Uudistushakkuualalta korjataan talteen nykyisen puusukupolven tuottamaa puuta ja valmistellaan uuden puusukupolven syntyä. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa enemmän hyötyä sen uudistamisesta kuin edelleen kasvattamisesta. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella erilaisia metsän tuottamia hyötyjä. Sellaisia ovat puunmyyntitulot, maisema, virkistysmahdollisuudet ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito.
Metsänomistajan tavoitteiden ja kasvupaikan ominaisuuksien mukaisesti metsä voidaan uudistaa eri uudistamismenetelmin joko luontaisesti tai viljellen. Uudistushakkuutapoja ovat avo-, siemenpuu-, suojuspuu- ja kaistalehakkuu.
Uudistamisläpimitta
Ensimmäisessä taulukossa on esitetty suositukset metsän uudistamiselle puuston keskiläpimitan perusteella, kun tuottovaatimus on 2–3 prosenttia. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin. Suositukset perustuvat tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin. Uudistamisläpimitat perustuvat käytännön metsätaloudessa toimiviksi havaittuihin kasvatusketjuihin, joiden epäonnistumisriski on pieni.
Laskennoissa on käytetty koko maan keskimääräisiä puun ja metsänhoidon hintoja vuodelta 2005. Mäntyä koskevissa laskelmissa on lisäksi otettu huomioon puuston laadun ja järeyden vaikutukset mäntytukin hintaan. [Lähdeviite1], [Lähdeviite2]
Mitä viljavammalla kasvupaikalla puusto kasvaa, sitä järeämmäksi sitä yleensä kasvatetaan. Hyvälaatuista puustoa on taloudellisesti perusteltua kasvattaa järeämmäksi ja vanhemmaksi kuin huonolaatuista.
Ikään perustuvia uudistamissuosituksia (jälkimmäinen taulukko) voi soveltaa epätasaisiin, pitkään harventamatta olleisiin tai muutoin epätavallisen heikosti kasvaneisiin metsiin. Jos kangasmaan metsikkö ei saavuta uudistuskypsyyden läpimitan alarajaa esimerkiksi käsittelyhistoriansa vuoksi, uudistamisen perusteena voi käyttää puuston ikää. Metsän vanhetessa puiden kyky reagoida harvennukseen heikkenee.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Tuottovaatimuksen ollessa 2–3 % puusto suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keskiläpimitta on 1,3 metrin korkeudella taulukon mukainen. Uudistamispäätöstä varten on hyvä tehdä laskelma suhteellisesta arvokasvusta tapauskohtaisesti, jolloin on mahdollista ottaa tarkemmin huomioon muun muassa metsänomistajan asettama tuottovaatimus.
Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka
> 1 200 d.d. (Etelä-Suomi)
1 000–1 200 d.d. (Väli-Suomi)
750–1 000 d.d. (Pohjois-Suomi)
Puuston keskiläpimitta1, cm
Mänty
Tuore tai viljavampi kangas ja mustikkaturvekangas
26–32
24–28
23–27
Kuivahko kangas ja puolukkaturvekangas
25–30
23–27
22–26
Kuiva kangas ja varputurvekangas
22–26
22–25
21–25
Kuusi
Lehtomainen tai viljavampi kangas ja ruohoturvekangas
28–32
26–30
23–26
Tuore kangas ja mustikkaturvekangas
26–30
25–28
22–25
Rauduskoivu
Lehtomainen tai viljavampi kangas
28–32
27–30
21–23
Tuore kangas
27–30
26–28
21–23
1Pohjapinta-alalla painotettu
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Hieskoivu suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keski-ikä on taulukon mukainen. Hieskoivun kasvu ja laatu heikkenevät puuston ikääntyessä.
Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka
> 1 200 d.d. (Etelä-Suomi)
1 000–1 200 d.d. (Väli-Suomi)
750–1 000 d.d. (Pohjois-Suomi)
Puuston keski-ikä, v
Hieskoivu
Kivennäismaat
Turvemaat
40–50
50–601
40–50
50–601
40–50
50–601
1Jos puuston laatu on riittävä tukkipuun kasvatukseen.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Metsiköissä, jotka ovat epätasaisia, pitkään harventamatta olleita tai muutoin heikosti kasvaneita, puusto suositellaan uudistettavaksi taulukon mukaisessa iässä. Tällaisen puuston keski-iän määrittäminen voi olla vaikeaa. Viljavalla kasvupaikalla voidaan harkita myös metsikön harvennusta, jos puusto on terve ja elpymiskykyinen.
Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka
> 1 200 d.d. (Etelä-Suomi)
1 000–1 200 d.d. (Väli-Suomi)
750–1 000 d.d. (Pohjois-Suomi)
Puuston keski-ikä, v
Mänty
Tuore tai viljavampi kangas
Kuivahko kangas
Kuiva kangas
70 +
80 +
90+
80 +
90 +
100 +
90 +
100 +
120 +
Kuusi
Lehtomainen tai viljavampi kangas
Tuore kangas
60 +
70 +
70 +
80 +
100 +
110 +
Rauduskoivu
Kivennäismailla
60 +
60 +
60 +
Aineettomat hyödyt arvioitava
Metsän aineettomien hyötyjen arvo metsänomistajalle riippuu hänen tavoitteistaan ja mieltymyksistään. Niille on harvoin mahdollista määrittää suoraan taloudellista arvoa. Sen sijaan on tärkeää, että metsänomistajan päätöksenteon tueksi voidaan arvioida ne kustannukset, jotka muodostuvat menetettyinä puunmyyntituloina tietyn maisemanhoidollisen tai muun metsän aineettomia arvoja lisäävän tavoitteen saavuttamisesta.
Puuston arvo voi myös laskea
Puuston arvo ei aina kasva, vaan se voi myös alentua. Esimerkiksi juurikääpä voi lahottaa puun arvokkaimman tukkiosan. Tästä syystä juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Tällaisen puuston edelleen kasvattaminen saattaa aiheuttaa metsänomistajalle merkittäviä tappioita. Myös tuulituhot ja hyönteisten iskeytyminen voivat romahduttaa puuston arvon lyhyessä ajassa. Näissä tapauksissa puunmyyntitulojen menetyksiä voi merkittävästi vähentää metsän nopealla uudistamisella.
Pitkään käsittelemättömänä kehittynyt uudistuskypsä metsikkö saattaa sopia suojeltavaksi vapaaehtoisuuteen perustuvassa METSO-ohjelmassa(ulkoinen linkki). Siinä vaihtoehtoina ovat yksityisen suojelualueen perustaminen, metsikön myyminen valtiolle tai määräaikainen suojelualue.
Uudistamisen ajoitus - Talous
Taloudellinen tarkastelu päätettäessä metsän uudistamisen ajankohdasta on hyvä aloittaa vertaamalla metsän suhteellista arvokasvua metsänomistajan vähimmäistuottovaatimukseen. Suhteellinen arvokasvu saadaan vertaamalla puuston arvokasvua metsään sitoutuneeseen pääomaan. Vähimmäistuottovaatimuksena voi olla puunmyyntitulojen ja maan arvon tuotto vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa tai lainakorko.
Sitoutunut pääoma ja arvokasvu
Sitoutunut pääoma koostuu kasvavan puuston ja maan arvosta. Puuston arvo määritetään arvioimalla eri puutavaralajien määrät ja niiden yksikköhinnat. Maan arvona käytetään laskennallista niin sanottua paljaan maan arvoa, joka on arvio uudistushakkuun jälkeen syntyneestä puunkasvatuksen tulevaisuuden tulojen ja menojen nettonykyarvosta.
Arvokasvuksi kutsutaan puuston arvon muutosta tietyn kasvatusjakson aikana. Siihen vaikuttavat puuston määrän lisäys ja puun yksikköhinnan muutos. Yksittäisen puun arvo nousee voimakkaasti sen kasvaessa kuitupuusta tukkipuukokoiseksi, koska tukkipuun arvo on kuitupuuhun verrattuna noin kolminkertainen. Puuston arvokasvun arvioinnissa on siis tärkeää ottaa kasvun rinnalla huomioon siirtymät puutavaralajien välillä.
