Puuston kiertoajan pidentäminen

På svenska

Metsikön kiertoajan pidentämisellä tarkoitetaan metsänuudistamisen lykkäämistä myöhemmäksi, kuin mikä on tavanomainen, talousperusteinen ajankohta kyseiselle puustolla metsänhoidon suosituksissa.

Kiertoajan pidentäminen — Varttuneet männiköt soveltuvat pienemmän tuhoriskin takia kiertoajan pidentämiseen kuusikoita paremmin. Kuva: Tommi Tenhola

Takaisin alkuun

Puuston kiertoaika määräytyy metsänomistajan tavoitteiden mukaan

Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi.

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentämisellä on moninaisia vaikutuksia

Kiertoajan pidentämistä voidaan perustella ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteilla[Lähdeviite1]. Tällöin panostetaan hiilen varastointiin puustoon ja maaperään. Uudistushakkuun siirtäminen kasvattaa metsän hiilivarastoa puuston ollessa kasvuisaa. Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät puuston ikääntyessä. Ajan kuluessa kasvaa riski puuston hiilivaraston ainakin osittaiseen purkautumiseen mahdollisten laajempien metsätuhojen vuoksi. Tavanomaiset häiriöt ovat osa metsien luontaista kehitystä. Tutkimusnäyttöä erilaisten kohteiden tuhoalttiudesta on vähän.

Kiertoaikaa pidentämällä voidaan myös säilyttää puustoista metsämaisemaa tavallista pidempään ja tukea luonnon monimuotoisuutta ja metsien monikäyttöä.

Kiertoajan pidentäminen heikentää puunmyyntiin perustuvan metsätalouden kannattavuutta, kun uudistushakkuun ajankohta siirtyy taloudellisesta optimiajankohdasta myöhemmäksi. Oikea ajankohta riippuu metsänomistajan vähimmäistuottovaatimuksesta, jona voi olla puunmyyntitulojen ja maan arvon tuotto vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa tai lainakorko.[Lähdeviite2] Kiertoajan pidentämisen kannattavuus paranee, jos järeästä tukkipuusta maksetaan tavanomaista enemmän.

Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat

Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriski[Lähdeviite3], on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi.

Takaisin alkuun

Valinta kiertoajan pidentämiselle on hyvä huomioida jo harvennuksissa

Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä. Harvennushakkuut voidaan tällaisilla kohteilla tehdä tavanomaista lievempinä, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistushakkuuläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Jos kiertoajan pidentämiseen tähdätään vasta, kun puusto on jo kookasta, voi puustosta kehittyä liian järeää normaaliin puutavaran sahaukseen. Tukkipuun enimmäisläpimitta on tavallisimmin 55 cm. Ylijäreytymisen riskiin vaikuttavat puulaji ja kasvupaikkatekijät.

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentämisen hyötyjä ja riskejä

Kiertoajan pidentämisen keskeisiä hyötyjä

Puuston hiilinielun säilyessä myös puuston hiilivarasto kasvaa[Lähdeviite4]. Puuston hiilensidonta ja siten hiilivaraston kasvu hidastuvat puuston vanhetessa. Vaikutuksista maaperän hiileen tarvitaan lisää tutkimustietoa.
Metsäluonto voi kehittyä kyseisessä metsikössä pidempään ilman uudistushakkuiden ja metsänuudistamisen aiheuttamia muutoksia. Peitteisyyttä vaativat lajit hyötyvät, esimerkiksi mustikka, metso, kuukkeli ja liito-orava.
Luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun ja vanhojen puuyksilöiden määrä lisääntyy[Lähdeviite5][Lähdeviite6].
Metsämaisema säilyy puustoisena pitempään.
Virkistyskäyttömahdollisuudet säilyvät parempina, esimerkiksi marjastus, sienestys ja retkeily
Metsäpaloriski pienenee, kun hakkuutähdettä ei synny[Lähdeviite7].
Syntyy lisätuloja, mikäli puun järeydestä maksetaan lisähintaa tulevaisuudessa.
Syntyy lisätuloja, jos kiertoajan pidentämisestä on saatavissa muita korvauksia.

Kiertoajan pidentämisen keskeisiä riskejä

Metsään sitoutuneen pääoman tuotto voi heikentyä kasvatusajan pidentyessä[Lähdeviite8].
Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistus- ja poimintahakkuut toistuvat harvemmin.
Sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä[Lähdeviite9].
Myrsky- ja kuivuustuhojen riski kasvaa[Lähdeviite7].

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentäminen - Luonto

Kiertoajan pidentäminen on luonnon monimuotoisuudelle eduksi, koska monille lajeille tärkeä metsän peitteisyys säilyy pidempään ja lahopuuta syntyy aiempaa enemmän. Puuston kasvatus vanhemmaksi tarjoaa elinympäristöjä lajeille, jotka eivät menesty nuoremmissa metsissä.

Takaisin alkuun

Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin

Kiertoajan pidentäminen lisää kuolleen puun määrää, jolloin luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun määrä kasvaa[Lähdeviite5][Lähdeviite6]. Tässä oletuksena on, että kuollutta puuta ei korjata pois. Metsäluonto voi kehittyä kiertoajan pidentämisen ansiosta pitempään ilman uudistushakkuiden ja sitä seuraavien metsänuudistamistoimien aiheuttamia muutoksia. Puuston peitteisyyttä vaativat lajit, kuten metso, kuukkeli ja liito-orava, hyötyvät. Niukasta peitteisyydestä hyötyvät kasvilajit voivat taantua, mutta ne ovat harvoin uhanalaisia lukuun ottamatta esimerkiksi paahderinteiden lajeja.

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentäminen - Talous

Kiertoajan pidentäminen heikentää useimmiten taloudellista tulosta, koska ikääntyvän puuston kasvu taantuu ja puustossa olevan pääoman realisoituminen siirtyy. Lisätuloja voi syntyä järeästä laatupuusta tai kiertoajan pidentämisellä tavoiteltavien positiivisten ilmasto-, luonto- tai maisemavaikutusten korvauksista.

Takaisin alkuun

Tuhoriskienhallinta korostuu

Metsään sitoutuneen pääoman tuotto heikkenee kasvatusajan pidentyessä[Lähdeviite8]. Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistushakkuut toistuvat harvemmin. Taloudellisia menetyksiä voi syntyä myös, koska sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä[Lähdeviite9]. Myös myrsky- ja kuivuustuhojen riski saattaa kasvaa[Lähdeviite7].

Jos puusto on hyväkuntoista, uudistushakkuuta voi siirtää ja metsänkasvatusta jatkaa jopa vuosikymmeniä puuston terveyden vaarantumatta.

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentäminen - Virkistys

Metsän vähäinen käsittely on yleensä eduksi virkistyskäytölle, joten kiertoajan pidentäminen tukee virkistyskäyttöä.

Takaisin alkuun

Varttuneen metsän vaihe pitenee

Kiertoajan pidentämisen ansiosta metsämaisema säilyy puustoisena. Myös mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn, säilyvät useimmiten parempina, kun metsää ei käsitellä.

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisen suuruudesta.

Takaisin alkuun

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Kiertoajan pidentämisen myötä puuston hiilivarasto kasvaa[Lähdeviite4]. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa.

Puuston järeytyminen tuottaa raaka-ainetta pitkäikäisiin puutuotteisiin, jotka toimivat hiilen varastona.

Takaisin alkuun

Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.[Lähdeviite10]

Takaisin alkuun

Kokonaisvaikutukset

Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä saattaa hieman lisätä metsien ilmastohyötyjä. Jos kyse on männiköstä tai kiertoajan suuremmasta pidentämisestä kuusikossa, hiilivaraston kasvu tuottaa hyötyä tilapäisesti, mutta puuntuotos ja puunkäytön korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineita[Lähdeviite4].

