Lehtikuusi tavallisen kuusen vaihtoehtona Lehtikuusi tuottaa puuta parhailla kasvupaikoilla saman verran kuin istutuskuusikot tai jopa enemmän. Lehtikuusen istutus Suositeltava istutustiheys on 1 300 tainta hehtaarille. Istutus tehdään keväällä ennen neulasten&nbsp;puhkeamista. Lehtikuusi vaatii runsaasti valoa, ja siksi sitä kasvatetaan väljemmässä kuin mäntyä tai kuusta. Lehtikuusikon hoito Harvennuksilla huolehditaan latvuston elinvoimaisuudesta.&nbsp;Puiden hyvän laadun&nbsp;kehittyminen edellyttää&nbsp;lisäksi&nbsp;pystykarsintaa. Ensiharvennus tehdään nopeakasvuisimmissa lehtikuusikoissa&nbsp;noin&nbsp;20&nbsp;vuoden iässä, jolloin&nbsp;metsikköön&nbsp;jätetään&nbsp;600–1 000 puuta&nbsp;hehtaarille. Puiden varttuessa 400–700&nbsp;puuta&nbsp;hehtaarilla&nbsp;on&nbsp;sopiva kasvatustiheys. Uudistamisvaiheessa lehtikuusia on 200–300 puuta hehtaarilla. Lehtikuusikko on järeytensä perusteella uudistettavissa Etelä-Suomessa 60–80-vuotiaana. Lehtikuusi jatkaa viljavilla kasvupaikoilla järeytymistään ja&nbsp;arvokasvuaan pitempään kuin mänty&nbsp;ja&nbsp;kuusi. Kiertoaikaa voidaan jatkaa jopa 120–150 vuoteen, jolloin&nbsp;lehtikuusia on enää 100–150 puuta&nbsp;hehtaarilla. Kuva: © Erkki Oksanen.

# Lehtikuusen uudistaminen ja kasvatus

## Lehtikuusi tavallisen kuusen vaihtoehtona

Lehtikuusi tuottaa puuta parhailla kasvupaikoilla saman verran kuin istutuskuusikot tai jopa enemmän.

# Lehtikuusen uudistaminen ja kasvatus

## Lehtikuusen istutus

Suositeltava istutustiheys on 1 300 tainta hehtaarille. Istutus tehdään keväällä ennen neulasten puhkeamista. Lehtikuusi vaatii runsaasti valoa, ja siksi sitä kasvatetaan väljemmässä kuin mäntyä tai kuusta.

# Lehtikuusen uudistaminen ja kasvatus

## Lehtikuusikon hoito

Harvennuksilla huolehditaan latvuston elinvoimaisuudesta. Puiden hyvän laadun kehittyminen edellyttää lisäksi pystykarsintaa. Ensiharvennus tehdään nopeakasvuisimmissa lehtikuusikoissa noin 20 vuoden iässä, jolloin metsikköön jätetään 600–1 000 puuta hehtaarille. Puiden varttuessa 400–700 puuta hehtaarilla on sopiva kasvatustiheys.
Uudistamisvaiheessa lehtikuusia on 200–300 puuta hehtaarilla. Lehtikuusikko on järeytensä perusteella uudistettavissa Etelä-Suomessa 60–80-vuotiaana. Lehtikuusi jatkaa viljavilla kasvupaikoilla järeytymistään ja arvokasvuaan pitempään kuin mänty ja kuusi. Kiertoaikaa voidaan jatkaa jopa 120–150 vuoteen, jolloin lehtikuusia on enää 100–150 puuta hehtaarilla.

Siperianlehtikuusi menestyy koko maassa tunturialuetta lukuun ottamatta. Siperianlehtikuusen viljely soveltuu parhaiten runsasravinteisille kasvupaikoille, joiden vesitalous on kunnossa. Loivat rinnemaat ovat parhaita lehtikuusen kasvupaikkoja. Lehtikuusi ei menesty savi- eikä turvemailla eikä se sovi käytettäväksi juurikäävän vaivaamilla aloilla.

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Lehtikuusen uudistaminen ja kasvatus

Vähätuottoisten sekä alun perin avointen tai harvapuustoisten soiden luonnonhoidolliseen käsittelyyn kuuluu kohteiden ennallistaminen takaisin luonnontilaan. Osa luonnontilaisten soiden ojituksista on ollut metsätaloudellisesti kannattamattomia. Yleisin syy on ollut ravinteisuudeltaan liian karujen kasvupaikkojen ojittaminen. Vähätuottoisiksi turvemaiksi luokitellaan metsälain mukaan turvemaat, joilla puuston vuotuinen runkopuun kasvu on alle kuutiometrin vuodessa. Näillä kohteilla ei ole uudistamisvelvoitetta, ja ne voidaan hakkuun jälkeen jättää ennallistumaan. Hakkuun jälkeen kohteelle jätetään luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi vähintään 20 puuta hehtaarille. Puuston poistaminen on perusteltua suoluonnon palautumisen ja esimerkiksi kanalintujen, lähinnä riekon, elinympäristön laadun parantamiseksi. Alun perin avoimilla ja harvapuustoisilla soilla puusto kasvaa ojituksen jälkeen hyvin. Tällaisia soita ovat esimerkiksi ojitetut viljavat letot ja karut nevat. Ravinteikkaat suot ovat suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita ja niitä voidaan metsänomistajan niin halutessa ennallistaa. Näitä kohteita ei koske uudistamisvelvoite, mikäli ne ennallistetaan metsäviranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella. Ennallistamisessa poistetaan ojituksen jälkeen kasvanut puusto, mikä edesauttaa pohjaveden tason palautumista luonnontilaan. Suolla säästetään kuitenkin puut, jotka kasvoivat siellä jo ennen ojitusta.&nbsp;Toteutuksessa huomioidaan avosuon rakenteeseen kuuluva mosaiikkimaisuus, jossa harvapuustoiset (kermit/jänteet) ja puuttomat vesialueet (kuljut/rimmet) esiintyvät.&nbsp;Vesitalouden palauttamiseksi ojien tukkiminen on yleensä tarpeen. Paras tulos saavutetaan, kun ojat täytetään kokonaan eikä vain tukita patoja käyttämällä. Täystukkiminen on huomattavasti patoamista kalliimpaa, joten kustannustehokkain ratkaisu tulee pohtia tapauskohtaisesti.&nbsp;Veden laajan leviämisen varmistamiseksi voidaan rakentaa pintavalleja. Ennallistettavalle suolle voidaan kaivaa kosteikkoja, mikä parantaa alueen arvoa vesilintujen elinympäristönä. Vähätuottoinen ennallistettu suo. Kuva: © Lauri Saaristo.

**Vähätuottoisten sekä alun perin avointen tai harvapuustoisten soiden** luonnonhoidolliseen käsittelyyn kuuluu kohteiden ennallistaminen takaisin luonnontilaan. Osa luonnontilaisten soiden ojituksista on ollut metsätaloudellisesti kannattamattomia. Yleisin syy on ollut ravinteisuudeltaan liian karujen kasvupaikkojen ojittaminen.
**Vähätuottoisiksi turvemaiksi** luokitellaan metsälain mukaan turvemaat, joilla puuston vuotuinen runkopuun kasvu on alle kuutiometrin vuodessa. Näillä kohteilla ei ole uudistamisvelvoitetta, ja ne voidaan hakkuun jälkeen jättää ennallistumaan. Hakkuun jälkeen kohteelle jätetään luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi vähintään 20 puuta hehtaarille. Puuston poistaminen on perusteltua suoluonnon palautumisen ja esimerkiksi kanalintujen, lähinnä riekon, elinympäristön laadun parantamiseksi.
**Alun perin avoimilla ja harvapuustoisilla soilla** puusto kasvaa ojituksen jälkeen hyvin. Tällaisia soita ovat esimerkiksi ojitetut viljavat letot ja karut nevat. Ravinteikkaat suot ovat suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia kohteita ja niitä voidaan metsänomistajan niin halutessa ennallistaa. Näitä kohteita ei koske uudistamisvelvoite, mikäli ne ennallistetaan metsäviranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella.

- Ennallistamisessa poistetaan ojituksen jälkeen kasvanut puusto, mikä edesauttaa pohjaveden tason palautumista luonnontilaan. Suolla säästetään kuitenkin puut, jotka kasvoivat siellä jo ennen ojitusta.
- Toteutuksessa huomioidaan avosuon rakenteeseen kuuluva mosaiikkimaisuus, jossa harvapuustoiset (kermit/jänteet) ja puuttomat vesialueet (kuljut/rimmet) esiintyvät.
- Vesitalouden palauttamiseksi ojien tukkiminen on yleensä tarpeen. Paras tulos saavutetaan, kun ojat täytetään kokonaan eikä vain tukita patoja käyttämällä. Täystukkiminen on huomattavasti patoamista kalliimpaa, joten kustannustehokkain ratkaisu tulee pohtia tapauskohtaisesti.
- Veden laajan leviämisen varmistamiseksi voidaan rakentaa pintavalleja.
- Ennallistettavalle suolle voidaan kaivaa kosteikkoja, mikä parantaa alueen arvoa vesilintujen elinympäristönä.

Metsätaloudellisesti heikkotuottoisia ojitettuja soita voidaan ennallistaa. Ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla ihmistoiminnan takia heikentynyt, vahingoittunut tai tuhoutunut suoelinympäristö pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Ennallistamisen tavoite on lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien laadun parantaminen. Suoelinympäristön tilan parantamisessa ennallistamalla on tärkeintä pyrkiä palauttamaan vesitalouden toiminnallisuus. Ennallistamiseen on mahdollista saada rahoitusta METSO- ja Helmi-ohjelmista.
Lue lisää: [Soiden ennallistaminen](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/soiden-ennallistaminen).

Suoelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

Metsätaloudellisesti heikkotuottoisia ojitettuja soita voidaan ennallistaa. Ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla ihmistoiminnan takia heikentynyt, vahingoittunut tai tuhoutunut suoelinympäristö pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Ennallistamisen tavoite on lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien laadun parantaminen. Suoelinympäristön tilan parantamisessa ennallistamalla on tärkeintä pyrkiä palauttamaan vesitalouden toiminnallisuus. Ennallistamiseen on mahdollista saada rahoitusta METSO- ja Helmi-ohjelmista.Lue lisää: Soiden ennallistaminen.

Suoelinympäristöjen ennallistaminen

Varhaisperkauksen tarve Jos kilpaileva puusto ei uhkaa kasvatettavia taimia, varhaisperkausta ei tarvita. Tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kilpailevien lehtipuiden havupuita nopeampi varhaiskehitys. Jos havupuut ja lehtipuut ovat tasapituisia kasvukauden alussa, lehtipuut ovat selkeästi etukasvuisia jo saman kasvukauden lopussa. Ajoitus keskeistä Varhaisperkauksen oikea ajoitus on erittäin tärkeä. Otollista aikaa on usein vain yksi tai kaksi kasvukautta. Myöhästyneenä tehty varhaisperkaus on työläämpää ja kalliimpaa. Sen lisäksi taimikon kehitys voi hidastua, taimien laatu heiketä ja voidaan menettää tulevaisuuden puunmyyntituloja. Taimikon varhaisperkauksen hyödyt 1. Vaikutukset puuston kehitykseen: kasvatettavien puiden menestyminen varmistuu kasvutilaa vesoilta kasvatettaville puille 2. Vaikutukset kannattavuuteen: varmistaa kasvatettavan puuston laadun, esim. havupuut eivät korvaudu lehtipuiden vesoilla heijastuu koko puunkasvatuksen ketjuun ja myöhempiin hakkuutuloihin varsinainen taimikonhoito voidaan tehdä myöhemmin 3. Vaikutukset puuston tuhonkestävyyteen elinvoimainen puusto on kestävämpi tuhonaiheuttajia, esimerkiksi lunta, hirviä, hyönteisiä ja sieniä, vastaan. Taimikon varhaisperkauksen riskejä Huolellisesti, ajallaan tehty työ on riskitöntä. Peratussa taimikossa kuuset kasvavat latvat vapaina hyvin ja pärjäävät kilpailussa siemensyntyisille koivuntaimille ja muulla kilpailevalle kasvustolle. Kuva: © Johnny Sved.

Nuoren metsän hoitotoimenpiteitä voivat olla taimikon ja nuoren metsän perkaus, harvennus ja laatupuiden pystykarsinta. Sopivilla nuoren metsän hoitokohteilla voidaan tehdä pienpuun korjuuta.

Nuoren metsän hoitoon voi saada valtion tukea, kun tuen ehdot täyttyvät. Lisätietoa tuista on saatavilla esimerkiksi Suomen metsäkeskuksesta.

Taimikonharvennuksessa kasvatettavan puuston tiheys ja puulajisuhteet harvennetaan tavoitteen mukaiseksi. Taimikonharvennuksen tavoitteena on, että ensiharvennuksessa korjattavat puut ovat järeydeltään myyntiin kelpaavia. Pääsääntöisesti työ tehdään varttuneessa taimikossa.

Taimikonharvennusta tehdään varttuneissa taimikoissa, joissa on tarve säätää puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Taimikonhoidon tarpeeseen vaikuttavat kasvupaikan ominaisuudet sekä kohteen aikaisempi käsittely kuten metsän uudistamistapa ja mahdollisen varhaisperkauksen toteutus.
Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi, riippumatta siitä, ovatko ne viljeltyjä tai luontaisesti syntyneitä. Taimikonharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti vialliset ja huonolaatuiset puut. Jäävä puusto pyritään harventamaan tiheydeltään sopivaksi ja tilajärjestykseltään tasaiseksi. Harvennus tuo lisää kasvutilaa, mikä edistää erityisesti puiden paksuuskasvua, lisää puiden elinvoimaisuutta ja vähentää yksittäisten puiden riskiä sairastua kasvitauteihin.

Taimikonhoidon toimenpiteitä ovat taimikon varhaishoito ja taimikonharvennus.

Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat heinäntorjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus.

Taimikon varhaisperkauksessa nuoresta taimikosta poistetaan kasvatettavien taimien kehittymistä haittaavaa puustoa ja vesakkoa joko reikä- tai täysperkauksena. Varhaisperkaus tehdään, kun männyntaimikon keskipituus on alle 1 metriä ja kuusentaimikon keskipituus alle 1,5 metriä.

Ylispuiden poisto (ylispuuhakkuu) on siemen- tai suojuspuiden poistoa taimettuneelta luontaisen uudistamisen alalta. Myös verhopuuston poisto kaksijaksoisesta metsiköstä on ylispuiden poistoa.

Siemen- ja suojuspuut tai itsestään taimettuneen metsikön ylispuut on suositeltavaa poistaa taimikon päältä heti, kun uudistusala on riittävästi taimettunut. Ylispuiden poistossa tuhoutuu lähes aina taimia. Vauriot ovat sitä suuremmat, mitä pidempään hakkuuta viivytetään. Taloudellisesti on kannattavinta poistaa ylispuut taimikon päältä yhdellä kerralla.

Taimikonhoidon työlajeihin kuuluvat heinäntorjunta, taimikon varhaisperkaus sekä taimikonharvennus. Näiden tarkoituksena on ohjata ja auttaa taimikon kehittymistä haluttuun suuntaan. Taimikonhoidolla on suuri merkitys metsikön kehityksen kannalta, sillä työssä tehdyt valinnat näkyvät metsässä vuosikymmeniä eteenpäin.
Suositustenmukaisella taimikonhoidolla turvataan kasvatettavien puiden kehitystä ja puuston elinvoimaisuutta.

# Taimikon varhaisperkaus

## Varhaisperkauksen tarve

Jos kilpaileva puusto ei uhkaa kasvatettavia taimia, varhaisperkausta ei tarvita. Tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kilpailevien lehtipuiden havupuita nopeampi varhaiskehitys. Jos havupuut ja lehtipuut ovat tasapituisia kasvukauden alussa, lehtipuut ovat selkeästi etukasvuisia jo saman kasvukauden lopussa.

# Taimikon varhaisperkaus

## Ajoitus keskeistä

Varhaisperkauksen oikea ajoitus on erittäin tärkeä. Otollista aikaa on usein vain yksi tai kaksi kasvukautta. Myöhästyneenä tehty varhaisperkaus on työläämpää ja kalliimpaa. Sen lisäksi taimikon kehitys voi hidastua, taimien laatu heiketä ja voidaan menettää tulevaisuuden puunmyyntituloja.

# Taimikon varhaisperkaus

## Taimikon varhaisperkauksen hyödyt

1 \. Vaikutukset puuston kehitykseen:
- kasvatettavien puiden menestyminen varmistuu
- kasvutilaa vesoilta kasvatettaville puille
2 \. Vaikutukset kannattavuuteen:
- varmistaa kasvatettavan puuston laadun, esim. havupuut eivät korvaudu lehtipuiden vesoilla
- heijastuu koko puunkasvatuksen ketjuun ja myöhempiin hakkuutuloihin
- varsinainen taimikonhoito voidaan tehdä myöhemmin
3 \. Vaikutukset puuston tuhonkestävyyteen

- elinvoimainen puusto on kestävämpi tuhonaiheuttajia, esimerkiksi lunta, hirviä, hyönteisiä ja sieniä, vastaan.

# Taimikon varhaisperkaus

## Taimikon varhaisperkauksen riskejä

- Huolellisesti, ajallaan tehty työ on riskitöntä.

# Taimikon varhaisperkaus

## Hoitamattomuus kasvattaa tuhoriskiä ja viivästyttää hakkuutuloja

Lyhentyneen kiertoajan ansiosta tulot myöhemmistä harvennuksista ja uudistushakkuusta aikaistuvat. Myös tuhoriskit pienenevät. Hoitamatonta ylitiheää puustoa uhkaavat lumituhot. Etenkin männiköissä nuorten puiden kasvua haittaava runsas lehtipuusto lisää hirvituhojen riskiä.

# Taimikon varhaisperkaus

## Esimerkki taimikonhoidon vaikutuksesta metsänkasvatuksen tuotokseen ja tulokseen

Kuvissa esitetään taimikonhoidon vaikutus metsänkasvatuksen tuotokseen ja tulokseen. Esimerkkinä on kuusen istutustaimikko tuoreella kankaalla Etelä-Suomessa, Padasjoki (1 235 d.d.). Ensimmäisessä vaihtoehdossa taimikon varhaisperkaus tehdään suositusten mukaisesti viiden vuoden iässä ja taimikonharvennus kahdeksan vuotta myöhemmin. Toisessa vaihtoehdossa varhaisperkaus jätetään tekemättä ja taimikonharvennus myöhästyy viisi vuotta. Kummassakin tapauksessa kiertoaika on 63 vuotta ja harvennushakkuut tehdään harvennusmallien mukaisina.

# Taimikon varhaisperkaus

## Esimerkki taiminkonhoidon kannattavuudesta

Istutetun kuusentaimikon varhaisperkaus ja taimikonharvennus ovat kannattavia toimenpiteitä ja varmistavat hyvän tuoton metsänuudistamiseen tehdylle investoinnille. Hoidetun taimikon nettonykyarvo on korkeampi kaikilla esimerkin laskentakoroilla.

# Taimikon varhaisperkaus

## Huomiot kuvasta

- Kun taimikko on hoidettu ajallaan, saadaan jo metsikön ensiharvennuksessa merkittävästi tuloja ainespuusta, koska hakkuussa kertyvä puu on hoidon ansiosta järeämpää.
- Taimikonharvennuksen ansiosta puumyyntitulot ovat esimerkissä runsaat 600 €/ha korkeammat ensiharvennuksessa. Jos taimikonharvennuksen hinta on 460 €/ha, sen arvo on 2 %:n laskentakorolla ensiharvennushetkellä (20 vuoden kuluttua) 683 €/ha.

Taimikonhoito on investointi, jolla vaikutetaan kasvatettavan puuston laatu- ja järeyskehitykseen. Työn tarkoituksena on kasvattaa tulevaisuuden hakkuutuloja. Ajallaan ja sopivaan tiheyteen tehdyn taimikonharvennuksen ansiosta puuston järeytyminen nopeutuu ja sekä taimikonharvennuksen kustannukset että ensiharvennuksen korjuukustannukset pysyvät kohtuullisina. Vaikka taimikonharvennus aiheuttaa kustannuksia kiertoajan alkupuolella, se parantaa koko kiertoajan kannattavuutta.

# Taimikon varhaisperkaus

## Sekapuustoisuus keskeistä

Havupuuvaltaiseen taimikkoon on suositeltavaa jättää lehtipuusekoitus aina kun mahdollista. Lehtipuusekoitus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja monipuolinen puusto kestää yleensä paremmin erilaisia tuhoja. Lehtipuusekoitus saattaa myös ehkäistä jossain määrin tuhojen leviämistä havupuustossa.

Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston ja aluskasvillisuuden rakenteen kehitykseen. Sekapuustoisuutta ja lehtipuuosuutta vaalimalla sekä käsittelemättömiä kohtia jättämällä voidaan monipuolistaa metsän rakennetta.

Taimikonhoidolla on pitkäaikaiset vaikutukset puuston ja metsän aliskasvoksen rakenteeseen ja siten metsämaiseman kehitykseen. Taimikonhoidon jälkeen kohteella liikkuminen on alkuun vaikeaa, mutta kulkukelpoisuus paranee kaadetun puuston lahottua muutamissa vuosissa.

# Taimikon varhaisperkaus

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Taimikonhoito vähentää kasvavan puuston määrää sekä puuston hiilivarastoa hetkellisesti. Samalla puuston kasvu ja hiilensidonta alentuvat verrattuna hoitamattomaan taimikkoon. Näiden vähenemisten merkitys on kuitenkin pieni, sillä työlaji vahvistaa kasvatettavan puuston järeytymistä ja elinvoimaa pitkävaikutteisesti. Tällä on merkittävä vaikutus siihen, millaista puuta metsiköstä on tulevaisuudessa mahdollista korjata ja millaisia tuotteita siitä saadaan. Taimikonhoidolla lisätään järeämmän ainespuun tuotantoa koko metsikön kiertoaikana.

# Taimikon varhaisperkaus

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Taimikonhoidon vaikutuksia maaperän hiilivaraston kehitykseen ei ole tutkittu kattavasti. Metsissä hiiltä varastoituu maaperään, puustoon ja muuhun kasvillisuuteen. Taimikkovaiheessa hiilen varasto puustossa ei ole vielä kovin suuri eikä taimikonhoidolla ole juuri vaikutusta maaperän hiilivaraston kertymiseen. Kaadettu pienpuusto lahoaa melko nopeasti.

# Taimikon varhaisperkaus

## Erityishuomiota turvemaille

Turvemailla puustoisuudella voidaan pitää metsikön pohjavedenpinta tasolla, jolla turpeen hajoamisesta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat mahdollisimman pienet. Näin hiili säilyy maaperässä. Puustoisuudella on kuitenkin olennaista merkitystä vasta, kun taimikko varttuu suuremmaksi puustoksi ja puuston aikaansaama haihdunta lisääntyy.

# Taimikon varhaisperkaus

## Taimikonhoito vähentää tuhoriskejä

Taimikonhoidolla voidaan vähentää puustoa ja muuta metsäluontoa uhkaavia paikallisia ja alueellisia tuhoriskejä, jotka ovat ilmastonmuutoksen myötä kasvussa. Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston puulajisuhteisiin ja voidaan vaikuttaa sekametsien syntymiseen, mikä voi auttaa metsätuhojen hallinnassa
Taimikonhoito on syytä tehdä ajallaan, jotta puusto säilyy mahdollisimman elinvoimaisena. Lisääntyneen kasvutilan ansiosta puut järeytyvät, jolloin ne ovat jatkossa vähemmän alttiita lumi- ja tuulituhoille. Ylitiheyden välttäminen vähentää myös kasvitautien ja hyönteistuhojen leviämisriskiä. [\[4\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/taimikonharvennus/yleistietoa#reference-945)[\[6\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/taimikonharvennus/yleistietoa#reference-1074)[\[7\]](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/taimikonharvennus/yleistietoa#reference-935)
Erityisesti männiköissä hirvituhojen riski pienenee hoidon ansiosta, sillä hirvet suosivat heikentyneitä, lehtipuiden alle jääneitä männyntaimia.

Taimikonhoito ei vaikuta metsikön kuivuus- ja metsäpaloriskiin. Kuivumiselle alttiilla kasvupaikoilla on syytä suosia taimikonhoidossa kuusen sijasta muita puulajeja, mikäli mahdollista. Tällaisille paikoille kuusi sopii täydentäväksi puulajiksi.

Taimikonhoidolla vaikutetaan metsikön rakenteeseen sekä siihen, millaista puustoa siellä tulevaisuudessa kasvaa. Taimikonhoidolla puuston kasvu ja hiilensidonta ohjataan valittuihin puihin. Puuston elinvoimaisuus ylläpitää metsikön kykyä sitoa ja varastoida hiiltä sekä vastustaa erilaisia tuhoja. Ilman taimikonhoitoa metsikkö sitoo kasvaessaan hiiltä, mutta valtaosa puustosta jää pieniläpimittaiseksi tai kuolee ylitiheyden takia. Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa tulevaisuuden puustojen sekapuustoisuuden tasoon merkittävästi.

# Taimikon varhaisperkaus

## Perkaustavat

Täysperkauksessa taimikosta poistetaan pääsääntöisesti kaikki lehtipuuvesakko lukuun ottamatta puita, jotka säästetään monimuotoisuuden turvaamiseksi. Siemensyntyisiä lehtipuutaimia voidaan jättää taimikkoa täydentämään. Reikäperkauksessa poistetaan kilpaileva kasvusto vähintään metrin säteellä kasvatettavien taimien ympäriltä. Välialueilta poistetaan lisäksi selvästi etukasvuiset puut.

# Taimikon varhaisperkaus

## Lehtipuiden vesominen huomioitava

Lehtipuut vesovat raivauksen jälkeen. Vesomisen voimakkuus riippuu muun muassa kasvupaikan viljavuudesta, kosteudesta ja raivausajankohdasta. Vesomista voidaan vähentää, jos perkaus tehdään keskikesällä. Ajankohtaa tärkeämpi on kuitenkin se, että varhaisperkaus tulee tehdyksi. Voimakkaasti vesoittuvissa taimikoissa varhaisperkaus voidaan joutua tekemään jopa kahteen kertaan.
Kitkemällä poistettavat taimet maasta juurineen, voidaan tehokkaasti estää varhaisperkauksen jälkeinen vesominen. Koneellisesta kitkennästä on hyviä kokemuksia kivennäismailla. Kasvatettava taimikko saa riittävästi etumatkaa kitkennän jälkeen syntyviin puihin nähden. Kitkentä on taloudellisesti perusteltu, jos sillä voidaan välttää taimikonharvennus, jolloin kitkentää seuraava toimenpide on ensiharvennus.

Varhaisperkaus on taimikonhoidon tärkein työlaji. Siinä nuoresta taimikosta poistetaan kasvatettavien taimien kehittymistä haittaavaa lehtipuustoa. Varhaisperkauksen voidaan toteuttaa täys- tai reikäperkauksena.

# Taimikon varhaisperkaus

## Tavoitetiheys

Mäntyvaltainen taimikko kasvatetaan alkuvaiheessa suhteellisen tiheänä oksien paksuuskasvun rajoittamiseksi. Varhaisperkauksen yhteydessä poistetaan kilpailevia lehtipuita ja huonolaatuisia mäntyjä. Tavoitteena on, että taimikkoon jää varhaishoidon jälkeen mäntyjä ja lehtipuita yhteensä 2 000 – 4 000 tainta hehtaarilla. Myös kuusta voi olla sekapuuna. Haavan vesat suositellaan poistettaviksi kokonaan männiköstä versoruostesienen torjumiseksi.

# Taimikon varhaisperkaus

## Kylvötuppaat ja taimiryhmät käsitellään

Taimiryhmiä tai männyn kylvötuppaita voi harventaa varhaisperkauksen yhteydessä. Taimet voivat kasvaa kylvötuppaissa lengoiksi, jos niitä ei harvenneta riittävän aikaisin. Kasvamaan jätettävien taimien etäisyys toisistaan tulee olla yli puoli metriä.

# Taimikon varhaisperkaus

## Sekametsään tähtäävä mäntyvaltaisen taimikon varhaisperkaus

Sekametsäisyyttä tavoiteltaessa on luontaista siemensyntyistä lehtipuustoa suositeltavaa jättää jo varhaisperkauksessa. Jalostettua alkuperää olevien mäntyjen kasvu on niin nopeaa, että luontaisesti syntynyt lehtipuu ei välttämättä kehity samassa pituusvaiheessa, jos se poistetaan kokonaan varhaisperkauksessa. • Poista istutustaimikossa kasvatettavien puiden ympäriltä kilpaileva puusto vähintään metrin säteeltä. Älä poista kaikkea lehtipuustoa. • Älä jätä mäntyjen välittömään läheisyyteen etukasvuisia lehtipuita. Varttuessaan niiden latvukset aiheuttavat mäntyjen latvojen piiskaantumista, mikä johtaa laatu- ja tuotostappioihin.• Suosi siemensyntyistä koivua, joka on pituudeltaan enintään mäntyjen mittaista. • Pyri poistamaan vesasyntyiset lehtipuut.

# Taimikon varhaisperkaus

## Turvemailla huomioitavaa

Turvemaille syntyy herkästi hieskoivuvesakkoa. Varsinkin mustikka- ja puolukkaturvekankailla on varauduttava siihen, että varhaisperkaus joudutaan tekemään jopa kahteen kertaan, mikä lisää metsänhoidon kustannuksia.

# Taimikon varhaisperkaus

## Hirvieläintuhojen huomiointi mäntyvaltaisen taimikon varhaisperkauksessa

Nuorissa mäntyvaltaisissa taimikoissa varhaisperkaus voi pienentää hirvituhojen riskiä, koska se edistää mäntyjen kasvua ja estää lehtipuuston pääsyä etukasvuiseksi. Tuhoriskialueilla taimikko kannattaa myös jättää riittävän tiheäksi, yli 4000 tainta hehtaarilla, koko riskivaiheen ajaksi.
Riskialueilla tuhojen torjunnassa voi käyttää apuna syönninestoaineita. Pienten hirvieläinten aiheuttamien tuhojen määrää ja torjuntaa ei ole tutkittu, joten ohjeita niiden huomioimiseen ei ole.

Mäntyvaltaisen taimikon varhaisperkauksen sopivin ajankohta on noin 4–6 vuotta viljelystä taimikon ollessa noin 0,5–1,5 metrin mittaista. Jos vesoittuminen on lievää, varhaisperkausta on mahdollista viivästyttää kahden metrin pituusvaiheeseen.

# Taimikon varhaisperkaus

## Sekametsään tähtäävä kuusivaltaisen taimikon varhaisperkaus

Sekametsäisyyttä tavoiteltaessa on luontaisesti syntynyttä siemensyntyistä lehtipuustoa suositeltavaa jättää jo varhaisperkauksessa. Varhaisperkaus on suositeltavaa tehdä ajoissa, yleensä jo neljäntenä kasvukautena.Jalostettua alkuperää olevien kuusten kasvu on niin nopeaa, että luontaisesti syntynyt lehtipuu ei välttämättä kehity samassa pituusvaiheessa, jos se poistetaan kokonaan varhaisperkauksessa. • Valitse jatkokasvatukseen parhaimmat istutetut ja luontaisesti syntyneet puut.• Poista kasvatettavien puiden ympäriltä kilpaileva puusto vähintään metrin säteeltä. Älä poista kaikkea lehtipuustoa. • Älä jätä havupuiden välittömään läheisyyteen etukasvuisia lehtipuita. Varttuessaan niiden latvukset aiheuttavat havupuiden latvojen piiskaantumista, mikä johtaa laatu- ja tuotostappioihin.• Suosi siemensyntyistä koivua, joka on pituudeltaan enintään kuusten mittaista. • Pyri poistamaan vesasyntyiset lehtipuut.

# Taimikon varhaisperkaus

## Hirvieläintuhojen huomiointi kuusivaltaisen taimikon varhaisperkauksessa

Pienet hirvieläimet voivat aiheuttaa vahinkoja nuorissa kuusivaltaisissa taimikoissa. Kuusivaltaisissa taimikoissa hirvet vähentävät sekapuuston kasvatusta, mutta samalla ne voivat vähentää raivaustarvetta.
Vahinkoriskiltään pienemmillä alueilla voidaan kuusen taimikossa tehdä reikäperkaus ja jättää välialueilla perkaamatta hirvieläimille sopivaa ravintoa, kuten pihlajaa ja haapaa. Tällöin lehtipuuosuus pysyy riittävänä syönnistä huolimatta. On kuitenkin huomioitava, että tällainen ylitiheänä kasvattaminen voi heikentää jäljelle jäävän lehtipuun, erityisesti rauduskoivun, laatua.

Kuusivaltaisen taimikon varhaisperkauksen sopivin ajankohta on noin 4–7 vuotta viljelystä taimikon ollessa noin 1 metrin mittaista. Varhaisperkauksessa poistetaan kuusten lähellä kasvavat tai muutoin kasvua haittaavat siemensyntyiset lehtipuut. Vesasyntyinen puusto on syytä poistaa kokonaan. Luontaisesti syntyneissä kuusivaltaisissa taimikoissa tehdään mahdollisten ylispuiden poiston jälkeen perkaus, missä poistetaan myös vahingoittuneita kuusen taimia ja luodaan kasvatettaville taimille tilaa.

Istutetuissa rauduskoivikoissa varhaisperkaus ei ole yleensä tarpeen johtuen puiden kasvunopeudesta. Hieskoivikoissa varhaisperkauksessa ei myöskään saavuteta merkittäviä etuja.
Mikäli perkaus arvioidaan tarpeelliseksi, perataan vain välittömästi taimia haittaavaa puustoa. Tarpeeton lehtipuuston perkaaminen voi myös lisätä istutustaimiin kohdistuvia hirvieläintuhoja.

**Taimikonhoito**• Taimikon varhaisperkauksessa vesasyntyinen lehtipuusto poistetaan kokonaan, mutta siemensyntyisistä lehtipuista poistetaan vain selvästi etukasvuiset yksilöt. Kasvatettavien taimien ympäriltä poistetaan kilpaileva kasvusto metrin säteeltä. • Taimikonharvennuksessa lehtipuusekoitukselle on suositeltavaa tavoitella kasvupaikasta riippuen vähintään 10 prosentin osuutta.• Harvapuustoisiin kohtiin on suositeltavaa jättää koivujen lisäksi myös muita lehtipuun taimia, kuten haapaa, raitaa, leppää ja pihlajaa sekä katajia.• Sekapuustoiseen metsään tähtäävässä taimikon varhaisperkauksessa ja taimikon harvennuksessa säästetään lisäksi kuusentaimikoissa mäntyä ja männyntaimikoissa kuusta. • Yhtään puulajia ei raivata metsikön alueelta kokonaan pois. Tavoitteena on, että säilytetään myös niitä puulajeja, joita ei aiota hyödyntää taloudellisesti. Toteutuksessa on suositeltavaa pyrkiä siihen, että metsikön puulajimäärän säilyttäminen onnistuu säästöpuuryhmissä ja suojatiheiköissä. • Vältetään turhaa perkaamista. Kasvatettavaa puustoa haittaamattomien puiden perkaus on turhaa työtä ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia. • Hirvivahingoille alttiilla alueilla männiköissä taimikoihin jätetään tavanomaista enemmän mäntyjä. Pusikoituneet lehtipuuryhmät ja etukasvuiset lehtipuut männyntaimien vierestä poistetaan. Etenkin pihlajan ja pajun määrä pidetään alhaisena.

**Taimikonhoidon suunnittelussa huomioidaan:** • toimenpiteen tarpeellisuus ja ajoitus• luonnonhoidon toteutus kuten tiheiköt ja monipuolisen lehtipuuston varmistaminen • tuhoriskit: hirvieläin-, juurikääpä- sekä lumituhoriski • metsänomistajan tavoitteet.

# Taimikon varhaisperkaus

## Hirvieläintuhojen huomiointi kuusivaltaisen taimikon varhaisperkauksessa

##  [Taimikonhoidon laatukriteerit metsänhoidon suosituksissa](/fi/node/3667)

Table
| Kriteeri | Laadun kuvaus |
| --- | --- |
| Taimikonhoidon suunnittelu | Taimikonhoidon suunnittelu |
| Taimikonhoito on tehty oikea-aikaisesti | • Toimenpide on ajoitettu metsänhoidon suositusten mukaisesti.• Varhaisperkaus yleensä 4-5 vuotta uudistamisesta, pohjoisemmassa ja karummilla kankailla hieman myöhemmin.• Taimikonharvennus yleensä 10-12 vuotta uudistamisesta, pohjoisemmassa ja karummilla kankailla hieman myöhemmin.Katso tarkemmin: varhaisperkaus ja taimikonharvennus. |
| Valittu taimikonhoitomenetelmä on kohteelle soveltuva | • Kohteelle on suunniteltu oikea taimikonhoitotoimenpide, varhaisperkaus voi joillain kohteilla jäädä välistä.  |
| Luonnonhoito on huomioitu ja ohjeistettu | • Taimikonhoidon toteuttajille on ohjeistettu kohteella huomioitava luonnonhoito tarvittavilla kartoilla yms. |
| Työnjälki varhaisperkaus | Työnjälki varhaisperkaus |
| Kasvatettavien taimien kasvuedellytykset on varmistettu | • Kasvatettavien taimien ympärystö on raivattu kilpailevasta kasvustosta, eritoten lehtipuuvesakosta, 1 m säteeltä kasvatettavista taimista.Katso tarkemmin: varhaisperkaus kuusivaltainen taimikko ja varhaisperkaus mäntyvaltainen taimikko. |
| Puulajikirjon säilymisestä, sekapuustoisuudesta ja lehtipuusekoituksesta halutussa määrin on huolehdittu | • Raivauksessa on säästetty kasvatettavaksi aiottua lehtipuustoa, huolehtien puuston pituusjakauman tasaisuudesta tai jättäen kasvatettavaa puustoa lyhyempiä lehtipuita.• Puulajikirjoa on ylläpidetty eli kaikkia kohteella olevia puulajeja löytyy myös raivauksen jälkeen. |
| Puustotuhoriskit on huomioitu | • Havupuustoa ei ole raivattu sulan maan kaudella, kun vrk keskilämpötila on yli +5 astetta ja ollaan juurikäävän riskialueella. • Hirvieläintuhoriskialueella varhaisperkaus tehdään ajoissa, jo 1 m pituudessa, ja säästetään hirvieläinten jo syömiä taimia kasvatettavien lisäksi. |
| Työnjälki taimikonharvennus | Työnjälki taimikonharvennus |
| Kasvatettava puuston määrä, laatu ja tilajakauma on hyvä | • Taimikontiheys ja puulajivalinta on tehty suosituksen mukaan. Taimikonharvennuksen ajankohta ja tavoitetiheydet.• Kasvatettavat taimet ovat pääsääntöisesti yli 1 m päässä toisistaan. • Huonolaatuiset ja etukasvuiset puut on raivattu. |
| Puulajikirjon säilymisestä, sekapuustoisuudesta ja lehtipuusekoituksesta halutussa määrin on huolehdittu | • Lehtipuuosuus on tavoitteen mukainen.• Sekapuustoisuus on tavoitteen mukainen.• Puulajikirjoa on ylläpidetty eli kaikkia kohteella olevia puulajeja löytyy myös raivauksen jälkeen. |
| Puustotuhoriskit on huomioitu | • Havupuustoa ei ole raivattu  sulan maan kaudella, kun vrk keskilämpötila on yli +5 astetta, ja ollaan juurikäävän riskialueella.• Korkean hirvieläintuhoriskin alueella taimikonharvennus tehdään vasta 5 m puustoon ja säästetään hirvieläinten jo syömiä taimia kasvatettavien lisäksi. |
| Luonnonhoidon toteutus | Luonnonhoidon toteutus |
| Tärkeät luontokohteet ja erityiset lajiesiintymät on turvattu | • Monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet sekä erityiset lajiesiintymät on turvattu. |
| Vaikeakulkuiset ja puuntuotannollisesti vähäarvoiset kohteet on kierretty | • Kohtia, joilla puuston kasvu ei vastaa tavoitteita tai maasto/ alue on vaikea kulkuinen, ettei sen raivaamisella saavuteta tavoiteltua hyötyä, voidaan jättää raivaamatta. Näitä voidaan hyödyntää tiheikköinä. |
|  Suojatiheikköjä on jätetty | • Suojatiheikköjä on jätetty. Niitä voi sijoittaa eritoten lahopuiden, tekopökkelöiden tai muuten säästettävien kohtien yhteyteen tai vähäarvoisempiin kohtiin. |
| Suoja- ja vaihettumisvyöhykkeitä ei ole raivattu | • Vesien varsille on jätetty suojavyöhykkeet• Soiden reunoille on jätetty vaihettumisvyöhykkeet.  • Monimuotoisuutta on edistetty pellon reunavyöhykkeellä mahdollisuuksien mukaan. |

Taimikonhoidossa varmistetaan kasvatettavien taimien kehitys ja järeytyminen vähentämällä puiden välistä kilpailua. Taimikonhoidon oikea ajoitus ja kasvatettavan puuston sopiva tiheys takaavat kustannustehokkaan ja laadukkaan lopputuloksen.
Taimikoihin on suositeltavaa säästää jo varhaisperkauksessa eri puulajeja, jotta puulajien monipuolisuutta voidaan varmistaa taimikonharvennusvaiheessa. Taimikonharvennuksessa valitaan lopullinen kasvatustiheys ja puulajisuhteet. Taimikonhoitokertoja tulee eri määrä erilaisille kohteille - tyypillisesti 1-3 kertaa ennen ensiharvennusta.

**Taimikonhoito**• Taimikonhoidossa on hyvä säilyttää mahdollisuuksien mukaan monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puulajeja, kuten haapoja, raitoja, pihlajia, leppiä ja jaloja lehtipuita siten, että niistä voisi aikanaan kehittyä arvokkaita säästöpuita.**•** Taimikon harvennuksessa voi jättää aukkopaikkoihin myös sellaisia puuyksilöitä, jotka tavallisesti poistettaisiin. Paksuoksaiset, poikaoksaiset ja haarautuneet puuyksilöit kehittyvät monimuotoisiksi säästöpuiksi.• Aiemmissa hakkuissa jätettyjen säästöpuuryhmien aluskasvillisuus jätetään raivaamatta.

**Taimikonhoito•** Suojatiheikköjen sopiva tavoitetiheys on 3-5 kappaletta hehtaaria kohden.• Puustoltaan sopivia kohtia suojatiheikölle löytyy yleensä esimerkiksi kosteista painanteista ja läheltä kuvion reunaa. • Suojatiheikköjä on suositeltavaa jättää puunkorjuun kannalta vaikeisiin kohtiin tai puustoa heikommin kasvaville paikoille, jolloin niistä aiheutuvat tuotonmenetykset jäävät vähäisiksi.• Suojatiheiköt eivät vaikuta taimikonhoidon metka-tukikelpoisuuteen, jos niitä on alle 10 prosenttia kokonaisalasta.• Metsälain 8 §:n mukaan uudistamisen yhteydessä on tarvittaessa raivattava taimikon kasvua haittaavat puut ja pensaat. Valtioneuvoston asetuksen mukaan taimikon perustamista haittaaviksi puiksi ei kuitenkaan katsota uudistettavalle alueelle jätettäviä, enintään viiden aarin kokoisia riistatiheikköjä.

# Taimikon varhaisperkaus

## Riistatiheiköllä monia hyötyjä

Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa. Metsikön pienilmastoon tiheiköt vaikuttavat lisäämällä varjoisuutta ja vaimentamalla tuulisuutta. Tiheiköt ovat hyödyllisiä elementtejä myös maisemanhoidon kannalta.

# Taimikon varhaisperkaus

## Riistatiheikön jättäminen

Riistatiheikköjen koko vaihtelee muutaman alikasvoskuusen ryhmästä reilun aarin kokoisiin laikkuihin. Tiheikössä voi olla kasvatettavien puiden lisäksi alikasvoskuusia ja monipuolista lehtipuustoa sekä pensaita. Monimuotoisuudelle arvokkaat puut ja pensaat säästetään raivauksessa ja hakkuussa. Luontevia tiheikön sijoituspaikkoja ovat esimerkiksi pienialaiset soistumat, kalliokot, avosuon ja kankaan väliset vaihettumisvyöhykkeet sekä muut metsikön reunaosat.
Tiheikköjä voidaan jättää myös uudistusaloille. Metsälain 8 §:n mukaan uudistamisen yhteydessä on tarvittaessa raivattava taimikon kasvua haittaavat puut ja pensaat. Valtioneuvoston asetuksen mukaan taimikon perustamista haittaaviksi puiksi ei kuitenkaan katsota uudistettavalle alueelle jätettäviä, enintään viiden aarin kokoisia riistatiheikköjä.

Raivauksissa ja hakkuissa on suositeltavaa jättää muutamia alikasvoskuusten ja muun puuston muodostamia riistatiheikköjä suojapaikoiksi kanalinnuille ja muulle riistalle esimerkiksi säästöpuuryhmien yhteyteen.

Vesistöjen varteen suositellaan jätettäväksi käsittelemätön suojakaista, josta ei raivata pensaskasvillisuutta tai monimuotoisuudelle arvokkaita puita. Suojakaistat estävät tehokkaasti ravinteiden ja kiintoaineiden kulkeutumista vesistöihin. Vesistöjen läheisyydessä taimikot voidaan kasvattaa tavanomaista tiheämpinä ja lehtipuuvaltaisempina.

Taimikon varhaisperkauksen tavoitteena on, että taimien kasvu ei kärsi lehtipuiden varjostuksen ja juuristokilpailun takia. Kasvupaikan viljavuus sekä vesakon pituus ja tiheys vaikuttavat hoitotarpeeseen ja sen ajankohtaan. Varhaisperkauksessa poistetaan kasvatettavien puulajien kanssa kilpailevaa puustoa ja vesakkoa. On kuitenkin syytä välttää tarpeettomasti poistamasta taimikkoa monipuolistavaa lehtipuustoa.

Työlajin kestävyysnäkökulmat. Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet.

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt.

Taimikon varhaisperkaus

Taimikon varhaisperkauksen tavoitteena on, että taimien kasvu ei kärsi lehtipuiden varjostuksen ja juuristokilpailun takia. Kasvupaikan viljavuus sekä vesakon pituus ja tiheys vaikuttavat hoitotarpeeseen ja sen ajankohtaan. Varhaisperkauksessa poistetaan kasvatettavien puulajien kanssa kilpailevaa puustoa ja vesakkoa. On kuitenkin syytä välttää tarpeettomasti poistamasta taimikkoa monipuolistavaa lehtipuustoa. 

Rajauksessa huomioitavaa Uudistettava alue on suositeltavaa rajata kasvupaikkojen ja maaston muotojen mukaan. Luontaisia metsiköiden rajoja ovat etenkin purot, notkot, suot, louhikot ja kalliot sekä uudistettaviin metsiköihin rajautuvat taimikot ja nuoret kasvatusmetsät. Jos uudistushakkuualan rajat ovat epäselvät tai alueella on turvattavia erityiskohteita, niiden merkintä maastoon siihen tarkoitetuilla värikkäillä nauhoilla on erityisen tärkeää. Turvemaiden laitamilla sekä metsän ja aukeiden reunoilla on hyvä toteuttaa hakkuut niin, että vaihettumisvyöhykkeiden arvo riistalle, metsän monimuotoisuudelle ja maisemalle säilyy. Vaihettumisvyöhykkeet elävöittävät maisemaa ja ovat tärkeitä elinympäristöjä monelle riistalajille. Mikäli on mahdollista, rinnemailla sijaitseva uudistushakkuuala rajataan rinteeseen nähden poikittain, jotta yhtenäinen puustoinen horisontti säilyisi. Jyrkkien tilanrajojen maisemaa heikentävää vaikutusta voi lieventää esimerkiksi jättämällä rajan pintaan säästöpuuryhmiä. Metsänuudistaminen maanmuokkauksineen voi aiheuttaa vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Siksi vesistöjen ja pienvesien rannoille on syytä jättää ravinteita ja kiintoaineita sitova riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan maaperää ei rikota hakkuissa eikä muussakaan metsänkäsittelyssä. Suojakaistalle on suositeltavaa&nbsp;jättää kasvamaan monimuotoisuudelle arvokkaita puita ja pensaita. Monimuotoisuuden kannalta suositeltavin vaihtoehto on jättää suojakaistat käsittelemättä. Uudistushakkuuala on suositeltavaa rajata niin, että reunametsät eivät uudistushakkuun jälkeen altistuisi tuulituhoille. Siemen- ja suojuspuuhakkuut eivät sovellu tuulituhoille alttiisiin paikkoihin. Uudistushakkuualaa rajattaessa on syytä huolehtia siitä, ettei sähkö- tai puhelinlinjojen ja&nbsp;liikenneväylien varteen jätetä siemen- tai suojuspuita, kapeita puustokaistaleita tai säästöpuita, jotka kaatuessaan aiheuttaisivat vahinkoa. Pienialaisten metsikkökuvioiden yhdistäminen yhdeksi uudistusalaksi parantaa puunkorjuun ja metsänhoidon tehokkuutta. 

# Uudistusalan rajaus ja merkintä maastoon

## Rajauksessa huomioitavaa

Uudistettava alue on suositeltavaa rajata kasvupaikkojen ja maaston muotojen mukaan. Luontaisia metsiköiden rajoja ovat etenkin purot, notkot, suot, louhikot ja kalliot sekä uudistettaviin metsiköihin rajautuvat taimikot ja nuoret kasvatusmetsät. Jos uudistushakkuualan rajat ovat epäselvät tai alueella on turvattavia erityiskohteita, niiden merkintä maastoon siihen tarkoitetuilla värikkäillä nauhoilla on erityisen tärkeää.
Turvemaiden laitamilla sekä metsän ja aukeiden reunoilla on hyvä toteuttaa hakkuut niin, että vaihettumisvyöhykkeiden arvo riistalle, metsän monimuotoisuudelle ja maisemalle säilyy. Vaihettumisvyöhykkeet elävöittävät maisemaa ja ovat tärkeitä elinympäristöjä monelle riistalajille.
Mikäli on mahdollista, rinnemailla sijaitseva uudistushakkuuala rajataan rinteeseen nähden poikittain, jotta yhtenäinen puustoinen horisontti säilyisi. Jyrkkien tilanrajojen maisemaa heikentävää vaikutusta voi lieventää esimerkiksi jättämällä rajan pintaan säästöpuuryhmiä.

Metsänuudistaminen maanmuokkauksineen voi aiheuttaa vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Siksi vesistöjen ja pienvesien rannoille on syytä jättää ravinteita ja kiintoaineita sitova riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan maaperää ei rikota hakkuissa eikä muussakaan metsänkäsittelyssä. Suojakaistalle on suositeltavaa jättää kasvamaan monimuotoisuudelle arvokkaita puita ja pensaita. Monimuotoisuuden kannalta suositeltavin vaihtoehto on jättää suojakaistat käsittelemättä.
Uudistushakkuuala on suositeltavaa rajata niin, että reunametsät eivät uudistushakkuun jälkeen altistuisi tuulituhoille. Siemen- ja suojuspuuhakkuut eivät sovellu tuulituhoille alttiisiin paikkoihin. Uudistushakkuualaa rajattaessa on syytä huolehtia siitä, ettei sähkö- tai puhelinlinjojen ja liikenneväylien varteen jätetä siemen- tai suojuspuita, kapeita puustokaistaleita tai säästöpuita, jotka kaatuessaan aiheuttaisivat vahinkoa.

Uudistusalan rajauksella luodaan käsittelyalue useiksi kymmeniksi vuosiksi. Uudistettavat kuviot onkin syytä rajata pinta-alaltaan riittävän isoiksi, mikä varmistaa tulevien hoito- ja hakkuutöiden kustannustehokkuutta. Varsinaisen uudistusalan viereltä voi olla tarkoituksenmukaista liittää mukaan pienialaisia varttuneen kasvatusmetsän kuvioita. Isomman uudistusalan sisällä uudistamismenetelmää voi olla tarpeen vaihdella kasvupaikan ominaisuuksien mukaan.

Metsänviljelyyn tähtäävä uudistushakkuu

Uudistusalan rajaus ja merkintä maastoon

Uudistushakkuu on tavallisesti ainoa vaihtoehto, jos puustoa on kohdannut merkittävä metsätuho. Uudistushakkuu mahdollistaa kasvatettavan puulajin vaihtamisen esimerkiksi juurikääpäisessä metsikössä. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta sekametsien perustaminen on vähemmän riskialtista kuin yhden puulajin metsien, eteläisessä Suomessa varsinkin kuusikoiden. Mahdollinen tuulituhoriski on otettava huomioon, jos alueelle on tarkoitus jättää siemenpuita.

# Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma uudistushakkuissa

Uudistushakkuu on tavallisesti ainoa vaihtoehto, jos puustoa on kohdannut merkittävä metsätuho. Uudistushakkuu mahdollistaa kasvatettavan puulajin vaihtamisen esimerkiksi juurikääpäisessä metsikössä.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta sekametsien perustaminen on vähemmän riskialtista kuin yhden puulajin metsien, eteläisessä Suomessa varsinkin kuusikoiden.
Mahdollinen tuulituhoriski on otettava huomioon, jos alueelle on tarkoitus jättää siemenpuita.

Uudistushakkuun ajoitus

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma uudistushakkuissa

Korjuulohkojaon perusteet hakkuutapa; samanlaiset käsittelyt samaan lohkoon uudistushakkuutavat kasvatushakkuutavat muu hakkuu korjuuajankohta &gt; kesäkorjuukelpoinen osa rajataan omaksi lohkoksi korjuumenetelmä &gt; koneellinen ja manuaalinen hakkuu erikseen. Kunnostusojituslohkojaon perusteet vesiensuojelurakenteet; pintavalutuskentät, pohjapadot, laskeutusaltaat ja kosteikot tehdään ensin vanhan ojaverkoston rakenne; perkaus aloitetaan latvaojista, laskuojat kaivetaan viimeiseksi vesiensuojelullisesti hankalat kaivukohdat; toteutetaan mahdollisimman kuivana aikana pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat; edellyttävät ojien kaivuussa erityistä varovaisuutta Vesitalouden säätelyn ja vesiensuojelutoimien suunnittelussa on suositeltavaa tarkastella koko suoaluetta. Kunnostusojituslohkojen toimenpiteet ajoitetaan siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa alapuoliselle vesistölle. Aikataulusuunnittelu Suometsän hoitohankkeen aikataulutus luo puitteet hankkeen kestolle ja se auttaa projektin etenemisen hallinnassa ja seurannassa. Suunnitteluvaiheessa on myös syytä varmistaa, että alueelle on saatavissa turvemaille sopivaa kalustoa ja kaikille töille löytyy ammattitaitoinen toteuttaja. Hankkeen eri vaiheet on suositeltavaa sijoittaa aikajanalle, joka hahmottaa hankkeeseen kuluvaa aikaa ja kertoo myös miten eri hanketoimijoiden tehtävät ajoittuvat kokonaisuudessa. Realistinen ja yhteisesti sovittu aikataulu helpottaa siinä pysymistä. Selkeän aikataulutuksen avulla on myös helpompi puuttua mahdollisiin viivästyksiin ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin. Aikataulusuunnittelussa tulisi luoda varautumiskeinoja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Esimerkiksi onko mahdollista löytää muita toteutusratkaisuja, jos kesäkorjuu ei toteudu suunnitellusti tai ojituksen urakoitsija vaihtuukin yllättäen.

# Suometsän hoitohankkeen työvaiheiden aikataulutus

Korjuulohkojaon perusteet
- hakkuutapa; samanlaiset käsittelyt samaan lohkoon
- uudistushakkuutavat
- kasvatushakkuutavat
- muu hakkuu
- korjuuajankohta > kesäkorjuukelpoinen osa rajataan omaksi lohkoksi
- korjuumenetelmä > koneellinen ja manuaalinen hakkuu erikseen.
Kunnostusojituslohkojaon perusteet

- vesiensuojelurakenteet; pintavalutuskentät, pohjapadot, laskeutusaltaat ja kosteikot tehdään ensin
- vanhan ojaverkoston rakenne; perkaus aloitetaan latvaojista, laskuojat kaivetaan viimeiseksi
- vesiensuojelullisesti hankalat kaivukohdat; toteutetaan mahdollisimman kuivana aikana
- pohjavesialueet ja happamat sulfaattimaat; edellyttävät ojien kaivuussa erityistä varovaisuutta
Vesitalouden säätelyn ja vesiensuojelutoimien suunnittelussa on suositeltavaa tarkastella koko suoaluetta. Kunnostusojituslohkojen toimenpiteet ajoitetaan siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa alapuoliselle vesistölle.

# Suometsän hoitohankkeen työvaiheiden aikataulutus

## Aikataulusuunnittelu

Suometsän hoitohankkeen aikataulutus luo puitteet hankkeen kestolle ja se auttaa projektin etenemisen hallinnassa ja seurannassa. Suunnitteluvaiheessa on myös syytä varmistaa, että alueelle on saatavissa turvemaille sopivaa kalustoa ja kaikille töille löytyy ammattitaitoinen toteuttaja.
Hankkeen eri vaiheet on suositeltavaa sijoittaa aikajanalle, joka hahmottaa hankkeeseen kuluvaa aikaa ja kertoo myös miten eri hanketoimijoiden tehtävät ajoittuvat kokonaisuudessa. Realistinen ja yhteisesti sovittu aikataulu helpottaa siinä pysymistä. Selkeän aikataulutuksen avulla on myös helpompi puuttua mahdollisiin viivästyksiin ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.
Aikataulusuunnittelussa tulisi luoda varautumiskeinoja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Esimerkiksi onko mahdollista löytää muita toteutusratkaisuja, jos kesäkorjuu ei toteudu suunnitellusti tai ojituksen urakoitsija vaihtuukin yllättäen.

Hankealue tai sen osahankkeet on tarpeellista jaksottaa korjuu- ja kunnostusojituslohkoiksi, mikä edesauttaa hankkeen läpivientiä. Lohkoista tehdään käytännöllisiä kokonaisuuksia maaston muotoja ja metsän rakenteita myötäillen. Hyvä korjuulohko on sellainen, että se saadaan hakattua samalla koneketjulla yhdellä kertaa. Puutavaran varastopaikat, ojaverkoston rakenne ja vesiensuojelutoimenpiteet on syytä ottaa samalla huomioon.

Suometsän hoitohanke

Hankealue tai sen osahankkeet on tarpeellista jaksottaa korjuu- ja kunnostusojituslohkoiksi, mikä edesauttaa hankkeen läpivientiä. Lohkoista tehdään käytännöllisiä kokonaisuuksia maaston muotoja ja metsän rakenteita myötäillen. Hyvä korjuulohko on sellainen, että se saadaan hakattua samalla koneketjulla yhdellä kertaa. Puutavaran varastopaikat, ojaverkoston rakenne ja vesiensuojelutoimenpiteet on syytä ottaa samalla huomioon. 

Suometsän hoitohankkeen työvaiheiden aikataulutus

Yksijaksoisen kuusi-rauduskoivusekametsän perustaminen Kuusen ja rauduskoivun kasvatus samassa jaksossa soveltuu lehtomaisille ja tuoreille kankaille, joiden maalaji on keskikarkeaa tai karkeaa. Pohjois-Suomessa rauduskoivua esiintyy vähemmän eikä se usein kasva tukkikokoiseksi asti. Uudistamisessa kuusi istutetaan ja rauduskoivun pyritään saamaan paikalle luontaisesti. Tämä edellyttää, että siementäviä rauduskoivuja tulisi olla uudistettavan kuvion läheisyydessä. Kuvassa on tuoreen kankaan kuusikko, jossa on jätetty maanmuokkauksen jälkeen viljelemättä istutuspisteitä. Näihin istutuspisteisiin on tullut luontaisesti koivua, joista jatkokasvatukseen on taimikonhoidossa valittu rauduskoivut. Kuva: © Markku Remes Metsän edellytyksen kehittyä yksijaksoiseksi kuusi-rauduskoivusekametsäksi ovat parhaimmillaan silloin, kun jalostettu kuusi istutetaan heti maanmuokkauksen jälkeen. Tällöin kuusi saa riittävästi etumatkaa siemensyntyiseen rauduskoivuun verrattuna. Jalostettua alkuperää olevan istutetun rauduskoivun alkukehitys on kuusta selvästi nopeampaa. Sen takia kuusen ja rauduskoivun sekaviljely johtaa kaksijaksoiseen metsikköön. Maanmuokkauksessa tähdätään taimikon täystiheyteen Sekametsän kasvatusta varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä. Kuusen istutustiheys kuusi-koivusekametsään tähdättäessä Kuusen istutustiheyden osalta käytetään suositusten alimpia istutustiheyksiä eli 1500 - 1800 kpl/ha. Kuusen istutustiheyttä pienentämällä turvataan lehtipuille riittävä kasvutila jo uudistamisvaiheessa. Jos kuusen taimikko istutetaan suureen tiheyteen, voi istutuskuusia joutua poistamaan taimikonhoitovaiheessa lehtipuiden tarvitseman kasvutilan lisäämiseksi. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tällöin tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.Istutuksen voi toteuttaa jättämällä aina joka neljäs viljelypaikka istuttamatta. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää kuvion vaihtelua, jolloin rauduskoivulle parhaimmat kasvupaikat jätetään istuttamatta. Mänty-kuusi-koivusekametsän perustaminen Kolmen puulajin sekametsää tavoitellessa mänty ja kuusi istutetaan kohteelle ja koivun oletetaan tulevan luontaisesti. Sopivia kohteita ovat viljavat tuoreet kankaat. Puut voidaan istuttaa seuraavassa suhteessa: kuusta 1000 kpl/ha ja mäntyä 500 kpl/ha. Sopivimmasta istutustiheydestä on vielä vähän kokemusta. Kuusi-hieskoivusekametsän perustaminen Kuusi-hieskoivusekametsän kasvattaminen voi olla vaihtoehtoinen kasvatusketju turvemailla tai Pohjois-Suomessa, joissa rauduskoivu ei muodosta hyvälaatuista tukkia. Uudistamistoimenpiteet ovat samat kuin kuusi-rauduskoivusekametsän uudistamisessa. Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen voi olla vaihtoehto turvemailla, jonne hieskoivu uudistuu hyvin luontaisesti. Tällöin mäntyä istutetaan 1800 – 2000 tainta hehtaarille.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Yksijaksoisen kuusi-rauduskoivusekametsän perustaminen

Kuusen ja rauduskoivun kasvatus samassa jaksossa soveltuu lehtomaisille ja tuoreille kankaille, joiden maalaji on keskikarkeaa tai karkeaa. Pohjois-Suomessa rauduskoivua esiintyy vähemmän eikä se usein kasva tukkikokoiseksi asti.
Uudistamisessa kuusi istutetaan ja rauduskoivun pyritään saamaan paikalle luontaisesti. Tämä edellyttää, että siementäviä rauduskoivuja tulisi olla uudistettavan kuvion läheisyydessä.

Metsän edellytyksen kehittyä yksijaksoiseksi kuusi-rauduskoivusekametsäksi ovat parhaimmillaan silloin, kun jalostettu kuusi istutetaan heti maanmuokkauksen jälkeen. Tällöin kuusi saa riittävästi etumatkaa siemensyntyiseen rauduskoivuun verrattuna.
Jalostettua alkuperää olevan istutetun rauduskoivun alkukehitys on kuusta selvästi nopeampaa. Sen takia kuusen ja rauduskoivun sekaviljely johtaa kaksijaksoiseen metsikköön.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Maanmuokkauksessa tähdätään taimikon täystiheyteen

Sekametsän kasvatusta varten maanmuokkauksessa tehdään vähintään viljelytiheyden edellyttämä määrä viljelypaikkoja. Maanpinnan paljastaminen lisää täydentävien siemensyntyisten luonnontaimien syntymistä.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Kuusen istutustiheys kuusi-koivusekametsään tähdättäessä

Kuusen istutustiheyden osalta käytetään suositusten alimpia istutustiheyksiä eli 1500 - 1800 kpl/ha. Kuusen istutustiheyttä pienentämällä turvataan lehtipuille riittävä kasvutila jo uudistamisvaiheessa. Jos kuusen taimikko istutetaan suureen tiheyteen, voi istutuskuusia joutua poistamaan taimikonhoitovaiheessa lehtipuiden tarvitseman kasvutilan lisäämiseksi. Hyvin harvaan, esimerkiksi 1000 kpl/ha, tiheyteen istuttaminen on riskialtista. Jos taimikko kärsii tällöin tuhoista eikä luontaista täydennystä tule, jää taimikon tiheys alle metsälain määrittämän rajan.Istutuksen voi toteuttaa jättämällä aina joka neljäs viljelypaikka istuttamatta. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää kuvion vaihtelua, jolloin rauduskoivulle parhaimmat kasvupaikat jätetään istuttamatta.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Mänty-kuusi-koivusekametsän perustaminen

Kolmen puulajin sekametsää tavoitellessa mänty ja kuusi istutetaan kohteelle ja koivun oletetaan tulevan luontaisesti. Sopivia kohteita ovat viljavat tuoreet kankaat. Puut voidaan istuttaa seuraavassa suhteessa: kuusta 1000 kpl/ha ja mäntyä 500 kpl/ha. Sopivimmasta istutustiheydestä on vielä vähän kokemusta.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Kuusi-hieskoivusekametsän perustaminen

Kuusi-hieskoivusekametsän kasvattaminen voi olla vaihtoehtoinen kasvatusketju turvemailla tai Pohjois-Suomessa, joissa rauduskoivu ei muodosta hyvälaatuista tukkia. Uudistamistoimenpiteet ovat samat kuin kuusi-rauduskoivusekametsän uudistamisessa.

# Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

## Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen

Mänty-hieskoivusekametsän perustaminen voi olla vaihtoehto turvemailla, jonne hieskoivu uudistuu hyvin luontaisesti. Tällöin mäntyä istutetaan 1800 – 2000 tainta hehtaarille.

Kuusi-koivusekametsän perustamisessa on syytä huomioida kuusen, rauduskoivun ja hieskoivun erilainen kasvurytmi ja kehitys.

Metsänviljely istuttamalla

Sekametsän kasvatus

Kuusi-koivusekametsän perustamisessa on syytä huomioida kuusen, rauduskoivun ja hieskoivun erilainen kasvurytmi ja kehitys. 

Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

Lähtökohtia hakkuutähteen korjuuseen Hakkuutähteiden korjuuta tehdään pääasiassa kuivahkoilla kankailla ja sitä ravinteikkaimmilla kasvupaikoilla. Myös vastaavilla turvekankailla voidaan tehdä hakkuutähteen korjuuta. Maaperän ja puuston ravinnetilan kestävyyden kannalta hakkuutähteet on suositeltavaa korjata siten, että mahdollisimman suuri osa ravinteikkaista neulasista jää metsään. Oksat ja neulaset ovat puun ravinteikkaimpia osia,&nbsp;ja niiden jättämisellä turvataan uuden puusukupolven kasvua. Ravinteiden väheneminen voi aiheuttaa riskikohteilla, kuten boorin puutoksesta kärsivillä kasvupaikoilla, kasvuhäiriöitä. Hakkuualalle jätetty hakkuutähde ylläpitää myös maaperän hiilivarastoa ja hajotustoimintaa sekä elättää pieniläpimittaisella lahopuulla elävää lajistoa. Hakkuutähteen kannattava korjuu edellyttää, että kuvion tai kuvioiden ainespuupoistuma on ollut vähintään 200 kiintokuutiometriä ja kohteen pinta-ala on&nbsp;vähintään kaksi hehtaaria. Lisäksi korjuun&nbsp;kustannuksiin vaikuttaa metsäkuljetusmatka. Hakkuutähteen tiheys on ainespuuhun verrattuna&nbsp;alhainen, joten sitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tienvarsivarastolle. Irtonaisena hakkuutähdettä mahtuu yhteen metsäkuljetuskuormaan noin 8 kiintokuutiometriä ja paalattuna noin 11 kiintokuutiometriä. Mikäli hakkuutähde kuljetetaan irtonaisena, metsäkuljetusmatkan&nbsp;tulisi olla alle 300 metriä. Hakkuutähteen korjuu helpottaa maanmuokkausta metsänuudistamisessa. Maanmuokkauksen laatu paranee&nbsp;ja työ nopeutuu. Viljelytyöt, erityisesti koneellinen istutus, helpottuvat.&nbsp;Hakkuutähteen korjuun on todettu myös edistävän taimien säilymistä&nbsp;elossa ja täystiheiden rauduskoivun- ja kuusentaimikoiden syntymistä. Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Tämä ravinnepoistuma voi vaikuttaa tulevan puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa. Kasvutappiot voidaan välttää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen&nbsp;tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti.&nbsp;Haketta käyttävät laitokset eivät yleensä ota vastaan tuoretta hakkuutähdettä, koska neulasten sisältämä kloori aiheuttaa korroosiota polttokattiloissa. Kiintoainetta huuhtoutuu paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä. Hakkuutähteen korjuu lisää ajokertoja alalla. Kun suojaava kerros puuttuu, ajourapainumat saattavat syventyä ja maan tiivistyminen lisääntyy. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Kiintoainetta voi joutua virtaavan veden mukana ojiin ja vesistöihin. Ravinnehuuhtoumat&nbsp;vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja siten ravinteiden&nbsp;otto kasvavat. Hakkuutähteen korjuu vähentää oksista hakkuualalle syntyvän lahopuun määrää,&nbsp;ja ajo voi vaurioittaa järeäitä lahopuita. Järeä lahopuu on paljon tärkeämpää lajiston monimuotoisuudelle&nbsp;kuin pieniläpimittainen latvus- ja oksapuu. Tuore&nbsp;hakkuutähde&nbsp;houkuttelee ympäristöstä vastakuolleessa puussa eläviä lajeja. Jos&nbsp;hakkuutähde&nbsp;korjataan vasta hyönteisten iskeytymisen jälkeen, niiden lisääntymisaikana, poistetaan samalla paikallisesti huomattava osa näiden lajien yksilöistä. Hakkuualalta poistuu sekä haitallisia tuhohyönteisiä että muita hyönteisiä. Avohakkuulla sinänsä on suuri vaikutus kasvilajistoon, mihin verrattuna hakkuutähteiden poiston lisävaikutus on vähäinen.10)&nbsp;Energiapuun korjuun vaikutus luonnon monimuotoisuuteen,&nbsp;kuten uhanalaiseen kasvilajistoon,&nbsp;ei yleensä poikkea ainespuuhakkuista. Uhanalaisia kasvilajeja esiintyy yleisimmin metsälain 10 §:n määrittämissä,&nbsp;erityisen tärkeissä elinympäristöissä. Nämä elinympäristöt on rajattu kaiken korjuun ulkopuolelle, pois lukien varovaiset hoito- ja käyttötoimenpiteet, joissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Hakkuutähteiden korjuun vaikutuksista turvemaiden ominaisuuksiin ja ravinnetaseisiin on niukasti tutkimustietoa, mutta vaikutuksia voidaan arvioida ravinnetasetarkastelujen perusteella. Ojitettujen turvemaiden puustojen kasvua rajoittaa yleensä fosforin, kaliumin ja boorin niukkuus. Joillakin turvemaiden kasvupaikoilla&nbsp;voidaan&nbsp;jo ainespuun korjuussa poistaa merkittävä osa kaliumin ja boorin varastoista. Kaliumin niukkuus on yleistä erityisesti nevamaisten soiden ojitusalueilla. Hakkuutähteen ja kantojen korjuu lisäisi poistuvien ravinteiden määrää. Korjuu vähentäisi turvemaiden kalium- ja boorivarastojen lisäksi myös fosforivarastoja ja saattaisi vaikuttaa seuraavan puusukupolven kasvuun. Tämän vuoksi karujen turvemaiden uudistushakkuukohteet&nbsp;eivät ole&nbsp;suositeltavia energiapuun korjuukohteita,&nbsp;ellei kyse ole suon ennallistamisesta. Hakkuutähteen korjuun etuja ja haittoja Hakkuutähteen korjuun etuja:⦁ Lisätuloja metsänomistajalle&nbsp;⦁ Parantaa maanmuokkauksen laatua&nbsp;⦁ Helpottaa viljelytöitä, erityisesti koneellista istuttamista&nbsp;⦁ Edistää täystiheiden taimikoiden syntymistä rauduskoivun ja kuusen viljelyssä&nbsp;⦁ Vähentää ravinteiden huuhtoutumista uudistusalalta verrattuna siihen, että hakkuutähteet on jätetty alalle suuriksi kasoiksi&nbsp;⦁ Helpottaa metsässä liikkumista hakkuun jälkeenHakkuutähteen korjuun haittoja:⦁ Vähentää etenkin kuusikoissa ravinteiden määrää erityisesti, jos hakkuutähde korjataan talteen tuoreena; tämä voi&nbsp;vähentää&nbsp;tulevan puusukupolven kasvua ja aiheuttaa riskikohteilla kasvuhäiriöitä&nbsp;⦁ Lisää sulan maan aikana tapahtuvaa korjuutoimintaa metsissä, mistä saattaa seurata maastovaurioita&nbsp;⦁ Ajokertojen lisääntyminen kasvattaa järeän maalahopuun tuhoutumisriskiä. Kuusikossa hakkuutähteen on suositeltavaa antaa kuivua palstalla ennen korjuuta. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

Hakkuutähdettä ovat ainespuuhakkuun sivutuotteet, joihin kuuluvat rungon latvaosa, oksat, neulaset ja lehdet sekä ainespuukäyttöön soveltumattomat rungon osat. Soveltuvilta kohteilta hakkuutähteet ja kannot on mahdollista korjata energiapuuksi. Monimuotoisuudelle tärkeiden vanhojen lehtipuiden sekä kuolleiden puiden korjuuta ei suositella.

Hakkuutähdettä korjataan pääasiassa reheviltä kuusivaltaisilta uudistusaloilta. Hakkuutähteen korjuu koostuu palstakasojen tekemisestä hakkuun yhteydessä, palstakasojen kuormauksesta ja metsäkuljetuksesta sekä tienvarsivaraston tekemisestä.
Hakkuutähteen tienvarsivarastoinnissa on keskeistä tehdä kunnollinen varastopino, jossa hakkuutähde jatkaa kuivumista ennen kaukokuljetusta.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Lähtökohtia hakkuutähteen korjuuseen

Hakkuutähteiden korjuuta tehdään pääasiassa kuivahkoilla kankailla ja sitä ravinteikkaimmilla kasvupaikoilla. Myös vastaavilla turvekankailla voidaan tehdä hakkuutähteen korjuuta.
Maaperän ja puuston ravinnetilan kestävyyden kannalta hakkuutähteet on suositeltavaa korjata siten, että mahdollisimman suuri osa ravinteikkaista neulasista jää metsään. Oksat ja neulaset ovat puun ravinteikkaimpia osia, ja niiden jättämisellä turvataan uuden puusukupolven kasvua. Ravinteiden väheneminen voi aiheuttaa riskikohteilla, kuten boorin puutoksesta kärsivillä kasvupaikoilla, kasvuhäiriöitä. Hakkuualalle jätetty hakkuutähde ylläpitää myös maaperän hiilivarastoa ja hajotustoimintaa sekä elättää pieniläpimittaisella lahopuulla elävää lajistoa.
Hakkuutähteen kannattava korjuu edellyttää, että kuvion tai kuvioiden ainespuupoistuma on ollut vähintään 200 kiintokuutiometriä ja kohteen pinta-ala on vähintään kaksi hehtaaria. Lisäksi korjuun kustannuksiin vaikuttaa metsäkuljetusmatka.

Hakkuutähteen tiheys on ainespuuhun verrattuna alhainen, joten sitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tienvarsivarastolle. Irtonaisena hakkuutähdettä mahtuu yhteen metsäkuljetuskuormaan noin 8 kiintokuutiometriä ja paalattuna noin 11 kiintokuutiometriä. Mikäli hakkuutähde kuljetetaan irtonaisena, metsäkuljetusmatkan tulisi olla alle 300 metriä.
Hakkuutähteen korjuu helpottaa maanmuokkausta metsänuudistamisessa. Maanmuokkauksen laatu paranee ja työ nopeutuu. Viljelytyöt, erityisesti koneellinen istutus, helpottuvat. Hakkuutähteen korjuun on todettu myös edistävän taimien säilymistä elossa ja täystiheiden rauduskoivun- ja kuusentaimikoiden syntymistä.
Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Tämä ravinnepoistuma voi vaikuttaa tulevan puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa. Kasvutappiot voidaan välttää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti. Haketta käyttävät laitokset eivät yleensä ota vastaan tuoretta hakkuutähdettä, koska neulasten sisältämä kloori aiheuttaa korroosiota polttokattiloissa.

Kiintoainetta huuhtoutuu paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä. Hakkuutähteen korjuu lisää ajokertoja alalla. Kun suojaava kerros puuttuu, ajourapainumat saattavat syventyä ja maan tiivistyminen lisääntyy. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Kiintoainetta voi joutua virtaavan veden mukana ojiin ja vesistöihin. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja siten ravinteiden otto kasvavat.
Hakkuutähteen korjuu vähentää oksista hakkuualalle syntyvän lahopuun määrää, ja ajo voi vaurioittaa järeäitä lahopuita. Järeä lahopuu on paljon tärkeämpää lajiston monimuotoisuudelle kuin pieniläpimittainen latvus- ja oksapuu.
Tuore hakkuutähde houkuttelee ympäristöstä vastakuolleessa puussa eläviä lajeja. Jos hakkuutähde korjataan vasta hyönteisten iskeytymisen jälkeen, niiden lisääntymisaikana, poistetaan samalla paikallisesti huomattava osa näiden lajien yksilöistä. Hakkuualalta poistuu sekä haitallisia tuhohyönteisiä että muita hyönteisiä.

Avohakkuulla sinänsä on suuri vaikutus kasvilajistoon, mihin verrattuna hakkuutähteiden poiston lisävaikutus on vähäinen.10) Energiapuun korjuun vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, kuten uhanalaiseen kasvilajistoon, ei yleensä poikkea ainespuuhakkuista. Uhanalaisia kasvilajeja esiintyy yleisimmin metsälain 10 §:n määrittämissä, erityisen tärkeissä elinympäristöissä. Nämä elinympäristöt on rajattu kaiken korjuun ulkopuolelle, pois lukien varovaiset hoito- ja käyttötoimenpiteet, joissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan.
Hakkuutähteiden korjuun vaikutuksista turvemaiden ominaisuuksiin ja ravinnetaseisiin on niukasti tutkimustietoa, mutta vaikutuksia voidaan arvioida ravinnetasetarkastelujen perusteella. Ojitettujen turvemaiden puustojen kasvua rajoittaa yleensä fosforin, kaliumin ja boorin niukkuus.
Joillakin turvemaiden kasvupaikoilla voidaan jo ainespuun korjuussa poistaa merkittävä osa kaliumin ja boorin varastoista. Kaliumin niukkuus on yleistä erityisesti nevamaisten soiden ojitusalueilla. Hakkuutähteen ja kantojen korjuu lisäisi poistuvien ravinteiden määrää. Korjuu vähentäisi turvemaiden kalium- ja boorivarastojen lisäksi myös fosforivarastoja ja saattaisi vaikuttaa seuraavan puusukupolven kasvuun. Tämän vuoksi karujen turvemaiden uudistushakkuukohteet eivät ole suositeltavia energiapuun korjuukohteita, ellei kyse ole suon ennallistamisesta.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Hakkuutähteen korjuun etuja ja haittoja

**Hakkuutähteen korjuun etuja:**⦁ Lisätuloja metsänomistajalle ⦁ Parantaa maanmuokkauksen laatua ⦁ Helpottaa viljelytöitä, erityisesti koneellista istuttamista ⦁ Edistää täystiheiden taimikoiden syntymistä rauduskoivun ja kuusen viljelyssä ⦁ Vähentää ravinteiden huuhtoutumista uudistusalalta verrattuna siihen, että hakkuutähteet on jätetty alalle suuriksi kasoiksi ⦁ Helpottaa metsässä liikkumista hakkuun jälkeen**Hakkuutähteen korjuun haittoja:**⦁ Vähentää etenkin kuusikoissa ravinteiden määrää erityisesti, jos hakkuutähde korjataan talteen tuoreena; tämä voi vähentää tulevan puusukupolven kasvua ja aiheuttaa riskikohteilla kasvuhäiriöitä ⦁ Lisää sulan maan aikana tapahtuvaa korjuutoimintaa metsissä, mistä saattaa seurata maastovaurioita ⦁ Ajokertojen lisääntyminen kasvattaa järeän maalahopuun tuhoutumisriskiä.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Kannattavuus edellyttää riittävää kertymää

Nyrkkisääntönä kannattavalle korjuulle on vähintään 50 kiintokuution hakkuutähdekertymä, joka on alle 300–500 metrin metsäkuljetusmatkan päässä tienvarsivarastosta.
- Hakkuutähteen saatavuuteen vaikuttaa korjattava erityisesti puulaji ja puiden koko. Kuusikossa hakkuutähdekertymät ovat keskimäärin 50–60 kiintokuutiota ja männikössä noin 25–30 kiintokuutiota hehtaarilla.
Samalla kertaa voidaan korjata myös nostetut kannot.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Hakkuutähteen korjuussa poistuu ravinteita

Metsän ravinteisuus vaikuttavat uuden puusukupolven kasvuun etenkin kuusikoissa.
Tuoretta hakkuutähdettä korjattaessa kasvupaikalta poistuu enemmän ravinteita kuin pelkässä ainespuun korjuussa. Kasvutappioita voidaan vähentää kuivattamalla hakkuutähde palstakasoilla ennen tienvarsivarastointia. Palstakasoissa hakkuutähde kuivuu ja neulaset varisevat suurimmaksi osaksi uudistusalalle. Palstakuivatus soveltuu hyvin kuusen neulasten varistamiseen. Männyn neulaset eivät varise yhtä helposti.
Toistuvan hakkuutähteiden korjuun vaikutuksesta ravinnetalouteen ei juurikaan ole tutkimusta.

Hakkuutähteiden korjuu laskee maanmuokkauksen kustannuksia.

Hakkuutähteen korjuu uudistusaloilta voi tuoda lisätuloa metsänomistajalle. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa metsän kasvun hidastumista tai lannoitustarvetta myöhemmin. Tuotto riippuu kohteen sijainnista, kertymästä ja markkinatilanteesta. Hakkuutähteet voidaan korjata myös ilman kantojen nostoa.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Hakkuutähteenkorjuun vaikutus vesistöön

Hakkuutähteenkorjuu lisää ajokertoja korjuutyömaalla, mikä voi lisätä maan tiivistymistä ja syventää ajourapainaumia. Kiintoainetta voi huuhtoutua paljastuneesta kivennäismaasta eli ajourilta ja muokkausjäljestä, ja sitä voi joutua ojiin ja vesistöihin. Tiivistyminen hidastaa veden imeytymistä maahan. Ravinnehuuhtoumat vähenevät, kun puuston ja pintakasvillisuuden määrä ja ravinteiden otto kasvavat. Hakkuutähteen korjuu voi vähentää mahdollisia vesistöihin päätyviä ravinnehuuhtoumia. Tällöin pitää kuitenkin huolehtia, ettei korjuun myötä aiheuteta lisäkuormitusta vesistöihin esimerkiksi ajamalla ojien yli.
Hakkuutähteenkorjuu voi vaurioittaa järeitä lahopuita. Maapuille aiheutuvaa vaurioita voidaan pyrkiä välttämään siirtämällä ne pois ajoväyliltä.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Hakkuutähteenkorjuun vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Havupuiden hakkuutähteenkorjuulla ei ole suurta vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen, sillä pienimittaista lahopuuta ja kariketta syntyy metsässä paljon. Kuusen hakkuutähteissä ei juuri esiinny uhanalaista lajistoa. Sen sijaan lehtipuiden, kuten koivun ja haavan, hakkuutähteessä esiintyy laaja kirjo uhanalaista lajistoa . Siksi lehtipuun hakkuutähteiden korjuuta ei suositella.
Hakkuutähteiden korjuussa ei ole tarkoituksenmukaista korjata uudistusalalla olevaa yli 10 cm läpimittaista kuollutta puustoa (pysty- ja maalahopuuta). Lahopuu on tärkeä elinympäristö monelle uhanalaiselle järeää lahopuuta tarvitsevalle eliölle .
Hakkuutähteen korjuu voi lisätä maaperän happamuutta, kun emäksisiä ravinteita poistuu hakkuutähteen mukana .

Hakkuutähteenkorjuussa toteutetaan samoja luonnonhoidon keinoja kuin muussakin metsänkäsittelyssä. Hakkuutähteenkorjuussa on erityisvaatimuksia biomassan säästämistä ja vesiensuojelua koskien.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Vaikutukset hiilen määrään puustossa ja puutuotteissa

Uudistusaloilla hakkuutähteenkorjuun vaikutukset puuston hiilivarastoon ovat sitä merkityksellisempiä mitä järeämpää puuta korjataan. Järeä puu lahoaa hitaammin ja varastoi siten hiiltä pidempään kuin pienempiläpimittainen puu. Puuaineksen hajoaminen on Pohjois-Suomessa hieman hitaampaa kuin Etelä-Suomessa, joten pohjoisessa metsäbiomassoihin sitoutunut hiili varastoituu pidempään. Tutkimusten mukaan 50 vuotta hakkuun jälkeen hakkuutähteiden hiilivarastosta oli jäljellä keskimäärin 5–20 prosenttia Etelä-Suomessa ja 10–25 prosenttia Pohjois-Suomessa.
Lahoamiseen vaikuttaa myös puulaji. Havupuuaines lahoaa hitaammin ja varastoi hiiltä pidempään kuin lehtipuuaines.
Korjuussa metsästä poistetaan orgaanista ainesta ja ravinteita. Hakkuutähteen korjuun aiheuttaman ravinnehävikin vaikutus taimikon kasvuun arvioidaan olevan vähäinen, sillä taimet tarvitsevat vain vähän ravinteita. Tarvetta täyttää metsään jäävä hakkuutähde, jota suositellaan säästettäväksi noin 30 % sen kokonaismäärästä. Pitkällä aikavälillä hakkuutähteen korjuu voi poistuvien ravinteiden takia heikentää puuston kasvua ja hiilensidontaa. Tutkimustulokset kasvun heikkenemisestä eivät ole yhteneväisiä.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Vaikutukset maaperän hiilivaraston kehitykseen

Uudistusalojen energiapuun korjuun maaperävaikutuksen suuruudesta on vaihtelevia tutkimustuloksia ja tiedot etenkin pitkän ajan vaikutuksista ovat puutteellisia.
Hakkuutähteiden- ja muun energiapuunkorjuu vähentää orgaanisen aineen määrää, jolloin hiilisyöte eli hiilen lisäys maaperään vähenee.
Jos kootut hakkuutähdekasat jätetään korjaamatta, metsämaassa tapahtuva hajotustoiminta vilkastuu metsänpohjalle jäävien hakkuutähdekasojen alla. Tämä voi lyhytaikaisesti lisätä metsämaan hiilidioksidipäästöjä.

Hakkuutähteiden energiakäytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita energialaitoksilla. Poltettaessa puussa oleva hiili kuitenkin vapautuu välittömästi, kun taas lahotessa puun varastoima hiili vapautuu vähitellen.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Tyypilliset kohteet

**Hakkuutähdettä** korjataan pääasiassa reheviltä kuusivaltaisilta aloilta, joissa hakkuutähteitä on vähintään 50 kiintokuutiota hehtaarilla. Mäntyvaltaisilta uudistushakkuualoilta hakkuutähteen kertymä on tavallisesti niin vähäinen, ettei korjuu ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Hakkuutähteen korjuu pelkästään talvikorjuuseen soveltuvilta kohteilta on käytännössä usein mahdotonta.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Tyypilliset kohteet

### Taulukko hakkuutähteen ja kantojen korjuun kohdevalinnasta.

##  [Taulukko hakkuutähteen ja kantojen korjuun kohdevalinnasta](/fi/node/887)

Table
|   | Hakkuutähteen korjuu | Kantojen korjuu |
| --- | --- | --- |
| Kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavien turvemaiden muuttumat1 | Kyllä | Kyllä |
| Puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat | Kyllä | Ei |
| Kuivat kankaat ja karukkokankaat sekä jäkälä- ja varputurvekankaat | Ei | Ei |
| Kallioiset, lohkareiset, runsaskiviset sekä jyrkän rinteen kasvupaikat | Ei | Ei |
| Pohjavesialueet, luokat 1-2 | Kyllä | Ei |
Kyllä: soveltuu korjuukohteeksi

Ei: ei suositella korjuukohteeksi
1 Varauksin, huuhtoumariski otettava huomioon.
Poikkeukset:
\- Jos uudistusalalla on männyn juurikääpää, kantoja voidaan korjata kaikilla kivennäismaan kasvupaikoilla karukkokankaita ja pohjavesialueita lukuun ottamatta.

\- Boorin puutoksesta kärsivistä kuusikoista hakkuutähteet ja kannot voidaan korjata, jos puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Tarkennuksia kohteiden soveltuvuuden arviointiin

- Hakkuutähdettä ja kantoja ei suositella korjattavaksi kuivahkoja kankaita karummilta kasvupaikoilta, jotta vältetään ravinne-epätasapainon ja kasvutappioiden syntyminen.
- Mikäli kohde kärsii jo entuudestaan ravinnepuutoksista, hakkuutähteiden korjuuta ei suositella ilman korvaavaa lannoitusta.
- Joillakin turvemaiden kasvupaikoilla voidaan jo ainespuun korjuussa poistaa merkittävä osa kaliumin ja boorin varastoista. Kaliumin niukkuus on yleistä erityisesti nevamaisten soiden ojitusalueilla. Hakkuutähteen ja kantojen korjuu lisäisi poistuvien ravinteiden määrää. Korjuu vähentäisi turvemaiden kalium- ja boorivarastojen lisäksi myös fosforivarastoja ja saattaisi vaikuttaa seuraavan puusukupolven kasvuun. Tämän vuoksi karujen turvemaiden uudistushakkuukohteet eivät ole suositeltavia energiapuun korjuukohteita, ellei kyse ole suon ennallistamisesta.

Hakkuutähdettä voidaan korjata energiaksi. Korjuukohteen valintaan vaikuttavat sekä taloudelliset että ekologiset tekijät. Kohteiden soveltuvuutta voidaan arvioida sen perusteella, miten korjuu vaikuttaa seuraavan puusukupolven kasvuun, ravinnetalouteen, hiilitaseeseen, luonnon monimuotoisuuteen ja kohteen turvattaviin ominaispiirteisiin.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Korjuun suunnittelun muistilista

Uudistusalojen hakkuutähteen korjuussa voidaan vaikuttaa korjuun laatuun huolellisella suunnittelulla, jossa määritellään:
1 . metsänomistajan tavoitteet ja erityistoiveet
2 . lainsäädännön ja metsäsertifioinnin asettamat lähtökohdat
3 . kohdevalinnan rajoitteet, kuten luontokohteet ja suojavyöhykkeet
4 . vesiensuojelun ja luonnonhoidon toimenpiteiden suunnittelu
5 . uudistusalan ennakkoraivauksen tarve
6 . kantokäsittelyn tarve
7 . korjuuajankohta hakkuutähteelle
8 . hakkuutähteen kuivumisaika palstalla
9 . varastopaikkojen sijainti ja tilantarve
1 0. maanmuokkauksen ja viljelyn ajankohta.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Ennakkoraivauksen tarpeen arviointi

Tiheän alikasvoksen peittämälle uudistushakkuualalle on syytä harkita ennakkoraivausta. Se helpottaa korjuun toteutusta ja vähentää maa-aineksen kulkeutumista alikasvoksen mukana varastoon metsäkuljetuksessa.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Korjuun aikataulutus

Hakkuutähteen korjuu kasvattaa metsäkuljetuskuormien määrää verrattuna pelkkään ainespuunkorjuuseen. Etenkin kokoojauraverkoston käyttö kasvaa. Maastovaurioiden ehkäisemiseksi hakkuutähteen metsäkuljetus ajoitetaan maanpinnan kantavuuden mukaan joko kuivana ajanjaksona, sulan maan tai roudan aikana tehtäväksi. Hakkuutähteitä ei ole perusteltua korjata leimikon huonosti kantavista maastonkohdista.
Hakkuutähteen varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon se, että hakkuutähdekasat voivat olla tienvarsivarastossa jopa kaksi vuotta. Metsätuholaki rajoittaa energiapuun varastointia metsissä ja tienvarsivarastoissa. Varastopaikan suunnittelussa tulee myös ottaa huomioon hakkuutähteiden tilantarve sekä soveltuvuus varastointiin ja haketukseen. Varastoinnin vaatimukset on esitelty tarkemmin luvussa [Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu.(ulkoinen linkki)](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/kantojen-korjuu-uudistushakkuualoilta/toteutus#section-190)
Hakkuutähteen korjuu vaikuttaa uudistamistoimenpiteiden ajankohtaan. Maanmuokkaus ja viljelytoimet tehdään vasta sen jälkeen, kun uudistusalalla ei ole enää palstavarastoituna hakkuutähteitä.

Korjuun aikataulutus
1 . Hakkuutähteet korjataan ensin palstakasoihin kuivumaan.
2 . Kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 4–8 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen takaamiseksi.
3 . Kuivattamisen jälkeen hakkuutähteet siirretään kuivumisen kannalta otolliseen paikkaan sijoitettuun tienvarsivarastoon suojaan sateilta. Palstakasat kostuvat helpommin kuin suuret, peitetyt tienvarsikasat.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista

Tässä esitetyt esimerkkitilanteet sisältävät lähtöoletuksen, että toimenpideketjun työt toteutuvat tavoitteen mukaisesti. Käytännössä ketjutuksessa on usein viivettä, jolloin esimerkiksi uudistamistyöt voivat siirtyä seuraavaan kevääseen.
Esimerkit kuvaavat eri aikaan hakattavia, kuusivaltaisia hakkuualoja.

Hakkuutähteen korjuun peruslähtökohtana on, että korjuu vastaa metsänomistajan tavoitteita kohteella. Toteutus edellyttää, että myös taloudelliset ja ekologiset edellytykset korjuulle ovat olemassa. Uudistusalojen hakkuutähteen korjuun suunnittelussa korostuvat lisäksi metsän uudistamistavoitteet.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Energiapuun hinnan määräytyminen

Metsänomistajan näkökulmasta energiapuukauppa voi poiketa perinteisestä ainespuukaupasta, jossa puun myynnistä maksetaan kiintokuutioiden mukaan. Eri toimijat voivat käyttää erilaisia mittaustapoja ja -menetelmiä sekä maksukäytäntöjä energiapuun ostossa, mikä on syytä ottaa huomioon puukaupan teossa.
- Karsitun rangan ja kokopuun korjuussa maksuperusteena metsänomistajalle käytetään tavallisesti kiintokuutiometrejä.
- Uudistusalalta korjattavien hakkuutähteen ja kantojen hinnoittelussa yleinen käytäntö on korvauksen sitominen korjattuun ainespuumäärään.
- Energiapuun hinta voi perustua myös energiasisältöön (megawattitunti MWh).

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Energiapuun hinnan määräytyminen

##  [Eri energiapuulajikkeiden sisältämä energiamäärä](/fi/node/2055)

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Sovittavat asiat ja toteutustapa

**Energiapuukaupan yhteydessä on hyvä sopia seuraavista:** • Miten ja milloin energiapuu korjataan ja mitataan?• Energiapuun varastopaikat ja varastoinnin kesto• Milloin puuerä vaihtaa omistajaa?

Metsänomistaja sopii puunostajan kanssa hakkuutähteen korjuusta puukaupan yhteydessä. Energiapuuta ostetaan karsimattomana ja karsittuna rankana kasvatushakkuilta sekä hakkuutähteinä ja kantoina uudistushakkuualoilta. Energiapuuta saadaan myös erityiskohteilta, kuten teiden ja peltojen pientareilta, metsäteiden varsilta sekä sähkölinjojen vierimetsistä. Järeää energiapuuta voi kertyä myös laajoilta metsätuhokohteilta, joissa tuoretta, vahingoittunutta havupuuta on runsaasti.

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Mittaamisen perusteet

Energiapuun mittauksesta säädetään laissa puutavaran mittauksesta (414/2013, muutokset: 566/2014 ja 725/2016), maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa (1323/14/2013 ja 1014/2017) ) ja muuntolukujen osalta Luonnonvarakeskuksen määräyksissä.
Ennen energiapuun mittausta on lain mukaan (21§) sovittava seuraavat asiat:
- mittausosapuolet, joita ovat
1 . luovutusmittauksessa myyjä ja ostaja
2 . työmittauksessa työnsuorittaja ja työnantaja
3 . urakointimittauksessa urakoitsija ja urakanantaja

- mittauksen kohteen yksilöivät tiedot
- mittausmenetelmä ja mittaaja
- mittauskustannuksen maksaja
- mittayksikkö.
Mittausosapuolten on suositeltavaa sopia, mihin ajankohtaan mennessä lopullinen mittaus tehdään. Osapuolet voivat sopia mittauserän osittamisesta, jolloin ositteiden mittaus voidaan toteuttaa eri ajankohtina. Puukauppasopimuksessa on syytä olla maininta korjattavan energiapuun mittaustavasta.
Mittaustoimitukseen sisältyy energiapuuerän mittaaminen ja tulosten laskenta sekä mittausasiakirjan (mittaustodistus) laadinta ja toimittaminen mittausosapuolille. Mittausasiakirja on säilytettävä viisi vuotta mittaustoimituksen päättymisestä.

Yleisin käytössä oleva mittausmenetelmä energiapuunkorjuussa on energiapuun painon mittaus ja tarvittaessa muunto tilavuusyksiköksi. Energiapuun luovutus-, työ- ja urakointimittauksessa käytettävät ensisijaiset suureet ja mittayksiköt ovat:
- tilavuus: kiintotilavuus (m³) tai kehystilavuus (m³)
- paino: tuorepaino (kg) tai kuivapaino (kg)
Kiintotilavuuden määrittämiseen käytetään yleisesti EPPU – energiapuun mittauslaskuria. Energiapuun mittaus voi myös tapahtua metsähakkeen ja murskeen mittauksena. Karsitun rangan tai kokopuun määrä kiintokuutiometreinä voidaan määrittää myös pinomittauksella.

Tarkemmat ohjeet energiapuun mittaukseen ovat Luonnonvarakeskuksen verkkosivulla:
- [Energiapuun mittausopas ](https://www.luke.fi/sites/default/files/2021-12/Energiapuun%20mittausopas.pdf)
- [EPPU](https://www.luke.fi/fi/palvelut/energiapuun-mittauslaskuri) – energiapuun mittauslaskuri

# Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

## Energiapuun mittauksen erityispiirteitä

- Energiapuun tarkka mittaus on vaikeaa. Energiapuuta mitataan eri menetelmillä hankintaketjun eri vaiheissa. Energiapuuerään tulee käsittelyn myötä määrähävikkiä ja varastoinnin kuluessa kuiva-ainehävikkiä. Lisäksi sääolosuhteet ja mittausmenetelmien tarkkuuserot aiheuttavat vaihtelua mittauksiin. Käytännössä energiapuun mitattu määrä vähenee hankintaketjun aikana.
- Energiasisällön ja lämpöarvon mittaus eivät kuulu puutavaran mittauslain soveltamisalaan. Niiden määritystä käsitellään Puupolttoaineiden laatuohjeessa **.**

Uudistushakkuun yhteydessä metsään jää hakkuutähdettä ja kantoja. Hakkuutähdettä ovat ainespuuhakkuun sivutuotteet, joihin kuuluvat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Soveltuvilta kohteilta tämä puuaines on mahdollista korjata energiapuuksi.  

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “free coins on fc 26 Visit Buyfc26coins.com for latest FC 26 coins news..XPu0”

Lehtikuusen uudistaminen ja kasvatus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suoelinympäristöjen ennallistaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Taimikon varhaisperkaus

Uudistusalan rajaus ja merkintä maastoon

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulma uudistushakkuissa

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Suometsän hoitohankkeen työvaiheiden aikataulutus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Havu-lehtipuusekametsän perustaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Hakkuutähteen korjaaminen uudistushakkuualoilta

Rajapinnan migraatio-opas versiosta 1 versioon 2

Suoelinympäristöt – tunnistaminen ja turvaaminen

Haku ja valikko