Kasvavan kuivuusriskin ohella metsäpaloriski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Metsäpalovalvonta ja toimiva metsäautotieverkosto ovat tärkeässä roolissa metsäpalojen ehkäisyä. Palojen ennaltaehkäisyssä on keskeistä metsäpalovaroitusten noudattaminen.
Metsäpalojen harvinaisuuden takia metsäpaloja matkitaan säästöpuu- ja ennallistamispoltoin palolajiston ylläpidoksi. Kuvassa säästöpuunpolttoa. @Varpu Kuutti.
Metsäpalojen esiintyminen, niiden vaikutukset metsätalouteen ja ennustetut muutokset ilmastonmuutoksessa
Metsäpalot ovat luonnollinen osa metsäekosysteemiä [Lähdeviite1]. Kulttuurinen muutos moderniin maatalouteen ja metsätalouteen, erityisesti kaskeamisen loppuminen, on vähentänyt metsäpalojen määrän minimiin Suomessa [Lähdeviite2]. Metsäpaloja torjutaan aktiivisesti, jotta ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän taloudellisia menetyksiä. Metsäpalot ovat maailman laajuisesti myös keskeinen kasvihuonekaasujen lähde, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Vuosittain syttyy noin 400–2 400 metsäpaloa. Tehokkaan metsäpalojen torjunnan ansiosta paloala on viime vuosikymmeninä ollut keskimäärin vain alle hehtaari metsäpaloa kohden [Lähdeviite3]. Suomessa valtaosan metsäpaloista aiheuttaa ihmistoiminta. Salamat sytyttävät paloista noin 10 % [Lähdeviite4] ja alle 5 % on syttynyt puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailta viime vuosina [Lähdeviite5].
Metsäpalovalvonta ja sammutustyötä helpottava metsätieverkosto ovat keskeisiä tekijöitä suurpalojen estämisessä. Suomessa metsäpalojen torjunta on kehittynyt viimeisten 50 vuoden aikana. Siihen kuuluvat mm. metsäpalojen valvonta lentotähystyksellä sekä sopimuspalokuntiin perustuva sammutustoiminta.
Ilmastonmuutos vaikuttaa metsäpaloriskin kasvuun. Lisääntyvät kuivuusriskit kohottavat myös metsäpaloriskejä [Lähdeviite6]. Metsäpalojen syttymisriskiä lisää ilmastonmuutoksen kasvattama äärevien sääolojen esiintyminen. Korkeat lämpötilat, alhainen kosteus ja navakat tuulet tehostavat haihduntaa ja kuivattavat maanpintaa ja maaperää. Ilmastonmuutoksesta johtuvat kerrannaisriskit ovat myös mahdollisia, jolloin esimerkiksi myrskytuhon jälkeinen metsäpalonriski kasvaa entisestään tulevaisuudessa [Lähdeviite7]. Metsäpalovaarapäivien lukumäärä todennäköisesti kasvaa vuosisadan loppuun mennessä 7–10 päivällä nykyisestä. Etelä-Suomessa metsäpaloriski kasvaa Pohjois-Suomea enemmän [Lähdeviite8].
Metsäpaloriskiä vähennetään metsikkökuvioiden suhteellisen pienellä koolla ja metsänhoidolla, jolla on vaikutuksia metsien rakenteeseen. Paloriskiä on alentanut pitkään harjoitettu metsien tasarakenteinen hoito. Metsänhoidolla vaikutetaan metsän palokuormaan puulajivalinnan ja metsään jätettävän biomassan kautta. Palo- ja syttymisherkkyyteen vaikuttaa paloaineksen ominaisuudet, sytytyslähde sekä ulkoiset olosuhteet, joista sää on keskeisin. Paloaineksen kosteus on yhteydessä syttymislämpötilaan. Kuivien ja karujen metsiköiden syttymisriski on suuri, mutta palot ovat yleensä matalaintensiteettisiä ja helpommin hallittavia. Tuoreiden, enemmän biomassaa sisältävien metsiköiden syttymisherkkyys on alhaisempi, mutta korkeaintensiteettisen, rajun latvapalon mahdollisuus tietyissä sääolosuhteissa on suurempi. Metsäpalojen esiintymismuodot ovat maa- , pinta- ja latvapalo. Eri palomuodot esiintyvät usein samassa palossa eri olosuhteissa ja eri paloainestyypeillä. Hakkuutähteiden korjuu laskee metsäpaloriskiä. [Lähdeviite9]
Metsäpalot aiheuttavat suuria taloudellisia tappioita metsänomistajalle. Palanut ja hiiltynyt puu ei kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi, vaan korkeintaan käytettäväksi energiapuuna. Metsänomistaja voi ottaa metsävakuutuksen, joka korvaa metsäpalon sattuessa vahinkoja. Metsäpaloalue voi sopia vapaaehtoiseksi suojelukohteeksi.
Metsäpalon jälkeen puusto on alttiimpi hyönteistuhoille. Tuholaiset hyötyvät heikentyneistä puista, erityisesti kuusella kirjanpainajat ja männyllä pystynävertäjät.
Palojen ennaltaehkäisyssä on keskeistä metsäpalovaroitusten noudattaminen.
Ilmastonmuutoksen johdosta kasvavan metsäpaloriskin torjuntaa edistetään metsänhoidon toimenpiteillä, joista tärkeimpiä ovat:
metsäautoteiden kunnossapito
puunkorjuun ja maanmuokkauksen suunnittelu, varsinkin metsäpalovaaran aikana
nopea reagointi paloalkuihin.
Metsäpaloriskin tunnistaminen puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailla on tärkeää ennakoinnin kannalta. Samalla varaudutaan myös metsäpalojen torjuntaan. Metsäkoneiden tuottamat kipinät lisäävät metsäpalojen riskiä kuivien hellejaksojen aikana. Tähän voidaan varautua valitsemalla palojen kannalta alhaisen riskin kohteita. Lisäksi on syytä valita mahdollisimman vähän kipinöintiä aiheuttavat metsäkoneen telat. Asianmukaisesta sammutuskalustosta on huolehdittava aina. Metsäpaloriskin ennakointi metsätöissä -opas(ulkoinen linkki) antaa metsäalalla työskenteleville ohjeita puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailla toimimiseen riskiaikoina.
Ilmatieteenlaitos antaa metsäpalovaroituksen, kun metsässä on kuivaa. Varoitusaikana avotulen teko on kiellettyä. Metsäpalovaroituksissa on kolme vaaratasoa, jotka kuvaavat paloriskiä. Erityisesti oranssin tai punaisen tason vallitessa suurten ja nopeasti etenevien metsäpalojen todennäköisyys on kasvanut.
Ruohikkopalovaarasta varoitetaan tarvittaessa huhti–toukokuussa. Keväisin lumen alta paljastuva, edellisen vuoden kuiva ruoho syttyy herkästi palamaan, mutta tällöinpaloriski ei kohdistu puustoon. Kasvukauden päästyä vauhtiin ruohikkopalovaarasta ei enää tiedoteta erikseen. [Lähdeviite10]
Metsänhoidollisesta kulotuksesta on aina ilmoitettava etukäteen alueen pelastuslaitokselle. Metsäpalon jälkivartiointi on maanomistajan vastuulla. Palon jälkeen tulee myös tarkistaa, täytyykö metsä uudistaa.
Kirjallisuus
Granström, A. 2001. Fire management for biodiversity in the European boreal forest. Scand. J. Forest Res. 16, 62-69.
Kuuluvainen, T. 2002. Disturbance dynamics in boreal forests: defining the ecological basis of restoration and management of biodiversity. Silva Fennica 36, 5-11.
Larjavaara, M., Kuuluvainen, T., Rita, H. 2005. Spatial distribution of lightning-ignited forest
fires in Finland. Forest Ecology and Management 208: 177–188.
Lehtonen, I., Venäläinen, A., Kämäräinen, M., Peltola, H., Gregow, H. 2016. Risk for large-scale fires in boreal forests of Finland under changing climate. Natural Hazards and Earth Systems Sciences 16(1): 239-253. https://doi.org/10.5194/nhess-16-239-2016(ulkoinen linkki)
Lehtonen, I., Venäläinen, A., & Gregow, H. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa metsänhoidon näkökulmasta. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2020:5. http://hdl.handle.net/10138/319348(ulkoinen linkki)
Mäkelä, Hanna. 2015. Estimates of past and future forest fire danger in Finland from a climatological viewpoint. Finnish Meteorological Institute Contributions 112.
