Hakkuutähteen kuivattaminen suositeltavaa Hakkuutähteen kuivattamista palstalla suositellaan kuusivaltaisilla korjuualoilla aina. Hakkuutähteen on suositeltavaa antaa kuivua ja neulasten varista vähintään neljä viikkoa ennen niiden kuljettamista tienvarsivarastoon. Pidempi kuivatusaika edesauttaa neulasten varisemista ja vähentää hakkutähteen mukana poistuvien ravinteiden määrää. Korjuussa hakkuutähdettä tulisi käsitellä siten, että mahdollisimman suuri osa ravinnepitoisista neulasista ja lehdistä varisee korjuukohteelle. Hakkuutähteen&nbsp;korjaaminen&nbsp;tuoreena Kokonaismäärästä suositellaan jätettäväksi korjaamatta noin 30&nbsp;%Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. &amp; Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos.&nbsp;, siten että määrä&nbsp;jakautuu&nbsp;mahdollisimman tasaisesti koko korjuualalle. Jäävän hakkuutähteen määrä varmistetaan pakkaskauden ulkopuolella karsimalla noin joka viidennen havupuun hakkuutähteet kasojen ulkopuolelle. Hakkuualalle jää lisäksi aina raivauspuustoa, hakkuutähdekasojen pohjia ja puunkorjuussa katkenneita oksia ja latvuksia sekä usein myös ajourien vahvistamiseen käytettyjä hakkuutähteitä. Kun puusto on kaadettu kovalla pakkasella, jäävän hakkuutähteen määrä on yleensä riittävä, koska osa oksista rikkoutuu, ja neulasia varisee maahan jo hakkuuvaiheessa. Pakkasella kaadetusta puusta saadaan kerättyä vähemmän hakkuutähdettä kuin sulan maan ajan tai suojakelin puista, sillä pakkasella oksat rikkoutuvat herkemmin. Palstakasojen teko  Hakkuutähteen palstakasojen teko vaatii erilaisen tekniikan kuin perinteinen ainespuuhakkuu, mikä lisää korjuun kustannuksia. Hakkuutähteen korjuussa hakkuukone karsii rungon koneen sivulle kaataen puut eteenpäin. Perinteisessä ainespuuhakkuussa rungot karsitaan koneen eteen ajouralle. Kun hakkuutähteet sijoitetaan hakkuukoneen sivulle, saadaan palstakasat riittävän suuriksi, eikä niiden yli ajeta hakkuukoneella tai metsätraktorilla. Sijoita latvat palstakasaan samansuuntaisesti. Älä kasaa alikasvospuiden, ojan tai kivikon päälle. Kasaa mieluiten korkeamman maastonkohdan tai kannon päälle. Pyri kasaamaan palstakasat mahdollisimman korkeiksi kuivumisen tehostamiseksi. Älä korjaa ajourien vahvistamiseen käytettyä hakkuutähdettä energiapuuksi. Älä aja palstakasojen yli. Metsätraktorin varustus Hakkuutähteen massan määrittämistä varten metsätraktoriin tarvitaan kuormainvaaka ja erityisesti energiapuun kuormaukseen tarkoitettu piikkikoura. Metsätraktorin kuormatila voidaan varustaa erilaisilla kuormatilaa kasvattavilla lisävarusteilla, kuten pankkojen jatkoilla, lisäpankoilla tai jatkoperällä, jotta metsäkuljetuskuorma saadaan mahdollisimman suureksi. Irrotettavat lisävarusteet suositellaan maalattavaksi huomioväreillä ja kiinnitettäväksi erittäin huolellisesti, koska niitä voi kuorman purkamisen yhteydessä päätyä vahingossa hakkuutähdekasoihin. Huomiovärein varustetut lisävarusteet on helpompi paikallistaa ja poistaa hakkuutähdekasoista, jolloin ne eivät aiheuta työtapaturmariskiä tai kalliita vaurioita haketuskalustolle. Ajoreitin suunnittelu Hakkuutähteiden kuljetus metsästä varastolle suositellaan suunniteltavaksi siten, että ajomatka pystymetsässä jää mahdollisimman lyhyeksi. Pystymetsän läpi ajettaessa hakkuutähdekuormat tulee jättää pienemmäksi kuin silloin, kun metsän voi kiertää. Pystymetsän läpi ajettaessa myös puustovaurioiden riski kasvaa. Palstakasojen kuormaus Purista kourataakkaa ensin kevyesti, vältä maa-aineksen joutumista taakkaan.&nbsp;Ota kourataakasta&nbsp;epäkeskosti&nbsp;kiinni, jotta voit havaita kourataakan pohjassa olevat mahdolliset epäpuhtaudet. Käännä taakkaa&nbsp;tarvittaessa.&nbsp;Kuormaa ensiksi&nbsp;latvoja kuorman pohjalle pitkittäin ja sen jälkeen&nbsp;kourataakkoja&nbsp;vuoronperään&nbsp;eteen ja taakse.&nbsp;Kuormaa tyvet ohjaamoon päin kuormatilan suuntaisesti, jos joudut ajamaan pystymetsän kautta varastolle.&nbsp;Kuormaa taakat kuormatilaan poikittain, jos varastolle ajettaessa ei tarvitse varoa pystypuustoa.&nbsp;Maastoon jääneet ainespuupölkyt ja ojienylityspuut voi tuoda tienvarteen ja käyttää varaston aluspuina.&nbsp;Älä jätä kokonaisia palstakasoja kuljettamatta. Latvusmassaa korjattaessa jätetään siitä noin 30 % korjuualalle. Kuva: © Olli Äijälä. Kun hakkuutähteen annetaan kuivua palstakasoissa, suurin osa neulasista varisee uudistusalalle. Kuva: © Martti Kuusinen.

# Hakkuutähteen korjuun toteutus

## Hakkuutähteen kuivattaminen suositeltavaa

Hakkuutähteen kuivattamista palstalla suositellaan kuusivaltaisilla korjuualoilla aina. Hakkuutähteen on suositeltavaa antaa kuivua ja neulasten varista vähintään neljä viikkoa ennen niiden kuljettamista tienvarsivarastoon. Pidempi kuivatusaika edesauttaa neulasten varisemista ja vähentää hakkutähteen mukana poistuvien ravinteiden määrää.
Korjuussa hakkuutähdettä tulisi käsitellä siten, että mahdollisimman suuri osa ravinnepitoisista neulasista ja lehdistä varisee korjuukohteelle.
Hakkuutähteen korjaaminen tuoreena

- Kokonaismäärästä suositellaan jätettäväksi korjaamatta noin 30 %, siten että määrä jakautuu mahdollisimman tasaisesti koko korjuualalle.
- Jäävän hakkuutähteen määrä varmistetaan pakkaskauden ulkopuolella karsimalla noin joka viidennen havupuun hakkuutähteet kasojen ulkopuolelle. Hakkuualalle jää lisäksi aina raivauspuustoa, hakkuutähdekasojen pohjia ja puunkorjuussa katkenneita oksia ja latvuksia sekä usein myös ajourien vahvistamiseen käytettyjä hakkuutähteitä.
- Kun puusto on kaadettu kovalla pakkasella, jäävän hakkuutähteen määrä on yleensä riittävä, koska osa oksista rikkoutuu, ja neulasia varisee maahan jo hakkuuvaiheessa.
- Pakkasella kaadetusta puusta saadaan kerättyä vähemmän hakkuutähdettä kuin sulan maan ajan tai suojakelin puista, sillä pakkasella oksat rikkoutuvat herkemmin.

# Hakkuutähteen korjuun toteutus

## Palstakasojen teko

Hakkuutähteen palstakasojen teko vaatii erilaisen tekniikan kuin perinteinen ainespuuhakkuu, mikä lisää korjuun kustannuksia. Hakkuutähteen korjuussa hakkuukone karsii rungon koneen sivulle kaataen puut eteenpäin. Perinteisessä ainespuuhakkuussa rungot karsitaan koneen eteen ajouralle. Kun hakkuutähteet sijoitetaan hakkuukoneen sivulle, saadaan palstakasat riittävän suuriksi, eikä niiden yli ajeta hakkuukoneella tai metsätraktorilla.
- Sijoita latvat palstakasaan samansuuntaisesti.
- Älä kasaa alikasvospuiden, ojan tai kivikon päälle.
- Kasaa mieluiten korkeamman maastonkohdan tai kannon päälle.
- Pyri kasaamaan palstakasat mahdollisimman korkeiksi kuivumisen tehostamiseksi.
- Älä korjaa ajourien vahvistamiseen käytettyä hakkuutähdettä energiapuuksi.
- Älä aja palstakasojen yli.

# Hakkuutähteen korjuun toteutus

## Metsätraktorin varustus

Hakkuutähteen massan määrittämistä varten metsätraktoriin tarvitaan kuormainvaaka ja erityisesti energiapuun kuormaukseen tarkoitettu piikkikoura.
Metsätraktorin kuormatila voidaan varustaa erilaisilla kuormatilaa kasvattavilla lisävarusteilla, kuten pankkojen jatkoilla, lisäpankoilla tai jatkoperällä, jotta metsäkuljetuskuorma saadaan mahdollisimman suureksi. Irrotettavat lisävarusteet suositellaan maalattavaksi huomioväreillä ja kiinnitettäväksi erittäin huolellisesti, koska niitä voi kuorman purkamisen yhteydessä päätyä vahingossa hakkuutähdekasoihin. Huomiovärein varustetut lisävarusteet on helpompi paikallistaa ja poistaa hakkuutähdekasoista, jolloin ne eivät aiheuta työtapaturmariskiä tai kalliita vaurioita haketuskalustolle.

# Hakkuutähteen korjuun toteutus

## Ajoreitin suunnittelu

Hakkuutähteiden kuljetus metsästä varastolle suositellaan suunniteltavaksi siten, että ajomatka pystymetsässä jää mahdollisimman lyhyeksi. Pystymetsän läpi ajettaessa hakkuutähdekuormat tulee jättää pienemmäksi kuin silloin, kun metsän voi kiertää. Pystymetsän läpi ajettaessa myös puustovaurioiden riski kasvaa.

# Hakkuutähteen korjuun toteutus

## Palstakasojen kuormaus

- Purista kourataakkaa ensin kevyesti, vältä maa-aineksen joutumista taakkaan.
- Ota kourataakasta epäkeskosti kiinni, jotta voit havaita kourataakan pohjassa olevat mahdolliset epäpuhtaudet. Käännä taakkaa tarvittaessa.
- Kuormaa ensiksi latvoja kuorman pohjalle pitkittäin ja sen jälkeen kourataakkoja vuoronperään eteen ja taakse.
- Kuormaa tyvet ohjaamoon päin kuormatilan suuntaisesti, jos joudut ajamaan pystymetsän kautta varastolle.
- Kuormaa taakat kuormatilaan poikittain, jos varastolle ajettaessa ei tarvitse varoa pystypuustoa.
- Maastoon jääneet ainespuupölkyt ja ojienylityspuut voi tuoda tienvarteen ja käyttää varaston aluspuina.
- Älä jätä kokonaisia palstakasoja kuljettamatta.

Hakkuutähteen korjuu koostuu palstakasojen tekemisestä hakkuun yhteydessä, palstakasojen kuormauksesta ja metsäkuljetuksesta sekä tienvarsivaraston tekemisestä.

Hakkuutähteen korjuu uudistushakkuualoilta

Hakkuutähteen korjuu koostuu palstakasojen tekemisestä hakkuun yhteydessä, palstakasojen kuormauksesta ja metsäkuljetuksesta sekä tienvarsivaraston tekemisestä. 

Hakkuutähteen korjuun toteutus

Kirjanpainajatuhojen ennaltaehkäisy:• Poistetaan kuorellinen kuusipuutavara varastopaikoilta metsätuholain päivämääriin mennessä ja lämpimänä kesänä jo hyvissä ajoin sitä ennen.• Poistetaan heikentyneet kuuset ajoissa harvennushakkuilla tai poimien.• Tarkkaillaan uudistuskypsien kuusikoiden kasvukuntoa vuosittain. Ikääntyessään puusto heikkenee ja sen vastustuskyky hyönteistuhoille alenee.• Uudistetaan metsä kuuselle vain sille sopiville paikoille. Uudistamisessa huomioidaan tulevaisuuden ilmasto mukaan lukien siihen liittyvä kasvupaikkojen kuivuminen ja sen tuomat tuhoriskit.• Tavoitellaan metsänkasvatuksessa sekametsiä. Lehtipuut vähentävät maaperän happamuutta, millä on suotuisa vaikutus puiden elinvoimaisuuteen.• Käytetään kotimaisia, mahdollisimman lyhyen siirtoetäisyyden päästä tulevia taimia.

# Kirjanpainajan aiheuttaman tuhon ehkäisy 

**Kirjanpainajatuhojen ennaltaehkäisy:**• Poistetaan kuorellinen kuusipuutavara varastopaikoilta metsätuholain päivämääriin mennessä ja lämpimänä kesänä jo hyvissä ajoin sitä ennen.• Poistetaan heikentyneet kuuset ajoissa harvennushakkuilla tai poimien.• Tarkkaillaan uudistuskypsien kuusikoiden kasvukuntoa vuosittain. Ikääntyessään puusto heikkenee ja sen vastustuskyky hyönteistuhoille alenee.• Uudistetaan metsä kuuselle vain sille sopiville paikoille. Uudistamisessa huomioidaan tulevaisuuden ilmasto mukaan lukien siihen liittyvä kasvupaikkojen kuivuminen ja sen tuomat tuhoriskit.• Tavoitellaan metsänkasvatuksessa sekametsiä. Lehtipuut vähentävät maaperän happamuutta, millä on suotuisa vaikutus puiden elinvoimaisuuteen.• Käytetään kotimaisia, mahdollisimman lyhyen siirtoetäisyyden päästä tulevia taimia.

Kirjanpainaja iskeytyy varttuneiden kuusien paksun kuoren alle. Ne lisääntyvät heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa, lumenmurroissa sekä tuoreessa kuusipuutavarassa. Ennaltaehkäisyllä voidaan vähentää metsänkasvatuksen tappioita. Tuhoriskiin voi myös varautua metsävakuutuksella.

Kirjanpainajatuhojen torjunta

Kirjanpainajan aiheuttaman tuhon ehkäisy 

Vettymisen vaikutuksia Vedenpinnan nousu heikentää vettyvällä alueella olevan puuston kasvuoloja, mikä vähentää puuston hiilensidontaa. Pitkällä aikavälillä veden palauttamisesta seuraava vedenpinnan nousu hillitsee ilmastonmuutosta, koska se vähentää turpeen hajoamista, turvaa turpeen hiilivaraston säilymistä ja mahdollistaa turpeen muodostumista. Suo, jolle vettä palautetaan, voi rajautua heikkotuottoiseen metsäojitusalueeseen, jolloin metsänomistaja voi toimenpiteen yhteydessä päättää ennallistaa kyseisen metsän tai jättää sen ennallistumaan. Tämä lisää ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä, sillä metsäojitettujen soiden turpeen hiilivarasto on keskimäärin noin kymmenkertainen niiden puuston hiilivarastoon verrattuna. Lisätietoa: Ennallistaminen

# Vedenpalautus suolle - Ilmasto

## Vettymisen vaikutuksia

Vedenpinnan nousu heikentää vettyvällä alueella olevan puuston kasvuoloja, mikä vähentää puuston hiilensidontaa. Pitkällä aikavälillä veden palauttamisesta seuraava vedenpinnan nousu hillitsee ilmastonmuutosta, koska se vähentää turpeen hajoamista, turvaa turpeen hiilivaraston säilymistä ja mahdollistaa turpeen muodostumista.
Suo, jolle vettä palautetaan, voi rajautua heikkotuottoiseen metsäojitusalueeseen, jolloin metsänomistaja voi toimenpiteen yhteydessä päättää ennallistaa kyseisen metsän tai jättää sen ennallistumaan. Tämä lisää ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä, sillä metsäojitettujen soiden turpeen hiilivarasto on keskimäärin noin kymmenkertainen niiden puuston hiilivarastoon verrattuna.
Lisätietoa: [Ennallistaminen](/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen)

Vedenpalautuksen avulla voidaan pitkällä aikavälillä hillitä ilmastonmuutosta. Lyhyellä aikavälillä menettelyllä voi olla ilmastonmuutosta kiihdyttävä vaikutus, sillä vedenpinnan nousu voi lisätä metaanipäästöjä.

