Asiasanahaku

• Elinympäristö

  Sanasto

  “Text Elinympäristöt on jaettu luontokohteita koskevissa metsänhoidon suosituksissa seitsemään pääluontokohdetyyppiin, joihin kuuluvat pienvedet ja vesistöt, kallioelinympäristöt, lehdot, suoelinympäristöt, paahdeympäristöt, monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät ja puustoiset perinneympäristöt.”

  Lue lisää aiheesta: Elinympäristö

• Puustoiset perinneympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

  Toimenpide

  Puustoisia perinneympäristöjä ovat hakamaat, metsälaitumet ja lehdesniityt. Kohteiden väheneminen on heikentänyt niistä riippuvaisten uhanalaisten lajien elinolosuhteita. Puustoisten perinneympäristöjen säilyminen edellyttää niiden tunnistamista ja rajaamista sekä niille luonteenomaisten piirteiden huomioon ottamista metsänkäsittelyssä. 

  Lue lisää aiheesta: Puustoiset perinneympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

• Kallioelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

  Toimenpide

  Kallioelinympäristöt voivat muodostua yhdestä tai useammasta kallioluontotyypistä erilaisine metsineen. Kohteet erottuvat muusta lähiympäristöstään näkyvien kalliopaljastumien ja puuston rakenteen myötä. 

  Lue lisää aiheesta: Kallioelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

• Ensiharvennus - Luonto

  Päätöksenteko

  Luonnon- ja riistanhoitoa voi edistää harvennuksissa jättämällä säästöpuiden lisäksi riistatiheikköjä, tuottamalla lahopuuta tekopökkelöillä, huolehtimalla varvustosta sekä ylläpitämällä normaalia suurempaa lehtipuuosuutta.Nuoret kasvatusmetsät ovat riistan kannalta tärkeitä ympäristöjä. Aikuiset teeret ja poikueet suosivat kesäaikaan varttuneiden taimikoiden ohella nuoria kasvatusmetsiä. Myös pyy suosii nuoria kasvatusmetsiä. Harvennushakkuut edistävät kanalintujen viihtyvyyttä ja menestymistä, kun hakkuiden seurauksena puiden latvukset ja varvusto elpyvät, muu aluskasvillisuus runsastuu ja marjasadot paranevat. Ajallaan tehdyt kasvatushakkuut luovat metsään metson vaatimaa puuston väljyyttä ja metsäkanalinnuille avoimia lentolinjoja. 

  Lisää aiheesta toimenpiteissä:

  • Ensiharvennus

• Luontokohteet - Luonto

  Päätöksenteko

  Luontokohteilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Luontokohteiden säilyttäminen on tärkeää sekä arvokkaiden elinympäristöjen että uhanalaisten ja harvinaisten lajien säilymiselle. 

  Lisää aiheesta toimenpiteissä:

  • Kallioelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen
  • Lehdot – tunnistaminen ja turvaaminen
  • Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät – tunnistaminen ja turvaaminen
  • Paahdeympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen
  • Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen
  • Puustoiset perinneympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen
  • Suoelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

• Lahopuun turvaaminen

  Toimenpide

  Lahopuulla tarkoitetaan kuollutta puunrunkoa tai rungon osaa, mikä voi olla vastikään kuollutta kovaa puuta tai jo pitkälle lahonnutta puuta. Neljännes suomalaisen metsän lajeista on jossain elämänsä vaiheessa riippuvainen lahopuusta. Erityisesti järeän lahopuun vähäinen määrä talousmetsissä on merkittävin metsälajien uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä. Lahopuueliöstön kannan ylläpitäminen edellyttää uusien, eri puulajien lahopuiden jatkuvaa muodostumista eli lahopuujatkumoa, koska yksittäinen puu on jatkuvan lahoamisensa takia eliöille vain tilapäinen elinympäristö.

  Lue lisää aiheesta: Lahopuun turvaaminen

• Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

  Toimenpide

  Vesistöt ja pienvedet lisäävät merkittävästi puuston, kasvillisuuden ja muun eliöstön monimuotoisuutta. Ympäröivä metsä on myös olennainen osa vesiluontoa. Se vaikuttaa esimerkiksi veden laatuun ja lämpötilaan sekä vesieliöstön monimuotoisuuteen.

  Lue lisää aiheesta: Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

• Lehdot – tunnistaminen ja turvaaminen

  Toimenpide

  Lehdot ovat metsiemme vehreimpiä ja lajistoltaan rikkaimpia kasvupaikkoja. Ne ovat keskittyneet rehevimmille, kallioperältään emäksisten kivilajien vallitsemille alueille. Pienialaisia lehtoja löytyy myös näiden ns. lehtokeskusten ulkopuolelta. Lehto ei ole sama kuin lehtimetsä, sillä osassa Suomea lehdot ovat enimmäkseen kuusivaltaisia. 

  Lue lisää aiheesta: Lehdot – tunnistaminen ja turvaaminen

• Tekopökkelöiden tekeminen

  Toimenpide

  Tekopökkelöt ovat korkeaan 2-5 metrin kantoon katkaistuja puita. Lisäksi niiden katkaistu latvus on suositeltavaa jättää maapuuksi lahoamaan. Tekopökkelöillä saadaan luotua nopeasti pysty- ja maalahopuuta, joita etenkin nuorissa talousmetsissä on yleensä niukasti. Pökkelöt ja niiden katkaistut latvukset tarjoavat hyvin monimuotoisia elinympäristöjä kuolleessa puussa elävälle sieni- ja hyönteislajistolle sekä mahdollistavat pesäkolon paikkoja linnuille. 

  Lue lisää aiheesta: Tekopökkelöiden tekeminen

• Paahdeympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

  Toimenpide

  Paahdeympäristöillä tarkoitetaan sellaisia luontotyyppejä, joita luonnehtivat avoimet, lämpimät, kuivat ja äärevät olosuhteet. Paahdeympäristöillä esiintyy niille luonteenomaista eliölajistoa eli niin sanottua paahdelajistoa. Ne ovat lajistoltaan monimuotoisia ja useiden taantuneiden ja uhanalaisten eliölajien elinympäristö. 

  Lue lisää aiheesta: Paahdeympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen