Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaanLundmark, T. ym. 2018. Carbon balance in production forestry in relation to rotation length. Canadian Journal of Forestry Research 48: 672–678.. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa. Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.Kaipainen, T., Liski, J., Pussinen, A. &amp;amp; Karjalainen, T. 2004. Managing carbon sinks by changing rotation length in European forests. Environmental Science &amp;amp; Policy 7: 205–219. Kokonaisvaikutukset Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineitaLundmark, T. ym. 2018. Carbon balance in production forestry in relation to rotation length. Canadian Journal of Forestry Research 48: 672–678..

# Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Metsän kasvatuksen jatkuessa puuston hiilivarasto jatkaa kasvuaan. Puuston hiilensidonta kuitenkin hidastuu puuston vanhetessa. Käytettäessä pidennetyn kiertoajan harvennusmalleja ylläpidetään koko kiertoajan tavanomaista korkeampaa puustopääomaa ja lykätään uudistamisen ajankohtaa, jolloin puuaineksen määrä on suurempi ja puutavara järeämpää uudistushakkuussa.

# Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Kiertoaikaa pidennettäessä maaperän hiilivaraston on todettu kasvavan kuusikoissa, kun kiertoaikoja on pidennetty n. 80–90 vuoteen saakka eli noin 20 vuotta. Männiköissä maaperän hiilivarasto voi vähentyä.

# Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

## Kokonaisvaikutukset

Kuusikossa kiertoaikojen maltillisen, eli 10 vuodella, pidentämisen on todettu lisäävän sekä puuston keskimääräistä hiilivarastoa että ainespuun keskituotosta, mikä lisää hieman positiivisia ilmastovaikutuksia. Kuusikoissa, joissa kiertoaikaa pidennetään yli 10 vuodella, ja männiköissä hiilivaraston kasvu tuottaa tilapäisen/lyhytaikaisen ilmastohyödyn, mutta puuntuotos ja korvausvaikutus heikkenevät pysyvästi. Korvausvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puu korvaa erityisesti uusiutumattomia raaka-aineita.

Menettelyn edut ja riskit ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riippuvat kohdevalinnasta ja kiertoajan pidentämisenkestosta.

Puuston kiertoajan pidentäminen

Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

Koivun kylvö Koivun siementä kylvetään 150–300 grammaa hehtaarille. Siemenet sekoitetaan tasalaatuiseen, hienoon hiekkaan tai kosteaan, mutta ei märkään, sahanpuruun. Sekoitussuhteena voi käyttää esimerkiksi 1/5 siemeniä ja 4/5 täyteainetta. Käytettävää seosta annostellaan niin, että siemeniä tulee n. 30–40 kpl/ kylvökohta. Sekoitusta tulee tehdä vain yhdeksi kylvökerraksi, sillä siemenet eivät kosteaan täyteaineeseen sekoitettuna säily, vaan alkavat itää.

# Kylvön siemenmäärä

### Suositeltava siemenmäärä männyn koneellisessa kylvössä äestyksen yhteydessä.

##  [Frömängd vid maskinell sådd](/sv/node/842)

Table
| Grobarhet-% | Frömängd1 g/ha |
| --- | --- |
| 100–90 | 300 - 350 |
| 90–80 | 400 |
| 80–70 | 500 |
Suositeltava siemenmäärä männyn koneellisessa kylvössä, siementä/äestysjäljen juoksumetri.
1 Förgroningen är bra i det humida klimatet i norra Finland och därför kan frömängden minskas med ca 20 % från mångderna i tabellen.
Antagande: Fröets 1000-kornvikt är 5 gram.

# Kylvön siemenmäärä

### Suositeltava siemenmäärä männyn koneellisessa kylvössä äestyksen yhteydessä.

##  [Frömängd vid manuell sådd](/sv/node/841)

Table
| Grobarhet-% | Frögiva g/ha | Såddpunkter, kpl/ha | Såddpunkter, kpl/ha |
| Grobarhet-% | Frögiva g/ha | 4 000 | 5 000 |
| --- | --- | --- | --- |
| 100-90 | 250 | 12 | 10 |
| 90-80 | 300 | 15 | 12 |
| 80-70 | 400 | 20 | 15 |
Suositeltava siemenmäärä männyn käsikylvössä, siementä/kylvökohta.
Antagande: Fröets 1000-kornvikt är 5 gram.

# Kylvön siemenmäärä

## Koivun kylvö

Koivun siementä kylvetään 150–300 grammaa hehtaarille. Siemenet sekoitetaan tasalaatuiseen, hienoon hiekkaan tai kosteaan, mutta ei märkään, sahanpuruun. Sekoitussuhteena voi käyttää esimerkiksi 1/5 siemeniä ja 4/5 täyteainetta. Käytettävää seosta annostellaan niin, että siemeniä tulee n. 30–40 kpl/ kylvökohta. Sekoitusta tulee tehdä vain yhdeksi kylvökerraksi, sillä siemenet eivät kosteaan täyteaineeseen sekoitettuna säily, vaan alkavat itää.

Kylvölaite säädetään annostelemaan siemeniä tavoitemäärän (kg/ha) ja siementen itävyyden mukaan. Kylvölaitteen siementen annostelua ja tavoitemäärän toteutumista tulee seurata koko kylvön ajan. Kylvö voidaan tehdä myös käsin. Kylvöä käytetään yleensä vain männyn ja koivun viljelyssä.

Metsänviljely kylvämällä

Kylvön siemenmäärä

Suometsien hoidossa korostuvat erityisesti vesi- ja ravinnetalouden hoito sekä kasvihuonekaasupäästöjen hallinta. Kuva: © Markku Saarinen. Metsänhoidon suosituksissa suometsien hoidolla tarkoitetaan ojitettujen turvemaiden metsätaloutta. Ojittamattomien soiden käyttöä metsätalouteen käsitellään omassa alaluvussaan. Suometsien luokittelusta ja kasvupaikoista on koottu tietoa metsänhoidon perusteisiin: Soiden luokitteluOjitettujen soiden kasvupaikat Suometsänhoidon talous Metsänomistaja voi lisätä metsänhoidolla puuntuotosta ja puuston arvokasvua, mutta hoitotöistä aiheutuu myös kustannuksia, jotka vähentävät kannattavuutta. Paras tuotto investoinneille saadaan viljavimmilta kasvupaikoilta, kun taas heikoimmilla kasvupaikoilla moni metsänhoitotyö voi käydä kannattamattomaksi. Panostukset ojien kunnostukseen ja lannoitukseen suometsien puuston kasvun ja puuntuotannon kannattavuuden kohentamiseksi ovat usein perusteltuja. Kannattavuutta arvioitaessa on huomioitava myös ympäristöhaittojen ehkäisyn mahdolliset kustannukset. Osassa suometsiä puuntuotannon jatkaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat tuottovaatimukseen. Sen määrittämisessä punnitaan vaihtoehtoisten sijoitusten tuottoja ja riskejä. Jatkoinvestointikelpoinen suometsä tarkoittaa aluetta, jossa investoinnit uuden puusukupolven kasvattamiseksi ovat taloudellisesti kannattavia. Kannattavuuden selvittämiseksi tarvitaan tapauskohtaista tuottojen ja kustannusten nettonykyarvon laskentaa. Lisätietoa kannattavuuden arvioinnista:&nbsp;Metsätalouden kannattavuus Suot voidaan ryhmitellä niiden puuntuotannollisen kannattavuuden perusteella kolmeen eri luokkaan. Puuntuotannollisesti kannattavat kohteet A) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuntuotanto on metsänomistajalle kannattavaa puusukupolvesta toiseen ja metsänkasvatukseen kannattaa jatkoinvestoida. Investointien kannattavuus on sitä heikompi, mitä suurempi metsänomistajan tuottovaatimus on ja mitä karumpi kasvupaikka on. B) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa metsänomistajan ei kannata investoida puuntuotantoon, mutta puuston kasvu riittää tuottamaan kannattavasti korjuukelpoista puuta puusukupolvesta toiseen. Näissä kohteissa on uudistamisessa perusteltua käyttää vain luontaista uudistamista tai käsitellä metsää ainoastaan jatkuvan kasvatuksen menetelmillä. C) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuston kasvu on niin vähäinen, että ainoastaan ensimmäinen ojituksen jälkeen kehittynyt puusukupolvi on kannattavaa korjata talteen. Päätehakkuun jälkeen puuntuotantoa ei ole kannattavaa jatkaa maapohjan heikon tuottokyvyn takia. Puuntuotannollisesti kannattamattomat kohteet Puuntuotannollisesti kannattamattomiksi määrittyvät sellaiset kohteet, jotka tuottavat metsänomistajan hyväksymää tuottovaatimusta vähemmän. Kasvupaikan tuotoskyky ja metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat siihen, paljonko uudistamiseen on kannattavaa investoida. Kuva: © Markku Saarinen. Monipuolinen metsänkasvatus vähentää riskejä ja lisää valinnan mahdollisuuksia Metsänomistaja päättää metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta omien lähtökohtiensa mukaisesti. Tulevaan metsänkäyttöön, puutavaran kysyntään ja hintoihin sekä ilmastoon liittyy epävarmuustekijöitä. Sen vuoksi on perusteltua käsitellä metsää monipuolisesti niin, että erilaisten valintojen mahdollisuus säilyy. Esimerkiksi suometsän kasvatus eri-ikäisrakenteisena tuo lisää vaihtoehtoja tasaikäisrakenteisen kasvatuksen rinnalle metsätilan hoidossa. Hieskoivu suometsien erityispiirteenä Ravinteikkaille suometsille tyypillistä on hieskoivun suuri osuus sekapuuna. Hieskoivun arvokasvu on ensiharvennusiän jälkeen vähäistä, koska sen laatu ei yleensä riitä vaneripuuksi. Tästä syystä hieskoivun vähentäminen harvennuksissa on taloudellisesti perusteltua, jolloin kasvu voidaan keskittää arvokasvultaan parhaisiin havupuihin. Havupuuvaltaisissa metsissä on kuitenkin suositeltavaa säilyttää lehtipuusekoitus puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Suometsän kehittämisen vaihtoehdot Metsänomistajalla on suometsäalueen tai sen osan hoitoon käytännössä kaksi päävaihtoehtoa: metsätalouden jatkaminen tai siitä luopuminen ja suon kehittäminen kohti luonnontilaa. Metsätalouden jatkaminen ojitetulla suolla edellyttää kuivatuksen ylläpitämistä. Kuivatuksen ylläpidosta voidaan myös luopua ja antaa suon kehittyä hitaasti kohti luonnontilaa. Tätä voidaan vauhdittaa suon ennallistamisella. Suometsän omistajan vaihtoehtoisia toimintamalleja, joissa korostuvat erilaiset hyödyt. Kun turvekerroksen paksuus kasvaa, metsätalouden edellytykset yleensä heikkenevät ja samalla turpeen merkitys hiilivarastona korostuu. Suoksi ennallistaminen on hyödyksi suoluonnon monimuotoisuudelle ja vesiensuojelulle, mutta lopettaa metsätalouden tulot puunkasvatuksesta. Vesiensuojelua on mahdollista edistää myös metsätaloudessa tai jättämällä suo ennallistumaan. Metsätalouden jatkaminen suometsässä ja kuivatuksen ylläpito Suometsän kasvatus edellyttää suon vesi- ja ravinnetalouden tilan seuraamista ja niistä huolehtimista. Pitkällä aikavälillä tähän sisältyy mahdollinen ojien kunnostus, jonka tarve riippuu puustoisuudesta ja ojien toimivuudesta. Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen Jos kuivatuksen ylläpidosta luovutaan, ojitusalue voi vettyä takaisin suoksi. Se voi viedä aikaa vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia. Puuston kasvu voi jatkua pitkään, vaikka ojia ei kunnostettaisi. Koska ojitusalueen märkyyden lisääntymistä on yleensä vaikea ennustaa, mahdollinen menettely voi olla jatkaa metsänkasvatusta, kunnes puuston kasvu taantuu metsänomistajan tavoitetta pienemmäksi. Tällöin metsänkasvatukseen ei investoida, ja kasvatushakkuita jatketaan niin pitkään kuin metsän uudistuminen ja kuivatustila tuottavat hakkuukelpoista puustoa. Varsinkin vähätuottoiset ojitetut turvemaat on perusteltua jättää mahdollisen puunkorjuun jälkeen ennallistumaan. Nämä kohteet ovat tyypillisimmillään jäkälä- ja varputurvekankaita ja niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jos vähätuottoista kohdetta koskee uudistamisvelvoite, taloudellisin vaihtoehto on jättää alue taimettumaan luontaisesti. Uudistamisvelvoitetta ei ole huonoimmilla kasvupaikoilla Metsälain (5 a §) mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi (keskikasvu alle 1 m³/ha/v). Hakkuussa niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset kohteet voi jättää ennallistumaan suoksi ilman toimenpiteitä. Kun suo ennallistetaan viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella, uudistamisvelvoite ei aseta rajoituksia puuston käsittelylle. Puusto voidaan poistaa tai harventaa hyvin harvaksi ilman uudistamisvelvoitetta, kun tavoitteena on ennallistaa alun perin puuton tai harvapuustoinen suo. Tällaisia ovat esimerkiksi letot ja nevat. Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen Suon ennallistaminen on tehokkain keino edistää suoluonnon monimuotoisuutta. Ennallistaminen onkin ensisijaisesti luonnonsuojelua. Lisätietoa toteutuksesta: Soiden ennallistaminen Keskeisiä soiden ennallistamiskohteita ovat: suoluonnon suojelun kannalta tärkeiden suotyyppien, kuten rehevien korpien ojitusalueet sekä luonnontilaisten soiden yhteydessä ja läheisyydessä olevat ojitusalueet vesiensuojelun kannalta sellaiset suot, jotka ennallistettuina muodostavat pintavalutuskentän vesistön ja ojitusalueen väliin. Suometsän vesi- ja ravinnetalouden hoito Ravinteet ja vesitalous ratkaisevat puuston kasvun Soilla puuston kasvuun vaikuttavat veden pinnan korkeus ja puille käyttökelpoisten ravinteiden saatavuus. Ojat vähentävät märkyyttä, jolloin puuston juuriston riittävä hapen saanti tulee turvatuksi ja kasvu paranee. Elinvoimainen puusto huolehtii osaltaan kuivatuksesta haihduttamalla kasvukauden aikana vettä maasta ja pidättämällä sateena tulevaa vettä latvuksiin. Jos ojien kunto heikkenee niin paljon, etteivät ojat ja puusto yhdessä pysty huolehtimaan kuivatuksesta, kuivatusta voidaan parantaa ojia kunnostamalla. Kuivatus edistää ravinteiden vapautumista turpeesta, koska se kiihdyttää turpeen hajoamista. Näin kuivatus osaltaan parantaa puiden tarvitsemien ravinteiden saatavuutta ja puiden kasvua. Puuston kasvun kannalta tarpeetonta kuivatuksen tehostamista on kuitenkin vältettävä, koska siitä aiheutuu vesistö- ja ilmastohaittoja. Tuhkalannoituksella parempaa kasvua Monilla II-tyypin turvekankailla, eli avosoiden sekä sekatyypin rämeiden ja korpien ojitusalueilla, turpeessa on hyvin vähän kivennäisravinteita ja runsaasti typpeä. Tällaisilla ravinnepuutoskohteilla kuivatus ei yksistään riitä, vaan ravinteiden saatavuudesta on huolehdittava lannoituksilla. Pitkävaikutteisen keinon tähän tarjoaa lannoitus puuntuhkasta valmistetuilla lannoitteilla. Lannoituksen avulla puusto kasvaa paremmin ja latvukset tuuheutuvat, jolloin myös puuston kuivatusteho kasvaa. Heikon kasvun syyt selvitettävä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä Metsänkasvatus soilla edellyttää, että kuivatus ja ravinteiden saatavuus ovat molemmat kunnossa. Ojien kunnostus ei poista mahdollista ravinnepuutosta. Sen sijaan tuhkalannoitus voi lisätä puuston kuivattavaa vaikutusta niin paljon, ettei ojien kunnostus ole tarpeen. Niinpä lannoituksen tarve on selvitettävä aina, kun harkitaan ojien kunnostusta. Lisätietoa: Ojien kunnostus Turvemaiden tuhkalannoitus Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta Suometsien hoidon vaikutuksia vesistöihin ja vesiensuojelu Metsäojitusalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainesta ja ravinteita. Ojien kunnostus aiheuttaa yleensä useita vuosia kestävän kiintoaineskuormituksen kasvun alapuoliseen vesistöön ja ylläpitää luonnontilaista suota suurempaa ravinnekuormitusta. Keskeisiä huomioitavia tekijöitä: Haittavaikutuksia voidaan hillitä parhaiten tekemällä vain välttämättömät ojien kunnostukset. Ojien kunnostuksen yhteydessä parhaiksi todettuja vesiensuojelumenetelmiä ovat pintavalutuskentät ja vesienpalautus, jotka voivat pidättää sekä kiintoainesta että ravinteita. Virtaamansäätöpadot ja kaivukatkot sekä soveltuvilla kohteilla laskeutusaltaat vähentävät kiintoaineskuormitusta. Puuston peitteisyyden säilyttäviä menetelmiä hyödyntämällä voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta ja vähentää siten vesistöhaittoja. Soiden ennallistaminen vähentää vesistöhaittoja, vaikka ennallistaminen aiheuttaakin alkuvuosina ylimääräistä ravinnekuormitusta. Ennallistamiseen voi liittää myös vesiluonnon monimuotoisuutta edistävää pienvesien kunnostusta. Happamuuden kannalta ongelmallisia ovat rannikkovesistöjen valuma-alueilla sijaitsevat happamat sulfaattimaat eli alunamaat. Sisämaassa esiintyy lisäksi mustaliuskealueita. Ojien kunnostusta suunniteltaessa on tärkeää selvittää, esiintyykö alueella happamia sulfaattimaita tai mustaliusketta. Suometsien hoidon vaikutuksia suoluonnon monimuotoisuuteen ja luonnonhoidon merkitys Ojitetuilla soilla metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää vastaavilla luonnonhoitotoimilla kuin kivennäismailla. Ojituksen suurimmat vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen ovat aiheutuneet ensimmäisestä ojituksesta, joka on käynnistänyt suon kuivumis- ja metsittymiskehityksen.Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Autio, O., Eurola, S., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Lindholm, T., Nousiainen H., Rehell S., Ruuhijärvi, R., Sallantaus, T., Salminen, P., Tahvanainen, T., Tuominen, S., Turunen, J., Vasander, H., Virtanen, K. 2018. Suot. Teoksessa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1– tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 5/2018: 117–170.Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. &amp;amp; Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö &amp;amp; Suomen ympäristökeskus. Keskeisiä huomioitavia tekijöitä: Ravinteikkaat suot ovat suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita. Suomen etelä- ja keskiosissa on ojittamattomia tai luonnontilaisen kaltaisia ravinteikkaita soita vain vähän jäljellä. Suot kehittyvät ojituksen seurauksena vähitellen metsälajiston vallitsemiksi. Lähes kaikki ojitusalueet kaikkein niukkaravinteisimpia lukuun ottamatta kehittynevät muutamassa vuosikymmenessä turvekankaiksi, jos kuivatusta ylläpidetäänOjanen, P., Aapala, K., Hotanen, J-P. &amp;amp; ym. (2020). Ojituksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin – yhteenveto. Suo, 71(2), 93-114. . Entisen suoelinympäristön ennallistaminen luonnontilaisen kaltaiseksi on yksi vaihtoehto lisätä monimuotoisuutta. Siitä on hyötyä myös riistalle, sillä esimerkiksi riekko ja teeri hyötyvät avosoiden ennallistamisesta, kun taas metso ja pyy saavat etuja puustoisten soiden ennallistamisesta. Yhtenäinen metsäkortekorpi, jossa vallitsee metsäkortekasvillisuus ja puusto on erirakenteinen, on metsälain 10 § mukainen erityisen arvokas elinympäristö. Tällaiset kohteet suositellaan pääsääntöisesti rajattavaksi käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti. Kuva: © Lauri Saaristo. Suometsien hoidon vaikutuksia ilmastoon Sekä puusto että maaperä vaikuttavat suometsän kasvihuonekaasupäästöihin. Maaperän toimintaa ja puuston kasvua puolestaan säätelevät suon vesi- ja ravinnetalous. Suon kuivatuksen myötä puuston kasvu kiihtyy ja puustoon sitoutuu enemmän hiiltä. Samanaikaisesti maaperän metaanipäästöt pienentyvät. Ojitus ja metsänkasvatus turvemailla on ilmaston kannalta ristiriitaista. Ojitus ja lannoitus, jotka ovat keskeisiä puuston kasvun parantajia soilla, edistävät myös turpeen hajoamista. Vaikutusta voimistaa se, että lisääntyvä puuston määrä tehostaa kuivatusta, mikä edelleen lisää turpeen hajoamista. Koska ojitus ja lannoitus yleensä lisäävät enemmän puuston hiilensidontaa kuin turpeen hajoamisen päästöjä, niillä voidaan hillitä ilmastonmuutosta lyhyellä aikajänteellä. Samat toimenpiteet kuitenkin kiihdyttävät ilmastonmuutosta pitkällä aikajänteellä, koska puuston hiilivarasto ei jää metsään pysyvästi, mutta turpeen hajoamisesta johtuva maaperän hiilivaraston pieneneminen on kuivatuksen jatkuessa pysyvä. Lyhyen ja pitkän aikavälin ristiriitaa lisää osaltaan myös se, että ilmastonmuutoksen eteneminen kiihdyttää turpeen hajoamista ojitusalueiden kuivuessa edelleen. Lisäksi kuivien kausien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät paloriskiä ojitusalueilla. Keskeisiä huomioitavia tekijöitä: Suon kuivatuksen tehostaminen lisää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä, sillä vedenpinnan syvyys säätelee turpeen hajoamista: mitä syvemmällä vedenpinta on, sitä nopeammin turve hajoaa ja sitä suuremmat ovat turpeen hajoamisesta aiheutuvat maaperän hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöt. Kuivatus parantaa puuston kasvuoloja aina 30–40 cm vedenpinnan syvyyteen asti. Turpeen hajoaminen on nopeampaa rehevillä (ruoho- ja mustikkaturvekankaat) kuin karuilla (puolukka- ja varputurvekankaat) kasvupaikoilla. Karuilla kasvupaikoilla voidaan parhaimmillaan päästä pitkän aikavälin ilmastoneutraaliuteen ja rehevilläkin kasvupaikoilla merkittävästi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Karuilla kasvupaikoilla turpeen häviäminen voidaan pitkälti estää, jos vedenpinta ei ole 30–40 cm syvemmällä maanpinnasta kasvukaudella. Rehevillä kasvupaikoilla turpeen häviäminen estyy vasta, jos vedenpinta pysyttelee hyvin lähellä pintaa. Tällöin on kuitenkin jo selvästi liian märkää puuston kasvulle. Ojituksen kunnostuksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä kunnostamalla vain välttämättömiä ojia ja pitämällä ojat mahdollisimman matalina. Tällöin kuivatusta ei tehosteta tarpeettomasti, ja puuston parantunut kasvu hyvittää turpeen hajoamisen aiheuttamia päästöjä ainakin lyhyellä aikajänteellä. Metsätalous ojittamattomilla soilla Ojittamattomat suot soveltuvat harvoin metsätalouteen. Ojittamattomat suot ovat tärkeitä suoluonnon monimuotoisuudelle, vesiensuojelulle ja hiilen varastoinnille, ja tästä syystä ne suositellaan jättämään metsätalouden ulkopuolelle. Uudisojituksia ojittamattomilla soilla ei suositella. Metsälaki ja PEFC-metsäsertifiointi mahdollistavat hakkuut ojittamattomissa suometsissä, kun otetaan huomioon metsälain ja PEFC-standardin erityisen tärkeille suoelinympäristöille asettamat rajoitukset. FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomat suot jätetään metsätalouden ulkopuolelle. PEFC- ja FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomien soiden uudisojitukset eivät ole sallittuja. Metsätalouteen voivat soveltua vain kaikkein runsaspuustoisimmat korvet ja rämeet. Ojittamattomiin suometsiin soveltuvat lähinnä kasvatushakkuut. Näin metsä säilyy peitteisenä ja riittävä puusto säilyttää suon vesitalouden metsän kasvulle suotuisana ilman suon ojitusta. Lisätietoa: Turvemaiden metsänkasvatus Suometsien puunkorjuun erityispiirteet Turvemaiden puunkorjuun erityispiirteitä ja toteutusta on kuvattu erillisessä artikkelissa. Lisätietoa: Turvemaiden puunkorjuu Suometsien metsänkasvatuksen kasvatusketjut Suometsien jaksollisen kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu erillisessä artikkelissa. Lisätietoa: Turvemaiden metsänkasvatus Suometsien jatkuvan kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu useissa artikkeleissa. Lisätietoa: Jatkuvan kasvatuksen hakkuut Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsäsuunnittelu Suometsien, eli turvemaiden hoito poikkeaa kivennäismaiden metsänhoidosta monella tapaa. Turvemailla tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja ravinnetalouden hoitoon sekä ympäristökysymyksiin: vesien puhtauteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Puunkorjuussa maaperän kantavuudesta huolehtiminen on keskeistä. Näistä syistä puuntuotanto suometsissä edellyttää enemmän suunnittelua ja investointeja kuin kivennäismailla.

Suometsien, eli turvemaiden hoito poikkeaa kivennäismaiden metsänhoidosta monella tapaa. Turvemailla tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja ravinnetalouden hoitoon sekä ympäristökysymyksiin: vesien puhtauteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Puunkorjuussa maaperän kantavuudesta huolehtiminen on keskeistä. Näistä syistä puuntuotanto suometsissä edellyttää enemmän suunnittelua ja investointeja kuin kivennäismailla.

Metsänhoidon suosituksissa suometsien hoidolla tarkoitetaan ojitettujen turvemaiden metsätaloutta. Ojittamattomien soiden käyttöä metsätalouteen käsitellään omassa alaluvussaan.
Suometsien luokittelusta ja kasvupaikoista on koottu tietoa metsänhoidon perusteisiin:
- [Soiden luokittelu](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p2701)
- [Ojitettujen soiden kasvupaikat ](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita#section-p1928)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

Metsänomistaja voi lisätä metsänhoidolla puuntuotosta ja puuston arvokasvua, mutta hoitotöistä aiheutuu myös kustannuksia, jotka vähentävät kannattavuutta. Paras tuotto investoinneille saadaan viljavimmilta kasvupaikoilta, kun taas heikoimmilla kasvupaikoilla moni metsänhoitotyö voi käydä kannattamattomaksi.
Panostukset ojien kunnostukseen ja lannoitukseen suometsien puuston kasvun ja puuntuotannon kannattavuuden kohentamiseksi ovat usein perusteltuja. Kannattavuutta arvioitaessa on huomioitava myös ympäristöhaittojen ehkäisyn mahdolliset kustannukset. Osassa suometsiä puuntuotannon jatkaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Metsänomistajan tavoitteet vaikuttavat tuottovaatimukseen. Sen määrittämisessä punnitaan vaihtoehtoisten sijoitusten tuottoja ja riskejä.

**Jatkoinvestointikelpoinen** **suometsä** tarkoittaa aluetta, jossa investoinnit uuden puusukupolven kasvattamiseksi ovat taloudellisesti kannattavia. Kannattavuuden selvittämiseksi tarvitaan tapauskohtaista tuottojen ja kustannusten nettonykyarvon laskentaa.
Lisätietoa kannattavuuden arvioinnista: [Metsätalouden kannattavuus](/fi/metsatalouden-kannattavuus)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

**Puuntuotannollisesti kannattavat kohteet**

A) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuntuotanto on metsänomistajalle kannattavaa puusukupolvesta toiseen ja metsänkasvatukseen kannattaa jatkoinvestoida. Investointien kannattavuus on sitä heikompi, mitä suurempi metsänomistajan tuottovaatimus on ja mitä karumpi kasvupaikka on.
B) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa metsänomistajan ei kannata investoida puuntuotantoon, mutta puuston kasvu riittää tuottamaan kannattavasti korjuukelpoista puuta puusukupolvesta toiseen. Näissä kohteissa on uudistamisessa perusteltua käyttää vain luontaista uudistamista tai käsitellä metsää ainoastaan jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.
C) Metsänkasvatuskelpoiset kohteet, joissa puuston kasvu on niin vähäinen, että ainoastaan ensimmäinen ojituksen jälkeen kehittynyt puusukupolvi on kannattavaa korjata talteen. Päätehakkuun jälkeen puuntuotantoa ei ole kannattavaa jatkaa maapohjan heikon tuottokyvyn takia.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

**Puuntuotannollisesti kannattamattomat kohteet**

Puuntuotannollisesti kannattamattomiksi määrittyvät sellaiset kohteet, jotka tuottavat metsänomistajan hyväksymää tuottovaatimusta vähemmän.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsänhoidon talous

**Hieskoivu suometsien erityispiirteenä**

Metsänomistaja päättää metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsän muiden käyttömuotojen painotuksista ja yhteensovittamisesta omien lähtökohtiensa mukaisesti.
Tulevaan metsänkäyttöön, puutavaran kysyntään ja hintoihin sekä ilmastoon liittyy epävarmuustekijöitä. Sen vuoksi on perusteltua käsitellä metsää monipuolisesti niin, että erilaisten valintojen mahdollisuus säilyy. Esimerkiksi suometsän kasvatus eri-ikäisrakenteisena tuo lisää vaihtoehtoja tasaikäisrakenteisen kasvatuksen rinnalle metsätilan hoidossa.

Ravinteikkaille suometsille tyypillistä on hieskoivun suuri osuus sekapuuna. Hieskoivun arvokasvu on ensiharvennusiän jälkeen vähäistä, koska sen laatu ei yleensä riitä vaneripuuksi. Tästä syystä hieskoivun vähentäminen harvennuksissa on taloudellisesti perusteltua, jolloin kasvu voidaan keskittää arvokasvultaan parhaisiin havupuihin. Havupuuvaltaisissa metsissä on kuitenkin suositeltavaa säilyttää lehtipuusekoitus puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

Metsänomistajalla on suometsäalueen tai sen osan hoitoon käytännössä kaksi päävaihtoehtoa: metsätalouden jatkaminen tai siitä luopuminen ja suon kehittäminen kohti luonnontilaa.
Metsätalouden jatkaminen ojitetulla suolla edellyttää kuivatuksen ylläpitämistä. Kuivatuksen ylläpidosta voidaan myös luopua ja antaa suon kehittyä hitaasti kohti luonnontilaa. Tätä voidaan vauhdittaa suon ennallistamisella.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

**Metsätalouden jatkaminen suometsässä ja kuivatuksen ylläpito**

Suometsän kasvatus edellyttää suon vesi- ja ravinnetalouden tilan seuraamista ja niistä huolehtimista. Pitkällä aikavälillä tähän sisältyy mahdollinen ojien kunnostus, jonka tarve riippuu puustoisuudesta ja ojien toimivuudesta.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Att fortsätta med skogsbruket och upprätthålla dräneringen i torvmarksskog - effekter på ekonomi, natur och klimat](/sv/node/1435)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Att fortsätta med skogsbruket och upprätthålla dräneringen i torvmarksskog - effekter på ekonomi, natur och klimat](/sv/node/1435)

**Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen**

Jos kuivatuksen ylläpidosta luovutaan, ojitusalue voi vettyä takaisin suoksi. Se voi viedä aikaa vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia. Puuston kasvu voi jatkua pitkään, vaikka ojia ei kunnostettaisi.
Koska ojitusalueen märkyyden lisääntymistä on yleensä vaikea ennustaa, mahdollinen menettely voi olla jatkaa metsänkasvatusta, kunnes puuston kasvu taantuu metsänomistajan tavoitetta pienemmäksi. Tällöin metsänkasvatukseen ei investoida, ja kasvatushakkuita jatketaan niin pitkään kuin metsän uudistuminen ja kuivatustila tuottavat hakkuukelpoista puustoa.
Varsinkin vähätuottoiset ojitetut turvemaat on perusteltua jättää mahdollisen puunkorjuun jälkeen ennallistumaan. Nämä kohteet ovat tyypillisimmillään jäkälä- ja varputurvekankaita ja niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jos vähätuottoista kohdetta koskee uudistamisvelvoite, taloudellisin vaihtoehto on jättää alue taimettumaan luontaisesti.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätalouden jatkaminen ja kuivatuksen ylläpito talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Att fortsätta med skogsbruket och upprätthålla dräneringen i torvmarksskog - effekter på ekonomi, natur och klimat](/sv/node/1435)

**Uudistamisvelvoitetta ei ole huonoimmilla kasvupaikoilla**

Metsälain (5 a §) mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi (keskikasvu alle 1 m³/ha/v). Hakkuussa niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset kohteet voi jättää ennallistumaan suoksi ilman toimenpiteitä.
Kun suo ennallistetaan viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella, uudistamisvelvoite ei aseta rajoituksia puuston käsittelylle. Puusto voidaan poistaa tai harventaa hyvin harvaksi ilman uudistamisvelvoitetta, kun tavoitteena on ennallistaa alun perin puuton tai harvapuustoinen suo. Tällaisia ovat esimerkiksi letot ja nevat.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Att upphöra med skogsbruket och låta området återgå till naturtillstånd, effekter på ekonomi, natur och klimat](/sv/node/1437)

Table
| Ekonomin | Om det inte är ekonomiskt lönsamt att upprätthålla en fungerande dränering så är det bästa alternativet att upphöra med aktivt skogsbruk och dräneringsåtgärder. ---Det här alternativet kan också komma i fråga om skogsägaren bedömer att de långsiktiga riskerna med att investera i objektet blir för stora. |
| Naturen | Om man vill återskapa mångfalden på torvmarken är det bästa alternativet inte nödvändigtvis att låta området återvätas av sig själv, eftersom det tar så länge. Däremot kan till exempel mångfalden på en bördig torvmark där det växer en blandskog som är rik på död ved gynnas kraftigt av att lämnas utanför skogsbruket.  ---Då skogsbruket upphör och den sista avverkningen utförs så kan man gärna lämna kvar en del träd som inte bidrar till avverkningsintäkterna. |
| Klimatet | Det här alternativet passar ur klimatsynvinkel särskilt bra på bördiga torvmarker med tjockt torvtäcke eftersom trädbeståndet där kan fortsätta att växa en längre tid, samtidigt som kolförrådet i de djupare torvskikten bevaras. ---På karga ståndorter med tjockt torvtäcke är det ofta ett bättre alternativ att sluta med att hålla dräneringen i skick snarare än att aktivt restaurera området. |

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätaloudesta luopuminen ja ennallistumaan jättäminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Att upphöra med skogsbruket och låta området återgå till naturtillstånd, effekter på ekonomi, natur och klimat](/sv/node/1437)

**Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen**

Suon ennallistaminen on tehokkain keino edistää suoluonnon monimuotoisuutta. Ennallistaminen onkin ensisijaisesti luonnonsuojelua.
Lisätietoa toteutuksesta: [Soiden ennallistaminen](/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen)
Keskeisiä soiden ennallistamiskohteita ovat:

- suoluonnon suojelun kannalta tärkeiden suotyyppien, kuten rehevien korpien ojitusalueet sekä luonnontilaisten soiden yhteydessä ja läheisyydessä olevat ojitusalueet
- vesiensuojelun kannalta sellaiset suot, jotka ennallistettuina muodostavat pintavalutuskentän vesistön ja ojitusalueen väliin.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän kehittämisen vaihtoehdot

### Metsätaloudesta luopuminen ja suon ennallistaminen talouden, luonnon ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

##  [Att upphöra med skogsbruket och restaurera området, effekter på ekonomi, natur och klimat](/sv/node/1438)

Table
| Ekonomin | Restaurering innebär att skogsbruket upphör eftersom både växt- och drivningsförhållandena försämras på en restaurerad torvmark.  ---Om träd behöver avlägsnas innan dikena täpps igen, kan det vara möjligt att få avverkningsintäkter från en torvmark som restaureras. Det är möjligt att få restaureringen finansierad med medel från METSO- eller HELMI-programmen. En restaurerad torvmark kan få ekonomisk betydelse om det används som rekreations- eller jaktområde eller ägaren får ersättning för bevarande av mångfalden eller kolförrådet. |
| Naturen | En restaurering är det bästa sättet att gynna mångfalden på en dikad torvmark.  ---Restaurering är ett bra alternativ med tanke på vattenvården, även om restaureringen på kort sikt kan orsaka en ökning av näringsbelastningen på vattendragen  ---Detta gäller speciellt i fall där dikesvattnet rinner ut i ett vattendrag som är viktigt med tanke på naturskydd eller rekreation eller då recipienten är känslig för tilläggsbelastning.  ---Det går också att gynna mångfalden och kvaliteten på dikesvattnet genom att leda vattnet till en odikad torvmark i närheten som delvis torkat på grund av dikningen av det angränsande området. |
| Klimatet | På längre sikt är effekten på klimatet positiv, särskilt på torvmarker med tjockt torvtäcke, även om restaureringen på kort sikt ofta kan leda till utsläpp av växthusgaser. |

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän vesi- ja ravinnetalouden hoito

**Tuhkalannoituksella parempaa kasvua**

Soilla puuston kasvuun vaikuttavat veden pinnan korkeus ja puille käyttökelpoisten ravinteiden saatavuus. Ojat vähentävät märkyyttä, jolloin puuston juuriston riittävä hapen saanti tulee turvatuksi ja kasvu paranee. Elinvoimainen puusto huolehtii osaltaan kuivatuksesta haihduttamalla kasvukauden aikana vettä maasta ja pidättämällä sateena tulevaa vettä latvuksiin. Jos ojien kunto heikkenee niin paljon, etteivät ojat ja puusto yhdessä pysty huolehtimaan kuivatuksesta, kuivatusta voidaan parantaa ojia kunnostamalla.
Kuivatus edistää ravinteiden vapautumista turpeesta, koska se kiihdyttää turpeen hajoamista. Näin kuivatus osaltaan parantaa puiden tarvitsemien ravinteiden saatavuutta ja puiden kasvua. Puuston kasvun kannalta tarpeetonta kuivatuksen tehostamista on kuitenkin vältettävä, koska siitä aiheutuu vesistö- ja ilmastohaittoja.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän vesi- ja ravinnetalouden hoito

**Heikon kasvun syyt selvitettävä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä**

Monilla II-tyypin turvekankailla, eli avosoiden sekä sekatyypin rämeiden ja korpien ojitusalueilla, turpeessa on hyvin vähän kivennäisravinteita ja runsaasti typpeä. Tällaisilla ravinnepuutoskohteilla kuivatus ei yksistään riitä, vaan ravinteiden saatavuudesta on huolehdittava lannoituksilla.
Pitkävaikutteisen keinon tähän tarjoaa lannoitus puuntuhkasta valmistetuilla lannoitteilla. Lannoituksen avulla puusto kasvaa paremmin ja latvukset tuuheutuvat, jolloin myös puuston kuivatusteho kasvaa.

Metsänkasvatus soilla edellyttää, että kuivatus ja ravinteiden saatavuus ovat molemmat kunnossa. Ojien kunnostus ei poista mahdollista ravinnepuutosta. Sen sijaan tuhkalannoitus voi lisätä puuston kuivattavaa vaikutusta niin paljon, ettei ojien kunnostus ole tarpeen. Niinpä lannoituksen tarve on selvitettävä aina, kun harkitaan ojien kunnostusta.
Lisätietoa:
- [Ojien kunnostus](/fi/toimenpiteet/ojien-kunnostus)
- [Turvemaiden tuhkalannoitus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lannoitus/toteutus#section-515)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta

**Suometsien hoidon vaikutuksia vesistöihin ja vesiensuojelu**

Metsäojitusalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainesta ja ravinteita. Ojien kunnostus aiheuttaa yleensä useita vuosia kestävän kiintoaineskuormituksen kasvun alapuoliseen vesistöön ja ylläpitää luonnontilaista suota suurempaa ravinnekuormitusta.
Keskeisiä huomioitavia tekijöitä:
- Haittavaikutuksia voidaan hillitä parhaiten tekemällä vain välttämättömät ojien kunnostukset.
- Ojien kunnostuksen yhteydessä parhaiksi todettuja vesiensuojelumenetelmiä ovat pintavalutuskentät ja vesienpalautus, jotka voivat pidättää sekä kiintoainesta että ravinteita. Virtaamansäätöpadot ja kaivukatkot sekä soveltuvilla kohteilla laskeutusaltaat vähentävät kiintoaineskuormitusta.
- Puuston peitteisyyden säilyttäviä menetelmiä hyödyntämällä voidaan vähentää ojien kunnostuksen tarvetta ja vähentää siten vesistöhaittoja.
- Soiden ennallistaminen vähentää vesistöhaittoja, vaikka ennallistaminen aiheuttaakin alkuvuosina ylimääräistä ravinnekuormitusta. Ennallistamiseen voi liittää myös vesiluonnon monimuotoisuutta edistävää pienvesien kunnostusta.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta

**Suometsien hoidon vaikutuksia suoluonnon monimuotoisuuteen ja luonnonhoidon merkitys**

- Happamuuden kannalta ongelmallisia ovat rannikkovesistöjen valuma-alueilla sijaitsevat happamat sulfaattimaat eli alunamaat. Sisämaassa esiintyy lisäksi mustaliuskealueita. Ojien kunnostusta suunniteltaessa on tärkeää selvittää, esiintyykö alueella happamia sulfaattimaita tai mustaliusketta.
Ojitetuilla soilla metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää vastaavilla luonnonhoitotoimilla kuin kivennäismailla. Ojituksen suurimmat vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen ovat aiheutuneet ensimmäisestä ojituksesta, joka on käynnistänyt suon kuivumis- ja metsittymiskehityksen.

Keskeisiä huomioitavia tekijöitä:
- Ravinteikkaat suot ovat suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita. Suomen etelä- ja keskiosissa on ojittamattomia tai luonnontilaisen kaltaisia ravinteikkaita soita vain vähän jäljellä.
- Suot kehittyvät ojituksen seurauksena vähitellen metsälajiston vallitsemiksi. Lähes kaikki ojitusalueet kaikkein niukkaravinteisimpia lukuun ottamatta kehittynevät muutamassa vuosikymmenessä turvekankaiksi, jos kuivatusta ylläpidetään *.*
- Entisen suoelinympäristön ennallistaminen luonnontilaisen kaltaiseksi on yksi vaihtoehto lisätä monimuotoisuutta. Siitä on hyötyä myös riistalle, sillä esimerkiksi riekko ja teeri hyötyvät avosoiden ennallistamisesta, kun taas metso ja pyy saavat etuja puustoisten soiden ennallistamisesta.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta

**Suometsien hoidon vaikutuksia ilmastoon**

Sekä puusto että maaperä vaikuttavat suometsän kasvihuonekaasupäästöihin. Maaperän toimintaa ja puuston kasvua puolestaan säätelevät suon vesi- ja ravinnetalous. Suon kuivatuksen myötä puuston kasvu kiihtyy ja puustoon sitoutuu enemmän hiiltä. Samanaikaisesti maaperän metaanipäästöt pienentyvät.
Ojitus ja metsänkasvatus turvemailla on ilmaston kannalta ristiriitaista. Ojitus ja lannoitus, jotka ovat keskeisiä puuston kasvun parantajia soilla, edistävät myös turpeen hajoamista. Vaikutusta voimistaa se, että lisääntyvä puuston määrä tehostaa kuivatusta, mikä edelleen lisää turpeen hajoamista.
Koska ojitus ja lannoitus yleensä lisäävät enemmän puuston hiilensidontaa kuin turpeen hajoamisen päästöjä, niillä voidaan hillitä ilmastonmuutosta lyhyellä aikajänteellä. Samat toimenpiteet kuitenkin kiihdyttävät ilmastonmuutosta pitkällä aikajänteellä, koska puuston hiilivarasto ei jää metsään pysyvästi, mutta turpeen hajoamisesta johtuva maaperän hiilivaraston pieneneminen on kuivatuksen jatkuessa pysyvä.

