Sekametsän kasvatus
Sekametsässä kasvaa kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta. Sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 prosenttia.

Sekametsien kirjo on moninainen
Sekametsän kasvatuksessa metsikköä kasvatetaan siten, että vähintään kahdelle eri puulajille turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Sekametsä voi silloin koostua yhdestä pääpuulajista, jonka ehdoilla kasvatus pääasiassa tehdään. Tärkeää on turvata myös pienemmän osuuden puulajien kasvumahdollisuudet. Sekametsien luokittelusta(ulkoinen linkki) löytyy lisätietoa metsätilan hoito -osiosta.
Kaikkien yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja raudus- sekä hieskoivun, kasvattaminen samassa metsikössä on mahdollista. Sekametsän kasvatus edellyttää puulaji- ja maaperätuntemusta. Eri puulajien erilainen valontarve, varjostuksensietokyky ja kasvurytmi tulee ottaa huomioon kaikissa kasvatusvaiheissa.
Sekametsiä on mahdollista kasvattaa joko täysin sekapuustoisina metsikkökuvioina tai tavoitellen yhden puulajin metsiköitä tai lievästi sekapuustoisia metsiköitä, jotka laajemmalla alueella muodostavat sekametsämosaiikin. Tavoitteena on kuitenkin välttää laajoja useamman hehtaarin laajuisia yhden puulajin metsiköitä.
Sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin puuntuotannon, virkistyskäytön, ilmastokestävyyden kuin monimuotoisuudenkin kannalta.
Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla
Jaksollisessa metsänkasvatuksessa ensimmäinen askel sekapuustoisuuden lisäämiseen tapahtuu metsän uudistamisvaiheessa. Laadukkaalla uudistusalalle soveltuvalla maanmuokkauksella on merkittävä vaikutus luonnon taimien syntymiseen ja viljelytaimien menestymiseen. Uudistusalan sisällä eri maastonkohdat uudistetaan eri puulajeilla maaperän ominaisuudet huomioiden, mutta myös sekaviljely on mahdollista.
Seuraavat askeleet sekapuustoisuuden eteen tehdään taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa, jolloin valitaan kasvatettavat puut. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta metsät kehittyisivät luontaisesti sekametsiköiksi, jos puulajisuhteita ei ohjattaisi taimikonhoidolla tai hakkuilla. Jos taimikonharvennuksessa tai ensiharvennuksessa puustoon ei jää lainkaan sekapuustoisuutta, tuloksena on puhdas yhden puulajin metsikkö koko kiertoajan ajan.
Tutkimustulosten mukaan sekametsän kasvatuksen mahdollisuudet ovat paremmat jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Mänty ja koivu valopuina uudistuvat kivennäismailla parhaiten pienaukoissa tai tarpeeksi harvoissa ylispuumetsiköissä[Lähdeviite1].
Hyötyjä | Riskejä | |
---|---|---|
Kuusten kasvattaminen männikössä | Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Vähentää hirvituhoriskiä. | Kuusen ja männyn erilaiset uudistamistavat, kasvurytmi ja kasvupaikkavaatimukset tekevät sekapuuston kasvatuksesta vaativaa. Kuusen kasvatukseen liittyy kuivuustuhoriski karummilla kasvupaikoilla. |
Mäntyjen kasvattaminen kuusikossa | Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Mänty tuottaa kuusikon sekapuuna hyvälaatuista tukkia, jos puu kasvaa samassa latvuskerroksessa kuusen kanssa. Voi vähentää metsätuhoriskejä, kuten tuulituho-, kuivuus- ja kirjanpainajariskiä, verrattuna puhtaaseen kuusikkoon. | Hyväkasvuisissa kuusen taimikoissa erityisesti luontainen mänty voi jäädä kasvussa jälkeen. |
Lehtipuiden kasvatus havupuumetsiköissä | Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Tarjoavat ravintoa monille hyönteisille, mukaan lukien metsäpölyttäjät. Parantaa riistalajien viihtyisyyttä. Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta. Erityisesti lepät lisäävät typen määrää maaperässä. Lisää valoisuutta metsämaahan. Rauduskoivu tuottaa sekapuuna hyvälaatuista vanerikoivua. Voi vähentää useiden metsätuhojen riskiä verrattuna puhtaaseen havupuumetsikköön. | Puulajien erilainen kasvurytmi ja valontarve vaativat huomioimista taimikonhoidossa ja harvennuksissa. Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuiden viereen etukasvuisia lehtipuita, lehtipuiden latvukset piiskaavat havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita. Haapavesakko voi toimia väli-isäntänä männynversoruosteelle ja siten lisätä myös mäntyihin kohdistuvaa tuhoa. Taimikoiden nisäkästuhoriski voi kasvaa, erityisesti hirvieläinten aiheuttama. |
Tyypillinen yksijaksoinen sekametsä
Yksijaksoisen sekametsän muodostaa samassa puujaksossa kasvava, useasta puulajista koostuva puusto. Suomessa jakso koostuu useimmiten kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Koivu voi kasvupaikasta ja kohteen käsittelyhistoriasta riippuen tarkoittaa joko raudus- tai hieskoivua tai molempia.
Tyypillinen kaksijaksoinen sekametsä
Kaksijaksoisen sekametsän muodostavat eri puulajit kasvaessaan kahdessa erillisessä pituusjaksossa. Näitä puujaksoja kasvatetaan samanaikaisesti, mutta toimenpiteissä otetaan huomioon kummankin puujakson menestymisedellytykset. Ylempi jakso koostuu yleensä valopuista, joita ovat mänty ja useimmat lehtipuut. Alempi jakso muodostuu varjoa sietävästä puulajista, kuten kuusesta[Lähdeviite1].
Tällainen metsä voi muodostua, kun kasvatettavan puujakson alle muodostuu luontainen kuusialikasvos tai viljelty kuusen taimikko. Suomessa jaksot koostuvat useimmiten koivu-kuusi- ja mänty-kuusisekoituksesta.
Tyypillinen jatkuvan kasvatuksen sekametsä
Sekapuustoisuuden ylläpito jatkuvan kasvatuksen metsissä on vaikeampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa[Lähdeviite1]. Huomioitavaa on, että kuuset voivat kehittyä hyvin koivujen tai mäntyjen alla, mutta mänty ja koivu eivät menesty kuusen aluspuustona. Sekapuustoisuutta ylläpidetään jatkuvassa kasvatuksessa erityisesti pienaukkojen avulla, jolloin lehtipuiden ja männyn uudistumis- ja kasvuedellytykset paranevat. Tutkimustieto sekametsärakenteen ylläpitämisestä jatkuvassa kasvatuksessa on vielä puutteellista.[Lähdeviite2]
Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä
Sekametsässä taimikonhoidon ja hakkuiden onnistunut toteutus vaativat tavanomaista parempaa suunnittelua ja toteutusta. Sekapuustoiset kohteet ovat korjuuteknisesti haastavampia kuin yhdestä puulajista koostuvat kohteet.
Erilaisia hyötyjä:
- Sekapuustoisuus lisää ennen kaikkea metsäluonnon monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa sekä vähentää tuhoriskejä yhden puulajin metsiköihin verrattuna. Siitä on myös hyötyä riistanhoidon näkökulmasta.
- Useiden eliöryhmien lajimäärät ovat lehti- tai sekametsissä suurempia kuin puhtaissa havumetsissä. Tämä johtuu paitsi monipuolisemmasta puulajistosta myös lahoavasta lehtipuusta. Lehtipuut lisäävät pintakasvillisuuden monimuotoisuutta ja linnuston, monien riistalajien, sienien, kääpien, puilla kasvavien sammalten ja jäkälien lajimääriä[Lähdeviite3][Lähdeviite4][Lähdeviite5][Lähdeviite6][Lähdeviite7][Lähdeviite8] .
- Sekapuustoisuus vahvistaa metsän elinvoimaisuutta, joten sen voidaan olettaa turvaavan välillisesti myös puuston hiilensidontaa. Havumetsissä sekapuustoisuuden lisääminen saattaa parantaa maaperän hiilen varastointia[Lähdeviite2]. Lehtipuiden karike alentaa maaperän happamuutta[Lähdeviite9], minkä seurauksena ravinteet vapautuvat nopeammin kasvavan puuston käyttöön. Lehti-havupuustoisilla kuvioilla lehtikarike myös leviää maahan tasaisesti, mikä osaltaan puoltaa sekapuustoisten metsikkökuvioiden kasvattamista.
- Sekametsät voidaan nähdä vähemmän alttiina talouden ja ympäristön muutoksille niiden monipuolisemman lajikirjon vuoksi[Lähdeviite10]. Markkinariski vähenee, kun samasta metsiköstä voidaan korjata monenlaista puutavaraa. Markkinariskiä vähentää myös vaihteleva, monipuolinen puulajivalikoima metsätilan eri metsikkökuvioilla.
Hyötyjä | Riskejä | |
---|---|---|
Kuusten kasvattaminen männikössä | Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Vähentää hirvituhoriskiä. | Kuusen ja männyn erilaiset uudistamistavat, kasvurytmi ja kasvupaikkavaatimukset tekevät sekapuuston kasvatuksesta vaativaa. Kuusen kasvatukseen liittyy kuivuustuhoriski karummilla kasvupaikoilla. |
Mäntyjen kasvattaminen kuusikossa | Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Mänty tuottaa kuusikon sekapuuna hyvälaatuista tukkia, jos puu kasvaa samassa latvuskerroksessa kuusen kanssa. Voi vähentää metsätuhoriskejä, kuten tuulituho-, kuivuus- ja kirjanpainajariskiä, verrattuna puhtaaseen kuusikkoon. | Hyväkasvuisissa kuusen taimikoissa erityisesti luontainen mänty voi jäädä kasvussa jälkeen. |
Lehtipuiden kasvatus havupuumetsiköissä | Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Tarjoavat ravintoa monille hyönteisille, mukaan lukien metsäpölyttäjät. Parantaa riistalajien viihtyisyyttä. Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta. Erityisesti lepät lisäävät typen määrää maaperässä. Lisää valoisuutta metsämaahan. Rauduskoivu tuottaa sekapuuna hyvälaatuista vanerikoivua. Voi vähentää useiden metsätuhojen riskiä verrattuna puhtaaseen havupuumetsikköön. | Puulajien erilainen kasvurytmi ja valontarve vaativat huomioimista taimikonhoidossa ja harvennuksissa. Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuiden viereen etukasvuisia lehtipuita, lehtipuiden latvukset piiskaavat havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita. Haapavesakko voi toimia väli-isäntänä männynversoruosteelle ja siten lisätä myös mäntyihin kohdistuvaa tuhoa. Taimikoiden nisäkästuhoriski voi kasvaa, erityisesti hirvieläinten aiheuttama. |