Siirry pääsisältöön
  • Suomeksi
  • På svenska
Aakkosellinen hakemistoMetsänhoidon toimenpiteetMetsätilan hoito
Selaa

Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta

  • På svenska
Kuvaus
Päätöksenteko
Toteutus
Yleistietoa

Uudistushakkuun yhteydessä metsään jää hakkuutähdettä ja kantoja. Soveltuvilta kohteilta tämä puuaines on mahdollista korjata energiapuuksi.  

Kantojen nostoa kaivurilla
Kantojen korjuu käynnissä. Kuva: © Martti Kuusinen.

Korjuun hyödyt ja riskit arvioitava

Uudistusalan energiapuun korjuun suosituksissa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, koska korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei kaikilta osin tunneta. Lisäksi suosituksissa otetaan huomioon jo olemassa oleva, haittavaikutuksia koskeva tieto. Metsänomistaja päättää energiapuun korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja riskejä. Mikäli kohde soveltuu siihen, suositellaan noudatettavaksi tässä esitettyjä menettelyjä. 

Kantojen korjuuseen esitetyt suositukset koskevat perinteisiä kannonnostomenetelmiä, joissa kanto nostetaan juurineen. Nostoon ollaan kehittämässä maanpintaa säästäviä vaihtoehtoja, joissa ainakin osa juuristosta jää maahan.  

Kantojen korjuun lähtökohdat 

Kantojen korjuu energiaksi tuo lisätuloa metsänomistajalle. Kantopalat säilyttävät lämpöarvonsa pidempään kuin muut metsäenergiajakeet, joten ne soveltuvat erinomaisesti muun muassa polttoaineiden varmuusvarastointiin. 

Kannonnosto voi jonkin verran vähentää kuusen- ja männynjuurikäävän leviämisen riskiä metsiköissä, kun puulajia ei voida vaihtaa uudistettaessa. Se ei kuitenkaan poista juurikääpätartuntaa kasvupaikalta eikä estä juurikäävän leviämistä seuraavaan puusukupolveen.  

Kannonnosto laskee maanmuokkauksen kustannuksia ja lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää. Haittana on, että runsas luonnontaimien määrä voi lisätä taimikon hoitotarvetta ja perkauskustannuksia. Kannonnostoaloilla metsänuudistaminen voi viivästyä puolesta vuodesta vuoteen kantojen noston ja palstakuivatuksen takia. Kannonnosto lisää päästöjä vesistöihin, ja siksi sitä ei tule tehdä valumaherkillä alueilla ja esimerkiksi vesistöjen suojakaistoilla tai niiden läheisyydessä. 

Kantojen korjuu lisää poistuvien ravinteiden määrää. Korjuukohteilta korjataan useimmiten myös hakkuutähdettä, kuusikoissa käytännössä lähes aina. Korjuu vähentää erityisesti turvemaalla kalium- ja boorivarastojen lisäksi fosforivarastoja ja saattaa vaikuttaa seuraavan puusukupolven kasvuun. Tästä syystä sekä vesistöhaittojen vuoksi kannonnostoa ei suositella turvemaille. 

Kantojen korjuu voi lisätä maan tiivistymistä ja ajourien syntymistä, sillä ajokertoja tulee enemmän. Myös järeiden, lahojen maapuiden rikkoutumisriski kasvaa. Maan tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan hienoja lajitteita sisältävillä mailla. Kantojen poistaminen vähentää maaperän kantavuutta turvemailla, mikä kasvattaa maastovaurioiden ja vesistöhaittojen riskiä. Ennen jatkokuljetusta kantopuu varastoidaan kasoihin metsäteiden varsille. Varastoinnin aikana kasoista voi huuhtoutua fosforia vesistöihin, jos varastot ovat ojien välittömässä läheisyydessä.  

Tukkimiehentäi lisääntyy tuoreessa, kuoripäällisessä puutavarassa. Kun kannot nostetaan ja kerätään kasoihin, palstakasat kuivuvat nopeasti eivätkä sovellu tukkimiehentäin munintapaikoiksi. Jos nosto tehdään muninnan jälkeen, toukat voivat jatkaa kehitystään kannoissa, etenkin jos välivarastopinot ovat suuria ja kosteita. Tukkimiehentäin pitkän, yleensä 2–3 vuotta kestävän, sukupolviajan vuoksi toukat eivät tavallisesti kuitenkaan ehdi kuoriutua kantokasoista aikuisiksi ennen kantojen poiskuljetusta. 

Kantojen korjuun hyötyjä

  • lisätuloja metsänomistajalle 
  • lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää
  • laskee maanmuokkauksen kustannuksia.

Kantojen korjuun riskejä

  • kantojen noston pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei tunneta vielä riittävästi  
  • vähentää ravinteiden ja eloperäisen aineksen määrää maaperässä 
  • rikkoo humuskerroksen, jolloin maaperän veden ja kiintoaineksen pidätyskyky voi heikentyä, mikä lisää päästöjä vesistöihin 
  • paljastaa kivennäismaata, mistä voi aiheutua ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumista pintavesiin ja ravinteiden huuhtoutumista pohjavesiin 
  • vähentää ehjäksi jäävän maanpinnan osuutta, mikä kaventaa maaperäeliöstön elintilaa ja pienentää riistalle tärkeän varpukasvillisuuden, kuten mustikan, määrää [Lähdeviite1], [Lähdeviite2] 
  • vähentää järeän lahopuun määrää, mikä heikentää lahopuu- ja maaperäeliöstön elinoloja.[Lähdeviite3] Lisäksi ajokertojen lisääntyminen kasvattaa järeän maalahopuun tuhoutumisriskiä.  
  • korjuu voi vähentää maaperän hiilivarastoja 
  • lisää luontaisesti syntyvien havu- ja lehtipuiden määrää, jolloin hoitotarve ja perkauskustannukset voivat kasvaa 
  • voi viivästyttää metsänuudistamista. 

Näiden riskien vähentämiseksi suositellaan muun muassa välttämään tarpeetonta maanpinnan rikkomista, jättämään osa kannoista nostamatta ja välttämään kantojen korjuuta karuimmilla kasvupaikoilla. 

Kantojen korjuu ei korvaa maanmuokkausta

Kantojen korjuu ei ole maanmuokkausta. Maanmuokkaus suositellaan tehtäväksi erillisenä toimenpiteenä, kun kannot on ajettu pois uudistusalalta. Näin sekä kantojen maastokuljetus että maanmuokkaus on tehokasta eikä muokkausjälkeä rikota kuljetuksen yhteydessä. Tällä tavoin myös palstalla olevien kantokasojen pohjat tulee muokattua ja laadukkaita viljelypaikkoja saadaan tuotettua riittävästi.  

Energiapuun korjuu - Luonto

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä, mutta energiapuun korjuu tuo luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä koskien. Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon käytännöt ovat kiinteä osa normaalin metsänkäsittelyn rutiineja ja metsäammattilaisten osaamista.  Luonnon monimuotoisuutta painotettaessa on kiinnitettävä erityishuomiota myös vesiensuojeluun.

Luontokohteet ja suojeltavat lajit

Luontokohteet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta. Niitä ovat yksittäiset maastonkohdat tai alueet, jotka erottuvat luonnonarvojen ja rakennepiirteiden puolesta selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Kohteet erottuvat ympäristöstä puulajiston, puuston rakenteen, muun kasvillisuuden, maaperän viljavuuden ja vesitalouden tai maaperän rakenteen ja maastonmuotojen osalta.  

Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä metsänkäytön rajoituksia. Myös metsäsertifiointi asettaa rajoituksia luontokohteiden käsittelylle. Suositeltavaa on, että kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Luontokohde voidaan rajata metsänkäsittelyn ulkopuolelle, käsitellä tavallista varovaisemmin tai edistää tai ennallistaa monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä luonnonhoitotoimilla.

Luontokohteiden lisäksi metsänkäsittelyssä otetaan huomioon metsätalouden lajisuojelua koskeva lainsäädäntö. Esimerkiksi Luonnonsuojelulaki (1096/1996) kieltää Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen sekä IV(b) kasvilajien esiintymien hävittämisen. Lisäksi metsänkäsittelyssä on otettava huomioon erityisesti suojeltavat lajit, joista on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997).  

Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallissa esitetään ohjeet siitä, miten uhanalaisten lajien esiintymät turvataan. Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin vapaaehtoista.[Lähdeviite4] 

Luontokohteiden tunnistaminen ja huomioon ottaminen metsänkäsittelyssä on tärkeää. Kuvassa lähde-elinympäristö. Kuva: © Kalle Vanhatalo

Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet

Metsänomistaja voi merkittävästi edistää metsän monimuotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä kasvatettavaan puustoon liittyvät ominaisuudet, kuten lehtipuusekoitus ja alikasvos. 

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseen voi liittyä lakisääteinen velvoite silloin, kun ne sijoittuvat lain turvaamiin luontokohteisiin tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymispaikoille. Muilta osin rakennepiirteiden säilyttäminen on vapaaehtoista ja niiden lisäämisen taso perustuu metsänomistajan omiin tavoitteisiin. 

Jättämällä säästö- ja lahopuita turvataan vanhoista elävistä puista ja lahopuista riippuvaisten lajien elinympäristöt. On tärkeää, että eri lajit löytävät elinalueeltaan jatkuvasti uusia sopivia elinympäristöjä edellisten säästöpuiden kuollessa ja lahotessa pois. Säästöpuilla on myös maiseman- ja riistanhoidollista merkitystä. Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa.  

Kasvatushakkuissa huolehditaan lehtipuusekoituksen ja arvokkaiden yksittäisten lehtipuiden säästämisestä. Kuva: © Kalle Vanhatalo

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen suositeltavia yleisiä keinoja metsänkäsittelyssä 

  • Jätä ja säilytä kaikissa hakkuissa säästöpuita sekä säilytä laho- ja kolopuut ehjinä.  
  • Keskitä säästöpuut ensisijaisesti ryhmiin ja jätä ryhmät raivaamatta sekä harventamatta. 
  • Jätä myös järeitä säästöpuita. 
  • Jos alueella ei ole lahopuuta, voit tuottaa sitä tekopökkelöillä. 
  • Varo rikkomasta järeitä lahopuita ja vältä niiden yliajamista. 
  • Säilytä aikaisemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut. 
  • Säilytä monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet arvokkaissa elinympäristöissä ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoilla. 
  • Säilytä havupuustossa lehtipuita ja suosi sekapuustoisuutta metsän kasvatuksessa. 
  • Säästä tiheikköjä sekä alikasvosta ravinnoksi ja suojaksi eläimille.  
  • Hyödynnä puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset ja vaikeakulkuiset maastonkohdat, kuten kosteat painanteet ja vaihettumisvyöhykkeet, rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen kohteina. 
Järeät lahopuut on suositeltavaa säilyttää ehjinä ja jättää korjaamatta. Kuva: © Kalle Vanhatalo

Luontokohteiden luokittelu

Luontokohteisiin kuuluvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja muut huomionarvoiset luontokohteet. Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä käytönrajoituksia, joiden voimassaolo riippuu säädöspohjasta. Esimerkiksi metsälaki rajoittaa 10 §:n mukaisten elinympäristöjen käsittelyä myös niissä tapauksissa, joissa kohteesta ei ole ennakkotietoa viranomaisella tai metsänomistajalla. Myös sertifiointistandardeissa on määritelty luontokohteita. 

 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Luontokohteiden luokittelu.
PääluokkaKohdelistaus, jossa luontokohde on kuvattuLakiperusteinen käytönrajoitus

Arvokkaat elinympäristöt1

(luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia)

Luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi (29 §).Kyllä, jos ympäristöviranomainen on tehnyt rajauspäätöksen (ls laki 30 §).
Metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö (metsälakikohteet).Kyllä (metsälaki 10 §).
METSO-ohjelman mukainen elinympäristö.Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi.
Uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi.Ei.
Muut huomionarvoiset kohteet2Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä olevien luokkien edellytyksiä.

Vain seuraavissa tilanteissa:

Ympäristöviranomainen on tehnyt luonnonsuojelulain lajisuojelusäädöksiin perustuvan rajauspäätöksen.

Luontodirektiivi vaatii turvaamaan lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan (esim. liito-orava).

Natura-alueen säädökset rajoittavat metsänkäsittelyä kohteella.

1Arvokkaat elinympäristöt

Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, joissa vaateliaiden, harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintyminen on todennäköisintä, kutsutaan arvokkaiksi elinympäristöiksi. Kohteet voidaan tunnistaa tiettyjen ominaisuuksiensa perusteella. Ominaisuudet muodostuvat poikkeavasta maaperästä, maastonmuodosta, vesitaloudesta, ravinteisuudesta, kasvillisuudesta tai puuston rakenteesta sekä näiden erilaisista yhdistelmistä. Arvokas elinympäristö on kasvupaikkana usein ravinteisuus- tai kosteusvaihtelun ääripäässä, kuten karu, rehevä, kostea tai kuiva. Puuston poikkeavuus liittyy kasvuolosuhteisiin tai vähäiseen metsätalouskäyttöön. Kohteen laajuus vaihtelee tapauskohtaisesti pienestä laikusta yhtenäiseen metsikköön.

2Muut huomionarvoiset luontokohteet

Arvokkaiden elinympäristöjen lisäksi talousmetsissä on joukko muita huomionarvoisia luontokohteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi pienialaiset kosteikkopainanteet, puustoiset perinneympäristöt sekä metsän ja suon tai metsän ja pellon väliset vaihettumisvyöhykkeet. Ne ovat aina luonnonhoidon tavoitteiden kannalta huomionarvoisia. Lisäksi luokkaan sisältyvät kohteet, joissa on todettavissa joitakin arvokkaalle elinympäristölle tyypillisiä ominaisuuksia, mutta joita ei aikaisemmista käsittelytoimenpiteistä johtuen voida pitää luonnontilaisina tai sen kaltaisina. Esimerkiksi luonnontilaisen purouoman lähiympäristö on huomionarvoinen luontokohde, vaikka sen puusto olisi viljelty, nuori kasvatusmetsä.

Uudistusalalle jätetty riistatiheikkö edistää riistan elinoloja. Kuva: © Martti Kuusinen.

Uudistusalan energiapuun korjuu - Luonto

Hakkuutähteen ja kantojen korjuussa korostuvat biomassan säästämisen lisäksi erityiskohteiden rajaus ja vesiensuojelu. Uudistusalan biomassan säästämistä koskevat suositukset on esitetty korjuun toteutuksen kuvauksissa.

 

Luonnon- ja riistanhoidon edistäminen uudistusalan energiapuun korjuussa 

  • Kantojen korjuu rajataan siten, että säästö- ja lahopuiden ympärille jää vähintään 3 metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä.  
  • Korjuualan ja sitä reunustavan kasvatusmetsän väliin jätetään vähintään 3 metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä. 
  • Korjuualojen järeitä (yli 10 cm paksuja) maa- ja pystylahopuita*) tai yksittäisiä tuulenkaatoja ei korjata, ja niiden vahingoittamista vältetään.  
  • Mikäli kuollutta maapuuta on hakkuualalla niin paljon, että se haittaa tuntuvasti energiapuun korjuuta ja metsänuudistamistöitä, maalahopuita voidaan siirtää muodostelmiin sopiviin maastonkohtiin, esimerkiksi säästöpuuryhmän yhteyteen.  
  • Männyn ja koivun kookkaita latvuksia on suositeltavaa säästää korjuun yhteydessä. Haavan hakkuutähteitä ei ole suositeltavaa korjata lainkaan.  

*) Tässä yhteydessä lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta, tuoretta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013). 

Haapojen latvukset on suositeltavaa jättää korjaamatta, koska ne toimivat tärkeänä elinympäristönä harvinaistuneelle lahopuulajistolle. Kuva: © Martti Kuusinen. 

Energiapuun korjuu - Virkistys

Energiapuun korjuussa nuoressa kasvatusmetsässä jätetään korjaamatta mahdolliset uudistamishakkuussa ja raivauksessa jätetyt riistatiheiköt. Käsittelemättömät alueet ovat hyödyllisiä myös monien marjojen ja ruokasienten menestymiselle. Hakkuutähteen korjuu parantaa virkistykäyttämahdollisuuksia, mutta kantojen korjuu voi aiheuttaa haittoja.

Kasvatushakkuiden energiapuun korjuu

Metsikköön jätetään aina riistatiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa riistatiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle. 

Ennakkoraivaus tehdään, mikäli se on välttämätöntä koneellisen korjuun kannalta. Se toteutetaan näkemäraivauksena, joka parantaa hakkuukoneenkuljettajan näkymää, mutta ei alenna merkittävästi energiapuukertymää. 

Ajourat suunnitellaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman hyvin ehjänä. Myös riistatiheiköt jätetään suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan ajourien ulkopuolelle. Hoitamattomilla kohteilla esiintyy usein runsaasti energiapuuksi käyttökelpoista lehtipuustoa. Tarpeetonta siistimistä tulee harvennusten yhteydessä kuitenkin välttää sekä monimuotoisuuden että riistan kannalta. Monimuotoisuudelle tärkeistä lehtipuista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltava säilyttää. Riistaa painottavan metsänomistajan kannattaa lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheiköitä sopiviin kohtiin. 

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu

Hakkuutähteen korjuu helpottaa maastossa liikkumista. Tämä parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia hakkuun jälkeen.  

Uudistusalan kantojen korjuu rikkoo maanpintaa ja paljastaa kivennäismaata, mikä hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan palautumista. Kantojen korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei tunneta. Metsänomistaja päättää kantojen korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja haittoja. Kantojen korjuuseen liittyy riistaa suosivan metsänomistajan kannalta riskejä, joiden huomioon ottaminen on tärkeää riistametsänhoidon erityisalueilla sekä kohteissa, joissa kasvaa runsasta mustikanvarvustoa. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin. 

Energiapuun korjuu uudistusaloilta - Ilmastonmuutoksen hillintä

Uudistushakkuualoilta voidaan korjata energiapuuksi hakkuutähteitä ja kantoja. Kantojen korjuu edellyttää käytännössä myös hakkuutähteen korjuuta. Hakkuutähteiden ja kantojen energiakäytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, ja hillitä siten ilmastonmuutosta. Poltettaessa puussa oleva hiili kuitenkin vapautuu välittömästi verrattuna lahoamiseen. Kantojen korjuu vähentää järeään puuhun, pitkäaikaisesti varastoituneen hiilen määrää. 

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Uudistusaloilla energiapuun korjuun vaikutukset puuston hiilivarastoon ovat sitä merkityksellisempiä mitä järeämpää puuta korjataan. Järeä puu lahoaa hitaammin ja varastoi siten hiiltä pienempiläpimittaista puuta pidempään[Lähdeviite5][Lähdeviite6]. Puuaineksen hajoaminen on Etelä-Suomeen verrattuna hieman hitaampaa Pohjois-Suomessa, joten siellä metsäbiomassoihin sitoutunut hiili varastoituu pidempään. Tutkimusten mukaan 50 vuoden jälkeen hakkuutähteiden hiilivarastosta oli jäljellä keskimäärin 5 prosenttia Etelä-Suomessa ja 10 prosenttia Pohjois-Suomessa. Kantojen hiilivarastosta oli jäljellä 50 vuoden jälkeen keskimäärin 40 prosenttia Etelä-Suomessa ja keskimäärin 50 prosenttia Pohjois-Suomessa.[Lähdeviite7]

Lahoamiseen vaikuttaa myös puulaji[Lähdeviite8]. Havupuuaines lahoaa hitaammin,[Lähdeviite9] jolloin hiili varastoituu siihen lehtipuuainesta pidempään. 

Hakkuutähteen korjaaminen helpottaa uudistusalan maanmuokkausta ja viljelytöitä. Myös luontainen taimettuminen ja taimien elossa säilyminen paranee, mikä lisää lyhyellä aikavälillä puuston hiilensidontaa.

Korjuussa metsästä poistetaan orgaanista ainesta ja ravinteita. Taimien ravinteiden tarve on pientä, joten on arvioitu, että korjuun aiheuttaman ravinnehävikin vaikutus taimikon kasvuun on vähäinen. Tarvetta täyttää metsään jäävä hakkuutähde, jota suositellaan säästettäväksi noin 30 % kokonaismäärästä. Pitkällä aikavälillä hakkuutähteen korjuu voi heikentää puuston kasvua ja sitä kautta hiilensidontaa johtuen poistuvista ravinteista. Tutkimustulokset kasvun heikkenemisestä eivät ole yhteneväisiä. Kantojen korjuulla ei ole havaittu kasvua heikentävää vaikutusta[Lähdeviite10].

Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Uudistusalojen energiapuunkorjuun maaperävaikutuksen suuruudesta on vaihtelevia tutkimustuloksia ja tiedot etenkin pitkän ajan vaikutuksista ovat puutteellisia[Lähdeviite11][Lähdeviite12][Lähdeviite10][Lähdeviite13].

Hakkuutähteiden ja kantojen korjuu vähentää orgaanisen aineen määrää, jolloin hiilisyöte eli hiilen lisäys maaperään vähenee. Kantojen korjuu voi hieman lisätä metsämaan hiilen hajotusta ja hiilipäästöjä.[Lähdeviite14][Lähdeviite10][Lähdeviite15][Lähdeviite16]

Jos hakkuutähteet jätetään korjaamatta, metsämaassa tapahtuva hajotustoiminta vilkastuu metsänpohjalle jäävien hakkuutähdekasojen alla[Lähdeviite17]. Tämä voi lyhytaikaisesti lisätä metsämaan hiilidioksidipäästöjä. 

Vaikutukset muihin kasvihuonekaasupäästöihin

Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset muiden kasvihuonekaasujen muodostumiseen ovat todennäköisesti pieniä. Typpioksiduulipäästöt voivat lyhytaikaisesti lisääntyä maastoon jäävien hakkuutähdekasojen alla. Siten hakkuutähteen korjaamisella voidaan saada positiivisia vaikutuksia, vaikka hiilivaraston kasvu pienenisikin. [Lähdeviite18][Lähdeviite19]

Uudistusalan energiapuun korjuukohteen valinta

Energiapuun korjuukohteen valintaan vaikuttavat sekä taloudelliset että ekologiset tekijät. Hakkuutähdettä korjataan pääasiassa reheviltä kuusivaltaisilta aloilta. Mäntyvaltaisilta uudistushakkuualoilta hakkuutähteen kertymä on tavallisesti niin vähäinen, ettei korjuu ole yleensä taloudellisesti järkevää. Myös kantojen korjuu kohdistuu pääasiassa kuusivaltaisiin aloihin. Kantojen nosto on toteutettavissa, kun hakkuutähteet on korjattu. 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Taulukko hakkuutähteen ja kantojen korjuun kohdevalinnasta.

 

Hakkuutähteen korjuuKantojen korjuu
Kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavien turvemaiden muuttumat1KylläKyllä
Puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaatKylläEi
Kuivat kankaat ja karukkokankaat sekä jäkälä- ja varputurvekankaatEiEi
Kallioiset, lohkareiset, runsaskiviset sekä jyrkän rinteen kasvupaikatEiEi
Pohjavesialueet, luokat 1-2KylläEi

Kyllä: soveltuu korjuukohteeksi

Ei: ei suositella korjuukohteeksi

1Varauksin, huuhtoumariski otettava huomioon.

Poikkeukset:

-Jos uudistusalalla on männyn juurikääpää, kantoja voidaan korjata kaikilla kivennäismaan kasvupaikoilla karukkokankaita ja pohjavesialueita lukuun ottamatta.

-Boorin puutoksesta kärsivistä kuusikoista hakkuutähteet ja kannot voidaan korjata, jos puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.

Kohteiden soveltuvuuden punnitseminen

Kohteiden soveltuvuutta hakkuutähteiden ja kantojen korjuuseen voidaan arvioida seuraavan puusukupolven kasvun todennäköisen taantuman ja sen suuruuden, ravinnehäiriöiden todennäköisyyden sekä kohteen turvattavien ominaispiirteiden perusteella. Kohteen pääpuulaji ei vaikuta soveltuvuuteen, kun tarkastellaan ainoastaan ekologisia tekijöitä.  