Eri metsikkökuvioiden taloudellista tuottoa voidaan vertailla suhteellisen arvokasvun avulla. Tämä auttaa päättämään eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen tilatasolla.
Laskentaohjelmien hyödyntäminen
Suhteellisen arvokasvun arvioinnissa voi hyödyntää laskentaohjelmia, esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmistoa. Ohjelmistot tuottavat puuston kehitysennusteita pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvien kasvumallien avulla. Ohjelmistoja hyödyntäen voidaan tarkastella metsikön erilaisten hakkuiden toteutustavan ja ajoituksen vaikutuksia puuston kehitykseen, hakkuukertymään ja taloudelliseen tulokseen.
Pidennetty kiertoaika
Metsänomistaja voi kasvattaa metsiään tai osaa metsistään suositusta pidemmillä kiertoajoilla. Kiertoajan pidentäminen saattaa edistää luonnonhoitoa, mutta se voi heikentää taloudellista kannattavuutta.
Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu kuusivaltaisessa metsässä
Kuvassa ja taulukossa verrataan istutuskuusikon puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 70 ja 55 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen tuoreella kankaalla, esimerkki Siilinjärveltä (1 126 d.d.).Paljaan maan arvo on arvio puunkasvatuksen tulojen ja menojen nettonykyarvosta, kun tarkastellaan kasvatusta metsikön perustamishetkestä ikuisuuteen samaa kasvatusohjelmaa toistaen. Tarkastelutapa soveltuu hyvin eri kasvatusvaihtoehtojen vertailuun.
70 vuoden kiertoaika yhden alaharvennuksen ja yhden yläharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on yli 40 % parempi ja tukin tuotos lähes kaksinkertainen.
Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.
Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkikuusikon arvokasvu on 55-vuotiaana 7,1 % ja 70-vuotiaana 3,3 %.
Tuottovaatimuksen noustessa aikaisten tulojen merkitys kasvaa ja optimaalinen kiertoaika lyhenee. Taulukossa esitetään esimerkkimetsikön kassavirrat ja niiden
perusteella lasketut paljaan maan arvot eri laskentakoroilla.
Kuvassa ja taulukossa verrataan kylvetyn männikön puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 90 ja 70 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen kuivahkolla kankaalla, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.).
90 vuoden kiertoaika kahden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on kolmanneksen suurempi ja tukin tuotos noin kaksinkertainen. Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.
Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkimännikön arvokasvu on 70-vuotiaana 4,1 % ja 90-vuotiaana 2,1 %.
Kiertoaikojen tuotosvertailu männikössä.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Metsänuudistaminen on yleensä koko kiertoajan kallein investointi jaksollisessa kasvatuksessa. Sillä on myös pitkäaikaiset vaikutukset puuston koko kiertoajan kehitykseen ja metsästä saataviin tuloihin. Uudistamisella pyritään saamaan aikaan taimikko, josta kehittyy hyvälaatuinen, kasvupaikan kasvuedellytykset hyödyntävä puusto. Uudistamisen jälkeen ensimmäiset tulot saadaan vasta 25–50 vuoden kuluttua.
Ennakointi hyödyllistä
Uudistamista on syytä ennakoida jo hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta, koska valittu uudistamistapa vaikuttaa päätehakkuun toteutukseen. Uudistamisketjua valittaessa on syytä ottaa huomioon koko kasvatusketju. Metsänhoitosuositusten mukaiset menetelmät ovat yleensä myös kannattavuudeltaan parhaita.
Karuilla kohteilla puuston kehitys on hidasta. Koska hakkuista saatavat tulot ajoittuvat kauaksi uudistamishetkestä, kalliiden menetelmien, kuten istutuksen, käyttö ei ole kannattavaa. Tavallisesti karut kasvupaikat uudistuvat luontaisesti hyvin.
Metsänviljely on osoittautunut varmaksi metsänuudistamistavaksi, joka tuottaa nopeasti uuden puuston. Viljavilla kohteilla viljely lisää puun tuotosta ja lyhentää uudistamisvaiheen kestoa niin paljon, että suurempi investointi on perusteltua. Viljelyssä kannattaa käyttää jalostettua siementä, kun sitä on saatavilla. Esimerkiksi jalostetulla siemenellä perustettu kylvömännikkö tuottaa nopeamman kasvunsa ja paremman laatunsa ansiosta kolmen prosentin korkokannalla tarkasteltuna yli 25 prosenttia korkeamman nettotulojen nykyarvon kuin luonnonsiemenellä perustettu kylvömännikkö.
Halpa mutta sopimaton menetelmä lisää kustannuksia. Esimerkiksi rehevämmillä kohteilla äestys aiheuttaa kokonaisuudessaan mätästystä suuremmat kustannukset, koska se lisää merkittävästi taimikonhoitotarvetta. Menetelmän sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös siihen liittyvät epäonnistumisriskit kyseisellä kasvupaikalla.
Valitse kohteelle parhaiten sopiva metsänuudistamismenetelmä metsänhoidon suositusten mukaisesti.
Hyödynnä olemassa oleva alikasvos, kun se on hyvälaatuista ja sitä on riittävästi.
Pyri uudistamaan heti päätehakkuun jälkeen, jotta uusi kasvuisa metsä syntyy nopeasti eikä pintakasvillisuus ehdi vallata alaa.
Seuraa uuden taimikon kehitystä ja huolehdi taimikon varhaishoidosta.
Kuivahkon kankaan eri uudistamistapojen kannattavuus, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.)
Kuivahkon kankaan männikkö suositellaan uudistettavaksi kylväen tai luontaisesti, jolloin taimikko muodostuu tiheäksi ja mäntyjen oksat jäävät ohuiksi. Istutustaimikko jää yleensä heikkolaatuisemmaksi ja harvemmaksi luontaisesta taimitäydennyksestä huolimatta. Alla olevassa esimerkkilaskelmassa ei ole otettu huomioon puustojen välisiä laatueroja.
Luontaisessa uudistamisessa siemenpuut jäävät kasvamaan muutamaksi vuodeksi uudistusalalle. Siemenpuihin sitoutuu pääomaa, mutta toisaalta ne tuottavat myös arvokasta tukkipuuta. Esimerkkilaskelmassa on oletettu, että tuuli kaataa 20 % siemenpuista ja että ne jäävät korjaamatta. Kasvatusketjun tuottama nettotulojen nykyarvo on laskettu toistamalla toimenpideketjua, joka alkaa uudistusalan raivauksesta ja päättyy siemenpuuhakkuuna tehtävään päätehakkuuseen.
Esimerkissä tarkastellaan kuivahkon kankaan männikköä Saarijärvellä, jonka metsänomistaja on päättänyt uudistaa. Pystypuuston arvo on 13 000 euroa/ha, joka saadaan välittömänä puunmyyntitulona, jos alue avohakataan. Siemenpuuhakkuussa välittömät puunmyyntitulot jäävät avohakkuuta pienemmiksi. Jätettävien siemenpuiden arvoksi on arvioitu 1 380 euroa/ha, joten tuloksi jää 11 620 euroa/ha.
Päätöshetkellä arvioidaan kaikki päätöksen jälkeen syntyvät tulot ja menot, myös päätehakkuusta saatavat tulot, ja etsitään ratkaisu, joka tuottaa mahdollisimman korkean nettotulojen nykyarvon. Välittömät puunmyyntitulot ovat luontaisessa uudistamisessa pienemmät ja siksi metsänviljelystä muodostuu kannattavampi vaihtoehto vaikkakin siemenpuuhakkuu tuottaa korkeamman paljaan maan arvon kolmen ja neljän prosentin tuottovaatimuksella.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Esimerkki Saarijärveltä
Laskentakorko
2 %
3 %
4 %
Istutus
Kylvö
Luont.
Istutus
Kylvö
Luont.
Istutus
Kylvö
Luont.
Paljaan maan arvo, €/ha
1998
2168
1573
204
449
714
-645
-320
381
Välitön puunmyyntitulo
13000
13000
11620
13000
13000
11620
13000
13000
11620
Summa
14998
15168
13193
13204
13449
12334
12355
12680
12001
Kiertoaika, vuotta
78
94
115
73
84
100
68
79
95
Toimenpide
Vuosi
Kassavirta
Kassavirta
Kassavirta
Hallintokulut, €/ha
-11/v
-11/v
-11/v
Uudistustyöt, €/ha
0
-1112
-567
-369
-1112
-567
-369
-1112
-567
-369
Varhaisperkaus, €/ha
4
-319
-319
-319
5
-319
-319
-319
-319
-319
-319
Ylispuiden poisto
5
1379
1379
1379
Taimikonharvennus, €/ha
14
-465
-465
-465
15
-465
-465
-465
20
-465
-465
-465
Ensiharvennus, €/ha
33
555
555
555
39
785
785
785
50
745
745
745
Toinen harvennus, €/ha
48
2445
2445
2445
54
2470
2470
2470
80
3040
3040
3040
Kolmas harvennus, €/ha
69
2830
2830
2830
Päätehakkuu, €/ha
kiertoaikana
14345
12790
9225
12680
10700
6520
10850
8575
5440
Uudistushakkuut - Ilmastonmuutoksen hillintä
Uudistushakkuussa uudistuskypsä puusto poistetaan lukuun ottamatta säästöpuuryhmiä, luontaisia taimiryhmiä, riistatiheikköjä ja luontokohteita sekä mahdollisia siemenpuita. Tällöin pääosa puustossa olevasta hiilestä poistuu metsästä ja siirtyy puutuotteisiin tai vapautuu ilmakehään Myös maaperästä vapautuu enemmän hiiltä kuin ennen hakkuuta
Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa
Uudistushakkuissa pääosa puustosta korjataan pois hakkuualalta, jolloin metsän hiilensidonta vähenee voimakkaasti. Korjatun puun hiili säilyy puutuotteissa niiden elinkaaren ajan. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on keskeistä, että mahdollisimman suuri osa puuaineksesta voidaan hyödyntää pitkäikäisissä tuotteissa. Lyhytikäiset tuotteet hillitsevät ilmastonmuutosta, mikäli ne auttavat vähentämään uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä.
Monimuotoisuuden vuoksi jätettävät säästöpuut ja lahopuut ovat pitkäaikainen hiilenvarasto. Myös hakkuussa korjaamaton puuaines eli hakkuutähteet ja kannot sitovat ja varastoivat hiiltä maaperään[Lähdeviite3].
Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen
Uudistushakkuun jälkeen maaperä on päästölähde hakkuutähteiden hajoamisen ja karikesyötteen puuttumisen takia. Maanpinta altistuu korkeille lämpötiloille sekä maanmuokkauksen vaikutuksille, mikä
voi lisätä hiilihävikkiä kangasmailla.[Lähdeviite4][Lähdeviite5]
Uudistushakkuun jälkeen maaperä on päästöjä 15-20 vuoden ajan. Nykyisillä viljelymenetelmillä ja materiaaleilla sama puustomäärä voidaan saavuttaa nopeammin edelliseen puusukupolveen verrattuna.[Lähdeviite6]
Turvemailla pohjaveden pinta nousee uudistushakkuun seurauksena, kun haihduttava puusto poistetaan. Avohakkuun jälkeisinä vuosina maaperästä voi tulla tavanomaista suurempia typpioksiduuli- ja hiilidioksidipäästöjä[Lähdeviite7][Lähdeviite8][Lähdeviite9]. Turvemaametsän uudistushakkuun yhteydessä kuivatusojia on usein kunnostettava, jotta pohjaveden pinta olisi puuston kasvatukselle suotuisa. Toimenpide lisää kuormitusta vesistöihin.
Uudistuskypsyyden määrittäminen
Puhtaasta puuntuotannon kannattavuusnäkökulmasta uudistushakkuu on ajankohtainen silloin, kun metsikön kasvun arvo on laskenut samalle tasolle kuin sen sitoman pääoman (puuston ja maan yhteenlaskettu arvo) vaihtoehtoiskustannus.
Huomio suhteelliseen arvokasvuun
Metsän muiden hyötyjen — esimerkiksi marjojen, sienten, virkistyksen tai maiseman — arvo metsänomistajalle riippuu hänen tavoitteistaan ja mieltymyksistään Metsän muiden hyötyjen taloudellista arvoa on vaikea määrittää, mutta ne tulisi kuitenkin huomioida päätöksenteossa.
Kun metsikön suhteellinen arvokasvu (näyttäjäprosentti) laskee alle asetetun tuottovaatimuksen, metsänomistaja alkaa menettää pääomatuottoa, jonka hän voisi saada vapauttamalla puustoon sitoutuneen pääoman ja sijoittamalla sen muualle. Eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen päättämisessä voidaan hyödyntää näyttäjäprosenttia.
Puuston arvo voi myös laskea
Puuston arvo voi myös ajan myötä alentua. Esimerkiksi juurikääpä lahottaa puun arvokkaimman tukkiosan. Tästä syystä juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Tällaisen puuston edelleen kasvattaminen saattaa aiheuttaa metsänomistajalle merkittäviä taloudellisia tappioita. Hyönteistuho voi romahduttaa puuston arvon lyhyessä ajassa. Jos tuhoriski on ilmeinen, voi puunmyyntitulojen menetyksiä merkittävästi vähentää tekemällä välittömästi uudistushakkuun.
Metsiköiden uudistamisjärjestys:
vahingoittuneet metsiköt, joissa puuston arvo alenee nopeasti
juurikäävän tartuttamat metsiköt, joissa puuston arvo vähenee arvokkaiden tyvitukkien lahotessa
huonolaatuiset metsiköt, joiden suhteellinen arvokasvu on alle tuottovaatimuksen
viljavat metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen
karut metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen.
Uudistusalaan rajoittuvat pienialaiset kasvatusmetsiköt on usein taloudellisesti perusteltua liittää käsittelyalueeseen. Pienten metsikkökuvioiden erillinen käsittely on kallista, mikä heikentää niiden kasvatuksen kannattavuutta.
Esimerkki uudistuskypsyyden määrittämisestä
Lehtomaiselle kankaalle istutettu männikkö, esimerkki Mustasaaresta (1 145 d.d.).
Puusto on 50-vuotias ja erittäin tiheä. Sen kasvu on edelleen hyvä, 8,6 m³/ha/v, mutta puusto on huonolaatuista. Koska kasvupaikka on liian rehevä männylle, puut ovat järeäoksaisia. Istutusvirheiden takia puut ovat suurilta osin myös lenkoja. Laatua ei saada harventamalla juuri parannettua. Lisäksi puiden latvat ovat supistuneet ylitiheyden seurauksena ja harvennuksen jälkeinen tuulituhoriski on ilmeinen.
Arvokasvu on enää 2,7 % puustoon ja maahan sitoutuneesta pääomasta. Kuusen viljelyyn perustuva kasvatusketju tuottaa kasvupaikalla paljaan maan arvoksi noin 1 700 euroa/ha kolmen prosentin laskentakorolla. Harventamalla metsikkö voidaan näyttäjäprosentti nostaa vain hetkellisesti yli kolmen. Jos metsänomistajan tuottovaatimus on yli kolme prosenttia, hänen kannattaa uudistaa metsikkö välittömästi suuresta kasvusta huolimatta.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Esimerkki: Uudistuskypsyyden määrittely.
Puuston arvon kehitys ilman hakkuita
Puuston ikä, v
Pääoma, €/ha
Arvokasvu, €/ha
Näyttäjä-%
50
14 350
395
2,7
55
16 320
285
1,7
60
17 740
Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26m²/ha)
Puuston ikä, v
Pääoma, €/ha
Arvokasvu, €/ha
Näyttäjä-%
50
10 115
340
3,3
55
11 855
311
2,6
60
13 420
320
Lain vaatimukset metsänuudistamisessa
Metsälaki ei aseta rajoitetta sille, milloin metsän uudistushakkuu voidaan tehdä. Metsälaki kuitenkin velvoittaa, että metsä uudistetaan uudistushakkuun jälkeen. Velvoite täyttyy, kun määräaikaan mennessä (taulukko) uudistusalalla on ainakin vähimmäismäärä keskipituudeltaan vähintään 50 cm:n mittaisia kasvatuskelpoisia taimia.
Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.
Metsälain mukaiset määräajat taimikon syntymiselle ja taimien vähimmäismäärät.
Metsälain mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi. Niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset turvemaat voidaan jättää ilman aktiivisia toimenpiteitä ennallistumaan.
Myös perinneympäristöt ja ne ojitetut turvemaat, jotka ovat alun perin olleet avosoita tai erittäin harvapuustoisia soita, voi jättää uudistamatta. Tämä edellyttää kuitenkin aktiivisia ennallistamistoimenpiteitä ja Suomen metsäkeskuksen hyväksymän ennallistamissuunnitelman. Turvemaiden ennallistamistoimenpiteisiin sisältyy haihduttavan puuston poistoa ja luontaisen vesitalouden palauttamista ojia tukkimalla.
Taloudelliset edellytykset sille, että heikkotuottoiselta ojitetulta turvemaalta on perusteltua korjata puut: [Lähdeviite10]
hakkuukertymä on yli 20 m³/ha (ainespuu) tai yli 30 m³/ha (aines+energiapuu)
edellä mainitulla vähimmäiskertymillä leimikon koko vähintään 5 ha, 40 m³/ha kertymällä 3 ha
rungon keskikoko on hakkuukertymästä riippuen vähintään 20–60 litraa.
Uudistushakkuu on tavallisesti ainoa vaihtoehto, jos puustoa on kohdannut merkittävä metsätuho. Uudistushakkuu mahdollistaa kasvatettavan puulajin vaihtamisen esimerkiksi juurikääpäisessä metsikössä.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta sekametsien perustaminen on vähemmän riskialtista kuin yhden puulajin metsien, eteläisessä Suomessa varsinkin kuusikoiden.
Mahdollinen tuulituhoriski on otettava huomioon, jos alueelle on tarkoitus jättää siemenpuita.
Kirjallisuus
Hyytiäinen, K., Tahvonen, O. & Valsta, L. 2006. Taloudellisesti optimaalisista harvennuksista ja kiertoajoista männylle ja kuuselle. Taustaraportti metsänhoitosuositusten uusimista varten.
Ojansuu, R. & Hynynen, J. 2006. Harvennusohjelman ja kiertoajan vaikutus metsikön puuntuotokseen ja taloudelliseen tulokseen yksijaksoisissa ja puhtaissa kangasmaan männiköissä ja kuusikoissa. Taustaraportti metsänhoitosuositusten uusimista varten.
Harmon, M. E. & Marks, B. 2002. Effects of silvicultural practices on carbon stores in Douglas-fir western hemlock forests in the Pacific Northwest, U.S.A.: results from a simulation model.
Canadian Journal of Forest Research 32(5): 863–877. https://doi.org/10.1139/x01-216(ulkoinen linkki)
Thornley, J. & Cannell, M. 2000. Managing forest for wood yield and carbon storage, Tree Physiology, 20: 477–484.
Korkiakoski M., Tuovinen J-P., Penttilä T, Sarkkola S., Ojanen P., Minkkinen K., Rainne J., Laurila J., and Lohila A., 2019. Greenhouse gas and energy fluxes in a boreal peatland forest after clear-cutting. Biogeosciences, 16, 3703–3723. https://doi.org/10.5194/bg-16-3703-2019 https://doi.org/10.5194/bg-16-3703-2019(ulkoinen linkki)