Juurikääpätuhojen torjunta
Juurikäävän aiheuttama kuusen tyvilaho ja männyn tyvitervastauti ovat havupuiden sienitaudeista haitallisimmat. Juurikäävän leviämisen riski muodostuu sulan maan aikana tehtävissä hakkuissa, ennakkoraivauksissa ja taimikonhoitotöissä. Tartunta voi tapahtua tuoreiden kantopintojen sekä runko- ja juurivaurioiden kautta. Leviämisen riski on olematon pakkasen ja roudan aikaan.
Juurikäävän torjunnan tärkein tavoite on estää sienen leviäminen terveisiin metsiin. Metsätuholaki velvoittaa torjuntaan riskiaikana tehdyissä hakkuissa.
Juurikäävän vaikutukset
Juurikäävät ovat hyvin yleisiä eläviä havupuita lahottavia sienitauteja. Niistä koituu taloudellisia tappioita, koska ne lahottavat kuusen taloudellisesti arvokkainta tyviosaa ja tappavat mäntyjä. Juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Juurikäävät heikentävät myös kykyä hillitä ilmastonmuutosta.
Suomessa on kaksi juurikääpälajia, joista kuusenjuurikääpä, aiemmin kutsuttu myös maannousemaksi, tuottaa tyvilahoa kuuselle, lehtikuuselle ja tappaa männyntaimia. Männynjuurikääpä aiheuttaa männylle tyvitervastautia, mutta sieni lahottaa myös kuusta, katajaa, koivua, lehtikuusta ja douglaskuusta [Lähdeviite1].
Juurikäävän leviäminen
Juurikäävät leviävät tehokkaasti metsikössä ilmalevintäisinä itiöinä, mutta myös läheisten puiden välisten juuriyhteyksien kautta. Suomen olosuhteissa juurikääpä alkaa tuottamaan kantaitiöitä vuorokauden keskilämpötilan noustua keväällä 5 celsiusasteen yläpuolelle. Itiöiden tuotanto kestää syksyn yöpakkasiin saakka. Itiötuotannon ja -levinnän vuodenaikausvaihtelua on ja selvää on, että ilman lämpötilan ollessa korkea myös itiölaskeuma on korkeampaa. Itiöt kulkeutuvat kaukolevinnän avulla uusiin kohteisiin jopa satojen kilometrien päähän [Lähdeviite2].
Juuristosta laho etenee sekä sydän- että mantopuuhun. Kuusen kannon juuristossa rihmaston kasvunopeus voi olla jopa 60 cm vuodessa, kun se elävän puun juuristossa on noin 20 cm vuodessa. Puun rungossa tyvilaho voi edetä 35 cm vuodessa ja nousta elävässä puussa yli 10 m korkeuteen sekä säilyä elinkykyisenä kannoissa jopa 50 vuotta [Lähdeviite3][Lähdeviite2][Lähdeviite4].
Ympärivuotinen puunkorjuu on tärkeää teollisuuden puuhuollolle sekä metsäkonealan työllisyyden kannalta. Käytännön syistä joudutaan metsätaloudessa toimimaan myös juurikäävän riskiaikana. Juurikäävän leviämistä riskiaikana voidaan ehkäistä käsittelemällä kannot torjunta-aineella.
Kantojen korjuu ei ole tehokas keino juurikäävän torjuntaan. Pitkäaikainen, yli 2 vuotta kestävä lahojen kantojen varastointi lisää taudin leviämisen riskiä entisestään.
Juurikäävän esiintyminen
Juurikääpä on levinnyt jo laajalti Suomessa. Kuusenjuurikäävän levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta sitä tavataan myös Suomen pohjoisosissa [Lähdeviite5]. Pahimmat tuhoalueet ovat keskittyneet eteläisimpään Suomeen rannikon tuntumaan. Tyvilaho vaivaa erityisesti hyväkasvuisia kivennäismaiden kuusikoita, mutta sitä esiintyy vähäisemmässä määrin myös turvemailla. [Lähdeviite1]
Männynjuurikäävän levinneisyys on toistaiseksi painottunut Etelä- ja Keski-Suomeen. Lajia tavataan sekä kivennäis- että turvemailla [Lähdeviite6]. Erityisen alttiita männynjuurikäävälle ovat entisille peltomaille istutetut männiköt.
