Vettymisen vaikutuksia Vedenpinnan nousu heikentää vettyvällä alueella olevan puuston kasvuoloja, mikä vähentää puuston hiilensidontaa. Pitkällä aikavälillä veden palauttamisesta seuraava vedenpinnan nousu hillitsee ilmastonmuutosta, koska se vähentää turpeen hajoamista, turvaa turpeen hiilivaraston säilymistä ja mahdollistaa turpeen muodostumista. Suo, jolle vettä palautetaan, voi rajautua heikkotuottoiseen metsäojitusalueeseen, jolloin metsänomistaja voi toimenpiteen yhteydessä päättää ennallistaa kyseisen metsän tai jättää sen ennallistumaan. Tämä lisää ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä, sillä metsäojitettujen soiden turpeen hiilivarasto on keskimäärin noin kymmenkertainen niiden puuston hiilivarastoon verrattuna. Lisätietoa: Ennallistaminen

# Vedenpalautus suolle - Ilmastonmuutoksen hillintä

## Vettymisen vaikutuksia

Vedenpinnan nousu heikentää vettyvällä alueella olevan puuston kasvuoloja, mikä vähentää puuston hiilensidontaa. Pitkällä aikavälillä veden palauttamisesta seuraava vedenpinnan nousu hillitsee ilmastonmuutosta, koska se vähentää turpeen hajoamista, turvaa turpeen hiilivaraston säilymistä ja mahdollistaa turpeen muodostumista.
Suo, jolle vettä palautetaan, voi rajautua heikkotuottoiseen metsäojitusalueeseen, jolloin metsänomistaja voi toimenpiteen yhteydessä päättää ennallistaa kyseisen metsän tai jättää sen ennallistumaan. Tämä lisää ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä, sillä metsäojitettujen soiden turpeen hiilivarasto on keskimäärin noin kymmenkertainen niiden puuston hiilivarastoon verrattuna.
Lisätietoa: [Ennallistaminen](/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen)

Vedenpalautuksen avulla voidaan pitkällä aikavälillä hillitä ilmastonmuutosta. Lyhyellä aikavälillä menettelyllä voi olla ilmastonmuutosta kiihdyttävä vaikutus, sillä vedenpinnan nousu voi lisätä metaanipäästöjä.

Vedenpalautus suolle

Vedenpalautus suolle - Ilmastonmuutoksen hillintä

Luonnonsuojelulain vaatimukset lajin turvaamiseksi Liito-orava on uhanalainen laji, joka on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu. Laki turvaa sekä liito-oravayksilöt että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-oravan elinpiiri on laaja, eikä laki velvoita suojelemaan liito-oravan elinpiiriä tai reviiriä kokonaisuudessaan. Laji vaatii kuitenkin riittävän laajan, 4-6 ha:n alueen, sille soveliasta metsää säilyäkseen alueellaWistbacka, R. 2023. Monitoring and conservation of endangered Siberian flying squirrel (Pteromys volans) populations : implications for sustainable forest management. Acta Univ. Oul. A 781.. Vastuu luonnonsuojelulain noudattamisesta liito-oravakohteella on maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja hakkuun toteuttajalla.Luonnonsuojelulain (9/2023) 70 § ja 78 § mukaan kiellettyä on lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminenyksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminenpesien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminenyksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.&nbsp;Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja levähtämiseen käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan, tai lajille sovelias elinympäristö supistuu liian pieneksi, minkä seurauksena lisääntymis- ja levähdyspaikka muuttuu käyttökelvottomaksi.&nbsp;Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen. Heikentämistä voi olla esimerkiksi suojaa ja ravintoa tarjoavien puiden kaataminen pesäpuun ympäriltä, ruokailupuihin vievien puustoisten kulkuyhteyksien katkaiseminen tai ruokailupuiden kaataminen. Liito-oravan elinympäristön rajaaminen Kohteella tehdään liito-oravakartoitus, jossa etsitään papanoita ja mahdollisia pesäpaikkoja, rajataan lisääntymis- ja levähdyspaikat käsittelyn ulkopuolelle, paikannetaan ruokailualueet ja suunnitellaan kulkuyhteydet.&nbsp;Tehtyjen papana- ja pesähavaintojen sekä metsän rakennepiirteiden perusteella päätellään, missä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat.&nbsp;Pesäpuut ja niitä ympäröivä liito-oravalle tärkeä puusto muodostavat hakkuun suunnittelun näkökulmasta yhden yhtenäisen lisääntymis- ja levähdyspaikan.Papanahavaintojen perusteella on mahdollista päätellä myös liito-oravan käyttämien kulkuyhteyksien ja ruokailualueiden sijainteja.&nbsp;Luonnonsuojelulain tulkinnan mukaan tarkastushetkellä asumattomaksi tulkittua lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joka rakennepiirteiltään sopii edelleen liito-oravan lisääntymiseen ja levähtämiseen, koskevat samat käytännöt kuin asuttua paikkaa. Metsänkäsittelyn suunnittelu liito-oravan elinympäristöön Metsänkäsittelyä suunniteltaessa tarkistetaan olemassa olevat liito-oravahavainnot Laji.fi-sivustolta tai Metsään.fi-palvelusta. Tarpeen mukaan selvitetään lisäksi liito-oravan mahdolliset elinympäristöt kartoilta, ilmakuvilta ja maastossa. Apuna voi käyttää esim. Paikkatietoikkunan liito-oravan elinympäristöjen ennustekarttaa.Metsäkeskus lähettää automaattisesti ilmoituksen ELY-keskukselle, hakkuuoikeuden haltijalle ja maanomistajalle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu alueelle, jossa on viranomaisen luotettavana pitämä liito-oravahavainto.Hakkuun suunnittelijan on suositeltavaa laatia kirjallinen hakkuusuunnitelma liito-oravakohteelta. Suunnitelma toimitetaan alueellisen ELY-keskuksen kirjaamoon. Hakkuusuunnitelmassa esitetään suunnitellut hakkuut hakkuutavoittain ja siihen liitetään liito-oravakartoituksen tulokset sekä hakkuusuunnitelman tekijän suunnittelemat toimet, joilla liito-orava huomioidaan hakkuun toteutuksessa.Toisinaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka havaitaan vasta, kun hakkuu on jo aloitettu. Silloin hakkuu keskeytetään välittömästi ja alueelle tehdään liito-oravakartoitus, jonka pohjalta hakkuun ohjeistusta muutetaan. Liito-oravan huomioiminen hakkuiden yhteydessä Liito-oravakohteella talousmetsien luonnonhoidon tavoitteena on ylläpitää ja lisätä liito-oravan tarvitsemia rakennepiirteitä, kuten lehtipuusekoitusta sekä vanhojen ja järeiden haapojen ja kuusien määrää kaikissa metsän kehitysluokissa.Metsän peitteisyyttä säilyttävien hakkuutapojen suosiminen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä on suositeltavaa.Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä vältetään uudistushakkuita, sillä avointen alueiden ympäröimät lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä säily asuttuina.&nbsp;Ruokailumahdollisuuksia ja kulkuyhteyksiä voidaan turvata luonnonhoidon keinoin, esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä ja säästöpuuryhmiä jättämällä.Liito-orava pitää kapeita, puurivityyppisiä kulkuyhteyksiä suojattomina. Lisäksi ne ovat alttiita tuulituhoille. Metsäsertifiointien vaatimukset PEFCPEFC-sertifiointi edellyttää, että metsätalouden toimenpiteissä turvataan luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-orava on yksi liitteessä mainituista lajeista. FSCFSC-sertifiointi edellyttää, että määritellyt eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tunnistetaan ja jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelulain mukaiset luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. FSC-sertifiointi edellyttää siis, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan käytön ulkopuolelle.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Luonnonsuojelulain vaatimukset lajin turvaamiseksi

Liito-orava on uhanalainen laji, joka on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu. Laki turvaa sekä liito-oravayksilöt että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-oravan elinpiiri on laaja, eikä laki velvoita suojelemaan liito-oravan elinpiiriä tai reviiriä kokonaisuudessaan. Laji vaatii kuitenkin riittävän laajan, 4-6 ha:n alueen, sille soveliasta metsää säilyäkseen alueella. Vastuu luonnonsuojelulain noudattamisesta liito-oravakohteella on maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja hakkuun toteuttajalla.Luonnonsuojelulain (9/2023) 70 § ja 78 § mukaan kiellettyä on
- lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen
- yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
- pesien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen
- yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.
Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja levähtämiseen käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan, tai lajille sovelias elinympäristö supistuu liian pieneksi, minkä seurauksena lisääntymis- ja levähdyspaikka muuttuu käyttökelvottomaksi. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen. Heikentämistä voi olla esimerkiksi suojaa ja ravintoa tarjoavien puiden kaataminen pesäpuun ympäriltä, ruokailupuihin vievien puustoisten kulkuyhteyksien katkaiseminen tai ruokailupuiden kaataminen.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Liito-oravan elinympäristön rajaaminen

- Kohteella tehdään liito-oravakartoitus, jossa etsitään papanoita ja mahdollisia pesäpaikkoja, rajataan lisääntymis- ja levähdyspaikat käsittelyn ulkopuolelle, paikannetaan ruokailualueet ja suunnitellaan kulkuyhteydet.
- Tehtyjen papana- ja pesähavaintojen sekä metsän rakennepiirteiden perusteella päätellään, missä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat.
- Pesäpuut ja niitä ympäröivä liito-oravalle tärkeä puusto muodostavat hakkuun suunnittelun näkökulmasta yhden yhtenäisen lisääntymis- ja levähdyspaikan.
- Papanahavaintojen perusteella on mahdollista päätellä myös liito-oravan käyttämien kulkuyhteyksien ja ruokailualueiden sijainteja.
- Luonnonsuojelulain tulkinnan mukaan tarkastushetkellä asumattomaksi tulkittua lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joka rakennepiirteiltään sopii edelleen liito-oravan lisääntymiseen ja levähtämiseen, koskevat samat käytännöt kuin asuttua paikkaa.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Metsänkäsittelyn suunnittelu liito-oravan elinympäristöön

- Metsänkäsittelyä suunniteltaessa tarkistetaan olemassa olevat liito-oravahavainnot Laji.fi-sivustolta tai Metsään.fi-palvelusta. Tarpeen mukaan selvitetään lisäksi liito-oravan mahdolliset elinympäristöt kartoilta, ilmakuvilta ja maastossa. Apuna voi käyttää esim. Paikkatietoikkunan liito-oravan elinympäristöjen ennustekarttaa.
- Metsäkeskus lähettää automaattisesti ilmoituksen ELY-keskukselle, hakkuuoikeuden haltijalle ja maanomistajalle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu alueelle, jossa on viranomaisen luotettavana pitämä liito-oravahavainto.
- Hakkuun suunnittelijan on suositeltavaa laatia kirjallinen hakkuusuunnitelma liito-oravakohteelta. Suunnitelma toimitetaan alueellisen ELY-keskuksen kirjaamoon. Hakkuusuunnitelmassa esitetään suunnitellut hakkuut hakkuutavoittain ja siihen liitetään liito-oravakartoituksen tulokset sekä hakkuusuunnitelman tekijän suunnittelemat toimet, joilla liito-orava huomioidaan hakkuun toteutuksessa.
- Toisinaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka havaitaan vasta, kun hakkuu on jo aloitettu. Silloin hakkuu keskeytetään välittömästi ja alueelle tehdään liito-oravakartoitus, jonka pohjalta hakkuun ohjeistusta muutetaan.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Liito-oravan huomioiminen hakkuiden yhteydessä

- Liito-oravakohteella talousmetsien luonnonhoidon tavoitteena on ylläpitää ja lisätä liito-oravan tarvitsemia rakennepiirteitä, kuten lehtipuusekoitusta sekä vanhojen ja järeiden haapojen ja kuusien määrää kaikissa metsän kehitysluokissa.
- Metsän peitteisyyttä säilyttävien hakkuutapojen suosiminen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä on suositeltavaa.
- Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen läheisyydessä vältetään uudistushakkuita, sillä avointen alueiden ympäröimät lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä säily asuttuina.
- Ruokailumahdollisuuksia ja kulkuyhteyksiä voidaan turvata luonnonhoidon keinoin, esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä ja säästöpuuryhmiä jättämällä.
- Liito-orava pitää kapeita, puurivityyppisiä kulkuyhteyksiä suojattomina. Lisäksi ne ovat alttiita tuulituhoille.

# Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

## Metsäsertifiointien vaatimukset

**PEFC**PEFC-sertifiointi edellyttää, että metsätalouden toimenpiteissä turvataan luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Liito-orava on yksi liitteessä mainituista lajeista.
**FSC**FSC-sertifiointi edellyttää, että määritellyt eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tunnistetaan ja jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelulain mukaiset luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. FSC-sertifiointi edellyttää siis, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan käytön ulkopuolelle.

Hakkuiden toteuttaminen liito-oravan asuttamissa metsissä on yleensä mahdollista. Tällöin hakkuiden vaikutuksia lisääntymis- ja levähdyspaikkojen toiminnallisuuteen tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaaminen hakkuiden ulkopuolelle sekä metsän säilyttäminen peitteisenä niiden lähellä ovat suositeltava keino turvata liito-oravan elinmahdollisuudet. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu liito-oravaa koskevat vaatimukset tiiviisti. Tarkempaa tietoa on saatavilla Suomen metsäkeskuksen [Liito-orava talousmetsässä -oppaasta.](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/opas-liito-orava-talousmetsassa.pdf)

Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Hakkuiden toteuttaminen liito-oravan asuttamissa metsissä on yleensä mahdollista. Tällöin hakkuiden vaikutuksia lisääntymis- ja levähdyspaikkojen toiminnallisuuteen tulee kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaaminen hakkuiden ulkopuolelle sekä metsän säilyttäminen peitteisenä niiden lähellä ovat suositeltava keino turvata liito-oravan elinmahdollisuudet. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu liito-oravaa koskevat vaatimukset tiiviisti. Tarkempaa tietoa on saatavilla Suomen metsäkeskuksen Liito-orava talousmetsässä -oppaasta.

Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä 

Sekametsien kirjo on moninainen Sekametsän kasvatuksessa metsikköä kasvatetaan siten, että vähintään kahdelle eri puulajille turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Varsinaisessa sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus pohjapinta-alasta tai runkoluvusta on korkeintaan 75 prosenttia ja lievästi sekapuustoisessa 75-95 prosenttia. Sekametsä voi silloin koostua yhdestä pääpuulajista, jonka ehdoilla kasvatus pääasiassa tehdään, tai kasvatettavia puulajeja voidaan suosia yhtä paljon. Sekametsän kasvatuksessa turvataan myös pienemmän osuuden puulajien kasvumahdollisuudet pitkäaikaisesti. Kaikkien yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja raudus- sekä hieskoivun, kasvattaminen samassa metsikössä on mahdollista, mutta vaatii suunnittelua. Myös harvinaisempia puulajeja, kuten lehtikuusta tai tammea, voidaan sekametsissä kasvattaa, mutta tästä on vielä vähän tietoa ja kokemusta. Eri puulajien kasvurytmien ja kasvupaikkavaatimusten huomioon ottaminen vaatii usein tarkempaa suunnittelua ja metsänhoitotoimenpiteiden ja hakkuiden ajoitusta kuin yhden puulajin kasvatus. Sekametsän kasvatus edellyttää puulaji- ja maaperätuntemusta. Eri puulajien erilainen valontarve, varjostuksensietokyky ja kasvurytmi vaikuttavat niiden väliseen kilpailuun. Esimerkki puiden pituuskasvusta 1, 5 ja 10 vuotta istutuksesta tuoreella kankaalla Etelä-Suomessa: istutettu mänty, istutettu kuusi, luontaisesti syntynyt hieskoivu ja istutettu rauduskoivu. Kasvupaikka, puiden alkuperä sekä vuotuinen sään vaihtelu vaikuttavat pituuskasvuun huomattavasti. Kuva: © Juha Varhi. Tilatasolla sekametsäisyyttä ja puulajien kirjon lisäämistä voidaan toteuttaa kasvattamalla metsiköitä sekapuustoisina tai tavoitellen yhden puulajin metsiköitä, jotka laajemmalla alueella muodostavat sekametsämosaiikin. Tuhoriskien vähentämiseksi on kuitenkin syytä välttää laajoja yhden puulajin metsiköitä. Erityisesti kirjanpainajatuhojen välttämiseksi laajoja varttuneita kuusikoita tulisi välttää. Lisätietoa: Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa.Sekametsät mahdollistavat harvinaisempien puulajien kasvatuksen kokeiluaSekametsien kasvatuksessa voi kokeilla pienialaisesti myös vähemmän käytettyjen puulajien, kuten tammen, tervalepän ja lehtikuusen kasvatusta niille sopivilla kuvion osilla. Erottelemalla eri lajit pienkuvioihin voi varmistaa, että lajien välinen kilpailu ei tukahduta heikompaa lajia.Lue lisää muiden puulajien kasvupaikkavaatimuksista täältä: Puulajin ja uudistusmenetelmän valinta. Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla Metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennuksissa tehtävät valinnat ratkaisevat, miten metsikön puulajikirjo kehittyy pitkällä aikavälillä. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta metsät kehittyvät uudistamisen jälkeen luontaisesti sekametsiköiksi, jos puulajisuhteita ei ohjata taimikonhoidolla. Sekametsän tavoittelu on helpompaa jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa Tutkimustulosten mukaan sekametsän kasvatuksen mahdollisuudet ovat paremmat jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Mänty ja koivu valopuina uudistuvat kivennäismailla parhaiten pienaukoissa tai tarpeeksi harvoissa ylispuumetsiköissäRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s. Tyypillinen yksijaksoinen sekametsä Yksijaksoisen sekametsän muodostaa samassa puujaksossa kasvava, useasta puulajista koostuva puusto. Suomessa jakso koostuu useimmiten kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Koivu voi kasvupaikasta ja kohteen käsittelyhistoriasta riippuen tarkoittaa joko raudus- tai hieskoivua tai molempia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi näissä metsissä kannattaa tietoisesti vaalia myös vähälukuisampia ja taloudellisesti vähäarvoisempia lehtipuita kuten haapaa, leppää, raitaa, tuomea ja pihlajaa. Tyypillisessä yksijaksoisessa sekametsässä kasvaa kahta tai kolmea puulajia. Kuva: © Ari Kotiharju. Männyn ja kuusen muodostama sekametsä, jossa puulajit kasvavat samassa latvuskerroksessa. Kuva: © Markku Remes Tyypillinen kaksijaksoinen sekametsä Kaksijaksoisen sekametsän muodostavat eri puulajit kasvaessaan kahdessa erillisessä pituusjaksossa. Näitä puujaksoja kasvatetaan samanaikaisesti, mutta toimenpiteissä otetaan huomioon kummankin puujakson menestymisedellytykset. Ylempi jakso koostuu yleensä valopuista, joita ovat mänty ja useimmat lehtipuut. Alempi jakso muodostuu varjoa sietävästä kuusestaRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s. Tällainen metsä voi muodostua, kun kasvatettavan puujakson alle muodostuu luontainen kuusialikasvos tai viljelty kuusen taimikko. Suomessa jaksot koostuvat useimmiten koivu-kuusi- ja mänty-kuusisekoituksesta. Tyypillinen kaksijaksoinen varttunut koivu-kuusisekametsä, jossa kuusikko on syntynyt koivikon alle. Kuva: © Varpu Kuutti. Tyypillinen jatkuvan kasvatuksen sekametsä Sekapuustoisuuden ylläpito jatkuvan kasvatuksen metsissä on vaikeampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessaRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s.&nbsp;Huomioitavaa on, että kuuset voivat kehittyä hyvin koivujen tai mäntyjen alla, mutta mänty ja koivu eivät valopuina menesty kuusen aluspuustona. Harvahkoissa mänty- ja lehtipuumetsissä sekapuustoisuuden ylläpito on helpompaa. Sekapuustoisuutta ylläpidetään jatkuvassa kasvatuksessa erityisesti pienaukkojen avulla, jolloin lehtipuiden ja männyn uudistumis- ja kasvuedellytykset paranevat. Tutkimustieto sekametsärakenteen ylläpitämisestä jatkuvassa kasvatuksessa on vielä puutteellista.Huuskonen, S et al. 2020. What is the potential for replacing monocultures with mixed-species stands to enhance ecosystem services in boreal forests in Fennoscandia? Forest Ecology and Management 479. Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä Sekametsän kasvatuksen hyötyjä yleisesti: Sekapuustoisuus lisää metsä- ja vesiluonnon monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa. Sekapuustoisuus parantaa useiden riistalajien ja eri puulajeihin erikoistuneiden hyönteisten ja sienten elinolosuhteita.Sekapuustoisuus vahvistaa metsän elinvoimaisuutta ja vähentää tuhoaltiutta yhden puulajin metsiköihin verrattuna. Täten sen voi olettaa samalla turvaavan välillisesti myös puuston hiilensidontaa.Täsmämetsänhoidossa sekaviljelyn avulla pystytään optimoimaan kasvupaikan puuntuotoskyky, kun kullakin kuvion osalla kasvatetaan siinä parhaiten kasvavaa puulajia.Sekametsäkuviot voidaan nähdä vähemmän alttiina talouden ja ympäristön muutoksille niiden monipuolisemman lajikirjon vuoksiGriess, V.C ja Knoke, T. 2011. Growth performance, windthrow, and insects: Metaanalyses of parameters influencing performance of mixed species stands in boreal and northern temperate biomes. Canadian Journal of Forest Research, Volume 41, 1141–1159.. Markkinariski vähenee, kun samasta metsiköstä voidaan korjata monenlaista puutavaraa. Markkinariskiä vähentää myös vaihteleva, monipuolinen puulajivalikoima metsätilan eri metsikkökuvioilla.Sekapuustoiset kohteet voivat olla korjuuteknisesti haastavampia kuin yhdestä puulajista koostuvat kohteet. Sekapuustoisuus säilyy, kun hakkuussa jätetään monipuolisesti eri puulajeja. Kuva: © Pentti Väisänen.

Ensiharvennus on ensimmäinen kasvatushakkuu, ja se tuottaa myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta. Ensiharvennuksen tärkein tavoite on parantaa kasvatettavan puuston laatua ja turvata puuston järeytymistä.

Ensiharvennus on metsänhoidollinen toimenpide, joka vaikuttaa merkittävästi puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun. Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Kun tavoitteena on nopea järeän tukkipuun tuottaminen, on ensiharvennus lähes välttämätön.
Ensiharvennus tehdään yleensä, kun puuston valtapituus on 12–15. metriä Ajankohta riippuu pääpuulajista, runkojen koosta, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta. Ensiharvennuksissa puuston laatua pyritään parantamaan valitsemalla kasvatettavaksi elinvoimaisia ja hyvälaatuisia puita. Harvennuksessa huonolaatuisten ja -kuntoisten puuyksilöiden lisäksi korjataan laatuharvennuksena valtapuita siten, että puuston kasvatustiheys saadaan tavoitteen mukaiseksi.

Harvennus (myöhempi harvennus) on ensiharvennuksen jälkeen varttuneeseen kasvatusmetsikköön tehtävä harvennus, jolla voidaan edistää erilaisia metsänhoidollisia ja taloudellisia tavoitteita.

Keskeinen tavoite on saada puunmyyntituloja ja parantaa puustoon sitoutuneen pääoman tuottoa. Harvennukset tehdään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvien harvennusmallien mukaisesti. Harvennuksissa jätetään kasvamaan harvennustavasta riippumatta terveitä, latvukseltaan elinvoimaisia ja hyvälaatuisia puita harvennusmallien mukainen määrä.
Varttuneita kasvatusmetsiä ovat metsiköt, joissa puuston pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta rinnankorkeudella on yli 16 cm ja puuston rinnankorkeusikä on vähintään 25 vuotta. Metsikön ensiharvennus on jo yleensä tehty ja metsä on hyvässä kasvussa.

Merkittävimmät ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), otsoni (O3) sekä freonit. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla maan pinnalta lähtevän lämpösäteilyn siirtymistä avaruuteen.

Sekametsän perustaminen kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Sekametsässä kasvaa kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta. Sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 prosenttia.

Harvennushakkuilla ohjataan puuston kehittymistä haluttuun suuntaan poistamalla osa puustosta ja tekemällä tilaa kasvatettaville puille. Harvennuksia voidaan tehdä joustavasti monin eri tavoin metsänomistajan tavoitteista ja metsän ominaisuuksista riippuen.
Harvennuksella edistetään kasvatettavan puuston järeytymistä ja elinvoimaisuutta. Harvennusten avulla metsänomistaja voi myös saada puunmyyntituloja.

Uudistushakkuu on tasaikäisenä kasvatettavan metsikön viimeinen toimenpide, jossa valtaosa puustosta hakataan ja tilalle perustetaan uusi puusukupolvi. Uudistushakkuu voidaan tehdä uudistuskypsälle metsikölle, jonka jatkokasvattaminen ei ole metsänomistajalle enää perusteltua.
Uudistushakkuun toteutukseen on erilaisia vaihtoehtoja. Uudistushakkuussa poistetaan alalta lähes kaikki puusto, mutta samalla huolehditaan myös maiseman- ja luonnonhoidon toteutuksesta.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsien kirjo on moninainen

Sekametsän kasvatuksessa metsikköä kasvatetaan siten, että vähintään kahdelle eri puulajille turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Varsinaisessa sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus pohjapinta-alasta tai runkoluvusta on korkeintaan 75 prosenttia ja lievästi sekapuustoisessa 75-95 prosenttia.
Sekametsä voi silloin koostua yhdestä pääpuulajista, jonka ehdoilla kasvatus pääasiassa tehdään, tai kasvatettavia puulajeja voidaan suosia yhtä paljon. Sekametsän kasvatuksessa turvataan myös pienemmän osuuden puulajien kasvumahdollisuudet pitkäaikaisesti.
Kaikkien yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja raudus- sekä hieskoivun, kasvattaminen samassa metsikössä on mahdollista, mutta vaatii suunnittelua. Myös harvinaisempia puulajeja, kuten lehtikuusta tai tammea, voidaan sekametsissä kasvattaa, mutta tästä on vielä vähän tietoa ja kokemusta.

Eri puulajien kasvurytmien ja kasvupaikkavaatimusten huomioon ottaminen vaatii usein tarkempaa suunnittelua ja metsänhoitotoimenpiteiden ja hakkuiden ajoitusta kuin yhden puulajin kasvatus. Sekametsän kasvatus edellyttää puulaji- ja maaperätuntemusta. Eri puulajien erilainen valontarve, varjostuksensietokyky ja kasvurytmi vaikuttavat niiden väliseen kilpailuun.

Tilatasolla sekametsäisyyttä ja puulajien kirjon lisäämistä voidaan toteuttaa kasvattamalla metsiköitä sekapuustoisina tai tavoitellen yhden puulajin metsiköitä, jotka laajemmalla alueella muodostavat sekametsämosaiikin. Tuhoriskien vähentämiseksi on kuitenkin syytä välttää laajoja yhden puulajin metsiköitä. Erityisesti kirjanpainajatuhojen välttämiseksi laajoja varttuneita kuusikoita tulisi välttää.
Lisätietoa:
- [Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa).

**Sekametsät mahdollistavat harvinaisempien puulajien kasvatuksen kokeilua**Sekametsien kasvatuksessa voi kokeilla pienialaisesti myös vähemmän käytettyjen puulajien, kuten tammen, tervalepän ja lehtikuusen kasvatusta niille sopivilla kuvion osilla. Erottelemalla eri lajit pienkuvioihin voi varmistaa, että lajien välinen kilpailu ei tukahduta heikompaa lajia.Lue lisää muiden puulajien kasvupaikkavaatimuksista täältä:
- [Puulajin ja uudistusmenetelmän valinta.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta)

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

Metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennuksissa tehtävät valinnat ratkaisevat, miten metsikön puulajikirjo kehittyy pitkällä aikavälillä. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta metsät kehittyvät uudistamisen jälkeen luontaisesti sekametsiköiksi, jos puulajisuhteita ei ohjata taimikonhoidolla.

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

##  [Sekapuustoisuuden ohjaaminen jaksollisessa kasvatuksessa. ](/fi/node/3245)

Table
| Metsikön kasvatusvaihe | Sekapuustoisuuden tavoittelussa oleellista |
| --- | --- |
| Uudistamisvaihe | •    Metsän uudistamistavan valinta: istutus, kylvö, luontainen uudistaminen tai sekaviljely•    Viljeltävien puulajien ja viljelytiheyden valinta•    Kohteelle sopivan maanmuokkauksen valinta. Tällä on merkittävä vaikutus luontaisten siemensyntyisten taimien syntymiseen ja tehdyn viljelyn onnistumiseen.    |
| Taimikkovaihe | •    Kasvatettavan puuston kokonaistiheyden ja tavoitellun puulajisuhteen valinta. Puulajien määrä ja osuus ennen taimikonhoitoa riippuu metsänuudistamisen toteutuksesta. Jos varhaisperkauksessa ja taimikonharvennuksessa ei varmisteta sekapuustoisuutta, tuloksena on puhdas yhden puulajin metsikkö koko kiertoajan ajan. |
| Nuoren- ja varttuneen metsän vaihe | •    Kasvatettavan puuston valinta ja eri puulajien ylläpito. Nuoren ja varttuneen metsän vaiheissa voidaan jatkaa puulajisuhteiden ohjaamista taimikkovaiheen luomien puitteiden pohjalta.•    Harvennushakkuissa voidaan suosia sekapuustoisuutta, jättämällä kasvatettaviksi puiksi suhteessa suurempi osuus sekapuustoa |

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

##  [Sekapuustoisuuden ohjaaminen jaksollisessa kasvatuksessa. ](/fi/node/3245)

**Sekametsän tavoittelu on helpompaa jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa**

Tutkimustulosten mukaan sekametsän kasvatuksen mahdollisuudet ovat paremmat jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Mänty ja koivu valopuina uudistuvat kivennäismailla parhaiten pienaukoissa tai tarpeeksi harvoissa ylispuumetsiköissä.

# Sekametsän kasvatus

## Tyypillinen yksijaksoinen sekametsä

Yksijaksoisen sekametsän muodostaa samassa puujaksossa kasvava, useasta puulajista koostuva puusto. Suomessa jakso koostuu useimmiten kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Koivu voi kasvupaikasta ja kohteen käsittelyhistoriasta riippuen tarkoittaa joko raudus- tai hieskoivua tai molempia.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi näissä metsissä kannattaa tietoisesti vaalia myös vähälukuisampia ja taloudellisesti vähäarvoisempia lehtipuita kuten haapaa, leppää, raitaa, tuomea ja pihlajaa.

# Sekametsän kasvatus

## Tyypillinen kaksijaksoinen sekametsä

Kaksijaksoisen sekametsän muodostavat eri puulajit kasvaessaan kahdessa erillisessä pituusjaksossa. Näitä puujaksoja kasvatetaan samanaikaisesti, mutta toimenpiteissä otetaan huomioon kummankin puujakson menestymisedellytykset. Ylempi jakso koostuu yleensä valopuista, joita ovat mänty ja useimmat lehtipuut. Alempi jakso muodostuu varjoa sietävästä kuusesta.
Tällainen metsä voi muodostua, kun kasvatettavan puujakson alle muodostuu luontainen kuusialikasvos tai viljelty kuusen taimikko. Suomessa jaksot koostuvat useimmiten koivu-kuusi- ja mänty-kuusisekoituksesta.

# Sekametsän kasvatus

## Tyypillinen jatkuvan kasvatuksen sekametsä

Sekapuustoisuuden ylläpito jatkuvan kasvatuksen metsissä on vaikeampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Huomioitavaa on, että kuuset voivat kehittyä hyvin koivujen tai mäntyjen alla, mutta mänty ja koivu eivät valopuina menesty kuusen aluspuustona. Harvahkoissa mänty- ja lehtipuumetsissä sekapuustoisuuden ylläpito on helpompaa.
Sekapuustoisuutta ylläpidetään jatkuvassa kasvatuksessa erityisesti pienaukkojen avulla, jolloin lehtipuiden ja männyn uudistumis- ja kasvuedellytykset paranevat. Tutkimustieto sekametsärakenteen ylläpitämisestä jatkuvassa kasvatuksessa on vielä puutteellista.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä

**Sekametsän kasvatuksen hyötyjä yleisesti:**

- Sekapuustoisuus lisää metsä- ja vesiluonnon monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa. Sekapuustoisuus parantaa useiden riistalajien ja eri puulajeihin erikoistuneiden hyönteisten ja sienten elinolosuhteita.
- Sekapuustoisuus vahvistaa metsän elinvoimaisuutta ja vähentää tuhoaltiutta yhden puulajin metsiköihin verrattuna. Täten sen voi olettaa samalla turvaavan välillisesti myös puuston hiilensidontaa.
- Täsmämetsänhoidossa sekaviljelyn avulla pystytään optimoimaan kasvupaikan puuntuotoskyky, kun kullakin kuvion osalla kasvatetaan siinä parhaiten kasvavaa puulajia.
- Sekametsäkuviot voidaan nähdä vähemmän alttiina talouden ja ympäristön muutoksille niiden monipuolisemman lajikirjon vuoksi. Markkinariski vähenee, kun samasta metsiköstä voidaan korjata monenlaista puutavaraa. Markkinariskiä vähentää myös vaihteleva, monipuolinen puulajivalikoima metsätilan eri metsikkökuvioilla.
- Sekapuustoiset kohteet voivat olla korjuuteknisesti haastavampia kuin yhdestä puulajista koostuvat kohteet.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä

### Sekapuustoisuuden hyötyjä ja riskejä erilaisissa sekametsissä.

##  [Sekapuustoisuuden edut ja haasteet](/fi/node/862)

Table
|   | Hyötyjä | Riskejä |
| --- | --- | --- |
| Kuusten kasvattaminen männikössä | Tuottaa arvokasta puutavaraa.Vähentää hirvituhoriskiä. | Kuusen kasvatukseen liittyy tuotostappio- ja kuivuustuhoriski karummilla tai kuivuusherkillä kasvupaikoilla. |
| Mäntyjen kasvattaminen kuusikossa | Mänty tuottaa kuusikon sekapuuna hyvälaatuista tukkia, jos puu kasvaa samassa latvuskerroksessa kuusen kanssa.Luontainen mänty nousee viljelykuusien kanssa usein samaan latvuskerrokseen kasvupaikan ollessa korkeintaan keskimääräisen viljava tuore kangas. | Hyväkasvuisissa kuusen taimikoissa erityisesti luontainen mänty voi jäädä kasvussa jälkeen. |
| Lehtipuiden kasvatus havupuumetsiköissä | Tarjoavat elinympäristön ja ravintoa monille eliöille linnuista hyönteisiin. Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta, mikä parantaa ravinteiden vapautumista karikkeesta.Erityisesti lepät lisäävät typen määrää maaperässä.Lisää valoisuutta metsämaahan, mikä parantaa aluskasvillisuuden, kuten mustikan, kasvuedellytyksiä.Rauduskoivu tuottaa sekapuuna hyvälaatuista vanerikoivua.Voi vähentää useiden metsätuhojen riskiä verrattuna puhtaaseen havupuumetsikköön, kun lehtipuiden osuus metsikössä on riittävän suuri. | Lehtipuut kasvavat havupuita nopeammin taimikko vaiheessa ja tarvitsevat enemmän valoa. Niiden kasvun turvaaminen voi edellyttää lisätyötä.  Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuiden viereen etukasvuisia lehtipuita, lehtipuiden latvukset piiskaavat havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita.Haapavesakko voi toimia väli-isäntänä männynversoruosteelle ja siten lisätä myös mäntyihin kohdistuvaa tuhoa.Taimikoiden hirvieläintuhoriski kasvaa. |
Sekapuustoisuuden etuja ja haasteita.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsien lisäämisen vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen

Sekapuustoisessa metsikössä puusto ja aluskasvillisuus kehittyvät lajistoltaan runsaammaksi ja monipuolisemmaksi kuin yhden puulajin metsiköissä. Erilaisten elinympäristöjen lisääntyessä myös lajimäärien on mahdollista kasvaa. Erityisesti lehtipuiden lajimäärän sekä vanhojen ja kuolleiden lehtipuiden lisääminen on monimuotoisuuden kannalta hyödyllistä, sillä useat uhanalaiset lajit tarvitsevat näitä. Lisäksi useiden eliöryhmien lajimäärät ovat lehti- tai sekametsissä suurempia kuin puhtaissa havupuumetsissä. Näin voidaan parantaa metsän linnuston ja hyönteisten sekä riista-, kasvi-, sieni- ja kääpälajiston elinmahdollisuuksia .
Lehtipuuosuutta lisäämällä voidaan myös kasvattaa monimuotoisuusarvoiltaan tärkeiden puiden kuten haavan, raidan ja eteläisimmässä Suomessa myös jalojen lehtipuiden osuutta. Metsikön monimuotoisuuden näkökulmasta jo muutamien vanhojen haapojen ja raitojen jättämisellä saadaan aikaan merkittäviä hyötyä . Mahdollistamalla myös nuorien haapojen ja raitojen kasvua turvataan elinympäristön jatkumo. Ne on suositeltavaa säästää jo taimikonharvennuksessa.
Sekapuustoisuudella varmistetaan monipuolisen lahopuuston syntymistä. Eri puulajeista muodostuva lahopuusto soveltuu monien lahopuusta riippuvaisten uhanalaisten lajien elinympäristöksi. Lahopuujatkumon turvaaminen ja uhanalaisten lajien elinolosuhteiden huomioiminen vaativat sekapuustoisissa metsissä vastaavaa huomioon ottamista kuin yhden puulajin metsissä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsien lisäämisen vaikutus vesiluontoon

Lehtipuuosuuden lisääminen vesistöjen ja erityisesti pienvesien läheisyydessä on hyödyllistä vesieliöstön ja vesielinympäristön monimuotoisuuden sekä vedenlaadun kannalta . Tämän vuoksi erityisesti rantametsissä ja vesistöjen suojavyöhykkeillä on perusteltua suosia lehtipuita.
Lehtipuuosuuden lisääminen vesistöjen valuma-alueella voi vähentää vesistöjen tummumista, mutta tutkimusta asiasta tarvitaan vielä lisää .
Lue lisää rantametsistä ja suojavyöhykkeistä täältä: [Suojavyöhykkeet ja rantametsät.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat)

Sekapuustoisuuden ja sekametsien lisäämisellä edistetään metsäluonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen sekä pienvesien hyvää tilaa.

Suomen olosuhteissa sekametsien ei ole todettu juurikaan lisäävän puuntuotosta, mutta sekametsistä saatavat hyödyt tukevat muita tavoitteita . Sekametsien oletetaan muuttuvassa ilmastossa olevan tuhonkestävämpiä verrattuna yhden puulajin metsiköihin . Maltillisella sekapuustoisuudella ei ole suurta vaikutusta puuntuotokseen.
Metsänomistajan taloudellinen tulos riippuu sekametsässä kasvatettavista puulajeista, puutavaralajien hinnoista sekä sekametsäkasvatuksen mahdollisista lisäkustannuksista, kuten mahdollisesti lisääntyneistä uudistamis-, hoito- ja korjuukustannuksista. Sekapuuston osuuden lisääminen pienentää markkinariskiä, sillä uudistamispäätöstä tehtäessä ei tiedetä eri puulajien kysynnästä eikä puumarkkinoiden muusta kehityksestä kiertoajan kuluessa.
Puulajiyhdistelmät vaikuttavat eri tavoin sekametsän puuntuotokseen. Sekapuustoisuuden maltillisella lisäämisellä ei arvioida olevan suurta vaikutusta puuntuotokseen.Männyn ja kuusen sekakasvatus ei juuri vaikuta metsikön puuntuotokseen . Rauduskoivun ja havupuiden sekakasvatuksessa tutkimustuloksissa on enemmän eroja. Joidenkin tutkimustulosten mukaan kohtalaisella (20–30 %) koivuosuudella voidaan saavuttaa muutaman prosentin tuotoshyöty kiertoajan kokonaistuotoksesta yhden puulajin metsiin nähden. Myös kaksijaksoisissa rauduskoivu-kuusimetsissä puuntuotos voi olla korkeampi kuin puhtaissa kuusikoissa. Tulokset eroavat kasvupaikkojen viljavuuden ja maantieteellisen sijainnin mukaan.

Rauduskoivusekoituksen määrän noustessa yli 20 prosentin, kuusenkasvatuksen tulojen on havaittu vähenevän ja kustannusten nousevan. Koivun laatu paranee sekapuustona kasvatettuna johtuen pienemmästä oksikkuudestasekä vähäisemmistä hyönteisten aiheuttamista värivioista. Männikössä koivun sekapuustovaikutus puuntuotokseen on hyvin lievä.

Sekametsien kasvatuksella saatavat hyödyt tukevat muita tavoitteita enemmän kuin puutuotoksen kehittämistä.

Sekametsät tarjoavat puhtaita havumetsiä suuremman sieni- ja marjavalikoiman, vaikkakin puhtaat havumetsät tuottavat suuremmat sienisadot. Sekapuustoisuuden ja erityisesti lehtipuuosuuden lisäämisen on koettu lisäävän maiseman arvoa.

Sekapuustoiset metsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet metsien virkistyskäytön lisäämiseen.

Vaikka sekapuustoisuus ei merkittävästi lisää puuntuotosta eikä metsikön hiilensidontaa, selvästi sekapuustoiset metsät ovat elinvoimaisempia ja tuhonkestävämpiä muuttuvassa ilmastossa. Lehtipuusekoitus kasvattaa albedoa eli maanpinnalle saapuvan auringonsäteilyn heijastuvuutta takaisin ilmakehään ja avaruuteen, mikä osaltaan hillitsee ilmastonmuutosta.

# Sekametsän kasvatus

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Sekapuustoisten metsien parempi elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys turvaavat puuntuotosta, mutta ne eivät suoranaisesti lisää sitä. Sekametsät voivat lisätä metsän maanpäällistä hiilivarastoa, mutta niiden vaikutuksesta hiilinieluihin ei ole suoraa tutkimusta Suomen oloissa. Tasainen hiilivarasto pitää hiilen poissa ilmakehästä. Kokonaisuudessaan puuston hiilinielun ja -varaston on mahdollista vahvistua sekapuustoisuuden ansiosta, jos se vähentää metsätuhoja.

# Sekametsän kasvatus

## Vaikutukset maaperän hiilen määrän kehitykseen

Tieto sekapuustoisuuden lisäämisen vaikutuksista maaperän hiilen määrään on puutteellista.
Sekametsissä syntyvän karikkeen määrä ja laatu eroavat yhden puulajin metsiköiden karikesyötteestä. Kuusikoissa lehtipuuosuuden lisääminen parantaa maan viljavuutta ja voi lisätä maan syvempiin osiin varastoituneen, pysyvämmän hiilen määrää. Erityisesti lepän lehtikarike on erittäin typpipitoista, mikä parantaa metsän ravinnetilaa. Lisäksi lehtipuiden karike alentaa maaperän happamuutta, minkä seurauksena ravinteet vapautuvat nopeammin kasvavan puuston käyttöön. Ravinnetilan paraneminen lisää puuston kasvua ja siten välillisesti myös hiilensidontaa.
Sekametsän maaperässä puuston ja moninaisen aluskasvillisuuden juuristo jakaantuu eri syvyyksille. Juuristokariketta syntyy yhtä paljon kuin lehtikariketta ja myös sen laatu on erilaista eri puulajeilla samoin kuin juurisienten sienirihmastoista syntyvä karike. Juurimassaa ja sen sisältämää hiiltä kertyy myös maan syvempiin osiin, joissa hiilen varasto kiertää pintamaata hitaammin.

# Sekametsän kasvatus

## Vaikutukset muihin kasvihuonekaasupäästöihin

Tieto sekapuustoisuuden lisäämisen vaikutuksista kivennäismaiden muiden kasvihuonekaasujen (CH4, N2O) muodostumiseen on puutteellista. Todennäköisesti vaikutukset ovat pieniä.

Sekapuustoisuuden suosiminen vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuudella tavoiteltavat hyödyt ohjaavat valintaa

**Sekametsät syntyvät luonnontaimia hyödyntämällä ja sekaviljelyn keinoin**

Sekametsän kasvatuksella tavoiteltavat hyödyt ja metsikön ominaisuudet määrittävät, millaista sekametsää kannattaa tavoitella. Tärkeimmät päätökset tehdään metsän uudistamis- ja taimikonhoitovaiheessa. Myös harvennuksissa vaikutetaan metsän puulajisuhteisiin.
Taloudellisesta näkökulmasta on perusteltua suosia hyvälaatuista mäntyä, kuusta ja rauduskoivua, joilla on edellytykset kehittyä tukkipuiksi. Luontoarvoja painottaessa suositaan sekapuuna monimuotoisuudelle tärkeitä puita kuten haapoja ja raitoja.

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuudella tavoiteltavat hyödyt ohjaavat valintaa

##  [Päävaihtoehdot sekametsän perustamiseen metsänuudistamisessa ](/fi/node/3256)

Table
| Yhden puulajin viljely ja luonnontaimien hyödyntäminen  | •    laadukas maanmuokkaus auttaa viljelyn onnistumisessa ja edistää luontaista taimettumista•    joko valitun puulajin riittävän harva istutustiheys tai pienalojen istuttamatta jättäminen jättää tilaa luonnontaimille•    luontaista uudistamista hyödynnetään erityisesti niissä kohdin, joissa viljely on hankalaa tai jotka muutoin taimettuvat herkästi |
| Sekaviljely ja luonnontaimien hyödyntäminen | •    laadukas maanmuokkaus auttaa viljelyn onnistumisessa ja edistää luontaista taimettumista•    varmistetaan metsikön puulajisuhteita sekä eri puulajien sijoittumista uudistusalan sisällä•    istutetaan ja/tai kylvetään valittuja puulajeja samanaikaisesti. Sekaviljelyn voi tehdä tasaisena koko kuviolle tai kasvupaikan ominaisuuksien vaihtelun mukaan ryhmittäisenä, jolloin kuviolle muodostuu eri puulajien ryhmiä |
| Pelkkä luontainen uudistaminen | •    laadukas maanmuokkaus edistää luontaista taimettumista•    puulajit sekä taimien määrä määräytyy ympäröivän puuston ja niiden siemensatojen runsauksien mukaan |

**Haluttujen puulajien luontaista syntymistä voidaan edistää:**- varmistamalla, että näitä puulajeja on ympäröivissä reunametsissä tuottamassa siementä- ajoittamalla uudistamistoimet ennustettuihin hyviin siemenvuosiin - laadukkaalla maanmuokkauksella**Haluttujen puulajien luontaista syntymistä ja kehitystä heikentää:**- uudistusalan heinittyminen- vesovien hieskoivujen, haapojen tai leppien aiheuttama kilpailu- huonot siemenvuodet- riittämätön maanmuokkaus- siementen itämistä haittaavat kuivuusjaksot- hienojakoisilla mailla siemenet itäminen on heikkoa

# Sekametsän kasvatus

## Pohjois-Suomen erityispiirteiden huomioiminen sekametsien kasvatuksessa

Pohjois-Suomessa sekametsien kasvatusta rajoittavat kasvuolot, jotka ovat esimerkiksi jaloille lehtipuille liian karuja, sekä jalostetun taimiaineksen heikko saatavuus erityisesti rauduskoivun osalta. Pohjoisessa mahdollisia sekametsien kasvatusketjuja ovat mänty-kuusi sekä mänty-hieskoivu tai kuusi-hieskoivu.

Sekametsien tavoitteelliseen perustamiseen ja kasvatukseen on eri vaihtoehtoja. Oleellista on määrittää, mitä sekapuustoisuudella tavoitellaan.

# Sekametsän kasvatus

## Pohjois-Suomen erityispiirteiden huomioiminen sekametsien kasvatuksessa

##  [Männyn ja kuusen sekaviljelyn uudistamis- ja maanmuokkaustavat sekä puulajisuhteet koko Suomessa](/fi/node/3258)

Table
| Kasvupaikkatyyppi | Maalaji | Suositteluntaso | Kuusen ja männyn istutus | Kuusen istutus, männyn kylvö |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Tuore kangas | Hieno | Suositellaan | Kohoumaan 50 % kuusta ja 50 % mäntyä, tai enemmän kuusta. |   |
| Tuore kangas | Keskikarkea | Suositellaan | Kohoumaan 50 % kuusta ja 50 % mäntyä, tai enemmän kuusta. |   |
| Tuore kangas | Karkea | Suositellaan varauksin | Kohouma tai paljastettuun pintaan enintään 30 % kuusta, loput mäntyä. | Kohouma tai paljastettuun pintaan enintään 30 % kuusta, loput mäntyä. |
| Mustikka-tkg I | Mustikka-tkg I | Suositellaan | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. |
| Mustikka-tkg II | Mustikka-tkg II | Suositellaan | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %, lannoituksesta huolehdittava. | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %, lannoituksesta huolehdittava. |
| Puolukka-tkg I | Puolukka-tkg I | Suositellaan varauksin | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. | Kohoumaan tai paljastettuun pintaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. |
| Puolukka-tkg II | Puolukka-tkg II | Suositellaan varauksin | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %, lannoituksesta huolehdittava. | Kohoumaan tai paljastettuun pintaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. |

# Sekametsän kasvatus

## Maanmuokkauksessa tähdätään taimikon täystiheyteen

Sekaviljelyä varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä.

# Sekametsän kasvatus

## Istutustiheys mänty-kuusi tai kuusi-mänty -sekaviljelyssä

Suositeltava viljelytiheys on yhteensä 1600-2000 tainta hehtaarilla. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 -1400 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.
Tarkennuksia
- Puulajien suhdetta voidaan muuttaa kasvupaikan mukaan, jolloin paremmin kasvupaikalle sopivaa puulajia käytetään uudistamisessa enemmän kuin toista. Esimerkiksi tuoreella kankaalla voidaan sekaviljelyssä istutus toteuttaa 50/50 -suhteessa.
- Männyn osuuden kasvaessa on perusteltua tavoitella suosituksen ylärajaa, sillä männyn laatu kärsii harvassa kasvatuksesta.
- Kuivemmilla kasvupaikoilla kannattaa kuusen osuutta laskea selvästi mäntyyn verrattuna.

Parhaimmista puulajisuhteista istutuksesta on vielä niukasti tutkimusta.

# Sekametsän kasvatus

## Istutuksen toteutus mänty-kuusi tai kuusi-mänty -sekaviljelyssä

Sekaistutus tapahtuu puulajien osalta samanaikaisesti. Taimipaakkujen tulee olla samankokoisia, jotta taimet voidaan istuttaa samalla istutusputkella samaan syvyyteen. Kohteelle on hyvä tehdä karkea katsaus. Kohde on hyvä kävellä nopeasti läpi, jotta selkeästi kuivat kohdat tunnistetaan.

# Sekametsän kasvatus

## Istutustyön toteutuksen vaihtoehdot:

1\. vaihtoehto on jakaa taimet istutusvakkaan halutussa puulajisuhteessa, josta taimia istutetaan istuttajan käteen osuvassa järjestyksessä.
2\. vaihtoehto on istuttaa puulajit muutaman aarin kokoisiin ryhmiin parhaiten sopiville kasvupaikoille, jolloin kuviolle syntyy puulajimosaiikkia.

# Sekametsän kasvatus

## Sekaviljely männyn kylvöllä ja kuusen istutuksella

Sekaviljelystä, jossa kuusi istutetaan ja mänty kylvetään samalle kasvupaikalle, ei ole tutkimusta. Tässä esitetyt suositukset perustuvat asiantuntijoiden arvioihin ja käytännön kokemuksiin sen soveltuvuudesta karkeilla kivennäismailla ja turvekankailla.
Istutuksen ja kylvön yhdistelmässä sekä istutus että kylvö pyritään tekemään samanaikaisesti. Menetelmä sopii karkeammille tuoreille kankaille.
Istutuksen ja kylvön toteutus:

• Istutetaan ensin kuusentaimia 900 – 1200 kpl hehtaarille mättäisiin. • Männyn siementä varataan noin 150 grammaa hehtaarille. • Siemenet kylvetään käsin jäljelle jääneisiin viljelypaikkoihin laikkuun tai mättään viereen, jos maanmuokkaus on tehty laikkumätästyksellä. Suoraan isoon mättääseen kylvettyjen siementen itäminen on heikkoa. Kääntömätästyksen mättäät eivät ole yhtä korkeita, jolloin kylvä voidaan tehdä mättäisiin.

# Sekametsän kasvatus

## Luontaisen uudistamisen hyödyntäminen mänty-kuusisekametsissä

Luontaista uudistamista voidaan hyödyntää etenkin silloin, kun kuvion maalaji vaihtelee karkeamman ja hienojakoisemman välillä ja lähistöllä on siemenpuiksi soveltuvia mäntyjä. Tällöin voidaan tehdä mikrokuviointia, eli istuttaa kuusta hienojakoisemmille osioille ja odottaa männyn tulevan luontaisesti kuvion karkeammille kohteille.

Mänty-kuusi tai kuusi-mänty -sekaviljely sopii kasvupaikoille, joilla kummatkin lajit voivat menestyä. Tällaisia kohteita ovat etenkin hienot ja keskikarkeat tuoreet kankaat. Karkealla tai kuivuudelle herkällä tuoreella kankaalla kuusi voi jäädä männystä jälkeen.
Sekaviljely mahdollistaa kasvupaikan puuntuotoskyvyn täyden hyödyntämisen, kun joka kohtaan saadaan siinä parhaiten viihtyvä puulaji. Tämä kuitenkin vaatii kasvupaikan ominaisuuksien tarkkaa tunnistamista. Apua kasvupaikan tunnistamiseen löytyy täältä: [Metsänhoidon perusteita](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita).

# Sekametsän kasvatus

## Yksijaksoisen kuusi-rauduskoivusekametsän perustaminen

Kuusen ja rauduskoivun kasvatus samassa jaksossa soveltuu lehtomaisille ja tuoreille kankaille, joiden maalaji on keskikarkeaa tai karkeaa. Pohjois-Suomessa rauduskoivua esiintyy vähemmän eikä se usein kasva tukkikokoiseksi asti.
Uudistamisessa kuusi istutetaan ja rauduskoivun pyritään saamaan paikalle luontaisesti. Tämä edellyttää, että siementäviä rauduskoivuja tulisi olla uudistettavan kuvion läheisyydessä.

Metsän edellytyksen kehittyä yksijaksoiseksi kuusi-rauduskoivusekametsäksi ovat parhaimmillaan silloin, kun jalostettu kuusi istutetaan heti maanmuokkauksen jälkeen. Tällöin kuusi saa riittävästi etumatkaa siemensyntyiseen rauduskoivuun verrattuna.
Jalostettua alkuperää olevan istutetun rauduskoivun alkukehitys on kuusta selvästi nopeampaa. Sen takia kuusen ja rauduskoivun sekaviljely johtaa kaksijaksoiseen metsikköön.

Sekametsän kasvatusta varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä.

# Sekametsän kasvatus

## Kuusen istutustiheys kuusi-koivusekametsään tähdättäessä

Kuusen istutustiheyden osalta käytetään suositusten alimpia istutustiheyksiä eli 1500 - 1800 kpl/ha. Kuusen istutustiheyttä pienentämällä turvataan lehtipuille riittävä kasvutila jo uudistamisvaiheessa. Jos kuusen taimikko istutetaan suureen tiheyteen, voi istutuskuusia joutua poistamaan taimikonhoitovaiheessa lehtipuiden tarvitseman kasvutilan lisäämiseksi. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tällöin tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.Istutuksen voi toteuttaa jättämällä aina joka neljäs viljelypaikka istuttamatta. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää kuvion vaihtelua, jolloin rauduskoivulle parhaimmat kasvupaikat jätetään istuttamatta.

# Sekametsän kasvatus

## Mänty-kuusi-koivusekametsän perustaminen

Kolmen puulajin sekametsää tavoitellessa mänty ja kuusi istutetaan kohteelle ja koivun oletetaan tulevan luontaisesti. Sopivia kohteita ovat viljavat tuoreet kankaat. Puut voidaan istuttaa seuraavassa suhteessa: kuusta 1000 kpl/ha ja mäntyä 500 kpl/ha. Sopivimmasta istutustiheydestä on vielä vähän kokemusta.

# Sekametsän kasvatus

## Kuusi-hieskoivusekametsän perustaminen

Kuusi-hieskoivusekametsän kasvattaminen voi olla vaihtoehtoinen kasvatusketju turvemailla tai Pohjois-Suomessa, joissa rauduskoivu ei muodosta hyvälaatuista tukkia. Uudistamistoimenpiteet ovat samat kuin kuusi-rauduskoivusekametsän uudistamisessa.

# Sekametsän kasvatus

## Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen

Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen voi olla vaihtoehto turvemailla, jonne hieskoivu uudistuu hyvin luontaisesti. Tällöin mäntyä istutetaan 1800 – 2000 tainta hehtaarille.

Kuusi-koivusekametsän perustamisessa on syytä huomioida kuusen, rauduskoivun ja hieskoivun erilainen kasvurytmi ja kehitys.

Mäntyvaltainen taimikko kasvatetaan alkuvaiheessa suhteellisen tiheänä oksien paksuuskasvun rajoittamiseksi. Varhaisperkauksen yhteydessä poistetaan kilpailevia lehtipuita ja huonolaatuisia mäntyjä. Tavoitteena on, että taimikkoon jää varhaishoidon jälkeen mäntyjä ja lehtipuita yhteensä 2 000 – 4 000 tainta hehtaarilla. Myös kuusta voi olla sekapuuna. Haavan vesat suositellaan poistettaviksi kokonaan männiköstä versoruostesienen torjumiseksi.

# Sekametsän kasvatus

## Kylvötuppaat ja taimiryhmät käsitellään

Taimiryhmiä tai männyn kylvötuppaita voi harventaa varhaisperkauksen yhteydessä. Taimet voivat kasvaa kylvötuppaissa lengoiksi, jos niitä ei harvenneta riittävän aikaisin. Kasvamaan jätettävien taimien etäisyys toisistaan tulee olla yli puoli metriä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävä mäntyvaltaisen taimikon varhaisperkaus

Sekametsäisyyttä tavoiteltaessa on luontaista siemensyntyistä lehtipuustoa suositeltavaa jättää jo varhaisperkauksessa. Jalostettua alkuperää olevien mäntyjen kasvu on niin nopeaa, että luontaisesti syntynyt lehtipuu ei välttämättä kehity samassa pituusvaiheessa, jos se poistetaan kokonaan varhaisperkauksessa. • Poista istutustaimikossa kasvatettavien puiden ympäriltä kilpaileva puusto vähintään metrin säteeltä. Älä poista kaikkea lehtipuustoa. • Älä jätä mäntyjen välittömään läheisyyteen etukasvuisia lehtipuita. Varttuessaan niiden latvukset aiheuttavat mäntyjen latvojen piiskaantumista, mikä johtaa laatu- ja tuotostappioihin.• Suosi siemensyntyistä koivua, joka on pituudeltaan enintään mäntyjen mittaista. • Pyri poistamaan vesasyntyiset lehtipuut.

# Sekametsän kasvatus

## Turvemailla huomioitavaa

Turvemaille syntyy herkästi hieskoivuvesakkoa. Varsinkin mustikka- ja puolukkaturvekankailla on varauduttava siihen, että varhaisperkaus joudutaan tekemään jopa kahteen kertaan, mikä lisää metsänhoidon kustannuksia.

# Sekametsän kasvatus

## Hirvieläintuhojen huomiointi mäntyvaltaisen taimikon varhaisperkauksessa

Nuorissa mäntyvaltaisissa taimikoissa varhaisperkaus voi pienentää hirvituhojen riskiä, koska se edistää mäntyjen kasvua ja estää lehtipuuston pääsyä etukasvuiseksi. Tuhoriskialueilla taimikko kannattaa myös jättää riittävän tiheäksi, yli 4000 tainta hehtaarilla, koko riskivaiheen ajaksi.
Riskialueilla tuhojen torjunnassa voi käyttää apuna syönninestoaineita. Pienten hirvieläinten aiheuttamien tuhojen määrää ja torjuntaa ei ole tutkittu, joten ohjeita niiden huomioimiseen ei ole.

Mäntyvaltaisen taimikon varhaisperkauksen sopivin ajankohta on noin 4–6 vuotta viljelystä taimikon ollessa noin 0,5–1,5 metrin mittaista. Jos vesoittuminen on lievää, varhaisperkausta on mahdollista viivästyttää kahden metrin pituusvaiheeseen.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävä kuusivaltaisen taimikon varhaisperkaus

Sekametsäisyyttä tavoiteltaessa on luontaisesti syntynyttä siemensyntyistä lehtipuustoa suositeltavaa jättää jo varhaisperkauksessa. Varhaisperkaus on suositeltavaa tehdä ajoissa, yleensä jo neljäntenä kasvukautena.Jalostettua alkuperää olevien kuusten kasvu on niin nopeaa, että luontaisesti syntynyt lehtipuu ei välttämättä kehity samassa pituusvaiheessa, jos se poistetaan kokonaan varhaisperkauksessa. • Valitse jatkokasvatukseen parhaimmat istutetut ja luontaisesti syntyneet puut.• Poista kasvatettavien puiden ympäriltä kilpaileva puusto vähintään metrin säteeltä. Älä poista kaikkea lehtipuustoa. • Älä jätä havupuiden välittömään läheisyyteen etukasvuisia lehtipuita. Varttuessaan niiden latvukset aiheuttavat havupuiden latvojen piiskaantumista, mikä johtaa laatu- ja tuotostappioihin.• Suosi siemensyntyistä koivua, joka on pituudeltaan enintään kuusten mittaista. • Pyri poistamaan vesasyntyiset lehtipuut.

# Sekametsän kasvatus

## Hirvieläintuhojen huomiointi kuusivaltaisen taimikon varhaisperkauksessa

Pienet hirvieläimet voivat aiheuttaa vahinkoja nuorissa kuusivaltaisissa taimikoissa. Kuusivaltaisissa taimikoissa hirvet vähentävät sekapuuston kasvatusta, mutta samalla ne voivat vähentää raivaustarvetta.
Vahinkoriskiltään pienemmillä alueilla voidaan kuusen taimikossa tehdä reikäperkaus ja jättää välialueilla perkaamatta hirvieläimille sopivaa ravintoa, kuten pihlajaa ja haapaa. Tällöin lehtipuuosuus pysyy riittävänä syönnistä huolimatta. On kuitenkin huomioitava, että tällainen ylitiheänä kasvattaminen voi heikentää jäljelle jäävän lehtipuun, erityisesti rauduskoivun, laatua.

Kuusivaltaisen taimikon varhaisperkauksen sopivin ajankohta on noin 4–7 vuotta viljelystä taimikon ollessa noin 1 metrin mittaista. Varhaisperkauksessa poistetaan kuusten lähellä kasvavat tai muutoin kasvua haittaavat siemensyntyiset lehtipuut. Vesasyntyinen puusto on syytä poistaa kokonaan. Luontaisesti syntyneissä kuusivaltaisissa taimikoissa tehdään mahdollisten ylispuiden poiston jälkeen perkaus, missä poistetaan myös vahingoittuneita kuusen taimia ja luodaan kasvatettaville taimille tilaa.

Istutetuissa rauduskoivikoissa varhaisperkaus ei ole yleensä tarpeen johtuen puiden kasvunopeudesta. Hieskoivikoissa varhaisperkauksessa ei myöskään saavuteta merkittäviä etuja.
Mikäli perkaus arvioidaan tarpeelliseksi, perataan vain välittömästi taimia haittaavaa puustoa. Tarpeeton lehtipuuston perkaaminen voi myös lisätä istutustaimiin kohdistuvia hirvieläintuhoja.

# Sekametsän kasvatus

## Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa

Männyn taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 5-7 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan haluttuun puulajisuhteeseen. Tiheässä taimikossa pääosa oksista tyvitukin alalta ehtii kuolla ennen ensiharvennusta. Ensiharvennuksen jälkeen kuivat oksat karsiutuvat ja alkaa muodostua vähäoksaista puuta. Taimikonharvennus on suositeltavaa tehdä keskilämpötilan ollessa alle +5 °C juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi.

# Sekametsän kasvatus

## Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa

##  [Mäntyvaltaisen ja mänty-sekametsän taimikonharvennuksen ajankohta ja tavoitetiheydet](/fi/node/3259)

Table
| Taimikon tyyppi | Valtapituus (m) | Tavoitetiheys (kpl/ha) |
| --- | --- | --- |
| Mäntyvaltainen taimikko | 5 – 7  | 2 000 – 2 200 |
| Mäntyä alle 75 prosenttia | 4 – 5  | 1 800 – 2 200 |
Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat kuuset ja lehtipuut.

Pohjois- Suomessa männyn taimikko suositellaan harvennettavaksi jo 3–5 metrin keskipituudessa. Aikaisempi harvennus johtaa nopeampaan järeytymiseen mutta myös paksuimpiin oksiin.

# Sekametsän kasvatus

## Taimikonharvennuksen ajankohta kylvetyissä ja luontaisesti uudistuneissa taimikoissa

Tiheissä ja tasaisissa kylvö- tai luontaisesti syntyneissä taimikoissa, joissa on yli 6 000 tainta hehtaarilla, taimikonharvennus tehdään, kun männyt ovat 3–4 metrin pituisia. Silloin ne ovat ohittaneet pahimman hirvituhoriskin vaiheen. Jos harvennusta lykätään tätä myöhemmäksi, latvukset supistuvat liiaksi, ja myös lumituhoriski kasvaa. Männyllä pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 40 prosenttina puun pituudesta ja kuusella 60 prosenttina. Tällainen taimikko suositellaan harvennettavaksi tiheyteen 3 000 tainta hehtaarilla.
Karuissa männiköissä yksi hoitokerta saattaa riittää ja se kattaa sekä varhaishoidon että taimikonharvennuksen.

# Sekametsän kasvatus

## Turvemaiden erityishuomioita

Turvemailla luontaisesti syntyneiden mäntyjen laatu on yleensä heikompi eikä puuston kasvattaminen tiheänä juuri paranna laatua . Taimikonharvennuksen jälkeen tiheys voi olla hieman alhaisempi kuin kivennäismailla. Tällöin ensiharvennusta voidaan siirtää myöhäisempään ajankohtaan, mikä parantaa korjuun kannattavuutta.

# Sekametsän kasvatus

## Rauduskoivua täydennykseksi

Tuoreilla kankailla männyn taimikkoon suositellaan jätettäväksi noin 200 siemensyntyistä rauduskoivua hehtaarille. Koivut, jotka voivat vaurioittaa piiskauksellaan mäntyjen latvoja, pitää kuitenkin poistaa. Karummilla kasvupaikoilla on hyvä jättää taimikon täydennykseksi lehtipuita luonnon monimuotoisuuden vuoksi, mutta niitä on perusteltua olla korkeintaan 10 prosenttia runkoluvusta. Etukasvuisia, taimikon kehitystä haittaavia koivuja ei pidä jättää täydennykseksi. Eläviä haapoja ei suositella jätettäväksi taimikkoon männynversoruosteen leviämisriskin takia.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävän mäntyvaltaisen taimikon harvennus

Mäntysekametsän taimikon harvennus tehdään 4-5 metrin valtapituudessa. Harvennuksessa valitaan ne puut, joita halutaan jatkokasvattaa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1800 – 2200 tainta hehtaarilla. Jos männyn osuus taimikosta on yli 60 prosenttia, suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat lehtipuut. Taimikon harvennuksessa poistetaan kilpaileva puusto valittujen taimien ympäriltä.

Röjning skapar växtutrymme för de träd som lämnas kvar att växa. Talldominerad plantskog hålls i de flesta fall rätt tät för att kvistarna inte ska bli så grova. En alltför tät plantskog innebär å andra sidan tillväxtförluster och ökar risken för skador.

# Sekametsän kasvatus

## Taimikonharvennuksen ajankohta

Taimikonharvennus ajoitetaan 3–4 metrin keskipituuteen. Pohjois-Suomessa taimikko harvennetaan jo 2–3-metrisenä. Yleensä kuusentaimikko sulkeutuu hyvin harvennuksen jälkeen ja uusi kilpaileva puusto jää sen varjoon. Taimikonharvennus on suositeltavaa tehdä keskilämpötilan ollessa alle +5 °C juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi.

# Sekametsän kasvatus

## Taimikonharvennuksen ajankohta

##  [Suositellut harvennuksen ajankohta ja tavoitetiheydet kuusivaltaisessa taimikossa ja kuusi-sekametsä taimikossa](/fi/node/3260)

Table
| Taimikon tyyppi | Valtapituus (m) | Tavoitetiheys (kpl/ha) |
| --- | --- | --- |
| Kuusivaltainen taimikko | 3 – 4  | 1 800 – 2 000 |
| Kuusta alle 75 prosenttia | 4 – 5  | 1 600 – 2 200 |
Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat männyt ja lehtipuut.

Rehevillä paikoilla voi olla tarpeen kaksikin taimikon harvennuskertaa, vaikka varhaishoito on tehty. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä tehokkaalla hoidolla mahdollisimman vähäiseen hoitokertojen määrään. Esimerkiksi koneellisena kitkentänä tehdyn taimikon varhaisperkauksen on havaittu vähentävän vesoittumista niin paljon, ettei taimikonharvennusta useinkaan tarvita.

# Sekametsän kasvatus

## Jätetään myös rauduskoivuja

Taimikon täydennykseksi voi jättää siemensyntyisiä, hyvälaatuisia rauduskoivuja, jotka ovat enintään yhtä pitkiä kuin kuuset. Tällöin ne kasvavat kuusten kanssa samassa latvuskerroksessa. Kuusen taimikkoon suositellaan jätettäväksi korkeintaan 20 prosentin koivusekoitus. Se ei vielä alenna puuston kasvua, mutta lisää luonnon monimuotoisuutta ja tuo vaihtelua maisemaan. Rauduskoivuista voidaan kasvattaa korkealaatuisia vaneritukkeja tuottavia puita, koska ruskotäpläkärpäsen vioitus on sekapuustossa vähäistä.
Jos rauduskoivut ovat kuusentaimikossa ylispuina, metsä voidaan kasvattaa kaksijaksoisena. Varsinkin harvassa kuusentaimikossa voidaan kasvattaa laadultaan parhaat rauduskoivut tukkipuiksi saakka. Ylispuukoivikon tiheyttä säädellään harvennuksin niin, että alikasvoskuusikon elinvoimaisuus säilyy.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävä taimikonharvennus kuusivaltaisessa taimikossa

Kuusi-mäntysekametsässä kuusen osuus vaihtelee 50 – 75 prosentin välillä koko puuston runkoluvusta. Taimikonharvennus tehdään 4-5 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1800 – 2200 tainta hehtaarilla. Kuusivaltaisessa taimikossa suositellaan tavoitetiheyden alarajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat lehtipuut.
Varsinaisessa kuusi-rauduskoivusekametsässä rauduskoivun osuus on vähintään 25 prosenttia puuston runkoluvusta. Taimikon harvennus tehdään noin 3 - 4 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1600 – 1800 tainta hehtaarilla. Kuusivaltaisessa taimikossa suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat muut puulajit.

Taimikonharvennus tuo kasvutilaa kasvatettaville puille. Kuusivaltaisessa taimikossa harvennus tehdään melko varhain. Mitä kookkaammiksi poistettavat puut ehtivät kasvaa, sitä työläämpää harvennus on, jolloin myös kustannukset nousevat jyrkästi.

# Sekametsän kasvatus

## Rauduskoivikot

Viljellyt rauduskoivikot kasvavat yleensä nopeasti. Taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 4–5 metrin valtapituudessa tiheyteen 1 600 tainta hehtaarilla. Koivulla pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 50 prosenttina puun pituudesta.
Ensiharvennukseen mennessä tyvitukkiosan oksat ovat kuolleet ja osa niistä on karsiutunut pois. Sen jälkeen tavoitellaan nopeaa järeytymistä antamalla puille riittävästi kasvutilaa harvennuksilla.

Hieskoivun järeytyminen tukkipuuksi on selvästi rauduskoivua hitaampaa eikä järeytyminen nopeudu kasvutilan lisääntyessä rauduskoivun tapaan. Sen vuoksi hieskoivikkoa suositellaan kasvattamaan rauduskoivikkoa tiheämpänä. Nuori hieskoivikko kasvatetaan tiheydessä 2 000–2 500 tainta hehtaarilla.
Turvemailla hieskoivujen alle syntyy herkästi jo taimikkovaiheessa kuusen taimia. Kuuselle sopivilla kasvupaikoilla hieskoivikko on syytä harventaa voimakkaasti sen jälkeen, kun kuusen hallatuhoriski on väistynyt.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävä taimikonharvennus rauduskoivuvaltaisessa taimikossa

Varsinaisessa rauduskoivu-kuusisekametsässä rauduskoivun osuus vaihtelee 50 – 70 prosentin välillä puuston runkoluvusta. Taimikon harvennus tehdään noin 3 - 4 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1600 – 1800 tainta hehtaarilla. Kuusivaltaisessa taimikossa suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat muut puulajit.

I plantskogsstadiet hålls björkbeståndet relativt tätt. Om plantskogen tillåts bli alltför tät innan första gallringen, finns det ändå en risk att tillväxten minskar och snöskadorna ökar.

# Sekametsän kasvatus

## Ensiharvennuksen toteutus

Kuusivaltaisen metsän ensiharvennus on suositeltavaa toteuttaa Etelä-Suomessa 13–16 metrin valtapituudessa, jolloin harvennuksessa jätetään 900–1 100 puuta hehtaarille. Tällöin toisessa harvennuksessa, joka suositellaan toteutettavaksi yläharvennuksena, on hakattavissa riittävästi kahden tukin puita. Jääväksi puustoksi valikoidaan mahdollisimman hyvälaatuiset ja elinvoimaiset puut.
Suositeltavin ajankohta kuusikoiden harvennuksiin on talvella maan ollessa jäässä. Myös kesän kuivat jaksot ovat hyviä ajankohtia. Kuusi vaurioituu ja saa sienitautien tartuntoja mäntyä helpommin. Korjuuvaurioiden välttämiseksi kuusikot suositellaan kasvatettaviksi mahdollisimman vähillä harvennuskerroilla.

# Sekametsän kasvatus

## Yksi harvennus voi riittää kuusikoissa

Kuusivaltaisissa metsissä, joissa lähtöpuusto ennen ensiharvennusta on tavallista harvempi, 1 200–1 400 puuta hehtaarilla, voi olla taloudellisesti perusteltua tehdä vain yksi harvennus kiertoajan aikana. Yhden harvennuksen malli sopii erityisesti viljaville metsikkökuvioille, joissa korjuuvaurioista aiheutuvan lahon riski kiertoajan aikana halutaan minimoida. Tällöin ensiharvennusta voidaan viivyttää 16–17 metrin valtapituuteen asti. Ensiharvennus tehdään alaharvennuksena ja siinä jätetään 700–800 puuta hehtaarille.
Yhden harvennuksen mallia puoltaa paikkaansa etenkin, jos tyvilahon uhka on ilmeinen. Puuston nopea järeytyminen ja lyhyt kiertoaika sekä puiden pieni sydänpuun osuus pienentänevät tuhoriskiä.
Oheisessa esimerkissä verrataan kahden ja yhden harvennuksen kasvatusohjelman antamia puuntuotoksia eteläsuomalaisen lehtomaisen kankaan istutuskuusikossa (Hattula, 1 235 d.d.).

Taimikko on jäänyt harvahkoksi. Taimikonharvennuksen jälkeen kuusia kasvaa 1 200 kappaletta hehtaarilla ja lisäksi sekapuustona on rauduskoivuja 100 hehtaarilla. Esimerkkimetsikön ollessa 32-vuotias tehdään päätös, käytetäänkö kahden vai yhden harvennuksen kasvatusohjelmaa. Kahden harvennuksen ohjelmalla harvennukset tehdään 32 ja 45 vuoden iässä sekä päätehakkuu 60 vuoden iässä. Yhden harvennuksen ohjelmalla harvennus tehdään 35 vuoden iässä ja päätehakkuu 55 vuoden iässä.
Kahden harvennuksen kasvatusohjelma antaa hyvän tukkipuun tuotoksen, mahdollistaa yläharvennuksen käytön toisessa harvennushakkuussa ja tuottaa runsaammat harvennustulot. Siinä on myös vähemmän kasvatustiheyteen ja hakkuiden ajoitukseen liittyviä riskejä.
Yhden harvennuksen kasvatusohjelma lyhyemmällä kiertoajalla on hyvä vaihtoehto etenkin, jos alueella on suuri juurikäävän riski. Se antaa hyvän puuntuotoksen ja sen tuottama nettotulojen nykyarvo on myös varsin hyvä. Tämä kasvatusohjelma voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen, jos toisen harvennuksen vaihtaminen hieman varhaisempaan päätehakkuuseen on metsänomistajan kokonaistalouden kannalta perusteltua.

Kun nettotulojen nykyarvoa tarkastellaan 4 %:n laskentakorolla metsikön ollessa 32 vuoden ikäinen, kahden harvennuksen ohjelman nettonykyarvo on 10 203 €/ha ja yhden harvennuksen ohjelman 9 830 €/ha. Nettonykyarvon laskennassa on otettu huomioon tulevaisuuden kasvatusjaksot lisäämällä paljaan maan arvo päätehakkuun tuloihin.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävä ensiharvennus kuusivaltaisissa metsissä

Kuusivaltaisen metsän ensiharvennuksessa voidaan tähdätä sekapuustoisuuden säilyttämiseen, jolloin kuusten lisäksi ensiharvennuksessa valitaan jatkokasvatukseen muitakin puulajeja. Ensiharvennuksessa taataan, että kaikilla jätetyillä puilla on riittävästi tilaa kasvaa hyvin. Kuusi sietää hyvin varjostusta, joten ensiharvennus kannattaa ajoittaa valoa vaativamman puulajin, kuten männyn tai rauduskoivun mukaan 13 metrin valtapituudessa. Kuusi-mäntysekametsissä jätetään ensiharvennuksessa 900 – 1000 runkoa hehtaarille. Kuusi-rauduskoivusekametsässä taas jätetään 700 – 900 runkoa hehtaarille.

Kuusivaltaisissa metsissä kasvatettavien puiden elävän latvuksen osuuden tulisi säilyä vähintään 60 prosenttina puiden pituudesta. Harvennusten voimakkuuden suhteen nuoret ja varttuneet kuusivaltaiset kasvatusmetsät ovat varsin joustavia. Tavallisesti kuusivaltaisissa metsissä tehdään kiertoajan aikana kaksi harvennusta. Ensiharvennuksessa voidaan vielä vaikuttaa kasvatettaviin puulajijakaumiin.

# Sekametsän kasvatus

## Kaksi harvennnustapaa

Männikön ensiharvennuksessa tulee välttää suositusta voimakkaampia harvennuksia. Männikössä liian harva kasvatustiheys johtaa kasvutappioihin, mikä vähentää tulevia puunmyyntituloja.
Männiköiden ensiharvennukseen on kaksi vaihtoehtoista toteutustapaa. Valinta tehdään puuston tiheyden tai oksikkuuden perusteella.

# Sekametsän kasvatus

## Ensiharvennus alaharvennuksena

Alaharvennuksena tehtävässä ensiharvennuksessa tavoitteena on kasvatettavan puuston järeytymisen edistäminen ja hakkuukertymän kasvattaminen. Sekä hyvälaatuisissa että hyvin paksuoksaisissa männiköissä ensiharvennus toteutetaan alaharvennuksena.
Ensiharvennus tehdään Etelä-Suomessa normaalisti 13–15 metrin valtapituudessa ja siinä jätetään 900–1 000 puuta hehtaarille.

# Sekametsän kasvatus

## Ensiharvennus laatuharvennuksena

Laatuharvennuksena tehtävässä ensiharvennuksessa tavoitteena on hyvälaatuisen tukkipuuston kasvattaminen. Oksikkaissa tai taimikkovaiheessa ylitiheiksi jääneissä männiköissä ensiharvennus toteutetaan laatuharvennuksena esimerkiksi Etelä-Suomessa 10–12 metrin valtapituudessa. Tällöin kasvamaan jätetään 1 100–1 300 puuta hehtaarille.
Laatuharvennusta on syytä käyttää myös männiköissä, joissa osa päävaltapuista on huomattavan paksuoksaisia. Harvennuksessa poistetaan paksuoksaisia valtapuita ja tehdään tilaa hyvälaatuisille ja hyvälatvuksisille lisävaltapuille. Vaihtoehto ei sovellu erityisen heikkolaatuisiin ja hyvin oksikkaisiin männiköihin. Kauttaaltaan hyvälaatuisissa männiköissä sitä ei tarvita.

# Sekametsän kasvatus

## Heikkolaatuiset männiköt rehevillä paikoilla

Lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden männiköissä, joissa puun tekninen laatu on heikohko, on ensiharvennuksessa syytä suosia kuusta ja rauduskoivua. Kuuset voivat olla mäntyjä lyhyempiä, kuitenkin vähintään kaksi kolmasosaa niiden pituudesta. Pituuserot tasoittuvat ajan myötä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsään tähtäävä ensiharvennus mäntyvaltaisissa metsissä

Sekametsää tavoitellessa ensiharvennuksessa huomioidaan eri puulajien kasvuvaatimukset. Mänty-kuusisekametsissä ensiharvennus on hyvä ajoittaa männyn tarpeiden mukaan noin 13 – 15 metrin valtapituuteen, sillä mänty kärsii kuusta enemmän varjostuksesta. Samoin turvemailla yleisissä mänty-hieskoivu sekametsissä ensiharvennus kannattaa ajoittaa taloudellisesti arvokkaamman männyn tarpeiden mukaan. Jos metsä on tiheä, tehdään ensiharvennus aikaisemmin. Ensiharvennuksessa jätetään 900 – 1000 puuta hehtaarille.

Mäntyvaltaisissa metsissä ensiharvennus on suositeltavaa tehdä ennen kuin kasvatettavien puiden elävän latvuksen osuus on supistunut alle 40 prosenttiin puiden pituudesta. Ensiharvennuksen laiminlyönnin vaikutus on männyllä suurempi kuin kuusella, sillä latvukseltaan liian pieniksi supistuneiden puiden kasvu elpyy hitaasti. Ensiharvennuksessa voidaan vielä vaikuttaa kasvatettaviin puulajijakaumiin. Mäntyvaltaisen metsän ensiharvennuksessa voidaan tähdätä sekapuustoisuuden säilyttämiseen, jolloin mäntyjen lisäksi ensiharvennuksessa valitaan jatkokasvatukseen muitakin puulajeja kuten kuusta ja rauduskoivua.

# Sekametsän kasvatus

## Ensiharvennus tehtävä ajoissa

Koivikkoa ei pidä päästää riukuuntumaan ennen ensiharvennusta, koska tällöin järeytyminen hidastuu ja lumituhojen riski kasvaa. Ensiharvennukseen mennessä tyvitukkiosan oksat ovat kuolleet ja osa niistä on karsiutunut pois.

Rauduskoivikoissa ensiharvennus tehdään 13–15 metrin valtapituudessa ja kasvamaan jätetään voimakkaan harvennuksen jälkeen 700–800 puuta hehtaarille. Rauduskoivu-kuusisekametsissä, joissa rauduskoivun osuus on korkea, suositaan tavoitetiheyden alarajaa. Taimikkovaiheessa suositeltua tiheämpänä kasvaneen koivikon ensiharvennus on tehtävä selvästi edellä mainittua aikaisemmin, vaikka harvennuspoistuma olisikin vähäinen. Viljellyssä tai muuten tasapituisessa rauduskoivikossa ensiharvennuksen ajoitus on tärkeä, koska koivikko riukuuntuu jo muutamassa vuodessa harvennuksen viivästymisen seurauksena.

Rauduskoivikoissa kahden voimakkaan harvennuksen ohjelma on kannattavin. Koivikon kasvatus edellyttää, että elävän latvuksen osuus on vähintään 50 prosenttia puun pituudesta.

Sekametsän kasvatus

Sekametsän kasvatuksessa metsikössä kasvatetaan kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta.

Yksijaksoisen kuusi-rauduskoivusekametsän perustaminen Kuusen ja rauduskoivun kasvatus samassa jaksossa soveltuu lehtomaisille ja tuoreille kankaille, joiden maalaji on keskikarkeaa tai karkeaa. Pohjois-Suomessa rauduskoivua esiintyy vähemmän eikä se usein kasva tukkikokoiseksi asti. Uudistamisessa kuusi istutetaan ja rauduskoivun pyritään saamaan paikalle luontaisesti. Tämä edellyttää, että siementäviä rauduskoivuja tulisi olla uudistettavan kuvion läheisyydessä. Kuvassa on tuoreen kankaan kuusikko, jossa on jätetty maanmuokkauksen jälkeen viljelemättä istutuspisteitä. Näihin istutuspisteisiin on tullut luontaisesti koivua, joista jatkokasvatukseen on taimikonhoidossa valittu rauduskoivut. Kuva: © Markku Remes Metsän edellytyksen kehittyä yksijaksoiseksi kuusi-rauduskoivusekametsäksi ovat parhaimmillaan silloin, kun jalostettu kuusi istutetaan heti maanmuokkauksen jälkeen. Tällöin kuusi saa riittävästi etumatkaa siemensyntyiseen rauduskoivuun verrattuna. Jalostettua alkuperää olevan istutetun rauduskoivun alkukehitys on kuusta selvästi nopeampaa. Sen takia kuusen ja rauduskoivun sekaviljely johtaa kaksijaksoiseen metsikköön. Maanmuokkauksessa tähdätään taimikon täystiheyteen Sekametsän kasvatusta varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä. Kuusen istutustiheys kuusi-koivusekametsään tähdättäessä Kuusen istutustiheyden osalta käytetään suositusten alimpia istutustiheyksiä eli 1500 - 1800 kpl/ha. Kuusen istutustiheyttä pienentämällä turvataan lehtipuille riittävä kasvutila jo uudistamisvaiheessa. Jos kuusen taimikko istutetaan suureen tiheyteen, voi istutuskuusia joutua poistamaan taimikonhoitovaiheessa lehtipuiden tarvitseman kasvutilan lisäämiseksi. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tällöin tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.Istutuksen voi toteuttaa jättämällä aina joka neljäs viljelypaikka istuttamatta. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää kuvion vaihtelua, jolloin rauduskoivulle parhaimmat kasvupaikat jätetään istuttamatta. Mänty-kuusi-koivusekametsän perustaminen Kolmen puulajin sekametsää tavoitellessa mänty ja kuusi istutetaan kohteelle ja koivun oletetaan tulevan luontaisesti. Sopivia kohteita ovat viljavat tuoreet kankaat. Puut voidaan istuttaa seuraavassa suhteessa: kuusta 1000 kpl/ha ja mäntyä 500 kpl/ha. Sopivimmasta istutustiheydestä on vielä vähän kokemusta. Kuusi-hieskoivusekametsän perustaminen Kuusi-hieskoivusekametsän kasvattaminen voi olla vaihtoehtoinen kasvatusketju turvemailla tai Pohjois-Suomessa, joissa rauduskoivu ei muodosta hyvälaatuista tukkia. Uudistamistoimenpiteet ovat samat kuin kuusi-rauduskoivusekametsän uudistamisessa. Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen voi olla vaihtoehto turvemailla, jonne hieskoivu uudistuu hyvin luontaisesti. Tällöin mäntyä istutetaan 1800 – 2000 tainta hehtaarille.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Yksijaksoisen kuusi-rauduskoivusekametsän perustaminen

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Maanmuokkauksessa tähdätään taimikon täystiheyteen

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Kuusen istutustiheys kuusi-koivusekametsään tähdättäessä

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Mänty-kuusi-koivusekametsän perustaminen

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Kuusi-hieskoivusekametsän perustaminen

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen

Kuusi-koivusekametsän perustamisessa on syytä huomioida kuusen, rauduskoivun ja hieskoivun erilainen kasvurytmi ja kehitys. 

Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

Text Taimikonharvennusta tehdään varttuneissa taimikoissa, joissa on tarve säätää puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Taimikonhoidon tarpeeseen vaikuttavat kasvupaikan ominaisuudet sekä kohteen aikaisempi käsittely kuten metsän uudistamistapa ja mahdollisen varhaisperkauksen toteutus. Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi, riippumatta siitä, ovatko ne viljeltyjä tai luontaisesti syntyneitä. Taimikonharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti vialliset ja huonolaatuiset puut. Jäävä puusto pyritään harventamaan tiheydeltään sopivaksi ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Harvennus tuo lisää kasvutilaa, mikä edistää erityisesti puiden paksuuskasvua, lisää puiden elinvoimaisuutta ja vähentää yksittäisten puiden riskiä sairastua kasvitauteihin. Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi. Kuva: © Pertti Harstela / Vastavalo.

# Taimikonharvennus (varttuneen taimikon hoito)

Taimikonharvennuksessa kasvatettavan puuston tiheys ja puulajisuhteet harvennetaan tavoitteen mukaiseksi. Taimikonharvennuksen tavoitteena on, että ensiharvennuksessa korjattavat puut ovat järeydeltään myyntiin kelpaavia. Pääsääntöisesti työ tehdään varttuneessa taimikossa.

Taimikonharvennusta tehdään varttuneissa taimikoissa, joissa on tarve säätää puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Taimikonhoidon tarpeeseen vaikuttavat kasvupaikan ominaisuudet sekä kohteen aikaisempi käsittely kuten metsän uudistamistapa ja mahdollisen varhaisperkauksen toteutus.
Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi, riippumatta siitä, ovatko ne viljeltyjä tai luontaisesti syntyneitä. Taimikonharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti vialliset ja huonolaatuiset puut. Jäävä puusto pyritään harventamaan tiheydeltään sopivaksi ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Harvennus tuo lisää kasvutilaa, mikä edistää erityisesti puiden paksuuskasvua, lisää puiden elinvoimaisuutta ja vähentää yksittäisten puiden riskiä sairastua kasvitauteihin.

Taimikonharvennus (varttuneen taimikon hoito)

Metsälintujen huomioiminen leimikon suunnittelussa Tarkastetaan metsätilaa koskevat, metsä- ja ympäristöviranomaisten tiedossa olevat uhanalaishavainnot Metsään.fi-palvelusta.Mikäli leimikolla on tiedossa olevia uhanalaisen lajin esiintymiä, noudatetaan elinympäristöjen käsittelyyn liittyviä ohjeistuksia.Uhanalaisen huuhkajan tunnetuilla pesäpaikoilla on suositeltavaa välttää hakkuita ja metsätaloustoimia 1.3.–30.6. välisenä aikana 300 metrin etäisyydellä asutusta pesästä&nbsp;Metsänkäsittely ja linnusto -opas. 2020. Metsäteho Oy..Esimerkiksi valkoselkätikan ja kuukkelin elinympäristöjen hoitoon on kehitetty omat vapaaehtoiset metsänhoidon ohjeistukset. Noudatetaan mahdollisen metsäsertifioinnin vaatimuksia.Hakkuita on suositeltavaa välttää lintujen pesimäaikana 15.4.–15.7. (Pohjois-Suomessa 1.5.–31.7.) rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä sekä tärkeillä lintualueilla ja lintukosteikoiden lähellä (ei 50:tä metriä lähempänä)&nbsp;Metsänkäsittely ja linnusto -opas. 2020. Metsäteho Oy.. Hakkuut voidaan suunnata tällöin mahdollisuuksien mukaan kuivahkoille ja kuiville kankaille, joissa lajien ja yksilöiden määrä on reheviä metsätyyppejä vähäisempi.Rehevä metsä: lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas sekä rehevyydeltään vastaavat turvekankaat&nbsp;Lehtipuuvaltainen metsä: lehtipuuosuus &gt; 50 %Karummilla metsätyypeillä on huomioitava mahdollinen huuhkajan ja metson esiintyminen.Tunnetuilla ja toimivilla metson soidinpaikolla on suositeltavaa välttää hakkuita 15.3.–20.5. (Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.)&nbsp;Metsänkäsittely ja linnusto -opas. 2020. Metsäteho Oy..Pyritään suunnittelemaan leimikot siten, että metsätilalla säilyisi myös varttunutta metsää.Kosteat metsät on suositeltavaa rajata joko kokonaan hakkuiden ulkopuolelle tai käsitellään niitä jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Metsälintujen huomioiminen metsän uudistamisessa Vältetään maanmuokkausta lintujen pesimäaikana 1.5.–30.6.&nbsp;Metsänkäsittely ja linnusto -opas. 2020. Metsäteho Oy..Jätetään uudistusalalle tiheikköjä, joissa myöskään maanpintaa ei muokata.Kierretään havaitut maassa olevat lintujen pesät.Metsälintujen huomioiminen taimikonhoidossa Vältetään tarpeetonta taimikon perkausta.Säästetään koivun lisäksi muitakin lehtipuita, kuten haapaa, raitaa ja leppiä.Metsälintujen huomioiminen harvennushakkuissa Huomioidaan lintujen pesimäaika harvennusten ajoituksessa.Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut.Ylläpidetään vähintään 10 % lehtipuuosuutta, jos se on kasvupaikalla mahdollista.Säästetään kaikki lehtilahopuu ja osa havulahopuustosta.Tehdään tekopökkelöitä.Suunnitellaan tulevat säästöpuuryhmät ja jätetään ne harventamatta. Lintujen kannalta säästöpuuryhmät on hyvä sijoittaa kuvioiden reunoihin, joista niissä on yhteys varttuneempaan metsään.&nbsp;Säästetään alikasvosta siellä, missä se ei haittaa näkyvyyttä.Harkitaan kiertoajan pidentämisen mahdollisuutta.Metsälintujen huomioiminen uudistushakkuussa Huomioidaan lintujen pesimäaika päätehakkuun ajoituksessa.Keskitetään säästöpuut ennemmin muutamaan isoon kuin useaan pieneen ryhmään.Sijoitetaan säästöpuuryhmät mahdollisuuksien mukaan varttuneen metsän viereen.Valitaan säästöpuiksi myös isoja, läpimitaltaan yli 25 cm puita.Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut.Säästetään ja varotaan pysty- ja maalahopuuta.Jätetään yksittäisiä isoja säästöpuita tähystyspuiksi linnuille.Säästetään noin 1–2 aarin kokoisia tiheikköjä.Jätetään&nbsp;mahdollisuuksien mukaan vesistöjen läheisyyteen keskimäärin 30 metriä leveät suojavyöhykkeet&nbsp;Gundersen, P., Lauren, A., Fíner, L. ym. 2010. Environmental services provided from riparian forests in the nordic countries. Ambio 39(8): 555-566.Metsälintujen huomioiminen jatkuvassa kasvatuksessa Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut.Ylläpidetään vähintään 10 % lehtipuuosuutta, jos se on kasvupaikalla mahdollista.Säästetään kaikki lehtilahopuu ja osa havulahopuusta.Tehdään tekopökkelöitä.Suunnitellaan tulevat säästöpuuryhmät ja jätetään ne harventamatta.&nbsp;Käytetään pienaukkojen ja poimintahakkuiden yhdistelmää.Metsälintujen huomioiminen energiapuun korjuussa Energiapuun korjuuta&nbsp;on suositeltavaa välttää lintujen pesimäaikana 1.5.–30.6.&nbsp;Metsänkäsittely ja linnusto -opas. 2020. Metsäteho Oy..Lisätietoja lintujen huomioimisesta metsänhoidon toimenpiteissä on saatavilla Metsätehon&nbsp;Metsänkäsittely ja linnusto -oppaasta. Metsäsertifiointien vaatimukset FSCHakkuissa tulee säästää kaikki kolopuut.FSC-sertifikaatti velvoittaa metsänomistajan tai metsänkäsittelyn suunnittelijan ja toteuttajan selvittämään viranomaisaineistoista harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintymisen sekä sertifioidulta alueelta että sen läheisyydestä 500 metrin vyöhykkeellä ennen metsänkäsittelyä. Tiedot tulee merkitä metsäsuunnitelmaan tai muuten dokumentoida.Metsätaloustoimien mahdolliset vaikutukset tiedossa olevien uhanalaisten lajien esiintymiseen ja elinolosuhteiden säilymiseen tulee tunnistaa ja turvata.Lintujen pesimäaika tulee hakkuita suunnitellessa huomioida seuraavasti linnustollisesti arvokkaissa kohteissa: Lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus &gt; 50 %) rehevissä metsissä (lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas sekä rehevyydeltään vastaavat turvekankaat), korvissa ja vesistöjen suojavyöhykkeillä:Etelä-Suomi: hakkuita ei tehdä 1.5.–30.6. ja niitä vältetään 15.4.–30.4. ja 1.7.– 15.7.Pohjois-Suomi: hakkuita ei tehdä 15.5.– 15.7. ja niitä vältetään 1.5.–14.5. ja 16.7.–31.7.Huom: Tuoreiden lehtipuuvaltaisten kankaiden kasvatushakkuita koskee pelkkä hakkuiden välttämisen vaatimus kaikkina edellä mainittuina ajankohtina.Huom: Rajoitus ei estä ajouran tekemistä lehtipuuvaltaisen metsän läpi.Suomen kansainvälisesti tärkeillä lintualueilla (IBA-kohteet) hakkuita ei tehdä 15.4.–31.7.Suomen kansainvälisesti, kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA-, FINIBA- ja MAALI-alueet) kuuluvien lintukosteikkojen (matalat järvet, lammet, merenlahdet, luhdat) läheisyydessä (alle 50 m etäisyydellä) hakkuita ei tehdä 15.4.–31.7.Tiedossa olevilla metson soidinpaikoilla hakkuita ei tehdä:Etelä-Suomessa 15.3.–20.5.Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.Huom: Ei koske saarikohteita, joilla puunkorjuu muuna ajankohtana on teknisesti mahdotonta. Tällöin hakkuita vältetään kriittisimpään pesimäaikaan (Etelä-Suomi 1.5.–30.6., Pohjois-Suomi 15.5.–15.7.) ja petolintujen pesäpuiden välittömässä läheisyydessä.&nbsp;Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan. Ne otetaan huomioon metsänhoidon toimenpiteissä seuraavasti: Metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään: puolet soidinpaikan kokonaispinta-alasta on metsolle sopivaa metsää.Tiheikköjä ja varvustoa säilytetään kaikissa metsänhoitovaiheissa.Metsää uudistettaessa tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita, joilla aukon keskileveys on enintään 50 metriä ja uudistushakkuun maksimikoko enintään 1,0 hehtaaria.&nbsp;PEFCMetsätalouden toimenpiteissä jätetään eläviä säästöpuita, kuollutta puuta sekä säästetään sekapuustoa ja tiheikköjä. Monipuolisen lajiston ja riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta silloin, kun niitä esiintyy luontaisesti kuviolla ja sekapuustoisuus ei vaaranna kasvatettavien puulajien kasvatusta.Säästöpuiksi jätetään petolintujen pesäpuut, kolopuita sekä havaittuja metson hakomispuita.Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan. Metsätalouden toimenpiteissä turvataan: erityisesti suojeltavien lajien tunnetut elinpaikat, jotka alueellinen ELY-keskus on rajannut ja ilmoittanut kohteen omistajille ja/tai haltijoille.luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat.muiden uhanalaisten lajien tiedossa olevat elinpaikat Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin mukaisesti.

# Metsälintujen turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Metsälintujen huomioiminen leimikon suunnittelussa**

- Tarkastetaan metsätilaa koskevat, metsä- ja ympäristöviranomaisten tiedossa olevat uhanalaishavainnot [Metsään.fi](https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi)-palvelusta.
- Mikäli leimikolla on tiedossa olevia uhanalaisen lajin esiintymiä, noudatetaan elinympäristöjen käsittelyyn liittyviä ohjeistuksia.
- Uhanalaisen huuhkajan tunnetuilla pesäpaikoilla on suositeltavaa välttää hakkuita ja metsätaloustoimia 1.3.–30.6. välisenä aikana 300 metrin etäisyydellä asutusta pesästä .
- Esimerkiksi [valkoselkätikan](https://wwf.fi/app/uploads/u/x/4/e3e4y5je5vkjsy2pl7da2oc/valkoselkaetikkaohje.pdf) ja [kuukkelin](https://www.sll.fi/app/uploads/2018/10/metsankasittely-kuukkelialueella-2011.pdf) elinympäristöjen hoitoon on kehitetty omat vapaaehtoiset metsänhoidon ohjeistukset. Noudatetaan mahdollisen metsäsertifioinnin vaatimuksia.
- Hakkuita on suositeltavaa välttää lintujen pesimäaikana 15.4.–15.7. (Pohjois-Suomessa 1.5.–31.7.) rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä sekä tärkeillä lintualueilla ja lintukosteikoiden lähellä (ei 50:tä metriä lähempänä) . Hakkuut voidaan suunnata tällöin mahdollisuuksien mukaan kuivahkoille ja kuiville kankaille, joissa lajien ja yksilöiden määrä on reheviä metsätyyppejä vähäisempi.
- Rehevä metsä: lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas sekä rehevyydeltään vastaavat turvekankaat
- Lehtipuuvaltainen metsä: lehtipuuosuus > 50 %
- Karummilla metsätyypeillä on huomioitava mahdollinen huuhkajan ja metson esiintyminen.
- Tunnetuilla ja toimivilla metson soidinpaikolla on suositeltavaa välttää hakkuita 15.3.–20.5. (Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.) .
- Pyritään suunnittelemaan leimikot siten, että metsätilalla säilyisi myös varttunutta metsää.
- Kosteat metsät on suositeltavaa rajata joko kokonaan hakkuiden ulkopuolelle tai käsitellään niitä jatkuvan kasvatuksen menetelmin.

# Metsälintujen turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Metsälintujen huomioiminen taimikonhoidossa**

- Vältetään maanmuokkausta lintujen pesimäaikana 1.5.–30.6. .
- Jätetään uudistusalalle tiheikköjä, joissa myöskään maanpintaa ei muokata.
- Kierretään havaitut maassa olevat lintujen pesät.
- Vältetään tarpeetonta taimikon perkausta.
- Säästetään koivun lisäksi muitakin lehtipuita, kuten haapaa, raitaa ja leppiä.

# Metsälintujen turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Metsälintujen huomioiminen uudistushakkuussa**

- Huomioidaan lintujen pesimäaika harvennusten ajoituksessa.
- Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut.
- Ylläpidetään vähintään 10 % lehtipuuosuutta, jos se on kasvupaikalla mahdollista.
- Säästetään kaikki lehtilahopuu ja osa havulahopuustosta.
- Tehdään tekopökkelöitä.
- Suunnitellaan tulevat säästöpuuryhmät ja jätetään ne harventamatta. Lintujen kannalta säästöpuuryhmät on hyvä sijoittaa kuvioiden reunoihin, joista niissä on yhteys varttuneempaan metsään.
- Säästetään alikasvosta siellä, missä se ei haittaa näkyvyyttä.
- Harkitaan kiertoajan pidentämisen mahdollisuutta.
- Huomioidaan lintujen pesimäaika päätehakkuun ajoituksessa.
- Keskitetään säästöpuut ennemmin muutamaan isoon kuin useaan pieneen ryhmään.
- Sijoitetaan säästöpuuryhmät mahdollisuuksien mukaan varttuneen metsän viereen.
- Valitaan säästöpuiksi myös isoja, läpimitaltaan yli 25 cm puita.
- Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut.
- Säästetään ja varotaan pysty- ja maalahopuuta.
- Jätetään yksittäisiä isoja säästöpuita tähystyspuiksi linnuille.
- Säästetään noin 1–2 aarin kokoisia tiheikköjä.
- Jätetään mahdollisuuksien mukaan vesistöjen läheisyyteen keskimäärin 30 metriä leveät suojavyöhykkeet .

# Metsälintujen turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Metsälintujen huomioiminen energiapuun korjuussa**

- Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut.
- Ylläpidetään vähintään 10 % lehtipuuosuutta, jos se on kasvupaikalla mahdollista.
- Säästetään kaikki lehtilahopuu ja osa havulahopuusta.
- Tehdään tekopökkelöitä.
- Suunnitellaan tulevat säästöpuuryhmät ja jätetään ne harventamatta.
- Käytetään pienaukkojen ja poimintahakkuiden yhdistelmää.
- Energiapuun korjuuta on suositeltavaa välttää lintujen pesimäaikana 1.5.–30.6. .

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “metsän viljely”

Vedenpalautus suolle - Ilmastonmuutoksen hillintä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Liito-oravan turvaaminen metsänkäsittelyssä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Sekametsän kasvatus

Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Taimikonharvennus (varttuneen taimikon hoito)

Metsälintujen turvaaminen metsänkäsittelyssä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suojavyöhykkeet – Ilmastonmuutoksen hillintä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Sekametsän kasvatus — Ilmastonmuutoksen hillintä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pystykarsinta

Työlajikohtaiset suositukset säästöpuiden jättämiselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko