Kohteisiin rajataan vanhat metsät, joissa on tavanomaista enemmän lahopuuta.Rajauksiin voidaan sisällyttää myös uudistuskypsiä metsiä, joilla on luontainen puustorakenne ja näkyvästi eri lahoasteen lahopuuta.

# Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien rajaaminen

- Kohteisiin rajataan vanhat metsät, joissa on tavanomaista enemmän lahopuuta.
- Rajauksiin voidaan sisällyttää myös uudistuskypsiä metsiä, joilla on luontainen puustorakenne ja näkyvästi eri lahoasteen lahopuuta.

Kohteiden rajaamisperusteissa painottuu puuston ikä ja lahopuun määrä. Kohteilla tulisi kuitenkin olla myös monimuotoisuudelle merkittäviä puuston rakennepiirteitä tai lajistoarvoja.

Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät

Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien rajaaminen

Virkistyskäytön painotus Virkistyskäyttöarvoja painottaessa voidaan lisäksi luontokohteiden läheisyydessä hoitaa metsiä peitteisen käsittelyn menetelmin säilyttämällä metsät jatkuvasti puustoisina ja rakenteeltaan monipuolisina. Jatkuva puustoisuus ylläpitää maiseman säilymistä, luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia sekä tarjoaa riistalle sopivaa elinympäristöä.

# Luontokohteet - Virkistys

## Virkistyskäytön painotus

Virkistyskäyttöarvoja painottaessa voidaan lisäksi luontokohteiden läheisyydessä hoitaa metsiä peitteisen käsittelyn menetelmin säilyttämällä metsät jatkuvasti puustoisina ja rakenteeltaan monipuolisina. Jatkuva puustoisuus ylläpitää maiseman säilymistä, luonnontuotteiden keruumahdollisuuksia sekä tarjoaa riistalle sopivaa elinympäristöä.

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen lisäksi tärkeitä myös virkistyskäytölle, maisemalle ja riistalle. Monet luontokohteet ovatkin merkittäviä ja erityisiä paikkoja retkeilyyn ja luonnosta nauttimiseen.

Kallioelinympäristöt

Lehdot

Paahdeympäristöt

Pienvesien ja vesistöjen elinympäristöt

Puustoiset perinneympäristöt

Suoelinympäristöt

Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen lisäksi tärkeitä myös virkistyskäytölle, maisemalle ja riistalle. Monet luontokohteet ovatkin merkittäviä ja erityisiä paikkoja retkeilyyn ja luonnosta nauttimiseen. 

Luontokohteet - Virkistys

Miksi artikkeli tuotettiin Artikkeli tuotettiin palvelun käyttäjien toiveesta avaamaan tiiviisti metsänomistajien oikeuksia ja velvollisuuksia metsänhoidossa. Artikkeli kertoo, kuinka metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Artikkeli kertoo tiiviisti myös aktiiviseen metsänhoitoon ja -käyttöön liittyvistä ilmoitus- ja lupamenettelyistä sekä tukimahdollisuuksista. Artikkeli laadittiin osaksi laajempaa Metsänomistamisen tavoitteet -kokonaisuutta, joka auttaa metsänomistajaa ja häntä neuvovaa ammattilaista tunnistamaan keinoja suunnitelmalliseen metsien hoitoon ja käyttöön. Se perustuu Kansallinen metsästrategia 2035:n tavoitteeseen vahvistaa hyvinvointia metsistä ja metsille. Lisätietoa Tapion projektipäällikkö: Kalle Vanhatalo

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: [Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet](/fi/metsatilan-hoito-metsanomistamisen-tavoitteet/metsanomistajan-oikeudet-ja-velvollisuudet)
Artikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteet
Julkaisupäivä: 28.01.2026

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

## Miksi artikkeli tuotettiin

Artikkeli tuotettiin palvelun käyttäjien toiveesta avaamaan tiiviisti metsänomistajien oikeuksia ja velvollisuuksia metsänhoidossa.
Artikkeli kertoo, kuinka metsien käyttöä rajoittaa ja ohjaa metsälaki ja joukko muita lakeja. Säädösten puitteissa metsänomistajalla on laaja oikeus ja mahdollisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti. Artikkeli kertoo tiiviisti myös aktiiviseen metsänhoitoon ja -käyttöön liittyvistä ilmoitus- ja lupamenettelyistä sekä tukimahdollisuuksista.
Artikkeli laadittiin osaksi laajempaa Metsänomistamisen tavoitteet -kokonaisuutta, joka auttaa metsänomistajaa ja häntä neuvovaa ammattilaista tunnistamaan keinoja suunnitelmalliseen metsien hoitoon ja käyttöön. Se perustuu Kansallinen metsästrategia 2035:n tavoitteeseen vahvistaa hyvinvointia metsistä ja metsille.

# Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

## Lisätietoa

Tapion projektipäällikkö: Kalle Vanhatalo

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

Artikkeli on kokonaan uusi: Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudetArtikkelikokonaisuudessa: Metsätilan hoito | Metsänomistamisen tavoitteetJulkaisupäivä: 28.01.2026

PEFC™-sertifiointi PEFC asettaa vaatimuksia lehtipuuvaltaisten lehtojen käsittelylle. PEFC-kriteerien mukaisella lehtipuuvaltaisella lehdolla tarkoitetaan taimikkovaihetta vanhempaa lehtoa, jossa lehtipuiden osuus puuston tilavuudesta on yli 50 %. Elinympäristöjen tulee olla tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia. Metsälain 10 §:n mukaisiin lehtolaikkuihin verrattuna kohteet voivat olla nuorempia, usein luontaisesti syntyneitä hoitamattomia kohteita. Toimenpiteissä säilytetään kohdetta luonnehtivat tärkeimmät ominaispiirteet valtaosalla kohteesta. Lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy. Lehtipuuvaltaisilla lehtokohteilla saa toteuttaa uudistushakkuita, mikäli huolehditaan lehtipuuvaltaisuuden säilyminen uudistamisen jälkeen. FSC®-sertifiointi FSC edellyttää kaikkien metsälain 10 §:n kriteerit täyttävien kohteiden rajaamista metsätaloustoimien ulkopuolelle niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisista puustoisista luontotyypeistä FSC-standardin mukainen säästämisvelvoite koskee myös niitä luontotyyppi- ja lajiesiintymiä, joista ympäristöviranomainen ei ole tehnyt rajausta. Lisäksi FSC-sertifioidussa metsässä rajataan metsätalouden ulkopuolelle: Erikseen määritellyt runsaslahopuustoiset metsät, joihin kuuluu valtapuustoltaan vähintään varttuneet lehtipuuvaltaiset (lehtipuuosuus yli 50 %) lehdot, joissa lehtipuiden lahopuuta on yli 5 m3/ha, kuusivaltaiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 15 m3/ha sekä sekapuustoiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 10 m3/ha.Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.&nbsp;Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita.&nbsp;Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.Hakkuut eivät ole sallittuja lintujen pesimäaikaan 1.5.–30.6. Etelä-Suomen ja 15.5. –15.7. Pohjois-Suomen lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus &gt; 50 %) rehevissä metsissä mm. lehdoissa.

# Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

## PEFC™-sertifiointi

PEFC asettaa vaatimuksia lehtipuuvaltaisten lehtojen käsittelylle. PEFC-kriteerien mukaisella lehtipuuvaltaisella lehdolla tarkoitetaan taimikkovaihetta vanhempaa lehtoa, jossa lehtipuiden osuus puuston tilavuudesta on yli 50 %. Elinympäristöjen tulee olla tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia. Metsälain 10 §:n mukaisiin lehtolaikkuihin verrattuna kohteet voivat olla nuorempia, usein luontaisesti syntyneitä hoitamattomia kohteita.
Toimenpiteissä säilytetään kohdetta luonnehtivat tärkeimmät ominaispiirteet valtaosalla kohteesta. Lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy. Lehtipuuvaltaisilla lehtokohteilla saa toteuttaa uudistushakkuita, mikäli huolehditaan lehtipuuvaltaisuuden säilyminen uudistamisen jälkeen.

# Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

## FSC®-sertifiointi

FSC edellyttää kaikkien metsälain 10 §:n kriteerit täyttävien kohteiden rajaamista metsätaloustoimien ulkopuolelle niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisista puustoisista luontotyypeistä FSC-standardin mukainen säästämisvelvoite koskee myös niitä luontotyyppi- ja lajiesiintymiä, joista ympäristöviranomainen ei ole tehnyt rajausta.
Lisäksi FSC-sertifioidussa metsässä rajataan metsätalouden ulkopuolelle:
- Erikseen määritellyt runsaslahopuustoiset metsät, joihin kuuluu valtapuustoltaan vähintään varttuneet lehtipuuvaltaiset (lehtipuuosuus yli 50 %) lehdot, joissa lehtipuiden lahopuuta on yli 5 m3/ha, kuusivaltaiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 15 m3/ha sekä sekapuustoiset lehdot, joissa lahopuuta on vähintään 10 m3/ha.
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.
- Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita.
- Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.

Hakkuut eivät ole sallittuja lintujen pesimäaikaan 1.5.–30.6. Etelä-Suomen ja 15.5. –15.7. Pohjois-Suomen lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus > 50 %) rehevissä metsissä mm. lehdoissa.

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

1.9.–31.5. kaadettu kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (aluejako oheisessa kartassa): alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7. alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7. alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8. 1.6.–31.8. kaadettu kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä. 1.1.2022 alue A laajeni pohjoiseen osalle vanhaa B-aluetta (kartta muuttunut). Puutavaran kuljettaminen pois metsästä on aina ensisijainen toimenpide hyönteistuhojen välttämiseksi. Sallittuina vaihtoehtoina poiskuljettamiselle ovat muun muassa puutavaran peittäminen, kastelu, kuoriminen tai käsitteleminen hyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla kasvinsuojeluaineella. Lisäksi keinoina ovat mäntypuutavaran sijoittaminen riittävän etäälle männiköistä, mäntypuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella ja kuusipuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella tai kaarnoittumattomalla alle 10 cm kantoläpimittaisella mäntypuulla. Poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta aines- ja energiapuuvarastoa, jonka tilavuudesta vähintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Velvoitetta ei sovelleta yksittäisiin mäntypuupinoihin, joiden tilavuus on enintään 50 m³. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista. Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle. Aluejako (laki metsätuhojen torjunnasta). @Metsäkeskus.

# Laki metsätuhojen torjunnasta: kirjanpainajan torjunta

- 1.9.–31.5. kaadettu kuusipuutavara ja kaarnoittunut mäntypuutavara tulee kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta viimeistään (aluejako oheisessa kartassa):
- alueella A, mänty 1.7. ja kuusi 15.7.
- alueella B, mänty 1.7. ja kuusi 24.7.
- alueella C, mänty 15.7. ja kuusi 15.8.
- 1.6.–31.8. kaadettu kuusipuutavara tulee alueella A kuljettaa pois metsästä tai välivarastosta 30 päivän kuluessa hakkuuhetkestä.
- 1.1.2022 alue A laajeni pohjoiseen osalle vanhaa B-aluetta (kartta muuttunut).
Puutavaran kuljettaminen pois metsästä on aina ensisijainen toimenpide hyönteistuhojen välttämiseksi. Sallittuina vaihtoehtoina poiskuljettamiselle ovat muun muassa puutavaran peittäminen, kastelu, kuoriminen tai käsitteleminen hyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla kasvinsuojeluaineella. Lisäksi keinoina ovat mäntypuutavaran sijoittaminen riittävän etäälle männiköistä, mäntypuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella ja kuusipuutavarapinon pintakerroksen peittäminen lehtipuukerroksella tai kaarnoittumattomalla alle 10 cm kantoläpimittaisella mäntypuulla.
Poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta aines- ja energiapuuvarastoa, jonka tilavuudesta vähintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Velvoitetta ei sovelleta yksittäisiin mäntypuupinoihin, joiden tilavuus on enintään 50 m³. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista.

Laki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan metsästä tuoreet vahingoittuneet havupuut siltä osin, kun niiden määrä ylittää kuusella 10 m³ ja männyllä 20 m³ hehtaarilla. Alle hehtaarin metsiköissä näitä rajoja sovelletaan riippumatta metsikön pinta-alasta. Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon.
Vähäisempiä määriä kaatuneita tuoreita havupuita ei tarvitse korjata, sillä yksittäisten puiden aiheuttama tuhoriski on pieni ja korjuukustannukset voivat ylittää niiden arvon. Metsätuholakia sovelletaan samoilla alueilla kuin metsälakia. Metsälain tärkeisiin elinympäristöihin vahingoittuneita puita voi jättää metsänomistajan vastuulla, mutta siitä on ilmoitettava Suomen metsäkeskukselle.

Metsätuholain noudattaminen on tärkeä osa hyönteistuhojen ennaltaehkäisyä. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi puutavaran omistajalta:

Kirjanpainajatuhojen torjunta

Metsätuholain noudattaminen on tärkeä osa hyönteistuhojen ennaltaehkäisyä. Laki edellyttää tuhojen ehkäisemiseksi puutavaran omistajalta: 

Laki metsätuhojen torjunnasta: kirjanpainajan torjunta

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmasto-alan toimijoiden kanssa. Työtä luotsaavat korkean tason johtoryhmä ja&nbsp;laaja-alainen ohjausryhmä. Johto- ja ohjausryhmätyössä on edustettuna noin 30 organisaatiota. Tapio koordinoi metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa. Olennainen rooli suositusten laatimisessa on asiantuntijaryhmillä ja niihin osallistuvilla erityisasiantuntijoilla, joiden ansiosta työssä voidaan hyödyntää parasta tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia. Maakuntien olosuhteista ja erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttäjien tarpeista hankitaan tietoa osana&nbsp;valmistelua. Johtoryhmä Roolina on olla metsänhoidon strateginen suunnannäyttäjä. Päättää periaatteista ja linjauksista,&nbsp;joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään. Määrittelee aihekokonaisuuksia,&nbsp;joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään. Käy dialogia&nbsp;kestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta. Ohjausryhmä Roolina on suositusten laadinnan ohjaaminen, kommentointi ja hyväksyntä.&nbsp;Toimii johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta. Projekti- ja asiantuntijaryhmät Projektiryhmä laatii&nbsp;suosituksia kulloinkin käsiteltävästä aihepiiristä. Asiantuntijaryhmä kokoaa ja tarvittaessa tuottaa suosituksissa tarvittavan&nbsp;tutkimustiedon. Näihin liitetään&nbsp;käytännön kokemukset muun muasssa&nbsp;eri työmenetelmistä. Käynnissä olevat projektit esitellään sivulla Tapio.fi/Metsänhoidon suositukset Metsänhoidon suositukset -johtoryhmän ja -ohjausryhmän jäsenet Johtoryhmä 2026 Ilola Anne, puheenjohtaja, Tapio OyÄijälä Olli, varapuheenjohtaja, Tapio OyVanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio OyEini Ari, Suomen metsäkeskusErkkilä Elina, WWF Suomi ryEtholén Toni, ELY-keskuksetHannonen Timo, Metsänhoitoyhdistys Etelä-SuomiHartikainen Roosa, Metsäteollisuus ryHeikkinen Antti, Suomen luonnonsuojeluliitto ryJaakkola Simo, Koneyrittäjät ryJuhola Mikko,&nbsp;Metsäteho OyJuslén Aino, Suomen ympäristökeskusJärvinen Erno, maa- ja metsätalousministeriöKarhapää Ari, Tornator OyjKiiliäinen Janne, UPM MetsäKurttila Mikko, Luonnonvarakeskus LukeLehtonen Hannu, Metsähallitus Metsätalous OyLeino Olli, Metsä GroupLiski Jari, Ilmatieteen laitosLoiskekoski Maarit, ympäristöministeriöLupa- ja valvontavirasto, tbcLyly Olavi, Etämetsänomistajien Liitto ryMuukkonen Karoliina, Energiateollisuus ryMäki-Hakola Marko, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryPalviainen Marjo, Helsingin yliopistoPeltola Heli, Itä-Suomen yliopistoRajajärvi Jimi, Sahateollisuus ryRantanen Antti, Stora Enso MetsäTuohiniitty Hannes, Bioenergia ryVarjo Jari, Suomen riistakeskusOhjausryhmä 2026 Äijälä Olli, puheenjohtaja, Tapio OyVanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio OyAiraksinen Seppo, PKMO Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ryHalme Panu, Suomen ympäristökeskusHartikainen Roosa, Metsäteollisuus ryHuuskonen Saija, MetsähallitusJylhä Lea, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryKilpeläinen Antti, Itä-Suomen yliopistoKomonen Atte, Jyväskylän yliopistoLaine Tiina, Metsä GroupLehtonen Ilari, Ilmatieteen laitosLoiskekoski Maarit, ympäristöministeriöMikkonen Piia, Stora Enso MetsäNärhi Matti, Tornator OyjPoikela Asko, Metsäteho OyRajajärvi Jimi, Sahateollisuus ryRantala Satu, maa- ja metsätalousministeriöRemes Markku, Suomen metsäkeskusRintala Jaana, ELY-keskuksetSaarivuori Juha, Koneyrittäjät rySipilä Antti, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMKSuominen Mai, WWF SuomiSvensberg Marko, Suomen riistakeskusToopakka Liisa, Suomen luonnonsuojeluliitto ryViiri Heli, UPM Metsä Lisätietoa Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suosituksista, Tapio.fi Päivitetty viimeksi 23.1.2026

