Varttuneen metsän vaihe pitenee Kiertoajan pidentämisen ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena. Myös mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää käsitellään harvemmin.

# Kiertoajan pidentäminen - Virkistys

## Varttuneen metsän vaihe pitenee

Kiertoajan pidentämisen ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena. Myös mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää käsitellään harvemmin.

Metsän harvemmin toistuva käsittely, erityisesti uudistushakkuut, on yleensä eduksi virkistyskäytölle.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Metsän harvemmin toistuva käsittely, erityisesti uudistushakkuut, on yleensä eduksi virkistyskäytölle. 

Kiertoajan pidentäminen - Virkistys

Korkeiden alueiden metsät Korkeusasema, eli kasvupaikan korkeus merenpinnasta, vaikeuttaa metsänkasvatusta Pohjois-Suomessa. Ongelmia aiheuttavat varsinkin tykkylumi, paksukunttaisuus ja siementen heikko tuleentuminen. Korkeilla alueilla uudistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota suojametsien tapaan. Yksittäisillä vaaroilla on korkeiden metsäalueiden raja alempana kuin vaaraseuduilla. Pohjois-Pohjanmaalla metsänhoidolliset ongelmat alkavat jo alle 200 metrin korkeudella. Kainuussa raja on noin 250 metriä ja Lapissa 200–280 metriä. Metsänhoidon suunnittelussa on korkeusaseman lisäksi syytä kiinnittää huomiota rinteen ilmansuuntaan ja maaperätekijöihin sekä lumituhojen jälkiin puustossa. Tykkylumen vuoksi uudistamisessa tulisi tykyn riskialueilla suosia kuusta siellä, missä se on kasvupaikan puolesta mahdollista. Ilmasto-olosuhteiden muuttuessa uudentyyppiset sääolosuhteet voivat lisätä tykkytuhojen määrää myös matalilla alueilla. Harvennusten viivästyminen lisää tykkytuhoriskiä, mistä syystä harvennukset tulee tehdä ajallaan. Pohjois-Suomen korkeilla alueilla sijaitsevat karut metsätyypit kehittyvät luontaisesti puhtaiksi männiköiksi ja niissä luontainen uudistaminen on perusteltua. Luontaiseen uudistamiseen liittyvä maltillinen maanmuokkaus varmistaa ja parantaa uudistamistulosta. Kohteissa, joissa luontaista taimettumista pidetään epätodennäköisenä tai sen katsotaan vievän kohtuuttoman pitkän ajan, voi luontaista uudistamista tarvittaessa varmistaa metsänviljelyllä. Siemenpuualat voidaan tarvittaessa kylvää ja vastaavasti viljelyaloille voidaan jättää siemen- tai säästöpuita varmistamaan uudistamisen onnistumista Hyppönen, M., Varmola, M., Juntunen, V., ym. 2003. Metsien uudistuminen suojametsäalueella. Metsätieteen aikakauskirja 1/2003: 31–45.Hyppönen ym. 2012: Metsien uudistuminen suojametsäalueella ja Pohjois-Suomen korkeilla mailla. Metsätieteen aikakauskirja 3/2021: 195-199.Franke et al. 2015: Quantifying changes of the coniferous forest line in Finnish Lapland during 1983-2009. Silva Fennica 49(4): article id 1408.. Lakimetsät Lakimetsiksi katsotaan metsät, joissa alueen korkeusasema ylittää Kainuussa 300 metriä, Koillismaalla 320–360 metriä sekä Lapissa Saariselän eteläpuolella 280–330 metriä ja sen pohjoispuolella 250–300 metriä. Mainitut korkeudet ovat viitteellisiä, joten puuston kasvatuskelpoisuus on syytä ottaa huomioon. Varsinaisten lakimetsien tunnuksia ovat erityisesti lumituhot ja iäkkään puuston lyhyys, valtapituus 100-vuotiaana alle 12 metriä. Lakimetsissä metsänhoito muistuttaa monessa asiassa metsien käsittelyä suojametsävyöhykkeellä. Puuntuotantoa ei aina voida harjoittaa tavanomaisin metsätaloudellisin toimintaperiaattein, koska maisemallisilla tekijöillä on lakimetsien käsittelyssä tavanomaista suurempi merkitys. Maisemallisten tekijöiden lisäksi tulee huomioida myös uudistumisen epävarmuus Valkonen, S. 1992. Metsien uudistaminen korkeilla alueilla Pohjois-Suomessa. Folia Forestalia, 791. 84. Metsäntutkimuslaitos.. Tuntureilla metsän rajavyöhyke hoidetaan varovaisesti. Kuva: © Anita Toivonen / Vastavalo. Suojametsäalue ja alle 700 d.d.:n alueet Valtioneuvoston asetuksessa metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013) pohjoisin osa Lappia on määritetty suojametsäalueeksi, jossa metsiä tulee metsänrajan alenemisen ehkäisemiseksi hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen. Suojametsäalueen muodostavat Enontekiön ja Utsjoen kunnat kokonaisuudessaan sekä Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa sijaitsevat alueet, joiden rajat on merkitty maastoon maanmittaustoimituksessa. Suojametsäalueiden metsänkäsittelyperiaatteita noudatetaan varsinaisten suojametsäalueiden lisäksi koko Ylä-Lapin alueella. Suojametsäalueella metsän viljelymenetelmistä ensisijainen on kylvö paikallista alkuperää olevalla siemenellä. Myös eri uudistamismenetelmien käyttäminen samanaikaisesti on suositeltavaa. Metsän uudistamisessa tulee huomioida uudistumisen epävarmuus. Kaikkien puulajien luontaisesti syntyneet taimet, taimiryhmät ja alikasvos käytetään hyväksi. Kuusi sietää tykkylumen painoa mäntyä paremmin. Kuva: © Erkki Oksanen.

# Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

## Korkeiden alueiden metsät

Korkeusasema, eli kasvupaikan korkeus merenpinnasta, vaikeuttaa metsänkasvatusta Pohjois-Suomessa. Ongelmia aiheuttavat varsinkin tykkylumi, paksukunttaisuus ja siementen heikko tuleentuminen. Korkeilla alueilla uudistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota suojametsien tapaan.
Yksittäisillä vaaroilla on korkeiden metsäalueiden raja alempana kuin vaaraseuduilla. Pohjois-Pohjanmaalla metsänhoidolliset ongelmat alkavat jo alle 200 metrin korkeudella. Kainuussa raja on noin 250 metriä ja Lapissa 200–280 metriä. Metsänhoidon suunnittelussa on korkeusaseman lisäksi syytä kiinnittää huomiota rinteen ilmansuuntaan ja maaperätekijöihin sekä lumituhojen jälkiin puustossa.
Tykkylumen vuoksi uudistamisessa tulisi tykyn riskialueilla suosia kuusta siellä, missä se on kasvupaikan puolesta mahdollista. Ilmasto-olosuhteiden muuttuessa uudentyyppiset sääolosuhteet voivat lisätä tykkytuhojen määrää myös matalilla alueilla. Harvennusten viivästyminen lisää tykkytuhoriskiä, mistä syystä harvennukset tulee tehdä ajallaan.

# Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

## Korkeiden alueiden metsät

**Lakimetsät**

Pohjois-Suomen korkeilla alueilla sijaitsevat karut metsätyypit kehittyvät luontaisesti puhtaiksi männiköiksi ja niissä luontainen uudistaminen on perusteltua. Luontaiseen uudistamiseen liittyvä maltillinen maanmuokkaus varmistaa ja parantaa uudistamistulosta. Kohteissa, joissa luontaista taimettumista pidetään epätodennäköisenä tai sen katsotaan vievän kohtuuttoman pitkän ajan, voi luontaista uudistamista tarvittaessa varmistaa metsänviljelyllä. Siemenpuualat voidaan tarvittaessa kylvää ja vastaavasti viljelyaloille voidaan jättää siemen- tai säästöpuita varmistamaan uudistamisen onnistumista .
Lakimetsiksi katsotaan metsät, joissa alueen korkeusasema ylittää Kainuussa 300 metriä, Koillismaalla 320–360 metriä sekä Lapissa Saariselän eteläpuolella 280–330 metriä ja sen pohjoispuolella 250–300 metriä. Mainitut korkeudet ovat viitteellisiä, joten puuston kasvatuskelpoisuus on syytä ottaa huomioon. Varsinaisten lakimetsien tunnuksia ovat erityisesti lumituhot ja iäkkään puuston lyhyys, valtapituus 100-vuotiaana alle 12 metriä.

Lakimetsissä metsänhoito muistuttaa monessa asiassa metsien käsittelyä suojametsävyöhykkeellä. Puuntuotantoa ei aina voida harjoittaa tavanomaisin metsätaloudellisin toimintaperiaattein, koska maisemallisilla tekijöillä on lakimetsien käsittelyssä tavanomaista suurempi merkitys. Maisemallisten tekijöiden lisäksi tulee huomioida myös uudistumisen epävarmuus .

# Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

## Suojametsäalue ja alle 700 d.d.:n alueet

Valtioneuvoston asetuksessa metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013) pohjoisin osa Lappia on määritetty suojametsäalueeksi, jossa metsiä tulee metsänrajan alenemisen ehkäisemiseksi hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen. Suojametsäalueen muodostavat Enontekiön ja Utsjoen kunnat kokonaisuudessaan sekä Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa sijaitsevat alueet, joiden rajat on merkitty maastoon maanmittaustoimituksessa. Suojametsäalueiden metsänkäsittelyperiaatteita noudatetaan varsinaisten suojametsäalueiden lisäksi koko Ylä-Lapin alueella.
Suojametsäalueella metsän viljelymenetelmistä ensisijainen on kylvö paikallista alkuperää olevalla siemenellä. Myös eri uudistamismenetelmien käyttäminen samanaikaisesti on suositeltavaa. Metsän uudistamisessa tulee huomioida uudistumisen epävarmuus. Kaikkien puulajien luontaisesti syntyneet taimet, taimiryhmät ja alikasvos käytetään hyväksi.

Pohjoisin osa Lapista on kylmää ja vähätuottoista suojametsäaluetta, jossa metsiä on käsiteltävä erityisen varovaisesti. Myös korkeat alueet, joita esiintyy Lapissa, Koillismaalla ja Kainuun vaarajaksolla, edellyttävät erityistoimia metsänhoidossa.
Pohjoiseen siirryttäessä puuston kasvu hidastuu, luontaisen uudistumisen edellytykset heikkenevät ja uudistaminen muuttuu epävarmemmaksi. Pohjoisessa hyvät männyn siemenvuodet toistuvat 5–15 vuoden välein ja kuusen 10–20 vuoden välein, metsänrajalla vain muutaman kerran vuosisadassa.

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Pohjoisin osa Lapista on kylmää ja vähätuottoista suojametsäaluetta, jossa metsiä on käsiteltävä erityisen varovaisesti. Myös korkeat alueet, joita esiintyy Lapissa, Koillismaalla ja Kainuun vaarajaksolla, edellyttävät erityistoimia metsänhoidossa.

Pohjoiseen siirryttäessä puuston kasvu hidastuu, luontaisen uudistumisen edellytykset heikkenevät ja uudistaminen muuttuu epävarmemmaksi. Pohjoisessa hyvät männyn siemenvuodet toistuvat 5–15 vuoden välein ja kuusen 10–20 vuoden välein, metsänrajalla vain muutaman kerran vuosisadassa.

Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

Metsien monikäyttömuodoista tärkeitä ovat muun muassa metsästys, marjojen ja sienien keruu, terveysvaikutusten ammentaminen ja muu luonnossa liikkuminen. Kuva: © Erkki Oksanen. Metsän eri käyttötapojen yhteensovittaminen Metsänomistaja päättää metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta. Metsiä voidaan hyödyntää kestävästi monenlaisista lähtökohdista, ja erilaisia tavoitteita painottaen. Metsien monikäyttö edellyttää puuntuotannolle rinnakkaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Metsien monikäyttömuodot Monikäyttömahdollisuuksien edistäminen lisää merkittävästi metsätalouden toimenpiteiden yleistä hyväksyttävyyttä. Monikäyttö saattaa olla myös osa metsänomistajan metsätaloutta. Esimerkiksi maisemaa voidaan hyödyntää kaupallisesti vuokraamalla sitä virkistysarvokaupan tapaan.&nbsp;Matila, A. &amp; Lindén, M. 2012. Talousmetsät sulautuvat maisemaan. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsien monikäyttöön on perinteisesti liitetty metsien ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet ja keruutuotteiden, kuten sienien ja marjojen hyödyntämien jokamiehenoikeuksilla. Jopa 58 % suomalaisista marjastaa ja 40 % sienestää.&nbsp;Ulkoilutilastot 2010. Luonnonvarakeskuksen MetINFO -Metsätietopalvelut.&nbsp;Myös arki- ja kuntourheilu sijoittuvat usein metsiin. Suomalaiset ulkoilevat luonnossa keskimäärin 170 kertaa vuodessa. Metsästys on myös tärkeä osa metsien monikäyttöä. Suomessa on 212 000 aktiivista metsästäjää.&nbsp;Metsästystilastot 2013. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoja. Kansallispuistot toimivat luontomatkailun perusinfrana, mutta myös yksityismetsien matkailumerkitys on korostumassa.&nbsp;Myös esimerkiksi julkisen sektorin kuntoutuspalveluissa voidaan hyödyntää metsäympäristöä.&nbsp;Metsien monikäytön merkitys osana metsistä saatavaa ansaintaa tulee etenemään metsien ekosysteemipalvelujen&nbsp;tuotteistamisen myötä. Metsien uudet tuotteet,&nbsp;kuten niin sanotut kompensaatiometsät ja hiljaisuus- tai elämysmatkailu,&nbsp;tarvitsevat tuekseen&nbsp;niitä huomioivaa talousmetsien luonnonhoitoa. Metsän virkistys- ja hyvinvointikäyttö vaikuttaa ihmisen fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Kuva © Airi Matila. Jokaisenoikeudet Suomalaiset ovat tottuneet liikkumaan metsissä ja toimimaan jokaisenoikeuksiin perustuvilla tavoilla. Jokaisenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa asuvan tai oleskelevan oikeuksia käyttää luontoa riippumatta alueen omistajasta. Jokaisenoikeutta käyttävä vastaa itse siitä, ettei toiminnallaan vahingoita toisen omaisuutta tai haittaa maanomistajan maankäyttöä. Luonnon käyttämiseen jokaisenoikeuksien sallimissa rajoissa ei tarvita maanomistajan lupaa eikä oikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa korvausta. Jokaisenoikeuksia voidaan rajoittaa lakeihin nojautuvin perustein. Virkistyskäyttö Metsien virkistyskäyttö tarkoittaa kaikenlaista oleskelua ja liikkumista metsissä vapaa-aikana. Metsänomistaja voi hoitaa metsiään omaa ja halutessaan myös muiden ihmisten virkistystä painottaen. Omatoiminen metsätyö merkitsee monelle metsänomistajalle ennen kaikkea virkistäytymistä ja vaihtelua arkeen ja työelämän paineisiin. Työn tuottavuuden sijasta tärkeämpää metsänomistajalle voi olla mahdollisuus saada liikuntaa ja ylläpitää terveyttä sekä nauttia luonnossa olemisesta. Ulkoilukäyttöön soveliaat metsät ovat monipuolisia, turvallisia, elämyksellisiä ja helposti saavutettavissa. Näitä piirteitä voidaan toteuttaa metsänkäsittelyssä esimerkiksi avaamalla maisemaa, suosimalla metsänkasvatuksessa eri puulajeja ja käyttämällä erilaisia metsänkasvatustapoja. Metsän vaihteleva rakenne lisää sen elämyksellisyyttä. Kysyntä metsien virkistyskäytölle voi tuoda metsänomistajalle uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Metsänomistaja voisi tuottaa liiketoimintaperiaatteella ja erillisen sopimuksen mukaisesti metsässään virkistys- ja hyvinvointipalveluja. Tällöin luontoyrittäjä tai muu alueen käyttöä haluava taho sopii metsänomistajan kanssa kirjallisesti alueen määräaikaisesta hoidosta ja käytöstä, kuten rakennelmien pystytyksestä ja jätehuollosta sekä metsänkäsittelyn toteutuksesta. Metsät hyvinvoinnin lähteenä voivat tuoda metsänomistajalle liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi lomamökkivuokrauksen yhteydessä. Kuva: © Airi Matila. Marjat, sienet ja muut keruutuotteet Luonnonmarjojen, ruokasienten, jäkälien ja muiden luonnontuotteiden keruu on tärkeä osa metsien monikäyttöä. Puustoltaan ja rakenteeltaan monipuoliset metsät ylläpitävät hyviä keruumahdollisuuksia. Metsän keräilytuotteista saatavat tulot voivat olla yksityistaloudellisesti ja paikallisesti merkittäviä. Metsänomistaja voi vaikuttaa omissa metsissään metsänhoidolla keruutuotteiden kehittymiseen ja satoisuuteen. Eri lajien kasvupaikkavaatimukset ovat erilaisia, jollekin lajille myönteinen metsänkäsittely voi olla toiselle epäedullista. Luonnonmarjoista kerätään eniten puolukkaa ja mustikkaa, jotka molemmat hyötyvät valoisuudesta sekä lämmöstä, joita voidaan edistää harvennushakkuilla. Uudistushakkuut parantavat hetkellisesti puolukan kasvuoloja, kun valoisuus ja lämpö lisääntyvät. Mustikka kestää yleensä huonosti uudistushakkuita, koska ne lisäävät liiaksi paisteisuutta ja kuivuutta. Uudistaminen ja maanmuokkaus sekä uudistamisen takia vahvistuneet heinät ja ruohot vähentävät mustikan ja puolukan määrää. Vadelma hyötyy uudistushakkuista. Rehevillä kasvupaikoilla sen määrä lisääntyy runsaasti valoisuuden ja typen määrän lisääntyessä. Vadelma säilyy aukoilla ja nuorissa taimikoissa, mutta sen määrä vähenee nopeasti, kun taimikko varttuu. Suomuurain voi sietää jossakin määrin soiden ojitusta ja marjoa vielä ojikko- ja muuttumavaiheen soilla. Sen sijaan puustoisten soiden hakkuut heikentävät muuraimen satoisuutta, sillä puiden poisto lisää sääolojen äärevyyttä, jolloin halla, rankkasateet ja tuulet vahingoittavat kukintoja helpommin. Karpalo ei kestä soiden ojitusta, vaan katoaa ojitetuilta soilta hyvin nopeasti, kun pohjaveden pinta laskee. Satoisimmat karpalosuot ovat usein puuttomia nevoja, jotka ovat jääneet ojituksen ulkopuolelle. Puuntuotannollisesti heikkotuottoisen suon ennallistaminen&nbsp;voi olla perusteltua myös marjasadon lisäämiseksi. Suomessa kasvaa monia syötäväksi kelpaavia sienilajeja. Ruokasienien soveliaat kasvupaikat ovat vaihtelevia ja metsän käsittelyn vaikutukset ovat siten sienilajikohtaisia. Taimikoissa ruokasieniä on vähän, mutta ensimmäisen harvennuksen aikoihin metsissä voi löytää poimittavaa. Kantarellille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat ajouran pohjat tai polut. Kauppasienistä erityisesti herkkutatti on noussut taloudellisesti merkittäväksi metsien tuotteeksi. Syötävien luonnonvaraisten kasvien markkinoiminen luonnonmukaisesti tuotettuna edellyttää sekä keruualueen että keruuta harjoittavan yrittäjän kuulumista luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään. Metsissä käytettäviä, luomualueella kiellettyjä aineita ovat mm. kemialliset lannoitteet, heinäntorjunnassa käytetyt torjunta-aineet, hirvien karkottamisessa käytetyt aineet ja urea juurikäävän torjunnassa. Sallittuja ovat muun muassa puutuhka maanparannusaineena, monisärmiövirus mäntypistiäisten torjunnassa ja harmaaorvakkasieni juurikäävän torjunnassa.&nbsp;Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 5. Keruutuotanto. 2009. Eviran ohje 18221/1 Palleroporonjäkälä on taloudellisesti merkittävin Suomen metsistä saatava koristemateriaali. Sitä kerätään erityisesti Oulujokilaaksossa, Kainuussa ja Perämeren rannikolla. Palleroporonjäkälä kasvaa hiekkaisissa ja puustoissa metsissä. Palleroporonjäkälää poimitaan käsin ja valikoidaan kauneimmat yksilöt koristejäkäläksi. Samalle alueelle voidaan tulla poimimaan uudelleen noin seitsemän vuoden kuluttua. Poiminnasta, hinnasta ja määrästä tulee sopia maanomistajan kanssa. Metsissä ja soilla viihtyviä villiyrttejä ovat muun muassa ahomansikka, maitohorsma, vadelma, mesi- angervo ja käenkaali. Käytettäviä kasvinosia voivat olla lehdet, neulaset, kukat, siemenet, marjat, juuret tai koko kasvi. Niitä voidaan käyttää ravinnoksi, mausteeksi, juoman aineksena, rohdoksena tai kosmeettisissa valmisteissa. Koivunmahlaa on Suomessa totuttu käyttämään juomana, mutta sitä käytetään maailmalla myös hiushoito- ja kosmetiikkatuotteissa. Mahla on lehtipuiden johtosolukoissa kasvukauden alussa virtaavaa nestettä, jossa on sokereita, valkuaisaineita, aminohappoja, entsyymejä ja kivennäis- ja hivenaineita. Kevään mahla-aika on hyvin lyhyt. Kun koivun silmut puhkeavat, mahlan virtaus tyrehtyy ja mahlakausi päättyy. Pihka on havupuusta saatava eteeristen öljyjen ja hartsien seos, joka suojaa puuta bakteereilta ja tuholaisilta. Pihkalla on todettu olevan lääkeaineena myönteisiä vaikutuksia haavaumien, palovammojen ja tulehduksen hoitoon. Pihkaa voi käyttää myös suunhoitoa edistävänä purukumina. Pakurikääpä on varsin yleinen lehtipuiden ja erityisesti koivujen lahottajasieni koko maassa. Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin. Pakurikäävän käyttö kotitalouksissa ja kaupallisena tuotteena on kasvanut sen oletettujen terveysvaikutusten vuoksi. Keräämiseen tarvitaan erillinen lupa maanomistajalta. Keruutuotteet käytetään usein itse tai lähipiirissä, mutta poimijoilta myös ostetaan luonnonmarjoja ja ­sieniä. Esimerkiksi vuonna 2014 poimintatulo oli yhteensä 16,2 miljoonaa euroa, josta mustikan osuus oli 10 miljoonaa euroa ja puolukan osuus 2,8 miljoonaa euroa. Loppu jakaantuu muille marjoille ja sienille. Kuva: © Erkki Oksanen / Luke. Monikäytön huomioiminen: ulkoilureitit Ulkoilureitit, polut sekä retkeilyrakenteet, kuten opasteet ja taukopaikat, lisäävät metsän virkistysarvoja. Niistä tehdyt sopimukset on otettava huomioon uudistushakkuussa, maanmuokkauksessa tai muussa metsänkäsittelyssä. Muutoinkin on suositeltavaa, ettei polkuja vaurioiteta eikä heikennetä niiden kulkukelpoisuutta. Riistanhoito metsänkäsittelyssä Riistametsänhoito tarkoittaan metsäkanalintujen ja muun riistan elinmahdollisuuksien huomiointia metsänkäsittelyssä. Riistametsänhoito ja riistakantojen hallittu säätely metsästyksellä ovat tärkeä osa kokonaiskestävää metsien hyödyntämistä. Lue lisää: Metsänhoidon toimenpiteet | Riistanhoito metsänkäsittelyssä Metsämaiseman hoito Maiseman suunnitteluun on suositeltavaa paneutua niissä kohteissa, jotka näkyvät lähi- tai kaukomaisemassa. Näkyviä kohteita ovat mäet, vaarat, harjut, kallioalueet, rantametsät, saaret ja teiden varret sekä viljelysmaiden reunametsät. Lähimaisemaa voidaan kaunistaa esimerkiksi korostamalla yksittäisiä järeitä puita, suuria kivenjärkäleitä, kallioita ja kulttuuriperintökohteita. Yksittäiset säästöpuina jätettävät maisemapuut erottuvat näyttävästi ja antavat katsojalle kiintopisteen maisemaan. Onnistuneet maisemanhoidolliset ratkaisut hyödyttävät myös monimuotoisuutta ja vesiensuojelua. Lue lisää: Metsänhoidon toimenpiteet | Metsämaiseman hoito Metsien käsittely poronhoitoalueella Poronhoito on Suomen pohjoisosissa merkittävä elinkeino sekä aluetaloudellisesti että alueen elinvoimaisuuden ja kulttuurin kannalta. Vaikka poronhoidon ja metsätalouden maankäytölle asettamat vaatimukset poikkeavat osin toisistaan, voidaan niitä harjoittaa samoilla alueilla. Oleellista on, että metsien käyttömuodoissa tunnistetaan eri elinkeinojen tarpeet. Poronhoidon huomioiminen metsänhoidossa Suositeltavaa on, että poronhoidon kannalta tärkeiden alueiden käsittelystä keskustellaan paikallisen paliskunnan kanssa ja poronhoidon edellytykset otetaan huomioon metsätalouden toimenpiteissä. Poronhoitolaissa (848/1990, 53§) säädetään, että valtion viranomaisilla on valtion mailla neuvotteluvelvollisuus poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavissa toimenpiteissä. Valtion maita koskien on poronhoidon ja Metsähallituksen toiminnan yhteen sovittamisesta ollut sopimus vuodesta 2002 lähtien. Lähes kaikilla metsätalouden toimenpiteillä on vaikutusta poronhoitoon, poroihin ja erityisesti niiden ravinnonsaantiin. Esimerkiksi hakkuut heikentävät poroille tärkeän ravinnonlähteen eli lupon saantia. Tästä syystä luppoa sisältävien kuusikoiden hakkuut suositellaan tehtäväksi kevättalvella, jolloin oksissa oleva luppo jää porojen ravinnoksi juuri ravinnon saannin kannalta tärkeimpään aikaan. Metsänkäsittelymenetelmien merkitys porotalouden kannalta korostuu erityisesti seuraavilla alueilla: talvilaitumet, joita ovat erityisesti jäkälänkaivualueet ja luppolaitumet vasomisalueet, joita ovat aikaisin keväällä sulavat rauhalliset tunturi-, harju- ja vaararinteet sekä suot porojen kuljetusreitit sekä laidunalueiden välillä että erotusaitoihin poroaitojen ja erotuspaikkojen ympäristöt. Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) edistävät metsien monikäyttöä. Sertifioinnin vaatimukset koskevat mm.&nbsp;ulkoilureittien&nbsp;kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia&nbsp;sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia. FSC®-sertifiointi Organisaatio ylläpitää monikäytön edellytyksiä sekä tunnistaa metsätaloustoimissa metsän monikäytön ja metsän tuottamat palvelut ja hyödykkeet voidakseen hyödyntää niitä itse ja/tai saattaakseen ne muiden hyödynnettäväksi. Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Organisaatio ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat: Organisaatio säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon.Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti: Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.Riistatiheiköitä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, aukon keskileveys on enintään 50 m ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 ha.PEFC™-sertifiointi PEFC-kriteerien mukaan&nbsp;jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan. Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu ovat mahdollisia jokamiehenoikeuksien puitteissa. Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Ulkoilureitit rajataan maanmuokkauksen ja kantojen korjuun ulkopuolelle. Reiteille ei jätetä latvusmassaa. Reitistöä varten tehdyt kiinteät rakenteet säilytetään metsätalouden toimenpiteissä. Metsäorganisaatiot ja metsästysorganisaatiot tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi.. Riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta. PEFC edistää myös luomutuotteiden keruussa tarvittavan tiedon saatavuutta. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsien kestävä hoito ja käyttö Metsät tarjoavat metsänomistajille monia mahdollisuuksia. Puunmyyntitulojen ohella metsänomistajan on hyvä tunnistaa myös muut hyödyt, joita metsät tuottavat. Sopivilla kohteilla voi olla hyvä ratkaisu tinkiä puuntuotannosta ja suunnata metsänhoitoa virkistyskäyttömahdollisuuksien lisäämiseen.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

Metsät tarjoavat metsänomistajille monia mahdollisuuksia. Puunmyyntitulojen ohella metsänomistajan on hyvä tunnistaa myös muut hyödyt, joita metsät tuottavat. Sopivilla kohteilla voi olla hyvä ratkaisu tinkiä puuntuotannosta ja suunnata metsänhoitoa virkistyskäyttömahdollisuuksien lisäämiseen.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Metsän eri käyttötapojen yhteensovittaminen

