Sekametsän kasvatus

På svenska

Sekametsässä kasvaa kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta. Sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 prosenttia.

Vastaharvennettu ja avara sekametsikkö — Sekapuustoisuus säilyy, kun hakkuussa jätetään monipuolisesti eri puulajeja. Kuva: © Pentti Väisänen.

Sekametsien kirjo on moninainen

Sekametsän kasvatuksessa metsikköä kasvatetaan siten, että vähintään kahdelle eri puulajille turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Sekametsä voi silloin koostua yhdestä pääpuulajista, jonka ehdoilla kasvatus pääasiassa tehdään. Tärkeää on turvata myös pienemmän osuuden puulajien kasvumahdollisuudet. Sekametsien luokittelusta(ulkoinen linkki) löytyy lisätietoa metsätilan hoito -osiosta.

Kaikkien yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja raudus- sekä hieskoivun, kasvattaminen samassa metsikössä on mahdollista. Sekametsän kasvatus edellyttää puulaji- ja maaperätuntemusta. Eri puulajien erilainen valontarve, varjostuksensietokyky ja kasvurytmi tulee ottaa huomioon kaikissa kasvatusvaiheissa.

Sekametsiä on mahdollista kasvattaa joko täysin sekapuustoisina metsikkökuvioina tai tavoitellen yhden puulajin metsiköitä tai lievästi sekapuustoisia metsiköitä, jotka laajemmalla alueella muodostavat sekametsämosaiikin. Tavoitteena on kuitenkin välttää laajoja useamman hehtaarin laajuisia yhden puulajin metsiköitä.

Sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin puuntuotannon, virkistyskäytön, ilmastokestävyyden kuin monimuotoisuudenkin kannalta.

Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa ensimmäinen askel sekapuustoisuuden lisäämiseen tapahtuu metsän uudistamisvaiheessa. Laadukkaalla uudistusalalle soveltuvalla maanmuokkauksella on merkittävä vaikutus luonnon taimien syntymiseen ja viljelytaimien menestymiseen. Uudistusalan sisällä eri maastonkohdat uudistetaan eri puulajeilla maaperän ominaisuudet huomioiden, mutta myös sekaviljely on mahdollista.

Seuraavat askeleet sekapuustoisuuden eteen tehdään taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa, jolloin valitaan kasvatettavat puut. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta metsät kehittyisivät luontaisesti sekametsiköiksi, jos puulajisuhteita ei ohjattaisi taimikonhoidolla tai hakkuilla. Jos taimikonharvennuksessa tai ensiharvennuksessa puustoon ei jää lainkaan sekapuustoisuutta, tuloksena on puhdas yhden puulajin metsikkö koko kiertoajan ajan.

Tutkimustulosten mukaan sekametsän kasvatuksen mahdollisuudet ovat paremmat jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Mänty ja koivu valopuina uudistuvat kivennäismailla parhaiten pienaukoissa tai tarpeeksi harvoissa ylispuumetsiköissä[Lähdeviite1].

Sekapuustoisuuden etuja ja haasteita.
	Hyötyjä	Riskejä
Kuusten kasvattaminen männikössä	Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Vähentää hirvituhoriskiä.	Kuusen ja männyn erilaiset uudistamistavat, kasvurytmi ja kasvupaikkavaatimukset tekevät sekapuuston kasvatuksesta vaativaa. Kuusen kasvatukseen liittyy kuivuustuhoriski karummilla kasvupaikoilla.
Mäntyjen kasvattaminen kuusikossa	Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Mänty tuottaa kuusikon sekapuuna hyvälaatuista tukkia, jos puu kasvaa samassa latvuskerroksessa kuusen kanssa. Voi vähentää metsätuhoriskejä, kuten tuulituho-, kuivuus- ja kirjanpainajariskiä, verrattuna puhtaaseen kuusikkoon.	Hyväkasvuisissa kuusen taimikoissa erityisesti luontainen mänty voi jäädä kasvussa jälkeen.
Lehtipuiden kasvatus havupuumetsiköissä	Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Tarjoavat ravintoa monille hyönteisille, mukaan lukien metsäpölyttäjät. Parantaa riistalajien viihtyisyyttä. Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta. Erityisesti lepät lisäävät typen määrää maaperässä. Lisää valoisuutta metsämaahan. Rauduskoivu tuottaa sekapuuna hyvälaatuista vanerikoivua. Voi vähentää useiden metsätuhojen riskiä verrattuna puhtaaseen havupuumetsikköön.	Puulajien erilainen kasvurytmi ja valontarve vaativat huomioimista taimikonhoidossa ja harvennuksissa. Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuiden viereen etukasvuisia lehtipuita, lehtipuiden latvukset piiskaavat havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita. Haapavesakko voi toimia väli-isäntänä männynversoruosteelle ja siten lisätä myös mäntyihin kohdistuvaa tuhoa. Taimikoiden nisäkästuhoriski voi kasvaa, erityisesti hirvieläinten aiheuttama.

Tyypillinen yksijaksoinen sekametsä

Yksijaksoisen sekametsän muodostaa samassa puujaksossa kasvava, useasta puulajista koostuva puusto. Suomessa jakso koostuu useimmiten kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Koivu voi kasvupaikasta ja kohteen käsittelyhistoriasta riippuen tarkoittaa joko raudus- tai hieskoivua tai molempia.

Tyypillinen kaksijaksoinen sekametsä

Kaksijaksoisen sekametsän muodostavat eri puulajit kasvaessaan kahdessa erillisessä pituusjaksossa. Näitä puujaksoja kasvatetaan samanaikaisesti, mutta toimenpiteissä otetaan huomioon kummankin puujakson menestymisedellytykset. Ylempi jakso koostuu yleensä valopuista, joita ovat mänty ja useimmat lehtipuut. Alempi jakso muodostuu varjoa sietävästä puulajista, kuten kuusesta[Lähdeviite1].

Tällainen metsä voi muodostua, kun kasvatettavan puujakson alle muodostuu luontainen kuusialikasvos tai viljelty kuusen taimikko. Suomessa jaksot koostuvat useimmiten koivu-kuusi- ja mänty-kuusisekoituksesta.

Tyypillinen kaksijaksoinen varttunut koivu-kuusisekametsä. Kuva: © Varpu Kuutti.

Tyypillinen jatkuvan kasvatuksen sekametsä

Sekapuustoisuuden ylläpito jatkuvan kasvatuksen metsissä on vaikeampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa[Lähdeviite1]. Huomioitavaa on, että kuuset voivat kehittyä hyvin koivujen tai mäntyjen alla, mutta mänty ja koivu eivät menesty kuusen aluspuustona. Sekapuustoisuutta ylläpidetään jatkuvassa kasvatuksessa erityisesti pienaukkojen avulla, jolloin lehtipuiden ja männyn uudistumis- ja kasvuedellytykset paranevat. Tutkimustieto sekametsärakenteen ylläpitämisestä jatkuvassa kasvatuksessa on vielä puutteellista.[Lähdeviite2]

Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä

Sekametsässä taimikonhoidon ja hakkuiden onnistunut toteutus vaativat tavanomaista parempaa suunnittelua ja toteutusta. Sekapuustoiset kohteet ovat korjuuteknisesti haastavampia kuin yhdestä puulajista koostuvat kohteet.

Erilaisia hyötyjä:

Sekapuustoisuus lisää ennen kaikkea metsäluonnon monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa sekä vähentää tuhoriskejä yhden puulajin metsiköihin verrattuna. Siitä on myös hyötyä riistanhoidon näkökulmasta.
Useiden eliöryhmien lajimäärät ovat lehti- tai sekametsissä suurempia kuin puhtaissa havumetsissä. Tämä johtuu paitsi monipuolisemmasta puulajistosta myös lahoavasta lehtipuusta. Lehtipuut lisäävät pintakasvillisuuden monimuotoisuutta ja linnuston, monien riistalajien, sienien, kääpien, puilla kasvavien sammalten ja jäkälien lajimääriä[Lähdeviite3][Lähdeviite4][Lähdeviite5][Lähdeviite6][Lähdeviite7][Lähdeviite8] .
Sekapuustoisuus vahvistaa metsän elinvoimaisuutta, joten sen voidaan olettaa turvaavan välillisesti myös puuston hiilensidontaa. Havumetsissä sekapuustoisuuden lisääminen saattaa parantaa maaperän hiilen varastointia[Lähdeviite2]. Lehtipuiden karike alentaa maaperän happamuutta[Lähdeviite9], minkä seurauksena ravinteet vapautuvat nopeammin kasvavan puuston käyttöön. Lehti-havupuustoisilla kuvioilla lehtikarike myös leviää maahan tasaisesti, mikä osaltaan puoltaa sekapuustoisten metsikkökuvioiden kasvattamista.
Sekametsät voidaan nähdä vähemmän alttiina talouden ja ympäristön muutoksille niiden monipuolisemman lajikirjon vuoksi[Lähdeviite10]. Markkinariski vähenee, kun samasta metsiköstä voidaan korjata monenlaista puutavaraa. Markkinariskiä vähentää myös vaihteleva, monipuolinen puulajivalikoima metsätilan eri metsikkökuvioilla.

