Heinäntorjunta
Rehevillä kasvupaikoilla pintakasvillisuus, kuten heinät, vadelma ja horsma, saattavat tukahduttaa kasvatettavia taimia. Jos pintakasvillisuuden kilpailu on kovaa, kasvatettavien taimien pituuskasvu taantuu. Pintakasvillisuutta voi olla tarpeen poistaa taimen ympäriltä käsin tai kemiallisesti.
Heinäntorjunta ehkäisee tuhoja
Heinän lakoontuminen voi peittää taimet kokonaan alleen ja tukahduttaa ne tai se vaurioittaa taimia taivuttamalla niitä. Lisäksi runsas pintakasvillisuus altistaa taimet jyrsijätuhoille ja sienitaudeille. Riski on erityisen suuri talvisaikaan lumipeitteen alla.
Talous ja riskien huomioiminen taimikon varhaishoidossa
Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat pintakasvillisuuden torjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus. Taimikon varhaishoito vähentää kasvatettaviin taimiin kohdistuvaa pintakasvillisuuden kilpailua, pienentää tuhoriskiä, nopeuttaa taimien alkukehitystä ja turvaa niiden hyvän kasvuun lähdön. Varhaishoidon tarkoituksena on varmistaa, että uudistaminen onnistuu.
Taimet kilpailevat pintakasvillisuuden kanssa
Kilpailu vedestä ja ravinteista sekä pintakasvillisuuden varjostus voivat hidastaa taimien kehitystä usean vuoden ajan ja jopa tuhota suuren osan taimista. Riittävä ja oikein tehty maanmuokkaus sekä uudistusalan raivaus muutama vuosi ennen uudistushakkuuta vähentävät merkittävästi mahdollisen varhaishoidon tarvetta.
Taimikon varhaishoitotarvetta on seurattava aktiivisesti muutaman ensimmäisen kasvukauden ajan. Laiminlyönnistä aiheutuu vaara, että erityisesti vesasyntyinen lehtipuusto tukahduttaa havupuiden taimet. Pahimmassa tapauksessa metsänuudistamiseen tehty investointi valuu kokonaan hukkaan. Vesakon kasvua hillitään varhaisperkauksella.
Oikein valittui maanmuokkaus vähentää työtä ja kustannuksia
Heinittymistä ja vesoittumista voi ehkäistä jo ennalta käyttämällä kohteelle parhaiten sopivia maanmuokkausmenetelmiä.
Esimerkiksi rehevissä kohteissa äestys lisää heinittymistä ja vesoittumista paljon enemmän kuin mätästys. Mätästys on äestystä kalliimpaa, mutta se vähentää varhaishoidon tarvetta ja antaa varmemmin onnistuneen uudistumistuloksen. Karummilla kohteilla äestyksen avulla saadaan yleensä toivottu tulos. Tarpeetonta maanpinnan rikkomista on aina syytä välttää myös vesiensuojelun vuoksi.
Hieskoivua vain tiettyihin kohteisiin
Hieskoivu voi alkukehitykseltään nopeana vallata kasvupaikan arvokkaammilta puulajeilta. Hieskoivu sopii pääpuulajiksi vain paikoille, joilla mänty, kuusi ja rauduskoivu eivät menesty. Näitä ovat mm. eräät turvemaiden kohteet sekä kosteuden vaivaamat savikot. Muilla kasvupaikoilla mänty, kuusi ja rauduskoivu tuottavat kasvuisamman ja laadukkaamman puuston.
Puulajin vaihtuminen vähäarvoisemmaksi metsän hoitamattomuuden vuoksi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä. Koko kiertoajan tulot voivat pudota alle puoleen.
Kannattavuudessa keskeistä
- Varhaishoito on osa uudistamisketjua. Väärin valittu uudistamismenetelmä voi moninkertaistaa hoidon kustannukset.
- Suurimmat taloudelliset menetykset syntyvät, kun kalliisti uudistetun alan hoito laiminlyödään.
- Varhaishoidossa ei saa viivytellä. Jo yksi kasvukausi voi riittää, että heinikko ja/tai vesakko kehittyy taimikolle haitalliseksi.
- Myös tarpeetonta hoitoa on vältettävä. Usein taimikon varhaishoidossa riittää taimia haittaavan vesakon kaataminen koko alueen käsittelyn sijasta.
- Varhaisperkauksen tuoma kasvutila lisää jo parin vuoden kuluttua toimenpiteestä kasvatettavien havupuiden paksuuskasvua 20–30 % ja hieman myöhemmin myös pituuskasvua merkittävästi.[Lähdeviite1]
Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa
Esimerkkinä eteläsuomalainen kuusikko (seuraava taulukko).
- Hoidettu-vaihtoehdossa varhaisperkaus tehdään suositellussa 5 vuoden iässä ja taimikon harvennus kahdeksan vuotta myöhemmin.
- Hoitamaton-vaihtoehdossa varhaisperkaus jätetään tekemättä eli taimikko on hoitamaton. Lisäksi taimikonharvennus myöhästyy viisi vuotta.
- Harvennukset tehdään harvennusmallien mukaisesti. Kiertoaika on molemmissa tapauksissa 63 vuotta.
Ajoissa tehty taimikonhoito kannattaa (esimerkki jatkuu)
Jos varhaisperkaus jää tekemättä ja taimikonharvennus lykkääntyy:
- hieskoivun osuus kasvaa huomattavasti ja puusto järeytyy hitaasti
- erityisesti ensiharvennus tuottaa vähemmän puunmyyntituloja
- hakkuiden tulot jäävät kokonaisuudessaan vähäisemmiksi
- kiertoaikaa on pidennettävä, jos halutaan saavuttaa sama rahamääräinen tulo päätehakkuussa kuin hoidetussa metsässä.
Hoidetun taimikon nettonykyarvo on kaikilla esimerkin laskentakoroilla korkeampi kuin
hoitamattoman (seuraava taulukko). Arvo on laskettu ajankohtaan, jolloin on päätetty varhaishoidon tekemisestä (puuston ikä 5 vuotta).
Heinäntorjunnan toteutus
Pintakasvillisuuden torjuntaan kuuluvat mekaaninen ja kemiallinen heinätorjunta. Niissä tavoitteena on parantaa taimien selviämismahdollisuuksia kilpailussa muun pintakasvillisuuden kanssa. Käsin tehtävää mekaanista heinäntorjuntaa voi joutua toistamaan 2–3 kesän ajan, kemiallisessa heinäntorjunnassa yksi käsittelykerta yleensä riittää.
Mekaaninen torjunta
Mekaanisessa heinäntorjunnassa pintakasvillisuutta poljetaan, taitetaan sivuun tai niitetään taimien ympäriltä vähintään pintakasvillisuuden korkeutta vastaavalta etäisyydeltä. Torjunnan kannalta paras ajankohta on keskikesä, toisaalta taimet erottuvat parhaiten keväällä ja loppusyksystä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin se, että työ yleensä tulee tehdyksi.
Kemiallinen torjunta
Kemiallisen torjunnan voi tehdä maanmuokkauksen yhteydessä tai nuoressa taimikossa. Vaurioiden välttämiseksi kasvatettavat taimet on suojattava tai torjunta tehtävä aikana, jolloin taimet kestävät käsittelyä.
Kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiensuojeluun. Niitä ei käytetä pohjavesialueilla. Vesistöjen ja pienvesien varsille on jätettävä riittävät suojakaistat. Kasvinsuojeluaineiden ammatillinen käyttö edellyttää kasvinsuojelututkinnon suorittamista.
Pintakasvillisuuden torjunta metsitysaloilla
Metsityskohteilla puuntaimet joutuvat monissa tapauksissa kilpailemaan voimakkaan pintakasvillisuuden kanssa, vaikka maanmuokkaus olisi tehty asianmukaisesti. Kilpailu kasvutilasta heikentää voimakkaasti taimien eloonjäämistä. Pintakasvillisuuden torjuntaa tarvitaan valtaosalla kohteista sekä viljelyvuonna että ensimmäisinä vuosina viljelyn jälkeen.
Tehokas pintakasvillisuuden torjunta on erityisen tärkeää peltojen metsityksessä. Tällöin kuusen ja männyn taimien kuolleisuus vähenee ratkaisevasti ja erityisesti koivun pituuskehitys nopeutuu. [Lähdeviite2] Kemiallinen heinäntorjunta vähentää rikkakasvien juuristokilpailua tehokkaammin kuin mekaaninen torjunta[Lähdeviite3] . Taimien kasvu on torjunta-aineilla käsitellyillä pellonmetsitysaloilla olennaisesti nopeampaa kuin ei käsitellyillä aloilla. [Lähdeviite4][Lähdeviite5][Lähdeviite6]
Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien etuna on, ettei niissä ole rikkakasvien ns. siemenpankkia kuten peltomaassa. Rikkakasveja syntyy siksi alkuvaiheessa niukasti. Suonpohjilla metsitys onnistuu sitä varmemmin, mitä ripeämmin metsitys tehdään turpeennoston päätyttyä. Tällöin pintakasvillisuus ei ole ehtinyt runsastua. Jos metsitys viivästyy, mätästys ja puiden kanssa kilpailevan pintakasvillisuuden torjunta ovat tarpeen. [Lähdeviite7]
Kirjallisuus
- Huuskonen, S., Hynynen, J, & Valkonen, S. (toim.) 2014, Metsänkasvatus – menetelmät ja kannattavuus. Metsäkustannus Oy ja Metsäntutkimuslaitos.
- Hytönen, J. & Lilja, S. 1995. Pintakasvillisuuden torjunnan vaikutus taimien ensikehitykseen pellonmetsitysaloilla. Teoksessa Hytönen, J. & Polet, K. (toim.) Peltojen metsitysmenetelmät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 581.
http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1488-X(ulkoinen linkki) - Kolström, T. & Nuutinen, J. 1995. Pintakasvillisuuden määrän vaikutus maan kosteus- ja lämpöoloihin sekä koivuntaimien kehitykseen. Teoksessa Hytönen, J. & Polet, K. (toim.) Peltojen metsitysmenetelmät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 581.
http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1488-X(ulkoinen linkki) - Hytönen, J. & Jylhä, P. 2008. Fifteen-year response of weed control intensity and seedling type on Norway spruce survival and growth on arable land. Silva Fennica 42(3): 355-368.
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016101325112(ulkoinen linkki) - Hytönen, J. & Jylhä, P. 2011. Long-term response of weed control intensity on Scots pine survival, and growth and nutrition on former arable land. European Journal of Forest Research. 130: 91-98.
https://doi.org/10.1007/s10342-010-0371-6(ulkoinen linkki) - Ferm, A., Hytönen, J., Lilja, S. & Jylhä, P. 1994. Effects of weed control on the early growth of Betula pendula seedlings established on an agricultural field. Scandinavian Journal of Forest Research 9(4): 347–359.
https://doi.org/10.1080/02827589409382851(ulkoinen linkki) - Aro, L. & Hytönen, J. 2019. Suonpohjasta metsäksi. Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus.
https://www.slideshare.net/Metsakeskus/suonpohjan-metsitysopas-188911137(ulkoinen linkki)