Metsänomistaja päättää metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta. Metsiä voidaan hyödyntää kestävästi monenlaisista lähtökohdista, ja erilaisia tavoitteita painottaen. Metsien monikäyttö edellyttää puuntuotannolle rinnakkaisten tavoitteiden yhteensovittamista.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Metsien monikäyttömuodot

Monikäyttömahdollisuuksien edistäminen lisää merkittävästi metsätalouden toimenpiteiden yleistä hyväksyttävyyttä. Monikäyttö saattaa olla myös osa metsänomistajan metsätaloutta. Esimerkiksi maisemaa voidaan hyödyntää kaupallisesti vuokraamalla sitä virkistysarvokaupan tapaan.
Metsien monikäyttöön on perinteisesti liitetty metsien ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet ja keruutuotteiden, kuten sienien ja marjojen hyödyntämien jokamiehenoikeuksilla. Jopa 58 % suomalaisista marjastaa ja 40 % sienestää. Myös arki- ja kuntourheilu sijoittuvat usein metsiin. Suomalaiset ulkoilevat luonnossa keskimäärin 170 kertaa vuodessa. Metsästys on myös tärkeä osa metsien monikäyttöä. Suomessa on 212 000 aktiivista metsästäjää.
Kansallispuistot toimivat luontomatkailun perusinfrana, mutta myös yksityismetsien matkailumerkitys on korostumassa. Myös esimerkiksi julkisen sektorin kuntoutuspalveluissa voidaan hyödyntää metsäympäristöä. Metsien monikäytön merkitys osana metsistä saatavaa ansaintaa tulee etenemään metsien ekosysteemipalvelujen tuotteistamisen myötä. Metsien uudet tuotteet, kuten niin sanotut kompensaatiometsät ja hiljaisuus- tai elämysmatkailu, tarvitsevat tuekseen niitä huomioivaa talousmetsien luonnonhoitoa.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Jokaisenoikeudet

Suomalaiset ovat tottuneet liikkumaan metsissä ja toimimaan jokaisenoikeuksiin perustuvilla tavoilla. Jokaisenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa asuvan tai oleskelevan oikeuksia käyttää luontoa riippumatta alueen omistajasta. Jokaisenoikeutta käyttävä vastaa itse siitä, ettei toiminnallaan vahingoita toisen omaisuutta tai haittaa maanomistajan maankäyttöä. Luonnon käyttämiseen jokaisenoikeuksien sallimissa rajoissa ei tarvita maanomistajan lupaa eikä oikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa korvausta. Jokaisenoikeuksia voidaan rajoittaa lakeihin nojautuvin perustein.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Virkistyskäyttö

Metsien virkistyskäyttö tarkoittaa kaikenlaista oleskelua ja liikkumista metsissä vapaa-aikana. Metsänomistaja voi hoitaa metsiään omaa ja halutessaan myös muiden ihmisten virkistystä painottaen.
Omatoiminen metsätyö merkitsee monelle metsänomistajalle ennen kaikkea virkistäytymistä ja vaihtelua arkeen ja työelämän paineisiin. Työn tuottavuuden sijasta tärkeämpää metsänomistajalle voi olla mahdollisuus saada liikuntaa ja ylläpitää terveyttä sekä nauttia luonnossa olemisesta.
Ulkoilukäyttöön soveliaat metsät ovat monipuolisia, turvallisia, elämyksellisiä ja helposti saavutettavissa. Näitä piirteitä voidaan toteuttaa metsänkäsittelyssä esimerkiksi avaamalla maisemaa, suosimalla metsänkasvatuksessa eri puulajeja ja käyttämällä erilaisia metsänkasvatustapoja. Metsän vaihteleva rakenne lisää sen elämyksellisyyttä.

Kysyntä metsien virkistyskäytölle voi tuoda metsänomistajalle uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Metsänomistaja voisi tuottaa liiketoimintaperiaatteella ja erillisen sopimuksen mukaisesti metsässään virkistys- ja hyvinvointipalveluja. Tällöin luontoyrittäjä tai muu alueen käyttöä haluava taho sopii metsänomistajan kanssa kirjallisesti alueen määräaikaisesta hoidosta ja käytöstä, kuten rakennelmien pystytyksestä ja jätehuollosta sekä metsänkäsittelyn toteutuksesta.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Marjat, sienet ja muut keruutuotteet

Luonnonmarjojen, ruokasienten, jäkälien ja muiden luonnontuotteiden keruu on tärkeä osa metsien monikäyttöä. Puustoltaan ja rakenteeltaan monipuoliset metsät ylläpitävät hyviä keruumahdollisuuksia. Metsän keräilytuotteista saatavat tulot voivat olla yksityistaloudellisesti ja paikallisesti merkittäviä.
Metsänomistaja voi vaikuttaa omissa metsissään metsänhoidolla keruutuotteiden kehittymiseen ja satoisuuteen. Eri lajien kasvupaikkavaatimukset ovat erilaisia, jollekin lajille myönteinen metsänkäsittely voi olla toiselle epäedullista.
Luonnonmarjoista kerätään eniten puolukkaa ja mustikkaa, jotka molemmat hyötyvät valoisuudesta sekä lämmöstä, joita voidaan edistää harvennushakkuilla. Uudistushakkuut parantavat hetkellisesti puolukan kasvuoloja, kun valoisuus ja lämpö lisääntyvät. Mustikka kestää yleensä huonosti uudistushakkuita, koska ne lisäävät liiaksi paisteisuutta ja kuivuutta. Uudistaminen ja maanmuokkaus sekä uudistamisen takia vahvistuneet heinät ja ruohot vähentävät mustikan ja puolukan määrää.

Vadelma hyötyy uudistushakkuista. Rehevillä kasvupaikoilla sen määrä lisääntyy runsaasti valoisuuden ja typen määrän lisääntyessä. Vadelma säilyy aukoilla ja nuorissa taimikoissa, mutta sen määrä vähenee nopeasti, kun taimikko varttuu.
Suomuurain voi sietää jossakin määrin soiden ojitusta ja marjoa vielä ojikko- ja muuttumavaiheen soilla. Sen sijaan puustoisten soiden hakkuut heikentävät muuraimen satoisuutta, sillä puiden poisto lisää sääolojen äärevyyttä, jolloin halla, rankkasateet ja tuulet vahingoittavat kukintoja helpommin. Karpalo ei kestä soiden ojitusta, vaan katoaa ojitetuilta soilta hyvin nopeasti, kun pohjaveden pinta laskee. Satoisimmat karpalosuot ovat usein puuttomia nevoja, jotka ovat jääneet ojituksen ulkopuolelle. Puuntuotannollisesti heikkotuottoisen suon ennallistaminen voi olla perusteltua myös marjasadon lisäämiseksi.
Suomessa kasvaa monia syötäväksi kelpaavia sienilajeja. Ruokasienien soveliaat kasvupaikat ovat vaihtelevia ja metsän käsittelyn vaikutukset ovat siten sienilajikohtaisia. Taimikoissa ruokasieniä on vähän, mutta ensimmäisen harvennuksen aikoihin metsissä voi löytää poimittavaa. Kantarellille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat ajouran pohjat tai polut. Kauppasienistä erityisesti herkkutatti on noussut taloudellisesti merkittäväksi metsien tuotteeksi.

Syötävien luonnonvaraisten kasvien markkinoiminen luonnonmukaisesti tuotettuna edellyttää sekä keruualueen että keruuta harjoittavan yrittäjän kuulumista luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään. Metsissä käytettäviä, luomualueella kiellettyjä aineita ovat mm. kemialliset lannoitteet, heinäntorjunnassa käytetyt torjunta-aineet, hirvien karkottamisessa käytetyt aineet ja urea juurikäävän torjunnassa. Sallittuja ovat muun muassa puutuhka maanparannusaineena, monisärmiövirus mäntypistiäisten torjunnassa ja harmaaorvakkasieni juurikäävän torjunnassa.
Palleroporonjäkälä on taloudellisesti merkittävin Suomen metsistä saatava koristemateriaali. Sitä kerätään erityisesti Oulujokilaaksossa, Kainuussa ja Perämeren rannikolla. Palleroporonjäkälä kasvaa hiekkaisissa ja puustoissa metsissä. Palleroporonjäkälää poimitaan käsin ja valikoidaan kauneimmat yksilöt koristejäkäläksi. Samalle alueelle voidaan tulla poimimaan uudelleen noin seitsemän vuoden kuluttua. Poiminnasta, hinnasta ja määrästä tulee sopia maanomistajan kanssa.
Metsissä ja soilla viihtyviä villiyrttejä ovat muun muassa ahomansikka, maitohorsma, vadelma, mesi- angervo ja käenkaali. Käytettäviä kasvinosia voivat olla lehdet, neulaset, kukat, siemenet, marjat, juuret tai koko kasvi. Niitä voidaan käyttää ravinnoksi, mausteeksi, juoman aineksena, rohdoksena tai kosmeettisissa valmisteissa.

Koivunmahlaa on Suomessa totuttu käyttämään juomana, mutta sitä käytetään maailmalla myös hiushoito- ja kosmetiikkatuotteissa. Mahla on lehtipuiden johtosolukoissa kasvukauden alussa virtaavaa nestettä, jossa on sokereita, valkuaisaineita, aminohappoja, entsyymejä ja kivennäis- ja hivenaineita. Kevään mahla-aika on hyvin lyhyt. Kun koivun silmut puhkeavat, mahlan virtaus tyrehtyy ja mahlakausi päättyy.
Pihka on havupuusta saatava eteeristen öljyjen ja hartsien seos, joka suojaa puuta bakteereilta ja tuholaisilta. Pihkalla on todettu olevan lääkeaineena myönteisiä vaikutuksia haavaumien, palovammojen ja tulehduksen hoitoon. Pihkaa voi käyttää myös suunhoitoa edistävänä purukumina.
Pakurikääpä on varsin yleinen lehtipuiden ja erityisesti koivujen lahottajasieni koko maassa. Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin. Pakurikäävän käyttö kotitalouksissa ja kaupallisena tuotteena on kasvanut sen oletettujen terveysvaikutusten vuoksi. Keräämiseen tarvitaan erillinen lupa maanomistajalta.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Monikäytön huomioiminen: ulkoilureitit

Ulkoilureitit, polut sekä retkeilyrakenteet, kuten opasteet ja taukopaikat, lisäävät metsän virkistysarvoja. Niistä tehdyt sopimukset on otettava huomioon uudistushakkuussa, maanmuokkauksessa tai muussa metsänkäsittelyssä. Muutoinkin on suositeltavaa, ettei polkuja vaurioiteta eikä heikennetä niiden kulkukelpoisuutta.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Riistanhoito metsänkäsittelyssä

Riistametsänhoito tarkoittaan metsäkanalintujen ja muun riistan elinmahdollisuuksien huomiointia metsänkäsittelyssä. Riistametsänhoito ja riistakantojen hallittu säätely metsästyksellä ovat tärkeä osa kokonaiskestävää metsien hyödyntämistä.
Lue lisää: Metsänhoidon toimenpiteet | [Riistanhoito metsänkäsittelyssä](/fi/kategoriat/riistanhoito-metsankasittelyssa)

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Metsämaiseman hoito

Maiseman suunnitteluun on suositeltavaa paneutua niissä kohteissa, jotka näkyvät lähi- tai kaukomaisemassa. Näkyviä kohteita ovat mäet, vaarat, harjut, kallioalueet, rantametsät, saaret ja teiden varret sekä viljelysmaiden reunametsät. Lähimaisemaa voidaan kaunistaa esimerkiksi korostamalla yksittäisiä järeitä puita, suuria kivenjärkäleitä, kallioita ja kulttuuriperintökohteita. Yksittäiset säästöpuina jätettävät maisemapuut erottuvat näyttävästi ja antavat katsojalle kiintopisteen maisemaan. Onnistuneet maisemanhoidolliset ratkaisut hyödyttävät myös monimuotoisuutta ja vesiensuojelua.
Lue lisää: Metsänhoidon toimenpiteet | [Metsämaiseman hoito](/fi/toimenpiteet/metsamaiseman-hoito)

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Metsien käsittely poronhoitoalueella

**Poronhoidon huomioiminen metsänhoidossa**

Poronhoito on Suomen pohjoisosissa merkittävä elinkeino sekä aluetaloudellisesti että alueen elinvoimaisuuden ja kulttuurin kannalta. Vaikka poronhoidon ja metsätalouden maankäytölle asettamat vaatimukset poikkeavat osin toisistaan, voidaan niitä harjoittaa samoilla alueilla. Oleellista on, että metsien käyttömuodoissa tunnistetaan eri elinkeinojen tarpeet.
Suositeltavaa on, että poronhoidon kannalta tärkeiden alueiden käsittelystä keskustellaan paikallisen paliskunnan kanssa ja poronhoidon edellytykset otetaan huomioon metsätalouden toimenpiteissä. Poronhoitolaissa (848/1990, 53§) säädetään, että valtion viranomaisilla on valtion mailla neuvotteluvelvollisuus poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavissa toimenpiteissä. Valtion maita koskien on poronhoidon ja Metsähallituksen toiminnan yhteen sovittamisesta ollut sopimus vuodesta 2002 lähtien.

Lähes kaikilla metsätalouden toimenpiteillä on vaikutusta poronhoitoon, poroihin ja erityisesti niiden ravinnonsaantiin. Esimerkiksi hakkuut heikentävät poroille tärkeän ravinnonlähteen eli lupon saantia. Tästä syystä luppoa sisältävien kuusikoiden hakkuut suositellaan tehtäväksi kevättalvella, jolloin oksissa oleva luppo jää porojen ravinnoksi juuri ravinnon saannin kannalta tärkeimpään aikaan.
Metsänkäsittelymenetelmien merkitys porotalouden kannalta korostuu erityisesti seuraavilla alueilla:
1 . talvilaitumet, joita ovat erityisesti jäkälänkaivualueet ja luppolaitumet
2 . vasomisalueet, joita ovat aikaisin keväällä sulavat rauhalliset tunturi-, harju- ja vaararinteet sekä suot
3 . porojen kuljetusreitit sekä laidunalueiden välillä että erotusaitoihin
4 . poroaitojen ja erotuspaikkojen ympäristöt.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle

**FSC®-sertifiointi**

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) edistävät metsien monikäyttöä. Sertifioinnin vaatimukset koskevat mm. ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia.
Organisaatio ylläpitää monikäytön edellytyksiä sekä tunnistaa metsätaloustoimissa metsän monikäytön ja metsän tuottamat palvelut ja hyödykkeet voidakseen hyödyntää niitä itse ja/tai saattaakseen ne muiden hyödynnettäväksi.

Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi.
Organisaatio ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat:
- Organisaatio säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon.
- Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle

**PEFC™-sertifiointi**

Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti:
- Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.
- Riistatiheiköitä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.
- Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, aukon keskileveys on enintään 50 m ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 ha.

PEFC-kriteerien mukaan jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan.
Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu ovat mahdollisia jokamiehenoikeuksien puitteissa.
Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Ulkoilureitit rajataan maanmuokkauksen ja kantojen korjuun ulkopuolelle. Reiteille ei jätetä latvusmassaa. Reitistöä varten tehdyt kiinteät rakenteet säilytetään metsätalouden toimenpiteissä.

Metsäorganisaatiot ja metsästysorganisaatiot tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi.. Riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta.
PEFC edistää myös luomutuotteiden keruussa tarvittavan tiedon saatavuutta.

# Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

FSC®-sertifiointi Organisaatio ylläpitää monikäytön edellytyksiä sekä tunnistaa metsätaloustoimissa metsän monikäytön ja metsän tuottamat palvelut ja hyödykkeet voidakseen hyödyntää niitä itse ja/tai saattaakseen ne muiden hyödynnettäväksi. Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Organisaatio ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat: Organisaatio säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon.&nbsp;Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti: Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.Riistatiheiköitä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.&nbsp;Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, aukon keskileveys on enintään 50 m ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 ha. PEFC™-sertifiointi PEFC-kriteerien mukaan&nbsp;jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan. Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu ovat mahdollisia jokamiehenoikeuksien puitteissa. Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. Ulkoilureitit rajataan maanmuokkauksen ja kantojen korjuun ulkopuolelle. Reiteille ei jätetä latvusmassaa. Reitistöä varten tehdyt kiinteät rakenteet säilytetään metsätalouden toimenpiteissä. Metsäorganisaatiot ja metsästysorganisaatiot tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi.. Riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta. PEFC edistää myös luomutuotteiden keruussa tarvittavan tiedon saatavuutta.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle

## FSC®-sertifiointi

Organisaatio ylläpitää monikäytön edellytyksiä sekä tunnistaa metsätaloustoimissa metsän monikäytön ja metsän tuottamat palvelut ja hyödykkeet voidakseen hyödyntää niitä itse ja/tai saattaakseen ne muiden hyödynnettäväksi.
Ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi.
Organisaatio ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat:

- Organisaatio säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon.
- Taimikonhoidossa ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.
Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti:
- Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.
- Riistatiheiköitä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.
- Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, aukon keskileveys on enintään 50 m ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 ha.

# Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle

## PEFC™-sertifiointi

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) edistävät metsien monikäyttöä. Sertifioinnin vaatimukset koskevat mm. ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia.

Talousmetsien luonnonhoidon ohjauskeinot

Metsäsertifiointi (FSC ja PEFC) edistävät metsien monikäyttöä. Sertifioinnin vaatimukset koskevat mm. ulkoilureittien kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia.

Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle

Text Jos hakkuun kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä, hakkuu voidaan tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla. Tutkimus-, opetus- tai muussa erityiskäytössä oleva metsä voidaan käsitellä sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla.
Erityiskohteissa toteutettavat käsittelyalueen toimenpiteet ja niiden perustelut on esitettävä metsänkäyttöilmoituksessa.

Metsälain 5b §:n mukainen hakkuu. Metsänkäyttöilmoituksella esiintyvä hakkuutapa.

Jos hakkuun kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä, hakkuu voidaan tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla.
Tutkimus-, opetus- tai muussa erityiskäytössä oleva metsä voidaan käsitellä sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla. Erityiskohteissa toteutettavat käsittelyalueen toimenpiteet ja niiden perustelut on esitettävä metsänkäyttöilmoituksessa.

Erityishakkuu

METSO-ohjelman puustoiset elinympäristöt METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat: Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta.&nbsp;METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016. Pysyvä suojelu. Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme: Yksityisen suojelualueen perustaminen. Alueen myyminen valtiolle. Alueen vaihto valtion maahan. Määräaikainen suojelu ja ympäristötukisopimus. Metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmälain (metka) mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi. Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti. Metsäluonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja. Lisätietoa METSO-ohjelmasta: Metsonpolku-sivusto

# METSO-ohjelman keinot metsien suojelussa

## METSO-ohjelman puustoiset elinympäristöt

METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat:
- Lehdot
- Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
- Pienvesien lähimetsät
- Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat
- Metsäluhdat ja tulvametsät
- Harjujen paahdeympäristöt
- Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet
- Puustoiset perinnebiotoopit
- Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
- Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

# METSO-ohjelman keinot metsien suojelussa

## METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle

METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta. METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016.
**Pysyvä suojelu.** Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme:
1 . Yksityisen suojelualueen perustaminen.
2 . Alueen myyminen valtiolle.
3 . Alueen vaihto valtion maahan.
**Määräaikainen suojelu ja ympäristötukisopimus.** Metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmälain (metka) mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi.

# METSO-ohjelman keinot metsien suojelussa

## METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle

**Lisätietoa METSO-ohjelmasta:**

Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti.
**Metsäluonnonhoito** voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja.

[Metsonpolku-sivusto](https://www.metsonpolku.fi/fi-FI)

METSO-ohjelman kautta metsänomistaja voi vapaaehtoisesti ja valtion maksamaa korvausta vastaan suojella metsänsä monimuotoisuutta. Metsänomistaja voi tarjota kohdettaan METSO-ohjelmaan ottamalla yhteyttä alueelliseen ELY-keskukseen tai Suomen metsäkeskukseen.

METSO-ohjelman keinot metsien suojelussa

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Kestävällä metsien hoidolla ja käytöllä tavoitellaan monimuotoisia, tuottavia, uusiutumiskykyisiä ja elinvoimaisia metsiä ja metsämaita siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Tiivistelmä

- Kokonaiskestävään metsänhoitoon on useita määritelmiä. Oleellista on saada tietoa, millä mittareilla ollaan menossa parempaan ja millä huonompaan suuntaan, jotta huomio voidaan kohdistaa muutostarpeisiin metsien käytössä ja suojelussa.
- Kokonaiskestävä metsänhoito muodostuu ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueista. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kuhunkin näistä.
- Metsänomistaja voi tavoitella kokonaiskestävyyttä tai painottaa eri kestävyysnäkökulmia ottaen huomioon lainsäädännön velvoitteet ja muut rajoitteet.
- Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotantopalveluihin, kuten puu ja riista, säätelypalveluihin, kuten hiilensidonta ja veden puhdistaminen sekä kulttuuripalveluihin, kuten virkistyskäyttö ja metsämaisema.
- Metsän tuotteet ja hyödykkeet on ryhmitelty metsänhoidon suosituksissa neljään päätavoitteeseen. Tavoitteet ovat talous, luonto, virkistys ja ilmastonmuutoksen hillintä. Nämä voivat tukea toisiaan tai niiden välillä voi olla kilpailutilanne.
- Metsäluonnon monimuotoisuus on perusta kaikelle metsiin liittyvälle toiminnalle. Ekologinen kestävyys voidaan turvata ylläpitämällä ja vahvistamalla metsien ja soiden monimuotoisuutta sekä vesien hyvää tilaa.
- Taloudellinen kestävyys tarkoittaa metsien hoitoa ja käyttöä siten, että metsien elinvoimaisuus, uusiutumiskyky, tuottavuus ja metsätalouden kannattavuus säilyvät pitkällä aikavälillä.
- Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa metsistä saatavan hyvinvoinnin turvaamista kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa sekä metsänomistuksen moniarvoisuuden tunnistamista. Kulttuurinen kestävyys on ymmärrystä luonnosta ja ihmisen toiminnasta, mihin sisältyy metsän, talouden ja kulttuurin suhteen huomioiminen.
- Ilmastokestävä metsänhoito edistää ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla sekä metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

Kokonaiskestävään metsänhoitoon on useita määritelmiä.
Euroopan toinen metsäministerikonferenssi 1993: ”Metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittavat metsien ja metsämaiden hoitoa ja käyttöä siten, että säilytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky, elinvoimaisuus ja mahdollisuus toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisella, kansallisilla ja maailmanlaajuisilla tasoilla sekä siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille.”
Kansallinen metsästrategia 2025: "Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Metsävarojen riittävyyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat olennainen osa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Ilmastokestävyys on siten osa kokonaiskestävyyttä."

Ekosysteemipalvelujen yhteensovittaminen, Tapion raportteja: "Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan. Ekosysteemipalvelut ovat erilaisia luonnon tuottamia palveluja, tuotteita ja toimintoja, jotka tukevat ihmisen olemassaoloa ja hyvinvointia. Monimuotoisuuden turvaaminen on edellytys kaikkien ekosysteemipalvelujen tuottamiselle (taulukko alla)."
Metsien käytön kokonaiskestävyyden mittaamiselle ei ole vielä yleisesti hyväksyttyä tapaa eikä mittaristoa. Oleellista on saada tietoa, minkä mittarien suhteen tilanne on menossa parempaan ja minkä suhteen huonompaan suuntaan. Tällä tavoin huomio voidaan kohdistaa muutostarpeisiin metsien käytössä ja suojelussa.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

### Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Lisäksi usein erotetaan tukipalvelut, joihin kuuluvat mm. fotosynteesi sekä ravinteiden, hiilen ja veden kierto. Luonnon monimuotoisuus ei ole muiden kaltainen ekosysteemipalvelu, vaan se määritellään kaikki muut palvelut mahdollistavaksi perusedellytykseksi. Mukaillen TEEB for Finland.

##  [Ekosysteemipalvelut](/fi/node/923)

Table
| Tuotantopalvelut | Säätelypalvelut | Kulttuuripalvelut |
| --- | --- | --- |
| 1. Keruutuotteet, kuten marjat ja sienet  ---2. Riista  ---3. Poro  ---4. Puu  ---5. Puhdas vesi  ---6. Bioenergia  ---7. Kalat ja ravut  ---8. Lääkeaineet  ---9. Geneettinen materiaali | 1. Vesivarat  ---2. Vedensuodatus  ---3. Ilmastonsäätely ml. hiilensidonta  ---4. Typensidonta  ---5. Eroosionhallinta  ---6. Maaperän laatu  ---7. Ravinnevarasto  ---8. Jäte- ja myrkkyhuolto  ---9. Lisääntymisympäristöt  ---10. Pölytys  ---11. Ilman laatu  ---12. Melunehkäisy | 1. Virkistys  ---2. Luontomatkailu  ---3. Luonnonperintö  ---4. Maisema  ---5. Taide ja populaarikulttuuri  ---6. Koulutus ja tutkimus |

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

### Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Lisäksi usein erotetaan tukipalvelut, joihin kuuluvat mm. fotosynteesi sekä ravinteiden, hiilen ja veden kierto. Luonnon monimuotoisuus ei ole muiden kaltainen ekosysteemipalvelu, vaan se määritellään kaikki muut palvelut mahdollistavaksi perusedellytykseksi. Mukaillen TEEB for Finland.

##  [Ekosysteemipalvelut](/fi/node/923)

**Kokonaiskestävyys metsänomistajan näkökulmasta**

Metsänomistaja päättää puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta. Hän voi painottaa tavoitteita eri tavoin eri metsäkiinteistöillä tai metsän osissa ottaen huomioon lainsäädännön velvoitteet ja vapaaehtoisen metsäsertifioinnin (PEFC™ ja FSC®) vaatimukset. Valtion ja kuntien päätökset maankäytöstä, esimerkiksi kaavoitus, voivat rajoittaa metsänkäsittelyä. Metsäomaisuuden laajuudesta ja rakenteesta riippuu, millaiset mahdollisuudet metsänomistajalla on huolehtia kokonaiskestävyyden toteutumisesta omissa metsissään. Tavoitepainotusten yhteensovittaminen voi edellyttää kompromissien tekemistä tilatasolla.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Kokonaiskestävän metsänhoidon määritelmä ja ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen

### Ekosysteemipalvelut jaetaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Lisäksi usein erotetaan tukipalvelut, joihin kuuluvat mm. fotosynteesi sekä ravinteiden, hiilen ja veden kierto. Luonnon monimuotoisuus ei ole muiden kaltainen ekosysteemipalvelu, vaan se määritellään kaikki muut palvelut mahdollistavaksi perusedellytykseksi. Mukaillen TEEB for Finland.

##  [Ekosysteemipalvelut](/fi/node/923)

**Kestävyyden osa-alueet metsien hoidossa ja käytössä**

**1. Taloudellinen kestävyys**Taloudellinen kestävyys tarkoittaa metsien hoitoa ja käyttöä siten, että metsien elinvoimaisuus, uusiutumiskyky, tuottavuus ja metsätalouden kannattavuus säilyvät pitkällä aikavälillä. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyödyntää metsiään hyvinvointinsa lähteenä. Taloudellista tuottoa voidaan saada puuntuotannon ohella muun muassa keräilytuotteista, metsästyksestä ja matkailusta.
Metsän kasvatuksessa ja hoidossa jokainen toimenpide vaikuttaa seuraavaan. Tehokkuus, kustannustietoisuus ja tarkoituksenmukaisuus kaikissa metsänkasvatuksen vaiheissa parantavat metsätalouden kannattavuutta. Metsänkasvatuksen ja hoidon kustannuksia voidaan alentaa käyttämällä kullekin metsikkökuviolle tarkoituksenmukaista menetelmää, tekemällä tarpeelliset hoitotoimet huolellisesti ja oikea-aikaisesti sekä suurentamalla käsiteltävän alueen kokoa. Lisäksi kustannusten hillitsemiseksi on varmistettava mahdollisimman hyvät korjuuolot ja huolehdittava metsätiestön kunnosta. Puunkorjuun kustannukseen vaikuttavat keskeisesti kerralla korjattavan puutavaran määrä, hehtaarikohtainen hakkuukertymä ja puuston järeys.
**2. Ekologinen kestävyys**Ekologinen kestävyys metsien hoidossa ja käytössä voidaan turvata ylläpitämällä ja vahvistamalla metsien ja soiden monimuotoisuutta sekä vesien hyvää tilaa. Talousmetsissä pidetään yllä sellaista rakenteellista vaihtelua, joka luo edellytykset runsaalle ja elinvoimaiselle lajistolle. Luonnon monimuotoisuus ilmenee monipuolisina lajiston elinmahdollisuuksina sekä luontotyyppien ja niiden ominaisuuksien runsautena.

Talousmetsien luonnonhoidolla luodaan edellytykset talousmetsien monipuoliselle lajistolle, puhtaille vesille ja muille ekosysteemipalveluille. Toimenpiteet on suositeltavaa suunnitella ja toteuttaa niin, että monimuotoisuudelle tärkeät kohteet ja rakennepiirteet, kuten järeä lahopuusto, säilyvät tai niiden määrä kasvaa. Ekologisesti kestävä metsien hoito ja käyttö ei aiheuta metsäluontotyyppien tai metsissä elävien eliölajien uhanalaisuutta.
**3. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys**Sosiaalinen kestävyys metsien hoidossa ja käytössä tarkoittaa metsistä saatavan hyvinvoinnin turvaamista kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa sekä metsänomistuksen moniarvoisuuden tunnistamista. Metsätalous sekä metsiin ja puuhun perustuva teollisuus ovat osaltaan luoneet perustan Suomen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Metsien monipuolinen hyödyntäminen antaa myös tänään toimeentuloa kymmenille tuhansille metsänomistajille, yrittäjille ja työntekijöille ja pitää yllä maaseudun elinvoimaisuutta ja aluetaloutta. Metsien käyttö turvaa näin osaltaan maan kaikkien osien säilymistä asuttuina.Metsien monikäyttö on osa sosiaalista kestävyyttä. Monikäyttö tarkoittaa metsän eri käyttömuotojen sovittamista yhteen. Metsät tarjoavat virkistys- ja hyvinvointimahdollisuuksia kaikille ihmisille. Jokaisenoikeuksien ansiosta voimme liikkua vapaasti metsäluonnossa sekä kerätä marjoja ja sieniä. Lisäksi metsät tarjoavat riistaa ja mahdollisuuden metsästykseen. Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa. Pääosin metsäluontoon perustuva elinkeino on myös luontomatkailu.
Metsänomistajan on hyvä tunnistaa, mitä oman tilan metsänhoito voi merkitä naapuruston näkökulmasta. Vuorovaikutuksella voi vähentää mahdollisia ristiriitatilanteita.

Kulttuurinen kestävyys on ymmärrystä luonnosta ja ihmisen toiminnasta, mihin sisältyy metsän, talouden ja kulttuurin suhteen huomioiminen. Kulttuurinen kestävyys edellyttää, että turvataan metsien monipuolinen ja kestävä käyttö myös tulevaisuudessa.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Metsänomistajan päätöksenteon erilaiset tasot ja tavoitteet metsien käytössä

**Metsänhoidon päätavoitteet ja niiden väliset vaihtosuhteet**

Metsänomistaja tekee metsiensä käytöstä päätöksiä, jotka ovat hänelle eri tavoin merkittäviä ja vaikuttavat eripituisilla aikajaksoilla. Päätöstilanteet voivat koskea koko metsäomaisuutta, yksittäistä metsätilaa, metsikköä tai maastonkohtaa. Päätöksentekoa ohjaavat metsänomistajan arvostukset ja tavoitteet sekä hänen henkilökohtainen tilanteensa ja markkinatilanne.
Metsän käytölle asetetut tavoitteet voivat muuttua puuston elinkaaren aikana. Syinä voivat olla esimerkiksi omistajanvaihdos, omistajan elämäntilanteen muutos sekä puumarkkinoilla tai toimintaympäristössä laajemmin tapahtuneet muutokset. Metsänkäytön nykyiset tavoitteet voivat näin poiketa tarkoituksista, joiden seurauksena puuston tämänhetkiset piirteet ovat syntyneet.

Metsän aineelliset ja aineettomat tuotteet ja hyödykkeet eli ekosysteemipalvelut on ryhmitelty metsänhoidon suosituksissa neljään päätavoitteeseen. Tavoitteet ovat talous, luonto, virkistys ja ilmastonmuutoksen hillintä. Nämä voivat tukea toisiaan tai niiden välillä voi olla kilpailutilanne. Jälkimmäisessä metsänomistaja joutuu painottamaan tavoitteitaan, jotta kokonaisuus muodostuu sopivaksi. Päätökseen vaikuttaa, millainen ”hinta” eli vaihtosuhde valinnoilla on.
Esimerkit:
- Tavoitteet tukevat toisiaan: Hiilensidonnan painottaminen panostamalla puuston kasvuun mahdollistaa kasvavat puunkorjuumäärät, mikä tukee taloutta.
- Tavoitteet kilpailutilanteessa: Luonnon painottaminen lisäämällä puuntuotannon ulkopuolelle jätettävien kohteiden osuutta heikentää taloudellista tulosta.

Lue lisää: Metsätilan hoito | [Metsänomistamisen tavoitteet](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Ilmastokestävyys osana metsänhoidon kokonaiskestävyyttä

**Ilmastokestävä metsänhoito** edistää ilmastonmuutoksen hillintää metsien avulla sekä metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tavoitteena on ylläpitää ja parantaa metsäekosysteemien toimintakykyä. Ilmastokestävässä metsänhoidossa kiinnitetään erityisesti huomiota metsän terveydestä ja elinvoimaisuudesta huolehtimiseen sekä metsien hiili- ja kasvi-huonekaasutaseeseen. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kestävyyden muihin osa-alueisiin.
Ilmastokestävässä metsänhoidossa
1 . varmistetaan **metsien sopeutumista** tulevaan ilmastoon niin, että pystytään vähentämään ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja hyödyntämään ilmastonmuutoksen aikaansaama puuston lisäkasvu. Sopeutumiskeinot vahvistavat metsiä muuttuvassa ilmastossa parantaen niiden vastustuskykyä sään ääri-ilmiöille ja erilaisille tuhoille. Tämä tapahtuu edistämällä metsien geneettistä, rakenteellista ja toiminnallista sietokykyä sekä monimuotoisuutta metsikkö- ja aluetasolla.
2 . **hillitään ilmastonmuutosta** ylläpitämällä ja kasvattamalla metsien hiilensidontaa, sitomalla hiiltä puustoon ja maaperään, ehkäisemällä voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista metsäekosysteemissä sekä tuottamalla uusiutuvaa raaka-ainetta. Puuraaka-aineella voidaan korvata uusiutumattomia raaka-aineita. Puuperäiset tuotteet toimivat myös hiilen varastona.
Metsien monimuotoisuuden vahvistaminen on tärkeä osa ilmastokestävyyttä. Mitä elinvoimaisempia ja monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne pystyvät sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

Sopeutuminen ja hillintä tukevat kestävyyden osa-alueiden toteutumista. Kokonaiskestävyyden tavoin ilmastokestävyyden huomioon ottaminen voi vaatia metsienkäsittelyssä metsänomistajan tavoitteiden yhteen sovittamista.

Lue lisää: • Metsien kestävä hoito ja käyttö | [Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen](/fi/ilmastonmuutoksen-hillinta-ja-ilmastonmuutokseen-sopeutuminen)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Talousmetsien luonnonhoito**

Suomen metsät ovat elinympäristö noin 20 000 lajille. Suurin osa metsälajistosta kykenee elämään talousmetsissä, joissa esiintyy lajeille tärkeitä rakennepiirteitä, kuten esimerkiksi lehtipuustoa ja lahopuita. Metsien elinympäristöjen ja lajiston monimuotoisuus ovat kuitenkin ihmisen toiminnan vuoksi vähentyneet. Monimuotoisuuden tilan parantamiseksi talousmetsissä on keskeistä kiinnittää huomiota luonnonhoidon toimenpiteiden toteutukseen.
Talousmetsien luonnonhoito on luonnon monimuotoisuuden ja luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpitämistä ja vahvistamista metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan soveltaa kaikissa metsätaloustoimissa ja metsän kehitysvaiheissa.

Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa monimuotoisuuden turvaamiseen, vesiensuojeluun, metsämaiseman hoitoon, kulttuuriperintökohteiden turvaamiseen ja monikäyttömahdollisuuksien edistämiseen.
Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason, joka edellyttää esimerkiksi metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämistä ja luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien turvaamista. Lisäksi vapaaehtoiset metsäsertifiointijärjestelmät asettavat niihin kuuluville metsänomistajille vaatimuksia esimerkiksi jätettävien säästöpuiden määrälle ja vesien suojavyöhykkeiden leveydelle. Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi tehdä metsissään vielä lisätoimenpiteitä yli lainsäädännön ja metsäsertifiointien vaatimustasojen.
Luonnonhoidon tavoitteet korostuvat erityiskohteilla, joita jokainen metsänomistaja voi löytää omasta metsästään. Erityiskohteet voivat olla luonto-, kulttuuri- tai maisemakohteita tai muutoin metsänomistajalle tärkeitä maastonkohtia. Osassa erityiskohteista on lain asettamia käytönrajoituksia, mutta valtaosassa niiden ominaisuuksien huomioon ottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Osa luontokohteista ja metsäluonnon hoitokeinoista on sellaisia, joihin on mahdollista saada taloudellista tukea.

Luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutus puuntuotantoon riippuu siitä, kuinka paljon metsänomistaja haluaa painottaa luonnonhoitoa ja metsän monikäyttöä. Luonnonhoidon laajaa keinovalikoimaa voidaan hyödyntää metsänhoidossa ja hakkuissa enimmäkseen helposti ja suhteellisen pienin kustannuksin. Yksittäinen luonnonhoidon toimenpide edistää usein montaa eri tavoitetta.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Luonnonhoito on monia tekoja**

Metsänomistajan tekemillä valinnoilla on vaikutusta siihen, minkälaisen metsän hän jättää jälkeensä. Luonnonhoito tuottaa edellytyksiä talousmetsien monipuoliselle lajistolle, puhtaille vesille ja muille ekosysteemipalveluille.
Metsänkäsittelyalueilla luonnon monimuotoisuutta edistetään säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat esimerkiksi vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä metsätaloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut. Yleisimmät keinot ovat säästöpuuryhmien jättäminen, lahopuiden säilyttäminen sekä muun muassa riistaeläimille tärkeä lehtipuusekoituksen ja tiheikköjen ylläpitäminen.
Talousmetsien monimuotoisuutta turvataan myös ottamalla monimuotoisuuden kannalta arvokkaat luontokohteet huomioon metsänkäsittelyssä. Lisäksi voidaan tehdä luonnon monimuotoisuutta vahvistavia ennallistamis- ja luonnonhoitotöitä.

Ennallistamisessa työt keskittyvät sellaisille monimuotoisuuden turvaamisen kannalta potentiaalisille kohteille, joiden luonnontilaa on aiemmin heikennetty. Tavoitteena on palauttaa ekosysteemin toimintaedellytyksiä ja kohteiden kykyä toimia luontaisen lajiston elinpaikkana.

Lue lisää:• Metsänhoidon toimenpiteet | [Luonnonhoito ja monimuotoisuus](/fi/kategoriat/luonnonhoito-ja-monimuotoisuus)[ ](<https://Luonnonhoito ja monimuotoisuus >)• Metsänhoidon toimenpiteet | [Luontokohteiden turvaaminen](/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen)• Metsänhoidon toimenpiteet | [Vesiensuojelu](/fi/kategoriat/vesiensuojelu)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissä

Metsäluonnon monimuotoisuus on perusta kaikelle metsiin liittyvälle toiminnalle. Metsätaloudessa hyödynnetään metsien tuottamaa puuta ja sen tuotantoa pyritään tehostamaan. Samalla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen eri tavoin. Talousmetsien monimuotoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen ovat keskeisessä roolissa, koska metsistämme noin 90 prosenttia on metsätalouskäytössä.
**Talousmetsien monimuotoisuuden tila**Luonnontilaiset metsät ovat olleet suurelta osin vanhoja metsiä, joissa on vanhojen, elävien puiden lisäksi paljon erilaista kuollutta puuta. Myös luontaisten häiriöiden, kuten metsäpalojen, jälkeen syntyneet avoimet, runsaslahopuustoiset häiriöalat sekä niille kehittyneet lehtipuuvaltaiset metsät ovat olleet yleisiä. Talousmetsissä luonnonmetsän piirteiden väheneminen on johtanut siihen, että osa metsälajistosta on taantunut ja uhanalaistunut. Merkittävimpinä taantumisen syinä ovat olleet nimenomaan vanhojen metsien ja vanhojen puiden, kuolleen puun sekä lehtisekapuuston osuuden väheneminen verrattuna luonnontilaisiin metsiin.
**Luonnon monimuotoisuus**Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien sisäistä perinnöllistä vaihtelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden kaikki tasot ovat yhtä tärkeitä, sillä ne ovat sidoksissa toisiinsa.Luonnon monimuotoisuutta voidaan kuvata• saman lajin yksilöiden välisenä perinnöllisenä vaihteluna• valitulla tarkastelualueella elävien lajien lukumääränä• elinympäristöjen määrän ja koostumuksen vaihteluna.

**Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä** Talousmetsien luonnonhoidon kannalta olennaista on ymmärtää metsäluonnon monimuotoisuuden heikentymisen syyt ja se, kuinka talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa luontokohteiden säilymiseen sekä monimuotoisuudelle arvokkaiden rakennepiirteiden ylläpitämiseen. Näiden perusteella voidaan asettaa luonnonhoidon tavoitetasoja esimerkiksi kuolleen puun tai vanhojen elävien puiden määrän suhteen.
Yksinkertaisesti kuvattuna monimuotoisuuden turvaaminen voidaan sovittaa yhteen metsänkäsittelyn kanssa, kun1. tunnistetaan ja rajataan ulos toimenpiteistä ne alueet, joissa metsänkäsittely tuottaisi monimuotoisuusarvojen merkittävän heikentymisen tai häviämisen sekä2. toimitaan metsänkäsittelyalueella luonnon monimuotoisuutta turvaavilla ja lisäävillä tavoilla. **Monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla on pitkä aikajänne**Puut ovat pitkäikäisiä ja niiden lahoaminen on hidasta. Talousmetsien luonnonhoitoon kuuluu ajatus siitä, että olemme valmiit säilyttämään arkisessa metsäympäristössä rakenteita, joiden olemassaolo vaikuttaa metsätilalla positiivisesti lajien elinmahdollisuuksiin useiden omistajasukupolvien ajan. Siksi myös luontotiedon välittyminen seuraaville omistajille on tärkeää, jotta monimuotoisuustyön tulokset vaikuttavat tulevaisuudessakin.Metsätaloudessa on totuttu tekemään pitkän aikajänteen investointeja. Luonnonhoidon tavoitteiden toteutumisen pitkän aikajänteen ymmärtäminen on tärkeää, jotta yksittäisen luonnonhoidon toimenpiteen merkityksen voi perustella. Osa tavoitteista toteutuu hyvin hitaiden luonnollisten kehityskulkujen seurauksena. Puun merkitys monimuotoisuuden turvaamisessa toteutuu vuosisatojen kuluessa. Monet tällä hetkellä uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia hitaiden kehityskulkujen synnyttämistä rakenteista, kuten järeistä pitkälle lahonneista puunrungoista. Talousmetsien luonnonhoidon tuloksena voidaan säilyttää lajien tarvitsemia rakenteita, mutta niiden merkitys on todennettavissa vasta tulevien sukupolvien toimesta. Kuitenkin jo tähän mennessä on päästy todistamaan säästöpuuhaapojen jättämisen myönteisiä vaikutuksia uhanalaisiin lajeihin. Kun tarkastellaan uhanalaisuusluokissa tapahtuneita aitoja muutoksia, metsissä myönteistä kehitystä on todettu 109 lajilla, joista 21 on kovakuoriaisia. Metsissä myönteisten muutosten osuus on suurempi kuin missään muussa elinympäristössä.

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## Metsäluonnon monimuotoisuus talousmetsissä

##  [Säästöpuun merkitys monimuotoisuudelle toteutuu pitkän aikavälin kuluessa.](/fi/node/3714)

Table
| Vuosi | Esimerkki säästöpuun vaiheista |
| --- | --- |
| 2010 | Uudistushakkuussa rajataan säästöpuuryhmä, johon jää muiden säästöpuiden sekaan kasvamaan 110 vuoden ikäinen järeä mänty.  |
| 2080 | Metsikön seuraava uudistushakkuu tehdään vuonna 2080. Säästöpuuryhmän rajaus säilyy entisellään ja ryhmässä on paljon eri-ikäisiä ja -kokoisia lahopuita. Elinvoimaisella männyllä ikää 180 vuotta. Rungon pintaa peittää komea kilpikaarna, pituuskasvu on pysähtynyt ja latvus tasoittunut.  |
| 2110 | Kalasääski kiinnostuu kasvatusmetsän yläpuolella pilkottavasta latvuksesta ja rakentaa pesänsä avaraan maisemaan. Pesä säilyy asuttuna 30 vuoden ajan.  |
| 2150 | Puun elinvoima hiipuu vähitellen, puu kuolee 250 vuoden ikäisenä vuonna 2150. Kilpikaarna putoaa rungon pinnalta 10 vuodessa.  |
| 2210 | Komea mäntykelo säilyy pystyssä 50 vuoden ajan. Kelon pinnalla kasvaa useita eri jäkäliä. Palokärki nakuttaa pesäkolonsa mäntyyn, joka lopulta kaatuu varttuneen kasvatusmetsän keskelle.  |
| 2230 | Maassa makaava järeä puunrunko herättää huomiota ja säilyy ehjänä uudistushakkuussa.  |
| 2260 | Kelo on havaittavissa enää pienenä kohoumana sammaleen alla. |

Lue lisää:
- Metsien kestävä hoito ja käyttö | [Luontokohteet ja lajien turvaaminen](/fi/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen)
- Metsien kestävä hoito ja käyttö | [Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen](/fi/vesien-ja-vesielinymparistojen-turvaaminen)

# Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

## \[H2\]

Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Kestävällä metsien hoidolla ja käytöllä tavoitellaan monimuotoisia, tuottavia, uusiutumiskykyisiä ja elinvoimaisia metsiä ja metsämaita siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille. 

Kannattavuus edellyttää riittävää kertymää Nyrkkisääntönä kannattavalle korjuulle on vähintään 50 kiintokuution energiapuukertymä, joka on alle 300–500 metrin metsäkuljetusmatkan päässä tienvarsivarastosta. Hakkuutähteen saatavuuteen vaikuttaa korjattava puulaji. Kuusikossa hakkuutähdekertymät ovat keskimäärin 50–60 kiintokuutiota ja männikössä noin 25–30 kiintokuutiota hehtaarilla. Kantoja saadaan keskimäärin noin 55–65 kiintokuutiota hehtaarilta. Ravinteita poistuu energiapuun korjuussa Metsän ravinnemäärät vaikuttavat uuden puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa. Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Kasvutappioita voidaan välttää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti. Toistuvan hakkuutähteiden korjuun vaikutuksesta ravinnetalouteen ei juurikaan ole tutkimusta. Kantojen korjuun vaikutukset ravinteisuuteen ovat melko pienet, sillä kantojen ravinnesisältö ei ole kovin suuri. Vaikutukset metsänuudistamiseen Kantojen ja hakkuutähteiden korjuu laskee maanmuokkauksen kustannuksia. Kannonnosto lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää. Haittana on, että runsas luonnontaimien määrä voi lisätä taimikon hoitotarvetta ja perkauskustannuksia. Kannonnostoaloilla metsänuudistaminen voi viivästyä puolesta vuodesta vuoteen kantojen noston ja palstakuivatuksen takia. Energiapuun korjuun ja metsänuudistamisen kokonaisuus suositellaan suunniteltavan huolella, jotta metsän uudistaminen ei viivästy.

# Uudistusalan energiapuun korjuu - Talous

## Kannattavuus edellyttää riittävää kertymää

Nyrkkisääntönä kannattavalle korjuulle on vähintään 50 kiintokuution energiapuukertymä, joka on alle 300–500 metrin metsäkuljetusmatkan päässä tienvarsivarastosta.
- Hakkuutähteen saatavuuteen vaikuttaa korjattava puulaji. Kuusikossa hakkuutähdekertymät ovat keskimäärin 50–60 kiintokuutiota ja männikössä noin 25–30 kiintokuutiota hehtaarilla.
- Kantoja saadaan keskimäärin noin 55–65 kiintokuutiota hehtaarilta.

# Uudistusalan energiapuun korjuu - Talous

## Ravinteita poistuu energiapuun korjuussa

Metsän ravinnemäärät vaikuttavat uuden puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa.
Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Kasvutappioita voidaan välttää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti.
Toistuvan hakkuutähteiden korjuun vaikutuksesta ravinnetalouteen ei juurikaan ole tutkimusta. Kantojen korjuun vaikutukset ravinteisuuteen ovat melko pienet, sillä kantojen ravinnesisältö ei ole kovin suuri.

# Uudistusalan energiapuun korjuu - Talous

## Vaikutukset metsänuudistamiseen

Kantojen ja hakkuutähteiden korjuu laskee maanmuokkauksen kustannuksia.
Kannonnosto lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää. Haittana on, että runsas luonnontaimien määrä voi lisätä taimikon hoitotarvetta ja perkauskustannuksia.
Kannonnostoaloilla metsänuudistaminen voi viivästyä puolesta vuodesta vuoteen kantojen noston ja palstakuivatuksen takia. Energiapuun korjuun ja metsänuudistamisen kokonaisuus suositellaan suunniteltavan huolella, jotta metsän uudistaminen ei viivästy.

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu uudistusaloilta tuo lisätuloa metsänomistajalle. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa metsän kasvun hidastumista tai lannoitustarvetta. Tuotto riippuu kohteen sijainnista, energiapuukertymästä ja markkinatilanteesta. Hakkuutähteet voidaan korjata myös ilman kantojen nostoa.

Hakkuutähteen korjuu uudistushakkuualoilta

Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta

Uudistusalan energiapuun korjuu - Talous

Juurikääpää on torjuttava, jos sen leviämisen riskialueella on: kivennäismaalla ennen hakkuuta mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta turvemaalla ennen hakkuuta kuusta yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta. turvemaalla ennen hakkuuta mäntyä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta eteläisessä Suomessa. Torjunta on metsän hakkaajan velvollisuus. Metsän hakkaajalla tarkoitetaan metsälain mukaan maanomistajaa tai silloin kun hakkuuoikeus on luovutettu toiselle taholle, hakkuuoikeuden haltijaa. Hyväksyttävät torjuntamenetelmät ovat kantokäsittely hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella, puulajin vaihto lehtipuuksi uudistushakkuun jälkeen tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Kantojen nosto ja kulotus eivät ole tähän tarkoitukseen hyväksyttäviä torjuntamenetelmiä. Kaikki läpimitaltaan yli 10 cm olevat havupuiden kannot on säädösten mukaan käsiteltävä. Kasvinsuojeluaineen tulee peittää vähintään 85 % kunkin käsiteltävän kannon pinnasta. Säädösten mukaan torjuntaa ei tarvitse tehdä, jos jokin seuraavista toteutuu: terminen kasvukausi ei ole alkanut hakkuuvuorokauden alin lämpötila hakkuukohteella on alle 0°C maassa on yhtenäinen lumipeite hakkuun kohteena olevan metsän sijaintikunnan alin lämpötila on hakkuuta edeltävällä kolmen viikon jaksolla ollut alle -10 °C. Kuusenjuurikääpää suositellaan torjuttavaksi kuusen koko esiintymisalueella. Männynjuurikääpää suositellaan torjuttavaksi Lapin maakunnan eteläpuolella.

# Laki metsätuhojen torjunnasta: juurikäävän torjunta

Juurikääpää on torjuttava, jos sen leviämisen riskialueella on:
1 . kivennäismaalla ennen hakkuuta mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta
2 . turvemaalla ennen hakkuuta kuusta yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta.
3 . turvemaalla ennen hakkuuta mäntyä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta eteläisessä Suomessa.
Torjunta on metsän hakkaajan velvollisuus. Metsän hakkaajalla tarkoitetaan metsälain mukaan maanomistajaa tai silloin kun hakkuuoikeus on luovutettu toiselle taholle, hakkuuoikeuden haltijaa.
Hyväksyttävät torjuntamenetelmät ovat kantokäsittely hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella, puulajin vaihto lehtipuuksi uudistushakkuun jälkeen tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Kantojen nosto ja kulotus eivät ole tähän tarkoitukseen hyväksyttäviä torjuntamenetelmiä.

Kaikki läpimitaltaan yli 10 cm olevat havupuiden kannot on säädösten mukaan käsiteltävä. Kasvinsuojeluaineen tulee peittää vähintään 85 % kunkin käsiteltävän kannon pinnasta.
Säädösten mukaan torjuntaa ei tarvitse tehdä, jos jokin seuraavista toteutuu:
- terminen kasvukausi ei ole alkanut
- hakkuuvuorokauden alin lämpötila hakkuukohteella on alle 0°C
- maassa on yhtenäinen lumipeite
- hakkuun kohteena olevan metsän sijaintikunnan alin lämpötila on hakkuuta edeltävällä kolmen viikon jaksolla ollut alle -10 °C.

Metsätuholaki velvoittaa monissa tapauksissa juurikäävän torjuntaan. Juurikäävän torjunta on kuitenkin suositeltavaa maantieteellisesti laajemmalla alueella kuin mihin metsätuholaki velvoittaa.
Metsätuholain velvoite koskee kivennäis- ja turvemaalla toukokuun alun ja marraskuun lopun välillä suoritettavia kasvatus- ja uudistushakkuita juurikäävän leviämisen riskialueilla. Nämä alueet ovat keskinen ja eteläinen Suomi (ks. kartta alla). Torjuntavelvoite koskee myös ei-metsänhoidollisia havupuuvaltaisia hakkuita, kuten sähkölinjojen sekä teiden ja rautateiden varsien käsittelyä.

Juurikääpätuhojen torjunta

Metsätuholaki  velvoittaa monissa tapauksissa juurikäävän torjuntaan. Juurikäävän torjunta on kuitenkin suositeltavaa maantieteellisesti laajemmalla alueella kuin mihin metsätuholaki velvoittaa.

Metsätuholain velvoite koskee kivennäis- ja turvemaalla toukokuun alun ja marraskuun lopun välillä suoritettavia kasvatus- ja uudistushakkuita juurikäävän leviämisen riskialueilla. Nämä alueet ovat keskinen ja eteläinen Suomi (ks. kartta alla). Torjuntavelvoite koskee myös ei-metsänhoidollisia havupuuvaltaisia hakkuita, kuten sähkölinjojen sekä teiden ja rautateiden varsien käsittelyä.

Laki metsätuhojen torjunnasta: juurikäävän torjunta

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

Metsänomistajan tavoitteiden tunnistaminen on perusta metsän hoidon ja käytön valinnoille.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen

**Metsänomistajan tavoitteita avaavia kysymyksiä**

Metsänomistaja määrittää, mitä tavoitteita hän asettaa metsiensä käytölle. Metsäammattilaisten tehtävänä on tarjota metsänomistajalle hänen tavoitteitaan edistäviä vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Tällöin on tärkeää arvioida tasapuolisesti menetelmien oletetut hyödyt ja haitat sekä mahdollisuudet ja riskit.
Metsänomistajan tavoitteiden tunnistaminen on edellytys sille, että metsän käytön vaihtoehtoja voidaan järjestää niiden sopivuuden mukaan kyseiseen tilanteeseen. Tehtävät päätökset voivat koskea koko metsäomaisuutta, metsätilaa, metsikköä tai yksittäistä metsän kohtaa. Metsänomistajan painottamat tavoitteet talouteen, luontoon, virkistykseen ja ilmastonmuutoksen hillintään voivat myös vaihdella näissä merkittävästi.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Metsänomistajan tavoitetilan tunnistaminen

**Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa**

Metsänomistaja voi arvioida seuraavien kysymysten avulla metsänomistuksen ja eri tavoitteiden merkitystä.
**Yleiset päämäärät ja arvostukset** Miksi haluan olla metsänomistaja? Mitä tämä metsä minulle merkitsee?Millaisia hyötyjä odotan metsäni minulle tuottavan? Minkälaisen metsän haluan jättää seuraavalle omistajalle? Millaiseksi toivon metsäni kehittyvän? Näenkö ristiriitoja omien tavoitteideni asettelussa? **Taloudelliset arvot** Miten tärkeitä metsätulot ovat minulle nyt ja tulevaisuudessa? Mitä odotuksia minulla on metsätilan arvonnousulle? Mitä metsänomistukseen ja metsänhoitoon liittyviä töitä haluan tehdä itse ja mitä ostaa palveluna? **Luontoarvot** Miten tärkeää minulle on vaalia luonnon monimuotoisuutta talouskäytössä olevissa metsissäni?Kuinka paljon olen valmis tekemään luonnonhoidon toimenpiteitä, esimerkiksi säästämään järeitä lahopuita?Millaisen osuuden metsistäni haluan suojella? Kuinka laajoja toimenpiteitä olen valmis tekemään vesien ja ympäristön hyvän tilan turvaamiseksi metsien käsittelyn yhteydessä? **Virkistysarvot** Kuinka tärkeää minulle on, että metsäni sopivat hyvin virkistyskäyttöön? Millaista metsämaisemaa arvostan? Entä millaista en arvosta? **Ilmastonmuutoksen hillintä** Kuinka tärkeää minulle on hillitä ilmastonmuutosta omien metsieni avulla?

