Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat. Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja. Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi. Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos. Harvennusmallien lukuohje Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

# Harvennusmallien käyttö

## Soveltaminen kohteen ominaispiirteet huomioiden

Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat.
Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valtapituuteen perustuvia malleja.
Mallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi aiheuttaa puuston kasvutappioita ja nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden kasvavan riskin vuoksi.

Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon, mikä pienentää tuhoriskiä. Vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos.

# Harvennusmallien käyttö

## Harvennusmallien lukuohje

Harvennustarvetta ilmaiseva harvennusraja, eli leimausraja, on piirretty malleihin katkoviivalla. Kun puuston määrä nousee alimman katkoviivan yläpuolelle, on syytä harkita harvennusta. Hakkuussa puuston määrä vähennetään harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavalle pohjapinta- alavyöhykkeelle. Ajourien vaikutus on otettu huomioon jäävän puuston määrässä. Mikäli puustotunnuksia mitataan vain ajourien välistä, harvennusmalleja vastaava pohjapinta-ala on 1–2 m² ja runkoluku 100–300 runkoa/ha suurempi. Ero on suurin silloin kun jäävän puuston määrä on yli 1 200 runkoa/ha ja/tai ajourien väli lähellä 20 m. Erolla ei ole enää merkitystä, kun jäävän puuston määrä on alle 800 runkoa/ha.

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä.
Siirry harvennusmalleihin: [Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku | Metsänhoidon suositukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku)

Myöhempi harvennus

Metsänhoidon harvennusmallit on laadittu avuksi harvennusten suunnitteluun ja toteutukseen. Harvennusmallit perustuvat pitkäaikaisista harvennuskokeista saatuihin tutkimustuloksiin ja niillä tavoitellaan hyvää kannattavuutta, puuntuotosta ja korjuukelpoisia leimikoita. Harvennusmallit on laadittu puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Niiden avulla voidaan määrittää hoidetun metsikön harvennustarve ja hakkuussa jätettävän, kasvatettavan puuston suositeltava määrä. Siirry harvennusmalleihin: Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku | Metsänhoidon suositukset

Harvennusmallien käyttö

# Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

### Kuusen, männyn ja raudus- sekä hieskoivun soveltuvuus pääpuulajiksi kivennäismaalla, koko Suomi

##  [Kuusen, männyn ja raudus- sekä hieskoivun soveltuvuus pääpuulajiksi kivennäismaalla, koko Suomi](/fi/node/3798)

Table
| Kasvupaikkatyyppi | Lehto | Lehto | Lehtomainenkangas | Lehtomainenkangas | Tuorekangas | Tuorekangas | Kuivahkokangas | Kuivakangas |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Maalaji | Hieno | Keskikarkea/hieno | Hieno | Keskikarkea/hieno | Keskikarkea | Karkea | Karkea | Karkea |
| Kuusi | X1 | X1 | X | X | X | XX2 |   |   |
| Mänty |   |   |   |   | XX3 | X | X | X |
| Rauduskoivu7 |   |   |   | X4 | X4 | XX5 |   |   |
| Hieskoivu |   |   | XX6 | XX6 | XX6 | XX6 |   |   |
X = Soveltuu

XX = Soveltuu varauksin
1 Kuusi heikentää lehtojen monimuotoisuutta ja maaperän ominaisuuksia.
2 Kuusen viljely pääpuulajina karkeille kasvupaikoille sisältää merkittävän tuotostappio- ja metsätuhoriskin
3 Männyn laatuongelmia voidaan välttää lisäämällä kasvatustiheyttä taimikkovaiheessa ja käyttämällä uusinta jalostettua taimimateriaalia.
4 Kun vesitalous on kunnossa
5 Soveltuu tasamaille ja rinteiden alapuoliselle maille sekapuuna
6 Vain kivennäismaiden soistuneissa osissa ja tiiviillä kasvupaikoilla
7 Rauduskoivun kasvattamiseen poronhoitoalueella sisältyy merkittävä riski. Haasteena viljelymateriaalin saatavuus.

# Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

### Kuusen, männyn ja raudus-sekä hieskoivun soveltuvuus pääpuulajiksi turvemaalla, koko Suomi

##  [Kuusen, männyn ja raudus- sekä hieskoivun soveltuvuus pääpuulajiksi turvemaalla, koko Suomi](/fi/node/3799)

Table
| Kasvupaikkatyyppi | Ruoho-tkg I, II | Mustikka-tkg I | Mustikka-tkg II | Puolukka-tkg I | Puolukka-tkg II | Varpu-tkg I, II |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Kuusi | X | X | X | XX1 | XX1 |   |
| Mänty |   | XX2 | XX2 | X | X | X |
| Rauduskoivu |   |   |   |   |   |   |
| Hieskoivu | X | X | X | XX | XX |   |
X = Soveltuu

XX = Soveltuu varauksin
1 Kun huolehditaan paksuturpeisten kohteiden ravinnetaloudesta.
2 Soveltuu puuntuotoksen osalta, mutta riski oksikkaalle ja huonolaatuiselle puustolle on suuri

# Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

### Tervalepän, jalojen lehtipuiden, hypridihaavan ja siperianlehtikuusen soveltuvuus pääpuulajiksi kivennäismaalla, koko Suomi

##  [Tervalepän, jalojen lehtipuiden, hypridihaavan ja siperianlehtikuusen soveltuvuus pääpuulajiksi kivennäismaalla, koko Suomi](/fi/node/3800)

Table
| Kasvupaikkatyyppi | Lehto | Lehto | Lehtomainenkangas | Lehtomainenkangas | Tuorekangas | Tuorekangas | Kuivahkokangas | Kuivakangas |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Maalaji | Hieno | Keskikarkea/hieno | Hieno | Keskikarkea/hieno | Keskikarkea | Karkea | Karkea | Karkea |
| Tervaleppä1 |   | XX |   | XX |   |   |   |   |
| Tammi2 | X | X | X | X |   |   |   |   |
| Muuta jalot lehtipuut3, 2 |   | X |   | X4 |   |   |   |   |
| Hypridihaapa1 |   | XX |   | XX |   |   |   |   |
| Siperianlehtikuusi |   | XX5 |   | X5 | XX |   |   |   |
X = Soveltuu

XX = Soveltuu varauksin
1 Soveltuu eteläisessä ja keskisessä Suomessa, pohjoisessa Suomessa varauksin
2 Soveltuu eteläisessä ja keskisessä Suomessa, ei sovellu pohjoisessa Suomessa
3 Vaahtera, metsälehmus, Saarni
4 Vain pienistä luonnonhoidollisista syistä
5 Kun vesitalous on kunnossa. Siperianlehtikuusi heikentää lehtojen monimuotoisuutta ja maaperän ominaisuuksia

# Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

### Tervalepän, jalojen lehtipuiden, hypridihaavan ja siperianlehtikuusen soveltuvuus pääpuulajiksi turvemaalla, koko Suomi

##  [Tervalepän, jalojen lehtipuiden, hypridihaavan ja siperianlehtikuusen soveltuvuus pääpuulajiksi turvemaalla, koko Suomi](/fi/node/3801)

Table
| Kasvupaikkatyyppi | Ruoho-tkg I, II | Mustikka-tkg I | Mustikka-tkg II | Puolukka-tkg I | Puolukka-tkg II | Varpu-tkg I, II |
| --- | --- | --- | --- | --- | --- | --- |
| Tervaleppä | X1 | X1 | X1 |   |   |   |
| Tammi | XX |   |   |   |   |   |
| Muut jalot lehtipuut2, 3 | XX |   |   |   |   |   |
| Hypridihaapa | XX | XX | XX |   |   |   |
| Siperianlehtikuusi | X4 |   |   |   |   |   |
X = Soveltuu

XX = Soveltuu varauksin
1 Ei siedä paksua turvekerrosta
2 Vaahtera, Metsälehmus, Saarni
3 Soveltuu eteläiseen ja keskiseen Suomeen varauksin, ei sovellu pohjoiseen Suomeen
4 Ohutturpeisissa rehevissä korvissa

Puulajien valintaan vaikuttaa maaperän ominaisuudet ja kasvupaikkatyyppi muiden vaikuttavien tekijöiden lisäksi. Muuttuvan ilmaston takia uudistamiseen valittavia puulajeja voi tarkastella alla olevien taulukoiden avulla.
Puulajin valinnassa otetaan myös mahdollisuus uudistaminen sekapuustoiseksi.
Lue lisää: [Sekametsän kasvatus - Toteutus | Metsänhoidon suositukset](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/sekametsan-kasvatus/toteutus#section-3255)

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Puulajien valintaan vaikuttaa maaperän ominaisuudet ja kasvupaikkatyyppi muiden vaikuttavien tekijöiden lisäksi. Muuttuvan ilmaston takia uudistamiseen valittavia puulajeja voi tarkastella alla olevien taulukoiden avulla.Puulajin valinnassa otetaan myös mahdollisuus uudistaminen sekapuustoiseksi. Lue lisää: Sekametsän kasvatus - Toteutus | Metsänhoidon suositukset

Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

Metsänviljelyaineiston luokittelu Metsänviljelyaineiston alkuperäluokitus perustuu lakiin metsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002) ja sen perusteella annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen (1055/2002). Perusaineisto Perusaineistolla tarkoitetaan lähdettä, joka voi olla siemenlähde, metsikkö, siemenviljelys, perheen vanhempia, klooni tai klooniyhdistelmä. Metsänviljelyaineiston käyttöalueet  Luokat testattu ja alustavasti testattu Näihin luokkiin kuuluvia siemenviljelysalkuperien metsänviljelyaineistoja käytetään Ruokaviraston hyväksymien käyttöaluekarttojen mukaisilla alueilla. Lisätietoja käyttöalueista saa siementen myyjiltä ja Ruokavirastosta. Luokat valikoitu ja siemenlähde tunnettu Mänty: Metsikkösiementen siirtosuositukset (ks. myös taulukko alla): Etelä- ja Väli-Suomessa 65 leveyspiirille asti suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Tällä alueella voidaan käyttää 100–150 km paikallista eteläisempää tai pohjoisempaa alkuperää. Pohjois-Suomessa 65 ja 67 leveyspiirien välisellä alueella suositellaan viljelyä paikallisella tai hieman paikallista pohjoisemmalla (0–50 km) alkuperällä. Mahdolliset enimmäissiirrot ovat 50 km etelästä ja 250 km pohjoisesta. Lapissa 67 leveyspiiriltä pohjoiseen suositellaan viljelyä paikallisella tai sitä pohjoisemmalla alkuperällä. Suositeltava siirtomatka on 0–150 km pohjoisesta ja enimmäissiirtomatka 350 km pohjoisesta.&nbsp;Viljelypaikan maaston korkeus tulee ottaa huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin. Paikallisilmastoltaan erityisen ankarilla viljelypaikoilla, kuten laajoissa supissa tai suurten mäkien pohjoisrinteillä, on suuri riski muiden muassa versosurmatuhoille, ja näillä kohteilla suositellaan käytettäväksi paikallista pohjoisempaa alkuperää. Itä-länsisuunnassa alkuperäsiirtoja ei rajoiteta. Männyn siirtoa etelä- tai länsirannikolta sisämaahan ei kuitenkaan suositella. Kuusi: Etelä-Suomessa kuusen alkuperiä tulisi siirtää alueilta, joiden lämpösumma on 100–300 d.d.-yksikkoä suurempi kuin viljelyalueella. Salpausselän eteläpuolella voidaan viljellä virolaisia alkuperiä. Pohjois-Suomessa suositellaan viljeltäviksi paikallisia tai vastaavien lämpösumma-alueiden alkuperiä. Raudus- ja hieskoivu: Etelä-Suomessa suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on hyvä tunnus alkuperäsiirroissa. Raudus- ja hieskoivua voidaan siirtää 150 d.d.-yksikköä alkuperäaluetta lämpimämmälle tai kylmemmälle viljelyalueelle. Etelä-pohjoisssuunnassa tämä vastaa alle 100 kilometrin siirtoa. Maaston korkeus otetaan huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin. Itä-länsisuunnassa ovat jopa poikki Suomen tehtävät siirrot mahdollisia edellyttäen, että noudatetaan edellä mainittuja lämpösummarajoituksia. Muut puulajit: Vältetään yli 150 kilometrin tai yli 150 d.d.-yksikön siirtoja etelä-pohjoissuunnassa.

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston luokittelu

**Perusaineisto**

Metsänviljelyaineiston alkuperäluokitus perustuu lakiin metsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002) ja sen perusteella annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen (1055/2002).
Perusaineistolla tarkoitetaan lähdettä, joka voi olla siemenlähde, metsikkö, siemenviljelys, perheen vanhempia, klooni tai klooniyhdistelmä.

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston luokittelu

##  [Metsänviljelyaineiston luokat](/fi/node/1329)

Table
| Luokan nimi | Kuvaus |
| --- | --- |
| Testattu: | Jalostettua aineistoa, jonka laadukkuus on osoitettu vertailukokeilla tai siemenaineiston tuottaneiden puuyksilöiden jalostusarvojen perusteella. Tähän luokkaan kuuluvat 1,5-polven valiosiemenviljelyksiltä kerätyt siemenet ja niistä kasvatetut taimet (ks. Jalostetun viljelymateriaalin tuotanto). |
| Alustavasti testattu: | Jalostettua aineistoa, jonka tuottaneet puuyksilöt on valittu pelkän fenotyypin eli ilmiasun perusteella. Tähän luokkaan kuuluvat 1. polven siemenviljelyksiltä kerätyt siemenet ja niistä kasvatetut taimet. |
| Valikoitu: | Aineisto koostuu tietyllä alueella sijaitsevasta, fenotyypin perusteella valitusta hyvälaatuisesta metsiköstä kerätyistä siemenistä ja niistä kasvatetuista taimista.  |
| Siemenlähde tunnettu: | Jalostamaton aineisto, joka koostuu tietyllä alueella sijaitsevasta metsiköstä tai metsiköistä kerätyistä siemenistä ja niistä kasvatetuista taimista.  |

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

**Luokat valikoitu ja siemenlähde tunnettu**

Näihin luokkiin kuuluvia siemenviljelysalkuperien metsänviljelyaineistoja käytetään Ruokaviraston hyväksymien käyttöaluekarttojen mukaisilla alueilla. Lisätietoja käyttöalueista saa siementen myyjiltä ja [Ruokavirastosta](https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/kasvintuotanto/metsapuiden-siemen-ja-taimituotanto/perusaineisto/kayttoaluekartat/).
**Mänty**: Metsikkösiementen siirtosuositukset (ks. myös taulukko alla):

- Etelä- ja Väli-Suomessa 65 leveyspiirille asti suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Tällä alueella voidaan käyttää 100–150 km paikallista eteläisempää tai pohjoisempaa alkuperää.
- Pohjois-Suomessa 65 ja 67 leveyspiirien välisellä alueella suositellaan viljelyä paikallisella tai hieman paikallista pohjoisemmalla (0–50 km) alkuperällä. Mahdolliset enimmäissiirrot ovat 50 km etelästä ja 250 km pohjoisesta.
- Lapissa 67 leveyspiiriltä pohjoiseen suositellaan viljelyä paikallisella tai sitä pohjoisemmalla alkuperällä. Suositeltava siirtomatka on 0–150 km pohjoisesta ja enimmäissiirtomatka 350 km pohjoisesta.
Viljelypaikan maaston korkeus tulee ottaa huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin. Paikallisilmastoltaan erityisen ankarilla viljelypaikoilla, kuten laajoissa supissa tai suurten mäkien pohjoisrinteillä, on suuri riski muiden muassa versosurmatuhoille, ja näillä kohteilla suositellaan käytettäväksi paikallista pohjoisempaa alkuperää.
Itä-länsisuunnassa alkuperäsiirtoja ei rajoiteta. Männyn siirtoa etelä- tai länsirannikolta sisämaahan ei kuitenkaan suositella.

**Kuusi**: Etelä-Suomessa kuusen alkuperiä tulisi siirtää alueilta, joiden lämpösumma on 100–300 d.d.-yksikkoä suurempi kuin viljelyalueella. Salpausselän eteläpuolella voidaan viljellä virolaisia alkuperiä.
Pohjois-Suomessa suositellaan viljeltäviksi paikallisia tai vastaavien lämpösumma-alueiden alkuperiä.
**Raudus- ja hieskoivu**: Etelä-Suomessa suositellaan viljelyä paikallisella alkuperällä. Kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on hyvä tunnus alkuperäsiirroissa. Raudus- ja hieskoivua voidaan siirtää 150 d.d.-yksikköä alkuperäaluetta lämpimämmälle tai kylmemmälle viljelyalueelle. Etelä-pohjoisssuunnassa tämä vastaa alle 100 kilometrin siirtoa. Maaston korkeus otetaan huomioon siten, että 100 metrin siirto ylöspäin korkeussuunnassa vastaa 100 kilometrin siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin.

Itä-länsisuunnassa ovat jopa poikki Suomen tehtävät siirrot mahdollisia edellyttäen, että noudatetaan edellä mainittuja lämpösummarajoituksia.
**Muut puulajit**: Vältetään yli 150 kilometrin tai yli 150 d.d.-yksikön siirtoja etelä-pohjoissuunnassa.

# Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

## Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

### Männyn metsikkösiementen siirtosuositukset.

##  [Metsänviljelymateriaalin siirtosuositus](/fi/node/840)

Table
| Alue | Leveysasteet, °N | Suositeltavat suurimmat alkuperäsiirrot (km)  | Suositeltavat suurimmat alkuperäsiirrot (km)  | Optimialkuperä |
| Alue | Leveysasteet, °N | Etelästä | Pohjoisesta | Optimialkuperä |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Etelä-Suomi | –63 | 150 | 100 | paikallinen |
| Väli-Suomi | 63–65 | 100 | 150 | paikallinen |
| Pohjois-Suomi | 65–67 | 50 | 250 | 50 km pohjoisesta |
| Lappi | 67– |  | 350 | 150 km pohjoisesta |
Männyn metsikkösiementen siirtosuositukset.

Jotta metsänviljelyllä on edellytykset onnistua, on käytettävä alueelle sopivaa siemen- ja taimimateriaalia. Materiaalin siirrossa alueelle toiselle on syytä noudattaa tässä annettuja suosituksia.

Metsänviljely istuttamalla

Metsänviljely kylvämällä

Jotta metsänviljelyllä on edellytykset onnistua, on käytettävä alueelle sopivaa siemen- ja taimimateriaalia.  Materiaalin siirrossa alueelle toiselle on syytä noudattaa tässä annettuja suosituksia.

Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

Metsätilan hoito ja Metsänhoidon toimenpiteet -artikkelit Metsätilan hoito -artikkelit esittelevät metsänhoidon perusteita, kestävyysnäkökulmia ja antavat neuvoja metsänomistajan tavoitteiden painottamiseen.&nbsp;Metsänhoidon toimenpiteitä kuvaavien artikkeleiden rakenne koostuu neljästä osiosta: Kuvaus-osiossa annetaan yleinen kuvaus toimenpiteestä ja sen tavoitteista, hyödyistä sekä vaikutuksista.Päätöksenteko-osiossa kerrotaan tarkemmin toimenpiteiden vaikutuksista talouteen, luonnon monimuotoisuuteen, virkistyskäytön mahdollisuuksiin ja ilmastonmuutoksen hillintään. Metsänomistaja saa kuvauksista tukea, kun hän pohtii omiin tavoitteisiinsa sopivia metsänhoidon toimenpiteitä ja niiden toteutustapaa.Toteutus-osiossa kuvataan asiat, jotka auttavat toimenpiteen käytännön suunnittelussa ja toteutuksessa. Lakeihin ja metsäsertifiointeihin, vesien laadun turvaamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, riistan huomiointiin ja työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat osa toteutusta.&nbsp;Yleistietoa-osiosta löytyy kyseisen toimenpiteen sanasto ja sekä suosituksen laadinnassa käytetyt lähteet. Sanasto selventää lyhyesti toimenpiteen tärkeimpiä termejä ja linkittää kunkin sanan omille sivuille Metsänhoidon suositusten sanastossa.Metsänhoidon toimenpide -artikkelit on koottu kategorioihin, jolloin saman aihepiirin suositusartikkelit löytyvät yhdellä kertaa. Kategorian yleiskuvauksessa voi olla linkityksiä myös Metsätilan hoito -yleisartikkeleihin. Katso verkkopalvelun valikko “Metsänhoidon toimenpiteet”, jossa on kategorioita energiapuusta vesiensuojeluun. Metsänhoidon suositusten sanasto Metsänhoidon suositusten sanasto sisältää kaikki tärkeimmät suosituksissa käytetyt termit ja pyrkii kuvaamaan ne tiiviissä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Sanoja havainnollistetaan valokuvilla. Sanojen sivuilta näkee, missä artikkeleissa sana on linkitettynä, eli minkä artikkelien Yleistietoa-sivuilla näkyy termin lyhyt selite. Sanasto ei muodostu toimenpideartikkeleihin automaattisesti, vaan tehdään harkinnan mukaan. Katso esimerkkisana: Suojavyöhyke (suojakaista). Harvennusmallikirjasto Harvennusmallikirjastosta voi hakea täsmällisesti kulloisenkin tarpeen mukaiset metsänhoidon suositusten harvennusmallit eri parametrien mukaan. Verkkopalvelussa harvennusmalleja voi hakea kuvaajina harvennusmallihaun avulla. Rajapinnan kautta harvennusmallit saa funktioina tai taulukoina. Rajapinta Palvelun rajapinnasta eri tyyppiset osiot ja sisällöt löytyvät nimillä: Metsätilan hoito -artikkeli = ArticleKuvaus = Description of operationsPäätöksenteko = Decision-making&nbsp;Toteutus = Realisation&nbsp;Lähteet = Reference&nbsp;Sanastotermi = Glossary termHarvennusmalli = Thinning modelMetsänhoidon toimenpiteet -kategoria = CategorySisältökappale = ParagraphKuva = MediaTaulukko = Table

Metsänhoidon suositusten rakenne muodostuu kahden tasoisista suosituksista: yleisemmän tason Metsätilan hoito -artikkeleista sekä käytännön tason Metsänhoidon toimenpiteet -artikkeleista. Oma kokonaisuutensa on harvennusmallikirjasto. Myös sanasto on hyödyllistä sisältöä, jolla voi rikastaa omia palveluita rajapinnan kautta.

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Metsätilan hoito ja Metsänhoidon toimenpiteet -artikkelit

Metsätilan hoito -artikkelit esittelevät metsänhoidon perusteita, kestävyysnäkökulmia ja antavat neuvoja metsänomistajan tavoitteiden painottamiseen. Metsänhoidon toimenpiteitä kuvaavien artikkeleiden rakenne koostuu neljästä osiosta:
1 . Kuvaus-osiossa annetaan yleinen kuvaus toimenpiteestä ja sen tavoitteista, hyödyistä sekä vaikutuksista.
2 . Päätöksenteko-osiossa kerrotaan tarkemmin toimenpiteiden vaikutuksista talouteen, luonnon monimuotoisuuteen, virkistyskäytön mahdollisuuksiin ja ilmastonmuutoksen hillintään. Metsänomistaja saa kuvauksista tukea, kun hän pohtii omiin tavoitteisiinsa sopivia metsänhoidon toimenpiteitä ja niiden toteutustapaa.
3 . Toteutus-osiossa kuvataan asiat, jotka auttavat toimenpiteen käytännön suunnittelussa ja toteutuksessa. Lakeihin ja metsäsertifiointeihin, vesien laadun turvaamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, riistan huomiointiin ja työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat osa toteutusta.
4 . Yleistietoa-osiosta löytyy kyseisen toimenpiteen sanasto ja sekä suosituksen laadinnassa käytetyt lähteet. Sanasto selventää lyhyesti toimenpiteen tärkeimpiä termejä ja linkittää kunkin sanan omille sivuille Metsänhoidon suositusten sanastossa.
Metsänhoidon toimenpide -artikkelit on koottu kategorioihin, jolloin saman aihepiirin suositusartikkelit löytyvät yhdellä kertaa. Kategorian yleiskuvauksessa voi olla linkityksiä myös Metsätilan hoito -yleisartikkeleihin. Katso verkkopalvelun valikko “Metsänhoidon toimenpiteet”, jossa on kategorioita energiapuusta vesiensuojeluun.

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Metsänhoidon suositusten sanasto

Metsänhoidon suositusten sanasto sisältää kaikki tärkeimmät suosituksissa käytetyt termit ja pyrkii kuvaamaan ne tiiviissä ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Sanoja havainnollistetaan valokuvilla. Sanojen sivuilta näkee, missä artikkeleissa sana on linkitettynä, eli minkä artikkelien Yleistietoa-sivuilla näkyy termin lyhyt selite. Sanasto ei muodostu toimenpideartikkeleihin automaattisesti, vaan tehdään harkinnan mukaan. Katso esimerkkisana: [Suojavyöhyke (suojakaista)](/fi/sanasto/suojavyohyke-suojakaista).

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Harvennusmallikirjasto

Harvennusmallikirjastosta voi hakea täsmällisesti kulloisenkin tarpeen mukaiset metsänhoidon suositusten harvennusmallit eri parametrien mukaan. Verkkopalvelussa harvennusmalleja voi hakea kuvaajina harvennusmallihaun avulla. Rajapinnan kautta harvennusmallit saa funktioina tai taulukoina.

# Metsänhoidon suositusten rakenne

## Rajapinta

Palvelun rajapinnasta eri tyyppiset osiot ja sisällöt löytyvät nimillä:
- Metsätilan hoito -artikkeli = Article
- Kuvaus = Description of operations
- Päätöksenteko = Decision-making
- Toteutus = Realisation
- Lähteet = Reference
- Sanastotermi = Glossary term
- Harvennusmalli = Thinning model
- Metsänhoidon toimenpiteet -kategoria = Category
- Sisältökappale = Paragraph
- Kuva = Media
- Taulukko = Table

Metsänhoidon suositusten rakenne

Metsänhoidon suositusten rakenne muodostuu kahden tasoisista suosituksista:  yleisemmän tason Metsätilan hoito -artikkeleista sekä käytännön tason Metsänhoidon toimenpiteet -artikkeleista. Oma kokonaisuutensa on harvennusmallikirjasto. Myös sanasto on hyödyllistä sisältöä, jolla voi rikastaa omia palveluita rajapinnan kautta.

Vedenhankintaa varten tärkeille 1- ja 2-luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Samoin menetellään E-luokan pohjavesialueella, jonka pohjavedestä pintavesi tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. Mikäli pohjavesialueella maanpintaa peittää moreenikerros, alueella voidaan käyttää myös laikku- ja kääntömätästystä sillä edellytyksellä, että muokkausjälki ei ulotu moreenikerroksen läpi. Turvemailla kääntömätästys on soveltuva menetelmä. Naveromätästystä voidaan usein käyttää, jos naverot eivät ulotu kivennäismaahan asti. Paineellisen pohjaveden alueilla järeä maanmuokkaus, kuten esimerkiksi ojitus- tai naveromätästys, voi aiheuttaa pohjaveden purkautumisriskin. Tästä syystä näitä menetelmiä ei suositella käytettävän etenkään paineellisilla pohjavesialueilla. Poikkeustapauksissa veden vaivaamilla tiiviillä maapohjilla voi olla tarpeen käyttää ojitusmätästystä uuden metsän aikaansaamiseksi. Tällöin tulee varmistua, että toimenpiteestä ei aiheudu vesilaissa kiellettyjä seurauksia. Pohjavesialueella tapahtuvasta pienialaisestakin ojitusmätästyksestä on aina ilmoitettava Lupa- ja valvontavirastolle 60 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista. Maanmuokkausalueilla pohjaveden pilaantumisriski on onnettomuustapauksissa tavallista suurempi. Esimerkiksi mineraaliöljyä voi päästä muokkauksella paljastettuun maaperään. Koneissa on siksi aina oltava mukana öljyntorjuntaa varten liittyvää imeytyskalustoa, jolla pilaantumisen riskiä vähennetään. Öljyvahinkojen ympäristöhaittoja voidaan pienentää&nbsp;käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. Öljyvahinkojen välttämiseksi huollot suositellaan tekemään pohjavesialueiden ulkopuolella. Pohjavesialueilla toimittaessa kannattaa olla yhteydessä Lupa- ja valvontaviraston pohjavesiasiantuntijaan, jos on mahdollista, että maanmuokkauksesta aiheutuu vaikutuksia pohjaveteen. Vedenottamoiden lähialueilla toimenpiteissä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta.

