suurin riski lumen kertymiselle latvukseen on lämpötilan ollessa -3 °C - +1 °C Solantie R. 1994. Effect of weather and climatological background on snow damage of forests in Southern Finland in November 1991. Silva Fennica 28: 203–211., jolloin kostea lumi kiinnittyy parhaiten oksiin. Lumikuorman tyypillisiä seurauksia ovat rungon murtuma ja taipuminen sekä puiden kaatuminen, jos maa ei vielä ole routaantunut. Latvusmuodon ansiosta kuusi on mäntyä kestävämpi, mutta kuusen latva voi kuitenkin katketa raskaan lumikuorman alla Peltola, H., Kellomäki, S., Väisänen, H., Ikonen, V-P. 1999. A mechanistic model for assessing the risk of wind and snow damage to single trees and stands of Scots pine, Norway spruce and birch. Canadian Journal of Forest Research 29:647-661..&nbsp;Voimakas tuuli yhdessä oksiin kiinnittyneen, jäätyneen lumitaakan kanssa saattaa aiheuttaa rungon murtumia ja oksien katkeamista. Ilmastonmuutoksen seurauksena talvisateet runsastuvat, mikä aiheuttaa keskimäärin suurempia lumikuormia puiden oksille Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueilta Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä Lehtonen, I., Venäläinen, A., &amp; Gregow, H. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa metsänhoidon näkökulmasta. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2020:5.. Syynä tähän on lisääntyvä huurteen kertyminen ja voimakkaiden, märkää lunta tuovien sateiden yleistyminen Lehtonen, I., Kämäräinen, M., Gregow, H., Venäläinen, A., Peltola, H. 2016. Heavy snow loads in Finnish forests respond regionally asymmetrically to projected climate change. Nat. Hazards Earth Syst. Sci., 16(10): 2259-2271.. Etelä- ja Länsi-Suomessa puiden raskaat lumikuormat vähenevät tulevina vuosikymmeninä. Etelä-Suomessa esiintyy jatkossa myös ajoittain suuria lumikuormia. Lumituhojen riski vuoteen 2040 ja 2070 mennessä. Voimakkaasti kasvaviin lumituhoihin kannattaa tulevina vuosikymmeninä varautua etenkin Suomen pohjoisosissa. Lumituhoriski kasvaa lykätessä ensiharvennusta niin pitkään, että puut alkavat riukuuntua. Kuva: © Sakari Pönniö.

Metsätuho on lähinnä kasvavaan puustoon aiheutunut puuston arvoa alentava, kasvua heikentävä tai puustoa hävittävä tapahtumasarja, joka aiheuttaa vahinkoa metsien hyödyntämiselle.
Vahingon taloudellinen merkittävyys metsänomistajalle riippuu hänen kokonaistilanteestaan, tuhon ja taloudellisen riskin kantokyvystä. Mikä tulkitaan metsätuhoksi, riippuu siitä mikä merkitys sillä on metsänomistajan taloudelle. Yksittäisten puiden tuhot ovat normaalia luonnon monimuotoisuutta.

Vahinkojen vakavuus kohdemetsikölle voi vaihdella huomattavasti johtuen vallitsevien sääolosuhteiden suotuisuudesta, maantieteellisestä sijainnista, metsikön rakenteesta, puulajijakaumasta, maaperästä, käsittelyhistoriasta ja tuhonaiheuttajien esiintymisistä.
Bioottiset (elolliset) ja abioottiset (elottomat) tuhonaiheuttajat voivat toimia joko yksin tai kytkeytyneinä toisiinsa. Vaikutus puustolle voi olla lyhytaikainen tai kestää kiertoajan loppuun saakka. Metsätuho voi kohdistua ensisijaisesti terveeseen puustoon tai tuho voi kohdistua toissijaisesti jo heikentyneeseen puustoon tai puuainekseen.
Metsätuho on terminä vakiintunut metsänhoitoon, lisäksi käytetään puustotuho termiä.

Metsiin kohdistuu erilaisia tuhoriskejä, jotka toteutuessaan haittaavat puuston terveyttä, kasvukykyä sekä taloudellista jalostusarvoa. Riskien tunnistaminen ja ennakointi ovat keskeinen osa metsänkasvatusta.
Tuhoja aiheuttavat ilmastolliset tekijät kuten tuuli, lumi, halla ja kuivuus. Elollisia tuhonaiheuttajia ovat erilaiset nisäkkäät, hyönteiset, sienet sekä kasvitaudit. Metsänomistaja voi ratkaisuillaan vaikuttaa metsiensä elinvoimaisuuteen ja puuston tuhonkestävyyteen. Tutustu myös [metsätuhoriskien hallintaan](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-laadunhallinta-ja-riskienhallinta) Metsätilan hoito-osiossa.

# Lumituhojen torjunta

## Lumituhojen esiintyminen, niiden vaikutukset metsätalouteen ja ennustetut muutokset ilmastonmuutoksessa

Lumituhot ovat pinta-alaltaan merkittävin abioottinen metsätuhojen aiheuttaja Suomessa. Merkittäviä lumituhoja on esiintynyt Suomessa noin 3–17 vuoden välein . Suurimmat tuhoriskit ovat ylitiheissä nuorissa puustoissa, joissa raskas märkä lumi ja alijäähtynyt vesi taivuttaa ja katkoo puiden runkoja ja latvuksia. Suurimmassa vaarassa ovat ylitiheinä kasvaneet ja latvuksiltaan supistuneet männiköt ja koivikot, jotka on hiljattain harvennettu. Kuusi on kestävämpi, mutta latva voi katketa painavan lumikuorman takia. Lumituhoriski kasvaa lannoituksen jälkeen . Lumituhot altistavat puustoa myös muille tuhonaiheuttajille kuten kirjanpainajalle, ytimennävertäjille ja juurikäävälle.
Lumituhoja esiintyy koko maassa, mutta ne ovat tavallisimpia erityisesti korkeilla tykkylumen alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa, jotka ovat yli 180 metriä merenpinnasta. Lumituhojen on havaittu yleistyvän jo 100 m korkeudessa merenpinnasta ja niitä voi esiintyä myös alemmilla maastonkohdilla. Maaston suhteellinen korkeus ympäröivään alueeseen vaikuttaa tuhoriskiin. Etenkin vedenjakaja-alueilla ja mäkisillä seuduilla lumituhot ovat tavallisia, kuten Etelä-Suomen Salpausselän ja Lohjanharjun ympäristöt sekä Nuuksion ylänköseutu. Etelärannikolla lumituhoja voi satunnaisesti esiintyä mereltä tulevan kosteuden vuoksi.
Suurin riski lumen kertymiselle latvukseen on lämpötilan ollessa -3 °C - +1 °C , jolloin kostea lumi kiinnittyy parhaiten oksiin. Lumikuorman tyypillisiä seurauksia ovat rungon murtuma ja taipuminen sekä puiden kaatuminen, jos maa ei vielä ole routaantunut. Latvusmuodon ansiosta kuusi on mäntyä kestävämpi, mutta kuusen latva voi kuitenkin katketa raskaan lumikuorman alla . Voimakas tuuli yhdessä oksiin kiinnittyneen, jäätyneen lumitaakan kanssa saattaa aiheuttaa rungon murtumia ja oksien katkeamista.

Ilmastonmuutoksen seurauksena talvisateet runsastuvat, mikä aiheuttaa keskimäärin suurempia lumikuormia puiden oksille Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueilta Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä . Syynä tähän on lisääntyvä huurteen kertyminen ja voimakkaiden, märkää lunta tuovien sateiden yleistyminen . Etelä- ja Länsi-Suomessa puiden raskaat lumikuormat vähenevät tulevina vuosikymmeninä. Etelä-Suomessa esiintyy jatkossa myös ajoittain suuria lumikuormia.

# Lumituhojen torjunta

## Lumituhojen ennaltaehkäisy ja tuhoalueen hoito

- Tehdään harvennukset ja taimikonhoidot ajallaan, jotta puusto ei pääse riukuuntumaan. Tämä on keinoista tärkein.
- Riskialueiden männiköt harvennetaan lievästi ja tavanomaista useammin .
- Valitaan puulajit huolella metsänuudistuksessa. Sekapuustoisuus auttaa pienentämään riskiä.
- Suuren lumituhoriskin alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa voidaan suosia kuusta, jatkuvaa kasvatusta, lehtipuun tuomaa sekapuustoisuutta.
Lumituhoihin voidaan varautua tarkastelemalla ennustemalleja korkean riskin kohteista. Riskin ennustamiseen käytetään säätekijöihin, ilmastoennusteisiin, metsikkötekijöihin ja topografiaan liittyviä parametrejä. Lumituhoille alttiiden tekijöiden tarkastelu auttaa metsänhoidollista sopeutumista korkean riskin alueilla. Luonnonvarakeskus ja Ilmatieteen laitos ovat tuottaneet [lumituhomalleja](https://metsainfo.luke.fi/fi/metsatuhoriskikartta), joiden avulla voi tarkastella haluttua kohdealuetta . Ilmatieteen laitoksen kehittämät lumituhomallit osoittavat puiden lumikuorman kasvavan Suomen koillis- ja pohjoisosissa .

