Riittävällä hakkuukertymällä kannattavuutta Poiminta- ja pienaukkohakkuun ajankohdan määrittää ensisijaisesti riittävän hakkuukertymän saaminen. Pienten puuerien korjuu on kallista. Hakkuun voimakkuutta säädellään erityisesti metsän uudistumisen edistämiseksi. Mitatuilla kohteilla hakkuukertymät ovat olleet yli 100 m³/ha. Mikäli jatkossakin hakkuut tehtäisiin näin voimakkaina, hakkuiden väli olisi keskimäärin yli 20 vuotta. Erityisesti poimintahakkuut vaativat puunkorjaajalta hyvää ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta korjuuvaurioiden määrä pysyy kohtuullisena. Korjuuvauriot uhkaavat eniten alle 10 metrisiä puita. Hakattavien puiden valinnalla vaikutetaan puuston jatkokehitykseen ja puuntuotannon kannattavuuteen. Tämä korostuu poimintahakkuissa, jolloin ensisijaisesti korjataan jo tärkeimmän arvokynnyksen ylittäneitä eli tukin mitat saavuttaneita puita sekä heikkolaatuisia puita, jotka eivät kehity laadukkaiksi tukkipuiksi. Hakkuussa jätetään kasvamaan erityisesti puut, jotka seuraavan hakkuukierron aikana ylittävät arvokynnyksen. Näin puustoon sitoutuneelle pääomalle saadaan korkea tuotto. Poimintahakkuussa on poistettu huonolaatuisia puita ja tukkipuita. Jäävän puuston laatu ja metsikön taimettuminen ratkaisevat tulevien hakkuiden kertymän. Kuva: © Johnny Sved. Puun laatu ja hinta voi poiketa totutusta Puun laadulla on myös vaikutusta metsänomistajan puusta saamaan hintaan, vaikka varsinaista laatuhinnoittelua ei juuri käytetä. Jatkuvan kasvatuksen metsistä korjatun puun laadusta on erilaisia näkemyksiä. Yläharvennusten ja poimintahakkuiden on esitetty parantavan puuston laatua. Niissä jätettävien lisävaltapuiden oksat ovatkin yleensä ohuempia kuin hakattavien valtapuiden. On myös ilmennyt, että puuston kasvattaminen eri-ikäisrakenteisena voi huonontaa puun laatua. Eri-ikäisrakenteisissa kuusikoissa taimien kasvu on tavallisesti hidasta, jolloin tyvitukin ydinsahatavaraan muodostuu laatua huonontavia oksatihentymiä. Huuskonen, S., Hynynen, J, &amp; Valkonen, S. (toim.) 2014, Metsänkasvatus – menetelmät ja kannattavuus. Metsäkustannus Oy ja Metsäntutkimuslaitos.Lisäksi luston leveys ja puuaineen tiheys vaihtelevat enemmän kuin tasarakenteisessa puustossa.&nbsp;Männyn ylispuukasvatus antaa toisaalta mahdollisuuden kasvattaa hyvälaatuista, järeää tukkipuuta. Tällä hetkellä poiminta- ja pienaukkohakkuin käsiteltävät metsät ovat useimmiten kehittyneet alun perin tasarakenteisina, joten niiden puuston laatu voi olla erilainen kuin jo alun perin eri-rakenteisena kasvatettujen metsien. Nykytiedon valossa voidaan olettaa, ettei männylle sopivilla kasvupaikoilla kasvatustapa juurikaan vaikuta puun laatuun. Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toteutuneista puun hinnoista ei ole vielä koottuna tietoja samalla tavoin kuin tavanomaisista harvennus- ja päätehakkuista. Energiapuun korjuuseen niukasti mahdollisuuksia Jaksollisessa kasvatuksessa uudistushakkuualoilta voidaan korjata hakkuutähdettä ja kantoja energiapuuksi, mikä ei ole suositeltavaa jatkuvan kasvatuksen hakkuissa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa voidaan korjata runkopuuta energiaksi, jos käyttö ainespuuna ei ole kannattavaa tai mahdollista.  Korjuuvauriot Korjuuvaurioiden määrään vaikuttavat eniten puunkorjuun suunnittelu ja toteutus sekä korjuun ajankohta ja olosuhteet. Korjuuvauriot heikentävät kasvatettavan puuston laatua ja lisäävät lahottajasienten leviämistä. Poimintahakkuussa korjuuvaurioiden riskiä lisää se, että kookkaita puita poimitaan kasvamaan jätettävien pienempien puiden seasta. Vaurioituneista alemman latvuskerroksen puista ei kehity arvokkaita tukkipuita. Puista, jotka ovat läpimitaltaan 5–20 cm, vaurioituu havaintojen mukaan 10–20 % poimintahakkuun koneellisessa korjuussa Sirén, M., Hyvönen, J. &amp; Surakka, H. 2015. Tree damage in mechanized uneven-aged selection cuttings. Croatian Journal of Forest Engineering 36(1): 33-42..

# Jatkuvan kasvatuksen hakkuut - Talous

## Riittävällä hakkuukertymällä kannattavuutta

Poiminta- ja pienaukkohakkuun ajankohdan määrittää ensisijaisesti riittävän hakkuukertymän saaminen. Pienten puuerien korjuu on kallista. Hakkuun voimakkuutta säädellään erityisesti metsän uudistumisen edistämiseksi. Mitatuilla kohteilla hakkuukertymät ovat olleet yli 100 m³/ha. Mikäli jatkossakin hakkuut tehtäisiin näin voimakkaina, hakkuiden väli olisi keskimäärin yli 20 vuotta.
Erityisesti poimintahakkuut vaativat puunkorjaajalta hyvää ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta korjuuvaurioiden määrä pysyy kohtuullisena. Korjuuvauriot uhkaavat eniten alle 10 metrisiä puita.
Hakattavien puiden valinnalla vaikutetaan puuston jatkokehitykseen ja puuntuotannon kannattavuuteen. Tämä korostuu poimintahakkuissa, jolloin ensisijaisesti korjataan jo tärkeimmän arvokynnyksen ylittäneitä eli tukin mitat saavuttaneita puita sekä heikkolaatuisia puita, jotka eivät kehity laadukkaiksi tukkipuiksi. Hakkuussa jätetään kasvamaan erityisesti puut, jotka seuraavan hakkuukierron aikana ylittävät arvokynnyksen. Näin puustoon sitoutuneelle pääomalle saadaan korkea tuotto.

# Jatkuvan kasvatuksen hakkuut - Talous

## Puun laatu ja hinta voi poiketa totutusta

Puun laadulla on myös vaikutusta metsänomistajan puusta saamaan hintaan, vaikka varsinaista laatuhinnoittelua ei juuri käytetä. Jatkuvan kasvatuksen metsistä korjatun puun laadusta on erilaisia näkemyksiä. Yläharvennusten ja poimintahakkuiden on esitetty parantavan puuston laatua. Niissä jätettävien lisävaltapuiden oksat ovatkin yleensä ohuempia kuin hakattavien valtapuiden.
On myös ilmennyt, että puuston kasvattaminen eri-ikäisrakenteisena voi huonontaa puun laatua. Eri-ikäisrakenteisissa kuusikoissa taimien kasvu on tavallisesti hidasta, jolloin tyvitukin ydinsahatavaraan muodostuu laatua huonontavia oksatihentymiä. Lisäksi luston leveys ja puuaineen tiheys vaihtelevat enemmän kuin tasarakenteisessa puustossa. Männyn ylispuukasvatus antaa toisaalta mahdollisuuden kasvattaa hyvälaatuista, järeää tukkipuuta.
Tällä hetkellä poiminta- ja pienaukkohakkuin käsiteltävät metsät ovat useimmiten kehittyneet alun perin tasarakenteisina, joten niiden puuston laatu voi olla erilainen kuin jo alun perin eri-rakenteisena kasvatettujen metsien. Nykytiedon valossa voidaan olettaa, ettei männylle sopivilla kasvupaikoilla kasvatustapa juurikaan vaikuta puun laatuun.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toteutuneista puun hinnoista ei ole vielä koottuna tietoja samalla tavoin kuin tavanomaisista harvennus- ja päätehakkuista.

# Jatkuvan kasvatuksen hakkuut - Talous

## Energiapuun korjuuseen niukasti mahdollisuuksia

Jaksollisessa kasvatuksessa uudistushakkuualoilta voidaan korjata hakkuutähdettä ja kantoja energiapuuksi, mikä ei ole suositeltavaa jatkuvan kasvatuksen hakkuissa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa voidaan korjata runkopuuta energiaksi, jos käyttö ainespuuna ei ole kannattavaa tai mahdollista.

# Jatkuvan kasvatuksen hakkuut - Talous

## Korjuuvauriot

Korjuuvaurioiden määrään vaikuttavat eniten puunkorjuun suunnittelu ja toteutus sekä korjuun ajankohta ja olosuhteet. Korjuuvauriot heikentävät kasvatettavan puuston laatua ja lisäävät lahottajasienten leviämistä.
Poimintahakkuussa korjuuvaurioiden riskiä lisää se, että kookkaita puita poimitaan kasvamaan jätettävien pienempien puiden seasta. Vaurioituneista alemman latvuskerroksen puista ei kehity arvokkaita tukkipuita. Puista, jotka ovat läpimitaltaan 5–20 cm, vaurioituu havaintojen mukaan 10–20 % poimintahakkuun koneellisessa korjuussa .

Poiminta- ja pienaukkohakkuissa korjataan pääasiassa tukkipuukokoista puustoa. Puun hinnan voidaan arvioida olevan korkeampi kuin harvennushakkuussa mutta kuitenkin alempi kuin tavanomaisessa päätehakkuussa. Tämä arvio perustuu siihen, että korjuu erirakenteisessa metsässä on vaikeampaa kuin tasarakenteisessa, mutta toisaalta korjattavien runkojen järeys nostaa puun hintaa.

Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

Jatkuvan kasvatuksen hakkuut - Talous

Sekametsien kirjo on moninainen Sekametsän kasvatuksessa metsikköä kasvatetaan siten, että vähintään kahdelle eri puulajille turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Varsinaisessa sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus pohjapinta-alasta tai runkoluvusta on korkeintaan 75 prosenttia ja lievästi sekapuustoisessa 75-95 prosenttia. Sekametsä voi silloin koostua yhdestä pääpuulajista, jonka ehdoilla kasvatus pääasiassa tehdään, tai kasvatettavia puulajeja voidaan suosia yhtä paljon. Sekametsän kasvatuksessa turvataan myös pienemmän osuuden puulajien kasvumahdollisuudet pitkäaikaisesti. Kaikkien yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja raudus- sekä hieskoivun, kasvattaminen samassa metsikössä on mahdollista, mutta vaatii suunnittelua. Myös harvinaisempia puulajeja, kuten lehtikuusta tai tammea, voidaan sekametsissä kasvattaa, mutta tästä on vielä vähän tietoa ja kokemusta. Eri puulajien kasvurytmien ja kasvupaikkavaatimusten huomioon ottaminen vaatii usein tarkempaa suunnittelua ja metsänhoitotoimenpiteiden ja hakkuiden ajoitusta kuin yhden puulajin kasvatus. Sekametsän kasvatus edellyttää puulaji- ja maaperätuntemusta. Eri puulajien erilainen valontarve, varjostuksensietokyky ja kasvurytmi vaikuttavat niiden väliseen kilpailuun. Esimerkki puiden pituuskasvusta 1, 5 ja 10 vuotta istutuksesta tuoreella kankaalla Etelä-Suomessa: istutettu mänty, istutettu kuusi, luontaisesti syntynyt hieskoivu ja istutettu rauduskoivu. Kasvupaikka, puiden alkuperä sekä vuotuinen sään vaihtelu vaikuttavat pituuskasvuun huomattavasti. Kuva: © Juha Varhi. Tilatasolla sekametsäisyyttä ja puulajien kirjon lisäämistä voidaan toteuttaa kasvattamalla metsiköitä sekapuustoisina tai tavoitellen yhden puulajin metsiköitä, jotka laajemmalla alueella muodostavat sekametsämosaiikin. Tuhoriskien vähentämiseksi on kuitenkin syytä välttää laajoja yhden puulajin metsiköitä. Erityisesti kirjanpainajatuhojen välttämiseksi laajoja varttuneita kuusikoita tulisi välttää. Lisätietoa: Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa.Sekametsät mahdollistavat harvinaisempien puulajien kasvatuksen kokeiluaSekametsien kasvatuksessa voi kokeilla pienialaisesti myös vähemmän käytettyjen puulajien, kuten tammen, tervalepän ja lehtikuusen kasvatusta niille sopivilla kuvion osilla. Erottelemalla eri lajit pienkuvioihin voi varmistaa, että lajien välinen kilpailu ei tukahduta heikompaa lajia.Lue lisää muiden puulajien kasvupaikkavaatimuksista täältä: Puulajin ja uudistusmenetelmän valinta. Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla Metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennuksissa tehtävät valinnat ratkaisevat, miten metsikön puulajikirjo kehittyy pitkällä aikavälillä. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta metsät kehittyvät uudistamisen jälkeen luontaisesti sekametsiköiksi, jos puulajisuhteita ei ohjata taimikonhoidolla. Sekametsän tavoittelu on helpompaa jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa Tutkimustulosten mukaan sekametsän kasvatuksen mahdollisuudet ovat paremmat jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Mänty ja koivu valopuina uudistuvat kivennäismailla parhaiten pienaukoissa tai tarpeeksi harvoissa ylispuumetsiköissäRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s. Tyypillinen yksijaksoinen sekametsä Yksijaksoisen sekametsän muodostaa samassa puujaksossa kasvava, useasta puulajista koostuva puusto. Suomessa jakso koostuu useimmiten kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Koivu voi kasvupaikasta ja kohteen käsittelyhistoriasta riippuen tarkoittaa joko raudus- tai hieskoivua tai molempia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi näissä metsissä kannattaa tietoisesti vaalia myös vähälukuisampia ja taloudellisesti vähäarvoisempia lehtipuita kuten haapaa, leppää, raitaa, tuomea ja pihlajaa. Tyypillisessä yksijaksoisessa sekametsässä kasvaa kahta tai kolmea puulajia. Kuva: © Ari Kotiharju. Männyn ja kuusen muodostama sekametsä, jossa puulajit kasvavat samassa latvuskerroksessa. Kuva: © Markku Remes Tyypillinen kaksijaksoinen sekametsä Kaksijaksoisen sekametsän muodostavat eri puulajit kasvaessaan kahdessa erillisessä pituusjaksossa. Näitä puujaksoja kasvatetaan samanaikaisesti, mutta toimenpiteissä otetaan huomioon kummankin puujakson menestymisedellytykset. Ylempi jakso koostuu yleensä valopuista, joita ovat mänty ja useimmat lehtipuut. Alempi jakso muodostuu varjoa sietävästä kuusestaRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s. Tällainen metsä voi muodostua, kun kasvatettavan puujakson alle muodostuu luontainen kuusialikasvos tai viljelty kuusen taimikko. Suomessa jaksot koostuvat useimmiten koivu-kuusi- ja mänty-kuusisekoituksesta. Tyypillinen kaksijaksoinen varttunut koivu-kuusisekametsä, jossa kuusikko on syntynyt koivikon alle. Kuva: © Varpu Kuutti. Tyypillinen jatkuvan kasvatuksen sekametsä Sekapuustoisuuden ylläpito jatkuvan kasvatuksen metsissä on vaikeampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessaRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s.&nbsp;Huomioitavaa on, että kuuset voivat kehittyä hyvin koivujen tai mäntyjen alla, mutta mänty ja koivu eivät valopuina menesty kuusen aluspuustona. Harvahkoissa mänty- ja lehtipuumetsissä sekapuustoisuuden ylläpito on helpompaa. Sekapuustoisuutta ylläpidetään jatkuvassa kasvatuksessa erityisesti pienaukkojen avulla, jolloin lehtipuiden ja männyn uudistumis- ja kasvuedellytykset paranevat. Tutkimustieto sekametsärakenteen ylläpitämisestä jatkuvassa kasvatuksessa on vielä puutteellista.Huuskonen, S et al. 2020. What is the potential for replacing monocultures with mixed-species stands to enhance ecosystem services in boreal forests in Fennoscandia? Forest Ecology and Management 479. Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä Sekametsän kasvatuksen hyötyjä yleisesti: Sekapuustoisuus lisää metsä- ja vesiluonnon monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa. Sekapuustoisuus parantaa useiden riistalajien ja eri puulajeihin erikoistuneiden hyönteisten ja sienten elinolosuhteita.Sekapuustoisuus vahvistaa metsän elinvoimaisuutta ja vähentää tuhoaltiutta yhden puulajin metsiköihin verrattuna. Täten sen voi olettaa samalla turvaavan välillisesti myös puuston hiilensidontaa.Täsmämetsänhoidossa sekaviljelyn avulla pystytään optimoimaan kasvupaikan puuntuotoskyky, kun kullakin kuvion osalla kasvatetaan siinä parhaiten kasvavaa puulajia.Sekametsäkuviot voidaan nähdä vähemmän alttiina talouden ja ympäristön muutoksille niiden monipuolisemman lajikirjon vuoksiGriess, V.C ja Knoke, T. 2011. Growth performance, windthrow, and insects: Metaanalyses of parameters influencing performance of mixed species stands in boreal and northern temperate biomes. Canadian Journal of Forest Research, Volume 41, 1141–1159.. Markkinariski vähenee, kun samasta metsiköstä voidaan korjata monenlaista puutavaraa. Markkinariskiä vähentää myös vaihteleva, monipuolinen puulajivalikoima metsätilan eri metsikkökuvioilla.Sekapuustoiset kohteet voivat olla korjuuteknisesti haastavampia kuin yhdestä puulajista koostuvat kohteet. Sekapuustoisuus säilyy, kun hakkuussa jätetään monipuolisesti eri puulajeja. Kuva: © Pentti Väisänen.

Ensiharvennus on ensimmäinen kasvatushakkuu, ja se tuottaa myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta. Ensiharvennuksen tärkein tavoite on parantaa kasvatettavan puuston laatua ja turvata puuston järeytymistä.

Ensiharvennus on metsänhoidollinen toimenpide, joka vaikuttaa merkittävästi puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun. Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Kun tavoitteena on nopea järeän tukkipuun tuottaminen, on ensiharvennus lähes välttämätön.
Ensiharvennus tehdään yleensä, kun puuston valtapituus on 12–15. metriä Ajankohta riippuu pääpuulajista, runkojen koosta, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta. Ensiharvennuksissa puuston laatua pyritään parantamaan valitsemalla kasvatettavaksi elinvoimaisia ja hyvälaatuisia puita. Harvennuksessa huonolaatuisten ja -kuntoisten puuyksilöiden lisäksi korjataan laatuharvennuksena valtapuita siten, että puuston kasvatustiheys saadaan tavoitteen mukaiseksi.

Harvennus (myöhempi harvennus) on ensiharvennuksen jälkeen varttuneeseen kasvatusmetsikköön tehtävä harvennus, jolla voidaan edistää erilaisia metsänhoidollisia ja taloudellisia tavoitteita.

Keskeinen tavoite on saada puunmyyntituloja ja parantaa puustoon sitoutuneen pääoman tuottoa. Harvennukset tehdään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvien harvennusmallien mukaisesti. Harvennuksissa jätetään kasvamaan harvennustavasta riippumatta terveitä, latvukseltaan elinvoimaisia ja hyvälaatuisia puita harvennusmallien mukainen määrä.
Varttuneita kasvatusmetsiä ovat metsiköt, joissa puuston pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta rinnankorkeudella on yli 16 cm ja puuston rinnankorkeusikä on vähintään 25 vuotta. Metsikön ensiharvennus on jo yleensä tehty ja metsä on hyvässä kasvussa.

Merkittävimmät ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), otsoni (O3) sekä freonit. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla maan pinnalta lähtevän lämpösäteilyn siirtymistä avaruuteen.

Sekametsän perustaminen kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Sekametsässä kasvaa kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta. Sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 prosenttia.

Harvennushakkuilla ohjataan puuston kehittymistä haluttuun suuntaan poistamalla osa puustosta ja tekemällä tilaa kasvatettaville puille. Harvennuksia voidaan tehdä joustavasti monin eri tavoin metsänomistajan tavoitteista ja metsän ominaisuuksista riippuen.
Harvennuksella edistetään kasvatettavan puuston järeytymistä ja elinvoimaisuutta. Harvennusten avulla metsänomistaja voi myös saada puunmyyntituloja.

Uudistushakkuu on tasaikäisenä kasvatettavan metsikön viimeinen toimenpide, jossa valtaosa puustosta hakataan ja tilalle perustetaan uusi puusukupolvi. Uudistushakkuu voidaan tehdä uudistuskypsälle metsikölle, jonka jatkokasvattaminen ei ole metsänomistajalle enää perusteltua.
Uudistushakkuun toteutukseen on erilaisia vaihtoehtoja. Uudistushakkuussa poistetaan alalta lähes kaikki puusto, mutta samalla huolehditaan myös maiseman- ja luonnonhoidon toteutuksesta.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsien kirjo on moninainen

Sekametsän kasvatuksessa metsikköä kasvatetaan siten, että vähintään kahdelle eri puulajille turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Varsinaisessa sekametsässä metsikön pääpuulajin osuus pohjapinta-alasta tai runkoluvusta on korkeintaan 75 prosenttia ja lievästi sekapuustoisessa 75-95 prosenttia.
Sekametsä voi silloin koostua yhdestä pääpuulajista, jonka ehdoilla kasvatus pääasiassa tehdään, tai kasvatettavia puulajeja voidaan suosia yhtä paljon. Sekametsän kasvatuksessa turvataan myös pienemmän osuuden puulajien kasvumahdollisuudet pitkäaikaisesti.
Kaikkien yleisimpien puulajien, männyn, kuusen ja raudus- sekä hieskoivun, kasvattaminen samassa metsikössä on mahdollista, mutta vaatii suunnittelua. Myös harvinaisempia puulajeja, kuten lehtikuusta tai tammea, voidaan sekametsissä kasvattaa, mutta tästä on vielä vähän tietoa ja kokemusta.

Eri puulajien kasvurytmien ja kasvupaikkavaatimusten huomioon ottaminen vaatii usein tarkempaa suunnittelua ja metsänhoitotoimenpiteiden ja hakkuiden ajoitusta kuin yhden puulajin kasvatus. Sekametsän kasvatus edellyttää puulaji- ja maaperätuntemusta. Eri puulajien erilainen valontarve, varjostuksensietokyky ja kasvurytmi vaikuttavat niiden väliseen kilpailuun.

Tilatasolla sekametsäisyyttä ja puulajien kirjon lisäämistä voidaan toteuttaa kasvattamalla metsiköitä sekapuustoisina tai tavoitellen yhden puulajin metsiköitä, jotka laajemmalla alueella muodostavat sekametsämosaiikin. Tuhoriskien vähentämiseksi on kuitenkin syytä välttää laajoja yhden puulajin metsiköitä. Erityisesti kirjanpainajatuhojen välttämiseksi laajoja varttuneita kuusikoita tulisi välttää.
Lisätietoa:
- [Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/puulajijakauma-ja-lehtipuuosuus-metsatilan-hoidossa).

**Sekametsät mahdollistavat harvinaisempien puulajien kasvatuksen kokeilua**Sekametsien kasvatuksessa voi kokeilla pienialaisesti myös vähemmän käytettyjen puulajien, kuten tammen, tervalepän ja lehtikuusen kasvatusta niille sopivilla kuvion osilla. Erottelemalla eri lajit pienkuvioihin voi varmistaa, että lajien välinen kilpailu ei tukahduta heikompaa lajia.Lue lisää muiden puulajien kasvupaikkavaatimuksista täältä:
- [Puulajin ja uudistusmenetelmän valinta.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta)

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

Metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennuksissa tehtävät valinnat ratkaisevat, miten metsikön puulajikirjo kehittyy pitkällä aikavälillä. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta metsät kehittyvät uudistamisen jälkeen luontaisesti sekametsiköiksi, jos puulajisuhteita ei ohjata taimikonhoidolla.

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

##  [Sekapuustoisuuden ohjaaminen jaksollisessa kasvatuksessa. ](/fi/node/3245)

Table
| Metsikön kasvatusvaihe | Sekapuustoisuuden tavoittelussa oleellista |
| --- | --- |
| Uudistamisvaihe | •    Metsän uudistamistavan valinta: istutus, kylvö, luontainen uudistaminen tai sekaviljely•    Viljeltävien puulajien ja viljelytiheyden valinta•    Kohteelle sopivan maanmuokkauksen valinta. Tällä on merkittävä vaikutus luontaisten siemensyntyisten taimien syntymiseen ja tehdyn viljelyn onnistumiseen.    |
| Taimikkovaihe | •    Kasvatettavan puuston kokonaistiheyden ja tavoitellun puulajisuhteen valinta. Puulajien määrä ja osuus ennen taimikonhoitoa riippuu metsänuudistamisen toteutuksesta. Jos varhaisperkauksessa ja taimikonharvennuksessa ei varmisteta sekapuustoisuutta, tuloksena on puhdas yhden puulajin metsikkö koko kiertoajan ajan. |
| Nuoren- ja varttuneen metsän vaihe | •    Kasvatettavan puuston valinta ja eri puulajien ylläpito. Nuoren ja varttuneen metsän vaiheissa voidaan jatkaa puulajisuhteiden ohjaamista taimikkovaiheen luomien puitteiden pohjalta.•    Harvennushakkuissa voidaan suosia sekapuustoisuutta, jättämällä kasvatettaviksi puiksi suhteessa suurempi osuus sekapuustoa |

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuutta ohjataan metsänhoidolla ja hakkuilla

##  [Sekapuustoisuuden ohjaaminen jaksollisessa kasvatuksessa. ](/fi/node/3245)

**Sekametsän tavoittelu on helpompaa jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa**

Tutkimustulosten mukaan sekametsän kasvatuksen mahdollisuudet ovat paremmat jaksollisessa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Mänty ja koivu valopuina uudistuvat kivennäismailla parhaiten pienaukoissa tai tarpeeksi harvoissa ylispuumetsiköissä.

# Sekametsän kasvatus

## Tyypillinen yksijaksoinen sekametsä

Yksijaksoisen sekametsän muodostaa samassa puujaksossa kasvava, useasta puulajista koostuva puusto. Suomessa jakso koostuu useimmiten kuusi-koivu-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivu-mäntysekoituksesta. Koivu voi kasvupaikasta ja kohteen käsittelyhistoriasta riippuen tarkoittaa joko raudus- tai hieskoivua tai molempia.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi näissä metsissä kannattaa tietoisesti vaalia myös vähälukuisampia ja taloudellisesti vähäarvoisempia lehtipuita kuten haapaa, leppää, raitaa, tuomea ja pihlajaa.

# Sekametsän kasvatus

## Tyypillinen kaksijaksoinen sekametsä

Kaksijaksoisen sekametsän muodostavat eri puulajit kasvaessaan kahdessa erillisessä pituusjaksossa. Näitä puujaksoja kasvatetaan samanaikaisesti, mutta toimenpiteissä otetaan huomioon kummankin puujakson menestymisedellytykset. Ylempi jakso koostuu yleensä valopuista, joita ovat mänty ja useimmat lehtipuut. Alempi jakso muodostuu varjoa sietävästä kuusesta.
Tällainen metsä voi muodostua, kun kasvatettavan puujakson alle muodostuu luontainen kuusialikasvos tai viljelty kuusen taimikko. Suomessa jaksot koostuvat useimmiten koivu-kuusi- ja mänty-kuusisekoituksesta.

# Sekametsän kasvatus

## Tyypillinen jatkuvan kasvatuksen sekametsä

Sekapuustoisuuden ylläpito jatkuvan kasvatuksen metsissä on vaikeampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Huomioitavaa on, että kuuset voivat kehittyä hyvin koivujen tai mäntyjen alla, mutta mänty ja koivu eivät valopuina menesty kuusen aluspuustona. Harvahkoissa mänty- ja lehtipuumetsissä sekapuustoisuuden ylläpito on helpompaa.
Sekapuustoisuutta ylläpidetään jatkuvassa kasvatuksessa erityisesti pienaukkojen avulla, jolloin lehtipuiden ja männyn uudistumis- ja kasvuedellytykset paranevat. Tutkimustieto sekametsärakenteen ylläpitämisestä jatkuvassa kasvatuksessa on vielä puutteellista.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä

**Sekametsän kasvatuksen hyötyjä yleisesti:**

- Sekapuustoisuus lisää metsä- ja vesiluonnon monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa. Sekapuustoisuus parantaa useiden riistalajien ja eri puulajeihin erikoistuneiden hyönteisten ja sienten elinolosuhteita.
- Sekapuustoisuus vahvistaa metsän elinvoimaisuutta ja vähentää tuhoaltiutta yhden puulajin metsiköihin verrattuna. Täten sen voi olettaa samalla turvaavan välillisesti myös puuston hiilensidontaa.
- Täsmämetsänhoidossa sekaviljelyn avulla pystytään optimoimaan kasvupaikan puuntuotoskyky, kun kullakin kuvion osalla kasvatetaan siinä parhaiten kasvavaa puulajia.
- Sekametsäkuviot voidaan nähdä vähemmän alttiina talouden ja ympäristön muutoksille niiden monipuolisemman lajikirjon vuoksi. Markkinariski vähenee, kun samasta metsiköstä voidaan korjata monenlaista puutavaraa. Markkinariskiä vähentää myös vaihteleva, monipuolinen puulajivalikoima metsätilan eri metsikkökuvioilla.
- Sekapuustoiset kohteet voivat olla korjuuteknisesti haastavampia kuin yhdestä puulajista koostuvat kohteet.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsän kasvatuksen hyötyjä ja riskejä

### Sekapuustoisuuden hyötyjä ja riskejä erilaisissa sekametsissä.

##  [Sekapuustoisuuden edut ja haasteet](/fi/node/862)

Table
|   | Hyötyjä | Riskejä |
| --- | --- | --- |
| Kuusten kasvattaminen männikössä | • Tuottaa arvokasta puutavaraa.• Vähentää hirvituhoriskiä. | • Kuusen kasvatukseen liittyy tuotostappio- ja kuivuustuhoriski karummilla tai kuivuusherkillä kasvupaikoilla. |
| Mäntyjen kasvattaminen kuusikossa | • Mänty tuottaa kuusikon sekapuuna hyvälaatuista tukkia, jos puu kasvaa samassa latvuskerroksessa kuusen kanssa.• Luontainen mänty nousee viljelykuusien kanssa usein samaan latvuskerrokseen kasvupaikan ollessa korkeintaan keskimääräisen viljava tuore kangas. | • Hyväkasvuisissa kuusen taimikoissa erityisesti luontainen mänty voi jäädä kasvussa jälkeen. |
| Lehtipuiden kasvatus havupuumetsiköissä | • Tarjoavat elinympäristön ja ravintoa monille eliöille linnuista hyönteisiin. • Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta, mikä parantaa ravinteiden vapautumista karikkeesta.• Erityisesti lepät lisäävät typen määrää maaperässä.• Lisää valoisuutta metsämaahan, mikä parantaa aluskasvillisuuden, kuten mustikan, kasvuedellytyksiä.• Rauduskoivu tuottaa sekapuuna hyvälaatuista vanerikoivua.• Voi vähentää useiden metsätuhojen riskiä verrattuna puhtaaseen havupuumetsikköön, kun lehtipuiden osuus metsikössä on riittävän suuri. | • Lehtipuut kasvavat havupuita nopeammin taimikko vaiheessa ja tarvitsevat enemmän valoa. Niiden kasvun turvaaminen voi edellyttää lisätyötä.  • Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuiden viereen etukasvuisia lehtipuita, lehtipuiden latvukset piiskaavat havupuiden latvuksia aiheuttaen niihin vaurioita.• Haapavesakko voi toimia väli-isäntänä männynversoruosteelle ja siten lisätä myös mäntyihin kohdistuvaa tuhoa.• Taimikoiden hirvieläintuhoriski kasvaa. |
Sekapuustoisuuden etuja ja haasteita.

Suomen olosuhteissa sekametsien ei ole todettu juurikaan lisäävän puuntuotosta, mutta sekametsistä saatavat hyödyt tukevat muita tavoitteita . Sekametsien oletetaan muuttuvassa ilmastossa olevan tuhonkestävämpiä verrattuna yhden puulajin metsiköihin . Maltillisella sekapuustoisuudella ei ole suurta vaikutusta puuntuotokseen.
Metsänomistajan taloudellinen tulos riippuu sekametsässä kasvatettavista puulajeista, puutavaralajien hinnoista sekä sekametsäkasvatuksen mahdollisista lisäkustannuksista, kuten mahdollisesti lisääntyneistä uudistamis-, hoito- ja korjuukustannuksista. Sekapuuston osuuden lisääminen pienentää markkinariskiä, sillä uudistamispäätöstä tehtäessä ei tiedetä eri puulajien kysynnästä eikä puumarkkinoiden muusta kehityksestä kiertoajan kuluessa.
Puulajiyhdistelmät vaikuttavat eri tavoin sekametsän puuntuotokseen. Sekapuustoisuuden maltillisella lisäämisellä ei arvioida olevan suurta vaikutusta puuntuotokseen.Männyn ja kuusen sekakasvatus ei juuri vaikuta metsikön puuntuotokseen . Rauduskoivun ja havupuiden sekakasvatuksessa tutkimustuloksissa on enemmän eroja. Joidenkin tutkimustulosten mukaan kohtalaisella (20–30 %) koivuosuudella voidaan saavuttaa muutaman prosentin tuotoshyöty kiertoajan kokonaistuotoksesta yhden puulajin metsiin nähden. Myös kaksijaksoisissa rauduskoivu-kuusimetsissä puuntuotos voi olla korkeampi kuin puhtaissa kuusikoissa. Tulokset eroavat kasvupaikkojen viljavuuden ja maantieteellisen sijainnin mukaan.

Rauduskoivusekoituksen määrän noustessa yli 20 prosentin, kuusenkasvatuksen tulojen on havaittu vähenevän ja kustannusten nousevan. Koivun laatu paranee sekapuustona kasvatettuna johtuen pienemmästä oksikkuudestasekä vähäisemmistä hyönteisten aiheuttamista värivioista. Männikössä koivun sekapuustovaikutus puuntuotokseen on hyvin lievä.

Sekametsien kasvatuksella saatavat hyödyt tukevat muita tavoitteita enemmän kuin puutuotoksen kehittämistä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsien lisäämisen vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen

Sekapuustoisessa metsikössä puusto ja aluskasvillisuus kehittyvät lajistoltaan runsaammaksi ja monipuolisemmaksi kuin yhden puulajin metsiköissä. Erilaisten elinympäristöjen lisääntyessä myös lajimäärien on mahdollista kasvaa. Erityisesti lehtipuiden lajimäärän sekä vanhojen ja kuolleiden lehtipuiden lisääminen on monimuotoisuuden kannalta hyödyllistä, sillä useat uhanalaiset lajit tarvitsevat näitä. Lisäksi useiden eliöryhmien lajimäärät ovat lehti- tai sekametsissä suurempia kuin puhtaissa havupuumetsissä. Näin voidaan parantaa metsän linnuston ja hyönteisten sekä riista-, kasvi-, sieni- ja kääpälajiston elinmahdollisuuksia .
Lehtipuuosuutta lisäämällä voidaan myös kasvattaa monimuotoisuusarvoiltaan tärkeiden puiden kuten haavan, raidan ja eteläisimmässä Suomessa myös jalojen lehtipuiden osuutta. Metsikön monimuotoisuuden näkökulmasta jo muutamien vanhojen haapojen ja raitojen jättämisellä saadaan aikaan merkittäviä hyötyä . Mahdollistamalla myös nuorien haapojen ja raitojen kasvua turvataan elinympäristön jatkumo. Ne on suositeltavaa säästää jo taimikonharvennuksessa.
Sekapuustoisuudella varmistetaan monipuolisen lahopuuston syntymistä. Eri puulajeista muodostuva lahopuusto soveltuu monien lahopuusta riippuvaisten uhanalaisten lajien elinympäristöksi. Lahopuujatkumon turvaaminen ja uhanalaisten lajien elinolosuhteiden huomioiminen vaativat sekapuustoisissa metsissä vastaavaa huomioon ottamista kuin yhden puulajin metsissä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsien lisäämisen vaikutus vesiluontoon

Lehtipuuosuuden lisääminen vesistöjen ja erityisesti pienvesien läheisyydessä on hyödyllistä vesieliöstön ja vesielinympäristön monimuotoisuuden sekä vedenlaadun kannalta . Tämän vuoksi erityisesti rantametsissä ja vesistöjen suojavyöhykkeillä on perusteltua suosia lehtipuita.
Lehtipuuosuuden lisääminen vesistöjen valuma-alueella voi vähentää vesistöjen tummumista, mutta tutkimusta asiasta tarvitaan vielä lisää .
Lue lisää rantametsistä ja suojavyöhykkeistä täältä: [Suojavyöhykkeet ja rantametsät.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/suojavyohykkeet-ja-rantametsat)

Sekapuustoisuuden ja sekametsien lisäämisellä edistetään metsäluonnon monimuotoisuutta ja vesistöjen sekä pienvesien hyvää tilaa.

Sekametsät tarjoavat puhtaita havumetsiä suuremman sieni- ja marjavalikoiman, vaikkakin puhtaat havumetsät tuottavat suuremmat sienisadot. Sekapuustoisuuden ja erityisesti lehtipuuosuuden lisäämisen on koettu lisäävän maiseman arvoa.

Sekapuustoiset metsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet metsien virkistyskäytön lisäämiseen.

Vaikka sekapuustoisuus ei merkittävästi lisää puuntuotosta eikä metsikön hiilensidontaa, selvästi sekapuustoiset metsät ovat elinvoimaisempia ja tuhonkestävämpiä muuttuvassa ilmastossa. Lehtipuusekoitus kasvattaa albedoa eli maanpinnalle saapuvan auringonsäteilyn heijastuvuutta takaisin ilmakehään ja avaruuteen, mikä osaltaan hillitsee ilmastonmuutosta.

# Sekametsän kasvatus

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Sekapuustoisten metsien parempi elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys turvaavat puuntuotosta, mutta ne eivät suoranaisesti lisää sitä. Sekametsät voivat lisätä metsän maanpäällistä hiilivarastoa, mutta niiden vaikutuksesta hiilinieluihin ei ole suoraa tutkimusta Suomen oloissa. Tasainen hiilivarasto pitää hiilen poissa ilmakehästä. Kokonaisuudessaan puuston hiilinielun ja -varaston on mahdollista vahvistua sekapuustoisuuden ansiosta, jos se vähentää metsätuhoja.

# Sekametsän kasvatus

## Vaikutukset maaperän hiilen määrän kehitykseen

Tieto sekapuustoisuuden lisäämisen vaikutuksista maaperän hiilen määrään on puutteellista.
Sekametsissä syntyvän karikkeen määrä ja laatu eroavat yhden puulajin metsiköiden karikesyötteestä. Kuusikoissa lehtipuuosuuden lisääminen parantaa maan viljavuutta ja voi lisätä maan syvempiin osiin varastoituneen, pysyvämmän hiilen määrää. Erityisesti lepän lehtikarike on erittäin typpipitoista, mikä parantaa metsän ravinnetilaa. Lisäksi lehtipuiden karike alentaa maaperän happamuutta, minkä seurauksena ravinteet vapautuvat nopeammin kasvavan puuston käyttöön. Ravinnetilan paraneminen lisää puuston kasvua ja siten välillisesti myös hiilensidontaa.
Sekametsän maaperässä puuston ja moninaisen aluskasvillisuuden juuristo jakaantuu eri syvyyksille. Juuristokariketta syntyy yhtä paljon kuin lehtikariketta ja myös sen laatu on erilaista eri puulajeilla samoin kuin juurisienten sienirihmastoista syntyvä karike. Juurimassaa ja sen sisältämää hiiltä kertyy myös maan syvempiin osiin, joissa hiilen varasto kiertää pintamaata hitaammin.

# Sekametsän kasvatus

## Vaikutukset muihin kasvihuonekaasupäästöihin

Tieto sekapuustoisuuden lisäämisen vaikutuksista kivennäismaiden muiden kasvihuonekaasujen (CH4, N2O) muodostumiseen on puutteellista. Todennäköisesti vaikutukset ovat pieniä.

# Sekametsän kasvatus

## Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Sekapuustoisuuden lisääminen erityisesti[\[27\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-3264) havu-lehtipuumetsissä lisää niiden tuhonkestävyyttä verrattuna yhden puulajin metsiin. Tällöin tuho ei kohdistu kaikkiin puulajeihin, vaan osa metsikön puustosta voi välttyä siltä. Monet tuhonaiheuttajat esiintyvät vain tietyllä puulajilla ja puulajien alttius eri tuhoille vaihtelee, joten riski puuston sieni-, hyönteis-, ja myrskytuhoriskeille pienenee sekapuustoisuuden kasvaessa[\[2\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-947)[\[6\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-2227)[\[28\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-3263)[\[27\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-3264). Esimerkiksi myrskyissä vahingoittunut lehtipuusto ei aiheuta hyönteistuhoriskiä[\[29\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-1419) . Erityisesti puhtaat kuusikot ovat tuhoalttiita.
Sekapuustoiset metsät eivät ole täysin turvassa metsätuhoilta. Männyn juurikäävän aiheuttamaa tyvitervastautia ja mesisienen aiheuttamaa lahoa esiintyy lehti- ja havupuustossa. Männynversoruosteen aiheuttamat tuhot voivat yleistyä männyn taimikoissa, joissa esiintyy ruostesienen väli-isäntänä toimivaa haapavesakkoa. Havumetsissä havununnan toukat syövät sekä männyn että kuusen neulasia.
Lehtipuuosuuden kasvattamisen myötä taimikoiden nisäkästuhoriski kasvaa, koska lehtipuiden, erityisesti haavan, pihlajan ja koivun, lisääntyminen saattaa houkutella hirvieläimiä[\[2\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-947)[\[28\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-3263)[\[6\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/yleistietoa#reference-2227). Hirvet vioittavat yleensä suurempia taimia kuin kauriit ja peurat. Erityisesti lehtipuiden varjossa kasvaneiden mäntyjen latvakasvaimet kelpaavat hyvin hirvien ravinnoksi. Hirvituhoriskiä on mahdollista pienentää männyn ja kuusen sekaviljelyllä. Hirvi aiheuttaa tuhoja kuusen taimille melko harvoin. Hirvieläimistä kuusen taimien latvakasvaimia voivat tuhota kuitenkin metsäkauris sekä valkohäntäpeura.

# Sekametsän kasvatus

## Sekametsä ei poista juurikääpää kasvupaikalta

Juurikääpä pysyy sitkeästi kasvupaikalla niin kauan kuin siellä kasvaa isäntäpuulajia. Kuusenjuurikäävän vaivaamilla kasvupaikoilla kuusta kasvava sekametsä jatkaa juurikäävän tartuttamista uusiin kuusiin. Tällaisilla alueilla kuusen poistaminen ja muiden puulajien kasvatus on suositeltava vaihtoehto.
Männynjuurikäävän aiheuttamaa tyvitervastautia esiintyy sekä havu- että lehtipuustossa. Näillä kohteilla on suositeltavaa kasvattaa yksi lehtipuusukupolvi, sillä lehtipuussa oleva männynjuurikääpä ei enää tartuta uutta puusukupolvea.
Lisätietoa:[ Juurikääpätuhojen torjunta.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/juurikaapatuhojen-torjunta)

Sekapuustoisuuden suosiminen vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä.

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuudella tavoiteltavat hyödyt ohjaavat valintaa

**Sekametsät syntyvät luonnontaimia hyödyntämällä ja sekaviljelyn keinoin**

Sekametsän kasvatuksella tavoiteltavat hyödyt ja metsikön ominaisuudet määrittävät, millaista sekametsää kannattaa tavoitella. Tärkeimmät päätökset tehdään metsän uudistamis- ja taimikonhoitovaiheessa. Myös harvennuksissa vaikutetaan metsän puulajisuhteisiin.
Taloudellisesta näkökulmasta on perusteltua suosia hyvälaatuista mäntyä, kuusta ja rauduskoivua, joilla on edellytykset kehittyä tukkipuiksi. Luontoarvoja painottaessa suositaan sekapuuna monimuotoisuudelle tärkeitä puita kuten haapoja ja raitoja.

# Sekametsän kasvatus

## Sekapuustoisuudella tavoiteltavat hyödyt ohjaavat valintaa

### Päävaihtoehdot sekametsän perustamiseen metsänuudistamisessa.

##  [Päävaihtoehdot sekametsän perustamiseen metsänuudistamisessa ](/fi/node/3256)

Table
| Yhden puulajin viljely ja luonnontaimien hyödyntäminen  | •    laadukas maanmuokkaus auttaa viljelyn onnistumisessa ja edistää luontaista taimettumista•    joko valitun puulajin riittävän harva istutustiheys tai pienalojen istuttamatta jättäminen jättää tilaa luonnontaimille•    luontaista uudistamista hyödynnetään erityisesti niissä kohdin, joissa viljely on hankalaa tai jotka muutoin taimettuvat herkästi |
| Sekaviljely ja luonnontaimien hyödyntäminen | •    laadukas maanmuokkaus auttaa viljelyn onnistumisessa ja edistää luontaista taimettumista•    varmistetaan metsikön puulajisuhteita sekä eri puulajien sijoittumista uudistusalan sisällä•    istutetaan ja/tai kylvetään valittuja puulajeja samanaikaisesti. Sekaviljelyn voi tehdä tasaisena koko kuviolle tai kasvupaikan ominaisuuksien vaihtelun mukaan ryhmittäisenä, jolloin kuviolle muodostuu eri puulajien ryhmiä |
| Pelkkä luontainen uudistaminen | •    laadukas maanmuokkaus edistää luontaista taimettumista•    puulajit sekä taimien määrä määräytyy ympäröivän puuston ja niiden siemensatojen runsauksien mukaan |

**Haluttujen puulajien luontaista syntymistä voidaan edistää:**• varmistamalla, että näitä puulajeja on ympäröivissä reunametsissä tuottamassa siementä• ajoittamalla uudistamistoimet ennustettuihin hyviin siemenvuosiin • laadukkaalla maanmuokkauksella**Haluttujen puulajien luontaista syntymistä ja kehitystä heikentää:**• uudistusalan heinittyminen• vesovien hieskoivujen, haapojen tai leppien aiheuttama kilpailu• huonot siemenvuodet• riittämätön maanmuokkaus• siementen itämistä haittaavat kuivuusjaksot• hienojakoisilla mailla siemenet itäminen on heikkoa

# Sekametsän kasvatus

## Pohjois-Suomen erityispiirteiden huomioiminen sekametsien kasvatuksessa

Pohjois-Suomessa sekametsien kasvatusta rajoittavat kasvuolot, jotka ovat esimerkiksi jaloille lehtipuille liian karuja, sekä jalostetun taimiaineksen heikko saatavuus erityisesti rauduskoivun osalta. Pohjoisessa mahdollisia sekametsien kasvatusketjuja ovat mänty-kuusi sekä mänty-hieskoivu tai kuusi-hieskoivu.

Sekametsien tavoitteelliseen perustamiseen ja kasvatukseen on eri vaihtoehtoja. Oleellista on määrittää, mitä sekapuustoisuudella tavoitellaan.

# Sekametsän kasvatus

## Pohjois-Suomen erityispiirteiden huomioiminen sekametsien kasvatuksessa

##  [Männyn ja kuusen sekaviljelyn uudistamis- ja maanmuokkaustavat sekä puulajisuhteet koko Suomessa](/fi/node/3258)

Table
| Kasvupaikkatyyppi | Maalaji | Suositteluntaso | Kuusen ja männyn istutus | Kuusen istutus, männyn kylvö |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Tuore kangas | Hieno | Suositellaan | Kohoumaan 50 % kuusta ja 50 % mäntyä, tai enemmän kuusta. |   |
| Tuore kangas | Keskikarkea | Suositellaan | Kohoumaan 50 % kuusta ja 50 % mäntyä, tai enemmän kuusta. |   |
| Tuore kangas | Karkea | Suositellaan varauksin | Kohouma tai paljastettuun pintaan enintään 30 % kuusta, loput mäntyä. | Kohouma tai paljastettuun pintaan enintään 30 % kuusta, loput mäntyä. |
| Mustikka-tkg I | Mustikka-tkg I | Suositellaan | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. |
| Mustikka-tkg II | Mustikka-tkg II | Suositellaan | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %, lannoituksesta huolehdittava. | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %, lannoituksesta huolehdittava. |
| Puolukka-tkg I | Puolukka-tkg I | Suositellaan varauksin | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. | Kohoumaan tai paljastettuun pintaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. |
| Puolukka-tkg II | Puolukka-tkg II | Suositellaan varauksin | Kohoumaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %, lannoituksesta huolehdittava. | Kohoumaan tai paljastettuun pintaan mäntyä tai kuusta vähintään 25 %. |

# Sekametsän kasvatus

## Maanmuokkauksessa tähdätään taimikon täystiheyteen

Sekaviljelyä varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä.

# Sekametsän kasvatus

## Istutustiheys mänty-kuusi tai kuusi-mänty -sekaviljelyssä

Suositeltava viljelytiheys on yhteensä 1600-2000 tainta hehtaarilla. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 -1400 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.
Tarkennuksia
- Puulajien suhdetta voidaan muuttaa kasvupaikan mukaan, jolloin paremmin kasvupaikalle sopivaa puulajia käytetään uudistamisessa enemmän kuin toista. Esimerkiksi tuoreella kankaalla voidaan sekaviljelyssä istutus toteuttaa 50/50 -suhteessa.
- Männyn osuuden kasvaessa on perusteltua tavoitella suosituksen ylärajaa, sillä männyn laatu kärsii harvassa kasvatuksesta.
- Kuivemmilla kasvupaikoilla kannattaa kuusen osuutta laskea selvästi mäntyyn verrattuna.

Parhaimmista puulajisuhteista istutuksesta on vielä niukasti tutkimusta.

# Sekametsän kasvatus

## Istutuksen toteutus mänty-kuusi tai kuusi-mänty -sekaviljelyssä

Sekaistutus tapahtuu puulajien osalta samanaikaisesti. Taimipaakkujen tulee olla samankokoisia, jotta taimet voidaan istuttaa samalla istutusputkella samaan syvyyteen. Kohteelle on hyvä tehdä karkea katsaus. Kohde on hyvä kävellä nopeasti läpi, jotta selkeästi kuivat kohdat tunnistetaan.

# Sekametsän kasvatus

## Istutustyön toteutuksen vaihtoehdot:

1 \. vaihtoehto on jakaa taimet istutusvakkaan halutussa puulajisuhteessa, josta taimia istutetaan istuttajan käteen osuvassa järjestyksessä.
2 \. vaihtoehto on istuttaa puulajit muutaman aarin kokoisiin ryhmiin parhaiten sopiville kasvupaikoille, jolloin kuviolle syntyy puulajimosaiikkia.

# Sekametsän kasvatus

## Sekaviljely männyn kylvöllä ja kuusen istutuksella

Sekaviljelystä, jossa kuusi istutetaan ja mänty kylvetään samalle kasvupaikalle, ei ole tutkimusta. Tässä esitetyt suositukset perustuvat asiantuntijoiden arvioihin ja käytännön kokemuksiin sen soveltuvuudesta karkeilla kivennäismailla ja turvekankailla.
Istutuksen ja kylvön yhdistelmässä sekä istutus että kylvö pyritään tekemään samanaikaisesti. Menetelmä sopii karkeammille tuoreille kankaille.
Istutuksen ja kylvön toteutus:

• Istutetaan ensin kuusentaimia 900 – 1200 kpl hehtaarille mättäisiin. • Männyn siementä varataan noin 150 grammaa hehtaarille. • Siemenet kylvetään käsin jäljelle jääneisiin viljelypaikkoihin laikkuun tai mättään viereen, jos maanmuokkaus on tehty laikkumätästyksellä. Suoraan isoon mättääseen kylvettyjen siementen itäminen on heikkoa. Kääntömätästyksen mättäät eivät ole yhtä korkeita, jolloin kylvä voidaan tehdä mättäisiin.

# Sekametsän kasvatus

## Luontaisen uudistamisen hyödyntäminen mänty-kuusisekametsissä

Luontaista uudistamista voidaan hyödyntää etenkin silloin, kun kuvion maalaji vaihtelee karkeamman ja hienojakoisemman välillä ja lähistöllä on siemenpuiksi soveltuvia mäntyjä. Tällöin voidaan tehdä mikrokuviointia, eli istuttaa kuusta hienojakoisemmille osioille ja odottaa männyn tulevan luontaisesti kuvion karkeammille kohteille.

Mänty-kuusi tai kuusi-mänty -sekaviljely sopii kasvupaikoille, joilla kummatkin lajit voivat menestyä. Tällaisia kohteita ovat etenkin hienot ja keskikarkeat tuoreet kankaat. Karkealla tai kuivuudelle herkällä tuoreella kankaalla kuusi voi jäädä männystä jälkeen.
Sekaviljely mahdollistaa kasvupaikan puuntuotoskyvyn täyden hyödyntämisen, kun joka kohtaan saadaan siinä parhaiten viihtyvä puulaji. Tämä kuitenkin vaatii kasvupaikan ominaisuuksien tarkkaa tunnistamista. Apua kasvupaikan tunnistamiseen löytyy täältä: [Metsänhoidon perusteita](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-perusteita).

# Sekametsän kasvatus

## Yksijaksoisen kuusi-rauduskoivusekametsän perustaminen

Kuusen ja rauduskoivun kasvatus samassa jaksossa soveltuu lehtomaisille ja tuoreille kankaille, joiden maalaji on keskikarkeaa tai karkeaa. Pohjois-Suomessa rauduskoivua esiintyy vähemmän eikä se usein kasva tukkikokoiseksi asti.
Uudistamisessa kuusi istutetaan ja rauduskoivun pyritään saamaan paikalle luontaisesti. Tämä edellyttää, että siementäviä rauduskoivuja tulisi olla uudistettavan kuvion läheisyydessä.

Metsän edellytyksen kehittyä yksijaksoiseksi kuusi-rauduskoivusekametsäksi ovat parhaimmillaan silloin, kun jalostettu kuusi istutetaan heti maanmuokkauksen jälkeen. Tällöin kuusi saa riittävästi etumatkaa siemensyntyiseen rauduskoivuun verrattuna.
Jalostettua alkuperää olevan istutetun rauduskoivun alkukehitys on kuusta selvästi nopeampaa. Sen takia kuusen ja rauduskoivun sekaviljely johtaa kaksijaksoiseen metsikköön.

Sekametsän kasvatusta varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä.

# Sekametsän kasvatus

## Kuusen istutustiheys kuusi-koivusekametsään tähdättäessä

Kuusen istutustiheyden osalta käytetään suositusten alimpia istutustiheyksiä eli 1500 - 1800 kpl/ha. Kuusen istutustiheyttä pienentämällä turvataan lehtipuille riittävä kasvutila jo uudistamisvaiheessa. Jos kuusen taimikko istutetaan suureen tiheyteen, voi istutuskuusia joutua poistamaan taimikonhoitovaiheessa lehtipuiden tarvitseman kasvutilan lisäämiseksi. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tällöin tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.Istutuksen voi toteuttaa jättämällä aina joka neljäs viljelypaikka istuttamatta. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää kuvion vaihtelua, jolloin rauduskoivulle parhaimmat kasvupaikat jätetään istuttamatta.

# Sekametsän kasvatus

## Mänty-kuusi-koivusekametsän perustaminen

Kolmen puulajin sekametsää tavoitellessa mänty ja kuusi istutetaan kohteelle ja koivun oletetaan tulevan luontaisesti. Sopivia kohteita ovat viljavat tuoreet kankaat. Puut voidaan istuttaa seuraavassa suhteessa: kuusta 1000 kpl/ha ja mäntyä 500 kpl/ha. Sopivimmasta istutustiheydestä on vielä vähän kokemusta.

# Sekametsän kasvatus

## Kuusi-hieskoivusekametsän perustaminen

Kuusi-hieskoivusekametsän kasvattaminen voi olla vaihtoehtoinen kasvatusketju turvemailla tai Pohjois-Suomessa, joissa rauduskoivu ei muodosta hyvälaatuista tukkia. Uudistamistoimenpiteet ovat samat kuin kuusi-rauduskoivusekametsän uudistamisessa.

# Sekametsän kasvatus

## Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen

Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen voi olla vaihtoehto turvemailla, jonne hieskoivu uudistuu hyvin luontaisesti. Tällöin mäntyä istutetaan 1800 – 2000 tainta hehtaarille.

Kuusi-koivusekametsän perustamisessa on syytä huomioida kuusen, rauduskoivun ja hieskoivun erilainen kasvurytmi ja kehitys.

# Sekametsän kasvatus

## Kaksijaksoisen rauduskoivu-kuusisekametsän kasvattaminen

Kaksijaksoisen rauduskoivu-kuusisekametsän käsittelyn periaatteena on vallitsevan koivujakson harventaminen ja edelleen kasvattaminen ylispuustona kuusen päällä. Hieskoivu-kuusisekametsän käsittelyssä turvemailla voidaan toimia edellä kuvatulla tavalla.

Kaksijaksoinen rauduskoivu-kuusisekametsä syntyy tavallisesti tilanteesta, jossa luontaisesti syntyneet koivut ovat nopean alkukehityksensä vuoksi päässeet kasvamaan viljelyn tai luontaisesti syntyneen kuusijakson ohi. Kaksijaksoisuuteen on myös saatettu tarkoituksella pyrkiä esimerkiksi suosimalla taimikonhoidossa etukasvuisia rauduskoivuja tai istuttamalla uudistusalalle sekä kuusia että rauduskoivuja. Myös viljellyn rauduskoivikon alle kehittyy rehevillä mailla usein luontainen kuusialikasvos, joka varttuessaan tekee metsästä kaksijaksoisen.Puusto voidaan harventaa ensiharvennuksessa niin, että kasvamaan jätetään 200–300 laadultaan parasta rauduskoivua ja 800–1 000 kuusta hehtaarille. Loput koivut voidaan hakata kuusikon seuraavan harvennuksen yhteydessä noin 35–45-vuotiaina. Parhaat koivut voidaan jättää harvaksi ylispuustoksi varttumaan laadukkaiksi tukkipuiksi kuusikon uudistushakkuuseen saakka.

# Sekametsän kasvatus

## Koivuylispuiden harvennus kuusten päältä

Kaksijaksoisen koivu-kuusisekametsikön kasvatus edellyttää ajoissa tehtyjä harvennuksia. Kuusten latvukset piiskaantuvat pilalle, jos ne yltävät koivujen latvuksiin. Koivujen harventaminen edellyttää suurta huolellisuutta, jotta kuusialikasvos säilyisi ehjänä. Koivikon liian voimakas harvennus levittää koivujen latvuksia, jolloin niiden seuraava hakkuu aiheuttaa kuusille enemmän vaurioita.Rauduskoivut ovat alikasvoskuusille kovempia kilpailijoita kuin hieskoivut. Rauduskoivun latvukset ovat myös yleensä hieskoivun latvuksia vankempia. Hieskoivun kasvatus ja korjuu ylempänä jaksona ovat näistä syistä helpompaa. Toisaalta rauduskoivuja voidaan kasvattaa kuusten päällä pitempään ja samalla arvokkaiksi tukkipuiksi. Osa koivuylispuista on suositeltavaa säästää luonnon- ja maisemanhoidollisista syistä säästöpuiksi.

# Sekametsän kasvatus

## Kaksijaksoisen mänty-kuusisekametsän kasvattaminen

Mäntyvaltaiseen metsikköön voi muodostua luontainen kuusialikasvos, jonka hyödyntäminen kuuselle soveltuvilla kasvupaikoilla voi olla taloudellisesti perusteltua. Alikasvoskuusten suotuisa kehitys edellyttää kuitenkin männikön normaalia voimakkaampaa harvennusta, mikä vähentää männikön puuntuotosta. Kuusialikasvosta kasvattamalla voidaan välttyä erillisiltä uudistamiskuluilta.

# Sekametsän kasvatus

## Kuusialikasvoksen kasvatusta punnittava

Päätös kuusialikasvoksen käsittelystä ja säästämisestä tulee tavallisesti vastaan männikön ensiharvennusvaiheessa. Kuusialikasvos vaikeuttaa harvennuksen tekemistä ja heikentää siten korjuujälkeä, mutta toisaalta alikasvoksen säästäminen voi mahdollistaa kuusen jatkokasvattamisen. Uudistamisen kannalta alikasvoksen sopivin syntyajankohta on mahdollinen väljennyshakkuuvaihe. Ensiharvennusvaiheessa olevan männikön kuusialikasvoksen hyödyntäminen uudistamisessa tai kaksijaksoisessa kasvatuksessa on puunkorjuun kannalta hankalaa.Kuusialikasvoksen tulee olla elpymiskykyistä, tervettä ja tasaisesti jakautunutta, jotta sitä voidaan kasvattaa. Kuusialikasvoksen tulee täyttää metsälain vaatimukset. Kasvupaikan on suositeltavaa olla vähintään tuoretta kangasta. Kasvatuskelpoisuutta arvioitaessa on tiedostettava, että suuri osa kuusialikasvoksesta tuhoutuu ylispuiden hakkuussa.

# Sekametsän kasvatus

## Kuusialikasvoksen kasvatusta punnittava

##  [Metsälainmukaiset kasvatuskelpoisen taimikoiden vähimmäismäärien määritelmät](/fi/node/3261)

Turvemailla kuusialikasvoksia syntyy luontaisesti mustikkaturvekangas II-tyypin männiköihin. Koska kasvupaikka on kuuselle riittävän viljava, on alikasvos mahdollista hyödyntää uudistamisessa.

# Sekametsän kasvatus

## Kaksijaksoisen hieskoivu-kuusisekametsän kasvattaminen

Kaksijaksoiset hieskoivu-kuusisekametsiköt ovat yleisiä erityisesti ojitetuilla turvemailla. Kuusialikasvos syntyy myös, jos hieskoivikko uudistetaan kuusikoksi istuttamalla kuusi suoraan koivuylipuuston alle. Kuusialikasvos soveltuu hyvin kasvatettavaksi hieskoivikon alla viljavilla turvemailla. Kangasmailla kaksijaksoinen hieskoivu-kuusisekametsikkö on tyypillisesti muodostunut taimikonhoidon laiminlyönnin seurauksena.
Puuston käsittely riippuu kasvupaikan lisäksi kuusialikasvoksen pituudesta ja kunnosta:
- Kivennäis- ja turvemailla elinvoimainen kuusentaimikko vapautetaan yhdellä kertaa ylispuuhakkuulla, kun hieskoivut ovat saavuttaneet kuitupuun mitat. Etelä- Suomen rehevillä kasvupaikoilla voidaan parhaat koivutukkipuut jättää kasvamaan seuraavaan harvennukseen asti.
- Turvemailla kuusen taimet voivat olla hieskoivun ensiharvennusvaiheessa pieniä tai syntyä vasta sen jälkeen. Tällöin kuuset vapautetaan hieskoivujen alta noin 15 vuoden kuluttua hieskoivikon ensiharvennuksesta. Mikäli koivikko on hyvälaatuista, voidaan viljavilla kasvupaikoilla kuusten päällä vielä kasvattaa 300–400 parasta hieskoivua hehtaarilla. Koivut poistetaan kuitenkin ennen kuin ne alkavat ränsistyä tai kuusten latvukset alkavat kärsiä ylispuustosta.
- Kaikkia koivuja ei ole suositeltavaa poistaa vaan jättää osa pysyväksi säästöpuustoksi.

Kaksijaksoiset sekametsät ovat yleensä sekapuustoisia vain osan kiertoajasta. Yleisimmät näistä ovat rauduskoivu-kuusisekametsä, mänty-kuusisekametsä ja hieskoivu-kuusisekametsä.

Sekametsien jatkuvassa kasvatuksessa on tärkeää huomioida metsän valo-olosuhteet ja toteuttaa hakkuut siten, että myös lehtipuut saavat mahdollisuuden uudistua. Lehtipuut tarvitsevat paljon valoa, jolloin tiheämmässä metsässä voidaan tehdä pienaukkoja. Pienaukot voivat vaatia taimikonhoitoa, jos niille syntyy tiheikköjä.
Kaksijaksoisessa koivu-kuusisekametsässä on mahdollisuus siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Ensimmäisessä harvennuksessa keskitytään suurimpien koivujen poistoon, jotta havupuille saadaan tilaa kehittyä. Seuraavissa yläharvennuksissa poistetaan myös havupuita varmistaen, ettei lehtipuuosuus laske alle tavoitellun kolmanneksen.
Tavoiteltava lehtipuuosuus on noin kolmannes puuston pohjapinta-alasta. Viljavilla kasvupaikoilla kehittynyt koivikko antaa hyvän lähtökohdan lehtipuusekoituksen säilyttämiselle. Hakkuissa on syytä poistaa juurikääpäiset kuuset ja männyt sekä niiden naapuripuut, jotta lehtipuusto voi uudistua luontaisesti. Siementämiskelpoiset koivut kannattaa säästää hakkuissa ja rajoittaa niitä reunametsään.

Tutkimustietoa sekametsien jatkuvasta kasvatuksesta ei vielä ole. Tässä esitetyt ohjeet perustuvat asiantuntijoiden kokemuksiin.

Sekametsän kasvatuksessa metsikössä kasvatetaan kahta tai useampaa puulajia. Puusto voi koostua pelkästään havu- tai lehtipuustosta tai niiden sekoituksesta.

Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet.

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt.

Sekametsän kasvatus

Ennakointi hyödyllistä Uudistamista on syytä ennakoida jo hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta, koska valittu uudistamistapa vaikuttaa päätehakkuun toteutukseen. Uudistamisketjua valittaessa on syytä ottaa huomioon koko kasvatusketju. Metsänhoitosuositusten mukaiset menetelmät ovat yleensä myös kannattavuudeltaan parhaita. Uuden metsän perustaminen istuttamalla on kallista, mutta istuttaen saadaan nopeasti kasvuun uusi puusto. Kuva: © Sami Karppinen.  Menetelmä kasvupaikan mukaan Karuilla kohteilla puuston kehitys on hidasta. Koska hakkuista saatavat tulot ajoittuvat kauaksi uudistamishetkestä, kalliiden menetelmien, kuten istutuksen, käyttö ei ole kannattavaa. Tavallisesti karut kasvupaikat uudistuvat luontaisesti hyvin. Metsänviljely on osoittautunut varmaksi metsänuudistamistavaksi, joka tuottaa nopeasti uuden puuston. Viljavilla kohteilla viljely lisää puun tuotosta ja lyhentää uudistamisvaiheen kestoa niin paljon, että suurempi investointi on perusteltua. Viljelyssä kannattaa käyttää jalostettua siementä, kun sitä on saatavilla. Esimerkiksi jalostetulla siemenellä perustettu kylvömännikkö tuottaa nopeamman kasvunsa ja paremman laatunsa ansiosta kolmen prosentin korkokannalla tarkasteltuna yli 25 prosenttia korkeamman nettotulojen nykyarvon kuin luonnonsiemenellä perustettu kylvömännikkö. Halpa mutta sopimaton menetelmä lisää kustannuksia. Esimerkiksi rehevämmillä kohteilla äestys aiheuttaa kokonaisuudessaan mätästystä suuremmat kustannukset, koska se lisää merkittävästi taimikonhoitotarvetta. Menetelmän sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös siihen liittyvät epäonnistumisriskit kyseisellä kasvupaikalla. Metsänuudistamisen kannattavuutta varmistavia keinoja Valitse kohteelle parhaiten sopiva metsänuudistamismenetelmä metsänhoidon suositusten mukaisesti. Hyödynnä olemassa oleva alikasvos, kun se on hyvälaatuista ja sitä on riittävästi. Pyri uudistamaan heti päätehakkuun jälkeen, jotta uusi kasvuisa metsä syntyy nopeasti eikä pintakasvillisuus ehdi vallata alaa. Seuraa uuden taimikon kehitystä ja huolehdi taimikon varhaishoidosta. Kuivahkon kankaan eri uudistamistapojen kannattavuus, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.) Kuivahkon kankaan männikkö suositellaan uudistettavaksi kylväen tai luontaisesti, jolloin taimikko muodostuu tiheäksi ja mäntyjen oksat jäävät ohuiksi. Istutustaimikko jää yleensä heikkolaatuisemmaksi ja harvemmaksi luontaisesta taimitäydennyksestä huolimatta. Alla olevassa esimerkkilaskelmassa ei ole otettu huomioon puustojen välisiä laatueroja. Luontaisessa uudistamisessa siemenpuut jäävät kasvamaan muutamaksi vuodeksi uudistusalalle. Siemenpuihin sitoutuu pääomaa, mutta toisaalta ne tuottavat myös arvokasta tukkipuuta. Esimerkkilaskelmassa on oletettu, että tuuli kaataa 20 % siemenpuista ja että ne jäävät korjaamatta. Kasvatusketjun tuottama nettotulojen nykyarvo on laskettu toistamalla toimenpideketjua, joka alkaa uudistusalan raivauksesta ja päättyy siemenpuuhakkuuna tehtävään päätehakkuuseen.
Esimerkissä tarkastellaan kuivahkon kankaan männikköä Saarijärvellä, jonka metsänomistaja on päättänyt uudistaa. Pystypuuston arvo on 13 000 euroa/ha, joka saadaan välittömänä puunmyyntitulona, jos alue avohakataan. Siemenpuuhakkuussa välittömät puunmyyntitulot jäävät avohakkuuta pienemmiksi. Jätettävien siemenpuiden arvoksi on arvioitu 1 380 euroa/ha, joten tuloksi jää 11 620 euroa/ha. Päätöshetkellä arvioidaan kaikki päätöksen jälkeen syntyvät tulot ja menot, myös päätehakkuusta saatavat tulot, ja etsitään ratkaisu, joka tuottaa mahdollisimman korkean nettotulojen nykyarvon. Välittömät puunmyyntitulot ovat luontaisessa uudistamisessa pienemmät ja siksi metsänviljelystä muodostuu kannattavampi vaihtoehto vaikkakin siemenpuuhakkuu tuottaa korkeamman paljaan maan arvon kolmen ja neljän prosentin tuottovaatimuksella.

# Metsänuudistamistavan valinta - Talous 

## Ennakointi hyödyllistä

Uudistamista on syytä ennakoida jo hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta, koska valittu uudistamistapa vaikuttaa päätehakkuun toteutukseen. Uudistamisketjua valittaessa on syytä ottaa huomioon koko kasvatusketju. Metsänhoitosuositusten mukaiset menetelmät ovat yleensä myös kannattavuudeltaan parhaita.

# Metsänuudistamistavan valinta - Talous 

## Menetelmä kasvupaikan mukaan

Karuilla kohteilla puuston kehitys on hidasta. Koska hakkuista saatavat tulot ajoittuvat kauaksi uudistamishetkestä, kalliiden menetelmien, kuten istutuksen, käyttö ei ole kannattavaa. Tavallisesti karut kasvupaikat uudistuvat luontaisesti hyvin.
Metsänviljely on osoittautunut varmaksi metsänuudistamistavaksi, joka tuottaa nopeasti uuden puuston. Viljavilla kohteilla viljely lisää puun tuotosta ja lyhentää uudistamisvaiheen kestoa niin paljon, että suurempi investointi on perusteltua. Viljelyssä kannattaa käyttää jalostettua siementä, kun sitä on saatavilla. Esimerkiksi jalostetulla siemenellä perustettu kylvömännikkö tuottaa nopeamman kasvunsa ja paremman laatunsa ansiosta kolmen prosentin korkokannalla tarkasteltuna yli 25 prosenttia korkeamman nettotulojen nykyarvon kuin luonnonsiemenellä perustettu kylvömännikkö.
Halpa mutta sopimaton menetelmä lisää kustannuksia. Esimerkiksi rehevämmillä kohteilla äestys aiheuttaa kokonaisuudessaan mätästystä suuremmat kustannukset, koska se lisää merkittävästi taimikonhoitotarvetta. Menetelmän sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös siihen liittyvät epäonnistumisriskit kyseisellä kasvupaikalla.

# Metsänuudistamistavan valinta - Talous 

## Metsänuudistamisen kannattavuutta varmistavia keinoja

- Valitse kohteelle parhaiten sopiva metsänuudistamismenetelmä metsänhoidon suositusten mukaisesti.
- Hyödynnä olemassa oleva alikasvos, kun se on hyvälaatuista ja sitä on riittävästi.
- Pyri uudistamaan heti päätehakkuun jälkeen, jotta uusi kasvuisa metsä syntyy nopeasti eikä pintakasvillisuus ehdi vallata alaa.
- Seuraa uuden taimikon kehitystä ja huolehdi taimikon varhaishoidosta.

# Metsänuudistamistavan valinta - Talous 

## Kuivahkon kankaan eri uudistamistapojen kannattavuus, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.)

Kuivahkon kankaan männikkö suositellaan uudistettavaksi kylväen tai luontaisesti, jolloin taimikko muodostuu tiheäksi ja mäntyjen oksat jäävät ohuiksi. Istutustaimikko jää yleensä heikkolaatuisemmaksi ja harvemmaksi luontaisesta taimitäydennyksestä huolimatta. Alla olevassa esimerkkilaskelmassa ei ole otettu huomioon puustojen välisiä laatueroja.
Luontaisessa uudistamisessa siemenpuut jäävät kasvamaan muutamaksi vuodeksi uudistusalalle. Siemenpuihin sitoutuu pääomaa, mutta toisaalta ne tuottavat myös arvokasta tukkipuuta. Esimerkkilaskelmassa on oletettu, että tuuli kaataa 20 % siemenpuista ja että ne jäävät korjaamatta. Kasvatusketjun tuottama nettotulojen nykyarvo on laskettu toistamalla toimenpideketjua, joka alkaa uudistusalan raivauksesta ja päättyy siemenpuuhakkuuna tehtävään päätehakkuuseen. Esimerkissä tarkastellaan kuivahkon kankaan männikköä Saarijärvellä, jonka metsänomistaja on päättänyt uudistaa. Pystypuuston arvo on 13 000 euroa/ha, joka saadaan välittömänä puunmyyntitulona, jos alue avohakataan. Siemenpuuhakkuussa välittömät puunmyyntitulot jäävät avohakkuuta pienemmiksi. Jätettävien siemenpuiden arvoksi on arvioitu 1 380 euroa/ha, joten tuloksi jää 11 620 euroa/ha.
Päätöshetkellä arvioidaan kaikki päätöksen jälkeen syntyvät tulot ja menot, myös päätehakkuusta saatavat tulot, ja etsitään ratkaisu, joka tuottaa mahdollisimman korkean nettotulojen nykyarvon. Välittömät puunmyyntitulot ovat luontaisessa uudistamisessa pienemmät ja siksi metsänviljelystä muodostuu kannattavampi vaihtoehto vaikkakin siemenpuuhakkuu tuottaa korkeamman paljaan maan arvon kolmen ja neljän prosentin tuottovaatimuksella.

# Metsänuudistamistavan valinta - Talous 

## Kuivahkon kankaan eri uudistamistapojen kannattavuus, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.)

### Esimerkki Saarijärveltä

##  [Uudistamistapojen kannattavuusvertailu taulukkona](/fi/node/1446)

Table
| Laskentakorko |   | 2 % | 2 % | 2 % | 3 % | 3 % | 3 % | 4 % | 4 % | 4 % |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
|   |   | Istutus | Kylvö | Luont. | Istutus | Kylvö | Luont. | Istutus | Kylvö | Luont. |
| Paljaan maan arvo, €/ha |   | 1998 | 2168 | 1573 | 204 | 449 | 714 | -645 | -320 | 381 |
| Välitön puunmyyntitulo |   | 13000 | 13000 | 11620 | 13000 | 13000 | 11620 | 13000 | 13000 | 11620 |
| Summa |   | 14998 | 15168 | 13193 | 13204 | 13449 | 12334 | 12355 | 12680 | 12001 |
| Kiertoaika, vuotta |   | 78 | 94 | 115 | 73 | 84 | 100 | 68 | 79 | 95 |
| Toimenpide | Vuosi | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta | Kassavirta |
| Hallintokulut, €/ha |   | -11/v |   |   | -11/v |   |   | -11/v |   |   |
| Uudistustyöt, €/ha |  | -1112 | -567 | -369 | -1112 | -567 | -369 | -1112 | -567 | -369 |
| Varhaisperkaus, €/ha | 4 | -319 |   |   | -319 |   |   | -319 |   |   |
|   | 5 |   | -319 | -319 |   | -319 | -319 |   | -319 | -319 |
| Ylispuiden poisto | 5 |   |   | 1379 |   |   | 1379 |   |   | 1379 |
| Taimikonharvennus, €/ha | 14 | -465 |   |   | -465 |   |   | -465 |   |   |
|   | 15 |   | -465 |   |   | -465 |   |   | -465 |   |
|   | 20 |   |   | -465 |   |   | -465 |   |   | -465 |
| Ensiharvennus, €/ha | 33 | 555 |   |   | 555 |   |   | 555 |   |   |
|   | 39 |   | 785 |   |   | 785 |   |   | 785 |   |
|   | 50 |   |   | 745 |   |   | 745 |   |   | 745 |
| Toinen harvennus, €/ha | 48 | 2445 |   |   | 2445 |   |   | 2445 |   |   |
|   | 54 |   | 2470 |   |   | 2470 |   |   | 2470 |   |
|   | 80 |   |   | 3040 |   |   | 3040 |   |   | 3040 |
| Kolmas harvennus, €/ha | 69 |   | 2830 |   |   | 2830 |   |   | 2830 |   |
| Päätehakkuu, €/ha | kiertoaikana | 14345 | 12790 | 9225 | 12680 | 10700 | 6520 | 10850 | 8575 | 5440 |

Metsänuudistaminen on yleensä koko kiertoajan kallein investointi jaksollisessa kasvatuksessa. Sillä on myös pitkäaikaiset vaikutukset puuston koko kiertoajan kehitykseen ja metsästä saataviin tuloihin. Uudistamisella pyritään saamaan aikaan taimikko, josta kehittyy hyvälaatuinen, kasvupaikan kasvuedellytykset hyödyntävä puusto. Uudistamisen jälkeen ensimmäiset tulot saadaan vasta 25–50 vuoden kuluttua.

Metsänviljelyyn tähtäävä uudistushakkuu

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Metsänuudistaminen on yleensä koko kiertoajan kallein investointi jaksollisessa kasvatuksessa. Sillä on myös pitkäaikaiset vaikutukset puuston koko kiertoajan kehitykseen ja metsästä saataviin tuloihin. Uudistamisella pyritään saamaan aikaan taimikko, josta kehittyy hyvälaatuinen, kasvupaikan kasvuedellytykset hyödyntävä puusto. Uudistamisen jälkeen ensimmäiset tulot saadaan vasta 25–50 vuoden kuluttua. 

Metsänuudistamistavan valinta - Talous 

Sijainti Valitse parhaiten tarvettasi vastaava alue. Alueet perustuvat metsälaissa määriteltyyn aluejakoon, jossa Suomi jaetaan kolmeen alueeseen, eteläiseen, keskiseen ja pohjoiseen Suomeen. Voit tarkistaa alueiden rajat alla olevasta kartasta tai tekstinä linkistä Metsäkeskuksen metsälain aluejaon tekstikuvauksesta.. Huom! Aluejako on muuttunut verrattuna aikaisemmin käytössä olleisiin harvennusmalleihin. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet entisen Väli-Suomen eli nykyisen Keskisen Suomen alueella. Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmalleissa käytetään sijainnin aluejakona metsälain mukaista aluejakoa. Pääpuulaji Pääpuulajilla tarkoitetaan puulajia, jonka hyväksi hakkuut ja metsänhoitotyöt tehdään. Harvennusmallit on tehty neljälle eri pääpuulajille, joista rauduskoivun mallit ovat vain kivennäismaille ja hieskoivun mallit vain turvemaille. Yksijaksoisissa sekametsiköissä pääpuulaji tarkoittaa puulajia, jonka osuus metsikön puuntuotoksesta ja pohjapinta-alasta tai runkoluvusta on suurin. Sekapuuston harvennusmallit on tehty kolmelle sekapuustolle, kuusi-lehtisekapuusto, mänty-lehtisekapuusto ja kuusi-mäntysekapuusto. Kasvupaikkaluokka Metsänhoidon suosituksissa harvennusmallit on laadittu kasvupaikkaluokittain. Harvennusmallit löytyvät neljälle ravinteisuusluokalle. Kaikkia malleja ei ole laadittu jokaiselle kasvupaikkaluokalle, vaan ainoastaan suositusten mukaisille puulaji-kasvupaikkaluokkayhdistelmille. Esimerkiksi kuusen harvennusmallit löytyvät vain lehtomaiselle tai tuoreelle kankaalle tai vastaaville turvekankaille. Maalaji Mallit on jaettu maalajin mukaan kahteen eri luokkaan, kivennäismaihin ja turvemaihin. Maalajin valinta rajaa valittavissa olevia pääpuulajeja sekä kasvupaikkatyyppejä. Kaikkia harvennusmallityyppejä ei ole saatavilla turvemaille tai vaihtoehtoisesti kivennäismaille. Puulajeista hieskoivun mallit ovat saatavilla vain turvemaille ja rauduskoivun mallit ovat saatavilla vain kivennäismaille. Lisäksi sekapuustomallit ovat saatavilla vain kivennäismaille. Korko Harvennusmalleissa käytetty korko kuvaa metsänomistajan pääoman tuottovaatimusta. Korkeammalla korkotasolla metsältä tavoitellaan korkeampaa tuottoa. Yleistäen korkeamman koron käyttäminen tarkoittaa, että metsää harvennetaan voimakkaammin ja uudistetaan aikaisemmin kuin matalammalla korkokannalla. Toisaalta mitä pienempää korkoa käytetään, sitä korkeammalla harvennusrajat sijaitsevat ja sitä suurempaa puuston määrää kannattaa metsässä pitää. Pohjoisessa Suomessa on huomioitava, että hitaamman metsän kasvun vuoksi voi tulla varsinkin matalamman koron malleja käytettäessä tilanteita, joissa metsä ei koskaan tavoita tiheydeltään harvennusmallin leimausrajaa. Näin ollen metsikön kiertoajan aikana ei toteutettaisi ollenkaan harvennuksia. Joissain tapauksissa 1,5 % tai 5 % malleissa mallin alkuperäisiä arvoja on korvattu 3 % mallin arvoilla. Tällä on varmistettu, että eri tuottovaatimusten mallien käyrät eivät risteä keskenään ja tuota näin keskenään epäloogisia arvoja. Tämä ei kuitenkaan vaikuta itse mallin käyttöön. Tällaiset mallit, jossa arvoja on korvattu, tunnistaa siitä, että esimerkiksi 1,5 % harvennusmallikäyrän alkupäässä mallin arvot ja käyrän muoto vastaa 3 % mallia. Metsänhoidon suosituksien perusmallien korko on 3 %. Jos et tiedä mitä korkoa haluat käyttää, voit käyttää tuolloin perusmallien 3 % korkoa. Lue lisää metsänhoidon suosituksien perusmallista täältä.

# Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

# Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

## Sijainti

Valitse parhaiten tarvettasi vastaava alue. Alueet perustuvat metsälaissa määriteltyyn aluejakoon, jossa Suomi jaetaan kolmeen alueeseen, eteläiseen, keskiseen ja pohjoiseen Suomeen. Voit tarkistaa alueiden rajat alla olevasta kartasta tai tekstinä [linkistä](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/vaihtoehtoinen-teksti-metsalain-aluejako.pdf) Metsäkeskuksen metsälain aluejaon tekstikuvauksesta.. Huom! Aluejako on muuttunut verrattuna aikaisemmin käytössä olleisiin harvennusmalleihin. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet entisen Väli-Suomen eli nykyisen Keskisen Suomen alueella.

# Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

## Pääpuulaji

Pääpuulajilla tarkoitetaan puulajia, jonka hyväksi hakkuut ja metsänhoitotyöt tehdään. Harvennusmallit on tehty neljälle eri pääpuulajille, joista rauduskoivun mallit ovat vain kivennäismaille ja hieskoivun mallit vain turvemaille.
Yksijaksoisissa sekametsiköissä pääpuulaji tarkoittaa puulajia, jonka osuus metsikön puuntuotoksesta ja pohjapinta-alasta tai runkoluvusta on suurin. Sekapuuston harvennusmallit on tehty kolmelle sekapuustolle, kuusi-lehtisekapuusto, mänty-lehtisekapuusto ja kuusi-mäntysekapuusto.

# Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

## Kasvupaikkaluokka

Metsänhoidon suosituksissa harvennusmallit on laadittu kasvupaikkaluokittain. Harvennusmallit löytyvät neljälle ravinteisuusluokalle. Kaikkia malleja ei ole laadittu jokaiselle kasvupaikkaluokalle, vaan ainoastaan suositusten mukaisille puulaji-kasvupaikkaluokkayhdistelmille. Esimerkiksi kuusen harvennusmallit löytyvät vain lehtomaiselle tai tuoreelle kankaalle tai vastaaville turvekankaille.

# Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

## Maalaji

Mallit on jaettu maalajin mukaan kahteen eri luokkaan, kivennäismaihin ja turvemaihin. Maalajin valinta rajaa valittavissa olevia pääpuulajeja sekä kasvupaikkatyyppejä. Kaikkia harvennusmallityyppejä ei ole saatavilla turvemaille tai vaihtoehtoisesti kivennäismaille. Puulajeista hieskoivun mallit ovat saatavilla vain turvemaille ja rauduskoivun mallit ovat saatavilla vain kivennäismaille. Lisäksi sekapuustomallit ovat saatavilla vain kivennäismaille.

# Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

## Korko

Harvennusmalleissa käytetty korko kuvaa metsänomistajan pääoman tuottovaatimusta. Korkeammalla korkotasolla metsältä tavoitellaan korkeampaa tuottoa. Yleistäen korkeamman koron käyttäminen tarkoittaa, että metsää harvennetaan voimakkaammin ja uudistetaan aikaisemmin kuin matalammalla korkokannalla. Toisaalta mitä pienempää korkoa käytetään, sitä korkeammalla harvennusrajat sijaitsevat ja sitä suurempaa puuston määrää kannattaa metsässä pitää. Pohjoisessa Suomessa on huomioitava, että hitaamman metsän kasvun vuoksi voi tulla varsinkin matalamman koron malleja käytettäessä tilanteita, joissa metsä ei koskaan tavoita tiheydeltään harvennusmallin leimausrajaa. Näin ollen metsikön kiertoajan aikana ei toteutettaisi ollenkaan harvennuksia.
Joissain tapauksissa 1,5 % tai 5 % malleissa mallin alkuperäisiä arvoja on korvattu 3 % mallin arvoilla. Tällä on varmistettu, että eri tuottovaatimusten mallien käyrät eivät risteä keskenään ja tuota näin keskenään epäloogisia arvoja. Tämä ei kuitenkaan vaikuta itse mallin käyttöön. Tällaiset mallit, jossa arvoja on korvattu, tunnistaa siitä, että esimerkiksi 1,5 % harvennusmallikäyrän alkupäässä mallin arvot ja käyrän muoto vastaa 3 % mallia.
Metsänhoidon suosituksien perusmallien korko on 3 %. Jos et tiedä mitä korkoa haluat käyttää, voit käyttää tuolloin perusmallien 3 % korkoa. Lue lisää metsänhoidon suosituksien perusmallista [täältä](/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit/perusmallit-talousmetsien-harvennukseen).

​​​​​​​Metsänhoidon suositukset Metsänhoidon suositukset&nbsp;kokoaa&nbsp;parhaat keinot suomalaisen metsän kestävään hoitoon. Suositusten noudattaminen on vapaaehtoista. Metsänkasvatukseen on useita vaihtoehtoisia ratkaisuja, joista metsänomistaja voi valita ja sovittaa yhteen tavoitteitaan. Suositukset laaditaan yhdessä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä tehdään avoimessa vuoropuhelussa ja parhaaseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemukseen pohjautuen. Metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa koordinoi Tapio. Metsänhoidon suositukset&nbsp;ovat&nbsp;maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaisille metsänomistajille ja -ammattilaisille ja osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Suositusten avulla tähdätään kokonaiskestävyyteen metsien hoidossa. Metsänomistajan näkökulmasta suosituksilla tavoitellaan onnistuneita ratkaisuja, jotka johtavat omien arvostusten mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään. Lue lisää: Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista Ajantasainen tieto verkossa Palvelussa on saatavilla ajantasaisina kaikki metsänhoidon suositukset suomeksi ja ruotsiksi. Voit tutustua viimeisimpiin päivityksiin koostesivulta. Käyttövinkit Sivuston ylävalikosta&nbsp;löydät useita tapoja käyttää palvelua. Metsätilan hoito -artikkelit esittelevät metsänhoidon perusteita, kestävyysnäkökulmia ja antavat neuvoja metsänomistajan tavoitteiden painottamiseen.&nbsp;Metsänhoidon toimenpiteet -kokoelmassa on oppaiden tapaan useista artikkeleista koostuvia kokonaisuuksia energiapuun korjuusta vesiensuojeluun. Metsänhoidon suositusten sanasto esittelee suosituksissa käytettyjä termejä ja tarjoaa linkkejä artikkeleihin, jotka liittyvät kyseisiin sanoihin.&nbsp;Aakkosellisesta hakemistosta&nbsp;löydät yksittäisiä aiheita.&nbsp;Sanahaulla&nbsp;löydät sisältöä kaikilta sivuilta. Tekoälyavusteinen haku hyödyntää kaikkia metsänhoidon suositusten sisältöjä. Metsänhoidon toimenpide -artikkelit on jaettu osiin, jotka sopivat erilaisiin käyttötilanteisiin: kuvaus, päätöksenteko, toteutus ja yleistietoa. Kuvaus-osassa kerrotaan työlajin yleiskuvaus: tavoitteet, hyödyt ja vaikutukset. Päätöksenteko-osassa kerrotaan toimenpiteen vaikutuksista talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään. Toteutus-osassa kerrotaan yksityiskohtaisesti työlajin toteutuksesta. Yleistietoa-osasta löytyy artikkeliin liittyvä sanasto sekä suosituksen laadinnassa käytetty kirjallisuus. Jos olet sähköisten palvelujen kehittäjä, hyödynnä tiedonsiirtoon avointa rajapintaa. Anna palautetta, osallistu kehittämiseen Palvelua kehitetään käyttäjien palautteiden avulla. Jokaisella suositussivulla on palautepainike oikeassa alakulmassa, josta voit kertoa löysitkö sivulta etsimäsi aiheen ja sen jälkeen antaa sivusta palautetta ja kehittämisehdotuksia anonyymisti. Lisäksi voit antaa palautetta vapaamuotoisesti yhteydenottolomakkeella. Voit myös liittyä Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä -yhteisöön, joka on tarkoitettu metsänomistajille ja ammattilaisille, jotka käyttävät suosituksia oman työnsä tukena. Lisätietoa Viimeisimmät päivitykset metsänhoidon suosituksiin Metsänhoidon suositusten tekijät Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista Rajapintaopas Kysy lisää ja anna palautetta: palautelomake. Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suositusten kehittämisestä ja&nbsp;tapahtumista sekä aineistopankki, Tapio.fi Tilaa Tapion sähköpostit, joissa viestitään metsänhoidon suosituksista (rastita kohta Metsänhoidon suositukset) Facebook-sivu Metsänhoidon suositukset Instagram metsanhoidonsuositukset

# Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

## ​​​​​​​Metsänhoidon suositukset

Metsänhoidon suositukset kokoaa parhaat keinot suomalaisen metsän kestävään hoitoon.
Suositusten noudattaminen on vapaaehtoista. Metsänkasvatukseen on useita vaihtoehtoisia ratkaisuja, joista metsänomistaja voi valita ja sovittaa yhteen tavoitteitaan.
Suositukset laaditaan yhdessä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä tehdään avoimessa vuoropuhelussa ja parhaaseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemukseen pohjautuen. Metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa koordinoi Tapio.

Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaisille metsänomistajille ja -ammattilaisille ja osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Suositusten avulla tähdätään kokonaiskestävyyteen metsien hoidossa. Metsänomistajan näkökulmasta suosituksilla tavoitellaan onnistuneita ratkaisuja, jotka johtavat omien arvostusten mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään.
Lue lisää: [Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista](/fi/usein-kysytyt-kysymykset-metsanhoidon-suosituksista)

# Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

## Ajantasainen tieto verkossa

Palvelussa on saatavilla ajantasaisina kaikki metsänhoidon suositukset suomeksi ja ruotsiksi. Voit tutustua [viimeisimpiin päivityksiin](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/viimeisimmat-paivitykset) koostesivulta.

# Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

## Käyttövinkit

Sivuston ylävalikosta löydät useita tapoja käyttää palvelua. **Metsätilan hoito** -artikkelit esittelevät metsänhoidon perusteita, kestävyysnäkökulmia ja antavat neuvoja metsänomistajan tavoitteiden painottamiseen. **Metsänhoidon toimenpiteet** -kokoelmassa on oppaiden tapaan useista artikkeleista koostuvia kokonaisuuksia energiapuun korjuusta vesiensuojeluun. **Metsänhoidon suositusten sanasto** esittelee suosituksissa käytettyjä termejä ja tarjoaa linkkejä artikkeleihin, jotka liittyvät kyseisiin sanoihin. **Aakkosellisesta hakemistosta** löydät yksittäisiä aiheita. **Sanahaulla** löydät sisältöä kaikilta sivuilta. **Tekoälyavusteinen haku** hyödyntää kaikkia metsänhoidon suositusten sisältöjä.
Metsänhoidon toimenpide -artikkelit on jaettu osiin, jotka sopivat erilaisiin käyttötilanteisiin: kuvaus, päätöksenteko, toteutus ja yleistietoa. Kuvaus-osassa kerrotaan työlajin yleiskuvaus: tavoitteet, hyödyt ja vaikutukset. Päätöksenteko-osassa kerrotaan toimenpiteen vaikutuksista talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään. Toteutus-osassa kerrotaan yksityiskohtaisesti työlajin toteutuksesta. Yleistietoa-osasta löytyy artikkeliin liittyvä sanasto sekä suosituksen laadinnassa käytetty kirjallisuus.
Jos olet sähköisten palvelujen kehittäjä, hyödynnä tiedonsiirtoon avointa rajapintaa.

# Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

## Anna palautetta, osallistu kehittämiseen

Palvelua kehitetään käyttäjien palautteiden avulla. Jokaisella suositussivulla on palautepainike oikeassa alakulmassa, josta voit kertoa löysitkö sivulta etsimäsi aiheen ja sen jälkeen antaa sivusta palautetta ja kehittämisehdotuksia anonyymisti.
Lisäksi voit antaa palautetta vapaamuotoisesti [yhteydenottolomakkeella](https://survey.zef.fi/gz5p2yq7/index.html).
Voit myös liittyä [Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/metsanhoidon-suositusten-pyorea-poyta/) -yhteisöön, joka on tarkoitettu metsänomistajille ja ammattilaisille, jotka käyttävät suosituksia oman työnsä tukena.

# Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

## Lisätietoa

[Viimeisimmät päivitykset metsänhoidon suosituksiin](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/viimeisimmat-paivitykset)
[Metsänhoidon suositusten tekijät](/fi/metsanhoidon-suositusten-tekijat)
[Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet)

[Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista](/fi/usein-kysytyt-kysymykset-metsanhoidon-suosituksista)
[Rajapintaopas](/fi/rajapintaopas)
Kysy lisää ja anna palautetta: [palautelomake](https://zef.fi/s/gz5p2yq7/).

[Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suositusten kehittämisestä ja tapahtumista sekä aineistopankki, Tapio.fi](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/)
[Tilaa Tapion sähköpostit, joissa viestitään metsänhoidon suosituksista](https://uutiskirje.tapio.fi/) (rastita kohta Metsänhoidon suositukset)
Facebook-sivu [Metsänhoidon suositukset](https://www.facebook.com/metsanhoidonsuositukset/)

Instagram [metsanhoidonsuositukset](https://www.instagram.com/metsanhoidonsuositukset/)

Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

Kuntatason kaavamuotoja Yleiskaava tai kunnan osaa käsittävä osayleiskaava sisältää kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueiden käytön yleisperiaatteet Asemakaava määrittelee yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoituksen. Ranta-asemakaava sisältää pääasiassa määräykset loma-asutuksen järjestämiseen ranta-alueilla. Kaava-alueille käytetään tarkentavia määritelmiä, joilla täsmennetään alueen pääasiallista käyttötapaa. Esimerkiksi asemakaava-alueilla M-alueiksi luokitellut kohteet ovat maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita, V-alueet virkistyskäyttöalueita ja SL-alueet luonnonsuojelualueita. Asemakaava-alueilla metsälaki on voimassa M-alueilla ja yleiskaava-alueilla M- ja V-alueilla. Kaava-alueiden vaikutukset metsänhoidossa Kaavoitusalueilla, kuten taajamametsissä, ulkoilu- tai ympäristöarvoiltaan erityisissä metsissä yleinen metsätaloudelle asetettu rajoite on se, että hakkuut vaativat maisematyöluvan. Lupa tarvitaan myös alueilla, joilla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai joille kunta on niin määrännyt yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten. Maisematyölupa on myönnettävä voimassa olevien kaavojen alueilla, jos toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä sille kaavassa määritettyyn tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maisematyöluvan myöntää ja lisätietoa kaavasta antaa kunnan rakennusvalvontaviranomainen tai muu viranomainen, jolle vastuu on siirretty. Maisematyölupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten töiden suorittamiseen, esimerkiksi kunnallisteknisten töiden vaatimat puiden kaatamiset. myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen. vaikutukseltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Vähäisyyden arviointi on tapauskohtaista ja sen arviointi kuuluu viimekädessä viranomaisille. hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisiin töihin. sellaisen maa-aineksen ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslain (555/1981) mukainen lupa. Taajama-alueilla metsänkäsittely voi olla pienipiirteistä ja varovaista. Lisäksi maisema- ja virkistysarvot voidaan ottaa korostetusti huomioon töiden toteutuksessa. Jos kaavaan sisältyy määräyksiä metsien käsittelyyn, tulee niitä noudattaa. Aiheesta tarkemmin: Tenhola T. &amp; Kiviniemi M. 2005. Metsätalous kaavoitusalueilla. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja 20/2005.

# Metsien hoito kaava-alueilla

## Kuntatason kaavamuotoja

Yleiskaava tai kunnan osaa käsittävä osayleiskaava sisältää kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueiden käytön yleisperiaatteet
1 . Asemakaava määrittelee yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoituksen. Ranta-asemakaava sisältää pääasiassa määräykset loma-asutuksen järjestämiseen ranta-alueilla.
2 . Kaava-alueille käytetään tarkentavia määritelmiä, joilla täsmennetään alueen pääasiallista käyttötapaa. Esimerkiksi asemakaava-alueilla M-alueiksi luokitellut kohteet ovat maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita, V-alueet virkistyskäyttöalueita ja SL-alueet luonnonsuojelualueita. Asemakaava-alueilla metsälaki on voimassa M-alueilla ja yleiskaava-alueilla M- ja V-alueilla.

# Metsien hoito kaava-alueilla

## Kaava-alueiden vaikutukset metsänhoidossa

Kaavoitusalueilla, kuten taajamametsissä, ulkoilu- tai ympäristöarvoiltaan erityisissä metsissä yleinen metsätaloudelle asetettu rajoite on se, että hakkuut vaativat maisematyöluvan. Lupa tarvitaan myös alueilla, joilla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai joille kunta on niin määrännyt yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten.
Maisematyölupa on myönnettävä voimassa olevien kaavojen alueilla, jos toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä sille kaavassa määritettyyn tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maisematyöluvan myöntää ja lisätietoa kaavasta antaa kunnan rakennusvalvontaviranomainen tai muu viranomainen, jolle vastuu on siirretty.
Maisematyölupaa ei tarvita

- yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten töiden suorittamiseen, esimerkiksi kunnallisteknisten töiden vaatimat puiden kaatamiset.
- myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen.
- vaikutukseltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Vähäisyyden arviointi on tapauskohtaista ja sen arviointi kuuluu viimekädessä viranomaisille.
- hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisiin töihin.
- sellaisen maa-aineksen ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslain (555/1981) mukainen lupa.
Taajama-alueilla metsänkäsittely voi olla pienipiirteistä ja varovaista. Lisäksi maisema- ja virkistysarvot voidaan ottaa korostetusti huomioon töiden toteutuksessa. Jos kaavaan sisältyy määräyksiä metsien käsittelyyn, tulee niitä noudattaa.

Kaavoitus on maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvaa maa-alueiden käytön suunnittelua, jota tehdään valtakunnan, maakuntien ja kuntien tasolla. Kaavojen avulla suunnitellaan ja toteutetaan maa-alueiden käyttöä. Kaavoituksella voidaan myös asettaa rajoituksia metsien käytölle.

Metsämaiseman hoito

Kaavoitus on maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvaa maa-alueiden käytön suunnittelua, jota tehdään valtakunnan, maakuntien ja kuntien tasolla. Kaavojen avulla suunnitellaan ja toteutetaan maa-alueiden käyttöä. Kaavoituksella voidaan myös asettaa rajoituksia metsien käytölle. 

Metsien hoito kaava-alueilla

Lainsäädäntö ohjaa vieraslajien torjuntaaVieraslajilaissa (1709/2015) säädetään maanomistajien ja toimijoiden vastuusta haitallisten vieraslajien torjunnassa sekä sellaisista vieraslajeista, joista voi aiheutua vahinkoa erityisesti Suomen oloissa.&nbsp;Maanomistajan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvaa tai kansallisesti merkityksellisen haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle. Leviämisen ehkäisyVieraslajien leviämistä voi ehkäistä ennalta ja jo olemassa olevia vieraslajiesiintymiä voi torjua. Metsän uudistamisessa ja maanmuokkauksessa on huolehdittava siitä, etteivät muissa töissä (esimerkiksi tienvarsien niitto ja maanrakennustyöt) käytetyt koneet levitä vieraslajien siemeniä. Koneiden pyörät tai telat on suositeltavaa pestä ennen metsään viemistä.Jo olemassa olevia pienialaisten vieraslajiesiintymien leviämistä esimerkiksi metsäteiden varsilta voi hillitä hävittämällä kasveja joko niittämällä tai kitkemällä.Levinneiden yksilöiden torjunta ja hävitysVieraslajiesiintymien hävittäminen on tehokkainta, jos ne havaitaan varhain ja kasvustot eivät ole ehtineet levitä laajalle. Laajalle levinneiden esiintymien hävittäminen on työläämpää ja voi vaatia toimenpiteiden toistamista useampana vuonna.Vieraslajien torjunnassa voi myös syntyä suuriakin määriä kasvijätettä tai vieraslajikasveja sisältäviä maa-aineksia. Vieraslajikasveja sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen käsittelyssä ja hävittämisessä on syytä olla erityisen huolellinen, sillä vieraslajit voivat levitä ympäristöön ja uusille kasvupaikoille kasvijätteen ja maa-ainesten mukana. Jättipalsami Jättipalsamin torjunta on tehokkainta tehdä ennen siementen kypsymistä.Kasvustot voi hävittää kitkemällä viimeistään kukinnan aikaan. Jättipalsamin versoja muodostuu pitkin kesää, joten toimenpide on toistettava kesän kuluessa.Jättipalsami voi juurtua uudelleen varresta, minkä vuoksi kasvien kerääminen, pois kuljettaminen ja hävittäminen on suositeltavaa tehdä suljetussa kompostissa tai polttamalla.Jättipalsamin hävittäminen siemenkotavaiheessa ei ole suositeltavaa, sillä siemenkodat levittävät herkästi siemeniä ympäriinsä.Hävitettyä esiintymää on suositeltavaa seurata muutaman vuoden ajan ja toistaa hävittämistoimenpiteet tarvittaessa.Komealupiini Vähäisen määrän pieniä kasvustoja voi kaivaa juurineen maasta.Laajojen kasvustojen säännöllinen niitto heikentää kasvua ja hidastaa leviämistä uusille kasvupaikoille. Niitto on syytä tehdä ennen siementen kypsymistä.Kasvijäte kerätään pois, jotta siemenet eivät varise maahan.Hävitettyä esiintymää on suositeltavaa seurata muutaman vuoden ajan ja toistaa hävittämistoimenpiteet tarvittaessa.Jättiputket Torjunnassa tulee käyttää suojaavaa varustusta, esimerkiksi sadeasua. Näin on siksi, että jättiputkien varren ja lehtien sisällä oleva kasvineste polttaa ihoa auringonvalon kanssa reagoidessaan.Jättiputkien hävittäminen on tehokkainta taimivaiheessa, ennen kuin kasvi ehtii kukkia ja muodostaa siemeniä.Kasvustot voi hävittää kitkemällä tai katkaisemalla rungon kasvukohdan alapuolelta maan alta.Hävitettyä esiintymää on suositeltavaa seurata muutaman vuoden ajan ja toistaa hävittämistoimenpiteet tarvittaessa.Lisätietoja ja tarkempia ohjeistuksia vieraslajijätteen käsittelystä löytyy täältä.

# Vieraslajien torjunta metsänkäsittelyssä

**Lainsäädäntö ohjaa vieraslajien torjuntaa**Vieraslajilaissa (1709/2015) säädetään maanomistajien ja toimijoiden vastuusta haitallisten vieraslajien torjunnassa sekä sellaisista vieraslajeista, joista voi aiheutua vahinkoa erityisesti Suomen oloissa. Maanomistajan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvaa tai kansallisesti merkityksellisen haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle.
**Leviämisen ehkäisy**Vieraslajien leviämistä voi ehkäistä ennalta ja jo olemassa olevia vieraslajiesiintymiä voi torjua.
- Metsän uudistamisessa ja maanmuokkauksessa on huolehdittava siitä, etteivät muissa töissä (esimerkiksi tienvarsien niitto ja maanrakennustyöt) käytetyt koneet levitä vieraslajien siemeniä. Koneiden pyörät tai telat on suositeltavaa pestä ennen metsään viemistä.
- Jo olemassa olevia pienialaisten vieraslajiesiintymien leviämistä esimerkiksi metsäteiden varsilta voi hillitä hävittämällä kasveja joko niittämällä tai kitkemällä.

**Levinneiden yksilöiden torjunta ja hävitys**Vieraslajiesiintymien hävittäminen on tehokkainta, jos ne havaitaan varhain ja kasvustot eivät ole ehtineet levitä laajalle. Laajalle levinneiden esiintymien hävittäminen on työläämpää ja voi vaatia toimenpiteiden toistamista useampana vuonna.Vieraslajien torjunnassa voi myös syntyä suuriakin määriä kasvijätettä tai vieraslajikasveja sisältäviä maa-aineksia. Vieraslajikasveja sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen käsittelyssä ja hävittämisessä on syytä olla erityisen huolellinen, sillä vieraslajit voivat levitä ympäristöön ja uusille kasvupaikoille kasvijätteen ja maa-ainesten mukana.

Jättipalsami
- Jättipalsamin torjunta on tehokkainta tehdä ennen siementen kypsymistä.
- Kasvustot voi hävittää kitkemällä viimeistään kukinnan aikaan. Jättipalsamin versoja muodostuu pitkin kesää, joten toimenpide on toistettava kesän kuluessa.
- Jättipalsami voi juurtua uudelleen varresta, minkä vuoksi kasvien kerääminen, pois kuljettaminen ja hävittäminen on suositeltavaa tehdä suljetussa kompostissa tai polttamalla.
- Jättipalsamin hävittäminen siemenkotavaiheessa ei ole suositeltavaa, sillä siemenkodat levittävät herkästi siemeniä ympäriinsä.
- Hävitettyä esiintymää on suositeltavaa seurata muutaman vuoden ajan ja toistaa hävittämistoimenpiteet tarvittaessa.
Komealupiini

- Vähäisen määrän pieniä kasvustoja voi kaivaa juurineen maasta.
- Laajojen kasvustojen säännöllinen niitto heikentää kasvua ja hidastaa leviämistä uusille kasvupaikoille. Niitto on syytä tehdä ennen siementen kypsymistä.
- Kasvijäte kerätään pois, jotta siemenet eivät varise maahan.
- Hävitettyä esiintymää on suositeltavaa seurata muutaman vuoden ajan ja toistaa hävittämistoimenpiteet tarvittaessa.
Jättiputket
- Torjunnassa tulee käyttää suojaavaa varustusta, esimerkiksi sadeasua. Näin on siksi, että jättiputkien varren ja lehtien sisällä oleva kasvineste polttaa ihoa auringonvalon kanssa reagoidessaan.
- Jättiputkien hävittäminen on tehokkainta taimivaiheessa, ennen kuin kasvi ehtii kukkia ja muodostaa siemeniä.
- Kasvustot voi hävittää kitkemällä tai katkaisemalla rungon kasvukohdan alapuolelta maan alta.
- Hävitettyä esiintymää on suositeltavaa seurata muutaman vuoden ajan ja toistaa hävittämistoimenpiteet tarvittaessa.

Lisätietoja ja tarkempia ohjeistuksia vieraslajijätteen käsittelystä löytyy[ täältä](https://vieraslajit.fi/info/i-5278).

Vieraslajien torjunnassa keskeistä on pyrkiä ehkäisemään lajien leviäminen luontoon ennalta. Luontoon levinneistä vieraslajeista eroon pääseminen on hankalaa, ja kasvustojen niittäminen tai kitkeminen voi vaatia paljon työtä.

Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Vieraslajien torjunnassa keskeistä on pyrkiä ehkäisemään lajien leviäminen luontoon ennalta. Luontoon levinneistä vieraslajeista eroon pääseminen on hankalaa, ja kasvustojen niittäminen tai kitkeminen voi vaatia paljon työtä. 

Vieraslajien torjunta metsänkäsittelyssä

Kasvatusmetsien energiapuun korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen Energiapuun korjuussa poistetaan yleensä pienikokoista puuta, jolla ei ole suurta monimuotoisuusarvoa. Energiapuun korjuulla on silti vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen, sillä se voi vähentää lehtipuun&nbsp;Eggers, J. ym. 2020. Management Strategies for Wood Fuel Harvesting—Trade-Offs with Biodiversity and Forest Ecosystem Services. Sustainability12, 4089.Keto-Tokoi 2018. Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi. WWF Suomen Raportteja 37.&nbsp;sekä pienimittaisen lahopuun määrää metsässäRepo, A. ym. 2020. Forest bioenergy harvesting changes carbon balance and risks biodiversity in boreal forest landscapes. Canadian Journal of Forest Research vol. 50.. Edellisen vuoksi energiapuun korjuussa sekä mahdollisessa ennakkoraivauksessa on suositeltavaa huolehtia siitä, että kaikkea lehti- ja lahopuuta ei poisteta. Lehtipuut ovat tärkeitä monelle eliölajille, sillä ne tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Erityisen arvokasta on vanha ja järeä lehtipuu. Monimuotoisuudelle tärkeistä puista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltavaa säilyttää ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistämiseksi sekä luonnon monimuotoisuudelle arvokkaiden piirteiden kehittämiseksi. Myös riistan kannalta on tärkeää, että järeää lehtipuuta syntyy seuraavien vuosikymmenten aikana.&nbsp;Eggers, J. ym. 2020. Management Strategies for Wood Fuel Harvesting—Trade-Offs with Biodiversity and Forest Ecosystem Services. Sustainability12, 4089.de Jong, J., Akselsson, C., Berglund, H., Egnell, G., Gerhardt, K., Lönnberg, L., Olsson, B., von Stedingk, H. 2012. Konsekvenser av ett ökat uttag av skogsbränsle. En syntes från Energimyndighetens bränsleprogram 2007–2011. ER 2012:08. Energimyndigheten, Eskilstuna. 225 p. Lisätietoa talousmetsien luonnonhoidosta: Talousmetsien luonnonhoito. Kasvatusmetsien energiapuun korjuun vaikutus vesistöihin Kasvatusmetsien energiapuun korjuu vaikuttaa kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumiin melko vähän. kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia voi syntyä, ellei asiaan kiinnitetä huomiota esimerkiksi ajourien suunnittelussa. Myös energiapuun korjuussa vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävät suojavyöhykkeet suositellaan jätettävän raivauksen ulkopuolelle. Hakkuutavoista suojavyöhykkeillä suositellaan tehtävän vain poimintahakkuita. Lisätietoa metsänkäsittelyn vesistövaikutuksista: Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä. Metsän virkistysarvo voidaan säilyttää kasvatusmetsien energiapuun korjuussa Metsikköön on suositeltavaa jättää tiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa tiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle ja muulle eliöstölle. Riistanhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheikköjä tavallista enemmän. Ajourat suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman ehjänä. Myös tiheiköt jätetään ajourien ulkopuolelle.

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Luonto

## Kasvatusmetsien energiapuun korjuun vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen

Energiapuun korjuussa poistetaan yleensä pienikokoista puuta, jolla ei ole suurta monimuotoisuusarvoa. Energiapuun korjuulla on silti vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen, sillä se voi vähentää lehtipuun sekä pienimittaisen lahopuun määrää metsässä.
Edellisen vuoksi energiapuun korjuussa sekä mahdollisessa ennakkoraivauksessa on suositeltavaa huolehtia siitä, että kaikkea lehti- ja lahopuuta ei poisteta. Lehtipuut ovat tärkeitä monelle eliölajille, sillä ne tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Erityisen arvokasta on vanha ja järeä lehtipuu. Monimuotoisuudelle tärkeistä puista, kuten raidoista ja haavoista, ainakin osa on suositeltavaa säilyttää ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistämiseksi sekä luonnon monimuotoisuudelle arvokkaiden piirteiden kehittämiseksi. Myös riistan kannalta on tärkeää, että järeää lehtipuuta syntyy seuraavien vuosikymmenten aikana.
Lisätietoa talousmetsien luonnonhoidosta: [Talousmetsien luonnonhoito.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/talousmetsien-luonnonhoito)

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Luonto

## Kasvatusmetsien energiapuun korjuun vaikutus vesistöihin

Kasvatusmetsien energiapuun korjuu vaikuttaa kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumiin melko vähän. kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia voi syntyä, ellei asiaan kiinnitetä huomiota esimerkiksi ajourien suunnittelussa. Myös energiapuun korjuussa vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävät suojavyöhykkeet suositellaan jätettävän raivauksen ulkopuolelle. Hakkuutavoista suojavyöhykkeillä suositellaan tehtävän vain poimintahakkuita.
Lisätietoa metsänkäsittelyn vesistövaikutuksista: [Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa#section-p1033)

# Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Luonto

## Metsän virkistysarvo voidaan säilyttää kasvatusmetsien energiapuun korjuussa

Metsikköön on suositeltavaa jättää tiheikköjä kanalintujen ja muun riistan suojapaikoiksi. Energiapuun korjuussa tiheikössä säästetään alikasvoskuuset, katajat ja pohjoisessa myös yksittäiset kuuset, joiden oksien kasvutapa suuntautuu alaviistoon muodostaen rungon ympärille hyvän suojan riistalle ja muulle eliöstölle.
Riistanhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä harvennusmetsän vaihtelevuutta jättämällä käsittelemättömiä tiheikköjä tavallista enemmän.
Ajourat suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan niin, että varvusto pysyy mahdollisimman ehjänä. Myös tiheiköt jätetään ajourien ulkopuolelle.

Energiapuun korjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon ja vesiensuojelun keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Energiapuun, etenkin kokopuun, korjuussa tulee kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota riittävän biomassan säästämiseen.

Energiapuuharvennus

Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Luonto

Kantojen korjuun soveltuvuus arvioidaan kohdekohtaisesti Metsänomistaja päättää kantojen korjuusta arvioituaan sen hyötyjä ja riskejä. Uudistusalan kantojen korjuun suosituksissa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, koska korjuun pitkän aikavälin seurannaisvaikutuksia ei kaikilta osin tunneta. Kantojen korjuu edellyttää käytännössä myös hakkuutähteen korjuuta.&nbsp;Kantojen korjuuseen esitetyt suositukset koskevat kannonnostomenetelmiä. Niissä kanto pilkotaan yleensä 2–4 osaan ja nostetaan siten, että osa pääjuurista nousee kannon palojen mukana. Pilkkominen vähentää sekä maanpinnan rikkoutumista että maa-aineksen ja kivien joutumista kannonpalojen sekaan. Kantojen korjuun hyötyjä:•&nbsp;Tuo lisätuloja metsänomistajalle metsän uudistamisvaiheessa•&nbsp;Lisää luontaisesti syntyvien, viljelytaimikkoa täydentävien havu- ja lehtipuiden määrää•&nbsp;Laskee maanmuokkauksen kustannuksia ja parantaa sen teknistä laatua kantojen korjuuseen soveltuvilla kohteilla•&nbsp;Voi vähentää juurikäävän tartuntariskiä seuraavassa puusukupolvessa. Se ei kuitenkaan täysin poista juurikääpää metsästä•&nbsp;Voi vähentää tukkimiehentäin aiheuttamia vahinkoja viljelytaimille. Kantojen korjuun riskejä:•&nbsp;Vähentää ravinteiden ja eloperäisen aineksen määrää maaperässä •&nbsp;Rikkoo humuskerroksen, jolloin maaperän veden ja kiintoaineksen pidätyskyky voi heikentyä, mikä lisää päästöjä vesistöihin •&nbsp;Paljastaa kivennäismaata, mistä voi aiheutua ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumista pintavesiin ja ravinteiden huuhtoutumista pohjavesiin •&nbsp;Vähentää ehjäksi jäävän maanpinnan osuutta, mikä kaventaa maaperäeliöstön elintilaa ja pienentää riistalle tärkeän varpukasvillisuuden,&nbsp;kuten mustikan,&nbsp;määrää&nbsp;Kataja-aho, S., Fritze, H., Haimi, J. 2011. Short-term responses of soil decomposer and plant communities to stump harvesting in boreal forests. Forest Ecology and Management 262, 379–388.,&nbsp;de Jong, J., Akselsson, C., Berglund, H., Egnell, G., Gerhardt, K., Lönnberg, L., Olsson, B., von Stedingk, H. 2012. Konsekvenser av ett ökat uttag av skogsbränsle. En syntes från Energimyndighetens bränsleprogram 2007–2011. ER 2012:08. Energimyndigheten, Eskilstuna. 225 p. •&nbsp;Vähentää järeän lahopuun määrää, mikä heikentää lahopuu- ja maaperäeliöstön elinoloja.Esimerkiksi - Caruso, A. &amp; Thor, G. 2007. Importance of different tree fractions for epiphytic lichen diversity on Picea abies and Populus tremula in mature managed boreonemoral Swedish forests. Scandinavian Journal of Forest Research 22: 219–230. - Caruso, A., Rudolphi, J. &amp; Thor, G. 2008. Lichen species diversity and substrate amounts in young planted boreal forests: A comparison between slash and stumps of Picea abies. Biological Conservation 141: 47–55. - Toivanen, T., Markkanen, A., Kotiaho, J. S. &amp; Halme, P. 2012. The effect of forest fuel harvesting on the fungal diversity of clear-cuts. Biomass &amp; Bioenergy 39: 84–93. - Victorsson, J. &amp; Jonsell, M. 2013a. Ecological traps and habitat loss, stump extraction and its effects on saproxylic beetles. Forest Ecology and Management 290: 22–29. Victorsson, J. &amp; Jonsell, M. 2013b. Effects of stump extraction on saproxylic beetle diversity in Swedish clear-cuts. Insect Conservation and Diversity 6: 483–493. Lisäksi ajokertojen lisääntyminen kasvattaa järeän maalahopuun tuhoutumista•&nbsp;Vähentää maaperän hiilivarastoja •&nbsp;Lisää luontaisesti syntyvien havu- ja lehtipuiden määrää, jolloin hoitotarve ja perkauskustannukset voivat kasvaa •&nbsp;Voi viivästyttää metsänuudistamista.  Näiden riskien vähentämiseksi suositellaan välttämään tarpeetonta maanpinnan rikkomista, jättämään osa kannoista nostamatta sekä välttämään kantojen korjuuta karuimmilla kasvupaikoilla ja paikoissa, joissa on vanhaa tai järeää lahopuuta. Kantojen korjuu ei korvaa maanmuokkausta Metsänuudistamista varten tehtävä maanmuokkaus suositellaan tehtäväksi erillisenä toimenpiteenä,&nbsp;kun kannot on ajettu pois uudistusalalta. Näin sekä kantojen metsäkuljetus että maanmuokkaus ovat tehokkaita, eikä muokkausjälkeä rikota kuljetuksessa. Erillisessä maanmuokkauksessa myös palstalla olevien kantokasojen pohjat muokataan, jotta laadukkaita viljelypaikkoja saadaan tavoitemäärä. Kantojen korjuu käynnissä. Kuva: © Martti Kuusinen.

Uudistushakkuun yhteydessä metsään jää hakkuutähdettä ja kantoja. Kantojen korjuu edellyttää yleensä ensin tehtävää hakkuutähteen korjuuta. Kantojen korjuu mahdollistaa lisätuloja metsänomistajalle, mutta se myös lisää ympäristön kuormitusta.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Jatkuvan kasvatuksen hakkuut - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Sekametsän kasvatus

Metsänuudistamistavan valinta - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsikkökuvioon tai tuottovaatimukseen liittyvät hakuvaihtoehdot

Metsänhoidon suositukset -verkkopalvelun esittely

Metsien hoito kaava-alueilla

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Vieraslajien torjunta metsänkäsittelyssä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Energiapuun korjuu kasvatusmetsissä - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta

Uudistusalan raivaus

Haku ja valikko