Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta
Energiapuun korjuu - Luonto
Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä, mutta energiapuun korjuu tuo luonnonhoitoon lisävaatimuksia esimerkiksi biomassan säästämistä koskien. Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon käytännöt ovat kiinteä osa normaalin metsänkäsittelyn rutiineja ja metsäammattilaisten osaamista. Luonnon monimuotoisuutta painotettaessa on kiinnitettävä erityishuomiota myös vesiensuojeluun.
Luontokohteet ja suojeltavat lajit
Luontokohteet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta. Niitä ovat yksittäiset maastonkohdat tai alueet, jotka erottuvat luonnonarvojen ja rakennepiirteiden puolesta selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Kohteet erottuvat ympäristöstä puulajiston, puuston rakenteen, muun kasvillisuuden, maaperän viljavuuden ja vesitalouden tai maaperän rakenteen ja maastonmuotojen osalta.
Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä metsänkäytön rajoituksia. Myös metsäsertifiointi asettaa rajoituksia luontokohteiden käsittelylle. Suositeltavaa on, että kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Luontokohde voidaan rajata metsänkäsittelyn ulkopuolelle, käsitellä tavallista varovaisemmin tai edistää tai ennallistaa monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä luonnonhoitotoimilla.
Luontokohteiden lisäksi metsänkäsittelyssä otetaan huomioon metsätalouden lajisuojelua koskeva lainsäädäntö. Esimerkiksi Luonnonsuojelulaki (1096/1996) kieltää Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen sekä IV(b) kasvilajien esiintymien hävittämisen. Lisäksi metsänkäsittelyssä on otettava huomioon erityisesti suojeltavat lajit, joista on säädetty luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997).
Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallissa esitetään ohjeet siitä, miten uhanalaisten lajien esiintymät turvataan. Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin vapaaehtoista.[Lähdeviite4]
Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet
Metsänomistaja voi merkittävästi edistää metsän monimuotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä kasvatettavaan puustoon liittyvät ominaisuudet, kuten lehtipuusekoitus ja alikasvos.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseen voi liittyä lakisääteinen velvoite silloin, kun ne sijoittuvat lain turvaamiin luontokohteisiin tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymispaikoille. Muilta osin rakennepiirteiden säilyttäminen on vapaaehtoista ja niiden lisäämisen taso perustuu metsänomistajan omiin tavoitteisiin.
Jättämällä säästö- ja lahopuita turvataan vanhoista elävistä puista ja lahopuista riippuvaisten lajien elinympäristöt. On tärkeää, että eri lajit löytävät elinalueeltaan jatkuvasti uusia sopivia elinympäristöjä edellisten säästöpuiden kuollessa ja lahotessa pois. Säästöpuilla on myös maiseman- ja riistanhoidollista merkitystä. Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa.
Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen suositeltavia yleisiä keinoja metsänkäsittelyssä
- Jätä ja säilytä kaikissa hakkuissa säästöpuita sekä säilytä laho- ja kolopuut ehjinä.
- Keskitä säästöpuut ensisijaisesti ryhmiin ja jätä ryhmät raivaamatta sekä harventamatta.
- Jätä myös järeitä säästöpuita.
- Jos alueella ei ole lahopuuta, voit tuottaa sitä tekopökkelöillä.
- Varo rikkomasta järeitä lahopuita ja vältä niiden yliajamista.
- Säilytä aikaisemmissa hakkuissa jätetyt säästöpuut.
- Säilytä monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet arvokkaissa elinympäristöissä ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoilla.
- Säilytä havupuustossa lehtipuita ja suosi sekapuustoisuutta metsän kasvatuksessa.
- Säästä tiheikköjä sekä alikasvosta ravinnoksi ja suojaksi eläimille.
- Hyödynnä puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset ja vaikeakulkuiset maastonkohdat, kuten kosteat painanteet ja vaihettumisvyöhykkeet, rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen kohteina.