# Metsänhoidon suositusten tekijät

**Johtoryhmä**

Metsänhoidon suositukset valmistellaan laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmasto-alan toimijoiden kanssa. Työtä luotsaavat korkean tason johtoryhmä ja laaja-alainen ohjausryhmä. Johto- ja ohjausryhmätyössä on edustettuna noin 30 organisaatiota. Tapio koordinoi metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa.
Olennainen rooli suositusten laatimisessa on asiantuntijaryhmillä ja niihin osallistuvilla erityisasiantuntijoilla, joiden ansiosta työssä voidaan hyödyntää parasta tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia. Maakuntien olosuhteista ja erityispiirteistä sekä suositustiedon käyttäjien tarpeista hankitaan tietoa osana valmistelua.

# Metsänhoidon suositusten tekijät

**Ohjausryhmä**

- Roolina on olla metsänhoidon strateginen suunnannäyttäjä.
- Päättää periaatteista ja linjauksista, joiden pohjalta metsänhoidon suosituksia laaditaan ja ylläpidetään.
- Määrittelee aihekokonaisuuksia, joiden osalta suosituksia erityisesti tarkastellaan ja päivitetään.
- Käy dialogia kestävästä metsien käytöstä ja metsänhoidosta.
- Roolina on suositusten laadinnan ohjaaminen, kommentointi ja hyväksyntä. Toimii johtoryhmän laatimien periaatteiden pohjalta.

# Metsänhoidon suositusten tekijät

**Projekti- ja asiantuntijaryhmät**

- Projektiryhmä laatii suosituksia kulloinkin käsiteltävästä aihepiiristä.
- Asiantuntijaryhmä kokoaa ja tarvittaessa tuottaa suosituksissa tarvittavan tutkimustiedon. Näihin liitetään käytännön kokemukset muun muasssa eri työmenetelmistä.
- Käynnissä olevat projektit esitellään sivulla [Tapio.fi/Metsänhoidon suositukset](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/)

