Siirry pääsisältöön
  • Suomeksi
  • På svenska
Aakkosellinen hakemistoMetsänhoidon toimenpiteetMetsätilan hoito
Selaa

Metsän uudistamisen ajoitus

  • På svenska
Kuvaus
Päätöksenteko
Toteutus
Yleistietoa

Uudistushakkuualalta korjataan talteen nykyisen puusukupolven tuottamaa puuta ja valmistellaan uuden puusukupolven syntyä. Metsikön uudistaminen on ajankohtaista silloin, kun metsänomistaja saa enemmän hyötyä sen uudistamisesta kuin edelleen kasvattamisesta. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella erilaisia metsän tuottamia hyötyjä. Sellaisia ovat puunmyyntitulot, maisema, virkistysmahdollisuudet ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito.

Varttunut kuusikko
Kuva: © Pentti Väisänen.

Uudistamismenetelmä kohteen mukaan

Metsänomistajan tavoitteiden ja kasvupaikan ominaisuuksien mukaisesti metsä voidaan uudistaa eri uudistamismenetelmin joko luontaisesti tai viljellen. Uudistushakkuutapoja ovat avo-, siemenpuu-, suojuspuu- ja kaistalehakkuu. 

Uudistamisläpimitta

Ensimmäisessä taulukossa on esitetty suositukset metsän uudistamiselle puuston keskiläpimitan perusteella, kun tuottovaatimus on 2–3 prosenttia. Tuottovaatimuksen kasvaessa puusto uudistetaan aiemmin. Suositukset perustuvat tasaikäisrakenteisen metsän kasvua kuvaaviin kehitysmalleihin. Uudistamisläpimitat perustuvat käytännön metsätaloudessa toimiviksi havaittuihin kasvatusketjuihin, joiden epäonnistumisriski on pieni.

Laskennoissa on käytetty koko maan keskimääräisiä puun ja metsänhoidon hintoja vuodelta 2005. Mäntyä koskevissa laskelmissa on lisäksi otettu huomioon puuston laadun ja järeyden vaikutukset mäntytukin hintaan. [Lähdeviite1], [Lähdeviite2]

Mitä viljavammalla kasvupaikalla puusto kasvaa, sitä järeämmäksi sitä yleensä kasvatetaan. Hyvälaatuista puustoa on taloudellisesti perusteltua kasvattaa järeämmäksi ja vanhemmaksi kuin huonolaatuista.

Ikään perustuvia uudistamissuosituksia (jälkimmäinen taulukko) voi soveltaa epätasaisiin, pitkään harventamatta olleisiin tai muutoin epätavallisen heikosti kasvaneisiin metsiin. Jos kangasmaan metsikkö ei saavuta uudistuskypsyyden läpimitan alarajaa esimerkiksi käsittelyhistoriansa vuoksi, uudistamisen perusteena voi käyttää puuston ikää. Metsän vanhetessa puiden kyky reagoida harvennukseen heikkenee.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Tuottovaatimuksen ollessa 2–3 % puusto suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keskiläpimitta on 1,3 metrin korkeudella taulukon mukainen. Uudistamispäätöstä varten on hyvä tehdä laskelma suhteellisesta arvokasvusta tapauskohtaisesti, jolloin on mahdollista ottaa tarkemmin huomioon muun muassa metsänomistajan asettama tuottovaatimus.

Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka

> 1 200 d.d. (Etelä-Suomi)1 000–1 200 d.d. (Väli-Suomi)750–1 000 d.d. (Pohjois-Suomi)
 Puuston keskiläpimitta1, cm

Mänty

Tuore tai viljavampi kangas ja mustikkaturvekangas

Kuivahko kangas ja puolukkaturvekangas

Kuiva kangas ja varputurvekangas

 

26–32

25–30

22–26

 

24–28

23–27

22–25

 

23–27

22–26

21–25

Kuusi

Lehtomainen tai viljavampi kangas ja ruohoturvekangas

Tuore kangas ja mustikkaturvekangas

 

28–32

26–30

 

26–30

25–28

 

23–26

22–25

Rauduskoivu

Lehtomainen tai viljavampi kangas

Tuore kangas

 

28–32

27–30

 

27–30

26–28

 

21–23

21–23

1Pohjapinta-alalla painotettu

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Hieskoivu suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keski-ikä on taulukon mukainen. Hieskoivun kasvu ja laatu heikkenevät puuston ikääntyessä.
Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka> 1 200 d.d. (Etelä-Suomi)1 000–1 200 d.d. (Väli-Suomi)750–1 000 d.d. (Pohjois-Suomi)
 Puuston keski-ikä, v

Hieskoivu

Kivennäismaat

Turvemaat

 

40–50

50–601

 

40–50

50–601

 

40–50

50–601

1Jos puuston laatu on riittävä tukkipuun kasvatukseen.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Metsiköissä, jotka ovat epätasaisia, pitkään harventamatta olleita tai muutoin heikosti kasvaneita, puusto suositellaan uudistettavaksi taulukon mukaisessa iässä. Tällaisen puuston keski-iän määrittäminen voi olla vaikeaa. Viljavalla kasvupaikalla voidaan harkita myös metsikön harvennusta, jos puusto on terve ja elpymiskykyinen.
Metsikkökuvion pääpuulaji, kasvupaikka> 1 200 d.d. (Etelä-Suomi)1 000–1 200 d.d. (Väli-Suomi)750–1 000 d.d. (Pohjois-Suomi)
 Puuston keski-ikä, v

Mänty

Tuore tai viljavampi kangas

Kuivahko kangas

Kuiva kangas

 

70 +

80 +

90+

 

 

80 +

90 +

100 +

 

90 +

100 +

120 +

Kuusi

Lehtomainen tai viljavampi kangas

Tuore kangas

 

60 +

70 +

 

70 +

80 +

 

100 +

110 +

Rauduskoivu

Kivennäismailla

 

60 +

 

60 +

 

60 +

Aineettomat hyödyt arvioitava

Metsän aineettomien hyötyjen arvo metsänomistajalle riippuu hänen tavoitteistaan ja mieltymyksistään. Niille on harvoin mahdollista määrittää suoraan taloudellista arvoa. Sen sijaan on tärkeää, että metsänomistajan päätöksenteon tueksi voidaan arvioida ne kustannukset, jotka muodostuvat menetettyinä puunmyyntituloina tietyn maisemanhoidollisen tai muun metsän aineettomia arvoja lisäävän tavoitteen saavuttamisesta.

Puuston arvo voi myös laskea

Puuston arvo ei aina kasva, vaan se voi myös alentua. Esimerkiksi juurikääpä voi lahottaa puun arvokkaimman tukkiosan. Tästä syystä juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Tällaisen puuston edelleen kasvattaminen saattaa aiheuttaa metsänomistajalle merkittäviä tappioita. Myös tuulituhot ja hyönteisten iskeytyminen voivat romahduttaa puuston arvon lyhyessä ajassa. Näissä tapauksissa puunmyyntitulojen menetyksiä voi merkittävästi vähentää metsän nopealla uudistamisella.

Pitkään käsittelemättömänä kehittynyt uudistuskypsä metsikkö saattaa sopia suojeltavaksi vapaaehtoisuuteen perustuvassa METSO-ohjelmassa(ulkoinen linkki). Siinä vaihtoehtoina ovat yksityisen suojelualueen perustaminen, metsikön myyminen valtiolle tai määräaikainen suojelualue.

Uudistamisen ajoitus - Talous

Taloudellinen tarkastelu päätettäessä metsän uudistamisen ajankohdasta on hyvä aloittaa vertaamalla metsän suhteellista arvokasvua metsänomistajan vähimmäistuottovaatimukseen. Suhteellinen arvokasvu saadaan vertaamalla puuston arvokasvua metsään sitoutuneeseen pääomaan. Vähimmäistuottovaatimuksena voi olla puunmyyntitulojen ja maan arvon tuotto vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa tai lainakorko.

Sitoutunut pääoma ja arvokasvu

Sitoutunut pääoma koostuu kasvavan puuston ja maan arvosta. Puuston arvo määritetään arvioimalla eri puutavaralajien määrät ja niiden yksikköhinnat. Maan arvona käytetään laskennallista niin sanottua paljaan maan arvoa, joka on arvio uudistushakkuun jälkeen syntyneestä puunkasvatuksen tulevaisuuden tulojen ja menojen nettonykyarvosta.

Arvokasvuksi kutsutaan puuston arvon muutosta tietyn kasvatusjakson aikana. Siihen vaikuttavat puuston määrän lisäys ja puun yksikköhinnan muutos. Yksittäisen puun arvo nousee voimakkaasti sen kasvaessa kuitupuusta tukkipuukokoiseksi, koska tukkipuun arvo on kuitupuuhun verrattuna noin kolminkertainen. Puuston arvokasvun arvioinnissa on siis tärkeää ottaa kasvun rinnalla huomioon siirtymät puutavaralajien välillä. 

Eri metsikkökuvioiden taloudellista tuottoa voidaan vertailla suhteellisen arvokasvun  avulla. Tämä auttaa päättämään eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen tilatasolla.

Laskentaohjelmien hyödyntäminen

Suhteellisen arvokasvun arvioinnissa voi hyödyntää laskentaohjelmia, esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Motti-ohjelmistoa. Ohjelmistot tuottavat puuston kehitysennusteita pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvien kasvumallien avulla. Ohjelmistoja hyödyntäen voidaan tarkastella metsikön erilaisten hakkuiden toteutustavan ja ajoituksen vaikutuksia puuston kehitykseen, hakkuukertymään ja taloudelliseen tulokseen.

Pidennetty kiertoaika

Metsänomistaja voi kasvattaa metsiään tai osaa metsistään suositusta pidemmillä kiertoajoilla. Kiertoajan pidentäminen saattaa edistää luonnonhoitoa, mutta se voi heikentää taloudellista kannattavuutta.

Lisätietoja: Kiertoajan pidentäminen(ulkoinen linkki)

Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu kuusivaltaisessa metsässä

Kuvassa ja taulukossa verrataan istutuskuusikon puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 70 ja 55 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen tuoreella kankaalla, esimerkki Siilinjärveltä (1 126 d.d.).Paljaan maan arvo on arvio puunkasvatuksen tulojen ja menojen nettonykyarvosta, kun tarkastellaan kasvatusta metsikön perustamishetkestä ikuisuuteen samaa kasvatusohjelmaa toistaen. Tarkastelutapa soveltuu hyvin eri kasvatusvaihtoehtojen vertailuun.

70 vuoden kiertoaika yhden alaharvennuksen ja yhden yläharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on yli 40 % parempi ja tukin tuotos lähes kaksinkertainen.
Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.

Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkikuusikon arvokasvu on 55-vuotiaana 7,1 % ja 70-vuotiaana 3,3 %.

Tuottovaatimuksen noustessa aikaisten tulojen merkitys kasvaa ja optimaalinen kiertoaika lyhenee. Taulukossa esitetään esimerkkimetsikön kassavirrat ja niiden
perusteella lasketut paljaan maan arvot eri laskentakoroilla.

Kiertoaikojen tuotosvertailu kuusivaltaisessa metsässä.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Kuusikon kiertoaikojen talousvertailu
Laskentakorko 2 %2,5 %3 %3,5 %
Paljaan maan arvo, €/ha 3567184773312
Optimaalinen kiertoaika esimerkin kasvatusohjelmalla 90 v85 v70 v68 v
Tuotos/v, tukki/kuitu, m3/ha 5,31,55,21,64,62,04,42,1
Nettotulo/v, €/ha 285276251244
ToimenpideVuonnaKassavirtaKassavirtaKassavirtaKassavirta
Hallintokulut €/ha -11/vuosi
Uudistustyöt, €/ha0-1256
Varhaisperkaus, €/ha5-304
Taimikonharvennus, €/ha10-460
Ensiharvennus, €/ha38+1018
Toinen harvennus, €/ha53+3255
Kolmas harvennus, €/ha70+4726--
Päätehakkuu, €/ha +19628+17389+16204+15148

Kiertoaikojen tuotos- ja tulosvertailu männikössä

Kuvassa ja taulukossa verrataan kylvetyn männikön puuntuotosta ja paljaan maan arvoa 90 ja 70 vuoden kiertoajoilla Väli-Suomen kuivahkolla kankaalla, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.).

90 vuoden kiertoaika kahden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla tuottaa paremman tuotoksen ja taloustuloksen kuin lyhyt kiertoaika yhden alaharvennuksen kasvatusohjelmalla. Kokonaistuotos on kolmanneksen suurempi ja tukin tuotos noin kaksinkertainen. Pidemmällä kiertoajalla tuotettu tukki on järeämpää ja jalostusarvoltaan parempaa.

Lyhyt kiertoaika voi olla metsänomistajan tavoitteiden mukainen ratkaisu, jos hän saa pääomalle muusta kohteesta paremman tuoton kuin puustosta tai se on hänen kokonaistaloutensa kannalta muutoin tarkoituksenmukaista. Esimerkkimännikön arvokasvu on 70-vuotiaana 4,1 % ja 90-vuotiaana 2,1 %.

Kiertoaikojen tuotosvertailu männikössä.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Männikön kiertoaikojen talousvertailu.
Laskentakorko 1,5 %2 %
Paljaan maan arvo, €/ha 1249352
Optimaalinen kiertoaika esimerkin kasvatusohjelmalla 100 v95 v
Tuotos/v, tukki/kuitu, m3/ha 1,81,41,71,5
Nettotulo/v, €/ha 106100
ToimenpideVuonnaKassavirtaKassavirta
Hallintokulut €/ha -11/vuosi
Uudistustyöt, €/ha0-568
Varhaisperkaus, €/ha7-250
Taimikonharvennus, €/ha13-460
Ensiharvennus, €/ha45+679
Toinen harvennus, €/ha70+1075
Päätehakkuu, €/ha +10652+9685

Metsänuudistamistavan valinta - Talous

Metsänuudistaminen on yleensä koko kiertoajan kallein investointi jaksollisessa kasvatuksessa. Sillä on myös pitkäaikaiset vaikutukset puuston koko kiertoajan kehitykseen ja metsästä saataviin tuloihin. Uudistamisella pyritään saamaan aikaan taimikko, josta kehittyy hyvälaatuinen, kasvupaikan kasvuedellytykset hyödyntävä puusto. Uudistamisen jälkeen ensimmäiset tulot saadaan vasta 25–50 vuoden kuluttua. 

Ennakointi hyödyllistä

Uudistamista on syytä ennakoida jo hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta, koska valittu uudistamistapa vaikuttaa päätehakkuun toteutukseen. Uudistamisketjua valittaessa on syytä ottaa huomioon koko kasvatusketju. Metsänhoitosuositusten mukaiset menetelmät ovat yleensä myös kannattavuudeltaan parhaita. 

Uuden metsän perustaminen istuttamalla on kallista, mutta istuttaen saadaan nopeasti kasvuun uusi puusto. Kuva: © Sami Karppinen. 

Menetelmä kasvupaikan mukaan

Karuilla kohteilla puuston kehitys on hidasta. Koska hakkuista saatavat tulot ajoittuvat kauaksi uudistamishetkestä, kalliiden menetelmien, kuten istutuksen, käyttö ei ole kannattavaa. Tavallisesti karut kasvupaikat uudistuvat luontaisesti hyvin. 

Metsänviljely on osoittautunut varmaksi metsänuudistamistavaksi, joka tuottaa nopeasti uuden puuston. Viljavilla kohteilla viljely lisää puun tuotosta ja lyhentää uudistamisvaiheen kestoa niin paljon, että suurempi investointi on perusteltua. Viljelyssä kannattaa käyttää jalostettua siementä, kun sitä on saatavilla. Esimerkiksi jalostetulla siemenellä perustettu kylvömännikkö tuottaa nopeamman kasvunsa ja paremman laatunsa ansiosta kolmen prosentin korkokannalla tarkasteltuna yli 25 prosenttia korkeamman nettotulojen nykyarvon kuin luonnonsiemenellä perustettu kylvömännikkö.

Halpa mutta sopimaton menetelmä lisää kustannuksia. Esimerkiksi rehevämmillä kohteilla äestys aiheuttaa kokonaisuudessaan mätästystä suuremmat kustannukset, koska se lisää merkittävästi taimikonhoitotarvetta. Menetelmän sopivuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös siihen liittyvät epäonnistumisriskit kyseisellä kasvupaikalla. 

Metsänuudistamisen kannattavuutta varmistavia keinoja

  • Valitse kohteelle parhaiten sopiva metsänuudistamismenetelmä metsänhoidon suositusten mukaisesti.
  • Hyödynnä olemassa oleva alikasvos, kun se on hyvälaatuista ja sitä on riittävästi.
  • Pyri uudistamaan heti päätehakkuun jälkeen, jotta uusi kasvuisa metsä syntyy nopeasti eikä pintakasvillisuus ehdi vallata alaa.
  • Seuraa uuden taimikon kehitystä ja huolehdi taimikon varhaishoidosta.