Lumituhot ovat yleisimpiä nuorissa puustoissa. Suurimmassa vaarassa ovat ylitiheinä kasvaneet latvuksiltaan supistuneet männiköt ja koivikot, jotka on harvennettu äskettäin .

Lumituhopuiden korjuuseen talousmetsissä täytyy ryhtyä lain metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) nojalla, jos kuusivaltaista tuhopuuta on yli 10 m² hehtaarilla. Mäntypuuston kohdalla raja-arvo on 20 m² hehtaarilla. Lumituhopuut tulee korjata pois metsästä metsätuholain säätämien aikarajojen mukaan, sillä lumenmurrot altistavat kohteen puut hyönteis- ja sienituhoille. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi metsänomistajalta:
- 1.9.–31.5. kaadettu tai luonnontuhossa vahingoittunut kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (kuva alla):
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu tai vahingoittunut kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.
Lumituhoalueilla sovelletaan metsälakia normaalisti ja metsänkäyttöilmoitukset tulee tehdä sen mukaisesti. Katso lisäohjeita metsä- ja metsätuholain soveltaminen [tykkytuhoalueiden puunkorjuussa](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/tykkylumi-ohje-toimijoille_0.pdf).

Lumituhot ovat tavallisimpia Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta niitä esiintyy kaikkialla. Suurimmat tuhoriskit ovat ylitiheissä nuorissa puustoissa ja vaaranlakien metsissä. Ajallaan tehty taimikonhoito ja ensiharvennus vähentävät riskiä.

Lumituhojen torjunta

2025 Syyskuu Metsätilan hoito -kokonaisuus uudistuu. Ensimmäisessä vaiheessa artikkelit jaettiin uusiin kategorioihin: Metsien kestävä hoito ja käyttöMetsänomistamisen tavoitteetMetsänhoidon käsitteet ja luokittelutMetsäsuunnitteluTalous, laatu ja riskienhallintaMetsänomistuksen tilanteitaMaaliskuu Pienpäivitys Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta -artikkeliin: "Metsän voi uudistaa myös muulla puulajilla, mutta silloin on metsälain mukaan esitettävä uudistushakkuuta edeltävässä metsänkäyttöilmoituksessa selvitys puulajin kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen olosuhteisiin." Tekstissä puhuttiin aiemmin lupamenettelystä. Samalla lisättiin tietoa, kuinka metsäsertifiointi rajoittaa vierasperäisten lajien käyttöä. 2024 Joulukuu Uusi koonti Metsätilan hoito -artikkeliin Metsänhoidon laadunhallinta ja riskienhallinta, osio: Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa sekä päivitys Metsänhoidon toimenpide -artikkeliin Metsänhoidon laadunhallinta. Lisätietoa muutoksesta. Päivitetty Metsänhoidon toimenpide -artikkeli Lannoitus. Jaettu kahteen osaan Lannoitus turvemaalla ja Lannoitus kivennäismaalla. Lisätietoa muutoksesta. Päivitetty artikkeli Puuston kiertoajan pidentäminen. Lisätietoa muutoksesta. Päivitetty artikkelia Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa. Lisätty sisältöä luontopainotuksen näkökulmiin: Luontopainotus metsätilan hoidossaLuontoa painottava -toimintamalli metsätilan hoidossaLuonnonhoidon suunnittelu tilatasollaTilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnuksetLuonnonhoidon mitoituksen vertailutasotLuontoaiheisia päivityksiä myös: Päivitetty Kulotus-artikkeli.Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinotTäsmennetty Metsän suojelu -artikkelin listausta Metsän suojelun suunnittelu metsätilan hoidossaMetsien kestävä hoito ja käyttö -artikkelissa päivitetty kappaleet Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä ja Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissäMarraskuu Päivitetty artikkelit lajien turvaamisesta. Metsätilan hoito, Luontokohteet ja lajien turvaaminen, otsikot Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä, Lainsäädäntö suojelee lajistoa ja Metsäsertifioinnin vaatimukset uhanalaisten lajien turvaamiseksiMetsänhoidon toimenpiteet, Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssäLisätietoa uudistuksestaLisätty kooste keskeisistä metsänhoidon suositusten taulukoista. Harvennusmalleihin on lisätty uudet rauduskoivikon harvennusmallit. Harvennusmallien ohjeistukseen on lisätty linkki erillisiin koulutusaineistoihin, joista on tehty omat versiot metsänomistajille, metsäammattilaisille ja tietojärjestelmien kehittäjille: Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi). Aineistot auttavat mm. valitsemaan metsänomistajan tavoitteisiin sopivan harvennustavan ja käyttämään mallien hakutoimintoa. Lokakuu Metsänhoidon toimenpiteet: Ensiharvennus. Artikkeliin on päivitetty harvennusvoimakkuuksia ohjaavat suositustaulukot. Taulukoissa kuvataan hoidetun nuoren tasaikäisen kasvatusmetsän ensiharvennuksen ajankohta ja runkoluku hakkuun jälkeen eteläisessä, keskisessä ja pohjoisessa Suomessa. Taulukoihin lisättiin tarkennukset runkolukujen tulkintaan metsälain asetuksen mukaisesti. Lisätietoa uudistuksestaNeuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle. Uusi taustatietoartikkeli, joka auttaa hyödyntämään metsänhoidon suosituksia ja neuvoo metsänomistajaa metsänhoitoon perehtymisen alkuvaiheissa. Palvelussa on julkaistu tekoälyavusteinen hakutoiminto, beta-versio. Palvelua voi käyttää suomeksi ja ruotsiksi. Elokuu Metsänhoidon toimenpiteet: Uudistettu suositus sekametsän perustamiseen ja kasvatukseen. Lisätietoa uudistuksestaMetsätilan hoito: Uudistettu suositus Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa Lisätietoa uudistuksestaToukokuu Rajapintaoppaassa esitellään uusia esimerkkejä, kuinka metsänhoidon suositukset on liitetty osaksi muita palveluita: Metsä Groupin Metsäverkko ja Metsälehden Metsätietäjä. Tammikuu Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit ovat täydentyneet uusilla vaihtoehdoilla. Beta-vaihe on päättynyt. Katso myös 11/24 julkaistu koulutusaineisto: Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi) 2023 Joulukuu Lannoitus-artikkeli on päivitetty. Päivityksiä on odotettavissa myös 2024 (turvemaiden lannoitus ja tarkennuksia kohdevalintaan). Metsänhoidon toimenpiteet, Luonnonhoito ja monimuotoisuus -kategorian esittelyteksti päivitetty. Kategoriassa julkaistu uudet ja uudistetut artikkelit: Säästöpuiden jättäminenLahopuun turvaaminenTekopökkelöiden tekeminenSuojatiheikköjen jättäminen ja&nbsp;Lehtipuusekoituksen ylläpito.&nbsp;Uusittu Metsätilan hoito -artikkeli Luontokohteet ja lajien turvaaminen Uusi kategoria, Metsänhoidon toimenpiteet, Luontokohteiden turvaaminen ja kategoriassa uudet artikkelit: Pienvesien ja vesistöjen elinympäristötKallioelinympäristötLehdotSuoelinympäristötPaahdeympäristötMonimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsätPuustoiset perinneympäristötPäivitettyä FSC-metsäsertifiointikriteeristöä koskevat tiedot on päivitetty kauttaaltaan metsänhoidon suositusten artikkeleihin. Pienpäivitykset artikkeleihin Metsitys ja Metsänviljely kylvämällä. Marraskuu Päivitetty energiapuuta koskevat suositukset, ks. kategoria: Energiapuun korjuu Syyskuu Päivitetty artikkeli Hirvieläintuhojen torjunta Kesäkuu Päivitetty PEFC-metsäsertifioinnin kriteereistä kertovat tekstit päivitetyn standardin mukaisiksi. Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa pohjavesialueilla (FSC ja PEFC)Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC ja PEFC)Ojien kunnostukseen soveltumattomat kohteetMetsäsertifioinnin vaatimukset ojituksen kunnostuksessaMonikäytön vaatimukset metsäsertifioinnissaMetsäsertifioinnin vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisessaMetsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussaVesien laadun turvaaminen uudistusalojen energiapuun korjuussaMetsäsertifioinnin vaatimukset säästö- ja lahopuilleLuontokohteet ja lajien turvaaminenSuometsien hoidon erityispiirteetPölyttäjien suosiminen metsänhoidossa. Uusi artikkeli esittelee kuinka metsänomistaja voi edistää pölyttäjien elinolosuhteita erilaisissa kohteissa ja työlajeissa. Metsänhoidon suositusten sanasto on lisätty palveluun. Yksittäisen artikkelin tärkeät sanat ja niiden lyhyet selitteet löytyvät Yleistietoa välilehdeltä. Rajapintaopas - entinen Kehittäjille-sivu on nyt laajempi Rajapintaopas, josta metsäalan palveluiden kehittäjät saavat tietoa, esimerkkejä ja käytännön ohjeita siitä, kuinka metsänhoidon suosituksilla voi rikastaa omia tietopalveluita ja tietojärjestelmiä. Palvelun etusivun uudistus. Toukokuu Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit, beta-versio Harvennusmallien esittely ja käyttöohjeHarvennusmallit, hakutoiminnon beta-versio Vesiensuojelu Vesiensuojelun suositukset on uudistettu laajasti: Metsätilan hoito - Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen (uusi artikkeli) Metsänhoidon toimenpiteet - kategoriasta Vesiensuojelu&nbsp;löytyy artikkelit: Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä (päivitetty laajasti)Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, ajantasaisuus tarkistettu, osin päivitetty)Suojavyöhykkeet ja rantametsät (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, pääosin uutta sisältöä, aiempien suositusten ajantasaisuus tarkistettu)Vedenpalautus suolle (uusi artikkeli)Rakennetun kosteikon perustaminen (päivitetty)Helmikuu Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta Artikkelissa on uudet taulukot Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi. Taulukoissa on tiedot kivennäis- ja turvemaille Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa. Tammikuu KehittäjilleRajapintapalvelussa 20.1.2023 käytössä olevat&nbsp;OperationTypeCode -koodit on listattu sivulle Kehittäjille. 2022 Joulukuu Metsän hakkuu- ja kasvatustavatKuva ja määrittelyt: Hakkuiden ja uudistamisen soveltaminen sekä metsän rakenteet jaksollisessa ja jatkuvassa kasvatuksessa Ilmastokestävä metsänhoito Koostesivu: Ilmastokestävä metsänhoito Uutta joulukuussa: Siemenalkuperän merkitys metsänkasvatuksessaSuometsien hoidon erityispiirteitäPuulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossaPohjois-Suomen erityispiirteetSuometsien hoito&nbsp;-kategoria, artikkelit&nbsp;päivitetty, kokonaan uusi: Soiden ennallistaminenPuuston kiertoajan pidentäminenMetsän suojeluMetsänviljely istuttamalla, istutustiheysLisäksi päivitetty eri metsänhoidon toimenpiteisiin: ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma välilehdelle Päätöksenteko ja sopeutumisen näkökulma välilehdelle Toteutus.Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat Taulukot uusittu: Metsänviljely istuttamalla, Toteutus, Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat Taulukoiden esitystapa Metsänhoidon suositusten taulukot, joita on aiemmin esitetty kuvina, ovat nyt aitoja taulukkoja. Katso esim. taulukko Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Marraskuu Metsänhoidon suositukset -&nbsp;Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet Metsänhoidon suositusten laadintaa ohjaaviin periaatteisiin on lisätty liite 8 Ekologinen kestävyys metsätilan hoidossa, samalla päivitettiin talousmetsien luonnonhoidon määritelmä: Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Dokumentin voi ladata sivulta Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet. Maanmuokkaus Metsänhoidon toimenpiteet -osan artikkelissa Maanmuokkaus/Toteutus on esitelty työlaji Jatkuvatoiminen laikkumätästys. Metsätuhojen torjunta Metsänhoidon toimenpiteet -osan Metsätuhot ja metsien terveys&nbsp;-kokonaisuudessa&nbsp;on julkaistu uudet artikkelit: Juurikääpätuhojen torjuntaKirjanpainajatuhojen torjuntaKuivuustuhojen torjuntaLumituhojen torjuntaMetsäpalojen torjuntaSienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjuntaTuulituhojen torjunta.Metsätilan hoito -osassa on täydennetty artikkelia&nbsp;Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa. Uudet väliotsikot: Puuston kasvusta ja terveydestä huolehtiminenIlmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiäMetsätuhoriskin hallinta perustuu ennakointiin ja reagointiinTerminologiaaLokakuu Visuaalinen uudistus: Metsänhoidon toimenpiteiden päätöksenteko-osiossa on kuvattu toimenpiteiden vaikutuksia talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään. Ko. otsikoissa on nyt selkeyttä lisäävät kuvakkeet. Myös lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vaatimuksille on omat kuvakkeensa. Ks. esim. Metsitys, Päätöksenteko Heinäkuu Uutta kuvitusta metsityksen suunnitteluun, metsitysketjut.&nbsp;Kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Lähdeviittaus muodossa Kuva: Juha Varhi, metsänhoidon suositukset, 2022 Kesäkuu Kehittäjille-sivulle lisätty tietoa metsätietostandardin koodistosta, integroinnin käyttötapauksista ja uutiskirjeen tilauksesta. Toukokuu Käännös englanniksi sivusta Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista:&nbsp;Q &amp; A, Best Practices for Sustainable Forest Management in Finland Helmikuu Uusi artikkeli Metsätilan hoito -kokonaisuuteen:&nbsp;Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa Tammikuu Uusi suosituskokonaisuus metsätilan hoitoon. Osa artikkeleista on uusia, osa siirretty palvelun sisällä, osa tuotu aiemmin julkaistuista pdf-muotoisista verkkojulkaisuista. Metsien kestävä hoito ja käyttö Kokonaiskestävä metsänhoito (uusi)&nbsp;Metsänomistajan päätöksenteon erilaiset tasot ja tavoitteet (uusi)&nbsp;Ilmastokestävyys osana metsänhoidon kokonaiskestävyyttä (uusi)&nbsp;Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä (siirretty)&nbsp;Monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla on pitkä aikajänne (siirretty)&nbsp;Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä (siirretty)&nbsp;Suomen metsät muuttuvassa ilmastossa (uusi)&nbsp;Ilmastonmuutoksen hillintä metsänkäsittelyssä (uusi)&nbsp;Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätilan hoidossa (uusi)&nbsp;Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen (uusi)&nbsp;Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa (uusi)&nbsp;Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa (uusi)&nbsp;Metsänhoidon perusteita Hiilenkierto metsäekosysteemissä ja puutuotteissa (uusi)&nbsp;Hiilenkiertoon liittyviä käsitteitä metsänhoidon suosituksissa (uusi)&nbsp;Metsien kasvupaikkatyypit ja aluejaot (siirretty)&nbsp;Lämpösummakartat ja aluejaot metsänhoidon suosituksissa (uudet kartat, siirretty)&nbsp;Metsien kehitysluokat (uusi verkkopalvelussa)&nbsp;Metsän käsittely-yksiköt (uusi verkkopalvelussa). 2021 Syyskuu Rekommendationer för skogsvård&nbsp;- metsänhoidon suositukset ruotsiksi Kehittäjille-sivu - tietoa rajapintapalvelun käytöstä Kesäkuu Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista&nbsp;- 11 kysymystä ja vastausta Huhtikuu Uusi suositus:&nbsp;Metsitys 2020 Joulukuu Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet&nbsp;- metsänhoidon suositusten johtoryhmän 25.11.2020 hyväksymät uudet periaatteet suositusten laadintaan.

# Viimeisimmät päivitykset

**Päivitysten kooste aikajärjestyksessä**

Aikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset metsänhoidon suosituksiin ja muihin sivuston merkittäviin tietokokonaisuuksiin.
Valikossa lisätietoartikkelit ovat aakkosjärjestyksessä.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2025

**Maaliskuu**

Metsätilan hoito -kokonaisuus uudistuu. Ensimmäisessä vaiheessa artikkelit jaettiin uusiin kategorioihin:
- [Metsien kestävä hoito ja käyttö](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)
- [Metsänomistamisen tavoitteet](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)
- [Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsanhoidon-kasitteet-ja-luokittelut)
- [Metsäsuunnittelu](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsasuunnittelu)
- [Talous, laatu ja riskienhallinta](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/talous-laatu-ja-riskienhallinta)
- [Metsänomistuksen tilanteita](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsanomistuksen-tilanteita)

Pienpäivitys [Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta#section-p151) -artikkeliin: "Metsän voi uudistaa myös muulla puulajilla, mutta silloin on metsälain mukaan esitettävä uudistushakkuuta edeltävässä metsänkäyttöilmoituksessa selvitys puulajin kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen olosuhteisiin." Tekstissä puhuttiin aiemmin lupamenettelystä. Samalla lisättiin tietoa, kuinka metsäsertifiointi rajoittaa vierasperäisten lajien käyttöä.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Joulukuu**

Uusi koonti Metsätilan hoito -artikkeliin **Metsänhoidon laadunhallinta ja riskienhallinta**, osio: [Laadunhallinta metsäomaisuuden hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-laadunhallinta-ja-riskienhallinta#section-p3863) sekä päivitys Metsänhoidon toimenpide -artikkeliin [Metsänhoidon laadunhallinta](/fi/toimenpiteet/metsanhoidon-laadunhallinta). [Lisätietoa muutoksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/metsanhoidon-laadunhallinta-artikkelien-paivitys).
Päivitetty Metsänhoidon toimenpide -artikkeli **Lannoitus**. Jaettu kahteen osaan [Lannoitus turvemaalla](/fi/toimenpiteet/lannoitus-turvemaalla) ja [Lannoitus kivennäismaalla](/fi/toimenpiteet/lannoitus-kivennaismaalla). [Lisätietoa muutoksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/lannoitus-artikkelin-paivitys).
Päivitetty artikkeli [**Puuston kiertoajan pidentäminen**](/fi/toimenpiteet/puuston-kiertoajan-pidentaminen). [Lisätietoa muutoksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/puuston-kiertoajan-pidentaminen-artikkelin-paivitys).

Päivitetty artikkelia Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa. Lisätty sisältöä [**luontopainotuksen näkökulmiin**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3814):
- [Luontopainotus metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3814)
- [Luontoa painottava -toimintamalli metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3832)
- [Luonnonhoidon suunnittelu tilatasolla](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3833)
- [Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3835)
- [Luonnonhoidon mitoituksen vertailutasot](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3837)
Luontoaiheisia päivityksiä myös:

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Marraskuu**

- Päivitetty [Kulotus](/fi/toimenpiteet/kulotus)-artikkeli.
- [Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot](/fi/toimenpiteet/talousmetsien-luonnonhoidon-ohjauskeinot)
- Täsmennetty Metsän suojelu -artikkelin listausta [Metsän suojelun suunnittelu metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu/toteutus#section-1364)
- Metsien kestävä hoito ja käyttö -artikkelissa päivitetty kappaleet [Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä ](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto#section-p1787)ja [Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto#section-p1790)
Päivitetty artikkelit **lajien turvaamisesta**.

- Metsätilan hoito, Luontokohteet ja lajien turvaaminen, otsikot [Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1918), [Lainsäädäntö suojelee lajistoa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1919) ja [Metsäsertifioinnin vaatimukset uhanalaisten lajien turvaamiseksi](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p3742)
- Metsänhoidon toimenpiteet, [Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä](/fi/toimenpiteet/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa)
- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa-artikkelin-paivitys)
Lisätty **kooste keskeisistä metsänhoidon suositusten** [**taulukoista**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/taulukot)**.**
Harvennusmalleihin on lisätty uudet [**rauduskoivikon harvennusmalli**t](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku?mainTreeSpecies=Rauduskoivu).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Lokakuu**

**Harvennusmallien** ohjeistukseen on lisätty linkki erillisiin **koulutusaineistoihin**, joista on tehty omat versiot metsänomistajille, metsäammattilaisille ja tietojärjestelmien kehittäjille: [Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi)](https://tapio.fi/aineistopankki/oppaat-ja-tyovalineet/metsan-harventaminen-ja-harvennusmallien-kaytto-koulutusaineisto/). Aineistot auttavat mm. valitsemaan metsänomistajan tavoitteisiin sopivan harvennustavan ja käyttämään mallien hakutoimintoa.
Metsänhoidon toimenpiteet: [**Ensiharvennus**](/fi/toimenpiteet/ensiharvennus). Artikkeliin on päivitetty harvennusvoimakkuuksia ohjaavat suositustaulukot. Taulukoissa kuvataan hoidetun nuoren tasaikäisen kasvatusmetsän ensiharvennuksen ajankohta ja runkoluku hakkuun jälkeen eteläisessä, keskisessä ja pohjoisessa Suomessa. Taulukoihin lisättiin tarkennukset runkolukujen tulkintaan metsälain asetuksen mukaisesti.

- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/ensiharvennus-suosituksen-uudistus)
[**Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle**](/fi/neuvoja-metsanhoitoon-tutustuvalle-metsanomistajalle). Uusi taustatietoartikkeli, joka auttaa hyödyntämään metsänhoidon suosituksia ja neuvoo metsänomistajaa metsänhoitoon perehtymisen alkuvaiheissa.
Palvelussa on julkaistu **tekoälyavusteinen hakutoiminto**, beta-versio. Palvelua voi käyttää [suomeksi ](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/ai-vastaus)ja [ruotsiksi](https://metsanhoidonsuositukset.fi/sv/ai-svar).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Elokuu**

Metsänhoidon toimenpiteet: Uudistettu suositus [**sekametsän perustamiseen ja kasvatukseen**](/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus)**.**
- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/sekametsan-kasvatus-artikkelin-paivitys)
Metsätilan hoito: Uudistettu suositus [**Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa**](/fi/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Toukokuu**

- [Lisätietoa uudistuksesta](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa-artikkelin-paivitys)
**Rajapintaoppaassa** esitellään uusia [esimerkkejä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/rajapintaopas/kayttotapauksia), kuinka metsänhoidon suositukset on liitetty osaksi muita palveluita: Metsä Groupin Metsäverkko ja Metsälehden Metsätietäjä.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2024

**Tammikuu**

[**Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit**](/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit) ovat täydentyneet uusilla vaihtoehdoilla. Beta-vaihe on päättynyt. Katso myös 11/24 julkaistu koulutusaineisto: [Metsän harventaminen ja harvennusmallien käyttö (Tapio.fi)](https://tapio.fi/aineistopankki/oppaat-ja-tyovalineet/metsan-harventaminen-ja-harvennusmallien-kaytto-koulutusaineisto/)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Joulukuu**

[Lannoitus](/fi/toimenpiteet/lannoitus-turvemaalla)-artikkeli on päivitetty. Päivityksiä on odotettavissa myös 2024 (turvemaiden lannoitus ja tarkennuksia kohdevalintaan).
Metsänhoidon toimenpiteet, [Luonnonhoito ja monimuotoisuus](/fi/kategoriat/luonnonhoito-ja-monimuotoisuus) -kategorian esittelyteksti päivitetty. Kategoriassa julkaistu uudet ja uudistetut artikkelit:
- [Säästöpuiden jättäminen](/fi/toimenpiteet/saastopuiden-jattaminen)
- [Lahopuun turvaaminen](/fi/toimenpiteet/lahopuun-turvaaminen)
- [Tekopökkelöiden tekeminen](/fi/toimenpiteet/tekopokkeloiden-tekeminen)
- [Suojatiheikköjen jättäminen](/fi/toimenpiteet/suojatiheikkojen-jattaminen) ja
- [Lehtipuusekoituksen ylläpito](/fi/toimenpiteet/lehtipuusekoituksen-yllapito).

Uusittu Metsätilan hoito -artikkeli [Luontokohteet ja lajien turvaaminen](/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen)
Uusi kategoria, Metsänhoidon toimenpiteet, [Luontokohteiden turvaaminen](/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen)[ ](/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen)ja kategoriassa uudet artikkelit:
- [Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt](/fi/toimenpiteet/pienvesien-ja-vesistojen-elinymparistot)
- [Kallioelinympäristöt](/fi/toimenpiteet/kallioelinymparistot)
- [Lehdot](/fi/toimenpiteet/lehdot)
- [Suoelinympäristöt](/fi/toimenpiteet/suoelinymparistot)
- [Paahdeympäristöt](/fi/toimenpiteet/paahdeymparistot)
- [Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät](/fi/toimenpiteet/monimuotoisuudelle-merkittavat-kangasmetsat)
- [Puustoiset perinneympäristöt](/fi/toimenpiteet/puustoiset-perinneymparistot)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Marraskuu**

Päivitettyä **FSC**-metsäsertifiointikriteeristöä koskevat tiedot on päivitetty kauttaaltaan metsänhoidon suositusten artikkeleihin.
Pienpäivitykset artikkeleihin [Metsitys](/fi/toimenpiteet/metsitys) ja [Metsänviljely kylvämällä](/fi/toimenpiteet/metsanviljely-kylvamalla).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Syyskuu**

Päivitetty energiapuuta koskevat suositukset, ks. kategoria: [Energiapuun korjuu](/fi/kategoriat/energiapuun-korjuu)
Päivitetty artikkeli [Hirvieläintuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/hirvielaintuhojen-torjunta)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Kesäkuu**

Päivitetty PEFC-metsäsertifioinnin kriteereistä kertovat tekstit päivitetyn standardin mukaisiksi.
- Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa pohjavesialueilla (FSC ja PEFC)
- Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC ja PEFC)
- Ojien kunnostukseen soveltumattomat kohteet
- Metsäsertifioinnin vaatimukset ojituksen kunnostuksessa
- Monikäytön vaatimukset metsäsertifioinnissa
- Metsäsertifioinnin vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisessa
- Metsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussa
- Vesien laadun turvaaminen uudistusalojen energiapuun korjuussa
- Metsäsertifioinnin vaatimukset säästö- ja lahopuille
- Luontokohteet ja lajien turvaaminen
- Suometsien hoidon erityispiirteet
[Pölyttäjien suosiminen metsänhoidossa](/fi/toimenpiteet/polyttajien-suosiminen-metsanhoidossa). Uusi artikkeli esittelee kuinka metsänomistaja voi edistää pölyttäjien elinolosuhteita erilaisissa kohteissa ja työlajeissa.

[Metsänhoidon suositusten sanasto](/fi/sanasto) on lisätty palveluun. Yksittäisen artikkelin tärkeät sanat ja niiden lyhyet selitteet löytyvät Yleistietoa välilehdeltä.
[Rajapintaopas](/fi/rajapintaopas) - entinen Kehittäjille-sivu on nyt laajempi Rajapintaopas, josta metsäalan palveluiden kehittäjät saavat tietoa, esimerkkejä ja käytännön ohjeita siitä, kuinka metsänhoidon suosituksilla voi rikastaa omia tietopalveluita ja tietojärjestelmiä.
Palvelun etusivun uudistus.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

***Vesiensuojelu***

[Harvennusmallien esittely ja käyttöohje](/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit)[Harvennusmallit, hakutoiminnon beta-versio](/fi/harvennusmallihaku)
Vesiensuojelun suositukset on uudistettu laajasti:

[Metsätilan hoito - Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen](/fi/vesien-ja-vesielinymparistojen-turvaaminen) (uusi artikkeli)
[Metsänhoidon toimenpiteet - kategoriasta Vesiensuojelu](/fi/kategoriat/vesiensuojelu) löytyy artikkelit:
- [Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä](/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa) (päivitetty laajasti)
- [Vesiensuojelurakenteet ja -ratkaisut](/fi/toimenpiteet/vesiensuojelurakenteet-ja-ratkaisut) (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, ajantasaisuus tarkistettu, osin päivitetty)
- [Suojavyöhykkeet ja rantametsät](/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat) (uusi artikkeli, johon koottu aiheen suosituksia, pääosin uutta sisältöä, aiempien suositusten ajantasaisuus tarkistettu)
- [Vedenpalautus suolle](/fi/toimenpiteet/vedenpalautus-suolle) (uusi artikkeli)
- [Rakennetun kosteikon perustaminen](/fi/toimenpiteet/rakennetun-kosteikon-perustaminen) (päivitetty)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2023

**Tammikuu**

Artikkelissa on uudet taulukot [Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi](/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta/toteutus#section-1464). Taulukoissa on tiedot kivennäis- ja turvemaille Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjois-Suomessa.
***Kehittäjille***Rajapintapalvelussa 20.1.2023 käytössä olevat OperationTypeCode -koodit on listattu sivulle [Kehittäjille](/fi/kehittajille).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Ilmastokestävä metsänhoito***

***Metsän hakkuu- ja kasvatustavat***Kuva ja määrittelyt: [Hakkuiden ja uudistamisen soveltaminen sekä metsän rakenteet jaksollisessa ja jatkuvassa kasvatuksessa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p2594)
Koostesivu: [Ilmastokestävä metsänhoito](/fi/ilmastokestava-metsanhoito)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat***

Uutta joulukuussa:
- [Siemenalkuperän merkitys metsänkasvatuksessa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p2607)
- [Suometsien hoidon erityispiirteitä](/fi/suometsien-hoidon-erityispiirteet)
- [Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa](/fi/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa)
- [Pohjois-Suomen erityispiirteet](/fi/pohjois-suomen-erityispiirteet)
- [Suometsien hoito](/fi/kategoriat/suometsien-hoito) -kategoria, artikkelit päivitetty, kokonaan uusi: [Soiden ennallistaminen](/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen)
- [Puuston kiertoajan pidentäminen](/fi/toimenpiteet/puuston-kiertoajan-pidentaminen)
- [Metsän suojelu](/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu)
- [Metsänviljely istuttamalla, istutustiheys](/fi/toimenpiteet/metsanviljely-istuttamalla/toteutus#section-283)
- Lisäksi päivitetty eri metsänhoidon toimenpiteisiin: ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma välilehdelle Päätöksenteko ja sopeutumisen näkökulma välilehdelle Toteutus.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Taulukoiden esitystapa***

Taulukot uusittu: [Metsänviljely istuttamalla, Toteutus, Eri taimilajien suositeltavat istutusajankohdat](/fi/toimenpiteet/metsanviljely-istuttamalla/toteutus#section-281)
Metsänhoidon suositusten taulukot, joita on aiemmin esitetty kuvina, ovat nyt aitoja taulukkoja. Katso esim. taulukko [Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen eteläisessä ja keskisessä Suomessa](/fi/toimenpiteet/taimikonharvennus/toteutus#section-294).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Maanmuokkaus***

Metsänhoidon suositusten laadintaa ohjaaviin periaatteisiin on lisätty liite 8 Ekologinen kestävyys metsätilan hoidossa, samalla päivitettiin talousmetsien luonnonhoidon määritelmä: Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Dokumentin voi ladata sivulta [Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet).
Metsänhoidon toimenpiteet -osan artikkelissa Maanmuokkaus/Toteutus on esitelty työlaji [Jatkuvatoiminen laikkumätästys](/fi/toimenpiteet/maanmuokkaus/toteutus#section-1249).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

***Metsätuhojen torjunta***

Metsänhoidon toimenpiteet -osan [Metsätuhot ja metsien terveys](/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys) -kokonaisuudessa on julkaistu uudet artikkelit:
- [Juurikääpätuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/juurikaapatuhojen-torjunta)
- [Kirjanpainajatuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/kirjanpainajatuhojen-torjunta)
- [Kuivuustuhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/kuivuustuhojen-torjunta)
- [Lumituhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/lumituhojen-torjunta)
- [Metsäpalojen torjunta](/fi/toimenpiteet/metsapalojen-torjunta)
- [Sienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjunta](/fi/toimenpiteet/sienitautien-hyonteisten-ja-muiden-elollisten-metsatuhon-aiheuttajien-torjunta)
- [Tuulituhojen torjunta](/fi/toimenpiteet/tuulituhojen-torjunta).
Metsätilan hoito -osassa on täydennetty artikkelia [Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-laadunhallinta-ja-riskienhallinta). Uudet väliotsikot:

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Lokakuu**

- [Puuston kasvusta ja terveydestä huolehtiminen](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2395)
- [Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2397)
- [Metsätuhoriskin hallinta perustuu ennakointiin ja reagointiin](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2399)
- [Terminologiaa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa#section-p2402)
Visuaalinen uudistus: Metsänhoidon toimenpiteiden päätöksenteko-osiossa on kuvattu toimenpiteiden vaikutuksia talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään. Ko. otsikoissa on nyt selkeyttä lisäävät kuvakkeet. Myös lainsäädännön ja metsäsertifioinnin vaatimuksille on omat kuvakkeensa. Ks. esim. [Metsitys, Päätöksenteko](/fi/toimenpiteet/metsitys/paatoksenteko#section-784)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Kesäkuu**

Uutta kuvitusta [metsityksen suunnitteluun, metsitysketjut](/fi/toimenpiteet/metsitys/toteutus#section-796). Kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Lähdeviittaus muodossa Kuva: Juha Varhi, metsänhoidon suositukset, 2022
[Kehittäjille-sivulle](/fi/kehittajille) lisätty tietoa metsätietostandardin koodistosta, integroinnin käyttötapauksista ja uutiskirjeen tilauksesta.

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Helmikuu**

Käännös englanniksi sivusta Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista: [Q & A, Best Practices for Sustainable Forest Management in Finland](/en/QA-best-practices-sustainable-forest-management-finland)
Uusi artikkeli Metsätilan hoito -kokonaisuuteen: [Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa](/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-laadunhallinta-ja-riskienhallinta)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2022

**Tammikuu**

Uusi suosituskokonaisuus metsätilan hoitoon. Osa artikkeleista on uusia, osa siirretty palvelun sisällä, osa tuotu aiemmin julkaistuista pdf-muotoisista verkkojulkaisuista.
[Metsien kestävä hoito ja käyttö](/fi/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)
1 . Kokonaiskestävä metsänhoito (uusi)
2 . Metsänomistajan päätöksenteon erilaiset tasot ja tavoitteet (uusi)
3 . Ilmastokestävyys osana metsänhoidon kokonaiskestävyyttä (uusi)
4 . Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä (siirretty)
5 . Monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla on pitkä aikajänne (siirretty)
6 . Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä (siirretty)
7 . Suomen metsät muuttuvassa ilmastossa (uusi)
8 . Ilmastonmuutoksen hillintä metsänkäsittelyssä (uusi)
9 . Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätilan hoidossa (uusi)
[Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa](/fi/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa)
1 . Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen (uusi)
2 . Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa (uusi)
3 . Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa (uusi)

[Metsänhoidon perusteita](/fi/metsanhoidon-perusteita)
1 . Hiilenkierto metsäekosysteemissä ja puutuotteissa (uusi)
2 . Hiilenkiertoon liittyviä käsitteitä metsänhoidon suosituksissa (uusi)
3 . Metsien kasvupaikkatyypit ja aluejaot (siirretty)
4 . Lämpösummakartat ja aluejaot metsänhoidon suosituksissa (uudet kartat, siirretty)
5 . Metsien kehitysluokat (uusi verkkopalvelussa)
6 . Metsän käsittely-yksiköt (uusi verkkopalvelussa).