# Metsänhoidon suositusten tekijät

## Metsänhoidon suositukset -johtoryhmän ja -ohjausryhmän jäsenet

**Ohjausryhmä 2026**

- Ilola Anne, puheenjohtaja, Tapio Oy
- Äijälä Olli, varapuheenjohtaja, Tapio Oy
- Vanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio Oy
- Eini Ari, Suomen metsäkeskus
- Erkkilä Elina, WWF Suomi ry
- Etholén Toni, ELY-keskukset
- Hannonen Timo, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Suomi
- Hartikainen Roosa, Metsäteollisuus ry
- Heikkinen Antti, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
- Jaakkola Simo, Koneyrittäjät ry
- Juhola Mikko, Metsäteho Oy
- Juslén Aino, Suomen ympäristökeskus
- Järvinen Erno, maa- ja metsätalousministeriö
- Karhapää Ari, Tornator Oyj
- Kiiliäinen Janne, UPM Metsä
- Kurttila Mikko, Luonnonvarakeskus Luke
- Lehtonen Hannu, Metsähallitus Metsätalous Oy
- Leino Olli, Metsä Group
- Liski Jari, Ilmatieteen laitos
- Loiskekoski Maarit, ympäristöministeriö
- Lupa- ja valvontavirasto, tbc
- Lyly Olavi, Etämetsänomistajien Liitto ry
- Muukkonen Karoliina, Energiateollisuus ry
- Mäki-Hakola Marko, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
- Palviainen Marjo, Helsingin yliopisto
- Peltola Heli, Itä-Suomen yliopisto
- Rajajärvi Jimi, Sahateollisuus ry
- Rantanen Antti, Stora Enso Metsä
- Tuohiniitty Hannes, Bioenergia ry
- Varjo Jari, Suomen riistakeskus
- Äijälä Olli, puheenjohtaja, Tapio Oy
- Vanhatalo Kalle, sihteeri, Tapio Oy
- Airaksinen Seppo, PKMO Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry
- Halme Panu, Suomen ympäristökeskus
- Hartikainen Roosa, Metsäteollisuus ry
- Huuskonen Saija, Metsähallitus
- Jylhä Lea, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
- Kilpeläinen Antti, Itä-Suomen yliopisto
- Komonen Atte, Jyväskylän yliopisto
- Laine Tiina, Metsä Group
- Lehtonen Ilari, Ilmatieteen laitos
- Loiskekoski Maarit, ympäristöministeriö
- Mikkonen Piia, Stora Enso Metsä
- Närhi Matti, Tornator Oyj
- Poikela Asko, Metsäteho Oy
- Rajajärvi Jimi, Sahateollisuus ry
- Rantala Satu, maa- ja metsätalousministeriö
- Remes Markku, Suomen metsäkeskus
- Rintala Jaana, ELY-keskukset
- Saarivuori Juha, Koneyrittäjät ry
- Sipilä Antti, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK
- Suominen Mai, WWF Suomi
- Svensberg Marko, Suomen riistakeskus
- Toopakka Liisa, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
- Viiri Heli, UPM Metsä

# Metsänhoidon suositusten tekijät

## Lisätietoa

[Metsänhoidon suositukset - Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet](/fi/metsanhoidon-suositukset-metsien-kestavan-hoidon-ja-kayton-perusteet)
[Ajankohtaista tietoa metsänhoidon suosituksista, Tapio.fi](https://tapio.fi/projektit/metsanhoidon-suositukset/)
*Päivitetty viimeksi 23.1.2026*

Metsänhoidon suositusten tekijät

Huomiota kasvatettavan puuston laatuun Ensiharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti huonolaatuisia puita, jotka eivät myöhemmin tuota hyvälaatuista tukkia. Sen lisäksi puuston tiheyttä säädellään niin, että seuraavassa harvennuksessa poistettavat puut voivat järeytyä tukkipuun mittaisiksi. Ensiharvennuksessa puunkorjuun yksikkökustannukset riippuvat vahvasti poistettavien puiden runkotilavuudesta. Ajallaan ja riittävän voimakkaana tehty taimikonharvennus varmistaa, että jäljelle jäävät puut järeytyvät ja muodostavat vahvoja runkoja sekä tasapainoisia latvuksia. Hoidetusta metsästä enemmän tuloja Ensiharvennuksen puunmyyntituloihin vaikuttaa merkittävästi se, miten puustoa on hoidettu uudistamis- ja taimikkovaiheessa. Hoidetussa metsikössä puut järeytyvät ennen harvennusta. Näin saadaan puista parempi yksikköhinta ja suurempi hakkuukertymä. Molemmat seikat kasvattavat puunmyyntituloja. Hoitamattomissa metsiköissä hakkuu on kallista ja edellytykset hyvään korjuujälkeen ovat huonommat kuin hoidetuissa metsissä. Ensiharvennuksen taloudellista kannattavuutta voidaan hoidetuissa metsissä parantaa viivästämällä harvennusta 12 metrin valtapituudesta jopa 15 metriin, mutta tällöin puiden laatuvalinta on rajoitetumpaa. Huuskonen, S. 2008. Nuorten männiköiden kehitys – taimikonhoito ja ensiharvennus. Helsingin yliopisto, Metsäekologian laitos. Dissertationes Forestales 62.Harvennusta ei kuitenkin saa lykätä niin pitkään, että latvukset alkavat supistua, koska tällöin puiden kyky harvennuksen jälkeiseen kasvun lisäykseen heikkenee ja lumituhojen riski erityisesti männiköissä ja koivikoissa lisääntyy. Ensiharvennus muiden hakkuiden yhteyteen Ensiharvennuksen teettäminen saattaa edellyttää, että se yhdistetään paremman hakkuukertymän tuottavaan hakkuukohteeseen. Näin ensiharvennus saadaan tehdyksi ajallaan ja vältetään ne lisäkustannukset sekä mahdolliset menetykset puuntuotannossa, jotka syntyvät harvennuksen laiminlyönnistä.

# Ensiharvennus - Talous 

## Huomiota kasvatettavan puuston laatuun

Ensiharvennuksessa poistetaan ensisijaisesti huonolaatuisia puita, jotka eivät myöhemmin tuota hyvälaatuista tukkia. Sen lisäksi puuston tiheyttä säädellään niin, että seuraavassa harvennuksessa poistettavat puut voivat järeytyä tukkipuun mittaisiksi.
Ensiharvennuksessa puunkorjuun yksikkökustannukset riippuvat vahvasti poistettavien puiden runkotilavuudesta. Ajallaan ja riittävän voimakkaana tehty taimikonharvennus varmistaa, että jäljelle jäävät puut järeytyvät ja muodostavat vahvoja runkoja sekä tasapainoisia latvuksia.

