Media Image Caption Mänty tarvitsee menestyäkseen ja taimettuakseen valoa ja kasvutilaa. Männyn ylispuukasvatus ja sen toteuttamiseksi tehtävät siemenpuu-, kaistale- ja poimintahakkuut luovat edellytykset taimiaineksen synnylle ja taimien kasvulle valtaosalla männyn kasvupaikoista. Kuva: Juha Varhi, © Tapio. Jatkuvassa kasvatuksessa tavoitteena on puuston laaja ikä- ja kokojakauma, joka saadaan aikaan luontaista uudistumista ja alikasvosta hyödyntämällä. Kuva: Juha Varhi, © Tapio.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy koko ajan peitteisenä ja metsän uudistuminen perustuu luontaisen taimettumisen ylläpitämään alikasvokseen. Jatkuvassa kasvatuksessa pyritään vaihtelevaan puuston rakenteeseen, jonka ylläpitoon käytetään harvennus, poiminta-, pienaukko- ja kaistalehakkuita sekä siemenpuu- ja ylispuuhakkuita.

Jatkuva kasvatus

​​​​​​​1. Mitä metsänhoidon suositukset ovat? Metsänhoidon suositukset ovat metsänhoidon käytännön opas ja päätöksenteon apuväline. Suositukset kertovat metsänhoidon vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Suosituksilla kannustetaan metsänomistajia metsien monipuoliseen hyödyntämiseen. Suositusten tarjoaman tiedon avulla he voivat tavoitella metsiensä käytön kokonaiskestävyyttä tai painottaa valitsemiaan päämääriä, kuten taloudellista tulosta, luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja ilmastonmuutoksen hillintää. Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaisille metsänomistajille&nbsp;ja -ammattilaisille ja osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Metsänhoidon suosituksilla tavoitellaan kansallisen metsästrategian mukaisesti kokonaiskestävyyttä ja kasvavaa hyvinvointia metsistä ja metsille. Metsänhoidon suosituksia pidetään jatkuvasti ajantasaisina verkkopalvelussa. 2. Kenelle suositukset on tehty? Metsänhoidon suositusten tiedot ja työkalut on tehty metsänomistajien ja heitä palvelevien ammattilaisten käyttöön. Suositusten laadinnassa näkökulmana on metsänomistaja ja hänen monipuoliset tavoitteensa. Metsää omistavat Suomessa yksityishenkilöiden lisäksi muun muassa kunnat, seurakunnat, yhteismetsät, rahastot ja yritykset. Suositukset on tehty kaikkien metsänomistajien käyttöön riippumatta omistuksen muodosta. Valtion metsiä hoitava Metsähallitus hyödyntää metsänhoidon suosituksia osana omia ohjeistuksiaan. Metsäammattilaiset käyttävät suosituksia metsänomistajille tarjottavissa palveluissa ja työohjeina. Suositukset ovat alan tietopohjaisen koulutuksen perusta. 3. Mihin metsänhoidon suosituksia tarvitaan? Metsänhoidon suositusten tehtävänä on kertoa, miten metsänomistaja voi toteuttaa metsien hoidossa omia tavoitteitaan. Suositukset kertovat, millaisilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan halutunlainen metsä. 4. Onko suosituksia pakko noudattaa? Suositukset eivät ole sitovia, eli niiden noudattaminen on täysin vapaaehtoista. Vaihtoehdot varmistavat, että jokainen metsänomistaja voi löytää itselleen sopivat keinot. Vapaaehtoisuudesta huolimatta metsänhoidon suositukset ovat laajasti käytössä suomalaisessa metsätaloudessa. 5. Miten metsänhoidon suosituksia käytetään? Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään linjauksia metsäomaisuutensa käytöstä. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan eri metsäkohteille hoidon ja käytön tavat, jotka johtavat hänen omien arvostustensa mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään. Arvovalinnat ja metsänhoidon perusteiden tunteminen sujuvoittaa myös asiointia ammattilaisten kanssa. Metsäammattilaisen tehtävä on arvioida metsänomistajan kanssa hänen tavoitteitaan sekä&nbsp;metsän tilannetta, mahdollisuuksia ja riskejä ja tarjota toimenpide-ehdotuksia. Ehdotusten perusteluina on tarpeen kertoa&nbsp;myös toiminnan hyödyistä&nbsp;ja haitoista, joita löytyy metsänhoidon suosituksista. Yhdessä laadukkaan metsästä kerätyn tiedon kanssa suositukset ovat vahva pohja palveluiden tarjontaan. Neuvontatyötä tekevät pitävät suosituksia omien sanojensa mukaan “selkänojana, johon voi aina tukeutua”. Metsätyöntekijät tekevät satoja yksittäisiä päätöksiä metsien, puiden ja maaperän käsittelystä työpäivänsä aikana. Metsänhoidon suositukset antavat käytännön ohjeita, kuten harvennusmalleja, joiden avulla työ sujuu jouhevasti. Usein suositukset ovat sisäänrakennettuina metsäalan tietojärjestelmiin, jotka ohjaavat työn tekemistä. Digitaaliset palvelut yleistyvät metsänomistajien päätöstuen välineenä ja metsänomistajien asiakaspalvelussa. Metsänhoidon suositusten tietoja voi siirtää ajantasaisesti metsäalan sähköisiin järjestelmiin rajapintapalvelun kautta. Suositustiedot ovat avoimesti ja maksutta kaikkien käytettävissä. 6. Ketkä laativat ja hyväksyvät metsänhoidon suositukset? Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä tehdään avoimessa vuoropuhelussa ja parhaaseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemukseen pohjautuen. Metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa koordinoi Tapio. Metsänhoidon suositusten johtoryhmä toimii metsänhoidon suositusten strategisena suunnannäyttäjä. Ryhmä käy aktiivista vuoropuhelua kokonaiskestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta sekä päättää periaatteista ja linjauksista, joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään. Se myös määrittelee aihekokonaisuuksia, joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään. Metsänhoidon suositusten ohjausryhmä ohjaa suositusten laadintaa ja kommentoi sisältöjä. Ohjausryhmä hyväksyy suositukset johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta. Projekti- ja asiantuntijaryhmiä hyödynnetään laajasti. Tapion projektiryhmä tuottaa vuosittain tilannekatsauksen metsänhoidon suositusten muutostarpeista ja perusteluista. Kun suosituksia ryhdytään päivittämään, Tapio kokoaa tutkija- ja asiantuntijaryhmän. Ryhmä koostaa tarvittavan tutkimustiedon ja liittää siihen käytännön kokemukset käsiteltävästä aiheesta. Myös suositusten käyttäjät vaikuttavat suositusten laadintaan kertomalla maakuntien erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttötarpeista. Ajantasaiset tiedot suositusten johto- ja ohjausryhmien jäsenistä löytyvät sivulta Metsänhoidon suositusten tekijät. 