Puulajijakauma ja lehtipuuosuus metsätilan hoidossa -artikkelin päivitys

Artikkeliin on selvennetty sekapuustoisuuden tavoittelun periaatteita metsänkasvatuksen eri vaiheissa, kun tarkastellaan yhtä metsikköä laajemmin koko metsätilaa. Artikkelissa käydään läpi, miten metsän uudistamisessa, taimikonhoidossa ja kasvatushakkuissa voidaan huomioida sekapuustoisuus. 

Puulajien monipuolisuus metsätilalla lisää metsäluonnon monimuotoisuutta, parantaa ilmastonmuutokseen sopeutumista, vähentää joidenkin metsätuhojen riskiä, lisää virkistysarvoja sekä hajauttaa taloudellista riskiä. Puulajikirjon lisääminen on yksi keino toteuttaa metsänomistajan eri tavoitteita.  

Artikkelin täsmennys selventää keinoja: metsänomistaja voi kasvattaa varsinaisia sekametsiä tai lisätä puulajikirjoa koko metsätilan tasolla. Sekametsässä kasvatetaan vähintään kahta puulajia siten, että yksittäisellä metsikkökuviolla pääpuulajia on korkeintaan 75 %. Tavoitteena voi olla myös lievempi sekapuustoisuus, jolloin metsässä pääpuulajin osuus on 75–95 %. Toisena vaihtoehtona on kasvattaa useita metsiköitä eri pääpuulajeilla, jolloin metsätilalle muodostuu puulajien mosaiikki. 

Aakkosjärjestyksessä: Annala Mari, Huuskonen Saija, Ilvesniemi Hannu, Keto-Tokoi Petri, Miina Jari, Männistö Lauri, Uotila Karri.  

Tapion projektipäällikkö: Laura Nikinmaa 

Katso myös uudistus Sekametsän kasvatus -artikkeliin