Kuvassa on esimerkki runkovauriokorjauksissa käytettävän murskeen rakeisuusvaatimuksista (0–63 mm). ( Kuva: © InfraRYL 2006.)

Metsätien tavoitekantavuusarvoksi runkovaurioiden korjausten suunnittelussa valitaan tavallisesti 60–80 MPa (E2-arvo). Liikennettä vaikeuttavat runkovauriot korjataan heti niiden syntymisen jälkeen. Yleisin runkovaurioiden korjausmenetelmä on korjaustapa, jossa tien kantavuutta parannetaan N3-tyypin suodatinkankaan päälle ajettavalla 20–30 cm:n murskekerroksella.
Suodatinkangas estää pohjamaan ja rakennekerrosten sekoittumisen, mutta se ei lujita rakennetta. Suodatinkankaan tilalla voidaan käyttää myös ns. geovahvisteita, jotka murskeen kanssa jäykistävät rakennetta. Vaativissa kohteissa suodatinkangasta ja geoverkkoa voidaan käyttää myös yhdessä. Suodatinkangas tulee alle ja geoverkko suodatinkankaan päälle. Kantavan murskekerroksen päälle rakennetaan 5-10 cm:n paksuinen pintakerros edellä esitettyjen vaatimusten mukaisesta murskeesta.

Metsätien kunnossapidon toimenpiteet ja käytettävä kalusto

Metsätien kunnossapidossa käytettävät materiaalit

Metsätien tavoitekantavuusarvoksi runkovaurioiden korjausten suunnittelussa valitaan tavallisesti 60–80 MPa (E2-arvo). Liikennettä vaikeuttavat runkovauriot korjataan heti niiden syntymisen jälkeen.  Yleisin runkovaurioiden korjausmenetelmä on korjaustapa, jossa tien kantavuutta parannetaan N3-tyypin suodatinkankaan päälle ajettavalla 20–30 cm:n murskekerroksella.  

Suodatinkangas estää pohjamaan ja rakennekerrosten sekoittumisen, mutta se ei lujita rakennetta. Suodatinkankaan tilalla voidaan käyttää myös ns. geovahvisteita, jotka murskeen kanssa jäykistävät rakennetta. Vaativissa kohteissa suodatinkangasta ja geoverkkoa voidaan käyttää myös yhdessä. Suodatinkangas tulee alle ja geoverkko suodatinkankaan päälle. Kantavan murskekerroksen päälle rakennetaan 5-10 cm:n paksuinen pintakerros edellä esitettyjen vaatimusten mukaisesta murskeesta.  

 

Metsätien runkokorjaukset

Lehtipuita reunavyöhykkeille Pihapiirien, peltojen ja muiden kulttuuriympäristöjen reunavyöhykkeissä ja rantametsissä on suositeltavaa käyttää lehtipuita metsänuudistamisessa ainakin näkyvimmällä osalla. Eri puulajien sekaistutus koko uudistettavalle alalle mahdollistaa monipuolisen metsikkörakenteen syntymisen, kun metsänomistaja painottaa maisemanhoitoa.

# Maiseman huomioiminen puulajin valinnassa

## Lehtipuita reunavyöhykkeille

Pihapiirien, peltojen ja muiden kulttuuriympäristöjen reunavyöhykkeissä ja rantametsissä on suositeltavaa käyttää lehtipuita metsänuudistamisessa ainakin näkyvimmällä osalla.
Eri puulajien sekaistutus koko uudistettavalle alalle mahdollistaa monipuolisen metsikkörakenteen syntymisen, kun metsänomistaja painottaa maisemanhoitoa.

Puulajin valinnassa on hyvä ottaa huomioon maisemalliset tekijät.

Metsämaiseman hoito

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Puulajin valinnassa on hyvä ottaa huomioon maisemalliset tekijät. 

Maiseman huomioiminen puulajin valinnassa

Kannattavuus edellyttää riittävää kertymää Nyrkkisääntönä kannattavalle korjuulle on vähintään 50 kiintokuution hakkuutähdekertymä, joka on alle 300–500 metrin metsäkuljetusmatkan päässä tienvarsivarastosta. Hakkuutähteen saatavuuteen vaikuttaa korjattava erityisesti puulaji ja puiden koko. Kuusikossa hakkuutähdekertymät ovat keskimäärin 50–60 kiintokuutiota ja männikössä noin 25–30 kiintokuutiota hehtaarilla. Samalla kertaa voidaan korjata myös nostetut kannot. Hakkuutähteen korjuussa poistuu ravinteita Metsän ravinteisuus vaikuttavat uuden puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa. Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Kasvutappioita voidaan vähentää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti. Toistuvan hakkuutähteiden korjuun vaikutuksesta ravinnetalouteen ei juurikaan ole tutkimusta. Hakkuutähteiden korjuu laskee maanmuokkauksen kustannuksia.

# Uudistusalan hakkuutähteenkorjuu - Talous

## Kannattavuus edellyttää riittävää kertymää

Nyrkkisääntönä kannattavalle korjuulle on vähintään 50 kiintokuution hakkuutähdekertymä, joka on alle 300–500 metrin metsäkuljetusmatkan päässä tienvarsivarastosta.
- Hakkuutähteen saatavuuteen vaikuttaa korjattava erityisesti puulaji ja puiden koko. Kuusikossa hakkuutähdekertymät ovat keskimäärin 50–60 kiintokuutiota ja männikössä noin 25–30 kiintokuutiota hehtaarilla.
Samalla kertaa voidaan korjata myös nostetut kannot.

# Uudistusalan hakkuutähteenkorjuu - Talous

## Hakkuutähteen korjuussa poistuu ravinteita

Metsän ravinteisuus vaikuttavat uuden puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa.
Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Kasvutappioita voidaan vähentää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti.
Toistuvan hakkuutähteiden korjuun vaikutuksesta ravinnetalouteen ei juurikaan ole tutkimusta.

Hakkuutähteiden korjuu laskee maanmuokkauksen kustannuksia.

Hakkuutähteen korjuu uudistusaloilta voi tuoda lisätuloa metsänomistajalle. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa metsän kasvun hidastumista tai lannoitustarvetta myöhemmin. Tuotto riippuu kohteen sijainnista, kertymästä ja markkinatilanteesta. Hakkuutähteet voidaan korjata myös ilman kantojen nostoa.

Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

Uudistusalan hakkuutähteenkorjuu - Talous

Elinympäristön puuston rakenne rehevillä lehtolaikuilla on säilytettävä siten, että hoito- ja käyttötoimenpiteiden yhteydessä voidaan tehdä vain varovaisia, poimintaluonteisia hakkuita. Talousmetsissä metsälain 10 §:n mukaisten lehtoelinympäristöjen käsittelyyn ei pääsääntöisesti ole luonnonhoidollisia perusteita. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisia puustoisia luontotyyppejä ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaikot ja tervaleppämetsät. Näihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöstä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia. Luonnonsuojelulain nojalla rajattujen lehtojen hoito esimerkiksi varjostavaa kuusta poistamalla saattaa joskus olla monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tarpeen. Ennen hoitotoimiin ryhtymistä ja niiden suunnittelua tulee olla yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon.

Elinympäristön puuston rakenne rehevillä lehtolaikuilla on säilytettävä siten, että hoito- ja käyttötoimenpiteiden yhteydessä voidaan tehdä vain varovaisia, poimintaluonteisia hakkuita. Talousmetsissä metsälain 10 §:n mukaisten lehtoelinympäristöjen käsittelyyn ei pääsääntöisesti ole luonnonhoidollisia perusteita.
[Luonnonsuojelulain 64 §:n](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1907) mukaisia puustoisia luontotyyppejä ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaikot ja tervaleppämetsät. Näihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöstä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia.
Luonnonsuojelulain nojalla rajattujen lehtojen hoito esimerkiksi varjostavaa kuusta poistamalla saattaa joskus olla monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tarpeen. Ennen hoitotoimiin ryhtymistä ja niiden suunnittelua tulee olla yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon.

