Suometsän hoitohanke

1. Käynnistysvaihe 

• tieto hoitotarpeessa olevasta alueesta (aloite maanomistajalta, toimijan oma havainto, tieto muulta toimijalta tms.)  
• alustava arvio hankealueeseen rajattavan alueen 
  • hakkuumahdollisuuksista sekä taimikonhoito- ja lannoitustarpeista  
  • kunnostusojituskelpoisuudesta  
  • saatavilla olevista tuista ja tukikelpoisuudesta työlajeittain 
  • toimintaa rajoittavista tekijöistä, kuten erityiskäyttöalueista tai turvattavista kohteista  
• alustavat selvitykset puukauppatilanteesta ja käytettävissä olevasta kalustosta  
• metsänomistajien yhteystietojen hankkiminen 
• hankkeen markkinointi metsänomistajille (vaikutus metsän tuottoon ja edut yhteishankkeesta )  

2. Suunnitteluvaihe 

• yhteishankkeen kokoaminen 
  • aloituskokous (eli 1. hankekokous), jossa päätös hankkeen laajuudesta, osallistujista, suunnittelusta ja hankkeen vetäjästä 
  • kohteen tukikelpoisuuden toteaminen ja mahdollisen suunnittelutuen hakeminen 
• ennakkosuunnittelu ja aineiston keruu 
  • vanhat ojitussuunnitelmat 
  • maastokartat 
  • pohjavesialueet 
  • teemakartat eroosioherkistä ja/tai sulfidipitoisista alueista 
  • maaperäkartat 
  • metsäsuunnitelmatiedot 
  • elinympäristötiedot 
• maastosuunnittelu
  • metsä- ja piennartiet 
  • hakkuut  
  • taimikonhoidot  
  • kunnostusojitus  
  • lannoitus
  • vesiensuojelurakenteet 
  • korjuukelpoisuus 
  • korjuu-urat  
  • varastopaikat 
  • luonnonhoito 
• leimikkosuunnitelman ja ojitus- ja vesiensuojelusuunnitelman laatiminen 
• 2. hankekokous:  
  • suunnitelman ja kustannusarvion hyväksyttäminen metsänomistajilla 
  • päätös hoitohankkeen toteutukseen ryhtymisestä 
  • metsänomistajilta allekirjoitukset suunnittelun ja toteutuksen asiakirjoihin 
  • vastuukysymykset 
  • aikatauluista sopiminen  
  • toimijoiden yhteistyön suunnittelu puukauppa-järjestelyistä sopiminen 
  • tarjoukset puukaupasta metsänomistajille 
  • päätökset puukaupasta ja metsänhoitotöistä 
• suunnittelun tuen laskutus Suomen metsäkeskukselta 
• suunnittelun alv:n ja metsänomistajan omavastuuosuuden laskutus metsänomistajalta 
• ojitusilmoituksen tekeminen ELY-keskukselle. Vesilain mukainen ilmoitus ojituksesta on tehtävä 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä 
• suunnitelman viimeistely ja luovutus maanomistajalle 

3. Toteutus- ja seurantavaihe 

• aikataulun tarkentaminen: taimikonhoidot, hakkuut, lannoitukset ja kunnostusojitus 
• taimikonhoito-, lannoitus- ja kaivuutöiden kilpailutus ja urakkasopimusten tekeminen 
• kunnostusojituksen toteutuksen tuen hakeminen  
• taimikonhoitojen, hakkuiden ja lannoituksen toteutus ja valvonta  
• ojien ja vesiensuojelurakenteiden kaivaminen ja valvonta 

4. Hankkeen päättäminen 

• hankkeen luovutus  
• asiakkaiden kuuleminen, palautteisiin vastaaminen 
• toteutusilmoitus tuen saamiseksi 
• metsänomistajien laskutus 
• hankkeen päättäminen 

Suometsän hoitohanke sisältää hankkeen koosta ja toteutustavasta riippuen mm. seuraavia asiakirjoja. 

Aina: 

• metsänomistajan ja hankkeen toteuttajan välinen toimeksiantosopimus  
• osakasluettelo ja hankkeen kustannusarvio 
  • kiinteistöittäin, osakkaittain, työlajeittain 
• kartat ja ilmakuvat hankealueesta 
• kunnostusojitus- ja vesiensuojelusuunnitelma  
  • ojaluettelo, vesiensuojelurakenteet 
• hoitotöiden urakkasopimukset 

Tarvittaessa: 

• tukihakemukset ja -päätökset sekä toteutusilmoitukset 
• valtakirjat metsänomistajalta  
  • puukauppa, taimikonhoito, lannoitus ja kunnostusojitus 
• lupa-asiakirjat 
  • ojituslupa ja mahdollinen ympäristöviranomaisen lausunto 
  • mahdolliset muut luvat esim. tienkäyttöön liittyen 
• kokouspöytäkirjat hankekokouksista 
• hankkeen loppuraportti ja palauteyhteenveto 

Hankealueen jaksottaminen pienempiin osiin ja toteutus osa kerrallaan ovat tärkeitä varsinkin suurissa hankkeissa. Tavoiteltavaa on, että pienet hankkeet ja osahankealueet hyvin suurissa hankkeissa voidaan tehdä valmiiksi 1–3 vuoden kuluessa töiden aloituksesta. Hankesuunnittelussa selvitetään, millä alueilla on hakkuu- ja hoitotarvetta sekä tarvittaessa mahdollisuuksia muihin maankäyttömuotoihin kuten suojeluun.  

Hoitotarpeen arvioinnissa korostuu, mitkä alueet on taloudellisesti kannattavaa ja vesiensuojelullisesti järkevää kunnostusojittaa. Varttuneen kasvatusmetsän harvennuksia voidaan ottaa myös mukaan, vaikka ojia ei kunnosteta. Samoin hankkeeseen voidaan sisällyttää ennallistettavia kohteita. 

Puunkorjuun kannattavuuden nyrkkisääntönä voidaan pitää, että hakkuukertymä hankealueelta ylittää 500 m³, poistuma on vähintään 40 m³/ha ja poistettavien runkojen keskikoko on vähintään 60 dm3/runko. Ennakkotietoa puustosta saadaan esimerkiksi ilmakuvista ja julkisesta metsävaratiedosta. Ennallistettavilta alueilta puutavaran hehtaarikertymä (m3/ha) voi olla pienempi.  

Hankealueeksi pyritään rajaamaan sellainen alue, että vesien johtaminen alapuolisen alueen läpi on mahdollista ja vesiensuojelutoimet saadaan tehdyksi tehokkaasti. Ojien perkaustarvetta, eroosioalttiutta ja vesiensuojelurakenteiden sijoittelua voidaan selvittää laserkeilausaineistoon perustuvalla uoma-analyysillä. Vanhoista ojitusasiakirjoista voidaan tarvittaessa selvittää ennen suon ojitusta vallinneita olosuhteita ja edellisen hankkeen toteutusta.  

Suometsän kunnostus- ja hoitotarpeesta kertovia indikaattoreita ovat: 

1. Pääosalla alueen metsiköistä on selvä taimikonhoito- tai harvennustarve. Metsikkö on syytä harventaa, kun sen pohjapinta-ala on yli leimausrajan. Harvennustarve voi syntyä myös siitä, että vähäarvoisempi koivu runsaana tai etukasvuisena haittaa havupuuston kehitystä.  
2. Alueen vesitalous on niin huonossa kunnossa, että korkea pohjaveden taso selvästi haittaa puuston kasvua. Ongelmat voivat aiheutua umpeen kasvaneista ojista, alkujaankin ojituksessa tapahtuneesta virheestä, metsätuhoista, ojien yliajossa tapahtuneista sortumista tai turpeen painumisesta. 
3. Kasvupaikan ravinne-epätasapaino alueella on niin ilmeinen, että se selvästi haittaa puuston kasvua. 

Hankealue tai sen osahankkeet on tarpeellista jaksottaa korjuu- ja kunnostusojituslohkoiksi, mikä edesauttaa hankeen läpivientiä. Lohkoista tehdään käytännöllisiä kokonaisuuksia maaston muotoja ja metsän rakenteita myötäillen. Hyvä korjuulohko on sellainen, että se saadaan hakattua samalla koneketjulla yhdellä kertaa. Puutavaran varastopaikat, ojaverkoston rakenne ja vesiensuojelutoimenpiteet on syytä ottaa samalla huomioon.  

Korjuulohkojaon perusteet 

• hakkuutapa > samanlaiset käsittelyt samaan lohkoon 
  • uudistushakkuutavat  
  • kasvatushakkuutavat 
• muu hakkuu 
• korjuuajankohta > kesäkorjuukelpoinen osa rajataan omaksi lohkoksi 
• korjuumenetelmä > koneellinen ja manuaalinen hakkuu erikseen. 

Kunnostusojituslohkojaon perusteet  

• vesiensuojelurakenteet > pintavalutuskentät, laskeutusaltaat ja kosteikot tehdään ensin 
• vanhan ojaverkoston rakenne > perkaus aloitetaan latvaojista, laskuojat kaivetaan viimeiseksi 
• vesiensuojelullisesti hankalat kaivukohdat > toteutetaan mahdollisimman kuivana aikana
• pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat > edellyttävät ojien kaivuussa erityistä varovaisuutta.  

Vesitalouden säätelyn ja vesiensuojelutoimien suunnittelussa on suositeltavaa tarkastella koko suoaluetta. Kunnostusojituslohkojen toimenpiteet ajoitetaan siten, että niistä ei aiheudu haittaa alapuoliselle vesistölle. 

Selkeät tavoitteet hankkeen etenemiselle tuovat ryhtiä toteutukseen. Suometsän hoitohankkeen aikataulutus on verrattavissa normaaliin projektisuunnitteluun. Aikataulutus luo puitteet hankkeen kestolle ja se auttaa projektin etenemisen hallinnassa ja seurannassa. Suunnitteluvaiheessa on myös syytä varmistaa, että alueelle on saatavissa turvemaille sopivaa kalustoa ja kaikille töille löytyy toteuttaja. 

Hankkeen eri vaiheet on suositeltavaa sijoittaa aikajanalle, joka hahmottaa hankkeeseen kuluvaa aikaa ja kertoo myös miten eri hanketoimijoiden tehtävät ajoittuvat kokonaisuudessa. Realistinen ja yhteisesti sovittu aikataulu helpottaa siinä pysymistä. Selkeän aikataulutuksen avulla on myös helpompi puuttua mahdollisiin viivästyksiin ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.  

Aikataulusuunnittelussa tulisi luoda varautumiskeinoja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Esimerkiksi onko mahdollista löytää muita toteutusratkaisuja, jos kesäkorjuu ei toteudu suunnitellusti tai ojituksen urakoitsija vaihtuukin yllättäen.  

Toimeksiantosopimuksessa myös sovitaan, minkälaisen valtakirjan metsänomistaja hankevetäjälle mahdollisesti antaa. 

Vaivattominta hankkeen organisointi on, kun alueen metsänomistajat ovat antaneet vastuun töiden järjestämisestä valtakirjalla hankevetäjän hoidettavaksi. Valtakirja tulee olla riittävän kattava, jotta hankevetäjä pystyy hoitamaan hoitohankkeen näkökulmasta tarpeelliset leimikoiden kilpailutukset, ojitukset ja muut metsänhoitotyöt hankkeeseen osallistuvan metsänomistajan puolesta. 

Toimeksiantosopimukset ja siihen mahdollisesti liitettävä valtakirja on hyvä kerätä jo hankkeen osallistujia koottaessa. Hankevetäjällä tulee siinä vaiheessa olla suuntaa antava käsitys hankealueen metsien tilasta, jotta ehdotus toteutettavista töistä vastaa tarvetta. [Lähdeviite3]

• sopimusosapuolten yhteystiedot 
• yksilöitynä käsiteltävä alue metsätiloittain ja kartta-aineistoon rajattuna 
• arvioidut enimmäiskustannukset toimenpiteistä metsänomistajalle koituvista maksuista 
• kartta hankekokonaisuudesta 
• hankkeen aikataulu ja tiedotusmenettelyt 
• tietoa metsänhoitotöiden vaikutuksesta metsikön kehitykseen ja tuleviin tuottoihin 
• tietoa hankkeeseen saatavilla olevista tuista 
• lista hankkeessa mukana olevista yhteistyötahoista. 

Valtakirjaan voidaan lisäksi sisällyttää 

• eroteltuna tehtävät ja niihin liittyvät asiakirjat, joita metsänomistaja valtuuttaa hankkeen toteuttajan hoitamaan, hyväksymään ja allekirjoittamaan 
  • lupa- ja tukihakemukset ja muu asiointi viranomaisten kanssa 
  • urakointien kilpailutus ja sopimusten laadinta 
  • puukaupan kilpailutus, sopimusten laadinta ja mittaustodistusten hyväksyminen 
• määräaika valtuuksien voimassaoloon. 

Hankkeen toteutus onnistuu parhaiten, kun tehtävät on vastuutettu selkeästi ja kokonaissuunnitelma on laadittu realistiseksi. Vastuu hankkeen etenemisestä voi olla yhdellä toimijalla, mutta myös vastuiden selkeällä jakamisella voidaan saavuttaa hyvä lopputulos. Tärkeää on, että hankkeen kullakin tehtävällä on aina selkeä vastuuhenkilö.  

Hakkuiden ja eri hoitotöiden yhteensovittaminen edellyttää sujuvaa yhteistoimintaa työn toteuttajien välillä. Tämä voi toteutua vain, jos kokonaisuutta johdetaan hyvän hankesuunnitelman pohjalta. Vastuuhenkilö seuraa suunnitelman toteutumista ja tarkentaa tarvittaessa sitä hankkeen edetessä sekä varmistaa osallisten tiedottamisen.  

Maastosuunnitteluun tuo kustannustehokkuutta, kun yhdellä maastokäynnillä saadaan tehtyä alueelle sekä puunkorjuuta että metsänhoitoa koskevat suunnitelmat. Jos työlajien suunnittelu on hajautettu eri henkilöille, tulee hankevetäjän varmistaa suunnittelijoiden välinen yhteistyö ja työvaiheiden oikea ajoitus.  

• Hankkeella on selkeä vastuu- ja kontaktihenkilö. 
• Hankkeen tavoitteet on sovittu yhdessä osallisten kanssa. 
• Osalliset tuntevat hankkeen tavoitteet ja tietävät mitä hankkeessa on tapahtumassa. 
• Sovitut työt tulevat tehdyksi laadukkaasti.  
• Hankkeessa pysytään sovitussa aikataulussa ja kustannuksissa.  

Hankkeen läpiviemiseksi tarvitaan hyvää tiedottamista sekä metsänomistajien suuntaan että toimijoiden kesken. Tiedottamisen välineet ja tavat on syytä miettiä hankkeen koon mukaisesti. Pienten hankkeiden tiedottaminen saadaan hoidettua puhelimitse, sähköpostitse ja henkilökohtaisin kontaktein, mutta suuremmissa hankkeissa tulisi hyödyntää myös muita välineitä. Hyvä vaihtoehto tiedottamiseen on ylläpitää verkkopalvelua, josta metsänomistajat ja toimijat saavat ajantasaista tietoa hankkeen etenemisestä ja voivat tarvittaessa esittää kysymyksiä.  

Hankevetäjällä on keskeinen rooli yhteydenpidon varmistamisessa hankkeen toimijoiden välillä. Jos esimerkiksi tieto hakkuiden edistymisestä ei kulje puunkorjaajan, lannoitteiden levittäjän ja kunnostusojittajan välillä, hankkeessa syntyy ylimääräisiä viivästyksiä.

Puukauppojen toteutustapa suometsän hoitohankkeessa on vaihtelevaa ja riippuu hankevetäjän roolista ja metsänomistajista. Hankevetäjä voi olla itse myös puunostaja, jolloin hän voi sopia puukaupasta suoraan metsänomistajan kanssa. Toisaalta hankevetäjän roolina voi olla tarjota metsänomistajille palvelua puukauppojen kilpailutukseen. Metsänomistaja päättää itselleen sopivimman tavan puukauppojen hoitamiseen. 

Puukaupat voivat olla merkittävä viivettä aiheuttava vaihe suometsän hoitohankkeissa. Yksi ratkaisu puukaupan sujuvaan hoitamiseen ovat metsänomistajilta kerättävät valtakirjat, joilla valtuutetaan vetäjä hoitamaan leimikoiden kilpailutus ja hakkuut. Valtakirjojen keruu helpottuu, jos hankesuunnittelija voi jo etukäteen kertoa metsänomistajille puunostajien kiinnostuksesta.  

Hankevetäjän tehtävänä on viestiä metsänomistajille yhteiskaupan eduista. Yhteismyynnillä toteutettu puukauppa tarjoaa hyötyjä hankkeen kaikille osallisille: 

• vähentää puukauppaprosessiin kuluvaa kokonaisaikaa 
• helpottaa hakkuiden etenemisen seurantaa ja vähentää riskiä, että ojalinjat ovat hakkaamatta kunnostusojituksen alkaessa 
• tekee leimikosta houkuttelevamman ostokohteen 
• helpottaa tieyhteyksien suunnittelua ja toteutusta   
• vähentää korjuukustannuksia. 

Omatoimisille hakkuille on suositeltavaa hankkeen sujuvuuden kannalta asettaa aikataulu ja sopia, että hankevetäjä toteuttaa ojalinjahakkuut, mikäli metsänomistaja ei ole itse huolehtinut niistä määräaikaan mennessä.

Tarvittaessa lannoitukset on luontevaa sisällyttää osaksi suometsän hoitohanketta. Yhteishankkeissa lannoituksen suunnittelu ja toteutus hoituvat kustannustehokkaasti. Kasvatushakkuiden ja kunnostusojituksen paras hyöty jää saavuttamatta, mikäli puusto kärsii ravinnepuutoksesta. Lannoitusten toteutus on tehokasta, kun hankevetäjä tai aliurakoitsija hankkii lannoitteet sekä kuljetus- ja levityspalvelun, valvoo levityksen ja varmistaa puunkorjaajalta hakkuiden edistymisen. 

Puuston varttuessa taimikkovaiheesta kasvatusmetsä- ja uudistamisvaiheeseen sen ravinteiden käyttö lisääntyy merkittävästi. Etenkin runsastyppisillä, paksuturpeisilla ojitetuilla soilla saattaa jo lyhyellä aikavälillä kehittyä merkittävä puutostila varsinkin kaliumin ja boorin osalta. Tämä on hyvä ottaa huomioon suometsien hoitohankkeiden suunnittelussa.  

Oikein kohdennettu lannoitus ja tehokas maa- tai lentolevitys edellyttää huolellista suunnittelua. Lisäksi lannoitus tulee yhteensovittaa hankkeen muiden työvaiheiden kanssa. Kun suometsien hoidon yhteydessä lannoitetaan, vesiensuojelun kannalta on suositeltavaa tehdä ensin hakkuut, sitten lannoitus ja viimeisenä mahdollinen kunnostusojitus.

Hankevetäjä sopii ojitusurakoitsijan kanssa kunnostusojituksen työmäärästä, työskentelytavasta, kaivutyön ajoittamisesta ja urakointihinnoista. Lisäksi sovitaan valtuuksista, vastuusta ja menettelytavoista, mikäli kaivutyössä tapahtuisi pienvesille, vesistöille tai pohjavesille vahinkoa tai aiheutettaisiin jotain muuta haittaa.

Hakkuu ja lannoitus suositellaan tehtäviksi ennen ojien perkausta. Muutoin riskinä on ojapenkkojen sortuminen yliajoissa, ojien tukkeutuminen ja hakkuutähteiden jääminen ojiin. Kun ojien perkaus tehdään viimeiseksi, ojiin mahdollisesti joutuneet lannoitteet tai tuhka saadaan nostettua kaivussa penkalle.

Puunkorjuun ja kaivutyön teettäminen samalla urakoitsijalla on yksi toimiva ratkaisu. Kaivutyö helpottuu, kun kohde on valmiiksi tuttu ja kaivuedellytykset todennäköisemmin otettu jo hakkuussa hyvin huomioon.

Hankevetäjä varmistaa ennen kaivutyön aloittamista, että kunnostusojitussuunnitelmassa avattavaksi tarkoitetut ojalinjat on aukaistu ja sovitut hakkuu- ja hoitotyöt on tehty alueella. Vetäjä myös varmistaa, että tarvittavat ojitusluvat on hankittu ja selvittää niihin liittyvät ehdot toteuttajalle.   

Suoalueen voidaan antaa ennallistua luonnon oman kehityskulun mukaan tai sitä voidaan nopeuttaa ennallistamistoimenpitein. Ne voivat olla jopa edellytys suoalueen luonnontilaisuuden palauttamiseksi. Jo vähäinenkin ojasto ja haihduttava puusto voivat estää tai ainakin hidastaa sitä merkittävästi. Luonnontilaiset suot toimivat myös hiilidioksidin nieluna, kun hiiltä varastoituu turpeeseen.  

Ennallistamista voidaan tehdä kaikilla ojitetuilla soilla, joiden vesitalouden palauttaminen on mahdollista. Ennallistamistöihin voi saada METSO-rahoitusta.

Ennallistamisessa tärkeintä on saada suo vettymään uudestaan eli palauttaa suon luontainen vesitalous. Kun ojat saadaan toimimattomiksi, veden pinta nousee ja kasvillisuus alkaa jälleen muodostaa turvetta. Tämän seurauksena kasvillisuus ja suomaisema alkavat vähitellen palautua. 

Ennallistumista nopeuttavia toimenpiteitä:

• Alue saadaan vettymään parhaiten, jos ojat täytetään kokonaan eikä vain tukita patoja käyttämällä.  
• Puuston poistaminen tai vähentäminen edistää ennallistumista, koska se vähentää haihdutusta. Säästettävän puuston määrällä pyritään jäljittelemään alkuperäisen suotyypin puustoisuutta. 
• Pintavalleja rakentamalla voi varmistaa veden leviämistä laajemmalle alueelle. 
• Ennallistettavalle suolle voi tehdä kosteikkoja, mikä parantaa sen arvoa vesilintujen elinympäristönä. 

Lisätietoa ennallistamisen toteuttamisesta

• Ojitettujen soiden ennallistamisopas(ulkoinen linkki) (Metsähallitus 2013)

Lisätietoa kosteikkojen perustamisesta ja kunnostamisesta

• Kotiseutukosteikko (ulkoinen linkki)Life+ -hanke