Lyhyen ja pitkän aikavälin ristiriitaa lisää osaltaan myös se, että ilmastonmuutoksen eteneminen kiihdyttää turpeen hajoamista ojitusalueiden kuivuessa edelleen. Lisäksi kuivien kausien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät paloriskiä ojitusalueilla.
Keskeisiä huomioitavia tekijöitä:
- Suon kuivatuksen tehostaminen lisää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä, sillä vedenpinnan syvyys säätelee turpeen hajoamista: mitä syvemmällä vedenpinta on, sitä nopeammin turve hajoaa ja sitä suuremmat ovat turpeen hajoamisesta aiheutuvat maaperän hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöt. Kuivatus parantaa puuston kasvuoloja aina 30–40 cm vedenpinnan syvyyteen asti.
- Turpeen hajoaminen on nopeampaa rehevillä (ruoho- ja mustikkaturvekankaat) kuin karuilla (puolukka- ja varputurvekankaat) kasvupaikoilla. Karuilla kasvupaikoilla voidaan parhaimmillaan päästä pitkän aikavälin ilmastoneutraaliuteen ja rehevilläkin kasvupaikoilla merkittävästi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.
- Karuilla kasvupaikoilla turpeen häviäminen voidaan pitkälti estää, jos vedenpinta ei ole 30–40 cm syvemmällä maanpinnasta kasvukaudella.
- Rehevillä kasvupaikoilla turpeen häviäminen estyy vasta, jos vedenpinta pysyttelee hyvin lähellä pintaa. Tällöin on kuitenkin jo selvästi liian märkää puuston kasvulle.
- Ojituksen kunnostuksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä kunnostamalla vain välttämättömiä ojia ja pitämällä ojat mahdollisimman matalina. Tällöin kuivatusta ei tehosteta tarpeettomasti, ja puuston parantunut kasvu hyvittää turpeen hajoamisen aiheuttamia päästöjä ainakin lyhyellä aikajänteellä.

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Metsätalous ojittamattomilla soilla

Ojittamattomat suot soveltuvat harvoin metsätalouteen. Ojittamattomat suot ovat tärkeitä suoluonnon monimuotoisuudelle, vesiensuojelulle ja hiilen varastoinnille, ja tästä syystä ne suositellaan jättämään metsätalouden ulkopuolelle. Uudisojituksia ojittamattomilla soilla ei suositella.
Metsälaki ja PEFC-metsäsertifiointi mahdollistavat hakkuut ojittamattomissa suometsissä, kun otetaan huomioon metsälain ja PEFC-standardin erityisen tärkeille suoelinympäristöille asettamat rajoitukset. FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomat suot jätetään metsätalouden ulkopuolelle. PEFC- ja FSC-metsäsertifioiduissa metsissä ojittamattomien soiden uudisojitukset eivät ole sallittuja.
Metsätalouteen voivat soveltua vain kaikkein runsaspuustoisimmat korvet ja rämeet. Ojittamattomiin suometsiin soveltuvat lähinnä kasvatushakkuut. Näin metsä säilyy peitteisenä ja riittävä puusto säilyttää suon vesitalouden metsän kasvulle suotuisana ilman suon ojitusta.

Lisätietoa: [Turvemaiden metsänkasvatus](/fi/toimenpiteet/turvemaiden-metsankasvatus/toteutus)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsien puunkorjuun erityispiirteet

Turvemaiden puunkorjuun erityispiirteitä ja toteutusta on kuvattu erillisessä artikkelissa.
- Lisätietoa: [Turvemaiden puunkorjuu](/fi/toimenpiteet/turvemaiden-puunkorjuu/toteutus)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## Suometsien metsänkasvatuksen kasvatusketjut

Suometsien jaksollisen kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu erillisessä artikkelissa.
- Lisätietoa: [Turvemaiden metsänkasvatus](/fi/toimenpiteet/turvemaiden-metsankasvatus)
Suometsien jatkuvan kasvatuksen kasvatusketjuja on kuvattu useissa artikkeleissa.

- Lisätietoa: [Jatkuvan kasvatuksen hakkuut](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/jatkuvan-kasvatuksen-hakkuut)

# Suometsien hoidon erityispiirteet

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsäsuunnittelu**](/fi/kategoriat/metsasuunnittelu)

Suometsien hoidon erityispiirteet

Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyssä:• Jos kasvupaikka mahdollistaa, vaihdetaan puulaji metsän uudistamisessa. Puulajeja voidaan vaihtaa uudistamisessa myös osalle kuviota.•&nbsp;Alikasvosta ei hyödynnetä metsänkasvatuksessa, koska tartunta leviää juuriston välityksellä.•&nbsp;Aikaistetaan uudistushakkuuta aikaisemmasta suunnitelmasta.•&nbsp;Juurikääpätartunnan leviämistä nuorissa männyntaimikoissa voi rajoittaa kaatamalla taudin tappaman puun tai puuryhmän ympäriltä kaksi tai kolme riviä terveitä mäntyjä ja käsittelemällä niiden kannot harmaaorvakalla (mutta ei urealla). Harmaaorvakka kasvaa männyllä myös puiden juuristoon katkaisten juurikäävältä leviämisreitin. Kannonnosto ei poista juurikääpää Havupuiden kantojen korjuun avulla voidaan jonkin verran hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei suojaa seuraavaa puusukupolvea juurikääpätartunnalta. Juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla, koska osa kannoista ja lahoista juurista jää aina korjaamatta. Juurikääpä voi säilyä yli kuusi vuotta tartuntakykyisenä hyvinkin pienissä, vain 15 mm:n paksuisissa juurenpätkissä. Kantojen nostossa ja kuljetuksessa juurimateriaali leviää helposti laajemmalle alueelle, jolloin uusia tautipesäkkeitä voi syntyy enemmän kuin jos kannot olisi jätetty nostamatta Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. &amp; Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos. . Varastoidut kannot voivat levittää juurikääpää Lahojen kuusikantojen varastointi lisää juurikäävän leviämisriskiä, jos kantojen poiskuljetuksesta ei huolehdita ajoissa. Otollisia juurikäävän itiöemien kehittymiselle ovat kantokasojen alimmat ja kosteat kannot.&nbsp;Piri, Tuula; Hamberg, Leena. 2015. Persistence and infectivity of Heterobasidion parviporum in Norway spruce root residuals following stump harvesting. Forest Ecology and Management 353: 49-58.

# Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

**Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyssä:**• Jos kasvupaikka mahdollistaa, vaihdetaan puulaji metsän uudistamisessa. Puulajeja voidaan vaihtaa uudistamisessa myös osalle kuviota.• Alikasvosta ei hyödynnetä metsänkasvatuksessa, koska tartunta leviää juuriston välityksellä.• Aikaistetaan uudistushakkuuta aikaisemmasta suunnitelmasta.• Juurikääpätartunnan leviämistä nuorissa männyntaimikoissa voi rajoittaa kaatamalla taudin tappaman puun tai puuryhmän ympäriltä kaksi tai kolme riviä terveitä mäntyjä ja käsittelemällä niiden kannot harmaaorvakalla (mutta ei urealla). Harmaaorvakka kasvaa männyllä myös puiden juuristoon katkaisten juurikäävältä leviämisreitin.

# Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

## Kannonnosto ei poista juurikääpää

Havupuiden kantojen korjuun avulla voidaan jonkin verran hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei suojaa seuraavaa puusukupolvea juurikääpätartunnalta. Juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla, koska osa kannoista ja lahoista juurista jää aina korjaamatta. Juurikääpä voi säilyä yli kuusi vuotta tartuntakykyisenä hyvinkin pienissä, vain 15 mm:n paksuisissa juurenpätkissä.
Kantojen nostossa ja kuljetuksessa juurimateriaali leviää helposti laajemmalle alueelle, jolloin uusia tautipesäkkeitä voi syntyy enemmän kuin jos kannot olisi jätetty nostamatta .

# Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

## Varastoidut kannot voivat levittää juurikääpää

Lahojen kuusikantojen varastointi lisää juurikäävän leviämisriskiä, jos kantojen poiskuljetuksesta ei huolehdita ajoissa. Otollisia juurikäävän itiöemien kehittymiselle ovat kantokasojen alimmat ja kosteat kannot.

Kuusenjuurikäävän pahoin vaivaamissa kuusikoissa yleensä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on avohakkuu ja kasvatettavan puulajin vaihto, ensisijaisesti rauduskoivuksi. Suojelu voi myös olla vaihtoehtona. Yhden lehtipuusukupolven aikana valtaosa juurikäävästä ehtii hävitä kasvupaikalta havupuun kantojen maatuessa. Pahoin saastuneilla alueilla ei ole suositeltavaa hyödyntää kuusialikasvosta. Tämä koskee sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta.
Männynjuurikääpä on hankalaa torjua puulajia vaihtamalla, sillä se infektoi kaikkia havupuulajeja ja myös koivua. Se ei kuitenkaan enää leviä lehtipuista seuraavaan puusukupolveen.

Juurikääpätuhojen torjunta

Kuusenjuurikäävän pahoin vaivaamissa kuusikoissa yleensä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on avohakkuu ja kasvatettavan puulajin vaihto, ensisijaisesti rauduskoivuksi. Suojelu voi myös olla vaihtoehtona. Yhden lehtipuusukupolven aikana valtaosa juurikäävästä ehtii hävitä kasvupaikalta havupuun kantojen maatuessa. Pahoin saastuneilla alueilla ei ole suositeltavaa hyödyntää kuusialikasvosta. Tämä koskee sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta. Männynjuurikääpä on hankalaa torjua puulajia vaihtamalla, sillä se infektoi kaikkia havupuulajeja ja myös koivua. Se ei kuitenkaan enää leviä lehtipuista seuraavaan puusukupolveen.

Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

Kustannuksista tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja metsän eri kehitysvaiheissa usein ilman merkittäviä kustannuksia. Myyntikelpoisen puuston säästämisestä metsään ja tuottavan metsämaan rajautumisesta käytön ulkopuolelle aiheutuu kuitenkin väistämättä kustannuksia. Tällöin tieto kustannuksista ja hyödyistä on tarpeen, jotta metsänomistaja voi tehdä omien tavoitteidensa mukaisen päätöksen siitä, kuinka paljon euroja monimuotoisuuden edistämiseen käytetään. Monimuotoisuuden turvaaminen on osa kestävää metsätaloutta ja sillä parannetaan tulevaisuuden metsätalouden toimintaedellytyksiä. Luonnonhoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan ajatella myös investointina, josta saatava hyöty realisoituu ajan myötä. Luonnonhoitoa tarvitaan esimerkiksi turvaamaan metsien puuntuotantokyvyn säilyminen. Puuntuotantoa tukevia hyötyjä ovat muun muassa metsien terveyden ja tuhonkestävyyden edistäminen, joiden merkitys korostuu ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Eri rakennepiirteiden turvaamisen kustannusvaikutuksien muodostuminen Säästöpuista metsänomistajalle aiheutuva hakkuutulon menetys riippuu jätettävien puiden määrästä ja järeydestä. Tämän lisäksi kustannuksia muodostuu pitkällä aikavälillä säästöpuuryhmien maa-alan jäämisestä puuntuotannon ulkopuolelle. Ekologisesti hyödyllisimpien isompien säästöpuuryhmien jättäminen voi olla iso kuluerä keskimäärin melko pienten metsätilojen taloudessa. Lahopuiden taloudellinen arvo on vähäinen. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kustannuksia maanmuokkauksessa, kun maalahopuut tulee kiertää ja jättää ehjiksi, mikä hidastaa työtä. Siitä aiheutuva kustannusvaikutus on kuitenkin yleensä vähäinen. Jos hakkuualueelta kerätään energiapuuta, kuolleen puun jättäminen metsään pienentää energiapuukertymää ja siihen liittyvää tuloa. Pitkälle lahonneella puulla ei kuitenkaan ole arvoa energiapuuna. Tekopökkelöistä aiheutuva tuoton menetys riippuu jätettävän tekopökkelön puulajista, koosta ja laadusta. Tavanomaisen tekopökkelön kustannus on ensiharvennuksissa alle euron ja myöhemmissä harvennuksissa useimmiten 1–3 euroa pökkelö kohti. Mikäli tekopökkelöiden latvukset korjataan, niiden kustannusvaikutus on hieman pienempi. Suojatiheikköjen jättäminen pienentää taimikonhoidon kustannuksia suhteessa raivaamatta jätettävään pinta-alaan. Tiheikköjen jättäminen ei vähennä metsänkasvatukseen käytettävää pinta-alaa, koska yksittäinen tiheikkö on luonteeltaan väliaikainen. Esimerkiksi harvennusvaiheessa jätetty suojatiheikkö voidaan hakata uudistushakkuun yhteydessä. Suojatiheiköt eivät myöskään vaikuta taimikonhoitokohteen mahdollisuuteen täyttää metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) tukiehdot, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta. Lehtipuuosuuden ylläpito ja sekapuustoisen metsän kasvatus tuottavat elinympäristöhyötyjä kustannustehokkaasti. Maltillinen lehtipuusekoitus ja sekapuustoisuus eivät yleensä aiheuta taloudellisia tappioita. Lehtipuusekoitus havupuuvaltaisissa metsissä parantaa maaperän kasvuolosuhteita, jolloin sen ylläpito voi johtaa havupuuvaltaisissa metsissä myös taloudellisesti hyvään tulokseen varsinkin, jos lehtipuina suositaan rauduskoivua. Sekapuustoisissa metsissä puunmyyntitulot eivät riipu täysin vain yhden puulajin tai puutavaralajin hinnasta, jolloin sen voi nähdä riskin hajautuksena. Taloudellinen tulos ei kuitenkaan välttämättä ole sekapuustoisessa metsässä parempi kuin yhden puulajin metsässä. Kuitenkin runsas muiden kuin taloudellisesti kasvatettavien puulajien ylläpito voi jossain määrin vähentää metsiköstä saatavaa tuloa. Luonnonhoidon kustannustehokkuuteen voidaan vaikuttaa Pääosin luonnonhoidon menetelmien aiheuttamat kustannukset metsänomistajalle ovat vähäisiä ja niitä on mahdollista pienentää hyvällä suunnittelulla. Oleellista on löytää metsikölle sopivimmat vaihtoehdot ja hyödyntää metsässä olemassa olevia rakennepiirteitä mahdollisimman järkevästi. Luonnonhoidon välittömiin kustannuksiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon myyntikelpoista puustoa hakkuu- tai metsänhoitokohteelle jätetään. Kustannustehokkuutta voidaan parantaa, kun säästettäviksi valitaan taloudellisesti vähäarvoisia, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, kuten esimerkiksi haapoja. Samoin puuntuotannollisesti heikkolaatuiset puut, kuten esimerkiksi haarautuneet tai koroutuneet puut ovat usein hyviä säästettäviä puita. Tekopökkelöiksi tehtävistä puista aiheutuvia kustannuksia voidaan puolestaan pienentää korjaamalla niiden latvukset. Puiden valinnan lisäksi kustannusvaikuttavuutta voidaan parantaa toimenpiteiden oikealla kohdentamisella ja keskittämisellä. Puunkorjuun tai metsänhoidon kannalta hankalat kohdat, kuten kivikot, soistuneet painanteet ja ympäröivää metsikköä rehevämmät laikut, sopivat hyvin esimerkiksi säästöpuuryhmän paikaksi. Ryhmänä puut myös muodostavat selkeän alueen, jossa kaatuneet puut saavat lahota rauhassa, eikä niistä ole haittaa tulevissa metsänhoitotöissä. Toisinaan luonnonhoidossa voi olla kyse myös turhan työn tekemättä jättämisestä, jolloin kustannuksia voidaan välttää. Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa voidaan säästää kuusialikasvosta suojatiheikköinä. Liiallinen raivaus voi poistaa hyödyllisiä rakennepiirteitä metsästä. Myös lehtipuiden suosiminen aukkopaikoilla tai huonolaatuisten havupuiden sijasta on kustannustehosta. Lisäksi hyödyntämällä uudistusalojen alikasvosta ja luontaisesti syntyvää alikasvosta on myös mahdollista säästää jossain määrin uudistamiskustannuksissa.

# Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

## Kustannuksista tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi

Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoimaa voidaan hyödyntää kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä ja metsän eri kehitysvaiheissa usein ilman merkittäviä kustannuksia. Myyntikelpoisen puuston säästämisestä metsään ja tuottavan metsämaan rajautumisesta käytön ulkopuolelle aiheutuu kuitenkin väistämättä kustannuksia. Tällöin tieto kustannuksista ja hyödyistä on tarpeen, jotta metsänomistaja voi tehdä omien tavoitteidensa mukaisen päätöksen siitä, kuinka paljon euroja monimuotoisuuden edistämiseen käytetään.
Monimuotoisuuden turvaaminen on osa kestävää metsätaloutta ja sillä parannetaan tulevaisuuden metsätalouden toimintaedellytyksiä. Luonnonhoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan ajatella myös investointina, josta saatava hyöty realisoituu ajan myötä. Luonnonhoitoa tarvitaan esimerkiksi turvaamaan metsien puuntuotantokyvyn säilyminen. Puuntuotantoa tukevia hyötyjä ovat muun muassa metsien terveyden ja tuhonkestävyyden edistäminen, joiden merkitys korostuu ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

# Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

## Eri rakennepiirteiden turvaamisen kustannusvaikutuksien muodostuminen

**Säästöpuista** metsänomistajalle aiheutuva hakkuutulon menetys riippuu jätettävien puiden määrästä ja järeydestä. Tämän lisäksi kustannuksia muodostuu pitkällä aikavälillä säästöpuuryhmien maa-alan jäämisestä puuntuotannon ulkopuolelle. Ekologisesti hyödyllisimpien isompien säästöpuuryhmien jättäminen voi olla iso kuluerä keskimäärin melko pienten metsätilojen taloudessa.
**Lahopuiden** taloudellinen arvo on vähäinen. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kustannuksia maanmuokkauksessa, kun maalahopuut tulee kiertää ja jättää ehjiksi, mikä hidastaa työtä. Siitä aiheutuva kustannusvaikutus on kuitenkin yleensä vähäinen. Jos hakkuualueelta kerätään energiapuuta, kuolleen puun jättäminen metsään pienentää energiapuukertymää ja siihen liittyvää tuloa. Pitkälle lahonneella puulla ei kuitenkaan ole arvoa energiapuuna.
**Tekopökkelöistä** aiheutuva tuoton menetys riippuu jätettävän tekopökkelön puulajista, koosta ja laadusta. Tavanomaisen tekopökkelön kustannus on ensiharvennuksissa alle euron ja myöhemmissä harvennuksissa useimmiten 1–3 euroa pökkelö kohti. Mikäli tekopökkelöiden latvukset korjataan, niiden kustannusvaikutus on hieman pienempi.

**Suojatiheikköjen** jättäminen pienentää taimikonhoidon kustannuksia suhteessa raivaamatta jätettävään pinta-alaan. Tiheikköjen jättäminen ei vähennä metsänkasvatukseen käytettävää pinta-alaa, koska yksittäinen tiheikkö on luonteeltaan väliaikainen. Esimerkiksi harvennusvaiheessa jätetty suojatiheikkö voidaan hakata uudistushakkuun yhteydessä. Suojatiheiköt eivät myöskään vaikuta taimikonhoitokohteen mahdollisuuteen täyttää metsätalouden kannustejärjestelmän (metka) tukiehdot, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta.
**Lehtipuuosuuden** ylläpito ja sekapuustoisen metsän kasvatus tuottavat elinympäristöhyötyjä kustannustehokkaasti. Maltillinen lehtipuusekoitus ja sekapuustoisuus eivät yleensä aiheuta taloudellisia tappioita. Lehtipuusekoitus havupuuvaltaisissa metsissä parantaa maaperän kasvuolosuhteita, jolloin sen ylläpito voi johtaa havupuuvaltaisissa metsissä myös taloudellisesti hyvään tulokseen varsinkin, jos lehtipuina suositaan rauduskoivua. Sekapuustoisissa metsissä puunmyyntitulot eivät riipu täysin vain yhden puulajin tai puutavaralajin hinnasta, jolloin sen voi nähdä riskin hajautuksena. Taloudellinen tulos ei kuitenkaan välttämättä ole sekapuustoisessa metsässä parempi kuin yhden puulajin metsässä. Kuitenkin runsas muiden kuin taloudellisesti kasvatettavien puulajien ylläpito voi jossain määrin vähentää metsiköstä saatavaa tuloa.

# Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

## Luonnonhoidon kustannustehokkuuteen voidaan vaikuttaa

Pääosin luonnonhoidon menetelmien aiheuttamat kustannukset metsänomistajalle ovat vähäisiä ja niitä on mahdollista pienentää hyvällä suunnittelulla. Oleellista on löytää metsikölle sopivimmat vaihtoehdot ja hyödyntää metsässä olemassa olevia rakennepiirteitä mahdollisimman järkevästi.
Luonnonhoidon välittömiin kustannuksiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon myyntikelpoista puustoa hakkuu- tai metsänhoitokohteelle jätetään. Kustannustehokkuutta voidaan parantaa, kun säästettäviksi valitaan taloudellisesti vähäarvoisia, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, kuten esimerkiksi haapoja. Samoin puuntuotannollisesti heikkolaatuiset puut, kuten esimerkiksi haarautuneet tai koroutuneet puut ovat usein hyviä säästettäviä puita. Tekopökkelöiksi tehtävistä puista aiheutuvia kustannuksia voidaan puolestaan pienentää korjaamalla niiden latvukset.
Puiden valinnan lisäksi kustannusvaikuttavuutta voidaan parantaa toimenpiteiden oikealla kohdentamisella ja keskittämisellä. Puunkorjuun tai metsänhoidon kannalta hankalat kohdat, kuten kivikot, soistuneet painanteet ja ympäröivää metsikköä rehevämmät laikut, sopivat hyvin esimerkiksi säästöpuuryhmän paikaksi. Ryhmänä puut myös muodostavat selkeän alueen, jossa kaatuneet puut saavat lahota rauhassa, eikä niistä ole haittaa tulevissa metsänhoitotöissä.

Toisinaan luonnonhoidossa voi olla kyse myös turhan työn tekemättä jättämisestä, jolloin kustannuksia voidaan välttää. Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa voidaan säästää kuusialikasvosta suojatiheikköinä. Liiallinen raivaus voi poistaa hyödyllisiä rakennepiirteitä metsästä. Myös lehtipuiden suosiminen aukkopaikoilla tai huonolaatuisten havupuiden sijasta on kustannustehosta. Lisäksi hyödyntämällä uudistusalojen alikasvosta ja luontaisesti syntyvää alikasvosta on myös mahdollista säästää jossain määrin uudistamiskustannuksissa.

Taloudellisten näkökulmien pohdinta on osa talousmetsien luonnonhoitoa samoin kuin ekologisten näkökulmien miettiminen on osa metsänhoitoa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä voidaan ylläpitää ja vahvistaa talousmetsissä usein melko pienillä kustannuksilla. Toisaalta joskus ekologisesti kestävät valinnat edellyttävät suurempia taloudellisia panostuksia. Luonnon kannalta parhaat voivat olla myös taloudellisesti ja teknisesti järkeviä.
Talousmetsien luonnonhoidosta metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset tai tulonmenetykset jäävät tavallisesti omistajan itsensä kannettavaksi. Kustannuksista merkittävän osan aiheuttaa välitön puuston arvoon perustuva tulonmenetys.
Luonnonhoito voi toisaalta myös säästää metsänomistajalta kustannuksia tai työaikaa, kun esimerkiksi suojatiheikköjä jätetään raivaamatta. Osa luonnonhoidon toimenpiteistä ei välttämättä vaikuta lainkaan tai hyvin vähän hakkuutuloon kuten lahopuiden tai taloudellisesti vähämerkityksisten lehtipuiden säästäminen.

Lahopuun turvaaminen

Lehtipuusekoituksen ylläpito

Suojatiheikköjen jättäminen

Säästöpuiden jättäminen

Tekopökkelöiden tekeminen

Taloudellisten näkökulmien pohdinta on osa talousmetsien luonnonhoitoa samoin kuin ekologisten näkökulmien miettiminen on osa metsänhoitoa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä voidaan ylläpitää ja vahvistaa talousmetsissä usein melko pienillä kustannuksilla. Toisaalta joskus ekologisesti kestävät valinnat edellyttävät suurempia taloudellisia panostuksia. Luonnon kannalta parhaat voivat olla myös taloudellisesti ja teknisesti järkeviä. Talousmetsien luonnonhoidosta metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset tai tulonmenetykset jäävät tavallisesti omistajan itsensä kannettavaksi. Kustannuksista merkittävän osan aiheuttaa välitön puuston arvoon perustuva tulonmenetys. Luonnonhoito voi toisaalta myös säästää metsänomistajalta kustannuksia tai työaikaa, kun esimerkiksi suojatiheikköjä jätetään raivaamatta. Osa luonnonhoidon toimenpiteistä ei välttämättä vaikuta lainkaan tai hyvin vähän hakkuutuloon kuten lahopuiden tai taloudellisesti vähämerkityksisten lehtipuiden säästäminen.

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

Taimikonharvennuksen käyttökohteet Taimikonharvennusta tehdään varttuneissa taimikoissa, joissa on tarve säätää puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Varttuneissa taimikoissa&nbsp;kasvatettavien puiden keskipituus on yli 1,3 metriä. Varttuneen taimikon keskiläpimitta rinnankorkeudella on alle 8 cm tai valtapituus on männyllä ja kuusella alle 7 metriä ja koivulla alle 9 metriä. Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi, riippumatta siitä, ovatko ne viljeltyjä tai luontaisesti syntyneitä. Etukasvuiset, oksaiset, mutkaiset sekä huonokuntoiset ja sairaat puut poistetaan. Taimikonhoidon tarpeeseen vaikuttavat kasvupaikan ominaisuudet sekä kohteen aikaisempi käsittely kuten metsän uudistamistapa ja mahdollisen varhaisperkauksen toteutus. Taimikonharvennuksen hyötyjä 1. Vaikutukset puuston kehitykseen: parhaille puille tulee kasvutilaa, jolloin kasvu nopeutuu poistetaan huonolaatuiset puut, jolloin laatu paranee saadaan elinvoimainen puusto, joka on kestävämpi tuhonaiheuttajia, esimerkiksi lunta, hirviä, hyönteisiä ja sieniä, vastaan. 2. Vaikutukset kannattavuuteen: harvennetussa metsikössä puuston laatu on parempi kuin hoitamattomassa metsikössä, jolloin hakkuissa saatava puutavara on arvokkaampaa ensiharvennuksesta kertyy järeämpää puuta, hakkuu on halvempaa ja tuloja syntyy enemmän myös myöhemmät harvennukset tuottavat enemmän puunmyyntituloja, koska niistä saadaan järeämpää ja arvokkaampaa puuta nopeamman järeytymisen ansiosta uudistushakkuun puunmyyntitulot aikaistuvat. 3. Vaikutukset puuston tuhonkestävyyteen elinvoimainen puusto on kestävämpi tuhonaiheuttajia, esimerkiksi lunta, hirviä, hyönteisiä ja sieniä, vastaan. Taimikonharvennuksen riskejä kesäaikaisissa toteutuksissa on havupuilla juurikäävän tartuntariski. Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi. Kuva: © Pertti Harstela / Vastavalo.

Nuoren metsän hoitotoimenpiteitä voivat olla taimikon ja nuoren metsän perkaus, harvennus ja laatupuiden pystykarsinta. Sopivilla nuoren metsän hoitokohteilla voidaan tehdä pienpuun korjuuta.

Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Lisätietoa tuista on saatavilla esimerkiksi Suomen metsäkeskuksesta.

Taimikonharvennuksessa kasvatettavan puuston tiheys ja puulajisuhteet harvennetaan tavoitteen mukaiseksi. Taimikonharvennuksen tavoitteena on, että ensiharvennuksessa korjattavat puut ovat järeydeltään myyntiin kelpaavia. Pääsääntöisesti työ tehdään varttuneessa taimikossa.

Taimikonharvennusta tehdään varttuneissa taimikoissa, joissa on tarve säätää puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Taimikonhoidon tarpeeseen vaikuttavat kasvupaikan ominaisuudet sekä kohteen aikaisempi käsittely kuten metsän uudistamistapa ja mahdollisen varhaisperkauksen toteutus.
Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi, riippumatta siitä, ovatko ne viljeltyjä tai luontaisesti syntyneitä. Taimikonharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti vialliset ja huonolaatuiset puut. Jäävä puusto pyritään harventamaan tiheydeltään sopivaksi ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Harvennus tuo lisää kasvutilaa, mikä edistää erityisesti puiden paksuuskasvua, lisää puiden elinvoimaisuutta ja vähentää yksittäisten puiden riskiä sairastua kasvitauteihin.

Taimikonhoidon toimenpiteitä ovat taimikon varhaishoito ja taimikonharvennus.

Taimikon varhaisperkauksessa nuoresta taimikosta poistetaan kasvatettavien taimien kehittymistä haittaavaa puustoa ja vesakkoa joko reikä- tai täysperkauksena. Varhaisperkaus tehdään, kun männyntaimikon keskipituus on alle 1 metriä ja kuusentaimikon keskipituus alle 1,5 metriä.

Taimikonhoidon työlajeihin kuuluvat heinäntorjunta, taimikon varhaisperkaus sekä taimikonharvennus. Näiden tarkoituksena on ohjata ja auttaa taimikon kehittymistä haluttuun suuntaan. Taimikonhoidolla on suuri merkitys metsikön kehityksen kannalta, sillä työssä tehdyt valinnat näkyvät metsässä vuosikymmeniä eteenpäin.
Suositustenmukaisella taimikonhoidolla turvataan kasvatettavien puiden kehitystä ja puuston elinvoimaisuutta.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen käyttökohteet

Taimikonharvennusta tehdään varttuneissa taimikoissa, joissa on tarve säätää puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Varttuneissa taimikoissa kasvatettavien puiden keskipituus on yli 1,3 metriä. Varttuneen taimikon keskiläpimitta rinnankorkeudella on alle 8 cm tai valtapituus on männyllä ja kuusella alle 7 metriä ja koivulla alle 9 metriä.
Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi, riippumatta siitä, ovatko ne viljeltyjä tai luontaisesti syntyneitä. Etukasvuiset, oksaiset, mutkaiset sekä huonokuntoiset ja sairaat puut poistetaan.
Taimikonhoidon tarpeeseen vaikuttavat kasvupaikan ominaisuudet sekä kohteen aikaisempi käsittely kuten metsän uudistamistapa ja mahdollisen varhaisperkauksen toteutus.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen hyötyjä

1\. Vaikutukset puuston kehitykseen:
- parhaille puille tulee kasvutilaa, jolloin kasvu nopeutuu
- poistetaan huonolaatuiset puut, jolloin laatu paranee
- saadaan elinvoimainen puusto, joka on kestävämpi tuhonaiheuttajia, esimerkiksi lunta, hirviä, hyönteisiä ja sieniä, vastaan.
2\. Vaikutukset kannattavuuteen:

- harvennetussa metsikössä puuston laatu on parempi kuin hoitamattomassa metsikössä, jolloin hakkuissa saatava puutavara on arvokkaampaa
- ensiharvennuksesta kertyy järeämpää puuta, hakkuu on halvempaa ja tuloja syntyy enemmän
- myös myöhemmät harvennukset tuottavat enemmän puunmyyntituloja, koska niistä saadaan järeämpää ja arvokkaampaa puuta
- nopeamman järeytymisen ansiosta uudistushakkuun puunmyyntitulot aikaistuvat.
3\. Vaikutukset puuston tuhonkestävyyteen
- elinvoimainen puusto on kestävämpi tuhonaiheuttajia, esimerkiksi lunta, hirviä, hyönteisiä ja sieniä, vastaan.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen riskejä

- kesäaikaisissa toteutuksissa on havupuilla juurikäävän tartuntariski.

# Taimikonharvennus

## Hoitamattomuus kasvattaa tuhoriskiä ja viivästyttää hakkuutuloja

Lyhentyneen kiertoajan ansiosta tulot myöhemmistä harvennuksista ja uudistushakkuusta aikaistuvat. Myös tuhoriskit pienenevät. Hoitamatonta ylitiheää puustoa uhkaavat lumituhot. Etenkin männiköissä nuorten puiden kasvua haittaava runsas lehtipuusto lisää hirvituhojen riskiä.

# Taimikonharvennus

## Esimerkki taimikonhoidon vaikutuksesta metsänkasvatuksen tuotokseen ja tulokseen

Kuvissa esitetään taimikonhoidon vaikutus metsänkasvatuksen tuotokseen ja tulokseen. Esimerkkinä on kuusen istutustaimikko tuoreella kankaalla Etelä-Suomessa, Padasjoki (1 235 d.d.). Ensimmäisessä vaihtoehdossa taimikon varhaisperkaus tehdään suositusten mukaisesti viiden vuoden iässä ja taimikonharvennus kahdeksan vuotta myöhemmin. Toisessa vaihtoehdossa varhaisperkaus jätetään tekemättä ja taimikonharvennus myöhästyy viisi vuotta. Kummassakin tapauksessa kiertoaika on 63 vuotta ja harvennushakkuut tehdään harvennusmallien mukaisina.

# Taimikonharvennus

## Esimerkki taiminkonhoidon kannattavuudesta

Istutetun kuusentaimikon varhaisperkaus ja taimikonharvennus ovat kannattavia toimenpiteitä ja varmistavat hyvän tuoton metsänuudistamiseen tehdylle investoinnille. Hoidetun taimikon nettonykyarvo on korkeampi kaikilla esimerkin laskentakoroilla.

- Kun taimikko on hoidettu ajallaan, saadaan jo metsikön ensiharvennuksessa merkittävästi tuloja ainespuusta, koska hakkuussa kertyvä puu on hoidon ansiosta järeämpää.
- Taimikonharvennuksen ansiosta puumyyntitulot ovat esimerkissä runsaat 600 €/ha korkeammat ensiharvennuksessa. Jos taimikonharvennuksen hinta on 460 €/ha, sen arvo on 2 %:n laskentakorolla ensiharvennushetkellä (20 vuoden kuluttua) 683 €/ha.

Taimikonhoito on investointi, jolla vaikutetaan kasvatettavan puuston laatu- ja järeyskehitykseen. Työn tarkoituksena on kasvattaa tulevaisuuden hakkuutuloja. Ajallaan ja sopivaan tiheyteen tehdyn taimikonharvennuksen ansiosta puuston järeytyminen nopeutuu ja sekä taimikonharvennuksen kustannukset että ensiharvennuksen korjuukustannukset pysyvät kohtuullisina. Vaikka taimikonharvennus aiheuttaa kustannuksia kiertoajan alkupuolella, se parantaa koko kiertoajan kannattavuutta.

# Taimikonharvennus

## Sekapuustoisuus keskeistä

Havupuuvaltaiseen taimikkoon on suositeltavaa jättää lehtipuusekoitus aina kun mahdollista. Lehtipuusekoitus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja monipuolinen puusto kestää yleensä paremmin erilaisia tuhoja. Lehtipuusekoitus saattaa myös ehkäistä jossain määrin tuhojen leviämistä havupuustossa.

Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston ja aluskasvillisuuden rakenteen kehitykseen. Sekapuustoisuutta ja lehtipuuosuutta vaalimalla sekä käsittelemättömiä kohtia jättämällä voidaan monipuolistaa metsän rakennetta.

Taimikonhoidolla on pitkäaikaiset vaikutukset puuston ja metsän aliskasvoksen rakenteeseen ja siten metsämaiseman kehitykseen. Taimikonhoidon jälkeen kohteella liikkuminen on alkuun vaikeaa, mutta kulkukelpoisuus paranee kaadetun puuston lahottua muutamissa vuosissa.

# Taimikonharvennus

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Taimikonhoito vähentää kasvavan puuston määrää sekä puuston hiilivarastoa hetkellisesti. Samalla puuston kasvu ja hiilensidonta alentuvat verrattuna hoitamattomaan taimikkoon. Näiden vähenemisten merkitys on kuitenkin pieni, sillä työlaji vahvistaa kasvatettavan puuston järeytymistä ja elinvoimaa pitkävaikutteisesti. Tällä on merkittävä vaikutus siihen, millaista puuta metsiköstä on tulevaisuudessa mahdollista korjata ja millaisia tuotteita siitä saadaan. Taimikonhoidolla lisätään järeämmän ainespuun tuotantoa koko metsikön kiertoaikana.

# Taimikonharvennus

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Taimikonhoidon vaikutuksia maaperän hiilivaraston kehitykseen ei ole tutkittu kattavasti. Metsissä hiiltä varastoituu maaperään, puustoon ja muuhun kasvillisuuteen. Taimikkovaiheessa hiilen varasto puustossa ei ole vielä kovin suuri eikä taimikonhoidolla ole juuri vaikutusta maaperän hiilivaraston kertymiseen. Kaadettu pienpuusto lahoaa melko nopeasti.

# Taimikonharvennus

## Erityishuomiota turvemaille

Turvemailla puustoisuudella voidaan pitää metsikön pohjavedenpinta tasolla, jolla turpeen hajoamisesta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat mahdollisimman pienet. Näin hiili säilyy maaperässä. Puustoisuudella on kuitenkin olennaista merkitystä vasta, kun taimikko varttuu suuremmaksi puustoksi ja puuston aikaansaama haihdunta lisääntyy.

Taimikonhoidolla vaikutetaan metsikön rakenteeseen sekä siihen, millaista puustoa siellä tulevaisuudessa kasvaa. Taimikonhoidolla puuston kasvu ja hiilensidonta ohjataan valittuihin puihin. Puuston elinvoimaisuus ylläpitää metsikön kykyä sitoa ja varastoida hiiltä sekä vastustaa erilaisia tuhoja. Ilman taimikonhoitoa metsikkö sitoo kasvaessaan hiiltä, mutta valtaosa puustosta jää pieniläpimittaiseksi tai kuolee ylitiheyden takia. Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa tulevaisuuden puustojen sekapuustoisuuden tasoon merkittävästi.

# Taimikonharvennus

## Kasvutilaa taimikonhoidolla

Taimikonharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti vialliset ja huonolaatuiset puut. Jäävä puusto pyritään harventamaan tiheydeltään sopivaksi ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Harvennus tuo lisää kasvutilaa, mikä edistää erityisesti puiden paksuuskasvua, lisää puiden elinvoimaisuutta ja vähentää yksittäisten puiden riskiä sairastua kasvitauteihin. Järeytyminen auttaa kestämään lumen ja tuulen aiheuttamia rasituksia. Havupuiden laadun säilyttämiseksi poistetaan latvusten piiskausvaurioita aiheuttavat lehtipuut.
Taimikonharvennuksella ei ole juurikaan vaikutusta puiden pituuskasvuun, jos taimikko ei ole kärsinyt varjostuksesta ja kilpailusta muun kasvillisuuden kanssa. Lehtipuiden varjostamat kuuset lähtevät yleensä muutaman vuoden jälkeen nopeaan kasvuun haittaavan varjostuksen poistuttua. Männyt kärsivät enemmän varjostuksesta, ja niiden elpyminen on epävarmempaa.

Taimikonharvennuksen tavoitteena on taimikon tiheyden ja puulajisuhteiden säätelyllä turvata jäävän puuston kasvatusedellytykset.

# Taimikonharvennus

## Kasvutilaa taimikonhoidolla

### Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Mitä pienempää puusto on, sitä korkeampi on suositeltava kasvatettavan puuston runkoluku.

##  [Taimikonharvennuksen ajankohta Etelä-Suomessa](/fi/node/869)

Table
| Pääpuulaji | Kasvupaikka ja kasvatusmalli | Valtapituus (m) | Kokonaisrunkoluku1 (kpl/ha) |
| --- | --- | --- | --- |
| Mänty | Tuore tai kuivahko kangas | 5–7 | 2 000–2 200 |
|   | Kuivahko kangas, tiheät kylvömänniköt | 3–4 | 2 500–3 000 |
|   | Kuiva kangas | 3–5 | 2 000–2 200 |
| Kuusi | Lehtomainen tai tuore kangasTavoitteena nopea puuston järeyttäminen | 3–43–4 | 1 800–2 000n. 1 500 |
| Rauduskoivu | Lehtomainen tai tuore kangas | 4–5 | n. 1 600 |
| Hieskoivu | Viljavat turvemaat | 4–7 | 2 000–2 500 |
| Lehtikuusi | Lehtomainen tai tuore kangas | 4–7 | n. 1 300 |
| Haapa | Lehtomainen kangaskuitupuun kasvatuskuitupuun kasvatus, tiheä vesataimikkotukkipuun kasvatus |  3–52–46–8  |  1 200–1 6001 800–2 0001 800–2 000 |
Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Mitä pienempää puusto on, sitä korkeampi on suositeltava kasvatettavan puuston runkoluku.
1 Sisältää pääpuulajin lisäksi myös muut puulajit

# Taimikonharvennus

## Kasvutilaa taimikonhoidolla

### Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen pohjoisessa Suomessa. Mitä pienempää puusto on, sitä korkeampi on suositeltava kasvatettavan puuston runkoluku.

##  [Taimikonharvennuksen ajankohta Pohjois-Suomessa](/fi/node/809)

Table
| Pääpuulaji | Kasvupaikka | Valtapituus | Kokonaisrunkoluku1 (kpl/ha) |
| --- | --- | --- | --- |
| Mänty | Tuore, kuivahko tai kuiva kangas | 3–5 | 2 000–2 200 |
| Kuusi | Lehtomainen tai tuore kangas | 2–4 | 1 800–2 000 |
| Hieskoivu | Viljavat turvemaat | 4–7 | 2 000–2 500 |
rivi: pääpuulaji
1 Sisältää pääpuulajin lisäksi myös muut puulajit

Taimikonharvennuksen ajankohta ja taimikon tiheys hoidon jälkeen on esitetty taulukoissa.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa

Männyn taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 5-7 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan haluttuun puulajisuhteeseen. Tiheässä taimikossa pääosa oksista tyvitukin alalta ehtii kuolla ennen ensiharvennusta. Ensiharvennuksen jälkeen kuivat oksat karsiutuvat ja alkaa muodostua vähäoksaista puuta. Taimikonharvennus on suositeltavaa tehdä keskilämpötilan ollessa alle +5 °C juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen ajankohta istutetuissa taimikoissa

##  [Mäntyvaltaisen ja mänty-sekametsän taimikonharvennuksen ajankohta ja tavoitetiheydet](/fi/node/3259)

Table
| Taimikon tyyppi | Valtapituus (m) | Tavoitetiheys (kpl/ha) |
| --- | --- | --- |
| Mäntyvaltainen taimikko | 5 – 7  | 2 000 – 2 200 |
| Mäntyä alle 75 prosenttia | 4 – 5  | 1 800 – 2 200 |
Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat kuuset ja lehtipuut.

Pohjois- Suomessa männyn taimikko suositellaan harvennettavaksi jo 3–5 metrin keskipituudessa. Aikaisempi harvennus johtaa nopeampaan järeytymiseen mutta myös paksuimpiin oksiin.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen ajankohta kylvetyissä ja luontaisesti uudistuneissa taimikoissa

Tiheissä ja tasaisissa kylvö- tai luontaisesti syntyneissä taimikoissa, joissa on yli 6 000 tainta hehtaarilla, taimikonharvennus tehdään, kun männyt ovat 3–4 metrin pituisia. Silloin ne ovat ohittaneet pahimman hirvituhoriskin vaiheen. Jos harvennusta lykätään tätä myöhemmäksi, latvukset supistuvat liiaksi, ja myös lumituhoriski kasvaa. Männyllä pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 40 prosenttina puun pituudesta ja kuusella 60 prosenttina. Tällainen taimikko suositellaan harvennettavaksi tiheyteen 3 000 tainta hehtaarilla.
Karuissa männiköissä yksi hoitokerta saattaa riittää ja se kattaa sekä varhaishoidon että taimikonharvennuksen.

# Taimikonharvennus

## Turvemaiden erityishuomioita

Turvemailla luontaisesti syntyneiden mäntyjen laatu on yleensä heikompi eikä puuston kasvattaminen tiheänä juuri paranna laatua . Taimikonharvennuksen jälkeen tiheys voi olla hieman alhaisempi kuin kivennäismailla. Tällöin ensiharvennusta voidaan siirtää myöhäisempään ajankohtaan, mikä parantaa korjuun kannattavuutta.

# Taimikonharvennus

## Rauduskoivua täydennykseksi

Tuoreilla kankailla männyn taimikkoon suositellaan jätettäväksi noin 200 siemensyntyistä rauduskoivua hehtaarille. Koivut, jotka voivat vaurioittaa piiskauksellaan mäntyjen latvoja, pitää kuitenkin poistaa. Karummilla kasvupaikoilla on hyvä jättää taimikon täydennykseksi lehtipuita luonnon monimuotoisuuden vuoksi, mutta niitä on perusteltua olla korkeintaan 10 prosenttia runkoluvusta. Etukasvuisia, taimikon kehitystä haittaavia koivuja ei pidä jättää täydennykseksi. Eläviä haapoja ei suositella jätettäväksi taimikkoon männynversoruosteen leviämisriskin takia.

# Taimikonharvennus

## Sekametsään tähtäävän mäntyvaltaisen taimikon harvennus

Mäntysekametsän taimikon harvennus tehdään 4-5 metrin valtapituudessa. Harvennuksessa valitaan ne puut, joita halutaan jatkokasvattaa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1800 – 2200 tainta hehtaarilla. Jos männyn osuus taimikosta on yli 60 prosenttia, suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat lehtipuut. Taimikon harvennuksessa poistetaan kilpaileva puusto valittujen taimien ympäriltä.

Röjning skapar växtutrymme för de träd som lämnas kvar att växa. Talldominerad plantskog hålls i de flesta fall rätt tät för att kvistarna inte ska bli så grova. En alltför tät plantskog innebär å andra sidan tillväxtförluster och ökar risken för skador.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen ajankohta

Taimikonharvennus ajoitetaan 3–4 metrin keskipituuteen. Pohjois-Suomessa taimikko harvennetaan jo 2–3-metrisenä. Yleensä kuusentaimikko sulkeutuu hyvin harvennuksen jälkeen ja uusi kilpaileva puusto jää sen varjoon. Taimikonharvennus on suositeltavaa tehdä keskilämpötilan ollessa alle +5 °C juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi.

# Taimikonharvennus

## Taimikonharvennuksen ajankohta

##  [Suositellut harvennuksen ajankohta ja tavoitetiheydet kuusivaltaisessa taimikossa ja kuusi-sekametsä taimikossa](/fi/node/3260)

Table
| Taimikon tyyppi | Valtapituus (m) | Tavoitetiheys (kpl/ha) |
| --- | --- | --- |
| Kuusivaltainen taimikko | 3 – 4  | 1 800 – 2 000 |
| Kuusta alle 75 prosenttia | 4 – 5  | 1 600 – 2 200 |
Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat männyt ja lehtipuut.

Rehevillä paikoilla voi olla tarpeen kaksikin taimikon harvennuskertaa, vaikka varhaishoito on tehty. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä tehokkaalla hoidolla mahdollisimman vähäiseen hoitokertojen määrään. Esimerkiksi koneellisena kitkentänä tehdyn taimikon varhaisperkauksen on havaittu vähentävän vesoittumista niin paljon, ettei taimikonharvennusta useinkaan tarvita.

# Taimikonharvennus

## Jätetään myös rauduskoivuja

Taimikon täydennykseksi voi jättää siemensyntyisiä, hyvälaatuisia rauduskoivuja, jotka ovat enintään yhtä pitkiä kuin kuuset. Tällöin ne kasvavat kuusten kanssa samassa latvuskerroksessa. Kuusen taimikkoon suositellaan jätettäväksi korkeintaan 20 prosentin koivusekoitus. Se ei vielä alenna puuston kasvua, mutta lisää luonnon monimuotoisuutta ja tuo vaihtelua maisemaan. Rauduskoivuista voidaan kasvattaa korkealaatuisia vaneritukkeja tuottavia puita, koska ruskotäpläkärpäsen vioitus on sekapuustossa vähäistä.
Jos rauduskoivut ovat kuusentaimikossa ylispuina, metsä voidaan kasvattaa kaksijaksoisena. Varsinkin harvassa kuusentaimikossa voidaan kasvattaa laadultaan parhaat rauduskoivut tukkipuiksi saakka. Ylispuukoivikon tiheyttä säädellään harvennuksin niin, että alikasvoskuusikon elinvoimaisuus säilyy.

# Taimikonharvennus

## Sekametsään tähtäävä taimikonharvennus kuusivaltaisessa taimikossa

Kuusi-mäntysekametsässä kuusen osuus vaihtelee 50 – 75 prosentin välillä koko puuston runkoluvusta. Taimikonharvennus tehdään 4-5 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1800 – 2200 tainta hehtaarilla. Kuusivaltaisessa taimikossa suositellaan tavoitetiheyden alarajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat lehtipuut.
Varsinaisessa kuusi-rauduskoivusekametsässä rauduskoivun osuus on vähintään 25 prosenttia puuston runkoluvusta. Taimikon harvennus tehdään noin 3 - 4 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1600 – 1800 tainta hehtaarilla. Kuusivaltaisessa taimikossa suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat muut puulajit.

Taimikonharvennus tuo kasvutilaa kasvatettaville puille. Kuusivaltaisessa taimikossa harvennus tehdään melko varhain. Mitä kookkaammiksi poistettavat puut ehtivät kasvaa, sitä työläämpää harvennus on, jolloin myös kustannukset nousevat jyrkästi.

Viljellyt rauduskoivikot kasvavat yleensä nopeasti. Taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 4–5 metrin valtapituudessa tiheyteen 1 600 tainta hehtaarilla. Koivulla pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 50 prosenttina puun pituudesta.
Ensiharvennukseen mennessä tyvitukkiosan oksat ovat kuolleet ja osa niistä on karsiutunut pois. Sen jälkeen tavoitellaan nopeaa järeytymistä antamalla puille riittävästi kasvutilaa harvennuksilla.

Hieskoivun järeytyminen tukkipuuksi on selvästi rauduskoivua hitaampaa eikä järeytyminen nopeudu kasvutilan lisääntyessä rauduskoivun tapaan. Sen vuoksi hieskoivikkoa suositellaan kasvattamaan rauduskoivikkoa tiheämpänä. Nuori hieskoivikko kasvatetaan tiheydessä 2 000–2 500 tainta hehtaarilla.
Turvemailla hieskoivujen alle syntyy herkästi jo taimikkovaiheessa kuusen taimia. Kuuselle sopivilla kasvupaikoilla hieskoivikko on syytä harventaa voimakkaasti sen jälkeen, kun kuusen hallatuhoriski on väistynyt.

# Taimikonharvennus

## Sekametsään tähtäävä taimikonharvennus rauduskoivuvaltaisessa taimikossa

Varsinaisessa rauduskoivu-kuusisekametsässä rauduskoivun osuus vaihtelee 50 – 70 prosentin välillä puuston runkoluvusta. Taimikon harvennus tehdään noin 3 - 4 metrin valtapituudessa. Taimikko harvennetaan tiheyteen 1600 – 1800 tainta hehtaarilla. Kuusivaltaisessa taimikossa suositellaan harvennustiheyden ylärajaa. Taimimäärä sisältää myös kuviolla olevat muut puulajit.

I plantskogsstadiet hålls björkbeståndet relativt tätt. Om plantskogen tillåts bli alltför tät innan första gallringen, finns det ändå en risk att tillväxten minskar och snöskadorna ökar.

Taimikonhoidon suunnittelussa on suositeltavaa huomioida
- toimenpiteen tarpeellisuus ja ajoitus
- luonnonhoidon toteutus kuten tiheiköt ja monipuolisen lehtipuuston varmistaminen
- tuhoriskit: hirvieläintuho, juurikääpäriski sekä lumituhoriski
- metsänomistajan tavoitteet.

# Taimikonharvennus

## Sekametsään tähtäävä taimikonharvennus rauduskoivuvaltaisessa taimikossa

##  [Taimikonhoidon laatukriteerit metsänhoidon suosituksissa](/fi/node/3667)

Table
| Kriteeri | Laadun kuvaus |
| --- | --- |
| Taimikonhoidon suunnittelu | Taimikonhoidon suunnittelu |
| Taimikonhoito on tehty oikea-aikaisesti | Toimenpide on ajoitettu metsänhoidon suositusten mukaisesti. Varhaisperkaus yleensä 4-5 vuotta ja taimikonharvennus yleensä 10-12 vuotta uudistamisesta, pohjoisemmassa ja karummilla kankailla hieman myöhemmin.Katso tarkemmin: varhaisperkaus ja taimikonharvennus. |
| Valittu taimikonhoitomenetelmä on kohteelle soveltuva | Kohteelle on suunniteltu oikea taimikonhoitotoimenpide, varhaisperkaus voi joillain kohteilla jäädä välistä.  |
| Luonnonhoito on huomioitu ja ohjeistettu | Taimikonhoidon toteuttajille on ohjeistettu kohteella huomioitava luonnonhoito tarvittavilla kartoilla yms. |
| Työnjälki varhaisperkaus | Työnjälki varhaisperkaus |
| Kasvatettavien taimien kasvuedellytykset on varmistettu | Kasvatettavien taimien ympärystö on raivattu kilpailevasta kasvustosta, eritoten lehtipuuvesakosta, 1 m säteeltä kasvatettavista taimista.Katso tarkemmin: varhaisperkaus kuusivaltainen taimikko ja varhaisperkaus mäntyvaltainen taimikko. |
| Puulajikirjon säilymisestä, sekapuustoisuudesta ja lehtipuusekoituksesta halutussa määrin on huolehdittu | Raivauksessa on säästetty kasvatettavaksi aiottua lehtipuustoa, huolehtien puuston pituusjakauman tasaisuudesta tai jättäen kasvatettavaa puustoa lyhyempiä lehtipuita.Puulajikirjoa on ylläpidetty eli kaikkia kohteella olevia puulajeja löytyy myös raivauksen jälkeen. |
| Puustotuhoriskit on huomioitu | Havupuustoa ei ole raivattu sulan maan kaudella, kun vrk keskilämpötila on yli +5 astetta ja ollaan juurikäävän riskialueella. Hirvieläintuhoriskialueella varhaisperkaus tehdään ajoissa, jo 1 m pituudessa, ja säästetään hirvieläinten jo syömiä taimia kasvatettavien lisäksi. |
| Työnjälki taimikonharvennus | Työnjälki taimikonharvennus |
| Kasvatettava puuston määrä, laatu ja tilajakauma on hyvä | Taimikontiheys ja puulajivalinta on tehty suosituksen mukaan. Taimikonharvennuksen ajankohta ja tavoitetiheydet.Kasvatettavat taimet ovat pääsääntöisesti yli 1 m päässä toisistaan. Huonolaatuiset ja etukasvuiset puut on raivattu. |
| Puulajikirjon säilymisestä, sekapuustoisuudesta ja lehtipuusekoituksesta halutussa määrin on huolehdittu | Lehtipuuosuus on tavoitteen mukainen.Sekapuustoisuus on tavoitteen mukainen.Puulajikirjoa on ylläpidetty eli kaikkia kohteella olevia puulajeja löytyy myös raivauksen jälkeen. |
| Puustotuhoriskit on huomioitu | Havupuustoa ei ole raivattu  sulan maan kaudella, kun vrk keskilämpötila on yli +5 astetta, ja ollaan juurikäävän riskialueella.Korkean hirvieläintuhoriskin alueella taimikonharvennus tehdään vasta 5 m puustoon ja säästetään hirvieläinten jo syömiä taimia kasvatettavien lisäksi. |
| Luonnonhoidon toteutus | Luonnonhoidon toteutus |
| Tärkeät luontokohteet ja erityiset lajiesiintymät on turvattu | Monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet sekä erityiset lajiesiintymät on turvattu. |
| Vaikeakulkuiset ja puuntuotannollisesti vähäarvoiset kohteet on kierretty | Kohtia, joilla puuston kasvu ei vastaa tavoitteita tai maasto/ alue on vaikea kulkuinen, ettei sen raivaamisella saavuteta tavoiteltua hyötyä, voidaan jättää raivaamatta. Näitä voidaan hyödyntää tiheikköinä. |
|  Suojatiheikköjä on jätetty | Suojatiheikköjä on jätetty. Niitä voi sijoittaa eritoten lahopuiden, tekopökkelöiden tai muuten säästettävien kohtien yhteyteen tai vähäarvoisempiin kohtiin. |
| Suoja- ja vaihettumisvyöhykkeitä ei ole raivattu | Vesien varsille on jätetty suojavyöhykkeetSoiden reunoille on jätetty vaihettumisvyöhykkeet.  Monimuotoisuutta on edistetty pellon reunavyöhykkeellä mahdollisuuksien mukaan. |

Taimikonhoidossa varmistetaan kasvatettavien taimien kehitys ja järeytyminen vähentämällä puiden välistä kilpailua. Taimikonhoidon oikea ajoitus ja kasvatettavan puuston sopiva tiheys takaavat kustannustehokkaan ja laadukkaan lopputuloksen.
Taimikoihin on suositeltavaa säästää jo varhaisperkauksessa eri puulajeja, jotta puulajien monipuolisuutta voidaan varmistaa taimikonharvennusvaiheessa. Taimikonharvennuksessa valitaan lopullinen kasvatustiheys ja puulajisuhteet. Taimikonhoitokertoja tulee eri määrä erilaisille kohteille - tyypillisesti 1-3 kertaa ennen ensiharvennusta.