[Metsälain 10 §:n](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1863) metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin lukeutuvat myös rehevät lehtolaikut. Metsälain mukaan lehtolaikkujen ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus.

Lehdot – tunnistaminen ja turvaaminen

Metsälain 10 §:n metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin lukeutuvat myös rehevät lehtolaikut. Metsälain mukaan lehtolaikkujen ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus. 

Lakivaatimukset lehtoja koskien

Jatkuva kasvatus•&nbsp;Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa säästöpuut on suositeltavaa keskittää ryhmiin. Ryhmät voidaan merkitä hakkuussa maastoon esimerkiksi tekopökkelöillä tai harventamalla sen ympäriltä tavanomaista voimakkaammin. Ryhmien sijainti voidaan myös tallentaa metsävaratietoon tai metsäsuunnitelmaan paikkatietona.•&nbsp;Yksittäisten monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden puuyksilöiden säästäminen ryhmien ulkopuolella on perusteltua ja suositeltavaa.• Säästöpuiksi voi jättää myös sellaisia puuyksilöitä, jotka tavallisesti poistettaisiin. Paksuoksaiset, poikaoksaiset ja haarautuneet puuyksilöit kehittyvät monimuotoisiksi säästöpuiksi.•&nbsp;Korjuussa runkovaurioita saaneet lehtipuut ja männyt ovat hyviä säästöpuita, joihin voi kehittyä koroja, laho-onkaloita ja kääpäisyyttä.•&nbsp;Säästöpuuryhmän alue jätetään hoitamatta ja se jää pysyvästi puuntuotannon ulkopuolelle.•&nbsp;Säästöpuuryhmä kannattaa sijoittaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen tai puunkorjuun ja uudistamisen kannalta vaikeaan kohtaan.•&nbsp;Säästöpuuryhmän sijoittelussa otetaan huomioon mahdolliset sähkö- ja puhelinlinjat, liikenneväylät, turvallisuus sekä hyönteis- ja sienituhot.

# Säästöpuiden jättäminen jatkuvan kasvatuksen hakkuissa

**Jatkuva kasvatus**• Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa säästöpuut on suositeltavaa keskittää ryhmiin. Ryhmät voidaan merkitä hakkuussa maastoon esimerkiksi tekopökkelöillä tai harventamalla sen ympäriltä tavanomaista voimakkaammin. Ryhmien sijainti voidaan myös tallentaa metsävaratietoon tai metsäsuunnitelmaan paikkatietona.• Yksittäisten monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden puuyksilöiden säästäminen ryhmien ulkopuolella on perusteltua ja suositeltavaa.• Säästöpuiksi voi jättää myös sellaisia puuyksilöitä, jotka tavallisesti poistettaisiin. Paksuoksaiset, poikaoksaiset ja haarautuneet puuyksilöit kehittyvät monimuotoisiksi säästöpuiksi.• Korjuussa runkovaurioita saaneet lehtipuut ja männyt ovat hyviä säästöpuita, joihin voi kehittyä koroja, laho-onkaloita ja kääpäisyyttä.• Säästöpuuryhmän alue jätetään hoitamatta ja se jää pysyvästi puuntuotannon ulkopuolelle.• Säästöpuuryhmä kannattaa sijoittaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen tai puunkorjuun ja uudistamisen kannalta vaikeaan kohtaan.• Säästöpuuryhmän sijoittelussa otetaan huomioon mahdolliset sähkö- ja puhelinlinjat, liikenneväylät, turvallisuus sekä hyönteis- ja sienituhot.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toteutus

Säästöpuiden jättäminen

Säästöpuiden jättäminen jatkuvan kasvatuksen hakkuissa

Miksi artikkeli tuotettiin Artikkelin tarkoitus on parantaa metsänhoidon suositusten havainnollisuutta ja helppokäyttöisyyttä. Artikkeli esittelee havainnekuvien ja määrittelyjen avulla puuston lavuskerrokset, puujaksot ja metsän kasvillisuuskerrokset. Lisätietoa Määrittelyt perustuvat Suomen metsäkeskuksen sanastotyöhön.

# Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: [Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset](/fi/metsatilan-hoito-metsanhoidon-kasitteet-ja-luokittelut/metsan-rakenne-latvus-ja-kasvillisuuskerrokset)
Artikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut
Julkaisupäivä: 12.01.2026

# Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

## Miksi artikkeli tuotettiin

Artikkelin tarkoitus on parantaa metsänhoidon suositusten havainnollisuutta ja helppokäyttöisyyttä.
Artikkeli esittelee havainnekuvien ja määrittelyjen avulla puuston lavuskerrokset, puujaksot ja metsän kasvillisuuskerrokset.

# Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

## Lisätietoa

Määrittelyt perustuvat [Suomen metsäkeskuksen sanastotyöhön](https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/sanastot-ja-standardit/metsasanasto/metsien-rakenne-ja-kehitys-sanasto).

Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerroksetArtikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut Julkaisupäivä: 12.01.2026

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmasto-alan toimijoiden kanssa. Työtä luotsaavat korkean tason johtoryhmä ja&nbsp;laaja-alainen ohjausryhmä. Johto- ja ohjausryhmätyössä on edustettuna noin 30 organisaatiota. Tapio koordinoi metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa. Olennainen rooli suositusten laatimisessa on asiantuntijaryhmillä ja niihin osallistuvilla erityisasiantuntijoilla, joiden ansiosta työssä voidaan hyödyntää parasta tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia. Maakuntien olosuhteista ja erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttäjien tarpeista hankitaan tietoa osana&nbsp;valmistelua. Johtoryhmä Roolina on olla metsänhoidon strateginen suunnannäyttäjä.Päättää periaatteista ja linjauksista,&nbsp;joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään.Määrittelee aihekokonaisuuksia,&nbsp;joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään.Käy dialogia&nbsp;kestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta.Ohjausryhmä Roolina on suositusten laadinnan ohjaaminen, kommentointi ja hyväksyntä.&nbsp;Toimii johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta.Projekti- ja asiantuntijaryhmät Projektiryhmä laatii&nbsp;suosituksia kulloinkin käsiteltävästä aihepiiristä.Asiantuntijaryhmä kokoaa ja tarvittaessa tuottaa suosituksissa tarvittavan&nbsp;tutkimustiedon. Näihin liitetään&nbsp;käytännön kokemukset muun muasssa&nbsp;eri työmenetelmistä.Käynnissä olevat projektit esitellään sivulla Tapio.fi/Metsänhoidon suositukset Metsänhoidon suositukset -johtoryhmän ja -ohjausryhmän jäsenet Johtoryhmä 2026 Ilola Anne, puheenjohtaja, Tapio OyÄijälä Olli, varapuheenjohtaja, Tapio OyVanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio OyEini Ari, Suomen metsäkeskusErkkilä Elina, WWF Suomi ryHannonen Timo, Metsänhoitoyhdistys Etelä-SuomiHeikkinen Antti, Suomen luonnonsuojeluliitto ryJaakkola Simo, Koneyrittäjät ryJuhola Mikko,&nbsp;Metsäteho OyJuslén Aino, Suomen ympäristökeskusJärvinen Erno, maa- ja metsätalousministeriöKarhapää Ari, Tornator OyjKiiliäinen Janne, UPM MetsäKurttila Mikko, Luonnonvarakeskus LukeLaine Tiina, Metsä GroupLehtonen Hannu, Metsähallitus Metsätalous OyLindell Pirita, Sahateollisuus ryLiski Jari, Ilmatieteen laitosLoiskekoski Maarit, ympäristöministeriöLyly Olavi, Etämetsänomistajien Liitto ryMuukkonen Karoliina, Energiateollisuus ryMäki-Hakola Marko, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryOksa Sami, Metsäteollisuus ryPalviainen Marjo, Helsingin yliopistoPeltola Heli, Itä-Suomen yliopistoRajala Mari, Lupa- ja valvontavirastoRantanen Antti, Stora Enso MetsäSalomäki Paula, Elinvoimakeskukset (tbc)Tuohiniitty Hannes, Bioenergia ryVarjo Jari, Suomen riistakeskusOhjausryhmä 2026 Äijälä Olli, puheenjohtaja, Tapio OyVanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio OyAiraksinen Seppo, PKMO Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ryHalme Panu, Suomen ympäristökeskusHartikainen Roosa, Metsäteollisuus ryHuuskonen Saija, MetsähallitusJylhä Lea, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryKartano Jonna, Lupa- ja valvontavirastoKilpeläinen Antti, Itä-Suomen yliopistoKomonen Atte, Jyväskylän yliopistoLaine Tiina, Metsä GroupLehtonen Ilari, Ilmatieteen laitosLoiskekoski Maarit, ympäristöministeriöMikkonen Piia, Stora Enso MetsäNärhi Matti, Tornator OyjPoikela Asko, Metsäteho OyRajajärvi Jimi, Sahateollisuus ryRantala Satu, maa- ja metsätalousministeriöRemes Markku, Suomen metsäkeskusSaarivuori Juha, Koneyrittäjät rySipilä Antti, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMKSuominen Mai, WWF SuomiSvensberg Marko, Suomen riistakeskusToopakka Liisa, Suomen luonnonsuojeluliitto ryViiri Heli, UPM Metsä Lisätietoa Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suosituksista, Tapio.fi Päivitetty viimeksi 25.3.2026

