Tuulituhot ovat yleisiä koko Suomessa. Voimakkaimpien tuulten aiheuttamia laajoja tuhoja ei pystytä estämään metsätalouden keinoin. Tuulituhoja voidaan jossain määrin ehkäistä tuulituhoille alttiilla alueella hyvällä metsänhoidolla ja metsäsuunnittelulla.
Tuulituhojen esiintyminen, niiden vaikutukset metsätalouteen ja ennustetut muutokset ilmastonmuutoksessa
Tuulituhot ovat yleisiä koko Suomessa. Myrskytuulien satunnaisuus vuosien välillä on suurta eri puolella Suomea. Syksyn ja talven matalapainemyrskyjen lisäksi kesäiset ukkosmyräkätaiheuttavat merkittäviä metsätuhoja [Lähdeviite1]. Kesäiset rajuilmat painottuvat usein heinä- ja elokuulle. Laajoja kesämyrskyjä on Suomessa sattunut noin 10–15 vuoden välein [Lähdeviite2].
Eteläboreaalisen vyöhykkeen kuusivaltaisissa metsissä tuulituhon riski on korkein ja pohjoisboreaalisen vyöhykkeen mäntymetsissä alhaisin. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä. Varttuneissa kuusivaltaisissa kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin pinnallisen juuriston vuoksi. Alttiita tuulituholle voivat olla myös mänty sekä lehtipuut. Koivu on altis lehdelliseen aikaan.
Vuosikymmenten väliset erot tuulituhoissa ovat suuria ja yksittäinen voimakas myrsky voi lisätä tuhojen määrän erittäin suureksi. Ilmastonmuutoksen myötä myrskyjen määrä ei näyttäisi lisääntyvän, mutta kovien myrskyjen voimakkuus ja suhteellinen osuus kasvavat[Lähdeviite3], mikä voi helposti lisätä metsien myrskytuhoja. Tätä tukee Länsi- ja Keski-Euroopassa myrskyjen aiheuttamien suurien metsätuhojen määrän kasvu jo 90-luvulla ja 2000-luvun alussa[Lähdeviite4][Lähdeviite5]. Roudan väheneminen ja maaperän kosteuden lisääntyminen syystalvella myös lisäävät tuhoja[Lähdeviite6]. Puuston latvuksiin kertynyt märkä ja painava lumikuorma nostaa tuhoriskiä[Lähdeviite7][Lähdeviite8].
Tulevina vuosikymmeninä tuhoriski kasvaa eniten Suomen etelä- ja keskiosissa. Erityisesti riski nousee turvemailla, koska näillä alueilla routa vähenee eniten[Lähdeviite9]. Tuulituho alentaa puutavaran arvoa, koska tukkipuuta siirtyy kuitupuuksi ja jopa energiapuuksi [Lähdeviite9]. Taloudellisia tappioita syntyy myös kasvutappioina ennenaikaisten hakkuiden tai tuulituhon aiheuttaman liian alhaisen kasvatustiheyden vuoksi. Laaja-alaisen myrskyn jälkeen osa tuhopuustosta saattaa jäädä korjaamatta tai korjuu viivästyy, mikä voi johtaa kasvaviin seuraustuhoihin, kuten kirjanpainaja- ja ytimennävertäjätuhoihin.
Toisaalta tuulituhoissa syntyy myös luonnon kannalta tärkeää lahopuuta ja hiiltä varastoituu metsään jääviin tuulenkaatoihin. Lehtipuutuulenkaatoja voi jättää lisäämään metsän monimuotoisuutta, mutta havupuiden tuulenkaatoja jätetään vain metsätuholain sallimissa rajoissa.
Alueen alttiutta tuulituhoille on mahdollista selvittää esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen julkaiseman tuulituhoriskikartan(ulkoinen linkki) avulla. Tuulituhoriskiin voi varautua metsävakuutuksella.
Tuulituhoriskin suuntaa antava muutos tulevaisuudessa.
Tuulituhojen ehkäisy
Voimakkaimpien tuulten aiheuttamia laajoja tuhoja ei pystytä estämään metsätalouden keinoin. Tuulituhoja voidaan kuitenkin jossain määrin ehkäistä tuulituhoille alttiilla alueella hyvällä metsänhoidolla ja metsäsuunnittelulla. Tuulituhoriskiin vaikuttaa puulajin ohella puuston sijainti suhteessa tuulelle alttiiseen metsän reunaan .
Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito
Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta [Lähdeviite6]. Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin [Lähdeviite10].
Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella [Lähdeviite11]. Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita.
Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa.
Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen [Lähdeviite12].
Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita.
Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden.
Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla.
Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille.
Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko.
Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta
Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta.
Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.
Lehtonen, I., Venäläinen, A., & Gregow, H. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa metsänhoidon näkökulmasta. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2020:5. http://hdl.handle.net/10138/319348(ulkoinen linkki)
Sinclair et al. 2020. The characteristics and structure of extra-tropical cyclones in a warmer climate. Weather Climate Dynamics. 1: 1–25.
Gregow, H., Laaksonen, A., and Alper, M.E. 2017. Increasing large scale windstorm damage in Western, Central and Northern European forests, 1951–2010. Scientific Reports 7: 46397. https://www.nature.com/articles/srep46397(ulkoinen linkki)
Gregow, H. ym. 2020. Review on winds, extratropical cyclones and their impacts in Northern Europe and Finland. Finnish Meteorological Institute Reports 2020:3.
Lehtonen, I., Venäläinen, A., Kämäräinen, M., Asikainen, A., Laitila, J., Anttila, P., Peltola, H. 2018. Projected decrease in wintertime bearing capacity on different forest and soil types in Finland under a warming climate. Hydrology and Earth System Sciences Discuss. https://doi.org/10.5194/hess-2017-727(ulkoinen linkki)
Peltola, H., Kellomäki, S., Väisänen, H., Ikonen, V-P. 1999. A mechanistic model for assessing the risk of wind and snow damage to single trees and stands of Scots pine, Norway spruce and birch. Canadian Journal of Forest Research 29:647-661. https://doi.org/10.1139/x99-029(ulkoinen linkki)
Ikonen, V.-P., Kilpeläinen, A., Zubizarreta-Gerendiain, A., Strandman, H., Asikainen, A., Venäläinen, A., Kaurola, J., Kangas, J., Pelto-la, H. 2017. Regional risks of wind damage in boreal forests under changing management and climate projections. Canadian Journal of Forest Research 47(12): 1632-1645. https://doi.org/10.1139/cjfr-2017-0183(ulkoinen linkki)
Peltola, H., Kellomäki, S. & Väisänen, H. 1999. Model computations of the impact of climatic change on the windthrow risk of trees. Climatic change 41: 17–36.
Valinger, E., Lundqvist, L. & Brandel, G. 1994. Wind and snow damage in a thinning and fertilisation experiment in Pinus sylvestris. Scandinavian Journal of Forest Research 9: 129–134. https://doi.org/10.1080/02827589409382822(ulkoinen linkki)