# Taimikonharvennus

## Taimikonhoito vähentää tuhoriskejä

Taimikonhoito on syytä tehdä ajallaan, jotta puusto säilyy mahdollisimman elinvoimaisena. Lisääntyneen kasvutilan ansiosta puut järeytyvät, jolloin ne ovat jatkossa vähemmän alttiita lumi- ja tuulituhoille. Ylitiheyden välttäminen vähentää myös kasvitautien ja hyönteistuhojen leviämisriskiä.
Erityisesti männiköissä hirvituhojen riski pienenee hoidon ansiosta, sillä hirvet suosivat heikentyneitä, lehtipuiden alle jääneitä männyntaimia.
Taimikonhoito ei vaikuta metsikön kuivuus- ja metsäpaloriskiin. Kuivumiselle alttiilla kasvupaikoilla on syytä suosia taimikonhoidossa kuusen sijasta muita puulajeja, mikäli mahdollista. Tällaisille paikoille kuusi sopii täydentäväksi puulajiksi.

Taimikonhoidolla voidaan vähentää puustoa ja muuta metsäluontoa uhkaavia paikallisia ja alueellisia tuhoriskejä, jotka ovat ilmastonmuutoksen myötä kasvussa. Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston puulajisuhteisiin ja voidaan vaikuttaa sekametsien syntymiseen, mikä voi auttaa metsätuhojen hallinnassa.

# Taimikonharvennus

## Myös käsittelemättömiä kohtia

Katajat, pihlajat, pajut ja pähkinäpensaat sekä jalot lehtipuut, jotka eivät haittaa kasvatettavien puiden kehitystä, suositellaan säästettäväksi. Kallioiden juurille, kosteikkoihin ja muihin sopiviin kohtiin voi jättää käsittelemättömiä kohtia riistan suoja- ja elinpaikoiksi. Näissä pienialaisissa kohteissa monilajinen puusto voi rauhassa vanheta ja muodostaa aikanaan lahopuuta sitä tarvitseville eliöille.

Hakkuissa jätettyjen säästöpuuryhmien alustoja ja riistatiheikköjä ei käsitellä. Taimikonhoidossa on suositeltavaa säilyttää metsikön puulajivaihtelu siten, että mitään taimikossa kasvavaa puulajia ei poisteta kokonaan.

Vesistöjen varteen suositellaan jätettäväksi käsittelemätön suojakaista, josta ei raivata pensaskasvillisuutta tai monimuotoisuudelle arvokkaita puita. Suojakaistat estävät tehokkaasti ravinteiden ja kiintoaineiden kulkeutumista vesistöihin. Vesistöjen läheisyydessä taimikot voidaan kasvattaa tavanomaista tiheämpinä ja lehtipuuvaltaisempina.

Taimikonharvennus on työlaji, jossa kasvatettavan puuston tiheys ja puulajisuhteet säädetään tavoitteen mukaiseksi. Taimikonharvennuksen tavoitteena on, että ensiharvennuksessa korjattavat puut ovat järeydeltään myyntiin kelpaavia. Pääsääntöisesti työ tehdään varttuneessa taimikossa.

Taimikonharvennus

Taimikonharvennus on työlaji, jossa kasvatettavan puuston tiheys ja puulajisuhteet säädetään tavoitteen mukaiseksi. Taimikonharvennuksen tavoitteena on, että ensiharvennuksessa korjattavat puut ovat järeydeltään myyntiin kelpaavia. Pääsääntöisesti työ tehdään varttuneessa taimikossa.  

Useimmiten muuta kuin talousmetsää Metsälaki turvaa tietyt luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suoelinympäristöt. Lisäksi vapaaehtoiset PEFC™ ja FSC® -metsäsertifiointijärjestelmät kieltävät luonnontilaisten soiden ojittamisen ja rajoittavat myös muita metsätaloustoimia ojittamattomilla soilla. Metsälain turvaamissa suoelinympäristöissä on mahdollista tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joilla elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Suositeltavaa kuitenkin on, että tällaiset kohteet rajataan yleensä käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti. Hakkuita ja hoitotöitä on käytännössä vaikea toteuttaa ilman, että ne samalla heikentävät kohteen luonnonarvoja. FSC®-sertifiointi kieltää kokonaan metsälakikohteiden käsittelyn. Metsätalouden harjoittaminen ojittamattomilla soilla edellyttää puustoisuuden säilyttämistä, jotta pohjaveden pinta pysyisi riittävän alhaalla. Pienialaiset ojittamattomat suonotkelmat ovat erinomaisia paikkoja säästöpuuryhmälle sekä riistatiheikölle. Erityisen tärkeitä ojittamattomat suolaikut ovat kanalintujen poikueille. Toimintajärjestys ojittamattoman suon käsittelymahdollisuuksien selvittämisessä  Metsänomistaja päättää kohteen käsittelystä ottaen huomioon sen käyttömahdollisuudet ja rajoitteet sekä toimenpiteiden kannattavuuden. Varmista ensimmäiseksi, että kohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen. Tärkein tekijä on suon vesitalouden luonnonmukaisuus. Jos kohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, selvitä: mikä suoelinympäristötyyppi on kyseessä onko suoelinympäristötyyppi luokiteltu uhanalaiseksi onko kohde metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö metsän sertifiointistatus ja sertifioinnin asettamat rajoitukset kohteen käsittelyyn. Huomaa, että PEFC™:n ja FSC®:n vaatimukset suoelinympäristöjen ominaisuuksien säilyttämiseen eroavat toisistaan mahdollisuudet vapaaehtoisen suojelun METSO-rahoitukseen kohteen metsänkasvatuskelpoisuus sekä hakkuu- ja hoitomahdollisuudet lain- ja sertifioinnin asettamat rajoitteet huomioon ottaen. Ojittamattomat suot ovat yleensä muuta kuin talousmetsää ja niillä on suuri arvo luonnon monimuotoisuudelle. Kuva: ©  Kalle Vanhatalo

# Ojittamattomien soiden hyödyntäminen

## Useimmiten muuta kuin talousmetsää

Metsälaki turvaa tietyt luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suoelinympäristöt. Lisäksi vapaaehtoiset PEFC™ ja FSC® -metsäsertifiointijärjestelmät kieltävät luonnontilaisten soiden ojittamisen ja rajoittavat myös muita metsätaloustoimia ojittamattomilla soilla.
Metsälain turvaamissa suoelinympäristöissä on mahdollista tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joilla elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Suositeltavaa kuitenkin on, että tällaiset kohteet rajataan yleensä käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti. Hakkuita ja hoitotöitä on käytännössä vaikea toteuttaa ilman, että ne samalla heikentävät kohteen luonnonarvoja. FSC®-sertifiointi kieltää kokonaan metsälakikohteiden käsittelyn.
Metsätalouden harjoittaminen ojittamattomilla soilla edellyttää puustoisuuden säilyttämistä, jotta pohjaveden pinta pysyisi riittävän alhaalla. Pienialaiset ojittamattomat suonotkelmat ovat erinomaisia paikkoja säästöpuuryhmälle sekä riistatiheikölle. Erityisen tärkeitä ojittamattomat suolaikut ovat kanalintujen poikueille.

# Ojittamattomien soiden hyödyntäminen

## Toimintajärjestys ojittamattoman suon käsittelymahdollisuuksien selvittämisessä

Metsänomistaja päättää kohteen käsittelystä ottaen huomioon sen käyttömahdollisuudet ja rajoitteet sekä toimenpiteiden kannattavuuden.
Varmista ensimmäiseksi, että kohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen. Tärkein tekijä on suon vesitalouden luonnonmukaisuus.
Jos kohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, selvitä:

- mikä suoelinympäristötyyppi on kyseessä
- onko suoelinympäristötyyppi luokiteltu uhanalaiseksi
- onko kohde metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö
- metsän sertifiointistatus ja sertifioinnin asettamat rajoitukset kohteen käsittelyyn. Huomaa, että PEFC™:n ja FSC®:n vaatimukset suoelinympäristöjen ominaisuuksien säilyttämiseen eroavat toisistaan
- mahdollisuudet vapaaehtoisen suojelun METSO-rahoitukseen
- kohteen metsänkasvatuskelpoisuus sekä hakkuu- ja hoitomahdollisuudet lain- ja sertifioinnin asettamat rajoitteet huomioon ottaen.

Ojittamattomia metsänkasvatuskelpoisia soita esiintyy varsinkin Suomen eteläosissa vähän ja valtaosa niistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Tyypillisimpiä ovat pienialaiset puustoiset suonotkot, jotka ovat aikoinaan jääneet ojitusteknisistä tai muista syistä ojittamatta. Uudisojituksia ojittamattomilla soilla ei suositella.

Turvemaiden metsänkasvatus

Ojittamattomia metsänkasvatuskelpoisia soita esiintyy varsinkin Suomen eteläosissa vähän ja valtaosa niistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Tyypillisimpiä ovat pienialaiset puustoiset suonotkot, jotka ovat aikoinaan jääneet ojitusteknisistä tai muista syistä ojittamatta. Uudisojituksia ojittamattomilla soilla ei suositella.

 

Ojittamattomien soiden hyödyntäminen

PEFC™-sertifiointi Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalan kulku on mahdollista. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. Avosoiden ja ennallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetään vähintään 10 metriä leveä suojavyöhyke, jotka tulee jättää raivaamatta ja joilla sallitaan vain poimintahakkuutyyppiset käsittelyt. PEFC:n mukaisella suojavyöhykkeellä ei tehdä: maanmuokkausta lannoitusta kantojen korjuuta pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla FSC®-sertifiointi Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä. Suojavyöhykkeen leveys on puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä. Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä. Ojien reunaan jätetään vähintään metrin levyinen ehjä piennar. Leveämmät suojavyöhykkeet ovat tarpeen hienojakoisilla ja viettävillä mailla, joilla maaperän syöpymisvaara on suuri, ja silloin, kun korjuualaan liittyvä valuma-alue on laaja. Tulva-aluetta ei lasketa mukaan suojavyöhykkeen leveyteen, joten vesistöjen tavanomainen tulviminen on huomioitava suojavyöhykkeen sijaintia määriteltäessä. Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Vain selkeästi ennallistavat tai luonnonhoidolliset hakkuut ovat sallittuja. Lannoitetun alueen ja vesistöjen väliin jätetään leveydeltään vähintään seuraavanlaiset lannoittamattomat suojavyöhykkeet: vesistöt (meri, järvi, joki tai lampi): lentolevitys 50 m; maakonelevitys 30 m purot: 20 m ojat: 5 m.

# Suojavyöhykkeen vaatimukset metsäsertifioinnissa

PEFC™-sertifiointi
Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojavyöhyke, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalan kulku on mahdollista. Suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojavyöhykkeellä tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. Avosoiden ja ennallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetään vähintään 10 metriä leveä suojavyöhyke, jotka tulee jättää raivaamatta ja joilla sallitaan vain poimintahakkuutyyppiset käsittelyt.
PEFC:n mukaisella suojavyöhykkeellä ei tehdä:

- maanmuokkausta
- lannoitusta
- kantojen korjuuta
- pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta
- kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla
FSC®-sertifiointi
- Suojavyöhykkeen leveys on kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä.
- Suojavyöhykkeen leveys on puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä.
- Suojavyöhykkeen leveys on fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä.
- Ojien reunaan jätetään vähintään metrin levyinen ehjä piennar.
- Leveämmät suojavyöhykkeet ovat tarpeen hienojakoisilla ja viettävillä mailla, joilla maaperän syöpymisvaara on suuri, ja silloin, kun korjuualaan liittyvä valuma-alue on laaja.
- Tulva-aluetta ei lasketa mukaan suojavyöhykkeen leveyteen, joten vesistöjen tavanomainen tulviminen on huomioitava suojavyöhykkeen sijaintia määriteltäessä.
- Suojavyöhykkeet jätetään metsän käsittelyn ulkopuolelle. Vain selkeästi ennallistavat tai luonnonhoidolliset hakkuut ovat sallittuja.
- Lannoitetun alueen ja vesistöjen väliin jätetään leveydeltään vähintään seuraavanlaiset lannoittamattomat suojavyöhykkeet:
- vesistöt (meri, järvi, joki tai lampi): lentolevitys 50 m; maakonelevitys 30 m
- purot: 20 m
- ojat: 5 m.

Metsäsertifioinnin piirissä olevilla hakkuualueilla tulee noudattaa vähintään metsäsertifikaattien ohjeistusta suojavyöhykkeistä.
Metsänomistaja voi halutessaan jättää myös leveämmät suojavyöhykkeet, jolloin positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja veden tilaan ovat suuremmat.

Metsäsertifioinnin piirissä olevilla hakkuualueilla tulee noudattaa vähintään metsäsertifikaattien ohjeistusta suojavyöhykkeistä.

Metsänomistaja voi halutessaan jättää myös leveämmät suojavyöhykkeet, jolloin positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja veden tilaan ovat suuremmat.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “metsän viljely”

Kiertoajan pidentäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kylvön siemenmäärä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suometsien hoidon erityispiirteet

Juurikäävän vaivaaman metsikön käsittelyn vaihtoehdot

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Taimikonharvennus

Ojittamattomien soiden hyödyntäminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suojavyöhykkeen vaatimukset metsäsertifioinnissa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Taimikonhoito - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kuivuustuhojen ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko