Pohjois-Suomen erityispiirteet
Luonnonolot ja metsänkasvatuksen edellytykset ovat Pohjois-Suomen eri osissa hyvin erilaiset. Etelä-pohjois-suuntainen sijainti ja korkeus merenpinnan tasosta vaikuttavat merkittävästi ilmastoon. Siten pohjoisessa puuntuotantoon vaikuttaa muuta Suomea kylmempi ilmasto sitä enemmän mitä pohjoisempana ja korkeammalla alueella metsät sijaitsevat.
Pohjois-Suomessa metsien käytön erityispiirteitä ovat myös poronhoito ja metsien suojelu.
- Poronhoito on tärkeä elinkeino Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen. Lisätietoa: Metsien käsittely poronhoitoalueella.(ulkoinen linkki)
- Metsien suojelu on painottunut Pohjois-Suomeen. Suurin osa suojelluista metsistä sijaitsee valtion omistamilla mailla. Lisätietoa: Metsien suojelu.
Metsien kasvupaikat ovat karumpia Pohjoisessa verrattuna Etelään
Pohjois-Suomen erityispiirteenä on keskimääräistä karummat kasvupaikat, mikä näkyy etenkin Lapin pohjoisimmissa osissa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen (2,7 %) lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus on kymmenen kertaa pienempi verrattuna Etelä-Suomeen (27,5 %) [Lähdeviite1]. Kuitenkin Lounais-Lapin alueella on paikallisesti runsaasti lettoja ja lehtoja kalkkipitoisen maaperän vuoksi [Lähdeviite2].
Moreenit muodostavat noin puolet Pohjois-Suomen maa-alasta ollen alueen yleisin maalaji. Eloperäisiä maalajeja, pääasiassa turvetta, on noin kolmannes [Lähdeviite3]. Vähän savea ja hienoainesta sisältävät moreenimaat johtavat suhteellisen hyvin vettä ollen hyvä maalaji männyn kasvatukselle.
Mänty yleisin puulaji
Mänty on yleisin kasvatettava puulaji Pohjois-Suomessa. Puulajien monipuolistamista voidaan tavoitella, jos kasvupaikan olot sen sallivat. Esimerkiksi hieskoivu pärjää suhteellisen hyvin männyn sekapuuna turvemaalla. Mikäli koivua viljellään Pohjois-Suomen poronhoitoalueella, se ei yleensä onnistu ilman aitaamista [Lähdeviite4]. Porot heikentävät myös koivun luontaista uudistumista [Lähdeviite5]. Useat muut vaihtoehtoiset puulajit eivät ilmastollisista syistä menesty Pohjois-Suomessa.
Lämpeneminen on voimakkainta Pohjois-Suomessa ja vaikuttaa kasvuolosuhteisiin
Ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen on Pohjois-Suomessa voimakkaampaa kuin Etelä-Suomessa. Myös sademäärien on ennakoitu kasvavan enemmän Suomen pohjoisosissa. Talvella, ja Pohjois-Suomessa myös keväällä, kovat tuulet näyttäisivät hieman heikentyvän.[Lähdeviite6]
Erityisesti männyn, mutta myös koivun kasvun on ennustettu parantuvan Pohjois-Suomessa pidemmällä aikavälillä (ennuste vuoteen 2070 saakka). Myös kuusen kasvun ennustetaan paranevan. Ylipäätänsä ilmastonmuutokseen liittyvän, lisääntyvän metsien kasvun on arvioitu olevan voimakkaampaa maan pohjoisosissa[Lähdeviite6] kuin Etelä-Suomessa.
Hyvät männyn siemenvuodet yleistynevät maan pohjoisosissa ilmaston lämmetessä. Lämpötila on myös tärkein siementen tuleentumiseen vaikuttava tekijä [Lähdeviite7]. Tällöin luontaisen uudistumisen edellytykset paranevat.
Pohjois-Suomen syyskylvöissä on kasvavana riskinä siementen itäminen jo syksyllä tai jäätyminen talvella. Tämän vuoksi syyskylvöt tulisi tehdä mahdollisimman myöhään. Mikäli lumipeite vähenee, se voi vähentää niin sanottua jälki-itämistä eli osa siemenistä itää vasta kylvöä seuraavana kasvukautena.[Lähdeviite8]
Lisätietoa: Suomen metsät muuttuvassa ilmastossa.(ulkoinen linkki)
Tuhot lisääntyvät pohjoisessa
Kirjanpainajat hyötyvät kohoavista lämpötiloista, mikä voi mahdollistaa kirjanpainajien aiheuttamien tuhojen yleistymisen myös Pohjois-Suomessa. Erityisesti kuusen, mutta myös männynjuurikäävän riskialue laajenee yhä pohjoisemmaksi.
Lumituhojen ennustetaan lisääntyvän voimakkaasti Pohjois-Suomessa [Lähdeviite9][Lähdeviite6]. Lumikuormat näyttäisivät johtuvan ennen kaikkea märän lumen määrän lisääntymisestä.
Männyn yleisen sienitaudin tervasroson(ulkoinen linkki) pahimmat tuhoalueet keskittyvät Pohjois-Suomeen [Lähdeviite10]. Ilmastonmuutoksen myötä tunturimittarin ja hallamittarin aiheuttamat tuhot Lapin tunturikoivikoissa uhkaavat levitä uusille alueille. Myös mäntymetsien merkittävä neulastuholainen, ruskomäntypistiäinen voi yleistyä Itä- ja Pohjois-Suomessa lämpenevien talvien seurauksena [Lähdeviite6].
Eri metsätuhoihin voit tutustua tarkemmin Metsätuhot ja metsien terveys(ulkoinen linkki) -osiossa.
Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä
Lisätietoa: Metsien käsittely korkeilla alueilla, lakimetsissä ja suojametsissä(ulkoinen linkki).
Kirjallisuus
- Metsätilastollinen vuosikirja. 2014. Metsäntutkimuslaitos, Vantaa. 428 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2506-8(ulkoinen linkki) - Husa, J. ja Teeriaho, J. 2015. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen Ympäristö 6/2015. Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus. Helsinki.
http://hdl.handle.net/10138/157886(ulkoinen linkki) - Johansson, P. ja Kujansuu, R. (toim.) 2005. Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1:400 000 selitys 236 s.
https://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_046.pdf(ulkoinen linkki) - Kubin, E. & Savilampi, P.1998. Rauduskoivun viljelyn onnistuminen poronhoitoalueella. s. 92-98. Teoksessa: Hyppönen, M., Penttilä, T. & Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.
- Mäkitalo, K., Penttilä, T. & Räsänen, P. 1998. Poron ja jäniksen vaikutus hieskoivun luontaiseen uudistumiseen tuoreilla kankailla Etelä- ja Keski-Lapissa. s. 109-121. Teoksessa: Hyppönen, M., Penttilä, T. & Poikajärvi, H. (toim.). 1998. Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. 141 s.
- Venäläinen A., ym. 2020a. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskejä Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2020-10454. Tieteen tori. 9 s.
https://doi.org/10.14214/ma.10454(ulkoinen linkki) - Nygren, M. 2020. Metsäpuiden uudistumisbiologia. Metsäkustannus. 151 s.
- Ruotsalainen, S. 2015. Jälki-itäminen männyn kylvössä. Teoksessa: Taimiuutiset 3/2015. Taimiuutiset 18 (3): 6–9.
- Lehtonen, I., Venäläinen, A., & Gregow, H. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa metsänhoidon näkökulmasta. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2020:5.
http://hdl.handle.net/10138/319348(ulkoinen linkki) - Kaitera, J. & Nuorteva, H. 2001. Tervasroso – uusinta tietoa taudista ja tutkimuksen suuntia. Metsätieteen aikakauskirja 3/2001. Tieteen tori.