Tulevaisuudessa juurikäävän esiintymistä voidaan saada täsmällisempää tietoa hakkuukoneiden keräämän tiedon avulla. Tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi metsän uudistamisen yhteydessä.
Ilmastonmuutoksen myötä erityisesti kuusen, mutta myös männynjuurikäävän riskialue laajenee yhä pohjoisemmaksi [Lähdeviite7]. Kasvukauden pidentyminen, kevään varhaistuminen ja tehoisan lämpösumman kohoaminen voimistavat sekä kuusen- että männynjuurikäävän esiintymistä [Lähdeviite8]. Nämä tekijät lisäävät torjuntatoimien tarvetta.
Juurikäävän tunnistaminen
Kuusenjuurikäävän tunnistaminen
Kuusenjuurikääpä havaitaan yleensä vasta kuusikon hakkuun yhteydessä tyveltään lahonneista rungoista. Juurikääpä lahottaa enimmäkseen kuollutta sydänpuuta, joten kuusi voi säilyä vuosista vuosikymmeniin ulkoisesti hyväkuntoisena. Puu alkaa oireilla ulkoisesti, kun laho etenee sydänpuusta elävään mantopuuhun. Tavanomaisia oireita ovat:
- pituuskasvun tyrehtyminen
- latvuksen harsuuntuminen ja neulasten värin haalistuminen
- mahdolliset pihkavuodot rungossa
- rungon tyviosan paksuuntuminen
Näille oireille voi kuitenkin olla myös muita syitä kuin juurikääpä.
Usein juurikääpätartunnan huomaa metsikön sisältä löytyvistä lahojuurisista tuulenkaadoista, joiden juurakoihin kehittyy usein myös juurikäävän itiöemiä. Vanhoista kannoista voi myös löytää juurikääpää, jolloin lahon lisäksi niissä voi näkyä myös juurikäävän itiöemiä. Itiöemät voivat kehittyvät kosteissa olosuhteissa, joten niitä voi löytää kasvillisuuden suojasta tai karikekerroksen peitosta. Juurikäävän itiöemät eli käävät ovat yläpuolelta kanelinruskeita ja alapuolen pillistö on hohtavan valkoinen.
Mesisienet ovat myös yleisiä kuusikon lahottajia, joten niiden lahoa voi luulla juurikääväksi. Juurikääpälaho on vaaleanruskeaa ja mesisienilaho taas tummanruskeaa. Myös mesisieni lahottaa kannon usein ontoksi, mutta laho ei nouse ylös runkoon. Mesisienilahossa raja terveen ja lahon puun välillä on jyrkkä toisin kuin juurikääpälaholla. Molemmat voivat esiintyä myös samassa puussa yhtä aikaa.
Männynjuurikäävän tunnistaminen
Männynjuurikääpä aiheuttaa männiköissä tyvitervastautia. Se voi esiintyä kaiken kokoisissa ja ikäisissä männyissä. Tauti alkaa yksittäisen männyn heikkenemisenä. Sairastuneen puun juuristosta tauti laajenee ajan myötä viereisiin puihin. Tautipesäkkeissä on eri asteisesti harsuuntuneita ja ruskettuneita sekä kuolleita puita, koska puut sairastuvat eriaikaisesti. Mänty pyrkii estämään sienirihmaston leviämisen ylös runkoon runsaalla pihkoittumisella. Vanhemmat puut taistelevat jopa vuosikymmeniä juuristolevintää vastaan, mikä pienentää männikön tilavuuskasvua. Nuoret männyt voivat kuolla jo muutamassa kuukaudessa tartunnasta.
Lisätietoa juurikäävästä Luonnonvarakeskuksen Metsäinfon tuhosivuilta(ulkoinen linkki).
Juurikääpätuhojen torjunta hakkuissa, ennakkoraivauksessa ja taimikonhoidossa
Juurikäävän leviämisen riski muodostuu sulan maan aikana tehtävissä hakkuissa, ennakkoraivauksessa ja taimikonhoitotöissä. Tartunta voi tapahtua tuoreiden kantopintojen sekä runko- ja juurivaurioiden kautta.
Varmin keino ehkäistä taudin leviämistä uusille alueille on välttää hakkuiden ja raivaustöiden toteutusta riskiaikana. Leviämisen riski on olematon toimittaessa talvikaudella pakkasen ja roudan aikana. Myös kiertoajan hakkuukertoja vähentämällä voidaan hillitä riskiä.
Juurikäävän torjunta sulan maan aikaan tehtävissä hakkuissa
- Hakkuissa tehdään havupuiden kantokäsittely kasvinsuojeluaineella metsätuholain velvoitteiden mukaisesti. Torjunta on suositeltavaa myös levinneisyyden reuna-alueilla.
- Kantokäsittely tehdään huolellisesti erityisesti terveissä metsiköissä. Kantokäsittelyn teho edellyttää, että kasvinsuojeluaine saadaan levitetyksi kantojen koko leikkauspinnalle 3 tunnin sisällä kaadosta. Tavoitteena on täydellinen peittävyys vähimmäisvaatimuksen ollessa 85 %.
- Harvennuskohteiksi valitaan ensisijaisesti lehtipuuvaltaisia leimikoita.
- Harvennuksissa minimoidaan riskiä puustovaurioille, sillä ne altistavat metsikön tartunnalle.
- Tällöin
- tehdään tarvittaessa ennakkoraivaus
- vältetään havupuuvaltaisten kohteiden korjuuta keväällä ajankohtana, jona puiden kuori irtoaa helposti ja puut vaurioituvat herkimmin [Lähdeviite9]
- ajourat tehdään riittävän leveiksi ja hakkuutähdettä käytetään ajourilla suojaamaan puiden juuristoja.
Juurikäävän torjunta sulan maan aikaan tehtävissä raivauksissa
- Taimikonhoitotöissä ja ennakkoraivauksessa sulan maan aikana aiheutuu riski, jos raivatessa joudutaan poistamaan runsaasti havupuustoa. Läpimitaltaan jo 2 cm havupuukanto voi levittää juurikääpää kasvatettaviin puihin [Lähdeviite10]. Riski korostuu esimerkiksi kylvömänniköiden taimikonharvennuksissa. Juurikäävän tartuntariski kasvaa, kun poistettavien havupuiden läpimitta sekä määrä kasvavat [Lähdeviite11]. Tartuntariskiin vaikuttaa myös juurikäävän esiintyminen alueella.
- Raivauksessa havupuiden kantokäsittelyä on testattu, mutta toimivat menetelmät puuttuvat käytännöstä edelleen.
Juurikäävän torjunnassa käytettävät kasvinsuojeluaineet ja käytön vaatimukset
Suomessa tuoreiden kantojen käsittelylle on kaksi eri vaihtoehtoa. Kemiallinen torjunta toteutetaan vahvalla urealiuoksella ja biologinen torjunta juurikäävän kanssa kilpailevalla harmaaorvakkasienen liuoksella [Lähdeviite12].
Ureakäsittelyssä kannon pinta käsitellään juurikäävälle sopimattomaksi. Urean vaikutus perustuu pH:n nousuun kannon kaatopinnalla, mikä estää juurikäävän itiöiden itämisen. Ureavalmistetta levitettäessä on jätettävä vähintään 10 m suojavyöhyke vesistöihin ja pienvesiin.
Biologinen kontrolli perustuu sienten väliseen kilpailuun, missä kannon kaatopinnalle ensin päässyt harmaaorvakka vie juurikäävältä kasvutilan ja samalla tuhoten sen solukkoa. Harmaaorvakka myös kasvaa syvemmälle kantoon kuin mihin urean vaikutus yltää, mikä hillitsee juurikäävän leviämistä juuristossa. Rajoituksena biologisen valmisteen käytölle on sen jäätyminen pakkasella.
Molemmat kasvinsuojeluaineet levitetään hakkuukoneen kantokäsittelylaitteiston avulla tai käsin hakkuun jälkeen. Laki velvoittaa käsittelemään hakkuissa läpimitaltaan yli 10 cm kannot, mutta myös tätä pienemmät kannot on hyvä käsitellä juurikäävän leviämisen estämiseksi [Lähdeviite10].
Kasvinsuojeluaineiden käytön vaatimuksia
Suomessa voidaan käyttää ainoastaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES:n hyväksymiä kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineiden ammattikäytössä on työntekijällä ja yrittäjällä oltava aina kasvinsuojelututkinto (Laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011). Tämä koskee myös juurikäävän torjuntaa urealla tai harmaaorvakalla.
Kasvinsuojeluaineiden käytössä on noudatettava käyttöohjeen mukaista suojaetäisyyttä vesistöihin. Lisäksi on huomioitava metsäsertifioinnin asettamat vaatimukset.
Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot
Kuusenjuurikäävän pahoin vaivaamissa kuusikoissa yleensä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on avohakkuu ja kasvatettavan puulajin vaihto, ensisijaisesti rauduskoivuksi. Suojelu voi myös olla vaihtoehtona. Yhden lehtipuusukupolven aikana valtaosa juurikäävästä ehtii hävitä kasvupaikalta havupuun kantojen maatuessa. Pahoin saastuneilla alueilla ei ole suositeltavaa hyödyntää kuusialikasvosta. Tämä koskee sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta.
Männynjuurikääpä on hankalaa torjua puulajia vaihtamalla, sillä se infektoi kaikkia havupuulajeja ja myös koivua. Se ei kuitenkaan enää leviä lehtipuista seuraavaan puusukupolveen.
Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyssä
- Jos kasvupaikka mahdollistaa, vaihdetaan puulaji metsän uudistamisessa. Puulajeja voidaan vaihtaa uudistamisessa myös osalle kuviota.
- Alikasvosta ei hyödynnetä metsänkasvatuksessa, koska tartunta leviää juuriston välityksellä.
- Aikaistetaan uudistushakkuuta aikaisemmasta suunnitelmasta.
- Juurikääpätartunnan leviämistä nuorissa männyntaimikoissa voi rajoittaa kaatamalla taudin tappaman puun tai puuryhmän ympäriltä kaksi tai kolme riviä terveitä mäntyjä ja käsittelemällä niiden kannot harmaaorvakalla (mutta ei urealla). Harmaaorvakka kasvaa männyllä myös puiden juuristoon katkaisten juurikäävältä leviämisreitin.
Kannonnosto ei poista juurikääpää
Havupuiden kantojen korjuun avulla voidaan jonkin verran hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei suojaa seuraavaa puusukupolvea juurikääpätartunnalta. Juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla, koska osa kannoista ja lahoista juurista jää aina korjaamatta. Juurikääpä voi säilyä yli kuusi vuotta tartuntakykyisenä hyvinkin pienissä, vain 15 mm:n paksuisissa juurenpätkissä.
Kantojen nostossa ja kuljetuksessa juurimateriaali leviää helposti laajemmalle alueelle, jolloin uusia tautipesäkkeitä voi syntyy enemmän kuin jos kannot olisi jätetty nostamatta [Lähdeviite13].
Varastoidut kannot voivat levittää juurikääpää
Lahojen kuusikantojen varastointi lisää juurikäävän leviämisriskiä, jos kantojen poiskuljetuksesta ei huolehdita ajoissa. Otollisia juurikäävän itiöemien kehittymiselle ovat kantokasojen alimmat ja kosteat kannot. [Lähdeviite14]
Laki metsätuhojen torjunnasta: juurikäävän torjunta
Metsätuholaki velvoittaa monissa tapauksissa juurikäävän torjuntaan. Juurikäävän torjunta on kuitenkin suositeltavaa maantieteellisesti laajemmalla alueella kuin mihin metsätuholaki velvoittaa.
Metsätuholain velvoite koskee kivennäis- ja turvemaalla toukokuun alun ja marraskuun lopun välillä suoritettavia kasvatus- ja uudistushakkuita juurikäävän leviämisen riskialueilla. Nämä alueet ovat keskinen ja eteläinen Suomi (ks. kartta alla). Torjuntavelvoite koskee myös ei-metsänhoidollisia havupuuvaltaisia hakkuita, kuten sähkölinjojen sekä teiden ja rautateiden varsien käsittelyä.
Juurikääpää on torjuttava, jos sen leviämisen riskialueella on:
- kivennäismaalla ennen hakkuuta mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta
- turvemaalla ennen hakkuuta kuusta yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta.
- turvemaalla ennen hakkuuta mäntyä yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta eteläisessä Suomessa.
Torjunta on metsän hakkaajan velvollisuus. Metsän hakkaajalla tarkoitetaan metsälain mukaan maanomistajaa tai silloin kun hakkuuoikeus on luovutettu toiselle taholle, hakkuuoikeuden haltijaa.
Hyväksyttävät torjuntamenetelmät ovat kantokäsittely hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella, puulajin vaihto lehtipuuksi uudistushakkuun jälkeen tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Kantojen nosto ja kulotus eivät ole tähän tarkoitukseen hyväksyttäviä torjuntamenetelmiä.
Kaikki läpimitaltaan yli 10 cm olevat havupuiden kannot on säädösten mukaan käsiteltävä. Kasvinsuojeluaineen tulee peittää vähintään 85 % kunkin käsiteltävän kannon pinnasta.
Säädösten mukaan torjuntaa ei tarvitse tehdä, jos jokin seuraavista toteutuu:
- terminen kasvukausi ei ole alkanut
- hakkuuvuorokauden alin lämpötila hakkuukohteella on alle 0°C
- maassa on yhtenäinen lumipeite
- hakkuun kohteena olevan metsän sijaintikunnan alin lämpötila on hakkuuta edeltävällä kolmen viikon jaksolla ollut alle -10 °C.
Juurikäävän torjunta jatkuvassa kasvatuksessa
Jatkuvassa kasvatuksessa sopivin hakkuiden ajankohta on talvi, jolloin puustovaurioita syntyy vähemmän ja juurikääpäriski on pieni. Jos hakkuu tehdään juurikäävän riskiaikana, on tehtävä havupuiden kantokäsittely kasvinsuojeluaineella metsätuholain velvoitteiden mukaisesti.
Jatkuva kasvatus ei ole suositeltavaa, jos metsässä esiintyy juurikääpää tai taudin leviämisen riski on korkea. Taimilla ja alikasvoskuusilla on korkea riski saada varhainen tartunta saastuneesta juuristosta. Usein tiheäkasvuisina ne myös levittävät tautia tehokkaasti.
Puulajin vaihtaminen on hankalaa luontaisessa uudistamisessa.
Juurikäävän torjunnan huomiointi kannonnostossa
Juurikäävän leviämisen riskiä voidaan jossain määrin hillitä kannonnostolla, mutta sillä ei voida poistaa tautia kokonaan.
Juurikäävän leviämisen ehkäisy kannonnostossa
- Juurikäävän lahottama puuaines poistetaan uudistusalalta mahdollisimman tarkasti. Mitä huolellisemmin havupuiden lahot kannot ja niiden osat kerätään pois korjuukohteelta, sitä vähemmän juurikääpätartuntoja esiintyy seuraavassa puusukupolvessa.
- Jos hakkuu tehdään pakkasjakson ulkopuolella toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana, juurikäävän esiintymisalueella on tehtävä havupuun kantojen käsittely harmaaorvakka- tai urealiuoksella (ks. kartta) tulevasta kannonnostosta riippumatta.
- Mikäli korjuukohteella ei todeta juurikääpää, luonnon monimuotoisuuden ja maaperän tuotoskyvyn turvaamiseksi vain osa kannoista nostetaan. Säästettävät havupuun kannot ovat riski, jos niitä ei käsitellä kasvinsuojeluaineella.
- Kannot varastoidaan aurinkoiselle ja kuivalle paikalle ja terveet kannot kasataan varastopinon alimmaisiksi.
- Kaikki kannot kuljetetaan pois tienvarsivarastosta viimeistään kahden vuoden kuluessa.
Huolehditaan, että varaston alimmaiset kannot kerätään pois varastopaikalta.
Kirjallisuus
- Piri, T., Selander, A., Hantula, J., Kuitunen, P. 2019. Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja torjunta. Offset Ulonen Oy, 2019
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/juurikaapatuhojen-tunnistaminen-ja-torjunta.pdf(ulkoinen linkki) - Kasanen, R. 2009. Metsäpuiden sienitaudit. Metsäkustannus. 221 s.
- Piri, T. 1996. The spreading of the S type of Heterobasidion annosum from Norway spruce stumps to the subsequent tree stand. European Journal of Forest Pathology, Vol 26, Issue 4, Pages 193-204.
- Honkaniemi, J. ym. 2014. Hmodel, a Heterobasidion annosum model for even-aged Norway spruce stands. Canadian Journal of Forest Research, Vol. 44, Number 7
https://doi.org/10.1139/cjfr-2014-0011(ulkoinen linkki) - Müller, M., Kaitera, J. & Henttonen, H. 2018. Butt rot incidence in the northernmost distribution area of Heterobasidion in Finland. Forest Ecology and Management 425, 154-163.
- Silver Timo ja Piri Tuula. 2017. Havaintoja tyvitervastaudista turvemaiden männiköissä. Suo 68(1), 1-11.
http://www.suo.fi/pdf/article10110.pdf(ulkoinen linkki) - Venäläinen A., ym. 2020. Climate change induces multiple risks to boreal forests and forestry in Finland: A literature review. Global Change Biology 26, 4178–4196.
https://doi.org/10.1111/gcb.15183(ulkoinen linkki) - Aalto, J. ym. 2021. High-resolution analysis of observed growing season variability over northern Europe. Climate Dynamics 58
https://doi.org/10.1007/s00382-021-05970-y(ulkoinen linkki) - Valkonen, S., Sirén, M. & Piri, T. 2010. Poiminta- ja pienaukkohakkuut – vaihtoehtoja avohakkuulle. Metsäkustannus Oy.
- Gaitnieks, T. ym. 2019. Susceptibility of small-diameter Norway spruce understory stumps to Heterobasidion spore infection. Forests 10, 521
https://doi.org/10.3390/f10060521(ulkoinen linkki) - Gunulf, A. et al. 2013. Secondary spread of Heterobasidion parviporum from small Norway spruce stumps to adjacent trees. Forest Ecology and Management 287.
http://dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2012.09.011(ulkoinen linkki) - Piri, T., Selander, A. & Hantula, J. 2017 Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja torjunta. Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus ja maa- ja metsätalousministeriö.
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/juurikaapa.pdf(ulkoinen linkki) - Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. & Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm(ulkoinen linkki) - Piri, Tuula; Hamberg, Leena. 2015. Persistence and infectivity of Heterobasidion parviporum in Norway spruce root residuals following stump harvesting. Forest Ecology and Management 353: 49-58.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2015.05.012(ulkoinen linkki)