Metsänhoidon suositukset tarjoavat metsätilan hoitoon vaihtoehtoisia toimintamalleja. Näitä malleja voidaan soveltaa sellaisenaan tai yhdistelemällä niitä metsänomistajan toivomalla tavalla. Tasapainon tavoittelua kuvaavassa toimintamallissa on esitetty metsänhoidon malli, jossa eri tavoitteet ovat mahdollisimman hyvin tasapainossa keskenään.
Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon lainsäädännön velvoitteet ja vapaaehtoisen metsäsertifioinnin (PEFC™ ja FSC®) vaatimukset.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsätilan hoidossa

Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsät toimivat uusiutuvan raaka-aineen ja energian lähteenä, mutta myös tärkeänä hiilen nieluna ja varastona. Merkittävä osa metsien hiilestä on varastoituneena maaperään ja erityisesti tämä korostuu turvemailla. Metsän käytön ilmastovaikutusten arvioinnissa voidaan mittarina käyttää metsän hiilitasetta, jossa on huomioitu myös hakkuissa poistettavan puun sisältämä hiili.
Ilmastonmuutoksen hillintää painottavassa metsätilan hoidossa voidaan erottaa kaksi vaihtoehtoista päätoimintatapaa: 1) Voidaan pyrkiä sitomaan mahdollisimman paljon hiiltä puustoon ja tuottamaan mahdollisimman paljon puupohjaisiin tuotteisiin käytettävää raaka-ainetta. Samalla huomioidaan maaperän hiilivarastojen ylläpito. 2) Voidaan pyrkiä varastoimaan puustoon ja maaperään mahdollisimman paljon hiiltä ja pitämään metsän kasvihuonekaasutase mahdollisimman hyvänä.
Ensimmäisen toimintatavan ajatuksena on, että puupohjaiset tuotteet muodostavat hiilivaraston ja niillä voidaan korvata ilmastolle haitallisempia tuotteita. Toisen toimintatavan ajatuksena on varastoida mahdollisimman paljon hiiltä ja sitoa kasvihuonekaasuja metsään.

Seuraavat toimintamallit on tarkoitettu metsäsuunnittelun tueksi, kun metsätilan hoidossa halutaan painottaa ilmastonmuutoksen hillintää.
**Hiiltä tuotteisiin -toimintamalli metsätilan hoidossa**Toimintamallissa tavoitteena on panostaa puuston kasvun ja hiilensidonnan lisäämiseen sekä jalostuskelpoisen puuraaka-aineen tehokkaaseen tuottamiseen. Samalla huomioidaan maaperän hiilivarastot lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.Metsänomistaja ei voi ohjata myymänsä puun käyttöä, mutta hän voi vaikuttaa siihen, millaista puuta metsät tuottavat. Mallin oletuksena on, että hakkuilla korjatusta puusta tehdään tuotteita, joissa hiili varastoituu ja/tai korvaa fossiilisia raaka-aineita. Hiilen varastointiaika puutuotteissa vaihtelee voimakkaasti puutuotteiden käyttötavan ja elinkaaren mukaan. Pitkäikäisimpiä puutuotteita ovat rakennusmateriaalit.Toimintamallin mukaisessa metsänhoidossa maksimoidaan metsätilan metsien puuntuotosta (m3/ha/a) ja hiilensidontaa kiinnittäen samalla huomiota puuston taloudellista arvoa lisäävään laatu- ja järeyskehitykseen sekä tuhoriskien hallintaan. Metsänhoidon investoinneilla ja hakkuilla: 1) huolehditaan puuston elinvoimaisuudesta ja järeytymisestä 2) ohjataan puuston kasvu ja hiilensidonta jalostuskelpoista raaka-ainetta tuottaviin puihin 3) huolehditaan uudistumisesta, kun puuston kuutio- ja arvokasvu alittavat metsänomistajan hyväksymän rajan. Mallissa tehtävien kasvua lisäävien investointien myötä hakattava puumäärä ja hakkuista odotettavissa oleva kassavirta kasvavat. Jos panostukset puuston lisäkasvun, hiilensidonnan ja järeytymisen edistämiseen eivät kuitenkaan lisää vastaavassa määrin tuloja, metsään sitoutuneen pääoman tuotto laskee ja metsätalouden kannattavuus kärsii. **Apukysymykset toimintamallin toteuttamiseen** Nämä auttavat arvioimaan, vastaako metsätilan hoidon suunnitelma toimintamallin tavoitteita. 1) Panostetaanko puuston kasvua edistäviin toimiin mahdollisimman tehokkaasti puuston tila ja kasvupaikan ominaisuudet huomioiden? Toimia ovat esimerkiksi lannoitus, jalostetun viljelymateriaalin käyttö ja metsän nopea uudistaminen uudistushakkuun jälkeen keinollisesti tai luontaisesti. 2) Maksimoiko metsiköiden kasvatus puuntuotosta ja hiilensidontaa huomioiden samalla puuston hyvän arvokasvun? 3) Ovatko puustoon sitoutuneen hiilen kasvu ja poistuma (hiilitase) tasapainossa pitkällä aikavälillä (yli 50 vuotta)? 4) Uudistetaanko tai metsitetäänkö puuntuotannollisesti vajaatuottoiset alueet kuten vähäpuustoiset tai tuhojen vaivaamat kohteet?
**Hiiltä metsään – toimintamalli metsätilan hoidossa**Tavoitteena on panostaa puuston ja maaperän hiilivarastojen lisäämiseen etenkin lyhyellä aikavälillä (alle 25 vuotta). Tällöin tingitään hakkuutuloista metsän hiilivaraston kasvattamiseksi. Pitkällä aikavälillä metsiä hoidetaan ja puuta korjataan ensisijaisesti puuston ja maaperän hiilivaraston ylläpitämiseksi. Toimintamalli edellyttää, että metsien vanhetessa lisääntyvä puuston tuhoriski pysyy hallinnassa. Mallin käyttö johtaa lopulta hyvin pitkällä aikavälillä, eli satojen vuosien kuluessa, tilanteeseen, jossa metsän hiilivarasto täyttyy eikä kasva enää merkittävästi. Tällaisen tilanteen saavuttaminen vaihtelee kohteittain merkittävästi. **Vaikutukset lyhyellä aikavälillä (<25 v)** Tehokkain keino kerryttää metsien hiilivarastoa lyhyellä aikavälillä on muista kuin metsien terveyttä edistävistä hakkuista pidättäytyminen. Hakkuista pidättäytyminen lisää myös hiilensidontaa lyhyellä aikavälillä. **Vaikutukset pitkällä aikavälillä (>50 v)** Hakkuista pidättäytyminen alentaa metsien hiilensidonnan ja puuntuotoksen potentiaalia pitkällä aikavälillä. Tämä johtuu vuotuisen kasvun taantumisesta metsän vanhetessa. Samalla myös hiilivaraston kertyminen hidastuu. Toisaalta vanhenevan puuston ja maaperän merkitys pitkäaikaisena hiilivarastona säilyy. Metsätuhoriski kasvaa metsän ikääntyessä, mutta riskin suuruus ja taloudellinen merkittävyys vaihtelee kohdekohtaisesti.Jos puuston ja maaperän hiilivaraston kasvattamisesta ei synny tuloja ajan myötä, metsään sitoutuneen pääoman tuotto laskee ja metsätalouden kannattavuus kärsii. **Apukysymykset toimintamallin toteuttamiseen** 1) Ovatko metsän puusto ja maaperä hiilen nielu, eli sitovat enemmän hiiltä kuin vapauttavat? 2) Vältetäänkö muita hakkuita kuin sellaisia, jotka ehkäisevät puuston riukuuntumista tai metsätuhoja? 3) Lisätäänkö puuston kasvua lannoituksella? 4) Metsitetäänkö puunkasvatukseen soveltuvat vajaatuottoiset alueet? 5) Kasvatetaanko maaperän hiilivarastoa jättämällä lahopuuta? 6) Rajoitetaanko voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista turvemaiden maaperästä? 7) Jos metsää joudutaan uudistamaan, jätetäänkö kannot korjaamatta? 8) Suojellaanko kohteita, joissa on helposti yhteensovitettavissa monimuotoisuuden turvaaminen ja hiilen varastointi?

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Tavoitteiden tasapainon hakeminen metsätilan hoidossa

Tasapainoa tavoittelevassa metsänhoidon mallissa otetaan huomioon samanaikaisesti taloudellinen kannattavuus, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, virkistyskäytön mahdollistaminen ja ilmastonmuutoksen hillintä.

**Tavoitteiden tasapainoa tavoitteleva toimintamalli metsätilan hoidossa***Apukysymykset auttavat arvioimaan, vastaako metsätilan hoidon suunnitelma toimintamallin tavoitteita.***Talous**Yleiskuvaus: Metsä tuottaa taloudellista tulosta ja metsänomistus on siten kannattavaa. Taloudellista toimintaa harjoitetaan pitkäjänteisesti yli omistusajan. Tuloa voi saada erilaisista metsän tarjoamista ekosysteemipalveluista.Apukysymykset 1) Tuottavatko metsät rahaa enemmän kuin kuluttavat? 2) Onko varauduttu ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin?**Luonto**Yleiskuvaus: Metsäekosysteemin monimuotoisuus on turvattu. Vesistöjen tila ei heikkene metsien käytön seurauksena.Apukysymykset1) Onko lain ja mahdollisen metsäsertifioinnin turvaamat luontokohteet rajattu metsänkäsittelyn ulkopuolelle?2) Onko monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, kuten säästöpuiden ja järeän lahopuun, jättämisestä huolehdittu?3) Onko vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet sekä maanmuokkausten ja kunnostusojitusten vesiensuojelu huomioitu metsänkäsittelyssä?4) Ovatko metsät ikä- ja puulajirakenteeltaan monipuolisia?**Virkistys**Yleiskuvaus: Metsä tuottaa erilaisia virkistysmahdollisuuksia.Apukysymykset1) Onko metsistä saatavilla erilaisia keruutuotteita?2) Onko maisema- ja retkeilyarvoja punnittu metsänkäsittelyssä?3) Onko metsien käytöstä metsästykseen sovittu?**Ilmastonmuutoksen hillintä**Yleiskuvaus: Puusto on tervettä ja elinvoimaista, kasvaa ja sitoo hiiltä hyvin. Metsien hiilitase on (pitkällä aikavälillä) positiivinen, kun otetaan huomioon puusto, maaperä ja tuotteet.Apukysymykset1) Kasvaako hiilen kokonaisvarasto metsien puustossa, maaperässä ja puuperäisissä tuotteissa?2) Korjataanko metsistä puuraaka-ainetta, joka korvaa uusiutumattomia?3) Rajoitetaanko voimakkaiden kasvihuonekaasujen muodostumista turvemaiden maaperästä?

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Esimerkki tasapainon hakemisesta metsänkasvatuksen talouden ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä

Tarkastelu perustuu hoidetulle eteläsuomalaiselle 58 ha kokoiselle metsätilalle, jolla
- puuston kehitysluokkajakauma: taimikoita 15 %, nuoria kasvatusmetsiä 16 %, varttuneita kasvatusmetsiä 47 % ja uudistuskypsiä 22 %.
- puuston keskitilavuus on metsämaalla 177 m3/ha ja keskikasvu 6,8 m3/ha/vuosi.
- puustoon ja maaperään sitoutunut hiilivarasto on noin 64 000 tC, eli keskimäärin 1 100 tC/ha. Puuston hiilivarasto on 13 700 tC, ja maaperän hiilivarasto kasvupaikkaluokkien perusteella arvioituna 50 300 tC.
Metsätilalle on laskettu kolme erilaista metsänkasvatuksen skenaariota 20 vuoden aikajaksolle.

1. **Metsänkasvatuksen talouden painottaminen**
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa ilman rajoitteita.
2. **Metsän hiilivaraston säilyttäminen**
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa siten, että puuston tilavuus ei saa pienentyä simulointijakson aikana.
3. **Metsän hiilivaraston kasvattaminen**
- Laskennassa maksimoitu nettotulojen nykyarvoa siten, että vuosittainen hakkuukertymä saa olla enintään puolet metsätilan nykyisestä kasvusta.
- Lähes kaikki suometsät (17 ha) on rajattu käytönrajoitteella metsänhoidon ulkopuolelle.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Esimerkki tasapainon hakemisesta metsänkasvatuksen talouden ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä

##  [Sammandrag av olika skogsvårdsscenarier i exemplet.](/sv/node/1327)

Table
| Scenario | Genomsnittliga avverknings-intäkter under nästa 20 år | Genomsnittliga kostnader under nästa 20 år | Nettointäkternas nuvärde med 3 % diskontoränta | Trädbeståndets medelvolym om 20 år | Skogens1 kolförråd om 20 år, totalt | Trädbeståndets värde om 20 år |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| A. | 23 400 €/år | - 2 800 €/år | 530 000 € | 101 m3 | 59 500 tC | 187 000 € |
| B. | 16 600 €/år | - 1 700 €/år | 460 000 € | 177 m3 | 65 700 tC | 400 000 € |
| C. | 8 600 €/år | - 900 €/år | 270 000 € | 231 m3 | 70 100 tC | 590 000 € |
1 Skogens kolförråd innefattar både kol som är bundet i trädbeståndet och i marken. Förändringarna i kolförrådet beror huvudsakligen på förändringarna i virkesförrådet. I kolförrådet i marken är förändringarna måttliga.
**Utgångspunkter för kalkylen:** Trädbeståndets årstillväxt har modellerats med hjälp av programmet IPTIM Assets som använder Naturresursinstitutets Motti-simuleringsgenerator/tillväxtmodeller för tillväxtprognosen. På figurnivå baserar sig åtgärdsalternativen på skogsvårdsrekommendationerna. Rotpriset för olika virkessortiment baserar sig på regionalt statistikförda priser under åren 2017-2021, som sedan konverterats till realpriser med hjälp av konsumentprisindexet. Som enhetspriser för skogsvårdsarbetena har använts regionalt statistikförda priser för år 2020. Vid beräkning av kolsänkan modelleras den årliga produktionen av förna, den naturliga avgången och hyggesresterna. Dessa används som ingångsvärden i Yasso-modellen som sedan ger en prognos för kolets omsättning i marken. Virkessortimenten som avverkas delas upp i fyra klasser, baserat på virkesanvändningsstatistik. (i) byggnadsmaterial, (ii) möbler och utbytbart byggnadsmaterial, (iii) böcker och kontorsprodukter, (iv) förpackningsmaterial, tidningar och byggnadsmaterial för engångsbruk. Kolförrådet i respektive klass har en egen halveringstid som varierar mellan 1 och 50 år.