Vedenpalautus suolle

Vedenpalautus suolle - Ilmasto

Text Kylvö- ja luontaisen uudistamisen kohteilla kivennäismaa paljastetaan laikuittain poistamalla pääosa humuskerroksesta maan pinnalta. Laikut ovat leveydeltään ja pituudeltaan 50–70 cm. Laikkuja tulee tehdä 4 000–5 000 kappaletta hehtaarille riittävän taimitiheyden saavuttamiseksi. Istutuskohteilla laikutus sopii maanmuokkausmenetelmänä samoille kohteille kuin äestys. Kaivinkoneella tehtävä laikutus sopii äestystä paremmin kivikoille, rinnemaille ja maaperältään vaihteleville kohteille. Menetelmä ei sovi turvemaille muokattaessa istutusta varten. Istutusta varten tehtävässä laikutuksessa humus poistetaan kivennäismaan pintaa myöten, niin että puhdas humuksesta vapaa kivennäismaa paljastuu. Laikut ovat leveydeltään ja pituudeltaan 50–70 cm. Istutuskohta on keskellä laikkua. Laikkuja tehdään vähintään istutustiheyttä vastaava määrä. Laikutuksessa poistetaan ohut kerros pintahumusta ja paljastetaan taimettuva pinta luontaisille tai kylvetyille männyn siemenille. Kuva: © Markku Saarinen

Laikutus on maanpintaa paljastava maanmuokkausmenetelmä. Kylvöä tai luontaista uudistamista varten tehdyssä laikutuksessa muokkausjäljen pintaan tulisi jäädä itämistä edistävää humusta. Istutusta varten tehdyssä ei pintaan saisi jäädä humusta.

Kylvö- ja luontaisen uudistamisen kohteilla kivennäismaa paljastetaan laikuittain poistamalla pääosa humuskerroksesta maan pinnalta. Laikut ovat leveydeltään ja pituudeltaan 50–70 cm. Laikkuja tulee tehdä 4 000–5 000 kappaletta hehtaarille riittävän taimitiheyden saavuttamiseksi.
Istutuskohteilla laikutus sopii maanmuokkausmenetelmänä samoille kohteille kuin äestys. Kaivinkoneella tehtävä laikutus sopii äestystä paremmin kivikoille, rinnemaille ja maaperältään vaihteleville kohteille. Menetelmä ei sovi turvemaille muokattaessa istutusta varten.
Istutusta varten tehtävässä laikutuksessa humus poistetaan kivennäismaan pintaa myöten, niin että puhdas humuksesta vapaa kivennäismaa paljastuu. Laikut ovat leveydeltään ja pituudeltaan 50–70 cm. Istutuskohta on keskellä laikkua. Laikkuja tehdään vähintään istutustiheyttä vastaava määrä.

Laikutus

PEFC edellyttää luonnonhoidollisia polttoja ja kulotuksia metsäpaloista ja palon vaurioittamasta puuaineksesta riippuvaisen lajiston elinympäristöjen ylläpitämiseksi. Kriteeriä ei sovelleta sertifioidun metsätalousmaan pinta-alan ollessa alle 200 000 ha. Kulotuksia edellytetään toteutettavan vuosittain vähintään 1 kpl/200 000 ha. Kulotusten lukumäärään luetaan suojelualueilla tehdyt ennallistamispoltot, paahderinteiden ja säästöpuuryhmien poltot, uudistusalojen kulotukset sekä kaskeamiset ja yli kahden hehtaarin laajuiset metsäpalot.FSC edellyttää yli 10 000 ha metsää omistavilta metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjen ylläpitoa kulotuksilla ja poltoilla. Kulotuksien pinta-alan on oltava vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella. Kulotuspinta-alaan luetaan sertifioidulla alueella sijaitsevien uudistusalojen, säästöpuuryhmien ja paahderinteiden kulotukset. Yli 0,1 ha metsiköiden poltot koko puustoineen, voidaan lukea pinta-alatavoitteeseen viisinkertaisena.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset kulotukselle

**PEFC** edellyttää luonnonhoidollisia polttoja ja kulotuksia metsäpaloista ja palon vaurioittamasta puuaineksesta riippuvaisen lajiston elinympäristöjen ylläpitämiseksi. Kriteeriä ei sovelleta sertifioidun metsätalousmaan pinta-alan ollessa alle 200 000 ha. Kulotuksia edellytetään toteutettavan vuosittain vähintään 1 kpl/200 000 ha. Kulotusten lukumäärään luetaan suojelualueilla tehdyt ennallistamispoltot, paahderinteiden ja säästöpuuryhmien poltot, uudistusalojen kulotukset sekä kaskeamiset ja yli kahden hehtaarin laajuiset metsäpalot.**FSC** edellyttää yli 10 000 ha metsää omistavilta metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjen ylläpitoa kulotuksilla ja poltoilla. Kulotuksien pinta-alan on oltava vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella. Kulotuspinta-alaan luetaan sertifioidulla alueella sijaitsevien uudistusalojen, säästöpuuryhmien ja paahderinteiden kulotukset. Yli 0,1 ha metsiköiden poltot koko puustoineen, voidaan lukea pinta-alatavoitteeseen viisinkertaisena.

Metsäsertifiointijärjestelmät asettavat vaatimuksia niihin sitoutuneille metsänomistajille kulotusmääriin ja pinta-aloihin liittyen. Kulotusvaatimukset eivät suoraan koske kaikkia metsänomistajia, vaan niitä koskevat vaatimukset on rajattu eri tavoin tiettyyn joukkoon.

Kulotus

Metsäsertifioinnin vaatimukset kulotukselle

Suunnittelun alussa selvitetään valuma-alueen pinta-ala ja sen sisällä olevat maankäyttömuodot ja maanomistussuhteet. Paikkatietoaineistojen ja maastokäyntien avulla selvitetään valuma-alueen suurimmat kuormituslähteet ja suunnitellaan toimenpiteet, joiden avulla valuma-alueelta huuhtoutuvan kuormituksen määrää voidaan rajoittaa. Vesiensuojeluratkaisujen suunnittelussa huomioidaan mahdollisuudet vesien pidättämiseen alueella ja luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen, kuten kosteikkojen ja pintavalutuksen hyödyntäminen. Samalla tarkastellaan, onko alueella vesiensuojelun kannalta merkittäviä kohteita, esimerkiksi latvavesistö, pienvesi tai herkkiä vesistöjä, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Valuma-aluesuunnittelua voidaan soveltaa niin yksityismetsissä, yhtiöiden, yhteisöjen kuin valtion alueillaHiltunen, T., Jämsén, J., Joensuu, S., ym. 2014. Opas metsätalouden vesiensuojelun suunnitteluun valuma-aluetasolla. TASO-hankkeen julkaisu.. Lisätietoa Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen: Valuma-aluesuunnittelu metsätalouden vesiensuojelussa. Havainnekuva valuma-alueesta. Kuva: Juha Varhi, © Tapio. Riskikohteiden tunnistaminen Hankekohtaisten riskipaikkojen tunnistamisen apuna käytetään paikkatietoaineistoihin pohjautuvia tietoja muun muassa valuma-alueen pinta-alasta, veden virtausnopeudesta ja virtausreiteistä, uoman ja kohteen kaltevuudesta, ja eroosioherkkyydestä. Esimerkiksi Metsäkeskuksen avoimesta paikkatietokannasta löytyy kattava aineisto metsätalouden vesiensuojelun suunnitteluun ja erilaisia suunnittelussa hyödynnettäviä työkaluja, kuten työmaakohtainen valuma-alueen määritystyökalu. Paikkatietoaineistojen hyödyntäminen antaa suunnittelijalle paremman kokonaiskuvan suunnittelualueesta ja mahdollistaa vesiensuojelurakenteiden tarkemman sijoituksen ja mitoituksen. Paikkatietoaineistot eivät korvaa maastosuunnittelua, mutta ennakkoon tehty paikkatietotarkastelu mahdollistaa maastosuunnittelun tehokkaan suuntaamisen. Lisätietoa: Metsäkeskuksen avoimet paikkatietoaineistot. Vesistöjen tunnistaminen Yläpuolisen valuma-alueen määrittämisen lisäksi vesiensuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää tunnistaa ja huomioida alapuolinen vesistö tai pienvesi. Vesien tilaa ei saa heikentää metsänkäsittelytoimin. Vesiensuojeluratkaisujen suunnittelussa on tärkeää tunnistaa ne uomat (ojat ja norot), joita pitkin vedet ohjautuvat ojitusalueelta vesistöön ja vähentää uomiin ja niistä vesistöön päätyvää kuormitusta. Lisäksi toimenpiteiden ja vesiensuojelurakenteiden suunnittelussa huomioidaan virtavesien vaelluskalakannat, jotta niiden vaellusyhteydet ja elinympäristöt säilyvät. Lisätietoa ja aineistoja vesistöjen luokituksesta ja tilan arvioinnista: PUROHELMI, Ranta 10, Vesistöjen perusyksiköt, Vesimuodostumat-tietojärjestelmä VEMU, Virtavesien lohikalakannat.

# Valuma-alueen määrittäminen vesiensuojelussa

Suunnittelun alussa selvitetään valuma-alueen pinta-ala ja sen sisällä olevat maankäyttömuodot ja maanomistussuhteet. Paikkatietoaineistojen ja maastokäyntien avulla selvitetään valuma-alueen suurimmat kuormituslähteet ja suunnitellaan toimenpiteet, joiden avulla valuma-alueelta huuhtoutuvan kuormituksen määrää voidaan rajoittaa.
Vesiensuojeluratkaisujen suunnittelussa huomioidaan mahdollisuudet vesien pidättämiseen alueella ja luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen, kuten kosteikkojen ja pintavalutuksen hyödyntäminen. Samalla tarkastellaan, onko alueella vesiensuojelun kannalta merkittäviä kohteita, esimerkiksi latvavesistö, pienvesi tai herkkiä vesistöjä, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Valuma-aluesuunnittelua voidaan soveltaa niin yksityismetsissä, yhtiöiden, yhteisöjen kuin valtion alueilla.
Lisätietoa Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen: [Valuma-aluesuunnittelu metsätalouden vesiensuojelussa.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/vesien-ja-vesielinymparistojen-turvaaminen#section-p2921)

# Valuma-alueen määrittäminen vesiensuojelussa

## Riskikohteiden tunnistaminen

Hankekohtaisten riskipaikkojen tunnistamisen apuna käytetään paikkatietoaineistoihin pohjautuvia tietoja muun muassa valuma-alueen pinta-alasta, veden virtausnopeudesta ja virtausreiteistä, uoman ja kohteen kaltevuudesta, ja eroosioherkkyydestä. Esimerkiksi Metsäkeskuksen avoimesta paikkatietokannasta löytyy kattava aineisto metsätalouden vesiensuojelun suunnitteluun ja erilaisia suunnittelussa hyödynnettäviä työkaluja, kuten työmaakohtainen valuma-alueen määritystyökalu.
Paikkatietoaineistojen hyödyntäminen antaa suunnittelijalle paremman kokonaiskuvan suunnittelualueesta ja mahdollistaa vesiensuojelurakenteiden tarkemman sijoituksen ja mitoituksen. Paikkatietoaineistot eivät korvaa maastosuunnittelua, mutta ennakkoon tehty paikkatietotarkastelu mahdollistaa maastosuunnittelun tehokkaan suuntaamisen.
Lisätietoa: [Metsäkeskuksen avoimet paikkatietoaineistot](https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/aineistot-paikkatieto-ohjelmille).

# Valuma-alueen määrittäminen vesiensuojelussa

## Vesistöjen tunnistaminen

Yläpuolisen valuma-alueen määrittämisen lisäksi vesiensuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää tunnistaa ja huomioida alapuolinen vesistö tai pienvesi. Vesien tilaa ei saa heikentää metsänkäsittelytoimin. Vesiensuojeluratkaisujen suunnittelussa on tärkeää tunnistaa ne uomat (ojat ja norot), joita pitkin vedet ohjautuvat ojitusalueelta vesistöön ja vähentää uomiin ja niistä vesistöön päätyvää kuormitusta. Lisäksi toimenpiteiden ja vesiensuojelurakenteiden suunnittelussa huomioidaan virtavesien vaelluskalakannat, jotta niiden vaellusyhteydet ja elinympäristöt säilyvät.
Lisätietoa ja aineistoja vesistöjen luokituksesta ja tilan arvioinnista: [PUROHELMI](https://syke.maps.arcgis.com/apps/MapSeries/index.html?appid=4ea139a27fc24b0b83c38c8c9b09bfeb), [Ranta 10](https://ckan.ymparisto.fi/dataset/ranta10-rantaviiva-1-10-000), [Vesistöjen perusyksiköt](https://ckan.ymparisto.fi/dataset/vesistojen-perusyksikot), [Vesimuodostumat-tietojärjestelmä VEMU](https://ckan.ymparisto.fi/dataset/vesimuodostumat-tietojarjestelma-vemu), [Virtavesien lohikalakannat](https://ckan.ymparisto.fi/dataset/virtavesien-lohikalakannat).

Valuma-aluesuunnittelun avulla voidaan selvittää metsätalouden vesiensuojelun kannalta merkittävimmät vesistöt ja valuma-alueet. Alueellisessa suunnittelussa tunnistetaan riskikohteet ja suunnitellaan toimenpiteet, joiden avulla valuma-alueelta huuhtoutuvan kuormituksen määrää voidaan vähentää.

Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä

Valuma-alueen määrittäminen vesiensuojelussa

Kasvatushakkuut•&nbsp;Harvennuksessa on suositeltavaa pyrkiä sekapuustoisen metsärakenteen säilyttämiseen tai voimistamiseen. Kasvupaikasta riippuen säilytetään vähintään 10 prosentin lehtipuusekoitus.&nbsp;•&nbsp;Tasaiseen harvennusjälkeen voidaan luoda vaihtelevuutta harventamalla pääpuulajia tavallista voimakkaammin säästöpuuryhmän ja kasvatettavan lehtipuuston ympäriltä.•&nbsp;Ennakkoraivauksessa säästetään alikasvoksena kasvavia monimuotoisuudelle tärkeitä puita ja pensaita, kuten haapaa, pihlajia, terva- ja harmaaleppiä, raitoja, jaloja lehtipuita ja lehtopensaita.•&nbsp;Yhtään puulajia ei harvenneta käsittelyalueelta kokonaan pois.•&nbsp;Kasvatusmetsän puulajimäärän säilyminen varmistetaan lisäämällä harvennuksessa kasvutilaa myös luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille.

# Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen kasvatushakkuissa

**Kasvatushakkuut**• Harvennuksessa on suositeltavaa pyrkiä sekapuustoisen metsärakenteen säilyttämiseen tai voimistamiseen. Kasvupaikasta riippuen säilytetään vähintään 10 prosentin lehtipuusekoitus. • Tasaiseen harvennusjälkeen voidaan luoda vaihtelevuutta harventamalla pääpuulajia tavallista voimakkaammin säästöpuuryhmän ja kasvatettavan lehtipuuston ympäriltä.• Ennakkoraivauksessa säästetään alikasvoksena kasvavia monimuotoisuudelle tärkeitä puita ja pensaita, kuten haapaa, pihlajia, terva- ja harmaaleppiä, raitoja, jaloja lehtipuita ja lehtopensaita.• Yhtään puulajia ei harvenneta käsittelyalueelta kokonaan pois.• Kasvatusmetsän puulajimäärän säilyminen varmistetaan lisäämällä harvennuksessa kasvutilaa myös luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille, koivuille, leppäryhmille ja metson hakomismännyille.