Vedenhankintaa varten tärkeille 1- ja 2-luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Samoin menetellään E-luokan pohjavesialueella, jonka pohjavedestä pintavesi tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. Mikäli pohjavesialueella maanpintaa peittää moreenikerros, alueella voidaan käyttää myös laikku- ja kääntömätästystä sillä edellytyksellä, että muokkausjälki ei ulotu moreenikerroksen läpi. Turvemailla kääntömätästys on soveltuva menetelmä. Naveromätästystä voidaan usein käyttää, jos naverot eivät ulotu kivennäismaahan asti.
Paineellisen pohjaveden alueilla järeä maanmuokkaus, kuten esimerkiksi ojitus- tai naveromätästys, voi aiheuttaa pohjaveden purkautumisriskin. Tästä syystä näitä menetelmiä ei suositella käytettävän etenkään paineellisilla pohjavesialueilla.
Poikkeustapauksissa veden vaivaamilla tiiviillä maapohjilla voi olla tarpeen käyttää ojitusmätästystä uuden metsän aikaansaamiseksi. Tällöin tulee varmistua, että toimenpiteestä ei aiheudu vesilaissa kiellettyjä seurauksia. Pohjavesialueella tapahtuvasta pienialaisestakin ojitusmätästyksestä on aina ilmoitettava Lupa- ja valvontavirastolle 60 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista.

Maanmuokkausalueilla pohjaveden pilaantumisriski on onnettomuustapauksissa tavallista suurempi. Esimerkiksi mineraaliöljyä voi päästä muokkauksella paljastettuun maaperään. Koneissa on siksi aina oltava mukana öljyntorjuntaa varten liittyvää imeytyskalustoa, jolla pilaantumisen riskiä vähennetään. Öljyvahinkojen ympäristöhaittoja voidaan pienentää käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. Öljyvahinkojen välttämiseksi huollot suositellaan tekemään pohjavesialueiden ulkopuolella.
Pohjavesialueilla toimittaessa kannattaa olla yhteydessä Lupa- ja valvontaviraston pohjavesiasiantuntijaan, jos on mahdollista, että maanmuokkauksesta aiheutuu vaikutuksia pohjaveteen. Vedenottamoiden lähialueilla toimenpiteissä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta.

Metsätalouden toimenpiteissä tulee noudattaa pohjavesien määrän ja hyvän laadun turvaavia suosituksia. Näin vältetään rikkomasta vesilain (587/2011) pohjaveden muuttamiskieltoa ja ympäristönsuojelulain (527/2014) pohjaveden pilaamiskieltoa.

Vesiensuojelu metsänkäsittelyssä

Maanmuokkaus pohjavesialueilla 

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita metsissä. Lisäksi kohteilla voi olla arvoa riistalle, maisemalle ja virkistyskäytölle. Luontokohteet erottautuvat yleensä ominaisuuksiltaan muusta metsäluonnosta ja ne voivat olla pienipiirteisiä tai hyvinkin laaja-alaisia. Luontokohteilla otetaan huomioon metsänomistajan omien tavoitteiden lisäksi lainsäädännön ja metsäsertifioinnin rajoitteet.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Mikä on luontokohde?

**Tavoiteltavaa on, että kaikki luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Osa luontokohteista on lain tai metsäsertifioinnin turvaamia**

Luontokohde on yksittäinen maastonkohta tai laajempi alue, joka erottuu selvästi ympäröivästä metsäluonnosta erityisten luonnonarvojensa tai ominaispiirteidensä perusteella. Ympäristöstä erottuminen voi perustua esimerkiksi erilaiseen puustoon tai kasvillisuuteen, maaperän ominaisuuksiin tai maastonmuotoihin.
Luontokohteet ovat usein ominaisuuksiltaan poikkeavia, esimerkiksi erityisen karuja, reheviä, kosteita tai kuivia kasvupaikkoja. Kohde voi poiketa ympäristöstään myös puuston ja muun kasvillisuuden ominaisuuksien perusteella. Luontokohteiden turvaamisella ylläpidetään uhanalaisia luontotyyppejä sekä sellaisten lajien elinmahdollisuuksia, joiden elinvaatimukset eivät täyty muualla talousmetsissä.

Osa luontokohteista on niiden monimuotoisuuden kannalta niin merkittäviä, että ne on turvattu metsä- tai luonnonsuojelulailla. Metsänomistajan tulee huomioida sellaiset kohteet lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lisäksi vapaaehtoisen metsäsertifioinnin perusteella turvattavat kohteet tulee huomioida sertifioinnin vaatimuksien mukaisesti.
Metsäluonnossa on lainsäädännön ja metsäsertifiointien perusteella säästettävien kohteiden lisäksi myös muita luonnon kannalta arvokkaita kohteita, jotka kannattaa ottaa huomioon. Metsänomistaja päättää, millä tavoin hän ottaa ne huomioon metsänomistuksessa. Suositeltavia tapoja kohteen turvaamiseksi ovat:
- luontokohteen rajaaminen pysyvästi metsänkäsittelyn ulkopuolelle tai ohjaaminen suojeluun,
- tavallista varovaisempi käsittely tai
- monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden vahvistaminen tai ennallistaminen luonnonhoitotoimilla.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Mikä on luontokohde?

**Luonnontilainen, luonnontilaisen kaltainen tai heikentynyt luontokohde**

Luontokohde voi olla ominaisuuksiltaan luonnontilainen, luonnontilaisen kaltainen tai heikentynyt.
Kun metsässä on ympäristöstään erottuva luontokohde, on metsänkäsittelyn toteutuksen kannalta tärkeä ensin tunnistaa, onko kyseessä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen arvokas elinympäristö vai ominaisuuksiltaan heikentynyt kohde.
Myös heikentyneiden kohteiden huomiointi metsänkäsittelyssä on suositeltavaa, sillä ajan myötä kohteen luontoarvot paranevat ja kehittyvät kohti luonnontilaista. Luontoarvojen palautumista voi myös nopeuttaa ennallistavilla toimilla.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden turvaamisen merkitys monimuotoisuudelle

Luontokohteet edustavat harvinaisia elinympäristöjä, joiden säilyttäminen turvaa monien eri lajien, usein myös harvinaisten ja uhanalaisten lajien elinmahdollisuudet tai luontotyyppien säilymisen.
Luontokohteilla ympäristöolot tai puuston rakenne ja puulajisuhteet ovat usein tavanomaisesta talousmetsästä poikkeavia. Käsittelyn ulkopuolelle jätetyillä luontokohteilla kehittyy ajan myötä järeää ja vanhaa puustoa sekä myöhemmin järeää lahopuuta. Ne ovat tärkeitä niistä riippuvaiselle lajistolle. Luontokohteiden puustoon kehittyy pitkällä aikavälillä luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden luokittelu

**Luontokohteiden luokittelu metsänhoidon suosituksissa**

Luontokohteita voidaan jaotella usealla eri tavalla. Jaottelu voi perustua esimerkiksi elinympäristöjen ekologisiin luokituksiin tai hallinnolliseen luokitukseen, kuten lainsäädäntöön. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa tehty luontotyyppien luokittelu puolestaan muodostaa luonnontieteellisesti pätevimmän perustan arvokkaiden luontotyyppien määrittelylle.
- [Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/pienvesien-ja-vesistojen-elinymparistot)
- [Kallioelinympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/kallioelinymparistot)
- [Lehdot](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lehdot)
- [Suoelinympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/suoelinymparistot)
- [Paahdeympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/paahdeymparistot)
- [Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/monimuotoisuudelle-merkittavat-kangasmetsat)
- [Puustoiset perinneympäristöt](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/puustoiset-perinneymparistot)

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden luokittelu

**Luontokohteiden luokittelu hallinnollisin ja muilla perustein**

Luontokohteita voidaan luokitella hallinnollisin ja muilla perustein seuraavasti:
- [Metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1863)
- [Luonnonsuojelulain 64 §:n ja 65 §:n mukaisesti suojeltu luontotyyppi](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1907)
- Luonnonsuojelulain 73 §:n suurten petolintujen pesäpuut ja 70 §:n rauhoitettujen lajien toistuvasti käytetyt pesät
- [Luontodirektiivin liitteen 4 a -lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka ja liitteen 4 b -lajin esiintymä](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/luontodirektiivin-lajit#Luontodirektiivin%20liitteet)
- [Erityisesti suojeltavan uhanalaisen lajin turvaamiseksi tehty rajauspäätös](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/uhanalaiset-lajit-lainsaadannossa)
- [Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaiset vesiluontotyypit](https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587#L2P11)
- [Natura 2000 -alue](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/suojelu-ennallistaminen-ja-luonnonhoito/natura-2000-alueet)
- [Yksityinen luonnonsuojelualue](https://ym.fi/luonnonsuojelu-yksityismailla)
- [METSO-ohjelman elinympäristö](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p3393)
- [FSC- tai PEFC-sertifioinnin perusteella turvattava kohde](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p1917)
- Metsänomistajan omalla päätöksellään suojelema kohde.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteiden luokittelu

### Luontokohteiden lakiperustaiset käytönrajoitukset.

##  [Luontokohteiden lakiperustaiset käytönrajoitukset](/fi/node/2164)

Table
| Luontokohteen pääluokka | Lakiperustainen käytönrajoitus |
| Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit | Kyllä (luonnonsuojelulaki 64 §, 65 §). |
| Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt | Kyllä (metsälaki 10 §). |
| Vesilain suojelemat vesiluontotyypit | Kyllä (vesilaki 2:11 §) |
| Pohjavesialueet (1, 2, 1E, 2E, E) | Kyllä pohjavesialueella, pohjaveden muuttaminen (vesilaki 3:2 §), pohjaveden pilaamiskielto (ympäristönsuojelulaki 17 §) |
| Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavan suojelualue | Kyllä (maankäyttö- ja rakennuslaki 30 § 3 mom, 41 § 3 mom, 57 § 3 mom) |
| METSO-ohjelman elinympäristöt | Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen pysyvästä tai määräaikaisesta suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi. |
| Helmi-ohjelman elinympäristöt | Vain tilanteissa, joissa metsänomistaja on vapaaehtoisesti sopinut ympäristöviranomaisen kanssa kohteen suojelusta tai metsäviranomaisen kanssa kohteen turvaamisesta määräajaksi. |
| Uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi | Ei, elleivät ne ole myös lainsäädännön turvaamia kohteita. |
| Metsäsertifiointijärjestelmien mukaiset luontokohteet | Ei, elleivät ne ole myös lainsäädännön turvaamia kohteita. |
| Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä olevien luokkien edellytyksiä | Vain seuraavissa tilanteissa:Ympäristöviranomainen on tehnyt luonnonsuojelulain 77 § perustuvan rajauspäätöksen.Kyseessä on luonnonsuojelulain 78 §:ssä tarkoitetun luontodirektiivilajin lisääntymis- ja levähdyspaikka (esim. liito-orava).Kyseessä on luonnonsuojelulain 73 §:ssä tarkoitetun suuren petolinnun pesä tai 70 §:ssä tarkoitetun rauhoitetun eläinlajin toistuvasti käytetty pesä. Natura-alueen (luonnonsuojelulaki 34 §) säädökset rajoittavat metsänkäsittelyä kohteella eli Naturan olevia luontotyyppejä ja lajiesiintymiä ei saa merkittävästi heikentää. |

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Kaikkia lain turvaamia kohteita ei ole vielä kartoitettu**

Viranomaisten sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden työstä kertyy jatkuvasti paikkatietoa luontokohteista, jota metsänomistajat ja metsätalouden toimijat voivat saada käyttöönsä. Aineiston saatavuus eri järjestelmistä vaihtelee esimerkiksi tiedon luonteen ja siihen liittyvän sääntelyn mukaan. Metsäorganisaatiot voivat hankkia julkisia aineistoja omiin paikkatietojärjestelmiinsä. Aineistoja löytyy myös yhteiskunnan ylläpitämistä verkkopalveluista.
Metsätalouden suunnittelun tueksi metsäammattilaisten saatavilla on erilaisia työkaluja paikkatietoaineistojen hyödyntämiseen. Niiden käyttäminen on suositeltavaa suunniteltavan alueen luontoarvojen selvittämiseksi. Työkalut tarjoavat myös asiasta kiinnostuneille metsänomistajille mahdollisuuden tutustua lähemmin luonnonhoidon suunnitteluun.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Metsään.fi**

Metsässä voi olla kohteita, joita koskee lakisääteinen käytönrajoitus, mutta joita ei ole vielä löydetty ja kirjattu paikkatietoon. Metsänomistajan ja metsässä toimijan on syytä ottaa huomioon, että ainoastaan viranomaisen rajaamat ja ilmoittamat luontokohteet löytyvät paikkatiedosta kattavasti. Lain turvaamia kohteita ovat metsälain 10 §:n elinympäristöt, luonnonsuojelulain 64 §:n ja 65 § suojellut luontotyypit, luonnonsuojelulain 70 §:n ja 74 §:n rauhoitetut eläin- ja kasvilajit, 73 §:n suurten petolintujen pesät, 70 §:n toistuvasti pesintään käytettävät rauhoitettujen eläinlajien pesät sekä luonnonsuojelulain 78 §:ssä tarkoitetut luontodirektiivilajien, esimerkiksi liito-oravan, lisääntymis- ja levähdyspaikat.
[Metsään.fi -palvelu](https://www.metsaan.fi/) tarjoaa metsänomistajalle maksuttoman metsävaratiedon omista metsistä. Metsäalan toimijat näkevät metsänomistajan suostumuksella samat tiedot kuin metsänomistajakin. Luontokohteiden osalta yksityismetsien metsävaratieto sisältää paikkatietoikkunassa näkyvien kohteiden lisäksi seuraavien luontokohteiden paikkatiedon:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Laji.fi**

- metsälain 10 §:n elinympäristöt, jotka ovat löytyneet 2000-luvun alkupuolella valmistuneessa valtakunnallisessa kartoituksessa tai sen jälkeen metsäsuunnittelussa
- muut huomionarvoiset luontokohteet, jotka ovat löytyneet 2000-luvun alkupuolella valmistuneessa valtakunnallisessa kartoituksessa, aineisto on siksi puutteellista
- METSO-ohjelmaan mahdollisesti sopivat kohteet.
Metsään.fi -palvelu ei ole täydellinen metsälain 10 §:n, muiden huomionarvoisten luontokohteiden tai METSO-ohjelmaan soveltuvien kohteiden osalta. Metsäkeskus täydentää palveluja jatkuvasti myös luontokohdetietojen osalta. Lisäksi Suomen Metsäkeskus julkaisee ja ylläpitää [avointa aineistoa tiedossa olevista metsälain 10 §:n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä](https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/luontotietoaineistot/erityisen-tarkeat-elinymparistot).

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Paikkatietoikkuna.fi**

[Laji.fi -palvelussa](https://laji.fi/) voi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista havainnoista. Lajitietoa on kaikki eliölajeihin liittyvä tieto, kuten esiintyminen, nimistö ja taksonomia, ekologia, kuvat ja äänitteet ja määritystieto.
[Paikkatietoikkuna.fi -palvelu](https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/) on avoin verkkopalvelu, joka sisältää hyvin monipuolista metsään, maaperään ja kiinteistöihin liittyvää paikkatietoa. Luontokohteiden osalta paikkatietoikkunasta voi tarkistaa sijaintitiedon esimerkiksi seuraavista luontokohteista:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**Luonnonhoidon paikkatietoaineistot**

- yksityiset luonnonsuojelualueet
- luontotyyppipäätökset
- erityisesti suojeltavien lajien esiintymisalueiden rauhoituspäätökset
- Natura-alueet
- virtavesien lohikalakannat
- arvokkaat kallioalueet
- arvokkaat kivikot
- serpentiinikalliot
- arvokkaat moreenimuodostumat
- arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat
[Luonnonhoidon paikkatietoaineistot -palvelu](https://storymaps.arcgis.com/stories/017240466fba495892f15c6e0b339849) esittelee luonnonhoitoon liittyviä paikkatietoaineistoja, joista on hyötyä metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa. Niitä voi hyödyntää käytännön suunnittelussa paikkatietojärjestelmässä tai karttapalvelulla nettiselaimella sekä maastossa mobiilisovelluksella. Palvelussa on esitelty esimerkiksi seuraavia aineistoja:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luontokohteet paikkatiedossa

**SYKE:n avoin data**

- monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet (ZONATION)
- soidensuojelun täydennysehdotuskohteet
- kosteusindeksi
- luonnonhoidon suunnittelussa huomioitavia alueita ja kohteita
[Suomen ympäristökeskuksen palvelusta](https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Paikkatietoaineistot/Ladattavat_paikkatietoaineistot#S) ladattavat paikkatietoaineistot kuuluvat avoimen tietoaineiston käyttöluvan piiriin.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

Metsälain (1093/1996) 10 § määrittelee metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Kohteet ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, ja niiden tulee erottua selvästi ympäröivästä metsäluonnosta.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

**Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt**

Metsälain 10 §:ssä luetellut kohteet ovat:
1 . lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto
2 . suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous: a) lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus; b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus; c) letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus; d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; sekä e) luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus;
3 . rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus
4 . kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana
5 . kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus
6 . pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
7 . karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.
Metsälaissa on todettu kaikkia elinympäristöjä yhteisesti määrittäviä tekijöitä. Lisäksi laki luettelee kohdekohtaisia ominaispiirteitä. Seuraavassa käydään läpi kaikkia kohteita koskevat yleiset säädökset.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

**Ominaispiirteet**

Ympäröivästä metsäluonnosta erottumisen vaatimus on tärkeä, sillä metsänomistajan tai metsätalouden toimijan tulee voida havaita kohde, johon liittyy lakisääteinen käytönrajoitus. Vaatimus tarkoittaa, että elinympäristö sinänsä on selvästi erotettavissa. Välittömän lähiympäristön rajat eivät välttämättä ole selvästi erottuvia.
Metsälain 10 §:n erityisen tärkeitä elinympäristöjä pidetään luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina, jos niiden biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet (ks. seuraavat kappaleet) ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristön käsittelyssä on toimittu metsälain ja metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti.

Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden kuvausta tarvitaan, jotta kohteet voidaan tunnistaa maastossa. Ominaispiirteiden säilymisen perusteella myös arvioidaan kohteen luonnontilaisuutta, jonka perusteella ratkaistaan, onko kyseessä metsälain tarkoittama elinympäristö vai muu erityinen luontokohde, jolle ei metsälaissa säädetä käytönrajoituksia.
Eri elinympäristöjen ominaispiirteet etenkin puuston suhteen vaihtelevat kohteittain hyvin paljon. Metsälaissa on esitetty lähes kaikkiin elinympäristöihin tarkentavia kuvauksia, jotka helpottavat kohteiden tunnistamista ja tuovat esiin kohteiden erityiset luontoarvot.
Hakkuun suunnittelija tai toteuttaja arvioi, ovatko lain mainitsemat ominaispiirteet kyseisellä kohteella luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Arvioinnin perusteella tulee kohdekohtaisesti päättää, onko kohde ominaispiirteiden osalta vähintäänkin luonnontilaisen kaltainen ja siten metsälain 10 §:n mukainen kohde. Arviointiin saa apua [Metsäkeskuksen julkaisemasta metsälain 10 pykälän tulkintasuosituksesta](//efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https:/www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/metsalain-10-pykalan-kohteiden-tulkintasuositus.pdf).

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

**Pienialaisuus tai metsätaloudellinen vähämerkityksellisyys**

Mikäli kohteen määrittämiseen ja rajaamisen liittyy epävarmuutta, maanomistaja tai hänen valtuuttamansa metsänhakkuuoikeuden haltija voi hakea ennen hakkuuta Suomen metsäkeskukselta metsänkäyttöilmoitukseen liittyvän ennakkotiedon siitä, onko esitetty kohde 10 §:n elinympäristö ja onko ilmoitettu metsän käsittely metsälain mukainen.
Metsälaissa erityisen tärkeät elinympäristöt on määritelty pienialaisiksi tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Kohteiden pienialaisuutta ja metsätaloudellista vähämerkityksellisyyttä arvioidaan metsäkiinteistöittäin ja elinympäristötyypeittäin.

Metsätaloudellisesti vähämerkityksellisinä voidaan pitää kohteita, joiden markkinakelpoisen puuston arvo on alle 3000 euroa. Jos metsätaloudellisesti vähämerkityksellisen kohteen pinta-ala on yli 5 hehtaaria, sitä ei pääsääntöisesti voida pitää ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvana erityisen tärkeänä elinympäristönä, vaikka muut laissa säädetyt erityisen tärkeän elinympäristön edellytykset täyttyisivätkin.
Pienialaisina voidaan pääsääntöisesti pitää kohteita, joiden pinta-ala on enintään 2 hehtaaria. Pienialaisten kohteidenkin on oltava ympäröivästä metsäluonnosta selvästi erottuvia, että kohde ylipäätään on metsälain mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi tulkittava kohde.
Laajat aluekokonaisuudet, vaikka olisivatkin lain mukaisesti metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä, eivät voi olla laissa tarkoitetulla tavalla selvästi ympäröivästä metsäluonnosta erottuvia kohteita. Kuitenkin laaja-alainen kohde voi kahden hehtaarin osalta täyttää pienialaisen metsälakikohteen kriteerit. Tällaiset laajat alueet ovat kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita ja niitä voi turvata esimerkiksi vapaaehtoisella suojelulla.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

Metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joissa ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Sallittujen toimenpiteiden käyttö edellyttää säädösten tarkempaa tuntemusta. Käsittelymahdollisuudet ovat ylipäätään melko vähäisiä. Yksinkertaisin menettely on 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajaaminen hakkuiden ja metsänhoidon ulkopuolelle.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

**Metsälain 10 §:n elinympäristöissä sallitut toimenpiteet**

Metsälain 10 §:n elinympäristöissä hakkuita ja hoitotöitä on käytännössä vaikea toteuttaa ilman, että samalla heikennetään kohteen luonnonarvoja. Siksi kohteet pääsääntöisesti suositellaan jätettäväksi käsittelyn ulkopuolelle luontaisten rajojensa mukaisesti. Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä kohteiden luonnonhoidollisia arvoja rajoittamalla metsänkäsittelyä myös niiden lähiympäristössä.
Jos elinympäristössä tehdään metsätalouden toimenpiteitä, niissä on säilytettävä elinympäristölle erityinen vesitalous, puuston rakenne, vanhat ylispuut, kuolleet ja lahot puut sekä otettava huomioon kasvillisuus, maaston vaihtelevaisuus ja maaperä. Suoelinympäristöissä ja lehtolaikuissa ominaispiirteet säilyttävät toimenpiteet voidaan toteuttaa vain maan ollessa jäässä. Jyrkänteissä ja niiden välittömissä alusmetsissä ei saa korjata puuta.
Ominaispiirteet säilyttäviä hoito- ja käyttötoimenpiteitä ovat varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut. Puuston rakenteen ja kerroksellisuuden säilyttämiseksi poimintaluonteisissa hakkuissa on säilytettävä lajistoltaan ja ikäsuhteiltaan vaihteleva puuston rakenne. Pensaskerroksen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi poimintaluonteisten hakkuiden yhteydessä ei saa toteuttaa käsittelyalueen raivausta.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

**Metsälain 10 §:n elinympäristöissä kielletyt toimenpiteet**

Yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen sekä Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puiden taimien istuttaminen ja niiden siementen kylväminen katsotaan ominaispiirteet säilyttäviksi toimenpiteiksi. Erityisen tärkeissä elinympäristöissä voidaan erityistä varovaisuutta noudattaen kuljettaa puutavaraa ja ylittää puron uoma, mikäli se ei vaaranna ominaispiirteiden säilyttämistä.
Erityisen tärkeissä elinympäristöissä ei saa tehdä uudistushakkuuta, metsätietä, kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta vahingoittavaa maanpinnan käsittelyä, ojitusta, purojen ja norojen perkausta eikä käyttää kemiallisia torjunta-aineita.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely

**Käsittely poikkeusluvalla**

Jos erityisen tärkeän elinympäristön turvaamisesta aiheutuu maanomistajalle metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä tai haittaa, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskuksen tulee maanomistajan tai oikeuden haltijan hakemuksesta myöntää poikkeuslupa toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva menetys jää vähäiseksi.
Menetys katsotaan vähäiseksi, kun 10 §:n mukaisten kohteiden käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen menetys on pienempi kuin neljä prosenttia poikkeusluvan hakijan sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 3 000 euroa.
Poikkeuslupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos maanomistajalle on myönnetty ympäristötukea tai muuten riittävä tuki valtion varoista. Jos taloudellinen menetys on vähäistä suurempi eikä ympäristötuella voida välttää poikkeusluvan tarvetta, erityisen tärkeää elinympäristöä on käsiteltävä siten, että sen arvokkain osa säilyy.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt**

Luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:ssä on lueteltu seitsemän metsäistä luontotyyppiä: jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppämetsät, lehdesniityt, rannikon metsäiset dyynit, sisämaan tulvametsät, harjumetsien valorinteet sekä kalkkikalliot. Muita maanpäällisiä luontotyyppejä ovat hiekkarannat, merenrantaniityt ja kedot. Luonnonsuojelulain mukaiset metsäiset luontotyypit edustavat metsäluonnossamme harvinaisia ja lajistollisesti rikkaita elinympäristöjä.
Luonnonsuojelulain 65 §:ssä mainitaan lisäksi tiukasti suojeltuina luontotyyppeinä serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, joiden hävittäminen ja heikentäminen on suoraan kielletty, ilman erillistä Lupa- ja valvontaviraston rajauspäätöstä.