Sekapuustoisuuden hyötyjä ja riskejä erilaisissa sekametsissä.
	Hyötyjä	Riskejä
Kuusten kasvattaminen männikössä	Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Vähentää hirvituhoriskiä.	Kuusen ja männyn erilaiset uudistamistavat, kasvurytmi ja kasvupaikkavaatimukset tekevät sekapuuston kasvatuksesta vaativaa. Kuusen kasvatukseen liittyy kuivuustuhoriski karummilla kasvupaikoilla.
Mäntyjen kasvattaminen kuusikossa	Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Mänty tuottaa kuusikon sekapuuna hyvälaatuista tukkia, jos puu kasvaa samassa latvuskerroksessa kuusen kanssa. Voi vähentää metsätuhoriskejä, kuten tuulituho-, kuivuus- ja kirjanpainajariskiä, verrattuna puhtaaseen kuusikkoon.	Hyväkasvuisissa kuusen taimikoissa erityisesti luontainen mänty voi jäädä kasvussa jälkeen.
Lehtipuiden kasvatus havupuumetsiköissä	Lisää metsän maisemallista arvoa ja monimuotoisuutta. Tarjoavat ravintoa monille hyönteisille, mukaan lukien metsäpölyttäjät. Parantaa riistalajien viihtyisyyttä. Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta. Erityisesti lepät lisäävät typen määrää maaperässä. Lisää valoisuutta metsämaahan. Rauduskoivu tuottaa sekapuuna hyvälaatuista vanerikoivua. Voi vähentää useiden metsätuhojen riskiä verrattuna puhtaaseen havupuumetsikköön.	Puulajien erilainen kasvurytmi ja valontarve vaativat huomioimista taimikonhoidossa ja harvennuksissa. Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuiden viereen etukasvuisia lehtipuita, lehtipuiden latvukset piiskaavat havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita. Haapavesakko voi toimia väli-isäntänä männynversoruosteelle ja siten lisätä myös mäntyihin kohdistuvaa tuhoa. Taimikoiden nisäkästuhoriski voi kasvaa, erityisesti hirvieläinten aiheuttama.

Sekametsän kasvatus — Luonto

Sekapuustoisuuden lisäämisellä edistetään metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa. Tällöin puusto ja aluskasvillisuus kehittyvät lajistoltaan runsaammaksi ja monipuolisemmaksi kuin yhden puulajin metsiköissä. Erilaisten elinympäristöjen lisääntyessä myös lajimäärien on mahdollista kasvaa. Esimerkiksi metsän lehtipuustoisuudesta huolehtimalla voidaan parantaa metsän linnuston ja hyönteisten sekä kasvi-, sieni- ja kääpälajiston elinmahdollisuuksia.

Lehtipuuosuutta lisäämällä voidaan myös kasvattaa monimuotoisuusarvoiltaan tärkeiden puiden kuten haavan, raidan ja eteläisimmässä Suomessa myös jalojen lehtipuiden osuutta. Metsikön monimuotoisuuden näkökulmasta jo muutamien vanhojen haapojen ja raitojen jättämisellä saadaan aikaan merkittäviä hyötyä[Lähdeviite11][Lähdeviite12] . Koska lehtipuut lahoavat havupuita nopeammin, sekapuustoisuuden lisäämisellä nopeutetaan syntyvän lahopuuston määrää.

Lisäämällä metsien puulajikirjoa saadaan tuotettua laadullisesti toisistaan poikkeavaa, eri puulajien puuainesta. Muodostuva lahopuusto soveltuu monien lahopuusta riippuvaisten uhanalaisten lajien elinympäristöksi. Lahopuujatkumon turvaaminen ja uhanalaisten lajien elinolosuhteiden huomioiminen vaativat sekapuustoisissa metsissä vastaavaa huomioon ottamista kuin yhden puulajin metsissä[Lähdeviite11].

Sekametsän kasvatus — Talous

Maltillisella sekapuustoisuudella ei ole suurta vaikutusta puuntuotokseen.

Sekapuustoisuuden maltillisella lisäämisellä ei arvioida olevan suurta vaikutusta puuntuotokseen.[Lähdeviite13][Lähdeviite2] Joidenkin tutkimustulosten mukaan kohtalaisella (20–30 %) sekapuuosuudella voidaan saavuttaa muutaman prosentin tuotoshyöty kiertoajan kokonaistuotoksesta yhden puulajin metsiin nähden[Lähdeviite14][Lähdeviite15][Lähdeviite16][Lähdeviite17]. Koivusekoituksen määrän noustessa yli 20 prosentin, metsänkasvatuksen tulojen on havaittu vähenevän ja kustannusten nousevan[Lähdeviite18]. Lievä koivusekoitus etenkin rauduskoivuna[Lähdeviite15] [Lähdeviite19]voi joissain tapauksissa lisätä kuusikon koko kiertoajan puuntuotosta[Lähdeviite2]. Koivun laatu paranee sekapuustona kasvatettuna johtuen pienemmästä oksikkuudesta[Lähdeviite20]. Männikössä koivun sekapuustovaikutus puuntuotokseen on hyvin lievä.

Metsänomistajan taloudellinen tulos riippuu sekametsässä kasvatettavista puulajeista, saatavien puutavaralajien hinnoista sekä sekametsäkasvatuksen mahdollisista lisäkustannuksista. Sekapuuston osuuden lisääminen pienentää markkinariskiä, sillä uudistamispäätöstä tehtäessä ei tiedetä eri puulajien kysynnästä eikä puumarkkinoiden muusta kehityksestä kiertoajan kuluessa.

Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuita pidempiä etukasvuisia lehtipuita, niiden latvukset piiskaavat lyhyempien havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita.

Sekametsiä ei kannata kasvattaa puhtaasti puuntuotannollisista syistä, mutta sekametsistä saatavat hyödyt tukevat muita tavoitteita. Sekapuustoisuus lisää metsien tuhonkestävyyttä, millä on myönteinen vaikutus myös metsänomistajan talouden kannalta. Sekapuustoisuus turvaa myös metsän puuntuotantoa etenkin, kun sekapuustoisuuteen liittyvät riskit huomioidaan puuston kasvatuksen eri vaiheissa.

Hoidettu sekametsä antaa metsänomistajalla erilaisia mahdollisuuksia metsän jatkokasvatukseen. Kuva: © Pentti Väisänen.

Sekametsän kasvatus — Virkistys

Sekapuustoiset metsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet metsien virkistyskäytön lisäämiseen. Sekametsät tuottavat paremmat mustikkasadot kuin puhtaat kuusikot. Niissä kasvaa monipuolisempi sienilajisto, vaikkakin puhtaat havumetsät tuottavat suuremmat sienisadot. Sekametsät tarjoavat puhtaita havumetsiä suuremman sieni- ja marjavalikoiman. Laajamittainen sienten ja marjojen keruu onnistuu kuitenkin helpoiten puhtaista yhden puulajin metsiköistä, joissa haluttua luonnontuotetta kasvaa.

Sekapuustoiset metsikkökuviot lisäävät metsämaiseman monipuolisuutta ja vaihtelua. Kuva: © Tiina Törmänen.

Sekametsän kasvatus — Ilmastonmuutoksen hillintä

Sekapuustoisuuden lisääminen vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä. Vaikka sekapuustoisuus ei merkittävästi lisää puuntuotosta eikä metsikön hiilensidontaa, sekapuustoiset metsät ovat elinvoimaisempia ja tuhonkestävämpiä muuttuvassa ilmastossa. Lehtipuusekoitus kasvattaa albedoa eli maanpinnalle saapuvan auringonsäteilyn heijastuvuutta takaisin ilmakehään ja avaruuteen, mikä osaltaan hillitsee ilmastonmuutosta.

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Sekapuustoisten metsien parempi elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys turvaavat puuntuotosta, mutta ne eivät suoranaisesti lisää sitä. Kokonaisuudessaan puuston hiilinielun ja -varaston on mahdollista vahvistua sekapuustoisuuden ansiosta.

Vaikutukset maaperän hiilen määrän kehitykseen

Tieto sekapuustoisuuden lisäämisen vaikutuksista maaperän hiilen määrään on puutteellista.

Sekametsissä syntyvän karikkeen määrä ja laatu eroavat yhden puulajin metsiköiden karikesyötteestä[Lähdeviite2]. Kuusikoissa lehtipuuosuuden lisääminen parantaa maan viljavuutta ja voi lisätä maan syvempiin osiin varastoituneen, pysyvämmän hiilen määrää[Lähdeviite21]. Erityisesti lepän lehtikarike on erittäin typpipitoista, mikä parantaa metsän ravinnetilaa[Lähdeviite22][Lähdeviite23] . Ravinnetilan paraneminen lisää puuston kasvua ja siten välillisesti myös hiilensidontaa.

Sekametsän maaperässä puuston ja moninaisen aluskasvillisuuden juuristo jakaantuu eri syvyyksille. Tällöin juurimassaa ja sen sisältämää hiiltä kertyy myös maan syvempiin osiin, joissa hiilen varasto kiertää pintamaata hitaammin.

Vaikutukset muihin kasvihuonekaasupäästöihin

Tieto sekapuustoisuuden lisäämisen vaikutuksista kivennäismaiden muiden kasvihuonekaasujen (CH4, N2O) muodostumiseen on puutteellista. Todennäköisesti vaikutukset ovat pieniä.

Yksijaksoisen kuusi-koivusekametsän perustaminen ja kasvatus

Yksijaksoisessa sekametsässä sekapuustoisuutta voidaan pyrkiä ylläpitämään koko kiertoajan huomioiden samalla puiden erilainen kasvurytmi ja kehitys. Kaksijaksoinen sekametsä on sekapuustoinen vain osan kiertoajasta.

Uudistamisketjussa lehtipuusto pitää huomioida jo alkuvaiheessa, mikäli sen osuutta halutaan tavoitteellisesti nostaa. Kuusen istutustiheyden osalta käytetään suositusten alimpia istutustiheyksiä, mutta korkeampia tai keskimääräisiä maanmuokkaustiheyksiä luonnontaimien synnyn varmistamiseksi. Kuusen istutustiheyttä pienentämällä turvataan lehtipuille riittävä kasvutila jo uudistamisvaiheessa. Jos kuusen taimikko istutetaan suureen tiheyteen, voi istutuskuusia joutua poistamaan taimikonhoitovaiheessa lehtipuiden tarvitseman kasvutilan lisäämiseksi.

Yksijaksoisessa sekametsässä tulee huomioida koivujen havupuita nopeampi kasvurytmi. Havupuita lyhyempiä siemensyntyisiä rauduskoivuja kannattaa jättää jo varhaisperkausvaiheessa. Taimikonharvennuksessa ja ensiharvennuksessa jätetään tavoiteltava lehtipuuosuus.

Lisätietoa tulossa: Taimikkovaiheessa jätettävän, koko kiertoajan ylläpidettävän lehtipuun osuutta ja toteutusta tullaan tarkentamaan, kun sekametsän kasvatuksesta saadaan lisää tietoa vuosina 2023–2024.

Yksijaksoisen mänty-kuusisekametsän perustaminen ja kasvatus

Havupuusekametsiä voidaan perustaa istuttamalla kuusia ja kylvämällä mäntyjä samalle uudistusalalle maaperän lajittuneisuuden mukaan. Tällöin tavoitteena on kylvömäntyjen ja istutuskuusien kasvu tasatahtiin. Sekaviljelyä voidaan toteuttaa myös kuusta ja mäntyä istuttamalla.

Yksijaksoisen kuusi-mäntymetsän perustamisesta ja kasvatuksesta on tulossa uutta tietoa suosituksiin lähivuosina 2023–2024.

Yksijaksoisen kuusi-koivu-mäntysekametsän perustaminen ja kasvatus

Yksijaksoisen kuusi-koivu-mäntymetsän perustamisesta ja kasvatuksesta on tulossa uutta tietoa suosituksiin lähivuosina 2023–2024.

Kaksijaksoisen koivu-kuusisekametsän kasvatus

Tyypillisessä kaksijaksoisessa sekametsässä koivujen tai mäntyjen alla kasvaa kuusialikasvos.

Kaksijaksoisen rauduskoivu-kuusisekametsän käsittelyn periaatteena on vallitsevan koivujakson harventaminen ja edelleen kasvattaminen ylispuustona kuusen päällä. Hieskoivu-kuusisekametsän käsittelyssä turvemailla voidaan toimia edellä kuvatulla tavalla tai poistaa hieskoivikko kokonaan ja jatkaa kuusen kasvattamista yksijaksoisena.

Kaksijaksoinen rauduskoivu-kuusisekametsikkö syntyy tavallisesti tilanteesta, jossa luontaisesti syntyneet koivut ovat nopean alkukehityksensä vuoksi päässeet kasvamaan viljelyn tai luontaisesti syntyneen kuusijakson ohi. Kaksijaksoisuuteen on myös saatettu tarkoituksella pyrkiä esimerkiksi suosimalla taimikonhoidossa etukasvuisia rauduskoivuja tai istuttamalla uudistusalalle sekä kuusia että rauduskoivuja. Myös viljellyn rauduskoivikon alle kehittyy rehevillä mailla usein luontainen kuusialikasvos, joka varttuessaan tekee metsästä kaksijaksoisen.

Kaksijaksoisen rauduskoivu-kuusisekametsän puuntuotos on jonkin verran suurempi, ja sen kasvatuksen kannattavuus voi olla parempi kuin puhtaan kuusikon. Kannattavuusero johtuu rauduskoivutukeista, jotka tuottavat merkittäviä puunmyyntituloja aiemmin kuin puhtaan kuusikon puut. Taloudellinen tulos riippuu koivikon laadun riittävyydestä sorvitukiksi ja siitä , onnistutaanko kuusikon ylispuustona kasvavat koivut korjaamaan vaurioittamatta kuusikkoa merkittävästi.

Puusto voidaan harventaa ensiharvennuksessa niin, että kasvamaan jätetään 200–300 laadultaan parasta rauduskoivua ja 800–1 000 kuusta hehtaarille. Loput koivut voidaan hakata kuusikon seuraavan harvennuksen yhteydessä noin 35–45-vuotiaina. Parhaat koivut voidaan jättää harvaksi ylispuustoksi varttumaan laadukkaiksi tukkipuiksi kuusikon uudistushakkuuseen saakka.

Kaksijaksoiset hieskoivu-kuusisekametsiköt ovat yleisiä erityisesti ojitetuilla turvemailla. Kuusialikasvos syntyy myös, jos hieskoivikko uudistetaan kuusikoksi istuttamalla kuusi suoraan koivuylipuuston alle. Kuusialikasvos soveltuu hyvin kasvatettavaksi hieskoivikon alla viljavilla turvemailla. Kangasmailla kaksijaksoinen hieskoivu-kuusisekametsikkö on tyypillisesti muodostunut taimikonhoidon laiminlyönnin seurauksena.

Puuston käsittely riippuu kasvupaikan lisäksi kuusialikasvoksen pituudesta ja kunnosta:

Kivennäis- ja turvemailla elinvoimainen kuusentaimikko vapautetaan yhdellä kertaa ylispuuhakkuulla, kun hieskoivut ovat saavuttaneet kuitupuun mitat. Etelä- Suomen rehevillä kasvupaikoilla voidaan parhaat koivutukkipuut jättää kasvamaan seuraavaan harvennukseen asti.
Turvemailla kuusen taimet voivat olla hieskoivun ensiharvennusvaiheessa pieniä tai syntyä vasta sen jälkeen. Tällöin kuuset vapautetaan hieskoivujen alta noin 15 vuoden kuluttua hieskoivikon ensiharvennuksesta. Mikäli koivikko on hyvälaatuista, voidaan viljavilla kasvupaikoilla kuusten päällä vielä kasvattaa 300–400 parasta hieskoivua hehtaarilla. Koivut poistetaan kuitenkin ennen kuin ne alkavat ränsistyä tai kuusten latvukset alkavat kärsiä ylispuustosta.

Koivuylispuiden harvennus kuusten päältä

Kaksijaksoisen koivu-kuusisekametsikön kasvatus edellyttää ajoissa tehtyjä harvennuksia. Kuusten latvukset piiskaantuvat pilalle, jos ne yltävät koivujen latvuksiin. Koivujen harventaminen edellyttää suurta huolellisuutta, jotta kuusialikasvos säilyisi ehjänä. Koivikon liian voimakas harvennus levittää koivujen latvuksia, jolloin niiden seuraava hakkuu aiheuttaa kuusille enemmän vaurioita.

Rauduskoivut ovat alikasvoskuusille kovempia kilpailijoita kuin hieskoivut. Rauduskoivun latvukset ovat myös yleensä hieskoivun latvuksia vankempia. Hieskoivun kasvatus ja korjuu ylempänä jaksona ovat näistä syistä helpompaa. Toisaalta rauduskoivuja voidaan kasvattaa kuusten päällä pitempään ja samalla arvokkaiksi tukkipuiksi. Osa koivuylispuista on suositeltavaa säästää luonnon- ja maisemanhoidollisista syistä säästöpuiksi.

Kaksijaksoisen mänty-kuusisekametsän perustaminen ja kasvatus

Mäntyvaltaiseen metsikköön voi muodostua luontainen kuusialikasvos, jonka hyödyntäminen kuuselle soveltuvilla kasvupaikoilla voi olla taloudellisesti perusteltua. Alikasvoskuusten suotuisa kehitys edellyttää kuitenkin männikön normaalia voimakkaampaa harvennusta, mikä vähentää männikön puuntuotosta. Kuusialikasvosta kasvattamalla voidaan välttyä erillisiltä uudistamiskuluilta.

Kuusialikasvoksen säästäminen männikön hakkuussa on vaativaa ja siitä harvoin selvitään ilman merkittäviä vaurioita. Kuva: © Pentti Väisänen.

Kuusialikasvoksen kasvatusta punnittava

Päätös kuusialikasvoksen käsittelystä ja säästämisestä tulee tavallisesti vastaan männikön ensiharvennusvaiheessa. Kuusialikasvos vaikeuttaa harvennuksen tekemistä ja heikentää siten korjuujälkeä, mutta toisaalta alikasvoksen säästäminen voi mahdollistaa kuusen jatkokasvattamisen. Uudistamisen kannalta alikasvoksen sopivin syntyajankohta on mahdollinen väljennyshakkuuvaihe. Ensiharvennusvaiheessa olevan männikön kuusialikasvoksen hyödyntäminen uudistamisessa tai kaksijaksoisessa kasvatuksessa on puunkorjuun kannalta hankalaa.

Kuusialikasvoksen tulee olla elpymiskykyistä, tervettä ja tasaisesti jakautunutta, jotta sitä voidaan kasvattaa. Kasvupaikan on suositeltavaa olla vähintään tuoretta kangasta. Kasvatuskelpoisuutta arvioitaessa on tiedostettava, että suuri osa kuusialikasvoksesta tuhoutuu ylispuiden hakkuussa.

Turvemailla kuusialikasvoksia syntyy luontaisesti mustikkaturvekangas II-tyypin männiköihin. Koska kasvupaikka on kuuselle riittävän viljava, on alikasvos mahdollista hyödyntää uudistamisessa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma sekametsän kasvatuksessa

Sekapuustoisuuden lisääminen erityisesti havu-lehtipuumetsissä lisää niiden tuhonkestävyyttä verrattuna yhden puulajin metsiin. Tällöin tuho ei kohdistu kaikkiin puulajeihin, vaan osa metsikön puustosta voi välttyä siltä. Monet tuhonaiheuttajat esiintyvät vain tietyllä puulajilla ja puulajien alttius eri tuhoille vaihtelee, joten riski puuston sieni-, hyönteis-, myrskytuhoriskeille pienenee sekapuustoisuuden kasvaessa. Esimerkiksi myrskyissä vahingoittunut lehtipuusto ei aiheuta hyönteistuhoriskiä[Lähdeviite24] . Erityisesti puhtaat kuusikot ovat tuhoalttiita.

Sekapuustoiset metsät eivät ole täysin turvassa metsätuhoilta. Männyn juurikäävän aiheuttamaa tyvitervastautia ja mesisienen aiheuttamaa lahoa esiintyy lehti- ja havupuustossa. Männynversoruosteen aiheuttamat tuhot voivat yleistyä männyn taimikoissa, joissa esiintyy ruostesienen väli-isäntänä toimivaa haapavesakkoa. Havumetsissä havununnan toukat syövät sekä männyn että kuusen neulasia.

Lehtipuuosuuden kasvattamisen myötä taimikoiden nisäkästuhoriski kasvaa, koska lehtipuiden, erityisesti haavan, pihlajan ja koivun, lisääntyminen saattaa houkutella hirvieläimiä. Hirvet vioittavat yleensä suurempia taimia kuin kauriit ja peurat. Erityisesti lehtipuiden varjossa kasvaneiden mäntyjen latvakasvaimet kelpaavat hyvin hirvien ravinnoksi. Hirvituhoriskiä on mahdollista pienentää männyn ja kuusen sekaviljelyllä. Hirvi aiheuttaa tuhoja kuusen taimille melko harvoin. Hirvieläimistä kuusen taimien latvakasvaimia voivat tuhota kuitenkin metsäkauris sekä valkohäntäpeura.

Kirjallisuus

Routa, J. & Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-427-2(ulkoinen linkki)
Huuskonen, S et al. 2020. What is the potential for replacing monocultures with mixed-species stands to enhance ecosystem services in boreal forests in Fennoscandia? Forest Ecology and Management 479.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2020.118558(ulkoinen linkki)
Markkanen, A., Halme, P. 2012. Polypore communities in broadleaved boreal forests. Silva Fennica 46(3): 317–331.
https://doi.org/10.14214/sf.43(ulkoinen linkki)
Komonen, A., Niemi, M. E., Junninen, K. 2008. Lakeside riparian forests support diversity of wood fungi in managed boreal forests. Canadian Journal of Forest Research 38(10): 2650–2659.
https://doi.org/10.1139/X08-105(ulkoinen linkki)
Lindén, M. ym. (toim.). 2014. Metsänhoidon suositukset riistametsänhoitoon, työopas. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. 40 s.
https://tapio.fi/wp-content/uploads/2020/09/Metsanhoidon_suositukset_riistanhoitoon_Tapio-2019.pdf(ulkoinen linkki)
Hottola, J., Siitonen, J. 2008. Significance of woodland key habitats for polypore diversity and red-listed species in boreal forests. Biodiversity and Conservation 17(11): 2559–2577.
https://doi.org/10.1007/s10531-008-9317-4(ulkoinen linkki)
Hynynen, J. ym. 2005. Applying the MOTTI simulator to analyse the effects of alternative management schedules on timber and non-timber production. Forest Ecology and Management 207(1-2): 5–18.
https://doi.org/doi:10.1016/j.foreco.2004.10.015(ulkoinen linkki)
Koivula, M. ym. 1999. Leaf litter and the small-scale distribution of carabid beetles (Coleoptera, Carabidae) in the boreal forest. Ecography 22(4): 424–435.
https://doi.org/10.1111/j.1600-0587.1999.tb00579.x(ulkoinen linkki)
Smolander, A. Kitunen, V.2011. Comparison of tree species effects on microbial C and N transformations and dissolved organic matter properties in the organic layer of boreal forests. Appl. Soil Ecol. 49, 224–233.
https://doi.org/10.1016/j.apsoil.2011.05.002(ulkoinen linkki)
Griess, V.C ja Knoke, T. 2011. Growth performance, windthrow, and insects: Metaanalyses of parameters influencing performance of mixed species stands in boreal and northern temperate biomes. Canadian Journal of Forest Research, Volume 41, 1141–1159.
https://doi.org/10.1139/x11-042(ulkoinen linkki)
Siitonen, J., 2001. Forest management, coarse woody debris and saproxylic organisms: Fennoscandian boreal forests as an example. Ecol. Bull. 49, 11–41.
Kouki J. ym. 2018. Metsät. Julkaisussa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 171–201.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4816-3(ulkoinen linkki)
Hynynen, J., Repola, J. ja Mielikäinen, K. 2011. The effects of species mixture on the growth and yield of mid-rotation mixed stands of Scots pine and silver birch. Forest Ecology and Management 262, 1174–1175.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2011.06.006(ulkoinen linkki)
Mielikäinen, K. 1980. Mänty-koivusekametsiköiden rakenne ja kehitys. Summary: Structure and development of mixed pine and birch stands. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 99(3). 82 s.
http://urn.fi/URN:NBN:fi-metla-201207171129(ulkoinen linkki)
Mielikäinen, K. 1985. Koivusekoituksen vaikutus kuusikon rakenteeseen ja kehitykseen. Summary: Effect of an admixture of birch on the structure and development of Norway spruce stands. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 133. 79 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-0711-5(ulkoinen linkki)
Agestam, E. 1985b. En produktionsmodell för blandbestånd av tall, gran och björk i Sverige. Summary: A growth simulator for mixed stands of pine, spruce and birch in Sweden. Sveriges lantbruksuniversitet. Institutionen för skogsproduktion. Rapport 115. 150 s.
Pukkala, T. ym. 1994. Productivity of mixed species stands of Pinus sylvestris and Picea abies. Scandinavian Journal of Forest Research 9(2): 143–153.
https://doi.org/10.1080/02827589409382824(ulkoinen linkki)
Matthies, B. ja Valsta, L. 2016. Optimal forest species mixture with carbon storage and albedo effect for climate change mitigation. Ecological Economics 123:1, 95–105.
https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2016.01.004(ulkoinen linkki)
Fahlvik, N., Agestam, E., Ekö, P-M. ja Lindén, M. (2011). Development of single-storied mixtures of Norway spruce and birch in Southern Sweden. Scandinavian Journal of Forest Research 26:11, s. 36–45.
https://doi.org/10.1080/02827581.2011.564388.(ulkoinen linkki)
Mielikäinen, K. & Valkonen, S. 1995. Kaksijaksoisen kuusi–koivu-sekametsikön kasvu. Folia Forestalia – Metsätieteen aikakauskirja 1995(2), 81–97.
https://doi.org/10.14214/ma.5948(ulkoinen linkki)
Dawud, S.M. ym. 2017. Tree species functional group is a more important driver of soil properties than tree species diversity across major European forest types. Functional Ecology 31, 1153–1162. https://doi.org/10.1111/1365-2435.12821
https://doi.org/10.1111/1365-2435.12821(ulkoinen linkki)
Smolander, A. 1990. Frankia populations in soils under different tree species – with special emphasis on soils under under Betula pendula. Plant Soil 121, 1–10.
Smolander 2018. Typpilannoitus metsämaan viljavuuden parantajana – kestävyysnäkökohtia maan ja ympäristön kannalta. Metsätieteen aikakauskirja 2018-10080. Tieteen tori. 8 s.
https:// doi.org/10.14214/ma.10080.(ulkoinen linkki)
Korhonen K.T. ym. 2020. Metsien monimuotoisuudelle merkittävien rakennepiirteiden muutokset Suomessa vuosina 1980– 2015. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10198. Tutkimusartikkeli. 26 s.
https://doi.org/10.14214/ ma.10198(ulkoinen linkki)