7. Mikä takaa, että suositukset tarjoavat parasta saatavilla olevaa tietoa? Metsänhoidon suositukset perustuvat pitkäjänteiseen tutkimukseen, ja niissä hyödynnetään uutta ja luotettavaa tutkimustietoa. ​ Uutta tutkimustietoa valmistuu jatkuvasti ja metsänhoidon suositusten laadinnassa uusi tieto yhdistetään aiempaan tutkimusnäyttöön – luodaan ns. tutkimussynteesi. Suositusten laadinnassa otetaan huomioon myös käytännön kokemukset ja yhteiskunnassa tärkeiksi koetut tavoitteet. Metsänomistaja saa suosituksista tietoa metsänhoidon vaikutuksista kestävyyden eri osa-alueisiin, mutta hän voi tiedon perusteella itse päättää, mitä tavoitteita painottaa omissa metsissään. Laaja-alainen valmistelijoiden joukko takaa, että suosituksista käydään valmisteluvaiheessa monipuolinen ja moniarvoinen keskustelu. Vuoropuhelun pohjana on synteesi tutkitusta tiedosta. Vuoropuhelulla muodostetaan toimintalinjoja ja määritellään metsänhoitoon ja metsien käyttöön vaihtoehtoja, joilla on mahdollisimman laaja hyväksyntä. Riippumattoman Tapion koordinoima prosessi tuottaa metsänhoidon suosituksia on osallistava ja läpinäkyvä. Voimassa olevat suositukset ovat kaikkien saatavilla verkkopalvelussa metsanhoidonsuositukset.fi. Suositustietoa voi myös siirtää ajantasaisina suoraan metsäalan tietojärjestelmiin. Suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsittelystä ja hoidosta saadaan uutta tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia tai kun toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suositusten laadintaa linjaavat periaatteet ja perusteellinen laadintaprosessi on kuvattu tarkemmin dokumentissa Metsänhoidon suositukset – Metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteet. Kuva: Kokonaiskestävä metsänhoito muodostuu ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueista. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kuhunkin näistä. 8. Mitä tarkoittaa, että metsänhoidon suositukset edistävät kokonaiskestävää metsänhoitoa? Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan. Metsänhoidon suosituksilla edistetään kokonaiskestävän ja monipuolisen metsien käytön toteutumista. Suositusten tehtävänä on antaa metsänomistajalle tietoa, miten hän voi metsänhoidon valinnoillaan vaikuttaa kestävyyden eri osa-alueisiin, ja miten valinnat vaikuttavat hänen asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon reunaehdot, kuten metsä- ja ympäristölainsäädäntö tai vapaaehtoisen metsäsertifiointijärjestelmän rajoitteet. Metsäomaisuuden laajuudesta ja rakenteesta riippuu, millaiset mahdollisuudet omistajalla on huolehtia kokonaiskestävyyden toteutumisesta omissa metsissään. Suositukset kannustavat metsänomistajaa asettamaan tavoitteensa rajoitteiden määrittämää minimitasoa korkeammalle ja tukevat niiden saavuttamista käytännössä. Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään perusteltuja, vastuullisia ja kokonaiskestävyyttä edistäviä ratkaisuja metsiensä hoidossa. Tavoitteiden yhteensovittaminen voi edellyttää kompromissien tekemistä tilatasolla. 9. Mitä hyötyä metsänhoidon suosituksista on? Metsät tuottavat hyvinvointia kaikille suomalaisille. Suosituksia hyödyntämällä Suomen metsät voivat kehittyä elinvoimaisina, tuottavina ja luonnoltaan monimuotoisina. Moniarvoisesti hoidetut metsät sopivat niin puuntuotantoon, virkistykseen, luonnon monimuotoisuuden varjeluun kuin tueksi ilmastonmuutoksen hillintään. Luonnonhoitoon ja vesiensuojeluun suosituksista löytyy runsaasti vaikuttavia keinoja.&nbsp;Suunnitelmallisella ja oikein kohdennetulla&nbsp;metsänhoidolla lisäämme&nbsp;metsistä saatavaa hyvinvointia kestävällä tavalla. Yksittäiselle metsänomistajalle hyöty on konkreettinen, kun hän saa suosituksista tai suositukset hallitsevalta ammattilaiselta perusteltua tietoa siitä, miten hänen haluamansa tulos saadaan aikaan ja mitä riskejä ja etuja valittavilla ratkaisuilla on. Metsätiedon digitalisoituminen on vahvistanut metsäorganisaatioiden työn tuottavuutta. Yhdessä laaditut ja sähköisesti jaetut metsänhoidon suositukset ovat merkittävä osa tuottavuuden lisäämistä. Suosituksia noudatetaan hyvin laajasti, sillä ne ovat ammattilaisten koulutuksen perusta ja osa useita metsätyötä ohjaavia tietojärjestelmiä. Metsänomistajat arvostavat metsänhoidon suosituksia. Esimerkiksi MTK:n Metsätutka-selvityksessä (Kantar TNS, 2020) kysyttiin parhaista ohjauskeinoista metsien monimuotoisuuden edistämiseksi. Lähes 90 % metsänomistajista piti neuvontaa ja metsänhoidon suosituksia erittäin tai melko tärkeänä. Neuvontaa suosivat pienehköjen tilojen omistajat ja suurten tilojen omistajat luottivat omaan kykyynsä löytää tieto metsänhoidon suosituksista. 10. Milloin suosituksia on alettu laatia? Ensimmäiset metsänhoidon suositukset – Metsänhoitosuositukset – ovat vuodelta 1989. Niiden laadinta koettiin tarpeelliseksi, koska metsänomistajien tavoitteet olivat muuttuneet entistä monipuolisemmiksi, metsäntutkimuksen avulla saatiin jatkuvasti uutta tietoa, metsänhoidon kustannusrakenne oli muutoksessa ja oli yleinen tarve esitellä perusteluita annetuille suosituksille. Metsien käsittelyohjeita oli ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan ennen ensimmäisiä metsänhoidon suosituksia. Tapion ja Suomen metsäkeskusta edeltäneiden metsälautakuntien tehtävänä oli käytännössä valvoa käsittelyohjeiden noudattamista. Ohjeiden muuttuminen suosituksiksi oli merkittävä askel kohti nykyaikaisia metsänomistajan palveluita ja metsänhoidon vaihtoehtojen kirjoa. 11. Mistä löydän ajankohtaista tietoa suosituksista ja keinoista vaikuttaa niihin? Ajankohtaista tietoa löytyy Tapion verkkosivuilta Metsänhoidon suositukset.&nbsp;Sivuilla kerrotaan muun muassa käynnissä olevista hankkeista ja tapahtumista, joissa käydään avointa vuoropuhelua suositusten kehittämiseksi. Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä on käyttäjäyhteisö, jonka rooli on varmistaa, että laadittavat suositukset ovat helposti käytettäviä ja tarpeiden mukaisia. Pyöreän pöydän jäsenet kertovat myös alueellisista erityispiirteistä, jotka olisi hyvä ottaa huomioon. Liittyminen pyöreään pöytään on avoin kaikille metsänomistajille ja luonnonvara-alan ammattilaisille. Lue lisää Tapio.fi:n sivulta Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä. Metsänhoidon suositusten kehittämisehdotuksia voi lähettää avoimella palautelomakkeella tai jokaiselta suositussivulta löytyvän palaute-painikkeen kautta. Voit myös osallistua keskusteluun Facebookissa sivulla Metsänhoidon suositukset. Päivitetty viimeksi 21.11.2023.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## ​​​​​​​1. Mitä metsänhoidon suositukset ovat?

Metsänhoidon suositukset ovat metsänhoidon käytännön opas ja päätöksenteon apuväline. Suositukset kertovat metsänhoidon vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.
Suosituksilla kannustetaan metsänomistajia metsien monipuoliseen hyödyntämiseen. Suositusten tarjoaman tiedon avulla he voivat tavoitella metsiensä käytön kokonaiskestävyyttä tai painottaa valitsemiaan päämääriä, kuten taloudellista tulosta, luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja ilmastonmuutoksen hillintää.
Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaisille metsänomistajille ja -ammattilaisille ja osa [kansallisen metsästrategian](https://mmm.fi/kms) toteutusta. Metsänhoidon suosituksilla tavoitellaan kansallisen metsästrategian mukaisesti kokonaiskestävyyttä ja kasvavaa hyvinvointia metsistä ja metsille.

Metsänhoidon suosituksia pidetään [jatkuvasti ajantasaisina](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/viimeisimmat-paivitykset) verkkopalvelussa.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 2. Kenelle suositukset on tehty?

Metsänhoidon suositusten tiedot ja työkalut on tehty metsänomistajien ja heitä palvelevien ammattilaisten käyttöön. Suositusten laadinnassa näkökulmana on metsänomistaja ja hänen monipuoliset tavoitteensa.
Metsää omistavat Suomessa yksityishenkilöiden lisäksi muun muassa kunnat, seurakunnat, yhteismetsät, rahastot ja yritykset. Suositukset on tehty kaikkien metsänomistajien käyttöön riippumatta omistuksen muodosta. Valtion metsiä hoitava Metsähallitus hyödyntää metsänhoidon suosituksia osana omia ohjeistuksiaan.
Metsäammattilaiset käyttävät suosituksia metsänomistajille tarjottavissa palveluissa ja työohjeina. Suositukset ovat alan tietopohjaisen koulutuksen perusta.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 3. Mihin metsänhoidon suosituksia tarvitaan?

Metsänhoidon suositusten tehtävänä on kertoa, miten metsänomistaja voi toteuttaa metsien hoidossa omia tavoitteitaan. Suositukset kertovat, millaisilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan halutunlainen metsä.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 4. Onko suosituksia pakko noudattaa?

Suositukset eivät ole sitovia, eli niiden noudattaminen on täysin vapaaehtoista. Vaihtoehdot varmistavat, että jokainen metsänomistaja voi löytää itselleen sopivat keinot.
Vapaaehtoisuudesta huolimatta metsänhoidon suositukset ovat laajasti käytössä suomalaisessa metsätaloudessa.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 5. Miten metsänhoidon suosituksia käytetään?

Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään linjauksia metsäomaisuutensa käytöstä. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan eri metsäkohteille hoidon ja käytön tavat, jotka johtavat hänen omien arvostustensa mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään. Arvovalinnat ja metsänhoidon perusteiden tunteminen sujuvoittaa myös asiointia ammattilaisten kanssa.
Metsäammattilaisen tehtävä on arvioida metsänomistajan kanssa hänen tavoitteitaan sekä metsän tilannetta, mahdollisuuksia ja riskejä ja tarjota toimenpide-ehdotuksia. Ehdotusten perusteluina on tarpeen kertoa myös toiminnan hyödyistä ja haitoista, joita löytyy metsänhoidon suosituksista. Yhdessä laadukkaan metsästä kerätyn tiedon kanssa suositukset ovat vahva pohja palveluiden tarjontaan. Neuvontatyötä tekevät pitävät suosituksia omien sanojensa mukaan “selkänojana, johon voi aina tukeutua”.
Metsätyöntekijät tekevät satoja yksittäisiä päätöksiä metsien, puiden ja maaperän käsittelystä työpäivänsä aikana. Metsänhoidon suositukset antavat käytännön ohjeita, kuten harvennusmalleja, joiden avulla työ sujuu jouhevasti. Usein suositukset ovat sisäänrakennettuina metsäalan tietojärjestelmiin, jotka ohjaavat työn tekemistä.

Digitaaliset palvelut yleistyvät metsänomistajien päätöstuen välineenä ja metsänomistajien asiakaspalvelussa. Metsänhoidon suositusten tietoja voi siirtää ajantasaisesti metsäalan sähköisiin järjestelmiin rajapintapalvelun kautta. Suositustiedot ovat avoimesti ja maksutta kaikkien käytettävissä.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 6. Ketkä laativat ja hyväksyvät metsänhoidon suositukset?

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä tehdään avoimessa vuoropuhelussa ja parhaaseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemukseen pohjautuen. Metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa koordinoi [Tapio](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/).
Metsänhoidon suositusten johtoryhmä toimii metsänhoidon suositusten strategisena suunnannäyttäjä. Ryhmä käy aktiivista vuoropuhelua kokonaiskestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta sekä päättää periaatteista ja linjauksista, joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään. Se myös määrittelee aihekokonaisuuksia, joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään.
Metsänhoidon suositusten ohjausryhmä ohjaa suositusten laadintaa ja kommentoi sisältöjä. Ohjausryhmä hyväksyy suositukset johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta.

Projekti- ja asiantuntijaryhmiä hyödynnetään laajasti. Tapion projektiryhmä tuottaa vuosittain tilannekatsauksen metsänhoidon suositusten muutostarpeista ja perusteluista. Kun suosituksia ryhdytään päivittämään, Tapio kokoaa tutkija- ja asiantuntijaryhmän. Ryhmä koostaa tarvittavan tutkimustiedon ja liittää siihen käytännön kokemukset käsiteltävästä aiheesta. Myös suositusten käyttäjät vaikuttavat suositusten laadintaan kertomalla maakuntien erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttötarpeista.
Ajantasaiset tiedot suositusten johto- ja ohjausryhmien jäsenistä löytyvät sivulta [Metsänhoidon suositusten tekijät](/fi/metsanhoidon-suositusten-tekijat).

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 7. Mikä takaa, että suositukset tarjoavat parasta saatavilla olevaa tietoa?

Metsänhoidon suositukset perustuvat pitkäjänteiseen tutkimukseen, ja niissä hyödynnetään uutta ja luotettavaa tutkimustietoa. ​
Uutta tutkimustietoa valmistuu jatkuvasti ja metsänhoidon suositusten laadinnassa uusi tieto yhdistetään aiempaan tutkimusnäyttöön – luodaan ns. tutkimussynteesi. Suositusten laadinnassa otetaan huomioon myös käytännön kokemukset ja yhteiskunnassa tärkeiksi koetut tavoitteet.
Metsänomistaja saa suosituksista tietoa metsänhoidon vaikutuksista kestävyyden eri osa-alueisiin, mutta hän voi tiedon perusteella itse päättää, mitä tavoitteita painottaa omissa metsissään.

Laaja-alainen valmistelijoiden joukko takaa, että suosituksista käydään valmisteluvaiheessa monipuolinen ja moniarvoinen keskustelu. Vuoropuhelun pohjana on synteesi tutkitusta tiedosta. Vuoropuhelulla muodostetaan toimintalinjoja ja määritellään metsänhoitoon ja metsien käyttöön vaihtoehtoja, joilla on mahdollisimman laaja hyväksyntä. Riippumattoman Tapion koordinoima prosessi tuottaa metsänhoidon suosituksia on osallistava ja läpinäkyvä.
Voimassa olevat suositukset ovat kaikkien saatavilla verkkopalvelussa metsanhoidonsuositukset.fi. Suositustietoa voi myös siirtää ajantasaisina suoraan metsäalan tietojärjestelmiin.
Suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsittelystä ja hoidosta saadaan uutta tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia tai kun toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Suositusten laadintaa linjaavat periaatteet ja perusteellinen laadintaprosessi on kuvattu tarkemmin dokumentissa [Metsänhoidon suositukset – Metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet).

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 8. Mitä tarkoittaa, että metsänhoidon suositukset edistävät kokonaiskestävää metsänhoitoa?

Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan.
Metsänhoidon suosituksilla edistetään kokonaiskestävän ja monipuolisen metsien käytön toteutumista. Suositusten tehtävänä on antaa metsänomistajalle tietoa, miten hän voi metsänhoidon valinnoillaan vaikuttaa kestävyyden eri osa-alueisiin, ja miten valinnat vaikuttavat hänen asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon reunaehdot, kuten metsä- ja ympäristölainsäädäntö tai vapaaehtoisen metsäsertifiointijärjestelmän rajoitteet.
Metsäomaisuuden laajuudesta ja rakenteesta riippuu, millaiset mahdollisuudet omistajalla on huolehtia kokonaiskestävyyden toteutumisesta omissa metsissään. Suositukset kannustavat metsänomistajaa asettamaan tavoitteensa rajoitteiden määrittämää minimitasoa korkeammalle ja tukevat niiden saavuttamista käytännössä. Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään perusteltuja, vastuullisia ja kokonaiskestävyyttä edistäviä ratkaisuja metsiensä hoidossa. Tavoitteiden yhteensovittaminen voi edellyttää kompromissien tekemistä tilatasolla.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 9. Mitä hyötyä metsänhoidon suosituksista on?

