METSO-ohjelman puustoiset elinympäristöt METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat: Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta.&nbsp;METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016. Pysyvä suojelu Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme: Yksityisen suojelualueen perustaminen. Alueen myyminen valtiolle. Alueen vaihto valtion maahan. Määräaikainen suojelu ja ympäristötukisopimus Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi. Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti. Metsäluonnonhoito Luonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja. Lisätietoa METSO-ohjelmasta.

# Metsän suojelu METSO-ohjelman avulla

## METSO-ohjelman puustoiset elinympäristöt

METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat:
- Lehdot
- Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
- Pienvesien lähimetsät
- Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat
- Metsäluhdat ja tulvametsät
- Harjujen paahdeympäristöt
- Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet
- Puustoiset perinnebiotoopit
- Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
- Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

# Metsän suojelu METSO-ohjelman avulla

## METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle

**Pysyvä suojelu**

METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta. METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016.
Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme:
1 . Yksityisen suojelualueen perustaminen.
2 . Alueen myyminen valtiolle.
3 . Alueen vaihto valtion maahan.

# Metsän suojelu METSO-ohjelman avulla

## METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle

**Metsäluonnonhoito**

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi.
Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti.

# Metsän suojelu METSO-ohjelman avulla

## METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle

**Lisätietoa [METSO-ohjelmasta](https://www.metsonpolku.fi/fi-FI).**

Luonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja.

Metsänomistaja voi suojella metsänsä monimuotoisuutta vapaaehtoisesti ja valtion maksamaa korvausta vastaan METSO:n ohjelman avulla (Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 2014-2025).
Metsän erityispiirteiden tunnistamisessa ja suojelupäätöstä arvioitaessa metsänomistajan kannattaa ottaa ELY-keskukseen tai Metsäkeskuksen METSO-vastaavaan. Sopimus metsän suojelusta tehdään ELY-keskuksen kanssa. Lisätietoa korvaustasoista ja korvausten verovapaudesta pysyvässä suojelussa saa mainituilta tahoilta.

Metsän suojelu

Metsänomistaja voi suojella metsänsä monimuotoisuutta vapaaehtoisesti ja valtion maksamaa korvausta vastaan METSO:n ohjelman avulla (Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 2014-2025).

Metsän erityispiirteiden tunnistamisessa ja suojelupäätöstä arvioitaessa metsänomistajan kannattaa ottaa ELY-keskukseen tai Metsäkeskuksen METSO-vastaavaan. Sopimus metsän suojelusta tehdään ELY-keskuksen kanssa. Lisätietoa korvaustasoista ja korvausten verovapaudesta pysyvässä suojelussa saa mainituilta tahoilta.

Metsän suojelu METSO-ohjelman avulla

Metsätilan taloudellisen arvon määrittäminen kuuluu osaksi omistajan vaihdosta. Arvoa nostaa esimerkiksi hyvä saavutettavuus. Kuva: © Tarja Ollas Tiivistelmä Onnistunut metsätilan omistusjärjestely ja verovaikutusten hallinta edellyttää hyvää juridista tietämystä. Toteutukseen on hyvä hankkia asiantuntija-apua.Luopujan vaihtoehdot ovat: kauppa, lahjanluonteinen kauppa, lahja, testamentti ja perintö ilman testamenttia lakimääräisen perimyksen mukaisesti. Luovutuksessa on mahdollista hyödyntää myös osakeyhtiö- tai yhteismetsämuotoa.Luovutuksessa voidaan sopia erikseen metsätilan omistusoikeuden ja hallintaoikeuden siirtymisestä.Jos metsäkiinteistö siirtyy perintönä, saaja ei voi hyödyntää muiden vaihtoehtojen veroetuja. Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi.Metsätilan sukupolvenvaihdoksen vaiheisiin kuuluvat muun muassa keskustelu perheen tai suvun kanssa, asiantuntija-avun hankkiminen, metsän arvonmääritys ja nykytilan selvittäminen, osapuolten tarkempien tavoitteiden määrittäminen, vaihtoehtojen vertailu ja omistajanvaihdoksen toteuttaminen.Metsän omistusmuotoja ovat muun muassa yksin tai yhdessä puolison kanssa, metsäyhtymä, kuolinpesä, yhteismetsä ja osakeyhtiö. Metsätilan omistajanvaihdos Metsätilat ovat kiinteää omaisuutta, joita voidaan kaupata, vaihtaa, testamentata tai lahjoittaa kuten muitakin kiinteistöjä. Metsätilan omistajanvaihdos tulee ajankohtaiseksi, kun omistaja haluaa luopua metsistään, harkitsee metsätilan siirtoa seuraavalle sukupolvelle tai jos tilan omistaja menehtyy. Metsäomaisuus voi koostua yhdestä tai useammasta kiinteistöstä. Omistajanvaihdos voi koskea koko metsäomaisuutta eli metsälöä, osaa kiinteistöistä tai määräalaa yksittäisestä kiinteistöstä. Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa osittaisena myös siten, että metsät jäävät luopujan ja jatkajan yhteisomistukseen tai luopuja pidättää itsellään metsiä koskevan hallintaoikeuden. Vaihtoehtoja toteuttaa omistajanvaihdos on useita. Tyypillisimpiä tapoja saada metsää ovat metsän osto tai periminen. Vaihdostapa vaikuttaa luopujan ja jatkajan verotukseen, joten vaihtoehtoja on syytä arvioida. Metsätilan sukupolvenvaihdos Mikäli metsänomistajalla on toive siirtää metsää seuraavalle sukupolvelle tai suoraan lapsenlapselle, on keskustelu omistajanvaihdoksesta hyvä aloittaa mahdollisen jatkajan tai jatkajien kanssa ajoissa. Tällöin puhutaan niin sanotusta metsätilan sukupolvenvaihdoksesta. Sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa otetaan selvää vaihtoehdoista ja keskustellaan avoimesti luopujan ja jatkajan toiveista ja tilanteesta. Näin varmistetaan, että metsätilan omistajanvaihdos sujuu hallitusti ja metsätilalla vaalitut arvot ja tavoitteet välittyvät jatkajan tietoon. Metsätilan onnistunut sukupolvenvaihdos edellyttää hyvää juridista tietämystä omistusjärjestelyistä ja verotuksesta. Näkemys metsänomistuksen mahdollisuuksista on tärkeä osa kokonaisuutta. Toteutukseen on siksi hyvä hankkia asiantuntija-apua. Omistajanvaihdoksessa tarkasteltavat tekijät Sopivin vaihtoehto omistajanvaihdokseen riippuu siitä, kenen näkökulmasta vaihdosta katsotaan: luopujan, jatkajan vai molempien. Tarkasteltavia tekijöitä ovat muun muassa: talous: luopujan/jatkajan henkilökohtainen taloudellinen tilanne ja tarpeetverotus: omistajanvaihdoksen veroseuraamukset, kuten perintövero, lahjavero, luovutusvoittovero, varainsiirtovero sekä metsätalouden veroedut: metsävähennys ja metsälahjavähennysmetsän mahdollisuudet ja taloudellinen arvo: metsän tilanne, kuten hakkuumahdollisuudet ja investointitarpeet sekä mahdolliset käyttörajoitteet. Omistajanvaihdoksen menetelmien kuvaukset Metsätila voi vaihtaa omistajaa lahjoituksen, kaupan, lahjanluonteisen kaupan tai perinnön myötä. Omistajanvaihdoksen yhteydessä metsän omistus voidaan myös tarvittaessa muuttaa yksityishenkilön suorasta omistuksesta yhteismetsä- tai osakeyhtiömuotoon. Luovuttaja voi myös pidättää itselleen tai yhdelle tai useammalle henkilölle määräaikaisen tai elinikäisen hallintaoikeuden omaisuuteen luovutuksen yhteydessä. Lisätietoa ja tukea päätöksentekoon omistajanvaihdoksesta Suomen metsäkeskus&nbsp;tarjoaa koulutuksia ja tarkempaa tietoa omistajanvaihdokseen liittyvistä seikoista, joita metsästä luopuvan sekä uuden metsänomistajan on syytä ottaa huomioon. Myös seuraavilta tahoilta saa neuvoja omistajanvaihdokseen: Verohallinto: verotus ja huojennusehdotMetsäalan palveluntarjoajat: metsänhoidon ja omistajanvaihdoksen suunnittelu, asiantuntija-apu ja malliasiakirjat. Palveluntarjoajia löytyy esimerkiksi Metsään.fi-palvelusta.Juristit tai tilitoimistot: oikeudellinen ja taloudellinen neuvonta. Osa toimijoista on erikoistunut metsänomistuksen juridisiin ja verotuksellisiin erityiskysymyksiin.Lisätietoa aiheesta: Uuden metsänomistajan opas, Verohallinto. Metsän omistusmuodot Metsän omistusmuoto vaikuttaa metsäomaisuuden hallinnointiin, talouteen sekä käytännön päätöksentekoon. Yksityisomistus omistusmuotona Yleisimmin metsätilan omistaa yksi henkilö tai puolisot yhdessä. Puolisoilla voi olla myös omia metsäkiinteistöjä. Vaikka puolisoilla olisi omat tilat, voidaan heidät kuitenkin verotuksessa katsoa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja tällöin he antavat vain yhden metsäveroilmoituksen. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos metsätilat ovat samassa kunnassa. Metsäyhtymä omistusmuotona Yhtymä on omistusmuoto, jossa vähintäänkin kaksi osapuolta, jotka eivät ole puolisoita, omistavat metsäkiinteistön yhdessä. Yhtymäosuudet eli määräosat ilmaistaan murtolukuina. Samojen murtolukujen perusteella metsätalouden tulos tai tappio jaetaan yhtymän osakkaiden omassa verotuksessa huomioitavaksi. Tyypillisiä esimerkkejä yhtymistä ovat vanhempien ja lasten tai sisarusten yhteisesti omistama metsätila. Tilaa koskeva päätöksenteko&nbsp;edellyttää lähtökohtaisesti osakkaiden yksimielisyyttä. Päätöksentekoa voi helpottaa yhteishallintasopimuksella, jolla esimerkiksi yksi yhtymän jäsenistä valtuutetaan hoitamaan yhtymän asioita yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Myös enemmistöpäätöksenteosta voidaan sopia. Yhtymäosuuden osto on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennyspohjaa. Metsäyhtymä muodostuu esimerkiksi silloin, jos henkilöt ostavat yhdessä metsätilan. Tyypillinen metsäyhtymän muodostumistapa on myös henkilön kuolema, jolloin perinnönjättäjän ja lesken yhteisesti omistamasta metsätilasta muodostetaan yhtymä. Myös kuolinpesässä tehdyn ositus- ja perinnönjakosopimuksen myötä muodostuu usein metsäyhtymä, mikäli metsät osoitetaan jaossa vähintään kahden osakkaan yhteisomistukseen. Kuolinpesä omistusmuotona Henkilön kuollessa muodostuu kuolinpesä, jonka osakkaita ovat yleensä leski ja rintaperilliset, eli lapset. Osakkailla on oikeus osallistua kuolinpesän yhteishallintoon. Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana siihen saakka, kunnes kuolinpesässä tehdään perinnönjako. Kuolinpesää ja sen omaisuutta koskevat päätökset edellyttävät pääsääntöisesti yksimielisyyttä, kuten metsäyhtymässäkin. Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi. Kuolinpesä on syytä purkaa, kun se on selvitetty. Metsätilan pirstomista on vältettävä, sillä se vaikeuttaa tilan käyttöä sekä taloudellisessa että hallinnollisessa mielessä. Tilan voi säilyttää yhtenäisenä joko jakamalla sen yhdelle perilliselle tai muodostamalla siitä metsäyhtymä. Metsätilan liittäminen yhteismetsään tai uuden yhteismetsän perustaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja. Kuolinpesässä metsätalouden verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos voitollisia tuloksia ei synny seuraavan kymmenen vuoden aikana, ei tappioita voi enää lainkaan vähentää. Sen sijaan metsäyhtymän mahdolliset tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaisessa verotuksessa huomioitaviksi, jolloin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa. Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, joten siitä ei synny metsävähennysoikeutta. Samasta syystä kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jos luovutusvoittoa syntyy, vaikka lähisukulaisten välisen metsätilakaupan luovutusvoiton verovapaus muilta osin toteutuisi. Siksi kuolinpesät ovat tässä suhteessa verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto. Yleensä ennen osakkaiden välisiä metsäomaisuuden luovutuksia kuolinpesä kannattaa purkaa perinnönjakosopimuksella. Metsää sisältävän kuolinpesän purkamistapoja Muodostetaan yhtymä jametsätalouden harjoittamista jatketaan yhtymänäjoku yhtymän osakkaista ostaa yhtymäosuudet muilta ja jatkaa itsenäisesti tilan metsätalouttaperustetaan yhtymän pohjalta yhteismetsä tai liitytään olemassa olevaan yhteismetsään.Jaetaan kuolinpesän omaisuus siten, että yksi saa metsän ja muut muuta omaisuutta.Jaetaan kuolinpesän metsät määräaloina osakkaille.Ongelmana on tilarakenteen pirstoutuminen pienemmäksi.Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsän myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule. Verovuosi tarkoittaa perintöverotuksessa sitä vuotta, jolloin perinnönjättäjä on kuollut. Myyntihinnan käyttäminen hankintamenona edellyttää kuitenkin sitä, että perintöverotukseen haetaan oikaisua toteutuneen myyntihinnan perusteella.Myydään metsäomaisuus ulkopuoliselle, jos yhtymässä ei ole metsätaloudesta kiinnostunutta jatkajaa. Myynnin veroseuraamuksiin voi vaikuttaa se, myydäänkö metsät ennen vai jälkeen kuolinpesän purkamista. Yhteismetsä omistusmuotona Yhteismetsä on osakaskiinteistöille kuuluvaa yhteistä aluetta. Osakaskiinteistöjen määrä ja niihin sisältyvä yhteismetsäosuuksien määrä voi vaihdella. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on huolehtia yhteismetsää koskevien asioiden hoidon järjestämisestä. Käytännön toiminnasta vastaa joko toimitsija tai osakaskunnan valitsema hoitokunta. Yhteismetsät ovat kirjanpitovelvollisia. Pakollisen kirjanpidon ansiosta yhteismetsän talouden ja kannattavuuden seuranta on selkeää. Yhteismetsien verokanta on alhaisempi kuin muissa omistusmuodoissa, eli 26,5 % (2026). Yhteismetsä vastaa veron maksusta ja yhteismetsän osakkailleen jakama ylijäämä on osakkaille verovapaata tuloa. Kun yhteismetsä on suuri, toiminnasta syntyy mittakaavaetuja ja voidaan saada säännöllisiä, jopa vuosittaisia tuloja. Osakeyhtiö omistusmuotona Osakeyhtiö on perinteinen yritystoiminnan järjestäytymismalli. Siinä omistajat vastaavat osakeyhtiön velvoitteista vain sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiötä verotetaan yhteisönä ja osakeyhtiön maksamat osingot ovat yleensä veronalaista pääomatuloa osakkeenomistajille. Listaamattomien yhtiöiden (ei pörssiyhtiö) jakamien osinkojen verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta. Vakavaraisesta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan kevyemmin, kun taas velkaisen osakeyhtiön osinkoja verotetaan raskaammin ja osittain omistajan ansiotuloina. Kun perustetaan osakeyhtiö, yhtiöön apporttina (apportti = muu kuin rahasijoituksena yritykseen laitettu omaisuus) tuoduista metsistä joudutaan suorittamaan varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiöllä ei ole myöskään&nbsp;metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta oikeutta menovaraukseen, tuhovaraukseen tai metsävähennykseen, mikä tyypillisesti heikentää yhtiöiden edullisuutta muihin omistusmuotoihin nähden. Järkevin metsän omistusmuoto on kuitenkin aina tapauskohtainen seikka ja riippuu muun muassa metsänomistajan tavoitteista, metsätilan pitoajasta ja metsätaloustoiminnan laajuudesta. Osakeyhtiö on oikeutettu valtion metsätalouden tukiin edellyttäen, että osakkaina on vain luonnollisia henkilöitä ja yhtiön pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Lue lisää samasta aiheesta: Metsätilan hoito | Metsänomistuksen tilanteita Metsätilan omistajanvaihdokseen on useita toteutustapoja, kuten kauppa ja lahjanluonteinen kauppa. Metsää voi omistaa yksin tai yhdessä. Omistusmuoto vaikuttaa muun muassa päätöksenteon malleihin.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

Metsätilan omistajanvaihdokseen on useita toteutustapoja, kuten kauppa ja lahjanluonteinen kauppa. Metsää voi omistaa yksin tai yhdessä. Omistusmuoto vaikuttaa muun muassa päätöksenteon malleihin.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Tiivistelmä

- Onnistunut metsätilan omistusjärjestely ja verovaikutusten hallinta edellyttää hyvää juridista tietämystä. Toteutukseen on hyvä hankkia asiantuntija-apua.
- Luopujan vaihtoehdot ovat: kauppa, lahjanluonteinen kauppa, lahja, testamentti ja perintö ilman testamenttia lakimääräisen perimyksen mukaisesti. Luovutuksessa on mahdollista hyödyntää myös osakeyhtiö- tai yhteismetsämuotoa.
- Luovutuksessa voidaan sopia erikseen metsätilan omistusoikeuden ja hallintaoikeuden siirtymisestä.
- Jos metsäkiinteistö siirtyy perintönä, saaja ei voi hyödyntää muiden vaihtoehtojen veroetuja. Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi.
- Metsätilan sukupolvenvaihdoksen vaiheisiin kuuluvat muun muassa keskustelu perheen tai suvun kanssa, asiantuntija-avun hankkiminen, metsän arvonmääritys ja nykytilan selvittäminen, osapuolten tarkempien tavoitteiden määrittäminen, vaihtoehtojen vertailu ja omistajanvaihdoksen toteuttaminen.
- Metsän omistusmuotoja ovat muun muassa yksin tai yhdessä puolison kanssa, metsäyhtymä, kuolinpesä, yhteismetsä ja osakeyhtiö.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Metsätilan omistajanvaihdos

Metsätilat ovat kiinteää omaisuutta, joita voidaan kaupata, vaihtaa, testamentata tai lahjoittaa kuten muitakin kiinteistöjä. Metsätilan omistajanvaihdos tulee ajankohtaiseksi, kun omistaja haluaa luopua metsistään, harkitsee metsätilan siirtoa seuraavalle sukupolvelle tai jos tilan omistaja menehtyy.
Metsäomaisuus voi koostua yhdestä tai useammasta kiinteistöstä. Omistajanvaihdos voi koskea koko metsäomaisuutta eli metsälöä, osaa kiinteistöistä tai määräalaa yksittäisestä kiinteistöstä. Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa osittaisena myös siten, että metsät jäävät luopujan ja jatkajan yhteisomistukseen tai luopuja pidättää itsellään metsiä koskevan hallintaoikeuden.
Vaihtoehtoja toteuttaa omistajanvaihdos on useita. Tyypillisimpiä tapoja saada metsää ovat metsän osto tai periminen. Vaihdostapa vaikuttaa luopujan ja jatkajan verotukseen, joten vaihtoehtoja on syytä arvioida.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Metsätilan omistajanvaihdos

**Metsätilan sukupolvenvaihdos**

Mikäli metsänomistajalla on toive siirtää metsää seuraavalle sukupolvelle tai suoraan lapsenlapselle, on keskustelu omistajanvaihdoksesta hyvä aloittaa mahdollisen jatkajan tai jatkajien kanssa ajoissa. Tällöin puhutaan niin sanotusta metsätilan sukupolvenvaihdoksesta.
Sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa otetaan selvää vaihtoehdoista ja keskustellaan avoimesti luopujan ja jatkajan toiveista ja tilanteesta. Näin varmistetaan, että metsätilan omistajanvaihdos sujuu hallitusti ja metsätilalla vaalitut arvot ja tavoitteet välittyvät jatkajan tietoon.
Metsätilan onnistunut sukupolvenvaihdos edellyttää hyvää juridista tietämystä omistusjärjestelyistä ja verotuksesta. Näkemys metsänomistuksen mahdollisuuksista on tärkeä osa kokonaisuutta. Toteutukseen on siksi hyvä hankkia asiantuntija-apua.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Metsätilan omistajanvaihdos

##  [Esimerkki metsätilan sukupolvenvaihdoksen vaiheista](/fi/node/3756)

Table
**Esimerkki metsätilan sukupolvenvaihdoksen vaiheista**| Lähtötilanne: Nykyinen metsänomistaja suunnittelee luopumista omistuksestaan. |
| --- |
| 1. Keskustellaan perheen tai suvun kanssa metsien merkityksestä ja mahdollisista omistuksen jatkajista. |
| 2. Pyydetään metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja toteutukseen asiantuntija-apua sopivalta kumppanilta. |
| 3. Määritetään metsän arvo ja nykytila. |
| 4. Määritetään luopujan ja jatkajan/jatkajien tarkempi tilanne: tavoitteet metsänomistukselle, tarpeet, toiveet ja huolet, tuki jatkajalle. |
| 5. Arvioidaan vaihtoehtojen toteutettavuus, oikeudelliset asiat sekä taloudelliset seuraukset luopujalle ja jatkajalle (rahoitustarpeet, verotus). |
| 6. Valitaan luovutustapa, valmistellaan asiakirjat ja toteutetaan omistajanvaihdos. Vaihtoehtoja: kauppa, lahjanluonteinen kauppa, lahja, testamentti, perintö ilman testamenttia. |
| Lopputulos: Uusi metsänomistaja on aktiivisessa roolissa, kun myös hallintaoikeus metsään on siirtynyt. |

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Metsätilan omistajanvaihdos

##  [Esimerkki metsätilan sukupolvenvaihdoksen vaiheista](/fi/node/3756)

**Omistajanvaihdoksessa tarkasteltavat tekijät**

Sopivin vaihtoehto omistajanvaihdokseen riippuu siitä, kenen näkökulmasta vaihdosta katsotaan: luopujan, jatkajan vai molempien. Tarkasteltavia tekijöitä ovat muun muassa:
- **talous:** luopujan/jatkajan henkilökohtainen taloudellinen tilanne ja tarpeet
- **verotus**: omistajanvaihdoksen veroseuraamukset, kuten perintövero, lahjavero, luovutusvoittovero, varainsiirtovero sekä metsätalouden veroedut: metsävähennys ja metsälahjavähennys
- **metsän mahdollisuudet ja taloudellinen arvo:** metsän tilanne, kuten hakkuumahdollisuudet ja investointitarpeet sekä mahdolliset käyttörajoitteet.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Omistajanvaihdoksen menetelmien kuvaukset

Metsätila voi vaihtaa omistajaa lahjoituksen, kaupan, lahjanluonteisen kaupan tai perinnön myötä. Omistajanvaihdoksen yhteydessä metsän omistus voidaan myös tarvittaessa muuttaa yksityishenkilön suorasta omistuksesta yhteismetsä- tai osakeyhtiömuotoon.
Luovuttaja voi myös pidättää itselleen tai yhdelle tai useammalle henkilölle määräaikaisen tai elinikäisen hallintaoikeuden omaisuuteen luovutuksen yhteydessä.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Omistajanvaihdoksen menetelmien kuvaukset

##  [Omistajanvaihdoksen menetelmien vertailu](/fi/node/3757)

Table
**Omistajanvaihdoksen menetelmien vertailu**| Vaihtoehto | Kuvaus ja soveltuvuus | Taloudellisia etuja | Verotus |
| --- | --- | --- | --- |
| Kauppa | Metsätilakaupassa omaisuus myydään markkinahintaan, eli käypään arvoon perheenjäsenelle tai ulkopuoliselle ostajalle. Verotuksellisesti normaalissa kaupassa kauppahinta on yli 75 prosenttia tilan käyvästä arvosta. Soveltuvia tilanteita:- metsä halutaan myydä ulkopuoliselle markkinahintaan tai- metsälle ei löydy sopivaa jatkajaa suvusta tai - tilalla on runsaasti puustoa, jolloin jatkajalle syntyy kaupassa paljon metsävähennyspohjaa.  | Myyjälle:- Kauppahinta- Mahdollinen luovutusvoiton verovapaus kauppahinnasta myytäessä lähisukulaiselleOstajalle:Metsävähennys koko kauppahinnasta | Myyjälle:- Luovutusvoittovero- Voi aiheutua käytetyn metsävähennyksen tuloutus myytävän tilan osuudelta  Ostajalle varainsiirtovero.  |
| Lahja | Lahjoituksessa metsätilasta luovutaan vastikkeetta. Soveltuvia tilanteita:- nykyisellä omistajalla ei ole tarvetta saada metsästä kauppahintaa tai- perillisiä on vain yksi tai muille perillisille halutaan antaa metsän sijaan muuta omaisuutta tai- metsästä ei ole lähivuosina odotettavissa merkittäviä hakkuutuloja.  | Saajalle: - Mahdollinen metsälahjavähennys- Mahdollinen luovuttajalta siirtyvä metsävähennyspohja, kun tilan omistusoikeus siirtyy vastikkeettomasti. | Saajalle lahjavero säännösten mukaisesti. |
| Lahjanluonteinen kauppa | Metsäomaisuuden lahjanluonteinen kauppa on kompromissi lahjoituksen ja kaupan väliltä. Lahjaluonteisessa kaupassa kauppahinta on enintään 75 prosenttia tilan käyvästä arvosta.  | Luovuttajalle:- Kauppahinta- Mahdollinen luovutusvoiton verovapaus kauppahinnasta myytäessä lähisukulaiselleSaajalle: Metsävähennys ja metsälahjavähennys | Luovuttajalle:- Luovutusvoittovero kauppaosuudesta - Voi aiheutua käytetyn metsävähennyksen tuloutus myytävän tilan osuudelta Saajalle:- Lahjavero lahjaosuudesta - Varainsiirtovero kauppaosuudesta  |
| Testamentti | Metsänomistaja voi testamentilla määrätä, miten omaisuus jaetaan hänen kuolemansa jälkeen. Testamentti on hyvä laatia ajoissa ja huolellisesti sekä varmistaa sen pätevyys. Testamentilla voi esimerkiksi turvata lesken aseman tai ohjata tilan sopivalle jatkajalle. Hallintaoikeustestamentilla voidaan ohjata hallintaoikeus eri taholle kuin omistusoikeus.  | Ei verohyötyjä. | Saajalle perintövero säännösten mukaisesti. |
| Perintö, ei testamenttia | Metsä siirtyy perijöille lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. Lähtökohtaisesti tämä on heikoin vaihtoehto omistajanvaihdokseen. Kuolinpesän hallinnoinnista ja purkamisesta aiheutuu lisätyötä. | Ei verohyötyjä. | Saajalle perintövero säännösten mukaisesti. |

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Lisätietoa ja tukea päätöksentekoon omistajanvaihdoksesta

[**Suomen metsäkeskus**](https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsatilan-omistajanvaihdos) tarjoaa koulutuksia ja tarkempaa tietoa omistajanvaihdokseen liittyvistä seikoista, joita metsästä luopuvan sekä uuden metsänomistajan on syytä ottaa huomioon.
Myös seuraavilta tahoilta saa neuvoja omistajanvaihdokseen:
- **Verohallinto:** verotus ja huojennusehdot
- **Metsäalan palveluntarjoajat**: metsänhoidon ja omistajanvaihdoksen suunnittelu, asiantuntija-apu ja malliasiakirjat. Palveluntarjoajia löytyy esimerkiksi Metsään.fi-palvelusta.
- **Juristit tai tilitoimistot:** oikeudellinen ja taloudellinen neuvonta. Osa toimijoista on erikoistunut metsänomistuksen juridisiin ja verotuksellisiin erityiskysymyksiin.

Lisätietoa aiheesta: [**Uuden metsänomistajan opas**, Verohallinto](https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/metsa/uusi-metsanomistaja/).

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Metsän omistusmuodot

Metsän omistusmuoto vaikuttaa metsäomaisuuden hallinnointiin, talouteen sekä käytännön päätöksentekoon.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Yksityisomistus omistusmuotona

Yleisimmin metsätilan omistaa yksi henkilö tai puolisot yhdessä. Puolisoilla voi olla myös omia metsäkiinteistöjä. Vaikka puolisoilla olisi omat tilat, voidaan heidät kuitenkin verotuksessa katsoa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja tällöin he antavat vain yhden metsäveroilmoituksen. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos metsätilat ovat samassa kunnassa.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Metsäyhtymä omistusmuotona

Yhtymä on omistusmuoto, jossa vähintäänkin kaksi osapuolta, jotka eivät ole puolisoita, omistavat metsäkiinteistön yhdessä. Yhtymäosuudet eli määräosat ilmaistaan murtolukuina. Samojen murtolukujen perusteella metsätalouden tulos tai tappio jaetaan yhtymän osakkaiden omassa verotuksessa huomioitavaksi. Tyypillisiä esimerkkejä yhtymistä ovat vanhempien ja lasten tai sisarusten yhteisesti omistama metsätila.
Tilaa koskeva päätöksenteko edellyttää lähtökohtaisesti osakkaiden yksimielisyyttä. Päätöksentekoa voi helpottaa yhteishallintasopimuksella, jolla esimerkiksi yksi yhtymän jäsenistä valtuutetaan hoitamaan yhtymän asioita yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Myös enemmistöpäätöksenteosta voidaan sopia. Yhtymäosuuden osto on kiinteän omaisuuden kauppaa, josta syntyy metsävähennyspohjaa.
Metsäyhtymä muodostuu esimerkiksi silloin, jos henkilöt ostavat yhdessä metsätilan. Tyypillinen metsäyhtymän muodostumistapa on myös henkilön kuolema, jolloin perinnönjättäjän ja lesken yhteisesti omistamasta metsätilasta muodostetaan yhtymä. Myös kuolinpesässä tehdyn ositus- ja perinnönjakosopimuksen myötä muodostuu usein metsäyhtymä, mikäli metsät osoitetaan jaossa vähintään kahden osakkaan yhteisomistukseen.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Kuolinpesä omistusmuotona

