Metsämaiseman hoito

Suositeltavat maisemanhoidon keinot perustuvat tutkimustietoon siitä, miten ihmiset kokevat erilaiset maisemamuutokset metsäluonnossa. Ihmiset pitävät vaihtelevasta maisemasta. Toisaalta halutaan nähdä kauas mutta toisaalta pidetään tunteesta, että pääsee piiloutumaan.  

Lähimaisemassa suomalaiset pitävät yleensä avarista metsistä, joissa on järeitä puita ja suhteellisen hyvä näkyvyys, mutta kuitenkin riittävästi vehreyttä ja aluskasvillisuutta. Myös siitä pidetään, että ihmistoiminnan välittömiä vaikutuksia ei ole näkyvissä.

Hyvän metsämaiseman tuottamiseksi on maisemanhoidon suunnittelussa suositeltavaa ottaa huomioon seuraavat kysymykset: 

• Mikä on maiseman arvo? 
• Millainen on tavoiteltava maisema? 
• Mikä on metsänomistajan tavoite? 
• Millaisilla ratkaisuilla metsänomistajan tavoitteet parhaiten toteutuvat? 

Yleiskaava tai kunnan osaa käsittävä osayleiskaava sisältää kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueiden käytön yleisperiaatteet 

1. Asemakaava määrittelee yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoituksen. Ranta-asemakaava sisältää pääasiassa määräykset loma-asutuksen järjestämiseen ranta-alueilla. 
2. Kaava-alueille käytetään tarkentavia määritelmiä, joilla täsmennetään alueen pääasiallista käyttötapaa. Esimerkiksi asemakaava-alueilla M-alueiksi luokitellut kohteet ovat maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita, V-alueet virkistyskäyttöalueita ja SL-alueet luonnonsuojelualueita. Asemakaava-alueilla metsälaki on voimassa M-alueilla ja yleiskaava-alueilla M- ja V-alueilla. 

 Kaavoitusalueilla, kuten taajamametsissä, ulkoilu- tai ympäristöarvoiltaan erityisissä metsissä yleinen metsätaloudelle asetettu rajoite on se, että hakkuut vaativat maisematyöluvan. Lupa tarvitaan myös alueilla, joilla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai joille kunta on niin määrännyt yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten. 

Maisematyölupa on myönnettävä voimassa olevien kaavojen alueilla, jos toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä sille kaavassa määritettyyn tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maisematyöluvan myöntää ja lisätietoa kaavasta antaa kunnan rakennusvalvontaviranomainen tai muu viranomainen, jolle vastuu on siirretty. 

Maisematyölupaa ei tarvita 

• yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten töiden suorittamiseen, esimerkiksi kunnallisteknisten töiden vaatimat puiden kaatamiset. 
• myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen. 
• vaikutukseltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Vähäisyyden arviointi on tapauskohtaista ja sen arviointi kuuluu viimekädessä viranomaisille. 
• hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisiin töihin. 
• sellaisen maa-aineksen ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslain (555/1981) mukainen lupa. 

Taajama-alueilla metsänkäsittely voi olla pienipiirteistä ja varovaista. Lisäksi maisema- ja virkistysarvot voidaan ottaa korostetusti huomioon töiden toteutuksessa. Jos kaavaan sisältyy määräyksiä metsien käsittelyyn, tulee niitä noudattaa. [Lähdeviite1]

Pihapiirien, peltojen ja muiden kulttuuriympäristöjen reunavyöhykkeissä ja rantametsissä on suositeltavaa käyttää lehtipuita metsänuudistamisessa ainakin näkyvimmällä osalla. 

Eri puulajien sekaistutus koko uudistettavalle alalle mahdollistaa monipuolisen metsikkörakenteen syntymisen, kun metsänomistaja painottaa maisemanhoitoa. 

• Jätä säästöpuita. Ne tuovat vaihtelua maisemaan, monipuolistavat sitä useiden vuosikymmenten ajan ja lisäävät samalla luonnon monimuotoisuutta. 

• Säästä paikoitellen alikasvosta ja pensaikkoa. Ne luovat vaihtelua lähimaisemaan, ja niistä on hyötyä luonnolle muun muassa riistatiheikköinä. 

• Jätä kasvatushakkuissa lehtipuita havupuuvaltaisiin metsiin sekä kuusia männiköihin ja mäntyjä kuusikoihin.  

• Säilytä merkityt ulkoilureitit ja muut aktiivisessa käytössä olevat polut kulkukelpoisina. 

• Ajoita energiapuun lähikuljetus korjuuolosuhteiden mukaan, jotta palstalle ei synny maastovaurioita.  

• Käytä erityisen herkissä kohteissa hakkuutähteitä maaperän suojana ajourilla. 

• Jätä vesistöjen suojakaistoille puustoa ja pensaikkoa. 

Rajaamalla hakkuu maaston muotojen mukaan sekä välttämällä pitkien, jyrkkäreunaisten ja suoraviivaisten kuvionrajojen syntymistä hakkuualasta tulee luontevampi osa maisemaa. Rinnemetsässä avohakkuuala voidaan rajata vaakatasossa pitkänomaiseksi, maaston muotoja myötäileväksi tai korkeuskäyriä viistosti leikkaavaksi.

Peltojen, soiden tai järvien ja metsän välisen vaihettumisvyöhykkeen säilyttäminen pysyvästi peitteisenä vähentää avohakkuiden näkymistä maisemassa sekä hyödyttää myös riistaeläimiä.

Säästöpuuryhmillä voidaan pehmentää maisemavaikutusta ja häivyttää uudistusalan rajoja. Maisemanhoitoa painottavassa metsänkäsittelyssä säästöpuustoa voidaan jättää tavanomaista enemmän. Maisemallisesti kauniit puuyksilöt ja puuryhmät on suositeltavaa jättää säästöpuiksi. 

Vaiheittain tehtävä uudistaminen voi myös lieventää maisemavaikutusta. Jos harvennuksilla halutaan puuntuotannon sijasta edistää muita tavoitteita, kuten maiseman avoimuutta ja monipuolistamista, voidaan poiketa harvennusmallista. Lehtipuusekoituksen ylläpitäminen tasaikäisrakenteisessa metsässä tuo vaihtelua kauko- ja lähimaisemaan.