# Viimeisimmät päivitykset

## 2021

**Kesäkuu**

[Rekommendationer för skogsvård](/sv) - metsänhoidon suositukset ruotsiksi
[Kehittäjille-sivu](/fi/kehittajille) - tietoa rajapintapalvelun käytöstä

# Viimeisimmät päivitykset

## 2021

**Huhtikuu**

[Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista](/fi/usein-kysytyt-kysymykset-metsanhoidon-suosituksista) - 11 kysymystä ja vastausta
Uusi suositus: [Metsitys](/fi/toimenpiteet/metsitys)

# Viimeisimmät päivitykset

## 2020

**Joulukuu**

[Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet) - metsänhoidon suositusten johtoryhmän 25.11.2020 hyväksymät uudet periaatteet suositusten laadintaan.

Viimeisimmät päivitykset

Päivitysten kooste aikajärjestyksessäAikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset metsänhoidon suosituksiin ja muihin sivuston merkittäviin tietokokonaisuuksiin. Valikossa lisätietoartikkelit ovat aakkosjärjestyksessä.

Harvennusmallien käyttö Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä. Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat. Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi. Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos. Harvennusmallien käyttö turvemailla Turvemailla sovelletaan samoja harvennusmalleja kuin kivennäismailla. Kivennaismaiden puustoihin verrattuna turvemaiden metsiköitä voidaan kasvattaa hieman tiheämpänä. Hoidetuilla mäntyvaltaisilla turvemailla voidaan käyttää 2–3 m²/ha korkeampia leimausrajoja kuin näissä harvennusmalleissa esitetään. Vastaavasti jäävän puuston määrä voi turvemailla olla 1–2 m²/ha korkeampi kuin kivennäismailla. Harvennusmallien lukuohje Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha. Aluejako Etelä-Suomi, Väli-Suomi ja Pohjois-Suomi. Jako perustuu keskimääräiseen tehoisan lämpötilan summaan jaksolla 1981-2010. Havupuiden harvennusmallit, Etelä-Suomi Havupuiden harvennusmallit, Etelä-Suomi. Havupuiden harvennusmallit, Väli-Suomi Havupuiden harvennusmallit, Väli-Suomi. Havupuiden harvennusmallit, Pohjois-Suomi Havupuiden harvennusmallit, Pohjois-Suomi. Koivun harvennusmallit Koivun harvennusmallit.

# Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

**Uudistuneet hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallit**

Hoidettujen tasaikäisten kasvatusmetsien harvennusmallit uudistuivat vuosien 2023-2024 aikana. Uudistuvista malleista kerrotaan erilliseltä sivultaan, jonka löydät tästä [linkistä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit).
Voit myös siirtyä suoraan harvennusmallihakuun tästä [linkistä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku). Hausta saat haluamiesi parametrien mukaan sopivan harvennusmallin kuvaajan käyttöösi.
Tältä sivulta löydät aikaisemmat vuonna 2006 tuotetut harvennusmallien kuvaajat. Vanhoja harvennusmalleja käytetään silloin kun siirtyminen uudistettuihin harvennusmalleihin ei ole mahdollista tai se ei ole metsänhoidollisesti järkevää. Varsinkin karuilla kasvupaikoilla ja pohjoisessa Suomessa, ja jos ensiharvennus on toteutettu voimakkaana, voi olla vaikeaa saavuttaa uusien harvennusmallien leimausrajaa enää uudelleen. Näissä tilanteissa voidaan harvennusten suunnittelu ja toteutus tehdä edelleen vanhojen harvennusmallien mukaisesti.

Ensiharvennuksissa ei suositella käytettävän vanhoja harvennusmalleja, vaan ensiharvennuksissa käytetään aina uudistettuja harvennuksen jälkeisiä runkolukusuosituksia, jotka löytyvät [Ensiharvennus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/ensiharvennus/toteutus#section-387)-artikkelista. Tämän jälkeen myöhemmissä harvennuksissa käytetään uudistettuja harvennusmalleja.

# Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

## Harvennusmallien käyttö

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä.

# Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

## Harvennusmallien käyttö

**Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden**

Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat.
Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit.
Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi.

# Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

## Harvennusmallien käyttö

**Harvennusmallien käyttö turvemailla**

Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos.
Turvemailla sovelletaan samoja harvennusmalleja kuin kivennäismailla. Kivennaismaiden puustoihin verrattuna turvemaiden metsiköitä voidaan kasvattaa hieman tiheämpänä. Hoidetuilla mäntyvaltaisilla turvemailla voidaan käyttää 2–3 m²/ha korkeampia leimausrajoja kuin näissä harvennusmalleissa esitetään. Vastaavasti jäävän puuston määrä voi turvemailla olla 1–2 m²/ha korkeampi kuin kivennäismailla.

# Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

## Harvennusmallien käyttö

**Harvennusmallien lukuohje**

Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

Uudistuneet hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallitHoidettujen tasaikäisten kasvatusmetsien harvennusmallit uudistuivat vuosien 2023-2024 aikana. Uudistuvista malleista kerrotaan erilliseltä sivultaan, jonka löydät tästä linkistä.Voit myös siirtyä suoraan harvennusmallihakuun tästä linkistä. Hausta saat haluamiesi parametrien mukaan sopivan harvennusmallin kuvaajan käyttöösi. Tältä sivulta löydät aikaisemmat vuonna 2006 tuotetut harvennusmallien kuvaajat. Vanhoja harvennusmalleja käytetään silloin kun siirtyminen uudistettuihin harvennusmalleihin ei ole mahdollista tai se ei ole metsänhoidollisesti järkevää. Varsinkin karuilla kasvupaikoilla ja pohjoisessa Suomessa, ja jos ensiharvennus on toteutettu voimakkaana, voi olla vaikeaa saavuttaa uusien harvennusmallien leimausrajaa enää uudelleen. Näissä tilanteissa voidaan harvennusten suunnittelu ja toteutus tehdä edelleen vanhojen harvennusmallien mukaisesti. Ensiharvennuksissa ei suositella käytettävän vanhoja harvennusmalleja, vaan ensiharvennuksissa käytetään aina uudistettuja harvennuksen jälkeisiä runkolukusuosituksia, jotka löytyvät Ensiharvennus-artikkelista. Tämän jälkeen myöhemmissä harvennuksissa käytetään uudistettuja harvennusmalleja.

Metsä on osa metsänomistajan kokonaisvarallisuutta ja taloutta. Kannattavuutta voidaan oleellisesti kohentaa toiminnan huolellisella suunnittelulla ja perustelluilla investoinneilla.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

Metsä on osa metsänomistajan kokonaisvarallisuutta ja taloutta. Metsään sitoutunutta pääomaa voi vapauttaa myymällä puuta ja näin saadun rahan voi sijoittaa uudelleen esimerkiksi metsänhoitoon, arvopapereihin tai uusiin metsäkiinteistöihin. Metsä on melko varma sijoituskohde moneen muuhun kohteeseen verrattuna

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

**Panostusta metsään vai sen myynti?**

Suuria hankintoja rahoitetaan usein ottamalla lainaa. Oman talouden kokonaisuuden kannalta on tällöin hyvä verrata metsän tuottoa luoton kokonaishintaan. Ei ole järkevää kasvattaa varttunutta puustoa, jonka tuotto on alhainen, ja samanaikaisesti rahoittaa hankintoja kalliilla luotoilla.
Kiinteistön myynti voi myös olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista, jos sen markkina-arvo on korkeampi kuin sen puuntuotannollinen arvo eikä metsänomistaja arvosta metsän muita tuottamia hyötyjä kuin puuntuotantoa. Ennen myyntiä on syytä arvioida, nouseeko metsäkiinteistön kauppahinta mahdollisesti tulevaisuudessa.

Investoi metsään, jos
- olet valmis sitoutumaan pitkäaikaisesti metsänomistukseen ja perehtymään metsätalouteen.
- haluat suhteellisen turvallisen sijoituskohteen vakaalla tuotolla.
- arvostat metsän tarjoamia virkistys-, luonto- ja/tai muita käyttöarvoja.
Myy metsä, jos

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

**Metsä ollut vakaa sijoitus**

- sinulla ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä metsätalouteen
- et ole tyytyväinen metsän tuottoon (nettonykyarvo on tuottovaatimuksellasi laskettuna negatiivinen).
- sijoituksesi on jo hajautettu tarpeeksi tai tarvitset pääoman muuhun käyttöön.
- tila on pieni tai hajanainen, etkä halua panostaa tilan rakenteen kehittämiseen.
- metsän tunne- tai käyttöarvo on vähäinen.
Metsätaloutta pidetään yleensä pieniriskisenä sijoituksena. Sekä puun että metsämaan hinta vaihtelee, mutta vaihtelu on huomattavasti hillitympi kuin esimerkiksi osakkeiden. Puuntuotannon reaalituotto on ollut lähelle valtion obligaatioiden tuottoa 15 viime vuotta. Metsä- ja energiateollisuuden suunnittelemat investoinnit puuta käyttäviin laitoksiin Suomessa näyttävät ylläpitävän puun kysyntää.

