Päivitetty artikkeli: Puuston kiertoajan pidentäminen
Artikkelikokonaisuudessa: Metsänhoidon toimenpiteet
Viimeisimmän muutoksen julkaisupäivä: 16.12.2024
Keskeiset uudistukset
Artikkeli päivitettiin perusteellisesti. Uutena sisältönä on tietoa kiertoajan pidentämisestä, siihen soveltuvista kohteista sekä tietoja hyödyistä, haitoista ja riskeistä. Kokonaisuudessa kerrotaan uusista kiertoajan pidentämisen harvennusmalleista ja niiden käytöstä.
- Kiertoajan pidentämiseen soveltuvat ja ei-soveltuvat kohteet
- Kiertoajan pidentämisen hyödyt, haitat ja riskit
- Päätöksentekoa tukevat luonto, talous, virkistys ja ilmastonmuutoksen hillintä -kuvaukset
- Puuston kiertoajan pidentämisen suunnittelu ja toteutus.
Miksi uudistus tarvittiin ja miten muuttaa metsänhoidon käytäntöjä
Puustoja kasvatetaan eri menetelmin ja päätehakkuu tehdään eri ikäisiin puustoihin. Kiertoajan pidentäminen suunnitellusti tuo tähän hyvän vaihtoehdon. Puuston kiertoajan pidentäminen -artikkeli auttaa metsänomistajaa ja metsäammattilaista päätöksenteossa kuusi- ja mäntyvaltaisten puustojen hoidossa.
Pidennetty kiertoaika voi olla hyvä vaihtoehto kuusivaltaisiin kohteisiin, joissa ei ole suurta metsätuhoriskiä. Mäntyvaltaisilla kohteilla kiertoajan pidentämistä ei voi suositella talouden näkökulmasta. Kiertoajan pidentäminen edesauttaa luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja hiilen sidontaa. Nämä voivat olla monelle metsänomistajalle tärkeitä syitä pidentää kiertoaikaa, eli lykätä päätehakkuuta tavanomaisesta, talousperusteisesta ajankohdasta.
Pidennetyn kiertoajan harvennusmallit poikkeavat muista harvennusmalleista. Kiertoaikaa pidentävissä malleissa harvennukset tehdään hieman myöhemmin ja lievempinä kuin muissa malleissa, jolloin puustopääoma pysyy korkeana ja uudistamisläpimitta saavutetaan tavanomaista myöhemmin.
Näissä uusissa harvennusmalleissa:
- maksimoidaan hiilen sidontaa ja puuntuotosta kiertoajalla. Muissa malleissa taloudellinen tuotto-odotus ohjaa mallin toimintaa.
- uudistamisläpimitan keskiarvona on käytetty uudistamissuosituksen suurinta uudistusläpimittaa, eli uudistushakkuu tehdään keskimäärin 1,5–3 cm tavanomaista järeämpään puustoon.
Työtä tukeneet tutkijat
Aakkosjärjestyksessä: Soili Haikarainen, Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Mika Lehtonen, Jaakko Repola, Hannu Salminen ja Jouni Siipilehto.
Lisätietoa
Tapion projektipäällikkö: Tommi Tenhola
Tapion tiedote uudistuksesta 18.12.2024: Hiiliviisasta metsänhoitoa ja järeämpää puuta pidemmällä kiertoajalla(ulkoinen linkki)