Suometsän hoitohanke

1. Käynnistysvaihe 

• tieto hoitotarpeessa olevasta alueesta (aloite maanomistajalta, toimijan oma havainto, tieto muulta toimijalta tms.)
• alustava arvio hankealueeseen rajattavan alueen
  • hakkuumahdollisuuksista sekä taimikonhoito- ja lannoitustarpeista 
  • ojien kunnostustarpeesta (puuston kasvu hidastunut nimenomaan kuivatusongelman vuoksi)
  • mahdollisuuksista välttää ojien kunnostus esimerkiksi jättämällä riittävä haihduttava puusto tai tuhkalannoittamalla (METKA-tukijärjestelmän mukaisesti)
  • saatavilla olevista tuista ja tukikelpoisuudesta työlajeittain
  • toimintaa rajoittavista tekijöistä, kuten erityiskäyttöalueista tai turvattavista kohteista sekä riskistä alapuolisille vesistöille.
• alustavat selvitykset puukauppatilanteesta ja käytettävissä olevasta kalustosta 
• metsänomistajien yhteystietojen hankkiminen
• metsänomistajien kutsuminen mukaan yhteishankkeen suunnitteluun

Lisätietoa: ojien kunnostus ja Vesitalousisännöitsijän opas[Lähdeviite2]

2. Suunnitteluvaihe

• yhteishankkeen kokoaminen
  • aloituskokous (eli 1. hankekokous), jossa päätös suunniteltavan hankkeen laajuudesta, osallistujista, suunnittelusta ja hankkeen vetäjästä
  • kohteen tukikelpoisuuden toteaminen ja mahdollisen suunnittelutuen hakeminen
• ennakkosuunnittelu ja aineiston keruu
  • vanhat ojitussuunnitelmat
  • maastokartat
  • pohjavesialueet
  • vesistöaineistot (lohikalakannat, metsätaloudelle herkät alueet, Ranta10-aineisto)
  • teemakartat eroosioherkistä ja/tai sulfidipitoisista alueista
  • maaperäkartat
  • metsäsuunnitelmatiedot
  • elinympäristötiedot (metsälain, luonnonsuojelulain ja vesilain suojelemat kohteet sekä huomionarvoiset lajit – yhteys tarvittaessa ELY-keskukseen tärkeää jo tässä vaiheessa)
• maastosuunnittelu
  • metsä- ja piennartiet
  • hakkuut 
  • taimikonhoidot 
  • ojien kunnostus
  • lannoitus
  • vesiensuojelurakenteet
  • korjuukelpoisuus
  • korjuu-urat 
  • varastopaikat
  • luonnonhoito
  • vaelluskalojen huomiointi, ja nousun mahdollistaminen (esteet voivat haitata myös vesieliöitä)
• leimikkosuunnitelman ja ojitus- ja vesiensuojelusuunnitelman laatiminen
• ojitusilmoituksen tekeminen ELY-keskukselle jo hankkeen alkuvaiheessa. Vesilain mukainen ilmoitus ojituksesta on tehtävä 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä
• 2. hankekokous: 
  • suunnitelman ja kustannusarvion hyväksyttäminen metsänomistajilla
  • päätös hoitohankkeen toteutukseen ryhtymisestä
  • metsänomistajilta allekirjoitukset suunnittelun ja toteutuksen asiakirjoihin
  • vastuukysymykset
  • aikatauluista sopiminen 
  • toimijoiden yhteistyön suunnittelu
  • puukauppajärjestelyistä sopiminen
  • tarjoukset puukaupasta metsänomistajille
  • päätökset puukaupasta ja metsänhoitotöistä
• suunnittelun tuen laskutus Suomen metsäkeskukselta
• suunnittelun alv:n ja metsänomistajan omavastuuosuuden laskutus metsänomistajalta
• suunnitelman viimeistely ja luovutus maanomistajalle

3. Toteutus- ja seurantavaihe

• aikataulun tarkentaminen: taimikonhoidot, hakkuut, lannoitukset ja ojien kunnostus
• taimikonhoito-, lannoitus- ja kaivuutöiden kilpailutus ja urakkasopimusten tekeminen
• taimikonhoitojen, hakkuiden ja lannoituksen toteutus ja valvonta 
• ojien ja vesiensuojelurakenteiden kaivaminen ja valvonta

4. Hankkeen päättäminen

• hankkeen luovutus 
• asiakkaiden kuuleminen, palautteisiin vastaaminen
• toteutusilmoitus tuen saamiseksi
• metsänomistajien laskutus
• hankkeen päättäminen

Suometsän hoitohanke sisältää hankkeen koosta ja toteutustavasta riippuen mm. seuraavia asiakirjoja.

Aina:

• metsänomistajan ja hankkeen toteuttajan välinen toimeksiantosopimus 
• osakasluettelo ja hankkeen kustannusarvio
  • kiinteistöittäin, osakkaittain, työlajeittain
• kartat ja ilmakuvat hankealueesta
• ojien kunnostus- ja vesiensuojelusuunnitelma 
  • ojaluettelo, vesiensuojelurakenteet
• hoitotöiden urakkasopimukset

Tarvittaessa:

• tukihakemukset ja -päätökset sekä toteutusilmoitukset
• valtakirjat metsänomistajalta 
  • puukauppa, taimikonhoito, lannoitus ja ojien kunnostus
• lupa-asiakirjat
  • mahdollinen ympäristöviranomaisen lausunto tai AVI:n lupa ojitukselle
  • mahdolliset muut luvat esim. tienkäyttöön liittyen
• kokouspöytäkirjat hankekokouksista
• hankkeen loppuraportti ja palauteyhteenveto

Hankealueen jaksottaminen pienempiin osiin ja toteutus osa kerrallaan ovat tärkeitä varsinkin suurissa hankkeissa. Tavoiteltavaa on, että pienet hankkeet ja osahankealueet hyvin suurissa hankkeissa voidaan tehdä valmiiksi 1–3 vuoden kuluessa töiden aloituksesta. Hankesuunnittelussa selvitetään, millä alueilla on hakkuu- ja hoitotarvetta sekä tarvittaessa mahdollisuuksia muihin maankäyttömuotoihin kuten suojeluun.  

Hoitotarpeen arvioinnissa korostuu, mitkä ojitusalueen ojista on taloudellisesti kannattavaa ja vesiensuojelullisesti mahdollista kunnostaa. Varttuneen kasvatusmetsän harvennuksia voidaan ottaa myös mukaan, vaikka ojia ei kunnosteta. Samoin hankkeeseen voidaan sisällyttää ennallistettavia kohteita. 

Puunkorjuun kannattavuuden nyrkkisääntönä voidaan pitää, että hakkuukertymä hankealueelta ylittää 500 m³, poistuma on vähintään 40 m³/ha ja poistettavien runkojen keskikoko on vähintään 60 dm3/runko. Ennakkotietoa puustosta saadaan esimerkiksi ilmakuvista ja julkisesta metsävaratiedosta. Ennallistettavilta alueilta puutavaran hehtaarikertymä (m3/ha) voi olla pienempi.  

Hankealueeksi pyritään rajaamaan sellainen alue, että vesien johtaminen alapuolisen alueen läpi on mahdollista ja alueelle saadaan tehokkaat vesiensuojelumenetelmät. Ojien perkaustarvetta, eroosioalttiutta ja vesiensuojelurakenteiden sijoittelua voidaan selvittää maastokäynnein ja laserkeilausaineistoon perustuvalla uoma-analyysillä. Vanhoista ojitusasiakirjoista voidaan tarvittaessa selvittää ennen suon ojitusta vallinneita olosuhteita ja edellisen hankkeen toteutusta.  

Suometsän hoitotarpeesta kertovia tekijöitä

1. Pääosalla alueen metsiköistä on selvä taimikonhoito- tai harvennustarve. Metsikkö on syytä harventaa, kun sen pohjapinta-ala on yli harvennusmallien esittämän leimausrajan. Harvennustarve voi syntyä myös siitä, että vähäarvoisempi koivu runsaana tai etukasvuisena haittaa havupuuston kehitystä.  
2. Alueen vesitalous on niin huonossa kunnossa, että korkea pohjaveden pinnan taso selvästi haittaa puuston kasvua. Ongelmat voivat aiheutua umpeen kasvaneista ojista, alkujaankin ojituksessa tapahtuneesta virheestä, metsätuhoista, ojien yliajossa tapahtuneista sortumista tai turpeen painumisesta. 
3. Kasvupaikan ravinne-epätasapaino alueella on niin ilmeinen, että se selvästi haittaa puuston kasvua. 

Korjuulohkojaon perusteet

• hakkuutapa; samanlaiset käsittelyt samaan lohkoon
  • uudistushakkuutavat 
  • kasvatushakkuutavat
• muu hakkuu
• korjuuajankohta > kesäkorjuukelpoinen osa rajataan omaksi lohkoksi
• korjuumenetelmä > koneellinen ja manuaalinen hakkuu erikseen.

Kunnostusojituslohkojaon perusteet 

• vesiensuojelurakenteet; pintavalutuskentät, pohjapadot, laskeutusaltaat ja kosteikot tehdään ensin
• vanhan ojaverkoston rakenne; perkaus aloitetaan latvaojista, laskuojat kaivetaan viimeiseksi
• vesiensuojelullisesti hankalat kaivukohdat; toteutetaan mahdollisimman kuivana aikana
• pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat; edellyttävät ojien kaivuussa erityistä varovaisuutta

Vesitalouden säätelyn ja vesiensuojelutoimien suunnittelussa on suositeltavaa tarkastella koko suoaluetta. Kunnostusojituslohkojen toimenpiteet ajoitetaan siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa alapuoliselle vesistölle.

Suometsän hoitohankkeen aikataulutus luo puitteet hankkeen kestolle ja se auttaa projektin etenemisen hallinnassa ja seurannassa. Suunnitteluvaiheessa on myös syytä varmistaa, että alueelle on saatavissa turvemaille sopivaa kalustoa ja kaikille töille löytyy ammattitaitoinen toteuttaja.

Hankkeen eri vaiheet on suositeltavaa sijoittaa aikajanalle, joka hahmottaa hankkeeseen kuluvaa aikaa ja kertoo myös miten eri hanketoimijoiden tehtävät ajoittuvat kokonaisuudessa. Realistinen ja yhteisesti sovittu aikataulu helpottaa siinä pysymistä. Selkeän aikataulutuksen avulla on myös helpompi puuttua mahdollisiin viivästyksiin ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin. 

Aikataulusuunnittelussa tulisi luoda varautumiskeinoja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Esimerkiksi onko mahdollista löytää muita toteutusratkaisuja, jos kesäkorjuu ei toteudu suunnitellusti tai ojituksen urakoitsija vaihtuukin yllättäen. 

Toimeksiantosopimuksessa myös sovitaan, minkälaisen valtakirjan metsänomistaja hankevetäjälle mahdollisesti antaa. 

Vaivattominta hankkeen organisointi on, kun alueen metsänomistajat ovat antaneet vastuun töiden järjestämisestä valtakirjalla hankevetäjän hoidettavaksi. Valtakirja tulee olla riittävän kattava, jotta hankevetäjä pystyy hoitamaan hoitohankkeen näkökulmasta tarpeelliset leimikoiden kilpailutukset, ojitukset ja muut metsänhoitotyöt hankkeeseen osallistuvan metsänomistajan puolesta. 

Toimeksiantosopimukset ja siihen mahdollisesti liitettävä valtakirja on hyvä kerätä jo hankkeen osallistujia koottaessa. Hankevetäjällä tulee siinä vaiheessa olla suuntaa antava käsitys hankealueen metsien tilasta, jotta ehdotus toteutettavista töistä vastaa tarvetta. [Lähdeviite3]

• sopimusosapuolten yhteystiedot 
• yksilöitynä käsiteltävä alue metsätiloittain ja kartta-aineistoon rajattuna 
• arvioidut enimmäiskustannukset toimenpiteistä metsänomistajalle koituvista maksuista 
• kartta hankekokonaisuudesta 
• hankkeen aikataulu ja tiedotusmenettelyt 
• tietoa metsänhoitotöiden vaikutuksesta metsikön kehitykseen ja tuleviin tuottoihin 
• tietoa hankkeeseen saatavilla olevista tuista 
• lista hankkeessa mukana olevista yhteistyötahoista. 

Valtakirjaan voidaan lisäksi sisällyttää 

• eroteltuna tehtävät ja niihin liittyvät asiakirjat, joita metsänomistaja valtuuttaa hankkeen toteuttajan hoitamaan, hyväksymään ja allekirjoittamaan 
  • lupa- ja tukihakemukset ja muu asiointi viranomaisten kanssa 
  • urakointien kilpailutus ja sopimusten laadinta 
  • puukaupan kilpailutus, sopimusten laadinta ja mittaustodistusten hyväksyminen 
• määräaika valtuuksien voimassaoloon. 

Hankkeen toteutus onnistuu parhaiten, kun tehtävät on vastuutettu selkeästi ja kokonaissuunnitelma on laadittu realistiseksi. Vastuu hankkeen etenemisestä voi olla yhdellä toimijalla, mutta myös vastuiden selkeällä jakamisella voidaan saavuttaa hyvä lopputulos. Tärkeää on, että hankkeen kullakin tehtävällä on aina selkeä vastuuhenkilö.  

Hakkuiden ja eri hoitotöiden yhteensovittaminen edellyttää sujuvaa yhteistoimintaa työn toteuttajien välillä. Tämä voi toteutua vain, jos kokonaisuutta johdetaan hyvän hankesuunnitelman pohjalta. Vastuuhenkilö seuraa suunnitelman toteutumista ja tarkentaa tarvittaessa sitä hankkeen edetessä sekä varmistaa osallisten tiedottamisen.  

Maastosuunnitteluun tuo kustannustehokkuutta, kun yhdellä maastokäynnillä saadaan tehtyä alueelle sekä puunkorjuuta että metsänhoitoa koskevat suunnitelmat. Jos työlajien suunnittelu on hajautettu eri henkilöille, tulee hankevetäjän varmistaa suunnittelijoiden välinen yhteistyö ja työvaiheiden oikea ajoitus.  

• Hankkeella on selkeä vastuu- ja kontaktihenkilö. 
• Hankkeen tavoitteet on sovittu yhdessä osallisten kanssa. 
• Osalliset tuntevat hankkeen tavoitteet ja tietävät mitä hankkeessa on tapahtumassa. 
• Sovitut työt tulevat tehdyksi laadukkaasti.  
• Hankkeessa pysytään sovitussa aikataulussa ja kustannuksissa.  

Hankkeen läpiviemiseksi tarvitaan hyvää tiedottamista sekä metsänomistajien suuntaan että toimijoiden kesken. Tiedottamisen välineet ja tavat on syytä miettiä hankkeen koon mukaisesti. Pienten hankkeiden tiedottaminen saadaan hoidettua puhelimitse, sähköpostitse ja henkilökohtaisin kontaktein, mutta suuremmissa hankkeissa tulisi hyödyntää myös muita välineitä. Hyvä vaihtoehto tiedottamiseen on ylläpitää verkkopalvelua, josta metsänomistajat ja toimijat saavat ajantasaista tietoa hankkeen etenemisestä ja voivat tarvittaessa esittää kysymyksiä.  

Hankevetäjällä on keskeinen rooli yhteydenpidon varmistamisessa hankkeen toimijoiden välillä. Jos esimerkiksi tieto hakkuiden edistymisestä ei kulje puunkorjaajan, lannoitteiden levittäjän ja kunnostusojittajan välillä, hankkeessa syntyy ylimääräisiä viivästyksiä.

Puukauppojen toteutustapa suometsän hoitohankkeessa on vaihtelevaa ja riippuu hankevetäjän roolista ja metsänomistajista.

Tarvittaessa lannoitukset on luontevaa sisällyttää osaksi suometsän hoitohanketta. Yhteishankkeissa lannoituksen suunnittelu ja toteutus hoituvat kustannustehokkaasti. Kasvatushakkuiden ja ojien kunnostuksen paras hyöty jää saavuttamatta, mikäli puusto kärsii ravinnepuutoksesta. Lannoitusten toteutus on tehokasta, kun hankevetäjä tai aliurakoitsija hankkii lannoitteet sekä kuljetus- ja levityspalvelun, valvoo levityksen ja varmistaa puunkorjaajalta hakkuiden edistymisen. 

Puuston varttuessa taimikkovaiheesta kasvatusmetsä- ja uudistamisvaiheeseen sen ravinteiden käyttö lisääntyy merkittävästi. Etenkin runsastyppisillä, paksuturpeisilla ojitetuilla soilla saattaa jo lyhyellä aikavälillä kehittyä merkittävä puutostila varsinkin kaliumin ja boorin osalta. Tämä on hyvä ottaa huomioon suometsien hoitohankkeiden suunnittelussa.  

Oikein kohdennettu lannoitus ja tehokas maa- tai lentolevitys edellyttää huolellista suunnittelua. Lisäksi lannoitus tulee yhteensovittaa hankkeen muiden työvaiheiden kanssa. Kun suometsien hoidon yhteydessä lannoitetaan, vesiensuojelun kannalta on suositeltavaa tehdä ensin hakkuut, sitten lannoitus ja viimeisenä mahdollinen ojien kunnostus.

Hankevetäjä sopii ojitusurakoitsijan kanssa ojien kunnostuksen työmäärästä, työskentelytavasta, kaivutyön ajoittamisesta ja urakointihinnoista. Lisäksi sovitaan valtuuksista, vastuusta ja menettelytavoista, mikäli kaivutyössä tapahtuisi pienvesille, vesistöille tai pohjavesille vahinkoa tai aiheutettaisiin jotain muuta haittaa.

Hakkuu ja lannoitus suositellaan tehtäviksi ennen ojien perkausta. Muutoin riskinä on ojapenkkojen sortuminen yliajoissa, ojien tukkeutuminen ja hakkuutähteiden jääminen ojiin. Kun ojien perkaus tehdään viimeiseksi, ojiin mahdollisesti joutuneet lannoitteet tai tuhka saadaan nostettua kaivussa penkalle.

Puunkorjuun ja kaivutyön teettäminen samalla urakoitsijalla on yksi toimiva ratkaisu. Kaivutyö helpottuu, kun kohde on valmiiksi tuttu ja kaivuedellytykset todennäköisemmin otettu jo hakkuussa hyvin huomioon.

Hankevetäjä varmistaa ennen kaivutyön aloittamista, että kunnostusojitussuunnitelmassa avattavaksi tarkoitetut ojalinjat on aukaistu ja sovitut hakkuu- ja hoitotyöt on tehty alueella. Vetäjä myös varmistaa, että tarvittavat ojitusluvat on hankittu ja selvittää niihin liittyvät ehdot toteuttajalle.