Erilaiset tuhot voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä metsänomistajalle. Metsien tuhoalttiutta voi jossain määrin pienentää metsänhoidollisin keinoin, mutta tuhoriskiä on mahdotonta poistaa kokonaan. Esimerkiksi voimakkaan myrskyn tai metsäpalon aiheuttama tuho voi osua kaikenlaisiin metsiin. Taloudellista turvaa on mahdollista ostaa hankkimalla metsävakuutus. Metsänomistajan on syytä punnita vakuutuksen hintaa suhteessa sen tuomaan turvaan ja omaan riskinsietokykyyn.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsä varallisuutena

### Metsäsijoitus verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin.

##  [Metsä verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin](/fi/node/826)

Table
|   | Metsätalous | Osakkeet | Asuntosijoittaminen |
| --- | --- | --- | --- |
| Riski | Keskimääräistä riskittömämpi, säilyttää arvonsa hyvin. Riskiä voidaan hallita vakuuttamisella ja monipuolisilla metsänkasvatustavoilla. | Korkeampi riski suuremman volatiliteetin eli arvon vaihtelun vuoksi. Voidaan hallita hajauttamalla sijoitukset eri markkinapaikoille ja toimialoille. | Hyvin arvonsa säilyttävä omaisuuslaji, mutta hiukan metsäomaisuutta suurempi arvon vaihtelu. Vahingoilta voi suojautua vakuutuksilla. |
| Verotus | Menot vähennyskelpoisia, muita veroetuja, esim. metsävähennys vastikkeellisesti hankitun tilan omistajalle. Yhteismetsillä alhaisempi, 28 %:n pääomaverokanta. Varainsiirtovero 3 %. | Sama pääomaverokanta kuin metsätaloudessa. Myös osingot verotettavaa pääomatuloa. Ei varainsiirtoveroa. | Pääomatuloverotuksen piirissä. Asunto-osakkeiden varainsiirtovero 1,5 %. |
| Valtion tuet ja korvaukset | Kemera-tuet investoinneille ja korvauksia hirvituhoista, mutta kokonaisuutena merkitys vähäinen. | - | Remontointiin on ollut tarjolla erilaisia tukia, yleensä määräaikaisia esim. energiatehokkuusinvestoinnit, valtion suhdanneavustus. |
Metsäsijoitus verrattuna osakkeisiin ja asuntoihin.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden tulonlähteitä

Metsätalouden tulonlähteitä:
- aines- ja energiapuun myyntitulot tavanomaisesta talousmetsästä — yleensä valtaosa tuloista
- metsien monimuotoisuuden ylläpitäminen korvausta vastaan esimerkiksi METSO-rahoituksella
- puunmyyntitulot erikoispuusta kuten visakoivusta, jaloista lehtipuista tai joulupuista
- lisäarvo esimerkiksi luonto- ja maatilamatkailulle
- marjojen, sienten ja riistan tuottama taloudellinen hyöty – myös metsästysoikeuden vuokra
- maa-ainesten eli hiekan ja soran hyödyntäminen, mikä kuitenkin vähentää puuntuotannon pinta-alaa — luvanvaraista
- kuntan, jäkälän tai esimerkiksi rahkasammalen korjuu myyntiin
- kiinteistön arvonnousu, joka realisoituu myytäessä.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Strategia vaikuttaa metsätöiden toteutukseen**

Metsätalousyrityksillä on eri strategioita, jotka ohjaavat päätöksentekoa ja toimintaa. Metsäsuunnitelmaa laadittaessa on tärkeää, että suunnittelija tuntee yrityksen strategian. Suunnitelman tehtävänä on viedä valittu strategia käytäntöön. Suunnittelija esittää tällöin toimenpiteitä, jotka tukevat mahdollisimman hyvin valitun strategian toteutumista metsätalousyrityksessä.
Investoimalla metsänhoitoon nostetaan metsän tuottaman puun arvoa. Kasvatushakkuilla säädetään sekä puustoon sitoutuneen pääoman määrää että puuston kasvun arvoa. Päätehakkuilla voidaan vapauttaa koko puustoon sitoutunut pääoma ja tehdä alkuinvestointi uuteen puustoon. Toimenpiteiden ajoitus ja intensiivisyys riippuvat valitusta strategiasta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Nettonykyarvon maksimointi strategiana**

Nettonykyarvon maksimointi on luonnollinen strategia kaikelle taloudelliselle toiminnalle. Metsätaloudessa tämä strategia tarkoittaa, että pyritään löytämään niitä toimenpideketjuja ja investointeja, joiden synnyttämät tulevaisuuden kassavirrat tuottavat metsänomistajan tuottovaatimuksella mahdollisimman korkean nettonykyarvon.
Nettonykyarvo kuvaa toiminnan tulevaisuudessa synnyttämien tulojen ja menojen arvon erotuksen, kun arvot on diskonttaamalla korjattu nykyhetken arvoiksi. Strategiaa noudattamalla metsänomistajan varallisuus ja kulutusmahdollisuudet ovat suurimmat.
Eri käsittelyjen synnyttämien kassavirtojen arvioinnissa on otettava huomioon metsälön muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi useiden metsiköiden samanaikainen käsittely parantaa usein kustannustehokkuutta. Tulevaisuuden tulojen ja menojen arviointiin liittyy aina epävarmuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Pääoman tuottoasteen maksimointi strategiana**

On tärkeä muistaa, että tarkastelussa on aina päätöshetken jälkeinen kassavirta. Aikaisemmin tehty investointi ei ole peruste projektin jatkoinvestoinneille. Investoinnin peruste on aina sen arvioitu tuoma lisäarvo. Investointi on kannattava, jos sen nettonykyarvo on positiivinen, ja kannattamaton, jos sen nettonykyarvo on negatiivinen.
Metsätalous on erittäin pääomavaltaista, joten on perusteltua pitää huolta pääoman korkeasta tuottoasteesta. Pääoman tuottoasteen maksimoinnin seurauksena jokaista metsikkökuviota tulee käsitellä tavoitellen sidotun pääoman maksimaalista tuottoa.

Perusajatuksena tässä strategiassa on, että metsänomistaja ei aseta metsää muihin varallisuusmuotoihin nähden etusijalle, vaan pyrkii aina siirtämään pääomansa hyvin tuottaviin kohteisiin. Oman kokonaistalouden kannalta ei liene väliä, tulouttaako rahaa itselle tekemällä puukauppaa, myymällä arvopapereita vai nostamalla rahaa säästötililtä.
Pääoman siirtoon liittyy aina kustannuksia, mikä on otettava huomioon kannattavuuslaskelmissa. Puukauppatuloista on vähennettävä kauppaan liittyvät kustannukset ja pääomavero, ennen kuin pääoma on mahdollista sijoittaa uudelleen.
Metsätalouden tuottoprosentin suoraviivainen maksimointi ei kuitenkaan johda edullisimpaan tulokseen. Tuottoprosenttia saadaan suurennettua pienentämällä metsätalouden pääomaa (lähinnä puustopääomaa), koska puusto biologisena tuotantoprosessina tuottaa suuremman suhteellisen tuoton alhaisella pääomalla. Pieni pääoma ei silti johda siihen, että metsänomistajan varallisuus kasvaisi eniten.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Tasainen kassavirta strategiana**

Metsätaloudessa mahdollisimman tasaista kassavirtaa on perinteisesti pidetty tärkeänä tavoitteena. Tämä on näkynyt muun muassa metsäsuunnitelmissa, joissa on verrattu metsälön nykyistä kehitysluokkajakaumaa niin sanottuun normaalimetsän kehitysluokkajakaumaan. Tällainen kehitysluokkajakauma mahdollistaa tasaiset hakkuut.
Mikäli metsälön kehitysluokkajakauma poikkeaa normaalimetsän jakaumasta, tasaisuuteen pääsee vain lykkäämällä tai aikaistamalla eri metsiköiden käsittelyä. Silloin joudutaan poikkeamaan metsiköiden muodostaman kokonaisuuden taloudellisesti optimaalisesta käsittelystä, minkä vuoksi metsätalousyrityksen kannattavuus laskee.
Tasaisuuden tavoittelu on ollut luonnollista varsinkin suurille metsänomistajille kuten Metsähallitukselle ja suurimmille yhteismetsille. Tasaisuus helpottaa sekä työvoiman resursointia että puunmyynnin ja eri hankintojen suunnittelua. Maatiloilla omat metsät ovat antaneet mahdollisuuden työllistyä, kun työvoimaa ei ole tarvittu peltotöissä.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalousyrityksen strategian valinta

**Pääoman kartuttaminen strategiana**

Yksi perinteinen strategia on metsään sitoutuneen pääoman kartuttaminen. Perusteluna on silloin, että varallisuus säilyy hyvin puustoon sitoutuneena, tai että halutaan luoda puustoreservejä, joita metsätalousyrityksen jatkaja voi aikanaan muuttaa rahaksi. Strategian seurauksena metsään sitoutuu yhä enemmän pääomaa, jolloin pääoman suhteellinen tuotto laskee. Tämän vuoksi strategia ei ole suositeltava, jos ensisijainen tavoite on maksimoida taloudellista tulosta.
Lisäksi strategiaan liittyy riski lisääntyneistä metsätuhoista ja puuston arvon alenemisesta erityisesti, jos kasvatusmetsiköt alkavat riukuuntua myöhennettyjen harvennusten takia tai jos varttuneissa puustoissa on juurikääpää.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Yksityisomistus omistusmuotona**