Jalopuumetsiköt ovat luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jalojen lehtipuiden eli tammen, metsälehmuksen, vaahteran, saarnen tai jalavien muodostamia metsiköitä. Jaloja lehtipuita kasvaa luonnonvaraisina vain eteläisessä Suomessa. Kasvupaikat ovat usein reheviä lehtoalueita, mutta joskus esimerkiksi tammi- ja lehmusmetsiköitä voi kasvaa karummillakin mailla. Luontaisesti syntyneitä jalopuumetsiköitä on Suomessa noin 1 000 hehtaaria. Suurin osa kohteista kuuluu jo olemassa oleviin suojelualueisiin.
Luonnonsuojelulain mukaisessa suojellussa jalopuumetsikössä kasvaa runkomaisia jaloja lehtipuita yhtenäisellä, rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta hehtaarilla. Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka rinnankorkeusläpimitta on yli 7 senttimetriä. Runkomaisen tammen läpimitta on kuitenkin vähintään 20 senttimetriä. Puiden tulee kasvaa yhtenä tai useampana lähekkäin olevana ryhmänä. Lisäksi puiden taimet rajataan mukaan kohteeseen uudistumisen turvaamiseksi.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Pähkinäpensaikot**

Pähkinäpensas esiintyy luonnonvaraisena vain Etelä-Suomessa. Sen kasvupaikat ovat reheviä, kalkkipitoisia lehti- ja sekametsiä. Pähkinäpensaslehtojen eliöstö on monipuolista. Aluskasvillisuus on lehdoille tyypillistä, runsaslajista ja rehevää. Kohteilla viihtyy useita uhanalaisiakin eliöitä. Etenkin pähkinäpensaan lahot rungot ovat tärkeitä monille sienille ja hyönteisille.
Luonnonsuojelulain mukaisessa suojellussa pähkinäpensaikossa tulee yhtenäisellä, rajattavissa olevalla alueella kasvaa vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä.
Kuusi on monin paikoin vallannut pähkinäpensaiden kasvupaikat. Tuottaakseen pähkinöitä pähkinäpensas vaatii valoa ja elintilaa. Näin ollen varjostavia kuusia voidaan tarvittaessa poistaa Lupa- ja valvontaviraston laatiman suunnitelman mukaisesti.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Tervaleppämetsät**

Tervaleppämetsiin sisältyvät tervaleppävaltaiset metsät ja suot. Tervaleppäisiä soita ovat joko tervaleppäkorvet tai tervaleppäluhdat. Tervaleppämetsiin kuuluvat tervaleppälehdot. Luonnonsuojelulain mukaisiin suojeltaviin kohteisiin eivät kuulu rantojen kapeat, vain muutamien metrien levyiset tervaleppäesiintymät.
Tervaleppäkorvet ovat lehto- tai ruohokorpia, joiden kasvillisuutta luonnehtivat kostean kasvupaikan ruohot tai saniaiset. Tervaleppäluhdille on ominaista märkyys ja pysyvä pintavesien vaikutus. Vallitsevana aluskasvillisuutena voi olla esimerkiksi saniaisia, keltakurjenmiekkaa, korpikaislaa, järvikortetta, järviruokoa tai saroja. Tervaleppäkorvet, -luhdat ja -lehdot sijaitsevat tyypillisesti rannoilla tai soiden reunoilla. Tervaleppälehdot ovat kosteita tai tuoreita lehtoja, joiden kasvillisuus on saniais- tai suurruohovaltaista.
Luonnonsuojelulain luontotyypin mukaisia suojeltavia tervaleppämetsiä on jäljellä enää tuhat hehtaaria, joista kymmenesosa on jo suojeltu. Ojitukset ja hakkuut ovat heikentäneet tätä jo luonnostaan vähälukuista elinympäristötyyppiä. Tervaleppämetsien vesitalouden säilyminen luonnontilaisena on ehdoton edellytys kohteiden säilymiselle. Vesitalouden luonnontilaisuuden säilyttäminen on tärkeää myös niiden lähiympäristössä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Sisämaan tulvametsät**

Sisämaan tulvametsät ovat vesistöjen rantojen kivennäismaan metsiköitä, joiden kasvillisuudessa näkyvät toistuvien tulvien aiheuttamat rakennepiirteet ja lajistovaikutukset. Luontotyyppiin kuuluvat jokien, purojen, jokisuistojen sekä järvien ja lampien rantojen tulvametsät. Tulvametsien ominaispiirteisiin vaikuttavat tulvien toistuvuus, kesto, tulvimisajankohta, maa-aineksen kertyminen sekä maaston muodot.
Tulvan tuoma kiintoaines tuo kasvillisuudelle ravinteita ja muokkaa kasvillisuutta. Tulvaa huonosti sietävät lajit, kuten havupuut, varvut sekä metsä- ja suosammalet ovat tulvametsissä niukkoja. Puusto on useimmiten lehtipuuvaltaista ja pensaskerroksessa esiintyy esimerkiksi pajuja, korpipaatsamaa ja lehtotuomea.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Harjumetsien valorinteet**

Harjumetsien valorinteillä tarkoitetaan vähäpuustoisia harju- ja reunamuodostumien rinteitä, joiden kaltevuus on vähintään 5 %. Edustavalle valorinteelle on ominaista kasvillisuuden pohjakerroksen aukkoisuus, kivennäismaapaljastumat ja ohut humuskerros. Harjumetsien valorinteiden valtapuu on yleensä mänty, ja edustavimmat kohteet ovat yleensä melko vähäpuustoisia. Valtalajeina esiintyvien karujen ja kuivien mäntykankaiden kasvien lisäksi valorinteillä kasvaa harjuille tyypillisiä lajeja. Suojeltaviin harjumetsien valorinteisiin voidaan sisällyttää umpeenkasvaneita osia, joille kasvillisuuden avoimuus voidaan palauttaa hoitotoimin omaleimaisen kasvi- ja hyönteislajiston turvaamiseksi.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Luontotyyppien rajaus**

Luonnonsuojelulaki kieltää suojeltujen luontotyyppien muuttamisen niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Ominaispiirteisiin kuuluu kallio- ja maaperän piirteiden lisäksi kohteille tyypillinen vesi- ja ravinnetalous sekä niihin sopeutunut eliölajisto.
Luontotyyppien ominaispiirteiden vaarantamiseen liittyvä kielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kohteiden rajat ilmoitetaan kiinteistörekisteriin ja ne merkitään karttoihin. Tällaisten harvinaisten ja luontoarvoiltaan korkeiden luontotyyppien säästäminen on hyvin perusteltua ja suositeltavaa siinäkin tapauksessa, ettei rajauspäätöstä ole tehty.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Luonnonsuojelulain suojeltavat metsäiset luontotyypit

**Luontotyyppien käsittelyrajoitukset**

Vaikka luonnonsuojelulain mukaista rajauspäätöstä ei kohteella olisi, on syytä ottaa huomioon, että kohde voi olla myös metsälain 10 §:n kohde, jolloin sen ominaispiirteet on turvattava metsälain edellyttämällä tavalla.
Luontotyyppien suojelun tavoitteena ei aina ole alueen täydellinen koskemattomuus, sillä monien luontotyyppien säilyminen edellyttää jatkuvaa hoitoa ja käyttöä. Metsäisille kohteille suunniteltaville metsänhoidollisille toimenpiteille tulee kuitenkin olla Lupa- ja valvontaviraston hyväksyntä. Lupa- ja valvontavirasto on laatinut joillekin kohteille erillisiä hoito- ja käyttösuunnitelmia.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**FSC®-sertifiointi**

Metsäsertifiointijärjestelmät (FSC**®** ja PEFC™) asettavat vaatimuksia niiden kriteereissä määriteltyjen arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiselle.
FSC-vaatimuksien mukaisesti toimittaessa metsänomistaja jättää määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet metsätalouden ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita tukevat hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia.

Lakiperusteisissa kohteissa edellytetään säästämään myös sellaiset luonnonsuojelulaissa luetellut luontotyypit ja lajisuojelun kohteet, joista ympäristöviranomainen ei ole tehnyt rajauspäätöstä.
Muita aina säästettäviä kohteita ovat:
- Metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit täyttävät kohteet niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Jyrkänteiden ja rotkojen osalta ei vaadita 10 metrin vähimmäiskorkeutta vaan tarkastellaan kohteen luonnontilaisuutta.
- Erikseen standardin liitteessä määritellyt runsaslahopuustoiset metsät.
- Metsämaan louhikkometsät, joiden pohjalla seisoo tai virtaa säännöllisesti vettä ja joiden valtapuusto on yli 100- vuotiasta.
- Vanhat metsäpaloalueet, jotka metsäpalon jälkeen ovat saaneet kehittyä ilman käsittelyä vähintään 20 vuotta ja joilla esiintyy palokantoja ja/tai palon vahingoittamia puita.
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.
- Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita.
- Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.
- Tulvametsät
- Kuusivaltaiset supat
- Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen.
- Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät.
- Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen.
- Maankohoamisrannikon metsien luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kehityssarjat tai yksittäiset edustavat kehityssarjan osat.
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat
- Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kitu- ja joutomaat.
- Puustoltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset karukkokankaat.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**PEFC™-sertifiointi**

FSC:n määrittämiä korkean suojeluarvon alueita (ns. High Conservation Value -alueet) ovat Natura-alueet, tärkeät lintualueet (FINIBA, IBA), IFL-alueet (Intact Forest Landscapes, laajat koskemattomat metsäiset alueet), kaavojen suojelualueet ja suojeluohjelma-alueet, erämaa-alueet, pohjavesialueet sekä tietyn laajuiset ojittamattomat suoalueet sekä aina säästettävien kohteiden keskittymät.
PEFC-standardin mukaisesti toimittaessa metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan siten, että lakien vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämisestä toteutuvat. Lisäksi PEFC-sertifiointikriteerissä on lueteltu seuraavat luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet, joiden tärkeimmät monimuotoisuutta luonnehtivat ominaispiirteet tulee säilyttää:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**Ojittamattomat runsaslahopuustoiset korvet**

Kriteerissä tarkoitettujen suppien syvyys on vähintään 10 metriä ja niiden alaosassa on selvästi havaittava kellarimainen pienilmasto. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on pienilmaston synnyttämä, ympäristöstään erottuva kasvillisuus, joka säilytetään rajoittamalla hakkuut vain supan reunojen ylimpään osaan. Kriteerissä tarkoitetut puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet sijaitsevat harjujen kaakkois-, etelä-, lounais- ja länsisuuntaisilla rinteillä. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on paahdelajisto, joka säilytetään jättämällä kohde metsittämättä.
Kriteerin tarkoittamiin elinympäristöihin sisältyvät kuusivaltaiset ojittamattomat sekä sellaiset ojitetut korvet, joissa ojituksella ei enää ole kuivattavaa vaikutusta ja jotka eivät lukeudu metsälain 10 §:ssä mainittuihin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Kriteerin tarkoittamat korvet ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia, eri-ikäisrakenteisia tai joissa kuollutta puustoa on vähintään 20 m3/ha. Alle puolen hehtaarin kohteella kuollutta puustoa tulee olla vähintään 10 m3. Korpien tärkein säilytettävä ominaispiirre on vanha puusto, lahopuusto ja pohjaveden pinnan korkea taso, jota ylläpidetään jättämällä kohteet ojittamatta. Korpien puustoa voidaan käsitellä kasvatushakkuin sekä yksittäisiä puita poistamalla niin, että tärkeimmät ominaispiirteet säilytetään.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**Lehtipuuvaltaiset lehdot**

Ojittamattomien lettorämeiden ja ruohoisten sararämeiden säilytettävät ominaispiirteet ovat rimpi- ja mätäspintojen vaihtelu ja turpeen runsasravinteisuus. Näitä ylläpidetään jättämällä lettorämeet ja ruohoiset sararämeet ojittamatta ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle.
Kriteerissä tarkoitettujen, taimikkovaihetta vanhempien lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy ja monimuotoisuudelle arvokasta puustoa säästetään.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifiointien mukaiset luontokohteet

**Luonnontilaiset tulvametsät ja metsäluhdat**

Puustoltaan vanhalla metsällä tarkoitetaan metsää, jossa vallitsevan puuston ikä on Etelä-Suomessa yli 160 vuotta ja Pohjois-Suomessa yli 200 vuotta. Puusto on eri-ikäisrakenteinen tai koostuu useasta latvuskerroksesta ja puulajista taikka on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko. Puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- eikä väljennyshakkuin 60 vuoteen. Aiemmat harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuut eivät ole muuttaneet metsän luontaisia rakennepiirteitä eikä hakkuiden jäljiltä esiinny kantoja enempää kuin 20 kpl/ha. Puustossa on vanhoja lehtipuita sekä lisäksi lahopuita, keloja ja maapuuta Etelä-Suomessa vähintään 15 % ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 % puuston tilavuudesta. Kohteen ominaispiirteet säilytetään jättämällä metsikkö metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle.
Kriteerin tarkoittamia tulvametsiä ja metsäluhtia luonnehtii vuotuinen tulvarytmi. Meren, järvien, jokien ja purojen luontaisen tulvimisen ja pintaveden vaihtelujen aikaansaamien kangasmaiden tulvametsiköiden ja turvemaiden metsäluhtien tärkein ominaispiirre on pintaveden luonnollinen vaihtelu, jota säilytetään jättämällä alueet ojittamatta. Puustoa voidaan käsitellä kasvatus- ja suojuspuuhakkuin tai yksittäisiä puita poistamalla lahopuun säilyminen turvaten.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**METSO-ohjelman puustoiset elinympäristöt**

METSO-ohjelman kautta metsänomistaja voi vapaaehtoisesti ja valtion maksamaa korvausta vastaan suojella metsänsä monimuotoisuutta. Metsänomistaja voi tarjota kohdettaan METSO-ohjelmaan ottamalla yhteyttä Elinvoimakeskukseen tai Suomen metsäkeskukseen.
METSO ohjelma edistää suojelua ja luonnonhoitoa monimuotoisuuden kannalta merkittävissä puustoisissa elinympäristöissä, joita ovat:

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**METSO-ohjelman vaihtoehdot metsänomistajalle**

- Lehdot
- Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
- Pienvesien lähimetsät
- Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat
- Metsäluhdat ja tulvametsät
- Harjujen paahdeympäristöt
- Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet
- Puustoiset perinnebiotoopit
- Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
- Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Sopiva vaihtoehto mietitään yhdessä metsänomistajan kanssa alueen luonnonarvojen ja metsänomistajan tavoitteiden pohjalta. METSO-ohjelman valintaperusteet on päivitetty vuonna 2016.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**Määräaikainen suojelu ja ympäristötukisopimus**

Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Metsän pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme:
1 . Yksityisen suojelualueen perustaminen.
2 . Alueen myyminen valtiolle.
3 . Alueen vaihto valtion maahan.
Pysyvästä suojelusta maksettava korvaus tai kiinteistön kauppahinta perustuu metsätalouden yleisiin hinnoitteluperusteisiin ja se on maanomistajalle verotonta tuloa.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**Metsäluonnonhoito**

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen ympäristötukisopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Tyypillisiä ympäristötukikohteita ovat esimerkiksi metsälain suojaamat arvokkaat elinympäristöt, jotka voidaan tuen avulla turvata lain antamaa suojaa laajempina kokonaisuuksina. Myös muita luonnonarvoiltaan merkittäviä METSO-ohjelman elinympäristöjä voidaan perustaa ympäristötukialueiksi.
Luonnonsuojelulain nojalla toteutettavan määräaikaisen suojelujakson pituus määritellään kohteen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Pisimmillään se voi olla 20 vuotta. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## METSO-ohjelman elinympäristöt

**Lisätietoa METSO-ohjelmasta:**

Luonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja.
[Metsonpolku-sivusto](https://www.metsonpolku.fi/fi-FI) (ulkoinen linkki)

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

Suomen metsissä elää noin 20 000 lajia, joihin kuuluu lajeja ja eliöryhmiä niin puista jäkäliin kuin nisäkkäistä maaperän mikrobeihin. Metsälajeista uhanalaisiksi on luokiteltu 833 lajia. Lisäksi metsien käyttö on aiheuttanut noin 150 muissa elinympäristöissä, kuten vesistöissä ja soilla, elävien lajien uhanalaistumista.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Luonnonhoidolla tuetaan lajien elinympäristöjen säilymistä**

Lajiesiintymien turvaaminen kuuluu oleellisesti ekologisesti kestävään metsätalouteen. Lajiesiintymien huomioon ottamisella voidaan turvata sekä tavanomaisten että uhanalaisten lajien säilymistä ja ehkäistä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Metsätilalla voi esiintyä monenlaisia lajeja ja sijaita monenlaisia elinympäristöjä. Lajien elinympäristövaatimuksista riippuu, millä keinoilla lajien säilyminen voidaan turvata. Keinot voivat vaihdella suuresti metsiköiden välillä ja sisällä. Tilatason toimilla on mahdollista turvata olemassa olevat uhanalaisten lajien esiintymät sekä lisätä eri lajeille soveltuvien elinympäristöjen määrää monipuolistamalla metsän rakennepiirteitä.
Lajiesiintymien turvaamisessa on kyse sopivien luonnonhoidon ratkaisujen soveltamisesta kuhunkin tilanteeseen. Lajien turvaamiseen sopivia luonnonhoidon toimenpiteitä ovat esimerkiksi kohteen säästäminen, hakkuualueelle jätettävät säästöpuuryhmät, tiettyjen puulajien säilyttäminen sekä lahopuun säästäminen ja lisääminen.
Tilatason suunnittelussa seuraavat tekijät ovat olennaisia:

**Hahmota kokonaisuus**• Lajiesiintymien ja luontokohteiden sijoittuminen metsätilalla. Onko alueella esimerkiksi arvokkaita luontokohteita tai uhanalaisen lajin esiintymä?• Suojelualueet ja lajiesiintymät metsätilan ulkopuolella. Arvokkaat, omaan metsätilaan rajautuvat kohteet voi ottaa huomioon niitä lähimpänä sijaitsevien metsäkuvioiden käytön suunnittelussa.**Tunnista metsiköistä parhaat kohteet**• Missä metsikössä olisi mahdollista saada isoimpia hyötyjä aikaan? • Missä on eniten turvattavia luontoarvoja?• Missä luontokohteiden turvaamisen taloudellinen kustannus olisi pienin? **Turvaa lajien liikkuminen metsästä toiseen ekologisella käytävällä**• Metsäsuunnittelulla ja oikein kohdennetuilla toimenpiteillä voidaan edistää lajien liikkumista ja elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä. • Keinona on esimerkiksi metsäisten alueiden säilyttäminen metsiköiden välillä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien turvaaminen metsänkäsittelyssä

**Lajiesiintymistä kerätään tietoa ja niiden turvaamiseksi on saatavilla ohjeita**

Lajiesiintymien huomioiminen metsätaloudessa on mahdollista silloin, kun esiintymä on tiedossa ja lajin elinympäristön turvaamiseksi on olemassa selkeät toimintaohjeet. Hakkuisiin liittyvät luonnonhoidon toimet, kuten säästöpuiden jättäminen, suositellaan kohdentamaan niin, että ne tukevat lajiesiintymän säilymistä. Samalla toimenpiteet hyödyttävät myös alueen muuta lajistoa, koska esimerkiksi lahopuun määrä ja sekapuustoisuus lisääntyvät.
[Metsään.fi-palvelussa](https://www.metsakeskus.fi/fi/asiointi/metsaanfi) metsänomistajat voivat tarkastella aineistoja uhanalaisista lajeista. Tällä hetkellä (2024) tietoa on saatavilla ainoastaan liito-oravahavainnoista. Metsänomistaja voi tarkistaa palvelun kautta omalla metsätilallaan sijaitsevat, viranomaisen tarkastamat lajihavainnot. Metsään.fi:n lajitiedot tulevat nykyisin Lajitietokeskukselta, joka ylläpitää Laji.fi-palvelua.Kiinteistön lajiesiintymistä saa laajimmin tietoa [Laji.fi-sivustolta](https://laji.fi/), jonka tiedot ovat peräisin useasta lajitietokokoelmasta. Laji.fi-sivustolla on sekä ammattilaisten että harrastajien tekemiä havaintoja, eli sinne voi tallentaa myös omia lajihavaintojaan. Metsäkeskuksen, Lupa- ja valvontaviraston ja Elinvoimakeskuksen valvontatyössä käytetään ainoastaan ammattilaisten vahvistamia Laji.fi -sivuston havaintoja.Metsänkäyttöilmoituksen automaattitarkastus tutkii, onko metsänkäyttöilmoituksen alueella tai vieressä lakisääteisesti suojellun tai muun uhanalaisen lajin esiintymiä. Tieto lajiesiintymästä lähetetään maanomistajalle, ilmoituksen laatijalle, hakkuuoikeuden haltijalle ja Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontavirasto neuvoo lajiasioissa ja antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita tai päätöksiä lakisääteisesti turvattavien ja muiden uhanalaisten lajien huomioimisesta.Kaikissa lajiesiintymiin ja lajien suojeluun liittyvissä kysymyksissä voi kääntyä Elinvoimakeskuksen puoleen. Lupa- ja valvontavirasto valvoo luonnonsuojelulain toteutumista.

**Lajien huomioimiseen on olemassa ohjeistuksia**Viranomaiset ja muut toimijat ovat laatineet erilaisia ohjeistuksia uhanalaisten lajien ja muiden harvinaistuneiden lajien esiintymien säilyttämiseksi. Lainsäädännöllä suojeltujen lajien osalta (esimerkiksi liito-orava ja jokihelmisimpukka) on noudatettava viranomaisen antamia velvoittavia ohjeita. Lupa- ja valvontavirasto voi antaa myös vapaaehtoisesti huomioon otettavia suosituksia.Uhanalaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien suojelemiseen metsätaloudessa on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuvia ohjeita. Lintulajeja koskevia erityisohjeita on laadittu valkoselkätikalle, petolinnuille, kuukkelille ja metsäkanalinnuille. [Ympäristöhallinnon verkkopalveluun](https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/lajien-huomioiminen-metsataloudessa) on koottu esittelyjä uhanalaisista lajeista, joiden esiintymiä suositellaan huomioitavaksi metsätalouden toimenpiteissä. Lajiesittelyissä käydään läpi keskeisiä tuntomerkkejä, elinympäristövaatimuksia, uhkatekijöitä ja yleispiirteisiä hoitosuosituksia.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lainsäädäntö suojelee lajistoa

Lajien elinolosuhteiden edistäminen ja niiden esiintymien turvaaminen on metsänomistajalle pääosin vapaaehtoista. Poikkeuksen muodostavat lajit, joiden suojeluun luonnonsuojelulaki velvoittaa. Osa kansallisesta lainsäädännöstä perustuu EU:n luonto- ja lintudirektiiveihin.Muiden kuin lakisääteisesti suojeltujen uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien turvaamisessa on suositeltavaa noudattaa [Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallia](https://tapio.fi/wp-content/uploads/2021/08/Lajiturva_opas_2021.pdf). [Metsäsertifiointijärjestelmät (FSC ja PEFC)](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsatilan-hoito/luontokohteet-ja-lajien-turvaaminen#section-p3742) voivat asettaa lainsäädäntöä laajempia vaatimuksia uhanalaisten lajien turvaamiselle sekä keinoja lajien huomioon ottamiseen metsätalouden toimenpiteissä.
**Uhanalaiset lajit**Jos eliölajin riski hävitä Suomen luonnosta on vähintään korkea, laji voidaan säätää uhanalaiseksi valtioneuvoston asetuksella. Uhanalaisten lajien osalta lainsäädännön velvoitteet koskevat viranomaisia, mutta eivät suoraan yksittäisiä metsänomistajia. **Erityisesti suojeltavat lajit**Jos uhanalaisen lajin riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea, se voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää (luonnonsuojelulain 77 §). Kielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on määritellyt päätöksessään esiintymispaikan rajat ja antanut tiedon päätöksestä alueen omistajille tai haltijoille. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymäpaikoilla toimitaan Lupa- ja valvontaviraston päätöksessään antamien velvoittavien ohjeiden mukaisesti. **Rauhoitetut lajit**Rauhoitetun eläimen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen on kiellettyä. Kiellettyä on myös pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen. Rauhoitettuja eläimiä ei saa tahallaan häiritä, etenkään niiden lisääntymisaikana eikä tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi pesän vahingoittaminen on kiellettyä lisääntymiskauden ulkopuolella, jos kyse on eläimen tekemästä pesästä, jota se käyttää toistuvasti.Rauhoitettua kasvia, sen osaa tai siemeniä ei saa poimia, kerätä, leikata irti, ottaa juurineen maasta eikä hävittää. Rauhoitetun eläin- tai kasvilajin esiintymisaluetta saa kuitenkin käyttää metsätalouteen. Tällöin on vältettävä rauhoitetun eläimen tai kasvin vahingoittamista tai häiritsemistä, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Poikkeus ei kuitenkaan koske lintulajeja eikä luontodirektiivin liitteessä IV a mainittuja eläinlajeja tai liitteessä IV b mainittuja kasvilajeja.**Luonto- ja lintudirektiivien lajitEuroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävien eläinlajien** (luontodirektiivin liitteessä IV a mainitut eläinlajit) lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto voimassa suoraan lain nojalla ilman erillistä viranomaisen päätöstä. **Euroopan unionin tärkeinä pitämien eliölajien** (lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lajit, lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit ja luontodirektiivin liitteessä II mainitut eliölajit) esiintymispaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun Lupa- ja valvontavirasto on tehnyt asiasta päätöksen ja se on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. **Suurten petolintujen pesäpuut**Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja läpi vuoden. Luonnonsuojelulain 73 §:n mukaan sellainen suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on toistuvasti käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu. Suuriksi petolinnuiksi katsotaan maakotka, merikotka, kiljukotka, pikkukiljukotka ja kalasääski. Lue lisää suurten [petolintujen huomioimisesta metsänhoidon suosituksista](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa/toteutus#section-3605).

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Metsäsertifioinnin vaatimukset uhanalaisten lajien turvaamiseksi

Metsäsertifiointijärjestelmät asettavat vaatimuksia uhanalaisten lajien turvaamiseksi niihin kuuluville metsänomistajille ja toimijoille. Järjestelmien välisissä vaatimustasoissa on eroja.**PEFC** edellyttää uhanalaisten lajien tunnettujen elinpaikkojen turvaamista. Metsätalouden toimenpiteissä tämä tarkoittaa lakisääteisesti turvattujen ELY:n rajaamien erityisesti suojeltavien lajien elinpaikkojen sekä luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaamista. Muiden uhanalaisten lajien tiedossa olevat elinpaikat turvataan Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin mukaisesti.**FSC** edellyttää toimijoita tunnistamaan metsätaloustoimien mahdolliset vaikutukset tiedossa olevien valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten (luokat CR, EN, VU, RT) sekä standardin luettelemien silmälläpidettävien (luokka NT) metsälajien esiintymien elinolosuhteiden säilymiseen ja turvaamaan elinolosuhteiden säilymisen metsänkäsittelyn yhteydessä. Turvaamisvelvoite ei koske aktiivisten luonnonhoitotoimenpiteiden seurauksena syntyneitä lajiesiintymiä, silloin kun laji on luokitukseltaan vaarantunut (VU), toimenpide on dokumentoitu ja esiintymä on syntynyt toimenpiteen seurauksena. FSC Suomi on lisäksi kehittänyt [Korimallin ](https://fi.fsc.org/fi-fi/monimuotoisuus-ja-uhanalaiset-lajit-talousmetsissa/korimalli-uhanalaisille-metsalajeille)työkaluksi uhanalaisten lajien turvaamiseen. Mallia ei sovelleta osana FSC-sertifiointia, vaan se on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien uhanalaisuusarviointi ja uhanalaisuusluokat

Metsissä elää noin puolet koko Suomen tunnetusta lajistosta. Suurin osa uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Monet muutkin uhanalaiset lajit tarvitsevat metsiä jossain vaiheessa elämänsä aikana. Viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin tulosten mukaan metsät ovat 833 uhanalaisen ja 754 silmälläpidettävän lajin ensisijainen elinympäristö. Lisäksi metsissä elää 226 uhanalaista ja 146 silmälläpidettävää lajia, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on arvioitu jokin muu kuin metsä, esimerkiksi kallio tai suo. Suomesta on arvioitu hävinneen 88 metsissä elänyttä lajia.
Metsäisistä elinympäristöistä eniten uhanalaisia lajeja on lehtojen, vanhojen kangasmetsien, paloalueiden ja hakamaiden lajistossa. Huomattava osa uhanalaisista lajeista, kuten metsälajeista yleensäkin, on hyvin pieniä ja vaikeasti tunnistettavia, esimerkiksi sammalia ja jäkäliä.Keskeisimpiä syitä metsälajien uhanalaisuuteen ovat metsätalous ja sen vaikutukset metsäluontoon. Vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuiden väheneminen sekä puulajisuhteiden muutokset ovat keskeisiä uhanalaistumisen syitä valtaosalla lajeista. Luonnontilaisen kaltaiset metsäiset elinympäristöt ovat pienentyneet ja pirstoutuneet yhä harvempaan.
**Lajien uhanalaisuuden arviointi**Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin viidettä kertaa vuonna 2019. Arviointi tehtiin asiantuntijatyöryhmissä noin 180 asiantuntijan voimin kansainvälisesti vertailukelpoisella Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksella ja kriteeristöllä. Arvioinnin tulokset on koottu Suomen lajien Punainen kirjaan, joka sisältää arvion lähes 22 500 lajin uhanalaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Suomen uhanalaisuusarvioinnissa on käytetty yhdeksää luokkaa. Näistä uhanalaisiksi luokitellaan luokat VU–CR, eli vaarantuneet, erittäin uhanalaiset ja äärimmäisen uhanalaiset.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## Lajien uhanalaisuusarviointi ja uhanalaisuusluokat

##  [Uhanalaisuusluokat ](/fi/node/3570)

Table
|   | Uhanalaisuusluokka | Lyhenne | Lisätietoja |
| --- | --- | --- | --- |
| Uhanalaiset lajit | Äärimmäisen uhanalaiset | CR | Lajiin kohdistuu erittäin korkea häviämisriski. |
| Uhanalaiset lajit | Erittäin uhanalaiset | EN | Lajiin kohdistuu hyvin korkea häviämisriski. |
| Uhanalaiset lajit | Vaarantuneet | VU | Lajiin kohdistuu korkea häviämisriski. |
|   | Silmälläpidettävät | NT | Ei kuulu vielä vaarantuneisiin lajeihin, mutta sen ehtojen täyttyminen on lähellä tai on todennäköistä, että ne täyttyvät lähitulevaisuudessa. |
|   | Elinvoimaiset | LC | Riski hävitä on pienempi kuin muissa luokissa, esim. laajalle levinneet ja runsaslukuiset lajit. |
| Muut luokat | Puutteellisesti tunnetut | DD | Lajista ei ole riittävästi tietoja arvion tekemiseen. |
| Muut luokat | Hävinneet | RE | Laji on hävinnyt tarkasteltavalta alueelta, mutta esiintyy vielä muualla maailmassa. |

Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämässä [Punaisen kirjan verkkopalvelussa](https://punainenkirja.laji.fi/) voi tehdä hakuja ja yhteenvetoja lajiluettelosta.

# Luontokohteet ja lajien turvaaminen

## \[H2\]

**Lue lisää samasta aiheesta**: Metsätilan hoito | [**Metsien kestävä hoito ja käyttö**](/fi/kategoriat/metsien-kestava-hoito-ja-kaytto)

Luontokohteet ja lajien turvaaminen

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita metsissä. Lisäksi kohteilla voi olla arvoa riistalle, maisemalle ja virkistyskäytölle. Luontokohteet erottautuvat yleensä ominaisuuksiltaan muusta metsäluonnosta ja ne voivat olla pienipiirteisiä tai hyvinkin laaja-alaisia. Luontokohteilla otetaan huomioon metsänomistajan omien tavoitteiden lisäksi lainsäädännön ja metsäsertifioinnin rajoitteet. 

Myös heikentyneet luontokohteet tärkeitä Luontokohteiden ja vesien turvaamisen näkökulmasta on tärkeää säästää myös luonnontilaltaan heikentyneiden pienvesien ja vesistöjen rantametsät, jotka eivät täytä metsälain 10 §:ssä tarkoitetun erityisen tärkeiden pienvesielinympäristön vaatimuksia. Erityisesti kalastoltaan arvokkaiden purojen rantametsillä on merkitystä kalastolle, vaikka ympäröivä metsä ei olisikaan luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen erityisen tärkeä elinympäristö. Suosituksia pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen huomioimiseen metsänkäsittelyssä: Rajaa pienveden ja vesistön lähiympäristön ympärille riittävä suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen leveys voi vaihdella maanpinnan kaltevuuden, maalajin, vesistön luonteen, rantametsän luonto- ja maisema-arvojen sekä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Huolehdi pienvesien ja vesistöjen lähiympäristön ominaispiirteiden säilymisestä. Olennaista on säilyttää rantapuuston ja pensaston vettä varjostava vaikutus.Keskitä säästöpuustoa hakkuissa suojavyöhykkeen yhteyteen.&nbsp;Jätä suojavyöhyke raivaamatta.Älä aja suojavyöhykkeellä koneella, älä riko maanpintaa, äläkä levitä sille lannoitteita tai torjunta-aineita.&nbsp;Älä kasaa hakkuutähteitä pienvesien suojavyöhykkeille. Poista veteen päätyneet hakkuutähteet.Jätä vesiuomaan kaatuneet puut, sillä ne ovat olennainen osa vesielinympäristön monimuotoisuutta.Jätä suojavyöhyke kokonaan käsittelemättä silloin, kun luontokohde on erityisiltä rakennepiirteiltään runsas tai kun jatkuvan varjostuksen säilyttäminen on pienilmaston säilymisen kannalta tärkeää.Tee tapauskohtaisesti suojavyöhykkeellä kevyitä poimintaluonteisia hakkuita, joiden keskeisiä tavoitteita ovat lehtipuuston suosiminen, riittävän varjostuksen säilyttäminen, puuston monikerroksisuus sekä järeiden vanhojen puiden sekä järeiden kuolleiden pysty- ja maapuiden säästäminen. Jätä suojavyöhykkeelle kasvamaan myös vähäarvoisia lehtipuita, pienikokoisia havupuita, rantapuita, pensaita ja alikasvospuita.&nbsp;Lisäksi kaivinkonetyössä Anna metsissä olevien uomien palautua mutkitteleviksi ja luonnontilaisiksi eli vältä tarpeetonta perkausta.Jätä perkaamatta lohikalakannan sisältävät uomat.Edistä vesistökohteeseen rajautuvalla kohteella lehtipuuston uusiutumista harventamalla havupuustoa, jolloin lehtipuusto saa tilaa kehittyä.Lisäksi taimikonhoidossa Jätä luontokohteeseen rajautuvalla taimikkokuviolla kohteen välitön lähiympäristö raivaamatta ja anna puuston kehittyä lehtipuuvaltaiseksi sekametsäksi.Levennä suojavyöhykettä, mikäli se on rajattu hyvin kapeaksi aikaisemmassa uudistushakkuussa. Suojavyöhykettä voidaan leventää suosimalla taimikonhoidossa lehtipuustoa rantavyöhykkeellä ja antamalla puuston kehittyä monikerroksiseksi.

# Pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen käsittely

## Myös heikentyneet luontokohteet tärkeitä

Luontokohteiden ja vesien turvaamisen näkökulmasta on tärkeää säästää myös luonnontilaltaan heikentyneiden pienvesien ja vesistöjen rantametsät, jotka eivät täytä metsälain 10 §:ssä tarkoitetun erityisen tärkeiden pienvesielinympäristön vaatimuksia.
Erityisesti kalastoltaan arvokkaiden purojen rantametsillä on merkitystä kalastolle, vaikka ympäröivä metsä ei olisikaan luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen erityisen tärkeä elinympäristö.

# Pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen käsittely

## Suosituksia pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen huomioimiseen metsänkäsittelyssä:

**Lisäksi kaivinkonetyössä**

- Rajaa pienveden ja vesistön lähiympäristön ympärille riittävä suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen leveys voi vaihdella maanpinnan kaltevuuden, maalajin, vesistön luonteen, rantametsän luonto- ja maisema-arvojen sekä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti.
- Huolehdi pienvesien ja vesistöjen lähiympäristön ominaispiirteiden säilymisestä. Olennaista on säilyttää rantapuuston ja pensaston vettä varjostava vaikutus.
- Keskitä säästöpuustoa hakkuissa suojavyöhykkeen yhteyteen.
- Jätä suojavyöhyke raivaamatta.
- Älä aja suojavyöhykkeellä koneella, älä riko maanpintaa, äläkä levitä sille lannoitteita tai torjunta-aineita.
- Älä kasaa hakkuutähteitä pienvesien suojavyöhykkeille. Poista veteen päätyneet hakkuutähteet.
- Jätä vesiuomaan kaatuneet puut, sillä ne ovat olennainen osa vesielinympäristön monimuotoisuutta.
- Jätä suojavyöhyke kokonaan käsittelemättä silloin, kun luontokohde on erityisiltä rakennepiirteiltään runsas tai kun jatkuvan varjostuksen säilyttäminen on pienilmaston säilymisen kannalta tärkeää.
- Tee tapauskohtaisesti suojavyöhykkeellä kevyitä poimintaluonteisia hakkuita, joiden keskeisiä tavoitteita ovat lehtipuuston suosiminen, riittävän varjostuksen säilyttäminen, puuston monikerroksisuus sekä järeiden vanhojen puiden sekä järeiden kuolleiden pysty- ja maapuiden säästäminen. Jätä suojavyöhykkeelle kasvamaan myös vähäarvoisia lehtipuita, pienikokoisia havupuita, rantapuita, pensaita ja alikasvospuita.
- Anna metsissä olevien uomien palautua mutkitteleviksi ja luonnontilaisiksi eli vältä tarpeetonta perkausta.
- Jätä perkaamatta lohikalakannan sisältävät uomat.
- Edistä vesistökohteeseen rajautuvalla kohteella lehtipuuston uusiutumista harventamalla havupuustoa, jolloin lehtipuusto saa tilaa kehittyä.

# Pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen käsittely

## Suosituksia pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen huomioimiseen metsänkäsittelyssä:

**Lisäksi taimikonhoidossa**

- Jätä luontokohteeseen rajautuvalla taimikkokuviolla kohteen välitön lähiympäristö raivaamatta ja anna puuston kehittyä lehtipuuvaltaiseksi sekametsäksi.
- Levennä suojavyöhykettä, mikäli se on rajattu hyvin kapeaksi aikaisemmassa uudistushakkuussa. Suojavyöhykettä voidaan leventää suosimalla taimikonhoidossa lehtipuustoa rantavyöhykkeellä ja antamalla puuston kehittyä monikerroksiseksi.

Pienvesien ja vesistöjen varsille on suositeltavaa jättää niiden rantametsän ja siihen mahdollisesti liittyvän muun luontokohteen sisältävä suojavyöhyke. Mitä leveämpi suojavyöhyke kohteelle jätetään, sitä suurempi hyöty saadaan luonnon monimuotoisuudelle ja vesistöjen tilalle.

Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

Pienvesien ja vesistöjen varsille on suositeltavaa jättää niiden rantametsän ja siihen mahdollisesti liittyvän muun luontokohteen sisältävä suojavyöhyke. Mitä leveämpi suojavyöhyke kohteelle jätetään, sitä suurempi hyöty saadaan luonnon monimuotoisuudelle ja vesistöjen tilalle. 

Pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen käsittely

Puunkorjuun laatu on tärkeää varmistaa hakkuissa Metsätyön toteutuksen laatua seuraa ensisijaisesti työn tekijä, eli yleensä metsäpalvelun toteuttaja tai metsänomistaja. Työn tekijän on suositeltavaa seurata oman työnsä laatua omavalvontana. Omatoiminen metsänomista voi mitata oman työnsä laatua samalla tavalla kuin metsäpalvelun tuottajat. Omavalvonnan avulla voidaan parantaa työn laatua. Metsänhoidon laatua seurataan erilaisin menetelmin&nbsp;Metsänomistaja voi arvioida metsänhoidon toimenpiteen laatua ja verrata sitä puukauppa- tai metsänhoitotyösopimuksessa sovittuihin määriin ja kriteereihin. Metsänomistaja voi ensisijaisesti tarkkailla toimenpiteen laatua: pyytämällä palveluntarjoajalta tietoa kohteen toteutuksesta ja tarkastamalla saamansa materiaalit. Toteuttaja voi toimittaa mm. mittaustodistukset, toteumakartat sekä erilliset laaturaportit.vertaamalla työn toteumaa metsänhoidon suosituksissa esitettyjä työlajikohtaisiin laatutunnuksiin.Työn laatua voidaan arvioida kohteella silmämääräisesti tai mittaamalla laatutunnuksia. Mittaamisessa voidaan käyttää perinteisiä välineitä kuten metsurinmittaa, koealavapaa tai relaskooppia. Metsänomistaja voi arvioida laatutunnuksia itse, tai pyytää ulkopuolista asiantuntijaa suorittamaan arvioinnin. Jos laatu ei vastaa sovittua, on syytä reagoida asiaan ja ottaa yhteyttä palveluntarjoajaan. Metsänhoidon laatuun vaikuttavia tekijöitäKoska metsänhoidossa toimenpiteet rakentuvat toisiaan seuraavista työvaiheista, niin toimenpiteiden laiminlyönti tai heikko toteutus vaikuttaa myös seuraavien toimenpiteiden laadukkaaseen toteutukseen. Toimenpiteen laatuun vaikuttavat: valitun menetelmän soveltuvuus kohteellemetsän lähtötilanne ja käsittelyhistoriatoimenpiteen metsänhoidollinen ajoitustoimenpiteen ajoitus vuodenaikaan ja sääolosuhteisiin nähdenLaadukkaasti ja oikea-aikaisesti tehdyt ja kohdennetut metsänhoitotyöt ja harvennushakkuut varmistavat puuston hyvän kasvun ja taloudellisen tuoton. Laadukkaaseen toteutukseen kuuluu luonnonhoidon ja metsien virkistyskäytön tavoitteiden toteutuminen. Laadussa katse vaatimusten toteutumiseen ja valintojen oikeellisuuteenMetsätyön metsän- luonnonhoidollista laatua arvioidessa kiinnitetään huomiota työmaan suunnittelun onnistumiseen koskien työn ajoitusta ja valitun menetelmän soveltuvuutta kohteellemetsäsertifioinnin, lainsäädännön (metsälain, vesilain, ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain) noudattamiseentoteutuksen laatua suhteessa metsänhoidon suositusten käytänteisiinmetsänomistajan tavoitteiden toteutumiseen kohteella.Toteutuksessa arvioidaan jääneen puuston ominaisuuksia, kuten puuston tiheyttä, puulajivalikoimaa ja tilajakaumaa. Metsänhoidon suositusten toimenpidekohtainen laadunhallinnan kuvaus tarjoaa hyvät lähtökohdat laadunseurantaan. Laadunhallinta on iso osa harvennuksia. Kuva: © Maria Lindén.

Energiapuuharvennus on nuoren kasvatusmetsän ensiharvennus, joka tehdään kokopuu- tai rankapuukorjuuna ja josta kerätty puuaines päätyy energiakäyttöön.

Harvennus on toteutettava niin, että se tukee kasvatettavan puuston jatkokehitystä metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Energiapuun korjuu mahdollistaa ainespuuta pieniläpimittaisemman puun hyödyntämisen. Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät.

Ensiharvennus on ensimmäinen kasvatushakkuu, ja se tuottaa myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta. Ensiharvennuksen tärkein tavoite on parantaa kasvatettavan puuston laatua ja turvata puuston järeytymistä.

Ensiharvennus on metsänhoidollinen toimenpide, joka vaikuttaa merkittävästi puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun. Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Kun tavoitteena on nopea järeän tukkipuun tuottaminen, on ensiharvennus lähes välttämätön.
Ensiharvennus tehdään yleensä, kun puuston valtapituus on 12–15. metriä Ajankohta riippuu pääpuulajista, runkojen koosta, metsikön tiheydestä ja kasvupaikasta. Ensiharvennuksissa puuston laatua pyritään parantamaan valitsemalla kasvatettavaksi elinvoimaisia ja hyvälaatuisia puita. Harvennuksessa huonolaatuisten ja -kuntoisten puuyksilöiden lisäksi korjataan laatuharvennuksena valtapuita siten, että puuston kasvatustiheys saadaan tavoitteen mukaiseksi.

Hakkuutähdettä ovat ainespuuhakkuun sivutuotteet, joihin kuuluvat rungon latvaosa, oksat, neulaset ja lehdet sekä ainespuukäyttöön soveltumattomat rungon osat. Soveltuvilta kohteilta hakkuutähteet ja kannot on mahdollista korjata energiapuuksi. Monimuotoisuudelle tärkeiden vanhojen lehtipuiden sekä kuolleiden puiden korjuuta ei suositella.

Hakkuutähdettä korjataan pääasiassa reheviltä kuusivaltaisilta uudistusaloilta. Hakkuutähteen korjuu koostuu palstakasojen tekemisestä hakkuun yhteydessä, palstakasojen kuormauksesta ja metsäkuljetuksesta sekä tienvarsivaraston tekemisestä.
Hakkuutähteen tienvarsivarastoinnissa on keskeistä tehdä kunnollinen varastopino, jossa hakkuutähde jatkaa kuivumista ennen kaukokuljetusta.

Harvennusmalli määrittää, milloin metsikkö kannattaa harventaa sekä kuinka paljon puustoa tulisi jättää harvennuksen jälkeen.

Harvennusmallit on tarkoitettu metsille, joita on hoidettu taimikkovaiheesta lähtien metsänhoidon suositusten mukaisesti. Jaksollisessa metsänkasvatusmenetelmässä metsänomistaja valitsee harvennusmallin omien tavoitteidensa perusteella. Hoidettua puustoa harvennetaan 1–3 kertaa ennen uudistushakkuuta.

Harvennusmallissa suositellaan harvennusta, kun puusto nousee leimausrajan eli katkoviivan yläpuolelle (katso esimerkkikuva yllä). Y-akselilla kuvataan puuston tiheyttä pohjapinta-alalla (m2). X-akselilla kuvataan pituutta (m). Harvennuksessa puuston määrää vähennetään jäävää puustoa kuvaavan sinisen viivan tasolle. Vähimmäismäärä eli niin sanottu ”lakiraja” näkyy kuvassa punaisena. Ensiharvennus- ja energiapuuhakkuissa suositellaan käytettävän tiheyden kuvaamiseen runkolukua (runkoa/ha).
Talousmetsien harvennuksen perusmallit tarjoavat varman ja yleisiin tilanteisiin sopivan ratkaisun. Niiden avulla harvennus toteutetaan niin, että taloudelliset tavoitteet, tuhoriskien hallinta ja hiilensidonta pysyvät tasapainossa. Metsänomistaja voi valita harvennusmalleista ylä- ja alaharvennusten lisäksi myös pidennetyn kiertoajan tai sekapuustoisen mallin.

# Puunkorjuun laadunhallinta

## Harvennusmallit metsänhoidon suosituksissa

Harvennusmallit löytyvät sivulta: [Hoidettujen kasvatusmetsien harvennusmallihaku](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku)

Kasvatushakkuilla (harvennushakkuilla) turvataan hyvälaatuisen ja arvokkaan puuston kasvuedellytykset ja tuotetaan puunmyyntituloa sekä parannetaan kasvatuksen taloudellista kannattavuutta. Kasvatushakkuut ovat jaksollisen metsänkasvatuksen ainespuuntuotantoon tähtäävä toimenpide. Ensiharvennukset ja myöhemmät harvennukset ovat kasvatushakkuita. Harvennuksissa vähennetään puustoa, jotta jäljelle jäävät puut saavat lisää kasvutilaa ja järeytyminen nopeutuu. Tasaikäisrakenteisten metsien harvennustavat ovat ala- ja yläharvennus.

Puut kasvavat hyvin, kun ne saavat riittävästi kasvutilaa, valoa, ravinteita ja vettä. Puuston kasvaessa kilpailu kasvutilasta kiihtyy, mikä näkyy puiden elävän latvuksen supistumisena ja paksuuskasvun hidastumisena. Latvukset supistuvat nuorissa metsissä hyvinkin nopeasti metsän tihentyessä. Varttuneemmassa puustossa sekä karummilla kasvupaikoilla muutos on hitaampaa. Varsinkin ensiharvennuksella vaikutetaan puuston tulevaan kehitykseen ja arvokasvuun ja sen oikea-aikaisuus on talouden kannalta tärkeää.
Harvennuksilla vaikutetaan metsän eri puulajien osuuksiin. Monipuolinen puusto on tärkeää puuston elinvoimaisuuden, metsämaan hoidon ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Näin varmistetaan myös hiilensidontaa. Harvennushakkuissa jäävän puuston määrästä on säädetty asetuksella. Jos määrä alittuu, seurauksena on uudistamisvelvoite. Metsänhoidon suositusten mukaiset jäävän puuston määrät ovat aina jonkin verran lakirajaa korkeammat.

Laatu määrittää, kuinka hyvin tuote tai palvelu vastaa sille asetettuja odotuksia eli laatukriteereitä. Laadunhallinnalla tarkoitetaan toimenpidekohtaisia ohjeita ja toimintatapoja, joilla varmistetaan haluttu lopputulos. Metsänhoidon laadunhallinta tarkoittaa metsien hoidon suunnitelmallista toteuttamista valittujen tavoitteiden ja rajoitteiden mukaisesti. Laadunhallintaan on yleisiä laatuvaatimuksia ja työlajikohtaisia kriteeristöjä. Niiden taustalla ovat mm. lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja metsänhoidon suositusten kuvaamat parhaat käytännöt. Myös metsänomistaja voi asettaa vaatimuksia laadukkaalle toteutukselle.

Poimintahakkuu on jatkuvan kasvatuksen hakkuutapa, jonka on tarkoitus edistää metsän luontaista uudistumista. Poimintahakkuussa poistetaan metsikön suurimpia puita, tehdään tilaa pienemmille elinvoimaisille puille sekä lisätään kenttäkerroksessa kasvutilaa uusille taimille.

Kuusivaltaiset metsät ja pohjoissuomalaiset, karut männiköt soveltuvat pääsääntöisesti poimintahakkuuseen. Poimintahakkuu muistuttaa jaksollisen kasvatuksen yläharvennusta. Koska poimintahakkuussa tavoitellaan taimettumista, metsikköön jätetään kookkaita hyvälaatuisia puita, jotka tuottavat eniten siemeniä. Alemmista latvuskerroksista poistetaan vioittuneet ja sairaat puut sekä harvennetaan ylitiheät puuryhmät.

Runkoluku kuvaa metsässä olevien puiden määrää hehtaarilla.

Sopivaa kasvatustiheyttä taimikoissa ja nuorissa metsissä arvioidaan runkoluvun avulla. Runkoluku mitataan ympyräkoealoilta. Koealan säde voi olla esimerkiksi 3,99 metriä. Tässä tapauksessa koealan sisälle jääneiden puiden määrä kerrotaan 200:lla, jolloin saadaan runkoluku hehtaarilla.

Metsikössä sadan paksuimman puun keskipituutta (m) hehtaarilla kutsutaan valtapituudeksi. Valtapituutta käytetään arvioidessa metsikön harvennustarvetta ja kasvatuskelpoisuutta.

Valtapituus voidaan selvittää käyttämällä 5.64 metrin säteellä olevaa koealaa, jonka paksuin puu edustaa valtapuun pituutta. Mittaustarkkuuden parantamiseksi, suositellaan laskettavaksi valtapituuden keskiarvo usealta koealalta. Valtapituutta hyödynnetään harvennusmalleissa pohjapinta-alan ja runkoluvun ohella.

# Puunkorjuun laadunhallinta

## Puunkorjuun laatu on tärkeää varmistaa hakkuissa

Metsätyön toteutuksen laatua seuraa ensisijaisesti työn tekijä, eli yleensä metsäpalvelun toteuttaja tai metsänomistaja. Työn tekijän on suositeltavaa seurata oman työnsä laatua omavalvontana. Omatoiminen metsänomista voi mitata oman työnsä laatua samalla tavalla kuin metsäpalvelun tuottajat. Omavalvonnan avulla voidaan parantaa työn laatua.
**Metsänhoidon laatua seurataan erilaisin menetelmin** Metsänomistaja voi arvioida metsänhoidon toimenpiteen laatua ja verrata sitä puukauppa- tai metsänhoitotyösopimuksessa sovittuihin määriin ja kriteereihin.
Metsänomistaja voi ensisijaisesti tarkkailla toimenpiteen laatua:
1 . pyytämällä palveluntarjoajalta tietoa kohteen toteutuksesta ja tarkastamalla saamansa materiaalit. Toteuttaja voi toimittaa mm. mittaustodistukset, toteumakartat sekä erilliset laaturaportit.
2 . vertaamalla työn toteumaa metsänhoidon suosituksissa esitettyjä työlajikohtaisiin laatutunnuksiin.

Työn laatua voidaan arvioida kohteella silmämääräisesti tai mittaamalla laatutunnuksia. Mittaamisessa voidaan käyttää perinteisiä välineitä kuten metsurinmittaa, koealavapaa tai relaskooppia. Metsänomistaja voi arvioida laatutunnuksia itse, tai pyytää ulkopuolista asiantuntijaa suorittamaan arvioinnin.
Jos laatu ei vastaa sovittua, on syytä reagoida asiaan ja ottaa yhteyttä palveluntarjoajaan.
**Metsänhoidon laatuun vaikuttavia tekijöitä**Koska metsänhoidossa toimenpiteet rakentuvat toisiaan seuraavista työvaiheista, niin toimenpiteiden laiminlyönti tai heikko toteutus vaikuttaa myös seuraavien toimenpiteiden laadukkaaseen toteutukseen.

Toimenpiteen laatuun vaikuttavat:
- valitun menetelmän soveltuvuus kohteelle
- metsän lähtötilanne ja käsittelyhistoria
- toimenpiteen metsänhoidollinen ajoitus
- toimenpiteen ajoitus vuodenaikaan ja sääolosuhteisiin nähden
Laadukkaasti ja oikea-aikaisesti tehdyt ja kohdennetut metsänhoitotyöt ja harvennushakkuut varmistavat puuston hyvän kasvun ja taloudellisen tuoton. Laadukkaaseen toteutukseen kuuluu luonnonhoidon ja metsien virkistyskäytön tavoitteiden toteutuminen.

**Laadussa katse vaatimusten toteutumiseen ja valintojen oikeellisuuteen**Metsätyön metsän- luonnonhoidollista laatua arvioidessa kiinnitetään huomiota
- työmaan suunnittelun onnistumiseen koskien työn ajoitusta ja valitun menetelmän soveltuvuutta kohteelle
- metsäsertifioinnin, lainsäädännön (metsälain, vesilain, ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain) noudattamiseen
- toteutuksen laatua suhteessa metsänhoidon suositusten käytänteisiin
- metsänomistajan tavoitteiden toteutumiseen kohteella.
Toteutuksessa arvioidaan jääneen puuston ominaisuuksia, kuten puuston tiheyttä, puulajivalikoimaa ja tilajakaumaa. Metsänhoidon suositusten toimenpidekohtainen laadunhallinnan kuvaus tarjoaa hyvät lähtökohdat laadunseurantaan.

# Puunkorjuun laadunhallinta

## Laadukkaassa kirjallisessa sopimuksessa on sovittu

- yhteydenpidosta (yhteyshenkilöt ja -tiedot sekä yhteydenpitotapa)
- mitä tehdään eli työn toteuttamistavoista
- missä tehdään eli käsittelyalueen rajauksesta työlajikohtaisesti
- millä aikavälillä työ tullaan tekemään, tai milloin työ on viimeistään valmis
- arvio metsänomistajalle koituvista tuloista ja menoista
- käytettävistä laatukriteereistä sekä menettelytavasta, jos laatuvaatimukset eivät täyty
- metsänomistajan erityistoiveista
- turvallisen työmaavierailun ohjeet.

Metsänkasvatuksen toimenpiteet muodostavat ketjun, jossa edeltävien toteutusten laatu vaikuttaa seuraaviin toimenpiteisiin. Metsänomistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota harvennushakkuiden korjuujäljen laatuun. Laadukas töiden suunnittelu ja toteutus sekä työmaiden laadunhallinta varmistavat kokonaisuuden onnistumisen.  

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “suositukset luonnonhoito”

Harvennusmallien käyttö

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Puulajien soveltuvuus kasvatettavaksi pääpuulajiksi

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänviljelyaineiston käyttöalueet

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänhoidon suositusten rakenne

Maanmuokkaus pohjavesialueilla

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Luontokohteet ja lajien turvaaminen

Pienvesi- ja vesistöelinympäristöjen käsittely

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Puunkorjuun laadunhallinta

Kulotus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänhoitotöiden laadunhallinta

Haku ja valikko