​​​​​​​1. Mitä metsänhoidon suositukset ovat? Metsänhoidon suositukset ovat metsänhoidon käytännön opas ja päätöksenteon apuväline. Suositukset kertovat metsänhoidon vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Suosituksilla kannustetaan metsänomistajia metsien monipuoliseen hyödyntämiseen. Suositusten tarjoaman tiedon avulla he voivat tavoitella metsiensä käytön kokonaiskestävyyttä tai painottaa valitsemiaan päämääriä, kuten taloudellista tulosta, luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja ilmastonmuutoksen hillintää. Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaisille metsänomistajille&nbsp;ja -ammattilaisille ja osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Metsänhoidon suosituksilla tavoitellaan kansallisen metsästrategian mukaisesti kokonaiskestävyyttä ja kasvavaa hyvinvointia metsistä ja metsille. Metsänhoidon suosituksia pidetään jatkuvasti ajantasaisina verkkopalvelussa. 2. Kenelle suositukset on tehty? Metsänhoidon suositusten tiedot ja työkalut on tehty metsänomistajien ja heitä palvelevien ammattilaisten käyttöön. Suositusten laadinnassa näkökulmana on metsänomistaja ja hänen monipuoliset tavoitteensa. Metsää omistavat Suomessa yksityishenkilöiden lisäksi muun muassa kunnat, seurakunnat, yhteismetsät, rahastot ja yritykset. Suositukset on tehty kaikkien metsänomistajien käyttöön riippumatta omistuksen muodosta. Valtion metsiä hoitava Metsähallitus hyödyntää metsänhoidon suosituksia osana omia ohjeistuksiaan. Metsäammattilaiset käyttävät suosituksia metsänomistajille tarjottavissa palveluissa ja työohjeina. Suositukset ovat alan tietopohjaisen koulutuksen perusta. 3. Mihin metsänhoidon suosituksia tarvitaan? Metsänhoidon suositusten tehtävänä on kertoa, miten metsänomistaja voi toteuttaa metsien hoidossa omia tavoitteitaan. Suositukset kertovat, millaisilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan halutunlainen metsä. 4. Onko suosituksia pakko noudattaa? Suositukset eivät ole sitovia, eli niiden noudattaminen on täysin vapaaehtoista. Vaihtoehdot varmistavat, että jokainen metsänomistaja voi löytää itselleen sopivat keinot. Vapaaehtoisuudesta huolimatta metsänhoidon suositukset ovat laajasti käytössä suomalaisessa metsätaloudessa. 5. Miten metsänhoidon suosituksia käytetään? Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään linjauksia metsäomaisuutensa käytöstä. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan eri metsäkohteille hoidon ja käytön tavat, jotka johtavat hänen omien arvostustensa mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään. Arvovalinnat ja metsänhoidon perusteiden tunteminen sujuvoittaa myös asiointia ammattilaisten kanssa. Metsäammattilaisen tehtävä on arvioida metsänomistajan kanssa hänen tavoitteitaan sekä&nbsp;metsän tilannetta, mahdollisuuksia ja riskejä ja tarjota toimenpide-ehdotuksia. Ehdotusten perusteluina on tarpeen kertoa&nbsp;myös toiminnan hyödyistä&nbsp;ja haitoista, joita löytyy metsänhoidon suosituksista. Yhdessä laadukkaan metsästä kerätyn tiedon kanssa suositukset ovat vahva pohja palveluiden tarjontaan. Neuvontatyötä tekevät pitävät suosituksia omien sanojensa mukaan “selkänojana, johon voi aina tukeutua”. Metsätyöntekijät tekevät satoja yksittäisiä päätöksiä metsien, puiden ja maaperän käsittelystä työpäivänsä aikana. Metsänhoidon suositukset antavat käytännön ohjeita, kuten harvennusmalleja, joiden avulla työ sujuu jouhevasti. Usein suositukset ovat sisäänrakennettuina metsäalan tietojärjestelmiin, jotka ohjaavat työn tekemistä. Digitaaliset palvelut yleistyvät metsänomistajien päätöstuen välineenä ja metsänomistajien asiakaspalvelussa. Metsänhoidon suositusten tietoja voi siirtää ajantasaisesti metsäalan sähköisiin järjestelmiin rajapintapalvelun kautta. Suositustiedot ovat avoimesti ja maksutta kaikkien käytettävissä. 6. Ketkä laativat ja hyväksyvät metsänhoidon suositukset? Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä tehdään avoimessa vuoropuhelussa ja parhaaseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemukseen pohjautuen. Metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa koordinoi Tapio. Metsänhoidon suositusten johtoryhmä toimii metsänhoidon suositusten strategisena suunnannäyttäjä. Ryhmä käy aktiivista vuoropuhelua kokonaiskestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta sekä päättää periaatteista ja linjauksista, joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään. Se myös määrittelee aihekokonaisuuksia, joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään. Metsänhoidon suositusten ohjausryhmä ohjaa suositusten laadintaa ja kommentoi sisältöjä. Ohjausryhmä hyväksyy suositukset johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta. Projekti- ja asiantuntijaryhmiä hyödynnetään laajasti. Tapion projektiryhmä tuottaa vuosittain tilannekatsauksen metsänhoidon suositusten muutostarpeista ja perusteluista. Kun suosituksia ryhdytään päivittämään, Tapio kokoaa tutkija- ja asiantuntijaryhmän. Ryhmä koostaa tarvittavan tutkimustiedon ja liittää siihen käytännön kokemukset käsiteltävästä aiheesta. Myös suositusten käyttäjät vaikuttavat suositusten laadintaan kertomalla maakuntien erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttötarpeista. Ajantasaiset tiedot suositusten johto- ja ohjausryhmien jäsenistä löytyvät sivulta Metsänhoidon suositusten tekijät. 7. Mikä takaa, että suositukset tarjoavat parasta saatavilla olevaa tietoa? Metsänhoidon suositukset perustuvat pitkäjänteiseen tutkimukseen, ja niissä hyödynnetään uutta ja luotettavaa tutkimustietoa. ​ Uutta tutkimustietoa valmistuu jatkuvasti ja metsänhoidon suositusten laadinnassa uusi tieto yhdistetään aiempaan tutkimusnäyttöön – luodaan ns. tutkimussynteesi. Suositusten laadinnassa otetaan huomioon myös käytännön kokemukset ja yhteiskunnassa tärkeiksi koetut tavoitteet. Metsänomistaja saa suosituksista tietoa metsänhoidon vaikutuksista kestävyyden eri osa-alueisiin, mutta hän voi tiedon perusteella itse päättää, mitä tavoitteita painottaa omissa metsissään. Laaja-alainen valmistelijoiden joukko takaa, että suosituksista käydään valmisteluvaiheessa monipuolinen ja moniarvoinen keskustelu. Vuoropuhelun pohjana on synteesi tutkitusta tiedosta. Vuoropuhelulla muodostetaan toimintalinjoja ja määritellään metsänhoitoon ja metsien käyttöön vaihtoehtoja, joilla on mahdollisimman laaja hyväksyntä. Riippumattoman Tapion koordinoima prosessi tuottaa metsänhoidon suosituksia on osallistava ja läpinäkyvä. Voimassa olevat suositukset ovat kaikkien saatavilla verkkopalvelussa metsanhoidonsuositukset.fi. Suositustietoa voi myös siirtää ajantasaisina suoraan metsäalan tietojärjestelmiin. Suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsittelystä ja hoidosta saadaan uutta tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia tai kun toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suositusten laadintaa linjaavat periaatteet ja perusteellinen laadintaprosessi on kuvattu tarkemmin dokumentissa Metsänhoidon suositukset – Metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteet. Kuva: Kokonaiskestävä metsänhoito muodostuu ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden osa-alueista. Ilmastokestävyydellä on vuorovaikutus kuhunkin näistä. 8. Mitä tarkoittaa, että metsänhoidon suositukset edistävät kokonaiskestävää metsänhoitoa? Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan. Metsänhoidon suosituksilla edistetään kokonaiskestävän ja monipuolisen metsien käytön toteutumista. Suositusten tehtävänä on antaa metsänomistajalle tietoa, miten hän voi metsänhoidon valinnoillaan vaikuttaa kestävyyden eri osa-alueisiin, ja miten valinnat vaikuttavat hänen asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon reunaehdot, kuten metsä- ja ympäristölainsäädäntö tai vapaaehtoisen metsäsertifiointijärjestelmän rajoitteet. Metsäomaisuuden laajuudesta ja rakenteesta riippuu, millaiset mahdollisuudet omistajalla on huolehtia kokonaiskestävyyden toteutumisesta omissa metsissään. Suositukset kannustavat metsänomistajaa asettamaan tavoitteensa rajoitteiden määrittämää minimitasoa korkeammalle ja tukevat niiden saavuttamista käytännössä. Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään perusteltuja, vastuullisia ja kokonaiskestävyyttä edistäviä ratkaisuja metsiensä hoidossa. Tavoitteiden yhteensovittaminen voi edellyttää kompromissien tekemistä tilatasolla. 9. Mitä hyötyä metsänhoidon suosituksista on? Metsät tuottavat hyvinvointia kaikille suomalaisille. Suosituksia hyödyntämällä Suomen metsät voivat kehittyä elinvoimaisina, tuottavina ja luonnoltaan monimuotoisina. Moniarvoisesti hoidetut metsät sopivat niin puuntuotantoon, virkistykseen, luonnon monimuotoisuuden varjeluun kuin tueksi ilmastonmuutoksen hillintään. Luonnonhoitoon ja vesiensuojeluun suosituksista löytyy runsaasti vaikuttavia keinoja.&nbsp;Suunnitelmallisella ja oikein kohdennetulla&nbsp;metsänhoidolla lisäämme&nbsp;metsistä saatavaa hyvinvointia kestävällä tavalla. Yksittäiselle metsänomistajalle hyöty on konkreettinen, kun hän saa suosituksista tai suositukset hallitsevalta ammattilaiselta perusteltua tietoa siitä, miten hänen haluamansa tulos saadaan aikaan ja mitä riskejä ja etuja valittavilla ratkaisuilla on. Metsätiedon digitalisoituminen on vahvistanut metsäorganisaatioiden työn tuottavuutta. Yhdessä laaditut ja sähköisesti jaetut metsänhoidon suositukset ovat merkittävä osa tuottavuuden lisäämistä. Suosituksia noudatetaan hyvin laajasti, sillä ne ovat ammattilaisten koulutuksen perusta ja osa useita metsätyötä ohjaavia tietojärjestelmiä. Metsänomistajat arvostavat metsänhoidon suosituksia. Esimerkiksi MTK:n Metsätutka-selvityksessä (Kantar TNS, 2020) kysyttiin parhaista ohjauskeinoista metsien monimuotoisuuden edistämiseksi. Lähes 90 % metsänomistajista piti neuvontaa ja metsänhoidon suosituksia erittäin tai melko tärkeänä. Neuvontaa suosivat pienehköjen tilojen omistajat ja suurten tilojen omistajat luottivat omaan kykyynsä löytää tieto metsänhoidon suosituksista. 10. Milloin suosituksia on alettu laatia? Ensimmäiset metsänhoidon suositukset – Metsänhoitosuositukset – ovat vuodelta 1989. Niiden laadinta koettiin tarpeelliseksi, koska metsänomistajien tavoitteet olivat muuttuneet entistä monipuolisemmiksi, metsäntutkimuksen avulla saatiin jatkuvasti uutta tietoa, metsänhoidon kustannusrakenne oli muutoksessa ja oli yleinen tarve esitellä perusteluita annetuille suosituksille. Metsien käsittelyohjeita oli ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan ennen ensimmäisiä metsänhoidon suosituksia. Tapion ja Suomen metsäkeskusta edeltäneiden metsälautakuntien tehtävänä oli käytännössä valvoa käsittelyohjeiden noudattamista. Ohjeiden muuttuminen suosituksiksi oli merkittävä askel kohti nykyaikaisia metsänomistajan palveluita ja metsänhoidon vaihtoehtojen kirjoa. 11. Mistä löydän ajankohtaista tietoa suosituksista ja keinoista vaikuttaa niihin? Ajankohtaista tietoa löytyy Tapion verkkosivuilta Metsänhoidon suositukset.&nbsp;Sivuilla kerrotaan muun muassa käynnissä olevista hankkeista ja tapahtumista, joissa käydään avointa vuoropuhelua suositusten kehittämiseksi. Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä on käyttäjäyhteisö, jonka rooli on varmistaa, että laadittavat suositukset ovat helposti käytettäviä ja tarpeiden mukaisia. Pyöreän pöydän jäsenet kertovat myös alueellisista erityispiirteistä, jotka olisi hyvä ottaa huomioon. Liittyminen pyöreään pöytään on avoin kaikille metsänomistajille ja luonnonvara-alan ammattilaisille. Lue lisää Tapio.fi:n sivulta Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä. Metsänhoidon suositusten kehittämisehdotuksia voi lähettää avoimella palautelomakkeella tai jokaiselta suositussivulta löytyvän palaute-painikkeen kautta. Voit myös osallistua keskusteluun Facebookissa sivulla Metsänhoidon suositukset. Päivitetty viimeksi 21.11.2023.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## ​​​​​​​1. Mitä metsänhoidon suositukset ovat?

