Siirry pääsisältöön
  • Suomeksi
  • På svenska
Aakkosellinen hakemistoMetsänhoidon suositusten sanastoMetsänhoidon toimenpiteetMetsätilan hoito
Selaa

Lannoitus turvemaalla

  • På svenska
Tallenna PDF

Suositusta päivitetty 20.11.2026 — Tutustu päivityksiin

Kuvaus
Päätöksenteko
Toteutus
Yleistietoa

Puuston kasvu riippuu ympäristöolosuhteista sekä maaperän ominaisuuksista. Metsänlannoituksen tavoitteena on parantaa puuston kasvua ja elinvoimaisuutta lisäämällä niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden, ja samalla lisätä metsätalouden kannattavuutta. Terveyslannoituksella korjataan ravinne-epätasapainoa, jota turvemailla esiintyy laajasti. 

Tuhkalannoitus käynnissä männikössä
Runsastyppisten kaliumin ja fosforin puutoksesta kärsivien turvemaiden tuhkalannoitus on erityisen kannattavaa. Taloudellisin levitys on maastalevitys, mikä onnistuu varmimmin maan ollessa roudassa. Kuva: © Pentti Väisänen.

Lannoitus on kustannustehokas keino nopeuttaa nuoren tai varttuneen hoidetun havupuuvaltaisen kasvatusmetsän kasvua ja järeytymistä. Metsänomistaja voi lannoittamalla lisätä puuston hiilensidontaa ja puuntuotosta sekä parantaa metsätalouden kannattavuutta. Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran. 

Ojitetuilla turvemailla voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta tuhkalannoituksella, sillä se lisää puuston kasvua ja haihduntaa[Lähdeviite1].

Turvemailla käytetään lannoituksessa yleisesti tuhkaa, koska lannoitekelpoiset tuhkatuotteet sisältävät turvemailta puuttuvaa fosforia ja kaliumia. 

Takaisin alkuun

Turvemaiden ravinne-epätasapaino on yleistä

Puut käyttävät kasvaessaan ravinteita tietyissä suhteissa. Mikäli kasvualustassa on käyttökelpoisessa muodossa olevia ravinteita eri suhteissa puiden tarpeeseen nähden, puhutaan kasvualustan ravinne-epätasapainosta. Se haittaa puiden kasvua. 

Turvemailla ravinne-epätasapainossa on useimmiten kyse siitä, että fosforia (P), kaliumia (K) ja myös booria (B) on liian vähän turpeen typen (N) määrään verrattuna. Varsinkin kaliumia ja fosforia tarvitaan lisää, jotta puusto pystyy saavuttamaan kasvupaikalle ominaisen ja puille käyttökelpoisessa muodossa olevan typen mahdollistaman kasvun tason. 

Tyypilliset kohteet ovat paksuturpeisia

Kaliumin ja fosforin niukkuus on yleisintä paksuturpeisilla II-tyypin turvekankailla, jotka ovat ojituksen jälkeen kehittyneet alun perin märistä avosoista tai niin sanotuista vähäpuustoisista sekatyypin soista. Seuraavassa taulukossa[Lähdeviite2] on kuvattu ravinnepuutosten yleisyyttä erilaisilla turvemaiden kasvupaikoilla.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Ravinnepuutosten yleisyys (neulasanalyysin perusteella % havainnoista, n=494) mäntyvaltaisilla ei peruslannoitetuilla turvekankailla 30–40 vuotta ojituksen jälkeen. Aikanaan PK-lannoitetuilla soilla ei pääsääntöisesti ole tarvetta fosforin lisäämiseen kiertoajan aikana, mutta kaliumista voi olla ankara pula.
Alkuperäinen suotyyppiTurvekangastyyppiKohteet, joilla puutosta, %
FosforiKaliumBoori
Aito rämePtkg I, Vtkg3672
Sekatyypin rämeMtkg II, Ptkg II553810
(Vtkg)50184
Entinen avosuoMtkg II76545
Ptkg II, (Vtkg)68343

Boorista (B) voi tulla pulaa niin kivennäis- kuin turvemailla. Boorinpuutosta esiintyy kaikilla puulajeillamme.

  • Boorinpuutos aiheuttaa puustossa häiriöitä aineenvaihdunnassa ja juurenkärjissä. Puutoksesta kärsivien puiden kärkisilmut voivat kehittyä puutteellisesti tai kuolla. Boorinpuutos ilmenee puissa esimerkiksi monilatvaisuutena tai pensasmaisena rakenteena. Viat runkopuussa heikentävät puun hyödyntämistä sahatukkina. 
  • Puutos ei välttämättä ilmene metsikössä kauttaaltaan, vaan esimerkiksi vain osassa puista. Vakavissa puutostapauksissa kasvuhäiriöt jatkuvat toistuvasti ja kasvuhäiriö voi kestää kymmeniä vuosia, jos ravinne-epätasapainoa ei korjata. 
  • Boorilannoituksella ei voida poistaa jo syntyneitä poikaoksia tai mutkia rungossa. Kasvuhäiriön yläpuolella oleva rungonosa voi kuitenkin kasvaa lannoituksen jälkeen normaalisti, jolloin sitä voidaan hyödyntää myös tukkina.

Jos suo on ollut jo ennen ojitusta puustoinen, ravinne-epätasapaino on harvinaisempaa kuin alkujaan vähäpuustoisilla soilla tai avosoilla. Kohteilla missä ravinnepuutoksen oireita ei ole, lannoituksen tuoma hyöty jää vähäisemmäksi.

Terveyslannoitus on kaliumin saatavuuden ja siten puuntuotannon varmistamiseksi yleisesti tarpeen paksuturpeisilla turvemailla[Lähdeviite3]. Koska puut kierrättävät ravinteita eri osissaan varsin tehokkaasti[Lähdeviite4],  puiden kasvu ei aina kärsi, vaikka turpeessa olisi vain vähän kaliumia. Kun puusto uudistetaan, niin samalla poistuu ravinteita. Hakkuutähteistä kasvualustaan liukeneva kalium auttaa uutta puusukupolvea, mutta huuhtoutuu herkästi pois, mikä lisää ravinne-epätasapainon riskiä.[Lähdeviite5] Siksi melko pian uudistamisen jälkeen uudella puusukupolvella voi ilmetä kaliumin puutosoireita. Tämä saattaa koskea kaikkia paksuturpeisia kohteita, myös ykköstyypin.[Lähdeviite6]

Lue lisää turvekankaista ja niiden tyypeistä ja kasvupaikkaluokista(ulkoinen linkki).

Takaisin alkuun

Lannoitevaikutuksen kesto turvemailla

  • Terveyslannoituksen lannoitusvaikutus ojitetuilla turvemailla tuhkalannoituksena on kivennäismaiden lannoituksia pidempi, lannoitteesta riippuen 15–30 vuotta tai jopa pidempi, riippuen eritoten kaliumin määrästä[Lähdeviite7][Lähdeviite3][Lähdeviite8]. Yhdellä lannoituksella saadaan puustolle tarvittu fosforin määrä vuosikymmeniksi kuntoon. Puiden kaliumin saannin turvaaminen voi edellyttää uusintalannoitusta puuston kiertoaikana. Kaliumin riittävyys on viljavien ojitusalueiden puunkasvatuksen suurin ravinnetaloudellinen haaste.[Lähdeviite3]  
  • Turvemaiden lannoitusvaikutus ilmenee aluksi hitaasti, ja lisäkasvun maksimi ajoittuu 10–20 vuoden päähän lannoituksesta. Pohjois-Suomessa tämä tapahtuu hitaammin [Lähdeviite9].
     
  • Turvemaan terveyslannoituksessa voidaan kaliumin ja fosforin puutoksen ohella korjata myös boorinpuute. Booria voidaan lisätä osana tuhkalannoitusta tai tarvittaessa erikseen. Puhdas puutuhka sisältää myös booria. Kaikki markkinoiden tuhkapohjaiset lannoitteet eivät nykyisin sisällä booria, jolloin erillinen boorilannoitus voi olla tarpeen.
  • Boorin lisääminen nostaa neulasten booripitoisuutta nopeasti, mutta kasvuvaikutuksen ilmenimiseen voi kulua 2-4 vuotta. Boorilannoituksen vaikutusaika voi olla jopa yli 20 vuotta. Kasvuhäiriöitä voi kuitenkin ilmetä uudelleen jopa viiden vuoden jälkeen lannoituksesta. Tämän ilmiön syitä ei ole ole tutkittu kattavasti.
  • Pellonmetsityskohteella, jossa boorinpuutos on vahva, uusi boorilannoitus voi olla tarpeen jo 15 vuoden kulutta edellisestä lannoituksesta

 

Takaisin alkuun

Lannoituksella tavoiteltava lisäkasvu turvemailla

Turvemailla keskimääräinen PK- tai tuhkalannoituksen tuottaman pitkän ajan kasvunlisäys runsastyppisen turvemaiden MtkgII, PtkgII-männiköissä on  1–3 m³/ha/v kasvupaikasta riippuen[Lähdeviite10][Lähdeviite7][Lähdeviite10][Lähdeviite11][Lähdeviite12]. Kasvunlisäyksen vaihtelu riippuu myös ennen lannoitusta vallinneista ravinnesuhteista. Lisäkasvu on vähäinen, kun kaliumin ja fosforin pitoisuus neulasissa ennen lannoitusta on hyvä tai tyydyttävä.

Suurimmat kasvunlisäykset lannoituksesta saavutetaan silloin, kun kaliumista ja fosforista on ankara puutos (ks. Taulukko otsikon Turvemaiden ravinne-epätasapaino on yleistä alta). Tällöin kasvupaikan ravinnetilan muutos vastaa kasvupaikan paranemista yhdellä tai kahdella luokalla.

Yleisesti ottaen, mitä runsastyppisempi suo on ja mitä epätasapainoisempi puuston ravinnetila on typen ja muiden ravinteiden suhteen, sitä suurempi on lannoituksen tuottama absoluuttinen ja suhteellinen lisäkasvu [Lähdeviite13].

Lannoitushyötyjen voidaan odottaa paranevan ilmaston lämpenemisen myötä etenkin Pohjois-Suomessa, jossa maaperän alhaisemmat lämpötilat rajoittavat myös puuston kasvua.