# Ensiharvennus - Talous 

## Hoidetusta metsästä enemmän tuloja

Ensiharvennuksen puunmyyntituloihin vaikuttaa merkittävästi se, miten puustoa on hoidettu uudistamis- ja taimikkovaiheessa. Hoidetussa metsikössä puut järeytyvät ennen harvennusta. Näin saadaan puista parempi yksikköhinta ja suurempi hakkuukertymä. Molemmat seikat kasvattavat puunmyyntituloja.
Hoitamattomissa metsiköissä hakkuu on kallista ja edellytykset hyvään korjuujälkeen ovat huonommat kuin hoidetuissa metsissä.
Ensiharvennuksen taloudellista kannattavuutta voidaan hoidetuissa metsissä parantaa viivästämällä harvennusta 12 metrin valtapituudesta jopa 15 metriin, mutta tällöin puiden laatuvalinta on rajoitetumpaa. Harvennusta ei kuitenkin saa lykätä niin pitkään, että latvukset alkavat supistua, koska tällöin puiden kyky harvennuksen jälkeiseen kasvun lisäykseen heikkenee ja lumituhojen riski erityisesti männiköissä ja koivikoissa lisääntyy.

# Ensiharvennus - Talous 

## Ensiharvennus muiden hakkuiden yhteyteen

Ensiharvennuksen teettäminen saattaa edellyttää, että se yhdistetään paremman hakkuukertymän tuottavaan hakkuukohteeseen. Näin ensiharvennus saadaan tehdyksi ajallaan ja vältetään ne lisäkustannukset sekä mahdolliset menetykset puuntuotannossa, jotka syntyvät harvennuksen laiminlyönnistä.

Nuoren kasvatusmetsän puuston arvo on vielä alhainen. Ensiharvennuksesta saatavat puunmyyntitulot jäävät pieniksi kertymän koostuessa pääosin kuitu- ja energiapuusta. Harvennuksen päätavoite on metsikön arvokasvun parantaminen.

Ensiharvennus

Ensiharvennus - Talous 

Voimakkaan metsäpalon seurauksena puiden rungot hiiltyvät. Kuva: © Sami Karppinen. Lain vaatimukset: Metsäpalojen torjunta Ilmatieteenlaitos antaa metsäpalovaroituksen, kun metsässä on kuivaa. Varoitusaikana avotulen teko on kiellettyä. Metsäpalovaroituksissa on kolme vaaratasoa, jotka kuvaavat paloriskiä. Erityisesti oranssin tai punaisen tason vallitessa suurten ja nopeasti etenevien metsäpalojen todennäköisyys on kasvanut. Ruohikkopalovaarasta varoitetaan tarvittaessa huhti–toukokuussa. Keväisin lumen alta paljastuva, edellisen vuoden kuiva ruoho syttyy herkästi palamaan, mutta tällöinpaloriski ei kohdistu puustoon. Kasvukauden päästyä vauhtiin ruohikkopalovaarasta ei enää tiedoteta erikseen.&nbsp;Ilmatieteen laitos, Metsäpalovaroitus. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/metsapalovaroitukset, [Viitattu 2.12.2021]. Metsänhoidollisesta kulotuksesta on aina ilmoitettava etukäteen alueen pelastuslaitokselle.&nbsp;Metsäpalon jälkivartiointi on maanomistajan vastuulla. Palon jälkeen tulee myös tarkistaa, täytyykö metsä uudistaa.

# Metsäpalojen ehkäisy 

## Lain vaatimukset: Metsäpalojen torjunta

Ilmatieteenlaitos antaa metsäpalovaroituksen, kun metsässä on kuivaa. Varoitusaikana avotulen teko on kiellettyä. Metsäpalovaroituksissa on kolme vaaratasoa, jotka kuvaavat paloriskiä. Erityisesti oranssin tai punaisen tason vallitessa suurten ja nopeasti etenevien metsäpalojen todennäköisyys on kasvanut.
Ruohikkopalovaarasta varoitetaan tarvittaessa huhti–toukokuussa. Keväisin lumen alta paljastuva, edellisen vuoden kuiva ruoho syttyy herkästi palamaan, mutta tällöinpaloriski ei kohdistu puustoon. Kasvukauden päästyä vauhtiin ruohikkopalovaarasta ei enää tiedoteta erikseen.
Metsänhoidollisesta kulotuksesta on aina ilmoitettava etukäteen alueen pelastuslaitokselle. Metsäpalon jälkivartiointi on maanomistajan vastuulla. Palon jälkeen tulee myös tarkistaa, täytyykö metsä uudistaa.

Palojen ennaltaehkäisyssä on keskeistä metsäpalovaroitusten noudattaminen.
Ilmastonmuutoksen johdosta kasvavan metsäpaloriskin torjuntaa edistetään metsänhoidon toimenpiteillä, joista tärkeimpiä ovat:
- metsäautoteiden kunnossapito
- puunkorjuun ja maanmuokkauksen suunnittelu, varsinkin metsäpalovaaran aikana
- nopea reagointi paloalkuihin.