Metsänomistusmuodon valinnalla voi selkeyttää ja helpottaa metsän käyttöä tai esimerkiksi jakaa vastuuta useammalle omistajalle tai suvun kesken. Omistusmuoto vaikuttaa metsätalousyrityksen hallinnointiin ja päätöksentekoon. Myös taloudellisilta vaikutuksiltaan omistusmuodot poikkeavat toisistaan.
Yleisimmin metsätilan omistaa yksi henkilö tai puolisot yhdessä. Puolisoilla voi olla myös omia metsäkiinteistöjä. Vaikka puolisoilla olisi omat tilat, voidaan heidät kuitenkin verotuksessa katsoa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja tällöin he antavat vain yhden metsäveroilmoituksen. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos metsätilat ovat samassa kunnassa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Kuolinpesä omistusmuotona**

Yhtymä on omistusmuoto, jossa kaksi tai useampi henkilö, jotka eivät ole puolisoita, omistavat tilan yhdessä. Yhtymäosuudet eli määräosat ilmaistaan murtolukuina. Samojen murtolukujen perusteella jaetaan metsätalouden tulos. Tyypillisiä esimerkkejä yhtymistä ovat vanhempien ja lasten yhteinen tai sisarusten yhteinen metsätila.
Tilan hallintaa koskevat päätökset edellyttävät osakkaiden yksimielisyyttä. Päätöksentekoa voi helpottaa hallintasopimuksella, jolla yksi yhtymän jäsenistä valtuutetaan hoitamaan yhtymän asioita. Yhtymäosuuden osto on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennysoikeus.

Henkilön kuollessa hänen sijaansa tulee kuolinpesä, eli henkilöt, joilla on oikeus osallistua kuolleen henkilön omaisuuden yhteishallintoon. Tyypillisesti kuolinpesän osakkaita ovat leski ja perilliset (lapset). Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana toistaiseksi, kunnes tehdään perinnönjako. Kuten yhtymässä hallintaa koskevat päätökset edellyttävät yksimielisyyttä.
Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi. Kuolinpesä on syytä purkaa, kun sen varallisuus on selvitetty ja perilliset ovat sopineet kuolinpesän jaosta. Metsätilan pirstomista on vältettävä. Tilan voi säilyttää yhtenäisenä joko siirtämällä sen yhdelle perilliselle tai muodostamalla siitä metsäyhtymä. Metsätilan liittäminen yhteismetsään tai uuden yhteismetsän perustaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja.
Kuolinpesässä metsätalouden verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos voitollisia tuloksia ei synny seuraavan kymmenen vuoden aikana, ei tappioita voi enää lainkaan vähentää. Sen sijaan metsäyhtymän mahdolliset tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen, jolloin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Metsää sisältävän kuolinpesän purkamistapoja**

Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, joten siitä ei synny metsävähennysoikeutta. Samasta syystä kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jos luovutusvoittoa syntyy, vaikka lähisukulaisten välisen metsätilakaupan luovutusvoiton verovapaus muilta osin toteutuisi. Siksi kuolinpesät ovat tässä suhteessa verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto.
- Muodostetaan yhtymä ja
- a) metsätalouden harjoittamista jatketaan yhtymänä
- b) joku yhtymän osakkaista ostaa yhtymäosuudet muilta ja jatkaa itsenäisesti tilan metsätaloutta
- c) perustetaan yhtymän pohjalta yhteismetsä tai liitytään olemassa olevaan yhteismetsään
- d) myydään metsäomaisuus ulkopuoliselle, jos yhtymässä ei ole metsätaloudesta kiinnostunutta jatkajaa.
- Jaetaan kuolinpesän omaisuus siten, että yksi saa metsän ja muut muuta omaisuutta.
- Jaetaan kuolinpesän metsät eri kiinteistöiksi.
- Ongelmana on tilarakenteen pirstoutuminen pienemmäksi.
- Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa alle vuoden kuluessa omistajan kuolemasta, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsäalueen myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Yhteismetsä omistusmuotona**

Yhteismetsä on osakaskiinteistöille kuuluva yhteinen metsäalue. Osakaskiinteistöjen määrä ja niihin sisältyvä yhteismetsäosuuksien määrä voi vaihdella. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on hallinnoida yhteismetsän toimintaa.
Yhteismetsien osakkaat päättävät osakaskunnan kokouksessa yhteisesti ohjesäännöistä, jotka kuvaavat toimintaperiaatteet, ja hyväksyvät metsien käyttöä ohjaavan metsäsuunnitelman. Käytännön toiminnasta vastaa joko toimitsija tai osakkaiden nimeämä hoitokunta.
Pakollisen kirjanpidon ansiosta yhteismetsän talouden ja kannattavuuden seuranta on yksinkertaista. Yhteismetsät ovat kirjanpitovelvollisia. Yli 200 000 euron vuosittaiseen liikevaihtoon yltävät yhteismetsät myös tilintarkastusvelvollisia.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsänomistusmuodon valinta

**Osakeyhtiö omistusmuotona**

Yhteismetsien pääomatuloverokanta on alhaisempi kuin muissa omistusmuodoissa. Kun yhteismetsä on suuri, syntyy toiminnan mittakaavasta etuja ja voidaan saada säännöllisiä tuloja. Yhteismetsäosuudet ovat helppoja perinnönjaon kannalta.
Osakeyhtiö on perinteinen yritystoiminnan järjestäytymismalli. Siinä omistajat vastaavat osakeyhtiön toiminnasta sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiötä verotetaan yhteisönä ja osakeyhtiön maksamat osingot ovat yleensä veronalaista pääomatuloa osakkeenomistajille. Listaamattomien yhtiöiden (ei pörssiyhtiö) jakamien osinkojen verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta. Vakavaraisesta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan kevyemmin, kun taas velkaisen osakeyhtiön osinkoja verotetaan raskaammin ja osittain omistajan ansiotuloina.

Kun perustetaan osakeyhtiö, yhtiöön apporttina (apportti = muu kuin rahasijoituksena yritykseen laitettu omaisuus) tuoduista metsistä joudutaan suorittamaan varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiöllä ei ole myöskään oikeutta meno- ja tuhovaraukseen tai metsävähennykseen, mikä heikentää yhtiöiden edullisuutta muihin omistusmuotoihin nähden.
Osakeyhtiö on oikeutettu valtion metsätalouden tukiin edellyttäen, että omistajat ovat luonnollisia henkilöitä ja yhtiön päätoimialana on maa- ja metsätalous.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

Metsänomistaja voi omilla päätöksillään ja toimillaan parantaa metsätaloutensa kannattavuutta. Toiminnan huolellisella suunnittelulla ja perustelluilla investoinneilla voidaan oleellisesti kohentaa kannattavuutta.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

**Tarpeelliset työt oikeaan aikaan**

Investoimalla metsätalouteen voidaan kasvattaa metsätalousyrityksen kassavirtaa. Kassavirran kasvua on kuitenkin verrattava investoinnin kustannuksiin. Vain investoinnit, jotka tuottavat positiivisen nettonykyarvon, ovat kannattavia.
Kannattavuuden perusta kaikissa metsätalouden toimenpiteissä on niiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen ja oikea-aikaisuus. Näin voidaan välttää tarpeettomia kustannuksia ja lisätä metsästä saatavia tuloja.
Esimerkiksi kallis, intensiivinen metsänhoito ei ole kannattavaa heikkotuottoisilla maapohjilla, joissa puuntuotannon odotettavissa olevat tuotot ovat pienet. Sen sijaan viljavilla kohteilla tällainen hoito on perusteltua, kun hoitotyön ansiosta saadaan paremmat puunmyyntitulot jatkossa.

# Metsätalouden kannattavuus

## Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

**Metsänomistajana voit parantaa metsätaloutesi kannattavuutta**

Myöhästynyt taimikonharvennus viljavalla kasvupaikalla on taas huomattavasti kalliimpaa kuin suositusten mukaan tehty. Jos taimikon hoitaminen laiminlyödään, menetetään tulevaisuuden puunmyyntituloja.
Pääte- tai poimintahakkuun viivästymisen seurauksena metsikköön sitoutuneen pääoman tuotto laskee. Toisaalta varhaisessa hakkuussa ei hyödynnetä täysimääräisesti puuston varttumista arvokkaaksi tukkipuuksi.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “Ensiharvennus”

Kasvatushakkuut - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Taimikon varhaishoito - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Energiapuuharvennus

Metson soidinalueen käsittely

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Lumituhojen torjunta

Viimeisimmät päivitykset

Vanhat harvennusmallit (2006-2023)

Metsätalouden kannattavuus

Sekametsän kasvatus

Haku ja valikko