# Metsänhoidon suositusten tekijät

**Johtoryhmä**

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmasto-alan toimijoiden kanssa. Työtä luotsaavat korkean tason johtoryhmä ja laaja-alainen ohjausryhmä. Johto- ja ohjausryhmätyössä on edustettuna noin 30 organisaatiota. Tapio koordinoi metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa.
Olennainen rooli suositusten laatimisessa on asiantuntijaryhmillä ja niihin osallistuvilla erityisasiantuntijoilla, joiden ansiosta työssä voidaan hyödyntää parasta tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia. Maakuntien olosuhteista ja erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttäjien tarpeista hankitaan tietoa osana valmistelua.

# Metsänhoidon suositusten tekijät

**Ohjausryhmä**

- Roolina on olla metsänhoidon strateginen suunnannäyttäjä.
- Päättää periaatteista ja linjauksista, joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään.
- Määrittelee aihekokonaisuuksia, joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään.
- Käy dialogia kestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta.
- Roolina on suositusten laadinnan ohjaaminen, kommentointi ja hyväksyntä. Toimii johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta.

# Metsänhoidon suositusten tekijät

**Projekti- ja asiantuntijaryhmät**

- Projektiryhmä laatii suosituksia kulloinkin käsiteltävästä aihepiiristä.
- Asiantuntijaryhmä kokoaa ja tarvittaessa tuottaa suosituksissa tarvittavan tutkimustiedon. Näihin liitetään käytännön kokemukset muun muasssa eri työmenetelmistä.
- Käynnissä olevat projektit esitellään sivulla [Tapio.fi/Metsänhoidon suositukset](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/)

# Metsänhoidon suositusten tekijät

## Metsänhoidon suositukset -johtoryhmän ja -ohjausryhmän jäsenet

**Ohjausryhmä 2026**

- Ilola Anne, puheenjohtaja, Tapio Oy
- Äijälä Olli, varapuheenjohtaja, Tapio Oy
- Vanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio Oy
- Eini Ari, Suomen metsäkeskus
- Erkkilä Elina, WWF Suomi ry
- Hannonen Timo, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Suomi
- Heikkinen Antti, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
- Jaakkola Simo, Koneyrittäjät ry
- Juhola Mikko, Metsäteho Oy
- Juslén Aino, Suomen ympäristökeskus
- Järvinen Erno, maa- ja metsätalousministeriö
- Karhapää Ari, Tornator Oyj
- Kiiliäinen Janne, UPM Metsä
- Kurttila Mikko, Luonnonvarakeskus Luke
- Laine Tiina, Metsä Group
- Lehtonen Hannu, Metsähallitus Metsätalous Oy
- Lindell Pirita, Sahateollisuus ry
- Liski Jari, Ilmatieteen laitos
- Loiskekoski Maarit, ympäristöministeriö
- Lyly Olavi, Etämetsänomistajien Liitto ry
- Muukkonen Karoliina, Energiateollisuus ry
- Mäki-Hakola Marko, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
- Oksa Sami, Metsäteollisuus ry
- Palviainen Marjo, Helsingin yliopisto
- Peltola Heli, Itä-Suomen yliopisto
- Rajala Mari, Lupa- ja valvontavirasto
- Rantanen Antti, Stora Enso Metsä
- Salomäki Paula, Elinvoimakeskukset (tbc)
- Tuohiniitty Hannes, Bioenergia ry
- Varjo Jari, Suomen riistakeskus
- Äijälä Olli, puheenjohtaja, Tapio Oy
- Vanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio Oy
- Airaksinen Seppo, PKMO Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry
- Halme Panu, Suomen ympäristökeskus
- Hartikainen Roosa, Metsäteollisuus ry
- Huuskonen Saija, Metsähallitus
- Jylhä Lea, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
- Kartano Jonna, Lupa- ja valvontavirasto
- Kilpeläinen Antti, Itä-Suomen yliopisto
- Komonen Atte, Jyväskylän yliopisto
- Laine Tiina, Metsä Group
- Lehtonen Ilari, Ilmatieteen laitos
- Loiskekoski Maarit, ympäristöministeriö
- Mikkonen Piia, Stora Enso Metsä
- Närhi Matti, Tornator Oyj
- Poikela Asko, Metsäteho Oy
- Rajajärvi Jimi, Sahateollisuus ry
- Rantala Satu, maa- ja metsätalousministeriö
- Remes Markku, Suomen metsäkeskus
- Saarivuori Juha, Koneyrittäjät ry
- Sipilä Antti, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK
- Suominen Mai, WWF Suomi
- Svensberg Marko, Suomen riistakeskus
- Toopakka Liisa, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
- Viiri Heli, UPM Metsä

# Metsänhoidon suositusten tekijät

## Lisätietoa

[Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet)
[Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suosituksista, Tapio.fi](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/)
*Päivitetty viimeksi 25.3.2026*

Metsänhoidon suositusten tekijät

Männynversoruoste tappaa männyn taimen latvakasvaimen ja aiheuttaa siten monihaaraisuutta. Tauti on yleinen koko maassa. Sateinen alkukesä edistää taudin leviämistä. Taimikon pituuskasvu hidastuu taudin myötä, mitä vielä tehostaa mäntyjä nopeampikasvuisemman lehtipuuston kilpailu. Sen vuoksi useamman vuoden kestänyt epidemia voi tukahduttaa muutoin hyvin alkaneen männyntaimikon kehityksen. Männynversoruoste tuottaa maassa talvehtineilla haavanlehdillä kantaitiöitä, jotka tartuttavat kasvavia männynversoja. Tartunnan voi alkukesästä havaita kasvavilla versoilla näkyvistä keltaisista itiöpesäkkeistä. Kuva: ©Jarkko Hantula, Luke. Männynversoruostetartunta johtaa tartunnan saaneiden versojen kuolemiseen, joka aiheuttaa männiköille kasvutappioita ja muotovikoja. Kuva: ©Jarkko Hantula, Luke. Männynversoruoste leviää taimiin haavan välityksellä, joten sen leviämistä voidaan ehkäistä estämällä haavan vesakon syntyminen uudistusalalle. Edullisin ja tehokkain keino on haapojen taskutus tai kaulaus pari–kolme vuotta ennen uudistushakkuuta. Kuolleet haavat muodostavat luonnon monimuotoisuudelle tärkeää lahoavaa puuainesta.