Hakkuutähdettä ja kantoja ei suositella korjattavaksi kuivahkoja kankaita karummilta kasvupaikoilta, jotta vältetään ravinne-epätasapainon ja kasvutappioiden syntyminen. Mikäli kohde kärsii jo entuudestaan ravinnepuutoksista, hakkuutähteiden korjuuta ei suositella ilman korvaavaa lannoitusta.  

Energiapuukauppa

Metsänomistaja sopii puunostajan kanssa energiapuun korjuusta puukaupan yhteydessä. Energiapuuta ostetaan karsimattomana ja karsittuna rankana kasvatushakkuilta sekä hakkuutähteinä ja kantoina uudistushakkuualoilta. Energiapuuta saadaan myös erityiskohteilta, kuten teiden ja peltojen pientareilta, metsäteiden varsilta sekä sähkölinjojen vierimetsistä. Järeää energiapuuta voi kertyä myös laajoilta metsätuhokohteilta, joissa tuoretta, vahingoittunutta havupuuta on runsaasti.

Esimerkiksi nuoren metsän hoidosta kertyy puuta, joka voidaan hyödyntää energiana. Kuva: © Christer Backlund.

Energiapuun hinnan määräytyminen

Metsänomistajan näkökulmasta energiapuukauppa voi poiketa perinteisestä ainespuukaupasta, jossa puun myynnistä maksetaan kiintokuutioiden mukaan. Karsitun ja karsimattoman rangan korjuussa maksuperusteena metsänomistajalle käytetään tavallisesti kiintokuutiometrejä. Uudistusalalta korjattavien hakkuutähteen ja kantojen hinnoittelussa yleinen käytäntö on korvauksen sitominen korjattuun ainespuumäärään. Energiapuun hinta voi perustua myös energiasisältöön (MWh). Eri toimijat voivat käyttää erilaisia mittaustapoja ja -menetelmiä sekä maksukäytäntöjä energiapuun ostossa, mikä on syytä ottaa huomioon puukaupan teossa.

Sovittavat asiat ja toteutustapa

Puukaupan yhteydessä on tärkeää sopia, miten ja milloin energiapuu korjataan ja mitataan. Lisäksi on sovittava tarvittavista energiapuun varastopaikoista ja mahdollisesti myös varastointiajoista. Puukaupassa on myös tärkeää sopia, milloin puuerä vaihtaa omistajaa. Omistaja vastaa esimerkiksi puutavaran varastointiin liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista, kuten hyönteistuhojen välttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä.  

Kasvatushakkuissa pienpuu voidaan korjata erillis- tai integroituna korjuuna, jolloin korjataan sekä aines- että energiapuuta samalta käsittelyalueelta. Kasvatushakkuiden toteutuksen suhteen on mahdollista sopia, että korjuussa kaikki puu kerätään energiapuuksi, jolloin eri puutavaralajeja ei välttämättä ole tarpeen eritellä puukauppasopimuksessa.  

Hakkuu ja metsäkuljetus ovat kalleimmat työvaiheet pienpuun hankintaketjussa. Työn tuottavuuteen ja siten korjuun kustannuksiin vaikuttavat poistettavien puiden järeys, hehtaarikohtainen hakkuukertymä, hakkuutapa, lähikuljetusmatkan pituus sekä kohteen korjuukelpoisuus eli maasto-olosuhteet ja pinta-ala. Korjuukustannukset vaikuttavat metsänomistajan saamiin tuloihin. 

Metsikön hoitohistoria ja saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi hakkuun kannattavuuteen ja korjuun laatuun. Metsiään aktiivisesti hoitava metsänomistaja voi vaikuttaa näihin huolehtimalla taimikonhoidosta ja pitämällä metsätiet kunnossa. Hakkuukohteen korjuukelpoisuutta voidaan parantaa ennakkoraivauksella. 

Uudistushakkuissa korjattavan energiapuun määrä riippuu havupuiden ainespuukertymästä. Hakkuutähteen määrä on yleensä 20–30 % ja kantojen noin neljännes ainespuukertymään verrattuna. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että hakkuutähteen ja kantojen korjuu on kannattavaa, mikäli ainespuukertymä on yli 200 kiintokuutiometriä hehtaarilta ja kohde on vähintään hehtaarin laajuinen.  

Lähikuljetusmatkan pituus sekä kohteen korjuukelpoisuus ja pinta-ala vaikuttavat korjuun kustannuksiin, jotka heijastuvat metsänomistajan hakkuutähteestä ja kannoista saamiin puukauppatuloihin.  

Energiapuun mittaus

Energiapuun mittaaminen on keskeinen osa energiapuukauppaa ja metsähakkeen tuotantoa. Sama energiapuuerä voidaan toimitusketjun aikana mitata useammassa eri vaiheessa ja eri menetelmillä. Mittaus voi tapahtua hakkuun, lähikuljetuksen, haketuksen tai murskauksen yhteydessä. Se voidaan myös tehdä tienvarsi- tai terminaalivarastossa, kaukokuljetuksen yhteydessä sekä käyttöpaikalla. 

Kuormainvaakamittauksessa kourataakat punnitaan kuormatraktoriin tai puutavara-autoon  asennetulla kuormainvaa'alla. Mittaus tehdään joko purettaessa kuormaa tienvarsivarastoon tai lastattaessa kaukokuljetusta varten. Kuva: © Kalle Kärhä.

Mittaamisen perusteet

Energiapuun mittauksesta säädetään laissa puutavaran mittauksesta (414/2013, muutokset: 566/2014 ja 725/2016), maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa (1323/14/2013 ja 1014/2017) ) ja muuntolukujen osalta Luonnonvarakeskuksen määräyksissä).  

Ennen energiapuun mittausta on lain mukaan (21§) sovittava seuraavat asiat: 

  • mittausosapuolet, joita ovat 

  1. luovutusmittauksessa myyjä ja ostaja 
  2. työmittauksessa työnsuorittaja ja työnantaja 
  3. urakointimittauksessa urakoitsija ja urakanantaja 
  • mittauksen kohteen yksilöivät tiedot 
  • mittausmenetelmä ja mittaaja 
  • mittauskustannuksen maksaja 
  • mittayksikkö. 

Mittausosapuolten on suositeltavaa sopia, mihin ajankohtaan mennessä lopullinen mittaus tehdään. Osapuolet voivat sopia mittauserän osittamisesta, jolloin ositteiden mittaus voidaan toteuttaa eri ajankohtina. Puukauppasopimuksessa on syytä olla maininta korjattavan energiapuun mittaustavasta. 

Mittaustoimitukseen sisältyy energiapuuerän mittaaminen ja tulosten laskenta sekä mittausasiakirjan (mittaustodistus) laadinta ja toimittaminen mittausosapuolille. Mittausasiakirja on säilytettävä viisi vuotta mittaustoimituksen päättymisestä. 

Yleisin käytössä oleva mittausmenetelmä energiapuunkorjuussa on energiapuun painon mittaus ja tarvittaessa muunto tilavuusyksiköksi. Kiintotilavuuden määrittämiseen käytetään yleisesti EPPU – energiapuun mittauslaskuria. Energiapuun mittaus voi myös tapahtua metsähakkeen ja murskeen mittauksena. Karsitun tai karsimattoman rangan määrä kiintokuutiometreinä voidaan määrittää myös pinomittauksella.  

Tarkemmat ohjeet energiapuun mittaukseen ovat Luonnonvarakeskuksen verkkosivulla:  

  • Energiapuun mittausopas (ulkoinen linkki)

  • EPPU(ulkoinen linkki) – energiapuun mittauslaskuri  

Energiapuun mittauksen erityispiirteitä 

  • Energiapuun tarkka mittaus on vaikeaa. Eri vaiheissa hankintaketjua energiapuuta mitataan eri menetelmillä. Energiapuuerään tulee käsittelyn myötä määrähävikkiä ja varastoinnin kuluessa kuiva-ainehävikkiä. Lisäksi sääolosuhteet ja mittausmenetelmien tarkkuuserot aiheuttavat vaihtelua. Käytännössä energiapuun mitattu määrä vähenee hankintaketjun aikana.  

  • Energiasisällön ja lämpöarvon mittaus eivät kuulu puutavaran mittauslain soveltamisalaan. Niiden määritystä käsitellään Puupolttoaineiden laatuohjeessa [Lähdeviite20].  

Puutavaran mittauksen omavalvonta

Laki puutavaran mittauksesta (414/2013) koskee myös energiapuuta ja velvoittaa mittauksen omavalvontaan. Hakkuukoneen kuljettajan tekemään omavalvontaan sisältyy mittauslaitteen käytönaikainen seuranta, kalibrointi, mittauslaitteen viritys, mittaustulosten tarkastukset ja niiden dokumentointi.  

Omavalvontaan kuuluvia mittaustuloksen tarkastusten tuloksia on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan tarkastuksen tekemisestä. 

Puutavaran mittaukseen liittyvät säännökset on koottu Luonnonvarakeskuksen verkkosivulle(ulkoinen linkki).

Uudistusalan energiapuun korjuun suunnittelu

Hakkuutähteen ja kantojen korjuun peruslähtökohtana on, että korjuu vastaa metsänomistajan tavoitteita kohteella. Suunnittelu voidaan aloittaa, kun todetaan, että myös taloudelliset ja ekologiset edellytykset korjuulle ovat olemassa.

Huomioitavaa suunnittelussa

Tiheän alikasvoksen peittämälle uudistushakkuualalle on syytä harkita ennakkoraivausta. Se helpottaa korjuun toteutusta ja vähentää maa-aineksen kulkeutumista alikasvoksen mukana varastoon metsäkuljetuksessa.  

Uudistusalojen hakkuutähteen tai kantojen korjuun suunnittelussa korostuu metsän uudistamistavoitteet. Hakkuutähteen korjuu esimerkiksi helpottaa metsän uudistamista, kun latvukset eivät ole maanmuokkauksen tiellä. Kantojen korjuu lisää luontaisesti syntyvien havu- ja lehtipuiden määrää. Toisaalta energiapuun korjuu voi viivästyttää uudistamistöiden toteutusta.

Korjuun aikataulutus

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu kasvattaa metsäkuljetuskuormien määrää verrattuna pelkkään ainespuunkorjuuseen. Etenkin kokoojauran käyttö kasvaa. Maastovaurioiden ehkäisemiseksi energiapuun metsäkuljetus ajoitetaan maanpinnan kantavuuden mukaan joko kuivana ajanjaksona, sulan maan tai roudan aikana tehtäväksi. Hakkuutähteitä ei ole perusteltua korjata leimikon huonosti kantavista maastonkohdista.  

Energiapuun varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon se, että hakkuutähdekasat ja etenkin kantokasat voivat olla tienvarsivarastossa jopa kaksi vuotta. Laki rajoittaa varastointiaikaa.

Varastopaikan suunnittelussa tulee myös ottaa huomioon hakkuutähteiden ja kantojen tilantarve sekä soveltuvuus varastointiin ja haketukseen. Varastoinnin vaatimukset on esitelty tarkemmin luvussa.

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu vaikuttaa uudistamistoimenpiteiden ajankohtaan. Maanmuokkaus ja viljelytoimet tehdään vasta sen jälkeen, kun uudistusalalla ei ole enää varastoituna hakkuutähteitä tai kantoja.

Korjuun aikataulutus 

  • Hakkuutähteet korjataan ensin palstakasoihin kuivumaan.  

  • Kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 2–4 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen takaamiseksi. 

  • Kuivattamisen jälkeen hakkuutähteet siirretään kuivumisen kannalta otolliseen paikkaan sijoitettuun tienvarsivarastoon suojaan sateilta. Palstakasat kostuvat helpommin kuin suuret, peitetyt tienvarsikasat.  

  • Kannot nostetaan sen jälkeen, kun hakkuutähteet on siirretty tienvarsivarastoon.  

  • Syys–toukokuussa hakatun kohteen kannot nostetaan yleensä aikaisintaan heinäkuussa. Tällöin kantojen pienjuuret ovat ehtineet kuolla, jolloin nostettaessa mukaan tulee vähemmän maa-ainesta. 

  • Myös kannot suositellaan kuivatettavaksi palstakasoilla ennen tienvarteen kuljetusta. Kuivumisen lisäksi palstakuivatus edistää kantojen puhtautta hiekasta ja kivistä.  

Toimenpideketju hakkuutähteiden ja/tai kantojen korjuussa.

Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista

Tässä esitetyt esimerkkitilanteet sisältävät lähtöoletuksen, että toimenpideketjun työt toteutuvat tavoitteen mukaisesti. Käytännössä ketjutuksessa on usein viivettä, jolloin esimerkiksi uudistamistyöt voivat siirtyä seuraavaan kevääseen. 

Hakkuutähteiden kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 2–4 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen takaamiseksi. 

Hakkeen toimituksiin liittyvistä käytännön syistä hakkuutähteiden tienvarsihaketus siirtyy usein talviaikana tehtäväksi. Kesäkuussa tienvarsivarastoon kuljetettu hakkuutähde voidaan kuitenkin hakettaa jo elokuusta lähtien. Talvivarastoinnin aikana hakkuutähde ei Suomen olosuhteissa kuivu, vaan kosteus nousee. Samalla kuiva-ainetappiot kasvavat.  

Esimerkit kuvaavat eri aikaan hakattavia, kuusivaltaisia hakkuualoja.  

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista. *) Hienojakoisilla mailla kuusen istutus suositellaan tekemään keväällä toukokuun puolesta välistä kesäkuun puoleenväliin.
 Esimerkki 1 – keväthakkuu, hakkuutähteet korjataanEsimerkki 2 – syyshakkuu, hakkuutähteet korjataan
Uudistushakkuu1.4.20151.9.2015
Hakkuutähteiden kuivatus palstallatoukokuu 2015toukokuu 2016
Hakkuutähteiden metsäkuljetuskesäkuu 2015kesäkuu 2016
Maanmuokkauskesäkuu 2015kesä-heinäkuu 2016
Istutusheinä-lokakuu 20151heinä-elokuu 20161
Hakkuutähteiden tienvarsihaketuselo-maaliskuu 2016elo-maaliskuu 2017

1Hienojakoisilla mailla kuusen istutus suositellaan tekemään keväällä toukokuun puolesta välistä kesäkuun puoleenväliin.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista.
 Esimerkki 3 – keväthakkuu, hakkuutähteet ja kannot korjataanEsimerkki 4 – syyshakkuu, hakkuutähteet ja kannot korjataan
Uudistushakkuu1.4.20151.9.2015
Hakkuutähteiden kuivatus palstallatoukokuu 2015toukokuu 2016
Hakkuutähteiden metsäkuljetuskesäkuu 2015kesäkuu 2016
Kantojen nostokesä-heinäkuu 2015heinäkuu 2016
Kantojen kuivatus palstallaheinä-elokuu 2015heinä-elokuu 2016
Kantojen metsäkuljetuselokuu 2015elokuu 2016
Maanmuokkauselo-syyskuu 2015elo-syyskuu 2016
Istutussyys-lokakuu 20151syys-lokakuu 20161
Hakkuutähteiden tienvarsihaketuselo-maaliskuu 2016elo-maaliskuu 2017
Kantojen murskaus tai kaukokuljetus2016–20172017–2018

1Hienojakoisilla mailla kuusen istutus suositellaan tekemään keväällä toukokuun puolesta välistä kesäkuun puoleenväliin.

Kantojen korjuun toteutus

Kannot nostetaan maasta tavallisesti kaivinkoneella, joka on varustettu kantojen nostoon soveltuvalla laitteistolla, esimerkiksi pilkkovalla kantoharvesterilla tai kantoharalla. Kannot nostetaan ensin palstakasoihin kuivumaan ja puhdistumaan, minkä jälkeen ne siirretään tienvarteen odottamaan murskausta tai kuljetusta. 

Juurakkoon tarttunut maa-aines ravistellaan huolellisesti nostokohtaan syntyneeseen kuoppaan. Kuva: © Olli Äijälä.

Kantojen korjuun toteutus 

  • Pilko kanto vähintään kahteen osaan, mieluummin neljään. Ihanteellisinta on, että kukin pääjuuri tulee eri palaan. 
  • Ravistele kantopaloista irtoava maa-aines takaisin kantokuoppaan ennen palstakasaan asettamista. Näin koskematonta maanpintaa jää mahdollisimman paljon. 
  • Vältä tarpeetonta pintamaan rikkomista ja sekoittamista. Humuskerros säilytetään mahdollisimman ehjänä. 
  • Tasoita kuopat irtomaalla. 
  • Nostele kantopalat korkeisiin ja kapeisiin palstakasoihin. 
  • Palstakasoja ei tehdä alikasvospuiden tai ojien päälle. 
  • Palstakasoista kannattaa tehdä nauhamainen muodostelma lähikuljetuksen helpottamiseksi. 
Kannonnostossa maanpinta säilytetään mahdollisimman ehjänä. Kuva: © Hannu Niemelä

Metsäluonnon monimuotoisuuden ja maaperän puuntuotoskyvyn turvaamiseksi korjaamatta jätetään

  • halkaisijaltaan yli 15 senttimetriä paksuja kantoja vähintään 25 kpl/ha korjuualalle jakautuneena, savi- ja silttimailla (hieno hieta ja hiesu) jätetään vähintään 50 kantoa hehtaarille, mahdollisuuksien mukaan jätetään eri puulajien kantoja 
  • halkaisijaltaan alle 20 senttimetriä paksut kannot[Lähdeviite21] 
  • vanhat, lahot kannot. 

Kannot jätetään korjaamatta seuraavissa korjuualan osissa

  • jyrkät rinteet 
  • kalliometsät, joissa irtomaakerros kallion päällä on ohut, alle 0,5 metriä 
  • erittäin kiviset maastonkohdat 
  • vesistöjen ja pienvesien suojakaistat sekä metsäojien pientareet 
  • kiinteät muinaisjäännökset ja ulkoilureitit 
  • riistatiheiköiksi tarkoitetut alikasvosryhmät 
  • pienialaiset kosteikkonotkelmat 
  • säästöpuuryhmät 
  • kiinteistörajat. 

Korjuualalle ei jätetä tuoreita, lahovikaisia kantoja. Niitä ei kuitenkaan korjata vesistöjen ja pienvesien suojakaistoilta, ojien pientareilta tai sellaisista paikoista, joissa korjuu vaurioittaisi arvokkaita elinympäristöjä, säästöpuita tai muita erityiskohteita. 

Säästökantojen ympärillä humuskerros säilyy rikkoutumattomana. Kuva: © Olli Äijälä.

Energiapuun hankintaketju

Energiapuun hankinnassa yleisin hankintaketju koostuu korjuusta, tienvarsihaketuksesta ja kaukokuljetuksesta käyttöpaikalle. Metsäenergiajakeet voidaan myös kuljettaa terminaaliin tai käyttöpaikalle haketettaviksi tai murskattaviksi. Terminaalit toimivat polttoaineiden varmuusvarastoina, tasoittavat kausivaihteluita ja parantavat puupolttoaineen laadunhallintaa. 

Maksetaan energiamäärästä

Lämpölaitokset maksavat metsähakkeesta sen sisältämän energiamäärän mukaan (MWh). Kuivattamisella on erittäin suuri merkitys koko metsäenergian hankintaketjun kannattavuudelle, joten energiapuu tulisi saada mahdollisimman kuivaksi ennen laitokselle toimittamista. Laadukas energiapuu ei sisällä myöskään vierasaineita, kuten kiviä.  

Metsäenergian tuotannon arvoketjut ja käyttöpaikkahinnan muodostuminen. Haketus voidaan tehdä tienvarsivarastolla, terminaalissa tai käyttöpaikalla.
Tienvarsihaketus tehdään kuorma-autoalaustaisella tai traktorikäyttöisellä hakkurilla suoraan kaukokuljetusautoon. Kuva: © Kalle Kärhä.

Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu

Oikein tehdyllä tienvarsivarastoinnilla ja kuivattamisella pystytään parantamaan hakkeen laatua ja energiasisältöä. Olennaista on, että raaka-aine ei ole märkää. Näin voidaan vähentää myös kuljetuskustannuksia, sillä vettä ei kannata kuljettaa lämpö- tai voimalaitokseen.

Tienvarsivarastossa pitää olla riittävästi tilaa energiapuun haketus- ja kuljetuskalustolle. Kuva: © Hannu Niemelä.

Haketus ja kaukokuljetus huomioitava

Tienvarsivarastoa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kaukokuljetuksen ja haketuksen asettamat vaatimukset, kuten kääntöpaikat, kantavuus sekä kuormauksen ja haketuksen vaatima tila. Energiapuun tienvarsihaketukseen ja kuljetukseen käytettävä kalusto vaatii enemmän tilaa kuin ainespuun kuljetuskalusto. 

Rangan ja hakkuutähteiden tienvarsivarastot kannattaa yleensä peittää. Peittäminen vähentää tienvarsivaraston kostumista sekä estää lumen ja jään joutumisen hakkeeseen haketuksen yhteydessä. Peittämisen merkitys korostuu hakkuutähteiden varastoinnissa. Karsittu tai karsimaton ranka eivät kostu talvella yhtä herkästi kuin hakkuutähteet.  

Kuiva-ainetappiot voivat olla huomattavia hakkuutähteiden tienvarsivarastoinnissa. [Lähdeviite22] Hakkuutähteitä ei kannata varastoida tienvarressa muutamaa kuukautta pidempään, mutta toimituksiin liittyvistä käytännön syistä varastointiajat ovat yleensä pidemmät. Rankapuuvarastoissa kuiva-ainetappiot eivät muodostu suuriksi noin vuoden mittaisessa tienvarsivarastoinnissa [Lähdeviite23]. Kannot säilyttävät ominaisuutensa tienvarsivarastossa pisimpään. 

Tiealueiden käyttö

Yleisillä teillä, valtateillä (tie nro: 1–39) ja kantateillä (tie nro: 40–99) kaikenlainen puutavaran käsittely, puutavaran varastointi tiealueelle sekä peruutusvarastojen tekeminen on kiellettyä. Valta- ja kantateiltä tehtävillä pistoilla on aina oltava puutavara-autolle kääntöpaikka. Poikkeaminen tästä ohjeesta edellyttää ely-keskuksen (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) lupaa.  

Myös alemman tieverkon osalta kannattaa olla yhteydessä alueen tiemestariin. Edellä mainittujen teiden lisäksi puutavaran kuormaus on kiellettyä tienkohdissa, joissa pysäyttäminen on kielletty, ja teillä, joilla suurin sallittu ajonopeus on enemmän kuin 80 km/h.  

Yleisille teille uusien, tilapäistenkin liittymien teko on aina luvanvaraista. Luvan myöntää ely-keskus, jonka ohjeen mukaan uusi liittymä rakennetaan tai olemassa oleva parannetaan. Varastopaikalla ja liittymässä on oltava riittävä näkymäalue ottaen huomioon liikennetiheys sekä liikenteen nopeus. Tämä koskee sekä yleisiä että yksityisteitä. Energiapuun haketus on kielletty yleisellä tiellä. 

Energiapuun varastopaikan valinta

Varaston sijainnilla on merkittävä vaikutus energiapuun kosteuteen. Avoimella, tuulisella paikalla sijaitsevan varastopinon kosteus voi olla useita prosentteja alhaisempi kuin varjoisessa paikassa sijaitsevan pinon. 

Hyvän energiapuun varastopaikan ominaisuudet: 

  • riittävä tila varastoinnille (taulukko alla) 
  • tasainen ja kantava maasto  
  • avoin, tuulinen ja mieluiten ympäröivää maastoa korkeampi kohta, joka on kuivumisen kannalta hyvä 
  • riittävän etäällä sähkö- ja puhelinlinjoista (taulukko alla) 
  • ei sijaitse kääntölenkin varressa, jossa kuormaaminen olisi vaikeaa  
  • ei sijaitse jyrkässä mäessä tai mutkassa 
  • kiviä, kantoja tai puita ei ole koneiden esteenä, eikä niitä jää varastopinon alle 
  • ei ole toimivien ojien päällä (ravinteiden huuhtoutumisriski vesistöihin vähenee).  
  • paloturvallisuuden varmistamiseksi ja haketuksen meluhaittojen vähentämiseksi ei sijaitse rakennusten lähietäisyydellä.  

 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Energiapuupinon tilantarve pituussuunnassa. Lisäksi on otettava huomioon pinon sijaintiin ja muihin mittoihin liittyvät tekijät, jotka on esitetty jäljempänä.
EnergiapuuPinon tarvitsema tila
Hakkuutähteetn. 20 m/ha
Karsimaton rankan. 12 m/ha
Karsittu rankan. 10 m/ha
Kannotn. 15 m/ha

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Energiapuupinon vähimmäisetäisyys sähkölinjasta. Puutavaravarasto on sijoitettava niin etäälle sähkö- ja puhelinlinjoista, että sähköjohtojen ja kuormaajan välillä säilyy taulukon mukainen vähimmäisetäisyys taakka mukaan lukien. Turvallisuussyistä varastoa ei tehdä suurjännitelinjan (≥ 110 kV) alle eikä sivusuunnassa mitattuna 10 metriä lähemmäksi linjan lähintä virtajohdinta.
Nimellisjännite, kVAvojohto, alla (m)Avojohto, sivulla (m)Riippujohto (m)
1220,5
20231,5
11035 
22045 
40055 

Haketus- ja kuljetuskaluston varastopaikalle asettamat vaatimukset

  1. Kääntöpaikan ja tien kantavuuden on oltava riittävät. 
  2. Väistö- ja ohituspaikkoja on oltava muulle liikenteelle. 
  3. Varasto on kuormaimen ulottuvilla, eli kasan kouraisukohta on enintään 7 metrin päässä ajotien reunasta. 
  4. Jos varasto on sijoitettu pistotien varteen, varastokasan takapäähän on jätettävä vähintään 15 metriä tilaa hakkurille ja kasan etupään on oltava vähintään 6 metrin etäisyydellä päätiestä. Kasan tekeminen aloitetaan päätien suunnasta .  
Varastopinon leveys ja sijainti päätiehen nähden. Kuva: Juha Varhi, © Tapio

Kantojen varastointi

Kunnollisen tienvarsipinon teko on keskeistä onnistuneessa kantojen varastoinnissa. Kantoja ei saa säilyttää pitkäaikaisesti tienvarsivarastossa.

Kantojen varastoinnissa on huomioitava metsätuholain velvoite kuljettaa kannot pois määräaikaan mennessä. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

Kantojen varastoinnin toteutus

Kantojen varastointi 

  • Varmista pinon tukevuus asettelemalla palat huolellisesti. Sortumattomuus on kantovaraston tärkein tekijä. 
  • Tee pinosta vähintään 4 metriä korkea. 
  • Pinon takareuna ei saa olla yli 7 metrin etäisyydellä tienreunasta, jotta kannot saadaan kuormattua kaukokuljetusta varten. 
  • Vältä vierasesineiden joutumista varastopinoon. 
  • Varmista varastoalueelle johtavan tien siisteys metsäkuljetuksen päätyttyä. 
  • Tarkasta kuorman purkamisen jälkeen, että kuormatraktori on kunnossa ja erityisesti, että kaikki pankkojen jatkeet ovat paikoillaan. 
  • Laita pinoon selkeästi näkyville asianmukaiset pinolaput: varoitukset ja omistustiedot. 
  • Ota huomioon metsätuholain varastoinnin kestoa koskevat rajoitukset (enintään 2 tai 2,5 vuotta), kun varastoituna on yli 10 kuutiometriä havupuiden kantoja.  
  • Varmista juurikäävän leviämisriskin vuoksi, että myös pinon alimmat kannot kuljetetaan pois. 
Kantojen varastointi. Kuva: Juha Varhi, © Tapio.

Laadun hallinta uudistusalojen energiapuun korjuussa

Korjuukohteen oikea valinta ja korjuun ajoitus ovat peruslähtökohtana hyvälaatuiselle uudistusalojen energiapuunkorjuulle. Ravinnetalouden kannalta karuimmat kasvupaikat suositellaan jätettäväksi energiapuun korjuun ulkopuolelle.

Nostetut kannot kuivataan palstakasoissa, joista ne siirretään tienvarsivarastoon. Kuva: © Erkki Oksanen.

Huomioita korjuun suunnitteluun

Uudistusalojen energiapuun korjuussa voidaan vaikuttaa korjuun laatuun huolellisella suunnittelulla, jossa määritellään:

  1. metsänomistajan tavoitteet ja erityistoiveet 
  2. kohdevalinnan rajoitteet 
  3. kantokäsittelyn tarve 
  4. korjuuajankohta hakkuutähteelle ja kannoille erikseen 
  5. hakkuutähteen ja kantojen kuivumisaika palstalla 
  6. varastopaikkojen sijainti ja tilantarve  
  7. maanmuokkauksen ja viljelyn ajankohta. 

Hyvän korjuujäljen kriteerit uudistusalojen energiapuun korjuussa  

  • Hakkuutähde on kuivunut palstalla niin, että pääosa neulasista ja lehdistä on varissut. Jos hakkuutähdettä on korjattu vihreänä, siitä on jätetty palstalle noin 30 %, niin että määrä jakautuu mahdollisimman tasaisesti. 
  • Kannoista on jätetty korjaamatta:  
    • halkaisijaltaan yli 15 senttimetriä paksuja kantoja vähintään 25 kpl/ha korjuualalle jakautuneena; savi- ja silttimailla (hieno hieta ja hiesu) vähintään 50 kpl/ha  
    • halkaisijaltaan alle 20 senttimetriä paksut kannot sekä vanhat, lahot kannot.  
  • Tuoreita, lahovikaisia kantoja ei ole jätetty.  
  • Kantoja ei ole korjattu vesistöjen ja pienvesien suojakaistoilta eikä ojien pientareilta. 
  • Kantoja ei ole korjattu elävien puiden läheltä.  
  • Nostamatta jätetyt havupuiden kannot on käsitelty torjunta-aineella kesähakkuissa. 
  • Maanpintaa ei ole rikottu tarpeettomasti. 
  • Säästöpuuryhmät, lahopuusto, muinaisjäännökset, riistatiheiköt ja vesiensuojelu on huomioitu korjuussa. 

Talousmetsien luonnonhoito on osa laadukasta korjuuta. Metsänomistajan päätettäväksi jää, millaisella painotuksella ja millä tavoin luonnonhoitoa hänen metsissään tehdään. Myös metsäsertifiointi asettaa vaatimuksia korjuujäljelle. 

Laadukkaaseen korjuuseen kuuluu, että kannot on kuljetettu pois tienvarsivarastosta kahden vuoden kuluessa hakkuusta.  

Energiapuun korjuun korjuujälki uudistushakkuissa. Kuva: Juha Varhi, © Tapio.

Energiapuun korjuun korjuujälki uudistushakkuissa

  1. Osa tuoreista kannoista ja hakkuutähteestä jätetään.
  2. Lahopuu säilytetään, eikä kuolleita yksittäisiä puita korjata.
  3. Hakkuutähdettä tarvittaessa maanpinnan vahvistamiseen.
  4. Vältetään korjuuta huonosti kantavissa kohdissa.
  5. Kantoja ei korjata hankalista kohdista, kuten jyrkiltä rinteiltä, kivikoista, kalliometsistä eikä kosteikkonotkelmista.
  6. Kannonnostossa suojavyöhykkeet elävien puiden sekä muun muassa lahopuiden, muinaisjäännösten, luontokohteiden, riistatiheikköjen ja muurahaiskekojen ympärille.
  7. Vesistöjen varteen suojakaista. Toimivien ojien pientareet säilytetään ehjinä.
  8. Maanpintaa ei rikota tarpeettomasti ja korjuussa syntyneet kuopat tasoitetaan.
  9. Kaikki juurikäävän lahottamat kannot korjataan lukuun ottamatta vesistöjen suojakaistoja, luontokohteita tai säästöpuiden lähistöjä.

Juurikäävän torjunta kantojen korjuussa

Havupuiden kantojen korjuu voi hillitä jonkin verran juurikäävän leviämistä, mutta huolimaton kantojen varastointi lisää puolestaan tuhoriskiä. Juurikäävät (kuusenjuurikääpä ja männynjuurikääpä) ovat hyvin yleisiä eläviä havupuita lahottavia sieniä. Ne aiheuttavat suuria taloudellisia tappioita, koska ne lahottavat kuusen taloudellisesti arvokkainta tyviosaa ja tappavat mäntyjä. 

Kantopinot voivat levittää juurikääpää. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

Kantojen korjuu ei estä juurikäävän leviämistä

Kantojen noston avulla voidaan jonkin verran hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei suojaa seuraavaa puusukupolvea juurikääpätartunnalta. Luonnonvarakeskuksen tutkimukset ovat osoittaneet, että juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla kantojen korjuun jälkeenkin. Tähän ovat syynä noston yhteydessä katkeilevat ja uudistusalalle jäävät lahot juuret. Juurikääpä voi säilyä yli kuusi vuotta tartuntakykyisenä hyvinkin pienissä, vain 15 mm:n paksuisissa juurenpätkissä.

Metsätuholain (1087/2013, muutos 228/2016) ja siihen liittyvän valtioneuvoston asetuksen (264/2016) mukaan juurikäävän torjunta on pakollista eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana tehtävissä hakkuissa.

Varastoidut kannot voivat levittää juurikääpää

Pahoilla tyvilahoalueilla huolellisella kantojen korjuulla voidaan vähentää taudin leviämistä. Korjuukohteilla, joilla edellisen puusukupolven juurikääpäpesäkkeet ovat rajoittuneet pienelle osalle uudistusaluetta, voi juurikäävän lahottama juurimateriaali levitä kantojen noston ja kuljetuksen seurauksena laajemmalle alueelle, jolloin yksittäisiä tautipesäkkeitä syntyy enemmän kuin jos kannot olisi jätetty nostamatta.[Lähdeviite24] Juurikäävän leviämistä voidaan torjua myös vaihtamalla kohteen puulaji lehtipuuksi. 

Lahojen kuusikantojen varastointi lisää juurikäävän leviämisriskiä, jos kantojen poiskuljetuksesta ei huolehdita ajoissa. Otollisia juurikäävän itiöemien kehittymiselle ovat kantokasojen alimmat ja kosteat kannot. [Lähdeviite25]  

Juurikäävän leviämisen ehkäisy

  • Juurikäävän lahottama puuaines poistetaan uudistusalalta mahdollisimman tarkasti. Mitä huolellisemmin havupuiden lahot kannot ja niiden osat kerätään pois korjuukohteelta, sitä vähemmän juurikääpätartuntoja esiintyy seuraavassa puusukupolvessa. 

  • Jos hakkuu tehdään pakkasjakson ulkopuolella toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana, juurikäävän esiintymisalueella on tehtävä havupuun kantojen käsittely harmaaorvakka- tai urealiuoksella (ks. kartta) tulevasta kannonnostosta riippumatta. Mikäli korjuukohteella ei todeta juurikääpää, luonnon monimuotoisuuden ja maaperän tuotoskyvyn turvaamiseksi vain osa kannoista nostetaan. Säästettävät havupuun kannot ovat riski, jos niitä ei käsitellä torjunta-aineella.  

  • Kannot varastoidaan aurinkoiselle ja kuivalle paikalle ja terveet kannot kasataan varastopinon alimmaisiksi. 

  • Kannot kuljetetaan pois tienvarsivarastosta viimeistään kahden vuoden kuluessa. 

  • Huolehditaan, että varaston alimmaiset kannot kerätään pois varastopaikalta. 

Kartassa on esitetty metsänhoidon suositusten mukainen juurikäävän torjunnan aluerajaus. Alue on laajempi kuin metsätuholain määrittämä riskialue. Kuusen juurikääpää suositellaan torjuttavaksi kuusen koko esiintymisalueella. Männyn juurikääpää suositellaan torjuttavaksi Lapin maakunnan eteläpuolella.

Metsähakkeen laadun turvaaminen

Metsähakkeen laatuvaatimukset määrittelee viime kädessä käyttäjä eli yleensä voimalaitos. Eri laitoksilla voi olla toisistaan poikkeavia vaatimuksia polttoaineen koostumuksesta, palakokojakaumasta, kosteudesta ja epäpuhtauksista. 

 

Laadukkaassa hakkeessa ei ole epäpuhtauksia kuten maa-ainesta. Kuva: © Martti Kuusinen.

Maksu energiasisällön mukaan

Metsähakkeen laatuvaatimukset sekä laaduntarkkailussa käytetyt näytteenotto- ja mittausmenetelmät on kuvattu Puupolttoaineiden laatuohjeessa (VTT-M-07608-13)[Lähdeviite20]. 

Suuret laitokset pystyvät käsittelemään melko kosteaakin polttoainetta, mutta pienemmissä laitoksissa kosteuden tulisi olla alle 40 %. Lämpö- ja voimalaitokset maksavat metsähakkeesta ja metsäraaka-aineesta energiasisällön mukaan. Tuoreessa puussa on keskimäärin 50–60 % vettä.

Metsähakkeen laatu

Metsähakkeen laatu määritellään hakkeen ominaisuuksien mukaan, joita ovat esimerkiksi 

  • kosteus 
  • tehollinen lämpöarvo saapumistilassa ts. käyttöpaikalla  
  • energiatiheys saapumistilassa ts. käyttöpaikalla  
  • toimitettu energiamäärä  
  • irtotiheys 
  • palakokojakauma 
  • neulasten määrä. 

Kosteudella on suurin suora vaikutus metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen. Hakkeen käyttäjä ostaa yleensä energiasisältöä eli MW-tunteja. Mitä kosteampaa raaka-aine on, sitä alhaisempi on energiasisältö ja sitä vähemmän tuloja toimituksesta saadaan. Kostea metsähake aiheuttaa myös talvella käsittelyongelmia jäätyessään, mikä lisää kuljetuskustannuksia huomattavasti. Lisäksi kostea metsähake palaa epätäydellisesti, jolloin hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt lisääntyvät. Metsähakkeen kosteuteen ja siten koko ketjun kannattavuuteen voidaan vaikuttaa oikein tehdyllä korjuulla, palstakuivatuksella, tienvarsivarastoinnilla, haketuksella ja kuljetuksella.   

Metsähakkeen laatuun vaikuttaa merkittävästi erilaisten epäpuhtauksien, kuten maa-aineen, jään, lumen ja vierasesineiden, määrä. Nämä epäpuhtaudet aiheuttavat ongelmia niin haketuksessa kuin poltossakin. Niistä voi syntyä suuria kustannuksia esimerkiksi niiden rikkoessa hakkureita.   

Epäpuhtauksia voi joutua hakkeen joukkoon muun muassa palstalta kourataakkojen mukana. Lisäksi tienvarsikasoihin voi talvella kulkeutua aurauksen mukana kiviä, hiekkaa ja roskaa. Maa-aineksen ja muiden epäpuhtauksien vähentäminen korostuu erityisesti kantomurskeen tuotannossa, koska ylimääräinen aines kulkeutuu helposti kantojen mukana.  

Metsähakkeen laatuun vaikuttaa myös lähtömateriaali. Karsitusta rangasta valmistettu hake on yleensä tasalaatuista. Sen sijaan karsimattomasta rangasta ja hakkuutähteistä valmistetussa hakkeessa palakoko voi vaihdella ja hakkeen sekaan voi jäädä pitkiä tikkuja. Hakepalan keskimääräinen tavoitepituus on tavallisesti 30–40 mm. Mikäli hakkeen joukkoon jää pitkiä tikkuja, ne voivat aiheuttaa ongelmia voimalaitosten kuljettimissa ja muissa käsittelylaitteissa. Liian pieni palakoko ja hienoaines taas voivat tukkia arinakattiloiden ilma-aukkoja.   

Metsähakkeen laatuun vaikuttavat myös kemialliset ominaisuudet, kuten klooripitoisuus. Kloori aiheuttaa lämpölaitosten tulistimissa likaantumista ja korroosiota. Korroosiota voidaan ehkäistä käyttämällä rikkiä sisältäviä polttoaineina, kuten turvetta, yhdessä metsähakkeen kanssa.  

Klooria sisältävät eniten puiden neulaset. Siksi on suositeltavaa, että hakkuutähteet kuivataan ensin palstalla, jolloin neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Tämä on hyväksi myös metsikön ravinteisuuden hoidossa. Kuivissa olosuhteissa kesällä kuusen neulaset varisevat palstakuivatuksen aikana yleensä alle kuukaudessa. Männyn neulaset taas karisevat palstakuivatuksen aikana huonosti, joten puut pitää karsia, mikäli neulasista halutaan eroon.  

Esimerkki kosteusprosentin vaikutuksesta tyypillisen hakekuormaerän (120 i-m³) massaan ja energiasisältöön. Kosteuden ollessa yli 48 % hakeauton kantavuus rajoittaa kuorman kokoa. Kuiva-aineen tehollisena lämpöarvona on käytetty arvoa 5,44 kWh/kg ja puun kuivatuoretiheytenä arvoa 400 kg/m³.
Hakkeen kosteus vaikuttaa energiatiheyteen sekä suoraviivaisesti hakkeen lämpöarvoon. Kosteus vaikuttaa siten metsähakkeen toimittamisen kannattavuuteen.

Keinoja hakkeen laadun turvaamiseen 

Jotta korjatusta energiapuusta tehty hake on hyvälaatuista polttoainetta käyttövaiheessa, huolehdi korjuussa ja tienvarsivarastoinnissa, että 

  • rankojen karsinta on tehty tavoiteltavan hakkeen laadun mukaan 
  • vihreitä neulasia ja lehtiä ei päädy energiapuun joukkoon 
  • energiapuun seassa ei ole epäpuhtauksia, kuten maa-ainesta, mikä korostuu erityisesti nostettaessa kantoja 
  • energiapuu kuivuu mahdollisimman hyvin ja säilyy kuivana myös tienvarressa 
  • kuivaa energiapuuta ei varastoida tarpeettoman kauan 
  • varastomuodostelmat ovat riittävän isot, jolloin kostuvaa pintaa on puumäärään nähden mahdollisimman vähän 
  • lunta ei aurata tai lingota energiapuuvarastojen päälle. 

Hakkeen laadun turvaamiseksi myös hakkurin ja erityisesti sen terien tulee olla huollettuja. 

Lain vaatimukset kantojen korjuussa

Metsätuhojen torjumiseksi ja metsien hyvän terveydentilan ylläpitämiseksi puutavaran varastoinnista on säädetty laissa metsätuhojen torjunnasta (1087/2013). Lakia sovelletaan metsässä ilmeneviin metsätuhoihin, terminaali- ja tehdasvarastoihin sekä alueen sijainnista riippumatta puutavaran hakkuupaikkoihin ja välivarastoihin. Lain valvonnasta vastaa Suomen metsäkeskus. 

Kantojen varastointi

Metsätuholaissa määritellään kantojen poiskuljettamisesta hakkuupaikalta tai välivarastosta. Mikäli männyn tai kuusen kantoja on hakkuupaikalla tai välivarastossa yli 10 kiintokuutiometriä, ne on kuljetettava pois 

  1. kahden vuoden kuluessa nostosta, jos nosto on tehty ennen elokuun 1. päivää 

  1. kahden vuoden ja kuuden kuukauden kuluessa nostosta, jos nosto on tehty elokuussa tai sen jälkeen. 

Metsätuhojen torjuntaan liittyvä omavalvontailmoitus

Energiapuun korjuussa on noudatettava lakia metsätuhojen torjunnasta 1087/2013. Lain mukaan ammattimaisen toiminnanharjoittajan tulee tietää laissa säädetyt puutavaran, vahingoittuneen puun, männyn ja kuusen rungonosien ja kantojen poistamiseen sekä puutavaran varastointiin liittyvät velvollisuudet. 

Ammattimainen toiminnanharjoittaja on velvollinen tekemään Metsäkeskukselle omavalvontailmoituksen, jos lain noudattaminen on vaarassa estyä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi poikkeuksellisten luonnonolojen vuoksi, jolloin puuerää ei voida kuljettaa määräajassa pois metsästä.   

Metsätuholain mukaisen omavalvontailmoituksen(ulkoinen linkki) voi täyttää Metsäkeskuksen verkkosivulla.

Metsäsertifioinnin vaatimukset energiapuun korjuussa

Mikäli energiapuun korjuukohde sijaitsee sertifioidulla alueella, on noudatettava sertifioinnin sisältämiä vaatimuksia. Sertifioinnissa on käytössä kaksi järjetelmää: PEFC™  ja  FSC®.

PEFC™-sertifiointi 

Vaatimukset perustuvat standardiin PEFC™ FI 1002:2014. [Lähdeviite26] 

Kriteeri 7: Energiapuuta korjataan kestävästi 

Korjattaessa latvusmassaa ja kantoja hakkuualoilta toimitaan tavoilla, jotka ottavat huomioon hakkuualan puuntuotoskyvyn ja monimuotoisuuden sekä vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat. 

Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa säästetään mahdollisuuksien mukaan riistatiheikköjä. Energiapuuviljelmiä varten ei oteta käyttöön luonnontilaisia soita. 

Uudistushakkuualoille jätetään korjaamatta biomassaa: 

  • latvusmassaa noin 30 % mahdollisimman tasaisesti 
  • säästökantoja vähintään 25 kpl/ha, savi- ja silttimailla vähintään 50 kpl/ha 
  • lisäksi aiemmissa hakkuissa jääneet kannot sekä alle 15 cm paksut kannot. 

Juurikäävän saastuttamilta alueilta voidaan korjata kaikki havupuun kannot. 

Energiapuun korjuussa ei korjata kriteerin 14 tarkoittamia eläviä säästöpuita eikä vaurioiteta järeitä lahopuita. 

Energiapuun korjuussa noudatetaan seuraavia kohdevalintaperusteita. 

a) Uudistusalojen latvusmassan korjuuseen sopivat kohteet: 

  • kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat. 

b) Uudistusalojen kantojen korjuuseen sopivat kohteet: 

  • kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat 
  • jos uudistusalalla on männynjuurikääpää, kaikki kangasmaiden kasvupaikat karukkokankaita lukuun ottamatta. 

c) Kasvatushakkuiden kokopuun korjuuseen sopivat kohteet: 

  • kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat. Kuitenkin jos kuusen osuus runkoluvusta on ennen harvennusta yli 75 %, kokopuun korjuuta ei tule tehdä. 

d) Boorinpuutoksesta kärsivissä kuusikoissa latvusmassaa voidaan korjata tai tehdä kokopuun korjuuta, jos metsikön puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella. 

Biomassan säästämistä koskevat vaatimukset eivät koske yleis- ja asemakaava-alueilla niitä alueita, joilla metsälakia ei sovelleta. 

Indikaattorit  

Energiapuun korjuu on tapahtunut alueella kriteerin edellyttämällä tavalla, kun:

a) edellä mainittujen arviointitunnusten (korjuukohteiden valinta, uudistushakkuualoille jätettävän biomassan vähimmäismäärä, säästö- ja lahopuiden turvaaminen ja vesiensuojelutoimenpiteet) suhteen erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen kohteiden osuus korjuualasta on seurannan tulosten perusteella vähintään 90 % 

b) luonnontilaisia soita ei ole ojitettu energiapuuviljelyksiä varten. 

Määritelmät  

Latvusmassaa ovat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Työn tilaajalla on ohjeet latvusmassan jättämistä koskevan vaatimuksen toteuttamiseen. 

Säästökannoiksi lasketaan viimeisimmässä hakkuussa syntyneet, halkaisijaltaan yli 15 cm paksut kannot. 

Seuranta voi olla sertifikaatin haltijan tai toimijan oma seurantajärjestelmä tai esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen toteuttama luonnonhoidon laadunseuranta. 

Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta 

Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Suojakaistalla ei tehdä: 

  • maanmuokkausta 
  • lannoitusta 
  • kantojen korjuuta 
  • pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta 
  • kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. 

Suojakaistalta voidaan poimia muuta puustoa kuin kriteerissä 14 mainittuja säästö- ja lahopuita siten, että kaistalla olevaa pensaskerrosta ja pienikokoista puustoa säilytetään. 

Indikaattorit  

Käsittelyalueella suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella suojakaistan pituudesta yli 90 %:lla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta. Suojakaistan leveys on rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen vähintään 5–10 metriä. 

Määritelmät  

Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. 

Maisemallisista tai luonnonhoidollisista syistä voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla. 

Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta. 

Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella. 

FSC®-sertifiointi 

Vaatimukset perustuvat 12.5.2011 päivättyyn standardiin. [Lähdeviite27] 

Periaate 6: Ympäristövaikutukset 

Metsätaloudessa ylläpidetään metsän ekologista toimintaa ja eheyttä suojelemalla luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä arvoja, vesivaroja, maaperää sekä ainoalaatuisia ja herkkiä ekosysteemejä ja alueita. 

… 

6.3. Ekologiset prosessit ja arvot, mukaan lukien seuraavat, säilytetään, niitä edistetään tai niitä ennallistetaan: 

a) Metsien uudistuminen ja kehitys 

b) Geneettinen sekä lajien ja ekosysteemien monimuotoisuus 

c) Metsäekosysteemin tuottavuuteen vaikuttavat luonnon kiertokulut 

… 

6.3.3 S Metsänomistaja saa korjata energiapuuta kuivahkoilta kankailta ja sitä viljavammilta kasvupaikoilta sekä vastaavilta turvekankailta. 

6.3.3.1 S Energiapuun korjuussa jätetään tasaisesti korjuualalle jakautuneena vähintään 30 % hakkuutähteistä. Kaikki yli 10 cm paksut pysty- ja maalahopuut jätetään korjaamatta ja rikkomatta. 

6.3.3.2 S Vähintään 25 kpl/ha halkaisijaltaan yli 15 cm paksuja kantoja (savi- ja silttimailla vähintään 50 kantoa/ha) jätetään korjaamatta tasaisesti korjuualalle jakautuneena. Mahdollisuuksien mukaan jätetään eri puulajien kantoja. Halkaisijaltaan alle 15 cm:n kannot ja vanhat, lahot kannot jätetään korjaamatta. 

6.3.3.3 S Kantojenkorjuussa jätetään vähintään 3 metriä leveä suojakaista kasvatettavien puiden ja ojien ympärille. 

6.3.3.4 S Kantoja ei korjata pohjavesialueilta. 

Huom. Energiapuun korjuun työlajeissa noudatetaan kaikkia sovellettavissa olevia standardin velvoitteita (luontokohteet, suojavyöhykkeet vesistöihin jne.). 

Huom. Tämä indikaattori ei estä puunkorjuuta merkittävien sieni- ja hyönteistuhojen uhatessa (Laki hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991)) eikä laajoilta tuhoalueilta, joissa on kuollut suuri osa puustosta. 

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset. 

6.5. Kirjalliset ohjeet laaditaan ja niitä noudatetaan eroosion estämiseksi sekä hakkuiden ja tienrakennuksen aiheuttamien ja muiden mekaanisten metsävaurioiden minimoimiseksi ja vesistöjen suojelemiseksi. 

6.5.1 S Metsänomistaja jättää vesistöjen (mukaan lukien merenrannat) ja pienvesien ympärille maastomuotojen ja maalajin perusteella määräytyvän suojavyöhykkeen. Suojavyöhykkeen leveys tulee olla 

a) kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä 

b) puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä 

c) fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.

6.5.1.1 S Metsän hakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja kantojen korjuu ei ole suojavyöhykkeellä sallittua. Suojavyöhykkeellä ei ajeta metsäkoneilla, lukuun ottamatta välttämättömiä ylityksiä. Huom: suojavyöhykkeellä on mahdollista tehdä selkeästi ennallistavia tai luonnonhoidollisia hakkuita.  

Todentaminen: metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset, haastattelut. 

Vesien laadun turvaaminen uudistusalojen energiapuun korjuussa

Energiapuun korjuussa vesiensuojelusta huolehtiminen on tärkeää erityisesti kantojen korjuussa. Vesiensuojelun tarve korostuu suojelun kannalta ongelmallisilla, viljavilla ja hienojakoisilla kasvupaikoilla sekä turvemailla. Korjuutyöt pyritään rajaamaan ja ajoittamaan siten, että ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutuminen vesistöihin vältetään.

Suojakaistat

Suojakaistat ovat keskeisiä vesiensuojelussa. Niillä tarkoitetaan vesistöjen ja pienvesien sekä ojien varteen jätettävää kaistaletta, jolla ei rikota pintamaata. Vesistöjen ja pienvesien reunoille jätettävillä suojakaistoilla on vesiensuojelun lisäksi myös tärkeä rooli monimuotoisuuden, riistan ja maiseman kannalta. [Lähdeviite28]

Maanpinnan rikkomattomuus, puuston ja pensaskerroksen säästäminen ja kasvinsuojeluaineiden käytön välttäminen suojakaistalla vähentävät eroosiota ja vesistökuormitusta. Puut tehostavat suojakaistan ravinteiden pidätystä, ja niiden juuristo vähentää virtavesien aiheuttamaa eroosiota. Suojakaistat myös suojaavat alueiden alkuperäistä kasvillisuutta, ja rantapuustolla on monia ekologisia vaikutuksia vesielinympäristöön. Näistä syistä suojakaista kannattaa säilyttää raivaamatta ja ainakin osa suuremmistakin puista tulisi jättää pystyyn hakkuissa.  

Maanpinnan tarpeetonta rikkomista ja sekoittamista tulee välttää. Kannonnostoaloilla tämä varmistetaan oikeilla konevalinnoilla ja toimintatavoilla. Kuva: © Tommi Tenhola.

Vesiensuojeluun erityishuomiota

Vesiensuojelusta huolehditaan erityisesti, kun 

  • toimitaan vesistöjen tai pienvesien välittömässä läheisyydessä 
  • toimitaan pohjavesialueella 
  • toimenpidealueelta johtaa vanhoja toimivia ojia suoraan vesistöihin tai pienvesiin 
  • hakkuualan läpi virtaa suuri määrä vettä, eli hakkuualan yläpuolinen valuma-alue on laaja. 

Vesiensuojelu korostuu kohteissa, joissa 

  • maapohja on viljavaa (tuore kangas tai sitä viljavampi kasvupaikka) 
  • maalaji on lajittunutta, hienoja lajitteita (savi, hiesu, hieno hieta) sisältävää kangasmaata tai pitkälle maatunutta turvetta 
  • maa viettää jyrkästi vesistöä kohti 
  • alueella tehdään ojitusmätästystä tai kaivetaan yksittäisiä ojia 
  • alueelta korjataan kantoja 
  • toimitaan kelirikkoaikaan tai muutoin märkään aikaan, jolloin riski ajourapainumille on suuri 
  • toimitaan turvemaalla 
  • alapuolisessa vesistössä on Natura- tai muu luonnonsuojelualue. 
Suojakaistojen käyttäminen vesistöjen ja pienvesien varressa on osa kestävää metsätaloutta. Suojakaistojen tulee toimia ravinteiden ja kiintoaineen pidättäjinä myös tulva-aikoina, kun valuma ja ainehuuhtoumat ovat suurimmillaan. Kuva: Juha Varhi, © Tapio.

Vesiensuojelun edistäminen uudistusalan energiapuun korjuussa 

Suojakaistat 

Vesistöjen ja pienvesien varsille jätetään yhtenäinen suojakaista, jolla maanpinta säilytetään rikkoutumattomana puunkorjuussa. Suojakaista rajataan vaihtelevan levyiseksi hyödyntäen maaston, puuston ja kasvillisuuden luonnollisia vaihettumiskohtia. [Lähdeviite29] 

  • Suojakaistan leveys riippuu vesistön tai pienveden tyypistä ja luonnontilaisuudesta, pintaveden liikkumisesta ja määrästä sekä maanpinnan kaltevuudesta ja maalajista.  
  • Kannonnostossa on huomioitava, että nostovaiheessa maanpinta yleensä rikkoutuu useamman metrin säteellä kannon ympäriltä. 
  • Mikäli hakkuualue sijaitsee sertifioidulla alueella, on noudatettava sertifioinnin sisältämiä vaatimuksia. Suojakaistan leveys: 

PEFC™-sertifiointi 

  • vähintään 5–10 metriä rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen. 

FSC®-sertifiointi 

  • kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä 
  • puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä 
  • fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä. 
  • Ojien reunaan jätetään vähintään metrin levyinen ehjä piennar.  
  • Leveämmät suojakaistat ovat tarpeen hienojakoisilla ja viettävillä mailla, joilla maaperän syöpymisvaara on suuri, ja silloin, kun korjuualaan liittyvä valuma-alue on laaja.  
  • Tulva-aluetta ei lasketa mukaan suojakaistan leveyteen, joten vesistöjen tavanomainen tulviminen on huomioitava suojakaistan sijaintia määriteltäessä. 
  • Vesiensuojelua painottava metsänomistaja voi rajata suojakaistat edellä mainittua leveämmäksi ja jättää ne puustoisemmiksi tehostaakseen niiden kykyä pidättää kiintoainesta ja ravinteita.  

Muuta huomioitavaa 

  • Jos kantoja korjataan, suositaan kivennäismaalla sijaitsevia, kantojen korjuuseen soveltuvia kohteita. Vesiensuojelun huomioiminen on erityisen tärkeää turvemailla [Lähdeviite30]), koska niiden valumavedet vaikuttavat kivennäismaita enemmän vesistöihin.  
  • Eroosioherkillä, jyrkillä rinteillä jätetään kannot kokonaan korjaamatta tai tehdään rinteeseen nostokatkoja, jotka ovat poikittain pääkaltevuussuuntaan nähden. Eroosioherkkiä maalajeja ovat hiesu, hieta ja hieno hiekka sekä niiden moreenit. 
  • Ojien ja pienvesien ylityspaikat valitaan harkiten ja suojataan tarvittaessa havutuksella tai kevytsillalla. Ojat jätetään korjuun jälkeen toimintakuntoon. 
  • Vesistöjen, pienvesien ja ojien varsille vältetään jättämästä hakkuutähteitä.  
  • Hakkuutähteiden ja kantojen varastointia vältetään tekemästä ojien päälle. 
Kantojen korjuussa huolehditaan, että ojien pientareet säilyvät ehjinä. Kuva: © Martti Kuusinen.

Kulttuurikohteiden huomioiminen energiapuun korjuussa

Metsissä on runsaasti kulttuuriperintökohteita. Ne ovat jäänteitä aiemmin eläneiden ihmisten toiminnasta. Osa kohteista on helposti nähtävissä, mutta useimmiten ne ovat näkymättömissä sammaleen ja muun kasvillisuuden alla tai maan sisässä.  

Kulttuuriperintökohteet ja lainsäädäntö

Merkittävät kulttuuriperintökohteet on suojeltu muinaismuistolain (295/1963) perusteella, ja tällöin niitä kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä.  

Tiedot muinaisjäännösrekisteristä

Kohteilla, joilla on muinaisjäännösrekisterin kohde, on jo leimikon suunnitteluvaiheessa syytä ottaa yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon muinaisjäännöksen rajauksen selvittämiseksi. ELY-keskus vahvistaa hakemuksesta muinaisjäännöksen rajat. Ellei rajoja ole vahvistettu, muinaisjäännöksen ympärille rajataan suoja-alue, jonka leveys on kaksi metriä jäännöksen näkyvistä ulkoreunoista ulospäin. Laajoille muinaisjäännösalueille suunnitellaan ratkaisut erikseen. 

Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä voidaan tarkistaa, onko työmaa-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tiedossa olevia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myös sellaiset kiinteät muinaisjäännökset, joita ei ole rekisterissä, ovat muinaismuistolain mukaisesti rauhoitettuja. Lisätietoa löytyy Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista(ulkoinen linkki).

Muinaisjäännöksen kohdalla maanpinta säilytetään ehjänä. Kuvan kaltaiset tervahaudat ovat yleisiä Pohjanmaan, Peräpohjolan ja Kainuun kangasmetsissä. Kuva: © Olli Äijälä.

Toimintaohje työmaille, joilla on kiinteä muinaisjäännös

Kun työmaallasi on tiedossa oleva ja työmaakarttaan merkitty kiinteä pienialainen muinaisjäännös (muinaismuistolain mukainen kohde) tai epäilet löytäneesi sellaisen, toimi alla esitettyjen ohjeiden mukaan. Sama ohjeistus soveltuu myös sellaisten kulttuuriperintökohteiden säilyttämiseen, joiden turvaaminen perustuu maanomistajan omaan päätökseen. 

  • Jos kohde tulee vastaan yllättäen, ota yhteys työmaan suunnittelijaan.  
  • Varmista, että kaikki muutkin työmaalla työskentelevät ja maanomistaja tietävät kohteesta. 
  • Varmista, että muinaisjäännös on merkitty näkyvästi esimerkiksi kuitunauhalla ennen töiden aloittamista. Muuta rajausta tarvittaessa työn edetessä. 
  • Älä koskaan aja metsäkoneella muinaisjäännöksen yli. 
  • Älä kasaa hakkuutähteitä tai puutavaraa muinaisjäännöksen päälle.  
  • Jos työmaahasi liittyy epäselvyyksiä muinaisjäännösten suhteen, ota yhteys Museovirastoon. 

Huomioi lisäksi kasvatushakkuissa 

  • Poista hakkuissa varovasti kaikki elävät puut ja pensaat muinaisjäännöksen päältä. Puiden juuret vahingoittavat muinaisjäännöstä. 
  • Älä kaada puita muinaisjäännöksen päälle. 
  • Älä jätä säästöpuita muinaisjäännösalueelle. Kasvaessaan ja kaatuessaan säästöpuiden juuret rikkovat muinaisjäännöstä.  
  • Jos mahdollista, jätä hakkuissa muinaisjäännöksen ympärille tekopökkelöitä. Pökkelöt toimivat vuosikymmenten ajan muinaisjäännöksen ”merkkeinä”. 

Huomioi lisäksi uudistusaloilla 

  • Rajaa muinaisjäännös ja suoja-alue kannonnoston ja maanmuokkauksen ulkopuolelle. 
  • Älä istuta tai kylvä uutta puustoa muinaisjäännösalueen päälle. 

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma uudistusalojen energiapuun korjuussa

Uudistusalojen energiapuunkorjuulla voidaan vaikuttaa tiettyihin metsätuhoriskeihin. Energiapuun korjuussa poistetaan hakkuutähdettä, joten korjuu vähentää metsäpaloriskiä [Lähdeviite31]. Energiapuun korjuulla ei ole merkittävää vaikutusta nisäkäs-, myrsky- tai kuivuustuhoriskeihin.

Kantojen korjuu voi jonkin verran vähentää juurikäävän leviämistä metsikössä, mutta toimenpiteellä ei saada poistettua kaikkea juurikäävän saastuttamaa puuainesta maaperästä. Korjuu ei siten ole riittävä keino torjua juurikääpää. Metsään pitkäaikaisesti varastoidut tai varastopaikalle unohtuneet juurikääpäiset kannot aiheuttavat riskin taudin leviämiselle. Kantojen korjuun on havaittu vähentävän hyönteistuhoriskiä, mutta tutkimustieto on puutteellista [Lähdeviite32][Lähdeviite33].

Kirjallisuus

  1. Kataja-aho, S., Fritze, H., Haimi, J. 2011. Short-term responses of soil decomposer and plant communities to stump harvesting in boreal forests. Forest Ecology and Management 262, 379–388.
  2. de Jong, J., Akselsson, C., Berglund, H., Egnell, G., Gerhardt, K., Lönnberg, L., Olsson, B., von Stedingk, H. 2012. Konsekvenser av ett ökat uttag av skogsbränsle. En syntes från Energimyndighetens bränsleprogram 2007–2011. ER 2012:08. Energimyndigheten, Eskilstuna. 225 p.
    https://energimyndigheten.a-w2m.se/FolderContents.mvc/Download?ResourceId=2661(ulkoinen linkki)
  3. Esimerkiksi - Caruso, A. & Thor, G. 2007. Importance of different tree fractions for epiphytic lichen diversity on Picea abies and Populus tremula in mature managed boreonemoral Swedish forests. Scandinavian Journal of Forest Research 22: 219–230. - Caruso, A., Rudolphi, J. & Thor, G. 2008. Lichen species diversity and substrate amounts in young planted boreal forests: A comparison between slash and stumps of Picea abies. Biological Conservation 141: 47–55. - Toivanen, T., Markkanen, A., Kotiaho, J. S. & Halme, P. 2012. The effect of forest fuel harvesting on the fungal diversity of clear-cuts. Biomass & Bioenergy 39: 84–93. - Victorsson, J. & Jonsell, M. 2013a. Ecological traps and habitat loss, stump extraction and its effects on saproxylic beetles. Forest Ecology and Management 290: 22–29. Victorsson, J. & Jonsell, M. 2013b. Effects of stump extraction on saproxylic beetle diversity in Swedish clear-cuts. Insect Conservation and Diversity 6: 483–493.
  4. Saaristo, L., Mannerkoski, I. & Kaipiainen-Väre, H. 2010. Metsätalous ja uhanalaiset lajit. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.
  5. Campbell ym. 2019. Estimating uncertainty in the volume and carbon storage of downed coarse woody debris. Ecol. Applications 29, e01844.
  6. Holeksa, J., Zielonka, T., & Żywiec, M. 2008. Modeling the decay of coarse woody debris in a subalpine Norway spruce forest of the West Carpathians, Poland. Canadian Journal of Forest Research, 38(3), 415-428.
  7. Rautiainen, A., Lintunen, J., & Uusivuori, J. 2018. How harmful is burning logging residues? Adding economics to the emission factors for Nordic tree species. Biomass and Bioenergy, 108, 167-177.
  8. Palviainen ym. 2004. Decomposition and nutrient release from logging residues after clear-cutting of mixed boreal forest. Plant and Soil 263, 53–67.
  9. Mäkinen, H., Hynynen, J., Siitonen, J., Sievänen, R. 2006. Predicting the decomposition of scots pine, Norway spruce, and birch stems in Finland. Ecological Applications 16(5): 1865–1879.
  10. Ranius, T. ym. 2018. The effects of logging residue extraction for energy on ecosystem services and biodiversity: A synthesis. Journal of Environmental Management 209:409–425.
    https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2017.12.048(ulkoinen linkki)
  11. Smolander, A., Saarsalmi, A. and Tamminen, P. 2015. Response of soil nutrient content, organic matter characteristics and growth of pine and spruce seedlings to logging residues. For. Ecol. Manage. 357, 117-125.
  12. Achat, D.L.L., Deleuze, C., Landmann, G., Pousse, N., Ranger, J. & Augusto, L. 2015. Quantifying consequences of removing harvesting residues on forest soils and tree growth – A meta-analysis. Forest Ecology and Management 348: 124–141.
  13. Thiffault, E., Hannam, K.D., Paré, D., Titus, B.D., Hazlett, P.W., Maynard, D.G. & Brais, S. 2011. Effects of forest biomass harvesting on soil productivity in boreal and temperate forests – A review. Environ. Rev. 19: 278–309.
  14. Mayer, M. ym., 2020. Tamm Review: Influence of forest management activities on soil organic carbon stocks: A knowledge synthesis. Forest Ecology and Management 466, 118127.
  15. Strömgren ym. 2013. Carbon stocks in four forest stands in Sweden 25 years after harvesting of slash and stumps. For. Ecol. Manage. 290, 59-66.
  16. Kaarakka ym. 2016. Carbon and nitrogen pools and mineralization rates in boreal forest soil after stump harvesting. For. Ecol. Manage. 377, 61-70.
  17. Smolander, A. ym. 2010. Removal of logging residue in Norway spruce thinning stands: Long-term changes in organic layer properties. Soil. Biol. Biochem. 42, 1222-1228.
  18. Smolander, A. ym. 2019. Dynamics of soil nitrogen cycling and losses under Norway spruce logging residues on a clear-cut. For. Ecol. Manage. 449, 117444
  19. Törmänen,T. ym. 2018. How do logging residues of different tree species affect soil N cycling after final felling? For. Ecol. Manage. 427, 182-189.
  20. Puupolttoaineiden laatuohje VTT-M-07608-13
    https://www.vttresearch.com/sites/default/files/julkaisut/muut/2014/VTT-M-07608-13_2014_%20update.pdf(ulkoinen linkki)
  21. Kärhä, K. 2012. Comparison of two stump-lifting heads in final felling Norway spruce stand. Silva Fennica vol. 46 no. 4 article id 915.
    http://dx.doi.org/10.14214/sf.915(ulkoinen linkki)
  22. Routa, J., Kolström, M., Ruotsalainen, J., and Sikanen, L. 2015. Precision Measurement of Forest Harvesting Residue Moisture Change and Dry Matter Losses by Constant Weight Monitoring. International Journal of Forest Engineering, 26:71–83.
  23. Erber, G., Routa, J., Wilhelmsson, L., Raitila, J., Toiviainen, M., Riekkinen, J. & Sikanen, L. 2014. A prediction model prototype for estimating optimal storage duration and sorting. Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 297.
    http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2014/mwp297.htm(ulkoinen linkki)
  24. Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. & Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos.
    http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm(ulkoinen linkki)
  25. Piri, Tuula; Hamberg, Leena. 2015. Persistence and infectivity of Heterobasidion parviporum in Norway spruce root residuals following stump harvesting. Forest Ecology and Management 353: 49-58.
    https://doi.org/10.1016/j.foreco.2015.05.012(ulkoinen linkki)
  26. PEFC standardit
    https://pefc.fi/palvelut/standardit/(ulkoinen linkki)
  27. Suomen FSC standardi
    https://fi.fsc.org/fi-fi/sertifiointi/metssertifiointi/suomen-fsc-standardi(ulkoinen linkki)
  28. Saaristo, L. & Vanhatalo, K. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas. Tapion julkaisuja.
  29. Vrt. Keto-Tokoi, P. 2004. Pienvedet ja rantametsät. Teoksessa Kuuluvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M., Salpakivi-Salomaa, P. (toim.) Metsän kätköissä – Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Edita Publishing Oy. p. 292–305.
  30. Kubin, E., Murto, T., Kokko, A., Seppänen, R. & Kremsa, J. 2014. Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun valuma-aluetasoiset vaikutukset – koekenttien perustaminen ja alustavia tuloksia. Teoksessa Asikainen, A., Ilvesniemi, H. & Muhonen, T. (toim.). Bioenergiaa metsistä. Tutkimus- ja kehittämisohjelman keskeiset tulokset. Metlan työraportteja 289: 85–96.
  31. Lindberg,H., Heikkilä, T.V. & Vanha-Majamaa, I. 2011. Suomen metsien paloainekset – kohti parempaa tulen hallintaa. Vantaa. 104 s.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2294-4(ulkoinen linkki)
  32. Piri, T. ym. 2020. Does stump removal reduce pine weevil and other damage in Norway spruce regenerations? – Results of a 12-year monitoring period. For. Ecol. Manage. 465, 118098.
  33. Rahman, Abul. Viiri, Heli. Tikkanen, Olli-Pekka. (2018). Is stump removal for bioenergy production effective in reducing pine weevil (Hylobius abietis) and Hylastes spp. breeding and feeding activities at regeneration sites?. For. Ecol. Manage. 424, 184-190. 10.1016/j.foreco.2018.05.003.

Haku ja valikko

  • Suomeksi
  • På svenska

Aakkosellinen hakemisto

Metsänhoidon toimenpiteet

Metsätilan hoito

  • Tietoa metsänhoidon suosituksista
  • Saavutettavuusseloste
  • Käyttöehdot
  • Evästeilmoitus
  • Tietosuojaseloste
  • Kehittäjille