Luontokohteiden luokittelu
Luontokohteisiin kuuluvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja muut huomionarvoiset luontokohteet. Osaan luontokohteista kohdistuu lakisääteisiä käytönrajoituksia, joiden voimassaolo riippuu säädöspohjasta. Esimerkiksi metsälaki rajoittaa 10 §:n mukaisten elinympäristöjen käsittelyä myös niissä tapauksissa, joissa kohteesta ei ole ennakkotietoa viranomaisella tai metsänomistajalla. Myös sertifiointistandardeissa on määritelty luontokohteita.
Pääluokka | Kohdelistaus, jossa luontokohde on kuvattu | Lakiperusteinen käytönrajoitus |
---|---|---|
Arvokkaat elinympäristöt1 (luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia) | Luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi (29 §). | Kyllä, jos ympäristöviranomainen on tehnyt rajauspäätöksen (ls laki 30 §). |
Metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö (metsälakikohteet). | Kyllä (metsälaki 10 §). | |
METSO-ohjelman mukainen elinympäristö. | Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi. | |
Uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi. | Ei. | |
Muut huomionarvoiset kohteet2 | Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä olevien luokkien edellytyksiä. | Vain seuraavissa tilanteissa: Ympäristöviranomainen on tehnyt luonnonsuojelulain lajisuojelusäädöksiin perustuvan rajauspäätöksen. Luontodirektiivi vaatii turvaamaan lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan (esim. liito-orava). Natura-alueen säädökset rajoittavat metsänkäsittelyä kohteella. |
1Arvokkaat elinympäristöt
Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, joissa vaateliaiden, harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintyminen on todennäköisintä, kutsutaan arvokkaiksi elinympäristöiksi. Kohteet voidaan tunnistaa tiettyjen ominaisuuksiensa perusteella. Ominaisuudet muodostuvat poikkeavasta maaperästä, maastonmuodosta, vesitaloudesta, ravinteisuudesta, kasvillisuudesta tai puuston rakenteesta sekä näiden erilaisista yhdistelmistä. Arvokas elinympäristö on kasvupaikkana usein ravinteisuus- tai kosteusvaihtelun ääripäässä, kuten karu, rehevä, kostea tai kuiva. Puuston poikkeavuus liittyy kasvuolosuhteisiin tai vähäiseen metsätalouskäyttöön. Kohteen laajuus vaihtelee tapauskohtaisesti pienestä laikusta yhtenäiseen metsikköön.
2Muut huomionarvoiset luontokohteet
Arvokkaiden elinympäristöjen lisäksi talousmetsissä on joukko muita huomionarvoisia luontokohteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi pienialaiset kosteikkopainanteet, puustoiset perinneympäristöt sekä metsän ja suon tai metsän ja pellon väliset vaihettumisvyöhykkeet. Ne ovat aina luonnonhoidon tavoitteiden kannalta huomionarvoisia. Lisäksi luokkaan sisältyvät kohteet, joissa on todettavissa joitakin arvokkaalle elinympäristölle tyypillisiä ominaisuuksia, mutta joita ei aikaisemmista käsittelytoimenpiteistä johtuen voida pitää luonnontilaisina tai sen kaltaisina. Esimerkiksi luonnontilaisen purouoman lähiympäristö on huomionarvoinen luontokohde, vaikka sen puusto olisi viljelty, nuori kasvatusmetsä.
Uudistusalan energiapuun korjuu - Luonto
Hakkuutähteen ja kantojen korjuussa korostuvat biomassan säästämisen lisäksi erityiskohteiden rajaus ja vesiensuojelu. Uudistusalan biomassan säästämistä koskevat suositukset on esitetty korjuun toteutuksen kuvauksissa.
Luonnon- ja riistanhoidon edistäminen uudistusalan energiapuun korjuussa
- Kantojen korjuu rajataan siten, että säästö- ja lahopuiden ympärille jää vähintään 3 metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä.
- Korjuualan ja sitä reunustavan kasvatusmetsän väliin jätetään vähintään 3 metrin levyinen vyöhyke, jolla maanpinta säilyy ehjänä.
- Korjuualojen järeitä (yli 10 cm paksuja) maa- ja pystylahopuita*) tai yksittäisiä tuulenkaatoja ei korjata, ja niiden vahingoittamista vältetään.
- Mikäli kuollutta maapuuta on hakkuualalla niin paljon, että se haittaa tuntuvasti energiapuun korjuuta ja metsänuudistamistöitä, maalahopuita voidaan siirtää muodostelmiin sopiviin maastonkohtiin, esimerkiksi säästöpuuryhmän yhteyteen.
- Männyn ja koivun kookkaita latvuksia on suositeltavaa säästää korjuun yhteydessä. Haavan hakkuutähteitä ei ole suositeltavaa korjata lainkaan.
*) Tässä yhteydessä lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta, tuoretta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).
Energiapuun korjuu - Virkistys
Energiapuun korjuussa nuoressa kasvatusmetsässä jätetään korjaamatta mahdolliset uudistamishakkuussa ja raivauksessa jätetyt riistatiheiköt. Käsittelemättömät alueet ovat hyödyllisiä myös monien marjojen ja ruokasienten menestymiselle. Hakkuutähteen korjuu parantaa virkistykäyttämahdollisuuksia, mutta kantojen korjuu voi aiheuttaa haittoja.
Kasvatushakkuiden energiapuun korjuu
Metsikköön jätetään aina riistatiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa riistatiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle.
Ennakkoraivaus tehdään, mikäli se on välttämätöntä koneellisen korjuun kannalta. Se toteutetaan näkemäraivauksena, joka parantaa hakkuukoneenkuljettajan näkymää, mutta ei alenna merkittävästi energiapuukertymää.
Ajourat suunnitellaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman hyvin ehjänä. Myös riistatiheiköt jätetään suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan ajourien ulkopuolelle. Hoitamattomilla kohteilla esiintyy usein runsaasti energiapuuksi käyttökelpoista lehtipuustoa. Tarpeetonta siistimistä tulee harvennusten yhteydessä kuitenkin välttää sekä monimuotoisuuden että riistan kannalta. Monimuotoisuudelle tärkeistä lehtipuista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltava säilyttää. Riistaa painottavan metsänomistajan kannattaa lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheiköitä sopiviin kohtiin.
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu
Hakkuutähteen korjuu helpottaa maastossa liikkumista. Tämä parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia hakkuun jälkeen.
Uudistusalan kantojen korjuu rikkoo maanpintaa ja paljastaa kivennäismaata, mikä hidastaa kasvullisesti lisääntyvien kasvien, kuten mustikan palautumista. Kantojen korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei tunneta. Metsänomistaja päättää kantojen korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja haittoja. Kantojen korjuuseen liittyy riistaa suosivan metsänomistajan kannalta riskejä, joiden huomioon ottaminen on tärkeää riistametsänhoidon erityisalueilla sekä kohteissa, joissa kasvaa runsasta mustikanvarvustoa. Mikäli kantoja korjataan, on riistan kannalta suositeltavaa säästää kantoja uudistusalueen runsasvarpuisiin kohtiin.
Energiapuun korjuu uudistusaloilta - Ilmastonmuutoksen hillintä
Uudistushakkuualoilta voidaan korjata energiapuuksi hakkuutähteitä ja kantoja. Kantojen korjuu edellyttää käytännössä myös hakkuutähteen korjuuta. Hakkuutähteiden ja kantojen energiakäytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, ja hillitä siten ilmastonmuutosta. Poltettaessa puussa oleva hiili kuitenkin vapautuu välittömästi verrattuna lahoamiseen. Kantojen korjuu vähentää järeään puuhun, pitkäaikaisesti varastoituneen hiilen määrää.
Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa
Uudistusaloilla energiapuun korjuun vaikutukset puuston hiilivarastoon ovat sitä merkityksellisempiä mitä järeämpää puuta korjataan. Järeä puu lahoaa hitaammin ja varastoi siten hiiltä pienempiläpimittaista puuta pidempään[Lähdeviite5][Lähdeviite6]. Puuaineksen hajoaminen on Etelä-Suomeen verrattuna hieman hitaampaa Pohjois-Suomessa, joten siellä metsäbiomassoihin sitoutunut hiili varastoituu pidempään. Tutkimusten mukaan 50 vuoden jälkeen hakkuutähteiden hiilivarastosta oli jäljellä keskimäärin 5 prosenttia Etelä-Suomessa ja 10 prosenttia Pohjois-Suomessa. Kantojen hiilivarastosta oli jäljellä 50 vuoden jälkeen keskimäärin 40 prosenttia Etelä-Suomessa ja keskimäärin 50 prosenttia Pohjois-Suomessa.[Lähdeviite7]
Lahoamiseen vaikuttaa myös puulaji[Lähdeviite8]. Havupuuaines lahoaa hitaammin,[Lähdeviite9] jolloin hiili varastoituu siihen lehtipuuainesta pidempään.
Hakkuutähteen korjaaminen helpottaa uudistusalan maanmuokkausta ja viljelytöitä. Myös luontainen taimettuminen ja taimien elossa säilyminen paranee, mikä lisää lyhyellä aikavälillä puuston hiilensidontaa.
Korjuussa metsästä poistetaan orgaanista ainesta ja ravinteita. Taimien ravinteiden tarve on pientä, joten on arvioitu, että korjuun aiheuttaman ravinnehävikin vaikutus taimikon kasvuun on vähäinen. Tarvetta täyttää metsään jäävä hakkuutähde, jota suositellaan säästettäväksi noin 30 % kokonaismäärästä. Pitkällä aikavälillä hakkuutähteen korjuu voi heikentää puuston kasvua ja sitä kautta hiilensidontaa johtuen poistuvista ravinteista. Tutkimustulokset kasvun heikkenemisestä eivät ole yhteneväisiä. Kantojen korjuulla ei ole havaittu kasvua heikentävää vaikutusta[Lähdeviite10].
Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen
Uudistusalojen energiapuunkorjuun maaperävaikutuksen suuruudesta on vaihtelevia tutkimustuloksia ja tiedot etenkin pitkän ajan vaikutuksista ovat puutteellisia[Lähdeviite11][Lähdeviite12][Lähdeviite10][Lähdeviite13].
Hakkuutähteiden ja kantojen korjuu vähentää orgaanisen aineen määrää, jolloin hiilisyöte eli hiilen lisäys maaperään vähenee. Kantojen korjuu voi hieman lisätä metsämaan hiilen hajotusta ja hiilipäästöjä.[Lähdeviite14][Lähdeviite10][Lähdeviite15][Lähdeviite16]
Jos hakkuutähteet jätetään korjaamatta, metsämaassa tapahtuva hajotustoiminta vilkastuu metsänpohjalle jäävien hakkuutähdekasojen alla[Lähdeviite17]. Tämä voi lyhytaikaisesti lisätä metsämaan hiilidioksidipäästöjä.
Vaikutukset muihin kasvihuonekaasupäästöihin
Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset muiden kasvihuonekaasujen muodostumiseen ovat todennäköisesti pieniä. Typpioksiduulipäästöt voivat lyhytaikaisesti lisääntyä maastoon jäävien hakkuutähdekasojen alla. Siten hakkuutähteen korjaamisella voidaan saada positiivisia vaikutuksia, vaikka hiilivaraston kasvu pienenisikin. [Lähdeviite18][Lähdeviite19]