Männynversoruoste tappaa männyn taimen latvakasvaimen ja aiheuttaa siten monihaaraisuutta. Tauti on yleinen koko maassa. Sateinen alkukesä edistää taudin leviämistä. Taimikon pituuskasvu hidastuu taudin myötä, mitä vielä tehostaa mäntyjä nopeampikasvuisemman lehtipuuston kilpailu. Sen vuoksi useamman vuoden kestänyt epidemia voi tukahduttaa muutoin hyvin alkaneen männyntaimikon kehityksen.

Männynversoruoste leviää taimiin haavan välityksellä, joten sen leviämistä voidaan ehkäistä estämällä haavan vesakon syntyminen uudistusalalle. Edullisin ja tehokkain keino on haapojen taskutus tai kaulaus pari–kolme vuotta ennen uudistushakkuuta. Kuolleet haavat muodostavat luonnon monimuotoisuudelle tärkeää lahoavaa puuainesta.

Sienitautien, hyönteisten ja muiden elollisten metsätuhon aiheuttajien torjunta

Männynversoruostetuhojen torjunta

Lumituhopuiden korjuuseen talousmetsissä täytyy ryhtyä lain metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) nojalla, jos kuusivaltaista tuhopuuta on yli 10 m² hehtaarilla. Mäntypuuston kohdalla raja-arvo on 20 m² hehtaarilla. Lumituhopuut tulee korjata pois metsästä metsätuholain säätämien aikarajojen mukaan, sillä lumenmurrot altistavat kohteen puut hyönteis- ja sienituhoille. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi metsänomistajalta: 1.9.–31.5. kaadettu tai luonnontuhossa vahingoittunut kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (kuva alla): alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7. alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7. alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8. 1.6.–31.8. kaadettu tai vahingoittunut kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä. Lumituhoalueilla sovelletaan metsälakia normaalisti ja metsänkäyttöilmoitukset tulee tehdä sen mukaisesti. Katso lisäohjeita metsä- ja metsätuholain soveltaminen tykkytuhoalueiden puunkorjuussa.

Lumituhopuiden korjuuseen talousmetsissä täytyy ryhtyä lain metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) nojalla, jos kuusivaltaista tuhopuuta on yli 10 m² hehtaarilla. Mäntypuuston kohdalla raja-arvo on 20 m² hehtaarilla. Lumituhopuut tulee korjata pois metsästä metsätuholain säätämien aikarajojen mukaan, sillä lumenmurrot altistavat kohteen puut hyönteis- ja sienituhoille. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi metsänomistajalta:
- 1.9.–31.5. kaadettu tai luonnontuhossa vahingoittunut kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (kuva alla):
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu tai vahingoittunut kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.
Lumituhoalueilla sovelletaan metsälakia normaalisti ja metsänkäyttöilmoitukset tulee tehdä sen mukaisesti. Katso lisäohjeita metsä- ja metsätuholain soveltaminen [tykkytuhoalueiden puunkorjuussa](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/tykkylumi-ohje-toimijoille_0.pdf).

Lumituhojen torjunta

Laki metsätuhojen torjunnasta

Turvemailla puut voivat kärsiä liiallisesta märkyydestä. Ojien kunnostuksella pyritään siihen, että pohjaveden pinta saralla olisi loppukesän aikana 30–40 cm syvyydellä, joka on puuston kasvun kannalta riittävä. Kuva: © Tiina Ronkainen.

Ojien kunnostamisella (aiemmin kunnostusojitus) tarkoitetaan etenkin metsätalouskäytössä olevien turvemaiden vanhojen ojien perkausta. Ojien kunnostamisen tavoitteena on ylläpitää tai lisätä puuston kasvua laskemalla alueen pohjavedenpinnan tasoa.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “free coins on fc 26 Visit Buyfc26coins.com for latest FC 26 coins news..XPu0”

Metsätien runkokorjaukset

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Maiseman huomioiminen puulajin valinnassa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Uudistusalan hakkuutähteenkorjuu - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Lakivaatimukset lehtoja koskien

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Säästöpuiden jättäminen jatkuvan kasvatuksen hakkuissa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

Metsänhoidon suositusten tekijät

Männynversoruostetuhojen torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laki metsätuhojen torjunnasta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ojien kunnostaminen

Haku ja valikko