Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

Hakkuulla tuloutetaan puuston tuottama arvo, jolloin puut muuttuvat tuotannontekijöistä metsätalouden lopputuotteiksi. Samalla vähennetään puustoon sitoutuneen pääoman määrää ja luodaan tilaa joko kasvamaan jääneiden puiden tai uuden puusukupolven arvontuotolle. Hakkuiden ajoitusta, voimakkuutta ja toteutustapaa ohjaamalla säädetään metsätaloudesta välittömästi saatavia tuloja sekä tulevaisuudessa saatavien tulojen ja menojen suuruutta ja ajoitusta. 

Metsänomistajalle maksettava korvaus myydystä puusta perustuu hakkuussa kertyneeseen eri puutavaralajien määrään ja niiden yksikköhintaan. Pystykaupassa tukin hinta on 3–4-kertainen kuitupuun hintaan verrattuna. Runkojen katkonnalla on siis suuri merkitys metsänomistajan tulojen muodostumiselle. Hakkuukoneiden kuljettajat käyttävät katkonnassa päätöstukisovelluksia, jotka optimoivat katkonnan ja ehdottavat kuljettajille rungon katkaisukohtia. Yleensä sovelluksessa korotetaan minimiläpimittaisten tukkien painoarvoa. Näin varmistetaan, että tukkiosuus saadaan hakkuussa tarkasti talteen.

Varttuneen, uudistettavissa olevan metsän jatkokasvatus ei yleensä ole järkevää. Ikääntyvä puusto on huono pankki. Kasvu alkaa vähitellen hiipua ja erityisesti lehtipuita ja kuusia uhkaavat lahovauriot. 

Aika on rahaa myös metsänkasvatuksessa. Varttuneessa metsässä lisäjäreyden kasvattaminen ei useinkaan ole taloudellisesti kannattavaa. Sama koskee myös eri-ikäisrakenteisena kasvatettavia metsiä. Arvokkaan erikoispuun kasvatuksessa kiertoajan pidentäminen voi olla perusteltua.

Kun kohde uudistetaan viljellen, kannattaa käyttää jalostettuja siemeniä tai taimia. Jalostetun viljelymateriaalin käytöllä saadaan nopeakasvuinen ja hyvälaatuinen puusto, mikä kattaa hieman korkeammat uudistuskustannukset.

Puuston kasvua on mahdollista parantaa merkittävästi lannoittamalla sopivat kohteet. Lisäksi esimerkiksi boorin puutteesta kärsivän puuston terveyslannoitus on kannattavaa. 

Metsänomistaja, joka toimii aktiivisesti puumarkkinoilla ja seuraa niitä säännöllisesti, pystyy parhaiten hyödyntämään markkinatilanteen. Pyytämällä tarjouksia usealta puunostajalta metsänomistaja voi varmistaa, että hän saa leimikostaan markkinatilanteen mukaisen hinnan.

Eräisiin metsätalouden töihin on saatavissa valtion tukea kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmästä. Tuki parantaa yksittäisten toimenpiteiden kannattavuutta yleensä merkittävästi. Tuet on syytä hyödyntää, mutta samalla on huolehdittava metsänkasvatuksen kokonaiskannattavuudesta. Esimerkiksi taimikonharvennuksen lykkääminen tukikelpoisuuden saavuttamiseksi on useissa tapauksissa haitallista taimikon kasvun ja laadun kannalta. Havupuun taimet kärsivät ja voivat menehtyä lehtipuuvesakon valtaamassa taimikossa. 

Metsänomistaja voi saada tuloja tarjoamalla luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen soveltuvia kohteita Metso-ohjelmaan. Erityisen kannattavaa tämä on kohteissa, joissa puunkorjuu on hankalaa ja kallista, kuten pitkään käsittelemättä olleissa suosaarekkeissa tai saarimetsissä.

Laatupuulle eli lähinnä korkealaatuiselle sahapuulle on todennäköisesti jatkossakin kysyntää. Tällaiselle puulle on silloin mahdollista saada peruslaatuista puuta parempi hinta. Laatupuun kasvatukseen on kuitenkin myös sitouduttava, jotta kasvatukseen uhrattu lisäpanostus ei valuisi hukkaan. Esimerkiksi pystykarsinnan tuoma hyöty voidaan menettää, jos sitä ei oteta huomioon puuston jatkokäsittelyissä. Lisäansioita voivat tarjota myös erikoispuiden kuten visakoivun ja jalojen lehtipuiden sekä joulupuiden kasvatus.

Kerralla käsiteltävää pinta-alaa kasvattamalla ja kohteen saavutettavuutta parantamalla voidaan merkittävästi parantaa metsätalouden kannattavuutta. Tämä koskee sekä puunkorjuuta että metsänuudistus- ja hoitotöitä.  

Ensiharvennuksen teettäminen saattaa edellyttää, että se yhdistetään paremman hakkuukertymän tuottavaan hakkuukohteeseen. Leimikot on syytä keskittää erityisesti, kun tehdään harvennushakkuita, joista kertyy niukasti puuta. Puunmyynti samanaikaisesti naapuritilojen kesken auttaa leimikkokeskitysten tekoa varsinkin pienillä tiloilla.

Korjuuta haittaavan alikasvoksen enakkoraivaus on usein tarpeen harvennuskohteilla. Raivaamattomalla kohteella koneellisen hakkuun tuottavuus voi olla viidenneksen huonompi kuin raivatulla.

Työkoneiden siirto vähentää varsinaista työskentelyaikaa, kun kone on käyttämättömänä kuljetusta odottamassa tai kuljetettavana. Koneiden siirtokustannukset ovatkin usein merkittävä tekijä puun korjuussa[Lähdeviite1] ja etenkin uudistusalojen maanmuokkauksessa. Kerralla korjattavan puumäärän on oltava riittävän suuri, jotta koneiden siirtokustannukset ja siirroista aiheutuva tehollisen työajan menetys pysyvät kohtuullisina. Uudistusalojen ja muiden hoitotyökohteiden pinta-alojen on myös oltava riittävän suuria. Hyvin suunniteltu työmaiden keskittäminen alentaa koneiden siirtokustannuksia. 

Jos työ valmistuu nopeasti eli hehtaarikohtainen työskentelyaika on lyhyt, siirtokustannusten osuus nousee nopeasti työmaan koon pienentyessä. Esimerkiksi äestyksessä hehtaarille kuluu vain niukasti aikaa, joten pienialaisilla työmailla siirtokustannusten osuus on suuri. Myös istutus ja taimikonhoito koneellistuvat, jolloin koneiden siirtokustannuksilla on vaikutusta kokonaiskustannuksiin. Lisäksi työtekijöiden siirtyminen kohteelta toiselle lisää kustannuksia. 

Pystykaupassa puunostaja vastaa puunkorjuusta, jolloin metsänomistaja ei suoraan näe korjuun kustannuksia. Käytännössä korjuukustannukset vaikuttavat kuitenkin suuressa määrin puusta maksettavaan hintaan. Siksi kalliin korjuun tarvitseva leimikko tuottaa metsänomistajalle alhaisemman puun hinnan kuin vastaavan kokoinen, edullisemmin korjattava kohde. 

Istutustyössä kohteen koolla ei ole suurta vaikutusta konetyön ja metsurityön väliseen hintaeroon, jos maa muokataan. Koneellinen istutus tehdään samalla kertaa maanmuokkauksen kanssa, jolloin työmaakäyntejä tulee vähemmän kuin jos istutetaan käsin. 

Koneellisessa metsänhoidossa työmaan koon tulisi mieluiten olla yli 2 hehtaaria. Kun käsittelyalueen koko pienenee 1,5 hehtaariin, kustannukset nousevat noin 5 %. Hehtaarin kokoisen käsittelyalueen kustannukset ovat 15–20 prosenttia korkeammat kuin 2 hehtaarin alueen, mikä nostaa kokonaan koneellistetun taimikonhoidon kustannuksia noin 200–300 euroa/ha.[Lähdeviite2] Metsurityönä tehdyssä taimikonhoidossa käsittelyalueen koon vaikutus yksikkökustannuksiin on pienempi kuin konetyössä. Hehtaarin kokoisella käsittelyalueella yksikkökustannukset ovat noin 10 % korkeammat kuin kahden hehtaarin suuruisella. Jos hoitokohteen koko jää pieneksi, on metsurityö konetyötä kannattavampi vaihtoehto.

Leimikon riittävä koko eli kokonaispuumäärä ja hakkuukertymä pinta-alayksikköä kohti on puunostajalle keskeistä. Lisäksi hyvän hinnan varmistamiseksi:

• Muista metsänhoito. Hoidetussa metsässä korjuu sujuu ja puusta voi saada paremman hinnan.
• Huolehdi tarvittaessa ennakkoraivauksesta. Se on useimmiten tarpeen harvennushakkuussa.
• Pidä huolta metsätien kunnosta. Sulan maan aikainen korjuu edellyttää kantavaa metsätietä. Pelkästään talvella korjattavaksi kelpaavasta leimikosta saa yleensä alhaisemman hinnan. Raivaa myös tielle ulottuva vesakko ja puusto pientareilta. 
• Huolehdi metsätien kääntöpaikoista. Saat puusta paremman hinnan, jos täysperävaunullinen puutavara-auto mahtuu kunnolla kääntymään pelkän vetoauton sijasta.
• Täydennä metsätieverkkoa harkitusti. Yli 300 metrin metsäkuljetusmatka alkaa pudottaa puusta maksettavaa hintaa.
• Ole aktiivinen, kun yhteisen tien kunnossapidosta päätetään. Tee ehdotuksia hoitokunnalle ja tiekunnan kokoukselle.

Puiden katkonta eriarvoisiin puutavaralajeihin metsässä on raaka-aineen ensimmäinen jalostusvaihe. Katkonnan ohjauksella huolehditaan siitä, että jokainen runko voidaan hyödyntää mahdollisimman tarkasti seuraavassa jalostusvaiheessa. Puunhankkijan tavoitteena on katkoa runko niin, että sen arvo on optimoitu seuraavia jalostusvaiheita ajatellen. 

Sahan kannalta kaikki tukit eivät ole samanarvoisia. Mitä järeämpi tukki on, sitä enemmän vaihtoehtoisia sahaustuotteita siitä voi valmistaa. Myös sivutuotteiden eli hakkeen, kuoren ja purun osuus laskee tukin järeytyessä. Tukkien pituuden pitää täsmätä mahdollisimman hyvin sahan tilauksien kanssa, jotta saha voisi hyödyntää tukit täysimääräisesti.

Kustannustehokkuutta tavoiteltaessa on kiinnitettävä huomiota koko puuntuotantoketjuun — niin uudistamiseen, hoitotöihin kuin hakkuisiinkin. Yksittäisen toimenpiteen vaikutukset ketjun seuraaviin vaiheisiin ratkaisevat, miten kannattava toimenpide lopulta on. Kustannustehokkuus yksittäisen toimenpiteen toteutuksessa ei siten yksinään takaa kannattavuutta. 

Vaikka kustannustehokkuus ei ole sama asia kuin työn tuottavuus, ne kytkeytyvät yleensä yhteen. Työn tuottavuuden nousu pienentää yksikkökustannuksia — esimerkiksi ’€/hoidettu ha’ tai ’€/korjattu m³’. Koneellistuminen ja koneiden kehitys lisää työn tuottavuutta. Yksikkökustannukset eivät kuitenkaan laske samassa suhteessa, sillä koneen aiheuttamat kustannukset pienentävät tuottavuuden kasvun tuomaa etua. Tämä on jarruttanut esimerkiksi taimikonhoidon koneellistamista.[Lähdeviite3]

Tarpeettomia kustannuksia on syytä välttää ja metsätalouden kannalta välttämättömät työt on tehtävä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kokonaiskannattavuuden edistämiseksi säästöt on kohdennettava oikein. Säästäminen väärässä kohdassa merkitsee lisäkustannuksia myöhemmin tai vähentyneitä tuloja. 

On myös kiinnitettävä huomiota kustannusten ja työn laadun suhteeseen. Laadun pitää olla tarkoituksenmukaisella tasolla. Sen pitää täyttää asetetut kriteerit, mutta toisaalta liiallinen tarkkuus ja pienipiirteisyys lisäävät kustannuksia ilman sanottavaa hyötyä. Esimerkiksi taimikon tarpeetonta siistimistä hoitotöissä pitää välttää turhien kustannusten takia sekä luonnon monimuotoisuuden ja riistan elinolojen turvaamiseksi. 

• työmaiden yhdistäminen
• kerralla kuntoon periaate, esimerkiksi suometsien hoitohankkeissa harvennukset, kunnostusojitukset ja lannoitukset
• kokonaiskustannuksiltaan edullisimpien toimenpideketjujen valitseminen
• ostopalveluiden käyttö, kun niillä saavutetaan säästöä omaan työhön verrattuna
  • metsänhoitotyöt
  • kirjanpito
  • metsäsuunnittelu
  • kilpailutuksen ulkoistaminen sekä puun myynnissä että palveluiden ostossa
  • töiden valvonta ja metsien tilan seuranta.

Kustannuksien vähentämiseksi päätehakkuualue on syytä uudistaa pian hakkuun jälkeen. Viivyttelemättä toimiminen parantaa uudistamistulosta ja vähentää varhaishoidon ja taimikonharvennuksen kustannuksia. 

Uudistettavalle kohteelle on valittava sille sopiva maanmuokkausmenetelmä. Esimerkiksi mätästys sopii yleensä parhaiten viljaville kohteille, joissa se edistää taimien kasvua ja vähentää hoitotarvetta. Karummille kohteille sopivat halvemmat menetelmät. 

Luontaista uudistumista kannattaa hyödyntää, kun kasvupaikalla on sille otolliset olosuhteet. Uutta puustoa voi kasvattaa hyvälaatuisesta alikasvoksesta esimerkiksi kaksijaksoisessa metsässä. Luontainen uudistaminen onnistuu parhaiten karuissa männiköissä ja eräissä suometsien kuusikoissa. Muilla kohteilla sen onnistumisedellytykset ovat usein huonot. Kun uudistusalalle jätetään siemenpuita, osa pääomasta ei realisoidu uudistushakkuun yhteydessä. Siemenpuut on lisäksi korjattava myöhemmin erillisenä korjuuna, mikä lisää helposti korjuukustannuksia ja alentaa siten kantohintaa. 

Taimikonhoito on tehtävä ajallaan. Taimikonhoidon kustannukset nousevat, kun työ myöhästyy. Vesoja on silloin enemmän ja ne ovat paksumpia. Myös harvennushakkuiden tekemisestä on huolehdittava. Erityisesti ensiharvennus on tärkeä. Kasvutilaa saanut puusto saavuttaa nopeammin seuraavan harvennuksen tai päätehakkuun ajankohdan ja puunmyyntitulot aikaistuvat. Ajoissa tehty harvennus vähentää myös metsätuhojen riskiä. 

Harvennuksessa on tärkeämpää tehdä se oikeaan aikaan kuin jäädä odottamaan kantohintojen nousua. Kuitupuun hinnanvaihtelut ovat olleet melko vähäisiä ja lisäksi harvennushakkuussa kertymät ovat pienempiä kuin päätehakkuussa. Näin kantohinnan merkitys on kokonaisuudessaan vähäisempi. 

Puustoa ei pidä hakata suosituksia harvemmaksi, koska silloin osa maapohjan tuottokyvystä jää hyödyntämättä. Liian voimakas harvennus vähentää puuntuotosta ja tulevia puunmyyntituloja. Männikön kasvu kärsii voimakkaasta harvennuksesta kuusikkoa enemmän, koska kuuset pystyvät käyttämään vapautuneen kasvutilan paremmin hyväkseen. Harvaksi hakattu puusto on erityisen altis tuuli- ja lumituhoille. 

Hakkuisiin liittyy aina kiinteitä kuluja, jotka ovat leimikon koosta riippumattomia. Mitä suurempi kerralla hakattava puumäärä on, sitä pienempi kiinteiden kustannusten vaikutus on puuston pystyhintaan tai hankintakaupan nettotuloihin. Leimikon kokoa voi kasvattaa käsittelemällä useita metsikkökuvioita samanaikaisesti. Tärkeää on myös huolehtia perustettavien metsiköiden riittävästä koosta tulevia harvennushakkuita ajatellen.

Metsäteiden kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Hyväkuntoiset metsätiet vähentävät metsänhoidon ja puunkorjuun kustannuksia, parantavat leimikoiden kiinnostavuutta ja mahdollistavat hakkuut myös sulan maan aikana. Hyvä hoito vähentää metsätien kalliin perusparannuksen tarvetta. 

Metsätieverkko on varsin kattava etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta joissakin tapauksissa sen täydentäminen on taloudellisesti perusteltua. Kannattavuuden kannalta on tärkeää, että tien vaikutuspiirissä on suunnitteilla hakkuita. Hakkuiden ansiosta tie voi nopeastikin maksaa itsensä takaisin parempana puun hintana ja kohonneina kantorahatuloina. Optimaalisen tietiheyden on laskettu olevan runsas 10 metriä tietä metsähehtaaria kohden. 

Metsän jatkuva kasvatus on yksi keino pyrkiä vähentämään kustannuksia. Se on hyvä vaihtoehto erityisesti kohteilla, joiden puuntuotoskyky on heikko eikä lain vaatima investointi uuden metsän perustamiseen päätehakkuun jälkeen ole kannattava. Näin puustoa voidaan hyödyntää ilman uudistamiskustannuksia. Muilla kohteilla jatkuvan kasvatuksen edellytykset ja hyödyt on selvitettävä hyvin tarkasti, jotta lopputulos vastaa metsänomistajan tavoitteita. 

Heikoimmin tuottavia sekä hoitokuluiltaan kalliiksi käyviä metsikkökuvioita tai kuvion kohtia voi jättää kokonaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Käsittelemättömyys parantaa usein kohteen luontoarvoja. Tällaisia kohteita on esimerkiksi niukkaravinteisissa suometsissä, soistuneissa notkelmissa, purojen varsilla sekä kivisillä ja kallioisilla paikoilla. 

Metsänhoito-, ojituksen kunnostus- ja tienrakennustöitä on monissa tapauksissa edullisinta toteuttaa yhteishankkeina muiden metsänomistajien kanssa. Ojitettujen turvemaiden hakkuut ja ojituksen kunnostus on syytä organisoida samanaikaisiksi yhteishankkeiksi. Ojituksen kunnostustarvetta voi vähentää pitämällä haihduttavan puuston määrä riittävällä tasolla suometsissä (karkeana arviona Etelä-Suomessa noin 125 m³/ha ja Pohjois-Suomessa 150 m³/ha). 

Kaikki verovähennykset on muistettava kirjata metsäveroilmoitukseen. Metsävähennystä voi hyödyntää, kun on ostettu metsää. Metsänomistajan kannattaa hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi. Tällöin hän ei joudu maksamaan lainkaan hankintojen arvonlisäveron osuutta. 

Jos metsänomistajalle on aikaa ja ammattitaitoa, hän voi tehdä hyvin paljon omatoimisesti. Toisaalta lähes kaiken voi hankkia ulkopuolisilta ostopalveluina. Palveluita tarjoavat mm. metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyritykset sekä puuta ostava metsäteollisuus. Kun metsää on paljon ja/tai aikaa metsätaloudelle vähän, voi olla viisasta keskittyä talouden hoitoon ja ulkoistaa varsinaiset metsätyöt. 

Pitkäaikaissopimus palveluntuottajan kanssa voi auttaa talouden suunnitelmallisessa hoidossa ja tuoda kustannussäästöjä. Taloudellisen tuloksen parantamiseen tähtää myös aktiivinen palveluiden ja puukauppojen kilpailuttaminen. 

Metsätilan taloudenhoitoon kuuluu monia tehtäviä. Metsänomistajan on huolehdittava metsäveroilmoituksen teosta ja asianmukaisista veromuistiinpanoista. Puukaupat sekä mahdollinen lisämetsän hankkiminen vaativat aktiivista suunnittelua ja päätöksentekoa. Usein tarvitaan käyntiä paikan päällä metsässä. On syytä tarkistaa, että esimerkiksi teetetyt hakkuut sekä metsänuudistamis- ja hoitotyöt on suoritettu sovitusti. Lisäksi on hyvä selvittää mahdolliset metsätuhot ja ajankohtainen taimikonhoidon ja hakkuiden, erityisesti ensiharvennusten, tarve. 

Monet metsänhoitotyöt sopivat metsänomistajille omatoimisesti tehtäviksi. On kuitenkin syytä miettiä, onko omatoiminen työ itselle kannattava vaihtoehto, sillä myös omalla työllä on hintansa. Jos työ omassa metsässä on lähinnä harrastus ja metsänomistajalla on aikaa työhön, omasta palkkavaatimuksesta voi tietenkin tinkiä. 

Istutuksessa tarvittavat välineet ovat melko edullisia. Muokattuun maahan istuttaminen ei ole fyysisesti kovin raskasta ja oikea istutustekniikka on varsin helppo oppia. Omatoimisella istutuksella voi saavuttaa säästöä, mutta metsänomistajalla pitää olla aikaa sopivana istutusajankohtana. 

Myös ennakkoraivaus ja taimikonhoito raivaussahalla sopivat omatoimisesti tehtäviksi. Raivaussahatyö vaatii kuitenkin hyvän raivaussahan sekä enemmän taitoa ja fyysistä kuntoa kuin istutus. Ennakkoraivaus helpottaa puunkorjuuta ja nostaa puusta saatavaa hintaa. Taimikonhoito on taas ratkaisevan tärkeää puuston jatkokehityksen kannalta. 

Puunkorjuu hankintatyönä on selvästi metsänhoitotöitä vaativampaa. Joillekin metsätalousyrittäjälle omatoiminen puunkorjuu on kuitenkin luonteva vaihtoehto erityisesti, jos korjuukalustoa voi käyttää myös tilan ulkopuolisessa työssä. Kalustoa metsäkuljetukseen ei toisaalta tarvita, jos hankintahakkuun tekijä ostaa metsäkuljetuksen ulkopuoliselta. 

Vaikka työvälineiden hankintakustannukset ovat vähennettävissä verotuksessa, jää hankinnasta aina huomattava kustannusrasite. Verovähennys pienentää hankintakustannusta ainoastaan pääomatulojen veroprosentin verran. Omatoiminen työ voi tulla paljonkin teetettyä palkkatyötä kalliimmaksi, jos työvälineisiin ja kalustoon investoidaan todelliseen käyttötarpeeseen nähden liikaa. 

Työvälineet vaativat myös säännöllistä huoltoa ja ne on varastoitava asianmukaisesti. Raivaus- ja moottorisahatyössä ovat tarpeen myös turvavarusteet ja kunnollinen työvaatetus. Kun hoidettavaa alaa on hyvin vähän, jo oman raivaussahan hankinta voi olla taloudellisesti kannattamatonta. 

Metsässä tehtävään työhön on oltava aikaa ja myös taitoa. Työn tuottavuus on omatoimisessa työssä ammattityötä alhaisempi. Tutkimuksen mukaan tuottavuus on esimerkiksi taimikonhoitotöissä keskimäärin vajaa 60 % ammattityön tuottavuudesta, mutta se vaihtelee paljon riippuen metsänomistan omasta ammattitaidosta.[Lähdeviite4] Työpäivän pituuskin jää usein lyhemmäksi kuin ammattilaisella, joka on harjaantunut työhön.  

Ajanpuutteen vuoksi omatoimisesti tehtäviksi aiotut työt voivatkin jäädä kokonaan tekemättä. Tällaisilla laiminlyönneillä on etenkin taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa kova hinta. Puuston kasvu ja laatu ehtivät kärsiä ja myöhemmin teetettynä työ on huomattavasti kalliimpaa. 

• riittävästi aikaa
• tarpeellinen työkyky ja ammattitaito
• tarvittavat työvälineet, ml. työasu ja turvavarusteet
• riittävästi käyttöä työvälineille myös jatkossa, jos joudut ostamaan ne työtä varten.

Metysätalouden verosuunnittelun tavoitteena on huolehtia, että kaikki vähennyskelpoiset kustannukset otetaan huomioon verotuksessa. Tarkemmat tiedot metsätalouden  verotuksesta on saatavissa vero.fi-palvelusta(ulkoinen linkki).

Vuotuiset tulot ja menot voivat vaihdella suuresti eri vuosina. Tulot ja menot on syytä jaksottaa ja hyödyntää mahdollisuus tehdä varauksia. Suurten puunmyyntitulojen jaksotus
eri vuosille pienentää pääomatulojen veroa, koska veroprosentti on korkeampi siltä osalta, joka ylittää vuodessa 30 000 euroa. Jos satunnaisia muita pääomatuloja on jonain vuonna
runsaasti, vähäisempienkin puunmyyntitulojen jaksotus on aiheellista.

• Metsävähennys keventää vastikkeellisesti hankitulta tilalta saatavien tulojen verotusta.
• Metsänomistajan kannattaa olla arvonlisäverovelvollinen, jolloin arvonlisävero ei muodosta lainkaan kustannusta.
• Sukupolvenvaihdos on syytä tehdä harkiten, koska vaihdokseen liittyvät verot ovat merkittävä kuluerä.