Metsänomistajan painotukset talouden ja hiilensidonnan välillä vaikuttavat merkittävästi siihen, millainen metsä tilalla kasvaa 20 vuoden päästä. Vaihtoehdossa A hakkuumahdollisuudet on tehokkaasti käytetty ja seuraavien vuosikymmenien tulot jäävät maltillisemmiksi. Toisaalta puuston kasvu pysyy korkealla tasolla, kun metsien ikärakennetta on nuorennettu. Vaihtoehdossa C metsissä on runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Jos niitä edelleen lykätään, metsä vanhenee ja kasvu alkaa hidastua. Myös luonnonpoistuman määrä kasvaa. Vaihtoehto B ylläpitää sekä hakkuumahdollisuudet että hiilivaraston säilyttäen metsätilan ikärakenteen ja puuston kasvun nykyisen kaltaisena.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luontopainotus metsätilan hoidossa

Luontopainotuksessa metsänomistaja painottaa luontoarvoja metsien hoitoa ja käyttöä koskevissa valinnoissa. Tällöin metsän käsittelyn yhteydessä talousmetsien luonnonhoitoa toteutetaan yli lainsäädännön asettamien vähimmäisvaatimuksien sekä tehdään toimenpiteitä vapaaehtoisten metsäsertifiointien (PEFC ja FSC) vaatimuksia laajemmin.Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja vahvistamisen kannalta olennaista on, että metsänomistaja tunnistaa metsätilansa luontoarvot sekä niiden potentiaalin. Luontoarvojen tunnistaminen edellyttää metsänomistajan tutustumista omaan metsäomaisuuteensa ja siihen liittyvien havaintojen tekemistä. Keskeistä on tunnistaa, millaisia erilaisia metsien, soiden, vesien ja muiden alueiden luontotyyppejä ja lajeja metsätilalla ja sen läheisyydessä esiintyy. Havaintoja voi tehdä sekä maastossa että hyödyntämällä olemassa olevia tietolähteitä, kuten [metsään.fi](https://metsaan.fi/) ja [laji.fi](https://laji.fi/) -palveluiden aineistoja.Luontoarvojen tunnistaminen ja luonnonhoidon tavoitteiden määrittely auttaa valitsemaan toimenpiteet ja kohdentamaan ne metsiköihin ja maastonkohtiin, joissa valinnoilla saadaan suurin vaikuttavuus panostuksiin nähden. Talousmetsien luonnonhoidon toteutuksessa voidaan säätää käytettäviä menetelmiä ja toimenpiteiden määrää sekä laajuutta metsänomistajan toiveiden mukaan.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luontoa painottava -toimintamalli metsätilan hoidossa

Luontopainotuksessa päätavoitteena on turvata olemassa olevaa metsäluonnon monimuotoisuutta sekä toteuttaa luonnonhoidon toimenpiteitä metsäluonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseksi. Luonnonhoidon painottaminen voi tarkoittaa metsätalouden puuntuotannosta tinkimistä.Keskeisiä tilatasolla tehtäviä päätöksiä ja linjauksia luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi:**Eri metsänkasvatustapojen ja metsänhoidon menetelmien valinta**Metsänkasvatustavan valinta vaikuttaa siihen, minkälaisia lajeja metsässä viihtyy. Tasaikäisen ja jatkuvan metsänkasvatuksen – sekä näiden välimuotojen - yhdistelmä metsätilalla tuottaa useimmille lajeille enemmän sopivia ympäristöjä kuin yhden menetelmän käyttäminen. Valitsemalla oikeanlaiset luontoa hyödyttävät metsänhoidon menetelmät voidaan osaltaan tukea monimuotoisuuden säilymistä, unohtamatta kuitenkaan tarvetta luonnonhoidon toimenpiteille.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Missä kohteissa on ympäristösyistä perusteltua soveltaa metsän peitteisyyden säilyttävää jatkuvaa kasvatusta?
- Millaista ikäjakaumaa metsissä halutaan tavoitella?

**Luontokohteiden turvaaminen ja metsien suojelu**Arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja turvaaminen toimivat pohjana metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Osa luontokohteista on turvattu lainsäädännöllä tai huomioitu vapaaehtoisen metsäsertifioinnin vaatimuksissa. Metsänomistaja voi halutessaan turvata ja suojella näitä laajemman joukon kohteita tai rajata käsittelemättömät kohteet isommiksi kuin laki tai sertifikaatit edellyttävät.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Asetetaanko suojellulle metsäpinta-alalle tavoitetta?
- Mitä kohteita halutaan turvata lakisääteisten luontokohteiden lisäksi omalla päätöksellä?
- Onko tilan suojeltaville kohteille mahdollista saada rahoitusta?

**Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden vahvistaminen**Monimuotoisuudelle tärkeillä rakennepiirteillä on suuri vaikutus metsien monimuotoisuudelle. Vanhojen ja järeiden puiden, lahopuun ja lehtipuiden määrä vaikuttavat olennaisesti niistä riippuvaisten lajien elinmahdollisuuksiin. Metsissä kannattaa pyrkiä vahvistamaan ensisijaisesti niissä luontaisesti esiintyviä rakennepiirteitä, kuten esimerkiksi lahopuujatkumoa tai haapajatkumoa.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Millainen tavoitetaso asetetaan elävien säästöpuiden, lahopuun, tekopökkelöiden ja suojatiheiköiden määrälle ja laadulle?
- Esiintyykö tilalla jotain tiettyjä rakennepiirteitä, joita tulisi pyrkiä vahvistamaan?
- Kuinka suurta lehtipuusekoitusta ylläpidetään ja mikä on sekametsien osuus?
- Miten varmistetaan säilytettyjen rakennepiirteiden turvaaminen myös tulevissa metsänkäsittelyissä?

**Luonnonhoidon vaikuttava kohdentaminen**Luonnonhoidon toimien suunnitteleminen maisema- ja aluetasolla tilakohtaisesti edistää luonnonhoidon toimenpiteiden vaikuttavuutta ja niiden toteutuksen kustannustehokkuutta. Suunnitelmallisuus mahdollistaa arvokkaimpien luontokohteiden paremman turvaamisen ja niiden välisen vuorovaikutuksen ylläpidon.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Onko tilalla kohteita, joihin kohdennettuna luonnonhoito on hyödyttäisi mahdollisimman monia lajeja?
- Onko tilalla löydettävissä kohteita, jotka ovat metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä tai kannattamattomia, mutta joiden käsittelemättä jättäminen ja yhteyteen jätetyt säästöpuut, lahopuut ja tiheiköt hyödyttäisivät luontoa?
- Mikä on luonnonhoidon toimenpiteiden toteutuksen taso muualla metsätilalla?

**Metsien kytkeytyneisyyden ylläpito**Aluetason metsänkäsittelyssä olennaista on alueiden kytkeytyminen yhteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että mikäli tietyn lajin elinympäristö häviää metsänhoidon tai luontaisen kehityksen seurauksena, lajille löytyy sopivalta etäisyydeltä vastaava elinympäristö. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää varttuneiden metsien kytkeytyneisyyteen maisematasolla.
Apukysymyksiä päätöksenteon tueksi:
- Mikä on varttuneiden metsien osuus metsätilan tasolla?
- Ovatko luontokohteet, suojelualueet, suojavyöhykkeet, säästöpuuryhmät ja peitteisenä kasvatettavat metsät yhteydessä toisiinsa?
- Onko metsätilalla tai sen ympäristössä havaintoja lajeista, jotka vaativat laajoja yhtenäisiä metsäalueita (esim. metso, kuukkeli, helmipöllö, metsäpeura)?

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luonnonhoidon suunnittelu tilatasolla

Luonnonhoidon toteutuksen ja mitoituksen suunnitteleminen tilatasolla on suositeltavaa luontoa painottavilla metsänomistajille. Se mahdollistaa luonnonhoidon toimenpiteiden kustannustehokkaiden ja luonnon monimuotoisuutta hyödyttävien ratkaisujen kokonaisuuden toteuttamisen. Keskeistä suunnittelussa on löytää luonnonhoidon toimenpiteiden vaikuttavan kohdentamisen kannalta tärkeät kohteet. Tilatason suunnittelun hyödyt korostuvat etenkin metsätiloilla, joilla sijaitsee arvokkaita luontokohteita.Tilatason luonnonhoidon suunnittelun lisäksi yksittäisiä luonnonhoidon keinoja voi toteuttaa myös kuviotasolla, esimerkiksi säästöpuiden määrä voi vaihdella eri hakkuukohteilla. Luonnonhoidon laajaa keinovalikoimaa on suositeltavaa hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja hakkuissa. Yksittäiset luonnonhoidon toimenpiteet edistävät usein montaa eri tavoitetta.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset

Metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa voidaan seurata tarkastelemalla siihen liittyviä tilatason tunnuksia. Tällaisia ovat tavallisesti erilaiset puustoon, sen rakenteeseen ja luonnon kannalta arvokkaisiin kohteisiin liittyvät tunnukset. Tilatasolla voidaan asettaa luonnonhoitoon ja monimuotoisuuteen liittyville tunnuksille pitkän linjan tavoitteita, joita kohti halutaan edetä.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset

##  [Tilatason metsäluonnon monimuotoisuuden tunnukset](/sv/node/3651)

Table
| Indikatorer  | Exempel på mål |
| --- | --- |
| Trädbeståndets struktur | •    Antalet gamla och grova träd ökar •    Åldersfördelningen mellan träden blir mer mångsidig på beståndsnivå•   Äldre bestånd ligger i anslutning till varandra |
| Trädslagsförhållanden | •    Antalet trädslag och andelen blandskog ökar•    Antalet lövträd med betydelse för mångfalden ökar |
| Död ved | •    Befintlig död ved bevaras•    Högstubbar tillverkas för att skapa ny, död ved•    Naturvårdsträd lämnas för att upprätthålla en kontinuitet av död ved |
| Naturobjekt | •    Värdefulla naturobjekt identifieras och bevaras•    De värdefullaste objekten skyddas formellt•    Kvaliteten på naturobjekten bevaras eller höjs genom naturvårds- eller restaureringsåtgärder |
| Belastning på vattendrag | •    En tillräckligt bred skyddszon med tanke på mångfalden lämnas invid vattendrag och småvatten•    Vattenvården beaktas vid markberedning•    Belastningen på vattendragen minskar och vattendragens status förbättras |

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luonnonhoidon mitoituksen vertailutasot

Luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan toteuttaa vaihtelevilla tasoilla metsänomistajan painotuksista ja kohteista riippuen. Lainsäädäntö määrittää vähimmäistason talousmetsien luonnonhoidon toteutukselle, minkä lisäksi ja vapaaehtoinen metsäsertifiointi asettaa vaatimuksia lisätoimenpiteille.Tutkimukseen perustuen ei voida suoraan antaa yksiselitteisiä suosituksia toimenpiteiden riittäväksi tasoksi, vaan niiden perusteella on mahdollista johtaa vertailutasoja yksittäisen keinon käytön tasosta, jolla on positiivisia vaikutuksia alueen lajistoon ja monimuotoisuuteen.Alla olevassa taulukossa on esitetty eräisiin metsien rakennepiirteisiin liittyviä metsäsertifiointien vaatimuksien vähimmäistasoja sekä tutkimuksesta johdettuja yleisiä vertailutasoja sovellettavaksi luontopainotteiseen metsätilan hoitoon.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## Luonnonhoidon mitoituksen vertailutasot

##  [Referensnivåer för dimensionering av naturvård](/sv/node/3652)

Table
| Indikatorer för strukturdrag  | PEFC | FSC | Referensnivåer från forskning |
| --- | --- | --- | --- |
| Ställande av naturvårdsträd | 10 st/ha  | 10 + 10 st/ha | 10-50 m3/ha1) |
| Bevarande av död ved | 10 st/ha | Samtliga | 10-50 m3/ha2) |
| Tillverkning av högstubbar | 2-5 st/ha | - | 5-10 st/ha3) |
| Skyddszoner vid vatten | I medeltal 10 m, minst 5 m | 10-30 m beroende av objektet | 20-45 m4) |
| Lövträdsinslag | Lövinslaget upprätthålls | 10 % | 10-30 %5) |

Viitteitä keskeisiin taulukossa hyödynnettyihin tutkimuksiin:
1 . Säästöpuiden jättäminen
2 . Lahopuun turvaaminen
3 . Tekopökkelöiden tekeminen
4 . Vesien suojavyöhykkeet
5 . Lehtipuuosuus
Pelkästään erilaisia vertailutasoja tarkastelemalla voidaan kuitenkin päätyä tehottomiin luonnonhoidon ratkaisuihin, sillä luonnonhoidon toteutusta on tarkoituksenmukaisinta tarkastella ja kohdentaa käsittelyalueen sisällä käytettävissä olevan paikkatiedon ja maastosuunnittelun avulla. Näin voidaan toteuttaa luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta vaikuttavaa täsmäluonnonhoitoa.

# Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsänomistamisen tavoitteet**](/fi/kategoriat/metsanomistamisen-tavoitteet)

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Kiertoajan pidentäminen - Virkistys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsien monikäyttö ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen

Metsäsertifioinnin vaatimukset monikäytölle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Erityishakkuu

METSO-ohjelman keinot metsien suojelussa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Uudistusalan energiapuun korjuu - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laki metsätuhojen torjunnasta: juurikäävän torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa

Haku ja valikko