Henkilön kuollessa muodostuu kuolinpesä, jonka osakkaita ovat yleensä leski ja rintaperilliset, eli lapset. Osakkailla on oikeus osallistua kuolinpesän yhteishallintoon. Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana siihen saakka, kunnes kuolinpesässä tehdään perinnönjako. Kuolinpesää ja sen omaisuutta koskevat päätökset edellyttävät pääsääntöisesti yksimielisyyttä, kuten metsäyhtymässäkin.
Kuolinpesä ei ole suositeltava pitkäaikaiseksi omistusmuodoksi. Kuolinpesä on syytä purkaa, kun se on selvitetty. Metsätilan pirstomista on vältettävä, sillä se vaikeuttaa tilan käyttöä sekä taloudellisessa että hallinnollisessa mielessä. Tilan voi säilyttää yhtenäisenä joko jakamalla sen yhdelle perilliselle tai muodostamalla siitä metsäyhtymä. Metsätilan liittäminen yhteismetsään tai uuden yhteismetsän perustaminen voivat myös olla hyviä ratkaisuja.
Kuolinpesässä metsätalouden verovuoden tappiot jäävät vähennettäväksi kuolinpesän myöhemmistä voitollisista tuloksista. Jos voitollisia tuloksia ei synny seuraavan kymmenen vuoden aikana, ei tappioita voi enää lainkaan vähentää. Sen sijaan metsäyhtymän mahdolliset tappiot välittyvät jo samana verovuonna osakkaiden henkilökohtaisessa verotuksessa huomioitaviksi, jolloin metsätalouden tappiot saadaan hyödynnetyksi osakkaiden muiden pääomatulojen tai ansiotulojen verotuksessa.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Kuolinpesä omistusmuotona

**Metsää sisältävän kuolinpesän purkamistapoja**

Kuolinpesäosuuden osto on irtaimen omaisuuden kauppaa, joten siitä ei synny metsävähennysoikeutta. Samasta syystä kuolinpesäosuuden myynnistä voi joutua maksamaan luovutusvoittoveroa, jos luovutusvoittoa syntyy, vaikka lähisukulaisten välisen metsätilakaupan luovutusvoiton verovapaus muilta osin toteutuisi. Siksi kuolinpesät ovat tässä suhteessa verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto. Yleensä ennen osakkaiden välisiä metsäomaisuuden luovutuksia kuolinpesä kannattaa purkaa perinnönjakosopimuksella.
- Muodostetaan yhtymä ja
1 . metsätalouden harjoittamista jatketaan yhtymänä
2 . joku yhtymän osakkaista ostaa yhtymäosuudet muilta ja jatkaa itsenäisesti tilan metsätaloutta
3 . perustetaan yhtymän pohjalta yhteismetsä tai liitytään olemassa olevaan yhteismetsään.
- Jaetaan kuolinpesän omaisuus siten, että yksi saa metsän ja muut muuta omaisuutta.
- Jaetaan kuolinpesän metsät määräaloina osakkaille.
- Ongelmana on tilarakenteen pirstoutuminen pienemmäksi.
- Jos perilliset myyvät metsän tai oman osuutensa kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä, voidaan luovutusvoittolaskelmassa käyttää hankintamenona metsän myyntihintaa, jolloin luovutusvoittoveroseuraamuksia ei tule. Verovuosi tarkoittaa perintöverotuksessa sitä vuotta, jolloin perinnönjättäjä on kuollut. Myyntihinnan käyttäminen hankintamenona edellyttää kuitenkin sitä, että perintöverotukseen haetaan oikaisua toteutuneen myyntihinnan perusteella.
- Myydään metsäomaisuus ulkopuoliselle, jos yhtymässä ei ole metsätaloudesta kiinnostunutta jatkajaa. Myynnin veroseuraamuksiin voi vaikuttaa se, myydäänkö metsät ennen vai jälkeen kuolinpesän purkamista.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Yhteismetsä omistusmuotona

Yhteismetsä on osakaskiinteistöille kuuluvaa yhteistä aluetta. Osakaskiinteistöjen määrä ja niihin sisältyvä yhteismetsäosuuksien määrä voi vaihdella. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on huolehtia yhteismetsää koskevien asioiden hoidon järjestämisestä.
Käytännön toiminnasta vastaa joko toimitsija tai osakaskunnan valitsema hoitokunta.
Yhteismetsät ovat kirjanpitovelvollisia. Pakollisen kirjanpidon ansiosta yhteismetsän talouden ja kannattavuuden seuranta on selkeää.

Yhteismetsien verokanta on alhaisempi kuin muissa omistusmuodoissa, eli 26,5 % (2026). Yhteismetsä vastaa veron maksusta ja yhteismetsän osakkailleen jakama ylijäämä on osakkaille verovapaata tuloa. Kun yhteismetsä on suuri, toiminnasta syntyy mittakaavaetuja ja voidaan saada säännöllisiä, jopa vuosittaisia tuloja.

# Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

## Osakeyhtiö omistusmuotona

Osakeyhtiö on perinteinen yritystoiminnan järjestäytymismalli. Siinä omistajat vastaavat osakeyhtiön velvoitteista vain sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiötä verotetaan yhteisönä ja osakeyhtiön maksamat osingot ovat yleensä veronalaista pääomatuloa osakkeenomistajille. Listaamattomien yhtiöiden (ei pörssiyhtiö) jakamien osinkojen verotus riippuu yhtiön nettovarallisuudesta. Vakavaraisesta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan kevyemmin, kun taas velkaisen osakeyhtiön osinkoja verotetaan raskaammin ja osittain omistajan ansiotuloina.
Kun perustetaan osakeyhtiö, yhtiöön apporttina (apportti = muu kuin rahasijoituksena yritykseen laitettu omaisuus) tuoduista metsistä joudutaan suorittamaan varainsiirtovero ja mahdollinen luovutusvoittovero. Yhtiöllä ei ole myöskään metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta oikeutta menovaraukseen, tuhovaraukseen tai metsävähennykseen, mikä tyypillisesti heikentää yhtiöiden edullisuutta muihin omistusmuotoihin nähden. Järkevin metsän omistusmuoto on kuitenkin aina tapauskohtainen seikka ja riippuu muun muassa metsänomistajan tavoitteista, metsätilan pitoajasta ja metsätaloustoiminnan laajuudesta.
Osakeyhtiö on oikeutettu valtion metsätalouden tukiin edellyttäen, että osakkaina on vain luonnollisia henkilöitä ja yhtiön pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen.

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsänomistuksen tilanteita**](/fi/kategoriat/metsanomistuksen-tilanteita)

Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

Metsätilan omistajanvaihdokseen on useita toteutustapoja, kuten kauppa ja lahjanluonteinen kauppa. Metsää voi omistaa yksin tai yhdessä. Omistusmuoto vaikuttaa muun muassa päätöksenteon malleihin. 

Väljennyshakkuun tavoitteet Väljennyshakkuilla säilytetään metsän peitteisyys, mutta puustoa avataan sen verran, että vapautuva kasvutila ja valo mahdollistavat alikasvoksen nousemisen. Eri-ikäisrakenteisen metsän muodostaminen tasarakenteisesta metsästä voi olla haasteellista ja aikaa vievää. Kasvupaikat, joissa luontaista taimettumista tapahtuu nopeasti, voivat soveltua parhaiten eri-ikäisrakenteisen metsän&nbsp;kasvatuskohteiksi.

# Riistan huomioiminen väljennyshakkuissa

## Väljennyshakkuun tavoitteet

Väljennyshakkuilla säilytetään metsän peitteisyys, mutta puustoa avataan sen verran, että vapautuva kasvutila ja valo mahdollistavat alikasvoksen nousemisen. Eri-ikäisrakenteisen metsän muodostaminen tasarakenteisesta metsästä voi olla haasteellista ja aikaa vievää. Kasvupaikat, joissa luontaista taimettumista tapahtuu nopeasti, voivat soveltua parhaiten eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuskohteiksi.

Siirtymävaiheessa tasaikäisrakenteisesta metsän kasvatuksesta eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen edistetään alikasvoksen kehittymistä väljennyshakkuilla.

Riistan suosiminen metsänhoidossa ja hakkuissa 

Riistan huomioiminen väljennyshakkuissa

Miksi artikkeli tuotettiin Artikkelin tarkoitus on parantaa metsänhoidon suositusten havainnollisuutta ja helppokäyttöisyyttä. Artikkeli esittelee havainnekuvien ja määrittelyjen avulla puuston lavuskerrokset, puujaksot ja metsän kasvillisuuskerrokset. Lisätietoa Määrittelyt perustuvat Suomen metsäkeskuksen sanastotyöhön.

# Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: [Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset](/fi/metsatilan-hoito-metsanhoidon-kasitteet-ja-luokittelut/metsan-rakenne-latvus-ja-kasvillisuuskerrokset)
Artikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut
Julkaisupäivä: 12.01.2026

# Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

## Miksi artikkeli tuotettiin

Artikkelin tarkoitus on parantaa metsänhoidon suositusten havainnollisuutta ja helppokäyttöisyyttä.
Artikkeli esittelee havainnekuvien ja määrittelyjen avulla puuston lavuskerrokset, puujaksot ja metsän kasvillisuuskerrokset.

# Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

## Lisätietoa

Määrittelyt perustuvat [Suomen metsäkeskuksen sanastotyöhön](https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/sanastot-ja-standardit/metsasanasto/metsien-rakenne-ja-kehitys-sanasto).

Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerroksetArtikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut Julkaisupäivä: 12.01.2026

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

Oletko vastikään tullut metsänomistajaksi tai juuri aloittanut metsän mahdollisuuksiin ja hoitoon perehtymisen? Olemme koonneet tähän tärkeimpiä aiheita, joista kannattaa lähteä liikkeelle.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Mitä metsänhoito tarkoittaa?

Metsänhoito tarkoittaa toimenpiteitä, joilla metsänomistaja kehittää metsää haluamaansa suuntaan.
Metsän kehittämistä voi suunnitella monella tasolla: yksittäisillä, rajatuilla alueilla metsätilan sisällä, koko kiinteistöllä tai useista kiinteistöistä muodostuvalla metsäomaisuudella.
Toimenpiteiden ja vaihtoehtojen kirjo on laaja ja siihen kuuluvat metsänhoitotöiden lisäksi erilaiset puuston hakkuut. Talousmetsien luonnonhoitoon ja metsän suojeluunkin on useita tapoja.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Perehdy rauhassa metsänomistukseen ja sen hoitoon

Metsäsi kehittyy jatkuvasti sekä hoitaen että ilman ihmisen vaikutusta. Metsänhoitoon voi perehtyä rauhassa. Yhdessä vuodessa ei tapahdu mitään peruuttamatonta. Toisaalta toimiin voi ryhtyä hetikin. Metsien hoito on pitkäjänteistä toimintaa.
Metsä on monien mahdollisuuksien omaisuus ja jokainen metsänomistaja arvostaa metsässään erilaisia asioita. Myös metsät ja niiden olosuhteet ovat hyvin erilaisia keskenään.
Metsänhoitoon perehtyminen kannattaa aloittaa sekä omaan metsään tutustumisesta että omien arvojen ja tavoitteiden pohdinnasta. Jos haluat tehdä metsänhoitotöitä ja hakkuita melko pian sen jälkeen, kun olet tullut metsänomistajaksi, sinulle on tarjolla runsaasti palveluja ja neuvontaa, jotka auttavat eteenpäin.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Metsänhoidon suositukset auttavat punnitsemaan valintoja

Metsänhoidon suositusten tarkoituksena on auttaa metsänomistajaa menestymään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisessa metsänhoidossa.
Suositukset perustuvat tutkittuun tietoon ja käytännöstä saatuun osaamiseen kestävästä metsänhoidosta. Ne esittelevät perusteltuja vaihtoehtoja, joista voit valita sinulle sopivimmat. Metsänhoidon suositusten noudattaminen on vapaaehtoista, mutta palkitsevaa.
Metsänhoidon suositusten sisältö on tarkoitettu metsänomistajille, alan ammattilaisille ja opiskelijoille. Sen vuoksi sisältö on laaja. Vaikeustaso vaihtelee perusteista vaativaan. Tutustu niihin vähitellen ja sinulle ajankohtaisista aiheista.

Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama, maksuton palvelu. Niiden laadintaan osallistuvat laajasti metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijat, asiantuntijat ja tiedon käyttäjät, kuten metsänomistajat. Työtä koordinoi Tapio.
Metsänhoidon suositusten hallitseminen on osa metsäammattilaisen perustaitoja, joten saat niihin perustuvia neuvoja myös palveluita käyttämällä.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet metsänhoidossa

Metsänomistajana voit valita oman tapasi hoitaa ja käyttää metsää. Olet toimiesi mukaan oikeutettu myös erilaisiin tukiin, joilla valtio kannustaa kestävään metsätalouteen, luonnonhoitoon ja suojeluun.
Valtio rajoittaa metsänkäsittelyä niin, että sinun on turvattava luonnon monimuotoisuutta ja vesien puhtautta **metsälain**, **luonnonsuojelulain** ja **vesilain** mukaisesti.
Metsän kasvu on varmistettava niin, että jos teet uudistushakkuita, pidät huolen uuden puuston syntymisestä. Kasvatushakkuissa – kuten harvennushakkuissa – on jätettävä vähintään lain edellyttämä määrä elinkelpoista puustoa kasvamaan. Hakkuista on tehtävä etukäteen metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukselle.

**Laki metsätuhojen torjunnasta** voi edellyttää toimenpiteitä, jos metsään tulee esimerkiksi myrskytuho. Tavoitteena on välttää vahingon laajeneminen mm. hyönteisten takia.
Metsien käyttöä sääntelee myös mm. **muinaismuistolaki**, joka velvoittaa säilyttämään kiinteitä muinaisjäännöksiä, kuten tervahautoja. Valtion ja kuntien päätökset maankäytöstä, esimerkiksi kaavoitus, voivat rajoittaa metsänkäsittelyä.
Metsien vastuullisen käsittelyn vähimmäisvaatimuksiin vaikuttaa metsänomistajalle vapaaehtoinen metsäsertifiointi – **PEFC** ja/tai **FSC**. Sertifikaattien tarkoituksena on osoittaa puupohjaisten tuotteiden ostajille, että raaka-aine on vastuullisesti hoidetusta metsästä. Yli 90 % Suomen metsistä on sertifioitu. Puunostajat suosivat sertifioituja metsiä.

Metsänhoidon suosituksista löydät tietoa, kuinka lainsäädäntö ja metsäsertifikaatit tulee ottaa huomioon metsien hoito- ja hakkuutöissä. Saat tietoa myös saatavilla olevista valtion tuista.
- Katso tämä: [Suomen metsäkeskus, Metsän käyttö ja omistus. ](https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus)Sivuilla on tietoa metsänomistajan oikeuksista, velvollisuuksista, omaisuuden järjestelyistä ja metsäverotuksesta.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Pohdi, miksi haluat omistaa metsää. Millaista hyvinvointia haluat sen tuottavan?

Metsäammattilaisten kanssa on helpompi asioida, kun osaat määritellä, mikä sinulle on tärkeää. Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteista ja toiveista keskustelu auttaa myös silloin, kun hoidatte metsäasioita yhteisomistuksessa esimerkiksi perikunnan kanssa.
Metsä tarjoaa omistajalleen monipuolisia hyötyjä. Kun hoidat metsäomaisuuttasi kestävästi, voit saada taloudellista tuottoa, vaalia luonnon monimuotoisuutta, hillitä ilmastonmuutosta ja virkistäytyä omassa metsässä. Usein samassa metsässä voi tavoitella montaa hyvää, mutta joudut myös tekemään valintoja eri painotusten välillä. Metsän lähtökohdista riippuu, miten sitä voi kehittää ja käyttää oman omistusajan mittaan.
Metsän hoidon ja käytön tavoitteesi voivat olla erilaisia eri puolilla metsää. Tavoitteet voivat myös muuttua elämäntilanteen myötä. Esimerkiksi mökin lähimetsissä tavoitteesi voi olla virkistyskäyttö, kauempana puuntuotanto ja hienossa luontokohteessa suojelu. Valinta on sinun.

**Metsänhoidon suosituksista** saat tukea myös tähän vaiheeseen:
- [Metsien kestävä hoito ja käyttö ](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)
- [Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa)

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Tutustu omaan metsääsi ja sen mahdollisuuksiin

Jos mahdollista, käy kävelemässä metsässäsi. Metsä ja tilan rajat hahmottuvat parhaiten maastossa, kun apuna on kartta tai sopiva karttasovellus.
Voit tilata metsäalan ammattilaisen mukaan maastokäynnille, jolloin voitte yhdessä arvioida metsäsi käytön ja hoidon mahdollisuuksia. Tämän artikkelin lopussa on ideoita kysymyksistä, joita voit käsitellä ammattilaisen kanssa.
- Metsäsi kartan, perustiedot ja ehdotuksia toimenpiteiksi löydät verkkopalvelusta Metsään.fi, jota ylläpitää Suomen metsäkeskus. Katso: [Metsään.fi](https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi)

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Tutustu omaan metsääsi ja sen mahdollisuuksiin

**Mitä metsäsi hoitotyö- ja hakkuuehdotukset tarkoittavat?**

Metsään.fissä esitetyt talousmetsän hoito- ja hakkuuehdotukset ovat yleisluontoisia ja perustuvat kohteen metsävaratietoihin sekä metsänhoidon suosituksiin. Tilasi metsävaratiedot Suomen metsäkeskus on koonnut useista tietolähteistä. Tiedoissa on epävarmuutta, minkä vuoksi esimerkiksi hakkuiden toteutus ei voi pohjautua pelkästään niihin.
Jotkin Metsään.fin ehdotuksista suositellaan tekemään kiireellisesti, eli parin vuoden sisällä. Toiset ehdotuksista taas ajoittuvat kauemmas tulevaisuuteen. Ajoitus on tarkinta uuden puuston perustamisen sekä taimikoiden ja nuorten metsien hoidossa.
Ehdotetuilla kasvatushakkuilla, kuten ensiharvennuksella, parannetaan jäävän puuston elinvoimaisuutta ja järeytymistä tukkipuuksi. Avohakkuu-ehdotus tarkoittaa, että kohteen puusto on taloudellisessa mielessä kypsää päätehakkuuseen. Voit vapaasti valita ajankohdan ja hakkuutavan. Mikään ei velvoita sinua tekemään hakkuita.

**Metsänhoidon suosituksista** saat tukea metsänhoitotöistä ja hakkuista päättämiseen. Niissä kerrotaan myös muista toimista, joilla voit edistää metsän tuottavuutta, monimuotoisuutta ja kestävää käyttöä. Tutustu näihin:
- **Artikkelikokoelma** [**Metsänhoidon toimenpiteet**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/sivukartta/7).
- **Kuvaus**-välilehdellä on tietoa, miksi kyseistä toimenpidettä tehdään, onko sen toteutus tärkeää tehdä juuri oikeaan aikaan, mitä hyötyjä ja riskejä siinä on. Sen avulla voit päätellä, ryhdytkö toimenpiteeseen.
- **Päätöksenteko**-välilehdelle on koottu tietoa, jonka avulla voit arvioida, millä tavalla toimenpide pitäisi toteuttaa, jotta se vastaisi tavoitteitasi. Voit vertailla näkökulmia, jotka kertovat toimenpiteen vaikutuksista talouteen, luontoon, virkistyskäyttöön ja ilmastonmuutoksen hillintään.
- **Toteutus**-välilehdellä on täydentävää tietoa siitä, kuinka toteutus suunnitellaan ja tehdään.
- [**Luontokohteiden turvaaminen**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/luontokohteiden-turvaaminen) -artikkelikokoelma kertoo, millaisissa luontokohteissa metsä yleisesti on erityisen rikasta tai haavoittuvaa. Jos sinulla on tällaisia kohteita, kuten lehtoa tai pienvesistöjä, löydät neuvoja kohteen hoitamiseen ja luonnonarvojen vahvistamiseen.
- [**Metsänhoidon käsitteet ja luokittelut**](/fi/kategoriat/metsanhoidon-kasitteet-ja-luokittelut) -artikkelikokoelmassa hyödyllistä luettavaa ovat mm. kehitysluokat, esimerkiksi minkä mittaista on nuori kasvatusmetsikkö.
- [**Metsänhoidon suositusten sanasto**](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/sanasto) auttaa termien ymmärtämisessä.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Pohdi, mikä on sinulle sopiva metsän kasvatustapa

Metsän kasvatuksessa on kaksi päämenetelmää, joista voit valita tai käyttää molempia metsän eri osissa.
- **Jaksollisessa kasvatuksessa** puustolla on selviä ikävaiheita, kuten taimikko ja varttunut metsä, eli se on tasaikäisrakenteinen. Puuston kasvatus ja harvennukset tähtäävät päätehakkuuseen. Uusi puusto saadaan aikaan siemeniä kylvämällä, taimia istuttamalla tai niin, että luonto hoitaa taimettumisen, jolloin puhutaan luontaisesta uudistamisesta. Siemeniä ja taimia saa jalostettuina, jolloin puut kasvavat selvästi luonnon siemenestä syntyneitä paremmin.
- **Jatkuvan kasvatuksen** menetelmässä ei tehdä päätehakkuuta, vaan metsässä kasvaa vaihteleva määrä eri-ikäisiä ja erikokoisia puita. Tyypillisiä hakkuutapoja ovat poiminta- ja pienaukkohakkuut. Uudistuminen perustuu metsän puiden siemenistä syntyviin taimiin.
Metsän kasvatustavan valinta kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun olet selvillä omista tavoitteistasi ja tiedät mitä metsäsi mahdollistaa lyhyellä aikavälillä. Kasvatustavan vaihto voi olla helppo tai se voi kestää vuosikymmeniä metsän lähtökohtien mukaan. Molemmissa kasvatustavoissa voit pyrkiä taloudelliseen kannattavuuteen, hyvään luonnonhoitoon tai muihin tavoitteisiisi.

**Metsänhoidon suosituksista** saat tukea tähän vaiheeseen:
- Tiiviit kuvailut: [Metsän hakkuutavat](/fi/metsan-hakkuutavat) ja [Metsän kasvatusmenetelmät - jaksollinen ja jatkuva kasvatus](/fi/metsan-kasvatusmenetelmat-jaksollinen-ja-jatkuva-kasvatus)
- [Jatkuva kasvatus metsänkasvatustapana](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/jatkuva-kasvatus-metsankasvatustapana). Kaksi artikkelia: kuinka siihen tähdätään ja millaista metsänhoitoa se on. Molemmissa on sama sisältö Päätöksenteko-välilehdellä.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Kolme perusmottoa metsänhoitoon

**Metsänhoidon suositukset:**

Mitä metsänkasvatuksessa usein toistetut sanonnat tarkoittavat?
**Oikea puu oikeaan paikkaan.** Sillä tarkoitetaan, että kasvatettava pääpuulaji ja sen kasvupaikka sopivat hyvin yhteen, kuten mänty kuivalle kankaalle. Tällöin puusto kasvaa hyvin, sitoo hiiltä ja siitä saa laadukasta puutavaraa. Metsässä voi kasvattaa useita puulajeja, jolloin metsän elinvoimaisuus vahvistuu kokonaisuutena. Kuusi tulee kärsimään muuttuvasta ilmastosta ja kuivuudesta. Sen oikeaa paikkaa kannattaa miettiä myös pitkälle tulevaisuuteen.

- [Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta](/fi/toimenpiteet/puulajin-ja-uudistamismenetelman-valinta)

**Tee hoitotoimet oikea-aikaisesti** ja suunnitelmallisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että metsä muuttuu nopeasti nuorena, ja oikeaan aikaan tehdyillä toimilla voit ohjata sitä toivomaasi suuntaan. Hoidetussa taimikossa kasvatettavilla puilla on hyvin tilaa, mikä parantaa metsän tuottoa.

**Metsänomistaja päättää.** Hyvä metsänhoito on suunnitelmallista ja metsänomistaja tekee toimistaan päätökset lainsäädännön ja muiden rajoitusten puitteissa. Usein palveluntarjoajalla tai puunostajalla on myös omia laatukriteereitä, joita he haluavat noudattaa.
Päätöksiä ei tarvitse pohtia yksin. Hae tietoja ja neuvoja metsän- ja luonnonhoidon asiantuntijoilta ja erilaisista tietolähteistä. Osallistu koulutuksiin ja opiskele itsenäisesti lisää.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Millaista taloudellista tulosta odotat?

Kannattavassa metsätaloudessa on neljä keskeistä näkökulmaa: tulojen määrä, menojen määrä, sijoitetun pääoman tuottotavoite sekä tuhoriskien hallinta. Lisäksi tärkeä tunnus on metsätilan kokonaisarvo. Talouden hallintaan kuuluu myös metsäverotuksen hallinta.
**Tulonlähteet:** Merkittävin tulonlähde metsistä on puun myynti. Puu hinnoitellaan puutavaralajeittain eli puulajin, laadun ja koon perusteella energia-, kuitu- ja tukkipuuksi. Voit tutustua verkossa ajantasaiseen hintaseurantaan. Muita metsänomistajan tulonlähteitä ovat esimerkiksi vuokratulot, metsästysmaksut tai keruutuotteet, joiden hyödyntämiseen ei ole jokaisenoikeutta. Kehittyviä mahdollisuuksia on myös luonnonarvokaupassa, hiilensidonnassa sekä maan käytössä energiantuotantoon.
**Menot:** Menojen määrään vaikuttaa etenkin uuden puuston aikaansaamisen ja kasvatusvaiheen kustannukset. Halvin menetelmä ei välttämättä ole paras, sillä kannattavuutta tulee tarkastella aina kokonaisuutena ja riskit huomioiden.

Voit tehdä metsänhoidon töitä myös itse osaamisesi, aikasi ja kiinnostuksesi mukaan. Esimerkiksi taimikon istutus ja hoito ovat helposti opittavia metsänhoitotöitä. Huomaa kuitenkin, että etenkin nuoressa metsässä toimien oikea-aikaisuus on tärkeää, joten kannattaa varmistaa metsänhoito ennemmin ostopalveluiden avulla kuin viivästyttää niiden toteutusta.
Hoitotöiden toteutuksessa kannattaa muistaa hyödyntää myös valtion rahoitustukien mahdollisuudet.
**Tuottotavoite:** Voit asettaa tuottotavoitteen metsään sijoitetulle pääomalle, eli voit valita, kuinka paljon metsän tulisi tuottaa suhteessa sen kokonaisarvoon. Kun metsässä on paljon myyntikelpoista puuta, se sitoo pääomaa, jolloin tuottoprosentti samalla pienenee.

Esimerkki: varttuneen metsän harvennushakkuissa voit valita, millaisella tuotto-odotuksella työ tehdään. Perusmalli on 3 %:n tuottotavoite, mutta jos haluat metsän olevan tiheämpää esimerkiksi ilmastosyistä, voit valita 1,5 % koron tai jos sijoituksen korkeampi tuotto on tärkeintä, voit tavoitella 5 % korkoa. Liian voimakas harvennus kuitenkin heikentää puuntuotosta, koska maan kasvuvoimasta jää merkittävä osa hyödyntämättä.
**Tuhoriskien hallinta** tarkoittaa, että pyrit pitämään metsän mahdollisimman elinvoimaisena ja vastustuskykyisenä erilaisille luonnonhäiriöille. Voit myös vakuuttaa metsäsi suurten tuhojen varalta. Pienet häiriöt ja lahottajat ovat osa metsän luonnollista elämää, ja niiden hyväksyminen on osa hyvää taloudenpitoa.
**Metsänhoidon suositukset** auttavat kauttaaltaan tuottavassa metsätaloudessa. Tutustu näihin:

- Metsätalouden kannattavuus, erityisesti osa [Metsätalouden kannattavuuden parantaminen](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsatalouden-kannattavuus#section-p1853)
- [Metsänhoidon riskienhallinta metsätilan hoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanhoidon-riskienhallinta-metsatilan-hoidossa)
- Kunkin **metsänhoidon toimenpiteen** esittelyssä kerrotaan sekä Kuvaus- että Päätöksenteko-välilehdellä taloudellisista näkökulmista.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Millaista luonnonhoidon tasoa tavoittelet?

Kaikenlaisissa metsissä voi ylläpitää ja parantaa luonnon monimuotoisuutta. Keinot vaihtelevat suojelusta luontoa vahvistaviin hoitotoimiin ja puulajikirjon kasvattamiseen talousmetsässä.
Kun luontoon vaikutetaan erilaisilla toimenpiteillä, vaikutuksen määrää voi säätää. Voit jättää esimerkiksi eri kokoisia suojavyöhykkeitä tai tehdä hakkuissa tekopökkelöitä. Puukauppa- tai metsänhoitosopimusta laadittaessa voit keskustella töiden toteutustavan vaihtoehdoista, ja esimerkiksi talvella tai kesällä tehtävän työn eroista.

**Metsänhoidon suosituksista** saat tukea tähän vaiheeseen:
- Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa, [luontopainotusta käsittelevät otsikot](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p3814)
- Metsien kestävä hoito ja käyttö, [Talousmetsien luonnonhoito ja monimuotoisuuden turvaaminen metsänkäsittelyssä](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto#section-p1787)
- [Luonnonhoito ja monimuotoisuus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/luonnonhoito-ja-monimuotoisuus), toimenpiteiden valikoima
- [Luontokohteet ja lajien turvaaminen](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen)
- [Vesien ja vesielinympäristöjen turvaaminen](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/vesien-ja-vesielinymparistojen-turvaaminen)
- [Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, Päätöksenteko-osio](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/jatkuvaan-kasvatukseen-tahtaaminen/paatoksenteko)
- [Metsän suojelu](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/metsan-suojelu)
- Kunkin **metsänhoidon toimenpiteen** esittelyssä kerrotaan Päätöksenteko-välilehdellä vaikutuksista luontoon, eli luonnon monimuotoisuuteen ja vesien puhtauteen. Lisäksi on tietoa vaikutuksista virkistyskäytön mahdollisuuksiin.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Kuinka voit varautua muuttuvaan ilmastoon ja hillitä ilmastonmuutosta?

Ilmastoviisas metsänhoito tarkoittaa sitä, että huomioit muuttuvan ilmaston positiiviset ja negatiiviset vaikutukset metsään ja metsätalouden harjoittamiseen. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi. Nyt istutettavat taimet ovat 2080-luvun metsä ja silloin Suomen ilmasto on jo erilainen kuin nyt.
Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta voit metsänkasvatuksessa pyrkiä varastoimaan hiiltä laadukkaaseen puuhun, josta voi tehdä tuotteita korvaamaan fossiilisia tuotteita tai voit sitoa ja varastoida hiiltä puustoon ja maaperään. Useimmiten haetaan tasapainoa näiden välillä.
**Metsänhoidon suosituksista** saat tukea tähän vaiheeseen:

- [Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen](/fi/ilmastonmuutoksen-hillinta-ja-ilmastonmuutokseen-sopeutuminen)
- Metsänomistajan tavoitteiden painottaminen metsätilan hoidossa, otsikko: [Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsänhoidossa](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/metsanomistajan-tavoitteiden-painottaminen-metsatilan-hoidossa#section-p1992)
- Suometsien hoidon erityispiirteet, [Suometsän hoito vesiensuojelun, luonnonhoidon ja ilmaston näkökulmasta](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/suometsien-hoidon-erityispiirteet#section-p2718)
- [Metsätuhot ja metsien terveys](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/metsatuhot-ja-metsien-terveys)
- **Metsänhoidon toimenpide** -artikkeleiden Päätöksenteko-välilehdellä kuvataan toimen vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään. Toteutus-välilehdellä on usein myös tietoa, kuinka työn suunnittelussa huomioidaan sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Metsäsuunnitelman tarkoitus

Metsäsuunnitelmalla tarkoitetaan metsänomistajan avuksi laadittua suunnitelmaa metsässä tehtävistä toimenpiteistä. Suunnitelma tehdään yleensä seuraavalle 10 vuodelle, mutta aika voi olla pidempikin. Suunnitelma laaditaan niin, että toimenpiteiden kokonaisuus vie metsätilaa haluttuun suuntaan. Suunnitelmaa voidaan päivittää määrävälein tai ylläpitää ajantasaisena.
- Suunnitelmaan sisältyy perustiedot metsästä ja sen käsittely-yksiköistä, eli metsikkökuvioista. Perustietoja esitetään puustosta ja maaperästä. Metsäsuunnittelussa kuvioille määritetään käyttötarkoitukset, hoito- ja hakkuuehdotukset ja niiden ajoitukset eri vuosille.
- Metsäsuunnitelma voi olla kirjallinen dokumentaatio, mutta yhä yleisemmin metsäsuunnitelmaa hallitaan ja ylläpidetään sähköisesti.
Jos käytössäsi on metsätilan aikaisempia metsäsuunnitelmia, niihin tutustuminen auttaa ymmärtämään metsän nykytilaa ja historiaa. Haluatko hoitaa metsää samoista lähtökohdista kuin aiempi sukupolvi vai onko mielessäsi muita tavoitteita?

Oman metsän tietoja ja yleisiä toimenpide-ehdotuksia voi katsoa Metsään.fissä. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta metsäsuunnitelmasta.
Voit halutessasi tilata metsäammattilaisen laatiman metsäsuunnitelman, joka tehdään sinun tavoitteidesi mukaisesti. Toimenpiteet suunnitellaan tavallisesti siten, että käytetään metsänhoidon suosituksissa kuvattuja parhaita menetelmiä. Kuvaa suunnitelman laatijalle, mitä asioita arvostat eniten metsässäsi ja mitä toivot siltä tulevaisuudessa. Näin ammattilainen voi sovittaa yhteen metsän biologiset mahdollisuudet ja sinun tavoitteesi.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Kysymyksiä, joita voit esittää metsäammattilaiselle

Keskustelu asiantuntijan kanssa on aina hyvä aloittaa kertomalla, mitä asioita arvostat metsässäsi ja mahdollisimman hyvin, mitä siltä tavoittelet. Metsäammattilainen voi silloin paremmin arvioida metsäsi tilanteen perusteella, kuinka sitä voi kehittää tai miten ajankohtainen toimenpide voidaan toteuttaa. Vaihtoehtojen paletti on muuten turhankin laaja. Voit myös kertoa, millä tasolla olet omasta mielestäsi metsäsi tuntemuksessa. Silloin ammattilainen voi sovittaa kertomisen tavan sinulle sopivaksi.
Alla on ideoita kysymyksiksi, joita voit esittää metsäammattilaiselle, kun olet vasta perehtymässä metsänhoitoon.
- Millaista metsää minulla on puunkasvatuksen näkökulmasta?
- Mitkä ovat luonnon kannalta arvokkaimpia kohteitani?
- Mitkä toimenpiteet ovat kiireellisiä, jotta metsäni elinvoimaisuus vahvistuisi?
- Onko tällä alueella jotain erityisiä metsätuhoriskejä, jotka minun pitäisi ottaa huomioon?
- Mistä kohteista voisin saada hakkuutuloja lähimmän 10 vuoden aikana?
- Millä keinoilla voisin vahvistaa luonnon monimuotoisuutta?
- Mitä minun pitää huomata, kun haluan osallistua ilmastonmuutoksen hillintään tämän metsän avulla? Voit kysyä erikseen esimerkiksi, kuinka metsä tuottaisi parhaiten laadukasta puutavaraa korvaamaan fossiilisia tuotteita tai kuinka voisin varastoida hiiltä metsään mahdollisimman hyvin. Jos sinulla on suometsää, eli turvemaalla kasvavaa metsää, tämä kysymys on tärkeä. Suometsän hiilivarasto piilee maaperässä, ei niinkään puustossa.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Palveluita ja tietolähteitä metsänomistajalle

- [Metsään.fi](https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi). Tietoa metsästäsi ja hakutoiminto saatavilla olevista palveluista. Voit tehdä myös yhteydenottopyyntöjä palveluntarjoajille.
- Suomen metsäkeskus, tietoa valtion tuista metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteihin ja metsän määräaikaiseen suojeluun: [Metka-tuki](https://www.metsakeskus.fi/fi/metsatalouden-tuet/metka-tuet)
- Metsäkeskus tarjoaa myös koulutusta ja verkkokursseja metsänomistajille. Niiden perustana ovat metsänhoidon suositukset. Metsäkeskuksen koulutustarjonta: [Metsään-koulutukset uusille metsänomistajille](https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/metsaan-koulutukset-uusille-metsanomistajille) ja [Koulutukset ja tapahtumat.](https://www.metsakeskus.fi/fi/ajankohtaista/koulutukset-ja-tapahtumat)
Metsäalalla toimii lukuisa joukko palveluntarjoajia ja puunostajia, joihin voit olla yhteydessä metsänomistuksen, metsänhoidon ja puukaupan eri vaiheissa. Aloita jostain, niin sinua neuvotaan eteenpäin. Tarjolla olevia palveluita ovat mm:
- Metsäsuunnittelu. Metsään.fin asiointi-osiosta saat tietoa metsäsuunnitelmia laativista ammattilaisista. Hakusana verkossa: metsäsuunnitelma.
- Metsänhoitopalvelut maanmuokkauksesta ensiharvennuksiin. Katso Metsään.fistä palveluiden hakutoiminto.
- Puukauppapalvelut. Voit tehdä kauppaa suoraan ostajan kanssa tai hyödyntää välityspalveluita, kuten alueellisen metsänhoitoyhdistyksen palveluita. Hakusana verkossa: puukauppa.
- Tietopalvelut, kuten metsäalan lehdet – ja tietenkin metsänhoidon suositukset.
- Vakuutuspalvelut. Hakusana verkossa: metsävakuutus.
- Koulutukset, kurssit ja webinaarit. Hakusana verkossa: metsänomistajan koulutus.

# Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

## Ota metsänhoidon suositukset seurantaasi

Metsänhoidon suositusten laadintaa koordinoi ja niistä viestii [Tapio](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/) maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. Lue tarkemmin: [Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/usein-kysytyt-kysymykset-metsanhoidon-suosituksista).
Metsänhoidon suositusten kuulumiset, kuten tulossa olevat webinaarit, saat omaan sähköpostiisi tilaamalla Tapion [uutiskirjeen](https://uutiskirje.tapio.fi/). Laita rasti ruutuun kohtaan metsänhoidon suositukset.
Löydät metsänhoidon suositukset myös sosiaalisesta mediasta: [Facebook](https://www.facebook.com/metsanhoidonsuositukset), [Instagram](https://www.instagram.com/metsanhoidonsuositukset/), [YouTube](https://www.youtube.com/playlist?list=PLhgqJkJadQTkqtXFPdkTjT5soAXWkpERA). Hashtag yleisesti #MetsänhoidonSuositukset.

Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

Jatkuvan kasvatuksen metsä on moni-ilmeinen Puuston kokojakauma on vaihteleva ja pieniä puita on yleensä paljon enemmän kuin isoja. Suuria puita on kuitenkin aina se verran, että alueen isokokoisista puista syntyvä puustoisuuden vaikutelma säilyy. Eri kokoluokkien puuston määrä voi vaihdella puuston kasvatuksen eri vaiheissa. Tyypillistä on myös puiden ryhmittäisyys. Taimikonhoitoa tehdään tarvittaessa. Monimuotoisuutta edistävät toimet kuten säästöpuiden jättäminen, lahopuuston säilyttäminen ja sekapuuston ylläpito kuuluvat sekä jaksolliseen että jatkuvaan kasvatukseen. Näitä luonnonhoidon ratkaisuja ei ole esitetty selkeyden vuoksi seuraavissa piirroskuvissa. Puustorakenne jatkuvassa kasvatuksessa: 1) jatkuva kasvatus, kuusivaltainen metsä. Kuva: Juha Varhi, © Tapio. Puustorakenne jatkuvassa kasvatuksessa: 2) männikön ylispuukasvatus kivennäismailla. Kuva: Juha Varhi, © Tapio. Metsänuudistuminen jatkuvassa kasvatuksessa  Jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistuminen perustuu luontaisen taimettumisen ylläpitämään alikasvokseen. Isojen puiden vähentämisen jälkeen pienemmät puut lisäävät kasvuaan vapautuneen kasvutilan ansiosta. Toisaalta syntyy tilaa uusien taimien syntymiselle. Olemassa oleva hyväkuntoinen ja runsas alikasvos lisää eri-ikäiskasvatuksen onnistumisen todennäköisyyttä. Tarvittavalle taimimäärälle ja taimettuneen alueen pinta-alaosuudelle ei ole kuitenkaan mahdollista asettaa tavoitteita nykytiedon pohjalta. Männyn ylispuukasvatuksessa taimia syntyy siementävän ylispuuston ansiosta. Alue pysyy puustoisena, kun ylispuustoa harvennetaan vähitellen ja suurempaa puustoa jätetään aina jäljelle. Hyvien siemenvuosien toistuminen vaikuttaa luontaisen uudistumisen nopeuteen ja onnistumiseen. Lisäksi taimettumiselle on oltava suotuisat olosuhteet. Syntyvien luonnontaimien määrä vaihtelee merkittävästi vuosittain. Kuusella hyviä siemenvuosia on Etelä-Suomessa kerran tai kaksi kymmenessä vuodessa ja pohjoisessa harvemmin. Männyllä hyvät siemenvuodet toistuvat noin kolme kertaa vuosikymmenessä Etelä-Suomessa ja tyypillisesti yli 10 vuoden välein Pohjos-Suomessa. Kivennäismailla poimintahakkuut soveltuvat kuusikoille, kun taas männiköt uudistuvat paremmin pienaukoissa ja kaistaleissa tai ylispuukasvatuksessa. Ojitetut korvet uudistuvat hyvin pienaukkohakkuun jälkeen alikasvoksesta ja hakkuun jälkeen syntyvistä taimista. Pienaukoilla, kaistalehakkuualoilla ja ylispuukasvatuksessa maanmuokkaus yleensä edistää tasaista taimettumista, mutta ojitettujen turvemaiden kuusikoiden pienaukoilla muokkauksesta on jopa haittaaRouta, J. &amp;amp; Huuskonen, S. (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s. Hakkuiden väli jatkuvassa kasvatuksessa Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toistumiseen vaikuttavat korjattavissa oleva puumäärä ja tarve pitää alikasvos mahdollisimman hyväkuntoisena ja metsä uudistumiskykyisenä. Jos hehtaarikohtainen poistuma jää pieneksi, on hakkuun tuottavuus alhainen ja yksikkökustannus korkea. Jos hakkuiden väli on pitkä, metsä voi kasvaa liian tiheäksi, jolloin uudistuminen ja alikasvoksen kehitys kärsivät. Poimintahakkuut toistuvat Etelä-Suomessa tavallisimmin 10–20 vuoden välein riippuen kasvupaikasta ja hakkuun voimakkuudesta. Pohjois-Suomessa puusto kasvaa hitaammin, jolloin hakkuiden väli on myös pitempi eli tyypillisesti vähintään 20 vuotta. Jatkuva kasvatus ojitettujen suometsien erityispiirteiden näkökulmasta Useimmat turvemaat taimettuvat hyvin luontaisesti. Suometsille tyypillinen puuston vaihteleva koko helpottaa olennaisesti jatkuvan kasvatuksen toteuttamista. Alikasvosta on usein jo valmiina. Jatkuvan kasvatuksen hyötyjä ojitetuilla turvemailla Jatkuva kasvatus ei onnistuessaan vaadi suuria investointeja metsänuudistamiseen. Jatkuva kasvatus voi olla kannattavaa osalla kohteista, joita ei kannata jaksollisessa kasvatuksessa uudistaa. Ojien kunnostus voidaan monissa tapauksissa välttää, jos alueen haihduttavan puuston määrä pysyy riittävänä. Tämä pienentää puuntuotannon kustannuksia ja vähentää metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta, hyödyttää metsäkanalintupoikueita ja voi vähentää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä. Turvemaiden nuoret kuusentaimikot ovat alttiita hallavaurioille. Jatkuvassa kasvatuksessa hallavauriolle alttiita aukkoja ei juuri synny, pienaukkoja lukuun ottamatta. Lisäksi suurempaa puustoa voidaan jättää taimien suojaksi esimerkiksi notkelmiin, joissa hallan riski on suurin. Jatkuvan kasvatuksen riskejä ojitetuilla turvemailla Hieskoivu valtaa helposti taimikonhoitoa vaille jääneet alat, joilla havupuiden kasvatus olisi nykyisen arvion mukaan kannattavampaa. Riski on kuitenkin pienempi kuin jaksollisen kasvatuksen uudistusaloilla. Varpu- ja puolukkaturvekankaat taimettuvat huonosti ilman maanpinnan rikkomista, jos ojituksen jälkeen kehittynyt raakahumuskerros on paksu. Taimettumista heikentävät tällaisilla kohteilla myös vahva seinäsammalkerros ja runsas rämevarvikko. Ravinnetalous on yhtä keskeistä jatkuvassa kasvatuksessa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Jatkuvaan kasvatukseen tähdättäessä on syytä varmistaa, että vesitalouden lisäksi puuston ravinnetila on riittävän hyvä. Juurikääpäriski on merkittävä myös turvemailla sekä kuusikoissa että männiköissä. Tämä koskee myös paksuturpeisia kohteita. [Lähdeviite30] Turvemailla on varmistettava, ettei kasvupaikalla esiinny juurikääpää. Jatkuva kasvatus metsien tuhonkestävyyden näkökulmasta Ominaisuuksiltaan vaihteleva puusto ylläpitää metsämaan sienien ja pieneliöiden monimuotoisuutta, mikä takaa puille hyvät kasvuedellytykset. Puuston koon ja lajiston suuri vaihtelu vähentävät laajan metsätuhon riskiä. Varsinkin tilatasolla yksipuolinen puulajirakenne lisää riskiä esimerkiksi puulajikohtaisten tuhohyönteisten ja kasvitautien leviämiselle. Metsätuhojen riskien on arvioitu olevan jatkuvassa kasvatuksessa pienempiä kuin jaksollisessa kasvatuksessaNevalainen S. 2017. Comparison of damage risks in even- and uneven-aged forestry in Finland. Silva Fennica vol. 51 no. 3 article id 1741. 28 p.. Jatkuvan kasvatuksen metsät, joissa on monipuolinen puulajikoostumus, kestävät yleisesti ottaen hyönteistuhoja parhaiten [Lähdeviite3]. Tämä vähentää myös taloudellista riskiäBjörkman, C., Bylund, H., Nilsson, U., Nordlander, G. &amp;amp; Schroeder, M. 2015. Effects of new forest management on insect damage risk in a changing climate.. Kirjanpainajatuhoja on eniten lämpimissä, paahteisissa oloissa, joissa on vastustuskyvyltään heikentyneitä puita, kuten tuulenkaatoja. Puuston hirvi-, myyrä- ja tuulituhoriskit vaihtelevat puuston käsittelystä ja paikallisista oloista riippuen. Jatkuva kasvatus vähentää useimmissa tapauksissa näiden riskiä verrattuna jaksolliseen kasvatukseen.Nevalainen S. 2017. Comparison of damage risks in even- and uneven-aged forestry in Finland. Silva Fennica vol. 51 no. 3 article id 1741. 28 p. Tuulituhoriskit on todettu pienimmiksi, kun käsittelytapana on poimintahakkuu eri-ikäismetsiköissäPukkala, T., Laiho, O. &amp;amp; Lähde, E. 2016. Continuous cover management reduces wind damage. Forest Ecology and Management.Vol. 372, p. 120–127.. Pienaukkohakkuun jälkeinen tuulituhoriski on myös yleensä vähäinenKivistö, P. Tuulenkaadot pienaukkohakkuussa. Pro gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos. 61 s.. Kaikissa hakkuissa on kuitenkin otettava huomioon puuston tila ja paikalliset tuuliolot. Voimakkaat poiminta- ja harvennushakkuut lisäävät tuhojen riskiä erityisesti riukuuntuneessa puustossa ja tuulelle avoimissa maaston kohdissa. Juurikääpä on merkittävä riski myös jatkuvan kasvatuksen toteutukselle. Jos metsikössä on jo paljon juurikääpää, monet alikasvospuut ovat saaneet tartunnan juuriyhteyksien kautta. Kuusikoissa jatkuva kasvatus edistää kuusen juurikäävän sekundääristä&nbsp;leviämistä eri kokoluokan puiden välilläPiri, T. &amp;amp; Valkonen, S. 2013. Incidence and spread of Heterobasidion root rot in uneven-aged Norway spruce stands. Canadian Journal of Forest Research 43(9): 872-877. Tukkimiehentäi on merkittävin havupuiden pienten taimien kasvua uhkaava tekijä. Tukkimiehentäi vioittaa usein taimia avohakkuualojen taimikoissa, mutta vain harvoin eri-ikäismetsissä. Mänty uudistuu hyvin luontaisesti, kun kasvupaikka on sopiva ja kasvutilaa on riittävästi. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy koko ajan peitteisenä ja metsän uudistuminen perustuu luontaisen taimettumisen ylläpitämään alikasvokseen. Jatkuvassa kasvatuksessa pyritään vaihtelevaan puuston rakenteeseen, jonka ylläpitoon käytetään harvennus, poiminta-, pienaukko- ja kaistalehakkuita sekä siemenpuu- ja ylispuuhakkuita.

Pienaukkohakkuu on jatkuvan kasvatuksen hakkuutapa. Siinä tehdään pienialaisia, enintään 0,3 hehtaarin aukkoja, joiden on tarkoitus edistää metsän luontaista uudistumista.

Jos juuristokilpailua pienaukkojen reuna-alueilla on tarpeen vähentää, pienaukkoja ympäröivää puustoa eli aukkojen välialuetta voidaan harventaa.
Pienaukkohakkuu sopii hyvin korpikuusikoihin, joissa jo pienet aukot ja kapeat kaistaleet taimettuvat luontaisesti hyvin. Pienaukkoja kannattaa tehdä vain varttuneeseen puustoon. Pienaukot on suunniteltava ja sijoitettava siten, etteivät niiden välialueet jää kapeiksi ja tuulituhoille alttiiksi kaistoiksi.

Poimintahakkuu on jatkuvan kasvatuksen hakkuutapa, jonka on tarkoitus edistää metsän luontaista uudistumista. Poimintahakkuussa poistetaan metsikön suurimpia puita, tehdään tilaa pienemmille elinvoimaisille puille sekä lisätään kenttäkerroksessa kasvutilaa uusille taimille.

Kuusivaltaiset metsät ja pohjoissuomalaiset, karut männiköt soveltuvat pääsääntöisesti poimintahakkuuseen. Poimintahakkuu muistuttaa jaksollisen kasvatuksen yläharvennusta. Koska poimintahakkuussa tavoitellaan taimettumista, metsikköön jätetään kookkaita hyvälaatuisia puita, jotka tuottavat eniten siemeniä. Alemmista latvuskerroksista poistetaan vioittuneet ja sairaat puut sekä harvennetaan ylitiheät puuryhmät.

Vallitsevaan latvuskerrokseen kuuluvia puita kutsutaan valtapuiksi.

Metsän pisimmät ja vallitsevaan latvuskerrokseen kuuluvat puut muodostavat valtapuuston. Valtapuut hallitsevat maisemaa ja niiden kasvuolosuhteet ovat olleet paremmat muuhun puustoon nähden.

Jatkuva kasvatus on metsänkasvatustapa, jossa metsän puusto säilytetään yleensä peitteisenä eikä avohakkuita tehdä. Metsän uudistuminen perustuu olemassa olevaan alikasvostaimikkoon tai hakkuun jälkeen luontaisesti syntyviin taimiin ja niiden kasvattamiseen. Uudistamis- ja kasvatusvaiheet limittyvät, jolloin painopiste voi olla tilanteen mukaan metsän uudistumisen edellytysten parantamisessa tai kasvatuksessa.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään pääsääntöisesti poiminta- ja pienaukkohakkuina, väljennyshakkuina, ylispuuhakkuina sekä suojuspuu- ja siemenpuuhakkuina. Lisäksi erityisesti turvemailla voidaan hyödyntää kaistalehakkuita.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuvan kasvatuksen metsä on moni-ilmeinen

Puuston kokojakauma on vaihteleva ja pieniä puita on yleensä paljon enemmän kuin isoja. Suuria puita on kuitenkin aina se verran, että alueen isokokoisista puista syntyvä puustoisuuden vaikutelma säilyy. Eri kokoluokkien puuston määrä voi vaihdella puuston kasvatuksen eri vaiheissa. Tyypillistä on myös puiden ryhmittäisyys. Taimikonhoitoa tehdään tarvittaessa.
Monimuotoisuutta edistävät toimet kuten säästöpuiden jättäminen, lahopuuston säilyttäminen ja sekapuuston ylläpito kuuluvat sekä jaksolliseen että jatkuvaan kasvatukseen. Näitä luonnonhoidon ratkaisuja ei ole esitetty selkeyden vuoksi seuraavissa piirroskuvissa.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Metsänuudistuminen jatkuvassa kasvatuksessa

Jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistuminen perustuu luontaisen taimettumisen ylläpitämään alikasvokseen. Isojen puiden vähentämisen jälkeen pienemmät puut lisäävät kasvuaan vapautuneen kasvutilan ansiosta. Toisaalta syntyy tilaa uusien taimien syntymiselle. Olemassa oleva hyväkuntoinen ja runsas alikasvos lisää eri-ikäiskasvatuksen onnistumisen todennäköisyyttä. Tarvittavalle taimimäärälle ja taimettuneen alueen pinta-alaosuudelle ei ole kuitenkaan mahdollista asettaa tavoitteita nykytiedon pohjalta.
Männyn ylispuukasvatuksessa taimia syntyy siementävän ylispuuston ansiosta. Alue pysyy puustoisena, kun ylispuustoa harvennetaan vähitellen ja suurempaa puustoa jätetään aina jäljelle.
Hyvien siemenvuosien toistuminen vaikuttaa luontaisen uudistumisen nopeuteen ja onnistumiseen. Lisäksi taimettumiselle on oltava suotuisat olosuhteet. Syntyvien luonnontaimien määrä vaihtelee merkittävästi vuosittain. Kuusella hyviä siemenvuosia on Etelä-Suomessa kerran tai kaksi kymmenessä vuodessa ja pohjoisessa harvemmin. Männyllä hyvät siemenvuodet toistuvat noin kolme kertaa vuosikymmenessä Etelä-Suomessa ja tyypillisesti yli 10 vuoden välein Pohjos-Suomessa.

- Kivennäismailla poimintahakkuut soveltuvat kuusikoille, kun taas männiköt uudistuvat paremmin pienaukoissa ja kaistaleissa tai ylispuukasvatuksessa.
- Ojitetut korvet uudistuvat hyvin pienaukkohakkuun jälkeen alikasvoksesta ja hakkuun jälkeen syntyvistä taimista.
- Pienaukoilla, kaistalehakkuualoilla ja ylispuukasvatuksessa maanmuokkaus yleensä edistää tasaista taimettumista, mutta ojitettujen turvemaiden kuusikoiden pienaukoilla muokkauksesta on jopa haittaa.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Hakkuiden väli jatkuvassa kasvatuksessa

Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toistumiseen vaikuttavat korjattavissa oleva puumäärä ja tarve pitää alikasvos mahdollisimman hyväkuntoisena ja metsä uudistumiskykyisenä. Jos hehtaarikohtainen poistuma jää pieneksi, on hakkuun tuottavuus alhainen ja yksikkökustannus korkea. Jos hakkuiden väli on pitkä, metsä voi kasvaa liian tiheäksi, jolloin uudistuminen ja alikasvoksen kehitys kärsivät.
Poimintahakkuut toistuvat Etelä-Suomessa tavallisimmin 10–20 vuoden välein riippuen kasvupaikasta ja hakkuun voimakkuudesta. Pohjois-Suomessa puusto kasvaa hitaammin, jolloin hakkuiden väli on myös pitempi eli tyypillisesti vähintään 20 vuotta.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuva kasvatus ojitettujen suometsien erityispiirteiden näkökulmasta

**Jatkuvan kasvatuksen hyötyjä ojitetuilla turvemailla**

Useimmat turvemaat taimettuvat hyvin luontaisesti. Suometsille tyypillinen puuston vaihteleva koko helpottaa olennaisesti jatkuvan kasvatuksen toteuttamista. Alikasvosta on usein jo valmiina.
- Jatkuva kasvatus ei onnistuessaan vaadi suuria investointeja metsänuudistamiseen. Jatkuva kasvatus voi olla kannattavaa osalla kohteista, joita ei kannata jaksollisessa kasvatuksessa uudistaa.
- Ojien kunnostus voidaan monissa tapauksissa välttää, jos alueen haihduttavan puuston määrä pysyy riittävänä. Tämä pienentää puuntuotannon kustannuksia ja vähentää metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta, hyödyttää metsäkanalintupoikueita ja voi vähentää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä.
- Turvemaiden nuoret kuusentaimikot ovat alttiita hallavaurioille. Jatkuvassa kasvatuksessa hallavauriolle alttiita aukkoja ei juuri synny, pienaukkoja lukuun ottamatta. Lisäksi suurempaa puustoa voidaan jättää taimien suojaksi esimerkiksi notkelmiin, joissa hallan riski on suurin.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuva kasvatus ojitettujen suometsien erityispiirteiden näkökulmasta

**Jatkuvan kasvatuksen riskejä ojitetuilla turvemailla**

- Hieskoivu valtaa helposti taimikonhoitoa vaille jääneet alat, joilla havupuiden kasvatus olisi nykyisen arvion mukaan kannattavampaa. Riski on kuitenkin pienempi kuin jaksollisen kasvatuksen uudistusaloilla.
- Varpu- ja puolukkaturvekankaat taimettuvat huonosti ilman maanpinnan rikkomista, jos ojituksen jälkeen kehittynyt raakahumuskerros on paksu. Taimettumista heikentävät tällaisilla kohteilla myös vahva seinäsammalkerros ja runsas rämevarvikko.
Ravinnetalous on yhtä keskeistä jatkuvassa kasvatuksessa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Jatkuvaan kasvatukseen tähdättäessä on syytä varmistaa, että vesitalouden lisäksi puuston ravinnetila on riittävän hyvä.
Juurikääpäriski on merkittävä myös turvemailla sekä kuusikoissa että männiköissä. Tämä koskee myös paksuturpeisia kohteita. \[Lähdeviite30\] Turvemailla on varmistettava, ettei kasvupaikalla esiinny juurikääpää.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuva kasvatus metsien tuhonkestävyyden näkökulmasta

Ominaisuuksiltaan vaihteleva puusto ylläpitää metsämaan sienien ja pieneliöiden monimuotoisuutta, mikä takaa puille hyvät kasvuedellytykset. Puuston koon ja lajiston suuri vaihtelu vähentävät laajan metsätuhon riskiä. Varsinkin tilatasolla yksipuolinen puulajirakenne lisää riskiä esimerkiksi puulajikohtaisten tuhohyönteisten ja kasvitautien leviämiselle. Metsätuhojen riskien on arvioitu olevan jatkuvassa kasvatuksessa pienempiä kuin jaksollisessa kasvatuksessa.
Jatkuvan kasvatuksen metsät, joissa on monipuolinen puulajikoostumus, kestävät yleisesti ottaen **hyönteistuhoja** parhaiten \[Lähdeviite3\]. Tämä vähentää myös taloudellista riskiä. **Kirjanpainajatuhoja** on eniten lämpimissä, paahteisissa oloissa, joissa on vastustuskyvyltään heikentyneitä puita, kuten tuulenkaatoja.
Puuston **hirvi**-, **myyrä**- ja **tuulituhoriskit** vaihtelevat puuston käsittelystä ja paikallisista oloista riippuen. Jatkuva kasvatus vähentää useimmissa tapauksissa näiden riskiä verrattuna jaksolliseen kasvatukseen.

Tuulituhoriskit on todettu pienimmiksi, kun käsittelytapana on poimintahakkuu eri-ikäismetsiköissä. Pienaukkohakkuun jälkeinen tuulituhoriski on myös yleensä vähäinen. Kaikissa hakkuissa on kuitenkin otettava huomioon puuston tila ja paikalliset tuuliolot. Voimakkaat poiminta- ja harvennushakkuut lisäävät tuhojen riskiä erityisesti riukuuntuneessa puustossa ja tuulelle avoimissa maaston kohdissa.
**Juurikääpä** on merkittävä riski myös jatkuvan kasvatuksen toteutukselle. Jos metsikössä on jo paljon juurikääpää, monet alikasvospuut ovat saaneet tartunnan juuriyhteyksien kautta. Kuusikoissa jatkuva kasvatus edistää kuusen juurikäävän sekundääristä leviämistä eri kokoluokan puiden välillä.
**Tukkimiehentäi** on merkittävin havupuiden pienten taimien kasvua uhkaava tekijä. Tukkimiehentäi vioittaa usein taimia avohakkuualojen taimikoissa, mutta vain harvoin eri-ikäismetsissä.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Monimuotoisuus

Jatkuva kasvatus ei vielä sinällään takaa luonnon monimuotoisuuden riittävyyttä. Lisäksi tarvitaan säästöpuita ja luontokohteiden huomioon ottamista. Monipuolinen puulajisekoitus ja siitä syntyvä sekametsä lisäävät lajiston monimuotoisuutta. Sekapuustoisuus voi rehevillä kasvupaikolla parantaa myös taloudellista kannattavuutta.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, kuten muissakin hakkuissa, on metsien monimuotoisuuden ylläpitämiseksi suositeltavaa käyttää luonnonhoidon keinovalikoimaa.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Myönteisiä lajistovaikutuksia

Myönteisiä lajistovaikutuksia on havaittu muun muassa kääpien, muurahaisten, kovakuoriaisten ja sekä monien lintujen osalta . Koska osalle lajeista vähäpuustoiset ja puuttomat alueet ovat eduksi, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi tulisi käyttää monipuolisia metsänkäsittelytapoja. Esimerkiksi pienaukot edistävät valoa kaipaavien lajien menestymistä, jolloin niillä voidaan tukea luonnon monimuotoisuutta poimintahakkuun yhteydessä.
Puustoisuuden säilyminen hyödyttää eläimistöä, jonka esiintymistä ja liikkumista tavanomaiset uudistushakkuualueet voivat rajoittaa. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan ylläpitää puustoisia liikkumisyhteyksiä, huolehtia yksilöiden reviirien tasolla riittävästä peitteisyydestä sekä välttää liikkumista rajoittavien aukeiden syntymistä.
Peitteisyyden vaalimisesta hyötyvät myös varvut. Tällainen laji on esimerkiksi mustikka, joka on tärkein kasvinsyöjähyönteisten ravintokasvi. Kasvinsyöjähyönteiset ovat tärkeä osa ravintoa muun muassa metsäkanalintujen poikasille.

Ominaisuuksiltaan vaihteleva puusto ylläpitää metsämaan sienien ja pieneliöiden monimuotoisuutta, mikä takaa puille hyvät kasvuedellytykset. Lehdon monimuotoisen mykorritsasienilajiston kannalta jatkuva puustoisuus voi olla tärkeää.
Peitteisyyden vaalimisella voi olla monimuotoisuuden turvaamisen kannalta erityistä merkitystä sellaisten arvokkaiden elinympäristöjen läheisyydessä, joissa biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaisiin ominaispiirteisiin kuuluu varjoisuus ja tasainen, kostea pienilmasto. Eri-ikäisessä metsikössä tarvitaan aika-ajoin uudistavampi vaihe, jossa puusto käsitellään uudistumisen edistämiseksi melko harvaksi. Tällöin kohteen ekologinen luonne on lähempänä avointa kuin sulkeutunutta metsää.
Monille eliölajeille tärkeää palanutta puuainesta syntyy kulotuksella. Toisin kuin avohakkuualoilla, jatkuvan kasvatuksen metsässä kulotusta on vaikeaa toteuttaa, vaikka se kohdistuisi vain säästöpuuryhmiin.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vaikutukset suometsien kasvillisuuteen

Ojitetuissa suometsissä metsän pohjan kasvillisuus on muuttunut suokasvillisuudesta kohti metsäkasvillisuutta ensiojituksen aiheuttaman vedenpinnan laskun myötä. Jatkuvan kasvatuksen menetelmin voidaan ylläpitää ajan saatossa muotoutunutta metsän pohjan kasvillisuutta. Ojitetuissa korvissa on todettu poimintahakkuiden säästävän metsän pohjan kasvillisuutta hyvin, jolloin hakkuiden vaikutukset lajistoon jäävät vähäisiksi. Ojitetulla suolla jatkuvan kasvatuksen hyötynä on varjossa viihtyvien lajien elinympäristön ylläpito kuten kivennäismaiden metsissäkin.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vaikutukset vesiin

Ojitetuilla turvemailla on otettava huomioon hakkuiden vaikutus vesitalouteen. Puuston kuivatusvaikutus, eli haihdunta, vähenee aina hakkuiden seurauksena, jolloin pohjavedenpinta kuviolla nousee. Jos ojitusalueella tehdään avohakkuu, puuston ylläpitämä haihdutus lakkaa ja ojien kunnostustarve kasvaa. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan monissa tapauksissa vähentää kunnostustarvetta. Kivennäis- ja turvemailla harjoitettavan jatkuvan kasvatuksen vesistövaikutukset tunnetaan kuitenkin vielä huonosti.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuvan kasvatuksen vaikutukset turvemaiden vesitalouteen

Ojitetuissa suometsissä jatkuvan kasvatuksen keinoin voidaan mahdollisesti välttää ojien kunnostus metsikön puuston ylläpitäessä kasvun kannalta sopivaa veden pintaa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmin pohjaveden taso pysyy kohtalaisen tasaisena jäljelle jäävän puuston ylläpitäessä haihduntaa ja puuston kasvulle sopivaa vedenpinnantasoa.
Pohjaveden pinnan maltillinen nousu peitteisyyden säilyttävien hakkuiden jälkeen voi vähentää turpeen hajoamista ja siitä seuraavaa vesistökuormitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Sen sijaan avohakkuu voi nostaa kohteen vedenpinnan liian korkealle, mikä haittaa taimikon kasvua ja aiheuttaa vesistökuormitusta.
Ojien kunnostustarpeen väheneminen tuo kustannussäästöjä, hyödyttää vesiensuojelua, parantaa muun muassa metsäkanalintupoikueiden elinympäristöjä ja voi myös hillitä maaperän kasvihuonekaasupäästöjä.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuvan kasvatuksen hyödyt vesielinympäristölle

Kivennäismailla jatkuvan kasvatuksen hakkuiden vesistövaikutukset ovat pääsääntöisesti uudistushakkuuta pienemmät ja verrattavissa harvennushakkuisiin. Samanaikaisesti vältytään avohakkuiden ja ojien kunnostuksen aiheuttamalta vesistökuormitukselta, millä puolestaan on suora vaikutus alapuolisten vesistöjen tilaan ja monimuotoisuuteen.

Jatkuvan kasvatuksen on todettu tarjoavan etuja luonnon monimuotoisuudelle .

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Riittävällä hakkuukertymällä kannattavuutta

Poiminta- ja pienaukkohakkuun ajankohdan määrittää ensisijaisesti riittävän hakkuukertymän saaminen. Pienten puuerien korjuu on kallista. Hakkuun voimakkuutta säädellään erityisesti metsän uudistumisen edistämiseksi. Mitatuilla kohteilla hakkuukertymät ovat olleet yli 100 m³/ha. Mikäli jatkossakin hakkuut tehtäisiin näin voimakkaina, hakkuiden väli olisi keskimäärin yli 20 vuotta.
Erityisesti poimintahakkuut vaativat puunkorjaajalta hyvää ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta korjuuvaurioiden määrä pysyy kohtuullisena. Korjuuvauriot uhkaavat eniten alle 10 metrisiä puita.
Hakattavien puiden valinnalla vaikutetaan puuston jatkokehitykseen ja puuntuotannon kannattavuuteen. Tämä korostuu poimintahakkuissa, jolloin ensisijaisesti korjataan jo tärkeimmän arvokynnyksen ylittäneitä eli tukin mitat saavuttaneita puita sekä heikkolaatuisia puita, jotka eivät kehity laadukkaiksi tukkipuiksi. Hakkuussa jätetään kasvamaan erityisesti puut, jotka seuraavan hakkuukierron aikana ylittävät arvokynnyksen. Näin puustoon sitoutuneelle pääomalle saadaan korkea tuotto.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Puun laatu ja hinta voi poiketa totutusta

Puun laadulla on myös vaikutusta metsänomistajan puusta saamaan hintaan, vaikka varsinaista laatuhinnoittelua ei juuri käytetä. Jatkuvan kasvatuksen metsistä korjatun puun laadusta on erilaisia näkemyksiä. Yläharvennusten ja poimintahakkuiden on esitetty parantavan puuston laatua. Niissä jätettävien lisävaltapuiden oksat ovatkin yleensä ohuempia kuin hakattavien valtapuiden.
On myös ilmennyt, että puuston kasvattaminen eri-ikäisrakenteisena voi huonontaa puun laatua. Eri-ikäisrakenteisissa kuusikoissa taimien kasvu on tavallisesti hidasta, jolloin tyvitukin ydinsahatavaraan muodostuu laatua huonontavia oksatihentymiä. Lisäksi luston leveys ja puuaineen tiheys vaihtelevat enemmän kuin tasarakenteisessa puustossa. Männyn ylispuukasvatus antaa toisaalta mahdollisuuden kasvattaa hyvälaatuista, järeää tukkipuuta.
Tällä hetkellä poiminta- ja pienaukkohakkuin käsiteltävät metsät ovat useimmiten kehittyneet alun perin tasarakenteisina, joten niiden puuston laatu voi olla erilainen kuin jo alun perin eri-rakenteisena kasvatettujen metsien. Nykytiedon valossa voidaan olettaa, ettei männylle sopivilla kasvupaikoilla kasvatustapa juurikaan vaikuta puun laatuun.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuiden toteutuneista puun hinnoista ei ole vielä koottuna tietoja samalla tavoin kuin tavanomaisista harvennus- ja päätehakkuista.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Energiapuun korjuuseen niukasti mahdollisuuksia

Jaksollisessa kasvatuksessa uudistushakkuualoilta voidaan korjata hakkuutähdettä ja kantoja energiapuuksi, mikä ei ole suositeltavaa jatkuvan kasvatuksen hakkuissa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa voidaan korjata runkopuuta energiaksi, jos käyttö ainespuuna ei ole kannattavaa tai mahdollista.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Korjuuvauriot

Korjuuvaurioiden määrään vaikuttavat eniten puunkorjuun suunnittelu ja toteutus sekä korjuun ajankohta ja olosuhteet. Korjuuvauriot heikentävät kasvatettavan puuston laatua ja lisäävät lahottajasienten leviämistä.
Poimintahakkuussa korjuuvaurioiden riskiä lisää se, että kookkaita puita poimitaan kasvamaan jätettävien pienempien puiden seasta. Vaurioituneista alemman latvuskerroksen puista ei kehity arvokkaita tukkipuita. Puista, jotka ovat läpimitaltaan 5–20 cm, vaurioituu havaintojen mukaan 10–20 % poimintahakkuun koneellisessa korjuussa .

Poiminta- ja pienaukkohakkuissa korjataan pääasiassa tukkipuukokoista puustoa. Puun hinnan voidaan arvioida olevan korkeampi kuin harvennushakkuussa mutta kuitenkin alempi kuin tavanomaisessa päätehakkuussa. Tämä arvio perustuu siihen, että korjuu erirakenteisessa metsässä on vaikeampaa kuin tasarakenteisessa, mutta toisaalta korjattavien runkojen järeys nostaa puun hintaa.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Maisemavaikutukset hallintaan hakkuutapoja vaihtelemalla

Erilaiset poiminta- ja pienaukkohakkuun yhdistelmät saattavat toimia parhaiten, ja niistä on jo kokemusta virkistys- ja kaupunkimetsissä sekä maisema-alueilla.
Maisemanhoidossa voidaan tilanteen mukaan tavoitella esimerkiksi maiseman avaamista tai puuston pitämistä näkösuojana. Jatkuvassa kasvatuksessa maisemaan saadaan vaihtelevuutta säätämällä hakkuun voimakkuutta sekä jättämällä monipuolinen puulajisekoitus.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Hakkuu sopeutetaan maisemaan

Maisemanhoitoa painotettaessa kasvatetaan osa puista järeämmiksi kuin taloudellista tuottoa korostettaessa. Myös puusto voi olla tarkoituksenmukaista jättää hieman tiheämmäksi, mutta ei kuitenkaan niin tiheäksi, että uudistuminen ja alikasvoksen kehitys vaarantuvat. Säästöpuiden määrää voi myös monissa tapauksissa lisätä. Säästöpuiksi on hyvä valita maisemallisesti näyttäviä puuyksilöitä.
Pienaukoilla voidaan parantaa valoa vaativien puiden menestymistä, jolloin eri puulajit tuovat vaihtelua maisemaan. Niiden maisemavaikutukset riippuvat suuresti pienaukkojen sijoittelusta ja määrästä. Maisemaa rikkovan aukkoisuuden välttämiseksi pienaukkoja ei pidä sijoittaa liian lähekkäin. Ennen uusien hakkaamista tai aiempien laajentamista on syytä odottaa, että pienaukoilla kasvaa kookkaampaa puustoa. Käsittelyalue on rajattava maaston luonnollisten muotojen tai rajojen mukaisesti.
Kaistalehakkuu muuttaa maisemaa maltillisesti oikein suunniteltuna. Kun kapeat kaistaleet sijoitetaan maastonmuotojen mukaan korkeuskäyrää myötäillen, ne sulautuvat maastoon ja reunametsän latvusto kätkee katseelta aukean vaikutelmaa.

Jatkuvan kasvatuksen siemenpuuhakkuu vaikuttaa maisemaan avohakkuuta lievemmin, mutta poiminta- ja pienaukkohakkuuta enemmän. Maiseman puustoisuus säilyy, kun siemenpuita poistetaan asteittain. Maisemanhoidollisten tavoitteiden toteuttamiseksi on perusteltua jättää osa siemenpuista kokonaan korjaamatta.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vaikutukset marja- ja sienisatoihin sekä riistan hyvinvointiin

Valo-olosuhteet ja pienilmasto vaikuttavat kasvilajistoon. Avohakkuun jälkeen varjossa ja puolivarjossa viihtyvät lajit taantuvat tai jopa häviävät ja valoa suosivat lajit hyötyvät uudesta tilasta. Jatkuvassa kasvatuksessa metsässä säilyy vaihteleva varjostus, jolloin myös varjossa ja puolivarjossa viihtyville lajeille jää enemmän sopivia kasvupaikkoja. Lisäksi metsikössä säilyvät vakaammat kasvuolot erilaiset valovaatimukset omaaville lajeille.
Metsän käsittely vaikuttaa marja- ja sienisatoihin . Vaikutukset riippuvat hakkuun voimakkuudesta. Jatkuvan kasvatuksen poiminta- ja pienaukkohakkuu ei aiheuta jyrkkää muutosta satoihin. Sen sijaan avohakkuu muuttaa kasvi- ja sienilajistoa merkittävästi. Mustikan ja puolukan esiintyminen vähenee jyrkästi avohakkuun vuoksi, mutta toisaalta puolukan esiintyminen voi lisääntyä jo taimikkovaiheessa. Vadelma on runsaimmillaan muutama vuosi avohakkuun jälkeen.
Jatkuvan kasvatuksen tarjoama peitteisyys antaa riistalle suojaa ja ylläpitää monipuolista lajistoa riistan ravinnoksi. Mustikka, joka on tärkein kasvinsyöjähyönteisten ravintokasvi, menestyy peitteisenä säilyvällä alueella. Kasvinsyöjähyönteiset ovat taas tärkeä osa ravintoa muun muassa metsonpoikasille. Riista hyötyy puuston tiheyden vaihtelusta.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vaikutukset porotalouteen

Etenkin tiheät viljelytaimikot tarjoavat niukasti ravinnonlähteitä poroille. Porojen elinolojen kannalta on tämän vuoksi eduksi, että käytetään jatkuvaa kasvatusta tai luontaista uudistamista.

Maisema-arvojen ylläpidossa jatkuva kasvatus sopii alueille, joiden maisema halutaan pitää pysyvästi puustoisena ja vaihtelevana . Jatkuva kasvatus on usein perusteltua myös metsän monikäytön kannalta.
On kuitenkin huomattava, että eri-ikäisrakenteinen puusto on kasvatettava varsin harvana silloin, kun puuston uudistuminen halutaan varmistaa. Myös männyn ylispuukasvatukseen tähtäävän siemenpuuhakkuun jälkeen kookkaita puita on varsin vähän.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Jatkuvalla kasvatuksella voidaan monissa tapauksissa tuottaa järeää, hyvälaatuista puutavaraa pitkäikäisiin puutuotteisiin, mikä lisää hiilen pitkäaikaista varastoitumista. Kokonaisvaikutuksista on vielä niukasti tutkimustietoa.
Eri-ikäiskasvatuksena toteutetussa kuusikon jatkuvassa kasvatuksessa puunkasvu jää kuutiomääräisesti 15–25 prosenttia alhaisemmaksi kuin jaksollisessa ja puuston keskimääräisen tilavuuden arvioidaan olevan pienempi. Näin arvioituna myös puustoon sitoutuneen hiilen määrä on keskimäärin pienempi. Pitkällä aikavälillä hakattavissa oleva puumäärä on kuusikon jatkuvassa kasvatuksessa tämänhetkisen käsityksen mukaan 20–25 % pienempi kuin jaksollisessa. Jatkuvan kasvatuksen hiilikertymä on pitkälti luontaisen uudistumisen varassa. Erot kasvatustapojen taloudellisessa kannattavuudessa saattavat kuitenkin olla vähäiset.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Pitkillä tarkastelujaksoilla jatkuvan kasvatuksen on esitetty kasvattavan maaperän hiilivarastoa, koska karikesyöte maaperään pysyy jatkuvana eikä maanpinta altistu korkeille lämpötiloille tai maanmuokkauksen vaikutuksille päätehakkuun uudistushakkuun jälkeisen avoimen vaiheen puuttuessa. Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen voi kuitenkin myös pienentää maaperän hiilivarastoa, jos käsittely on voimakasta.
Jatkuvassa kasvatuksessa maanmuokkaus on harvinaisempaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa, eivätkä etenkään poimintahakkuut vaikuta juuri humukseen ja hiilen vapautumiseen. Jatkuvassa kasvatuksessa maaperään voi olla tämän vuoksi sitoutuneena jonkin verran enemmän hiiltä kuin jaksollisessa kasvatuksessa.
Turvemailla jatkuvalla kasvatuksella voidaan mahdollisesti edistää ilmastonmuutoksen hillintää jos pohjaveden pinta pystytään haihduttavan puuston määrää säätelemällä pitämään tavanomaista korkeammalla. Turpeesta vapautuu hiilidioksidia sitä enemmän, mitä syvemmällä pohjaveden pinta on. Lisäksi avohakkuun jälkeisinä vuosina maaperästä voi tulla tavanomaista suurempia typpioksiduuli- ja hiilidioksidipäästöjä, joita avohakkuista luopuminen voi vähentää.

Jatkuva kasvatus ylläpitää pysyvää puustoisuutta ja melko tasaista puuston hiilensidontaa. Menetelmällä voidaan vähentää hiilen vapautumista maaperästä ilmakehään erityisesti turvemailla. Puuston luontainen uudistuminen on paikoin hidasta, jolloin keskimääräinen kasvu ja sen aikaansaama hiilensidonta eivät ole mahdollisesti yhtä suuria kuin metsänviljelyyn perustuvassa kasvatuksessa. Jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia hiilensidontaan ei toistaiseksi tunneta kovin hyvin.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Ylispuukasvatuksessa siemenpuita poistetaan vähitellen

Siemenpuuhakkuussa on erityisen tärkeää varoa jäävän puuston vaurioittamista. Osa puustosta säilyy metsikössä hyvin pitkän ajan, joten vauriosta mahdollisesti lähtenyt laho voi silloin edetä kauan. Hyväkuntoisten taimien ryhmät pyritään mahdollisuuksien mukaan kiertämään hakkuussa.
Ensimmäisessä siemenpuuhakkuussa jätettyjä suuria puita ei poisteta kerralla, vaan niitä harvennetaan seuraavissa hakkuissa. Harvennuksissa poistetaan myös huonolaatuiset ja vaurioituneet puut.
Siemenpuiden jättäminen jossain määrin ryhmittäin on usein eduksi maisemalle. Hakkuissa jätetään säästöpuita tai säästöpuuryhmiä. Mahdolliset aiemmat säästöpuuryhmät rajataan hakkuiden ulkopuolelle. Järeät, haaraiset puut ovat tärkeitä petolintujen pesäpuina . Säästöpuuryhmät on suositeltavaa merkitä käsittelyalueen paikkatietoihin, jotta ryhmien säilyminen tulevissa hakkuissa olisi varmempaa.

Jatkuvaan kasvatukseen tähdättäessä männikköön jätetään siemenpuuhakkuussa 50–150 hyvälaatuista valtapuuta hehtaarille Rämeillä männikön ylispuukasvatus edellyttää joko ojien perkausta tai riittävän pieniä hakkuualoja, jotta pohjaveden pinnantaso säilyy käsittelyalueelle riittävän syvällä.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Tiheiden taimiryhmien harventaminen voi olla tarpeen

Jatkuvan kasvatuksen kuusikoissa taimikonhoidolle on tarvetta tiheissä taimiryhmissä. Niiden harvennus nopeuttaa jäljelle jäävien taimien kasvua ja parantaa tuhonkestävyyttä. Korpimetsien pienaukkoihin syntyy yleensä erittäin runsaasti taimia, jolloin taimikonhoito on tarpeen noin kymmenen vuoden kuluttua hakkuusta.
Useilla kasvupaikoilla on vaarana kuusettuminen, mikäli lehtipuiden ja männyn kasvu- ja uudistumismahdollisuuksista ei huolehdita. Siksi on syytä tehdä myös pienaukkoja poimintahakkuiden yhteydessä.
Rehevillä kasvupaikoilla on uhkana heinittyminen hakkuun jälkeen. Heinittymisen ehkäisemiseksi voi lehtomaisella kankaalla olla tarkoituksenmukaista säilyttää hieman korkeampi puuston tiheys kuin tuoreilla kankailla. Lehtomaisilla kankailla tehdään pieniä, 30–40 metrin läpimittaisia pienaukkoja.

Jatkuvassa kasvatuksessa nojaudutaan pääosin taimikon luontaisesta kilpailusta johtuvaan harvenemiseen, mutta pienaukkohakkuun ja männikön siemenpuuhakkuun jälkeen tarvitaan monesti taimikonhoitoa. Erityisesti viljavilla kasvupaikoilla on riski pintakasvillisuuden ja vesakon voimakkaaseen runsastumiseen. Varsinkin pienaukoissa voi olla tarpeen tehdä taimiryhmien varhaisperkausta.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Jatkuva kasvatus ojitetuissa suometsissä pääpuulajien näkökulmasta

- **Kuusen** jatkuvalle kasvatukselle otollisimpia kohteita ovat mustikka- ja ruohoturvekankaat. Niissä kuusen taimettumisedellytykset ovat erityisen hyvät, ja puusto on usein luonnostaan erirakenteista II-tyypin kohteilla.
Lisätietoa: [Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, kuusivaltaisen metsän jatkuva kasvatus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/jatkuvaan-kasvatukseen-tahtaaminen/toteutus#section-441)
- **Männyn** jatkuvan kasvatuksen aloittaminen varpu- ja puolukkaturvekankaalla edellyttää yleensä pitkää vaihetta siemenpuu-, pienaukko- tai kaistalehakkuun (tai näiden yhdistelmän) jälkeen. I-tyypin varputurvekankaat ovat lähtökohdiltaan hankalimpia. Ne ovat puustoltaan tasarakenteisia ja niiden paksu raakahumuskerros yhdessä runsaan varpukasvillisuuden kanssa heikentävät merkittävästi luontaista uudistumista.

Lisätietoa: [Jatkuvaan kasvatukseen tähtääminen, mäntyvaltaisen metsän jatkuva kasvatus](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/jatkuvaan-kasvatukseen-tahtaaminen/toteutus#section-442)
- **Hieskoivu** uudistuu turvemailla hyvin ja muodostaa tiheitä kasvustoja karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta. Puhdas hieskoivikko ei yleensä ole kasvatuksen tavoite, mutta hieskoivikon alle syntyy usein luontaisesti kasvatuskelpoinen kuusialikasvos esimerkiksi kaistalehakkuun jälkeen. Tällainen kaksijaksoinen metsä voidaan kehittää joko eri- tai tasaikäisrakenteiseksi.
Jatkuva kasvatus on perusteltua myös suometsiin, joissa halutaan esimerkiksi maisema- tai riistanhoidollisista syistä välttää uudistushakkuita sekä hillitä puuntuotannon aiheuttamaa vesistökuormitusta.

Rahkasammalpinnat ovat hyviä taimettumisalustoja. Ojitettu suo muuttuu vähitellen turvekankaaksi, jolloin rahkasammal häviää ja tilalle tulee seinä, kynsi- ja kerrossammalpintoja, jotka eivät ole yhtä hyviä taimettumiselle. Hyvin kuivuneilla ojitusalueilla esiintyy yleisesti varsinaisen turvekerroksen päällä vaihtelevan paksuinen raakahumuskerros, joka kuivuu helposti ja siinä on niukasti ravinteita taimien käyttöön. Tämä heikentää siementen itämistä ja taimien kasvua.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Puustoisuudella vaikutetaan vesitalouteen ja taimettumisen edellytyksiin

Riittävä haihdutus ja hyvä taimettuminen voidaan saavuttaa kuusivaltaisilla ojitusalueilla usealla menetelmällä. Hakkuussa voidaan käyttää poiminta-, pienaukko- ja suojuspuuhakkuuta sekä niiden yhdistelmiä.
Alla olevassa taulukossa on kuvattu puuston vähimmäismäärät ojitusalueilla, kun pohjaveden pinta pyritään pitämään haihdunnalla puuston kasvulle riittävän syvällä (saralla loppukesällä 30–40 cm). Tällöin madaltuneetkin, noin 0,5 m syvät ojat riittävät yhdessä puuston kanssa ylläpitämään kuivatusta. Puuston on oltava elinvoimaista ja esimerkiksi ravinnepuutoskohteilla tarvitaan lannoitus riittävän kuivatusvaikutuksen aikaansaamiseksi.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Puustoisuudella vaikutetaan vesitalouteen ja taimettumisen edellytyksiin

### Puuston vähimmäismäärät ojitusalueilla, kun pohjaveden pinta pyritään pitämään haihdunnalla puuston kasvulle riittävän syvällä (saralla loppukesällä 30-40 cm).

##  [Minimivirkesvolymer på dikade områden.](/sv/node/1264)

Table
|   | Södra och mellersta Finland | Norra Finland |
| --- | --- | --- |
| Talldominerade bestånd | 70 m3/ha | 100 m3/ha |
| Gran- eller björkdominerade bestånd1 | 60 m3/ha | 80 m3/ha |
Tabellen visar vilka minimivirkesvolymer som krävs på ett dikat område där man strävar till att hålla grundvattennivån på ett tillräckligt stor djup (30-40 cm i mitten på tegen i slutet av sommaren) med hjälp av trädens avdunstning. I sådana här fall räcker det med att de gamla dikena är 0,5 m djupa för att en tillräcklig dränering ska uppnås. Beståndet måste vara tillräckligt livskraftigt och där det förekommer näringsbrist behövs också gödsling för att åstadkomma en tillräcklig dräneringseffekt.
1 Gran och björk konsumerar mer vatten än tall, men det finns det finns mindre tillgängliga forskningsdata om de här trädslagen jämfört med tall.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Vedenpinnan säätelyllä haettava tasapainoa

Turvemailta vapautuu hiilidioksidia sitä enemmän, mitä syvemmällä pohjaveden pinta on. Vedenpinta ei kuitenkaan saa nousta liikaa. Jos kuiva kerros jää alle 30 cm:n lisääntyy fosforin ja liuenneen orgaanisen aineksen huuhtoutumisriski. Myös puuston kasvu heikkenee olennaisesti.

Puuston merkitys vesitaloudelle on erityisen suuri turvemailla. Puuston kuivatusvaikutus, ts. haihdunta, on riippuvainen puuston kokonaistilavuudesta, puulajista ja puuston kunnosta.Varsinkin puuston ollessa harvaa, on käsittelyalueen ojaston toimivuus syytä varmistaa. Jos ojituksen kunnostustarvetta halutaan vähentää, ei puustoa tulisi hakata liian voimakkaasti.

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Ravinnetilan korjaaminen

Ravinne-epätasapainon esiintyminen ojitetuissa suometsissä tarkoittaa käytännössä fosforin heikkoa saatavuutta sekä puutetta kaliumista ja boorista, joka on merkittävin kasvua säätelevä hivenravinne. Näiden ravinteiden niukkuus on yleisintä paksuturpeisilla II-tyypin puolukka- ja mustikkaturvekankailla, jotka ovat ojituksen jälkeen kehittyneet märistä avosoista tai vähäpuustoisista sekatyypin soista. Myös paksuturpeisilla ruohoturvekankailla ilmiö on varsin tavallinen.
Tuhkalannoituksella saadaan turvemailla pitkäkestoinen maanparannusvaikutus. Puutuhka korjaa fosforin, kaliumin ja hivenravinteiden puutoksia. Lannoituksen jälkeen neulasten fosforipitoisuus säilyy lähes muuttumattomana 30 vuoden ajan levityksen jälkeen ja uusintalannoitus on ajankohtainen aikaisintaan noin 50 vuoden kuluttua. Kaliumin ja boorin pitoisuudet alenevat nopeammin ja uusintalannoitus voi olla tarpeen jo 15–20 vuoden kuluttua.
Lisätietoa: [turvemaiden lannoitukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lannoitus/toteutus#section-515)

Metsänkasvatuksessa on syytä varmistaa, että vesitalouden lisäksi puuston ravinnetila on riittävän hyvä. Tällöin selvitetään ravinne-epätasapainon korjaavan lannoituksen tarpeellisuus. Turvemailla yleisimmät ravinnepuutosoireet voi tunnistaa jo puiden ulkoasun perusteella.
Lisätietoa: [ravinnetilan selvittäminen lannoitusta varten](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lannoitus/toteutus#section-516)

# Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

## Metsälinnut hyötyvät peitteisyydestä

Jatkuvan kasvatuksen tärkeimpiä etuja metsäkanalintujen kannalta on, että maata ei yleensä muokata, joten kenttäkerroksen varvusto säilyy peitteisenä. Vaarana voi kuitenkin olla riistalle epäsuotuisa heinittyminen, jos puusto hakataan liian harvaksi. Valtaosa yleisimmistä metsälintulajeista hyötyy jatkuvapeitteisistä metsistä ,,.

Metsän uudistuminen perustuu olemassa olevaan alikasvostaimikkoon tai hakkuun jälkeen luontaisesti syntyviin taimiin ja niiden kasvattamiseen. Uudistamis- ja kasvatusvaiheet limittyvät, jolloin painopiste voi olla tilanteen mukaan metsän uudistumisen edellytysten parantamisessa tai kasvatuksessa. Avohakkuita ei lähtökohtaisesti tehdä.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Metsän suojelu METSO-ohjelman avulla

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsätilan omistajanvaihdos ja metsän omistusmuodot

Riistan huomioiminen väljennyshakkuissa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsän rakenne: latvus- ja kasvillisuuskerrokset -artikkelin päivitys

Neuvoja metsänhoitoon tutustuvalle metsänomistajalle

Metsän uudistuminen ja kasvatus jatkuvassa kasvatuksessa

Monimuotoisuuden rakennepiirre

Uudistushakkuun ajoitus

Metsän suojelu - Ilmastonmuutoksen hillintä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ensiharvennus hoitamattomassa metsässä

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko