Jatkuva kasvatus
Jatkuva kasvatus on metsänkasvatustapa, jossa metsän puusto säilytetään yleensä peitteisenä eikä avohakkuita tehdä. Metsän uudistuminen perustuu olemassa olevaan alikasvostaimikkoon tai hakkuun jälkeen luontaisesti syntyviin taimiin ja niiden kasvattamiseen. Uudistamis- ja kasvatusvaiheet limittyvät, jolloin painopiste voi olla tilanteen mukaan metsän uudistumisen edellytysten parantamisessa tai kasvatuksessa.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään pääsääntöisesti poiminta- ja pienaukkohakkuina, väljennyshakkuina, ylispuuhakkuina sekä suojuspuu- ja siemenpuuhakkuina. Lisäksi erityisesti turvemailla voidaan hyödyntää kaistalehakkuita.
Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen
Kuusi- tai mäntyvaltaisen metsän jatkuvassa kasvatuksessa on tavoitteena puuston laaja ikä- ja kokojakauma, joka saadaan aikaan luontaista uudistumista ja alikasvosta hyödyntämällä. Metsän kehittäminen erirakenteiseksi vaatii aikaa. Siihen vaikuttavat keskeisesti metsän ominaisuudet ja puuston ja alikasvoksen aikaisempi käsittely.
Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa
Jatkuvan kasvatuksen menetelmässä metsän uudistuminen perustuu olemassa oleviin alikasvostaimiin ja hakkuiden seurauksena syntyviin taimiin. Jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen aikana pääpaino on erirakenteisuuden luomisessa, jonka jälkeen panostetaan puiden kasvattamiseen tukkipuun kokoon. Luontaista uudistamista voidaan täydentää kylvöllä tai täydennysistutuksella.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toteutus
Jatkuvan kasvatuksen hakkuussa tulee suosia hyvälaatuista ja elinvoimaista puustoa ja huolehtia eri-ikäisrakenteen säilymisestä. Luontainen uudistuminen on keskeistä, joten taimettumisen edellytykset ja valon määrä on huomioitava. Myös korjuuvauriot maaperälle ja jäävälle puustolle on pidettävä mahdollisimman vähäisinä.