Metsäpaloriskin tunnistaminen puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailla on tärkeää ennakoinnin kannalta. Samalla varaudutaan myös metsäpalojen torjuntaan. Metsäkoneiden tuottamat kipinät lisäävät metsäpalojen riskiä kuivien hellejaksojen aikana. Tähän voidaan varautua valitsemalla palojen kannalta alhaisen riskin kohteita. Lisäksi on syytä valita mahdollisimman vähän kipinöintiä aiheuttavat metsäkoneen telat. Asianmukaisesta sammutuskalustosta on huolehdittava aina. [Metsäpaloriskin ennakointi metsätöissä -opas](https://tapio.fi/julkaisut-ja-raportit/metsapaloriskin-ennakointi-metsatoissa-opas/) antaa metsäalalla työskenteleville ohjeita puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailla toimimiseen riskiaikoina.

Metsäpalojen torjunta

Palojen ennaltaehkäisyssä on keskeistä metsäpalovaroitusten noudattaminen.

Ilmastonmuutoksen johdosta kasvavan metsäpaloriskin torjuntaa edistetään metsänhoidon toimenpiteillä, joista tärkeimpiä ovat:


	metsäautoteiden kunnossapito
	puunkorjuun ja maanmuokkauksen suunnittelu, varsinkin metsäpalovaaran aikana
	nopea reagointi paloalkuihin.


Metsäpaloriskin tunnistaminen puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailla on tärkeää ennakoinnin kannalta. Samalla varaudutaan myös metsäpalojen torjuntaan. Metsäkoneiden tuottamat kipinät lisäävät metsäpalojen riskiä kuivien hellejaksojen aikana. Tähän voidaan varautua valitsemalla palojen kannalta alhaisen riskin kohteita. Lisäksi on syytä valita mahdollisimman vähän kipinöintiä aiheuttavat metsäkoneen telat. Asianmukaisesta sammutuskalustosta on huolehdittava aina. Metsäpaloriskin ennakointi metsätöissä -opas antaa metsäalalla työskenteleville ohjeita puunkorjuu- ja maanmuokkaustyömailla toimimiseen riskiaikoina.

Metsäpalojen ehkäisy 

Kirjanpainajatuhon voi havaita metsässä: ensimmäisenä tuulen kaatamissa ja lumen murtamissa tuoreissa puissa sekä aukkojen reunoilla kuusen oireiden avulla, joita ovat: pihkavuodot, puunpuru emokäytävien kaivamisen takia puunrungolla ja tyvellä, latvuksen värinmuutos ja harsuuntuminen kuolleesta puusta irronneesta kaarnasta ja näkyviin tulleesta, kirjanpainajille tyypillisestä syömäkuviosta. Kuolleen puun jättäminen metsään ei enää lisää kirjanpainajariskiä. Kuusen rungolla esiintyy pihkavuotoa ja tyvellä ruskeankirjavaa purua. Kuva: ©Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa. Kirjanpainajan purukasoja tuulenkaatorungon pinnalla. Kuva: ©Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa. Kirjanpainajan syömäkuvioita kuusen kaarnan alta. Kuva: ©Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa. Lisätietoa kirjanpainajatuhoista ja niiden tunnistuksesta Metsäinfon sivuilta&nbsp;ja oppaasta Kirjanpainaja kuusikossa. Kirjanpainaja on iskeytynyt kuuseen, mikä näkyy latvuksen harsuuntumisena ja neulasten värinmuutoksena keltaisesta punaruskeaan. Kuva: ©Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa.

# Kirjanpainajien aiheuttaman tuhon tunnistaminen 

Kirjanpainajatuhon voi havaita metsässä:
- ensimmäisenä tuulen kaatamissa ja lumen murtamissa tuoreissa puissa sekä aukkojen reunoilla
- kuusen oireiden avulla, joita ovat: pihkavuodot, puunpuru emokäytävien kaivamisen takia puunrungolla ja tyvellä, latvuksen värinmuutos ja harsuuntuminen
- kuolleesta puusta irronneesta kaarnasta ja näkyviin tulleesta, kirjanpainajille tyypillisestä syömäkuviosta.
Kuolleen puun jättäminen metsään ei enää lisää kirjanpainajariskiä.

Lisätietoa kirjanpainajatuhoista ja niiden tunnistuksesta [Metsäinfon sivuilta](https://metsainfo.luke.fi/fi/cms/opas/tuhonaiheuttajaluettelo) ja oppaasta [Kirjanpainaja kuusikossa](https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/kirjanpainajatuhon-torjuntaopas.pdf).

Kirjanpainaja hyödyntää kuusia ja kuusipuutavaraa ja iskeytyy ensimmäisenä heikentyneisiin ja huonokuntoisiin puihin. Kirjanpainajien syödessä nilaa, puun nestevirtaukset katkeavat ja puu alkaa kuolla.

Kirjanpainajien aiheuttaman tuhon tunnistaminen 

Metsäpalojen väheneminen on johtanut sekä paloista riippuvaisten elinympäristöjen että niistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseenKouki J. ym. 2018. Metsät. Julkaisussa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus &amp;amp; ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 171–201.Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. &amp;amp; Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö &amp;amp; Suomen ympäristökeskus.. Suomen uhanalaisista metsälajeista 3 % on ensisijaisia paloalueiden lajeja, ja metsäpaloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen on ollut yksi taantumisen syy vajaalle kahdeksalle prosentille uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeistaHyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. &amp;amp; Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö &amp;amp; Suomen ympäristökeskus.. Metsäluontotyyppien uhanalaistumisen syynä kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen on painoarvoltaan neljänneksi merkittävin uhanalaistumisen syy lahopuun vähenemisen, vanhojen metsien ja vanhojen, järeiden puuyksilöiden vähenemisen sekä metsien puulajisuhteiden muutosten jälkeenKouki J. ym. 2018. Metsät. Julkaisussa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus &amp;amp; ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 171–201.Punttila, P. 2020. Metsät. Julkaisussa Pöyry, J. &amp;amp; Aapala, K. (toim.). Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2020: 97–109..&nbsp;Paloympäristöjen ja paloista riippuvaisen lajiston turvaamiseksi on esitetty palojatkumoalueita, joilla tehtävillä säännöllisillä poltoilla pyritään turvaamaan näiden lajien esiintymistäEnnallistamistyöryhmä 2003. Ennallistaminen suojelualueilla. Ennallistamistyöryhmän mietintö. Suomen ympäristö 618. Ympäristöministeriö, Helsinki.. Palonvaatijalajien esiintyminen riippuu sopivan elinympäristön esiintymisestä (palohistoriasta) maisematasolla, ja niiden esiintymistodennäköisyys on sitä suurempi, mitä isompia kulotusalat ovat, mitä vähemmän aikaa kulotuksesta on kulunut ja mitä parempi kytkeytyvyys kuloalojen välilläKouki ym. 2012. Landscape context affects the success of habitat restoration: large-scale colonization patterns of saproxylic and fire-associated species in boreal forests. Diversity and Distributions 18: 348–355.Ranius ym. 2014. Metapopulation dynamics of a beetle species confined to burned forest sites in a managed forest region. Ecography 37: 797–804..&nbsp;Kulotusten määrää on myös suositeltu kasvatettavaksi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinneissaKouki J. ym. 2018. Metsät. Julkaisussa: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus &amp;amp; ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 171–201.Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. &amp;amp; Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö &amp;amp; Suomen ympäristökeskus.&nbsp;sekä elinympäristöjen tilan edistämistyössäMatveinen ym. 2015. Metsäelinympäristöt. Julkaisussa Kotiaho, J. S., Kuusela, S., Nieminen, E. &amp;amp; Päivinen, J. (toim.). Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. ELITE-työryhmän mietintö elinympäristöjen tilan edistämisen priorisointisuunnitelmaksi ja arvio suunnitelman kokonaiskustannuksista. Suomen ympäristö 8/2015: 100–122.. Luontaisten metsäpaloalueiden säästäminen puustoineen luontokohteina tai niistä perustettavat suojelualueet hyödyttävän luonnon monimuotoisuutta.

Metsäpalojen väheneminen on johtanut sekä paloista riippuvaisten elinympäristöjen että niistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Suomen uhanalaisista metsälajeista 3 % on ensisijaisia paloalueiden lajeja, ja metsäpaloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen on ollut yksi taantumisen syy vajaalle kahdeksalle prosentille uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeista. Metsäluontotyyppien uhanalaistumisen syynä kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen on painoarvoltaan neljänneksi merkittävin uhanalaistumisen syy lahopuun vähenemisen, vanhojen metsien ja vanhojen, järeiden puuyksilöiden vähenemisen sekä metsien puulajisuhteiden muutosten jälkeen. Paloympäristöjen ja paloista riippuvaisen lajiston turvaamiseksi on esitetty palojatkumoalueita, joilla tehtävillä säännöllisillä poltoilla pyritään turvaamaan näiden lajien esiintymistä. Palonvaatijalajien esiintyminen riippuu sopivan elinympäristön esiintymisestä (palohistoriasta) maisematasolla, ja niiden esiintymistodennäköisyys on sitä suurempi, mitä isompia kulotusalat ovat, mitä vähemmän aikaa kulotuksesta on kulunut ja mitä parempi kytkeytyvyys kuloalojen välillä. Kulotusten määrää on myös suositeltu kasvatettavaksi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinneissa sekä elinympäristöjen tilan edistämistyössä. Luontaisten metsäpaloalueiden säästäminen puustoineen luontokohteina tai niistä perustettavat suojelualueet hyödyttävän luonnon monimuotoisuutta.

Paloympäristöjen ja palaneen puuaineksen lisäämisen positiiviset vaikutukset uhanalaiseen metsälajistoon ja metsäluontotyyppeihin on keskeinen peruste kulotuksen käytölle luonnonhoitokeinona.

Asiasanahaku

Hakutulokset hakusanalle “metsän viljely”

Monimuotoisuudelle merkittävien kangasmetsien rajaaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Luontokohteet - Virkistys

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänomistajan oikeudet ja velvollisuudet -artikkelin päivitys

Metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset lehtojen huomioimiselle

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Laki metsätuhojen torjunnasta: kirjanpainajan torjunta

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsänhoidon suositusten tekijät

Ensiharvennus - Talous

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Metsäpalojen ehkäisy

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kirjanpainajien aiheuttaman tuhon tunnistaminen

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Kulotus – Luonto

Lisää aiheesta toimenpiteissä:

Haku ja valikko