Metsät tuottavat hyvinvointia kaikille suomalaisille. Suosituksia hyödyntämällä Suomen metsät voivat kehittyä elinvoimaisina, tuottavina ja luonnoltaan monimuotoisina. Moniarvoisesti hoidetut metsät sopivat niin puuntuotantoon, virkistykseen, luonnon monimuotoisuuden varjeluun kuin tueksi ilmastonmuutoksen hillintään. Luonnonhoitoon ja vesiensuojeluun suosituksista löytyy runsaasti vaikuttavia keinoja. Suunnitelmallisella ja oikein kohdennetulla metsänhoidolla lisäämme metsistä saatavaa hyvinvointia kestävällä tavalla.
Yksittäiselle metsänomistajalle hyöty on konkreettinen, kun hän saa suosituksista tai suositukset hallitsevalta ammattilaiselta perusteltua tietoa siitä, miten hänen haluamansa tulos saadaan aikaan ja mitä riskejä ja etuja valittavilla ratkaisuilla on.
Metsätiedon digitalisoituminen on vahvistanut metsäorganisaatioiden työn tuottavuutta. Yhdessä laaditut ja sähköisesti jaetut metsänhoidon suositukset ovat merkittävä osa tuottavuuden lisäämistä.

Suosituksia noudatetaan hyvin laajasti, sillä ne ovat ammattilaisten koulutuksen perusta ja osa useita metsätyötä ohjaavia tietojärjestelmiä. Metsänomistajat arvostavat metsänhoidon suosituksia. Esimerkiksi MTK:n Metsätutka-selvityksessä (Kantar TNS, 2020) kysyttiin parhaista ohjauskeinoista metsien monimuotoisuuden edistämiseksi. Lähes 90 % metsänomistajista piti neuvontaa ja metsänhoidon suosituksia erittäin tai melko tärkeänä. Neuvontaa suosivat pienehköjen tilojen omistajat ja suurten tilojen omistajat luottivat omaan kykyynsä löytää tieto metsänhoidon suosituksista.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 10. Milloin suosituksia on alettu laatia?

Ensimmäiset metsänhoidon suositukset – Metsänhoitosuositukset – ovat vuodelta 1989. Niiden laadinta koettiin tarpeelliseksi, koska metsänomistajien tavoitteet olivat muuttuneet entistä monipuolisemmiksi, metsäntutkimuksen avulla saatiin jatkuvasti uutta tietoa, metsänhoidon kustannusrakenne oli muutoksessa ja oli yleinen tarve esitellä perusteluita annetuille suosituksille.
Metsien käsittelyohjeita oli ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan ennen ensimmäisiä metsänhoidon suosituksia. Tapion ja Suomen metsäkeskusta edeltäneiden metsälautakuntien tehtävänä oli käytännössä valvoa käsittelyohjeiden noudattamista. Ohjeiden muuttuminen suosituksiksi oli merkittävä askel kohti nykyaikaisia metsänomistajan palveluita ja metsänhoidon vaihtoehtojen kirjoa.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 11. Mistä löydän ajankohtaista tietoa suosituksista ja keinoista vaikuttaa niihin?

Ajankohtaista tietoa löytyy Tapion verkkosivuilta [Metsänhoidon suositukset](https://tapio.fi/metsanhoidon-suositukset/). Sivuilla kerrotaan muun muassa käynnissä olevista hankkeista ja tapahtumista, joissa käydään avointa vuoropuhelua suositusten kehittämiseksi.
Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä on käyttäjäyhteisö, jonka rooli on varmistaa, että laadittavat suositukset ovat helposti käytettäviä ja tarpeiden mukaisia. Pyöreän pöydän jäsenet kertovat myös alueellisista erityispiirteistä, jotka olisi hyvä ottaa huomioon. Liittyminen pyöreään pöytään on avoin kaikille metsänomistajille ja luonnonvara-alan ammattilaisille. Lue lisää [Tapio.fi:n sivulta Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/metsanhoidon-suositusten-pyorea-poyta/).
Metsänhoidon suositusten kehittämisehdotuksia voi lähettää [avoimella palautelomakkeella](https://zef.fi/s/gz5p2yq7/) tai jokaiselta suositussivulta löytyvän palaute-painikkeen kautta. Voit myös osallistua keskusteluun Facebookissa sivulla [Metsänhoidon suositukset](https://www.facebook.com/metsanhoidonsuositukset/).

Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

Turvemailla orgaaniseen kerrokseen on varastoitunut paljon hiiltä. Kuva: © Markku Saarinen.

Ekosysteemiin tai sen osaan varastoitunut hiili. Metsän hiilivarasto koostuu maanpäällisen ja -alaisen elävän ja kuolleen biomassan hiilestä. Hiilivarastoina toimivat puut, muu kasvillisuus, maaperäeliöstö mukaan lukien mikrobit, kuollut puuaines ja karike. Hiiltä on varastoituneena myös metsämaan hiilipitoisissa yhdisteissä. Metsän lisäksi hiilivarastoja ovat puusta valmistetut tuotteet. Hiilivaraston muutosta kuvaa vuosittainen hiilitase.

Hiilivarasto

Puuntuotannollisesti vähätuottoiset ojitetut turvemaat Metsälain mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi. Niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset turvemaat voidaan jättää ilman aktiivisia toimenpiteitä ennallistumaan. Myös perinneympäristöt ja ne ojitetut turvemaat, jotka ovat alun perin olleet avosoita tai erittäin harvapuustoisia soita, voi jättää uudistamatta. Tämä edellyttää kuitenkin aktiivisia ennallistamistoimenpiteitä ja Suomen metsäkeskuksen hyväksymän ennallistamissuunnitelman. Turvemaiden ennallistamistoimenpiteisiin sisältyy haihduttavan puuston poistoa ja luontaisen vesitalouden palauttamista ojia tukkimalla. Taloudelliset edellytykset sille, että heikkotuottoiselta ojitetulta turvemaalta on perusteltua korjata puut:&nbsp;Kojola S., Niemistö P., Ihalainen A., Penttilä T. &amp; Laiho R. 2013. Metsätaloudellisesti kannattamattomien ojitettujen suometsien tunnistaminen ja jatkokäytön arvioimisperusteet. Maa-ja metsätalousministeriölle laaditun selvityksen loppuraportti 10.10.2013 hakkuukertymä on yli 20 m³/ha (ainespuu) tai yli 30 m³/ha (aines+energiapuu) edellä mainitulla vähimmäiskertymillä leimikon koko vähintään 5 ha, 40 m³/ha kertymällä 3 ha rungon keskikoko on hakkuukertymästä riippuen vähintään 20–60 litraa.

# Lain vaatimukset metsänuudistamisessa

### Metsälain mukaiset määräajat taimikon syntymiselle ja taimien vähimmäismäärät.

##  [Uudistamisvelvoitteen täyttyminen ](/fi/node/891)

Table
|   | Aika hakkuun päättymisestä, enintään vuotta | Havupuuvaltaiset, taimia vähintään kpl/ha | Lehtipuuvaltaiset, taimia vähintään kpl/ha |
| --- | --- | --- | --- |
| Eteläinen Suomi | 10 | 1 500 | 1 100 |
| Keskinen Suomi | 15 | 1 500 | 1 100 |
| Pohjoinen Suomi | 20 | 1 200 | 1 100 |
| Suojametsäalue | 25 | 1 200 | 1 100 |
Uudistamisvelvoitteen edellyttämät taimimäärät alueittain.

# Lain vaatimukset metsänuudistamisessa

## Puuntuotannollisesti vähätuottoiset ojitetut turvemaat

Metsälain mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi. Niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset turvemaat voidaan jättää ilman aktiivisia toimenpiteitä ennallistumaan.
Myös perinneympäristöt ja ne ojitetut turvemaat, jotka ovat alun perin olleet avosoita tai erittäin harvapuustoisia soita, voi jättää uudistamatta. Tämä edellyttää kuitenkin aktiivisia ennallistamistoimenpiteitä ja Suomen metsäkeskuksen hyväksymän ennallistamissuunnitelman. Turvemaiden ennallistamistoimenpiteisiin sisältyy haihduttavan puuston poistoa ja luontaisen vesitalouden palauttamista ojia tukkimalla.
Taloudelliset edellytykset sille, että heikkotuottoiselta ojitetulta turvemaalta on perusteltua korjata puut:

- hakkuukertymä on yli 20 m³/ha (ainespuu) tai yli 30 m³/ha (aines+energiapuu)
- edellä mainitulla vähimmäiskertymillä leimikon koko vähintään 5 ha, 40 m³/ha kertymällä 3 ha
- rungon keskikoko on hakkuukertymästä riippuen vähintään 20–60 litraa.

Metsälaki ei aseta rajoitetta sille, milloin metsän uudistushakkuu voidaan tehdä. Metsälaki kuitenkin velvoittaa, että metsä uudistetaan uudistushakkuun jälkeen. Velvoite täyttyy, kun määräaikaan mennessä (taulukko) uudistusalalla on ainakin vähimmäismäärä keskipituudeltaan vähintään 50 cm:n mittaisia kasvatuskelpoisia taimia.

Metsän uudistamisen ajoitus

Täydennysistutus

Lain vaatimukset metsänuudistamisessa

Hakkuussa huomioitavaa Ensiharvennus voidaan toteuttaa joko ala- tai laatuharvennuksena. Harvennuksen voimakkuus vaikuttaa seuraavan harvennuksen ajankohtaan. Jos harvennus tehdään voimakkaana, harvennusmallin alarajalle, puusto järeytyy nopeammin. Metsikkö harvennetaan silloin koko kiertoaikana yleensä kaksi kertaa. Jos harvennus tehdään lievempänä, harvennusmallin ylärajalle, harvennuksia saatetaan tarvita kolme, ja kiertoaika pitenee kahden harvennuksen malliin verrattuna 10–15 vuotta. Pääpuulajista, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta riippuen ensiharvennus tehdään yleensä silloin, kun puuston valtapituus on 12–15 metriä. Männiköissä ja rauduskoivikoissa puuston laadun turvaaminen edellyttää, että ensiharvennus tehdään ennen kuin oksaisiksi kehittyvät päävaltapuut ovat ehtineet liikaa heikentää parempilaatuisten lisävaltapuiden latvuksia. Sekapuustoisuuden edistämiseksi havupuuvaltaisissa kohteissa voidaan jättää lehtipuustoa sopiviin kohtiin. Samasta syystä on hyvä jättää kuusikkoon mäntyjä ja männikköön kuusia. Poista alaharvennuksena toteutettavassa ensiharvennuksessa: vialliset ja sairaat puut valta- ja lisävaltapuita pienemmät puut mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja tukkiosaltaan haaroittuneet valtapuut niin, että metsikköön jää mahdollisimman hyvälaatuista ja elinvoimaista puustoa harvennusmallien mukainen määrä. Täydennykseksi voi jättää pienikokoisia, huonolaatuisia tai taloudellisesti vähäarvoisia puita, jotka eivät haittaa kasvatettavaa puustoa tai jotka soveltuvat esimerkiksi säästöpuiksi. Männikön ensiharvennus laatuharvennuksena Laatuharvennus on harvennusmenetelmä, jota suositellaan laadultaan keskinkertaisten tai taimikkovaiheessa puutteellisesti hoidettujen männiköiden ensiharvennukseen. Hyvin paksuoksaisissa ja huonolaatuisissa tai kauttaaltaan hyvälaatuisissa männiköissä se ei tuota merkittävää lisähyötyä. Laatuharvennus tehdään jo 10–12 metrin valtapituudessa. Tällöin oksikkaat tai muuten huonolaatuiset valtapuut eivät ole varjostuksellaan ehtineet vielä supistaa liikaa pienioksaisten lisävaltapuiden latvuksia ja heikentää niiden elinvoimaisuutta. Harvennuksessa poistetaan oksikkaita valtapuita ja tehdään tilaa ohutoksaisille lisävaltapuille. Harvennusvoimakkuudessa noudatetaan harvennusmallin mukaista jäävän puuston tiheyssuositusta. Laatuharvennus voi johtaa kahden harvennuksen sijasta kolmeen harvennuskertaan ja pidentää kiertoaikaa. Toisaalta sillä voidaan lisätä laadukkaan tukkipuun tuotosta, mikä tekee harvennustavasta kilpailukykyisen vaihtoehdon. Ensiharvennuksen aikaistaminen laadun vuoksi pienentää harvennuskertymää. Puunkorjuun yksikkökustannukset pysyvät kuitenkin kohtuullisina, koska laatuharvennuksessa poistetaan kookkaita valtapuita&nbsp;Kärhä, K. 2006. Ensiharvennusmännikön voimakas laatuharvennus. Metsätehon katsaus nro 22.. Joukkokäsittely mahdollistaa kahden tai useamman rungon karsinnan ja katkonnan yhdellä kertaa, mikä parantaa hakkuutyön tuottavuutta. Kuva: © Ponsse Oyj. Mikäli hakkuu on mahdollista tehdä sulan maan aikaan, leimikon kysyntä on parempaa. Haittana on, että sulan maan aikana kivennäismailla tehdyt hakkuut altistavat havupuuston juurikäävän leviämiselle. Sulan maan aikana tehtävien hakkuiden aikana tuleekin huolehtia juurikäävän torjunnasta. Kokopuun korjuussa on lisäksi huolehdittava maaperän ravinteisuuden hoidosta. Keinoja onnistuneeseen kasvatushakkuiden energiapuun korjuuseen Ennen hakkuuta Tee tarvittaessa ennakkoraivaus. Tunnista kohteen korjuukelpoisuus ja maaston kantavuus.&nbsp;Puunkorjuussa Ajoita puunkorjuu kohteen kantavuuden ja käytettävissä olevan kaluston mukaisesti.&nbsp;Puuston vaurioriski on suurimmillaan keväällä nila-aikana, jolloin koivun ja männyn kuori irtoaa helposti puita kolhittaessa.&nbsp;Seuraa jäävän puuston määrää pohjapinta-alan (m²/ha) tai runkoluvun (kpl/ha) mukaan. Pohjapinta-alaa seurataan varttuneissa kasvatusmetsissä (keskiläpimitta yli 16 cm), runkolukua seurataan tätä nuoremmissa metsissä (keskiläpimitta alle 16 cm). &nbsp;Tee ajourista mahdollisimman suoria, vältä erityisesti s-mutkia.&nbsp;Vahvista tarvittaessa ajouria havuttamalla ne huolellisesti.&nbsp;Katkaise ajouralle jäävät kannot mahdollisimman mataliksi. Se vähentää kuormatraktorin kallistelua.&nbsp;Kaada vesasyntyiset hieskoivuryhmät joko kokonaan tai jätä ryhmä koskematta. Yksittäisten puiden kaatamisesta syntyy helposti runkovaurioita jäljelle jääville puille. Älä jätä kokopuunkorjuussa kuormaan ylipitkiä latvoja piiskaamaan ajovaiheessa ajouran varressa olevia puita. Maaperän ravinteisuuden hoito kokopuun korjuussa  Kokopuun korjuussa suositellaan jätettäväksi korjaamatta noin 30&nbsp;%&nbsp;latvusmassan kokonaismäärästä&nbsp;Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. &amp; Muhonen, T. (toim.) 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan työraportteja 240. Metsäntutkimuslaitos.&nbsp;. Korjuussa tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä siihen, että jätettävä latvusmassa (hakkuutähde) jakaantuu mahdollisimman tasaisesti koko korjuualalle. Jäävän latvusmassan määrä voidaan varmistaa esimerkiksi seuraavin keinoin: Katkaise latvuksen&nbsp;viimeisin&nbsp;osa, noin 1–2 metriä, ja jätä&nbsp;se&nbsp;metsään.&nbsp;Karsi joka viidennen puun latvus kourakasojen ulkopuolelle ja jätä&nbsp;ne&nbsp;metsään. Hakkuualalle jää lisäksi aina latvusmassaa, joka koostuu raivauspuustosta, kourakasoista pudonneista neulasista, lehdistä ja oksista sekä puunkorjuussa katkenneista oksista ja latvuksista sekä havutukseen käytetystä latvusmassasta.Metsissä,&nbsp;joissa poistuma on pääasiassa kuusta tai lehtipuuta, kokopuu voidaan kuivattaa palstalla kourakasoissa, jolloin neulaset ja lehdet kuivuvat ja varisevat. Kuivattaminen parantaa raaka-aineen energiasisältöä (MWh/m³) ja on siksi suositeltavaa myös niissä korjuukohteissa, joissa poistumasta merkittävä&nbsp;osa on mäntyä. Männyn hakkuutähteen kuivattamisella ei kuitenkaan saavuteta yhtä suurta ravinnetaloudellista hyötyä kuin kuusen ja lehtipuiden.&nbsp;Poistuvien ravinteiden määrä voidaan edellä mainittujen toimenpiteiden&nbsp;lisäksi korvata lannoituksella, esimerkiksi puutuhkalla. Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaille. Joissakin tapauksissa siihen on saatavissa metka-tukea. Latvusten katkaisu on yksi tapa huolehtia maaperän ravinteisuudesta kokopuun korjuussa. Kuva: Olli Äijälä. Suorat ajourat, ajourien havutus ja hyvä näkyvyys ovat avaintekijöinä hyvään korjuujälkeen. Kuva: © Pertti Harstela /Vastavalo

#  Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus 

## Hakkuussa huomioitavaa

Ensiharvennus voidaan toteuttaa joko ala- tai laatuharvennuksena. Harvennuksen voimakkuus vaikuttaa seuraavan harvennuksen ajankohtaan. Jos harvennus tehdään voimakkaana, harvennusmallin alarajalle, puusto järeytyy nopeammin. Metsikkö harvennetaan silloin koko kiertoaikana yleensä kaksi kertaa. Jos harvennus tehdään lievempänä, harvennusmallin ylärajalle, harvennuksia saatetaan tarvita kolme, ja kiertoaika pitenee kahden harvennuksen malliin verrattuna 10–15 vuotta.
Pääpuulajista, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta riippuen ensiharvennus tehdään yleensä silloin, kun puuston valtapituus on 12–15 metriä. Männiköissä ja rauduskoivikoissa puuston laadun turvaaminen edellyttää, että ensiharvennus tehdään ennen kuin oksaisiksi kehittyvät päävaltapuut ovat ehtineet liikaa heikentää parempilaatuisten lisävaltapuiden latvuksia.
Sekapuustoisuuden edistämiseksi havupuuvaltaisissa kohteissa voidaan jättää lehtipuustoa sopiviin kohtiin. Samasta syystä on hyvä jättää kuusikkoon mäntyjä ja männikköön kuusia.

Poista alaharvennuksena toteutettavassa ensiharvennuksessa:
- vialliset ja sairaat puut
- valta- ja lisävaltapuita pienemmät puut
- mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja tukkiosaltaan haaroittuneet valtapuut niin, että metsikköön jää mahdollisimman hyvälaatuista ja elinvoimaista puustoa harvennusmallien mukainen määrä. Täydennykseksi voi jättää pienikokoisia, huonolaatuisia tai taloudellisesti vähäarvoisia puita, jotka eivät haittaa kasvatettavaa puustoa tai jotka soveltuvat esimerkiksi säästöpuiksi.

#  Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus 

## Männikön ensiharvennus laatuharvennuksena

Laatuharvennus on harvennusmenetelmä, jota suositellaan laadultaan keskinkertaisten tai taimikkovaiheessa puutteellisesti hoidettujen männiköiden ensiharvennukseen. Hyvin paksuoksaisissa ja huonolaatuisissa tai kauttaaltaan hyvälaatuisissa männiköissä se ei tuota merkittävää lisähyötyä.
Laatuharvennus tehdään jo 10–12 metrin valtapituudessa. Tällöin oksikkaat tai muuten huonolaatuiset valtapuut eivät ole varjostuksellaan ehtineet vielä supistaa liikaa pienioksaisten lisävaltapuiden latvuksia ja heikentää niiden elinvoimaisuutta. Harvennuksessa poistetaan oksikkaita valtapuita ja tehdään tilaa ohutoksaisille lisävaltapuille. Harvennusvoimakkuudessa noudatetaan harvennusmallin mukaista jäävän puuston tiheyssuositusta.
Laatuharvennus voi johtaa kahden harvennuksen sijasta kolmeen harvennuskertaan ja pidentää kiertoaikaa. Toisaalta sillä voidaan lisätä laadukkaan tukkipuun tuotosta, mikä tekee harvennustavasta kilpailukykyisen vaihtoehdon. Ensiharvennuksen aikaistaminen laadun vuoksi pienentää harvennuskertymää. Puunkorjuun yksikkökustannukset pysyvät kuitenkin kohtuullisina, koska laatuharvennuksessa poistetaan kookkaita valtapuita .

Mikäli hakkuu on mahdollista tehdä sulan maan aikaan, leimikon kysyntä on parempaa. Haittana on, että sulan maan aikana kivennäismailla tehdyt hakkuut altistavat havupuuston juurikäävän leviämiselle. Sulan maan aikana tehtävien hakkuiden aikana tuleekin huolehtia juurikäävän torjunnasta. Kokopuun korjuussa on lisäksi huolehdittava maaperän ravinteisuuden hoidosta.

#  Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus 

## Keinoja onnistuneeseen kasvatushakkuiden energiapuun korjuuseen

Ennen hakkuuta
- Tee tarvittaessa ennakkoraivaus.
- Tunnista kohteen korjuukelpoisuus ja maaston kantavuus.
Puunkorjuussa

- Ajoita puunkorjuu kohteen kantavuuden ja käytettävissä olevan kaluston mukaisesti. Puuston vaurioriski on suurimmillaan keväällä nila-aikana, jolloin koivun ja männyn kuori irtoaa helposti puita kolhittaessa.
- Seuraa jäävän puuston määrää pohjapinta-alan (m²/ha) tai runkoluvun (kpl/ha) mukaan. Pohjapinta-alaa seurataan varttuneissa kasvatusmetsissä (keskiläpimitta yli 16 cm), runkolukua seurataan tätä nuoremmissa metsissä (keskiläpimitta alle 16 cm).
- Tee ajourista mahdollisimman suoria, vältä erityisesti s-mutkia.
- Vahvista tarvittaessa ajouria havuttamalla ne huolellisesti.
- Katkaise ajouralle jäävät kannot mahdollisimman mataliksi. Se vähentää kuormatraktorin kallistelua.
- Kaada vesasyntyiset hieskoivuryhmät joko kokonaan tai jätä ryhmä koskematta. Yksittäisten puiden kaatamisesta syntyy helposti runkovaurioita jäljelle jääville puille.
- Älä jätä kokopuunkorjuussa kuormaan ylipitkiä latvoja piiskaamaan ajovaiheessa ajouran varressa olevia puita.

#  Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus 

## Maaperän ravinteisuuden hoito kokopuun korjuussa

Kokopuun korjuussa suositellaan jätettäväksi korjaamatta noin 30 % latvusmassan kokonaismäärästä . Korjuussa tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä siihen, että jätettävä latvusmassa (hakkuutähde) jakaantuu mahdollisimman tasaisesti koko korjuualalle.
Jäävän latvusmassan määrä voidaan varmistaa esimerkiksi seuraavin keinoin:
- Katkaise latvuksen viimeisin osa, noin 1–2 metriä, ja jätä se metsään.
- Karsi joka viidennen puun latvus kourakasojen ulkopuolelle ja jätä ne metsään. Hakkuualalle jää lisäksi aina latvusmassaa, joka koostuu raivauspuustosta, kourakasoista pudonneista neulasista, lehdistä ja oksista sekä puunkorjuussa katkenneista oksista ja latvuksista sekä havutukseen käytetystä latvusmassasta.
- Metsissä, joissa poistuma on pääasiassa kuusta tai lehtipuuta, kokopuu voidaan kuivattaa palstalla kourakasoissa, jolloin neulaset ja lehdet kuivuvat ja varisevat. Kuivattaminen parantaa raaka-aineen energiasisältöä (MWh/m³) ja on siksi suositeltavaa myös niissä korjuukohteissa, joissa poistumasta merkittävä osa on mäntyä. Männyn hakkuutähteen kuivattamisella ei kuitenkaan saavuteta yhtä suurta ravinnetaloudellista hyötyä kuin kuusen ja lehtipuiden.

Poistuvien ravinteiden määrä voidaan edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi korvata lannoituksella, esimerkiksi puutuhkalla. Tuhkalannoitus soveltuu erityisesti turvemaille. Joissakin tapauksissa siihen on saatavissa metka-tukea.

Energiapuuta korjataan kasvatusmetsistä yleensä ensiharvennusten yhteydessä. Korjuussa on syytä huomioida ensiharvennuksen laatua parantavat tekijät.

Energiapuun korjuu hoidetuista ja hoitamattomista kasvatusmetsistä

 Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus 

Text Jos juuristokilpailua pienaukkojen reuna-alueilla on tarpeen vähentää, pienaukkoja ympäröivää puustoa eli aukkojen välialuetta voidaan harventaa. Pienaukkohakkuu sopii hyvin korpikuusikoihin, joissa jo pienet aukot ja kapeat kaistaleet taimettuvat luontaisesti hyvin. Pienaukkoja kannattaa tehdä vain varttuneeseen puustoon. Pienaukot on suunniteltava ja sijoitettava siten, etteivät niiden välialueet jää kapeiksi ja tuulituhoille alttiiksi kaistoiksi. Taimien kasvuedellytykset ovat yleensä parhaat pienaukon keskellä, jossa reunapuiden juuristokilpailu on vähäisintä. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

Pienaukkohakkuu on jatkuvan kasvatuksen hakkuutapa. Siinä tehdään pienialaisia, enintään 0,3 hehtaarin aukkoja, joiden on tarkoitus edistää metsän luontaista uudistumista.

Jos juuristokilpailua pienaukkojen reuna-alueilla on tarpeen vähentää, pienaukkoja ympäröivää puustoa eli aukkojen välialuetta voidaan harventaa.
Pienaukkohakkuu sopii hyvin korpikuusikoihin, joissa jo pienet aukot ja kapeat kaistaleet taimettuvat luontaisesti hyvin. Pienaukkoja kannattaa tehdä vain varttuneeseen puustoon. Pienaukot on suunniteltava ja sijoitettava siten, etteivät niiden välialueet jää kapeiksi ja tuulituhoille alttiiksi kaistoiksi.

Pienaukkohakkuu

METSO-kohteiksi sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Kalliometsät ja louhikot, joiden puusto on vanhaa (yli 120 vuotta), ja joissa on lahoja maapuita, keloja ja/tai kilpikaarnamäntyjä.Puustoltaan iäkkäät jyrkkien kalliorinteiden luonnontilaisen kaltaiset metsät ja kalliojyrkänteet alusmetsineen.Kallio-, jyrkänne- ja louhikkometsät, joissa on kuolleita pystypuita tai maapuita yli viisi kuutiometriä hehtaarilla.Pinta-alaltaan laajat ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevat, useita METSOn elinympäristöjä sisältävät kalliometsä-, jyrkänne- ja louhikkoalueet. Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Kohteilla, joissa on niukasti lahopuuta, voidaan kuollutta puuta lisätä luonnonhoitotoimin ja kulottamalla.

# METSO-kohteiksi sopivat kallioelinympäristöt

## METSO-kohteiksi sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

- Kalliometsät ja louhikot, joiden puusto on vanhaa (yli 120 vuotta), ja joissa on lahoja maapuita, keloja ja/tai kilpikaarnamäntyjä.
- Puustoltaan iäkkäät jyrkkien kalliorinteiden luonnontilaisen kaltaiset metsät ja kalliojyrkänteet alusmetsineen.
- Kallio-, jyrkänne- ja louhikkometsät, joissa on kuolleita pystypuita tai maapuita yli viisi kuutiometriä hehtaarilla.
- Pinta-alaltaan laajat ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevat, useita METSOn elinympäristöjä sisältävät kalliometsä-, jyrkänne- ja louhikkoalueet.

# METSO-kohteiksi sopivat kallioelinympäristöt

## Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

Kohteilla, joissa on niukasti lahopuuta, voidaan kuollutta puuta lisätä luonnonhoitotoimin ja kulottamalla.

METSO-ohjelman kannalta arvokkaita ovat sellaiset kallioiden laki- ja rinnemetsät sekä jyrkänteiden alustat ja louhikot lähimetsineen, joissa puusto on monipuolista, lahopuustoista ja iäkästä. METSOon sopivat erityisesti kohteet, joiden pinta-ala on useita hehtaareja ja jotka sisältävät eri elinympäristöjä.

Kallioelinympäristöt

METSO-kohteiksi sopivat kallioelinympäristöt

Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta Lehtonen, I., Venäläinen, A., Kämäräinen, M., Asikainen, A., Laitila, J., Anttila, P., Peltola, H. 2018. Projected decrease in wintertime bearing capacity on different forest and soil types in Finland under a warming climate. Hydrology and Earth System Sciences Discuss.. Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin Ikonen, V.-P., Kilpeläinen, A., Zubizarreta-Gerendiain, A., Strandman, H., Asikainen, A., Venäläinen, A., Kaurola, J., Kangas, J., Pelto-la, H. 2017. Regional risks of wind damage in boreal forests under changing management and climate projections. Canadian Journal of Forest Research 47(12): 1632-1645. . Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella Peltola, H., Kellomäki, S. &amp; Väisänen, H. 1999. Model computations of the impact of climatic change on the windthrow risk of trees. Climatic change 41: 17–36.. Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä&nbsp;koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita. Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa. Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen Valinger, E., Lundqvist, L. &amp; Brandel, G. 1994. Wind and snow damage in a thinning and fertilisation experiment in Pinus sylvestris. Scandinavian Journal of Forest Research 9: 129–134.. Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden. Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla. Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille. Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko. Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

# Tuulituhojen ehkäisy 

## Tuulituhojen ehkäisy ja tuhoalueen hoito

- Metsänuudistamisen puulajivalinnassa huomioidaan maaston muodot, maaperä ja vallitseva tuulensuunta . Mänty kestää tuulituhoja koivua ja kuusta paremmin .
- Tehdään taimikonhoito ja harvennushakkuut suositusten mukaisesti. Siten voidaan estää puuston riukuuntumista ja vahvistetaan puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuulikuormaa. Tuulituhoriski kasvaa puuston pituuden lisääntyessä, mutta myös rungon kapeus altistaa tuhoille jo vähäisemmällä tuulennopeudella . Puuston ei anneta muodostua ylitiheäksi. Ylitiheät puustot ovat alttiita tuulituhoille heti harvennushakkuiden jälkeen. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita.
- Vältetään liian voimakkaita harvennuksia ja lyhennetään kiertoaikaa.
- Tuulituhoille alttiilla alueilla lannoitus tehdään vasta 2–3 vuotta harvennuksen jälkeen, jotta puiden juuristo ja runko vahvistuvat riittävästi kestämään lisääntyvän tuulikuorman. Kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin heti harvennuksen ja mahdollisen lannoituksen jälkeen .
- Tuulelle altista metsikön reunaa harvennetaan lievemmin tuulen puoleisella, noin 10–20 leveällä kaistaleella. Tiheämpi kaistale suojaa voimakkaimmilta tuulenpuuskilta. Tämä koskee myös jatkuvan kasvatuksen hakkuita.
- Rajataan uudistushakkuualueet tuulituhoriski ja vallitseva tuulensuunta huomioiden.
- Vältetään puuston suuria pituuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla.
- Torjutaan juurikääpää suositusten mukaisesti, sillä heikentynyt puusto on altista tuulituhoille.
- Alue uudistetaan viljellen, jos myrsky on tuhonnut myös siemenpuut. Sekametsä kestää tuuli- ja muita tuhoriskejä paremmin kuin puhdas kuusikko.

# Tuulituhojen ehkäisy 

## Laki metsätuhojen torjunnasta: tuulituhojen torjunta

Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta.
Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

Voimakkaimpien tuulten aiheuttamia laajoja tuhoja ei pystytä estämään metsätalouden keinoin. Tuulituhoja voidaan kuitenkin jossain määrin ehkäistä tuulituhoille alttiilla alueella hyvällä metsänhoidolla ja metsäsuunnittelulla. Tuulituhoriskiin vaikuttaa puulajin ohella puuston sijainti suhteessa tuulelle alttiiseen metsän reunaan .

Tuulituhojen torjunta

Tuulituhojen ehkäisy 

Sekapuustoisuus keskeistä Havupuuvaltaiseen taimikkoon on suositeltavaa jättää lehtipuusekoitus aina kun mahdollista. Lehtipuusekoitus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja monipuolinen puusto kestää yleensä paremmin erilaisia tuhoja. Lehtipuusekoitus saattaa myös ehkäistä jossain määrin tuhojen leviämistä havupuustossa.

# Taimikonhoito - Luonto

## Sekapuustoisuus keskeistä

Havupuuvaltaiseen taimikkoon on suositeltavaa jättää lehtipuusekoitus aina kun mahdollista. Lehtipuusekoitus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja monipuolinen puusto kestää yleensä paremmin erilaisia tuhoja. Lehtipuusekoitus saattaa myös ehkäistä jossain määrin tuhojen leviämistä havupuustossa.

Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston ja aluskasvillisuuden rakenteen kehitykseen. Sekapuustoisuutta ja lehtipuuosuutta vaalimalla sekä käsittelemättömiä kohtia jättämällä voidaan monipuolistaa metsän rakennetta.

Taimikon varhaisperkaus

Taimikonharvennus

Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston ja aluskasvillisuuden rakenteen kehitykseen. Sekapuustoisuutta ja lehtipuuosuutta vaalimalla sekä käsittelemättömiä kohtia jättämällä voidaan monipuolistaa metsän rakennetta.  

Taimikonhoito - Luonto

Maisema-arvot punnittava metsityksessä Metsityksen vaikutukset maisemaan korostuvat asutuksen, teiden ja vesistöjen läheisyydessä. Metsityksessä maisemaan voidaan vaikuttaa metsitysalueen rajaamisella, puiden viljelytavalla ja puulajien valinnalla. Avoimet alueet ovat usein osa kulttuurimaisemaa. Vaarana on, että metsityksellä muutetaan avointa kulttuuri- ja maaseutumaisemaa haitallisesti. Metsitysalueen maisemallisesti jyrkkää reunaa voidaan pehmentää istuttamalla reunavyöhykkeelle lehtipuuvaltainen puusto. Pensaiden säästäminen esimerkiksi metsitysalueiden reunavyöhykkeillä luo vaihtelua maisemaan ja on eduksi myös riistalajeille ja pellonreunojen lintulajeille. Puiden sijoittelulla on merkitystä maisemalle ja luonnolle. Taimien istuttaminen suoriin riveihin helpottaa taimien havaitsemista mahdollisen heinäntorjunnan yhteydessä, mutta suorat puurivit eivät vastaa luonnollisen näköistä metsämaisemaa.&nbsp;Turvetuotannosta poistuneilla alueilla ei ole juurikaan maisemallisia arvoja. Tällöin metsitys parantaa alueen viihtyisyyttä. Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden suunnittelussa on mahdollisuuksia huomioida maisema esimerkiksi erilaisia jatkokäyttömuotoja yhdistelemällä. Virkistysarvojen lisääminen metsitysalueella Turvetuotannosta poistetun alueen muuttaminen metsäksi lisää mahdollisuuksia marjastukseen, sienestykseen ja muihin jokaisen oikeuden nojalla tapahtuviin harrastuksiin. Entisillä suonpohjilla marja- ja sienisadot saattavat olla kuitenkin niukat. Jos metsitysalueelle tavoitellaan virkistyskäyttöä, on metsityksen suunnittelussa syytä selvittää kulkureittien ja muiden rakenteiden tarvetta ja sijaintia.

# Metsitys - Virkistys

## Maisema-arvot punnittava metsityksessä

Metsityksen vaikutukset maisemaan korostuvat asutuksen, teiden ja vesistöjen läheisyydessä. Metsityksessä maisemaan voidaan vaikuttaa metsitysalueen rajaamisella, puiden viljelytavalla ja puulajien valinnalla.
Avoimet alueet ovat usein osa kulttuurimaisemaa. Vaarana on, että metsityksellä muutetaan avointa kulttuuri- ja maaseutumaisemaa haitallisesti. Metsitysalueen maisemallisesti jyrkkää reunaa voidaan pehmentää istuttamalla reunavyöhykkeelle lehtipuuvaltainen puusto. Pensaiden säästäminen esimerkiksi metsitysalueiden reunavyöhykkeillä luo vaihtelua maisemaan ja on eduksi myös riistalajeille ja pellonreunojen lintulajeille.
Puiden sijoittelulla on merkitystä maisemalle ja luonnolle. Taimien istuttaminen suoriin riveihin helpottaa taimien havaitsemista mahdollisen heinäntorjunnan yhteydessä, mutta suorat puurivit eivät vastaa luonnollisen näköistä metsämaisemaa. Turvetuotannosta poistuneilla alueilla ei ole juurikaan maisemallisia arvoja. Tällöin metsitys parantaa alueen viihtyisyyttä. Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden suunnittelussa on mahdollisuuksia huomioida maisema esimerkiksi erilaisia jatkokäyttömuotoja yhdistelemällä.

# Metsitys - Virkistys

## Virkistysarvojen lisääminen metsitysalueella

Turvetuotannosta poistetun alueen muuttaminen metsäksi lisää mahdollisuuksia marjastukseen, sienestykseen ja muihin jokaisen oikeuden nojalla tapahtuviin harrastuksiin. Entisillä suonpohjilla marja- ja sienisadot saattavat olla kuitenkin niukat.
Jos metsitysalueelle tavoitellaan virkistyskäyttöä, on metsityksen suunnittelussa syytä selvittää kulkureittien ja muiden rakenteiden tarvetta ja sijaintia.

Metsityksen aikaansaama puustoisuus muuttaa maisemaa. Vaikutukset kasvavat puuston varttuessa, kun puut peittävät aiemman avoimen maiseman. Maiseman muuttumista on hyvä ennakoida kauko- ja lähimaisemassa, jotta metsitysalue sulautuisi ympäröivään maisemaan. Metsitys voi parantaa alueen virkistyskäyttöarvoa.

Metsitys

Metsityksen aikaansaama puustoisuus muuttaa maisemaa. Vaikutukset kasvavat puuston varttuessa, kun puut peittävät aiemman avoimen maiseman. Maiseman muuttumista on hyvä ennakoida kauko- ja lähimaisemassa, jotta metsitysalue sulautuisi ympäröivään maisemaan. Metsitys voi parantaa alueen virkistyskäyttöarvoa. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “metsän viljely”

Jatkuva kasvatus

Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

Hiilivarasto

Lain vaatimukset metsänuudistamisessa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kasvatusmetsien energiapuun hakkuun toteutus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pienaukkohakkuu

METSO-kohteiksi sopivat kallioelinympäristöt

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Tuulituhojen ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Taimikonhoito - Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsitys - Virkistys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko