Rakennetun kosteikon perustaminen
Metsätalouden vesiensuojelussa rakennetuilla kosteikolla tarkoitetaan patoamalla tai kaivamalla tehtyä, osittain avovesipintaista vesiensuojelurakennetta. Kosteikot ovat ainakin runsaamman virtaaman aikana veden peitossa ja ne pysyvät myös muun ajan märkinä tai kosteina.
Rakennetut kosteikot pidättävät metsätaloustoimenpiteistä syntyvää kiintoainetta ja ravinteita, ja voivat näin vähentää vesistöjen rehevöitymistä[Lähdeviite1]. Hyvä kosteikko on yleensä monitavoitteinen: vesiensuojelun ja virtauksen hallinnan lisäksi kosteikolla voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristöjä monille kasveille ja eläimille. Samalla voidaan edistää alueen virkistyskäyttöä, esimerkiksi lintuharrastusta ja metsästystä. Kosteikkojen rakentamisessa suositellaan yhteistyötä muiden toimijoiden, kuten maatalouden ja metsästysjärjestöjen, kanssa.
Kosteikko sopii luontaisesti kosteille paikoille
Ensisijaisesti kosteikko tulisi perustaa luontaisesti kostealle paikalle, kuten kuivuneelle lammelle, herkästi tulvivalle pellolle, pellon reuna-alueelle tai metsämaalle. Sopiva paikka on sellainen, johon kosteikko voidaan perustaa pääasiassa padottamalla ja pengertämällä. Tällöin vältytään huomattavalta rakentamiselta, joka jo itsessään voi aiheuttaa kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumista. Myös entiselle turvetuotantoalueelle on mahdollista perustaa metsätaloutta hyödyttävä kosteikko.
Kokonaan kaivamalla tehtyjä kosteikkoja voidaan suunnitella tilanteissa, joissa kaltevuussuhteet eivät salli pengertämisestä aiheutuvaa vedenpinnan nostamista ja muut edellytykset ovat hyvät. Kosteikkoa ei tule suunnitella alueelle, joka on maalajiltaan hienojakoista tai muuten maarakennusteknisesti haasteellista, tai jossa kosteikon mitoitusvaatimus ei täyty.
Rakennettu kosteikko voi olla suuren laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän yhdistelmä. Myös pienempi kosteikko voi toimia osaratkaisuna metsäojitushankkeen vesiensuojelussa.
Kosteikon muodostamisessa huomioon otettavia seikkoja
- Kosteikon pinta-alan tullisi olla sellainen, että kosteikossa saavutetaan riittävä veden viipymä ja vesiensuojelullinen teho. Kuitenkin tätä suositusarvoa pienemmätkin kosteikot voivat pidättää vedestä karkeaa kiintoainetta.
- Kosteikko perustetaan mahdollisimman luontaisesti soveltuvaan paikkaan, jolloin säästytään ylimääräisiltä kaivutöiltä.
- Kosteikkoon suunnitellaan syvä avovesipinta, joka pidättää kiintoainetta, sekä matalan veden alueita, jotka hidastavat virtaamaa. Syvänteissä voi myös poistua typpeä ilmakehään ja matalilla alueilla fosforia sitoutuu kosteikon pohjamaahan [Lähdeviite2].
- Kosteikon maisemallista arvoa ja lintujen pesimäalueita voidaan lisätä kannasten ja saarekkeiden avulla.
- Kosteikkokasvillisuus vakiinnuttaa kosteikon olosuhteita ja parantaa kosteikon vesiensuojelullista tehoa.
Kosteikon muodostamisen riskit ja niiden ehkäisy
Huonosti suunniteltu kosteikko voi aiheuttaa ympäröivän metsätalousmaan vettymistä. Riskiä voidaan ehkäistä kosteikon huolellisella mitoituksella ja suunnittelutyöllä.
Kosteikon pohjasta voi tulla hapeton päästölähde, jos virtaama on hidas ja vesi seisoo. Riski pienenee, kun kosteikko perustetaan luontaisesti kostealle paikalle [Lähdeviite2].
Kosteikon muodostamisen hyödyt
Monitavoitteiset kosteikot pidättävät kiintoainetta ja ravinteita, tasaavat tulvahuippuja ja veden virtaamia, sekä tarjoavat suojaa ja ravintoa monille kasveille ja eläimille. Kosteikot voivat myös monipuolistaa maisemaa ja luontoa, sekä lisätä virkistysmahdollisuuksia.