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentämisen suunnittelu

Puuston laatu ja elinvoimaisuus ratkaisevat, millaiset mahdollisuudet kiertoajan pidentämiseen on. Metsän historia ja aiempi käsittely näkyvät puuston tilanteessa kuten järeydessä ja tiheydessä.

Takaisin alkuun

Lähtötilanteen selvittäminen

Kun kiertoajan pidentämistä suunnitellaan varttuneeseen metsään, on syytä tarkastella kohteen kelpoisuutta eri näkökulmista (taulukko).

Tarkasteltava kysymys	Soveltuvuutta parantaa	Soveltuvuutta heikentää
Onko puusto latvuksen kunnon perusteella tervettä ja kasvukykyistä?	Elinvoimaiset latvukset kertovat metsikön hyvästä kasvukunnosta Puustoa on hoidettu metsänhoidon suositusten mukaisin harvennuksin.	Jos metsikkö on jo heikkokasvuinen esimerkiksi kasvupaikalle huonosti sopivan puulajin tai metsätuhon vuoksi, ei kiertoajan pidentämisellä saavuteta juuri hyötyä. Jos puusto on tiheää, on kasvutilan lisäämiseksi tarpeen tehdä lievä harvennus. Tuhoriskin kasvu on otettava huomioon erityisesti kuusikoissa.
Soveltuuko kohteen puulaji kiertoajan pidentämiseen?	Mänty on pitkäikäinen puulaji. Terveen, mäntyvaltaisen puuston kiertoaikaa voi pidentää useita vuosikymmeniä ilman merkittäviä riskejä. Kuusi on lehtipuita pitkäikäisempi, mutta se on kuitenkin ikääntyessään altis metsätuhoille.	Lehtipuut ovat lyhytikäisiä ja lahovauriota syntyy varhain. Viljelykoivikossa kasvu taantuu ja lahovauriot alkavat yleistyä jo iän saavutettua 60 vuotta, jolloin puuston taloudellinen arvo alkaa laskea.
Liittyykö kasvupaikkaan välittömiä tuhoriskejä, kuten kuusivaltaisessa metsässä maaperän alttius kuivumiselle?	Kohde on kasvatettavalle puulajille sopiva. Kohde ei rajoitu avohakkuualaan.	Juurikääpä on yleinen kuusikoissa erityisesti Etelä-Suomessa, eikä siitä kärsivien puustojen uudistamista kannata lykätä. Lisäksi on syytä arvioida myös muiden metsätuhojen todennäköisyyttä puuston ikääntyessä.
Onko puusto sen kokoista, ettei siitä tulee kiertoaikaa jatkettaessa liian järeää normaaliin puutavaran sahaukseen?	Metsänhoidon suositusten mukaisesti harvennetut puustot järeytyvät nopeasti, mutta ylitiheyden syntyminen ei tavallisesti ole merkittävä riski. Siksi hoidetussa, uudistuskypsyyden saavuttaneessa puustossa ei useinkaan tarvita harvennusta, kun kiertoaikaa pidennetään.	Puusto on jo melko järeää ja kasvupaikka on viljava.

Kun kiertoaikaa on päätetty pidentää, on jatkossa seurattava erityisesti puuston terveyden säilymistä. Puusto on syytä uudistaa, jos merkittävä metsätuho on tapahtunut tai se on leviämässä.

Lisätietoa tulossa: Metsänhoidon suosituksia täydennetään kiertoajan pidentämisen toteutustapojen osalta 2023-2024.

Takaisin alkuun

Kiertoajan pidentämisen ennakointi harvennushakkuissa

Jos puuston kiertoaikaa on tarkoitus pidentää tavanomaisesta, on se syytä ottaa huomioon jo edeltävissä harvennuksissa, mikäli mahdollista.

Harvennusvoimakkuuden vähentäminen siirtää automaattisesti päätehakkuuta myöhemmäksi, koska puusto järeytyy hitaammin. Tällöin myös harvennuskertoja tarvitaan tavanomaista useampia ennen uudistamista, jotta vältetään ylitiheys. Harvennusmallien harvennusrajoja korkeampia puustotiheyksiä ei suositella latvusten kunnon heikkenemisen ja kohonneen metsätuhoriskin vuoksi.

Takaisin alkuun

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen kiertoajan pidentämisessä

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta on tärkeää, että kiertoaikaa pidennettäessä otetaan huomioon mahdolliset metsätuhot. Kiertoaikaa on syytä pidentää ainoastaan terveissä ja hyväkasvuisissa puustoissa, joiden metsätuhoriskin arvioidaan olevan vähäinen.

Takaisin alkuun

Sanasto

Hiilinielu
Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.
Hiilivarasto
Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.
Yläharvennus
Yläharvennus on tasarakenteisen, varttuneen kasvatusmetsän harvennustapa, jossa pienten puiden lisäksi poistetaan kookkaimpia ja taloudellisesti arvokkaimpia puita. Kasvatettavaksi jätetään etenkin hyvälaatuisia lisävaltapuita. Yläharvennus lisää laadukkaan tukkipuun tuotosta ja pidentää metsikön kiertoaikaa.

Takaisin alkuun

Kirjallisuus

Saksa, T. (toim.) 2020. Ilmastonmuutos ja metsänhoito : Yhteenveto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsänhoitoon. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 98/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 48 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-115-8(ulkoinen linkki)
Kuuluvainen, J. & Valsta, L. 2009. Metsäekonomian perusteet. Gaudeamus Helsinki University Press.
Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.
https://doi.org/10.14214/ma.10454(ulkoinen linkki)
Lundmark, T. ym. 2018. Carbon balance in production forestry in relation to rotation length. Canadian Journal of Forestry Research 48: 672–678.
https://doi.org/10.1139/cjfr-2017-0410(ulkoinen linkki)
Martikanen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L., & Rauh, J. 2000. Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biological Conservation, 94, 199-209.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320799001755?via%3Dihub(ulkoinen linkki)
Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P., & Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management, 128, 211-225.
http://jukuri.luke.fi/handle/10024/508318(ulkoinen linkki)
Roberge, JM., Laudon, H., Björkman, C. ym. 2016. Socio-ecological implications of modifying rotation lengths in forestry. Ambio 45, 109–123.
https://doi.org/10.1007/s13280-015-0747-4(ulkoinen linkki)
Routa, J. ym. 2019. Effects of intensified silviculture on timber production and its economic profitability in boreal Norway spruce and Scots pine stands under changing climatic conditions. Forestry 2019; 00, 1–11.
https://doi.org/10.1093/forestry/cpz043(ulkoinen linkki)
Subramanian, N. ym. 2016. Adaptation of Forest Management Regimes in Southern Sweden to Increased Risks Associated with Climate Change. Forests 2016, 7, 8.
https://doi.org/10.3390/f7010008(ulkoinen linkki)
Kaipainen, T., Liski, J., Pussinen, A. & Karjalainen, T. 2004. Managing carbon sinks by changing rotation length in European forests. Environmental Science & Policy 7: 205–219.
https://doi.org/10.1016/j.envsci.2004.03.001(ulkoinen linkki)

Takaisin alkuun

Puuston kiertoajan pidentäminen

Kiertoajan pidentäminen - Luonto

Uudistamisesta aiheutuva muutos tapahtuu harvemmin

Kiertoajan pidentäminen - Talous

Tuhoriskienhallinta korostuu

Kiertoajan pidentäminen - Virkistys

Varttuneen metsän vaihe pitenee

Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kokonaisvaikutukset

Haku ja valikko