Metsänhoidon suositukset ovat metsänhoidon käytännön opas ja päätöksenteon apuväline. Suositukset kertovat metsänhoidon vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.
Suosituksilla kannustetaan metsänomistajia metsien monipuoliseen hyödyntämiseen. Suositusten tarjoaman tiedon avulla he voivat tavoitella metsiensä käytön kokonaiskestävyyttä tai painottaa valitsemiaan päämääriä, kuten taloudellista tulosta, luonnon monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja ilmastonmuutoksen hillintää.
Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaisille metsänomistajille ja -ammattilaisille ja osa [kansallisen metsästrategian](https://mmm.fi/kms) toteutusta. Metsänhoidon suosituksilla tavoitellaan kansallisen metsästrategian mukaisesti kokonaiskestävyyttä ja kasvavaa hyvinvointia metsistä ja metsille.

Metsänhoidon suosituksia pidetään [jatkuvasti ajantasaisina](/fi/viimeisimmat-suositusten-paivitykset/viimeisimmat-paivitykset) verkkopalvelussa.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 2. Kenelle suositukset on tehty?

Metsänhoidon suositusten tiedot ja työkalut on tehty metsänomistajien ja heitä palvelevien ammattilaisten käyttöön. Suositusten laadinnassa näkökulmana on metsänomistaja ja hänen monipuoliset tavoitteensa.
Metsää omistavat Suomessa yksityishenkilöiden lisäksi muun muassa kunnat, seurakunnat, yhteismetsät, rahastot ja yritykset. Suositukset on tehty kaikkien metsänomistajien käyttöön riippumatta omistuksen muodosta. Valtion metsiä hoitava Metsähallitus hyödyntää metsänhoidon suosituksia osana omia ohjeistuksiaan.
Metsäammattilaiset käyttävät suosituksia metsänomistajille tarjottavissa palveluissa ja työohjeina. Suositukset ovat alan tietopohjaisen koulutuksen perusta.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 3. Mihin metsänhoidon suosituksia tarvitaan?

Metsänhoidon suositusten tehtävänä on kertoa, miten metsänomistaja voi toteuttaa metsien hoidossa omia tavoitteitaan. Suositukset kertovat, millaisilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan halutunlainen metsä.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 4. Onko suosituksia pakko noudattaa?

Suositukset eivät ole sitovia, eli niiden noudattaminen on täysin vapaaehtoista. Vaihtoehdot varmistavat, että jokainen metsänomistaja voi löytää itselleen sopivat keinot.
Vapaaehtoisuudesta huolimatta metsänhoidon suositukset ovat laajasti käytössä suomalaisessa metsätaloudessa.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 5. Miten metsänhoidon suosituksia käytetään?

Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään linjauksia metsäomaisuutensa käytöstä. Metsänhoidon suositukset auttavat valitsemaan eri metsäkohteille hoidon ja käytön tavat, jotka johtavat hänen omien arvostustensa mukaiseen lopputulokseen; hyvinvointia tuottavaan metsään. Arvovalinnat ja metsänhoidon perusteiden tunteminen sujuvoittaa myös asiointia ammattilaisten kanssa.
Metsäammattilaisen tehtävä on arvioida metsänomistajan kanssa hänen tavoitteitaan sekä metsän tilannetta, mahdollisuuksia ja riskejä ja tarjota toimenpide-ehdotuksia. Ehdotusten perusteluina on tarpeen kertoa myös toiminnan hyödyistä ja haitoista, joita löytyy metsänhoidon suosituksista. Yhdessä laadukkaan metsästä kerätyn tiedon kanssa suositukset ovat vahva pohja palveluiden tarjontaan. Neuvontatyötä tekevät pitävät suosituksia omien sanojensa mukaan “selkänojana, johon voi aina tukeutua”.
Metsätyöntekijät tekevät satoja yksittäisiä päätöksiä metsien, puiden ja maaperän käsittelystä työpäivänsä aikana. Metsänhoidon suositukset antavat käytännön ohjeita, kuten harvennusmalleja, joiden avulla työ sujuu jouhevasti. Usein suositukset ovat sisäänrakennettuina metsäalan tietojärjestelmiin, jotka ohjaavat työn tekemistä.

Digitaaliset palvelut yleistyvät metsänomistajien päätöstuen välineenä ja metsänomistajien asiakaspalvelussa. Metsänhoidon suositusten tietoja voi siirtää ajantasaisesti metsäalan sähköisiin järjestelmiin rajapintapalvelun kautta. Suositustiedot ovat avoimesti ja maksutta kaikkien käytettävissä.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 6. Ketkä laativat ja hyväksyvät metsänhoidon suositukset?

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä tehdään avoimessa vuoropuhelussa ja parhaaseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemukseen pohjautuen. Metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa koordinoi [Tapio](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/).
Metsänhoidon suositusten johtoryhmä toimii metsänhoidon suositusten strategisena suunnannäyttäjä. Ryhmä käy aktiivista vuoropuhelua kokonaiskestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta sekä päättää periaatteista ja linjauksista, joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään. Se myös määrittelee aihekokonaisuuksia, joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään.
Metsänhoidon suositusten ohjausryhmä ohjaa suositusten laadintaa ja kommentoi sisältöjä. Ohjausryhmä hyväksyy suositukset johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta.

Projekti- ja asiantuntijaryhmiä hyödynnetään laajasti. Tapion projektiryhmä tuottaa vuosittain tilannekatsauksen metsänhoidon suositusten muutostarpeista ja perusteluista. Kun suosituksia ryhdytään päivittämään, Tapio kokoaa tutkija- ja asiantuntijaryhmän. Ryhmä koostaa tarvittavan tutkimustiedon ja liittää siihen käytännön kokemukset käsiteltävästä aiheesta. Myös suositusten käyttäjät vaikuttavat suositusten laadintaan kertomalla maakuntien erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttötarpeista.
Ajantasaiset tiedot suositusten johto- ja ohjausryhmien jäsenistä löytyvät sivulta [Metsänhoidon suositusten tekijät](/fi/metsanhoidon-suositusten-tekijat).

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 7. Mikä takaa, että suositukset tarjoavat parasta saatavilla olevaa tietoa?

Metsänhoidon suositukset perustuvat pitkäjänteiseen tutkimukseen, ja niissä hyödynnetään uutta ja luotettavaa tutkimustietoa. ​
Uutta tutkimustietoa valmistuu jatkuvasti ja metsänhoidon suositusten laadinnassa uusi tieto yhdistetään aiempaan tutkimusnäyttöön – luodaan ns. tutkimussynteesi. Suositusten laadinnassa otetaan huomioon myös käytännön kokemukset ja yhteiskunnassa tärkeiksi koetut tavoitteet.
Metsänomistaja saa suosituksista tietoa metsänhoidon vaikutuksista kestävyyden eri osa-alueisiin, mutta hän voi tiedon perusteella itse päättää, mitä tavoitteita painottaa omissa metsissään.

Laaja-alainen valmistelijoiden joukko takaa, että suosituksista käydään valmisteluvaiheessa monipuolinen ja moniarvoinen keskustelu. Vuoropuhelun pohjana on synteesi tutkitusta tiedosta. Vuoropuhelulla muodostetaan toimintalinjoja ja määritellään metsänhoitoon ja metsien käyttöön vaihtoehtoja, joilla on mahdollisimman laaja hyväksyntä. Riippumattoman Tapion koordinoima prosessi tuottaa metsänhoidon suosituksia on osallistava ja läpinäkyvä.
Voimassa olevat suositukset ovat kaikkien saatavilla verkkopalvelussa metsanhoidonsuositukset.fi. Suositustietoa voi myös siirtää ajantasaisina suoraan metsäalan tietojärjestelmiin.
Suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsittelystä ja hoidosta saadaan uutta tutkimusnäyttöä ja käytännön kokemuksia tai kun toimintaympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Suositusten laadintaa linjaavat periaatteet ja perusteellinen laadintaprosessi on kuvattu tarkemmin dokumentissa [Metsänhoidon suositukset – Metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet).

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 8. Mitä tarkoittaa, että metsänhoidon suositukset edistävät kokonaiskestävää metsänhoitoa?

Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Kokonaiskestävä metsänhoito huomioi kaikkien metsäluonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden kestävän tuotannon ja tilan.
Metsänhoidon suosituksilla edistetään kokonaiskestävän ja monipuolisen metsien käytön toteutumista. Suositusten tehtävänä on antaa metsänomistajalle tietoa, miten hän voi metsänhoidon valinnoillaan vaikuttaa kestävyyden eri osa-alueisiin, ja miten valinnat vaikuttavat hänen asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteiden asettamisessa metsänomistajan tulee ottaa huomioon reunaehdot, kuten metsä- ja ympäristölainsäädäntö tai vapaaehtoisen metsäsertifiointijärjestelmän rajoitteet.
Metsäomaisuuden laajuudesta ja rakenteesta riippuu, millaiset mahdollisuudet omistajalla on huolehtia kokonaiskestävyyden toteutumisesta omissa metsissään. Suositukset kannustavat metsänomistajaa asettamaan tavoitteensa rajoitteiden määrittämää minimitasoa korkeammalle ja tukevat niiden saavuttamista käytännössä. Suositukset auttavat metsänomistajaa tekemään perusteltuja, vastuullisia ja kokonaiskestävyyttä edistäviä ratkaisuja metsiensä hoidossa. Tavoitteiden yhteensovittaminen voi edellyttää kompromissien tekemistä tilatasolla.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 9. Mitä hyötyä metsänhoidon suosituksista on?

Metsät tuottavat hyvinvointia kaikille suomalaisille. Suosituksia hyödyntämällä Suomen metsät voivat kehittyä elinvoimaisina, tuottavina ja luonnoltaan monimuotoisina. Moniarvoisesti hoidetut metsät sopivat niin puuntuotantoon, virkistykseen, luonnon monimuotoisuuden varjeluun kuin tueksi ilmastonmuutoksen hillintään. Luonnonhoitoon ja vesiensuojeluun suosituksista löytyy runsaasti vaikuttavia keinoja. Suunnitelmallisella ja oikein kohdennetulla metsänhoidolla lisäämme metsistä saatavaa hyvinvointia kestävällä tavalla.
Yksittäiselle metsänomistajalle hyöty on konkreettinen, kun hän saa suosituksista tai suositukset hallitsevalta ammattilaiselta perusteltua tietoa siitä, miten hänen haluamansa tulos saadaan aikaan ja mitä riskejä ja etuja valittavilla ratkaisuilla on.
Metsätiedon digitalisoituminen on vahvistanut metsäorganisaatioiden työn tuottavuutta. Yhdessä laaditut ja sähköisesti jaetut metsänhoidon suositukset ovat merkittävä osa tuottavuuden lisäämistä.

Suosituksia noudatetaan hyvin laajasti, sillä ne ovat ammattilaisten koulutuksen perusta ja osa useita metsätyötä ohjaavia tietojärjestelmiä. Metsänomistajat arvostavat metsänhoidon suosituksia. Esimerkiksi MTK:n Metsätutka-selvityksessä (Kantar TNS, 2020) kysyttiin parhaista ohjauskeinoista metsien monimuotoisuuden edistämiseksi. Lähes 90 % metsänomistajista piti neuvontaa ja metsänhoidon suosituksia erittäin tai melko tärkeänä. Neuvontaa suosivat pienehköjen tilojen omistajat ja suurten tilojen omistajat luottivat omaan kykyynsä löytää tieto metsänhoidon suosituksista.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 10. Milloin suosituksia on alettu laatia?

Ensimmäiset metsänhoidon suositukset – Metsänhoitosuositukset – ovat vuodelta 1989. Niiden laadinta koettiin tarpeelliseksi, koska metsänomistajien tavoitteet olivat muuttuneet entistä monipuolisemmiksi, metsäntutkimuksen avulla saatiin jatkuvasti uutta tietoa, metsänhoidon kustannusrakenne oli muutoksessa ja oli yleinen tarve esitellä perusteluita annetuille suosituksille.
Metsien käsittelyohjeita oli ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan ennen ensimmäisiä metsänhoidon suosituksia. Tapion ja Suomen metsäkeskusta edeltäneiden metsälautakuntien tehtävänä oli käytännössä valvoa käsittelyohjeiden noudattamista. Ohjeiden muuttuminen suosituksiksi oli merkittävä askel kohti nykyaikaisia metsänomistajan palveluita ja metsänhoidon vaihtoehtojen kirjoa.

# Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

## 11. Mistä löydän ajankohtaista tietoa suosituksista ja keinoista vaikuttaa niihin?

Ajankohtaista tietoa löytyy Tapion verkkosivuilta [Metsänhoidon suositukset](https://tapio.fi/metsanhoidon-suositukset/). Sivuilla kerrotaan muun muassa käynnissä olevista hankkeista ja tapahtumista, joissa käydään avointa vuoropuhelua suositusten kehittämiseksi.
Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä on käyttäjäyhteisö, jonka rooli on varmistaa, että laadittavat suositukset ovat helposti käytettäviä ja tarpeiden mukaisia. Pyöreän pöydän jäsenet kertovat myös alueellisista erityispiirteistä, jotka olisi hyvä ottaa huomioon. Liittyminen pyöreään pöytään on avoin kaikille metsänomistajille ja luonnonvara-alan ammattilaisille. Lue lisää [Tapio.fi:n sivulta Metsänhoidon suositusten pyöreä pöytä](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/metsanhoidon-suositusten-pyorea-poyta/).
Metsänhoidon suositusten kehittämisehdotuksia voi lähettää [avoimella palautelomakkeella](https://zef.fi/s/gz5p2yq7/) tai jokaiselta suositussivulta löytyvän palaute-painikkeen kautta. Voit myös osallistua keskusteluun Facebookissa sivulla [Metsänhoidon suositukset](https://www.facebook.com/metsanhoidonsuositukset/).

Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelun muistilista:•&nbsp;metsänomistajan tavoitteet ja erityistoiveet •&nbsp;lainsäädännön ja metsäsertifioinnin asettamat lähtökohdat•&nbsp;kohdevalinnan rajoitteet, kuten luontokohteet ja suojavyöhykkeet•&nbsp;vesiensuojelun ja luonnonhoidon toimenpiteiden suunnittelu•&nbsp;uudistusalan ennakkoraivauksen tarve•&nbsp;kantokäsittelyn tarve •&nbsp;korjuuajankohta hakkuutähteelle ja kannoille erikseen •&nbsp;hakkuutähteen ja kantojen kuivumisaika palstalla •&nbsp;varastopaikkojen sijainti ja tilantarve •&nbsp;maanmuokkauksen ja viljelyn ajankohta. Ennakkoraivauksen tarpeen arviointi Tiheän alikasvoksen peittämälle uudistushakkuualalle on syytä harkita ennakkoraivausta. Se helpottaa korjuun toteutusta ja vähentää maa-aineksen kulkeutumista alikasvoksen mukana varastoon metsäkuljetuksessa. Korjuun aikataulutus Hakkuutähteen ja kantojen korjuu kasvattaa metsäkuljetuskuormien määrää verrattuna pelkkään ainespuunkorjuuseen. Etenkin kokoojauraverkoston käyttö kasvaa. Maastovaurioiden ehkäisemiseksi energiapuun&nbsp;metsäkuljetus ajoitetaan maanpinnan kantavuuden mukaan joko kuivana ajanjaksona, sulan maan tai roudan aikana tehtäväksi. Hakkuutähteitä ei ole perusteltua korjata leimikon huonosti kantavista maastonkohdista. Energiapuun varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon se, että hakkuutähdekasat ja etenkin kantokasat voivat olla tienvarsivarastossa jopa kaksi vuotta. Metsätuholaki rajoittaa energiapuun varastointia metsissä ja tienvarsivarastoissa. Varastopaikan suunnittelussa tulee myös ottaa huomioon hakkuutähteiden ja kantojen tilantarve sekä soveltuvuus varastointiin ja haketukseen. Varastoinnin vaatimukset on esitelty tarkemmin luvussa Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu. Hakkuutähteen ja kantojen korjuu vaikuttaa uudistamistoimenpiteiden ajankohtaan.&nbsp;Maanmuokkaus&nbsp;ja viljelytoimet tehdään vasta sen jälkeen, kun uudistusalalla ei ole enää palstavarastoituna hakkuutähteitä tai kantoja. Korjuun aikataulutus Hakkuutähteet&nbsp;korjataan ensin palstakasoihin kuivumaan. Kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 4–8 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen&nbsp;takaamiseksi.&nbsp;Kuivattamisen jälkeen hakkuutähteet siirretään kuivumisen kannalta otolliseen paikkaan sijoitettuun tienvarsivarastoon suojaan sateilta. Palstakasat kostuvat helpommin kuin suuret, peitetyt tienvarsikasat. Kannot&nbsp;nostetaan sen jälkeen, kun hakkuutähteet on siirretty tienvarsivarastoon. Syys–toukokuussa hakatun kohteen kannot&nbsp;nostetaan yleensä aikaisintaan heinäkuussa. Tällöin kantojen pienjuuret ovat ehtineet kuolla, jolloin nostettaessa mukaan tulee vähemmän maa-ainesta.&nbsp;Myös kannot suositellaan kuivatettavaksi palstakasoilla ennen tienvarteen kuljetusta. Kuivumisen lisäksi palstakuivatus&nbsp;edistää kantojen puhtautta hiekasta ja kivistä. Toimenpideketju hakkuutähteiden ja/tai kantojen korjuussa. Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista Tässä esitetyt esimerkkitilanteet sisältävät lähtöoletuksen, että toimenpideketjun työt toteutuvat tavoitteen mukaisesti. Käytännössä ketjutuksessa on usein viivettä, jolloin esimerkiksi uudistamistyöt voivat siirtyä seuraavaan kevääseen. Esimerkit kuvaavat eri aikaan hakattavia, kuusivaltaisia hakkuualoja.

# Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelu

**Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelun muistilista:**• metsänomistajan tavoitteet ja erityistoiveet • lainsäädännön ja metsäsertifioinnin asettamat lähtökohdat• kohdevalinnan rajoitteet, kuten luontokohteet ja suojavyöhykkeet• vesiensuojelun ja luonnonhoidon toimenpiteiden suunnittelu• uudistusalan ennakkoraivauksen tarve• kantokäsittelyn tarve • korjuuajankohta hakkuutähteelle ja kannoille erikseen • hakkuutähteen ja kantojen kuivumisaika palstalla • varastopaikkojen sijainti ja tilantarve • maanmuokkauksen ja viljelyn ajankohta.

# Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelu

## Ennakkoraivauksen tarpeen arviointi

Tiheän alikasvoksen peittämälle uudistushakkuualalle on syytä harkita ennakkoraivausta. Se helpottaa korjuun toteutusta ja vähentää maa-aineksen kulkeutumista alikasvoksen mukana varastoon metsäkuljetuksessa.

# Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelu

## Korjuun aikataulutus

Hakkuutähteen ja kantojen korjuu kasvattaa metsäkuljetuskuormien määrää verrattuna pelkkään ainespuunkorjuuseen. Etenkin kokoojauraverkoston käyttö kasvaa. Maastovaurioiden ehkäisemiseksi energiapuun metsäkuljetus ajoitetaan maanpinnan kantavuuden mukaan joko kuivana ajanjaksona, sulan maan tai roudan aikana tehtäväksi. Hakkuutähteitä ei ole perusteltua korjata leimikon huonosti kantavista maastonkohdista.
Energiapuun varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon se, että hakkuutähdekasat ja etenkin kantokasat voivat olla tienvarsivarastossa jopa kaksi vuotta. Metsätuholaki rajoittaa energiapuun varastointia metsissä ja tienvarsivarastoissa. Varastopaikan suunnittelussa tulee myös ottaa huomioon hakkuutähteiden ja kantojen tilantarve sekä soveltuvuus varastointiin ja haketukseen. Varastoinnin vaatimukset on esitelty tarkemmin luvussa [Energiapuun tienvarsivarastoinnin suunnittelu.](https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/kantojen-korjuu-uudistushakkuualoilta/toteutus#section-190)
Hakkuutähteen ja kantojen korjuu vaikuttaa uudistamistoimenpiteiden ajankohtaan. Maanmuokkaus ja viljelytoimet tehdään vasta sen jälkeen, kun uudistusalalla ei ole enää palstavarastoituna hakkuutähteitä tai kantoja.

Korjuun aikataulutus
1 . Hakkuutähteet korjataan ensin palstakasoihin kuivumaan.
2 . Kuivattaminen kestää sadannan määrästä riippuen yleensä 4–8 viikkoa. Syys–toukokuussa hakatun kohteen hakkuutähteiden metsäkuljetus on syytä tehdä vasta kesäkuussa kuivumisen takaamiseksi.
3 . Kuivattamisen jälkeen hakkuutähteet siirretään kuivumisen kannalta otolliseen paikkaan sijoitettuun tienvarsivarastoon suojaan sateilta. Palstakasat kostuvat helpommin kuin suuret, peitetyt tienvarsikasat.
4 . Kannot nostetaan sen jälkeen, kun hakkuutähteet on siirretty tienvarsivarastoon.
5 . Syys–toukokuussa hakatun kohteen kannot nostetaan yleensä aikaisintaan heinäkuussa. Tällöin kantojen pienjuuret ovat ehtineet kuolla, jolloin nostettaessa mukaan tulee vähemmän maa-ainesta.
6 . Myös kannot suositellaan kuivatettavaksi palstakasoilla ennen tienvarteen kuljetusta. Kuivumisen lisäksi palstakuivatus edistää kantojen puhtautta hiekasta ja kivistä.

# Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelu

## Esimerkkejä korjuukohteiden aikatauluista

Tässä esitetyt esimerkkitilanteet sisältävät lähtöoletuksen, että toimenpideketjun työt toteutuvat tavoitteen mukaisesti. Käytännössä ketjutuksessa on usein viivettä, jolloin esimerkiksi uudistamistyöt voivat siirtyä seuraavaan kevääseen.
Esimerkit kuvaavat eri aikaan hakattavia, kuusivaltaisia hakkuualoja.

Hakkuutähteen ja kantojen korjuun peruslähtökohtana on, että korjuu vastaa metsänomistajan tavoitteita kohteella. Toteutus edellyttää, että myös taloudelliset ja ekologiset edellytykset korjuulle ovat olemassa. Uudistusalojen hakkuutähteen tai kantojen korjuun suunnittelussa korostuvat lisäksi metsän uudistamistavoitteet.

Kantojen korjuu uudistushakkuualoilta

Hakkuutähteen ja kantojen korjuun peruslähtökohtana on, että korjuu vastaa metsänomistajan tavoitteita kohteella. Toteutus edellyttää, että myös taloudelliset ja ekologiset edellytykset korjuulle ovat olemassa. Uudistusalojen hakkuutähteen tai kantojen korjuun suunnittelussa korostuvat lisäksi metsän uudistamistavoitteet. 

Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelu

Text Jos juuristokilpailua pienaukkojen reuna-alueilla on tarpeen vähentää, pienaukkoja ympäröivää puustoa eli aukkojen välialuetta voidaan harventaa. Pienaukkohakkuu sopii hyvin korpikuusikoihin, joissa jo pienet aukot ja kapeat kaistaleet taimettuvat luontaisesti hyvin. Pienaukkoja kannattaa tehdä vain varttuneeseen puustoon. Pienaukot on suunniteltava ja sijoitettava siten, etteivät niiden välialueet jää kapeiksi ja tuulituhoille alttiiksi kaistoiksi. Taimien kasvuedellytykset ovat yleensä parhaat pienaukon keskellä, jossa reunapuiden juuristokilpailu on vähäisintä. Kuva: © Kalle Vanhatalo.

Pienaukkohakkuu on jatkuvan kasvatuksen hakkuutapa. Siinä tehdään pienialaisia, enintään 0,3 hehtaarin aukkoja, joiden on tarkoitus edistää metsän luontaista uudistumista.

Jos juuristokilpailua pienaukkojen reuna-alueilla on tarpeen vähentää, pienaukkoja ympäröivää puustoa eli aukkojen välialuetta voidaan harventaa.
Pienaukkohakkuu sopii hyvin korpikuusikoihin, joissa jo pienet aukot ja kapeat kaistaleet taimettuvat luontaisesti hyvin. Pienaukkoja kannattaa tehdä vain varttuneeseen puustoon. Pienaukot on suunniteltava ja sijoitettava siten, etteivät niiden välialueet jää kapeiksi ja tuulituhoille alttiiksi kaistoiksi.

Pienaukkohakkuu

Mekaaninen torjunta Heinäntorjunnan tarve voidaan todeta maastossa, jos pintakasvillisuus selkeästi häiritsee taimien kasvua. Tällöin kasvit peittyvät pintakasvillisuuden alle. Pintakasvillisuuden kehittyminen voi olla hyvin nopeaa, joten työtarvetta kannattaa suunnitella ennakoivasti. Mekaanisessa heinäntorjunnassa pintakasvillisuutta poljetaan, taitetaan sivuun tai niitetään taimien ympäriltä vähintään pintakasvillisuuden korkeutta vastaavalta etäisyydeltä. Torjunnan kannalta paras ajankohta on keskikesä, toisaalta taimet erottuvat parhaiten keväällä ja loppusyksystä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin se, että työ yleensä tulee tehdyksi. Kemiallinen torjunta Kemiallisen torjunnan voi tehdä maanmuokkauksen yhteydessä tai nuoressa taimikossa. Vaurioiden välttämiseksi kasvatettavat taimet on suojattava tai torjunta tehtävä aikana, jolloin taimet kestävät käsittelyä. Kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiensuojeluun. Niitä ei käytetä pohjavesialueilla. Vesistöjen ja pienvesien varsille on jätettävä riittävät suojakaistat. Kasvinsuojeluaineiden ammatillinen käyttö edellyttää kasvinsuojelututkinnon suorittamista. Pintakasvillisuuden torjunta metsitysaloilla  Metsityskohteilla puuntaimet joutuvat monissa tapauksissa kilpailemaan voimakkaan pintakasvillisuuden kanssa, vaikka maanmuokkaus olisi tehty asianmukaisesti. Kilpailu kasvutilasta heikentää voimakkaasti taimien eloonjäämistä. Pintakasvillisuuden torjuntaa tarvitaan valtaosalla kohteista sekä viljelyvuonna että ensimmäisinä vuosina viljelyn jälkeen. Tehokas pintakasvillisuuden torjunta on erityisen tärkeää peltojen metsityksessä. Tällöin kuusen ja männyn taimien kuolleisuus vähenee ratkaisevasti ja erityisesti koivun pituuskehitys nopeutuu. Hytönen, J. &amp; Lilja, S. 1995. Pintakasvillisuuden torjunnan vaikutus taimien ensikehitykseen pellonmetsitysaloilla. Teoksessa Hytönen, J. &amp; Polet, K. (toim.) Peltojen metsitysmenetelmät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 581. Kemiallinen heinäntorjunta vähentää rikkakasvien juuristokilpailua tehokkaammin kuin mekaaninen torjuntaKolström, T. &amp; Nuutinen, J. 1995. Pintakasvillisuuden määrän vaikutus maan kosteus- ja lämpöoloihin sekä koivuntaimien kehitykseen. Teoksessa Hytönen, J. &amp; Polet, K. (toim.) Peltojen metsitysmenetelmät. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 581. . Taimien kasvu on torjunta-aineilla käsitellyillä pellonmetsitysaloilla olennaisesti nopeampaa kuin ei käsitellyillä aloilla.&nbsp;Hytönen, J. &amp; Jylhä, P. 2008. Fifteen-year response of weed control intensity and seedling type on Norway spruce survival and growth on arable land. Silva Fennica 42(3): 355-368. Hytönen, J. &amp; Jylhä, P. 2011. Long-term response of weed control intensity on Scots pine survival, and growth and nutrition on former arable land. European Journal of Forest Research. 130: 91-98. Ferm, A., Hytönen, J., Lilja, S. &amp; Jylhä, P. 1994. Effects of weed control on the early growth of Betula pendula seedlings established on an agricultural field. Scandinavian Journal of Forest Research 9(4): 347–359. Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien etuna on, ettei niissä ole rikkakasvien ns. siemenpankkia kuten peltomaassa. Rikkakasveja syntyy siksi alkuvaiheessa niukasti. Suonpohjilla metsitys onnistuu sitä varmemmin, mitä ripeämmin metsitys tehdään turpeennoston päätyttyä. Tällöin pintakasvillisuus ei ole ehtinyt runsastua. Jos metsitys viivästyy, mätästys ja puiden kanssa kilpailevan pintakasvillisuuden torjunta ovat tarpeen.&nbsp;Aro, L. &amp; Hytönen, J. 2019. Suonpohjasta metsäksi. Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus. Viljavilla kasvupaikoilla heinä voi tukahduttaa taimia, ellei sitä torjuta tarvittaessa heinäämällä. Kuva: © Johnny Sved.

# Heinäntorjunnan toteutus

## Mekaaninen torjunta

Heinäntorjunnan tarve voidaan todeta maastossa, jos pintakasvillisuus selkeästi häiritsee taimien kasvua. Tällöin kasvit peittyvät pintakasvillisuuden alle. Pintakasvillisuuden kehittyminen voi olla hyvin nopeaa, joten työtarvetta kannattaa suunnitella ennakoivasti.
Mekaanisessa heinäntorjunnassa pintakasvillisuutta poljetaan, taitetaan sivuun tai niitetään taimien ympäriltä vähintään pintakasvillisuuden korkeutta vastaavalta etäisyydeltä. Torjunnan kannalta paras ajankohta on keskikesä, toisaalta taimet erottuvat parhaiten keväällä ja loppusyksystä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin se, että työ yleensä tulee tehdyksi.

# Heinäntorjunnan toteutus

## Kemiallinen torjunta

Kemiallisen torjunnan voi tehdä maanmuokkauksen yhteydessä tai nuoressa taimikossa. Vaurioiden välttämiseksi kasvatettavat taimet on suojattava tai torjunta tehtävä aikana, jolloin taimet kestävät käsittelyä.
Kasvinsuojeluaineen valmistajan ohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiensuojeluun. Niitä ei käytetä pohjavesialueilla. Vesistöjen ja pienvesien varsille on jätettävä riittävät suojakaistat. Kasvinsuojeluaineiden ammatillinen käyttö edellyttää kasvinsuojelututkinnon suorittamista.

# Heinäntorjunnan toteutus

## Pintakasvillisuuden torjunta metsitysaloilla

Metsityskohteilla puuntaimet joutuvat monissa tapauksissa kilpailemaan voimakkaan pintakasvillisuuden kanssa, vaikka maanmuokkaus olisi tehty asianmukaisesti. Kilpailu kasvutilasta heikentää voimakkaasti taimien eloonjäämistä. Pintakasvillisuuden torjuntaa tarvitaan valtaosalla kohteista sekä viljelyvuonna että ensimmäisinä vuosina viljelyn jälkeen.
Tehokas pintakasvillisuuden torjunta on erityisen tärkeää peltojen metsityksessä. Tällöin kuusen ja männyn taimien kuolleisuus vähenee ratkaisevasti ja erityisesti koivun pituuskehitys nopeutuu. Kemiallinen heinäntorjunta vähentää rikkakasvien juuristokilpailua tehokkaammin kuin mekaaninen torjunta . Taimien kasvu on torjunta-aineilla käsitellyillä pellonmetsitysaloilla olennaisesti nopeampaa kuin ei käsitellyillä aloilla.
Turvetuotannosta vapautuneiden suonpohjien etuna on, ettei niissä ole rikkakasvien ns. siemenpankkia kuten peltomaassa. Rikkakasveja syntyy siksi alkuvaiheessa niukasti. Suonpohjilla metsitys onnistuu sitä varmemmin, mitä ripeämmin metsitys tehdään turpeennoston päätyttyä. Tällöin pintakasvillisuus ei ole ehtinyt runsastua. Jos metsitys viivästyy, mätästys ja puiden kanssa kilpailevan pintakasvillisuuden torjunta ovat tarpeen.

Pintakasvillisuuden torjuntaan kuuluvat mekaaninen ja kemiallinen heinätorjunta. Niissä tavoitteena on parantaa taimien selviämismahdollisuuksia kilpailussa muun pintakasvillisuuden kanssa. Käsin tehtävää mekaanista heinäntorjuntaa voi joutua toistamaan 2–3 kesän ajan, kemiallisessa heinäntorjunnassa yksi käsittelykerta yleensä riittää.

Heinäntorjunta

Pintakasvillisuuden torjuntaan kuuluvat mekaaninen ja kemiallinen heinätorjunta. Niissä tavoitteena on parantaa taimien selviämismahdollisuuksia kilpailussa muun pintakasvillisuuden kanssa. Käsin tehtävää mekaanista heinäntorjuntaa voi joutua toistamaan 2–3 kesän ajan, kemiallisessa heinäntorjunnassa yksi käsittelykerta yleensä riittää. 

Heinäntorjunnan toteutus

Väljennyshakkuun käyttökohteet Väljennyshakkuuta voidaan käyttää kohteilla, jotka on suunniteltu uudistettavaksi myöhemmin luontaisesti männylle siemenpuuhakkuuna tai kuuselle suojuspuuhakkuuna. Se voi myös toimia siirtymähakkuuna jatkuvaan kasvatukseen. Hakkuumenetelmä sopii kohteille, joilla heinittyminen tai vesakoituminen ei uhkaa uudistumista. Lehtipuut ja väljennyshakkuu antavat kuusivaltaiseen metsään valoa ja parantavat luontaisen taimettumisen edellytyksiä. Kuva: © Erkki Oksanen.

# Väljennyshakkuu

## Väljennyshakkuun käyttökohteet

Väljennyshakkuuta voidaan käyttää kohteilla, jotka on suunniteltu uudistettavaksi myöhemmin luontaisesti männylle siemenpuuhakkuuna tai kuuselle suojuspuuhakkuuna. Se voi myös toimia siirtymähakkuuna jatkuvaan kasvatukseen. Hakkuumenetelmä sopii kohteille, joilla heinittyminen tai vesakoituminen ei uhkaa uudistumista.

Väljennyshakkuu on varttuneen havupuuvaltaisen kasvatusmetsän tai uudistuskypsän metsän harvennus, joka tehdään ennen varsinaista luontaiseen uudistumiseen tähtäävää hakkuuta. Sen tavoitteena on lisätä latvusten elinvoimaa sekä parantaa luontaisen uudistamisen edellytyksiä ja puiden siementuotantoa. Se edistää myös kasvatettavan puuston järeytymistä.

Luontaisen uudistamisen uudistushakkuut

Väljennyshakkuu on varttuneen havupuuvaltaisen kasvatusmetsän tai uudistuskypsän metsän harvennus, joka tehdään ennen varsinaista luontaiseen uudistumiseen tähtäävää hakkuuta. Sen tavoitteena on lisätä latvusten elinvoimaa sekä parantaa luontaisen uudistamisen edellytyksiä ja puiden siementuotantoa. Se edistää myös kasvatettavan puuston järeytymistä.

 

Väljennyshakkuu

Kuusen kasvatuksesta Kuusi on puolivarjopuu, joka menestyy sekä valtapuuna että alikasvoksena. Kuusen kasvun kannalta sopivimpia&nbsp;maita&nbsp;ovat keskikarkeat ja&nbsp;hienojakoiset&nbsp;tuoreet kankaat sekä lehtomaiset kankaat ja lehdot. Turvemailla kuusi&nbsp;menestyy ruoho-&nbsp;ja&nbsp;mustikkaturvekankailla&nbsp;sekä&nbsp;nevalähtöisillä puolukkaturvekankailla, kun&nbsp;ravinnetasapainosta&nbsp;huolehditaan. Karummilla hyvin vettä läpäisevillä ja vähäravinteisilla kasvupaikoilla kuusen kasvu on selkeästi mäntyä heikompaa ja&nbsp;siten&nbsp;se soveltuu&nbsp;näillä&nbsp;kohteilla&nbsp;taloudellisesti&nbsp;kasvatettavaksi&nbsp;vain sekapuuna. Kuusi on luontaisesti tasalaatuisempi kuin mänty. Kuusen oksikkuudella ei ole yhtä suurta merkitystä sahapuun laadulle kuin männyn oksikkuudella. Kuusi reagoi herkästi harvennukseen, jolloin yksittäisen hyväkuntoisen puun järeys kasvaa nopeasti harvennuksen jälkeen. Kuusi sietää koivua ja mäntyä paremmin ylitiheyttä, joten se on varsin joustava erilaisille harvennusvoimakkuuksille. Ylitiheän kuusikon liian voimakas&nbsp;harvennus voi kuitenkin altistaa puuston lumi- ja tuulituhoille. Juurikääpä huomioitava Juurikäävän&nbsp;tartunnan&nbsp;saaneita&nbsp;kuusikoita&nbsp;ei&nbsp;ole&nbsp;tarkoituksenmukaista&nbsp;uudistaa uudelleen&nbsp;kuuselle, vaan puulajia on syytä vaihtaa. Lehtomaisella kankaalla tartunnan saanut metsä uudistetaan rauduskoivulle tai haavalle. Tuoreilla&nbsp;kankailla puulaji vaihdetaan koivuksi,&nbsp;ja&nbsp;tyvitervastaudin&nbsp;riskialueen&nbsp;ulkopuolella&nbsp;vaihtoehtona on myös&nbsp;mänty. Kuusen istutus Istutus&nbsp;on&nbsp;kuusella nopea&nbsp;ja varma&nbsp;uudistamismenetelmä.&nbsp;Kuusen&nbsp;alkukehitys&nbsp;on muita&nbsp;puulajeja&nbsp;hitaampi. Sen kilpailuasema pintakasvillisuuteen ja ympärille syntyvään lehtipuustoon nähden turvataan metsänhoidollisin keinoin, joista mätästys on osoittautunut parhaaksi. Viljelyketjussa on tärkeä huolehtia taimikon varhaishoidolla siitä, että kuusentaimet eivät jää kilpailevan kasvillisuuden varjostamiksi.&nbsp;Kuusi&nbsp;sietää hyvin varjostusta, mutta&nbsp;varjossa sen&nbsp;kasvu&nbsp;hidastuu.&nbsp;Varjoon&nbsp;jääneen kuusen neulasten&nbsp;sopeutuminen uudelleen valoisiin olosuhteisiin ja tyrehtyneen kasvun palautuminen vievät useita vuosia. Kasvupaikalle sopivan maanmuokkaustavan valinta ja hyvä muokkausjälki ovat avaimet onnistuneelle kuusen istutukselle. Kuusen kasvupaikat ovat viljavia, ja hakkuun jälkeen ne heinittyvät usein voimakkaasti. Tuoreilla ja kosteilla kasvupaikoilla maa on etenkin kevätaikaan kylmä ja veden kyllästämä. Taimien juuret saattavat sen vuoksi ajoittain kärsiä myös hapen puutteesta. Hyvin tehty muokkaus poistaa tehokkaasti näitä haittoja. Kuusen&nbsp;istutukselle suositellaan kohoumia muodostavia muokkausmenetelmiä, mätästystä ja&nbsp;Pohjois-Suomessa myös säätöaurausta. Mättäässä&nbsp;taimi&nbsp;pärjää&nbsp;hyvin kilpailussa&nbsp;muuta&nbsp;kasvillisuutta vastaan:&nbsp;se&nbsp;lähtee&nbsp;kasvuun viivytyksittä, ja muokkausjälki antaa hyvän suojan myös tukkimiehentäitä vastaan. Muokkaustapa valitaan maalajin ja maan vesitalouden mukaan. Tiiviillä ja kosteilla kivennäismailla sekä turvemailla voi olla tarpeen parantaa kasvupohjan ilmavuutta ja vesitaloutta navero- tai ojitusmätästyksellä. Keskikarkeilla mailla ja ojituksen hyvin kuivattamilla turvemailla laikkumätästys tai kääntömätästys on yleensä riittävä. Paljas maanpinta on otollinen itämispaikka kilpaleville lehtipuille ja pensaille. Mitä vähemmän maanpintaa paljastetaan, sitä vähemmän perattavaa kasvillisuutta syntyy. Mätästys avaa maata vähemmän kuin jatkuvan muokkausjäljen tuottavat menetelmät, jolloin perkaustarve pysyy kohtuullisena. Mättään alla oleva humuskerros estää veden kapillaarista nousua mättääseen ja sen pintakosteus on sadeveden varassa. Kuiva pinta vähentää osaltaan kilpailevan kasvillisuuden itämistä. Hienojakoiset maat routivat voimakkaasti, ja pintarousteen muodostuessa jääneulaset nostavat taimia ja rikkovat juuria. Kuusentaimet selviävät yleensä pienistä vaurioista, mutta niiden kunto ja kasvu heikkenevät ja toipumiseen menee aikaa. Hienojakoisilla mailla rouste nostaa syksyllä istutetut taimet, minkä vuoksi niillä ei suositella syysistutusta. Muokkaus nostaa maan lämpötilaa, mikä nopeuttaa mättään alla olevan humuksen hajotusta sekä juurten kasvua. Taimet istutetaan sellaiseen syvyyteen, että juuripaakku yltää mättään pohjaan jääneeseen humukseen. Taimen juuret levittäytyvät nopeasti ja laajalti mättään alla muutamassa vuodessa hajoavaan humuskerrokseen. Roustevaurioiden riski pienenee merkittävästi, jos taimi istutetaan riittävän syvälle. Mättään alla maa ei toistuvasti jäädy ja sula, ja juuriston nopean levittäytymisen ansiosta taimi on hyvin ankkuroitu maahan jo yhden kesän jälkeen. Kuuselle sopiva istutustiheys on noin 1 500─1 800 tainta hehtaarilla. Viljavuudeltaan huonommilla tai erityisen kivisillä mailla istutustiheys voi jäädä vaihteluvälin alalaidalle. Lehtomaisilla kasvupaikoilla ja tavoiteltaessa korkeampaa puuntuotosta voi istutustiheytenä käyttää 1 800 tainta hehtaarilla. Jos tavoitellaan puuston nopeaa järeytymistä voimakkailla harvennuksilla ja puustoa harvana kasvattaen, istutustiheydeksi riittää 1 500 tainta hehtaarilla. Elpymiskykyistä alikasvosta voidaan jossakin määrin hyödyntää sen kasvatukseen sopivilla kohteilla. Jotta alikasvoskuusia olisi järkevää kasvattaa, niiden täytyy muodostaa taimikon osia, jotka ovat selvästi rajautuvia, täystiheitä ja vähintään muutaman aarin kokoisia. Alikasvoskuuset ovat todennäköisesti elpymiskykyisiä, jos niiden viimeisimmät vuosikasvaimet ovat pituudeltaan vähintään 10 cm. Verhopuusto suojaa hallalta Halla on yleinen turvemailla ja se voi vaurioittaa kuusentaimia. Kuusen suojaksi voidaan antaa kasvaa verhopuustoa, jolla olisi hyvä olla vähintään 2–3 metrin pituusero kuusen taimiin. Verhopuusto poistetaan tai väljennetään voimakkaasti, kun kuusentaimien latvat ovat ylittäneet hallarajan. Verhopuuston kasvattaminen istutuskuusikossa tuo ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi kuusenlatvat piiskaantuvat, jos verhopuustoa ei poisteta tai harvenneta riittävän ajoissa. Kuusen luontainen uudistaminen Kuusen luontainen uudistaminen&nbsp;onnistuu todennäköisimmin, jos maaperä on taimettumisherkkä. Kasvatusmetsän alle&nbsp;syntyneet&nbsp;kuusen pikkutaimet&nbsp;ovat&nbsp;osoitus&nbsp;maan taimettumiskyvystä.&nbsp;Kosteissa&nbsp;ja&nbsp;koivua sekapuuna kasvavissa korpijuotteissa&nbsp;sekä&nbsp;soistuneissa&nbsp;kangasmaan&nbsp;painanteissa&nbsp;lähtökohdat&nbsp;luontaiselle uudistamiselle&nbsp;ovat&nbsp;otollisimmillaan. Kuusen&nbsp;siementuotanto vaihtelee&nbsp;voimakkaasti,&nbsp;ja&nbsp;hyviä&nbsp;siemenvuosia&nbsp;on harvoin. Erityisen hyviä siemenvuosia&nbsp;kuusella&nbsp;on&nbsp;noin 10– 12&nbsp;vuoden välein. Siemensato pienenee voimakkaasti,&nbsp;ja siementen&nbsp;itävyys heikkenee pohjoiseen päin mentäessä hyvinäkin siemenvuosina. Kaistalehakkuut ja mahdolliset valmistelevat väljennyshakkuut olisi kyettävä sen vuoksi ajoittamaan hyvään siemenvuoteen. Luonnonvarakeskus ennustaa vuosittain metsäpuiden siemensatoa, mikä merkittävästi auttaa ajoittamaan hakkuut oikein ja lisää onnistumisen&nbsp;todennäköisyyttä. Kuusen luontaisen uudistamisen vaihtoehdot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: olemassa olevan kuusialikasvoksen vapauttaminen kuusikon uudistaminen hieskoivuvaiheen kautta kuusikon uudistaminen kaistale- tai suojuspuuhakkuulla. Luontaista uudistumista voi kasvatusvaiheen loppupuolella edistää väljennyshakkuulla. Sen jälkeen metsässä on 300–500 puuta hehtaarilla, ja puuston pohjapinta-ala on harvennusmallin alarajalla. Väljennettävässä puustossa tulee olla sekapuina merkittävästi koivuja ja mäntyjä. Luontaisen uudistusalan kuuset ovat terveitä, lahottomia, tuuhealatvaisia ja siemennyskykyisiä. Sekapuustona kasvavat lehtipuut ja männyt päästävät maanpintaan valoa, lisäksi lehtipuut antavat siihen emäksisempää kariketta, mikä parantaa maan taimettumiskykyä. Puhtaat kuusikot, etenkin vanhoina ja sammalpohjaisina, ovat hyvin varjoisia. Maaperä on viileä ja happaman kangashumuksen peitossa. Niissä oloissa tasainen taimettuminen on liki mahdotonta. Kaistalehakkuussa&nbsp;kuusen&nbsp;uudistaminen&nbsp;perustuu&nbsp;reunametsän&nbsp;siemennykseen.&nbsp;Kaistalehakkuu soveltuu&nbsp;parhaiten pienille uudistusaloille ja korpinotkoihin. Uudistettava&nbsp;alue&nbsp;voi&nbsp;ulottua&nbsp;enintään&nbsp;25&nbsp;metrin&nbsp;päähän&nbsp;siementävästä&nbsp;reunametsästä.&nbsp;Uudistusalalla on soistuneita kankaita ja turvemaita lukuun ottamatta hyvä tehdä maata paljastava maanmuokkaus taimettumisen edistämiseksi, ellei alueella ole jo riittävästi hakkuussa säilyneitä&nbsp;taimia. Kaistale tulee&nbsp;mieluiten avata itä-länsisuuntaisesti,&nbsp;ja&nbsp;aloittaa&nbsp;uudistaminen&nbsp;pohjoisesta.&nbsp;Näin reunametsä&nbsp;varjostaa uudistusalaa, mikä vähentää heinittymistä ja tasoittaa uudistusalan pienilmastoa. Kaistaleen reunaa voi väljentää. Suojuspuuhakkuuseen&nbsp;varaudutaan jo viimeisessä harvennuksessa, joka tehdään väljennyshakkuuna. Kun taimettumisen merkit ovat selvästi nähtävissä, puusto hakataan suojuspuuasentoon. Suojuspuustoon jätetään 100–300 elinvoimaista puuta hehtaarille. Onnistuneen suojuspuuhakkuun jäljiltä merkittävä osa puustosta on koivuja tai&nbsp;mäntyjä.&nbsp;Mänty&nbsp;ja&nbsp;koivu&nbsp;kestävät&nbsp;tuulta&nbsp;kuusta&nbsp;paremmin&nbsp;ja&nbsp;aiheuttavat&nbsp;taimille&nbsp;vähemmän vaurioita, kun suojuspuusto aikanaan&nbsp;poistetaan. Suojuspuualoja ei muokata, jottei vaurioiteta kuusen pinnallista juuristoa. Taimien annetaan varttua suojuspuuston alla,&nbsp;kunnes&nbsp;ne&nbsp;eivät&nbsp;ole enää vaarassa&nbsp;tukehtua rehevöityvään pintakasvillisuuteen.&nbsp;Kun&nbsp;taimet&nbsp;ovat 0,5–2 metrin pituisia, on aika poistaa ylispuut. Jos riittävää taimiainesta ei ole syntynyt jo väljennyshakkuun jälkeen, on perusteltua vaihtaa uudistusmenetelmäksi avohakkuu ja istutus. Suojuspuusto estää varjostuksellaan runsaan heinittymisen ja vesoittumisen. Suojuspuusto tasaa lämpötilavaihtelua ja suojaa kuusentaimet sekä auringon paahteelta että hallalta. Kuusi on altis tuulituhoille. Tämä tulee ottaa huomioon väljennys- ja suojuspuuhakkuita suunniteltaessa. Kuusen uudistaminen ankarassa ilmastossa (&lt;700 d.d.) Kuusi on suositeltavinta uudistaa istuttamalla. Kuusen luontainen uudistaminen on harvoin toistuvien hyvien siemenvuosien vuoksi epävarmaa ja hidasta, ja sitä vaikeuttaa paksu kangashumus. Maa muokataan kohoumia tuottavilla menetelmillä, joko mätästyksellä tai säätöaurauksella. Olemassa olevat taimet ja taimiryhmät, kuten kuusialikasvos koivun tai männyn alla, käytetään hyväksi metsän uudistamisessa. Ilmaston kosteus ja kylmyys edellyttävät sekä männyn että kuusen viljelyssä maanmuokkausta, joka parantaa maan lämpö- ja kosteusoloja. Maanmuokkauksessa on kuitenkin vältettävä tarpeettoman voimakkaita menetelmiä. Uudistamistuloksessa voidaan tyytyä jonkin verran pienempään taimimäärään ja suurempaan sekapuiden osuuteen kuin lämpöoloiltaan suotuisammilla seuduilla. Hirvieläintuhojen huomiointi kuusen uudistamisessa Hirvituhojen riskialueilla voi suosia kuusta sille sopivilla kasvupaikoilla. Karuilla tai kuivuudelle alttiilla kasvupaikoilla kuusen puuntuotos kärsii mäntyyn verrattuna. Paikoin pienet hirvieläimet voivat syödä myös pieniä kuusentaimia uudistusaloilla. Kuusimetsissä hirvet laiduntavat aiheuttamatta haittaa metsätaloudelle. Kuva: © Kaj Lindh.

# Uudistaminen kuuselle

## Kuusen kasvatuksesta

Kuusi on puolivarjopuu, joka menestyy sekä valtapuuna että alikasvoksena. Kuusen kasvun kannalta sopivimpia maita ovat keskikarkeat ja hienojakoiset tuoreet kankaat sekä lehtomaiset kankaat ja lehdot. Turvemailla kuusi menestyy ruoho- ja mustikkaturvekankailla sekä nevalähtöisillä puolukkaturvekankailla, kun ravinnetasapainosta huolehditaan. Karummilla hyvin vettä läpäisevillä ja vähäravinteisilla kasvupaikoilla kuusen kasvu on selkeästi mäntyä heikompaa ja siten se soveltuu näillä kohteilla taloudellisesti kasvatettavaksi vain sekapuuna.
Kuusi on luontaisesti tasalaatuisempi kuin mänty. Kuusen oksikkuudella ei ole yhtä suurta merkitystä sahapuun laadulle kuin männyn oksikkuudella. Kuusi reagoi herkästi harvennukseen, jolloin yksittäisen hyväkuntoisen puun järeys kasvaa nopeasti harvennuksen jälkeen. Kuusi sietää koivua ja mäntyä paremmin ylitiheyttä, joten se on varsin joustava erilaisille harvennusvoimakkuuksille. Ylitiheän kuusikon liian voimakas harvennus voi kuitenkin altistaa puuston lumi- ja tuulituhoille.

# Uudistaminen kuuselle

## Kuusen kasvatuksesta

### Kuusen uudistamistavat eteläisessä ja keskisessä Suomessa

##  [Förnyelsemetoder för gran i mellersta och södra Finland](/sv/node/1445)

Table
| Ståndort | Jordart | Plantering1 | Naturlig | Naturlig |
| Ståndort | Jordart | Plantering1 | Teg1 | Skärm1 |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Lundartad mo eller bördigare | Fin | H |  | 03 |
| Lundartad mo eller bördigare | Medelgrov | H | B/0 | 03 |
| Lundartad mo eller bördigare | Grov | H | B/0 | 03 |
| Frisk mo | Fin | H |  | 03 |
| Frisk mo | Medelgrov | H | B/0 | 03 |
| Frisk mo | Grov | B |   |   |
| Torr mo | Fin | H2 |  | 02,3 |
| Torr mo | Medelgrov | H/B2 | B/02 | 02,3 |
| Örttorvmo I och II | Örttorvmo I och II | H | 03 | 03 |
| Blåbärstorvmo I | Blåbärstorvmo I | H | 03 | 03 |
| Blåbärstorvmo II | Blåbärstorvmo II | H | 03 | 03 |
| Lingontorvmo I | Lingontorvmo I | H4 | 05 | 05 |
| Lingontorvmo II | Lingontorvmo II | H4 | 05 | 05 |
grön = rekommenderas

vit= rekommenderas med reservation
0 = omarkberett
B = markberedning som blottar markytan
H = markberedning som skapar högar
1 Undvik att förnya med gran på sådana ställen som blir utsatta för torka (grov jordart, tunt jordlager, i övre kanten av sluttningar och på backkrön) samt på områden som är infekterade med rotticka.
2 Bara på områden där risken för älgskador är särskilt stor.
3 Det bör finnas klara tecken på att plantsättning inletts.
4 Det saknas resultat från långvariga försök som skulle jämföra granens och tallens produktion på lingontorvmo. På bördigare lingontorvmo finns det vanligen tillräckligt med kväve för att producera gran. Det är viktigt att se till att näringsbalansen är i skick och vid behov gödsla. Särskilt på objekt med tjockt torvlager kan det uppstå brist på kalium.
5 Friställning av utvecklingsduglig underväxt.

# Uudistaminen kuuselle

## Kuusen kasvatuksesta

### Kuusen uudistamistavat pohjoisessa Suomessa

##  [Förnyelsemetoder för gran i norra Finland](/sv/node/911)

Table
| Ståndort | Jordart | Plantering1 | Naturlig | Naturlig |
| Ståndort | Jordart | Plantering1 | Teg1 | Skärm1 |
| --- | --- | --- | --- | --- |
| Lundartad mo eller bördigare | Fin | H |  | 02 |
| Lundartad mo eller bördigare | Medelgrov | H | B/0 | 02 |
| Lundartad mo eller bördigare | Grov | H | B/0 | 02 |
| Frisk mo | Fin | H |  | 02 |
| Frisk mo | Medelgrov | H | B/0 | 02 |
| Örttorvmo I och II | Örttorvmo I och II | H | 02 | 02 |
| Blåbärstorvmo I | Blåbärstorvmo I | H | 04 | 04 |
| Blåbärstorvmo II | Blåbärstorvmo II | H | 02 | 02 |
| Lingontorvmo I | Lingontorvmo I | H3,5 | 04 | 04 |
| Lingontorvmo II | Lingontorvmo II | H3 | 04 | 04 |
Vihreä= suositellaan, keltainen= suositellaan varauksin, 0=muokkaamaton, P=maanpintaa paljastava maanmuokkaus, K= kohoumia muodostava maanmuokkaus.
Grön = rekommenderas

Vit = rekommenderas med reservation
0 = omarkberett
B = markberedning som blottar markytan
H = markberedning som skapar högar
1 Undvik att förnya med gran på sådana ställen som blir utsatta för torka (grov jordart, tunt jordlager, i övre kanten av sluttningar och på backkrön) samt på områden som är infekterade med rotticka.
2 Det bör finnas klara tecken på att plantsättning inletts.
3 Det saknas resultat från långvariga försök som skulle jämföra granens och tallens produktion på lingontorvmo. På bördigare lingontorvmo finns det vanligen tillräckligt med kväve för att producera gran. Det är viktigt att se till att näringsbalansen är i skick och vid behov gödsla. Särskilt på objekt med tjockt torvlager kan det uppstå brist på kalium.
4 Friställning av utvecklingsduglig underväxt.
5 Avkastningen av investeringen blir låg.

# Uudistaminen kuuselle

## Juurikääpä huomioitava

Juurikäävän tartunnan saaneita kuusikoita ei ole tarkoituksenmukaista uudistaa uudelleen kuuselle, vaan puulajia on syytä vaihtaa. Lehtomaisella kankaalla tartunnan saanut metsä uudistetaan rauduskoivulle tai haavalle. Tuoreilla kankailla puulaji vaihdetaan koivuksi, ja tyvitervastaudin riskialueen ulkopuolella vaihtoehtona on myös mänty.

# Uudistaminen kuuselle

## Kuusen istutus

Istutus on kuusella nopea ja varma uudistamismenetelmä. Kuusen alkukehitys on muita puulajeja hitaampi. Sen kilpailuasema pintakasvillisuuteen ja ympärille syntyvään lehtipuustoon nähden turvataan metsänhoidollisin keinoin, joista mätästys on osoittautunut parhaaksi. Viljelyketjussa on tärkeä huolehtia taimikon varhaishoidolla siitä, että kuusentaimet eivät jää kilpailevan kasvillisuuden varjostamiksi. Kuusi sietää hyvin varjostusta, mutta varjossa sen kasvu hidastuu. Varjoon jääneen kuusen neulasten sopeutuminen uudelleen valoisiin olosuhteisiin ja tyrehtyneen kasvun palautuminen vievät useita vuosia.
Kasvupaikalle sopivan maanmuokkaustavan valinta ja hyvä muokkausjälki ovat avaimet onnistuneelle kuusen istutukselle. Kuusen kasvupaikat ovat viljavia, ja hakkuun jälkeen ne heinittyvät usein voimakkaasti. Tuoreilla ja kosteilla kasvupaikoilla maa on etenkin kevätaikaan kylmä ja veden kyllästämä. Taimien juuret saattavat sen vuoksi ajoittain kärsiä myös hapen puutteesta. Hyvin tehty muokkaus poistaa tehokkaasti näitä haittoja.
Kuusen istutukselle suositellaan kohoumia muodostavia muokkausmenetelmiä, mätästystä ja Pohjois-Suomessa myös säätöaurausta. Mättäässä taimi pärjää hyvin kilpailussa muuta kasvillisuutta vastaan: se lähtee kasvuun viivytyksittä, ja muokkausjälki antaa hyvän suojan myös tukkimiehentäitä vastaan.

Muokkaustapa valitaan maalajin ja maan vesitalouden mukaan. Tiiviillä ja kosteilla kivennäismailla sekä turvemailla voi olla tarpeen parantaa kasvupohjan ilmavuutta ja vesitaloutta navero- tai ojitusmätästyksellä. Keskikarkeilla mailla ja ojituksen hyvin kuivattamilla turvemailla laikkumätästys tai kääntömätästys on yleensä riittävä.
Paljas maanpinta on otollinen itämispaikka kilpaleville lehtipuille ja pensaille. Mitä vähemmän maanpintaa paljastetaan, sitä vähemmän perattavaa kasvillisuutta syntyy. Mätästys avaa maata vähemmän kuin jatkuvan muokkausjäljen tuottavat menetelmät, jolloin perkaustarve pysyy kohtuullisena. Mättään alla oleva humuskerros estää veden kapillaarista nousua mättääseen ja sen pintakosteus on sadeveden varassa. Kuiva pinta vähentää osaltaan kilpailevan kasvillisuuden itämistä.
Hienojakoiset maat routivat voimakkaasti, ja pintarousteen muodostuessa jääneulaset nostavat taimia ja rikkovat juuria. Kuusentaimet selviävät yleensä pienistä vaurioista, mutta niiden kunto ja kasvu heikkenevät ja toipumiseen menee aikaa. Hienojakoisilla mailla rouste nostaa syksyllä istutetut taimet, minkä vuoksi niillä ei suositella syysistutusta.

Muokkaus nostaa maan lämpötilaa, mikä nopeuttaa mättään alla olevan humuksen hajotusta sekä juurten kasvua. Taimet istutetaan sellaiseen syvyyteen, että juuripaakku yltää mättään pohjaan jääneeseen humukseen. Taimen juuret levittäytyvät nopeasti ja laajalti mättään alla muutamassa vuodessa hajoavaan humuskerrokseen. Roustevaurioiden riski pienenee merkittävästi, jos taimi istutetaan riittävän syvälle. Mättään alla maa ei toistuvasti jäädy ja sula, ja juuriston nopean levittäytymisen ansiosta taimi on hyvin ankkuroitu maahan jo yhden kesän jälkeen.
Kuuselle sopiva istutustiheys on noin 1 500─1 800 tainta hehtaarilla. Viljavuudeltaan huonommilla tai erityisen kivisillä mailla istutustiheys voi jäädä vaihteluvälin alalaidalle. Lehtomaisilla kasvupaikoilla ja tavoiteltaessa korkeampaa puuntuotosta voi istutustiheytenä käyttää 1 800 tainta hehtaarilla. Jos tavoitellaan puuston nopeaa järeytymistä voimakkailla harvennuksilla ja puustoa harvana kasvattaen, istutustiheydeksi riittää 1 500 tainta hehtaarilla.
Elpymiskykyistä alikasvosta voidaan jossakin määrin hyödyntää sen kasvatukseen sopivilla kohteilla. Jotta alikasvoskuusia olisi järkevää kasvattaa, niiden täytyy muodostaa taimikon osia, jotka ovat selvästi rajautuvia, täystiheitä ja vähintään muutaman aarin kokoisia. Alikasvoskuuset ovat todennäköisesti elpymiskykyisiä, jos niiden viimeisimmät vuosikasvaimet ovat pituudeltaan vähintään 10 cm.

# Uudistaminen kuuselle

## Verhopuusto suojaa hallalta

Halla on yleinen turvemailla ja se voi vaurioittaa kuusentaimia. Kuusen suojaksi voidaan antaa kasvaa verhopuustoa, jolla olisi hyvä olla vähintään 2–3 metrin pituusero kuusen taimiin. Verhopuusto poistetaan tai väljennetään voimakkaasti, kun kuusentaimien latvat ovat ylittäneet hallarajan. Verhopuuston kasvattaminen istutuskuusikossa tuo ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi kuusenlatvat piiskaantuvat, jos verhopuustoa ei poisteta tai harvenneta riittävän ajoissa.

# Uudistaminen kuuselle

## Kuusen luontainen uudistaminen

Kuusen luontainen uudistaminen onnistuu todennäköisimmin, jos maaperä on taimettumisherkkä. Kasvatusmetsän alle syntyneet kuusen pikkutaimet ovat osoitus maan taimettumiskyvystä. Kosteissa ja koivua sekapuuna kasvavissa korpijuotteissa sekä soistuneissa kangasmaan painanteissa lähtökohdat luontaiselle uudistamiselle ovat otollisimmillaan.
Kuusen siementuotanto vaihtelee voimakkaasti, ja hyviä siemenvuosia on harvoin. Erityisen hyviä siemenvuosia kuusella on noin 10– 12 vuoden välein. Siemensato pienenee voimakkaasti, ja siementen itävyys heikkenee pohjoiseen päin mentäessä hyvinäkin siemenvuosina. Kaistalehakkuut ja mahdolliset valmistelevat väljennyshakkuut olisi kyettävä sen vuoksi ajoittamaan hyvään siemenvuoteen. Luonnonvarakeskus ennustaa vuosittain metsäpuiden siemensatoa, mikä merkittävästi auttaa ajoittamaan hakkuut oikein ja lisää onnistumisen todennäköisyyttä.
Kuusen luontaisen uudistamisen vaihtoehdot voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1 . olemassa olevan kuusialikasvoksen vapauttaminen
2 . kuusikon uudistaminen hieskoivuvaiheen kautta
3 . kuusikon uudistaminen kaistale- tai suojuspuuhakkuulla.

Luontaista uudistumista voi kasvatusvaiheen loppupuolella edistää väljennyshakkuulla. Sen jälkeen metsässä on 300–500 puuta hehtaarilla, ja puuston pohjapinta-ala on harvennusmallin alarajalla. Väljennettävässä puustossa tulee olla sekapuina merkittävästi koivuja ja mäntyjä. Luontaisen uudistusalan kuuset ovat terveitä, lahottomia, tuuhealatvaisia ja siemennyskykyisiä. Sekapuustona kasvavat lehtipuut ja männyt päästävät maanpintaan valoa, lisäksi lehtipuut antavat siihen emäksisempää kariketta, mikä parantaa maan taimettumiskykyä. Puhtaat kuusikot, etenkin vanhoina ja sammalpohjaisina, ovat hyvin varjoisia. Maaperä on viileä ja happaman kangashumuksen peitossa. Niissä oloissa tasainen taimettuminen on liki mahdotonta.
**Kaistalehakkuussa** kuusen uudistaminen perustuu reunametsän siemennykseen. Kaistalehakkuu soveltuu parhaiten pienille uudistusaloille ja korpinotkoihin.
Uudistettava alue voi ulottua enintään 25 metrin päähän siementävästä reunametsästä. Uudistusalalla on soistuneita kankaita ja turvemaita lukuun ottamatta hyvä tehdä maata paljastava maanmuokkaus taimettumisen edistämiseksi, ellei alueella ole jo riittävästi hakkuussa säilyneitä taimia.

Kaistale tulee mieluiten avata itä-länsisuuntaisesti, ja aloittaa uudistaminen pohjoisesta. Näin reunametsä varjostaa uudistusalaa, mikä vähentää heinittymistä ja tasoittaa uudistusalan pienilmastoa. Kaistaleen reunaa voi väljentää.
**Suojuspuuhakkuuseen** varaudutaan jo viimeisessä harvennuksessa, joka tehdään väljennyshakkuuna. Kun taimettumisen merkit ovat selvästi nähtävissä, puusto hakataan suojuspuuasentoon. Suojuspuustoon jätetään 100–300 elinvoimaista puuta hehtaarille. Onnistuneen suojuspuuhakkuun jäljiltä merkittävä osa puustosta on koivuja tai mäntyjä. Mänty ja koivu kestävät tuulta kuusta paremmin ja aiheuttavat taimille vähemmän vaurioita, kun suojuspuusto aikanaan poistetaan.
Suojuspuualoja ei muokata, jottei vaurioiteta kuusen pinnallista juuristoa. Taimien annetaan varttua suojuspuuston alla, kunnes ne eivät ole enää vaarassa tukehtua rehevöityvään pintakasvillisuuteen. Kun taimet ovat 0,5–2 metrin pituisia, on aika poistaa ylispuut. Jos riittävää taimiainesta ei ole syntynyt jo väljennyshakkuun jälkeen, on perusteltua vaihtaa uudistusmenetelmäksi avohakkuu ja istutus.

Suojuspuusto estää varjostuksellaan runsaan heinittymisen ja vesoittumisen. Suojuspuusto tasaa lämpötilavaihtelua ja suojaa kuusentaimet sekä auringon paahteelta että hallalta. Kuusi on altis tuulituhoille. Tämä tulee ottaa huomioon väljennys- ja suojuspuuhakkuita suunniteltaessa.

# Uudistaminen kuuselle

## Kuusen uudistaminen ankarassa ilmastossa (<700 d.d.)

Kuusi on suositeltavinta uudistaa istuttamalla. Kuusen luontainen uudistaminen on harvoin toistuvien hyvien siemenvuosien vuoksi epävarmaa ja hidasta, ja sitä vaikeuttaa paksu kangashumus. Maa muokataan kohoumia tuottavilla menetelmillä, joko mätästyksellä tai säätöaurauksella.
Olemassa olevat taimet ja taimiryhmät, kuten kuusialikasvos koivun tai männyn alla, käytetään hyväksi metsän uudistamisessa. Ilmaston kosteus ja kylmyys edellyttävät sekä männyn että kuusen viljelyssä maanmuokkausta, joka parantaa maan lämpö- ja kosteusoloja. Maanmuokkauksessa on kuitenkin vältettävä tarpeettoman voimakkaita menetelmiä. Uudistamistuloksessa voidaan tyytyä jonkin verran pienempään taimimäärään ja suurempaan sekapuiden osuuteen kuin lämpöoloiltaan suotuisammilla seuduilla.

# Uudistaminen kuuselle

## Hirvieläintuhojen huomiointi kuusen uudistamisessa

Hirvituhojen riskialueilla voi suosia kuusta sille sopivilla kasvupaikoilla. Karuilla tai kuivuudelle alttiilla kasvupaikoilla kuusen puuntuotos kärsii mäntyyn verrattuna. Paikoin pienet hirvieläimet voivat syödä myös pieniä kuusentaimia uudistusaloilla. Kuusimetsissä hirvet laiduntavat aiheuttamatta haittaa metsätaloudelle.

Kuuselle sopivia maita ovat maalajiltaan keskikarkeat ja hienot tuoreet kankaat sekä lehtomaiset kankaat. Kuusi menestyy myös ruoho- ja mustikkaturvekankailla sekä puolukkaturvekankailla, kun ravinnetasapainosta huolehditaan. Kuusta voi uudistaa joko istuttaen tai luontaisesti suojuspuuhakkuun tai kaistalehakkuun avulla. Kuusen kylvöstä on huonoja kokemuksia, eikä sitä sen vuoksi suositella kuusen uudistamiseen.

Puulajin ja uudistamismenetelmän valinta 

Uudistaminen kuuselle

Kasvupaikkaan kiinnitettävä huomiota Lehtojen lisäksi lehtomaiset kankaat soveltuvat tammen kasvatukselle. Multaiset hienojakoiset moreenit ja savet ovat tammelle parhaita maapohjia. Tammi menestyy myös tiiviillä savimaalla. Kosteat maat ja turvemaat eivät sovellu tammelle. Tammi on hallanarka puulaji, joten sitä ei tule istuttaa alaville maille. Tammi tulisi nuorena kasvattaa tiheässä, jotta se muodostaisi suoria runkoja. Valopuuna taimien latvat eivät kuitenkaan saisi varjostua. Tammen istutus Edullisimmin riittävä kasvatustiheys saadaan istuttamalla tammet noin kymmenen metrin välein taimiryhmiin. Kuhunkin ryhmään istutetaan 5–6 tammen tainta, yhteensä noin 500–600 tainta hehtaarille. Tammea voi viljellä myös istuttamalla tammirivien väliin muutama rivi toista puulajia. Rauduskoivu, tervaleppä ja kuusi ovat sekapuuksi hyviä vaihtoehtoja, jotka antavat aikanaan harvennustuloja. Taimikkoa hoidetaan toistuvin harvennuksin. Tammen kasvatus Tammen runko-osa pidetään varjossa ja latvukset valossa, jotta vesioksia muodostuisi vähemmän. Oksattoman tyvitukin saanto edellyttää nuorten puiden alaoksien leikkaamista sekä myöhemmin puiden pystykarsintaa. Harvennukset ovat lieviä ja toistuvat usein. Puiden elävän oksiston osuus ei saa supistua alle puoleen puun pituudesta. Tammimetsikön hoidossa on tärkeää valita riittävän ajoissa 50–100 laadukkainta tammea hehtaaria kohti. Metsänhoitotoimet harvennushakkuineen tehdään niiden hyväksi. Raivaamatta jätetään kaikki puut ja pensaat, jotka eivät uhkaa parhaiden tammien latvusten kasvua. Järeän tammipuun tuottaminen vaatii noin sata vuotta, mutta jo 50-vuotiaista hoidetuista tammimetsiköistä voidaan saada hyvälaatuista tukkipuuta. Kuva: © Erkki Oksanen.

# Tammen uudistaminen ja kasvatus

## Kasvupaikkaan kiinnitettävä huomiota

Lehtojen lisäksi lehtomaiset kankaat soveltuvat tammen kasvatukselle. Multaiset hienojakoiset moreenit ja savet ovat tammelle parhaita maapohjia. Tammi menestyy myös tiiviillä savimaalla. Kosteat maat ja turvemaat eivät sovellu tammelle. Tammi on hallanarka puulaji, joten sitä ei tule istuttaa alaville maille. Tammi tulisi nuorena kasvattaa tiheässä, jotta se muodostaisi suoria runkoja. Valopuuna taimien latvat eivät kuitenkaan saisi varjostua.

# Tammen uudistaminen ja kasvatus

## Tammen istutus

Edullisimmin riittävä kasvatustiheys saadaan istuttamalla tammet noin kymmenen metrin välein taimiryhmiin. Kuhunkin ryhmään istutetaan 5–6 tammen tainta, yhteensä noin 500–600 tainta hehtaarille. Tammea voi viljellä myös istuttamalla tammirivien väliin muutama rivi toista puulajia. Rauduskoivu, tervaleppä ja kuusi ovat sekapuuksi hyviä vaihtoehtoja, jotka antavat aikanaan harvennustuloja. Taimikkoa hoidetaan toistuvin harvennuksin.

# Tammen uudistaminen ja kasvatus

## Tammen kasvatus

Tammen runko-osa pidetään varjossa ja latvukset valossa, jotta vesioksia muodostuisi vähemmän. Oksattoman tyvitukin saanto edellyttää nuorten puiden alaoksien leikkaamista sekä myöhemmin puiden pystykarsintaa.
Harvennukset ovat lieviä ja toistuvat usein. Puiden elävän oksiston osuus ei saa supistua alle puoleen puun pituudesta. Tammimetsikön hoidossa on tärkeää valita riittävän ajoissa 50–100 laadukkainta tammea hehtaaria kohti. Metsänhoitotoimet harvennushakkuineen tehdään niiden hyväksi. Raivaamatta jätetään kaikki puut ja pensaat, jotka eivät uhkaa parhaiden tammien latvusten kasvua. Järeän tammipuun tuottaminen vaatii noin sata vuotta, mutta jo 50-vuotiaista hoidetuista tammimetsiköistä voidaan saada hyvälaatuista tukkipuuta.

Tammen kasvatukseen taloudellisesti soveltuvia kasvupaikkoja on maan eteläisimmässä osassa melko runsaasti. Tammi uudistuu ja kasvaa myös karuilla kasvupaikoilla, mutta näillä se kasvaa hitaasti eikä tuota arvopuuta. Tammen hyvä kasvu ja puun laatu edellyttävät ravinteikasta ja vähintään metrin syvyistä maakerrosta.

Tammen uudistaminen ja kasvatus

Text Sopivaa kasvatustiheyttä taimikoissa ja nuorissa metsissä arvioidaan runkoluvun avulla. Runkoluku mitataan ympyräkoealoilta. Koealan säde voi olla esimerkiksi 3,99 metriä. Tässä tapauksessa koealan sisälle jääneiden puiden määrä kerrotaan 200:lla, jolloin saadaan runkoluku hehtaarilla. Runkolukua mitataan koealoilta. Kuva: © Erkki Oksanen.

Runkoluku kuvaa metsässä olevien puiden määrää hehtaarilla.

Sopivaa kasvatustiheyttä taimikoissa ja nuorissa metsissä arvioidaan runkoluvun avulla. Runkoluku mitataan ympyräkoealoilta. Koealan säde voi olla esimerkiksi 3,99 metriä. Tässä tapauksessa koealan sisälle jääneiden puiden määrä kerrotaan 200:lla, jolloin saadaan runkoluku hehtaarilla.

Runkoluku

Esimerkki kuusentaimikoista, joista toinen on noin metrin pituista ja toinen noin kolmemetristä. Nuoremmassa taimikossa tehdään varhaisperkausta, jossa poistetaan kuusten kasvua haittaava lehtipuuvesakko. Vanhemmassa taimikossa tehdään taimikonharvennusta, jossa puuston tiheys säädetään tavoitteen mukaiseksi. Kummassakin tapauksessa huolehditaan riittävästä lehtipuuosuudesta, monimuotoisuudelle arvokkaista puista ja pensaista sekä kierretään säästöpuuryhmät ja riistatiheiköt. Kuva: © Juha Varhi.

Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat heinäntorjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus.

Taimikon varhaishoito

Heinäntorjunta ehkäisee tuhoja Heinäntorjuntaa tehdään pääasiassa istutuksen jälkeen rehevillä kasvupaikoilla. Heinän lakoontuminen voi peittää pienet taimet kokonaan alleen ja tukahduttaa ne tai se vaurioittaa taimia taivuttamalla niitä. Lisäksi runsas pintakasvillisuus altistaa taimet jyrsijätuhoille ja sienitaudeille. Riski on erityisen suuri talvisaikaan lumipeitteen alla. Heinäntorjunta ei aiheuta riskejä, mutta aiheuttaa työtä ja kustannuksia. Viljavilla kasvupaikolla heinä voi tukahduttaa taimia, ellei sitä torjuta maanmuokkauksella ja tarvittessa heinäämällä. Kuva: © Johnny Sved.

Heinäntorjunnalla estetään heinien ja ruohojen aiheuttama taimien kehittymiselle haitallinen kilpailu. Heinäntorjunta tehdään tarvittaessa 1-2 vuotta uudistamisesta mekaanisesti tai kemiallisesti.

Rehevillä kasvupaikoilla pintakasvillisuus, kuten heinät, vadelma ja horsma, saattavat tukahduttaa kasvatettavia taimia. Jos pintakasvillisuuden kilpailu on kovaa, kasvatettavien taimien pituuskasvu taantuu. Pintakasvillisuutta voi olla tarpeen poistaa taimen ympäriltä käsin tai kemiallisesti.
Pintakasvillisuuden torjuntaan kuuluvat mekaaninen ja kemiallinen heinätorjunta. Niissä tavoitteena on parantaa taimien selviämismahdollisuuksia kilpailussa muun pintakasvillisuuden kanssa. Käsin tehtävää mekaanista heinäntorjuntaa voi joutua toistamaan 2–3 kesän ajan, kemiallisessa heinäntorjunnassa yksi käsittelykerta yleensä riittää.

Metsityksessä perustetaan uusi metsä puuttomalle, muussa kuin metsätalouden käytössä olleelle alueelle. Alueen tulee soveltua metsänkasvatukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi turve- ja maataloustuotannosta vapautuneet alueet sekä muut joutoalueet, joissa metsänkasvatus onnistuu. Metsitystä ei suositella kohteille, joilla on erityisiä luonto- tai kulttuuriarvoja. Osalla näistä kohteista metsitys voi olla lainsäädännön vastaista.

Taimikonhoidon toimenpiteitä ovat taimikon varhaishoito ja taimikonharvennus.

Taimikonhoidon työlajeihin kuuluvat heinäntorjunta, taimikon varhaisperkaus sekä taimikonharvennus. Näiden tarkoituksena on ohjata ja auttaa taimikon kehittymistä haluttuun suuntaan. Taimikonhoidolla on suuri merkitys metsikön kehityksen kannalta, sillä työssä tehdyt valinnat näkyvät metsässä vuosikymmeniä eteenpäin.
Suositustenmukaisella taimikonhoidolla turvataan kasvatettavien puiden kehitystä ja puuston elinvoimaisuutta.

Uuden metsän perustamiseen eli uudistamistöihin kuuluvat uudistusalan valmistelut ja maanmuokkaus sekä uudistaminen viljelemällä tai luontaisesti.
Metsän uudistamisvaiheessa luodaan perusta, millainen puusto kohteelle kehittyy. Metsä on uudistunut, kun sille on saatu aikaan vähintään lain vaatimukset täyttävä taimikko. Metsän uudistamisvaihetta seuraa taimikonhoidon vaihe.

# Heinäntorjunta

## Heinäntorjunta ehkäisee tuhoja

Heinäntorjuntaa tehdään pääasiassa istutuksen jälkeen rehevillä kasvupaikoilla. Heinän lakoontuminen voi peittää pienet taimet kokonaan alleen ja tukahduttaa ne tai se vaurioittaa taimia taivuttamalla niitä. Lisäksi runsas pintakasvillisuus altistaa taimet jyrsijätuhoille ja sienitaudeille. Riski on erityisen suuri talvisaikaan lumipeitteen alla. Heinäntorjunta ei aiheuta riskejä, mutta aiheuttaa työtä ja kustannuksia.

# Heinäntorjunta

## Taimet kilpailevat pintakasvillisuuden kanssa

Kilpailu vedestä ja ravinteista sekä pintakasvillisuuden varjostus voivat hidastaa taimien kehitystä usean vuoden ajan ja jopa tuhota suuren osan taimista. Riittävä ja oikein tehty maanmuokkaus sekä uudistusalan raivaus muutama vuosi ennen uudistushakkuuta vähentävät merkittävästi mahdollisen varhaishoidon tarvetta.
Taimikon varhaishoitotarvetta on seurattava aktiivisesti muutaman ensimmäisen kasvukauden ajan. Laiminlyönnistä aiheutuu vaara, että erityisesti vesasyntyinen lehtipuusto tukahduttaa havupuiden taimet. Pahimmassa tapauksessa metsänuudistamiseen tehty investointi valuu kokonaan hukkaan. Vesakon kasvua hillitään varhaisperkauksella.

# Heinäntorjunta

## Oikein valittu maanmuokkaus vähentää työtä ja kustannuksia

Heinittymistä ja vesoittumista voi ehkäistä jo ennalta käyttämällä kohteelle parhaiten sopivia maanmuokkausmenetelmiä.
Esimerkiksi rehevissä kohteissa äestys lisää heinittymistä ja vesoittumista paljon enemmän kuin mätästys. Mätästys on äestystä kalliimpaa, mutta se vähentää varhaishoidon tarvetta ja antaa varmemmin onnistuneen uudistumistuloksen. Karummilla kohteilla äestyksen avulla saadaan yleensä toivottu tulos. Tarpeetonta maanpinnan rikkomista on aina syytä välttää myös vesiensuojelun vuoksi.

Taimikon varhaishoitoon kuuluvia työlajeja ovat pintakasvillisuuden torjunta, täydennysviljely ja taimikon varhaisperkaus. Taimikon varhaishoito vähentää kasvatettaviin taimiin kohdistuvaa pintakasvillisuuden kilpailua, pienentää tuhoriskiä, nopeuttaa taimien alkukehitystä ja turvaa niiden hyvän kasvuun lähdön. Varhaishoidon tarkoituksena on varmistaa, että uudistaminen onnistuu.

# Heinäntorjunta

## Mekaaninen torjunta

# Heinäntorjunta

## Kemiallinen torjunta

# Heinäntorjunta

## Pintakasvillisuuden torjunta metsitysaloilla

Rehevillä kasvupaikoilla pintakasvillisuus, kuten heinät, vadelma ja horsma, saattavat tukahduttaa kasvatettavia taimia. Jos pintakasvillisuuden kilpailu on kovaa, kasvatettavien taimien pituuskasvu taantuu. Pintakasvillisuutta voi olla tarpeen poistaa taimen ympäriltä käsin tai kemiallisesti.

Työn suunnittelussa otetaan huomioon metsänomistajan tavoitteet.

Työn suunnittelun, toteutuksen ja laadunhallinnan hyvät käytännöt.

Rehevillä kasvupaikoilla pintakasvillisuus, kuten heinät, vadelma ja horsma, saattavat tukahduttaa kasvatettavia taimia. Jos pintakasvillisuuden kilpailu on kovaa, kasvatettavien taimien pituuskasvu taantuu. Pintakasvillisuutta voi olla tarpeen poistaa taimen ympäriltä käsin tai kemiallisesti. 

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “taimikonharvennus”

Usein kysytyt kysymykset metsänhoidon suosituksista

Kantojen ja hakkuutähteen korjuun suunnittelu

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Pienaukkohakkuu

Heinäntorjunnan toteutus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Väljennyshakkuu

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Uudistaminen kuuselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Tammen uudistaminen ja kasvatus

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Runkoluku

Taimikon varhaishoito

Heinäntorjunta

Haku ja valikko