Boorilannoitus

Boorinpuutoksen korjaaminen lannoituksella vähentää kasvuhäiriöiden määrää ja parantaa etenkin pituuskehitystä. Lannoitus myös ehkäisee laatuvikojen syntymistä, mikä vaikuttaa puuston tukkipuuosuuden määrään. Läpimitan kasvu taas ei yleensä muutu.[3](ulkoinen linkki)[4](ulkoinen linkki)[5](ulkoinen linkki) 

Boorilannoituksen vaikutuksesta puuston tilavuuskasvuun ei ole selvää tutkimusnäyttöä, mutta viitteitä lisääntyneestä tilavuuskasvusta on. Boorilannoitus parantaa puuston pituuskasvua, joka lisää näin myös tilavuuskasvua. 

Takaisin alkuun

Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet. 

Lannoitus turvemaalla - Talous

Metsänlannoitus on taloudellisesti yksi kannattavimmista metsätalouden investoinneista. Lannoituksilla voidaan tuottaa enemmän käyttöpuuta, nopeuttaa puiden järeytymistä. Nopeampi järeytyminen mahdollistaa lyhyemmän kiertoajan eli hakkuiden aikaistamisen. Investointi on muihin metsänhoitotöihin verrattuna suhteellisen lyhytaikainen, sillä lisätuotto realisoituu pääosin jo seuraavassa hakkuussa.

Takaisin alkuun

Turvemailla ravinnepuutokset ovat yleisiä

Ravinnepuutokset ovat turvemailla kivennäismaita yleisempiä. Niiden korjaaminen on keskeinen keino taata ojitettujen turvemaiden puustojen suotuisa kehitys ja lisätä tuottoa. Suometsien terveyslannoituksella sisäinen korko vaihtelee 5-20 prosentin välillä maan typpitasosta ja ravinne-epätasapainon voimakkuudesta riippuen. Fosforin, kaliumin ja boorin puutteen korjaava lannoitus on tällöin hyvin kannattavaa. Eritoten paksuturpeisilla turvemailla terveyslannoitus on yleisesti tarpeen ojituksen jälkeisen toisen sukupolven puustolle, mikäli puuntuotanto on ensisijainen tavoite.

Takaisin alkuun

Odotettava tuotto

Turvemaiden lannoitukset ovat taloudellisesti kannattavia oikein valituilla kohteilla. Esimerkiksi varttuneen suometsän PK-lannoitus (fosfori ja kalium) tai tuhkalannoitus tuottaa 15–20 vuodessa parhaimmillaan yli 10 prosentin sisäisen koron.

Taloudelliseen tuottoon vaikuttaa keskeisesti lannoituksen tuoton realisoitumiseen eli seuraaviin hakkuisiin kuluva aika. Tuottoon vaikuttaa myös lannoituksen hinta ja kohteen lähtötilanne sekä lannoitusvaikutus puustoon ja sen kasvuun. Terveyslannoituksiin on saatavilla metsätalouden kannustejärjestelmän tukia, jotka parantavat kannattavuutta. 

Takaisin alkuun

Nuorten puustojen lannoitus turvemaalla voi olla kannattavaa

Lannoitus on kannattavaa tehdä heti, kun kohteen ravinnepuutoksen riski on korostunut. Turvemaa puustot jo varttuneista taimikoista lähtien, eritoten II-tyypin turvekankailla (MtkgII-VatkgII[Lähdeviite8]), hyötyvät lannoituksesta.  Joillakin turvemaakasvupaikoilla kaliumin puutosta voi esiintyä jo pienissä taimikoissa, mikä voi jopa pysäyttää varsinkin kuusen taimikon varttumisen. Turvemaan taimikon tuhkalannoitus voikin olla taloudellisesti järkevä toimenpide, sillä se lisää kasvua voimakkaasti ja vaikutus kestää vuosikymmeniä.[Lähdeviite14][Lähdeviite8]

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

KohdeRunsastyppinen, fosforin ja kaliumin puutoksesta kärsivä ojitettu puolukkaturvekangas Keski-Pohjanmaalla
PuustoMäntyvaltainen, 55-vuotias kasvatusmetsä
Valtapituus: 14,5 metriä
Pohjapinta-ala: 27,5 m³/ha
Käsittelyvaihtoehto 1Harvennus ja PK-lannoitus 55 v. + harvennus 70 v. + päätehakkuu 90 v. 
Päätehakkuukeskiläpimitta 23 cm
Käsittelyvaihtoehto 2

Harvennus 55 v. + harvennus 75 v. + päätehakkuu 105 v.   

Päätehakkuukeskiläpimitta 23 cm

Tulos käsittelyvaihtoehto 1Ainespuukertymä: 400 m³/ha, josta tukkipuuta 175 m³/ha
Tulos käsittelyvaihtoehto 2Ainespuukertymä: 390 m³/ha, josta tukkipuuta 165 m³/ha

Esimerkin taloustulokset - nettotulojen nykyarvot (NPV) - on laskettu kahdella korkokannalla (3 % ja 5 %) käyttäen tilastoituja toteutuneita kantohintoja ja lannoituskustannusta 400 €/ha. Lannoitus paransi merkittävästi nettotulojen nykyarvoa eli oli molemmilla korkokannoilla tarkasteltuna hyvin kannattavaa. Oikein valituilla kohteilla käytettynä suometsän lannoitus on siis erittäin kilpailukykyinen investointivaihtoehto.  

Päätelmiä: 

  • Oikea kohdevalinta on lannoituksen kannattavuuden ja sen aikaansaaman lisäkasvun kannalta kaiken a ja o.  
  • Suometsien kannattavimpia lannoituskohteita ovat ravinne-epätasapainosta kärsivät, runsastyppisillä ojitetuilla turvekankailla kasvavat havupuuvaltaiset metsät.  
  • Suometsän lannoituksella voi lyhentää metsikön kiertoaikaa ja saada samalla runsaammat ja enemmän tukkipuuta sisältävät hakkuukertymät.  
  • Hyvillä kohteilla suometsien lannoituksen kannattavuus kestää varsin paljon puun hinnan ja lannoituskustannusten vaihtelua. Toisin sanoen investointiin sisältyvä riski on kohtuullisen vähäinen. 

Lähde: Ahtikoski, A., Luke

PK-lannoituksella ja ilman lannoitusta kasvatettavan puuston ennustettu tilavuuskehitys ja kasvatusaika.
Nettotulojen nykyarvo, €/ha, laskettuna 55 ikävuodesta päätehakkuuikään (lannoittaen 90 v, ilman lannoitusta 105 v). Laskentakorkona on käytetty 3 % ja 5 %.
Takaisin alkuun

Typpilannoitus harvoin kannattavaa turvemailla

Typpilannoituksella saadut kasvureaktiot ovat turvemailla melko vaatimattomia, vaikka puiden ravinnetila typen osalta olisi välttävä tai heikohko. Typpilannoituksen vaikutus jää myös varsin lyhytaikaiseksi, 6–10 vuoteen. Sen vuoksi typpilannoituksen kannattavuus suometsien puunkasvatuksessa on yleensä huono. Typpilannoitus voi olla taloudellisesti perusteltua vain karuhkoilla ohutturpeisilla puolukka- ja varputurvekankailla noin kymmenen vuotta ennen päätehakkuuta. 

Boorilannoitus – Talous

Ravinne-epätasapainoa korjaava boorilannoitus kannattaa tehdä ennen pituuskasvun heikentymistä ja laatutappioiden syntymistä. Terveyslannoitukseen voi olla mahdollista saada Metka-tukea. Tukea on saatavissa vain todetun ravinnehäiriön korjaamiseen. Tukiehtoihin on syytä tutusta ennen lannoitusta. Boorilannoituksen tekeminen oikeilla kohteilla on taloudellista kannattavaa myös ilman tukea.

Takaisin alkuun

Riskikohteita kannattaa lannoittaa ennakoiden

Boorinpuutoksen todennäköisyyttä voidaan arvioida kasvupaikkatyypin, kohteen käyttöhistorian, viereisten metsiköiden booritilanteen ja maantieteellisen sijainnin avulla. Puutosriski on tavallista suurempi esimerkiksi entisillä maatalousmailla.

  • Uudistusaloilla boorilannoitus voidaan tehdä jo uudistamistöiden yhteydessä, mikäli boorinpuutosta pidetään todennäköisenä esimerkiksi hakatussa puustossa havaittujen puutosoireiden tai viereisten metsien perusteella perusteella.
  • Taimikot sekä nuoret kasvatusmetsät ovat perusteltuja boorilannoituskohteita, jos niissä tiedetään olevan boorinpuutosta tai sitä pidetään todennäköisenä. 
Takaisin alkuun

Lannoitus kohteilla, joilla havaittu boorinpuutosta

Boorilannoitus kannattaa tehdä mahdollisimman pian oireiden ilmaannuttua. Varsinkin nuori puusto toipuu hyvään kasvuun. Jo syntyneitä laatuvikoja lannoittamalla ei voida poistaa, mutta laatuvian yläpuolinen rungonosa voi kasvaa normaalisti.

Varttuneiden metsien boorilannoitus voi olla perusteltua, jos puusto on laadultaan kasvatuskelpoista. Uudistuskypsissä metsissä boorilannoitus on perusteltua tehdä uudistushakkuun jälkeen seuraavan puusukupolven hyväksi.  

Boorinpuutoksen aiheuttama poikaoksa heikentää runkopuun laatua, jolloin rungonosasta ei saada tehtyä hakkuussa sahatukkia vaan se päätyy kuitu- tai energiapuuksi. Kuva: © Markku Remes

Lannoitus - Luonto

Lannoituksen ympäristöriskejä ovat ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoituminen. Näitä riskejä minimoidaan huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä tarkoittaa lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan sekä ajoituksen tarkoituksenmukaista valintaa.

Takaisin alkuun

Kivennäismailla huuhtoumariski heti lannoituksen jälkeen

Kivennäismailla typpilannoituksen aiheuttama huuhtoumariski on suurin kahtena ensimmäisenä vuotena lannoituksen jälkeen. Vesistöjen rehevyyttä säätelevistä ravinteista merkittävin on fosfori. Fosforilannoitteiden käyttö kivennäismailla ei merkittävästi lisää vesistöjen fosforikuormitusta, koska fosfaatti sitoutuu kemiallisesti maaperään.

Takaisin alkuun

Turvemailla huolehditaan vesistöistä suojavyöhykkeillä

Turvemailla lannoitusten kohdistaminen parhaan kasvunlisän tuottaville kohteille on erityisen tärkeää niin taloudellisista kuin ympäristönhoidollisista syistä. Runsastyppisille soille tehtävät lannoitukset fosforilla ja kaliumilla ovat selvästi kannattavimpia, eivätkä ne aiheuta merkittävää riskiä ravinteiden huuhtoutumisesta vesistöön tai pohjaveteen. Lannoitusalalta huuhtoutuvien ravinteiden pääsy ojitetuilta kohteilta vesistöihin estetään tehokkaimmin käyttämällä pintavalutukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä. 

Metsälannoituksessa käytettävällä tuhkalla on oltava lannoiteasetuksen edellyttämä tuoteseloste, jotta suositeltavia ja ympäristön kannalta turvallisiksi arvioituja raskasmetallipitoisuuksia ei ylitetä. Tuhkalannoitteen sisältämät ravinteet ja raskasmetallipitoisuudet on tiedettävä aina ennen levitystä myös oikean levitysmäärän arvioimiseksi.

Lannoitus turvemaalla - Ilmasto

Turvemaiden lannoituksilla parannetaan puuston kasvua, joka kärsii ravinne-epätasapainosta. Puusto reagoi lannoitukseen lisäämällä neulasmäärää, jolloin yhteyttäminen lisääntyy ja puuston kasvu paranee, samalla puusto haihduttaa enemmän vettä, jolloin ojien kunnostuksen tarve vähenee. Turvemailla lannoituksen vaikutukset eivät ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yksiselitteiset. 

Takaisin alkuun

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Lannoituksella lisätään puuston kasvua ja hiilensidontaa.[Lähdeviite15] Turvemaiden tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua pitkäkestoisesti 1–3 m³  hehtaarilla vuodessa 20–30 vuoden ajan.[Lähdeviite16] Lannoituskokeissa tuhkan käytöllä on voitu nostaa puuston kasvun tasoa 1,3–9-kertaiseksi 25–50 vuoden ajaksi[Lähdeviite17].

Lannoitteiden tuotannon, kuljetuksen ja levityksen yhteenlaskettu hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin maanpäällisen biomassan eli käytettävään puustoon sitoutuvan hiilen määrä. Alla olevassa laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Varsinkin turvemaalla lannoitus voi vähentää maaperän hiilinielua.[Lähdeviite18]

Lannoitteiden tuotannon ja levityksen elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ovat pieniä verrattuna niillä aikaansaatuun hiilensidonnan lisäykseen puustossa yhdellä lannoituskerralla turve- ja kivennäismaalla. Rakeistus ja Kovetus (tuhkalannoitus 3500 kg/ha) ja Mineraalilannoite, P-K (esim. aiemmin Suometsän Y1 600kg/ha) ovat turvemaille toteutettuja lannoituksia, joiden vaikutusaika on yli 20 vuotta. Mineraalilannoite, N (typpeä 150 kg/ha) on kivennäismaa lannoitus, jonka vaikutusaika on tuhkalannoituksia lyhyempi noin 8 vuotta. Kuvan perusteena olevassa laskennassa ei ole huomioitu maaperän hiilitasetta. Lähde: VaMeLa-hanke
Takaisin alkuun

Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Turvemailla suurin hiilivarasto sijaitsee maaperässä eli turpeessa. Turvekerroksen paksuuden kasvaessa myös hiilen määrä on suurempi. Soiden ojittaminen ja siitä seurannut vedenpinnan lasku on kiihdyttänyt turpeen hajoamista.

Lannoituksen vaikutuksesta maanpäällisen biomassan tuotos ja karikesato kasvavat, joten orgaanista ainetta tulee maahan enemmän. Lannoitus voi kiihdyttää turpeen hajoamista, kun voimistunut puusto haihduttaa aiempaa enemmän vettä, mikä kuivattaa turvekerrosta aiempaa syvemmälle.  

Lannoituskokeissa on turvemaiden maaperän hiilivaraston hajoamisesta vaihtelevia tuloksia, johtuen mahdollisesti enemmän vedenpinnan tasosta kuin lannoituksen vaikutuksesta. Eri tekijöiden vaikutusta turvemaiden hiilitaseeseen selvitetään käynnissä olevissa tutkimuksissa.

Turvemailla lannoituksen aikaansaama puuston kasvunlisäys on kuitenkin suurempi kuin maaperän hiilidioksidipäästöt lyhyellä aikavälillä. Tämä viittaa siihen, että lannoituksella on ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus ainakin lyhyellä vuosikymmenen aika-asteikolla.[Lähdeviite19]

Takaisin alkuun

Kasvihuonekaasut

Turvemailla käytetään typettömiä lannoitteita, eikä lannoituksen ole havaittu aiheuttavan typpioksiduulipäästöjä. Koska tuhkalannoitus alentaa vedenpinnantasoa turpeessa, vaikuttaa se yleensä maaperän metaanipäästöihin vähentävästi. Kuitenkin turpeen hajoamisesta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen on havaittu usein lisääntyvän.[Lähdeviite19]

Takaisin alkuun

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt. 

Turvemaiden lannoituskohteen valinta

Ojitettujen turvemaiden ravinnetalous poikkeaa kivennäismaista, ja niillä puuston kasvua rajoittavaa ravinne-epätasapainoa esiintyy laajasti. Turvemailla puuston kasvua rajoittavat ensisijaisesti fosforin, kaliumin ja hivenaineista boorin puute. Typen määrä vaihtelee turvemaissa paljon jopa samalla alueella. 

Nuorta männikköä tuhkalannoituksen jälkeen. Kasvu on parantunut huomattavasti ja vaikutus kestää vuosikymmeniä. Kuva: © Pentti Väisänen.
Takaisin alkuun

Lannoituskohteen valinta turvemailla

Turvemailla yleisesti esiintyvän ravinne-epätasapainon vuoksi tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua ja hiilensidontaa. Turvemaan lannoitus voidaan tehdä kaikissa puuston kehitysvaiheissa.

Ravinne-epätasapaino on yleistä erityisesti paksuturpeisilla II-tyypin puolukka- ja mustikkaturvekankailla sekä joskus myös paksuturpeisilla ruohoturvekankailla. Ohutturpeisilla kohteilla voi myös esiintyä ravinne-epätasapainoa, mikäli turpeen alla oleva pohjamaa on karkeaa. Myös varputurvekankailla terveyslannoitus kannattaa. 

  • Paksuturpeisilla turvekankailla, jotka ovat kehittyneet alkujaan vähäpuustoisista tai avoimista soista ojituksen jälkeen, on hyvät edellytykset tuhkalannoituksille.
  • Ohutturpeiset turvekankaat vastaavat pikemminkin kivennäismaita, sillä puuston juuret ulottuvat pohjamaahan. Ohutturpeisilla kohteilla voi kuitenkin esiintyä kaliumin puutosta.
  • Aiemmin lannoitettuja kohteita voi olla tarpeen lannoittaa uudelleen ravinteiden saatavuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi kaliumin puutos voi alkaa rajoittaa puiden kasvua 20–30 vuoden kuluttua lannoituksesta etenkin avosoista tai sekatyypin soista kehittyneillä turvekankailla.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Turvemaiden lannoituksen edellytykset ja muut huomioitavat tekijät
PääpuulajiMänty, Kuusi
KasvupaikkatyyppiRhtkg, Mtkg, Ptkg, Vatkg, eritoten II-tyypit
Turvekerroksen paksuusPaksuturpeiset >30 cm turvetta
KehitysluokkaPuusto pienestä taimikosta1 varttuneeseen kasvatusmetsään, myös kasvatettava alikasvos voi tarvita lannoitusta
Puuston määräPuusto pientä tai varttunutta taimikkoa: kasvatuskelpoisen taimikon runkomäärä suosituksen mukainen. Puusto nuorta tai varttunutta metsää: >70 m3/ha 
Ojaston kuntoHyvä – välttävä. Vähimmäisojasyvyys >30 cm. Ojaston heikentynyt kunto ei haittaa, jos haihduttavaa puustoa on riittävästi.
Metsikön laatuRavinnehäiriöt, joiden lisäksi muita laatua haittaavia tekijöitä ei ole syytä olla. Tarpeelliset taimikonhoitotyöt ja harvennukset tehdään ennen lannoitusta. 
Muut huomioitavat tekijät

- näkyvät ravinnehäiriöt

- turpeen maatuneisuus/typpipitoisuus

 - lannoitusalueen koko

- etäisyys käytettävissä olevalta lannoitevarastolta

- puuston hakkuumahdollisuudet

- ojienkunnostustarve

- pohjavesialueelle kuuluminen

- vesistöt ja vesiensuojelusuojavyöhykkeet

- ennen ojitusta ollut alkuperäinen suotyyppi 

- metsätalouden kannustejärjestelmän tukiehdot; hakemus tehdään ennen lannoitusta

- paksuturpeisilla kohteilla lannoitus voi tulla ajankohtaiseksi toisen puusukupolven kohdalla, vaikka ensimmäinen olisikin kasvanut ilman ongelmia

1 Taimikon tulee olla kasvatuskelpoisia, taimikonpituus vähintään 0,7 m ja varhaishoito tehtynä.

Riittävä ojaston kunto ja puuston määrä sekä laatu

Lannoituskohteen puusto ja ojaston kunto on arvioitava ennen lannoitusta. Nykytiedon mukaan yli 70 m³/ha  puusto riittää ylläpitämään yli 30 cm syvien hieman jo umpeutuneiden ojien kanssa puuston hyvää kasvua mahdollistavan vedenpinnan tason. Ojaston ollessa < 30 cm syvyistä puuston määräksi tarvitaan noin 130 m³/ha. Runsastyppisillä turvemailla kovasta kaliumin tai fosforin puutteesta riutuvan puuston latvus voimistuu viidessä vuodessa niin, että sen kyky haihduttaa on huomattavasti parempi kuin ennen lannoitusta.

Puusto pystyy hyödyntämään lannoitusta tehokkaimmin, jos sillä on riittävästi kasvutilaa. Sen vuoksi on tärkeää, että ylitiheä metsikkö harvennetaan ennen lannoitusta. Puuston on oltava laadultaan riittävän hyvää, kasvupaikalle sopivaa ja muutoinkin kasvatuskelpoista, pitäen mielessä, että ravinnehäiriön korjaantuessa puusto voimistuu. Myös turvemailla lannoitus voi hieman lisätä myrsky- ja lumituhojen riskiä. Se ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että olisi syytä välttää esimerkiksi maasta tehtävää lannoitteiden levitystä tuoreita ajouria hyödyntäen.

Runsastyppisillä turvemailla fosforilla ja kaliumilla tehtävän lannoituksen vaikutus on kangasmaiden typpilannoitukseen verrattuna selvästi pitkäaikaisempi. Vaikutusaika vaihtelee ravinnetilanteen, käytetyn lannoitetyypin sekä levitetyn ravinnemäärän mukaan. Kaliumin riittävyys usein määrittelee vaikutusajan ja sen määrään onkin kiinnitettävä huomiota. Vaikutusaika on pidempi kuin esimerkiksi kivennäismailla, joten lannoitettavan puuston ikä tai kehitysluokka eivät ole tärkeitä kriteereitä. Lannoitusalue voi sisältää hyvin erikokoisia ja -ikäisiä puustoja taimikoista varttuneisiin kasvatusmetsiin. Lannoituskohteiksi sopivimpia ovat hyvälaatuiset, riittävästi kasvatettavia puita sisältävät havupuuvaltaiset metsiköt.[Lähdeviite20]

Takaisin alkuun

Lannoitusten kohdentaminen turvemailla

Parhaan tuoton antavat lannoituskohteet:

• Havupuuvaltaiset paksuturpeiset turvekankaat, joissa pintakerroksen turve on 10-20 cm syvyydessä tummaa, pitkälle maatunutta ja sisältää runsaasti typpeä. Suositellaan fosfori-kalium-boorilannoitusta.

• Aiemmin PK-lannoitetut, paksuturpeiset turvekankaat, joissa pintakerroksen turve on 5-15 cm syvyydessä tummaa ja pitkälle maatunutta. Uusi kalium-boorilannoitus 20-25 vuotta edellisen lannoituksen jälkeen varmistaa metsikön hyvän tuotoksen kiertoajan loppuun asti.

 • Boorinpuutoksesta kärsivät kuusentaimikot ja nuoret kuusikot. Suositellaan boorilannoitusta
 
Muut lannoitukseen soveltuvat kohteet:

• Metsitettävät ja aiemmin metsitetyt paksuturpeiset turvepohjaiset pellot. Suositellaan kalium-boori-lannoitusta sekä tarvittaessa fosforia.

• Metsitettävät ja aiemmin metsitetyt ohutturpeiset turvepohjaiset pellot. Suositellaan tarvittaessa boorilannoitusta.

• Ohutturpeisten turvemaiden hyvälaatuiset männiköt 10 vuotta ennen uudistushakkuuta. Suositellaan typpilannoitusta.

• Paksuturpeiset varputurvekankaat, jos pintakerroksen alla on kohtalaisesti maatunutta typpipitoisuudeltaan riittävää turvetta. Suositellaan tuhkalannoitusta.

• Boorinpuutoksesta kärsivät männiköt ja rauduskoivikot. Suositellaan boorilannoitusta
Takaisin alkuun

Lannoitus turvemaan metsityksen yhteydessä

Metsityksessä on huomioitava, että viljeltyjä suopeltoja on lannoitettu toistuvasti, jolloin maan ravinnevarat ovat kasvaneet verrattuna vastaaviin metsämaihin. Ravinnesuhteet saattavat kuitenkin olla epäedulliset puiden kasvulle. Ravinteiden epätasapaino on yleistä etenkin turvemailla.  Suopelloilla booria on yleensä niukasti puuston tarpeeseen nähden, joten boorilannoitus on tarpeen kasvuhäiriöiden välttämiseksi.[Lähdeviite21]

Turvetuotannosta vapautuneet suonpohjat vaativat lannoitusta ravinnetilan tasapainon korjaamiseksi. Poikkeuksena ovat ohutturpeiset, hienojakoisten pohjamaiden suonpohjat, joilla kivennäismaahan ulottuva maanmuokkaus voi ainakin osin korvata lannoitusta. Suonpohjien lannoitukseen sopii puuntuhka. Paksuturpeisilla kohteilla lannoitus on aina välttämätöntä ja myös jatkolannoitukset voivat olla tarpeen.[Lähdeviite22]

Nevalähtöisen suon puusto ei ankaran kaliumin ja fosforin puutteen vuoksi lähtenyt normaaliin kasvuun ojitusta seuraavan 40 vuoden aikana. Sen sijaan 11 vuotta sitten tehty tuhkalannoitus sai mäntyjen kasvun vahvasti elpymään. Lisäksi lannoitetulle alueelle on noussut elinvoimainen luontaisesti syntynyt kuusentaimikko. Kuva Ristijärveltä. Kuva : © Pentti Väisänen.
Takaisin alkuun

Puustotuhoriskien huomiointi tuhkalannoitusten kohdevalinnassa

  • Metsien lannoitusta on suositeltavaa välttää pahimmilla lumituhoalueilla, jotka sijaitsevat tyypillisesti korkeammalla kuin 200 metriä merenpinnan yläpuolella [6](ulkoinen linkki). 

Ravinnetilan selvittäminen lannoitusta varten

Maan ravinnetilaa voidaan arvioida silmämääräisesti kasvupaikan viljavuuden, puuston ulkoisten tunnusmerkkien ja käyttöhistorian perusteella. Soilla myös turpeen paksuus ja maatuneisuus vaikuttavat ravinnetilaan. Puuston näkyvien puutosoireiden tunnistaminen ja soilla maaperän tutkiminen on kohtalaisen helppoa. Tärkeää on osata erottaa ohutturpeiset turvekankaat paksuturpeisista, koska niissä ravinnetarpeet poikkeavat toisistaan. 

Neulasanalyysiä varten näytteeseen otetaan oksankärkiä puun eteläiseltä puolelta, mieluiten ylimmistä oksakiehkuroista, mutta aina latvuksen ylimmästä neljänneksestä, noin kuudesta puusta. Suometsissä näytteet otetaan ojan reunavyöhykkeen ja ojamaiden vaikutusalueen ulkopuolelta, saran keskivaiheilta. Oikea näytteenoton ajankohta on puiden lepovaihe lokakuun lopusta maaliskuun loppuun. Näyte pakataan paperipussiin ja sitä käsitellään hansikkaat kädessä. Kuva: © Jorma Issakainen.
Takaisin alkuun

Ravinne-epätasapainon selvittämisen keinot

Maan ravinnetilaa turvemailla voi arvioida silmämääräisesti puustosta nähtävien puutosoireiden sekä turvekerroksen paksuuden ja maatuneisuuden perusteella. Tärkeää on osata erottaa ohutturpeiset (< 30 cm turvekerros) turvekankaat paksuturpeisista (> 30 cm turvekerros), koska niissä ravinteiden saatavuus puiden kannalta poikkeaa merkittävästi toisistaan. Turvekerroksen paksuutta voi arvioida silmämääräisesti ojien reunasta, tai mitata tarkoitukseen sopivalla turverassilla tai metallitangolla, jollaisena toimii esimerkiksi harjateräksen 1-1,5m pätkä. 
Jos kohde on ohutturpeinen eli turvekerros on alle 30 cm, puut saavat fosforin ja kaliumin pohjamaasta ja kasvua rajoittaa todennäköisimmin typen niukkuus. Kuitenkin myös ohutturpeisilla kohteilla voi esiintyä ravinne-epätasapainoa, mikäli turpeen alla oleva pohjamaa on karkeaa. Ravinnepuutosten todennäköisyys kasvaa, kun turpeen paksuus ylittää 40 cm. 
Myös ojitusalueen alkuperäinen suotyyppi, aikaisemmat mahdollisesti tehdyt hakkuut ja PK-lannoitus vaikuttavat ravinnetilaan. 

Kaliuminpuutoksen voi havainnoida loppukesällä alikasvoskuusten edellisvuoden kasvaimien neulasten kellertävän vihreäksi tai kokonaan keltaiseksi muuttuneesta väristä, kun uusimmat ja yleensä myös vuotta vanhemmat neulaset säilyvät vihreinä. Kuusella ankara kaliuminpuutos voi aiheuttaa kasvupisteiden tuhoutumista, mikä aiheuttaa monilatvaisuutta ja ääritapauksissa puun kuolemista. Kuva: © Päivi Väänänen, Luonnonvarakeskus.
Takaisin alkuun

Ravinnepuutoksen tunnistaminen silmämääräisesti

Lannoitustarpeen arvioinnissa on ensimmäiseksi tarpeen arvioida silmin nähtävät puutosoireet puiden latvuksissa. Lievä ravinnepuutos ei aina näy oireina puustossa, mutta ankara puutos näkyy. Ankara puutos on vähentänyt kasvua tai ehtinyt jo aiheuttamaan kasvuhäiriöitä. Tyypilliset kaliumin, fosforin ja boorin puutoksen oireet männyllä ja kuusella on kuvattu alla. Ravinnetilan tarkempi selvitys voidaan tehdä maa- tai neulasanalyysillä, joista neulasanalyysi on tarkempi ja suositeltavampi vaihtoehto. Turvemailla maa-analyysi on käyttökelpoinen, koska näytteenotto voidaan tehdä myös kasvukauden aikana maastosuunnittelun yhteydessä. 

Ravinneanalyysiä on syytä tehdä aina ennen hakkuisiin tai kunnostaviin toimenpiteisiin ryhtymistä ravinne-epätasapainosta kärsivillä kohteilla ja ojienkunnostushankkeissa. Analyysin avulla voidaan valita tarvittava lannoite ja sen käyttömäärä. Analyysi tarvitaan erityisesti epäselvissä kasvuhäiriökohteissa, peltojen metsityksessä sekä paksuturpeisilla turvemailla oikean lannoitustavan valitsemiseksi. 

Takaisin alkuun

Turpeen typpipitoisuuden määritys

Turpeen typpipitoisuus voidaan arvioida turpeen maatuneisuuden ja turvelajin perusteella. Mitä maatuneempaa (tumman väristä) turve on, sitä enemmän siinä on typpeä.

Pintaturpeen typpipitoisuutta on suhteellisen helppoa arvioida puristusmenetelmällä. Kun turvenäyte pursuaa sormien läpi sitä puristettaessa, maaperässä on yleensä typpeä yllin kyllin puiden tarpeisiin. Sen sijaan kaliumista voi olla ankara puute, samoin boorin ja fosforin vähäinen saanti voi rajoittaa puiden kasvua. Kuva: © Pentti Väisänen.

Turpeen maatuneisuusaste vaikuttaa ravinnetilanteeseen. Turpeen ominaisuudet määräytyvät erilaisten kasvien jäännösten ja niiden maatuneisuuden mukaan. 

Turpeen maatuneisuusaste arvioidaan puristamalla juuristokerroksesta (raakahumuksen alapuolelta noin 5–10 cm:n syvyydeltä) otettua turvenäytettä. Arvio tehdään turvenäytteen ulkonäön, puristejäännöksen kimmoisuuden ja sormien välistä pursuavan veden perusteella.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Turpeen maatuneisuuden arviointi.
Luokka1MaatuneisuusasteTurpeen ominaisuusUlkonäköRavinnetilanne
1-3MaatumattomatVesi väritöntä ja kirkasta, näyte kimmoisa, ei puuromainen.Kasvinosat tunnistettavissaRahkaturpeessa kaikkia ravinteita niukasti
4-5Kohtalaisesti maatunutPuristettaessa lähtee sameaa vettä. Puristejäännös puuromaista ja puristettaessa alle puolet turveaineesta pursuaa sormien välistä.Kasvirakenne jonkin verran tunnistettavissaTyppitilanne hyvä tai tyydyttävä, paksuturpeisissa oloissa ravinne-epätasapaino yleinen
6-10Pitkälle maatunutPuristettaessa kaikki turveaines pursuaa sormien lävitse. Jos vettä erottuu, se on vellimäistä ja hyvin tummaa.Kasvirakennetta ei enää tunnistettavissaTyppitilanne hyvä, paksuturpeisissa oloissa ravinne-epätasapaino yleinen

1von Postin maatuneisuusasteikon mukaan

Takaisin alkuun

Ravinneanalyysin toteutus

Puuston ravinnetila ja mahdolliset ravinnepuutokset voidaan selvittää lehti- ja neulasanalyysillä, jossa analysoidaan lehtien ja nuorimman neulasvuosikerran ravinnepitoisuudet. 

Näytteiden otto, yleistä:

  • näytteet otetaan kultakin kuviolta 5–10 vallitsevaan latvuskerrokseen kuuluvasta puusta 
  • suometsissä näytteitä ei oteta ojanvarsipuista 
  • sekametsissä näytteet otetaan siitä puulajista, jonka ravinnepuutos kiinnostaa ensisijaisesti 
  • yhteen näytepussiin vain yhden puulajin näytteet 
  • vuosikasvaimia kerätään noin kaksi litraa paperipussiin 
  • vuosikasvaimet kuivataan avoimessa paperipussissa huoneenlämmössä, koska homeinen näyte ei anna luotettavaa tulosta 
  • näytepusseihin merkitään näytteenottoaika ja -paikka kuvion tarkkuudella 
  • lisäksi laboratoriolähetykseen liitetään taustatiedot metsiköstä, puustosta, ojitustilanteesta sekä pyyntö tehtävästä analyysistä. 

Havupuilla:

  • puiden ollessa talvilevossa lokakuun lopun ja huhtikuun alun välisenä aikana 
  • latvuksen ylimmästä kolmanneksesta etelän puolelta ja mahdollisimman korkealta 
  • viimeisimmästä vuosikasvaimesta.

Lehtipuilla:

  • täysikasvuisista lehdistä elokuun alkupuoliskolla 
  • latvuksen yläosasta, kuluneen kesän aikana syntyneen oksan keskivaiheilta 
  • vanhimmat ja nuorimmat lehden poistetaan näytteestä.
Takaisin alkuun

Sopivat ravinnesuhteet varmistavat häiriöttömän kasvun

Tasapainoinen ravinnetila on puiden hyvän kasvun edellytys. Neulasten ravinnepitoisuuksien suhde kuvaa ravinnetilan tasapainoa ja osoittaa, mikä on puiden kasvua eniten rajoittava ravinne.  Tasapainoista ravinnetilaa osoittavat typen ja kaliumin suhde (N/K) noin 2,5–3,5 sekä typen ja fosforin suhde (N/P) noin 8–11. Jos N/K-suhde on yli 3,5, niin kalium on typpeen nähden kasvun minimitekijä.  Jos N/P-suhde on yli 11, niin fosfori on typpeen nähden minimitekijä. Mänty on ravinteiden käyttäjänä taloudellinen ja kasvaa tukkikokoon kuusta vähäisemmillä ravinteilla.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Neulasanalyysin tulosten tulkinta ojitettujen soiden männiköissä ja kuusikoissa.
 MäntyKuusi
Ravinnepitoisuus neulasten kuiva-aineestaMerkittävä ravinnepuutosTyydyttävä ravinnetasoOptimaalinen ravinnetasoMerkittävä ravinnepuutosTyydyttävä ravinnetasoOptimaalinen ravinnetaso
Typpi, N g/kg<1212–1515–18<1212–1515–19
Fosfori, P g/kg<1,31,3–1,71,7–2,3<1,71,7–2,32,3–3,5
Kalium, K g/kg<4,04,0–5,05,0–6,0<5,05,0–6,06,0–7,0
Boori, B mg/kg<7,07,0–10,010–25<8,08,0–12,012,0–30
Takaisin alkuun

Tasapainottava lannoitus ajoissa

Jos neulasanalyysi osoittaa boorin tai kaliumin lievähköäkin epätasapainoa muihin ravinteisiin nähden, on tasapainottava lannoitus suositeltavaa tehdä ajoissa, mieluiten hieman ennakoiden. Kun suometsää uudistetaan, on erityisen tärkeää varmistaa ajoissa uuden puuston ravinteiden saanti. Se tehdään tarvittaessa sopivalla ravinteiden lisäyksellä. Jos uudistettavassa puustossa on merkkejä ravinne-epätasapainosta, ravinnetäydennys uudelle puusukupolvelle voidaan antaa jo taimikkovaiheessa, metsänuudistamisen yhteydessä tai jopa uudistettavan puuston vielä kasvaessa.  

Tämä ennalta varmistus soveltuu erityisen hyvin tehtäväksi hidasliukoisilla ja hyvin pitkävaikutteisilla tuhkavalmisteilla. Uudistamisen yhteydessä lannoitteen levitys voidaan tehdä myös maasta ja se sopii hyvin osaksi suometsäalueen hoitohanketta. Näin voi välttyä puuston tulevilta kasvu- ja laatutappioilta. Ravinteiden lisäys uudistamisen yhteydessä voimistaa uudistusalan pintakasvillisuutta ja koivuvesakon kasvua, mikä on syytä ottaa huomioon päätettäessä uudistusmenetelmästä ja mahdollisesta lannoituksesta. Terveyslannoituksiin on saatavilla metsätalouden kannustejärjestelmän tukea, jonka ehdot on syytä käydä läpi nuorta puustoa lannoittaessa.

Fosforinpuutoksen tunnistaminen

Fosforinpuutosta esiintyy yleensä turvemailla. Puutos on mahdollinen myös kivennäismailla

Takaisin alkuun

Fosforinpuutoksen tunnusmerkkejä

• Mäntyjen pituuskasvu on heikkoa
• Kasvaimet ovat ohuita, osin mutkaisia ja paljaan oloisia, oksien pinta muistuttaa kynityn kanan pintaa ennen aikojaan varisseiden neulasten vuoksi 
• Neulaset ovat lyhyitä ja neulaskertoja vähän, äärimmillään vain uusimmat jäljellä 
• Kylmänkestävyys alentuu, minkä seurauksena neulasten kärjet voivat ruskettua
• Ääritapauksissa ja yhdessä kaliumin puutoksen kanssa kärkisilmut kuolevat, mistä seuraa latvanvaihtoa 
Fosforin puutoksen vaivaamissa männyissä neulaset jäävät lyhyiksi ja puissa on vain 1–2 neulaskertaa. Kuva: © Jorma Issakainen.
Fosforin puutos näkyy kuvan männyissä harsuuntumisena, kun puissa on vain 1-2 neulaskertaa. Kuva: © Tatu Viitasaari.

Kaliuminpuutoksen tunnistaminen

Kaliuminpuutosta esiintyy yleensä lähinnä turvemailla. Kivennäismailla puutos on harvinaista

Takaisin alkuun

Kaliuminpuutoksen tunnusmerkkejä

• Loppukesällä alikasvoskuusten edellisvuoden kasvaimissa olevat neulaset muuttuvat kellertävän vihreiksi tai kokonaan keltaisiksi. Uusimmat ja yleensä myös vuotta vanhemmat neulaset säilyvät vihreinä 
• Kuusella kasvupisteitä voi tuhoutua, mikä aiheuttaa monilatvaisuutta, ääritapauksissa kuuset voivat muutamassa vuodessa jopa kuolla
• Syyskesällä mäntyjen edellisvuoden kasvaimissa neulasten kärjet muuttuvat kellertäviksi tai ruskettuvat tai syksyllä uusimpien kasvaimien neulaset kellastuvat kärkiosistaan 
• Männyissä kaliumin oireet näkyvät vasta ankaran kaliumin puutostilan seurauksena
Kaliumin näkyvät puutosoireet ovat selvimpiä alikasvoskuusissa. Kuva: © Jorma Issakainen.
Kaliumin puutosoireita männyllä. Kuva: © Jorma Issakainen.

Boorinpuutoksen tunnistaminen

Boorinpuutos on yleisintä entisillä viljelymailla kaikkien puulajin osalta ja erityisesti entisten kaskialueiden kuusikoissa. Boorinpuutosta ja siitä aiheutuvia kasvuhäiriöitä voi esiintyä koko Suomessa.

Takaisin alkuun

Boorinpuutos on tyypillisintä viljavilla kasvupaikoilla

  • Kaikilla metsitysaloilla, jotka ovat entistä pelto – tai kaskimaata, boorilannoitus on välttämätöntä puuston kehityksen turvaamiseksi. Puutos aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja alentaa puuntuotosta. 
  • Boorinpuutosta esiintyy erityisesti viljavilla kasvupaikoilla kivennäis- ja turvemailla, joilla typpeä on riittävästi eikä se ole ensisijainen kasvua rajoittava tekijä.[18](ulkoinen linkki)[19](ulkoinen linkki)
  • Boorinpuutosta voi esiintyä myös vähäravinteisemmilla kasvupaikoilla, mutta sen vaikutukset eivät välttämättä tule esiin, jos typpi on ensisijainen kasvua rajoittava ravinne.Tällaisilla kohteilla voi olla perusteltua lisätä sekä typpeä että booria.
  • Boorinpuutoksesta kärsivä nuori- tai varttunut metsikkö voi viljavilla kasvupaikoilla olla suhteessa lyhyttä verrattuna puuston runkojen paksuuteen. Tällöin maaperässä on tarpeeksi typpeä hyvään läpimitan kasvuun, mutta niukkuus boorista rajoittaa pituuskasvua.
Takaisin alkuun

Boorinpuutoksen tunnusmerkkejä

• Puiden kasvupisteitä ja päätesilmuja kuolee, ne paksuuntuvat ja käyristyvät
• Puiden latvat haaroittuvat ja pensastuvat (oireet esiintyvät männyllä, kuusella ja rauduskoivulla)
• Puiden pituuskasvu tyrehtyy pensastumisen seurauksena
• Neulaset paksuuntuvat ja käyristyvät
• Poikaoksien ja oksatihentymien muodostuminen sekä oksien paksuuntuminen
• Ääritapauksessa koko puu voi kuolla

 

Boorinpuutoksen ensioireet nähtävissä nuoressa kuusentaimikossa poikaoksana. Lannoitus kannattaa tehdä heti ensioireista, jotta laatuvikoja ei pääse syntymään enemmän. Kuva: © Markku Remes
Monihaarainen latva kuusella boorinpuutoksen seurauksena. Kuvan kuusessa pisin latvakasvain on kuivunut, jolloin pensastuminen jatkuu ja pituuskasvu tyrehtyy. Ääritapauksessa yksittäiset puut voivat jopa kuolla. Lannoitus on välttämätön kasvun korjaamisen kannalta. Kuva: © Markku Remes
Boorinpuutoksen aiheuttama kuusen latvanvaihto varttuneessa taimikossa. Kuva: © Markku Remes
Boorinpuutoksesta johtuva poikaoksa heikentää puun laatua. Kuva: © Markku Remes
Boorinpuutoksesta kärsivä kuusi on pensasmainen eikä pituuskasvua juurikaan ole latvakasvaimen silmujen vaurioitumisen takia. Kuva: © Varpu Kuutti.
Myös mänty voi kärsiä boorinpuutoksesta. Kuvan männikössä latvat ovat pensastuneet. Lannoittamalla kasvu saadaan palautettua normaaliksi. Kuva: © Sami Karppinen
Boorin puutoksessa latvakasvaimen silmut vaurioituvat tai kuolevat kokonaan, mikä johtaa usein latvan haaroittumiseen ja puun pensastumiseen. Kuva: © Jorma Issakainen.
Männyn oksat voivat paksuuntua boorinpuutoksen seurauksena. Kuvan mänty on jo niin pahasti vaurioitunut, että lannoittaminen ei ole enää kannattavaa. Kuva: © Markku Remes
Rauduskoivulla boorinpuutos ilmenee pensasmaisena latvana ja oksat kääntyvät pystysuuntaan. Kuva: © Markku Remes
Myös lehtikuusi voi kärsiä boorinpuutoksesta. Tämä ilmenee esimerkiksi latvan pensastumisena. Kuva: © Markku Remes
Viljavien kivennäismaiden kuusikot etenkin entisillä pelto- ja kaskialueilla kärsivät yleisesti boorinpuutoksen aiheuttamista kasvuhäiriöistä. Boorin lisäys vaikuttaa jo yhden kasvukauden jälkeen, ja puuston kasvu palautuu normaaliksi. Runkoon syntyneitä vikoja lannoitus ei kuitenkaan korjaa. Kuva: © Pentti Väisänen.

Ravinnemäärät ja lannoitetyypit turvemailla

Lannoituksella lisätään oikea ravinnemäärä, joka saavutetaan sopivalla lannoitteella ja lannoitemäärällä. Tuhkalannoitus sopii paksuturpeisille, avo- tai vähäpuustoisista soista syntyneille turvekankaille. Se korjaa fosforin, kaliumin ja hivenravinteiden puutoksia sekä kalkitsee maaperän.

Koneellista tuhkalannoitusta mäntyvaltaisessa suometsikössä. Kuva: © Pentti Väisänen.
Takaisin alkuun

Tuhkalannoitus

Metsätuhkalannoitteet ovat biopohjaisia polttotuhkia. Riippuen poltetusta biomassasta tuhkat voivat sisältää vaihtelevan määrän tavoiteltavia ravinteita fosforia ja kaliumia. Tuhkaa yleensä esikäsitellään ennen lannoitekäyttöä. Lannoitelainsäädäntö velvoittaa selvittämään tuhkan ravinne- ja haitta-ainepitoisuudet ennen lannoitekäyttöä sen laadun varmistamiseksi. 

Tuhkalannoitetta levitetään riittävä määrä sopivan kalium ja fosforimäärän saavuttamiseksi. 

  • Tuhkalannoituksen sopiva annosmäärä lasketaan tuhkan ja lannoitettavan kohteen ravinteikkuuden mukaan. Tavoitteena on 40–50 kg fosforia ja vähintään 100 kg/ha kaliumia. Tällöin tuhkan käyttömäärät vaihtelevat lannoitteen ravinnesisällöstä riippuen 3 000–8 000 kg hehtaarilla.
  • Neulasanalyysillä voidaan varmistua levitysalueen todellisesta ravinnetilasta.
Takaisin alkuun

Boorilannoitteet

Boorilannoitteita on saatavilla niin nestemäisinä, kiteisinä kuin tuhkapohjaisina lannoitteina. Jos lannoituksessa hyödynnetään valtion tukea (Metka), tulee tutustua tukiehtoihin.

Tarkennuksia

  • Kivennäismaiden lannoitukseen soveltuvat erityisesti raeboorit ja nestemäiset boorilannoitteet. Turvemailla booria lisätään yleensä osana tuhkalannoitusta tai erillisenä boorilannoituksena. Kaikki nykyiset markkinoiden tuhkalannoitteet eivät välttämättä sisällä booria.
Mikäli lannoitteita käytetään luomusertifioiduilla alueilla, asiasta tulee ilmoittaa luomuvalvontaan, ja lannoitettu alue poistuu luomukeruualueesta kolmeksi vuodeksi. Puhdasta puutuhkaa voidaan käyttää luomukeruualueella, jolloin alue säilyy luomusertifioinnin piirissä.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Tavoiteltavat ravinnelisäykset suometsien lannoituksessa ja esimerkit lannoitetyypeistä.
LannoituskohdeTavoiteltava ravinnelisäys kg/haLannoitetyypit (useita eri valmistajia)
Paksuturpeiset ja runsastyppiset ruoho-, mustikka- ja puolukkaturvekankaat sekä paksuturpeiset varputurvekankaat

P 40–501

K 100–120

B 1,5–2,0

Metsätuhkalannoitteet (sis. boori) tai tarvittaessa erillinen boorilannoite4
Niukkatyppiset puolukka- ja varputurvekankaat

N 1002

P 30–401

K 100

B 1,0–1,5

Metsätuhkalannoitteet (sis. boori) tai tarvittaessa erillinen boorilannoite4 ja typpilannoitteet

Pelkkä tuhkalannoitus ei riitä, kun tarvitaan myös typpeä. Voi edellyttää erillistä N- ja PK-lannoitusta

Metsitetyt turvemaapellot

P 30–401

K 100

B 1,5–2,5

Metsätuhkalannoitteet (sis. boori) tai tarvittaessa erillinen boorilannoite4, ravinneanalyysin mukaisesti ravinteita
Ohutturpeiset (< 30 cm) kohteet, jotka eivät tarvitse PK-lisäystäN 1002

Typpifosforilannoite (sis. boori)

Typpilannoite (sis. kalium ja boori)

Ureatyppilannoite3 (sis. boori)

1Aiemmin lannoitetuissa kohteissa fosforilisäys ei aina ole tarpeen. Ravinnetila on suositeltavaa varmistaa ravinneanalyysillä.

2Turvemailla typpilannoituksen vaikutusaika jää lyhyehköksi, alle kymmeneen vuoteen.

3Urea levitetään kosteaan maastoon alkusyksystä ensilumen tuloon saakka.

4Pelkkä tuhkapohjainen lannoite riittää, mikäli lannoite sisältää fosforin ja kalium lisäksi booria. Kaikki markkinoiden tuhkapohjaiset lannoitteet eivät sisällä booria, jolloin erillinen boorilannoite voi olla tarpeen.

  • Typen käyttö suometsissä on taloudellisesti perusteltua vain ohutturpeisilla turvemailla sekä karuhkoilla kohteilla, joissa puiden kasvua rajoittaa ennen kaikkea typen saatavuus. Neulasanalyyseillä tulee varmistaa, riittääkö pelkkä typen lisäys vai tarvitaanko myös fosforia ja kaliumia. Ohutturpeisilla kohteilla, joissa puut saavat pohjamaasta fosforin ja kaliumin, ainoastaan typen lisäys on tarpeen. Lannoitus on paras ajoittaa metsikön arvokasvuvaiheeseen kasvatusajan loppupuolelle noin 10 vuotta ennen päätehakkuuta. Levitys lumettomaan maahan. 

Lannoituksen toteutustavat ja ajankohdat

Lannoitteita voidaan levittää lento- tai maalevityksenä. Lentolevityksessä käytetään helikopteria tai dronea ja maalevityksessä tavallisesti kuormatraktoria. Lannoitusta voidaan tehdä myös manuaalisesti metsurityönä. Menetelmän valintaan vaikuttavat lannoitettavan alueen ominaisuudet, käytettävä lannoite sekä saatavilla oleva kalusto.

Takaisin alkuun

Yleistä lannoituksen levitystavoista

Maasta levitys kuormatraktorilla edellyttää ajouria ja riittävää maapohjan kantavuutta. Lentolevitys onnistuu puuston kehitysluokasta tai vuodenajasta riippumatta. Käytettävä lannoite vaikuttaa siihen, mihin vuodenaikaan lannoitus on mahdollista tehdä.

Typpilannoituksessa voidaan käyttää eri levitysmenetelmiä. Boorilannoituksessa käytetään dronea tai maalevityksessä reppuruiskua. Turvemaiden tuhkalannoituksessa levitys tehdään yleensä kuormatraktorilla tai helikopterilla, sillä hehtaarikohtainen lannoitemäärä on suurempi kuin kivennäismaiden lannoituksessa. 

Takaisin alkuun

Laadunseuranta

Lannoituksen toteutumista toimenpidealueella on mahdollista arvioida levityslaitteen tuottaman GPS-jäljen perusteella. Leviämisen tasaisuutta ja tarkkuutta voidaan myös valvoa maastoon laitettujen näytesuppiloiden avulla. 

Takaisin alkuun

Lannoitusmenetelmien vertailu

Lannoituksen suunnittelussa huomioitavia tekijöitä

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Menetelmässä huomioitavia tekijöitä Maalevitys: kuormatraktoriMaalevitys: metsurityöLentolevitys: 
drone (typpi, boori)
Lentolevitys: helikopteri
Edellytys toteutukselleHarvennus on tehty ja kohteella on hyvä ajouraverkosto. Lannoitteet oltava kuljetettavissa kohteelle. Ei ole sidottu kohteen tilanteeseenEi ole sidottu kohteen tilanteeseen
Hankkeen kustannustehokas vähimmäiskoko Mieluiten 
vähintään 5 ha 
Omatoimisessa työssä ei alarajaa. Mieluiten 
vähintään 1 ha. Yksittäinen kuvio voi olla pienempikin.
Yleensä osa laaja-alaisempaa hanketta.  
Varastopaikka lannoitteilleVoidaan yleensä hyödyntää samoja kuin puunkorjuussa 

Huomioitava lentorajoitteet

Yleensä alla 0,5 km päässä kohteesta. 

Vaatii aukean paikan, jossa helikopteri mahtuu toimimaan. 

Yleensä korkeintaan 2 km päässä kohteesta.  

Levityksen tasaisuusTyydyttäväHyväHyvä

Hyvä

 

Lannoitteiden ja tuhkan helikopterilevityksessä lyhyt lentomatka sekä hyvin suunnitellut varasto-, laskeutumis- ja kuormausjärjestelyt säästävät lannoituskustannuksia. Kuva: © Pentti Väisänen.
Takaisin alkuun

Lannoituksen ajankohdat vuositasolla

Lannoitteiden levittämisen ajankohtaan vaikuttaa käytettävä lannoitevalmiste. 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

LannoitetyyppiLevittämisen ajankohta
Ammoniumnitraattityppi (typpi, ja typpifosfori)Toukokuu-syyskuu välisenä aikana
Urea (typpi)Syyskesä ja syksy (ensilumen tuloon asti)
BoorilannoitusSulan maan aikana
Tuhkalannoitus (sis. boori.)Ympäri vuoden

Lannoituksen ajankohdassa on lisäksi huomioitava seuraavat:

  • Kivennäismailla lannoituksia tehdään ainoastaan sulan maan aikana. Turvemaiden tuhkalannoituksia voidaan tehdä myös talvella.
  • Heti lannoituksen jälkeen tapahtuvat runsaat sateet voivat lisätä huuhtoumariskiä.
  • Syys-lokakuussa tehty boorilannoitus ei välttämättä vaikuta enää saman syksyn aikana, mutta boori säilyy maaperässä, jolloin puusto voi hyödyntää ravinteita seuraavana kasvukautena.
  • Ojien kunnostuskohteella turvemaan lannoitus on suositeltavinta ajoittaa puunkorjuun ja ojien kunnostuksen väliin.
  • Puhtaissa kuusikoissa ei suositella tehtäväksi maasta levitystä sulan maan aikana juuristovaurioriskin vuoksi. 

 

Tuhkalannoitus maalevityksenä kannattaa toteuttaa heti hakkuun jälkeen, jolloin ajourien kantavuus on yleensä hyvä. Kuva: © Tatu Viitasaari.

Ympäristöriskien hallinta ja vesien turvaaminen lannoituksessa

Lannoituksissa ympäristöriskit liittyvät ravinteiden huuhtoutumiseen vesistöihin tai pohjavesiin ja kivennäismailla lisäksi maan happamoitumiseen. Haitalliset ympäristövaikutukset voidaan minimoida huolellisella työn suunnittelulla ja toteutuksella. Tämä edellyttää lannoituskohteen, käytettävän lannoitteen ja levittämistavan tarkoituksenmukaista valintaa.

Takaisin alkuun

Lannoituksen ulkopuolelle rajattavat kohteet

Lannoitteita ei levitetä vesistöihin tai pienvesiin. Lisäksi vältetään lannoitteiden joutumista ojiin.

Ympäristösyistä lannoitukseen eivät sovellu seuraavat kohteet: 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Kohde tai alueLisätieto
Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeetRiittävä leveys riippuu maaston kaltevuudesta ja maalajista. Kosteusindeksi- ja virtausverkkokarttoja hyödynnetään vältettävien kohteiden paikantamiseen.
Luokan 1, 1E, 2, 2E ja E pohjavesialueet

Mikäli ravinne-epätasapainon korjaamiseksi kuitenkin tarvitaan tuhkalannoitusta, sen pohjavesivaikutukset on arvioitava erikseen. Tarvittaessa tulee olla yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon lannoitusedellytysten selvittämiseksi.

Booria sisältävien lannoitteiden levittäminen pohjavesialueilla on kielletty lailla.  

Karut, typpeä vaativat suot, joiden turve sisältää vain vähän rautaa ja alumiiniaHeikosti maatunut rahkaturve sisältää niukasti rauta- ja alumiiniyhdisteitä, minkä vuoksi sen kyky pidättää itseensä fosforia on huono ja huuhtoutumisriski suuri.
Karut, lajittuneet ja helposti vettä läpäisevät kivennäismaat 
Soiden ja kankaiden väliset vaihettumisvyöhykkeet 
Arvokkaat elinympäristötLue lisää: luontokohteinen turvaaminen
Takaisin alkuun

Muistilista lannoituksen ympäristövaatimuksista

• Valitse lannoitettavat kohteet huolella. Lannoita vain puuston todennetun tarpeen mukaan. Tarvittaessa teetä ravinneanalyysi. 
• Älä lannoita soveltumattomia kohteita
• Leviä lannoitteita ainoastaan sulan maan aikana. Poikkeuksena ovat tuhkapohjaiset lannoitteet. Ammoniumnitraattityppeä sisältävät lannoitteet levitetään touko-syykuu välisenä aikana. Urealla oikea lannoitusajankohta on syyskesä ja syksy.
• Käytä turvemailla vain niiden lannoitukseen soveltuvia lannoite- ja maanparannusvalmisteita. Lannoitteen tulee täyttää lannoiteasetuksen mukaiset raja-arvot raskasmetallien osalta. Turvemailla ei käytetä vesiliukoista fosforia sisältäviä lannoitteita.
• Tee turvemaan lannoitus ennen mahdollista ojien kunnostusta.
• Lentolevityksessä levitys suoritetaan tyynellä säällä ojien suuntaisesti. Huomioi sivutuuli.

Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa pohjavesialueilla (FSC® ja PEFC™)

Metsäsertifioinnit (FSC® ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa pohjavesialueilla.

Takaisin alkuun

FSC®-sertifiointi

Organisaatio turvaa pohjavesien laadun säilymisen pidättäytymällä tärkeillä pohjavesialueilla (I ja II luokka) kunnostus- ja täydennysojituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä (ei koske juurikäävän torjuntaa urealla), kantojen korjuusta sekä kulotuksista. Pohjavesialueilla voidaan toteuttaa kulotuksia, mikäli tähän on olemassa ympäristöviranomaisen lupa. 

Organisaatio ei käytä typpipitoisia lannoitteita 1- tai 2 luokan pohjavesialueilla.

Polttoaineiden säilytys pohjavesialueilla on sallittu väliaikaisesti ainoastaan säiliöissä, joilla on tarvittava tyyppihyväksyntä ja jotka ovat lukittavissa polttoainevarkauksien ja ilkivallan estämiseksi sekä ovat varustettuja vuodon hallintaan tarkoitetulla valuma-altaalla, kaksoisvaipalla tai kaksoispohjalla. Nestemäisten voiteluaineiden väliaikainen säilytys on sallittua ilkivallalta suojattuna.

Takaisin alkuun

PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteeristön mukaan pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä. Vedenhankintaa varten tärkeillä (1-luokka, 1E-luokka) ja soveltuvilla (2-luokka, 2E-luokka) pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita eikä lannoitteita eikä korjata kantoja. Turvemaiden tuhkalannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna pohjaveden laatua. E-luokan pohjavesialueilla lannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna E-luokitukseen johtanutta pohjavedestä riippuvaista pinta- tai maaekosysteemiä. E-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineiden käytöllä ei tarkoiteta taimitarhoilla tukkimiehentäin torjunta-aineella käsiteltyjen taimien istutusta pohjavesialueella eikä kantokäsittelyaineiden käyttöä, kun käytössä noudatetaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kasvinsuojelurekisterissä antamia ohjeita ja rajoituksia. Tuhkalannoitteiden, joihin on lisätty booria, käyttö pohjavesialueilla on kielletty.

Metsäsertifioinnin vaatimukset toimittaessa vesistöjen suojakaistoilla (FSC® ja PEFC™)

Metsäsertifioinnit (FSC® ja PEFC™) asettavat vaatimuksia toimittaessa vesistöjen suojavyöhykkeille. PEFC sertifikaatissa niitä nimitetään suojakaistoiksi.

Takaisin alkuun

FSC®-sertifiointi

FSC-standardi edellyttää aina suojavyöhykkeiden käyttöä puunkorjuun ja metsänhoitotoimien yhteydessä. Vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeen leveys arvioidaan tapauskohtaisesti maaston pinnanmuotojen ja maalajin perusteella. Suojavyöhyke koostuu metsätalouden ulkopuolelle jätettävästä ja/tai peitteisenä hoidettavasta suojavyöhykkeestä.

  • Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä.  
  • Suojavyöhykkeen leveys on joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä.
  • Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä. 
  • Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi niihin rajautuvan kuvion reunaosassa säästetään ainespuustoa pienempi puusto sekä mahdollisuuksien mukaan kookkaampaa lehtipuustoa.

Lannoituksen suojavyöhykkeiden vähimmäisleveydet riippuvat vesistö- tai pienivesikohteesta ja lannoitteiden levitystavasta.

Lisäksi FSC:n mukaan tietyt määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. Näihin kohteisiin kuuluu mm.:

  • Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen. Näillä kohteilla jätetään vähintään 20 metriä käsittelemätön ja noin 10 metriä peitteisenä hoidettava suojavyöhyke.
  • Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät. Ei koske kanavien eikä kaivettujen vesialtaiden reunametsiä. Näillä kohteilla jätetään vähintään 30 metriä käsittelemätön suojavyöhyke, joka sisältää itse kohteen.
  • Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen.
Takaisin alkuun

PEFC™-sertifiointi

PEFC-kriteerien mukaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Kriteeri edellyttää, että vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus ja pienpuusto. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. 

Suojavyöhykkeellä ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta eikä kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Latvusmassan jättämistä suojavyöhykkeelle vältetään. 

Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojavyöhyke on vähintään 5 m. Suojavyöhykkeiltä runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta.

Takaisin alkuun

Sanasto

  • Hiilinielu

    Metsä on hiilinielu, mikäli puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrä ylittää siitä poistuvan hiilen määrän. Tällöin metsän hiilivarasto kasvaa. Metsissä tapahtuu sekä hiilen sitoutumista yhteyttämisen seurauksena että vapautumista lahoamisen ja maahengityksen seurauksena. Jos hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu, on metsä hiilen lähde. Metsät ja puutuotteet ovat yhteensä hiilinielu, jos niiden yhteenlaskettu hiilivarasto kasvaa ja hiilen lähde, jos niiden hiilivarasto pienenee.  

  • Hiilivarasto

    Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

  • Kasvatuslannoitus

    Kasvatuslannoituksella voidaan parantaa jo entisestään hyvin kasvavan puuston kasvua. Kivennäismailla typpi on tärkein puuston kasvua rajoittava ravinne. Havupuuvaltaisessa puustossa parhaat kasvunlisäykset saadaan typpeä ja fosforia sisältävillä lannoitteilla. Ojitettujen turvemaiden ravinnetalous poikkeaa kivennäismaista, ja niillä puuston kasvua rajoittavaa ravinne-epätasapainoa esiintyy yleisimmin. Turvemailla puuston kasvua rajoittavat ensisijaisesti fosforin, kaliumin ja hivenaineista boorin puute.

  • Kasvihuonekaasut

    Merkittävimmät ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), otsoni (O3) sekä freonit.  Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla maan pinnalta lähtevän lämpösäteilyn siirtymistä avaruuteen.

  • Lannoitus

    Metsänlannoituksen tavoitteena on parantaa puuston kasvua ja elinvoimaisuutta lisäämällä niitä ravinteita, joita maapohjassa on niukasti puiden tarpeeseen nähden. Metsänlannoitusta voidaan tehdä kasvatus- ja terveyslannoituksena.

  • Puuston ravinnehäiriö

    Puuston ravinnehäiriöllä tarkoitetaan ravinteiden epätasapainoa, jolloin maaperässä on ravinteita epätasaisesti suhteessa puuston tarpeeseen. Tämä voi aiheuttaa näkyviä oireita puun lehdissä, neulasissa tai kasvutavassa. Oireita voivat olla värimuutokset neulasissa ja lehdissä, tai erilaiset kasvuhäiriöoireet (latvuksen oireet). Ravinnetalouden epätasapainoja voidaan korjata lannoituksella.

  • Terveyslannoitus

    Terveyslannoituksella tarkoitetaan sellaisten metsien lannoitusta, joiden kehitys metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta on taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi ja jotka voidaan saada elpymään lannoittamalla. 

    Metsän terveyslannoitus tarkoittaa suometsien tuhkalannoitusta sekä lannoitusta kohteella, jonka maaperässä esiintyy boorinpuutosta. Metsän terveyslannoitukseen on yksityisten metsänomistajien mahdollista saada tukea.

  • Tuhkalannoitus

    Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaiden ravinteisuuden hoitoon, jossa sillä saadaan pitkäkestoinen maanparannusvaikutus. Tuhkapohjaisten kierrätyslannoitteiden valmistuksessa käytetään bioenergian tuotannossa syntyviä tuhkia. Tuhkan lannoitekäyttökelpoisuutta valvotaan lannoiteasetuksen edellyttämillä analyyseillä.

Takaisin alkuun

Kirjallisuus

  1. Smolander, A., Väänänen, P., Laiho, R. ym. 2023. Vaikutukset maaperään ja vesistökuormitukseen Julkaisussa: Lehto, T. & Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-714-3(ulkoinen linkki)
  2. Ahtikoski, A., Hökkä, H., Joensuu, S., Kojola, S., Kuusela, M., Moilanen, M., Penttilä, T., Ruotsalainen, M. & Saarinen, M. 2007. Turvemaiden käsittely ja hoito. Laskelmia ja tutkimustietoa taustamateriaaliksi turvemaiden metsänhoitosuositusten kehittämis
  3. Silfverberg, K., Moilanen, M. 2008. Long-term nutrient status of PK fertilized Scots pine stands on drained peatlands in North-Central Finland. Suo 59(3): 71–88.
  4. Helmisaari, Heljä-Sisko. 1992. Nutrient Retranslocation in Three Pinus Sylvestris Stands. Forest Ecology and Management 51 (4): 347–67.
    https://doi.org/10.1016/0378-1127(92)90334-6.(ulkoinen linkki)
  5. Sarkkola, S., Ukonmaanaho,L., Nieminen, T M. etc. 2016. Should Harvest Residues Be Left on Site in Peatland Forests to Decrease the Risk of Potassium Depletion? Forest Ecology and Management 374 (elokuuta):136–45.
    https://doi.org/10.1016/j.foreco.2016.05.004.(ulkoinen linkki)
  6. Moilanen, M., Issakainen, J. ja Vesala, H. 2011. Metsän uudistaminen mustikkaturvekankaalla – luontaisesti vai viljellen? Metlan työraportteja 192:30.
  7. Moilanen ym 2015. Fertilization increased growth of Scots pine and financial performance of forest management in a drained peatland in Finland. Silva Fennica 49(3): id 1301. 18 p.
  8. Hökkä, H., Ahtikoski, A., Sarkkola, S., Väänänen, P. 2024. Ash fertilization increases long-term timber production in drained nitrogen-poor Scots pine peatlands. Canadian Journal of Forest Research.
    https://doi.org/10.1139/cjfr-2024-0003(ulkoinen linkki)
  9. Rautio, P. & Hökkä, H. 2016. Teollisuuden ja yhteiskunnan sivuvirrat metsälannoitteina – mahdollisuudet ja haasteet. Acta Lapponica Fenniae 27: 17-27.
  10. Hökkä ym. 2012. Modelling volume growth response of young Scots pine (Pinus sylvetris) stands to N, P, and K fertilization in drained peatland sites in Finland. Canadian Journal of Forest Research 42(7): 1359–1370.
  11. Moilanen, M., Hytönen, J., and Leppälä, M. 2012. Application of wood ash accelerates soil respiration and tree growth on drained peatland. Eur. J. Soil Sci. 63(4): 467–475.
    https://doi.org/10.1111/j.1365-2389.2012.01467.x(ulkoinen linkki)
  12. Sikström U., Almquist C., Jansson G. 2010. Growth of Pinus sylvestris after the application of wood ash or P and K fertilizer to a peatland in southern Sweden. Silva Fenn. 44(3): 411–425.
    http://dx.doi.org/10.14214/sf.139.(ulkoinen linkki)
  13. Moilanen, M. & Hökkä, H. 2009. PK-lannoituksella aikaansaadun kasvureaktion suuruus riippuu ojitusaluemännikön ravinnetilasta. Suo 60 (3–4).
  14. Lehto, T. & Ilvesniemi, H. (toim.) 2023. Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 146 s.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-714-3(ulkoinen linkki)
  15. Saarsalmi, A. ja Mälkönen, E. 2001. Forest Fertilization Research in Finland: A Literature Review, Scandinavian Journal of Forest Research, 16:6, 514-535.
  16. Hynynen, J., Huuskonen, S., Kojola, S. (toim.) 2017. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2017 METSÄ 150 – Metsänkasvatuksen keinot lisätä puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-377-2(ulkoinen linkki)
  17. Moilanen, M., Silfverberg, K., Hökkä, H. & Issakainen, J. 2004. Comparing effects of wood ash and commercial PK fertiliser on the nutrient status and stand growth of Scots pine on drained mires. Baltic Forestry 10(2): 2–10.
  18. Vastuullisella metsälannoituksella ilmastohyötyjä hanke-esite
    https://tapio.fi/wp-content/uploads/2023/03/Tapio-VaMeLa-esite_FINAL.pdf(ulkoinen linkki)
  19. Ojanen, P., Penttilä,T., Tolvanen, A., etc. 2019. Long-Term Effect of Fertilization on the Greenhouse Gas Exchange of Low-Productive Peatland Forests. Forest Ecology and Management 432 (2019): 786–98.
    https://doi.org/10.1016/j.foreco.2018.10.015.(ulkoinen linkki)
  20. Huotari, N. 2012. Tuhkan käyttö metsälannoitteena. Metsäntutkimuslaitos.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2371-2(ulkoinen linkki)
  21. Hynönen, T. 2000. Pellonmetsityksen onnistuminen Itä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 957.
    http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1725-0(ulkoinen linkki)
  22. Aro, L. & Hytönen, J. 2019. Suonpohjasta metsäksi. Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus.
    https://www.slideshare.net/Metsakeskus/suonpohjan-metsitysopas-188911137(ulkoinen linkki)
Takaisin alkuun
  • Edellinen: Päätöksenteko
  • Seuraavaksi: Yleistietoa

Haku ja valikko

  • Suomeksi
  • På svenska

Aakkosellinen hakemisto

Metsänhoidon suositusten sanasto

  • Tietoa metsänhoidon suosituksista
  • Saavutettavuusseloste
  • Käyttöehdot
  • Evästeilmoitus
  • Tietosuojaseloste
  • Ota yhteyttä(ulkoinen linkki)
  • Rajapintaopas