Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät
Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät ovat tyypillisesti vanhoja tai runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. Niissä on monimuotoisuudelle merkittäviä puuston rakennepiirteitä, kuten lahopuuta, eri rakenteista puustoa ja vanhoja järeitä puita. Ne ovat myös lajistoarvoltaan merkittäviä, sillä kaikista metsien uhanalaisista lajeista hieman alle puolet elää kangasmetsissä.
Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien tunnistaminen
Monimuotoisuudelle merkittäviä kangasmetsiä sijaitsee kaikkialla Suomessa. Niille ominaista ovat vanhat havu- ja lehtipuut sekä keskimääräistä talousmetsää huomattavasti suurempi eri lahoasteen vaiheissa olevan kuolleen puun määrä. Ne poikkeavat hoidetuista talousmetsistä puuston luonnontilaisen kaltaisen rakenteen vuoksi niin puulajisuhteiden, puuston luontaisen uudistumisen kuin kerroksellisuuden osalta.
Ilman aktiivisia metsänhoidon toimenpiteitä metsien voidaan arvioida kehittyvän puustoltaan luonnontilaisen kaltaisiksi noin 50-200 vuodessa riippuen maantieteellisestä sijainnista sekä kasvupaikan maaperästä ja valtapuulajista[Lähdeviite1]. Luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät ovat tavallisesti luontaisesti uudistuneita ja niiden puusto on erirakenteista sekä runsaslahopuustoista.
Lehtomaiset ja tuoreet kankaat
Lehtomaiset ja tuoreet kankaat ovat puuntuottokyvyltään hyväkasvuisia kuusi –lehtipuuvaltaisia metsiköitä. Vanhapuustoiset ja järeälahopuustoiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat ovat tärkeitä monille suojaisaa pienilmastoa ja lahopuujatkumoa suosiville uhanalaisille kangasmetsälajeille. Lajistolle erityisen tärkeitä ovat eri asteisesti lahonneet järeät puut. Myös pieniläpimittainen alikasvoksen lahopuusto on tärkeää osalle lahopuulajeista.
Luontokohteina erityisen merkittäviä ovat lehtomaisen ja tuoreen kankaan vanhat metsät, joissa lahopuuta on yli 10 m³ hehtaarilla. Kohteen merkitystä lisää monipuolinen puuston rakenne, jossa on eri lahovaiheessa olevia maapuita tai runsaasti kuolleita pystypuita sekä yksittäisiä kookkaita lehtipuita tai runsaasti lahovikaista lehtipuuta.
Kuivahkot, kuivat ja karukkokankaat
Kuivahkot ja kuivat kankaat ovat tavallisesti mäntyvaltaisia metsiä, joissa kasvaa puolukkaa, kanervaa ja variksenmarjaa. Karukkokankaat ovat niitä heikkotuottoisempia mäntyvaltaisia, poronjäkälää kasvavia metsiä. Kuivahkoilla ja kuivilla kankailla voi olla luontaisesti vähemmän lahopuuta ja monimuotoisuudelle merkittävä puusto on usein iältään vanhempaa kuin niitä tuoreemmilla kasvupaikkatyypeillä. Monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä ovat myös lahot lehtipuut ja kuuset sekä palanut puuaines. Metsäpaloalueet ja muut runsaslahopuustoiset häiriömetsät ovat tärkeitä metsäpaloista ja lahopuusta hyötyvälle lajistolle.
Luontokohteina erityisen merkittäviä ovat kuivahkojen ja kuivien kankaiden vanhat metsät, joissa lahopuuta on yli 10 m³ hehtaarilla. Arvokkaita ovat myös kohteet, joilla puusto on luontaisesti uudistunutta ja erirakenteista tai sisältää yksittäisiä iäkkäitä kilpikaarnaisia mäntyjä, keloja tai maapuita. Karukkokankaiden luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kehitysvaiheet ovat erityisiä luontokohteita.
Monimuotoisten kangasmetsien merkitys
Vanhoissa metsissä ja muissa kangasmetsissä elävistä uhanalaisista lajeista monet tarvitsevat lahopuuta elinympäristökseen. Lahopuuston monipuolisuus liittyy usein läheisesti puuston ikään ja metsän luontaiseen kehityskulkuun. Vanhoilla luonnontilaisen kaltaisilla kangasmetsillä on erityisen suuri merkitys selkärangattomille, sienille ja sammalille. Myös jotkin nisäkkäät ja monet linnut, kuten kolopesijät, viihtyvät vanhoissa luonnontilaisen kaltaisissa kangasmetsissä.
Kangasmetsien lajisto vaihtelee niin kasvupaikan puulajisuhteiden, kosteuden kuin ravinteisuudenkin mukaan. Kuivahkoilla, kuivilla ja karukkokankailla on runsaasti mäntyyn ja valoisiin harvapuustoisiin metsäympäristöihin sitoutunutta lajistoa. Näillä kasvupaikoilla on etenkin vanhoissa lahovikaisissa männyissä, mäntymaapuissa ja keloissa elävää lajistoa sekä palanutta puustoa suosivaa lajistoa. Myös tietyt lahoja lehtipuita ja kuusta elinympäristökseen tarvitsevat uhanalaiset lajit viihtyvät kuivissa ja valoisissa kangasmetsissä. Kuivahkojen, kuivien ja karukkokankaiden metsiköt, joissa on järeää palanutta tai lahoa puuta, ovat myös monimuotoisuuden turvaamisen kannalta merkittäviä kohteita.
