Puuston kiertoajan pidentäminen

Metsikön kiertoaika kertoo jaksollisessa kasvatuksessa yhden puusukupolven kasvatusajan pituuden. Kiertoaika vaihtelee metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa siitä enemmän hyötyä kuin edelleen kasvattamisesta. Keskeisimpiä metsän tuottamia hyötyjä ovat puunmyyntitulot, virkistysmahdollisuudet, maisema-arvojen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito sekä hiilen sidonta ja varastointi.

Kiertoajan pidentämistä voidaan perustella ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteilla[Lähdeviite1]. Tällöin panostetaan hiilen varastointiin puustoon ja maaperään. Uudistushakkuun siirtäminen kasvattaa metsän hiilivarastoa puuston ollessa kasvuisaa. Pidentämällä kiertoaikoja metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamat hiilipäästöt siirtyvät myöhemmäksi ja toistuvat harvemmin. Puuston kasvukyky ja hiilensidonta heikkenevät puuston ikääntyessä. Ajan kuluessa kasvaa riski puuston hiilivaraston ainakin osittaiseen purkautumiseen mahdollisten laajempien metsätuhojen vuoksi. Tavanomaiset häiriöt ovat osa metsien luontaista kehitystä. Tutkimusnäyttöä erilaisten kohteiden tuhoalttiudesta on vähän.

Kiertoaikaa pidentämällä voidaan myös säilyttää puustoista metsämaisemaa tavallista pidempään ja tukea luonnon monimuotoisuutta ja metsien monikäyttöä.

Kiertoajan pidentäminen heikentää puunmyyntiin perustuvan metsätalouden kannattavuutta, kun uudistushakkuun ajankohta siirtyy taloudellisesta optimiajankohdasta myöhemmäksi. Oikea ajankohta riippuu metsänomistajan vähimmäistuottovaatimuksesta, jona voi olla puunmyyntitulojen ja maan arvon tuotto vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa tai lainakorko.[Lähdeviite2] Kiertoajan pidentämisen kannattavuus paranee, jos järeästä tukkipuusta maksetaan tavanomaista enemmän.

Pohjois-Suomessa pidemmät kiertoajat

Pohjois-Suomessa puuston kiertoaika on pidempi kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen karuilla kasvupaikalla männikön kiertoaika voi olla reilusti yli 100 vuotta. Koska nykyoloissa Pohjois-Suomen metsissä on Etelä-Suomea pienempi kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoriski[Lähdeviite3], on kiertoajan pidentämisen mahdollisuudet paremmat Pohjois-Suomessa etenkin männiköissä. Kiertoaikoja pidentäessä tulee kuitenkin huomioida kirjanpainajan ja juurikäävän riskialueen laajeneminen yhä pohjoisemmaksi.

Kiertoajan pidentäminen on hyvä ottaa huomioon puuston käsittelyissä jo ennen uudistuskypsyyttä. Harvennushakkuut voidaan tällaisilla kohteilla tehdä tavanomaista lievempinä, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistushakkuuläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin. Jos kiertoajan pidentämiseen tähdätään vasta, kun puusto on jo kookasta, voi puustosta kehittyä liian järeää normaaliin puutavaran sahaukseen. Tukkipuun enimmäisläpimitta on tavallisimmin 55 cm. Ylijäreytymisen riskiin vaikuttavat puulaji ja kasvupaikkatekijät.

Kiertoajan pidentämisen keskeisiä hyötyjä

• Puuston hiilinielun säilyessä myös puuston hiilivarasto kasvaa[Lähdeviite4]. Puuston hiilensidonta ja siten hiilivaraston kasvu hidastuvat puuston vanhetessa. Vaikutuksista maaperän hiileen tarvitaan lisää tutkimustietoa.
• Metsäluonto voi kehittyä kyseisessä metsikössä pidempään ilman uudistushakkuiden ja metsänuudistamisen aiheuttamia muutoksia. Peitteisyyttä vaativat lajit hyötyvät, esimerkiksi mustikka, metso, kuukkeli ja liito-orava.
• Luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun ja vanhojen puuyksilöiden määrä lisääntyy[Lähdeviite5][Lähdeviite6].
• Metsämaisema säilyy puustoisena pitempään.
• Virkistyskäyttömahdollisuudet säilyvät parempina, esimerkiksi marjastus, sienestys ja retkeily
• Metsäpaloriski pienenee, kun hakkuutähdettä ei synny[Lähdeviite7].
• Syntyy lisätuloja, mikäli puun järeydestä maksetaan lisähintaa tulevaisuudessa.
• Syntyy lisätuloja, jos kiertoajan pidentämisestä on saatavissa muita korvauksia.

Kiertoajan pidentämisen keskeisiä riskejä

• Metsään sitoutuneen pääoman tuotto voi heikentyä kasvatusajan pidentyessä[Lähdeviite8].
• Puuston kasvu heikkenee vähitellen ja eniten tuloja tuottavat uudistus- ja poimintahakkuut toistuvat harvemmin.
• Sieni- ja hyönteistuhojen todennäköisyys kasvaa puuston ikääntyessä[Lähdeviite9].
• Myrsky- ja kuivuustuhojen riski kasvaa[Lähdeviite7].