Kuivahkon kankaan eri uudistamistapojen kannattavuus, esimerkki Saarijärveltä (1 065 d.d.)

Kuivahkon kankaan männikkö suositellaan uudistettavaksi kylväen tai luontaisesti, jolloin taimikko muodostuu tiheäksi ja mäntyjen oksat jäävät ohuiksi. Istutustaimikko jää yleensä heikkolaatuisemmaksi ja harvemmaksi luontaisesta taimitäydennyksestä huolimatta. Alla olevassa esimerkkilaskelmassa ei ole otettu huomioon puustojen välisiä laatueroja.

Luontaisessa uudistamisessa siemenpuut jäävät kasvamaan muutamaksi vuodeksi uudistusalalle. Siemenpuihin sitoutuu pääomaa, mutta toisaalta ne tuottavat myös arvokasta tukkipuuta. Esimerkkilaskelmassa on oletettu, että tuuli kaataa 20 % siemenpuista ja että ne jäävät korjaamatta. Kasvatusketjun tuottama nettotulojen nykyarvo on laskettu toistamalla toimenpideketjua, joka alkaa uudistusalan raivauksesta ja päättyy siemenpuuhakkuuna tehtävään päätehakkuuseen.
Esimerkissä tarkastellaan kuivahkon kankaan männikköä Saarijärvellä, jonka metsänomistaja on päättänyt uudistaa. Pystypuuston arvo on 13 000 euroa/ha, joka saadaan välittömänä puunmyyntitulona, jos alue avohakataan. Siemenpuuhakkuussa välittömät puunmyyntitulot jäävät avohakkuuta pienemmiksi. Jätettävien siemenpuiden arvoksi on arvioitu 1 380 euroa/ha, joten tuloksi jää 11 620 euroa/ha.

Päätöshetkellä arvioidaan kaikki päätöksen jälkeen syntyvät tulot ja menot, myös päätehakkuusta saatavat tulot, ja etsitään ratkaisu, joka tuottaa mahdollisimman korkean nettotulojen nykyarvon. Välittömät puunmyyntitulot ovat luontaisessa uudistamisessa pienemmät ja siksi metsänviljelystä muodostuu kannattavampi vaihtoehto vaikkakin siemenpuuhakkuu tuottaa korkeamman paljaan maan arvon kolmen ja neljän prosentin tuottovaatimuksella.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Esimerkki Saarijärveltä
Laskentakorko 2 %3 %4 %
  IstutusKylvöLuont.IstutusKylvöLuont.IstutusKylvöLuont.
Paljaan maan arvo, €/ha 199821681573204449714-645-320381
Välitön puunmyyntitulo 130001300011620130001300011620130001300011620
Summa 149981516813193132041344912334123551268012001
Kiertoaika, vuotta 78941157384100687995
ToimenpideVuosiKassavirtaKassavirtaKassavirta
Hallintokulut, €/ha -11/v  -11/v  -11/v  
Uudistustyöt, €/ha0-1112-567-369-1112-567-369-1112-567-369
Varhaisperkaus, €/ha4-319  -319  -319  
 5 -319-319 -319-319 -319-319
Ylispuiden poisto5  1379  1379  1379
Taimikonharvennus, €/ha14-465  -465  -465  
 15 -465  -465  -465 
 20  -465  -465  -465
Ensiharvennus, €/ha33555  555  555  
 39 785  785  785 
 50  745  745  745
Toinen harvennus, €/ha482445  2445  2445  
 54 2470  2470  2470 
 80  3040  3040  3040
Kolmas harvennus, €/ha69 2830  2830  2830 
Päätehakkuu, €/hakiertoaikana14345127909225126801070065201085085755440

Uudistushakkuut - Ilmastonmuutoksen hillintä

Uudistushakkuussa uudistuskypsä puusto poistetaan lukuun ottamatta säästöpuuryhmiä, luontaisia taimiryhmiä, riistatiheikköjä ja luontokohteita sekä mahdollisia siemenpuita. Tällöin pääosa puustossa olevasta hiilestä poistuu metsästä ja siirtyy puutuotteisiin tai vapautuu ilmakehään Myös maaperästä vapautuu enemmän hiiltä kuin ennen hakkuuta

Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Uudistushakkuissa pääosa puustosta korjataan pois hakkuualalta, jolloin metsän hiilensidonta vähenee voimakkaasti. Korjatun puun hiili säilyy puutuotteissa niiden elinkaaren ajan. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on keskeistä, että mahdollisimman suuri osa puuaineksesta voidaan hyödyntää pitkäikäisissä tuotteissa. Lyhytikäiset tuotteet hillitsevät ilmastonmuutosta, mikäli ne auttavat vähentämään uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä.

Monimuotoisuuden vuoksi jätettävät säästöpuut ja lahopuut ovat pitkäaikainen hiilenvarasto. Myös hakkuussa korjaamaton puuaines eli hakkuutähteet ja kannot sitovat ja varastoivat hiiltä maaperään[Lähdeviite3].

Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Uudistushakkuun jälkeen maaperä on päästölähde hakkuutähteiden hajoamisen ja karikesyötteen puuttumisen takia. Maanpinta altistuu korkeille lämpötiloille sekä maanmuokkauksen vaikutuksille, mikä
voi lisätä hiilihävikkiä kangasmailla.[Lähdeviite4][Lähdeviite5]

Uudistushakkuun jälkeen maaperä on päästöjä 15-20 vuoden ajan. Nykyisillä viljelymenetelmillä ja materiaaleilla sama puustomäärä voidaan saavuttaa nopeammin edelliseen puusukupolveen verrattuna.[Lähdeviite6]

Turvemailla pohjaveden pinta nousee uudistushakkuun seurauksena, kun haihduttava puusto poistetaan. Avohakkuun jälkeisinä vuosina maaperästä voi tulla tavanomaista suurempia typpioksiduuli- ja hiilidioksidipäästöjä[Lähdeviite7][Lähdeviite8][Lähdeviite9]. Turvemaametsän uudistushakkuun yhteydessä kuivatusojia on usein kunnostettava, jotta pohjaveden pinta olisi puuston kasvatukselle suotuisa. Toimenpide lisää kuormitusta vesistöihin.

Uudistuskypsyyden määrittäminen

Puhtaasta puuntuotannon kannattavuusnäkökulmasta uudistushakkuu on ajankohtainen silloin, kun metsikön kasvun arvo on laskenut samalle tasolle kuin sen sitoman pääoman  (puuston ja maan yhteenlaskettu arvo) vaihtoehtoiskustannus. 

Huomio suhteelliseen arvokasvuun

Metsän muiden hyötyjen — esimerkiksi marjojen, sienten, virkistyksen tai maiseman — arvo metsänomistajalle riippuu hänen tavoitteistaan ja mieltymyksistään Metsän muiden hyötyjen taloudellista arvoa on vaikea määrittää, mutta ne tulisi kuitenkin huomioida päätöksenteossa. 

Kun metsikön suhteellinen arvokasvu (näyttäjäprosentti) laskee alle asetetun tuottovaatimuksen, metsänomistaja alkaa menettää pääomatuottoa, jonka hän voisi saada vapauttamalla puustoon sitoutuneen pääoman ja sijoittamalla sen muualle. Eri kuvioiden uudistamisjärjestyksen päättämisessä voidaan hyödyntää näyttäjäprosenttia.

Puuston arvo voi myös laskea

Puuston arvo voi myös ajan myötä alentua. Esimerkiksi juurikääpä lahottaa puun arvokkaimman tukkiosan. Tästä syystä juurikääpätartunnan saaneen puuston arvo laskee nopeasti, kun arvotukki muuttuu kuitupuuksi tai pahimmassa tapauksessa energiapuuksi. Tällaisen puuston edelleen kasvattaminen saattaa aiheuttaa metsänomistajalle merkittäviä taloudellisia tappioita. Hyönteistuho voi romahduttaa puuston arvon lyhyessä ajassa. Jos tuhoriski on ilmeinen, voi puunmyyntitulojen menetyksiä merkittävästi vähentää tekemällä välittömästi uudistushakkuun. 

Metsiköiden uudistamisjärjestys:

  1. vahingoittuneet metsiköt, joissa puuston arvo alenee nopeasti
  2. juurikäävän tartuttamat metsiköt, joissa puuston arvo vähenee arvokkaiden tyvitukkien lahotessa
  3. huonolaatuiset metsiköt, joiden suhteellinen arvokasvu on alle tuottovaatimuksen
  4. viljavat metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen
  5. karut metsiköt, joiden arvokasvu on alle tuottovaatimuksen.

Uudistusalaan rajoittuvat pienialaiset kasvatusmetsiköt on usein taloudellisesti perusteltua liittää käsittelyalueeseen. Pienten metsikkökuvioiden erillinen käsittely on kallista, mikä heikentää niiden kasvatuksen kannattavuutta.

Esimerkki uudistuskypsyyden määrittämisestä

Lehtomaiselle kankaalle istutettu männikkö, esimerkki Mustasaaresta (1 145 d.d.).

Puusto on 50-vuotias ja erittäin tiheä. Sen kasvu on edelleen hyvä, 8,6 m³/ha/v, mutta puusto on huonolaatuista. Koska kasvupaikka on liian rehevä männylle, puut ovat järeäoksaisia. Istutusvirheiden takia puut ovat suurilta osin myös lenkoja. Laatua ei saada harventamalla juuri parannettua. Lisäksi puiden latvat ovat supistuneet ylitiheyden seurauksena ja harvennuksen jälkeinen tuulituhoriski on ilmeinen.

Arvokasvu on enää 2,7 % puustoon ja maahan sitoutuneesta pääomasta. Kuusen viljelyyn perustuva kasvatusketju tuottaa kasvupaikalla paljaan maan arvoksi noin 1 700 euroa/ha kolmen prosentin laskentakorolla. Harventamalla metsikkö voidaan näyttäjäprosentti nostaa vain hetkellisesti yli kolmen. Jos metsänomistajan tuottovaatimus on yli kolme prosenttia, hänen kannattaa uudistaa metsikkö välittömästi suuresta kasvusta huolimatta. 

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Esimerkki: Uudistuskypsyyden määrittely.
Puuston arvon kehitys ilman hakkuita
Puuston ikä, vPääoma, €/haArvokasvu, €/haNäyttäjä-%
5014 3503952,7
5516 3202851,7
6017 740  
Puuston arvon kehitys alaharvennuksen jälkeen (pohjapinta-ala 41 m²/ha ➝ 26 m²/ha)
Puuston ikä, vPääoma, €/haArvokasvu, €/haNäyttäjä-%
5010 1153403,3
5511 8553112,6
6013 420320 

Lain vaatimukset metsänuudistamisessa

Metsälaki ei aseta rajoitetta sille, milloin metsän uudistushakkuu voidaan tehdä. Metsälaki kuitenkin velvoittaa, että metsä uudistetaan uudistushakkuun jälkeen. Velvoite täyttyy, kun määräaikaan mennessä (taulukko) uudistusalalla on ainakin vähimmäismäärä keskipituudeltaan vähintään 50 cm:n mittaisia kasvatuskelpoisia taimia.

Vieritä taulukkoa sivuttain nähdäksesi kaikki sarakkeet.

Metsälain mukaiset määräajat taimikon syntymiselle ja taimien vähimmäismäärät.
 Aika hakkuun päättymisestä, enintään vuottaHavupuuvaltaiset, taimia vähintään kpl/haLehtipuuvaltaiset, taimia vähintään kpl/ha
Eteläinen Suomi101 5001 100
Keskinen Suomi151 5001 100
Pohjoinen Suomi201 2001 100
Suojametsäalue251 2001 100

Puuntuotannollisesti vähätuottoiset ojitetut turvemaat

Metsälain mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi. Niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. Korjuun jälkeen tällaiset turvemaat voidaan jättää ilman aktiivisia toimenpiteitä ennallistumaan.

Myös perinneympäristöt ja ne ojitetut turvemaat, jotka ovat alun perin olleet avosoita tai erittäin harvapuustoisia soita, voi jättää uudistamatta. Tämä edellyttää kuitenkin aktiivisia ennallistamistoimenpiteitä ja Suomen metsäkeskuksen hyväksymän ennallistamissuunnitelman. Turvemaiden ennallistamistoimenpiteisiin sisältyy haihduttavan puuston poistoa ja luontaisen vesitalouden palauttamista ojia tukkimalla.

Taloudelliset edellytykset sille, että heikkotuottoiselta ojitetulta turvemaalta on perusteltua korjata puut: [Lähdeviite10]

  • hakkuukertymä on yli 20 m³/ha (ainespuu) tai yli 30 m³/ha (aines+energiapuu)
  • edellä mainitulla vähimmäiskertymillä leimikon koko vähintään 5 ha, 40 m³/ha kertymällä 3 ha
  • rungon keskikoko on hakkuukertymästä riippuen vähintään 20–60 litraa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma uudistushakkuissa

Uudistushakkuu on tavallisesti ainoa vaihtoehto, jos puustoa on kohdannut merkittävä metsätuho. Uudistushakkuu mahdollistaa kasvatettavan puulajin vaihtamisen esimerkiksi juurikääpäisessä metsikössä.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta sekametsien perustaminen on vähemmän riskialtista kuin yhden puulajin metsien, eteläisessä Suomessa varsinkin kuusikoiden.

Mahdollinen tuulituhoriski on otettava huomioon, jos alueelle on tarkoitus jättää siemenpuita.

Kirjallisuus

  1. Hyytiäinen, K., Tahvonen, O. & Valsta, L. 2006. Taloudellisesti optimaalisista harvennuksista ja kiertoajoista männylle ja kuuselle. Taustaraportti metsänhoitosuositusten uusimista varten.
  2. Ojansuu, R. & Hynynen, J. 2006. Harvennusohjelman ja kiertoajan vaikutus metsikön puuntuotokseen ja taloudelliseen tulokseen yksijaksoisissa ja puhtaissa kangasmaan männiköissä ja kuusikoissa. Taustaraportti metsänhoitosuositusten uusimista varten.
  3. Ranius, T. ym. 2018. The effects of logging residue extraction for energy on ecosystem services and biodiversity: A synthesis. Journal of Environmental Management 209:409–425.
    https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2017.12.048(ulkoinen linkki)
  4. Harmon, M. E. & Marks, B. 2002. Effects of silvicultural practices on carbon stores in Douglas-fir western hemlock forests in the Pacific Northwest, U.S.A.: results from a simulation model. Canadian Journal of Forest Research 32(5): 863–877.
    https://doi.org/10.1139/x01-216(ulkoinen linkki)
  5. Thornley, J. & Cannell, M. 2000. Managing forest for wood yield and carbon storage, Tree Physiology, 20: 477–484.
  6. Peltoniemi, M. ym. 2004. Changes in soil carbon with stand age – an evaluation of a modelling method with empirical data. Global Change Biology 10: 2078–2091.
    https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1365-2486.2004.00881.x(ulkoinen linkki)
  7. Korkiakoski M., Tuovinen J-P., Penttilä T, Sarkkola S., Ojanen P., Minkkinen K., Rainne J., Laurila J., and Lohila A., 2019. Greenhouse gas and energy fluxes in a boreal peatland forest after clear-cutting. Biogeosciences, 16, 3703–3723. https://doi.org/10.5194/bg-16-3703-2019
    https://doi.org/10.5194/bg-16-3703-2019(ulkoinen linkki)
  8. Ojanen P, Minkkinen K, Alm J & Penttilä T. 2010. Soil–atmosphere CO2, CH4 and N2O fluxes in boreal forestry-drained peatlands. Forest Ecology and Management 260: 411–421.
    http://dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2010.04.036(ulkoinen linkki)
  9. Ojanen P. 2015. Metsäojituksen vaikutuksesta ilmastoon. Suo 66: 49-55.
    http://www.suo.fi/pdf/article9898.pdf(ulkoinen linkki)
  10. Kojola, S., Niemistö, P., Ihalainen, A., Penttilä, T. & Laiho, R. 2013. Metsätaloudellisesti kannattamattomien ojitettujen suometsien tunnistaminen ja jatkokäytön arvioimisperusteet. Maa-ja metsätalousministeriölle laaditun selvityksen loppuraportti 10.10.2013

Haku ja valikko

  • Suomeksi
  • På svenska

Aakkosellinen hakemisto

Metsänhoidon toimenpiteet

Metsätilan hoito

  • Tietoa metsänhoidon suosituksista
  • Saavutettavuusseloste
  • Käyttöehdot
  • Evästeilmoitus
  • Tietosuojaseloste
  • Kehittäjille