Energiapuuharvennus

Ensiharvennus

Lehtipuusekoituksen ylläpito

Myöhempi harvennus

Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen kasvatushakkuissa

Text Arvokasvu ilmaistaan prosenttiosuutena puustoon ja maahan sitoutuneesta pääomasta. Puuston tilavuuden kasvaessa arvokasvu voi olla esimerkiksi 4 %, kun taas metsätuhon seurauksena se voi olla esimerkiksi –3 %. Metsänomistaja voi verrata metsälle asettamaansa tuottovaatimusta (esimerkiksi 3 %) puuston arvokasvuun. Puuntuotannon taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta uudistushakkuun tarvetta voi arvioida sen perusteella, onko arvokasvu suurempaa kuin metsänomistajan tuottovaatimus. Kun arvokasvu laskee alle tuottovaatimuksen, metsikköä voi pitää tässä mielessä uudistuskypsänä. Myös eri metsikkökuvioiden keskinäisestä uudistamisjärjestyksestä päättäessä voi ottaa huomioon kuvioiden arvokasvuprosentin. Metsänomistajalla voi olla myös muita kuin taloudellisia arvoja, joten puunmyyntitulojen lisäksi voidaan huomioida muut metsän tarjoamat hyödyt osana päätöksentekoa. Näiden hyötyjen arvottaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Suhteellisen arvokasvun laskennassa voidaan käyttää apuna erilaisia ohjelmistoja, kuten Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmaa. Puuston arvokasvu on suurimmillaan siirtymässä kuitupuusta tukkipuuksi. Arvokasvu hidastuu puuston vanhetessa. Kuva: © Pentti Väisänen.

Puuston arvokasvu on puuston arvon muutos valittuna ajanjaksona. Arvokasvu ilmaistaan usein suhteellisena lukemana eli puuston arvon prosentuaalisena kasvuna suhteessa metsään sitoutuneeseen pääomaan vuositasolla.

Arvokasvu ilmaistaan prosenttiosuutena puustoon ja maahan sitoutuneesta pääomasta. Puuston tilavuuden kasvaessa arvokasvu voi olla esimerkiksi 4 %, kun taas metsätuhon seurauksena se voi olla esimerkiksi –3 %. Metsänomistaja voi verrata metsälle asettamaansa tuottovaatimusta (esimerkiksi 3 %) puuston arvokasvuun. Puuntuotannon taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta uudistushakkuun tarvetta voi arvioida sen perusteella, onko arvokasvu suurempaa kuin metsänomistajan tuottovaatimus. Kun arvokasvu laskee alle tuottovaatimuksen, metsikköä voi pitää tässä mielessä uudistuskypsänä. Myös eri metsikkökuvioiden keskinäisestä uudistamisjärjestyksestä päättäessä voi ottaa huomioon kuvioiden arvokasvuprosentin.
Metsänomistajalla voi olla myös muita kuin taloudellisia arvoja, joten puunmyyntitulojen lisäksi voidaan huomioida muut metsän tarjoamat hyödyt osana päätöksentekoa. Näiden hyötyjen arvottaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä.
Suhteellisen arvokasvun laskennassa voidaan käyttää apuna erilaisia ohjelmistoja, kuten Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmaa.

Arvokasvu

Suojavyöhykkeet taimikonhoidossa Suojavyöhykkeet suositellaan jätettävän hakkuu- tai metsänkasvatustavasta riippumatta vesistöjen (järvi, lampi, joki, puro) ja pienvesien (noro, lähde, lähteikkö, flada, kluuvijärvi) varsille. Taimikonhoitovaiheessa voidaan vaikuttaa suojavyöhykkeen leveyteen käsittelyalueen rajauksella ja perattavien puulajien valinnalla. Jos suojavyöhykettä ei ole, voidaan se taimikonhoidon eri vaiheissa perustaa kohteelle puulajivalinnoin ja käsittelemällä aluetta kevyemmin. Lisätietoa: Suojavyöhykkeet ja rantametsät, Suojavyöhykkeen suunnittelu. Vesistön välitön rantavyöhyke suositellaan jätettävän taimikonhoidon ulkopuolelle. Mahdollisessa taimikonhoidossa suojavyöhykkeellä säästetään lehtipuustoa ja muuta monimuotoisuudelle arvokasta puustoa tavanomaista runsaammin. Metsäsertifioiduilla alueilla tulee huomioida vähintään metsäsertifioinnin vaatimukset. Olemassa olevalta suojavyöhykkeeltä ei raivata pensaskasvillisuutta tai monimuotoisuudelle arvokkaita puita. Vesistöjen läheisyydessä taimikot voidaan kasvattaa tavanomaista tiheämpinä ja lehtipuuvaltaisempina. Heinäntorjunnassa kemiallisia torjunta-aineita ei tule käyttää suojavyöhykkeille, ja kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Taimikonhoito pohjavesialueella Pohjavesialueilla ei tehdä kemiallista heinänkäsittelyä.

# Vesien  turvaaminen taimikonhoidossa 

## Suojavyöhykkeet taimikonhoidossa

Suojavyöhykkeet suositellaan jätettävän hakkuu- tai metsänkasvatustavasta riippumatta vesistöjen (järvi, lampi, joki, puro) ja pienvesien (noro, lähde, lähteikkö, flada, kluuvijärvi) varsille. Taimikonhoitovaiheessa voidaan vaikuttaa suojavyöhykkeen leveyteen käsittelyalueen rajauksella ja perattavien puulajien valinnalla. Jos suojavyöhykettä ei ole, voidaan se taimikonhoidon eri vaiheissa perustaa kohteelle puulajivalinnoin ja käsittelemällä aluetta kevyemmin.
Lisätietoa: [Suojavyöhykkeet ja rantametsät](/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat), [Suojavyöhykkeen suunnittelu](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat/toteutus#section-1549).
Vesistön välitön rantavyöhyke suositellaan jätettävän taimikonhoidon ulkopuolelle. Mahdollisessa taimikonhoidossa suojavyöhykkeellä säästetään lehtipuustoa ja muuta monimuotoisuudelle arvokasta puustoa tavanomaista runsaammin. Metsäsertifioiduilla alueilla tulee huomioida vähintään metsäsertifioinnin vaatimukset.

Olemassa olevalta suojavyöhykkeeltä ei raivata pensaskasvillisuutta tai monimuotoisuudelle arvokkaita puita. Vesistöjen läheisyydessä taimikot voidaan kasvattaa tavanomaista tiheämpinä ja lehtipuuvaltaisempina. Heinäntorjunnassa kemiallisia torjunta-aineita ei tule käyttää suojavyöhykkeille, ja kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa.

# Vesien  turvaaminen taimikonhoidossa 

## Taimikonhoito pohjavesialueella

Pohjavesialueilla ei tehdä kemiallista heinänkäsittelyä.

Taimikonhoidon työlajeihin kuuluvat heinäntorjunta, taimikon varhaisperkaus sekä taimikonharvennus. Näiden tarkoituksena on ohjata ja auttaa taimikon kehittymistä haluttuun suuntaan. Taimikonhoidon yhteydessä voidaan vaikuttaa suojavyöhykkeiden kehittymiseen.

Vesien  turvaaminen taimikonhoidossa 

Maksetaan energiamäärästä Lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta sen sisältämän energiamäärän mukaan (MWh)Kettunen 2020. Energiapuun hankinnan arvoketjut ja kannattavuus. Metsänomistajan Talouskoulu. Työtehoseura..&nbsp;Kuivattamisella on erittäin suuri merkitys koko metsäenergian hankintaketjun kannattavuudelle, joten energiapuu tulisi saada mahdollisimman kuivaksi ennen laitokselle toimittamista. Laadukas energiapuu ei sisällä myöskään vierasaineita,&nbsp;kuten kiviä. Metsäenergian tuotannon arvoketjut ja käyttöpaikkahinnan muodostuminen. Haketus voidaan tehdä tienvarsivarastolla, terminaalissa tai käyttöpaikalla. Esimerkki tuotantokustannusten osuuksista eri energiapuulajikkeilla. Kaaviossa verrataan myös tienvarsihaketuksen ja käyttöpaikkamurskauksen eroja korjuun kustannusketjussa. Lähde: TTS, 2020. Tienvarsihaketus tehdään kuorma-autoalaustaisella tai traktorikäyttöisellä hakkurilla suoraan kaukokuljetusautoon. Kuva: © Kalle Kärhä. Energiapuun hankintaketju.

# Energiapuun hankintaketju

## Maksetaan energiamäärästä

Lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta sen sisältämän energiamäärän mukaan (MWh). Kuivattamisella on erittäin suuri merkitys koko metsäenergian hankintaketjun kannattavuudelle, joten energiapuu tulisi saada mahdollisimman kuivaksi ennen laitokselle toimittamista. Laadukas energiapuu ei sisällä myöskään vierasaineita, kuten kiviä.

Energiapuun hankinnassa yleisin hankintaketju koostuu korjuusta, tienvarsihaketuksesta ja kaukokuljetuksesta käyttöpaikalle. Metsäenergiajakeet voidaan myös kuljettaa terminaaliin tai käyttöpaikalle haketettaviksi tai murskattaviksi. Terminaalit toimivat polttoaineiden varmuusvarastoina, tasoittavat kausivaihteluita ja parantavat puupolttoaineen laadunhallintaa.

Energiapuun mittaus ja varastointi

Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

Energiapuun hankinnassa yleisin hankintaketju koostuu korjuusta, tienvarsihaketuksesta ja kaukokuljetuksesta käyttöpaikalle. Metsäenergiajakeet voidaan myös kuljettaa terminaaliin tai käyttöpaikalle haketettaviksi tai murskattaviksi. Terminaalit toimivat polttoaineiden varmuusvarastoina, tasoittavat kausivaihteluita ja parantavat puupolttoaineen laadunhallintaa. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “free coins on fc 26 Visit Buyfc26coins.com for latest FC 26 coins news..XPu0”

Hakkuutähteen korjuun toteutus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kirjanpainajan aiheuttaman tuhon ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Vedenpalautus suolle - Ilmasto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laikutus

Metsäsertifioinnin vaatimukset kulotukselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Valuma-alueen määrittäminen vesiensuojelussa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen kasvatushakkuissa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Arvokasvu

Vesien turvaaminen taimikonhoidossa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Energiapuun hankintaketju

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko